HESY 2/2011 by HESY ry.

JÄSENLEHTI 2/2011 MEDLEMSBLAD

Ihmisen lemmikkieläinsuhde puntarissa

Jalostusta ohjattava oikeisiin uomiin

Eläimet

luonnonkatastrofien keskellä

Presidentti Tarja Halonen on yhdistyksemme suojelija Eläinsuojelukeskus Yhdyskunnantie 11, 00680 Helsinki Toimisto avoinna ma-pe klo 10-18 Puh. (09) 54200 100 (ma-pe 10-17) Faksi (09) 54200 142

Puheenjohtaja  Ördförande Hannele Luukkainen

Jäsenlehti 2/2011 Medlemsblad Päätoimittaja • Chefredaktör Hannele Luukkainen Toimitussihteeri • Redaktionssekreterare Erja Veivo Taitto • Art Director Sari Toivola Kansikuva • Pärmbild Sarri Kukkonen Ilmoitusmyynti • Annonsförsäljning Kirsti Rautasola, puh tel (09) 54200 101

Hallituksen varsinaiset jäsenet  Styrelsens egentliga medlemmar Jukka Marttila (varapuheenjohtaja  viceordförande) Kristiina Honkavaara Harry Linnarinne Lena Lundell Kristiina Ovaskainen Kirsi Ruuskanen Hallituksen varajäsenet  Styrelsens suppleant Paula Lundell Merja Vilska (sihteeri  sekreterare)

Ilmoitushinnat • Annonspriser 1/1 400 € • 1/2 225 € • 1/4 120 € Toimituksen osoite Helsingin eläinsuojeluyhdistys, Jäsenlehti Yhdyskunnantie 11, 00680 Helsinki Redaktionens adress Helsingfors djurskyddsförening, Medlemsblad, Samhällsvägen 11, 00680 Helsinki Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. • Tidningen utkommer två gänger om året på våren och på hösten. Painos 3100 kpl • Upplaga 3100 st. Painopaikka • Tryckeri: Miktor Oy

Talousasiat ja hautausmaa-asiat Puh. (09) 54200 101 (ma-pe 10-17) Eläintilat: ma-pe ja su klo 15-18 Kirpputori: ma-pe klo 15-18, la klo 12-15 su klo 12-18 Perintöpuoti, Mäkelänkatu 34: ma-pe klo 11-18 Djurskyddscentralen Samhällsvägen 11, 00680 Helsingfors Öppet må-fr kl. 10-18 Tel. (09) 54200 100 (må-fr kl. 10-17) Fax (09) 54200 142 Djuens förvaringslokalitet: må-fr och sö kl. 15-18 Lopptorget: må-fr kl. 15-18, lö kl. 12-15 sö klo 12-18 Arvboden, Backasgatan 34: må-fr kl. 11-18 lö stängt

Perintöpuoti

Jäsenmaksu  Medlemsavgift

Perintöpuoti on kirjojen, korujen, taulujen, astioiden, vaatteiden ja retroesineiden aarreaitta. Valikoima vaihtuu jatkuvasti, tervetuloa tekemään löytöjä!

Jäsenmaksulomakkeita saa toimistosta  Anmälningsblanketter fås fråm kontoret

Mäkelänkatu 34, Helsinki.

Aikuisjäsen Vuxenmedlem 25 € Nuorisojäsen (alle 18 v.)  Juniormedlem (under 18 år) 15€

Avoinna arkisin klo 11-18

Kiitos

yhteistyökumppaneillemme

Seuraavat yritykset ja yhteisöt ovat tukeneet HESY:n toimintaa. Sponsorien ansiosta vähäiset rahamme ovat riittäneet paremmin!

Berner Genrewear Kesko K-kauppa Tuko Logistics

Tässä lehdessä

Pääkirjoitus 3 Ledaren 4 In memoriam Luca 5 Valttina originaalisuus 6 Siivekkäiden toinen mahdollisuus 8 Mesyn uusi löytöeläintalo 10 PAFi Romaniassa 12 Eroon jalostuksen kompastuskivistä 14 HESYn tuotekuvasto 16

Nostetaan kissa pöydälle: Susi Karkulaiskysely 2010 Ihmisen lemmikkieläinsuhde puntarissa Kirja-arvio: Tiikeri Japanin eläinten painajainen jatkuu Eläimille apua katastrofissa Koko perheen Väiski Villa Fuchs kymmenen vuotta

Suuret kiitokset myös kaikille uusille ja vanhoille eläinkummeillemme!

HESY-jäsenlehti 2/2011

www.hesy.fi

18 20 22 25 26 28 29 30

Pääkirjoitus

Hallitusohjelman

lupaukset toteutettava

nsimmäistä kertaa Suomen poliittisessa historiassa hallitusohjelmaan on nyt kirjattu lukuisia eläinten hyvinvointia parantavia kohtia. Eläinsuojeluväellä onkin syytä lausua kiitokset kaikille niille tahoille, jotka ohjelmaneuvotteluissa jaksoivat puurtaa eläinten puolesta. Hallitusohjelmasta löytyy muun muassa seuraavat eläimiä koskevat tavoitteet:  Eläinsuojelulain kokonaisuudistus tavoitteena eläinten hyvinvoinnin parantaminen. – Laki kaipaakin päivittämistä nykyaikaan, sillä edellisestä muutoksesta on kulunut yli 10 vuotta.  Luomutuotantoa kehitetään tavoitteena luomu- ja lähiruuan osuuden kasvattaminen. Lisäksi kuluttajille luvataan oikeus saada tietoa ruuan alkuperästä, tuotantotavasta ja koostumuksesta. – Hyvä tavoite. Jatkossa kuluttajan on helpompi omilla ostovalinnoillaan suosia eläinten hyvää kohtelua.  Maa- ja metsätalousministeriöön perustetaan eläinsuojeluasiamiehen virka. – Hesy on ajanut tätä jo vuosikausia. Vaikka yksi virkamies ei voi tehdä eläinten vallankumousta, sen viran kautta

eläinten rooli yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kasvaa.  Selvitetään kannustimia siirtyä turkistuotannosta muihin elinkeinoihin. – Syytä onkin, sillä viranomaistarkastuksissa on paljastunut, että peräti 60 % tarhoista rikkoi eläinsuojelulakia.  Lupaus vahvistaa eläinsuojeluvalvontaa ja sen rahoitusta. – Viimeaikaiset uutiset tuotantoeläintiloilta ovat osoittaneet, että valvonta on Suomessa tehotonta.  Puututaan tehokkaasti salametsästykseen. – Toivottavasti jatkossa ei enää edetä ex-ministeri Anttilan linjalla, jolloin salametsästystä kitkettiin myöntämällä hövelisti lisää kaatolupia.  Maatalouden ympäristötuki uudistetaan siten, että se edistää vesistöjen ja luonnon monimuotoisuuden suojelua nykyistä paremmin. – Itämeren kannalta tämä on äärettömän tärkeä muutos, sillä Itämeri on maailman saastunein meri ja maatalous pääsyntipukki. Maatalouden ympäristötukena tiloille on jaettu veronmaksajien rahaa noin 300 miljoonaa euroa joka vuosi vuodesta 1994 lähtien, vaikka sillä ei ole ollut mitään vaikuttavuutta vesistöjen tilaan. Eläinten ja luonnon kannalta hallitusohjelman tavoitteet ovat toki riittämättömiä, mutta ne ovat askeleita HESY-jäsenlehti 2/2011

oikeaan suuntaa. Mikään ei kuitenkaan muutu, ellei ohjelmaan kirjattuja tavoitteita myös toteuteta. Meidän eläinsuojelujärjestöjen edustajien onkin syytä ottaa vahva vahtikoiran rooli. Ministeriössä on valmisteilla myös vieraseläinlajistrategia, josta Hesykin on antanut lausuntonsa. Se, kuten muutkin yhdistyksemme kannanotot, löytyy Hesyn sivuilta www.hesy.fi osiosta ”uutiset”. Järkyttävintä strategialuonnoksessa on se, että villiintynyt kissa haluttaisiin luokitella vieraseläimeksi, vaikka kissaa löytyy Suomen luonnosta vain heitteillejätettynä, eikä se selviä talvesta ilman ihmisen apua. On täysin käsittämätöntä, että lemmikkieläimet nimettäisiin Suomessa vahingollisiksi vieraseläinlajeiksi, koska missään muussa EU–maassa ei vieraslajiksi ole määritelty kotieläintä tai sen sukulaista. Tuskin kukaan pystyy vetämään rajaa villiintyneiden kissojen ja maaseudun navettakissojen välille. Kun eläinsuojelulaissa kotikissalla on lain suoja ja metsästyslaissa kissan heitteillejättö on kielletty, ei kissan statusta ole syytä muuttaa.

Hannele Luukkainen 3

Ledaren

Regeringsprogrammets

löften måste förverkligas

ör första gången i Finlands politiska historia har man inkluderat flera punkter i regeringsprogrammet om att förbättra djurens välbefinnande. Djurskyddsfolket har skäl att tacka alla parter som under programförhandlingarna orkade slita och sträva för djuren. Regeringsprogrammet innehåller bl.a. följande mål som berör djur:  En helhetsreform av djurskyddslagen med målet att förbättra djurens välbefinnande. – Lagen måste uppdateras till nutida förhållanden, för det har gått över 10 år sedan den förra reformen gjordes.  Ekologisk produktion skall utvecklas med målet att öka den ekologiska och närproducerade matens andel. Därtill lovas konsumenterna rätt att få information om födans ursprung, produktionssätt samt konsistens. – En bra målsättning. I fortsättningen kommer det att vara lättare för konsumenten att genom sina egna konsumtionsval påverka att djuren behandlas bra.  Tjänsten för en djurskyddsombudsman grundas i Jord- och skogsbruksministeriet – Hesy har under flera års tid arbetat för den här saken. Fastän en tjänsteman inte kan förverkliga en djurens revolution in4

nebär tjänsten att djurens roll inom den samhälleliga beslutsfattningen växer.  En utredning över stimulerande åtgärder för att övergå från pälsdjursuppfödning till andra näringar genomförs. – Det finns all orsak, för under myndigheternas inspektioner har det framkommit att t.o.m. 60 % av pälsfarmarna bröt mot djurskyddslagen.  Ett löfte om att förstärka djurskyddsövervakningen och dess finansiering. – Den senaste tidens nyheter från produktionsdjursfarmarna har visat att övervakningen i Finland är ineffektiv.  Tjuvjakt bekämpas effektivt. – Man får hoppas att ex-minister Anttilas linje inte fortsätter, under vilken tjuvjakten bekämpades med att artigt ge fler tillstånd till att fälla djur.  Miljöstödet för jordbruken förnyas så att det bättre än det nuvarande befrämjar skyddandet av vattendragens och naturens mångfald. – Med tanke på Östersjön är det här en oerhört viktig förändring, för Östersjön är världens mest förorenade hav och jordbruket är huvudsyndabocken. Enda sedan år 1994 har det årligen delats ut ca 300 miljoner euro i miljöstöd till jordbruken, fastän det inte haft någon inverkan på vattendragens tillstånd. Ur djurens och naturens synpunkt är regeringsprogrammets mål klart otillräckliga, men de är ett steg i rätt HESY-jäsenlehti 2/2011

riktning. Ingen förändring sker ifall inte regeringsprogrammets mål föreverkligas. Vi som representerar djurskyddsorganisationer har därför all orsak att ta rollen som vakthund. I ministeriet förbereds också en strategi för främmande djurarter, som Hesy också har gett sitt utlåtande om. Utlåtandet, liksom Hesys andra ställningstaganden, hittar man på Hesys hemsida www.hesy.fi under avdelningen ”uutiset” (nyheter). Det mest chockerande i utkastet är att nu skulle man vilja klassificera förvildade katter som en främmande djurart, fastän katten förekommer i Finlands natur enbart som övergivna och lämnade vind för våg, och de klarar sig inte över vintern utan människans hjälp. Det är helt ofattbart att sällskapsdjur i Finland skulle definieras som en skadlig främmande djurart, för i inget annat EU-land har man definierat ett husdjur eller därmed besläktad djurart som en främmande art. Man kan knappast särskilja förvildade katter från landsbygdens ladugårdskatter. Det finns ingen orsak till att ändra kattens status eftersom huskatten är skyddad enligt lagen och enligt jaktlagen är det förbjudet att överge katter.

Hannele Luukkainen

In memoriam Luca tuli minulle Hesyltä 5. helmikuuta 2010 saattohoitoon. Luca oli kymmenvuotias ja tiesin koiran poismenon koittavan, mutta en osannut odottaa sitä näin pian. Luca nukkui pois 25. tammikuuta 2011. Muistan Lucan eloisana, pirteänä ja energisenä koiravanhuksena. Kävimme yhdessä juoksupyrähdyksillä ja pitkillä kävelylenkeillä, joiden jälkeen virkeä seniori haki korista lempilelunsa ja pyysi minua leikkimään kanssaan. Vasta tämän tiimellyksen jälkeen pikkuinen oli valmis levolle Viimeisinä viikkoinaan Luca alkoi väsyä. Samalla ilmaantuivat kivut. Pojan selkää ja lonkkaa tuntui särkevän kovasti. Luca muuttui kipujensa takia äkäiseksi ja yritti muutamia kertoja purra minua.

Eläinlääkärin määräämät särkylääkkeet helpottivat koiravanhuksen oloa vain muutaman tunnin ajan. Luca kärsi myös astmasta, jota oli hoidettu kortisonilla, mutta jota ei voitu hoitaa yhtä aikaa särkylääkkeiden kanssa. Lisäksi viimeisimmässä eläinlääkärin tarkistuksessa Lucan sydämestä löytyi sivuääniä. Vanhuus ei tule yksin, niin sanotaan. Eutanasia oli vaikea päätös, mutta tein sen Lucan takia. Ystäväni sanoja mukaillen:” Irtipäästäminen on suurin rakkauden osoitus, jonka voit Lucalle antaa”. Luca sai kaverikseen Max-koiran kaksi kuukautta ennen menehtymistään. Poikien yhteiselo sujui rauhallisesti, vaikkakin ilman leikkejä. Max jäi kovasti ikävöimään veikkaansa.

HESY-jäsenlehti 2/2011

Luca

”We are like two peas as we walk side by side.

With your brown little eyes looking at my eyes, and I see how you smile, you’re like an angel. You were the one who comforted me, when I was feeling down. You showed that you cared. You always got me to smile whit your joyness. Others envied you, you were always so kind and always faithful. You will spend eternity in my memories.” Lucaa kaivaten Laura ja Max

”Mieltä lämmittää kun tuotto menee kodittomille eläimille”

Valttikorttina originaalisuus Kulkukollin kirpputorin vakioasiakas Remu on löytänyt kirpputoreilta paljon hyviä sprigejä.

Kulkukollin kirpputori on enemmän kuin käytetyn tavaran myyntipaikka. Se on pieni pala hyväntekeväisyysmyynnin historiaa, jossa aistii menneiden vuosikymmenten läsnäolon. Paikan nostalginen tunnelma vetää puoleensa niin rockin grand old man Remua, kulmakunnan asukkaita kuin pohjoispohjanmaalaista perheenäitiäkin. TEKSTI JA KUVAT Erja Veivo

uomalaisen rockin suuri legenda Remu Aaltonen on tuttu näky Hesyn Kulkukollin kirpputorilla. Ostoksille hän poikkeaa usein ohikulkumatkallaan. Kesällä eri puolilla Suomea, Ruotsia ja Viroa järjestetyt keikat ovat pitäneet muusikon kiireisenä, mutta konserttien väliin osuvana heinäkuisena luppopäivänä mies ehtii lepuuttaa Itä-Pakilassa hetken mieltään käytettyjen tavaroiden parissa. Sitä kirpputorien koluaminen nimittäin Remulle on: päähänpinttymä, joka tekee psyykelle hyvää. Remun keräilyinnostus sai alkunsa jo lapsena. Pikkupoikana hän kierteli löytöretkillään kaatopaikoilla ja hakeutui muutenkin mestoihin, joista saattoi löytyä mielenkiintoisia asioita. Tuoreessa muistissa ovat vähävaraisen lapsuudenperheen vierailut Pelastusarmeijan avustuspakettien äärelle.

