HESY 2/2012

JÄSENLEHTI 2/2012 MEDLEMSBLAD

Mertenelävät ahdingossa ESITTELYSSÄ

Pohjois-Amerikan suurin löytöeläinsuoja

Rescuen adoptointi helpottaa Espanjan kesäkoira

ongelmaa

Jäsenlehti 2/2012 Medlemsblad Päätoimittaja • Chefredaktör Hannele Luukkanen

Puheenjohtaja  Ördförande Hannele Luukkainen

Jäsenmaksu

Hallituksen varsinaiset jäsenet  Styrelsens egentliga medlemmar

Jäsenmaksulomakkeita saa toimistosta  Anmälningsblanketter fås fråm kontoret

Harry Linnarinne (varapuheenjohtaja  viceordförande)

Aikuisjäsen 25 €

Kristiina Honkavaara Jake Lahti-Olsen Lena Lundell Merja Vilska (sihteeri  sekreterare) Jukka Marttila

Nuorisojäsen (alle 18 v.) (under 18 år) 15€

Taitto • Art Director Sari Toivola

Ilmoitusmyynti • Annonsförsäljning Kirsti Rautasola, puh tel (09) 5420 0102

Kodittomien eläinten avustustili • För djurens väl:

Ilmoitushinnat • Annonspriser 1/1 400 € • 1/2 225 € • 1/4 120 €

NORDEA 200118-113063 IBAN:FI09 2001 1800 113063

Toimituksen osoite Helsingin eläinsuojeluyhdistys, Jäsenlehti Yhdyskunnantie 11, 00680 Helsinki

Koiratalon avustustili • Hundhusets donationskonto NORDEA 157230-410019 IBAN: FI86 1572 3000 410019

Redaktionens adress Helsingfors djurskyddsförening, Medlemsblad, Samhällsvägen 11, 00680 Helsinki

Rahankeräysluvan numero: 2020/2011/3426

Painopaikka • Tryckeri Miktor Oy

Kiitos

yhteistyökumppaneillemme

Juniormedlem

Djurskyddscentralen Samhällsvägen 11, 00680 Helsingfors Öppet må-fr kl. 10-18 Tel. (09) 54200 100 (må-fr kl. 10-17) Fax (09) 54200 142 Djuens förvaringslokalitet: må-fr och sö kl. 15-18 Lopptorget: må-fr kl. 15-18, lö kl. 12-15 sö klo 12-18 Arvboden, Backasgatan 34: må-fr kl. 11-18 lö stängt

NORDEA 200118-133194 IBAN: FI60 2001 1800 133194

Painos 3100 kpl • Upplaga 3100 st.



Talousasiat ja hautausmaa-asiat Puh. (09) 5420 0102 (ma-pe 10-17) Eläintilat: ma-pe ja su klo 15-18 Kirpputori: ma-pe klo 15-18, la klo 12-15 su klo 12-18 Perintöpuoti, Mäkelänkatu 34: ma-pe klo 11-18

Eläinsuojelukeskuksen peruskorjaustili • Konto för grundrenovering

Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. • Tidningen utkommer två gänger om året på våren och på hösten.

Vuxenmedlem

Eläinsuojelukeskus Yhdyskunnantie 11, 00680 Helsinki Toimisto avoinna ma-pe klo 10-18 Puh. (09) 54200 100 (ma-pe 10-17) Faksi (09) 54200 142

Avustustilit • Donationskonto

Kansikuva • Pärmbild Sarri Kukkonen



Medlemsavgift

NORDEA 174530-130031

Hallituksen varajäsenet  Styrelsens suppleant Päivi Lahti-Olsen Paula Kyllästinen

Toimitussihteeri • Redaktionssekreterare Erja Veivo



§

Tässä lehdessä

Seuraavat yritykset ja yhteisöt ovat tukeneet HESY:n toimintaa. Sponsorien ansiosta vähäiset rahamme ovat riittäneet paremmin!

Berner Cat Fanciers of Finland ry Faunatar, Sello Genrewear Intervet Kesko K-kauppa Musti & Mirri, Petikko Musti & Mirri, Porttipuisto Showlink Tuko Logistics Verkkokauppa.com Suuret kiitokset myös kaikille uusille ja vanhoille eläinkummeillemme!

Pääkirjoitus 3 Ledaren 4 In memoriam Inkku ja Sissipuutarhurit 5 Uutisia 6 Katoavat kalat 8 Pohjois-Amerikan suurin löytöeläinsuoja 10 Valaille vaaditaan oikeuksia julistuksella 12 Lemmikeille jaettiin siunauksia 13 Kaniner-seminaari 14 HESYn tuotekuvasto 16

HESY-jäsenlehti 2/2012

Nostetaan kissa pöydälle Koirien turvakoti Espanjassa Teatteri Vivant Animal

18 20 22 Kirja-arviot ja HESY:n kissa pelastettiin Virosta 24 Eläinterveisiä eduskunnasta 25 Pentupäiväkirja osa 2.

26 Lipaskeräysliikkeet esittelyssä: Keisarinviitta 27 Kissojen Suomi 28 Kodittomille kissoille uusi alku 30 Sarjakuva: Kanit 31

www.hesy.fi

Pääkirjoitus

Huolehdi lemmikkisi painosta

H

ESYlle tuli vähän aikaa sitten löytökoira Lassi. Lassi oli saapuessaan reippaasti ylipainoinen, ja vähänkin rivakampi kävely sai koiran huohottamaan. Nyt Lassi on 10 kiloa hoikempi ja alkaa jo näyttää normaalilta koiralta. Laihtuminen on vaikuttanut Lassin yleiskuntoon. Se on nykyään paljon reippaampi ja aktiivisempi poika.

Lihava lemmikki ei ole harvinainen näky. Siinä, missä suomalaisten painokäyrät nousevat, myös lemmikit lihovat hälyttävästi. Vastuu lemmikin painosta on omistajalla. Toisin kuin ihmiset, ylipainoon taipuvainen koira tai kissa ei tuskaile vaa’alla nousevia numeroita, vaan syö sitä, mitä omistaja tarjoaa.

Me omistajat osoitamme usein rakkauttamme antamalla lemmikille liikaa ruokaa. Eläimet viettävät toisinaan pitkiä aikoja yksin, kun olemme töissä ja vapaaajalla. Tätä sitten hyvitellään täydellä ruokakupilla ja ylimääräisillä herkku-

paloilla, joita ei raaski olla antamatta.

Varsinkin, kun sohvan nurkalla kerjää yleensä hellyttävän näköinen kaveri.

Kun lemmikkiä rakastetaan ylimääräisellä ruoalla, omistaja tekee kaverilleen karhunpalveluksen. Aivan kuten ihmiset, lemmikitkin sairastuvat usein ylipainon seurauksena. Tyypillisimpiä ylipainosta johtuvia sairauksia ovat nivelrikko, diabetes, sydänsairaudet ja hengitysvaikeudet.

Moni myös sulkee silmänsä lemmikin ylipainolta ja ajattelee, ettei oma Musti nyt niin lihava ole. Koira on normaalipainoinen, kun sen kylkiluut tuntuvat eläintä silitettäessä. Jos ”elintasokerros” estää tämän tuntuman, on aika jättää herkut vähemmälle.

Painonhallinnassa on kolme osatekijää: ruoka, liikunta ja käyttäytyminen.

Jos lemmikki liikkuu riittävästi, herkkupala silloin tällöin ei romuta sen painonhallintaa. Jos kotiin on kuitenkin eksynyt sohvaperuna tai lemmikin virikkeet

HESY-jäsenlehti 2/2012

jäävät vähäisiksi, painonhallintaan on syytä kiinnittää erityistä huomiota.

Painonhallinta on helpompaa kuin painon pudottaminen. Laihduttaminen vaatii kovaa ja sitkeää työtä: eläimen aktiivisuuden lisäämistä ja tarkkaa ruokavalion noudattamista. Markkinoilta löytyy nykyisin myös lemmikeille tarkoitettuja dieettiruokia, mutta nämä eivät auta, jos ruokaa annetaan entiseen malliin.

Sen sijaan, että näytämme lemmikeillemme rakkautta ihmismäisellä tavalla, on parempi perehtyä eläimen lajityypilliseen käyttäytymiseen ja ruokinnan virikkeistämiseen. Se vaatii omistajalta enemmän aikaa kuin ruokakupin täyttäminen, mutta tuloksena on hoikempi ja tyytyväisempi lemmikki.  Teksti: Harry Linnarinne varapuheenjohtaja

3

Ledaren

Sköt om ditt keldjurs vikt

H

ittehunden Lassi kom för en tid sedan till HESY. Då Lassi anlände var han rejält överviktig, och en promenad i litet snabbare takt fick honom att flåsa. Nu är Lassi 10 kg lättare och börjar redan se ut som en normal hund. Avmagringen har inverkat på Lassis allmänna kondition. Han är nuförtiden en mycket piggare och livligare pojke.

Ett tjockt sällskapsdjur är inte en ovanlig syn. I takt med att finländarnas viktindex stiger, blir också keldjuren oroveckande feta. Ägaren har ansvar för keldjurets vikt. I motsats till människor, våndas inte en hund eller katt som är benägen till övervikt på vågen över sin viktökning, utan äter det som ägaren serverar.

Vi djurägare visar ofta vår kärlek genom att ge våra keldjur för mycket mat. Djuren tillbringar emellanåt långa tider ensamma, då vi är på jobb eller

4

sysslar med våra fritidsintressen. Detta kompenserar vi sedan med att ge en full matskål och överlopps godbitar, som vi inte kan låta bli att ge, speciellt eftersom det vanligtvis är en bedårande kamrat som tigger i soffhörnet.

