HESY 1/2012

JÄSENLEHTI 1/2012 MEDLEMSBLAD

DJ KATERINA tempaisi kodittomien eläinten hyväksi

KISSA-AGILITY aktivoi sohvaperunankin LIITO-ORAVAKANTA syöksykierteessä

Ristiriitoja

pykäläviidakossa

- eläinten asemasta ja kohtelusta säädellään monissa eri laeissa

Puheenjohtaja  Ördförande Hannele Luukkainen

Jäsenmaksu

Aikuisjäsen 25 €

Jukka Marttila (varapuheenjohtaja  viceordförande)

Päätoimittaja • Chefredaktör Hannele Luukkainen Toimitussihteeri • Redaktionssekreterare Erja Veivo Taitto • Art Director Sari Toivola Kansikuva • Pärmbild Carl Collanus Ilmoitusmyynti • Annonsförsäljning Kirsti Rautasola, puh tel (09) 5420 0102 Ilmoitushinnat • Annonspriser 1/1 400 € • 1/2 225 € • 1/4 120 € Toimituksen osoite Helsingin eläinsuojeluyhdistys, Jäsenlehti Yhdyskunnantie 11, 00680 Helsinki Redaktionens adress Helsingfors djurskyddsförening, Medlemsblad, Samhällsvägen 11, 00680 Helsinki Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. • Tidningen utkommer två gänger om året på våren och på hösten.

Painos 3100 kpl • Upplaga 3100 st.

Painopaikka • Tryckeri Miktor Oy

Medlemsavgift

Jäsenmaksulomakkeita saa toimistosta  Anmälningsblanketter fås fråm kontoret

Hallituksen varsinaiset jäsenet  Styrelsens egentliga medlemmar

Jäsenlehti 1/2012 Medlemsblad





Vuxenmedlem

Nuorisojäsen (alle 18 v.) (under 18 år) 15€

Kristiina Honkavaara Harry Linnarinne Lena Lundell Kirsi Ruuskanen



Juniormedlem

NORDEA 174530-130031

Hallituksen varajäsenet  Styrelsens suppleant Paula Lundell Merja Vilska (sihteeri  sekreterare)

Eläinsuojelukeskus Yhdyskunnantie 11, 00680 Helsinki Toimisto avoinna ma-pe klo 10-18 Puh. (09) 54200 100 (ma-pe 10-17) Faksi (09) 54200 142

Avustustilit • Donationskonto

Talousasiat ja hautausmaa-asiat Puh. (09) 5420 0102 (ma-pe 10-17) Eläintilat: ma-pe ja su klo 15-18 Kirpputori: ma-pe klo 15-18, la klo 12-15 su klo 12-18 Perintöpuoti, Mäkelänkatu 34: ma-pe klo 11-18

Kodittomien eläinten avustustili • För djurens väl: NORDEA 200118-113063 IBAN:FI09 2001 1800 113063 Koiratalon avustustili • Hundhusets donationskonto NORDEA 157230-410019 IBAN: FI86 1572 3000 410019

Djurskyddscentralen Samhällsvägen 11, 00680 Helsingfors Öppet må-fr kl. 10-18 Tel. (09) 54200 100 (må-fr kl. 10-17) Fax (09) 54200 142 Djuens förvaringslokalitet: må-fr och sö kl. 15-18 Lopptorget: må-fr kl. 15-18, lö kl. 12-15 sö klo 12-18 Arvboden, Backasgatan 34: må-fr kl. 11-18 lö stängt

Eläinsuojelukeskuksen peruskorjaustili • Konto för grundrenovering NORDEA 200118-133194 IBAN: FI60 2001 1800 133194 Rahankeräysluvan numero: 2020/2011/3426

Kiitos

yhteistyökumppaneillemme

Seuraavat yritykset ja yhteisöt ovat tukeneet HESY:n toimintaa. Sponsorien ansiosta vähäiset rahamme ovat riittäneet paremmin!

Berner Faunatar Myyrmanni Genrewear Hill`s Kesko K-kauppa Musti & Mirri Showline Tuko Logistics

Tässä lehdessä

Pääkirjoitus 3 Ledaren 4 Lemmikkiteltta tuotti hyvin 5 Kulttuuria kissojen hyväksi 6 Terapiahevosen arkea 8 Kissa-agility 10 Tunteva olento esineen asemassa 12 Kuulumisia eläinsuojelukeskuksesta 14 Eläinsuojelun Topelius-palkinto 15

HESYn tuotekuvasto 16 Nostetaan kissa pöydälle 19 Liito-oravat 20 Lemmikkilinnun hoito 22 Kirja-arviot 25 Pentupäiväkirja osa 1.

26 Helena Kosunen 1928-2010 27 EU asettaa raamit eläinten hyvinvoinnille 28 Sarjakuva: Kanit 31

Suuret kiitokset myös kaikille uusille ja vanhoille eläinkummeillemme!

HESY-jäsenlehti 1/2012

www.hesy.fi

Pääkirjoitus

Eläinten ääni

K

un yhdistyksemme virallinen suojelija Tasavallan Presidentti Tarja Halonen muutti 12 vuotta sitten Mäntyniemeen, virka-asunnon valtasivat myös kissat Miska ja Rontti sekä kaksi punakorvakilpikonnaa. Nyt kissan ja konnien tilalle muuttaa koira, bostoninterrieri Lennu Tasavallan Presidentin Sauli Niinistön ja puolisonsa Jenni Haukion kanssa. Eläimet ovat selvästikin valloittaneet paikkansa Suomen huipulla.

Jenni Haukiohan on avoimesti kertonut olevansa yhdistyksemme jäsen.

Muutama vuosi sitten hän toimi myös HESYn hallituksen jäsenenä, jolloin hän järjesti suuren hyväntekeväisyysrunoillan Villa Kivessä eläinsuojelun hyväksi.

Uskon, että eläinten ääni tulee jatkossakin kuulumaan maamme korkeimmassa johdossa.

Eläinten ääni pitää saada kuuluviin paitsi kaikilla poliittisen päätöksenteon tasoilla myös valmisteilla olevassa eläinsuojelulain kokonaisuudistuksessa.

Uuden lain on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2015. Vastikään ministeriö pyysi lausuntoja eri tahoilta ja HESYkin antoi

omansa. Se löytyy yhdistyksemme sivuilta www.hesy.fi/uutiset Ilahduttavaa asiassa oli se, että tällä kertaa myös kansalaiset saivat kertoa näkemyksensä asiasta. Kun itse pyysin facebookissa kamujani kertomaan, mitkä ovat nykyisen lain pahimmat epäkohdat ja mitkä seikat uudessa laissa pitää ottaa huomioon, sain muutamassa tunnissa yli 60 varteenotettavaa kommenttia. Tämä on osoitus siitä, että ihmiset ovat tietoisia eläinten kärsimyksistä ja huonoista oloista ja haluavat aidosti parannuksia nykyiseen tilanteeseen.

Eläinsuojelulain uudistaminen ei ole mikään pikkujuttu, jos siitä oikeasti halutaan tehdä hyvä. Ei riitä, että paikataan kohtia sieltä ja täältä. Kun lakia ei tulla muuttamaan ainakaan kymmeneen vuoteen, niin nyt on osattava ennakoida tuleva kehitys niin, että laki ei ole vanhentunut jo voimaan astuessaan ja että se takaa eläinten hyvinvoinnin myös muuttuvissa oloissa. Lakiin on koottava parhaat käytännöt eri maista ja mallia voi ottaa erityisesti Sveitsistä, jossa on maailman paras eläinsuojelulainsäädäntö tällä haavaa.

HESY-jäsenlehti 1/2012

Uuden eläinsuojelulain lähtökohtana tulee olla eläinten tarpeet. Perusperiaatteena on oltava, että eläimille ei saa aiheuttaa kärsimystä eikä tuskaa. Eläinten olosuhteiden on täytettävä kunkin eläinlajin lajityypilliset tarpeet. Jokaisen eläimen on saatava olla vapaana, päästävä liikkumaan, nähtävä päivänvaloa ja päästävä ulos. Nämä eivät ole mitään luksusvaatimuksia, vaan normaalin elämän perusedellytyksiä.

Vaikka Suomessa eläinten kohtelussa on runsaasti epäkohtia ja paljon parannettavaa kuten mm. turkistarhaus, pentutehtailu, tehokasvatustuotanto, aika ajoin tulee esille kuitenkin joitain valopilkkuja siitä, että eläimet otetaan huomioon: esimerkiksi rakenteilla olevan Kehäradan linjausta muutettiin Vantaalla Petaksen kohdalla liito-oravapopulaation vuoksi. Kiitokset päättäjille!

Hannele Luukkainen puheenjohtaja

3

Ledaren

Djurens röst

N

är vår förenings officiella beskyddare republikens president Tarja Halonen för 12 år sedan flyttade till Ekudden, erövrade även katterna Miska och Rontti samt två rödörade vattensköldpaddor tjänstelägenheten. Nu flyttar bostonterriern Lennu in istället för katten och sköldpaddorna tillsammans med republikens president Sauli Niinistö och hans hustru Jenni Haukio Djuren har helt klart erövrat sin plats på toppen i Finland.

Jenni Haukio har ju öppet berättat att hon är medlem i vår förening. För några år sedan var hon också styrelsemedlem i HESY, och då arrangerade hon en stor välgörenhetsdiktkväll på Villa Kivi till förmån för djurskyddet. Jag tror att djurens röst även i fortsättningen kommer att vara hörd i vårt lands högsta ledning.

Djurens röst måste fås hörd förutom på alla nivåer av politiskt beslutsfattande även i helhetsreformen av djurskyddslagen som förbereds som bäst. Det är meningen att den nya lagen skall träda i kraft år 2015. Ministeriet bad nyligen 4

om utlåtanden av olika intressegrupper och även HESY gav sitt utlåtande. Utlåtandet finns på vår förenings hemsidor www.hesy.fi/uutiset Det var glädjande att denna gång fick även medborgarna säga sin åsikt om saken. När jag själv bad mina vänner på facebook berätta vilka de värsta missförhållandena i den nuvarande lagen var och vad man borde ta i beaktande i den nya lagen, fick jag inom ett par timmar över 60 beaktansvärda kommentarer.

Detta är ett tecken på att människor är medvetna om djurens lidande och dåliga förhållanden och att de verkligen vill ha förbättringar på det nuvarande läget.

Förnyandet av djurskyddslagen är ingen liten sak, om man verkligen vill att lagen skall bli bra. Det räcker inte att man lappar ställen här och där. Eftersom lagen inte kommer att ändras på åtminstone tio år, så måste man nu kunna förutse den kommande utvecklingen så att lagen inte är föråldrad redan då den träder i kraft samt att den garanterar djurens välfärd även i förändrade förhållanden. I lagen bör man sammanföra bästa praxis från olika länder och man HESY-jäsenlehti 1/2012

kan speciellt ta modell från Schweiz, som för tillfället har den bästa djurskyddslagstiftningen i världen.

Djurens behov bör vara utgångspunkten i den nya djurskyddslagen.

Grundprincipen måste vara att man inte får orsaka djuren lidande eller smärta.

Djurens levnadsförhållanden måste uppfylla varje enskild djurarts arttypiska behov. Varje djur måste få röra sig fritt, se dagsljus och få komma ut. Detta är inte några lyxkrav, utan grundförutsättningar för ett normalt liv.

Fastän det i Finland finns många missförhållanden i behandlingen av djur och mycket att förbättra, som t.ex. inom pälsfarmningen, den fabriksmässiga hundvalpsuppfödningen och intensivuppfödningen av produktionsdjur, kommer det alltid nu och då fram några ljuspunkter om att djuren tas i beaktande: till exempel linjedragningen för Ringbanan ändrades på avsnittet Petas i Vanda på grund av en population flygekorrar. Tack till beslutsfattarna!

Hannele Luukkainen ordförande

HESY pystytti joulun alla 12.–23.12. lemmikkiteltan Lasipalatsin kulmalle.

Teltassa jaettiin tietoa eläinsuojelusta ja myytiin yhdistyksen kannatustuotteita, kuten T-paitoja ja kangaskasseja, sekä jouluisia tuotteita kotia koristamaan ja pukinkonttiin. Paikalla partioitiin vapaaehtoisten voimin hienoin tuloksin.

Myyntituotto oli lähes 10 000 euroa.

Summa on taannut monelle kodittomalle eläimelle aterian ja hoidon usean päivän ajaksi.

Auttamishaluiset kansalaiset kantoivat teltalle runsain mitoin eläinten leluja, ruokakippoja, ruokaa, koirien puruluita ja muita herkkuja hiukopalaksi. Koiranruokaa kertyi kaikkiaan 52 kiloa ja kissanruokaa 72 kiloa. Tavaralahjoituksiakin saatiin yllin kyllin. Liinavaatteet ja muut sopivat tekstiilit käytetään eläinten alusina ja lämmikkeinä. Sellaiset tavarat, joita ei eläinten hoidossa tarvita, on laitettu myyntiin Kulkukollin kirpputorille ja Perintöpuotiin ja niiden tuotoilla kustannetaan eläinten eläinlääkäri- ja lääkekuluja. Hesy haluaa kiittää kaikkia vapaaehtoisia myyjiä ja lahjoittajia, joilla riitti joulumieltä hylättyjen eläinten auttamiseen. 

Lemmikkiteltta tuotti hyvin

Tassun alla mikäs sen ihanampaa!

Teetä meillä porukkapaita!

T-paitojen lisäksi merkkaamme mm. hihattomia, pitkähihaisia, pikeitä, fleecejä, liivejä ja huppareita.

Tsekkaa porukkapaita.fi

Erittäin laadukas musta t-paita, painovärit tyylikäs hopea ja vaalea oranssi.

Paita on laadukas B&C tai Fruit of the Loom. Painatus on hyvälaatuinen ja erittäin kestävä. Genrewear on suomalainen yritys ja paidat painetaan Suomessa.

Tassun alla -paita on hauska kannanotto karvaisten ystäviemme arvostamisesta ja välittämisestä.

Webshopimme löydät osoitteesta

PL 150, 02101 Espoo, Finland • www.genrewear.fi Jokaisesta myydystä paidasta lahjoitetaan 3 euroa HESY - Helsingin eläinsuojeluyhdistykselle arvokkaaseen työhön; mm. kodittomien eläinten auttamiseen.

HESY-jäsenlehti 1/2012

5

Vitivalkoinen Nöpö rakastaa sylissä olemista ja leikkimistä. Uusi koti Punavuoressa on täynnä mielenkiintoisia virikkeitä.

Kulttuuria

kissojen hyväksi Musiikkialalla työskentelevä Katerina Andonov todisti viime kesän kampanjallaan, että hyväntekeväisyystyössä vain mielikuvitus on rajana. Hän pisti likoon niin itsensä kuin koko suhdeverkostonsa järjestäessään rahakeräyksen HESY:lle.

TEKSTI Elisa Arvinen KUVAT Katerina Andonov ja Elisa Arvinen

K

aterina Andonov, 32, on eläinrakas DJ ja taiteenystävä Helsingistä. Katerinan palava halu auttaa kodittomia eläimiä huipentui viime kesänä, kun hän ideoi ja järjesti viikoittaisen Kallio Arts Club -hyväntekeväisyysillan Ravintola Siltasessa. Kallio Arts Club oli osana Art Goes Kapakka -festivaalia ja sai samalla paljon mainosnäkyvyyttä.

Muun muassa DJ:nä, tuottajana, sekä promoottorina toimiva Katerina kutsui tempaukseen mukaan tuttujaan musiikki- ja taiteilijapiireistä. Vierailevat DJ:t piristivät musiikkivalintojensa lisäksi iltaa luomalla omanlaisensa taideteoksen.

– Mietin pitkään itselleni luontevinta tapaa auttaa kodittomia eläimiä, ja tällainen tempaus sopi hyvin omaan osaamiseeni, Katerina iloitsee.

Siltasen hyväntekeväisyysilta pidettiin touko-elokuussa jokaisena sunnuntai-iltana neljän kuukauden ajan.

Hyväntekeväisyyskampanja huipentui elokuun lopussa pidettyyn huutokauppaan, jonka juonsi hyvästä huumoristaan tunnettu näyttelijä Reino Nordin.

6

Tempaukseen ottivat osaa muun muassa muusikko-graafikko-radiojuontaja Vilunki (Mikko Viljakainen), konemusiikin tuottaja legenda Jori Hulkkonen ja media-alan monitoimimies Alex Nieminen. Taideteoksista järjestäjälle jäi päällimmäisenä mieleen muotisuunnittelija Kirsi Nisosen valtava origamimuffini. Teoksia kertyi yhteensä jopa 25 kappaletta ja voittoa niistä tuli yli 250 euroa. Yksinään Vilunki taituroi huutokauppaan seitsemän maalausta.