– Muistan, kuinka olimme pakkasaamuna mutsin kanssa rälläkän jonossa eväät mukana ja kuinka makeeta oli päästä vain penkomaan kaikkia tavaroita. Kirpputorilla tulee sama tunne. En mä hae sieltä oikeastaan itselleni mitään. Jos jonkun jutun perässä lähtee juoksemaan, saa juosta aika pitkään. Jos mä näen esimerkiksi hienon daamijutun, joka miellyttää silmää, ajattelen, että se on kiva antaa jollekin. Kirpputoriretkillä Remun salaisena aseena on ”kumman häiriintynyt silmä”. Tavarat tulevat hänen nenänsä eteen ikään kuin itsestään. Kotona hän saa ahaa-elämyksen ja huomaa heti paikan, johon kirpputoriostos kuuluu. Samalla tavalla hän löytää lahjat ja omat juhlatamineensa eli spriginsä: nappaa vain pykäläänsä silmiensä eteen osuneet kapineet, jotka ovat poikkeuksetta kuin ”just naputettuja” haltijoilleen. HESY-jäsenlehti 2/2011

– Kokonaisuus syntyy sattumien varassa. Jos kirpputorilla jokin esineessä miellyttää silmää, se on hieno! Kotona sitten yhtäkkiä hiffaan sen kuuluvan kokonaisuuteen. Ei sitä aina heti tajua. Alitajunta kun potkii, sieltä tulee kaikki. Kuin lapsuuden kirpputori Kulkukollin kirpputorissa Remua miellyttää originaalisuus. Paikka on atmosfääriltään ja puitteiltaan samanlainen kuin kirpputorit olivat hänen lapsuudessaan. Hän ei lämpene ostoskeskusten laidoilla, neonvalojen loisteessa kylpeville nykyajan kirpputoreille eikä liioin second hand -liikkeille, joissa puitteet ovat viimeisen päälle hiottuja. Niistä on kadonnut Remun mielestä kirpputorin alkuperäinen merkitys ja henki. – En tiedä stadissa kuin ihan muutaman mestan, joita voi sanoa vanhan liiton kirpputoreiksi. Tämä on hyvä. Hinnat

”Mieltä lämmittää kun tuotto menee kodittomille eläimille” Kirpputorilla asioidessaan Rita on huomannut, miten suuri arvo toisen turhana kiertoon laittamalla esineellä on. Hän muutti Itä-Pakilaan toiselta paikkakunnalta neljä vuotta sitten ja kokosi ensimmäisen vuoden aikana Kulkukollin kokoelmista lähes kaiken, mitä uudessa asunnossaan tarvitsi. – Valikoima on ilahduttavan runsas ja monipuolinen. Täältä löytyy välillä vanhoja ja erikoisia esineitä, joita ei ole tullut nähtyä aikaisemmin missään. Hintatasokin on kohdallaan. Jos hinnat olisivat korkeammat, en välttämättä kävisi täällä niin usein kuin nyt, vaikka asunkin lähellä. Erityisen tärkeää Ritasta on se, että kirpputorin tuotto käytetään hylättyjen kissojen hyväksi. – Käyn usein ostosten lomassa katsomassa eläimiä. Täällä näkee konkreettisesti sen, mihin rahat menevät.

Anne-Mari Parviainen käy Kulkukollin kirpputorilla aina vanhoilla kotiseuduillaan piipahtaessa.

ovat hyvät, samoin tavara hintaansa nähden. Yhden kerran löysin täältä hienon pussilakanasetin, ihan kuin pakasta vedetyn tyynyliinoineen kaikkineen. Viritin sitten himassa ruuhen kondikseen, niin kyllä kehtasi mennä loikoilemaan. Remu matkustelee paljon eikä hänellä ole aikaa omille lemmikkieläimille. Hänen mielestään eläimet ovat kuitenkin olennainen osa suomalaista pientaloelämää, vaikkakin hienoista kritiikkiä saavat osakseen koiravoudit, jotka paapovat lemmikkejään sen sijaan, että antaisivat niiden olla eläimiä. – Jos on omakotitalo, niin ehdottomasti siellä pitää olla dogi ja kissat ja muut. Koirat on hienoja otuksia, kun niillä on omat, määrätyt tehtävät, kuten esimerkiksi lammaskoirilla paimentaminen. Ei dogeja ole varsinaisesti suunniteltu nukkumaan röyhelöissä, syömään

hanhenmaksapalleroita ja menemään trimmaamoihin viritettäviksi. Toisilla juttu menee överiksi, kun niiden dogit ei enää tiedä onks ne edes koiria. Hyvän mielen ajanvietettä Rita käy Kulkukollin kirpputorilla epäsäännöllisen säännöllisesti. Hän asuu 200 metrin päässä kirpputorilta, joten lähellä on helppo pistäytyä, vaikka erityisiä ostosaikeita ei olisikaan. Hankintojen sijaan hänet houkuttelee paikalle leppoisa ilmapiiri ja ainutlaatuinen miljöö. – Tämä on ihana paikka. Minusta on mukava tulla tänne, vaikken olisi löytänyt kuukauteenkaan mitään. Silti tulen, koska vierailuista tulee minulle hyvä mieli. Olen tutustunut täällä lähiseudun asukkaisiin, joiden kanssa on mukava vaihtaa kuulumisia tavaroiden koluamisen ohessa. HESY-jäsenlehti 2/2011

Muistoja verestämässä Pohjois-Suomen Iissä asuva Anne-Mari Parviainen käy Kulkukollin kirpputorilla pari kertaa vuodessa, aina Helsingissä piipahtaessaan. Tänä vuonna hänellä on mukanaan perheen uusin tulokas: 2-vuotias Jonatan-poika. Anne-Marille käynnit ovat nostalgisia. – Asuin ennen Itä-Pakilassa ja kävin pikkutyttönä hoitamassa Hesyn eläimiä. Pyörähdin aina samalla kirpputorilla. Tulin nyt poikani kanssa verestämään muistoja eli katsomaan eläimiä ja tekemään pikkuostoksia. Anne-Mari etsii kirpputorilta vaatteita ja leluja lapselleen ja kirjoja itselleen. Hän kiittelee paikan edullisuutta ja on eläinrakkaana hyvillään siitä, että tuotto menee kodittomille eläimille. – Jonatankin viihtyy ja jaksaa ostoskäynnit kärsivällisesti, kun käsillä on leluosasto lukuisine aarteineen. 

Kulkukollin kirpputori, Yhdyskunnantie 11 Aukioloajat: ma-pe 15-18, la 12-15 ja su 12-18 Eläintilojen aukioloajat: ma-pe ja su klo 15-18 7

Siivekkäiden toinen mahdollisuus Heinolan lintutarhan henkilökunta puurtaa palauttaakseen loukkaantuneet linnut luontoon

Kovia kokenut huuhkaja sai seuraavana päivänä vapauden. Anita heittää ison linnun siivilleen.

Heinolan lintutarhalla on pitkät perinteet loukkaantuneiden lintujen auttamisessa. Vuosien varrelle mahtuu monenlaisia lintujen ja itse tarhankin selviytymistarinoita. TEKSTI JA KUVAT Olli Vuori / Heinolan lintutarha

einolan lintutarhan toiminta sai alkunsa vuonna 1963, kun puistotyönjohtaja Anthony Bosley ja hänen vaimonsa Mirja lahjoittivat omat trooppiset lintunsa Heinolan kaupungille. Vuosien myötä toiminta on laajentunut. Nykyään lintutarhan toiminta-ajatuksena on hoitaa luonnonvaraisia loukkaantuneita lintuja ja palauttaa ne kuntoutumisen jälkeen takaisin luontoon. Tarhalle tulee vuosittain noin 250 hoidokkia, joista noin 30 – 40 % saadaan kuntoutettua ja voidaan päästää takaisin luontoon. Suurimmat syyt lintujen loukkaantumisiin ovat liikenne, voimajohdot ja erilaiset suuret lasiset pinnat. Tulevaisuudessa ihmistoiminnasta aiheutuvat lintujen loukkaantumiset uhkaavat lisääntyä entisestään. Jatkuvasti kasvava liikenne ja asutus kaventavat lintujen elintilaa. Uudenlainen vaaratekijä lähivuosina ovat myös tuulivoimapuistot, joiden sijoittamisessa tulisikin kuunnella lintuyhdistyksiä ja muita asiantuntijoita. 8

Heinolan lintutarhalla on kotimaisten lajien lisäksi kattava valikoima trooppisia lintuja, jotka ovat päätyneet tarhan hoidettaviksi erilaisten pitovaikeuksien vuoksi. Yleisin pitovaikeuksien syy on eläimen omistajien mukaan jonkun perheenjäsenen allergia, mutta useissa tapauksissa todellinen syy eläimestä luopumiseen on aivan toinen: isojen ara-papukaijojen pitkä ikä ja äänekkyys kotioloissa ovat monelle liikaa. Lemmikkilintuja tarjotaan Heinolan lintuhoitolaan usein ehkä siksikin, että yleisölle avoimella tarhalla niiden entiset omistajat voivat käydä katsomassa aikaisempia lemmikkejään milloin haluavat. Mikäli eläimet luovutettaisiin yksityiskoteihin, niitä ei enää välttämättä pääsisi näkemään. Lintutarhalle luovutetusta linnusta tehdään kirjallinen sopimus, että lintu jää pysyvästi tarhalle. Lintua ei enää anneta entiselle omistajalleen, vaikka tämä sitä haluaisi. Tämä on linnun kannalta parempi ratkaisu, koska se on jo kotiutunut lintutarhalle ja sopeutunut muiden joukkoon. HESY-jäsenlehti 2/2011

Kehitteillä uusi matkailukonsepti Sivistysvaltion kuuluu auttaa hätään joutuneita lintuja ja muita eläimiä ja antaa niille mahdollisuus selvitä hoidon avulla takaisin luontoon. Tähän velvoittaa jo se, että luonnoneläimet vahingoittuvat usein ihmisen toimien takia. Luonnonvaraisten eläinten hoito on Suomessa ollut kuitenkin pitkään pienimuotoista ja usein vapaaehtoisuuteen perustuvaa. Vuoden 2010 alussa myös Heinolan lintutarhan jatko oli vaakalaudalla, kun kaupunginhallitus esitti sen lopettamista säästösyihin vedoten. Lopettamisuhka sai kansalaiset liikkeelle. Kun lintutarhan säilyttämistä puoltavaan adressiin saatiin kerättyä yli 15 000 nimeä, kaupunginhallitus veti pois lintutarhan lopettamisesityksensä. Toiminnan jatkumisen takaava rahoituskin on järjestynyt, sillä ympäristöministeriö myönsi Heinolan lintutarhalle 50 000 euroa tälle vuodelle. Viime vuonna tarha sai saman summan, mikä on merkittävä osoitus siitä, että Heinolan lintutarhan tekemää työtä arvostetaan.

1. Palkitsevin hetki! Valtteri ja Anni vapauttavat talven yli hoidossa olleet mehiläishaukat, joista toinen on erikoinen vaalea yksilö.

2. Heinolan lintutarhalla järjestetään erilaisia tapahtumia. Paikan suosituimpia vetonauloja on pönttöpaja, jossa lapset nikkaroivat itselleen linnunpönttöjä. 3. Anni ja Jonna pesevät ja huuhtelevat lietekaivoon joutuneen huuhkajan moneen kertaan.

Heinolan kaupungille lintutarha on tärkeä ja positiivinen imagotekijä. Lintutarha on Heinolan suosituin matkailukohde, jossa vierailee vuosittain noin 100 000 kävijää. Tällä hetkellä tarhalle kehitetään uutta matkailukonseptia. Lintujen hoito jatkuu entisellään, mutta hoitolan yhteyteen etsitään yrittäjää, joka olisi valmis kehittämään matkailullista puolta. Tarhasta on tarkoitus kehittää elämyskeskus, jossa kouluille, päiväkotiryhmille ja muille luonnosta kiinnostuneille voitaisiin tarjota oppimismahdollisuuksia ja virikkeitä nykypäivän tekniikkaa hyväksikäyttäen. Yhteistyötä tarvitaan Heinolan lintutarhalla työskentelee viisi vakinaista työntekijää. Se on minimimäärä, sillä lintujen hyväksi tehdään työtä vuoden jokaisena päivänä. Paikatakseen ajoittaista työvoimavajetta lintutarha tekee yhteistyötä monien toimijoiden kanssa. Erityisen suurena apuna ovat olleet asikkalalaisen Koulutuskeskus Salpauksen pieneläinhoitajaopiskelijat, jotka

ovat suorittaneet harjoittelujaksonsa Heinolan tarhalla. Harjoittelujaksot kestävät usein 6 – 8 viikkoa, joten opiskelijoiden työpanos on pienellä henkilöstömäärällä toimivalle hoitolalle merkittävä. Heinolan lintutarhan työntekijöitä työllistävät konkreettisen hoitotyön lisäksi monet muutkin projektit. Tarha on järjestänyt esimerkiksi jo viiden vuoden ajan yhdessä WWF Suomen kanssa vapaaehtoisille koulutusta öljyyntyneiden lintujen pesuun. Koulutukset ovat kahdesti vuodessa, ja niillä pyritään varautumaan Suomen aluevesillä sattuvaan mahdolliseen öljyonnettomuuteen. Pelastusorganisaatio on kunnossa, mutta täytyy toivoa, että tositoimiin ei koskaan jouduta. Heinolan lintutarha toimii yhteistyössä BirdLife Suomen, rengastustoimiston, muiden eläintarhojen ja useiden eläinsuojeluyhdistysten kanssa. Lintutarha haluaa kiittää myös Hesyä kaikesta vuosien varrella saamastaan tuesta ja muistuttaa, että yhteistyötä tarvitaan jatkossakin. HESY-jäsenlehti 2/2011

Keväällä 2006 perustettiin Heinolan Lintutarhan Ystävät -niminen yhdistys, jonka tarkoituksena on tukea ja kehittää lintutarhan toimintaa. Yhdistyksen tuotot käytetään kokonaisuudessaan lintutarhan hyväksi. Yhdistyksen hallitus on ottanut eläinlääkärikäyntien kustannuksista vastaamisen pääkohteekseen, sillä se edesauttaa lintujen hoidon tason parantumista, kun linnun terveydentila ja tarvittava hoito selviävät nopeasti. 

Lisätietoa Heinolan lintutarhan toiminnasta:

www.heinolanlintutarha.fi 9

Talkoohengessä rakennettu löytöeläintalo käänsi uuden sivun Mikkelin eläintalon historiassa

Me teimme sen! Mesyläisten haaveista tuli totta, kun yhdistyksen uusi löytöeläintalo valmistui tänä kesänä. Takki on urakan jälkeen tyhjä, mutta katse tähyää jo eteenpäin. TEKSTI Erja Veivo KUVAT Vesa Harinen

iinä se nyt komeilee. Mikkelin eläinsuojeluyhdistyksen (Mesy) upouusi löytöeläintalo. Talo saatiin pystyyn vuodessa, kovalla työllä. Rakennusprojektissa oli haastetta alusta loppuun. – Urakka alkoi taloudellisen taantuman aikaan, ja ajattelin, ettemme saa rakentamiseen tarvittavia lahjoituksia mistään. Yllätykseksemme yritykset ja Mikkelin kaupunki olivatkin lahjoitustuulella, ja talo valmistui nopeammin kuin uskalsimme edes haaveilla, Mesyn varapuheenjohtaja Jenni Strömberg iloitsee. Mesyn uusi löytöeläintalo ostettiin talopakettina kattoon asti, mutta sen sisätilojen materiaaleista 70 % saatiin lahjoituksina ja 30 % ostettiin uutena. Avokätisten lahjoitusten takia kustannusarviot pienenivät 500 000:sta 200 000 euroon, eikä varainhankintaan kulunut odotusten mukaista aikaa. Työlästä avustusten ja rakenteiden kerjääminen sieltä täältä silti oli. – Melkein kaikki listoja ja kaakeleita myöten on saatu ilmaiseksi eri firmoilta.