När keldjuret älskas med överlopps mat, gör ägaren sin djurkompis en björntjänst. Precis som människor, insjuknar sällskapsdjuren ofta som en följd av övervikt. Typiska sjukdomar som beror på övervikt är artros, diabetes, hjärtsjukdomar samt andningssvårigheter.

Mången blundar för sitt keldjurs övervikt och tänker att inte är min egen Musti nu så tjock. Hunden är normal vikt när man kan känna dess revben då man smeker den. Ifall ”levnadsstandardslagret” hindrar denna känning är det dags att minska på delikatesserna.

Viktkontrollen består av tre delfaktorer: mat, motion och beteende. Ifall keldjuret rör på sig tillräckligt, förstör

HESY-jäsenlehti 2/2012

inte en godbit nu och då dess viktkontroll. Ifall man har en soffpotatis hemma eller keldjurets stimulanser är få, bör man fästa speciell uppmärksamhet vid viktkontrollen.

Viktkontroll är lättare än viktminskning. Avmagring kräver hårt och ihärdigt arbete: djurets aktivitet måste ökas och en strikt diet måste följas. På marknaden finns det nuförtiden speciella dietfoder för keldjur, men inte ens dessa hjälper ifall utfodringen följer tidigare mönster.

Istället för att vi visar vår kärlek till våra keldjur på ett mänskligt sett är det bättre att bekanta sig med djurets arttypiska beteende och stimulera dess utfordring. Detta kräver mera tid av ägaren än att enbart fylla matskålen, men resultatet är ett magrare och nöjdare keldjur.  Text: Harry Linnarinne viceordförande

Inkku

I

ines alias Inkku luovutettiin HESYltä ystävillemme elokuussa 1998 noin vuoden vanhana. Se oli löydetty helsinkiläisestä puistosta kolmen pennun kanssa – kova kohtalo nuorelle äidille. Inkku oli meillä useaan otteeseen hoidossa, kunnes vaihtoi vuoden kuluttua kotia lopullisesti.

Inkku oli ensimmäinen kissamme.

Suhteemme oli alkuun ystävällisen pidättyväinen ja varmaan hiukan pelo-

In memoriam

kaskin. Etenimme enimmäkseen Inkun ehdoilla. Tyttökissamme ei pitänyt liiasta paijaamisesta ja nappasi herkästi kiinni, jos tuli käsitellyksi varomattomasti.

Vähän kerrassaan Inkku kotiutui ja otti tavakseen tehdä tutkimusretkiä rappukäytävään ja naapurien ovien taakse.

Ulkoilmasta se ei piitannut. Arvelimme, että raasu oli saanut siellä puistossa ulkoilusta tarpeekseen.

Kaikki muuttui ensimmäisenä kesänä, kun Inkku lähti kanssamme saareen.

Kissa tuntui nauttivan merestä, paljaista kallioista, pähkinälehdosta ja puista, joissa oli hyvä kiipeillä. Inkku viihtyi etenkin pähkinälehdossa, jossa se viipyili usein myöhään yöhön. Rannallakin kissa istui pitkiä aikoja ja katseli merta valoisina kesäöinä.

Minä en saanut vaimoni kanssa unta ennen kuin tuttu silkkiturkki ilmaantui oven taakse. Inkusta oli myös hauskaa

Sissipuutarhurit iskivät Kissatalolle

kulkea kanssamme kallioilla tai metsässä.

Jos lähdimme liikkeelle yksin, se naukui peräämme. Lopulta pyysimme aina seurankipeän otuksen mukaamme, lähdimme sitten sieneen tai marjaan.

Inkku oli perheessämme 12 vuoden ajan. Se ei ollut nuorenakaan pentumainen, vaan aikuismaisen tasapainoinen ja rauhallinen, toimissaan varovainen ja kodin järjestystä kunnioittava. Ruokaajoistaan kissa piti tiukasti kiinni, ja mekin totuimme pakon edessä nauttimaan varhaisaamun hetkistä.

Emme tiedä, milloin Inkun sairaus alkoi, mutta se paheni kesällä 2011.

Inkku liikkui vähemmän ja oli voimaton.

Viimeisenä iltanaan Inkku meni nukkumaan saunaan. Aamuyöllä se oli ryöminyt saunakamariin, meidän sänkymme alle. Kun heräsimme, Inkku, ”silkkiturkki, ruususuu”, oli poissa.  Olli Alho

H

ESYn pihan heinittynyt ja hoitamaton yleisilme sai huutia, kun HESYn eläinsuojelukeskuksessa järjestettiin kesäkuussa pihatalkoot Ylen Sissipuutarhurit-ohjelman ja juontaja-agitaattorina toimineen näyttelijä Minna Kivelän kannustuksella. Ohjelman ideana on kaunistaa piha vapaaehtoisin voimin. Paikalle saatiinkin haalittua noin 14 talkoolaista, joiden avustuksella kadunpuoleinen nurmikenttä uusittiin ja sisäpihan heinäviidakko raivattiin. Tilalle kylvettiin helppohoitoisia peittokasveja.

Loppusilauksena talkooväki istutti talon seinustalle auringonkukkia ja ympäri pihaa yksivuotisia kesäkukkia suvitunnelmaa kohottamaan. Samassa hengessä sisäpihan oleskelualue siivottiin ja penkit maalattiin. Talkoot päättyivät pihajuhliin, joissa vapaaehtoisille tarjottiin purtavaa ja viihdettä. Sissipuutarhureiden isku Kissatalolle nähtiin TV2-kanavalta 16.8. HESYn puheenjohtaja Hannele Luukkainen välittää yhdistyksen puolesta lämpimät kiitokset Ylen kuvausväelle ja kaikille talkoisiin osallistuneille.  KUVA YLE Eero Liimatainen

HESY-jäsenlehti 2/2012

5

Uutisia Osta säästölipas, tue HESYä

Puheenjohtajalta Eläinsuojelu-uutisia: EU:n parlamentti on hyväksynyt eläinten hyvinvointistrategian vuosille 2012–2015 EU säätelee monia eläinten hyvinvointiin liittyviä asioita koko EU:n alueella. Tällaisia ovat mm. eläinkuljetusten ja tuotantoeläinten hyvinvointistandardit. Nykyinen EU-lainsäädäntö on kuitenkin osoittautunut käytännössä tehottomaksi, ja tulevassa strategiassa painotetaankin erityisesti nykysäännösten toimeenpanon tehostamista ja valvontaa.

Lissabonin sopimuksessa eläinten hyvinvointi nostettiin mukaan perussopimustekstiin, mikä tarkoittaa sitä, että se on otettava huomioon kaikessa päätöksenteossa. EU:n hyvinvointistrategia eläimille onkin aiempaa huomattavasti kattavampi. Uudessa strategiassa ovat mukana myös lemmikkieläimet, mikä on tärkeä laajennus. Nykyäänhän lemmikkieläinten pidolle ei ole olemassa mitään EU-tasoisia standardeja, vaikka kodittomia eläimiä ja pentutehtailua esiintyy kaikissa jäsenmaissa. Strategiaan saatiin mukaan myös vaatimus Euroopan laajuisesta lemmikkieläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmästä, jota HESYkin on moneen otteeseen vaatinut.  Hannele Luukkainen

Verkkokauppa.com on ottanut myyntiinsä Nälkäinen koira -säästölippaan.

Kolikot syötetään koiran ruokakuppiin ja koira ahmii rahat säästöön. Nälkäiset koirat ovat suuressa suosiossa kotimaassaan Japanissa. Verkkokauppa.com haluaa tukea HESYä tällä hauskalla säästölippaalla. Jokaisen lippaan myyntituotosta lahjoitetaan 1,5 euroa HESYlle. Nälkäisen koiran voi ”adoptoida” itselleen Verkkokauppa.comin myymälässä tai nettikaupassa. 

HESYn uusi hallitus HESYlle valittiin kevään vuosikokouksessa uusi hallitus. Hallituksen kokoonpano vasemmalta oikealle: varajäsen Päivi Lahti-Olsen, Jukka Marttila, varajäsen Paula Kyllästinen (edessä), puheenjohtaja Hannele Luukkainen, Jake Lahti-Olsen, Merja Vilska (edessä), Lena Lundell, Kristiina Honkavaara ja Harry Linnarinne.  Käyrävarvasgekko Kapu löytyi lähimarketin hedelmäosastolta. Kuva: Joonas Gustafsson

Kyläaktiivi palkittiin

6

HeKo-rinki auttaa herppejä

HESY palkitsi eläinsuojelukeskuksen kattolumia pudottaneen Tapio Ojasen ja hänen poikansa Jukka Ojasen kummilautasella ja kunniakirjalla. Tapio Ojanen on Pakilan seudulla toimiva ahkera puuhamies ja kyläaktiivi, joka rientää aina apuun edistääkseen yhteistä etua. Ojanen on lupautunut auttamaan HESYn katon lumien tiputtamisessa jatkossakin mahdollisuuksiensa mukaan. HESY esittää lämpimät kiitokset Tapio ja Jukka Ojaselle lumitöiden hoitamisesta. 

Suomen herpetologinen yhdistys on perustanut matelijoiden ja sammakkoeläinten pelastusorganisaation, Herpille koti -ringin (HeKorinki). Sen tarkoituksena on löytää uusia koteja syystä tai toisesta kodittomaksi jääneille matelijoille ja sammakkoeläimille sekä tarpeen mukaan myös terraariossa pidettäville hämähäkeille, hyönteisille ja muille selkärangattomille.