Bulgarian tilanne pysäytti Jatkossa Katerina suunnittelee valmistautuvansa entistä paremmin vastaavanlaisen tapahtuman markkinointiin ja toivoo saavansa kasaan entistä isomman potin.

– Olisin toivonut saavani kasaan isommankin summan, mutta ensimmäisen kokeilun voi laittaa harjoituksen piikkiin.

Hänestä oli hienoa huomata, miten innoissaan ja tosissaan osallistumiskutsut otettiin vastaan.

HESY-jäsenlehti 1/2012

– Tunnetut taiteilijat pistivät parastaan, ja saimme kasaan hienoja teoksia, hän jatkaa.

Hyväntekeväisyyskampanjan loppuhuipentuma, vierailevien tähtien tekemien taideteosten huutokauppa, oli kiitos monen kuukauden työstä. Vaikka itse tilaisuuden tuotto jäikin tavoitteesta, tuli siitä järjestäjälle hyvä mieli. Ja jatkoakin on luvassa, vaikka suunnitelmat ovat vielä auki.

– Viime kesän kaltainen klubi oli palkitseva, mutta myös vaativa ja aikaa vievä projekti. Ensi kerralla osaan olla viisaampi ja pyytää enemmän apua tempauksen järjestämiseen. Tavoitteena on tietenkin mahdollisimman suuri hyöty eläinten hyväksi, Katerina pohtii.

Viime kesän kaltaista klubia ei välttämättä nähdä enää uudestaan, mutta Katerina vilauttaa, että jotain uutta ja erilaista saattaa olla luvassa. Musiikki ja taide tulevat silti todennäköisesti olemaan osa tuleviakin kampanjoita.

Kipinä kissojen auttamiseen syttyi Bulgariassa, jossa Katerina oli tapaamassa isäänsä. Asuessaan Bulgariassa

Erkko ja Karri Lehtisen luomus ’The Boys Of Summer’.

Katerina vietti paljon aikaa kodittomia kissoja ja koiria auttaen.

– Olot siellä pakottivat miettimään eläinten oikeuksia. Ei ollut oikein nähdä kaduilla sairaita ja kituvia koiria, joista kukaan ei välittänyt.

Palattuaan Suomeen Katerina halusi jatkaa työtään eläinten hyväksi, mutta näin laajamittaisen kampanjan järjestäminen yllätti hänet itsensäkin.

Nöpö löysi Katerinan Katerinalla on myös omakohtaista kokemusta kodittomista kissoista, sillä nyt puolitoistavuotias Nöpö-kissa tuli hänelle puolivahingossa. Silloisen Espoo-kodin naapurustosta karkuun lähtenyt kissanpentu oli heti kuin kotonaan eksyessään ensimmäisen kerran sisään Katerinan etuovesta. Katerinan levittämät löytöilmoitukset tuottivat pian tulosta, ja oikea

omistaja löytyi viikon kuluttua.

– Oli vaikea luovuttaa Nöpö takaisin, sillä olin jo ehtinyt kiintyä kissaan, Katerina muistelee.

Jonkin ajan kuluttua Nöpö kuitenkin ilmaantui uudestaan Katerinan ovelle, ikään kuin sillä olisi ollut ikävä hoitajaansa. Ikäväkseen Katerina huomasi alle vuoden ikäisen Nöpön saaneen pentuja, vaikka Katerina oli varoittanut omistajaa kiima-ajasta ja kehottanut häntä leikkauttamaan kissan.

Katerinalle kävikin selväksi, ettei Nöpön oikealla omistajalla, suurperheen äidillä, ollut kissalle riittävästi aikaa.

Muutaman mutkan kautta entinen omistaja kysyi, haluaisiko Katerina pitää Nöpön, ja niin kävikin. Nöpö sai tarvittavat rokotukset ja leikattiin. Kuukauden kuluttua laihasta ja huonokuntoisesta HESY-jäsenlehti 1/2012

Nöpöstä oli tullut reipas ja terhakka tyttö, joka nautti täysin siemauksin uudesta elämästään. Kissan päivät olivat kuitenkin saada onnettoman lopun, kun entinen omistaja alkoi kysellä kissaansa takaisin. Katerinan onneksi omistaja tuli toisiin aatoksiin huomattuaan, miten hyvän kodin Nöpö oli Katerinan luota saanut.

Nöpö on luonteeltaan sosiaalinen ja leikkisä.

– Nöpö ei ole koskaan tehnyt mitään pahaa. Siitä on vain hyvää sanottavaa, Katerina kehuu.

Nöpön lempipaikka löytyy kylpyhuoneesta, jossa on lattialämmitys. Suihkuhanasta tippuva vesi on Nöpön mielestä hauska ja jännittävä asia, eikä lainkaan pelottava. Päinvastoin, sillä aina pelkkä veden katselukaan ei riitä, vaan on päästävä veden alle.

– Kissat ovat totisesti vieneet mennessään, Katerina hehkuu. 

7

TEKSTI JA KUVAT Kati Kiviniemi

Terapiahevosen arkea

Jyrki Nikanne ”kollegoidensa” Paheen (vas.) ja Svartsin kanssa.

Paloniemen sairaalassa lähellä Lohjaa käytetään ratsastusterapiaa jo viidettätoista vuotta yhtenä psyykkisten ongelmien hoitokeinona. Terapiahevoset hoitavat menestyksekkäästi monenlaisia mielenterveyspotilaita ahdistuneista aikuisista ylivilkkaisiin lapsiin.

Hevonen auttaa löytämään ohjat

T

ammikuinen maanantai on kaunis mutta kylmä. Talvikarvaisia terapiahevosia se ei haittaa, ne ovat tässäkin asiassa meitä ihmisiä kestävämpiä. Hevosten kouluttaja, psykologi ja ratsastusterapeutti Jyrki Nikanne vie työkavereilleen vettä, ja sitten pakenemme miinusasteita tallin lämpöön.

Nikanne on ratsastusterapian pioneereja Suomessa. Vuosina 1995–96 hän asui perheineen Yhdysvalloissa ja päätyi tekemään vapaaehtoistyötä terapiatallilla.

Siellä häneen teki vaikutuksen se, miten tärkeää ja hyödyllistä ratsastusterapia oli hyvin erilaisille potilaille sekä fyysisesti että psyykkisesti.

– Myös terapiahevosten ammattimainen toiminta oli vaikuttavaa. Siitä aukeni aivan uusia näkökulmia ja tasoja hevosen ja ihmisen vuorovaikutuksen mahdollisuuksiin. Päätin, että hakeudun ratsastusterapeuttikoulutukseen, kun tulemme takaisin Suomeen.

Vuoden 1997 alusta Nikanne aloitti Paloniemessä vakituisena psykologina, ja 8

jo seuraavana kesänä ensimmäiset hevoset muuttivat sairaalan viereen aidatulle laitumelle. Loppukesästä vanhaan vihanneskellariin valmistui kunnostettu talli.

Alusta asti tiimiin kuului myös sittemmin ratsastusterapeutiksi kouluttautunut toimintaterapeutti Terhi Purola.

Ratsastusterapiassa käy kaikenikäisiä potilaita lapsista aikuisiin, viikoittain potilaita on noin 20–25. Lapsipotilaiden yleisimmät tulosyyt ovat ADHD-tyyppiset ongelmat ja käytöshäiriöt. Aikuisissa on melko paljon masennus- ja ahdistuspotilaita, mutta lähetteissä on ollut myös muunkinlaisia diagnooseja. Monesti terapian perusteena on se, että potilaan on syystä tai toisesta vaikea tunnistaa tai käsitellä pelkästään puhumalla ongelmiaan, jotka liittyvät psyykkiseen oireiluun.

Tällöin ratsastusterapian toiminnallisuus ja hevosen läsnäolon vierittämät tunnekokemukset ”tässä ja nyt -tilanteessa” voivat olla suureksi hyödyksi.

Yleensä ratsastusterapiaa on kerran viikossa tunti kerrallaan. Aikuisilla yhdestä terapiatunnista koostuvaa viikoitHESY-jäsenlehti 1/2012

taista hoitoa jatketaan yleensä viisitoista viikkoa. Lapsipotilailla hoitojaksot ovat yleensä pidempiä, ja suunnitelmaa tarkastetaan ajoittain yhteispalaverissa muiden hoitavien tahojen ja kouluhenkilökunnan kanssa. Hoitojakson pituus räätälöidään potilaskohtaisesti: alussa edetään tarvittaessa hitaasti ennen ratsaille nousua. Useimmilla terapian aloittavilla ei ole aiempaa kokemusta hevosista, ja joistakuista isot eläimet saattavat tuntua jopa hieman pelottavilta. Yhdestä asiasta potilaat ovat samaa mieltä: ratsastusterapiaan ei jouduta, sinne päästään.

Terapiahevonen näkee teeskentelyn läpi Ratsastusterapiatunnit pidetään yleensä säästä riippumatta. Tämä tuo kokemukseen tunteen oman mukavuusalueen ulkopuolelle astumisesta varsinkin, jos potilaan elämänpiiri on huomattavasti kaventunut. Terapia voi koostua kuitenkin myös tallissa tehtävistä rentoutumisharjoituksista, jotka ovat enemmän

Terapiahevosen arkea meditatiivisia kuin fyysisiä, esimerkiksi hevosen selässä makaamista.

Hevosessa on jo kokonsa puolesta luontaista auktoriteettia, joka herättää lasten kunnioituksen. Huonosta keskittymiskyvystä koulussa kärsivät lapset ”kuuntelevat” hosumiseen ja hälinään turhautunutta hevosta aivan eri tavalla kuin opettajaa. Se, että iso eläin tottelee hyvin käyttäytyvää ja keskittynyttä ratsastajaansa, on ohjaksissa olevalle lapselle opinpaikka ja suuri onnistumisen kokemus.

Joskus potilas voi onnistua hämäämään kokenuttakin terapeuttia, mutta ei terapiahevosta. Hevonen vaistoaa ihmisen teeskentelyn: se ei ymmärrä esimerkiksi sellaista ristiriitaa, että ihminen esittää iloista vaikka onkin oikeasti surullinen. Silloin hevonen saattaa alkaa väistellä potilasta, polkea jalkaa ja näyttää happamalta. Nikanne kertoo esimerkkinä tapauksen, jossa tällaisen käytöksen seurauksena hänen terapiahevosensa Paheen potilas lopulta avautui ja huusi kurkku suorana kiukkuaan hevosen selästä. Pahe ei ollut siitä moksiskaan, vaan rentoutui ja näytti suorastaan nauttivan tilanteesta.

Terapiahevonen haluaa, että ihminen on oma itsensä, oli potilas sitten hyvällä tai huonolla tuulella, ja että tämä lopulta olisi myös oman elämänsä ohjaksissa.

Harvojen hevosten kutsumustyö Tällä hetkellä Paloniemessä on alusta asti mukana ollut 21-vuotias suomenhevosruuna Pahe, kahdeksantoistavuotias islanninhevostamma Bra ja Latviasta kotoisin oleva kahdeksanvuotias risteytyshevonen nimeltään Svarts. Hevosten kouluttaminen on osa ratsastusterapeuttien työtä: opetus aloitetaan kouluttajan ja hevosen hyvän ja luottamuksellisen suhteen kehittämisellä.

Oma kouluttaja/terapeutti on hevoselle tärkeä johtohahmo, jolta työ vaatii hevosiin ja paikkaan sitoutumista. Hevonen on terapeutille työpari, ei pelkkä työkalu. Koulutusta ei tarvitse aloittaa aivan alkeista. Terapiatyöhön koulutettavien hevosten on oltava jo täysikasvuisia, joten ne ovat olleet yleensä ratsu- tai ravihevosia.

Koulutuksessa hevoselle esitellään asioita ja tilanteita, joita sen on terapiatyössä mahdollisesti kohdattava. Har-

joitteissa hevosta totutetaan seisomaan rampilla potilaan noustessa selkään, suhtautumaan tyynesti ratsastajan mahdollisesti heikkoon tasapainoon ja siihen, että potilas rentoutuu makuullaan hevosen selässä. Suomessa useimmat terapiahevoset ovat kylmäverisiä, kuten suomenhevosia, islanninhevosia tai vuonohevosia, mutta hevosen yksilölliset ominaisuudet ratkaisevat rotua enemmän sen, miten hyvin se soveltuu terapiatyöhön.

Kriteerit ovat kovat ja vain harva hevonen sopii tehtävään. Kuten kenen tahansa hyvän psykiatrisen alan työntekijän, terapiahevosenkin pitää olla aidosti kiinnostunut ihmisistä. Pelkkä rauhallinen luonne ei riitä, hevosen täytyy haluta ottaa kontaktia ihmisiin eikä vain sietää heitä. Hevosen pitää olla myös sopivan itsekäs, ”vähän junttura”, ettei se pyri miellyttämään ihmisiä liikaa eikä stressaannu oudostakaan käytöksestä.

– Työssä täytyy huomioida se, että terapiatyö on hevoselle psyykkisesti kuormittavaa, vaikka fyysisesti se onkin enimmäkseen melko leppoisaa. Meidän terapeuttien tulee laatia hevosten aikataulut sellaisiksi, että ne eivät joudu tekemään liian monta terapiaa päivässä. Hevoset kyllä pitävät työstään, kunhan tahti on sopiva.

Tästä on hyvänä esimerkkinä Pahe, joka terapoi innokkaasti jo viidettätoista vuottaan. Samoin kuin ihmisillä, kokemuksen tuoma rutiini vähentää kuormittavuutta.

Työpäivien päätteeksi iltahoitajat ratsastavat terapiahevosilla lähimaastossa tai kentällä. Näin ne saavat liikuntaa ja pysyvät hyvässä kunnossa. Kesällä HESY-jäsenlehti 1/2012

hevosilla on noin viikon verran lomaa.

Työn ulkopuoliset sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä myös terapiahevosille: lajitoverin seura on hevoselle ehdottoman tärkeää.

Hevonen on laumaeläin, eikä kaksijalkaisista ole toisen nelijalkaisen korvikkeeksi.

Rapsutellessaan toisiaan tarhassa Pahe, Bra ja Svarts tuskin puhuvat työasioista.

Monesti entiset potilaat haluavat käydä vielä terapian loppumisen jälkeenkin tervehtimässä hevosia.

– Kyllä hevonen oman ratsastajansa selvästi tunnistaa ja on vierailusta mielissään. Tietysti täytyy muistaa, että hevosen maailmassa toinen hevonen on ihmistä tärkeämpi. Muutokset hevoslauman elämässä ovat liinaharjalle aina suurempi merkkitapaus kuin ihmisten tulemiset ja menemiset.

Pahe, Bra ja Svarts nauttivat vielä hetken aurinkoisesta talvipäivästä, kunnes tallin pihaan kaartaa auto. Seuraava potilas. 

9

TEKSTI Kati Kiviniemi KUVAT Virve Lindqvist

Liikuntaa ja aivojumppaa temppuradalla

N

emo Pongo -niminen kissa osallistui yhdessä omistajansa Virve Lindqvistin, 22, kanssa ensimmäisen kerran kissa-agilitykilpailuihin vuonna 2006. Lisäaktiviteettia kaivannut Nemo pääsikin finaaliin asti, tosin ei vielä palkintopallille.

– Tietämättäni olin jo harrastanut kissa-agilityä kotosalla, kun olin hyppyyttänyt kissoja kaadetun pyykkilaudan yli herkkujen perässä. Olin perehtynyt kissojen koulutukseen lähemmin vuodesta 2004 ja tietenkin halusin kokeilla lajia omien kotikissojeni kanssa.

Hauskinta Lindqvistin mukaan kissa-agissa on se, että kissalla on hauskaa.

Kun kissa pääsee juonesta kiinni, se alkaa nauttia lajista, joka on sille sekä liikuntaa että aivojumppaa. Oikean houkuttimen löytäminen on agilityssä ratkaisevaa: joillekin se on herkku, toisille lelu tai silitys. Kissa-agi toimii kiitoksella aivan kuten koirankin kouluttaminen. Siitäkään huolimatta kaikki ei mene aina niin kuin Strömsössä.

– Voisin väittää, että kyllä jokaisen kissan saa kotona suorittamaan agilityä, mutta toisin on laita vieraassa paikassa.

Jos kissa yksinkertaisesti päättää, että sitä ei laji tänään huvita, niin sitten sitä ei 10

Kissojen aktivointitarve synnytti yhdistyksen Suomen Agility Kissat SAGIK ry Suomen Agility Kissat SAGIK ry on perustettu vuonna 2001. Samana vuonna yhdistyksen hallitus järjesti Turussa maamme ensimmäiset viralliset kissojen agilitykisat. Yhdistyksen päämääränä on lisätä kissojen arvostusta ja kissamyönteisyyttä ja osoittaa, että kissa on arvokas olento, joka tarvitsee paljon hoitoa, huomiota ja seuraa. Erityisesti sisäkissat kaipaavat paljon aktiviteetteja. Kun kissan energia suunnataan positiiviseen tekemiseen, kuten agilityyn, sohvan repimiset jäävät pois päivärutiineista.