WC:n seinätkin ovat kuin upein mosaiikkityö, kun pari kaakelia on saatu yhdeltä yritykseltä ja tusina toiselta. Takana on monta puhelinsoittoa, kerjuukirjettä ja lukuisia varainkeruutapahtumia. Talohankkeen ohella oli vielä pyöritettävä vanhan talon arkirutiinit. Vapaa-aikaa ei juuri ollut. Sisämateriaalit, lvi-laitteet ja sähköt asennettiin taloon talkoohengessä. Suurin osa talkoolaisista oli Mesyn vapaaehtoisia työntekijöitä, mutta mukana uurasti myös eläkkeelle jääneitä rakennusmiehiä ja sähkö- ja maalarilinjoilla opiskelevia ammattikoululaisia. Vaikka talo kaipaa vielä viimeistä silaustaan, on niin Jennin kuin muidenkin talkoolaisten olo nyt helpottunut. – Kissa- ja koiratarhat pitäisi rakentaa ja piha saada valmiiksi. Lisäksi tavarat etsivät vielä omaa paikkaansa. Pääasia kuitenkin on, että eläimet asuvat mukavasti ja toimintamme jatkuu normaalisti. En olisi koskaan uskonut, että näin monet ihmiset ja tahot ovat valmiita auttamaan eläimiä. Olen kiitollinen kaikille yhteistyökumppaneillemme ja tukijoille, jotka HESY-jäsenlehti 2/2011

mahdollistivat unelmamme toteutumisen. Uudisrakennus ainoa vaihtoehto Mesyn uuden löytöeläintalon rakentamishanke käynnistyi vuonna 2004, ja se kulki nimellä Käpälämäki 2 -projekti. Uusia toimitiloja alettiin etsiä, koska Mesyn silloisen Pursialassa sijainneen löytöeläintalon kunto oli niin huono, että se olisi vaatinut täydellisen peruskorjauksen putkiremontista alkaen. – Taloa ei oltu suunniteltu alun perin eläinten majoittamiseen, minkä takia rakenteet aiheuttivat välillä jopa vaaratilanteita. Tilat olivat myös ahtaat. Lisäksi talon tontti oli kaavoitettu Mikkelipuiston kehittämishankkeen puitteissa liikerakentamiselle. Tämä pakotti meidät etsimään uusia toimitiloja. Vaikka kaupungilla oli tyhjiä kiinteistöjä, ei niistä yksikään ollut Mesyn käyttöön sopiva tai riittävän lähellä keskustaa. Yhdistyksen ainoaksi mahdollisuudeksi jäi uudisrakennushankkeen valmistelu. Tällä hetkellä Suomessa on tiettävästi kaksi löytöeläimille tarkoitet-

”Takana on monta puhelinsoittoa, kerjuukirjettä ja lukuisia varainkeruutapahtumia.”

tua uudisrakennusta: Mesyn Käpälämäki 2 ja Päijät-Hämeen Eläinsuojeluyhdistyksen eläinsuoja. Mesyn vuoden mittaista rakennusprojektia päästiin juhlimaan kesäkuun puolivälissä järjestetyissä avajaisissa. Käpälämäki 2 avasi ovensa yleisölle, jota sateinen ilmakaan ei karkottanut tiehensä. – Uteliaisuus houkutteli paikalle vierailijoiden loputtoman virran. Kaikki kävijät eivät edes mahtuneet yhtä aikaa talon sisäpuolelle. Tarjolla oli puheenvuoroja, elävää musiikkia ja tietysti kakkukahvit, Strömberg kuvailee merkkipäivää.

Parasta on pysyvyys Käpälämäki 2:ssa on edeltäjäänsä verrattuna huomattavasti paremmat tilat eläimille ja ihmisille. Talossa on ilmastointi, pyykinpesutilat, kissakeittiö ja useita huoneita eläimille. Myös eläinlääkäriä on muistettu omalla huoneella. Koirille, kissoille ja luonnonvaraisille eläimille on omat, tilavat karanteeniosastonsa. Tapahtumien järjestämistä helpottaa Käpälämäki 2:n iso vastaanottoaula, jossa on hyvä pitää kokouksia ja luentoja ja ottaa vastaan vierailijoita. Kokoontumiskelpoinen tila tulee tarpeeseen, sillä Mesyn on tarkoitus lisätä jatkossa tiedotus- ja valistustoimintaa. Parasta tässä kaikessa on pysyvyys. Käpälämäki 2 on Mesyn säästöillä ja lainalla ostama oma talo. Velkataakka ei hirvitä, sillä eläimille on saatu pysyvä koti vuosikymmeniksi eteenpäin. Tällä hetkellä tiloissa majailee 20 kissaa, kolme koiraa, kuusi pupua ja kilpikonna. – Eläintilanne näyttää ajankohtaan nähden hyvältä, ja toivon, että kissamäärä ei kasvaisi kesän mittaan. Onneksi asenteet eläimiä kohtaan ovat viime HESY-jäsenlehti 2/2011

vuosina Mikkelin seudulla parantuneet. Maatiloilla syntyy edelleen ei-toivottuja kissanpentuja, joita annetaan lähes minkälaisiin olosuhteisiin tahansa, mutta kesäkissojen määrä on silti vähentynyt. Mikkelin eläinsuojeluyhdistys huolehtii kaikista Mikkelin alueen löytöeläimistä. Yhdistyksen kautta kulkee vuodessa noin 300–500 eläintä, joista valtaosa on kissoja. Mesy on Hesyn jäsenjärjestö. 

www.mesy.fi 11

TEKSTI Annina Koskelainen KUVA PAFi KUVITUS Sari Toivola

Tekstit sisältävät osia, jotka saattavat järkyttää herkkiä lukijoita!

”Sydämessä sellaiset, joita ei kukaan kaipaa” PAFi on ponnistellut peräänantamattomasti parantaakseen Romanian surkeaa kulkukoiratilannetta. Tällä hetkellä yhdistyksen suurin haaste on saada kasaan rahoitus uuden koiratarhan rakentamiseksi.

i ole helppoa olla romanialainen kulkukoira. Suomalaisen eläinsuojelujärjestön Pro Animals Finland (PAFi) ry:n puheenjohtaja Kiia Vasko on todennut sen monesti omin silmin. Hänen luotsaamansa yhdistys on tehnyt jo lähes kuuden vuoden ajan yhteistyötä Romanian Tg-Jiussa toimivan paikallisyhdistyksen Pro Animals Romanian kanssa. Carmena Serbanoiun ja hänen tyttärensä Patricia Paraschivin perustama Pro Animals Romania huolehtii yksin koko puolen miljoonan asukkaan läänin eläinsuojeluasioista ja ylläpitää kulkukoiratarhaa. Yhteistyössä yhdistykset ovat kehittäneet alueen alkeellista eläinsuojelukulttuuria ja levittäneet sanaa apua tarvitsevista kodittomista koirista niin Romaniassa, Suomessa kuin muuallakin maailmassa. PAFi auttaa yhteistyökumppaniaan monimuotoisesti, sillä yhdistysten tavoitteena ei ole ainoastaan eläinten auttaminen, vaan koko yhteisön hyvin-

vointi. Suomalaisten eläinten ystävien tuella Pro Animals Romania on tehnyt paikallisessa peruskoulussa ympäristökasvatuksellista valistustyötä ja käynyt hoitokodissa ilahduttamassa vanhuksia ja kehitysvammaisia yhdessä kaverikoirien kanssa. Hyväsydämiset suomalaiset ovat pysyneet Pro Animals Romanian rinnalla jo monta vuotta. Kummikoira- ja tarhakummitoiminnan avulla on mahdollistettu Pro Animals Romanian tarhan koirille riittävä ruoan ja hoidon saanti jo vuosien ajan. Yhdistysten yksi tärkeimmistä toiminnoista on myös vetoomusten, avunpyyntöjen ja kannanottojen lähettäminen apua tarvitsevien eläinten, erityisesti kulkukoirien, puolesta. Varainkeruuta uutta tarhaa varten Pro Animals Romania -järjestön Carmena ja Patricia tekevät alueensa eläinten hyväksi kaiken, minkä rajallisten resurssiensa puitteissa pystyvät. He muun muassa kannustavat paikallisia HESY-jäsenlehti 2/2011

viranomaisia ja asukkaita steriloimaan koiria ja hoitavat tarhallaan yli 500 koditonta koiraa. Kaikki tarhan asukit saavat mahansa täyteen ja myös useat surkeassa kunnossa tarhalle pelastetut koirat ovat tervehtyneet, sillä koirista pidetään hyvää huolta. Töitä on paljon, sillä avuntarvitsijoita riittäisi loputtomiin. Pro Animals Romanian nykyinen, olosuhteiltaan varsin alkeellinen tarha sijaitsee kaupungin omistamalla maalla. Kaupunki ja tarhan lähistöllä asuvat naapurit ovat jo pitkään yrittäneet häätää tarhan pois alueelta. Tätä taustaa vasten yhdistys sai keväällä kädenojennuksen yllättävältä taholta: Tg-Jiun kaupunki tarjosi Pro Animals Romanian käyttöön vanhaa hallikompleksia, johon yhdistys voisi rakentaa uuden koiratarhan. Yhdistys tarttui ainutlaatuisen tilaisuuteen. Koskaan aikaisemmin se ei ole saanut kaupungilta tunnustusta vuosia tekemästään uurastuksesta saatikka apua uuden tarhan etsimisessä. Ei Pro Animals Romanialla tosin ollut varaa kieltäytyäkään tarjouksesta, sillä yhdistyksen

Pro Animals Finland (PAFi) uurastaa Romanian kulkukoirien puolesta pidättäytyessä yhteistyöstä kaupungin kanssa viranomaiset tekisivät eläinsuojelutyöstä alueella entistä vaikeampaa, jopa mahdotonta. Nyt Pro Animals Romania uurastaa saadakseen rakennettua uuden koiratarhan hallikompleksiin. Hankkeen ongelmana on rahoitus: kaupungin edellyttämästä 50 000 euron investoinnista on kerätty vasta vajaa puolet. Aikakin on kortilla, sillä tarhaprojektin pesämuna olisi saatava kokoon vuoden loppuun mennessä. Projektista uupuu vielä 27 000 euroa. Periksi ei anneta Romanian koiratarhan tilanne on huolestuttava, mutta PAFi on päättänyt tehdä kaikkensa projektin toteuttamiseksi. Jos PAFi ja Pro Animals Romania tukijoineen nyt luovuttaisivat, tarhan yli 500 terveeksi ja elinvoimaiseksi hoidettua koiraa jäisi suurella todennäköisyydellä kodittomaksi – tällä kertaa kirjaimellisesti. Vanhalle tarhalle koirat eivät voi jäädä, eikä niille ole muuta paikkaa, jos uutta tarhaa ei saada määräajassa rakennettua. Koirien menehtyminen tai joutuminen heitteille olisi valtava menetys Pro Animals Romanian pitkäjänteiselle työlle ja henkilökohtainen romahdus Carmenalle ja Patricialle, jotka ovat vuosia vuodattaneet verta, hikeä ja kyyneleitä koirien takia. PAFi ja Pro Animals Romania tarvitsevat nyt kaiken mahdollisen avun, jotta Romanian koiratarhan asukkaat välttyvät kurjalta kohtalolta ja Pro Animals Romanian alueellisesti merkittävä eläinsuojelutyö voi jatkua. Ainoastaan Carmena ja Patricia pitävät alueen hädänalaisten eläinten puolta.

Romanian kulkukoiraongelman

synkkä syntyhistoria Romania on surullisenkuuluisa kulkukoiristaan, joita maassa arvellaan olevan jo toista miljoonaa. Koiria on vainottu, kidutettu ja tapettu epäinhimillisin tavoin vuosikymmenien ajan, eikä vakavaa ongelmaa ole pystytty vieläkään ratkaisemaan. Miksi Romaniassa sitten on niin paljon kodittomia koiria? Romanian kulkukoiraongelman syntyyn ja pitkittymiseen on monta syytä. Kodittomien koirien määrä lähti aikoinaan paisumaan hirmuhallitsija Nicolae Ceausescun aikakaudella, jolloin kansalaiset joutuivat muuttamaan tiuhaan ahdettuihin kerrostaloihin, joihin ei saanut ottaa eläimiä. Heidän oli hylättävä niin aikaisemmat talonsa kuin lemmikkinsäkin. Hylätyt eläimet alkoivat lisääntyä valtoimenaan. Koirapopulaatio jatkaa kasvuaan yhä, sillä köyhyydessä elävistä romanialaisista monikaan ei kykene huolehtimaan lemmikeistään kunnolla: heillä ei ole varaa sterilointeihin, jotka säästäisivät monet koirat kovalta kohtalolta. Myös Romanian viranomaisten vihamielinen suhtautuminen kulkukoiriin on osaltaan vaikuttanut siihen, ettei ongelmaa ole vieläkään saatu hallintaan tehokkain keinoin: koiria on vain tapettu mielivaltaisesti.

Moni eläinten ystävä toivoi EU:hun liittymisen pakottavan Romanian huolehtimaan vihdoin kulkukoiristaan. Näin ei ole käynyt, mutta koiraongelma on tullut parempaan tietoisuuteen. Muiden eläinsuojeluorganisaatioiden tavoin myös PAFi on yrittänyt vaikuttaa Romanian kulkukoirien oloihin EU-tasolla vaatimalla Romanialta eettisempää lähestymistä ongelmaan. Tällä hetkellä kulkukoirien asema on vaakalaudalla, sillä Romanian hallitus on käsitellyt jo pitkään lakimuutosehdotusta, joka tekisi kulkukoirien lopettamisesta sallittua. Koirien tappaminen ei kuitenkaan ratkaise ongelmaa. Sen sijaan, että koiria kerättäisiin kitumaan kunnallisiin tarhoihin ja niitä lopetettaisiin julmin keinoin, maassa tulisi toteuttaa laajamittaisia sterilointikampanjoita, joiden avulla koiramäärää pystyttäisiin pysyvästi vähentämään. Romanian kulkukoirien kohtalo on nyt lainsäätäjien käsissä. Koirille lain läpimeno voi merkitä verilöylyä. Parhaassa tapauksessa lakimuutos hylätään, mikä voisi olla osoitus suopeammasta asenteesta kulkukoiria kohtaan. Se kenties tarkoittaisi, että kulkukoiratilanteeseen kaivataan jo muita ratkaisuja kuin massalopettamisia. (AK)

Lue lisää PAFin toiminnasta:

www.pafiry.net PAFin sivujen kautta voi ottaa oman kummikoiran (15e/kk), ryhtyä tarhakummiksi (5 tai 10 e/kk) tai ostaa kannatustuotteita, joiden tuotot menevät lyhentämättöminä eläinten hyväksi. PAFi ottaa kiitollisin mielin vastaan uuden tarhan rakentamiseksi tarkoitettuja lahjoituksia ja toivoo, että yhä useampi kiinnostuisi Tg-Jiun koirien auttamisesta. Ollaan yhdessä niitä, joiden sydämissä on paikka sellaisille, joita kukaan muu ei kaipaa.  HESY-jäsenlehti 2/2011

Jalostuspäätöksissä huomioitava koko rodun tulevaisuus

Eroon jalostuksen kompastuskivistä Vaikka kaikki rotukoirat eivät suinkaan ole sairaita ja elä kivuliasta elämää, on joidenkin rotujen elämänkaari lyhentynyt hälyttävästi. Toisilla roduilla on sairauksia ja vaivoja, joihin ei ole hoitokeinoa. Miten tähän on päädytty?