Pelastusringin toiminnalle on tarvetta, sillä matelijoiden, sammakkoeläinten ja terraariossa pidettävien selkärangattomien määrät ovat kasvaneet Suomessa viime vuosina. Suosio on aiheuttanut ikäviä lieveilmiöitä: herppien hylkäämiset ja pitoon liittyvät väärinkäytökset ovat yleistyneet.

Toimintaa koordinoi ringin ylläpitäjä, joka myös ottaa vastaan suurelta yleisöltä tulevat ilmoitukset kotia vailla olevista eläimistä. Saatuaan tiedot kodittomasta herpistä, ylläpitäjä etsii ringin tietokannasta eläimelle sopivan uuden kodin ja yhdistää kodittoman eläimen ja asiantuntevan kodin. HeKo-rinki itsessään ei siis ota vastaan eläimiä, vaan toimii linkkinä kodittomien eläinten ja kodin tarjoajien välillä.

Toiminnan alku on osoittanut, että HeKolle on ollut olemassa tilausta. Ensimmäisten puolen vuoden aikana rinki on kerännyt 112 sijoituskotiehdokasta ympäri valtakunnan, etsinyt kodin 15 herpille ja antanut päivystysnumerostaan asiantuntijaneuvoja useille eläinsuojeluvalvojille ja -yhdistyksille kautta maan. 

Kuvassa: HESYn puheenjohtaja Hannele Luukkainen ojensi Tapio Ojaselle kunniakirjan ja kummilautasen.

Ringin päivystäjän tavoittaa numerosta 045 84 555 84. Lisätietoja: heko.herpetomania.fi/

HESY-jäsenlehti 2/2012

Uutisia Kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämiseksi Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY on mukana tukemassa kansalaisaloitekampanjaa, jonka tavoitteena on kerätä marraskuun puoliväliin mennessä vähintään 50 000 allekirjoitusta turkistarhauksen lakkauttamista ajavaan kansalaisaloitteeseen. Kansalaisaloitteiden tekeminen on ollut mahdollista Suomessa maaliskuun alusta 2012 lähtien.

Tämä tarkoittaa sitä, että vähintään 50 000 äänioikeutetulla Suomen kansalaisella on oikeus tehdä eduskunnalle aloite lain säätämiseksi. Eduskunnalla on velvoite ottaa aloite käsiteltäväksi.

Kansalaisaloitteen turkistarhauksen kieltämiseksi oli heinäkuun lopussa allekirjoittanut jo 30 000 henkeä, joten vaikuttaa siltä, että aloite otetaan eduskunnassa käsittelyyn. Kampanjaa koordinoivat Animalia, Luonto-Liitto, Oikeutta eläimille sekä SEY Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto yhdessä useiden yhteistyöjärjestöjen kanssa. Tule mukaan tekemään turkistarhatonta Suomea! Allekirjoita aloite ja auta nimien keräämisessä: www.turkistarhatonsuomi.fi

Kanien luustosairaudet kartoituksessa Yliopistollisessa eläinsairaalassa on käynnistymässä tutkimus lemmikkikanien luustosairauksista. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää onko perusterveillä lemmikkikaneilla luustosairauksia (esimerkiksi osteoporoosia) ja jos on, löytyykö kaneista, niiden ruokinnasta tai elinolosuhteista luustosairauksille altistavia tekijöitä. Kaneille tehtävän terveystarkastuksen yhteydessä kartoitetaan myös suomalaisten lemmikkikanien perusterveydentilaa.

Tutkimukseen otetaan mukaan perusterveitä lemmikkikaneja sekä kaneja, joilla on todettu murtuma tai hammasongelmia. Tutkimukseen voi osallistua kahdella tavalla: lemmikkikani voidaan joko ilmoittaa Yliopistollisessa eläinsairaalassa tehtävään terveystarkastukseen tai lemmikkikania koskevat tiedot voidaan antaa tutkimuksen käyttöön täyttämällä eläinsairaalan internetsivuilla oleva kanin elinolosuhteita ja terveydentilaa kartoittava kyselylomake.

Yliopistollisessa eläinsairaalassa on käynnissä myös kanien suolistoloiskartoitus, johon voi osallistua lähettämällä papananäytteen tutkittavaksi. Lisätietoa ja lähetysohjeet löytyvät eläinsairaalan internetsivuille: http://www.vetmed.helsinki.fi/klel/tutkimus/kanitutkimus

HESY-jäsenlehti 2/2012

7

TEKSTI Kalle Erkkilä, WWF Suomi

Ylikalastus uhkaa romahduttaa valtamerten kalakannat

Suomen vesistä löytyy runsaasti vaihtoehtoja tuontikaloille. Kuva: Emilia Raunio / WWF.

Katoavat kalat

Valtamerten kaupallinen tehopyynti uhkaa maailman kalakantoja. Nykymenolla osa kalastetuista populaatioista uhkaa romahtaa vuosisadan puoleenväliin mennessä.

S

uomalainen ostaa kalatiskiltä useimmiten ulkomaisen kasvatetun lohen. Säilykehyllyltä suurin osa valitsee tonnikalapurkin. Suomalaisten suosikit ovat tuontikaloja: yli 70 prosenttia syömästämme kalasta tulee ulkomailta.

Ulkomaiselle lohelle ja tonnikalalle olisi monta kotimaista vaihtoehtoa, sillä Suomen vesistöissä ui yli seitsemänkymmentä kalalajia. On ahventa, särkeä, lahnaa ja haukea. Niitä kannattaisi syödä enemmän.

– Suomalainen pienimuotoinen rannikkokalastus ei vaurioita meriluontoa samalla tavalla kuin valtamerten kalastus.

Suomessa ei ole juuri lainkaan salakalastusta ja ryöstökalastusta. Siksi kotimaisen kalan eettisyyteen voi pääosin luottaa, WWF Suomen suojeluasiantuntija Matti Ovaska sanoo.

Valtamerillä kalastuksen eettisyydestä ei sen sijaan ole aina takeita. Maailman merillä käytetyistä kalastusmenetelmistä osalla on tuhoisia vaikutuksia meriluonnolle. Esimerkiksi pohjatroolauksen ja pitkäsiimapyynnin saaliiksi jää paljon ylikalastettuja ja uhanalaisia kaloja. Lisäksi lähes 300 000 pientä valasta, delfiiniä ja pyöriäistä kuolee joka vuosi takertuessaan kalanpyydyksiin. Lyhytnäköinen

8

voitontavoittelu uhkaa koko maailman kalakantoja.

Tutkijoiden synkän arvion mukaan kaupallisesti tärkeimmät kalakannat romahtavat valtamerillä ylikalastuksen takia vuoteen 2050 mennessä.

– Euroopan vesillä monet kalat ovat ylikalastettuja, koska tutkijoiden suosituksia sopivista pyyntimääristä ei oteta huomioon. Kalastuskiintiöt ovat yksinkertaisesti liian isoja, Ovaska toteaa.

Jos esimerkiksi turskakanta kalastetaan sukupuuttoon, ei menetetä pelkästään hyvää ruokakalalajia. Yhden lajin kalastaminen sukupuuttoon horjuttaa koko meren ekologista tasapainoa ja koettelee muita lajeja.

Kotimainen on eettisempää Suosimalla suomalaista kalaa voi laskea valtamerten kalastuspainetta. Samalla kuljetuksesta aiheutuvat ympäristöhaitat pienenevät. Läheltä pyydetty kala on myös kaukaa tuotua tuoreempaa.

Ulkomaisten kalalajien suurelle kysynnälle on kuitenkin syynsä. Kotimaista kestävästi pyydettyä kalaa on huonosti saatavilla ja se on kallista. Lisäksi särkikalat, silakat, muikut ja ahvenet eivät tuo HESY-jäsenlehti 2/2012

kalastajille riittävästi tuloja, jotta niiden pyytäminen olisi kannattavaa.

– Kalajalosteiden kehittäminen lisäisi pienten kotimaisten kalojen kysyntää.

Kaupoissa pitäisi olla helposti lähestyttäviä kotimaisia vastineita esimerkiksi kalapuikoille, Ovaska sanoo.

Särkeä ja lahnaa on perinteisesti pidetty vähempiarvoisina, jopa roskakaloina. Niistä saa kuitenkin valmistettua herkullisia ruokia. Vai miltä kuulostaisi esimerkiksi särkimureke, lahnapihvit tai haukikeitto? Kotimaisista kestävästi kalastetuista kaloista silakkaa taas voi olla vaikea löytää kaupasta, koska sen kalastuskiintiöt täyttyvät nopeasti.

– Kyse ei ole siitä, että suomalaiset söisivät liikaa silakkaa, sillä siitä tehdään keskimäärin vain kaksi ateriaa vuodessa.

Suurin osa silakkasaaliista menee turkiseläinten rehuksi, Ovaska kertoo.

Ahvenia sen sijaan löytyy kalatiskeiltä. Ongelmana on se, että ahvenfileet ovat usein kauppojen kalleimpia kalatuotteita. Siksi ihmiset valitsevat mieluummin kasvatetun lohen, joka on halvempaa.

– Ahvenkantaa hyödynnetään Suomessa liian vähän. Siinä olisi paljon potentiaalia. Ammattikalastajia ei vain ole tarpeeksi, jotta ahvenia voitaisiin kalastaa

Ylikalastus uhkaa romahduttaa valtamerten kalakannat

enemmän, maa- ja metsätalousministeriön ylitarkastaja Timo Halonen sanoo.