Kissa-agility sopii kaikille kissoille ikään, rotuun, sukupuoleen tai kokoon katsomatta. SAGIK ry järjestää agilitykilpailuja ja -tapahtumia säännöllisesti ja valitsee vuosittain kilpailumenestyksen perusteella vuoden Agikissan.

Agilitykisat käydään neljällä pöytäesteellä. Pöytäesteinä käytetään A-, pujottelu-, tikas-, yliali-, rengas-, putki-, hyppy-, keinu- ja alitusestettä.

Kissojen agilityharrastus on kasvattanut suosiotaan. Tällä hetkellä SAGIK ry:llä on arviolta 70 jäsentä, jotka saavat jäsenetunaan muun muassa yhdistyksen Agikissa-lehden kahdesti vuodessa. Lisätietoja SAGIK ry:n jäsenyydestä, lajista ja kilpailujen säännöistä: www.agilitykissat.com Virve Lindqvist/ SAGIK ry

HESY-jäsenlehti 1/2012

Kissa-agility aktivoi sohvatyynynkin ja vaatii omistajalta pitkää pinnaa huvita. Jos mitkään palkinnot eivät motivoi kissaa, on vain todettava, että tänään ei mennä esteiden yli eikä ali. Lajissa on siis edettävä täysin kissan ehdoilla.

Kissaa ei saa pakottaa millään muotoa, Lindqvist muistuttaa.

Agility vaatii ihmiseltä huumoria ja hyviä hermoja, kilpailijat kun tapaavat olla omapäisiä koulutuksesta huolimatta.

Liian kilpailuhenkinenkään ei saa olla, sillä kissa saattaa pyyhältää alkuerissä radan alle kolmessa sekunnissa ja sitten finaalissa jäädä keikistelemään yleisölle kahdeksi minuutiksi.

Vanhakin nuortuu ja arkajalka rohkaistuu Agilityharrastuksella on ollut monia positiivisia vaikutuksia Lindqvistin kissoihin. Hänen nuoremmat kissansa ovat jättäneet pahanteon vähemmälle ja vanhemmat kissat ovat liikuntaharrastuksen myötä nuortuneet niin mieleltään kuin kropaltaan. Lindqvistin aremmat kissat ovat rohkaistuneet, mikä on parantanut huomattavasti hänen ja kissojen välisiä suhteita.

Myönteisen kehityksen vimmassa Lindqvistin kissat ovat itsekin alkaneet vaatia agilityä. Hänen tuorein esimerkkinsä on Kouvolan seudun eläinsuojeluyhdistykseltä otettu löytökissa Lucky Jesse.

– Lucky Jessen lihasmassa oli aluksi huonossa kunnossa, ja kissa väsyi jo kahden minuutin leikittämisen jälkeen.

Opetin sille pikkuhiljaa naksutinkoulutuksella temppuja ja esteitä. Nyt kissan lihasmassa on kasvanut ja koordinaatio on parantunut. Lucky ei aluksi mielellään hyppinyt sohvalle tai oikein mihinkään, mutta hidastahtinen agilitytreeni vahvisti kissan lihaksia. Nyt se loikkii mainiosti ja ottaa enemmän kontaktia ihmiseen.

Agility sopii kaikenlaisille kissoille.

Tärkeintä on kissan oma kiinnostus lajiin. Lindqvist teki Nemo Pongon kanssa historiaa, kun se vuonna 2007 voitti Suomen ensimmäisenä kotikissana agilitykisat. Nemo ottikin sen jälkeen useita voittoja ja muita palkintopallisijoituksia. Siitä tuli jopa Vuoden agikissa 2007 – jälleen Suomen ensimmäisenä kotikissana.

– Voitot osoittavat, että kotikissat osaavat muutakin kuin löhötä kotisohvalla. 

www.agilitykissat.com

Aslan-kissa agiesteen äärellä.

Pienin tassutuksin eteenpäin Kissa-agilityssä kissa ylittää erilaisia esteitä rakennetulla radalla. Lajin suurimpana haasteena on selvittää palkinto, joka on kissasta niin houkutteleva, että se motivoituu liikkumaan esteradalla. Toisia kissoja on helppo maanitella herkuilla, toisia rapsutuksilla. Suurin osa lajin harrastajista treenaa kotioloissa, sillä paikkasidonnaisena eläimenä kissa toimii kotona paremmin kuin vieraassa ympäristössä.

Agilityssä kissa kannattaa houkutella hyppäämään ensimmäiseksi vaikkapa tuolille. Harjoittelussa edetään aluksi hitaasti ja kissaa palkitaan kehuilla ja namuilla jo pelkästä tuolin katselemisesta.

Vähitellen vaatimustasoa nostetaan ja samalla kissaa houkutellaan liikkumaan tuolia kohti. Lajissa on hyvä edetä pienin tassutuksin.

Tuoliharjoituksen loppuvaiheessa rimaa aletaan nostaa ja kissa palkitaan vasta, kun se on tullut tuolin viereen. Seuraavaksi kissan on aseteltava etutassunsa tuolille.

Tämän jälkeen vaatimuksena on tuolille hyppääminen.

Jos kissa on erittäin aktiivinen, temppujen pilkkominen pieniksi osa-alueiksi voi tuntua turhalta.

Yleensä aktiivisenkin kissan saa kuitenkin toimimaan parhaiten etenemällä koulutuksessa pienistä osista kohti kokonaisuutta. Kissa oppii parhaiten silloin, kun se saa edetä omaan tahtiin ja oivaltaa itse harjoitusten ytimen. Toiset kissat myös oppivat temppuja nopeammin kuin toiset.

Kissan voi houkutella agilityn ja muiden temppulajien saloihin naksutinkoulutuksella. Koulutushetket on pidettävä lyhyinä ja kissa motivoituneena. Treenit onkin parempi lopettaa siinä vaiheessa, kun kissalla on vielä into päällä.

Näin kissalle jää koulutushetkestä hyvä mielikuva. Jos kissa ei joinain päivinä halua jostain syystä ”opiskella”, se on hyväksyttävä ja kissan on annettava levätä. Kissaa ei saa koskaan kouluttaa pakottamalla.

Virve Lindqvist ja SAGIK ry

HESY-jäsenlehti 1/2012

11

TEKSTI Erja Veivo KUVA SXC

Koiran asema omaisuutena ja kauppatavarana on ristiriitoja täynnä

Tunteva olento esineen asemassa Laki on Suomessa sama koiralle, pesukoneelle, autolle ja muille käyttötavaroille. Vähimmäisoikeudet koirille tunnustetaan vain eläinsuojelulaissa. Jotta eläinten oikeudellinen asema paranisi, eläinsuojelulakia on tulevan uudistuksen myötä tiukennettava perusteellisesti.

L

aki ei koiralle liikoja oikeuksia suo. Laissa koira on irtaimen esineen asemassa: koira voidaan ostaa, myydä, lahjoittaa, vaihtaa ja koiran vahingoittaminenkin on korvattava sen omistajalle.

Koiralla itsellään on ”oikeuksia” vain eläinsuojelulainsäädännössä. Sama pätee kaikkiin lemmikkieläimiin.

Suomessa ei ole olemassa mitään ”koiralakia”, vaan koiranomistajan ja -haltijan oikeuksista ja velvollisuuksista säädetään useissa eri laeissa. Eläinsuojelulaki velvoittaa ihmisiä kohtelemaan heidän vaikutuspiirissään olevia eläimiä hyvin ja puuttumaan väärinkäytöksiin.

Koirakauppaa säädellään kauppa- ja kuluttajansuojalailla ja vahinkotapahtumia vahingonkorvauslailla. Järjestyslaissa ja metsästyslaissa on yleisiä koiran pitoa koskevia määräyksiä, joissa säädetään esimerkiksi irtipidosta.

Rikoslakia sovelletaan muun muassa silloin, kun epäillään eläinsuojelurikosta.

Rikos- ja eläinsuojelulaeissa määritetään ne teot, joista täytyy tai joista voidaan tuomita muun rangaistuksen lisäksi eläintenpitokielto, jolloin eläin tuomitaan menetetyksi valtiolle. Rangaistus voi olla sakkoa tai vankeutta. Eläintenpitokielto on turvaamistoimenpide, eli se on mahdollista asettaa myös syyntakeettomalle eli sellaiselle henkilölle, jolle varsinaista rangaistusta ei voitaisi langettaa.

Pitkän linjan koiraharrastajalle Tuija Jaakonsaarella koiria koskeva lakipykäläviidakko ja lain tulkinnan pulmallisuus on tuttua. Hän on ammatiltaan hallintojuristi, joka on kirjoittanut yhdessä kollegansa, IPR-juristi Anu Ojalan kanssa Koiranomistajan oikeusoppaan.

– Koiria koskevat säännökset ovat usein hyvin yleisluonteisia ja vaativat tapauskohtaista soveltamista. Se, että tuomioistuimet voivat käyttää säännös12

ten soveltamisessa laajaakin harkintavaltaa ja tulkintakäytännöt vaihtelevat oikeusistuimittain ja tuomareittain, ei ole ongelmatonta. Tämä nousee esille etenkin eläinsuojelu- ja rikoslain soveltamiskäytännöissä. Usein on niin, että laki tarjoaisi mahdollisuuden puuttua esimerkiksi epäasialliseen koiranpitoon, mutta säännöksiä ei joko osata tai uskalleta käyttää.

Kun eläinsuojelulaki jättää sijaa tulkinnalle, on eläinsuojeluvalvojan rooli korostunut oikeuden langettamien tuomioiden laadussa. Tuomioiden eteneminen oikeuteen ja niiden asiantunteva käsittelytapa on usein aktiivisen ja osaavan eläinsuojeluvalvojan ja poliisin ansiota.

– Tämä johtunee siitä, että eläinsuojeluvalvojalla on usein riittävästi kuvaaineistoa ja taustatietoja, joista oikeudenkäynnin osapuolet näkevät, mitä todella on tapahtunut. Tarpeeksi ammattitaitoa ja rohkeutta omaavat eläinsuojeluvalvojat osaavat myös kertoa, mitä esimerkiksi koiran pitopaikalta edellytetään ja mitä eläinsuojelusäännökset asiasta sanovat.

Koiran etu unohtuu omistusriidoissa Oikeudessa ratkotaan paljon koiriin liittyviä kauppa- ja sijoitussopimusriitoja.

Samojen kysymysten parissa puurtaa myös kuluttajariitalautakunta, jonka ratkaisut ovat suositusluontoisia. Monesti tapauksissa on kyse koiralla ilmenevistä perinnöllisistä sairauksista, joiden perusteella myyjältä vaaditaan hinnanalennusta ja kulukorvauksia sairauden hoidosta.

Vaikka koirakaupassa on lainsäädännön näkökulmasta kyse normaalista irtaimen esineen kaupasta, tuo ”tavaran” elollisuus ja koiraan muodostunut tunneside asiaan paljon lisäelementtejä.

HESY-jäsenlehti 1/2012

Koiran omistusriidat leimahtavat usein avio- ja avoerotilanteissa, jolloin muun omaisuuden ohessa myös koira pitäisi jakaa. Arvokkaiden jalostus-, näyttely- ja kilpailukoirien menestyminen saattaa sekin tuoda lisäväriä omistussuhteisiin.

– Riitoja aiheuttavat usein myös sijoituskoirien omistussuhteet. Näin käy etenkin silloin, jos kasvattaja on lisäehdoin muuttanut Suomen Kennelliiton mallisopimusta esimerkiksi siten, että kasvattaja pidättää itselleen omistus- ja jalostusoikeuden kohtuuttoman pitkäksi ajaksi. Asioiden kirjo on monenmoinen, ja turhan usein koiran etu unohtuu riitelyn tuoksinassa, Anu Ojala pahoittelee.

Hänen mielestään koirien ja koiraalan erityistuntemus olisi riitojen ratkaisijoille todella tarpeen. Tuomioistuimilla on sen verran harvoin käsiteltävänä koiria koskevia tapauksia, että eri osapuolten tietämys esimerkiksi kauppa- ja sijoitussopimuksista voi olla melko pintapuolista ja johtaa joskus erikoisiin ratkaisuihin, jotka voivat vaarantaa jopa osapuolten oikeusturvan.

– Koiria koskevien riitojen ratkaisuissa pitäisi varsinaisen sovellettavan lain ohella muistaa myös eläinsuojelulain vaatimukset, joiden ylitse ei saisi kävellä edes kauppa- tai sijoitusriidoissa. Toivoisin, että oikeuden ratkaisuissa otettaisiin huomioon muukin kuin koiran taloudellinen arvo, joka tällä hetkellä on esinettä koskevassa lainsäädännössä lähtökohtana.

Aggressiiviset koirat aisoihin järjestyslailla Koiriin liittyvät vahingonkorvausvaatimukset työllistävät kohtuullisen paljon oikeusistuimia. Tapauksissa käsitellään koiran aiheuttamia henkilö- ja omai-

Koiran asema omaisuutena ja kauppatavarana on ristiriitoja täynnä suusvahinkoja tai koiralle aiheutettua vahinkoa. Viimeisen vuoden aikana etenkin toisten koirien ja ihmisten kimppuun hyökkäilevät koirat ovat olleet tiuhaan nettikeskustelujen puheenaiheina ja iltapäivälehtien otsikoissa.

Taajama-alueella koirat on pidettävä kytkettyinä, mutta vahinkoa aiheuttaneen koiran kiinnipitokaan ei vapauta omistajaa vahingonkorvaus- tai rikosvastuusta. Omistajan on kyettävä hallitsemaan koira kaikissa olosuhteissa, myös sen ollessa hihnassa.

– Omistajan tulee varmistaa, että koira ei pääse syöksymään vastaantulijan kimppuun. Jos koiran annetaan tahallaan hyökätä toisen koiran kimppuun, voidaan koiran haltijaa syyttää vahingonteosta. Mikäli uhrina on ihminen, rikosnimike muuttuu vammantuottamukseksi tai pahoinpitelyksi. Rikoslaki antaa mahdollisuuden puuttua myös sellaiseen tilanteeseen, jossa ihmiselle vaaralliseksi tiedetty koira on jätetty vartioimatta, vaikka vahinkoa ei olisi vielä tapahtunutkaan, Jaakonsaari selventää.

Monet uhkaavasti käyttäytyvät koirat ja heidän omistajansa voitaisiin saada kuriin järjestyslakiin vedoten. Järjestyslain mukaan alueen asukkailla on oikeus turvalliseen ympäristöön ja liikkumiseen.

Asialla on myös eläinsuojelullinen puoli.

Usein aggressiivisesti käyttäytyvä koira on itsekin uhri, jonka taustalta löytyy taitamaton ja kovia koulutusotteita käyttävä omistaja.

– Ongelmia syntyy, kun väärällä ihmisellä on väärä koira. Koiraa ei pidä hankkia pelkkien mielikuvien mukaan omaa egoa pönkittämään. Tiiviisti asutussa ympäristössä pidetty iso, vartioiva ja terävä koira, jolle ei tarjota rodunmukaista työtä ja jota kohdellaan epäjohdonmukaisesti, on aikamoinen aikapommi.

Väärin kohdellut koirat joutuvat maksamaan omistajiensa laiminlyönneistä raskaasti: joskus omalla hengellään.

Uhkaavasti käyttäytyvä koira voidaan lopettaa ilman omistajan suostumusta tuomioistuimen päätöksellä. Koira voidaan lopettaa myös ilman tuomioistuimen päätöstä, mikäli eläinsuojelulliset syyt sitä edellyttävät. Eläinlääkärit ja poliisit ovat usein tällaisten tilanteiden edessä. Poliisilaki mahdollistaa koiran lopetuksen myös akuutissa hyökkäystilanteessa.

Koiran tarpeet huomioon lakiuudistuksessa Koirien pentutehtailu on julmaa bisnestä, jota on vaikea saada lailla kuriin.

Käytännössä pentutehtaiden koirien olosuhteet ovat sellaiset, että ne rikkovat eläinsuojelulaissa määriteltyjä vaatimuksia koirien liikunnan, virikkeiden, hoidon ja hyvinvoinnin tarpeista. Yhdelläkään pentutehtaalla ei siis pitäisi olla lain suomia mahdollisuuksia toimia Suomessa Pentutehtailijoita on kuitenkin vaikea saada kiinni, koska he ovat nopeita liikkeissään ja usein askelen edellä viranomaisia. Valvovien viranomaisten työtä hankaloittaa sekin, että nykyiseen eläinsuojelulakiin ei ole kirjattu yksityiskohtaisia vaatimuksia koiran päivittäiselle hoidolle. Tulkinnanvaraisten normien takia pentutehtaat saadaan ajettua alas vasta kuukausien tai jopa vuosien ihmettelyn jälkeen.