otukoirien systemaattinen jalostus on jatkunut jo toista sataa vuotta. Joidenkin rotujen kohdalla historia ulottuu pidemmällekin, mutta vasta ensimmäiset rotumääritelmät ja rotuyhdistysten perustaminen Britanniassa 1800-luvulla olivat alkuna kehitykselle, jonka hedelmistä saamme nauttia tänä päivänä. Kaikki rotukoirat on kehitetty lähes poikkeuksetta alun perin erilaisiin käyttötarkoituksiin. Rodunjalostuksessa on pyritty korostamaan tiettyjä käyttöominaisuuksia, oli sitten kyseessä metsästyskoira, karjakoira, vartijakoira tai seurakoira. Käyttöominaisuus on muokannut rotujen ulkonäköä, sillä tietynlainen rakenne palvelee usein hyvin käyttötarkoitusta. Esimerkiksi luolametsästykseen soveltuva koira on rakenteeltaan sellainen, että se mahtuu ahtaimpaankin luolaan. Koiran luonnetta on muokattu yhtä lailla käyttötarkoituksen mukaiseksi. Täytyyhän esimerkiksi luolatyöskentelyyn tarkoitetun koiran olla peräänantamaton, itsepäinen ja itsenäinen. Koira ei saa väistää tai paeta vastaan tulevaa mäyrää, ja sen on pystyttävä työskentelemään yksin luolastossa. Vähitellen koiran ulkonäköä ja luonteenpiirteitä alettiin pitää niin tärkeinä, että tyypillisen rodun kuvauksia alettiin kirjoittaa ylös. Näin syntyivät ensimmäiset rotumääritelmät. 1800-luvun puolen välin jälkeen rotukoiraharrastus otti askeleen eteenpäin, kun Englannissa alettiin järjestää ensimmäisiä näyttelyitä. Koiranäyttelyiden ja samalla rotukoirien suosio kasvoivat 1900-luvulla. Rotukoiraharrastus koki dramaattisen käänteen ensimmäisen ja toisen maailmansodan vyöryessä Eurooppaan. Suuret kennelit sekä Keski-Euroopassa 14

että Britanniassa jouduttiin lopettamaan. Samalla hävisi uskomaton määrä jalostusmateriaalia. Rodunjalostuksen alamäki alkoi. Joidenkin rotujen jalostus oli aloitettava toisen maailmansodan jälkeen tyhjästä. Sukutaulujen tutkiminen paljastaa, että monien koirarotujen kasvattajat päätyivät 1940–1950-lukujen aikoihin käyttämään täsmälleen samoja koiria ja linjoja kuin toisetkin saman rodun kasvattajat. Rotujen geneettinen monimuotoisuus romahti. Samalla harvojen jalostuskäyttöön jääneiden koirien jälkeläisiin alkoi kertyä sairauksia ja vikoja. Muoti-ilmiöt jalostuksen jarruina Kapean geenivarannon lisäksi jalostusta jarruttavat erilaiset muoti-ilmiöt. Mutta kuka on muoti-ilmiöiden takana? Moni sanoo, että koiranäyttelyt ja ulkomuotoarvostelu. Se pitääkin pitkälti paikkansa. Välillä on vaikea ymmärtää, miksi koira, joka esimerkiksi muistuttaa kovin vähän alkuperäistä kuvausta rodusta, voi voittaa näyttelykehässä ja olla monien ”päiväunien” kohde. Jos kyseessä on uros, niin nartunomistajat ryntäävät joukolla keulakuvaksi piirtyneen yksilön luokse siinä uskossa, että tästä yhdistelmästä syntyy yhtä menestynyt ja voitokas kuin isästään. Monissa roduissa tänä päivänä nähtävät ongelmat juontuvat juuri johonkin paljon käytettyyn urokseen, siitosmatadoriin, joka on jättänyt jonkin perinnöllisen ongelman lähes koko populaatioon. Ulkomuototuomareitten vaikutusta ei voida väheksyä koirien ulkomuotoon ja näyttelyihin liittyviä ongelmia arvioitaessa. Ei vain ulkomuotopuolella ole ongelmia, monissa käyttökoiraroduissa on haksahdettu samaan lankaan. Jänistä hyvin ajava uroskoira voi osua sellaiseen HESY-jäsenlehti 2/2011

markkinarakoon, että sen jälkeläistuotolle ei näy loppua. Vaikka jäniskoira olisikin ns. hyvä periyttäjä, sen siemenellä ei ole järkevää täyttää koko maata. Tämä kaventaisi geneettistä monimuotoisuutta. Pahimmassa tapauksessa kaikki kasvatuksessa käytetyt saman rodun yksilöt olisivat pian vähintään serkuksia keskenään. Sekään ei haittaisi, jos koirat pysyisivät terveinä, mutta sellainenkin vaara on, että joidenkin terveys saattaisi pettää ja serkukset alkaisivat kellahtaa suorilta jaloilta samaan vaivaan. Yksittäiset kasvattajat samaten kuin huippu-uroksen omistajat voivat halutessaan tervehdyttää merkittävästi jalostuksen pohjaa. Viime vuosina myös rotuyhdistysten, erilaisten kennelorganisaatioiden ja ”poliittisten päätöksentekijöiden” vaikutusvalta on kasvanut: he päättävät yhä enemmän kasvatustyötä ja koiria koskevista ratkaisuista. Koiriin perehtyneitä asiantuntijoita tarvitaan, koska etenkään uusilla kasvattajilla sen enempää kuin päättävässä asemassakaan olevilla ei ole aina perinnöllisyydestä ja populaatiojalostuksesta edes pohjatietoja. Jalostuspopulaatioksi kaikki koirat Sana jalostus on monille vieras. Jalostus on yksinkertaisesti systemaattisilla parituksilla aikaan saatua eläinkannan laadun parantumista. Jalostusta ei voida toteuttaa yhdessä eikä edes kahdessa sukupolvessa. Näennäinen laadun parantuminen ei useinkaan pohjaa geeneihin tai pysyviin perinnöllisiin muutoksiin, eikä se siten ole jalostumista sanan varsinaisessa merkityksessä. Pysyviä perinnöllisiä muutoksia syntyy vain, kun yksilö saa joitain uusia ominaisuuksia sekä isältään että emäl-

TEKSTI Kirsi Sainio Kirjoittaja on kehitysbiologian dosentti, Suomen Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan puheenjohtaja ja FCI:n tieteellisen toimikunnan jäsen KUVITUS Sari Toivola

tään kummankin geenien yhdistelmien yhteisvaikutuksesta. Mitkä ominaisuudet, geenit tai niiden yhdistelmät sitten periytyvät? Vain ne, jotka ovat vanhempien sukusoluissa. Miten saamme sukusoluun juuri ne ominaisuudet, joita haluamme koirissamme jalostaa eli toisin sanoen parantaa? Siinäpä miljoonan euron kysymys. Sukusolujen erilaisia yhdistelmiä voi koiralla syntyä nimittäin miljoonia! Halu periyttää juuri tiettyjä ominaisuuksia onkin johtanut varmuuden maksimointiin. Tässä on onnistuttu lähisukuisten koirien linja- tai jopa sukusiitoksella. Päämäärät on saavutettu, mutta sillä on ollut hintansa. Paitsi hyvät ja toivotut, myös ei-toivotut ominaisuudet ja jopa sairaudet ovat päässeet samalla lisääntymään. Ihmiselle tästä on koitunut usein vain mieliharmia ja rahanmenoa, mutta koirille aitoa kärsimystä ja lyhentynyt elämänkaari. Onko siis ainoastaan ulkosiitos ja nollaa hipova sukusiitosprosentti, eli mahdollisimman pieni määrä yhteisiä geenivariaatioita, terveyden ja hyvinvoinnin tae? Ei ole. Jalostukseen käytettyjen yksilöitten on itse myös täytettävä tietyt kriteerit, etenkin terveyden ja luonteenpiirteiden suhteen. Jalostus saadaan terveelle pohjalle vasta sitten, kun kasvattajat lopettavat yksittäisten yksilöitten ja tiettyjen yhdistelmien ”teettämisen” ja alkavat tarkastella jalostusta globaalimmasta näkökulmasta. Rotua ei voida jalostaa tuntematta koko jalostuskäytössä olevan populaation tilaa sekä terveyden, luonteen, ulkonäön että käyttöominaisuuksien suhteen. Ja nykyisinhän jalostuspopulaationa ovat kaikkien maiden koirat. Siksi avoin tietojen siirto ja saaminen eri populaatioista olisi jalostamiselle ensiarvoisen tärkeää. Avoimuuden ilmapiiri ei ole kuitenkaan koiramaailmalle tyypillistä. Yleensä koiran viat pyritään salaamaan, ettei maine mene ja kunnia kärsi. Ainoksi vaihtoehdoksi joissakin tapauksissa jäänee, että koko jalostukseen käytettävä koirapopulaatio tutkitaan tai esimerkiksi testataan geneettisesti, jotta riskiyhdistelmiltä vältytään. Jos rodussa on vaikea väistyvästi periytyvä sairaus, jolle on geenitesti, on edesvastuutonta kasvatusta jättää testaus tekemättä. Samalla kuitenkin on muistettava, että suorat geenitestit paljastavat vain yhden mutaation eikä niihin siis pidä luottaa

sokeasti eikä kaikilla muillakaan tutkimuksilla saada aukottomia vastauksia. Asenteiden on muututtava Vaikka mediassa riepotellaankin rotukoirien kasvatusta, tapahtuu jalostuksessa koko ajan kehitystä. Yksittäiset kasvattajat, rotuyhdistykset ja Suomen Kennelliitto tekevät paljon työtä, jotta rotukoirien kasvatustyö ja jalostaminen ohjautuisi oikeisiin uomiinsa: eläinkannan laadun parantamiseen. Myös tiede on tullut talkoisiin mukaan. Tutkimuslaboratoriosta saadaan koko ajan tietoja uusista geenilöydöksistä, koirien sairausgeeneistä ja rotuominaisuuksia määräävistä geeneistä. Koirayhteisön tulee hyödyntää tämä ja tarttua nopeasti uuteen geenitietoon. Varmaa on, että asenteiden on muututtava. Yhden yhdistelmän ajattelemisesta on siirryttävä populaation jalostamiseen ja yhden sukupolven sijaan on mietittävä asioita ja jalostuspäätöksiä pitkälle tulevaisuuteen koko rodun kannalta. Sukutaulut ovat edelleen tärkeitä, mutta sen sijaan, että tuijotetaan yhtä yksilöä, jota halutaan monistaa sukutaulussa, sukutaulua olisi käytettävä mahdollisimman erilaisten geeniyhdistelmien ja myös toivottujen ominaisuuksien ”luomiseen”. On myös syytä kyseenalaistaa vallitsevia jalostuskäytäntöjä. Ehkä kaikki rodut eivät ole niin erinäköisiä, että ansaitsivat olla omia pieniä ja ahtaita populaatioitaan. Olisiko joidenkin rotujen kohdalla järkevää puhua rotumuunnoksista, joita voitaisiin tarvittaessa risteyttää? Voitaisiinko joitain rotuja pelastaa rotujen välisin risteytyksin? Tarvitseeko kaikkia rotuja pelastaa? Miksi ei tehtäisi hyvin samankaltaisista eri roduista yhtä rotua, joiden eri versioille annettaisiin toisista hiukan poikkeavat nimet ja joiden variaatioiden sallittaisiin risteytyä keskenään? Jos rotukoirayhteisö ei pysty vastaamaan sitä kohdanneisiin haasteisiin, niin koko touhu kääntyy lopulta kaikkien tappioksi. Pennun ostajat kaikkoavat, kun rotukoirien huono maine kasvaa. Onneksi monet rotuyhdistykset ovat heränneet ja yrittävät viedä harrastusta ja rotujaan eteenpäin. Samalla suurta yleisöä yritetään valistaa lemmikkien jalostuksen ongelmista ja siitä, miten ongelmia yritetään ratkaista.  HESY-jäsenlehti 2/2011

Älä osta rekisteröimätöntä pentua Pentutehtailu on Suomessa yhä yleisempää. Kansalaisia on valistettu pimeistä pennuista jo vuosia, mutta kauppa käy villinä yhäkin. Pimeitä pentuja tuodaan laittomasti rajan yli ja tehtaillaan kotimaassa surkeissa oloissa. Kirsi Sainion mielestä taistelussa pentutehtailua vastaan on ensisijaisen tärkeää ostaa rotukoira hyvältä kasvattajalta, joka huolehtii siitos- ja emokoiran terveystutkimuksista ja rekisteröi pennut. – Rotukoiran hinnassa ei kannata säästää muutamaa satasta, jos pennun alkuperä on hämärä. Oikealla rotukoiralla on rekisteritodistus, joka sisältyy kauppahintaan, sekä eläinlääkäriltä saadut paperit koiran terveystaustoista, hän muistuttaa. Jos pentutehtaillut koirat ovat sisäsiittoisia, niillä voi olla perinnöllisiä sairauksia. Pentutehtaiden koiria ei yleensä rokoteta. Myös koirien hygieniasta huolehtiminen on heikkoa ja ruokakin on usein huonolaatuista. Hoidon laiminlyöminen heikentää pentujen kuntoa ja altistaa monille sairauksille, kuten silmä- ja korvatulehduksille. – Ostohetkellä edulliselta tuntuva pentu saattaa näin muuttua kalliiksi hankinnaksi, jonka eläinlääkärikulut hipovat taivaita. Jos pennut vielä vieroitetaan liian aikaisin tai niitä ei sosiaalisteta, joutuu tuleva omistaja selviytymään myös käytösongelmien kanssa. (EV)

Suomen Kennelliiton hyväksymien rotujärjestöjen www-sivut:

www.kennelliitto.fi/FI/Linkit/Rotujarjestot 15

HESYN tuotekuvasto

Tilaa nettilomakkeella: www.hesy.fi/tuotteet  sähköpostilla: hesy@hesy.fi

Tue HESYn toimintaa rahalahjalla – saat kummilahjan! Lahjoittamalla Hesylle 100 euroa saat valitsemasi kummilahjan veloituksetta kotiisi.

Kummilautanen “koira”

Kummijuliste ”oranssi kissa”

Kummijuliste ”musta kissa”

1. 1. Kangaskassit, 5,50 € ”Dog Power” (musta/luonnonvalk.) til.no. 263 ”Cat Power” (musta/luonnonvalk.) til.no. 262 ”Pallokassi” (luonnonvalk.) til.no. 264 ”Tassu” (musta/luonnonvalk.) til.no. 265

2. Pinssit 5 € Pinssi kaikille eläinten ystäville, erinomainen yllätyslahja ystävälle. ”Koira” til.no. 231 ”Kissa” til.no. 230 ”Kani” til.no. 232

3. Avaimenperä 6-7 € Valikoimassa erilaisia eläinhahmoja. Hinnat vaihtelevat hahmojen koon mukaan. til.no. 601

4. Muistoadressi 5 € ”On maa, johonka kaikki polut katoaa, on rauhan maa (Saima Harmaja)”. til.no. 500

5. Uudet eläinkortit 0,50 €/kpl til.no. 301 Kuvaajat: Henna Viinamäki ja Juha Välimäki 6. Eläinkorttinippu 4 €/10 kpl erilaisia kortteja til no. 302 Kuvaajat: Henna Viinamäki ja Juha Välimäki

5 & 6.

Joulukortit ja vuoden 2012 seinäkalenteri tulevat myyntiin loka-marraskuussa.

HESY-jäsenlehti 2/2011

HESYN tuotekuvasto

puhelimitse: (09) 54200 100  Tai tule vierailemaan myymäläämme! 7.

7. Aikuisten T-paidat 13 € ”Kissarivi” (kaksipuolinen painatus) til.no. 110 Värivaihtoehdot: keltainen, vihreä, beige ja oranssi ”Cat Power” til.no. 113 Värivaihtoehdot: vaaleansininen, vihreä ja tummansininen ”Kissanaama” til.no. 118 Värivaihtoehdot: punainen, keltainen ja harmaa ”Tassut” til.no. 119 Värivaihtoehdot: harmaa, vaaleansininen, keltainen, vihreä, beige ja oranssi Muista merkitä koko (S-XXL) ja väritoivomus tilaukseen! Tassut, Kissanaama, Cat Power ja Kaksi koiraa -painatuksissa saatavilla myös lasten kokoja (128 ja 140 cm)

Tassut-paita 8.

Kissarivi-paita 8.

8. Ladyfit-malliset T-paidat 13 € ”Cat Power” til.no. 140 Valikoimassa hajanaisia kokoja ja värejä. ”Dog Power” til.no. 141 (kaksipuolinen painatus) Värivaihtoehdot: beige, keltainen, vaaleansininen ja vaaleanpunainen Muista merkitä koko (XS-XL) ja väritoivomus tilaukseen! 9. Cat Power -sukat 2 € Sukan varressa hopeinen Cat Power -painatus. Yksi koko: 40-45. Värivaihtoehdot: vihreä, sininen ja harmaa. til.no. 801 10. Jääkaappimagneetti 6–7 € Valikoimassa erilaisia eläinhahmoja, mm lammas, siili, leijona, kissa, koira, nalle, kettu jne. Til.no. 602

Cat Power -paita

Dog Power -paita

10. Tilaukset toimitetaan noin kahdessa viikossa. Tuotteet lähetetään joko postiennakolla tai ennakkomaksua vastaan. Toimitukseen lisätään postikulut. Minimitilaus 8 €. Yli 15 euron tilaukset toimitetaan postiennakolla, jolloin hintaan lisätään postiennakkomaksu 3,65 €.