Kotimaista pientä kalaa kannattaa ostaa myös siksi, että se vähentää uhanalaisten kalojen pyyntiä. Suomenkin vesissä ui kaksitoista uhanalaista kalalajia, joita saa kuitenkin kalastaa. Ne ovat vesiemme lainsuojattomia.

Esimerkiksi uhanalaisen meritaimenen myymisestä kalastaja saa tuottoa keskimäärin 4,5 euroa kilolta. Saimaannorpan tappamisesta voi sen sijaan saada sakkoa lähes 10 000 euroa.

Hirvikantaa verotetaan Suomessa sen kestävyyden mukaan, mutta uhanalaisia kaloja pyydetään enemmän kuin kannat kestävät.

– Kalojen kohdalla taloudellinen hyöty menee usein suojelullisten arvojen edelle. Unohdamme, että kalat ovat villieläimiä, eivät pelkkää ruokaa, Ovaska toteaa.

Sivusaaliin osuus 30 prosenttia Kalastajille kelpaavat monesti vain taloudellisesti arvokkaat kalat. Siksi mereen heitetään joka vuosi takaisin jopa 30 miljoonaa tonnia kuollutta kalaa niin sanottuna ei-toivottuna sivusaaliina.

Sivusaaliin osuus maailman kokonaiskalansaaliista on 30 prosenttia, ja se uhkaa merien monimuotoisuutta ja kalakantojen elinvoimaisuutta.

Jos kalakannat romahtavat, koko maailman ruokaturva on vaarassa. Ongelma on suurin nopean väestönkasvun maissa, joissa kala on keskeisin proteiininlähde. Kalankulutus on lisääntynyt kolmanneksen viimeisen 20 vuoden aikana, ja maailman merien pinta-alasta yli 99 prosenttia on kaupallisen kalastuksen piirissä. Kalat eivät enää pääse karkuun.

Noin kolmanneksesta maailman kalansaaliista valmistetaan kalajauhoa ja kalaöljyä, joita käytetään pääasiassa eläinten rehuna. Erityisesti kehitysmaissa suurten länsimaisten kalastuslaivastojen pyytämät rehukalat heikentävät suoraan paikallisten asukkaiden ruokaturvaa.

Ulkomaisia rehukaloja päätyy myös suomalaisiin kasvatusaltaisiin.

– Suomalaista kalankasvatusta tulisi kehittää siten, että kalarehu tulisi Itämeren alueelta eikä valtameriltä. Itämeren ravinteet täytyy saada paremmin kiertoon ja samalla pitää vähentää ulkopuolelta tulevaa ravinnekuormaa, Timo Halonen sanoo.

Kalankasvatus on yksi suomalaisen kalatalouden kulmakivistä. Halosen

HESY-jäsenlehti 2/2012

mukaan kasvatus on nykyisin kestävällä tasolla. Kehittämisen varaa on kuitenkin edelleen.

– Kasvatuslaitosten paikat tulee suunnitella tarkasti. Tuotantopaikoiksi pitää valita alueita, joissa viljely kuormittaa ympäristöä mahdollisimman vähän, hän sanoo.

Kalankasvatus tuhlaa silti aina luonnonvaroja. Esimerkiksi yhden lohikilon kasvattamiseen tarvitaan useita kiloja villiä kalaa, joka voitaisiin käyttää suoraan ihmisravinnoksi.

Suomi on pieni kalastusmaa, vaikka täällä kalastetaan suhteellisen laajoilla vesialueilla. Suomalaiset ovat kalastajakansaa: vapaa-ajankalastajia on suhteutettuna väkilukuun enemmän kuin yhdessäkään muussa Euroopan maassa.

Lähes puolet suomalaisista kalastaa.

Ammattikalastajien määrän vähentyessä vapaa-ajankalastajien saaliin osuus Suomen kalansaaliista on kasvanut.

Kestävintä kalastusta onkin se, että hankkii omat ruokakalansa itse. Uhanalaiset lajit ja alamittaiset kalat pitää vain muistaa jättää rauhaan. 

Maailman meriä on kautta historian pidetty ehtymättöminä kala-aittoina.

Nyt on tilanne toinen. Kuva: Michel Gunther / WWF.

9

TEKSTI ja KUVAT Anne Virtanen

Pohjois-Amerikan suurimman löytöeläinsuojan mittakaava ja maasto mykistävät

Dogsitter-kurssilla tutustutaan eläimen rakenteeseen, turkinhoitoon ja ruokintaan.

O

Huikea 5000 hehtaarin löytöeläinsuoja

len ajamassa mieheni kanssa kohti amerikkalaista Kanabin pikkukaupunkia, kun huomiomme kiinnittyy sivutielle osoittavaan kylttiin, jossa lukee ”Animal Sanctuary welcome!”

Olemme koluamassa Utahin ja Arizonan kansallispuistoja, mutta Suomessa odottelevien kissalastemme ikävöinti saa meidät kääntymään kiemurtelevalle pikkutielle. Tien päässä meitä odottaa kaunis luonnonkivillä verhoiltu tervetulokeskus. Pihalla käyskentelee hevosia valkoisin lauta-aidoin rajatuilla laitumilla taustanaan Angel Canyonin punaisina kohoavat kalliorinteet.

Yhdysvaltalaisen Best Friends -järjestön löytöeläinsuoja sijaitsee valtatie 89:n varrella eteläisessä Utahissa. Alue on oivaa lomailuseutua, jonka pohjoiselta laitamalta parin tunnin ajomatkan päästä löytyy upea Bryce Canyonin kansallispuisto erämaineen, lännestä kuvauksellinen Zionin kansallispuisto ja etelästä suurin ”monttu”, maailmankuulu Grand Canyon. Alue muodostaa Powelljärven kanssa niin kutsutun kultaisen kehän, jolla viitataan alueen kansallispuistojen rengasmaiseen muodostelmaan.

Vierailumme ajoittuu jouluaattoon, mutta keskuksessa ollaan pyhänäkin täydessä työn touhussa. Päätämme ilmoittautua ilmaiselle kiertokäynnille. Kierros

10

aloitetaan lahjapuodista, johon se myös päättyy. Näin vierailijoille tarjotaan mahdollisuus ostaa mukaansa matkamuistoksi niin hyötytavaroita kuin eläinaiheisia käsityön taidonnäytteitäkin.

Hevoslaitumet levittäytyvät kanjoniin Kiertokäyntiä löytöeläinsuojassa alustetaan vartin esittelyvideolla, jossa kerrotaan Best Friends -organisaatiosta ja löytöeläinsuojan toiminnasta sekä esitetään koskettavia tarinoita pelastetuista eläimistä. Alustuksen jälkeen ryhmä jaetaan kahteen pikkubussiin. Omamme rattiin hyppää keskuksen henkilökuntaan kuuluva opas. Ajoneuvo käynnistyy ja kierros voi alkaa.

Ajoreitin varrella laiduntaa hevosia.

Liinaharjat paistattelevat päivää pienissä ryhmissä, eivätkä juuri korvaansa väräytä parille bussilastilliselle vierailijoita. Opas kertoo, että hevosista osa on ratsastuskunnossa, mutta osa etsii uutta kotia niin sanotulla pasture pal -nimikkeellä. Näillä hevosilla on ratsastuksen estävä vamma tai rajoite, joka ei näy päällepäin.

Joukkoon mahtuu kuitenkin poikkeus: Cowboy-niminen pasture pal -hevonen. Cowboy on terveeltä ja sympaattiselta vaikuttava kaveri, mutta lähempi tarkastelu paljastaa näkyvän, HESY-jäsenlehti 2/2012

synnynnäisen rakennevian: hevosen selkä näyttää siltä kuin siihen olisi upotettu cowboy-satula. Onneksi hevonen ei kärsi vammastaan.

Laidunalue on mykistävä levittäytyen kahdeksan neliökilometrin laajuiselle alalle, jonne hevoset on ryhmitelty taipumustensa mukaan. Iäkkäämmät ja vakaata maaperää kaipaavat jaloittelevat tasamaalla, kun taas nuoret ja aktiivisemmat pääsevät kiipeilemään kanjonin rinteille.

Koirakaupungista kissamaailmaan Hevosten laidunmailta matka jatkuu kohti koirakaupunkia ja kissamaailmaa.

Löytöeläinsuojan toiminnot jakautuvat täällä useisiin rakennuksiin, joita on aluksi vaikea erottaa maastosta. Pelkästään koirille on varattu kahdeksan pienen omakotitalon kokoista rakennusta, joihin pennut, aikuiset, vanhukset, vakavammin sairaat, terveet ja uutta kotia odottavat koirat on sijoitettu erikseen.

Yksi rakennus on varattu kuntoutuskeskukseksi vesiterapioineen ja muine hoitoineen.

Koirat on ryhmitelty luonteensa mukaan pieniin laumoihin. Kunkin lauman käytössä on sisähuone ja valtava ulkotarha, jossa koirat saavat kaivaa,

Pohjois-Amerikan suurimman löytöeläinsuojan mittakaava ja maasto mykistävät Kuvankauniissa Angel Canyonissa sijaitseva Best Friends -järjestön löytöeläinsuoja hämmästyttää jättimäisillä mittasuhteillaan. Pohjois-Amerikan suurimman eläinsuojan pihalla ymmärtää saapuneensa aivan erityiseen paikkaan.

hyppiä, juosta ja leikkiä aina halutessaan.

Tarhasta löytyy myös varjoisia nurkkia päivänokosia varten.

Kissat asuttavat viittä rakennusta, joista jokaisella on oma käyttötarkoituksensa. Yksi on esimerkiksi varattu raajan menettäneille invalideille ja yksi tarttuvia sairauksia kantaville. Kissaryhmillä on koirien tapaan käytössä sisähuone ja sen jatkona suuri ulkotarha kiipeilypuineen.