Jaakonsaari ja Ojala toivovat valveutuneisuutta myös pennun ostajilta.

– Pentutehtailu ei lopu, jos koiria ostetaan hämäriltä koirakauppiailta ja jos pennunostajat eivät perää virallista tietä oikeuksiaan. Pentutehtailusta on aina tehtävä myös eläinsuojeluilmoitus viranomaisille, sillä se on pitkäkestoista ja törkeää eläinrääkkäystä, vaikka koiraa ei suoranaisesti pahoinpideltäisikään.

Suomessa valmistellaan parhaillaan eläinsuojelulain kokonaisuudistusta.

Molemmat juristit toivovat, että koiran hoitovaatimukset kirjataan uuteen lakiin esille niin selkeästi, että viranomaisten on helpompi puuttua pentutehtaiden toimintaan. He toivovat, että lakiuudistuksessa painotetaan myös aktiviteettien ja seuran merkitystä koiralle. Koira on liikkumaan ja työtä tekemään luotu laumaeläin. Tämän pitäisi olla lähtökohtana kaikessa koiraa koskevassa toiminnassa.

– Näkisimme uudessa eläinsuojelulaissa mielellään myös juoksulangat ja sähköpannat kieltävän säädöksen.

Nythän sähköpannan käyttöä joudutaan periaatteessa arvioimaan aina tapauskohtaisesti. Ulkokoirien olosuhteet kaipaavat nekin parannuksia: koirilla pitäisi olla riittävän tilavat tarhat, lämmitetyt kopit ja mahdollisuus päästä lenkille päivittäin.

Samalla säästyttäisiin monelta naapuririidalta, kun koiralla olisi muutakin tekemistä kuin haukkua häkissään vuorokaudet ympäri kylmyyttään ja yksinäisyyttään.  HESY-jäsenlehti 1/2012

Kinkkisiä koirakysymyksiä Hallintojuristi Tuija Jaakonsaari ja IPR-juristi Anu Ojala vastaavat usein kysyttyihin koirakysymyksiin Kerrostalossa haukkuva koira koettelee naapureiden hermoja. Mitä hampaitaan kiristelevä asukas voi tehdä?

Taloyhtiöissä asiaa säätelevät järjestyssäännöt, jotka koskevat sekä omistusettä vuokra-asukkaita. Koiranomistajalla on velvollisuus noudattaa taloyhtiön sääntöjä ja huolehtia siitä, ettei koiranpito aiheuta naapureille haittaa.

Toisaalta asukkaiden on siedettävä taloyhtiössäkin normaaleja elämisen ääniä. Koiran haukahdus silloin tällöin häiritsee tuskin kohtuuttoman paljon naapuria. Sen sijaan jatkuva ja etenkin yöllinen haukkuminen on kiellettyä.

Jos asukas ei saa häiritsevää haukuntaa hiljennettyä, saattaa häntä uhata häätö. Rikoslaissa on säädös myös kotirauhan häirinnästä, joka luokitellaan rangaistavaksi teoksi. Rikoksena se edellyttää tahallista tekoa, joten kynnys tuomitsemiseen on varsin korkea. Haukkumiseen on tärkeää puuttua jo eläinsuojelullisestakin näkökulmasta.

Jatkuvasti tai erityisen paljon haukkuva koira voi olla hädissään ja kärsiä hoidon puutteesta. Joskus omistajat hylkäävät koiriaan asuntoihin muuton yhteydessä ja jotkut koirat ovat pelastaneet henkensä haukunnallaan, joka on herättänyt asukkaiden huolen.

Taajamassa koirat on pidettävä kytkettyinä, mutta miten on asian laita taajaman ulkopuolella/ haja-asutusalueella?

Koiran irtipitäminen taajaman ulkopuolella edellyttää aina maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa.

Lisäksi koiraa on pidettävä 1.3.–19.8. välisenä aikana taajaman ulkopuolella kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä. Irtipitoa koskevat säännökset ovat nykymaailmassa jälkijättöisiä ja kaipaisivat täsmennystä. Nykyisellään niistä seuraa paljon ongelmia ja epäselvyyksiä. Maailma on muuttunut muutaman vuosikymmenen aikana paljon: muun muassa koiramäärät, liikenne ja asutus ovat kasvaneet taajaman ulkopuolellakin. Joulukuussa 2011 korkein oikeus antoi ennakkopäätöksen metsästämässä olleen koiranomistajan vahingonkorvausvastuusta. Jotain säädöksen tulkinnan vaikeudesta kertoo, että sekä käräjä- että hovioikeus olivat päätyneet eri kannalle kuin korkein oikeus, joka sekin joutui äänestämään ratkaisusta.

13

TEKSTI JA KUVA Erja Veivo

Kuulumisia eläinsuojelukeskuksesta

Ruuhkat koettelevat eläinsuojeluyhdistyksiä HESY:lle tuli vuoden alussa kertaheitolla 19 kania.

HESY:lle ja sen jäsenjärjestöille on tuotu kuluneen vuoden aikana suuria määriä eläimiä kerralla.

Ruuhka muuttaa kertaheitolla eläintenhoitajien työrutiineja.

K

un eläinsuojeluyhdistykselle tuodaan yhtenä päivänä 20–30 eläintä, on selvää, että työntekijöiden kuormitus on kova. Tilanteesta selviää ennakoimalla, tietää HESY:n eläintenhoitajien esimies Anette Kare.

– Jos taloon on tulossa 30 kissaa, on varmistettava, että jokaiselle on tilat karanteeniosastolla. Osa eläimistä sijoitetaan kotihoitoon, jos talon paikat alkavat käydä ahtaiksi.

Eläinlaumoja HESY:lle tulee yleensä maakuntien eläinsuojeluyhdistyksiltä ja ihmisiltä, joilla eläimet ovat päässeet lisääntymään hallitsemattomasti. Vuoden alussa yhdistykselle tuli kertaheitolla 19 kania: 1,5-vuotias kanipariskunta 17 jälkeläisensä kanssa. Poikaset olivat kolmesta eri pentueesta. Vanhemmat pennut olivat viiden kuukauden ikäisiä, keskimmäiset viisiviikkoisia ja nuorimmat kolmiviikkoisia.

– Tapaus on valaiseva esimerkki siitä, miten nopeasti kanit lisääntyvät ja miten tärkeää kanin leikkaaminen on. Kaninaaras voi tulla synnytyksen jälkeen hyvin pian uudelleen tiineeksi, Anette jatkaa.

Kaninpoikasten päivittäinen hoito on vaativaa: nälkäiset vatsat on pidettävä täynnä ja pyllyt puhtaina. Vaikka 14

HESY:lle tuodut kanit ovat kilttejä ja helppoja käsiteltäviä, on niiden sijoittamien silti työlästä, sillä yhdistys ei luovuta kaneja häkkieläimiksi. Uuden kodin pitää varata kanille riittävästi turvallista jaloittelutilaa.

Ruuhkaa HESY:n eläinsuojelukeskuksessa ovat aiheuttaneet myös useat kymmenet kerralla tuodut kissat, joita on otettu vastaan maakunnissa sijaitsevilta jäsenjärjestöiltä. Viime vuonna yhdistykselle tuotiin yhteensä 111 kissaa ja yksi koira ääriään myöten täynnä olevalta Kouvolan eläinsuojeluyhdistykseltä KSEY:ltä. Yhdistys on Kouvolan ja Iitin seudun virallinen löytöeläinten talteenottopaikka.

KSEY:n tilanne ruuhkautuu etenkin keväisin ja talvisin, kun yhdistyksen hoitoon tulee paljon pentuja.

– Keväisin meille tuodaan pentuja, jotka on löydetty navettojen vinteiltä, koirankopeista ja vajoista. Samanlainen suma koetaan talvella, kun yhdistykselle tuodaan kesällä ulkona syntyneitä kissanpentuja, joita ihmiset ovat syksyn ajan ruokkineet, mutta jotka halutaan korjata pakkasten alta turvaan. Nämä kissat ovat puolivillejä ja vaikeasti sijoitettavia.

Pahinta on se, että löytökissakierteestä ei tällä tavalla päästä eroon, koska usein HESY-jäsenlehti 1/2012

pentujen emot jäävät maastoon jatkamaan lisääntymistään, KSEY:n eläintenhoitaja Nina Ledentsa kuvailee.

Hän harmittelee maaseudun asenneilmapiiriä, joka ruokkii löytökissaongelmaa. Kissoja ei leikata ja niiden annetaan liikkua ulkona vapaana.

– Käsitys siitä, että leikattu kissa ei pyydystä hiiriä, on syvällä maaseudun asukkaissa. Joidenkin mielestä kissan leikkaaminen on myös kallista. Eikä se ole tarpeellistakaan, kun paljon ulkona liikkuva kissa ei ole sisätiloissa haisemassa. Kun olemme kehottaneet meiltä kadonneen kissansa löytäneitä omistajia rakentamaan pihatontille tarhan, he ovat sanoneet, ettei kissa siihen opi. Sen kuuluu saada ulkoilla vapaana. Valistustyötä on jatkettava sitkeästi.

Kissansa kadottaneet maalaiset eivät aina edes yritä jäljittää lemmikkejään.

KSEY:lle tehdään eniten katoamisilmoituksia kissoista, jotka on leikattu ja hoidettu muutenkin hyvin. Samaan aikaan yhdistyksen tilat täyttyvät leikkaamattomista kissoista. HESY on saanut sijoitettua kaikki KSEY:ltä otetut kissat uusiin hyviin koteihin ja auttaa jäsenyhdistystään parhaansa mukaan jatkossakin. 

Mesikämmenten suojelija palkittiin

Eläinsuojelun Topelius-palkinnon saajat:

Kuvateksti: Otso Riiali tutustuu eläinsuojelun Topelius -palkintoon HESY:n puheenjohtajan Hannele Luukkaisen opastuksella.

HESY:n Topelius-palkinto nuorelle eläinsuojelijalle Otso Riialille

2011 Otso Riiali 2010 ei jaettu 2009 Etsijäkoiraliitto 2008 tuottaja-käsikirjoittaja Marko Rauhala ja Myrsky-koira 2007 ei jaettu 2006 Helsingin kaupunki 2005 dosentti Leena Vilkka 2004 toimittaja Mirja Pyykkö 2003 ei jaettu 2002 kirjailija Eeva Kilpi 2001 ohjaaja Aki Kaurismäki 2000 pääkaupunkiseudun pelastuslaitokset 1999 eläinlääkäri Pertti Hartikka 1998 kirjailija Leena Krohn Seuraava eläinsuojelun Topelius -palkinto jaetaan marraskuussa 2012. Voit ehdottaa palkinnonsaajaa perusteluineen Hesylle osoitteella: erja.veivo@hesy.fi

HESY ojensi tämänkertaisen eläinsuojelun Topelius-palkinnon 12-vuotiaalle Otso Riialille, joka on kerännyt rahaa Korkeasaaren karhujen virikkeellistämiseen myymällä itse valmistamaansa puolukkamehua. Hänen Korkeasaarelle lahjoittamallaan 200 euron keräystuotolla ostetaan karhuille leikkipuita.

H

ESY:n palkintoraadin mielestä Otson teko on esimerkillinen osoitus nuorison myötätuntoisesta suhtautumisesta eläimiin ja pienten tekojen suuresta merkityksestä.

– Otso on uuden sukupolven eläinsuojelija, jonka kekseliäisyys ja yritteliäisyys osoittavat, että jokainen voi auttaa eläimiä, jos haluaa. Aivan erityisen maininnan ansaitsee teon pyyteettömyys.

Otso valmisti puolukkajuoman omin käsin, marjastuksesta pullotukseen asti.

Hän olisi voinut pitää mehun koko myyntituoton itse, mutta päättikin antaa osan eläinten hyväksi, HESY:n puheenjohtaja Hannele Luukkainen listaa raadin perusteluja.

Otsolle itselleen palkinto tuli täytenä yllätyksenä.

­–­Palkinnon saaminen tuntui huikealta. Kun iskäni ja äitini kertoivat, ketkä palkinnon olivat aiempina vuosina saaneet, olin todella hämmästynyt, että minut valittiin.

Palkinnon ovat aikaisemmin saaneet muun muassa elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki, tuottaja-käsikirjoittaja Marko Rauhala ja kirjailijat Eeva Kilpi

HESY-jäsenlehti 1/2012

ja Leena Krohn. HESY perusti palkinnon vuonna 1998 yhdistyksen perustajan Zacharias (Sakari) Topeliuksen juhlavuoden kunniaksi. Se jaetaan vuosittain eläinsuojelun saralla ansioituneelle yksityishenkilölle tai yhteisölle.

Otsolle pääsy kunnianarvoisaan seuraan on suuri tunnustus, joka kannustaa häntä jatkamaan varhain alkanutta työtä eläinten hyväksi. Mehun valmistus jatkuu. Seuraavaksi avustuskohteekseen nuori eläinsuojelija on kaavaillut Kiinan pandakarhuja. Vaikka Otson sydäntä lähinnä ovatkin hänen kaimansa karhut, lämpenee pojan sydän myös maan pienimmille. ­– Meillä on kotona paljon lemmikkieläimiä ja toisinaan myös kutsumattomia vieraita, mutta pidän huolen siitä, että isä ei laita vintille hiirenloukkuja.  15

HESYN tuotekuvasto

Tilaa nettilomakkeella: www.hesy.fi/tuotteet  sähköpostilla: hesy@hesy.fi

Tue HESYn toimintaa rahalahjalla – saat kummilahjan!

Lahjoittamalla Hesylle 100 euroa saat valitsemasi kummilahjan veloituksetta kotiisi.

Kummilautanen “koira”

1. Kangaskassit, 5,50 € ”Dog Power” (musta/luonnonvalk.) til.no. 263 ”Tassu” (musta/luonnonvalk.) til.no. 265 ”Cat Power” (luonnonvalk.) til.no.262

Kummijuliste ”oranssi kissa”

Kummijuliste ”musta kissa”

1.

2. Pinssit 5 € Pinssi kaikille eläinten ystäville, erinomainen yllätyslahja ystävälle. ”Koira” til.no. 231 ”Kissa” til.no. 230 ”Kani” til.no. 232 3. Jääkaappimagneetti 6–7 € Valikoimassa erilaisia eläinhahmoja.

Til.no. 602

2.

4. Muistoadressi 5 € ”On maa, johonka kaikki polut katoaa, on rauhan maa (Saima Harmaja)”. til.no. 500 5. Kewätkirja 5 € Kirjailija Sakari Topelius oli perustamassa Suomen ensimmäistä eläinsuojeluyhdistystä pikkulintujen suojelemiseksi. Tästä Maj Föreningen -nimisestä (Kevätyhdistys) yhdistyksestä tuli myöhemmin Hesy.

Kewätkirja on vuonna 1894 päivänvalon nähnyt, Topeliuksen tekstiin ja R. Hertzbergin ihastuttaviin kuviin perustuva pikku kirjanen "Ensimmäinen kewätkirja Suomen kewätyhtiöille". 30 s. til.no. 900.

6. Uudet eläinkortit 0,50 €/kpl til.no. 301 Kuvaajat: Henna Viinamäki ja Juha Välimäki

4.

3.

6 & 7.

7. Eläinkorttinippu 4 €/10 kpl erilaisia kortteja til no. 302 Kuvaajat: Henna Viinamäki ja Juha Välimäki

16

HESY-jäsenlehti 1/2012

5.

HESYN tuotekuvasto

puhelimitse: (09) 54200 100  Tai tule vierailemaan myymäläämme!

8. Aikuisten T-paidat 13 €

8.

8.

”Kissarivi” (kaksipuolinen painatus) til.no.

110. Valikoimassa hajanaisia kokoja ja värejä. ”Cat Power” til.no. 113 Valikoimassa hajanaisia kokoja ja värejä. ”Kissanaama” til.no. 118 Valikoimassa hajanaisia kokoja ja värejä. ”Tassut” til.no. 119 Valikoimassa hajanaisia kokoja ja värejä.

Muista merkitä koko (S-XXL) ja väritoivomus tilaukseen!

Tassut, Kissanaama, Cat Power ja Kaksi koiraa -painatuksissa saatavilla myös lasten kokoja (128 ja 140 cm) 9. Ladyfit-malliset T-paidat 13 € ”Cat Power” til.no. 140 Valikoimassa hajanaisia kokoja ja värejä.

Tassut-paita 9.

Kissarivi-paita 9.