Tervetuloa tutustumaan myös eläinsuojelukeskuksen myymälään. Sieltä voit ostaa mm. eläinten kuljetuslaatikoita ja kiipeilypuita.

MALLI Pinja Honkanen KUVAT Marko Hietala

HESY-jäsenlehti 2/2011

Nostetaan kissa pöydälle TEKSTI Marija Wallden KUVITUS Sari Toivola

Susi HESY-jäsenlehti 2/2011

Nostetaan kissa pöydälle

uossa ne ovat, ihan lähellä. Sudet. Uros kai tulossa lenkiltään ruokaa mukanaan vai muutenko pennut innostuivat räkyttämään? Vai narttuko se on käynyt jo retkillään ja pienet pennut hetken olleet lapsenlikan vahdittavina? Susi on lajina erittäin uhanalainen. Miten se on mahdollista? Onhan susi huippusopeutuva laji ympäristöön jos toiseenkin. Kestää pakkasta ja hellettä, elää perheittäin erittäin sosiaalisena ja kommunikaatiokykyisenä. Varovainen, väistävä - viisaskin voisin väittää. Toki sutta yksilönä uhkaavat monet vaarat. Pentukuolleisuus, taudit ja hirveltä saadut potkut. Elämää ja luonnollista. Mutta sitten: ihminen. Tietämättömyys, pelko ja viha ovat suden surma. Riistaeläimen status ei tilannetta paranna. Susi on voimakkaasti poliittinen eläin. Pelinappula. Ehkä Suomen väärinymmärretyin ja hyväksikäytetyin laji. Kenenkään pelkoa ei koskaan saa kyseenalaistaa tai halveksia, mutta eikö väärin perustein väkisin loitsuttu pelko ole henkistä väkivaltaa? Tietämättömyyteen tukeutuva pelottelu jopa inhimillisyyttä vastaan? Raha on merkittävä tekijä. Jos vaikkapa lampaan syöttäminen sudelle on taloudellisesti huomattavasti kannattavampaa kuin sen teurastaminen tai ruokkiminen talven yli, niin houkutus on suuri. Petokorvaukset ovat monissa tapauksissa oikeutettuja, mutta niitä käytetään viljalti myös väärin eri kotieläimiin liittyen. Tai metsästyskoiran menetys. Ei ihmistä saa silti ottaa hengiltä, jos koira kuolee auton alle, harvoin sattuvaan hoitovirheeseen tai se pitää lopettaa ”toimimattomana”. Heikkoja jäitäkin lienee turhaa kovilla pateilla kostoksi räiskiä. Eikä seuran kaverin koiraakaan. Siis tapetaan susi.Perustellaan susi syylliseksi sellaisiinkin tapauksiin, joihin se ei millään tavalla ole osallinen. Tavalla tai toisella. Siis tapetaan susi. Puretaan siihen kaikki viha, suru ja pelko, vaikkei harmaaturkkia olisi mailla halmein ollut saati vahinkoa aiheuttanut.

Tappaminen. Ihminen on kyllä sangen kekseliäs, varsinkin suden kohdalla myös sadistinen ja brutaali. Mahoille ampuminen. Ammutaan haavoittaen ja kipua tuottaen, mutta hitaasti kuolevaksi. Tapposyötit. Hitaasti nälkään ja joskus myös sisäiseen verenhukkaan kuolemaan. ”Kettujen” jalkanarut. Siinäpä vammautuneena kituu nälkään. Moottorikelkoilla näännyttäminen ja yliajot. Pitkään kestävä kauhukuolema. Kapin tartuttaminen. Hidas kuolema, minkä voi joutua kokemaan moni muukin kuin susi. Juuri tällaisesta puolikuolleesta henkipatosta saattaa tulla se pihoista helppoa ruokaa hakeva ”häirikkö”. Siihenhän toiminnassa tietysti pyritäänkin. Miten raaka ja ahne ihminen voikaan olla! Onnen ja tuskan kyyneleitä Susi on oikeasti moneen sopeutuja, perhekeskeinen sekasyöjä. Hyvinvoivassa laumassa on alfa-pari, näiden nuorimmat pennut ja mahdollisesti yksi tai kaksikin edellisvuotista jälkeläistä lapsenvahtitehtävissä. Nuori susi saattaa retkeillä syntyreviirinsä ympärillä kuin harjoitellen omaa elämää ja lähteä sitten hyvinkin kauas omaa reviiriä perustamaan ja elämänkumppania etsimään. Nuori susi voi perustaa oman reviirin myös syntysijansa naapuriin. Susi voi elää vuosia kihlaparina ja tehdä ensimmäiset pennut heti siipan löydyttyä. Sudet elävät parisuhteessa, kunnes kuolema jommankumman korjaa. Susi ei etsi alvariinsa ruokaa, vaan saalistilanteen ollessa hyvä. Aikaa kulutetaan ennemmin nukkuen ja peuhaten. Kyllä, leikki on oiva tapa opetella elämää, eikä susi ole lajina mikään poikkeus, päinvastoin. Hirvenkaadon jälkeen susilla voi olla viikkokin luppoaikaa huilata, leikkiä ja kulkea reviirin rajoja tarkistamassa. Ei käy kieltäminen, liha on suden pääruokaa. Mutta niin se on saalistajilla yleensäkin. Se yrittää vain elää susimaista, perhekeskeistä elämäänsä ja voisi lajina vallan loistavasti ilman ihmisen aiheut-

HESY-jäsenlehti 2/2011

tamaa tuskaa. Sutta ei tarvitse suojella muulta kuin ihmiseltä. Ja siihen sitä tarvetta sitten onkin vaikka kosmisille sfääreille jakaa. Luonto-Liiton susiryhmä tekee arvokasta työtä. Salakaadot Seis -kampanja on valitettavan tarpeellinen. Ensisijaisesti kuitenkin jokaisen meistä pitäisi etsiä oikeaa tietoa ja huoahtaen heittää turhat pelkomme syystuulien vietäväksi. Minulle susi on aina ollut tärkeä. Nyt olen seurannut jo kahdeksatta vuotta tiiviisti yhden reviirin elämää ja vähän muidenkin. Olen osallistunut pannoituksiin ja ollut mukana tehoseurannassa, ajellut kymmeniä tuhansia kilometrejä, nukkunut satoja öitä susimailla retkimeiningillä. Olen nähnyt ja kuullut. Ne ovat upeita kokemuksia, joita mikään ei saa minulta pois. Usein on kyynel ollut silmässä ja sydän vähällä pakahtua tuskaan ihmisen raakuuden vuoksi. Joskus olen katsonut sutta silmiin onnenkyynel poskea kastaen ja toivonut sille onnea elämään. Susi ei ole ihqu-pehmolelu, vaan tehokas huippusaalistaja ja uljas Suomen luontoon ehdottomasti kuuluva laji. Oikeaa tietoa omaksumalla, kotieläimistämme huolta pitämällä ja laittomuudet lopettaen me ihmiset tulisimme vallan mainiosti toimeen susien kanssa. Olen käytettävissä. Olen valmis vastaamaan susikysymyksiin, kertomaan tositapahtumista tai lähtemään vaikkapa oppaaksi maastoretkille. Kyllä olen sitkeä vanha korppu, mutta se ei liene syy siihen, että susi ei ole yrittänytkään minua ahdistella. Me ihmiset voisimme etsiä oikeaa tietoa ja asennetta ja jotkut voisivat vaikka kokonaan unohtaa suden olemassaolon. Susi kyllä pärjäisi loistavasti ilman ihmistä. Mutta tilanteen ollessa mikä on, susi tarvitsee salatappojen paljastajia ja oikean tiedon välittäjiä. Rauhaa, ymmärrystä ja vastuunkantoa. Pystymmekö me ihmiset siihen? 

Karkulaiskysely 2010

TEKSTI Lena Lundell KUVA Claudia Erälahti

Lemmikkien yleisin karkaamispaikka on oma koti Etsijäkoiraliitto ry teki tutkimuksen vuosina 2005–2010 karanneista kissoista ja koirista. Kyselyyn saivat vastata myös ne, joiden eläin oli edelleen karkuteillä. Kyselyyn saatiin tiedot 161 koiran ja 196 kissan karkureissuista. Karanneista kissoista ja koirista 56 % oli uroksia. Kysely osoitti, että eläimet karkaavat useimmiten aivan tavallisissa arkipäivän tilanteissa. Lue, miten kissat ja koirat karkasivat ja millä keinoilla ne saatiin kiinni. Omatoimisesti ulkoilevat kissat jäävät reissuilleen Ylivoimaisesti suurin syy kissojen karkaamiseen oli se, että kissan annettiin ulkoilla yksikseen eikä se palannut kotiin kuten normaalisti (38 %). Seuraavaksi yleisimmät syyt olivat tuuletusikkunasta (20 %) tai ovenraosta (16 %) livahtaminen. Karkaamisia olisikin helpointa ehkäistä verkottamalla tai lasittamalla tuuletusikkunat ja parvekkeet ja ulkoiluttamalla kissaa vain valjaissa. ”Panostakaa ennaltaehkäisyyn, älkää vahingossakaan jättäkö ovia tai ikkunoita auki ilman valvontaa”, neuvoo eräs kyselyyn vastannut kissansa karkureissun jälkeen.

Kissatkin osaavat seurata hajujälkiä kotiin Myös toinen karkulaiskyselyyn osallistunut, kissansa takaisin saanut haluaa jakaa parhaat vinkkinsä. ”Olkaa kärsivällisä, laittakaa paljon ilmoituksia, yrittäkää saada loukku ja viekää se alueelle, jolla kissa on nähty. Jos kissa on ujo tai arka, älkää huudelko sitä nimeltä, vaan kävelkää hiljaa vain ja katselkaa, jos kissaa näkyisi. Ei auta muu kuin odottaa.” Suurin osa kissoista oli edelleen kateissa omistajien vastatessa karkulaiskyselyyn. Kotiutuneista kissoista kolmannes saatiin kiinni vuorokauden sisällä ja 40 prosentilla etsinnät venyivät viiteen päivään. Suurin osa (39 %) kotiutuneista kissoista saatiin houkuteltua kotiin grillaamalla tai tekemällä niin sanottuja hajujälkiä. Hajujälkiä tehdään maastoon niin, että omistaja kulkee kauempaa kotiin ja samalla raahaa perässään esim. tonnikalaa sukkahousuissa tai ripottelee matkan varrelle kissanpissaista kissanhiekkaa. Näin maastoon jää kissalle tutulla ja houkuttelevalla hajulla merkitty reitti, jota pitkin se voi suunnistaa kotiin.

Koirat karkaavat omalta pihalta Karkurikoirista 37 % livahti omalta kotipihalta tai mökkipihalta karkureissulle. Ovenraosta livahtaneita oli 13 %. Kolmanneksi yleisin katoamistapa oli karkaaminen vapaana ollessa: osa koirista karkasi muuten vain lenkin aikana, osa riistan jäljille. Tutkimuksen koirista 13 % karkasi säikähtäessään mm. ilotulitteita tai ukkosta. Yleisesti kuvitellaan, että koirat karkaavat useimmiten hoitopaikoista. Tutkimus kumoaa tämän uskomuksen, sillä vain 6 % kyselyn koirista oli karannut hoitopaikasta. Toki hoitopaikassa pitää olla varovainen tai vahinko voi helposti tapahtua. Koirakarkulaisista tiedottaminen Suurin osa koiransa kadottaneista ilmoitti karkulaisesta löytöeläintaloon. Seuraavaksi suosituimpia ilmoitustapoja tai -paikkoja olivat internet, hätänumero ja paperiset katoamisilmoitukset lyhtypylväissä ja muilla julkisilla paikoilla.

Etsijäkoira voi auttaa kadonneen eläimen paikantamisessa.

Karkulaiskissoista ilmoittelu Karanneista kissoista tehtiin ilmoituksia eniten löytöeläintalolle ja internetin palstoille. Yhtä suosittuja olivat paperiset ilmoitukset, joita laitettiin lyhtypylväisiin, kauppojen seinille yms. julkisiin paikkoihin. Näistä ilmoituskeinoista paperisia ilmoituksia pidettiin hyödyllisimpinä. Vastaavasti esimerkiksi tekstiviestein ja sähköpostin avulla levitettyjä ketjukirjeitä ei juurikaan käytetty, ja niitä kokeilleet kokivat ne suhteellisen hyödyttömiksi. 20

Seuraavaksi eniten kissoja saatiin kiinni loukuttamalla (17 %), löytöeläintalon kautta (17 %) tai niin, että joku ulkopuolinen ihminen sai kissan kiinni (22 %).

HESY-jäsenlehti 2/2011

Karkulaiskysely 2010

Hyödyllisimpinä ilmoitustapoina pidettiin löytöeläintalolle jätettyä ilmoitusta ja julkisille paikoille jätettyjä paperisia ilmoituksia. Koiransa kadottaneen neuvo: ”Ilmoita asiasta HETI lähipiirissä: tee kuvallinen ilmoitus, jaa sitä postilaatikoihin ja kiinnitä lyhtypylväisiin. Etsi koiraa itse ja puhu asiasta koiranulkoiluttajien yms. kanssa.” Hätänumeron hyödyllisyys jakoi vastaajien mielipiteet tasaisesti: osa piti hätänumeroon soittamista täysin hyödyttömänä, osa erittäin hyödyllisenä. Etsijäkoiraliitonkin kokemusten mukaan hätänumerosta saa apua hyvin vaihtelevasti riippuen tapauksesta: jos koira on karannut vaikka moottoritien vierestä ja saattaa olla vaaraksi liikenteelle, suhtaudutaan tapaukseen vakavammin. Ketjuviestejä sähköpostilla tai tekstiviestillä ei pidetty hyödyllisinä. Koirien kiinnisaaminen Karanneista koirista 61 % löytyi vuorokauden sisällä. Vain 3 % koirista oli karkuteillä yli viisi vuorokautta. Kyselyyn vastanneiden mielestä on tärkeää, että lemmikkinsä kadottaneet toimivat alusta asti oikein, jotta etsinnät käynnistyvät hyvin ja virheiltä vältytään. ”On alettava heti toimia [karkulaiset.fi-palvelun] ohjeiden mukaan, kun huomaa koiran kadonneen; on toimittava rauhallisesti – useimmat tarinat päättyvät aina hyvin.” Kissojen tapaan koiriakin houkutellaan paljon hajujäljillä ja ruoalla: ”Paljon ilmoituksia joka puolelle! Hajujälkien tekeminen oman kodin ympäristöön ja ruuan jättäminen omalle pihalle suojaisaan paikkaan auttoi ainakin meidän tapauksessamme.” Koirakarkulaisista 16 % saatiin houkuteltua kotiin ja 15 % loukkuun. Ohikulkijat nappasivat kiinni 40 % karanneista koirista ja osasivat palauttaa ne omistajilleen katoamisilmoitusten perusteella. Koirista 21 % saatiin kiinni ulkopuolisen avulla, mutta vietiin ensin löytöeläintaloon. Yhteenveto Yhteenvetona voidaan todeta, että suurin osa lemmikkieläinten karkaamisista olisi ehkäistävissä, jos koti- ja mökkipihat olisivat aidattuja tai eläimet ulkoilisivat niillä kytkettyinä ja jos tuuletusikkunat

ja parvekkeet olisivat verkotettuja tai lasitettuja. Yleisesti uskotaan, että oma eläin ei karkaa, mutta tästä ei koskaan voi olla täysin varma. Riski kasvaa, mikäli eläimen ympärillä tapahtuu jotain erityistä, kuten uutena vuotena ilotulitteiden paukkuessa tai ukkosilman yllättäessä. Tiedotuksen osalta voidaan todeta, että oleellisinta on keskittyä lähialueen tiedottamiseen. Moni karkulaisen omistaja kuvittelee, että sanaa on tärkeää levittää mahdollisimman paljon tekstiviesteillä, sähköpostilla ja internetin keskustelupalstoilla sekä yhteisöpalveluissa, kuten Facebookissa ja IRC-galleriassa. Tosiasiassa näillä tiedotuskanavilla ei ole juurikaan merkitystä, koska niitä lukevat ihmiset, jotka asuvat ympäri Suomea ja maailmaa. Kenelläkään ei ole tietoa siitä, kuinka moni nimenomaan karkulaisen alueella asustavista ihmisistä lukee niitä. Jos tieto karkulaisesta keskittyy yksityisten ihmisten näkyvyydeltään rajoitettuihin Facebook-sivuihin tai lemmikkieläinharrastajien keskustelupalstoihin, viesti tuskin tavoittaa kovinkaan monta katoamisalueella asuvaa. Tiedotuksen voimavarat pitäisikin keskittää niihin kanaviin, jotka tavoittavat karkulaisen liikkumisalueella olevat asukkaat. Näitä ovat julkisille paikoille, kuten lyhtypylväisiin ja ilmoitustauluille, tai postilaatikoihin jaetut katoamisilmoitukset. Mitä enemmän karkulaisen omistaja jaksaa näitä ilmoituksia jakaa, HESY-jäsenlehti 2/2011

sitä enemmän hän saa näköhavaintosoittoja ja niiden myötä tietoa siitä, missä karkulainen liikkuu. Jos omistaja pääsee nopeasti havaintopaikalle, voi hän saada karkulaisen kiinni itsekin. Moni karkulaisen omistaja suosittelee tunnistusmerkintää lemmikeille: ”Hommatkaa mikrosiru. Erittäin hyvä”. Mikrosirun laittaminen on yhtä yksinkertainen operaatio kuin rokotus. Sirunumeron voi rekisteröidä Kissaliittoon, Kennelliittoon tai turvasiru.fi-palveluun. Löytöeläintaloissa sirun numeron saa tarkastettua hetkessä sirunlukijalla. Sen jälkeen omistajan yhteystiedot löytyvätkin mainituista rekistereistä, ja karkulainen pääsee takaisin kotiin. Elokuussa 2011 avattiin myös uusi siruhaku.fi-palvelu, joka hakee sirunumeron perusteella omistajan yhteystietoja palveluun liittyneiden eläinlääkäriasemien asiakasrekistereistä ja lähettää omistajalle tekstiviestin lemmikin löytymisestä. 