Vierailemme kotia etsivien kissojen asuntolassa, jossa useampikin hurmuri tekee rohkeasti tuttavuutta – eräs nuori kissaherra on lähteä mukaamme mieheni takin alla. Kissatalossa työvuorossa on puhelias rouva. Hän kertoo olevansa kotoisin Floridasta, mutta muuttaneensa sittemmin seudulle, jotta voisi omistaa eläkepäivänsä vapaaehtoistyölle kissojen parissa.

Toiminnan volyymi on mykistävä Best Friends -yhdistys omistaa Angel Canyonissa sijaitsevan löytöeläinsuojansa tontin, jota on yli 5000 hehtaaria. Paikkaa pyöritetään 45 miljoonan dollarin vuosibudjetilla. Suojassa työskentelee 500 palkattua työntekijää, ja siellä on oma eläinlääkäriasema. Toiminta rahoitetaan yksinomaan lahjoitusvaroin, sillä järjestö ei saa lainkaan yhteiskunnan tukia.

Rahoituksen järjestäminen on Best Friends -yhdistykselle luonnollisesti haasteellista. Toisaalta suureen maahan mahtuu suuria lahjoittajia. Oppaamme kertoo tarinan pariskunnasta, joka oli

tehnyt lomiensa aikana löytöeläinsuojassa vapaaehtoistyötä. Heidän haaveenaan oli muuttaa eläkepäivinään alueelle, nauttia sen kauniista luonnosta ja jatkaa vapaaehtoistyötä.

Kävi kuitenkin niin, että rouva sairastui ja kuoli. Haave ei toteutunut, mutta leski halusi tukea toimintaa toisella tapaa. Hän kysyi järjestöltä, mitä mieltä he olisivat 500000 dollarin lahjoituksesta. Näillä varoilla kyettiin rakentamaan muun muassa pysyvästi sairaille kissoille oma rakennus.

Löytöeläinsuojassa asuu jatkuvasti 1700–2000 eläinyksilöä: kissoja, koiria, hevosia, aaseja, muuleja, vuohia, lampaita, sikoja, kaneja, lintuja ja villieläimiä. Eläimiä otetaan vastaan myös omistajilta, jotka joutuvat luopumaan lemmikistään sairauden tai taloudellisten syiden vuoksi. Lisäksi eläinsuojaan tuodaan vaativaa hoitoa tarvitsevia eläimiä maan muista löytöeläinsuojista, joissa ne jouduttaisiin lopettamaan. Ympäristökatastrofitkin ruuhkauttavat löytöeläinsuojaa: Hurrikaani Katriinan tuhoalueelta keskukseen pelastettiin satoja eläimiä.

Oikeus elämään ja yksilölliseen hoitoon Best Friends -järjestön ideologian mukaan jokaisella tähän maailmaan syntyneellä olennolla on oikeus elämään ja jokaista olentoa tulee hoitaa yksilönä.

Eläinten kuntoutuksessa panostetaan tätä ajatusta noudattaen fyysisen hoidon lisäksi psyykkiseen terveyteen. Esimerkiksi sellaiset pentutehtaista pelastetut emokoirat, jotka ovat viettäneet koko elämänsä pienissä häkeissä vailla normaaleja kontakteja ihmisiin tai muihin koiriin, sosiaalistetaan ihmisiin ja lajitovereihinsa ja opetetaan käyttäytymään lajinsa mukaisesti.

Järjestö etsii uusia koteja eläimille kekseliäiden kiertueiden, tapahtumien ja vaihto-ohjelmien avulla. Vaihtoohjelmissa Angel Canyonin keskus ottaa vastaan pitkäaikaista hoitoa tarvitsevan sairaan eläimeen joltain vilkkaalta kaupungissa toimivalta eläinsuojalta ja sijoittaa niihin vastavuoroisesti kodin helposti löytäviä yksilöitä.

HESY-jäsenlehti 2/2012

Ne eläimet, jotka eivät syystä tai toisesta kykene muuttamaan enää omaan kotiin, saavat viettää loppuelämänsä löytöeläinsuojassa. Erityishoitoa tarvitseviakaan ei tuomita toivottomiksi tapauksiksi. Viimeisen leposijan eläimet saavat keskuksen omalta hautausmaalta, Angels Restistä, jossa hiljainen tuulenvire kilisyttelee kymmeniä tuulikelloja.

Vapaaehtoiset kultaakin kalliimpia Angel Canyonin löytöeläinsuojan kerrassaan huikealta kuulostava toiminta tarvitsee luonnollisesti vapaaehtoisia.

Keskuksessa käy vuosittain noin 20000 vierailijaa, joista 7000 osallistuu vapaaehtoistyöhön. Heille löytyy hommaa joka lähtöön: Tarjolla on eläinten harjausta, silitystä, ruokintaa, siivousta ja ulkoilutusta. Myös arat eläinyksilöt kaipaavat seuraa, niille voi vaikkapa lukea tai laulaa. Me törmäsimme kierroksellamme urheilulliseen pariskuntaan, joka juoksutti koiria välillä vain ulkoilutettavia vaihtaen. Toinen pariskunta tarjoili vihannesateriaa riemusta kiljuville possuille ja toisaalla eräs perhe kävelytti lampaita. 

Best Friends -yhdistyksen tervetulokeskus ottaa vierailijat lämpimästi vastaan.

Lisätietoa Best Friends -järjestöstä ja löytöeläinsuojasta: www.bestfriends.org Lisätietoa yhdistyksen vapaaehtoistyöstä: volunteer.bestfriends.org

11

TEKSTI Erja Veivo

Tutkijoiden mielestä valaista ja delfiineistä on tehtävä täysvaltaisia yksilöitä

Valaille vaaditaan oikeuksia julistuksella

onet uudet tutkimukset ovat osoittaneet, että valaat, delfiinit ja pyöriäiset ovat älykkäitä ja itsetietoisia merinisäkkäitä, jotka muodostavat kulttuurisesti toisistaan erottuvia yhteisöjä. Monimutkaiset perhesiteet säätelevät näitä valaiden lahkoon kuuluvia eläimiä. Valaiden kommunikointi on kehittynyttä, ja niillä on monivivahteisia tapoja ja monikerroksinen tunne-elämä.

Valaat, delfiinit ja pyöriäiset ovat siis hyvin samanlaisia kuin me ihmiset. Siltikin maailmalla tapetaan joka vuosi lukuisia valaita ”tieteellisen” tutkimuksen nimissä. Valtaosa valaanlihasta päätyy ihmisravinnoksi. Tehokalastus verkkoineen, saasteet ja törmäykset laivojen kanssa nostavat valaiden vuotuisen kuolinmäärän satoihin tuhansiin.

Valaita ja delfiinejä orjuutetaan myös delfinaarioissa ja erilaisissa ”merimaailmoissa” ihmisen viihdykkeenä riittämättömissä olosuhteissa. Luonnossa valaat liikkuvat tuhansien kilometrien alueella, sukeltavat satojen metrien syvyyteen ja pitävät yhteyttä kymmenien lajitoveriensa kanssa. Pienet altaat eivät ole niille oikea asuinympäristö.

Nämä yhtäläisyydet ja epäkohdat saivat kaksi vuotta sitten joukon tutkijoita kokoontumaan ja julkistamaan Helsingissä valaita, delfiineitä ja pyöriäisiä koskevan lausuman: valaiden oikeuksien julistuksen.

– Vaikka ihmisten ja valaiden elinolosuhteet ovat erilaiset, lajien ominaisuudet ja ongelmat vertautuvat toisiinsa. Valtiot ja järjestöt ovat laatineet julistuksia ja lakeja, joissa ihmisten kohteleminen epähumaanisti kielletään. Kehityksen merkkipaaluna voidaan pitää YK:n ihmisoikeuksien julistusta vuonna 1948. Nyt vastaava lausuma on annettu valaansukuisille yksilöille, joilla on oikeus elämään, vapauteen ja hyvinvointiin. Valtioilla ja kansainvälisellä yhteisöllä on velvollisuus tunnustaa valaiden oikeudet ja edesauttaa näiden oikeuksien toteutumista lakisääteisin keinoin, Helsinki-group nimeä kantavan tutkijaryhmän suomalaisjäsen, Manchesterin yliopiston bioetiikan ja oikeusfilosofian professori Matti Häyry taustoittaa.

– Samaan aikaan kun puhutaan lajin uhanalaisuudesta, vaarantunut kanta saatetaan tappaa lähes sukupuuttoon ennen kuin sitä ruvetaan puolustamaan. Yhtä lailla kestävän kehityksen nimissä valaiden pyyntiä rajoitetaan ja verkkokuolemia ennaltaehkäistään vain sen verran, että seuraavakin ihmissukupolvi voi jatkaa muiden lajien lahtaamista, vahingoittamista ja vangitsemista, Häyry selventää.

Nyt tarvitaan toimia. Julistuksessa edellytetään, että valaiden kaltaisten, lähes ihmisen tasolla olevien eläinten suojelua koskevat vaateet on tunnustettava ja pantava täytäntöön kansainvälisin ja kansallisin laein ja säädöksin.

– Ihan ensimmäiseksi pitäisi kieltää valaanpyynti ja delfiinien orjuuttaminen erilaisissa viihdekeskuksissa. Lisäksi öljy-yhtiöt, valassafareita järjestävät matkatoimistot ja muut merellä toimivat tahot on velvoitettava huomioimaan valaiden oikeus yksityisyyteen ja luonnolliseen, koskemattomaan ympäristöönsä. Valaiden ja delfiinien täysivaltaisuus merkitsee myös sitä, että yhdelläkään valtiolla, yrityksellä, ihmisryhmällä tai yksilöllä ei ole oikeutta pitää niitä omaisuutenaan.