”Dog Power” til.no. 141 (kaksipuolinen painatus) Valikoimassa hajanaisia kokoja ja värejä.

Muista merkitä koko (XS-XL) ja väritoivomus tilaukseen!

10. Cat Power -collegepaita 25 € Yksipuolinen painatus. Väri: musta. Koot: S-XL. til.no. 805.

11. Dog Power -paita 15 € Pitkähihainen, tyköistuva, ladyfitmallinen Dog Power -paita. Kaksipuolinen painatus: selkäpuolella Kaksi koiraa -kuvio.

Värivaihtoehdot: sinien ja musta til.no. 807 12. Tassut-paita 15 € Pitkähihainen, tyköistuva, ladyfit-mallinen Tassut-paita. Kaksipuolinen painatus.

Värivaihtoehdot: sinien ja musta til.no. 808.

Cat Power -paita

13. Kännykkäkoru 5 € Valikoimassa enkeli-, etana- ja possuhahmot.

Til.no. 700.

Dog Power -paita

HESY:n tuotevalikoimaan tulee keväällä uusia paitoja. Voit tutustua mallistoon ja painatuksiin internetsivujen kautta: www.hesy.fi/tuotteet Tilaukset toimitetaan noin kahdessa viikossa. Toimitukseen lisätään postikulut.

Minimitilaus 8 €. Yli 15 euron tilaukset toimitetaan postiennakolla, jolloin hintaan lisätään postiennakkomaksu 3,80 €.

Tervetuloa tutustumaan myös eläinsuojelukeskuksen myymälään. Sieltä voit ostaa mm. eläinten kuljetuslaatikoita ja kiipeilypuita.

MALLI Pinja Honkanen

11.

10.

12.

11.

13.

KUVAT Marko Hietala

HESY-jäsenlehti 1/2012

17

18

HESY-j채senlehti 2/2011

Nostetaan kissa pöydälle TEKSTI Matti From KUVITUS Sari Toivola

A

jelin talvisena päivänä palaverin jälkeen Lahdesta Helsinkiä kohti. Orimattilan kohdalla huomasin, että keskelle liikenteenjakajaa oli ajettu pakettiauto. Sen ulkopuolella joku yritti ottaa kiinni koiraa. Ihmettelin hieman asiaa.

Tilanne kävi yhä oudommaksi, kun huomasin vähän ennen Tuuliharjan bensa-asemaa vastakkaisella kaistalla kuorma-auton, joka puski mäkeä ylös hätävilkut päällä. Ajattelin ensin välkyttelyn johtuvan liukkaudesta. Sitten näin kahden ison koiran kävelevän rekan ja lumipenkan väliin jäävällä kapealla asfalttisiivulla.

Ajoin eteenpäin, mutta jokin tilanteessa jäi vaivaamaan. Kaksi vapaana kävelevää koiraa vailla omistajaa. Keskellä vilkasta maantietä! Käänsin seuraavassa liittymässä auton ympäri. Ajoin takaisinpäin. Koirat olivat muuttaneet suuntaa ja kävelivät nyt minua vastaan. Sitten ne livahtivat kaistojen välisestä aukosta toiselle puolelle maantietä.

Soitin hätäkeskukseen ja kaahasin seuraavaan liittymään. Taas ympäri ja

takaisin. Koirat olivat ennättäneet jo Tuuliharjan liittymälle ja siitä eteenpäin.

Yritin saada kaksikkoa kiinni: avasin auton takaluukun ja houkuttelin niitä sisälle – tuloksetta.

Tilanne turhautti. Miksi kukaan muu autoilija ei yrittänyt pysäyttää koiria? Ei yksikään. Autot jatkoivat huristamistaan normaaliin tapaan liittymää alaspäin moottoritielle. Kahdesta tielle eksyneestä irtokoirasta viis! Samassa paikalle saapui Tuuliharjalla näkemäni kuorma-auto. Sen kuljettaja katseli ihmetellen puuhiani.

Luuli varmaan minua koirien omistajaksi.

Hyppäsin jälleen autooni ja ajoin koirien vierelle hätävilkut päällä. Tulin moottoritielle. Pysyttelin koko ajan koirien rinnalla hätävilkut välkkyen. Kuormaauton kuljettaja osoittautui fiksuksi kaveriksi. Hän ajoi perässäni ja laittoi hätävilkut päälle suojaten näin minua mahdolliselta kolarilta.

Päätimme yrittää saartaa koirat yhteisvoimin. Kuormurin valot välähtivät, ja ajoneuvo liukui ohitseni ja eteeni aivan kiinni lumipenkkaan. Se pysähtyi. Sitten stoppasin minä. Tarkoituksemme oli näin estää autoni vierellä liikkuvien koirien

eteneminen, mutta karvaturrit epäröivät ja lähtivät lumipenkan päältä ohittamaan muodostamaamme sulkua Läksimme taas koirien perään. Sitten poliisit saapuivat taaksemme ja sulkivat liikenteen. Nousimme autoistamme tien viereen. Koirat yrittivät taas ohittaa meidät. Onneksi nuoremmalla poliisilla oli pelisilmää: hän vetäisi esille suklaapatukan ja onnistui houkuttelemaan sen avulla koirat luokseen. Johan moisen kissa ja hiiri -leikin jälkeen haukuillekin kelpasi välipala. Saimme koirat kiinni ja poliisin huomaan.

Irtokoirat maantiellä pysyy elämässäni tapahtumana, johon en toivo muiden ihmisten tai koirien joutuvan. Sekä poliisi että kuormurin kuljettaja toimivat ansiokkaasti. Episodin saamasta onnellisesta käänteestä jäi hyvä mieli, mutta samalla mieltäni ovat jääneet kiusaamaan tilannetta sivusta katsoneiden autoilijoiden asenteet. Toivon, että jatkossa tien päältä löytyy enemmän ihmisiä, jotka asettavat omat kiireensä hetkeksi sivuun törmätessään tilanteisiin, joihin he voivat ja joihin heidän täytyy vaikuttaa. 

Kauhun hetkiä maantiellä HESY-jäsenlehti 1/2012

19

TEKSTI Liito-oravayhdistys Norkko ry:n puheenjohtaja Pekka Heinonen KUVA Liito-oravayhdistys Norkko ry PIIRROS Sari Toivola

Liito-oravat

Liito-oravakanta on ollut jyrkässä laskussa vuosikymmeniä. Lajin syöksykierteen syynä on kuusivaltaisten sekametsien katoaminen talousmetsän tieltä.

Liito-oravan

elinmahdollisuudet kapenevat muuttuvassa ympäristössä

Liito-orava kuuluu EU:n luontodirektiivin tiukasti suojeltujen lajien listalle. Kuvassa liito-oravia Ilmajoella.

L

iito-oravan runsaudesta on eri kartoituksissa saatu varsin vaihtelevia tuloksia. Tuoreimman ja kattavimman selvityksen mukaan metsissämme elelee 143 000 liito-oravanaarasta. Luku vaikuttaa suurelta, mutta lajin uhanalaisluokitus onkin määritetty vaarantuneeksi siksi, että jo 1940-luvulta lähtien tehdyissä lukuisissa tutkimuksissa kannan vähenemisen on todettu olevan 20–30 prosenttia kymmenessä vuodessa. Suomen liittymisneuvotteluiden yhteydessä vuonna 1994 liito-orava lisättiin EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) tiukasti suojeltujen lajien listalle.

Suomen piti pitää huolta liitooravasta, jota ei muissa EU-maissa esiintynyt. Suomen luonnonsuojelulakiin lisättiin kielto liito-oravan lisääntymisja levähdyspaikkojen hävittämisestä.

Vaatimus ei ole kuitenkaan pitänyt, sillä liito-oravan elinympäristöt ovat kärsineet vuosikymmeniä avohakkuista ja yksipuolisia havumetsiä suosivasta metsätaloudesta, jotka pirstaloivat metsiä ja hävittävät niistä liito-oravalle elintärkeitä kolo- ja lahopuita.

20

Liito-oravanaaraan elinympäristö koostuu useista ydinalueista, joita ovat varttuneet ja rehevät kuusivaltaiset sekametsät ja joissa on järeitä haapoja kolopuina ja leppää tai koivua ravintopuina. Yleensä yhdellä naaraalla on käytössään useita pesäkoloja ja muiden eläinten tekemiä risupesiä. Lehtipuiden lehdet ovat liito-oravan kesäistä ravintoa. Loppukesällä ja syksyllä liito-oravat syövät lepän ja koivun norkkoja, joita ne myös varastoivat talviravinnoksi suurten kuusten oksille, koloihin ja puiden halkeamiin. Juuri näistä norkoista niiden papanat saavat tyypillisen kellanruskean värinsä.

Suomen metsistä häviää vuodessa arviolta 3000 liito-oravan elinpiiriä ja moninkertainen määrä kolopuita. Hävikki on huomattava, sillä kolot eivät synny itsestään. Merkittävin uusien kolojen tekijä on käpytikka, jonka parimäärä on runsaat 200 000. Koska käpytikan pesäkoloista vain noin viisi prosenttia sijaitsee liito-oravalle sopivissa metsissä, tälle hämärän metsän asukille syntyy vuodessa vain noin tuhat uutta koloa. Tikoilla on siis edessään yli satavuotinen urakka HESY-jäsenlehti 1/2012

ennen kuin jokaiselle liito-oravanaaraalle on syntynyt yksi uusi pesäkolo.

Naaraan elinpiiri on kooltaan vain muutamia hehtaareja, kun taas koiraiden reviiri on jopa sata hehtaaria. Liitooravat ovat hyvin paikkauskollisia, mutta syksyllä poikaset alkavat etsiä uusia asuinsijoja itselleen ja liikkuvat useita kilometrejä. Tällöin niitä voi havaita myös epätyypillisissä paikoissa, kuten kerrostalojen seinustoilla ja pientalojen pihapiireissä, joihin ne voivat jäädä asumaankin.

Vanhoissa pihapiireissä on usein sopivia pesäpuita liito-oravalle. Onpa liito-orava hyväksynyt pesäpaikakseen pientalon vintillä olevan pahvilaatikonkin. Liitooravan elinikä on vain noin 3–5 vuotta, mutta uusi sukupolvi on sukukypsä jo seuraavana vuonna. Naaras saa keväällä keskimäärin neljä poikasta, joko yhtenä tai kahtena poikueena.

Metsänhoito nakertaa liito-oravametsiä Nykyisessä luonnonsuojelulaissa ja metsälaissa on kuvattu liito-oravametsien hakkuisiin liittyvä menettely. Sen mu-

Liito-oravat Toimia liito-oravan hyväksi kaan ely-keskukset kirjaavat liito-oravien esiintymispaikoista saamansa tiedot luonnonsuojelun tietojärjestelmään ja toimittavat tiedot metsäkeskuksiin.

Metsäkeskukset puolestaan merkitsevät tiedot omiin paikkatietojärjestelmiinsä.

Kun metsäkeskus saa maanomistajalta metsänkäyttöilmoituksen (=hakkuuilmoitus) alueelta, jolla on ilmoitettuja liito-oravahavaintoja, se lähettää tiedon suunnitellusta hakkuusta ely-keskukselle.

Ely-keskus joutuu selvittämään viipymättä, vieläkö liito-orava pesii tai elää alueella, ja tekemään tarvittaessa rajauspäätöksen liito-oravametsän suojelemiseksi.

Järjestelmällä on ongelmansa. Merkittävin puute on se, että ely-keskukset tekevät rajauspäätöksiä ympäri vuoden, vaikka liito-oravan ainoa luotettava kartoitusaika on keväällä. Jos rajauskartoitus tehdään sateisena ja pimeänä marraskuun päivänä, liito-oravaesiintymä jää hyvin todennäköisesti havaitsematta.

Ely-keskukset ovat usein jättäneet rajaukset liian pieniksi, ja lisäksi metsänhakkaajat nakertavat rajattua aluetta vielä pienemmäksi. Paikkauskollinen liito-oravanaaras sinnittelee kyllä liian pieneksikin rajatulla alueella, mutta uusille tulijoille metsikkö ei enää kelpaa.

Rajausmenettelyn puutteista huolimatta havainnot liito-oravan pesimäalueista kannattaa aina ilmoittaa alueellisiin ely-keskuksiin. Se on ainoa tapa, joka suojelee liito-oravametsiä sekä hakkuissa että kaavoituksissa. Rakennushankkeissa ja kaavoituksessa liito-oravan edut huomioidaan paremmin, koska niitä varten tehdään kattavat liito-oravaselvitykset, mikäli luontokartoituksissa on havaittu merkkejä liito-oravasta. Metsänhoidossa näitä selvityksiä ei vaadita.

Liito-oravan uhanalaisstatus voidaan poistaa vasta sitten, kun lajin suojelu on saatettu suotuisalle tasolle. Kestää vielä kymmeniä vuosia ennen kuin liitooravan kannan koko kääntyy kasvuun.

Toivoa herättävää on, että viime aikoina lehtipuiden suosio metsänhoidossa on lisääntynyt ja avohakkuun ohella poimintahakkuu näyttää lähitulevaisuudessa tulevan lailliseksi. 

•

Suuntaa retkesi alueille, jotka ovat kartan mukaan liito-oravalle suotuisia elinympäristöjä. Näitä ovat kallionaluslehdot, kallioiden välissä olevat rinnemäiset ja metsäiset painanteet, pienvesistöjen varret, peltojen ja soiden reunustat sekä haapaa kasvavat sekametsät. Korkeilta kallioilta näkee hyvin lähiseudun haavikoihin, joissa niissäkin liito-oravat oleilevat mielellään.

•

Tarkkaile järeiden haapojen ja niitä lähellä olevien suurten kuusten juurilla mahdollisesti olevia papanoita. Papanat erottuvat maastosta parhaiten kevättalvella ja keväällä.

•

Ilmoita havainnoistasi alueelliseen ely-keskukseen (ent. ympäristökeskus) ja mielellään myös oman kunnan ympäristökeskukseen: mainitse alueen sijainti kartalla, mitä olet havainnut, havaintopäivä ja yhteystietosi.

•

Jos omistat tai sukulaisesi omistavat metsää, pyri suojelemaan liito-oravalle sopivat elinympäristöt siitäkin huolimatta, että siellä ei olisikaan juuri nyt liito-oravia. Erityisesti kolopuut, järeät haavat ja niitä lähinnä olevat kuuset pitäisi voida pitää pystyssä.

•

Rakenna liito-oravalle pönttöjä ja asenna ne metsään. Pöntön sisähalkaisija on 150 milliä ja lentoaukon etäisyys sisäpohjasta on 300 milliä. Pöntössä pitää olla paksu etuseinä ja sen aukon on oltava halkaisijaltaan 35–45 milliä eikä piiruakaan suurempi, jotta näätä ei pääse siitä sisään. Ripusta pönttö järeään kuuseen parin metrin korkeudelle oksien suojaan.

•

Pidä erityistä huolta kissoista ja koirista liito-orava-alueilla. Usein liitooravan läsnäolo pihapiirin läheisyydessä huomataan vasta, kun kissa tuo liito-oravan kotiin, milloin elävänä milloin kuolleena.

•

Peitä pihapiirin vesisaavit kannella tai suojaverkolla, sillä janoaan sammuttavat liito-oravat voivat hukkua niihin. Yhtä huonosti käy myös harakan poikasille.

•

Jos löydät kuolleen liito-oravan, toimita se eläinmuseoon tutkittavaksi. Pakasta liito-orava muovipussiin käärittynä. Pakkaa lähetyslaatikkoon ja pane pussin ympärille talouspaperia tai sanomalehteä. Paketti pitää lähettää viikon alussa, jotta se ei jää postiin seisomaan.

Postiosoite: Eläinmuseo, PL 17 (Pohjoinen Rautatiekatu 13), 00014 Helsingin yliopisto.

Tarkemmat tiedot kirjoittajalta, Liito-oravayhdistys Norkko ry:n puheenjohtaja Pekka Heinonen, pekka.heinonen@ppm.inet.fi

HESY-jäsenlehti 1/2012

21

TEKSTI JA KUVAT Jarmo Tuutti / Lemmikkilinnut Kaijuli ry PIIRROS Sari Toivola

Lemmikkilinnun hoito Lemmikkilintu tarvitsee oikeaoppista hoitoa voidakseen hyvin Harmaapapukaijaa, eli jakoa, pidetään erityisen älykkäänä lintuna. Älykkyys tuo omistajalle myös paljon haasteita, mm. virikkeellistämisen vaativuuden kanssa.

Linnut ovat mielenkiintoisia, mutta samalla haastavia lemmikkejä. Erityisesti isot papukaijat vaativat omistajilta perehtymistä ja vaivaa, mutta eivät pienetkään linnut ole helppoja hoitaa.