Ihmisen lemmikkieläinsuhde puntarissa Sairaita leikkikaluja, ihmisen jatkeita vai parhaita ystäviä?

Eläinfysiologi ja Korkeasaaren eläintarhan entinen johtaja Seppo Turunen lataa tuoreessa kirjassaan täyslaidallisen päin lemmikkieläinkauppaa ja -harrastusta. Epäeettisen alan takia kärsivät hänen mukaansa niin eläimet, ihmiset kuin luontokin. Monet lyttykuonoiset koirarodut kärsivät mm. hengitysvaikeuksista. Voiko tällaisten rotujen kasvattaminen olla oikein?

TEKSTI Erja Veivo KUVAT SXC

eppo Turunen hyökkää uudessa Lemmikkielämää-kirjassaan rajusti lemmikkiharrastusta vastaan. Eräs lemmikkieläinalan suurimmista ongelmista on hänen mielestään kasvatus, joka on puhdasta liiketoimintaa. Tuottavuus ajaa alalla eläinten hyvinvoinnin edelle. – Eräitä eläinlajeja tuotetaan tehdasmaisissa oloissa. Kennel- ja rotuyhdistysten ulkonäköön perustuvat muotovaatimukset johtavat toisia lajeja lähisukuisten yksilöiden parittamiseen ja sairaisiin jälkeläisiin. Monet jalostetut koira- ja kissarodut ovat niin huonokuntoisia, että niitä ei mielestäni pitäisi ottaa tai tuottaa lemmikeiksi ollenkaan, hän perustelee kantaansa. Toinen lemmikkieläinalan vakava ongelma on luonnonvaraisten ja myös uhanalaisten eläinten kauppaaminen lemmikeiksi. Sukupuuton vaarantamien lajien kauppaa rajoitetaan CITES-sopimuksella, mutta sen piiriin kuuluu yli 30 000 lajia. On selvää, että minkään maan tullilaitoksilla ei ole riittävästi valmiuksia tunnistaa tällaista määrää lemmikeiksi tullattavia eksoottisia lajeja. Tilannetta hankaloittaa eläinkaupan valtava volyymi: esimerkiksi Yhdysvaltoihin vietiin

vuosina 2000–06 yli 1,5 miljardia eläintä, joista 92 % päätyi lemmikkieläinmarkkinoille. Näistä vain 14 % oli tunnistettu lajiinsa kuuluviksi. Kun tullattavien eläinten asiakirjoja on vielä helppo väärentää ja tuontiketjut saattavat olla niin pitkiä, että lähtömaa on helppo naamioida toiseksi, lemmikeiksi voi päätyä lajeja, jotka ovat luonnossa uhanalaisia.

Kissalla on ihmisen elämässä monta roolia: maalla se on tuholaisia pyydystävä hyötyeläin, kaupungissa rakastettu seuraeläin ja näyttelyissä rotunsa valioyksilö, jolla helliä tuomariston makunystyröitä.

HESY-jäsenlehti 2/2011

– Harvinaisten ja uhanalaisten lajien suosio seura- ja lemmikkieläiminä ylläpitää laitonta kauppaa. Näiden eläinten pyydystäminen luonnosta pienentää paikallisia populaatioita. Esimerkiksi kilpikonnia on pyydetty runsaasti luonnosta. Surullinen esimerkki on indonesialainen käärmeenkaulakilpikonna, joka on jo kuollut sukupuuttoon, koska sitä on kerätty luonnosta lemmikiksi. Luonnosta pyynnin haittoihin kuuluu myös se, että kuljetusten aikana eläimiä kuolee paljon ja monesti loputkin eläimet kuolevat terraarioihinsa muutamassa kuukaudessa. Lemmikki ihmisen jatkeena Turusen mielestä kaupallinen lemmikkiala välittää meille nurinkurista eläinkuvaa. Hänen mukaansa lemmikkieläinten hankinta perustuu osalla ihmisistä hoivaamisvietin tyydyttämiseen, mikä saattaa olla keskeinen syy mopsien ja muiden selvästi avun tarpeessa olevien koirarotujen kehittämiseen. – Asia lienee ihmisen kannalta kunnossa, mutta kun kaupallista hyötyä tavoitellen tuotetaan syntymästään asti lääkärin apua tarvitsevia koiria, eläinten kannalta asia ei ole kunnossa. Lyttykuonoiset mopsit eivät ehkä kykene

Ihmisen lemmikkieläinsuhde puntarissa hengittämään vaivattomasti eivätkä jaksa liikkua pitkälle. Eläimet kuitenkin viihdyttävät meitä, ja niihin voi purkaa tunteita. Ne ovat siis välikappaleita jonkin meille tärkeän tavoitteen toteuttamiseksi. Lemmikki on ikään kuin ihmisen jatke. Pahimmillaan eläimistä tulee keräilykohteita. Internetissä myydään tavallisten kesytettyjen lajien lisäksi eksoottisia villieläimiä, joiden joukossa on harvinaisia matelija- ja lintulajeja ja jopa apinoita, gibboneja ja isoja kissapetoja, kuten ilveksiä, tiikereitä ja leijonia. Yhdysvalloissa on noin 5000 yksityisomistuksessa olevaa tiikeriä. Vertailun vuoksi mainittakoon, että USA:n eläintarhoissa tiikereitä on 400, ja tiikereiden koko maapallon luonnonpopulaatio on alle 3000 yksilöä. Apinoiden ja suurten kissaeläinten pito lemmikkeinä on kielletty monissa maissa, esimerkiksi Suomessa. Näitä lajeja kuitenkin salakuljetetaan ja kaupataan laittomasti ostajille, mikäli lemmikkikaupan valvonta ei toimi. Miksi ihminen sitten valitsee lemmikiksi villieläimen, jonka tarpeita on vaikea tyydyttää ja joka sopeutuu huonosti ihmisen kaveriksi? Omia tarkoitusperiään varten, kuuluu Turusen vastaus. – Erikoisuudet kiinnostavat monia ihmisiä. Niillä voi erottautua muista ja niistä voi kertoa jännittäviä tarinoita muille. Jos jokin eläin on erittäin harvinainen, monelle saattaa olla tärkeää saada juuri se omaan kokoelmaan. Tämän on sukua postimerkkien ja taide-esineiden keräilylle.

Toiveena itsenäistyminen lemmikeistä Turusen mielestä lemmikkien pidosta tulisi luopua, koska kotien olot ovat useimmiten epätyydyttäviä lemmikkieläimille. Eläimet saattavat joutua olemaan pitkiä aikoja yksin ja ilman lajitovereiden seuraa. Omistajat eivät aina tunne lemmikkiensä todellisia tarpeita eivätkä osaa hoitaa niitä oikein. Pahimmillaan väärä laji- tai rotuvalinta voi johtaa pitovaikeuksiin ja kasvattaa hylkäämisriskiä. Lemmikkiharrastus porskuttaa kuitenkin eteenpäin. Ala kasvaa ja kehittyy. Turunenkaan ei usko lemmikkiharrastuksen hiipumisen olevan lähiaikoina todennäköistä. – Nykyisille polville lemmikeistä luopuminen tuskin onnistuu, mutta seuraavat sukupolvet voitaisiin kasvattaa itsenäistymään lemmikeistä. Voisimme opettaa lapsemme ja lapsenlapsemme nauttimaan lemmikkien sijasta luonnosta sekä sen eläin- ja kasvilajeista. Ennen lemmikittömään aikaan siirtymistä lemmikkialaa on syytä ohjata oikeaan suuntaan. – Terveiden, hyväluonteisten, keskikokoisten ja mieluusti sekarotuisten koirien valitseminen lemmikeiksi edistäisi eläinsuojelua. Koiran pitäisi myös muistuttaa eläintä selvine kuonoineen, pystykorvineen ja jäntevine pitkine jalkoineen. Jotta eläimistä tulisi terveempiä, pitäisi kaikkien koirien ja kissojen tarkat rotumääritelmät purkaa ja geenipohjaa laajentaa uudella perimäaineksella.

Suuret eläimet, kuten isokokoiset koirat, soveltuvat Turusen mielestä erityisen huonosti kaupunkioloihin. Koirien jalostuksessa tulisikin hänen mielestään keskittyä jatkossa ulkonäköä enemmän eläimen kykyyn sopeutua ahtaisiin, keskuslämmitteisiin sisätiloihin. Tätäkin enemmän lemmikkibisneksen eettisyyttä kohentaisi hänen mielestään keskittyminen vain muutamiin pienikokoisiin ja kotien ahtaissa oloissa viihtyviin eläinlajeihin, kuten esimerkiksi joihinkin helposti lisääntyviin jyrsijöihin tai hyönteisiin. Lemmikki vs. luonnoneläin Turunen uskoo, että ihminen on luontaisesti kiinnostunut eläimistä. Hän harmittelee sitä, että tätä kiinnostusta tyydytetään nykyään lemmikeillä luonnonvaraisten eläinten jäädessä paitsioon. Luonnonvaraiset eläimet eivät jaksa enää kiinnostaa suomalaisia sen vertaa, että lajeihin tutustuttaisiin ja niiden menestymistä edistettäisiin. – Lajien suojelu on Suomessa melko huonolla mallilla. Tästä käy esimerkiksi saimaannorpan suojelun ja kalastuksen välinen kädenvääntö. Minusta tuntuu, että lemmikkieläinten suojelu on hoidettu meillä paremmin kuin luonnonvaraisten lajien. Kuvaavaa on, että suden tappaessa koiran susi joutuu helposti tappolistalle, vaikka koiria on Suomessa noin 4000 kertaa enemmän kuin susia, Turunen sanoo. Susien hampaisiin joutuvat kuitenkin yleensä pihoilla pidettävät tai metsästyksessä apuna käytettävät koirat. Häirikkösusia ovat lynkkaamassa paikalliset ihmiset, joiden petovihaa pelko ja taloudelliset menetykset ruokkivat. Eikö ole epäoikeudenmukaista syyttää suden kehnosta suojelusta tavallisia koira- ja lemmikkiharrastajia? – Ei ole kyse lemmikkiharrastajien syyttämisestä vaan sen toteamisesta, että ihmisen omistama koira ylipäätään arvotetaan luonnonvaraisen eläimen, tässä suden, edelle, Turunen vastaa. Luonnoneläinten sinnikäs puolustaja Turunen ei väitä, että lemmikkieläinten ja luonnoneläinten suojelu sulkisivat toisensa pois. Ajavathan monet eläinsuojeluyhdistykset

HESY-jäsenlehti 2/2011

Ihmisen lemmikkieläinsuhde puntarissa kaikkien eläinten etuja, kuuluivat eläimet sitten tuotanto-, lemmikki- tai luonnoneläinten ryhmään. Esimerkiksi juuri uhanalainen susi on sekä monien luonnon- että eläinsuojeluyhdistysten asialistalla. Hän kuitenkin haluaa kiinnittää ihmisten huomion siihen, että perinteisen eläinsuojelun periaatteet ja lemmikkieläinten suojelu voivat olla ristiriidassa luonnonvaraisten eläinten menestyksen kanssa. – En tietenkään voi sanoa, että näin olisi aina. Lemmikkiharrastaja voi edistää myös luonnonvaraisten lajien menestymistä, mikä edellyttää usein muun muassa lemmikkien ”vapauksien” rajoittamista. Esimerkiksi lemmikkikissojen ja -koirien liikkuminen vapaana on mukavaa kissan ja koiran kannalta, mutta tuottaa ongelmia luonnonvaraisille eläimille. Ongelmia syntyy, kun lemmikkejä karkaa luontoon tai niitä jätetään heitteille. – Karanneiden ja luonnossa lisääntyneiden entisten lemmikkieläinten määrä on niin suuri, että ne voivat joskus olla paikallisten ekosysteemien yleisimpiä petoeläimiä. Kannattaa muistaa, että pelkästään lemmikkikoiria ja -kissoja on maapallolla ainakin reilusti toista miljardia, enemmän kuin kaikkia luonnonvaraisia koira- ja kissaeläimiä yhteensä. 