Julistuksessa esitettyjen vaatimusten tie lakeihin on pitkä. Valaiden oikeuksien julistuksen allekirjoittivat ensimmäisinä sen laatineet yhdeksän meritutkijaa, filosofia ja oikeusoppinutta. Tällä hetkelle julistuksen on allekirjoittanut noin 6200 henkilöä, joista valtaosa on akateemisia ja alan ihmisiä.

Julistus on vapaasti allekirjoitettavissa myös internetissä.

Nimien keruulla pyritään luomaan painetta mielipiteiden ja lainsäädännön muutoksille. Mitä enemmän julistuksessa on allekirjoituksia, sen paremmalla taustatuella ryhmä on liikkeellä. Alkuvuonna julistuksen allekirjoittajat ja Valaiden ja delfiinien suojeluyhdistys WDCS (Whale and Dolphin Conservation Society) vauhdittivat kampanjointia Kanadan Vancouverissa järjestetyssä tieteellisessä konferenssissa. Seuraavaksi WDCS ja Helsinki-groupin yksittäiset jäsenet aloittavat tiedotuskampanjoinnin suuren yleisön tavoittamiseksi.

– Helsingissä pidetyn kokouksen esitelmät ilmestynevät joskus lähitulevaisuudessa kirjana, ehkä myös suomennettuna. Työ on silti vasta alussa. Valaiden oikeuksien tunnustaminen edellyttää ihmisiltä perustavanlaatuista asennemuutosta, ja se on hidas prosessi.

Julistuksesta matkaa lakiin

Suurimpana haasteena yleinen mielipide

Valaiden oikeuksien tunnustaminen on tärkeää.

Julistuksen tarkoituksena on osoittaa, että pelkkä puhe valaiden suojelusta, uhanalaisuudesta ja kestävästä kehityksestä ei riitä turvaamaan lajin tulevaisuutta.

Valaanpyyntimaiden ja muiden valaita ja delfiinejä hyväksikäyttävien tahojen sekä tavallisten kansalaisten parissa valaiden oikeuksien julistus on herättänyt vastustusta.

Kun tieto julistuksesta levisi alkuvuonna maa-

Ihmisten ja valaiden samankaltaisuus velvoittaa meitä suomaan näille merten nisäkkäille yksilöarvon ja oikeudet. Oikeudenmukaisuuden toteutumisen suurimpana jarruna ovat asenteet.

M

12

HESY-jäsenlehti 2/2012

ilmalle uutistoimistojen välityksellä, verkkokeskustelupalstat täyttyivät huutelijoista.

He löysivät julistuksen kumoamiselle monia syitä. Esimerkiksi sen, että valaat eivät tarvitse oikeutta, sillä ne eivät ole ihmisiä.

Tai sen, että seuraavaksi tutkijat ryhtyvät ajamaan äänioikeutta merimaailmojen ”flippereille”. Torjuntaa perusteltiin myös vedoten siihen tosiasiaan, että syöväthän valaatkin toisiaan luonnollisessa elinympäristössään ja tapetaanhan myös ihmisiä.

Häyry muistuttaa, että tällaisilla väittämillä ei voida vastustaa oikeuksien laajentamista valaisiin.

– Valaat eivät ole ihmisiä, mutta jos ihmisiä suojellaan ajattelevina ja tuntevina yksilöinä ja sosiaalisina ja kulttuurisina olioina, miksei valaita voida puolustaa samoista syistä? Julistus ei esitä äänioikeutta valaille, koska niiden ajattelusta ja yhteydenpidosta ei tiedetä riittävästi vaateen tekemiseksi.

Vaikka valaat syövät toisiaan, se ei tarkoita, että ihmisten pitäisi häiritä niitä. Eikä valaiden oikeuksien tunnustaminen estä meitä puolustamasta ihmisten oikeuksia.

Mörköjen sijaan valaiden oikeuksien julistuksessa olisi nähtävä tutkijoiden perusteltu halu suoda näille älykkäille merten eläville oikeus omaan identiteettinsä ja ihmisestä riippumattomaan maailmaansa. Häyry painottaa, että delfiinejä, valaita ja pyöriäisiä koskeva julistus ei sulje oikeuden piirin ulkopuolelle muita eläinlajeja, kuten lemmikkija tuotantoeläimiä. Oikeuksien laajentamisen esteenä ovat juuri asenteet.

Isojen apinoiden oikeusjulistus annettiin jo vuonna 1994. Sekin on edennyt hitaasti: apinoiden suojelu sai käytännössä lainvoiman ensimmäisen kerran vasta 2000-luvulla, kun Espanjan parlamentti takasi tietyille apinalajeille oikeuden elämään ja vapauteen.

– Valaiden ja isojen apinoiden älylliset ja sosiaaliset kyvyt ovat ne perusteet, joilla kyseisille lajeille voidaan vaatia oikeuksia. Kun ihmisille jo taataan oikeuksia, miksei samaa tehdä eläimille, jotka eivät tutkimusten mukaan juuri eroa ihmisistä? Kehää voi laajentaa eteenpäin, jos tutkimuksissa havaitaan, että esimerkiksi kissoilla, koirilla, sioilla ja lehmillä on ihmiselle tyypillisiä ominaisuuksia. Valitettavasti samalla vastustus kasvaa ja onnistumisen mahdollisuudet vähenevät, Matti Häyry selventää.

Häyry kuuluu myös isojen apinoiden oikeusjulistuksen alkuperäisiin allekirjoittajiin. Julistuksen taustavaikuttajana toimivan Great Ape Project -nimisen ryhmän tavoitteena on saada isojen apinoiden julistukselle YK:n yleiskokouksen hyväksyntä. 

SIUNAUSTEKSTI Carita Pohjolan-Pirhonen

Lemmikeille jaettiin siunauksia Valaat ahdingossa Sadattuhannet valaat kuolevat ihmisten toiminnan seurauksena joka vuosi. Suurin yksittäinen tappaja on tehokalastus, mutta myös saasteet ja metsästys vievät veronsa.

Valaanpyynti on ollut kiellettyä vuodesta 1986, mutta Japani, Norja ja Islanti ovat jatkaneet jahtia ”tieteellisen” valaanpyynnin varjolla ja tappaneet noin 30000 valasta sopimuksen voimaanastumisen jälkeen.

Tänä vuonna pidetyn kansainvälisen valaanpyyntikomission kokouksen tulos ei tuo valaille parannuksia. Kokouksessa kumottiin ehdotus eteläiselle Atlantille perustettavasta valaiden suojelualueesta.

Samalla Etelä-Korea ilmoitti aloittavansa ”tieteellisen” valaanpyynnin eli turvautui tuttuun porsaanreikään, joka mahdollistaa kaupallisen valaanpyynnin.

Merten lämpeneminen ja laivojen aiheuttama äänisaaste heikentävät nekin valaiden hyvinvointia. Paikalliset ilmastonmuutokset vaikeuttavat valaiden kulkua vaellusalueillaan ja moottorien ja kaikuluotainten äänet niiden kykyä paikantaa elinalueitaan, hankkia ravintoa ja kommunikoida. Veden asukkeina valaat käyttävät itse ympäristön havainnointiin kaikuluotausta, jota vieraat äänet vaikeuttavat.

Keväällä HESYn eläinsuojelukeskuksessa järjestettiin lemmikkieläinten siunaustilaisuus. Siunauksen toimitti poliisipastori Carita Pohjolan-Pirhonen, jonka siunauspuhe on luettavissa ohessa. Siunaus keräsi paikalle kiitettävän joukon karvaisia kavereita omistajineen.

Pihasiunaus Rakkaat ystävät Olemme tulleet tänne Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen tiloihin pyytämään siunausta rakkaille lemmikeillemme.

Tänään tahdomme myös kiittää kaikesta siitä arvokkaasta työstä, jota lukemattomat ihmiset tekevät pyyteettömästi eläinten hyvinvoinnin hyväksi täällä.

Psalmissa sanotaan Se, joka asuu korkeimman suojassa ja yöpyy kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: ”Sinä olet turvapaikkani ja linnani, Jumalani sinuun minä turvaan.”

Herra levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.

Sinun turvanasi on herra. Sinun kotisi on korkeimman suojassa.

Suojassa Hänen, joka loi strutsin, nopeasti juoksevan linnun.

Suojassa Hänen, joka loi hevoselle voiman.

Suojassa Hänen, joka nosti haukan korkeuksiin.

Pullokuonodelfiinit elementissään: vapaina merten aalloilla. Kuva: WDCS/Charlie Phillips.

Puhe

http://www.cetaceanrights.org/

Te olette osoittaneet huolenpitoanne monella tavalla. Myös sillä, että olette tuoneet rakkaat lemmikkinne tänne ja olette tulleet pyytämään siunausta ja varjelusta lemmikkienne elämään.

Eläimet pitävät meistä myös huolta ja auttavat ihmistä ylivertaisten ominaisuuksiensa avulla. Koirat avustavat meitä muun muassa monissa tehtävissä poliisin, tullin ja rajavartioston palveluksessa.

Jumala on antanut meille tehtävän huolehtia toinen toisistamme, niin ihmisistä kuin eläimistäkin. Eläin luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja turvallisuutta elämään ympäröivän maailman kanssa.

Rukoilemme Luojamme, me ylistämme sinua läsnäolostasi ja lahjoistasi kaikissa elämämme vaiheissa. Auta meitä elämään niin, että käyttäisimme lahjojamme oikein.