L

emmikkilinnut eivät ole domestikoituneita eläimiä, kuten esimerkiksi koirat ja kissat, eivätkä ne ole tottuneet elämään ihmisten parissa. Tämän takia ne ovat monessa mielessä kesyyntyneitä lajeja herkempiä lemmikkejä.

Tässä artikkelissa tarkastellaan lintujen hoitoa siitä näkökulmasta, miten ihminen voi vaikuttaa lemmikkilintunsa hyvinvointiin sen ympäristön ja vuorovaikutuksen kautta. Eläinten hyvinvointi on tietenkin haastava alue, jota ei ole helppo mitata. Aihepiiriä on kuitenkin tutkittu pitkään jopa akateemisella tasolla, joten hyvinvointiin vaikuttavat asiat ovat tiedossa.

Perushoito hyvinvoinnin pohjana Lintujen perushoitoon kuuluvat ruokien ja veden päivittäinen vaihtaminen, tilojen siivoaminen ja tarvittaessa muu terveydenhoito. Linnun omistajan on kuitenkin syytä varautua siihen, että Suomessa 22

ei ole montaa lintuja hoitavaa eläinlääkäriä. Hätätilanteiden varalta lähimmän lintuja hoitavan eläinlääkärin yhteystiedot olisikin syytä selvittää ennakkoon.

Laadukas lemmikkilinnun ruokavalio pyrkii jäljittelemään lajin luonnollista ruokavaliota; yksistään pelleteistä tai siemenistä koostuva ruokavalio ei riitä.

Eri lajit ovat lähtöisin erilaisista ympäristöistä, joten painotukset vaihtelevat.

Esimerkiksi luonnossa paljon maassa ruokailevalle neitokakadulle tulisi tarjota siemeniä suhteessa enemmän kuin latvustoissa ruokaileville amatsoneille.

Monipuolista tuoreruokaa ja siemeniä sisältävää ruokavaliota voidaan halutessa täydentää pelleteillä. Lisäksi esimerkiksi idut ja versot ovat erinomaisia ravinteiden lähteitä.

Lajille sopiva ympäristö Lemmikkilintuharrastus herättää ihmisissä usein mielikuvia pienistä, pyöreistä lintuhäkeistä, joita näkee elokuvissa ja televisiossa. Pieni lintuhäkki ei ole kuiHESY-jäsenlehti 1/2012

tenkaan hyväksyttävä vaihtoehto pitopaikaksi, sillä lintu tarvitsee tilaa. Entisissä maa- ja metsätalousministeriön häkkikokosuosituksissa esimerkiksi undulaatille tarkoitetun häkin minimikoko oli 0,31 neliömetriä ja neitokakadulle 0,75 neliömetriä. Jos lintu joutuu olemaan häkissä täyden työpäivän ajan, kannattaa kuitenkin suosia tätä suurempia häkkejä.

Lemmikkilinnuilla on tarve päästä päivittäin myös häkin ulkopuolelle lentelemään. Huoneistostakin tulisi siis löytyä linnulle sopivia kiipeily- ja ajanviettopaikkoja, ei vain ovien karmeja tai verhotankoja.

Lintulajia valitessa tulisikin miettiä, miten riittävät tilat eläimelle on mahdollista tarjota. Joku voi suhtautua esimerkiksi isoon araan sen koon takia kuin koiraan: aran kuvitellaan olevan tyytyväinen, kun se voi liikkua perheen jäsenten perässä ja istua yhdellä orrella.

Todellisuudessa lähes metrin pituinen lintu lentää luonnossa kilometrejä päivässä. On vaikea kuvitella, miten kerrostaloasunnossa olisi mahdollista an-

Lemmikkilinnun hoito

(vas.) Sopiva lintuhäkki on kaikkea muuta kuin pieni pyöreä häkki. Vasemmalla amatsoneja varten ostettu tehdasvalmisteinen kahden neliömetrin kokoinen häkki. Oikealla vastaavan kokoinen neitokakaduille tehty aviaario eli lentohäkki. (oik.) Lemmikkilinnut vaativat kiipeilypaikkoja myös häkin ulkopuolelle. Kuvassa erilaisia kiipeilytelineitä.

taa aralle tilaa edes pyrähtää, saati lentää kohtuullisia matkoja.

Maa- ja metsätalousministeriön suosituksissa isoille aroille tulisi tarjota vähintään kolmen neliömetrin häkki, mutta oma huone olisi parempi vaihtoehto. Arat vaativat monipuolisesti myös virikkeitä voidakseen toteuttaa luonnollisia käyttäytymistarpeitaan.

Riittävästi virikkeitä päivän ratoksi Papukaijat ovat älykkäimpiä lemmikkilintuja. Vaikka nokkeluus voi vaikuttaa omistajan kannalta hauskalta ominaisuudelta, tekee tämä piirre niistä myös haastavia lemmikkejä: omistaja joutuu näkemään vaivaa virikkeellistämisen eteen. Virikkeellistämistä kaipaavat myös pienemmät suoranokkaiset linnut. Aktivoinniksi ei riitä se, että häkkiin laitetaan muutama lelu: uusia virikkeitä tulisi miettiä säännöllisesti.

Virikkeellistämisen voi aloittaa mielenkiintoisen ympäristön luomisella.

Häkkiympäristöstä saa kiinnostavan, kun se sisustetaan erilaisilla orsilla, joissa lintu voi kiipeillä. Orsien määrää ja laatua valikoitaessa on huomioitava lintulajin tyypillinen liikkumiskäyttäytyminen.

Ruokaakin kannattaa käyttää virikkeellistämisessä. Näin linnulle pystytään luomaan samanlaisia haasteita, joita se luonnossakin kohtaa ravintoa etsiessään.

Suoranokkaiset lemmikkilinnut kiinnostuvat harvemmin erilaisista lintujen ”leluista”, mutta varsinkin papukaijoille erilaiset jyrsittävät ja muut vastaavat lelut ovat mielekkäitä. Näitä tosin tulee vaihdella usein, sillä linnut voivat kyllästyä samoihin leluihin nopeasti. Peiliä ei

suositella lintujen virikkeeksi. Yksinäiselle linnulle tulisi hankkia ennemmin lajitoveri seuraksi.

Linnulle lajitoverin seura on tärkeää: lintukaveri mahdollistaa lajityypillisten sosiaalisten käyttäytymismallien toteuttamisen. Esimerkiksi Suomessa lemmikkeinä pidettävistä papukaijalajeista yksikään ei elä luonnossa erakkona.

Lemmikkilintua hankittaessa olisikin hyvä lähteä liikkeelle siitä, että linnulle hankkii lajitoverin myöhemmin.

Poikkeuksena ovat vanhat, jo vuosikausia yksin eläneet papukaijat, jotka eivät välttämättä hyväksy oman lajinsa edustajia ja voivat pärjätä paremmin yksin. On hyvä pitää mielessä, että ihminen ei voi koskaan korvata täysin lajitoveria.

Elämä ilman tarpeetonta pelkoa Suomessa lemmikkeinä elävät linnut ovat luonnossa saaliseläimiä. Vaikka ihminen loisi niille vaarattoman ympäristön, ne eivät tiedä olevansa turvassa.

Seuralemmikiksi otettu, emon ruokkima ja kesyttämätön papukaija saattaa pelätä ihmistä alkuun.

Ihmisen ja linnun vuorovaikutuksessa tulisi aina välttää tarpeettoman pelon ja stressin aiheuttamista. Jatkuva stressi johtaa vääjäämättä linnun hyvinvoinnin heikkenemiseen ja kroonisena se voi aiheuttaa myös ulospäin näkyviä ongelmia, kuten aggressiivisuutta, apaattisuutta tai höyhenten nyppimistä.

Linnuilla on paljon muitakin potentiaalisia pelonlähteitä kuin ihminen.

Mikä tahansa uusi esine, kuten vaikkapa uusi ruokakippo, voi olla linnun mielestä pelottava. Tällaisen uuden esineen HESY-jäsenlehti 1/2012

laittaminen häkkiin olisi julmaa, sillä se saattaisi saada linnun syöksymään pelokkaana häkin kauimmaiseen nurkkaan.

Vaikka lintu ajan mittaan tottuisikin uuteen esineeseen, tuntisi se ympäristönsä tällaisen toiminnan takia turvattomaksi.

Lintu on parempi totuttaa hiljalleen uusiin esineisiin asettamalla ne häkin ulkopuolelle.

Monet perinteiset papukaijojen koulutusmenetelmät ovat pohjautuneet väärinkäsityksiin ja aiheuttaneet linnuille lähinnä tarpeetonta stressiä. Aikaisemmin on neuvottu, että ihmisen tulisi pyrkiä parven johtajaksi. Todellisuudessa papukaijaparvissa ei ole havaittu valtahierarkioita, eikä voida olettaa, että kotona oleva papukaijakaan pyrkisi ”pomottamaan” omistajaansa.

Pelokasta lintua on toisinaan neuvottu kesyttämään pitämällä se väkisin

Undulaatti on luultavasti yleisin Suomessa lemmikkinä elävä papukaijalaji.

23

John tarin kuol 400

Lemmikkilinnun hoito kiinni. Lienee selvää, että tällainen on eläimen kannalta erittäin stressaavaa ja johtaa säännöllisesti käytettynä kesyyntymismenetelmänä lähinnä lannistettuun ja apaattiseen eläimeen. Näin kohdeltu papukaija istuu paikoillaan ihmisen kädellä siksi, että kokee, ettei sillä ole muuta mahdollisuutta. Ei siksi, että pitäisi ihmisen seurasta.

Osaava, lintunsa käyttäytymistä ja oppimista ymmärtävä omistaja pystyy tulkitsemaan lintuaan ja ohjaamaan tämän käyttäytymistä toivomaansa suuntaan ilman pakotteita tai voimakeinoja. Linnun kesyttäminen on sitä paitsi mahdollista aiheuttamatta tarpeetonta stressiä. Tavoitteena tulisikin olla se, että lemmikkilintu tekisi siltä toivotut asiat vapaaehtoisesti, koska kokee ne tekemisen arvoisiksi.

Kokonaisuudesta ei tule tinkiä Tässä artikkelissa on luotu nopea ja pintapuolinen katsaus lemmikkilintujen hyvinvoinnin edistämiseen. On tärkeää muistaa, että lemmikkilinnun hyvinvointi muodostuu kaikista edellä esitetyistä osa-alueista, joista mitään ei tulisi sivuuttaa. Jos jotain osaa kokonaisuudesta ei hoideta, linnun kunto voi heiketä.

Pitkällä aikavälillä tämä voi näkyä myös linnun käyttäytymisessä, ja sitä voi olla vaikeampi huomata. 

Lajiesittely

Neidokakadu – mainettaan vaativampi lemmikki Australiasta lähtöisin olevaa neitokakadua on pidetty yleisesti ”helppona” aloittelijan lintuna. Tämä on valitettavasti johtanut siihen, että monet neitokakadut elävät liian pienissä häkeissä vailla virikkeitä tai seuraa. Neidokakadussa on toki helppoja piirteitä: se on esimerkiksi luonteeltaan suhteellisen tasainen.

Tämä ei kuitenkaan tee siitä erityisen ”helppoa” lemmikkiä.

Pitkäpyrstöinen ja taitavasti lentävä neitokakadu ei ole taitava kiipeilijä. Vaikka se vaatiikin sopivasti sijoiteltuja orsia kiipeilyä varten, se ei kiipeile häkin katossa tai pystysuoraa puuta ylös, kuten esimerkiksi amatsoni. Kokonsa puolesta neitokakadu soveltuu hieman pienempäänkin asuntoon, sillä häkin ulkopuolella se mahtuu lentämään hyvin. Neitokakadu tarvitsee kuitenkin häkin, jossa se mahtuu pyrähtelemään edes hieman.

Neitokakadu on undulaatin ohella yleisimpiä Tämän takia neitokakadujen ohella lemmikkeinä pidettäviä papukaijalajeja. Vaikusein myydyt alle puolen neliömetrin ka kyseessä on suhteellisen helppo laji, vaatii häkit eivät riitä. hyvien olosuhteiden tarjoaminen omistajalta perehtyneisyyttä.

Neitokakadut ovat myös älykkäitä. Esimerkiksi allekirjoittanut on opettanut neitokakadulleen erilaisia temppuja, joista mainittakoon koripallon pelaaminen. Ne vaativat virikkeitä siinä missä muutkin papukaijat. Yksi hyvä virikkeellistämistapa on vaihtaa häkin pohjalta lehdet johonkin muuhun pohjamateriaaliin ja heittää sekaan siemeniä, joita neitokakadut voivat etsiä.

i Jarmo Tuutti / Lemmikkilinnut Kaijuli ry

Lisätietoa lemmikkilinnuista: Lemmikkilinnut Kaijuli ry: www.kaijuli.fi

Lisätietoa neitokakaduista: Neitokakadut – Variaatioiden Aikakausi: www.neitokakadut.com

Papukaija lemmikkinä: www.papukaija.fi

24

HESY-jäsenlehti 1/2012

n Vaillant: Tiikeri. Tosina kostosta, elämästä ja lemasta. 2011, WSOY. s.

Kirja-arviot

TEKSTI Lena Lundell

TEKSTI Kati Kiviniemi

Matka erityyppisten koirien kotiseuduille

Sokean kissan matkassa

Jorma Keskitalo (suomennos): Maailman koirat ihmisen ystävinä ja apureina. Tammi, 2011. 185 s.

Maailman koirat ihmisen ystävinä ja apureina on ihanan erilainen ja piristävä kirja ihmisen ja koiran kumppanuudesta.

Vastaavanlaisissa teoksissa esitellään usein erilaisia sankarikoiria: poliisikoiria, tullikoiria, opaskoiria ja avustajia. Tässä kirjassa tutustutaan koiran erilaisiin tehtäviin laaja-alaisemmin koirien alkuperäisen käyttötarkoituksen näkökulmasta. Kirjan tarinat vievät hyvin erityyppisten koirien kotiseuduille eri puolille maapalloa aina Lapista ja Lofooteilta Aasiaan ja Afrikkaan.

Koska kirjassa kuvataan koiria niiden perinteisissä työtehtävissä, monet kirjan koirista ovat jonkunlaisia paimenia, vartijoita tai metsästäjiä. Yksi alkuperäisimmistä koiraroduista on tiibetinmastiffi, jonka tehtävänä Tiibetissä on suojella omaa laumaansa: sekä ihmisiä, karjaa että rakennuksia tai telttoja.

Maremmano-abruzzese taas on pohjimmiltaan karjan vartija Italian vuoristosta.

Kirja kertoo, miten niitä on 2000-luvulla kokeiltu menestyksellisesti myös Australiassa harvinaisen pingviinilajikkeen suojelemisessa kettujen hyökkäyksiltä.

Pohjois-Afrikan sloughit ovat jaloja metsästyskoiria, beduiinin arvokkainta omaisuutta. Aavikolla ei pysty metsästämään muuten kuin koiran avulla, joten sloughia pidetään jumalan lahjana, vaikka muutoin koiria ei arvostetakaan. Meidän lappalaiset poropaimenetkin ovat päässeet mukaan opukseen.

Kirjan tekijä on vieraillut Pellossa poropaimennuskokeessa ja avaa sitä kautta koirien käyttöä poron paimentajina ennen vanhaan ja niiden nykyistä roolia moottorikelkkojen rinnalla.

Kirja on käännös saksankielisestä alkuteoksesta Hunde Der Welt ­- Die schönsten Reportagen von Lappland bis Südafrika. Suomennoksesta vastaa Jorma Keskitalo.

Gwen Cooper: Homer-kissan uskomaton elämä. WSOY, 2011.

300 s.

Pieni musta kissanpentu menettää näkönsä silmätulehduksen takia ennen kuin ehtii silmiään kunnolla aukaistakaan. Sokealle reppanalle ei tahdo löytyä kotia. Eläinlääkärit miettivät jo kissan nukuttamista, kunnes parikymppinen floridalainen Gwen Cooper tapaa pennun ja päättää adoptoida sen. Nimekseen kissa saa Homer, ja se kasvaa Gwenin kotona Miamissa kahden kissaystävänsä kanssa oppien korvaamaan puuttuvan näkönsä muilla aisteillaan ja puheliaisuudellaan.

Kaikki Homeriin tutustuvat ihastuvat lopulta sen sinnikkyyteen, rohkeuteen ja rakastavaan luonteeseen. Sitten Homer joutuu puolustamaan kotiaan murtovarkaalta. Pelottavan kokemuksen jälkeen Gwen miettii elämäänsä, ja hänen mielessään alkaa itää ajatus New Yorkiin muuttamisesta. Kun työtilanne Miamissa huononee, hän päättää kokeilla onneaan Isossa Omenassa. Kaikki muu käykin helposti, paitsi melkein kahdentuhannen kilometrin matkustaminen kissojen kanssa. Vaikka Homer ei sisäkissana harharetkille joudukaan (kirjan alkuperäinen nimi on Homer’s Odyssey eli Homeroksen Odysseia), niin se joutuu keskelle koko maailmaa järkyttäneitä tapahtumia. Gwen ja kissat asuvat lähellä World Trade Centeriä, johon eräänä syyskuisena aamuna tehdään kuin salama kirkkaalta taivaalta tuleva terrori-isku.