Elisa Aaltolan mukaan eläimen hankinnan motiivit voivat olla eläinkeskeisiä tai itsekeskeisiä

”Eläimistä tehtävä

oikeussubjekteja” Turun yliopiston ympäristö- ja eläinetiikan dosentti Elisa Aaltola on Seppo Turusen kanssa samaa mieltä eläinteollisuuden ongelmista ja eksoottisten sekä häkissä pidettävien eläinten huonosta soveltuvuudesta lemmikeiksi. Hänen mielestään eläimiä, jotka eivät kykene toteuttamaan lajille tyypillisiä käyttäytymismalleja ihmisasumuksissa, ei tulisi tulevaisuudessa tuottaa lemmikeiksi. Aaltola kuitenkin huomauttaa, että tarjolla on myös sellaisia eläinlajeja, joiden hyvinvoinnin ihminen voi parhaassa tapauksessa taata, mikäli kiinnittää niiden hoitamiseen todella paljon huomiota. – Erityisesti koirat ja kissat voivat ihmiskodeissa hyvin, kunhan niiden lajiominaiset taipumukset, käyttäytymismallit ja aistit huomioidaan. Tämä vaatii usein selkeästi suurempia panostuksia kuin mihin monet nykypäivänä ovat tottuneet. Koiria ja kissoja tulee oppia ”kuuntelemaan”. Tämä unohtuu usein ihmisiltä. Halumme nähdä asioita eläinten näkökulmasta voi olla erittäin rajoittunut ja aiheuttaa hankaluuksia. Jos koiran koulutuksessa ei huomioida koiran ihmisestä poikkeavia tapoja toimia, aistia ja ajatella, syntyy ”ongelmakoiria”, Aaltola selventää. Hänen mielestään ihmisen eläinsuhteeseen tarvitaan muutosta. Kotiin tuleva eläin ei saa rinnastua tavaraan tai hauskaan harrastusvälineeseen, sillä kyseessä on todella kokeva yksilö, jonka hyvinvointi tulee ottaa kaikissa päätöksissä vakavasti huomioon. Tämän takia hän toivoo, että tulevaisuudessa koiria ja kissoja olisi nykyistä huomattavasti vähemmän ja että niitä pitäisivät ainoastaan ihmiset, jotka todella jaksavat paneutua niiden hyvinvoinnin edesauttamiseen. Aaltola uskoo Turusen tapaan, että eläimet tyydyttävät ihmisen elämässä

HESY-jäsenlehti 2/2011

erilaisia tarpeita, mutta painottaa, että osa ihmisistä lähestyy eläintä nimenomaan eläimen omien tarpeiden kautta esimerkiksi tarjoamalla vaikkapa katukoiralle kodin. Eläinten pidon moraalia voidaankin arvioida sen pohjalta, ovatko eläimen hankinnan motiivit eläinkeskeisiä vai itsekeskeisiä. – On hyvä huomata, että omien halujen täyttyminen ei tee teosta aina itsekästä. Tärkeintä on pohtia, mikä on teon ensisijainen vaikutin. Henkilö voi nauttia kissojen tai koirien seurasta, mutta pitää näitä eläimiä hoidossaan ensisijaisesti siksi, että haluaa tarjota niille hyvän elämän. Tällöin oma hyvä mieli on ikään kuin oheisilmiö, ei varsinainen päämäärä. Jos taas ihminen pitää eläimiä ensisijaisesti siksi, että haluaa hyysätä tai harrastaa, tulisi hänen miettiä eläinsuhdettaan uudestaan. Keskeinen kysymys on, onko eläinten hyvinvointi minulle ensisijaista? Ulkomailla käytävässä keskustelussa lemmikkieläinten pitoon on vaadittu radikaaleja muutoksia. Osa eläinoikeusajattelijoista pitää eläinten pitoa kokonaisuudessaan asiana, joka on vailla oikeutusta, kun taas osa katsoo, että kotona pidettävien eläinten yhteiskunnallista, moraalista ja laillista asemaa tulee rajusti muuttaa. – Jälkimmäisten mukaan eläimistä tulee tehdä lasten kaltaisia oikeussubjekteja, joilla on lain edessä niiden hyvinvointia puoltava ihmisedustaja. Eläimen ei myöskään tulisi enää olla ”omaisuutta”, vaan itsessään arvokas yksilö. Eläinten ensisijaisuuden hahmottamiseksi jo koko termiä ”lemmikkieläin” olisi arvioita kriittisesti. Siihen liittyy lapsenomaisuuden ja toissijaisuuden leima: eläin on ”lemmikki”, ei oma yksilönsä, jolla on omat tarpeensa ja intressinsä. Parempi termi olisi vaikkapa ”seuraeläin”. (EV)

Kirja-arvio Teksti: Veera Saloheimo

Lajin suojelun tärkeys kulkee sivujuonteena ihmissyöjätiikeristä kertovassa kirjassa

Uhanalaisella amurintiikerillä pelotellaan

John Vaillant: Tiikeri. Tositarina kostosta, elämästä ja kuolemasta. 2011, WSOY. 400 s.

iikeri tappaa miehen, pääsee ihmislihan makuun, tappaa toisen miehen ja tulee sitten itse tapetuksi. Siinä lyhyesti John Vaillantin kirjan koko juoni. Kyse on amurintiikeristä, suurimmasta elävästä kissaeläimestä. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Siperian perukoille, Tyynenmeren rannalla sijaitsevalle alueelle aivan Japanin saarten läheisyyteen. Luonto on sekoitus taigaa ja viidakkoa, talvet ovat hyytäviä ja kesät sateisia. Ihmisten elämä alueella on rankkaa: luonnonolojen lisäksi heitä koettelee Venäjän hallinnon mielivaltaisuus. Monilla ei ole muuta vaihtoehtoa tulonlähteeksi kuin salametsästys. Tiikeri on jättipotti salametsästäjälle, sillä vieressä on Kiina, jossa on loppumaton kysyntä eksoottisista eläimistä valmistetuille tuotteille. Vaillantin kirja perustuu todellisuuteen vuodelta 1997, jolloin tiikerit tappoivat paikallisväestöä Venäjällä. Kirjailija on haastatellut useita tapahtumissa mukana olleita metsästäjiä ja muita paikallisia ja kutonut näiden faktojen päälle tarinan tapahtumista. Tiikeri-kirja on toisaalta jännityskertomus ja toisaalta kunnianosoitus karun Siperian luonnolle, sitkeille ihmisille ja mahtaville petoeläimille. Kirja kuvailee amurintiikerin suo-

jelemiseksi tehtyjä ponnisteluja, mutta silti teoksesta jää ristiriitainen olo. Pitääkseen jännitystä yllä kertoja kuvailee tiikerin tappokoneeksi. Kuvaavaa on tiikerin fysiikan luonnehdinta: “tällainen lopputulos syntyy, kun yhdistetään kissan notkeus ja ruokahalu teollisen jääkaapin massaan” ja “[amurintiikerit] on rakennettu tappavan vaarallisiksi”. Vaillant siis viestii, että amurintiikerit ovat suojelun tarpeessa, mutta toisaalta pelottelee niiden tappavalla fysiikalla. Lukija ei hämmästele ainoastaan kirjan kaksijakoista suhtautumista tiikeriin, vaan myös juonen kantavaa ajatusta, tiikerien kostonhimoisuutta. Vaillant nimittäin rakentaa kertomuksensa myytille, jonka mukaan amurintiikeri tappaa ihmisen vain silloin, jos ihminen on suututtanut sen jollakin tapaa. Niinpä kirja tarjoaa useita otaksumia siitä, miksi tiikeri hyökkää ensimmäisen uhrinsa, salametsästäjä Markovin kimppuun. Markov on saattanut asettaa loukun pyydystääkseen tiikerin elävänä tai tappaa tiikerinpentuja myydäkseen niiden taljat tai yrittää nitistää metsästysporukalla tiikeriperheen. Yhtä lailla hän on saattanut yrittää ampua tiikeriä, joka hänet tappoi, tai viedä lihaa sen kaatamasta villisian raadosta. Kirjan mukaan Markov on joka tapauksessa “suututtanut” urostiikerin, joka on sitten tehnyt kostosuunnitelman hänelle henkilökohtaisesti, “lähtenyt sotapolulle” ja tappanut hänet. Myyttiä suututettujen tiikerien kostonhimosta perustellaan myös alueen alkuperäiskansojen uskomuksilla, joiden periaatteena on ollut kunnioittaa tiikeriä ja antaa HESY-jäsenlehti 2/2011

niiden elää rauhassa, muuten tiikerit saattaisivat kostaa. Lukukokemuksena Tiikeri-kirja on monipuolinen tietopaketti. Siitä saa taustatietoa niin alueen historiasta ja politiikasta kuin luonnosta. Kirjailija on tehnyt laajan taustatyön, ja mukana on useita tosikertomuksia tiikerien ja ihmisten kohtaamisista. Etenkin ihmisten esi-isien ja kissaeläinten ja muiden petojen suhteita muinaisina aikoina kuvaavia kohtia on kiinnostavaa lukea. Tosin amurintiikeristä olisi voinut kertoa muutakin kuin sen tappamiseen soveltuvasta ruumiista. Kirjasta on tulossa ensi vuonna elokuva, jota tähdittää Brad Pitt. Etukäteen pitää toivoa, ettei leffaan ole poimittu kirjasta vain jännitys- ja pelotteluelementtejä, vaan myös viestiä uhanalaisen pedon suojelun tärkeydestä. 

SARI TOIVOLA

Japanin eläinten painajainen jatkuu Jutussa on surullisia osioita jotka saattavat järkyttää herkkiä lukijoita. Maanjäristyksen, tsunamin ja Fukushiman ydinvoimalan onnettomuuden jälkiseuraukset ovat piinanneet Japanin eläimiä koko kevään ja kesän. ARK ja lukuisat muut eläinsuojelujärjestöt ovat rientäneet eläinten apuun, mutta työ on vielä kesken. Eläimiä nääntyy nälkään ja janoon joka päivä.

apanin Pohjois-Osakan suurimmassa eläinsuojassa ARK:ssa (Animal Refuge Kansai) muistetaan vielä vuoden 1995 Koben maanjäristyksen katastrofaaliset seuraukset. Vuoden sisällä ARK otti vastaan 600 kissaa ja koiraa sekä joitain kodittomia pienlemmikkejä, kuten kaneja ja lintuja. Kukaan ei osannut valmistautua vielä pahempaan tuhoon, joka saapui saarivaltioon 11. maaliskuuta 2011 maanjäristyksen iskiessä Tohokun alueelle. Maanjäristystä seurannut tsunami pyyhkäisi alleen kaupunkeja ja kyliä ja lisäsi hävityksen määrää. Katastrofin mittasuhteet paisuivat entisestään, kun maanjäristys vaurioitti Fukushiman ydinvoimalaa ja radioaktiiviset saasteet levisivät luontoon. Alueella asuvat ihmiset evakuoitiin kodeistaan. He saivat ottaa mukaansa vain pienen kassin. Koska evakuoitavat luulivat pääsevänsä koteihinsa parin päivän sisällä, he eivät ottaneet lemmikki- ja

kotieläimiä mukaansa. Osa eläinten omistajista päästi lemmikkinsä vapaiksi osoitetiedoilla varustellut pannat kauloissaan, osa jätti eläimet kotiin tai pihalle häkissä tai kettinkiin sidottuina. Karjalle jätettiin ruokaa ja vettä, mutta vain muutamien päivien tarpeisiin. Kärsimystä suljetulla alueella Alue Fukushiman ydinvoimalan ympäriltä päätettiin evakuoida 20 kilometrin säteeltä, jotta väestö ei altistuisi säteilylle. Suljetulle alueelle jääneet eläimet jäivät oman onnensa nojaan sillä seurauksella, että osa kuoli janoon ja ruoan puutteeseen. Tämä on järkyttänyt japanilaisia. Maanjäristyksen ja tsunamin kaltaisiin luonnonkatastrofeihin ei ehkä voitu varautua, mutta suljetulla alueella olevien eläinten menehtymiset olivat täysin turha, ihmisen aikaansaama katastrofi. Asiasta huolestuneina ARK ja useat muut eläinsuojelujärjestöt Hesy mukaan lukien lähettivät keväällä Japanin hallitukselle vetoomuksen, jossa Fukushiman ydinvoimalan lähistöllä olevaa ”suljettua aluetta” vaaditaan avattavaksi, jotta sinne ansaan jääneet lemmikki- ja tuotantoeläimet voitaisiin hakea pois. Vetoomuksessa vaaditaan Japanin hallitusta päästämään hätämajoituksiin myös lemmikkieläimiä ja rakentamaan lisää lemmikkieläimille avoimia evakuointikeskuksia. Tällä hetkellä kaikkiin hätämajoituksiin ei maan lakien takia pääse lemmikkieläimen kanssa, ja monet japanilaiset eläimen omistajat ovat joutuneet luopumaan lemmikeistään tai he asuvat HESY-jäsenlehti 2/2011

koiransa tai kissansa kanssa autossa. Ihmisten pelastamiskeskuksiin ei monissa muissakaan maissa saa viedä eläimiä, joten ongelma on yleismaailmallinen. Kesällä myös monet automajoitukseen turvautuneet japanilaiset joutuivat vaikean valinnan eteen: eläimiä oli annettava pois, sillä ne eivät olisi selvinneet kuumaa hellekautta autoissa. Pelastusoperaatio tuhoutuneelle alueelle ARK lähti kahden avustustarvikkeita sisältävän pakettiauton voimin tuhoutuneelle Sendain alueelle viikko katastrofin jälkeen, ennen alueen sulkemista. Tavoitteena oli viedä paikalle hätäapua ja siirtää hylättyjä eläimiä turvaan Osakan eläinsuojaan. Polttoaineen puute, katkenneet tiet ja vaihtoehtoisten reittien vaikea löytäminen hankaloittivat matkaa. Paikan päällä pelastustyöntekijöitä odotti lohduton näky. Koiria ja kissoja oleili teillä sekä talojen sisätiloissa ja edustoilla kotejaan vahtimassa. Eräästä kodista pelastettiin kolme suurikokoista koiraa, jotka olivat veden puutteen takia heikossa kunnossa. ARK jätti tiedotteen lemmikkien uudesta olinpaikasta kaikkiin niihin asuntoihin, joista eläimiä otettiin hoitoon. Koska Osakasta on Sendaihin noin 630 kilometrin matka, ARK pyrki siirtämään mahdollisimman monta pelastettua eläintä seitsemän tunnin ajomatkan päässä olevaan Tokion sivutoimistoonsa. Tokiosta eläimet kuljetettiin edelleen Osakan eläinsuojaan, jossa ne pestiin, rokotettiin ja tarkastettiin säteilyn varalta.

TEKSTI Päivi Linnarinne KUVA ARK KUVITUS Sari Toivola

Lukuisia eläimiä nääntyy Fukushiman suljetulla alueella ja evakuointikeskusten ulkopuolella Myös Tokion yksikkö osallistui pelastusoperaatioon. Vuorossa ennakoiva valistustyö Aluksi ARK sitoutui odottamaan pelastettujen eläinten omistajien yhteydenottoja kolme kuukautta. Vasta tämän jälkeen eläinten tiedot laitettiin yhdistyksen adoptiosivuille. Nyt säilytysaikaa on pidennetty puoleen vuoteen, sillä eläinten omistajien tiedetään etsivän koiriaan ja kissojaan monien eri eläinsuojelujärjestöjen sivuilta. ARK on ottanut hoitoon lemmikkejä sellaisilta perheiltä, jotka ovat sijaismajoituksessa tai sukulaisten kotona. Myös maasta evakuoitujen ulkomaalaisten perheiden eläimet ovat työllistäneet ARK:ta. Äkkilähdön edessä eläin on täytynyt jättää maahan, mutta valtaosa lähteneistä toivoo pääsevänsä takaisin Japaniin ja saavansa lemmikkinsä takaisin. ARK:n tämän hetken suurimpia haasteita ovat maanjäristysalueella olevat koiratarhat, joissa ei ole vettä eikä sähköä. Hiljattain yhdistys otti vastaan Ibaragin alueella toimineelta rotukoirien kasvattajalta sata koiraa. Nyt ARK on kehottanut alueen kasvattajia lopettamaan toimintansa, jotta ongelmaan saataisiin jonkinlainen ratkaisu. Katastrofin jälkimainingeissa ARK panostaa yhä enemmän tiedottamiseen. Ihmisiä on valistettavaa keinoista, joilla luonnononnettomuuksiin voidaan varautua. Pienetkin teot voivat olla ratkaisevia: esimerkiksi eläimen mikrosiruttaminen ja koiran varustaminen pannalla, jossa on omistajan nimi ja puhelinnumero, auttavat usein jäljittämään omistajan. Yhdistyksen vaatimuslistalla on saada Japanin jokaiseen maakuntaan myös hätäkeskuksia, joissa on tilat eläimille ja eläinten ruokaa. Työ Japanin hädänalaisten eläinten hyväksi jatkuu. 

Keskellä karmeimpiakin katastrofeja sattuu ihmepelastumisia, jotka lohduttavat onnettomuuden keskellä painivia eloonjääneitä.

Toivonkipinöitä

tuhon keskellä Banin ihmepelastuminen Maaliskuussa Japanin rannikkoviranomaiset haravoivat Kesennuman kaupungin rannikkomerta löytääkseen ruumiita ja mahdollisia eloonjääneitä. Tsunamista oli kulunut kolme viikkoa. Vedessä kellui rojua ja taloja, joista yhden katolla vapisi koira. Heikossa kunnossa ja peloissaan oleva eläin saatiin monen yrityksen jälkeen pelastettua ja tieto kelluvalla talon katolla ilman ruokaa ja puhdasta vettä viikkokausia selvinneestä sitkeästä sissistä levisi Japanin ja maailman uutislähetyksissä. Koiran omistaja oli kuulolla, tunnisti lemmikkinsä ja otti seuraavana päivänä yhteyttä rannikkoviranomaisiin. Kaksivuotias, ystävällinen Bankoira pelastui ja pääsi omistajansa hoiviin. Koira selvisi koettelemuksistaan todennäköisesti kelluvan talon katon

alle kerääntyneen veden turvin. Ban on luultavasti päässyt juomaan katon alusrakenteisiin tipahtamatta vellovaan mereen, muuten se olisi kuollut nestehukkaan. Shih tzu pelasti emäntänsä Reipas 12-vuotias Babu-niminen shih tzu halusi ulos heti ensimmäisen maanjäristystä seuranneen sähkökatkon jälkeen. Koiran 83-vuotias emäntä ihmetteli koiran oikkua, sillä tavanomaiseen ulkoiluhetkeen oli vielä aikaa. Babu ei antanut periksi, ja omistajan oli taivuttava. Ulkona Babu vei omistajansa päivittäisen reitin ulkopuolelle ylös mäelle, josta rouva näki, kuinka tsunami vyöryi rantaan ja hänen kotitalonsa katosi aallon alle. Babu pelasti sinnikkyydellään iäkkään omistajansa. Tällä hetkellä kaksikko asuu yhdessä evakuointikeskuksen tiloissa.