Sinun hyvyytesi toteutuu kaikkien eläimistä huolehtivien ihmisten kautta. Me kiitämme sinua kaikista näistä ihmisistä.

Varjele, ettei mikään tuottaisi vahinkoa tälle tärkeälle toiminnalle.

Siunaa heidän toimintansa täällä ja kaikkialla, missä tehdään työtä eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi. Rukoilemme siunausta kaikille täällä oleville eläimille. Muistamme tänään myös poismenneitä rakkaita lemmikkejämme.

Pyydämme siunausta lemmikkieläinten hautausmaalle Maunulassa.

Aamen

Luoja on luonut kaikki maan ja taivaan eläimet.

Hän antoi myös ihmiselle tärkeän tehtävän.

Lisätietoja valaiden oikeuksien julistuksesta:

riippuvaisia myös siitä.

Jokainen eläin on arvokas ja oikeutettu huolenpitoon silloin, kun se sitä tarvitsee.

Ihminen on asetettu vastuuseen siitä, että huolehdimme toinen toisistamme ja kaikesta, mitä meillä täällä maan päällä on.

Ihmisen tulee Luojalta saaman tehtävän mukaisesti pitää huolta luomakunnasta.

Ihmiselle on annettu vastuu maailmaa kohtaan.

Ihminen ei elä luonnosta irrallaan.

Me ihmiset olemme osa luomakuntaa ja

HESY-jäsenlehti 2/2012

Siunaus Osoitamme huolenpitoa ja rakkautta pyytämällä siunausta lemmikkiemme elämään. Tulkaa vastaanottamaan siunaus.

Olet antanut rakkaalle lemmikillesi nimen___ Vahvistan näin nimesi ja pyydän siunausta kolmiyhteisen Jumalan nimeen.

Siunatkoon sinua kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki. 

13

TEKSTI Anja Lampio KUVAT The Coalition to Abolish the Fur Trade (CAFT()

HESY:n tutkiva journalisti kävi ruotsalaisessa kaniseminaarissa

Kaniner, kaniner, kaniner Tuotantotilojen häkit ovat ahtaat. Yksi loikka, ja kani törmää vastakkaiseen seinään.

Teksti sisältää osia, jotka saattavat järkyttää herkkiä lukijoita

S

uomessa kani nähdään ensisijaisesti lasten ja nuorten lemmikkinä. Siksi moni hieraisi silmiään, kun luki 20.2.2012 julkaistun STT-uutisen ”Ruotsalaistutkija: Syökää enemmän kaninlihaa”. Kania mainostettiin vaihtoehtoisena proteiininlähteenä, joka ei ole niin haitallinen ympäristölle kuin broilerin- ja sianliha. Ruotsin maatalousyliopiston tutkijan Carl-Gustaf Thulinin mielestä ruotsalaiset voisivat ottaa mallia Etelä-Euroopasta ja lisätä kanin osuutta lihantuotannossa.

Kyynikko ajatteli, että taas ilmastonmuutosta käytetään keppihevosena omien päämäärien ajamisessa. Nettihaulla kävikin sitten ilmi, että Tukholmassa järjestetään maaliskuussa Kaniner, kaniner, kaniner -seminaari, jossa pohditaan kaniinin roolia tärkeänä tuotanto-, koeja riistaeläimenä. EU:ssa kaninliha- ja turkisteollisuuden liikevaihto on peräti

14

1,5 miljardia euroa, minkä lisäksi kanissa tuotetaan vasta-aineita lääketeollisuuden tarpeisiin noin kolmen miljardin euron arvosta. Seminaarikutsussa todettiin vieläpä vapaasti suomennettuna seuraavaa: ”Villikani on sitä paitsi arvokas ja tärkeä riistaeläin niin Etelä-Ruotsissa kuin muissakin Euroopan maissa, joissa kantaa esiintyy.” Siis toisin kuin Suomessa, ruotsalaiset arvostavat myös villikaneja!

Osallistuminen seminaariin oli vaivatonta. Risteily Turusta Tukholmaan antoi riittävästi perilläoloaikaa kuunnella luentoja, ja seminaarin pitopaikkana toiminut Kuninkaallinen metsä- ja maatalousakatemia (Kungl. Skogs- och Lantbruksakademien KSLA) sijaitsi pienen kävelymatkan päässä keskusasemalta. Ulko-ovella törmäsi sitten eläinaktivisteihin, jotka jakoivat kanien tehotuotantoa vastustavia lehtisiä.

Seminaari oli järjestetty hyvin ja lähes kaikki luennot tulivat KSLA:n

HESY-jäsenlehti 2/2012

verkkosivuille PowerPoint-esityksinä.

På svenska. Kiitos Hufvudstadsbladetin kestotilauksen, ymmärsin puhuttuakin riikinruotsia yllättävän hyvin.

Kaninlihako eettistä?

Ruotsissa kaninkasvatuksella on pitkät perinteet. Varhaisin KSLA:n kirjastosta löytyvä ruotsalainen kaniopas on painettu 1875, mutta kaniineja on pidetty lihakarjana jo keskiajan luostareissa.

Suurimittainen lihantuotanto sai alkunsa ensimmäisen maailmansodan aikana, ja vuosina 1936–37 vietiin 1,2 miljoonaa kaninruhoa Englantiin. Vienti tyrehtyi 1940.

Nykyään Ruotsissa teurastetaan 300 000–400 000 kesykania vuosittain.

Aikamoinen määrä. Silti kaninlihaa syödään ”vain” 15 grammaa henkeä kohti vuodessa, tuontikanit mukaan lukien. Jos kulutusta voitaisiin lisätä edes puoleen

HESY:n tutkiva journalisti kävi ruotsalaisessa kaniseminaarissa

Ruotsissa pidetty seminaari valotti kanin karmaisevaa arkea liha- ja turkistuotannossa.

kiloon henkeä kohti, tämä loisi 1500 uutta työpaikkaa maaseudulle. Näin maalaili kanintuottajien liiton puheenjohtaja Gösta Johnsson. Keskivertoruotsalainen syö 84 kiloa lihaa vuodessa, Suomessa menee hieman vähemmän eli 76 kiloa henkeä kohti.

Seminaarin vetäjä, dosentti CarlGustav Thulin puolestaan väitti, että kaninliha on ilmastoystävällistä, terveellistä ja eettistä. Siis eettistä?

Eikä. EU kielsi häkkikanalat tämän vuoden alusta lukien, mutta Keski- ja Etelä-Euroopassa saa edelleen kasvattaa tuotantokaneja ahtaissa verkkopohjaisissa häkeissä. Niin matalissa, että eläimet hädin tuskin pystyvät istumaan niissä.

Yksi loikka, ja kani törmää vastakkaiseen seinään. Verkko aiheuttaa muun muassa kivuliaita tulehduksia kintereisiin ja tassunpohjiin.

Kaniemolla tuotetaan poikueita todella tiuhaan, useimmiten keinosiemennyksellä. Naaras saa elää ehkä vain vuoden vanhaksi, ja neliviikkoisina vieroitetut poikaset tapetaan noin neljän kuukauden ikäisinä, ennen sukukypsyyden saavuttamista. Eläimet viedään teurastamolle sullottuina ahtaisiin kuljetuslaatikoihin, aivan kuin sardiinit purkissa.

Määränpäässä ne tainnutetaan sähköllä, ripustetaan takajaloistaan kuljetushihnalle ja kurkku viilletään auki. Tainnutus ei aina onnistu, jolloin kani parkuu sydäntä särkevästi, äärimmäisessä hädässä. Hihnalle laitettavat eläimet näkevät, kuulevat ja haistavat, kun lajitoverit surmataan.

mahdollisuutta lajille tyypilliseen käyttäytymiseen. Vuonna 2009 Euroopassa ja Aasiassa teurastettiin yhteensä 1,1 miljardia tuotantokania, valtaosa lihan vuoksi.

Turkistarhojen kettujen ja minkkien olot ovat saaneet meillä ja maailmalla paljon julkisuutta, mutta kaniineista ei juuri tiedetä. Eikä välitetä.

No jossain Italiassa ja Espanjassa asiat ovat tietysti rempallaan. Ja myös Kiinassa. Toki Pohjois-Euroopassa kohdellaan tuotantokaneja paremmin?

Näin ruotsalaistarhaajat ainakin väittävät. Mutta Gösta Johnssonin mielestä eläinaktivistit ovat este kaupalliselle kanintuotannolle. Kasvattajat pelkäävät, että Ruotsi laatii omat tiukat säännöt eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi, mikä tekee tuotannon kalliiksi. Silloin kuluttaja ostaa edullista tuontikania, ja se taas ei hyödytä Ruotsin ”alueellista kehitystä, avointa maisemaa ja biologista monimuotoisuutta”.

Kuulostiko Johnssonin kauhuskenaario jotenkin tutulta? Niinpä – eläinsuojelulakia ollaan uudistamassa myös Suomessa. 

Kanit viimeisellä matkalla.

Kommentti:

Ilmastonmuutos ja lemmikit

Ison koiran hiilitassunjälki on kuin citymaasturilla, totesivat uusiseelantilaiset tutkijat jokunen vuosi sitten. It’s time to eat the dog!

Suomessa on arviolta 600 000 koiraa ja kissojakin lähes sama määrä. Eli kutakin kattia kohden on kahdeksan ihmistä. Keskinkertaista ruokaa syövän kissan ekologista jalanjälkeä on verrattu esimerkiksi Volkswagen Golfiin.