Kirja antaa uuden näkökulman kaoottiseen päivään: mitä se merkitsi alueella asuville lemmikeille, joiden omistajat olivat iskujen tapahtuma-aikaan jo lähteneet kotoa töihin?

Kirjan teksti on sujuvaa ja helppolukuista, ja Cooper onnistuu saamaan kirjoitustyylillään tarinaan mukaan aitoa jännitystä Liikuttavasta aiheesta huolimatta asioita ei sokerikuorruteta, ja mukana on rutkasti huumoria. Homerin tarinan rinnalla Gwen kertoo myös oman versionsa sinkkuelämästä ja itsensä etsimisestä kahdessa hyvin erilaisessa

HESY-jäsenlehti 1/2012

suurkaupungissa. Tietysti kirjasta oppii myös paljon siitä, millaista on elää sokean kissan kanssa. Homer-kissan uskomaton elämä on hyvänmielenkirja muillekin kuin kissaihmisille.

Nykyään Homer-kissa on kolmetoistavuotias ja asuu edelleen New Yorkissa Gwenin, hänen aviomiehensä ja toisten kissojen kanssa. Homer on myös Facebookissa: voit käydä lähettämässä terveisiä Homer Blind Wonder Catille ja seurata sen kuulumisia.

TEKSTI Veera Saloheimo

Kissojen nahoissa Anneli Gilan: Kissanpäivät Basanoskirjat, 72 s.

Espanjassa asuva kirjailija Anneli Gilan on hypännyt heitteille jätettyjen kissojen nahkoihin ja kirjoittanut kissakatraan elämäntarinat. Minämuodossa kirjoitetut kehrääjien mietteet ovat täynnä kissamaisuuksia: elämä on lepäämistä, leikkimistä, ruokaa sekä kissakaverien ja emännän kiusoittelua.

Elämä emännän hoivissa on auvoisaa katukokemusten jälkeen. Tassuttelijoiden erilaiset persoonallisuuden piirteet tulevat myös esiin. Jokaisen kissan ominaisuudet esitellään ensin ranskalaisin viivoin, ja sitten pääsee itse kissa ääneen. Kirjassa on mukana myös valokuvia.

Nopeasti luettava tarinakokoelma tuo hymyn jokaisen kissafanin huulille ja kenties innoittaa pohtimaan, millaisia tarinoita omat kissat kertoisivat, jos niille antaisi äänen.

Kissojen elämä on aika samanlaista ympäri maailman, ja tässä kirjassa ei ole kovinkaan paljon leimallisesti espanjalaista makua.

Tarkkasilmäistä lukijaa ärsyttävät sieltä sun täältä puuttumaan jääneet pilkut.

25

TEKSTI Claudia Erälahti ja Lena Lundell KUVAT Claudia Erälahti

Pentupäiväkirja

HESYn jäsenlehdessä alkaa juttusarja, jossa seurataan koiran kehitystä astutusvaiheesta alkaen. Jutun keskiössä ovat HESYn jäsenen, Claudia Erälahden Kennel Ogaleesha´sin ensimmäisen pentueen vaiheet. Claudia kasvattaa novascotiannoutajia, joita kutsutaan lempinimellä tolleri. HESYn monivuotisille jäsenille Claudia on tuttu jo numerosta 1/10. Siinä tollereista innostunut nainen kertoo haaveestaan ryhtyä kasvattajaksi. Unelmasta tuli totta, kun hänen ensimmäinen pentueensa syntyi lokakuussa 2011.

Kanelin ja Timin pentujen matka pentulaatikosta maailmalle

Ylpeät vanhemmat Oikea parivalinta on kasvatustyön A ja O. Claudian ensimmäisen pentueen vanhemmat, Kaneli (s. 2008) ja Tim (s.

2009), ovat pysyneet aikuisikään asti terveinä. Molemmat koirat ovat saaneet virallisista terveystutkimuksista erinomaiset tulokset. Se on tärkeä tieto, sillä tollerit kärsivät kapeasta geenipohjasta, mikä altistaa joillekin perinnöllisille sairauksille.

Luonnekin on molemmilla erittäin passeli: Kaneli ja Tim ovat mukavia, avoimia ja iloisia huiskuhäntiä. Ne tulevat toimeen kaikenikäisten ihmisten ja kaikenlaisten koirien kanssa. Koirat ovat myös mainioita harrastuskoiria; Tim on kunnostautunut kadonneiden eläinten etsijäkoirana. Koirapariskunta täydentää hyvin toisiaan, ja Claudia uskoo, että pennuistakin kehittyy mukavia ja monenlaisiin harrastuksiin sopivia veijareita.

Astutuksesta synnytykseen Kaneli on Claudian sijoituskoira, joka asuu hänen ystävänsä perheessä. Kun Kanelin kiima alkaa elokuussa, se on aika tuoda vierailulle Claudian kotona asuvan Timin luo. Astutus sujuu luonnollisesti ja mutkattomasti. Nartun tiineys kestää keskimäärin 63 päivää, joten Kanelin pentujen odotettu syntymäaika ajoittuu lokakuun lopulle.

Sijoituskodissa seurataan aktiivisesti Kanelin vointia: merkkejä tiineydestä 26

alkaa näkyä syyskuussa, arviolta kolme viikkoa astutuksen jälkeen. Ultraäänitutkimus vahvistaa pentuja olevan tulossa.

Kuvaruudulla näkyy neljä tollerin alkua, mutta sataprosenttisen tarkkaa tietoa pentujen lukumäärästä ei osata tässä vaiheessa sanoa. Claudia alkaa valmistaa Kanelia äitiyteen normaalia tuhdimmalla penturuoalla. Tiineys etenee normaalisti ja ongelmitta. Muutama päivä ennen synnytystä Kaneli viedään vielä röntgentutkimukseen, jossa selviää, että pentuja on tuloillaan kuusi.

Pennunostajat käyvät Claudian luona tutustumassa koiravanhempiin ja kasvattajaan jo ennen pentujen syntymää elo–syyskuussa. Claudia pitää käytäntöä hyvänä, sillä tapaamisen perusteella kasvattaja osaa valita kullekin kotiehdokkaalle sopivimman pennun. Claudia haluaa olla osa kasvattiensa elämää myös luovutuksen jälkeen, mikä sujuu luonnollisesti paremmin, jos kasvattaja tulee hyvin toimeen pentujen perheiden kanssa.

Pennut saapuvat maailmaan Synnytyksen aika koittaa. Kanelin ja Timin koko lähipiiri jännittää kuumeisena sen käynnistymistä. Loka- ja marraskuun vaihteeseen osuneena yönä alkaa tapahtua. Pentulaatikkoon tupsahtaa neljän tunnin aikana kaksi tyttöä ja neljä poikaa. Kaneli hoitaa synnytyksen kaikkien oppikirjojen mukaisesti. Ihmisen apua HESY-jäsenlehti 1/2012

tarvitaan vain punnitukseen ja sukupuolen tarkistukseen.

Pentujen elämän alku Kaneli osoittautuu loistavaksi emäksi. Se hoitaa vauvansa tunteella ja huolellisesti.

Modernin isän tapaan Timikin osallistuu jälkikasvunsa kasvatukseen: aluksi vahtimalla pentulaatikon äärellä, myöhemmin pitämällä pennut puhtaana, sitten leikittämällä ja lopussa kouluttamalla ja opastamalla pesueen kunnon koirien tavoille.

Pentujen sosiaalistaminen ja totuttaminen uusiin tilanteisiin ja asioihin on koiran kehitykselle tärkeää. Claudia totuttaa omat kasvattinsa ihmisen käsittelyyn pennusta pitäen. Kolmeviikkoisina pennut alkavat syödä kiinteä ruokaa ja laajentaa reviiriään. Pian pentuhuone käy ahtaaksi, ja pienokaiset saavat liikkua vapaasti koko talossa. Samalla Claudia alkaa totuttaa niitä erilaisiin ääniin muun muassa cd-soittimen avulla. Pennut näkevät lähes päivittäin kaikenikäisiä ihmisiä ja toisia koiria. Ne tekevät tuttavuutta kodinkoneiden kanssa ja kiipeilevät iloisesti jopa hurisevan imurin päällä, kun Claudia yrittää siivota asuntoaan.

Pentujen saavutettua neljän viikon iän Claudia alkaa viedä niitä säännöllisesti autoajeluille ja erilaisiin ympäristöihin, joita pennut pääsevät tutkimaan sekä yksin että ryhmässä, ulkona ja sisällä. Pennuille näytetään myös riistaeläimiä, sillä tolleri on noutajakoira, jota

TEKSTI Erja Veivo

käytetään apuna metsästyksessä, vaikka nykyään se on myös monipuolinen harrastekoira.

Kuuden viikon ikäisinä pennut aloittavat sisäsiisteyskoulutuksen. Aivan aluksi tarpeiden tekeminen ulos ei luonnollisestikaan onnistu, mutta pennut oppivat tavanomaista nopeammin sisäsiisteiksi, koska ne ovat tottuneet käymään pihalla aina hädän tullen.

Turvallisesti tukien maailmalle Pennut ja niiden uudet omistajat on aika valmistaa yhteiselle tielle. Claudia sisällyttää pentujen hintaan pentukurssin, joka koostuu teoriaosuudesta ja käytännön harjoituksista. Teoriaosuuden luento pidetään kaksi viikkoa ennen luovutusta, mutta harjoitukset vasta luovutuksen jälkeen, kun pennut ovat kotiutuneet uusiin perheisiin.

Luennon on tarkoitus tarjota omistajille hyödyllisiä vinkkejä juuri ennen uusien perheenjäsenten saapumista kotiin. Pari päivää ennen muuttoa pennut pääsevät tutustumaan tuleviin koteihinsa muutaman tunnin ajaksi. Ne suhtautuvat uusin perheisiinsä avoimesti ja rauhallisesti.

Pentujen varsinainen luovutus ajoittuu joulun alle, kun ne ovat vähän vajaan kahdeksan viikon ikäisiä. Muutto sujuu kaikilta mutkattomasti. Eläinlääkäri on todennut pennut terveiksi, ja ne on sirutettu sekä rekisteröity Suomen Kennelliittoon. Matokuurejakin pennuilla on takana useampia.

Claudia jakaa uusille omistajille pentupaketit. Pakkaus sisältää lelun, penturuokaa, ruoka- ja rokotusohjeet ja muita pieniä yllätyksiä sekä kaupanpäällisenä tietenkin kasvattajan lupauksen olla pennun ja sen uuden kodin tukena koiran koko elämän ajan. Perehdyttääkseen uudet omistajat tollerin ominaisuuksiin Claudia liittää kaikki pennunostajat myös rotua harrastavaan yhdistykseen.

Pennut on saatettu turvallisesti maailmalle.  Seuraavassa lehdessä kerromme, miten pennut ovat kotiutuneet uusiin koteihinsa. Vierailemme myös pentukoulussa, jonka Claudia on järjestänyt yhdessä eläin- ja ongelmakoirakouluttaja Karita Häkkisen / Eläinpalvelu Niin kivaa!:n kanssa.

Helena Kosunen 1928–2010

H

elena Kosunen menehtyi äkillisesti Helsingissä 16. joulukuuta 2010. Hän oli syntynyt Heinävedellä 26. kesäkuuta 1928 vaatimattomiin oloihin. Yhdeksänlapsisen perheen tytär kävi koulussa perusopintojen verran ja siirtyi pian työelämään. Kosunen oli uuttera työmyyrä, joka teki pitkän uran tekstiili- ja ravintola-aloilla.

Nuoren naisen tie vei jo varhain Helsinkiin, jossa hän toimi Ehon kahvilassa ajan tapaan ”tiskiltä annostelijana” ja keittiöapulaisena. Vuonna 1957 Kosunen haki kannuksia työelämään käymällä ompeluopissa ja päätyi vuosina 1958–60 leninkitehtaan käsityöntekijäksi ja silittäjäksi ja myöhemmin tekstiililiikkeen myyjättäreksi. Viimeisimpinä vuosina ennen eläkkeelle siirtymistä hän työskenteli rahastajana ja mittarinlukijana.

Urbaani elämä kiehtoi Kosusta nuoresta lähtien, ja hän asui aikuiselämänsä Kallion ja Vallilan kaupunginosissa. Kodin lähettyvillä sijaitsevan Kulttuuritalon tanssit toivat työteliään naisen arkeen vaihtelua ja vastapainoa. Ensimmäisinä Helsingin vuosinaan hän asui siskonsa kanssa. Sisarusten kimppakämppä jäi, kun Kosunen kohtasi miehen, josta tuli hänen elämänkumppaninsa useiksi vuosikymmeniksi. Pariskunnalla ei ollut lapsia, ja pitkä yhteinen matka päättyi lopulta eroon, kun mies halusi palata juurilleen Juukaan.

Kosunen oli hyvin sukurakas, mutta välimatka eri puolilla Suomea asuviin siHESY-jäsenlehti 1/2012

saruksiin muodostui yhteisten tapaamisten esteeksi. Matkustaminen oli polvi- ja lonkkavaivoista kärsivälle ja moneen kertaan leikatulle naiselle etenkin myöhemmällä iällä liian hankalaa. Perheellisten sisarusten oli puolestaan vaikea irtautua arjen kiireistään lähteäkseen lomalle Helsinkiin. Etäisyys sukuun asetti saman taloyhtiön asukkaat Kosusen elämässä tärkeälle sijalle, mutta heitäkin tärkeämpi rooli hänen elämässään oli Uudellamaalla asuvalla kummitytöllä, joka kyyditsi tätiään ostosreissuille.

Kosunen oli luonteeltaan tarkka ja säntillinen. Huolellisuus ilmeni monella tavalla. Kahvi- ja ruokapöydän antimet hän asetteli pienintäkin piirtoa myöten omille paikoilleen, kattaus oli tiptop ja huonekalut lehtipino mukaan lukien pysyivät visusti asemissaan. Jos lehti siirtyi vieraan kädessä pöydälle, emäntä palautti sen pian lehtipinkan päällimmäiseksi.

Yhtä täsmällisesti Kosunen onnitteli sukulaisiaan näiden merkkipäivinä. Tuskin yksikään syntymä- tai nimipäivä on jäänyt häneltä muistamatta.

Kosusella oli suuri sydän, josta riitti rakkautta etenkin eläimille. Hänen sydäntään lähinnä olivat kodittomat kissat, koirat ja muut seuraeläimet. Kosusella oli itsellään elämänsä aikana kaksi koiraa, joita hän piti kuin kukkaa kämmenellä. Molemmat tiibetinspanielit olivat hänelle kuin lapsia, joita oli suojeltava elämän kärsimyksiltä ja joille oli tarjottava kaikki maallisen elon onnen hetket ja ilonaiheet.

Vaikka Kosunen kuoli yhtäkkisesti, oli hän varautunut poismenoonsa jo etukäteen testamenttaamalla asuntonsa irtaimistoineen HESY:lle, järjestölle, jonka tekemää käytännön eläinsuojelutyötä hän arvosti kovasti. Kosusen testamenttilahjoitus käytetään lyhentämättömänä kodittomien eläinten auttamiseen.

HESY ry esittää lämpimät kiitokset eläinten puolesta. 

27

TEKSTIN KOONNUT Erja Veivo KUVAT SXC ja Animalia PIIRROS Sari Toivola

Eläinten elinolosuhteet, kohtelu ja oikeudellinen asema määritellään EU-säädöksissä

EU asettaa raamit eläinten hyvinvoinnille

Lemmikit rekisteriin, munijakanat virikehäkkiin, teuraseläinrallia läpi Euroopan, vääntöä kloonilihasta. EU-lainsäädäntö luo raamit eläinten kohtelulle ja olosuhteille. Samalla se mahdollistaa myös monet epäkohdat.

L

emmikkieläinten hyvinvointia säätelevät lait vaihtelevat EU:ssa jäsenmaittain. Kaikki EU-maat ovat kuitenkin hyväksyneet Euroopan neuvoston päätelmät kissojen ja koirien hyvinvoinnista (Council Conclusions on the Welfare of Cats and Dogs). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että komission on sisällytettävä lemmikkieläinten hyvinvointi valmisteilla olevaan EU:n eläinten hyvinvointistrategiaan. Myös EU-maiden lainsäädäntöjä lemmikkieläinten pidosta on yhtenäistettävä ja alueelle on luotava yhtenäinen lemmikkien rekisteröintimenetelmä.