Lisätietoa ja avustustilitiedot löydät ARK:n kotisivuilta:

www.arkbark.net

HESY-jäsenlehti 2/2011

Kun luonnonkatastrofi iskee, eläimilläkin on hätä. Eläinsuojelujärjestöt auttavat loukkaantuneita eläimiä ja samalla myös ihmisiä.

Humane Society auttoi Haitin maanjäristyksestä kärsineitä eläimiä toimittamalla alueelle ruokaa, lääkinnällistä apua ja rokotteita.

Eläimille apua katastrofissa TEKSTI Katariina Harju KUVA The HSUS

– Käännyin ympäri ja näin pienen pojan kantamassa vuohtaan tiimin luo. Vuohi oli yli puolet pojan koosta ja silti hän oli pystynyt tuomaan eläimen koko matkan hoitoalueelle itse. Hän ei selvästikään halunnut vuohen karkaavan ennen rokotusta. Näin kirjoittaa Lindsay Fyffe, Maailman eläinsuojeluliitto WSPA:n katastrofiavun johtaja blogimerkinnässään Haitista. Kun maanjäristys iski Haitiin viime vuonna, yli 20 eläinsuojelujärjestöä ympäri maailman liittyi yhteen. Operaation aikana autettiin lähes 68 000 eläintä: koiria, kissoja, hevosia, karjaa, sikoja, vuohia ja lampaita. Operaatio kesti noin puolitoista vuotta. Sitä johtivat WSPA ja Kansainvälinen eläinsuojelurahasto IFAW. Myös Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto SEY lahjoitti 3 000 euroa Haitiin. Tuki käytettiin autoon rakennettuun liikkuvaan eläinklinikkaan. Ihmiset riippuvaisia eläimistä Katastrofissa eläimet voivat jäädä loukkuun romahtaneisiin tai hylättyihin rakennuksiin ja jopa eläintarhoihin. 28

– Eläimillä on samat perustarpeet kuin ihmisillä: ne tarvitsevat ruokaa, puhdasta vettä, terveydenhoitoa ja suojaa, Lindsay Fyffe kertoo. Eläinten auttaminen auttaa koko yhteisöä. Monissa kehitysmaissa ihmiset ovat riippuvaisia eläimistä ruokana, elinkeinona ja kulkemisvälineenä. Kun eläin kuolee tai loukkaantuu, ihmiset saattavat menettää tulonlähteensä. – Yhteisöjen toimeentulo, ruoka ja köyhyys voivat riippua eläinten suojelusta katastrofin aikana, Fyffe sanoo. WSPA:lla on katastrofitiimi, joka toimii yhteistyössä paikallisten järjestöjen kanssa. Tiimi ruokkii ja hoitaa eläimiä sekä tuo niitä yhteen omistajiensa kanssa. Viime aikoina suuria operaatioita on järjestetty Haitissa ja Japanissa. Heinäkuussa WSPA toimi Intian ja Vietnamin tulvissa sekä Argentiinassa ja Chilessä, jossa tulivuoresta purkautunut tuhka peitti maata ja vaikeutti eläinten laiduntamista. Muihin eläinten katastrofiapua antaviin järjestöihin lukeutuu muun muassa Humane Society, joka auttoi eläimiä esimerkiksi viime keväänä Egyptin levottomuuksissa. HESY-jäsenlehti 2/2011

Raskasta fyysisesti ja henkisesti Fyffen mukaan työ kentällä voi olla vaikeaa, sillä pitkät päivät ovat fyysisesti raskaita. Auttajat kohtaavat valtavasti kärsimystä, joten heidän tulee olla vahvoja myös henkisesti. Lisäksi tietoa tulee kerätä paljon ja nopeasti. Työhön liittyy aina riskejä, kuten uusi maanjäristys tai tulva. Työntekijöiden terveys ja turvallisuus ovat tärkeitä työn onnistumisen kannalta. Alueilla, jotka ovat alttiita katastrofeille, eläinsuojelujärjestöt tekevät ennaltaehkäisevää työtä. Ne voivat muun muassa perustaa varoitusjärjestelmiä, opastaa ihmisiä valmistautumaan katastrofeihin tai rokottaa eläimiä. - Huomaamme usein, että katastrofin kokemat yhteisöt etsivät epätoivoisesti eläimiään, mutta heillä ei ole keinoja tai koulutusta siihen. WSPA voi tukea yhteisöjä, muita toimijoita ja hallituksia eläinten auttamiseksi, Lindsay Fyffe sanoo. Hesy on WSPAn jäsen. 

Väiski on kaikkien suosikki.

Väiski on opettanut Markuksen ottamaan vastuuta.

TEKSTI JA KUVAT Riitta Rinta-Tassi

Koko perheen

Väiski

Väiski-kissa on opettanut murrosikäiselle Markukselle vastuuntuntoa ja huolehtimista. Perheen äidille kissa on keino opettaa poikaa kunnioittamaan eläimiä ja asettumaan toisen asemaan. inkälaisen lemmikin voi ottaa perhe, jossa äiti joutuu välillä työnsä puolesta matkustamaan ja perhe reissaa urheiluharrastuksiin ja kaukaisten sukulaisten luokse? Mietin tätä pitkään ennen kuin päädyin ottamaan talouteeni Väiski-kissan. Perheeseemme kuuluu minun lisäkseni 12-vuotias poika Markus. Kaipasimme molemmat lemmikkiä seuraksi ja helliteltäväksi. Oma eläinrakkauteni syntyi jo lapsena: olen kotoisin maatalosta, ja lapsuudenperheeseen kuului kissoja, koiria ja muita eläimiä. Markus olisi halunnut ehdottomasti koiran, mutta olin itse miettinyt jo jonkin aikaa kissaa. Keskustelimme usein lemmikin ottamisesta, siihen liittyvistä velvollisuuksista ja kissan hoitojärjestelyistä matkojen aikana. Olimme miettineet asiaa siis joka kantilta. Lopullinen sysäys päätökseen tuli viime marraskuussa, kun Markuksen kaverin perheeseen otettiin kissanpentu. Suloinen karvakerä sai myös poikani innostumaan kissoista. Olin kuullut Hesystä ystävältäni, joka oli ottanut sieltä ihanan Aulis-kissan, ja niin päätimme lähteä yhtenä sunnuntaina pojan treenien jälkeen Pakilan Eläinsuojelukeskukseen kissoja katsomaan. Huolenpito opettaa vastuuta Hesyn eläintiloissa jalkojamme tuli heti puskemaan Väiski-kissa, joka oli päästetty vapaaksi käytävälle. Samalla tavalla kiehnäten Väiski kiersi jokaisen paikalla olleen ihmisen: kissa halusi näyttää kaikille kuinka valloittava persoona se on! Keskustelimme eläintenhoitajan kanssa avoimesti perheemme tilanteesta, ja hän päätyi suosittelemaan meille juuri

seurallista Väiskiä. Meillä käy iltapäivisin paljon Markuksen kavereita, joten kissamme on pidettävä ihmisistä ja oltava luonteeltaan avoin. Arka kissa saattaisi kärsiä tilanteesta. Voi sitä riemua, kun vihdoin koitti se päivä, jolloin Väiski saapui kotiin! Näytimme Väiskille ensin kylpyhuoneen kissavessoineen. Sitten kissa kiersi tutkimassa kovalla kiireellä uuden kodin ja heittäytyi viiden minuutin nuuhkuttelun jälkeen lattialle siliteltäväksi. Väiski kotiutui helposti. Sylissä kissapoika ei aluksi viihtynyt, mutta tuli jo ensimmäisinä päivinä kylkeen likeisyyttä hakemaan. Olemme sopineet Markuksen kanssa kissanhoitoon liittyvistä järjestelyistä. Väiskin vessan siivoaminen iltapäivisin on pojan kontolla. Ruokkiminen on minun vastuullani, mutta myös Markus kantaa huolta Väiskin aterioinneista ja tivaa minulta joka ilta, olenko muistanut antaa Väiskille ruoan. Kauppalistaa tehdessäni saan häneltä ohjeita, joissa mainitaan ne ruoat, joista Väiski ei pidä. Väiskikin on vaistonnut pojan huolenpidon ja seuraa tätä herkeämättä kotona. Kissa on opettanut pojalle vastuuntuntoa. Kissan seurannälkä on myös syy jäädä kotiin ja sivuuttaa omat riennot. Näin kissa opettaa poikaa laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen. ”Voin olla pari tuntia kotona itseksenikin, koska onhan minulla Väiski kaverina”, on Markus usein sanonut. Koska Väiski on myös Markuksen kavereiden suosikki, houkuttelee se kotiin lisäksi kyläilijöitä. Hoitoperheen suosikkivieras Väiski kävi viime jouluna Pohjanmaalla. Jännitimme Markuksen kanssa kovasti kissan selviytymistä automatkasta ja vieraasta perheestä. Suoriuduimme HESY-jäsenlehti 2/2011

reissusta muuten hyvin, mutta autoilusta Väiski ei selvästikään innostunut. Olemmekin päättäneet viedä Väiskin jatkossa kaikkien autoilua edellyttävien matkojen ajaksi kodin lähellä asuvan ystäväperheen hoitoon. Hoitoperheessä Väiski saa huomiota kahdelta poikalapselta ja heidän vanhemmiltaan. Väiski on heillä odotettu vieras. Keskustelin kerran perheen vanhempien kanssa. He sanoivat auttavansa meitä mielellään, mutta samalla kävi ilmi, että heidän suurin motivaationsa kissanhoitoon on Väiskin seura. Tuntui kuin kivi olisi tipahtanut sydämeltäni. Väiskille oli löytynyt vakituinen hoitopaikka, jonne se on enemmän kuin tervetullut. Tällä hetkellä meillä on melkeinpä paineita järjestää joku matka, jotta ystävieni pojat saisivat kissahoidokin. Keväällä päivien pitkittyessä takapihallamme alkoi juosta kissoja. Aamuyöstä heräsimme toisinaan kissatappeluihin, joita Väiski kävi ulkona olevien kissojen kanssa ikkuna välissään, lasiruutuun tassuaan läpsien. Väiskin vietit heräsivät, ja se yritti karkailla oven raosta ja alkoi merkkailla sisällä. Nyt teemme työtä merkkailun lopettamiseksi ja toivomme, että tilanne niin pihalla kuin kotonakin rauhoittuisi. Väiski on seurallinen kissa. Se on tuonut perheeseemme ja läheisillemme paljon iloa. Meillä on tapana jutella Väiskille, ja Väiski miukuu meille omia kuulumisiaan. Väiski tuntuu suhtautuvan rauhallisesti myös koiriin, mikä on helpotus, sillä ystävämme voivat poiketa meille kylään koirien kanssa tehtyjen kävelylenkkien lomassa. Väiski elää luonamme kaikin puolin rauhallisia kissanpäiviä. 

Villa Fuchsin kymmenvuotista taivalta juhlittiin koreasti KSEY aloitti toimintansa Villa Fuchsissa vuonna 2001

Kouvolan Seudun Eläinsuojeluyhdistyksen (KSEY) löytöeläintalon Villa Fuchsin 10-vuotisjuhlia vietettiin aurinkoisessa säässä 12.6.2011. Yhdistys on toiminut Kouvolan alueella vuodesta 1954. Aluksi löytöeläimet majoitettiin kotihoitopaikkoihin, myöhemmin yhdistyksen aktiivin saunamökkiin ja vuodesta 2001 alkaen tuttuun punaiseen omakotitaloon Korian sillan kupeessa. TEKSTI Riikka Hjerppe ja Seija Jokela KUVAT Päivi Savinen

illa Fuchs on saanut nimensä testamenttilahjoittajiensa Ebba Dorrit ja August Fuchsin mukaan. Alkuvuosina Villa Fuchs tarjosi tilat parillekymmenelle kissalle. Lisäksi pihan saunarakennuksessa oli eristystilat kuudelle sairaanhoitoa tarvitsevalle eläimelle. Toiminnan laajennuttua eläintaloon rakennutettiin uudet eristystilat. Uuden puolen nimeksi tuli Pyötsiälaajennus testamenttilahjoittaja Helvi Pyötsiän mukaan. Pyötsiä-laajennus käsittää eristystilat parillekymmenelle kissalle, erillisen hoitohuoneen sekä toimistotilat. Vuonna 2007 Villa Fuchsiin valmistui koiratilat ulkoaitauksineen. Tilat rakennutettiin keräystilille tulleiden lahjoitusten avulla. Villa Fuchsin 10-vuotisjuhliin saapui kiitettävä määrä vieraita paikkakunnalta ja kauempaa. Eläintalon naapurissa pidettiin samaan aikaan erämessut, ja

moni messukävijä löysi tiensä myös Villa Fuchsiin. Paikalliset riistanhoitoyhdistykset ovatkin olleet KSEY:lle merkittävä apu irtokoirien ja luonnonvaraisten eläinten hoidossa.

Tuotemyynti takaa KSEY:n toiminnan jatkumisen.

Juhlissa oli mahdollista tutustua eläintalon eläimiin ja tiloihin. Tapahtumassa oli tarjolla kahvia ja herkullisia leivonnaisia moneen makuun. Ohjelmasta pitivät huolen kirpputori, arpajaiset ja tuotemyynti. Juhlien nuorin vieras oli HESY-jäsenlehti 2/2011

eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin löydökkinä saapunut parin päivän ikäinen orpo kissavauva, joka hurmasi kaikki paikalle saapuneet. Vauva pääsi lähes saman tien kotihoitoon, jossa se voi varttua rauhassa isoksi, pyöreäksi ja energiseksi kissaneidoksi. Villa Fuchsin eläimistä enemmistö on kissoja koirien seuratessa hyvänä kakkosena. Vuoden 2010 aikana yhdistys otti talteen 321 kissaa, joista 62 löysi takaisin omaan kotiinsa. Koiria otettiin talteen 118, joista 111 haettiin omaan kotiinsa. Kissojen ja koirien lisäksi yhdistyksen hoitoon päätyi seitsemän lintua. KSEY:n löytöeläintoimintaa pyöritetään pääasiassa lahjoitusvaroin sekä aktiivien järjestämien tapahtumien avulla. KSEY on Hesyn jäsenyhdistys. 

www.ksey.net

HESY-j채senlehti 2/2011

JOUKKOKIRJE SOPIMUS 100587 .BB04

TÄMÄ OSOITELAPPU ON MYÖS HESY RY:N JÄSENKORTTI

Tulevia tapahtumia: 4.10. klo 16–19 Eläinsuojelutietoa ja arpoja

Hesy esittelee maailman eläinten päivänä toimintaansa ja järjestää pienimuotoista arpajaismyyntiä Myyrmannin Faunattaressa. Osoite: Kauppakeskus Myyrmanni, Iskoskuja 3 A 40.

4.–5.10. klo 11–17 Kirjojen ja paperitavaran myyntiä

Hesy myy maailman eläinten päivän kunniaksi kirjoja ja paperitarvikkeita Lasipalatsin kulmalla. Eurolla saa kolme kirjaa. HUOM! Säävaraus.

8.10. klo 11–14 Lemmikkipäivät

Hesy esittelee toimintaansa ja jakaa tietoa eläinsuojelusta yms. Oulunkylän kirjastossa. Osoite: Kylänvanhimmantie 27.

16.10. klo 14–17 Hesyn ruskariennot Osoite: Eläinsuojelukeskus, Yhdyskunnantie 11.

16.10. klo 12–15 Wanhojen tekstiilien myyntipäivä