EU:ssa on tällä hetkellä käytössä kymmeniä yksittäisiä rekisteröinti- ja tunnistusjärjestelmiä, joista laajin on 20 maata kattava Europetnet. EU-alueelle tarvitaan kuitenkin yhteensopiva ja koko unionin laajuinen rekisteri, jotta pentutehtailu saadaan kuriin ja eläinten laillinen liikkuvuus EU-alueella helpottuu.

28

Tällä hetkellä lemmikkieläinten liikkumista säädellään EU-alueen ulkopuolelta tulevilta lemmikkieläimiltä edellytetyllä terveyssertifikaatilla ja unionin sisällä EU-lemmikkipassilla.

Europarlamentaarikko ja eläinten hyvinvointityöryhmän Animal Welfare Intergroupin varapuheenjohtaja Sirpa Pietikäinen esitti EU:n komissiolle syyskuussa 2011 kysymyksen lemmikkieläinten rekisteröinti- ja tunnistusmenetelmän toteuttamisesta ja aikataulusta.

Vastausta ei ole vielä tullut.

Selvää on, että EU:n kattavan tunnistetietorekisterin käyttöönotto edellyttäisi kaikkien koiran- ja kissanpentujen siruttamista tiettyyn ikään mennessä ja sirunumeron tallentamista rekisteriin.

Rekisterin ylimpänä viranomaisena voisi toimia komissio, eikä sen käytöstä saisi koitua eläinten omistajille kovia kustannuksia. Eläinsuojelullisista syistä on tärkeää, että rekisteriin hyväksytään vain sellaiset eläimet, joiden sukutausta HESY-jäsenlehti 1/2012

on riittävän risteytynyt, ja että rikkeistä langetetut sanktiot ovat kaikille tekijöille samanlaiset.

Myös Euroopan kulkukoirakanta on puhuttanut eläinsuojeluyhdistyksiä, kansalaisia ja poliitikkoja. Viime syksynä Euroopan parlamentti yhtyi kirjalliseen kannanottoon EU:n koirapopulaatioiden hallitsemiseksi. Kannanotossa vaaditaan, että koirapopulaatiota on pyrittävä kontrolloimaan paremmin ja vesikauhurokotuksia ja sterilisaatiota on tuettava ei-toivottujen koirien lukumäärän vähentämiseksi.

EU:n ulkopuolistenkin maiden tapahtumat vaikuttavat unionin eläinpolitiikkaan. Vuonna 2009 EU:ssa astui voimaan koira- ja kissaturkisten tuonti- ja vientikielto. Kielto oli jäsenmaiden yhteinen vastalause niille Aasian valtioille, joissa kasvatetaan ja tapetaan koiria ja kissoja vaatteiden, somisteiden ja rihkaman valmistamiseksi.

Eläinten elinolosuhteet, kohtelu ja oikeudellinen asema määritellään EU-säädöksissä

Edistystä ja takapakkia eläinkokeissa Koe-eläinten käytölle ja hoidolle on EU-alueella asetettu minimivaatimukset, jotka määritellään vuonna 2010 uudistetussa koe-eläindirektiivissä. Vuonna 2013 voimaan astuva direktiivi tuo koeeläinten asemaan ja olosuhteisiin joitain parannuksia, mutta lopputulos ei ole paras mahdollinen. Direktiivin merkittävin puute on kielto, joka estää jäsenvaltioita säätämästä direktiiviä tiukempia kansallisia koe-eläinlakeja. Direktiivi ei korjaa myöskään kädellisten asemaa eläinkokeissa. Apinoita voidaan edelleenkin käyttää eläinkokeissa ja pyydystää luonnosta EU:n koe-eläinkasvattamoihin.

Viime vuosina EU:ssa on pyritty pääsemään ainakin puheiden tasolla kolmen R:n tavoitteeseen: Reduction, Refinement, Replacement -periaatteen päämääränä on kehittää vaihtoehtomenetelmiä eläinkokeille, vähentää eläinkokeiden määrää ja kehittää eläinkokeista mahdollisimman kivuttomia. Tavoitteisiin on vielä matkaa.

Eniten EU:ssa on edistytty pyrkimyksessä kieltää kosmetiikan eläinkokeet. Vuonna 2004 unionin alueella astui voimaan kosmetiikkadirektiivi, jonka tavoitteena on kieltää vähitellen kosmetiikan eläinkokeet EU:ssa ja lopulta myös unionialueen ulkopuolella eläimillä testattujen kosmetiikkatuotteiden myynti EU-maissa.

Vuonna 2009 tavoitteessa päästiin eteenpäin, kun EU-alueella kiellettiin muut kosmetiikan eläinkokeet paitsi kolme testiä, jotka on tarkoitus kieltää vuonna 2013. Kosmetiikkateollisuus vaatii kieltoon lykkäystä, mutta komissio ei näillä näkymin aio suostua tähän. Sen sijaan kieltoon tuodaan poikkeuksia, joiden nimissä eläinkokeita saa edelleen tehdä esimerkiksi silloin, jos tuotteella katsotaan olevan terveydellisiä vaikutuksia.

Kansalaiset kaipaavat eettisempää eläintuotantoa EU:ssa luodaan parhaillaan suuntaviivoja tulevaisuuden maatalouspolitiikalle, jolla on vaikutuksia tuotantoeläinten olosuhteisiin. EU:n maatalouspolitiikan uudistamisohjelma, niin sanottu CAP-

reformi, on kuitenkin ollut pettymys eläinsuojelijoille: vaikka uudistuksessa on maininta eläinten hyvinvoinnista, siinä ei esitetä mitään konkreettisia säännöksiä eläinten olojen parantamiseksi.

Tällaisenaan uudistus ei täytä EUkansalaisten toiveita saada ulottuvilleen eläinperäisiä tuotteita, joiden valmistamiseen ei liity kärsimystä. CAP-reformi toteutetaan vuonna 2013.

Kansalaisten yleistä mielipidettä ei ole kuultu myöskään klooniliha-kysymyksessä. Euroopan parlamentti kielsi 2010 kloonattujen eläinten käytön elintarviketuotannossa. Kielto on tilapäinen.

Kannoista neuvotellaan uudestaan, kun nykyisen määräyksen voimassaoloaika on päättymässä. Euroopan parlamentti ja Euroopan ministerineuvosto ovat asiassa eri kannoilla, sillä neuvosto ei halua laajentaa parlamentin toivomaa kieltoa kloonieläinten jälkeläisistä saataviin elintarvikkeisiin.

Klooniliha on herättänyt EU:n kansalaisissa vastustusta, sillä kloonaus aiheuttaa eläimille kärsimystä Komissiokin on tunnustanut asian. Kloonijälkeläiset kuolevat usein synnytyksessä tai ensimmäisten elinkuukausien aikana, ja ne ovat usein epämuodostuneita.

Kloonausta on tutkittu lähinnä naudoilla ja sioilla.

Eläinsuojelusäädösten keskeisimpiä muutostarpeita EU-lainsäädännössä on määritelty jokaista unionimaata velvoittavat vaatimukset tuotantoeläinten teurastukselle, eläinkuljetusten tauotuksille ja kuljetustiloille sekä kanojen, sikojen ja lehmien pitopaikalle. Kanojen pitopaikkamääräyksiin tuli tänä vuonna muutoksia, kun EU kielsi perinteiset häkkikanalat, jotka on korvattava ns. varustelluilla virikehäkeillä. EU-komission tietojen mukaan kaikki jäsenvaltiot eivät ole kuitenkaan ryhtyneet tarvittaviin toimenpiteisiin, eikä kielto toteudu täysimääräisenä kaikissa maissa. Suomi on täyttänyt vaatimukset, joten häkkikanaloiden aika on maassamme ohi.

Monet Euroopan kansalaiset, eläinsuojeluyhdistykset ja poliitikot ovat vaatineet jo pitkään eläinkuljetuksille HESY-jäsenlehti 1/2012

tarkempaa sääntelyä ja uudistuksia.

Euroopan parlamentin jäseniltä on tullut muun muassa aloite 8hours-kampanjalle, jossa komissiota vaaditaan asettamaan eläinkuljetuksia koskevan direktiivin uudistuksessa kuljetuksille kahdeksan tunnin yläraja.

Komissiolta on tivattu myös toimia, joilla varmistetaan, että EU-alueella sattuneista eläinkuljetusrikkomuksista langetetaan tekijöille rangaistukset. Tällä hetkellä valvovilla viranomaisilla ei ole tähän toimivaltaa tai resursseja. Etenkin kuljetustilojen korkeuksissa on ilmennyt viime aikoina puutteita. Myös lukuisat matkan aikana kuolleet eläimet todistavat kuljetusten mielettömyydestä.

Toimia lajikirjon säilyttämiseksi Luonnonvaraisten eläinten suojelu liittyy EU:ssa usein lajien monimuotoisuuden säilyttämiseen. EU:n uhanalaisia lintuja suojelee lintudirektiivi, ja romahtaneet kalakannat pyritään elvyttämään yhteisellä kalastuspolitiikan uudistuksella.

Hainevien irrottaminen merellä kiellettiin EU:ssa jo vuonna 2003, mutta kieltoon jäi poikkeuksia, jotka mahdollistavat laittoman ja julman eväpyynnin.

(Eväpyynnissä elävältä hailta irrotetaan pelkkä evä, sitten hai heitetään takaisin mereen.) Nyt EU-komissio haluaa tilkitä porsaanreiän säännöksellä, jonka mukaan alusten on purettava hait aluksesta ainoastaan siten, että evät ovat edelleen paikoillaan. Vähenevän haikalapopulaation takia EU on vaatinut myös uhanalaisimpien silli-, kettu- ja vasarahaiden pyynnin täyskieltoa.

Vuonna 1991 EU-alueella kiellettiin käpälälautojen käyttäminen turkiseläinten pyydystämisessä ja vuonna 2009 unionin alueella otettiin käyttöön

29

Eläinten elinolosuhteet, kohtelu ja oikeudellinen asema määritellään EU-säädöksissä hyljetuotteiden myyntikielto, joka kohdistuu pääasiassa laajamittaista kuuttien pyyntiä harjoittavaan Kanadaan. Myös myyntikieltoon jätetty poikkeus poistetaan lähiaikoina. Poikkeus on sallinut tuonnin sellaisille hyljetuotteille, joiden on katsottu olevan alkuperäisväestölle tärkeä elinkeino (esim. Tanskan itsehallintoalueen Grönlannin inuiitit).

Suomen lepsu suurpeto- ja norppapolitiikka on ollut EU-komission hampaissa pariin otteeseen. Suojeltujen lajien puolestapuhujana on toiminut muiden mukana Sirpa Pietikäinen, joka on toimittanut komissiolle tietoa Suomen susikannoista ja tehottomasta suurpetojen suojelusta ja kysynyt, aikooko se tehdä jotain asialle. EU-komissio on vaatinut Suomea kitkemään susien laittoman tappamisen.

Vuonna 2009 Pietikäinen esitti komissiolle kysymyksen saimaannorpan suojelusta sillä seurauksella, että komissio antoi Suomelle huomautuksen saimaannorppien suojelun laiminlyönneistä kesällä 2010.

EU kontrolloi myös alueensa eläintarhoja direktiivillä, joka määrittää minimivaatimukset eläintarhatoiminnalle. Tarhaeläimille pyritään esimerkiksi takaamaan mahdollisimman lajityypilliset olosuhteet lisenssi- ja valvontamekanismeilla. Eläintarhat ovat nimenneet yhdeksi tehtäväkseen lajien monimuotoisuuden säilyttämisen. Tarhaolosuhteissa elävien luonnoneläinten hyvinvoinnin lisäämiseksi komissiota aiotaan vaatia tarjoamaan lisäkoulutusta eläintarhalainsäädäntöä tulkitseville kansallisille viranomaisille. 

Eläimet tuntevat EU:n maatalouspolitiikan uudistukset suoraan nahoissaan.

Eläimet huomioon politiikanteossa Eläinten hyvinvointia on pyritty parantamaan EU:ssa perussopimuksilla. Vuoden 1997 Amsterdamin sopimuksen julistuksellisessa lisäosassa mainitaan, että eläimet ovat tuntevia eliöitä. Vasta Lissabonin sopimuksessa vuodelta 2009 eläinten hyvinvointi otettiin osaksi perussopimusta, mikä velvoittaa EU-instituutioita ottamaan eläinten hyvinvoinnin huomioon ja arvioimaan sen toteutumista politiikanteossaan.

Eläinten hyvinvoinnin näkökulma tulee siis ottaa huomioon paitsi maataloudessa ja eläinkuljetuksissa, myös teknologisessa kehityksessä (kuten geeniteknologiassa ja kloonauksessa) sekä kalataloudessa. Sopimuksessa painotetaan kuitenkin uskonnollisten ja kansallisten perinteiden merkitystä, minkä takia esimerkiksi uskonnollisista syistä tehdyt rituaaliteurastukset ilman tainnutusta ovat sallittuja EU-alueella.

Kirjoitus pohjautuu europarlamentaarikkojen eläinten hyvinvointityöryhmän (Animal Welfare Intergroup) varapuheenjohtajan Sirpa Pietikäisen muistiinpanoihin.

Muita lähteitä ja lisätietoja: Animal Welfare Intergroup: www.animalwelfareintergroup.eu Eurogroup for Animals: www.eurogroupforanimals.org 30

HESY-jäsenlehti 1/2012

Sarjakuva

HESY-j채senlehti 1/2012

31

JOUKKOKIRJE SOPIMUS 100587 .BB04

TÄMÄ OSOITELAPPU ON MYÖS HESY RY:N JÄSENKORTTI

Tulevia tapahtumia: 15.4. klo 12–15 Wanhojen tekstiilien myyntipäivä

Myynnissä Marimekon tuotteita, pitsilakanoita ja -liinoja, pöytäliinoja, retrokankaita yms. Pitsilä, Mäkitorpanpolku 4 (käynti talon takaa).

28.­–29.4. klo 9–18 PetExpo-lemmikkimessut

Hesy esittelee toimintaansa, myy lemmikkieläintarvikkeita ja yhdistyksen kannatustuotteita. Helsingin Messukeskus.

29.4. klo 12–15 Wanhojen tekstiilien myyntipäivä

Myynnissä Marimekon tuotteita, pitsilakanoita ja -liinoja, pöytäliinoja, retrokankaita yms. Pitsilä, Mäkitorpanpolku 4 (käynti talon takaa).

20.5. klo 14–17 Lemmikkieläinten siunaustilaisuus

Tuo lemmikkisi siunattavaksi Hesylle. Siunauksen toimittaa poliisipastori Carita Pohjolan-Pirhonen. Os. Eläinsuojelukeskus, Yhdyskunnantie 11, Itä-Pakila.

17.6. klo 14–17 Hesyn kesäkekkerit

Tule viettämään tapahtumarikas päivä Hesyn eläinsuojelukeskukseen. Tapahtuman teemoina ovat kissan hyvinvointi ja terveydenhoito. Voit tutustua samalla yhdistyksen toimintaan ja talon asukkeihin. Os. Eläinsuojelukeskus, Yhdyskunnantie 11, Itä-Pakila.

7.9. ja 14.9. klo 16–24 Kissojen yö

Hesy myy kannatustuotteitaan ja esittelee toimintaansa Korkeasaaressa järjestettävässä Kissojen yö -tapahtumassa.

23.9. klo 14–17 Hesyn ruskariennot

Tule tutustumaan toimintaamme syyskauden avajaisissa. Tapahtumassa on oheisohjelmaa mm. koiran hoidosta ja koirien jäljestystoiminnasta.

Os. Eläinsuojelukeskus, Yhdyskunnantie 11, Itä-Pakila.

4.–5.10. klo 11–17 Maailman eläinten päivä

Tule tutustumaan Hesyn telttaan Lasipalatsin kulmalla. Esittelemme eläinsuojelutoimintaa ja myymme yhdistyksen tuotteita. HUOM! Säävaraus.

25.–28.10 Helsingin kirjamessut

Hesy esittelee toimintaansa ja myy kirjoja, joulukortteja ja kalentereita. to, la-su klo 10–18, pe klo 10–20. Helsingin Messukeskus.

Seuraa tapahtumia myös Hesyn nettisivuilta: www.hesy.fi HUOM! Muutokset tapahtumiin mahdollisia.

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry, Yhdyskunnantie 11, 00680 Helsinki.

TEE HESYLLE LAHJOITUS: NORDEA 200118-113063 IBAN:FI09 2001 1800 113063 HELSINGIN ELÄINSUOJELUYHDISTYS YHDYSKUNNANTIE 11 00680 HELSINKI

L A H J O I T U S E L Ä I N T E N A U T T A M I S E E N 100586