Korkeasaaren eläintarhan entinen johtaja Seppo Turunen otaksuu, että tulevaisuudessa suositellut lemmikit ovat syötäviä hyötyeläimiä. Siis kaneja, marsuja ja kanoja. Kanin ja marsun ekologinen käpälänjälki on pieni. Niille on myös helppo kerätä heinää sekä terveellisiä herkkuja omalta pihalta ja lähiluonnosta.

Turusen näkemys on toki perusteltu, mutta laittaisiko eläinystävä kanikaverinsa tai marsunsa pataan? Tai luopuisi edes koirastaan ja kissastaan?

Silti lihansyöjälemmikkien omistajien tulisi kantaa huolta myös tuotantoeläinten hyvinvoinnista. Osta siis kissallesi tai koirallesi luomuruokaa sekä WWF:n suosittelemaa, mieluusti kotimaista kalaa! Vältä tehotuotettua lihaa.

Tuottajien painajainen Turkistarhausta varten on kehitetty Rex- ja Orylag-kanirodut, joilla on lyhyt, samettisen pehmeä turkki. Rex-kanit joutuvat elämään yksittäishäkeissä 8–9 kuukauden ikäisiksi, jotta turkki olisi parhaimmillaan tapettaessa. Häkit ovat jopa ahtaampia kuin Suomen turkiseläimillä, eikä kaneilla ole virikkeitä saati

Kanit turkistuotannossa: www.rabbitfur.org Tietoa mm. tuotantokanien tarhaolosuhteista: www.four-paws.org Ruotsalaisen Djurens Rätt -yhdistyksen sivut:

http://www.djurensratt.se/vara-fragor/djur-i-livsmedelsindustrin/kaniner

Kaniner, kaniner, kaniner -seminaari:

http://www.ksla.se/aktivitet/kaniner-kaniner-kaniner/

HESY-jäsenlehti 2/2012

15

HESYN tuotekuvasto

Tilaa nettilomakkeella: www.hesy.fi/tuotteet  sähköpostilla: hesy@hesy.fi

Tue HESYn toimintaa rahalahjalla – saat kummilahjan!

Lahjoittamalla Hesylle 100 euroa saat valitsemasi kummilahjan veloituksetta kotiisi.

Kummilautanen “koira”

1. Kangaskassit, 5,50 € ”Dog Power” (luonnonvalk.) til.no. 263 ”Tassu” (luonnonvalk.) til.no. 265 ”Cat Power” (luonnonvalk.) til.no.262

Kummijuliste ”oranssi kissa”

Kummijuliste ”musta kissa”

1.

2. Pinssit 5 € Pinssi kaikille eläinten ystäville, erinomainen yllätyslahja ystävälle. ”Koira” til.no. 231 ”Kissa” til.no. 230 ”Kani” til.no. 232 3. Jääkaappimagneetti 6–7 € Valikoimassa erilaisia eläinhahmoja.

Til.no. 602

2.

4. Muistoadressi 5 € ”On maa, johonka kaikki polut katoaa, on rauhan maa (Saima Harmaja).” til.no. 500 5. Kewätkirja 5 € Kirjailija Sakari Topelius oli perustamassa Suomen ensimmäistä eläinsuojeluyhdistystä pikkulintujen suojelemiseksi. Tästä Maj Föreningen -nimisestä (Kevätyhdistys) yhdistyksestä tuli myöhemmin Hesy.

Kewätkirja on vuonna 1894 päivänvalon nähnyt, Topeliuksen tekstiin ja R. Hertzbergin ihastuttaviin kuviin perustuva pikku kirjanen "Ensimmäinen kewätkirja Suomen kewätyhtiöille". 30 s. til.no. 900.

6. Eläinkortit 0,50 €/kpl til.no. 301 Kuvaajat: Henna Viinamäki ja Juha Välimäki

4.

3.

6 & 7.

7. Eläinkorttinippu 4 €/10 kpl erilaisia kortteja til no. 302 Kuvaajat: Henna Viinamäki ja Juha Välimäki

16

HESY-jäsenlehti 2/2012

5.

HESYN tuotekuvasto

puhelimitse: (09) 54200 100  Tai tule vierailemaan myymäläämme!

8. Aikuisten T-paidat 13 €

8.

8.

”Kissarivi” (kaksipuolinen painatus) til.no.

110. Valikoimassa hajanaisia kokoja ja värejä. ”Cat Power” til.no. 113 Valikoimassa hajanaisia kokoja ja värejä. ”Kissanaama” til.no. 118 Valikoimassa hajanaisia kokoja ja värejä. ”Tassut” til.no. 119 Valikoimassa hajanaisia kokoja ja värejä.

Muista merkitä koko (S-XXL) ja väritoivomus tilaukseen!

Tassut, Kissanaama, Cat Power ja Kaksi koiraa -painatuksissa saatavilla myös lasten kokoja (128 ja 140 cm) 9. Ladyfit-malliset T-paidat 13 € ”Cat Power” til.no. 140 Saatavilla vain kokoa XS. Värivaihtoehdot: vaaleansininen, keltainen, beige ja harmaa.

Tassut-paita 9.

Kissarivi-paita 9.

”Dog Power” til.no. 141 (kaksipuolinen painatus) Valikoimassa hajanaisia kokoja ja värejä.

Muista merkitä koko (XS-XL) ja väritoivomus tilaukseen!

10. Cat Power -collegepaita 25 € Yksipuolinen painatus. Väri: musta. Koot: S-XL. til.no. 805.

11. Dog Power -paita 15 € Pitkähihainen, tyköistuva, ladyfitmallinen Dog Power -paita. Kaksipuolinen painatus: selkäpuolella Kaksi koiraa -kuvio.

Värivaihtoehdot: sininen ja musta til.no. 807 12. Tassut-paita 15 € Pitkähihainen, tyköistuva, ladyfit-mallinen Tassut-paita. Kaksipuolinen painatus.

Värivaihtoehdot: sininen til.no. 808.

Cat Power -paita

Dog Power -paita

13. Kännykkäkoru 5 € Valikoimassa on erilaisia eläinhahmoja, mm. pupu, siili, pöllö, jääkarhu ja aasi. Til.no.

700.

Kunkin paidan värivaihtoehtoihin voi tutustua sivuilla: www.hesy.fi/tuotteet.htm

11.

Tilaukset toimitetaan noin kahdessa viikossa. Toimitukseen lisätään postikulut.

Minimitilaus 8 €. Yli 15 euron tilaukset toimitetaan postiennakolla, jolloin hintaan lisätään postiennakkomaksu 3,80 €.

Tervetuloa tutustumaan myös eläinsuojelukeskuksen myymälään. Sieltä voit ostaa mm. eläinten kuljetuslaatikoita ja kiipeilypuita.

12.

11.

10.

13.

MALLI Pinja Honkanen KUVAT Marko Hietala

HESY-jäsenlehti 2/2012

17

Nostetaan kissa pöydälle TEKSTI Jukka Marttila KUVITUS Sari Toivola

Säilytätkö eläinten ruokapussit oikein?

E

läinten ruoka pilaantuu yhtä nopeasti ja jopa nopeamminkin kuin meidän ihmisten ruoka. Ruokapusseja on säilytettävä oikein. Eläinruoat voidaan karkeasti jakaa kahteen pääryhmään. Ensimmäinen ryhmä ovat täyssäilykkeet. Ne on pakattu joko muovisiin pusseihin tai peltitölkkeihin.

Nykyisin on kehitetty muovisia pakkausmateriaaleja, joissa ruoka voidaan steriloida yhtä hyvin säilyväksi kuin peltipurkeissa. Näiden etuna on pakkausmateriaalin helppo hävittäminen esimerkiksi polttamalla. Aikaisemmin täyssäilykkeet olivat ainoastaan metallisia tölkkejä.

Täyssäilykkeet säilyvät jopa useita vuosia.

Pitkä säilytysaika ja sterilointi kuumentamalla saattavat kuitenkin laskea tuotteen vitamiinipitoisuutta.

Säilykeruoka pilaantuu nopeasti pakkauksen avaamisen jälkeen. Purkki- ja pussiruoat ovat yleensä hyvin vesipitoisia ja pitkälle teollisesti prosessoituja, joten pilaantuminen alkaa välittömästi, kun pussin suu tai tölkin kansi avataan. Ruoat on tarkoitettu heti syötäviksi.

Avattujen purkki- ja pussiruokien säilyvyys hieman paranee jääkaapissa, mutta pilaantuminen jatkuu kylmäsäilytyksessäkin. Säilykkeitä ei saisi pitää avaamisen jälkeen jääkaapissakaan kahta vuorokautta pitempään. Huoneenlämmössä säilykeruoka pilaantuu käyttökelvottomaksi noin 12 tunnissa. Pilaantuminen johtuu muun muassa ilman hapettavasta vaikutuksesta.

18

Kuivamuonan rasva voi härskiintyä

että niitä ei aistinvaraisesti pysty havaitsemaan.

Kuivamuonat pilaantuvat märkäruokia hitaammin, koska niiden vesipitoisuus on alhainen. Nykyisin myytävät eläinten kuivamuonat on pakattu korkealaatuisiin pakkausmateriaaleihin. Ne eivät läpäise ilmaa eivätkä kosteutta. Pahvilaatikoissakin myytävät kuivaruoat pakataan Suomessa muovipusseihin. Pelkässä pahvilaatikkopakkauksessa myytävä kuivamuona ei täytä rehulainsäädännön minimivaatimuksia, eikä sellaista pidä ostaa. Jos pahvilaatikko on sen sijaan pinnoitettu muovilla ja sen saumat on liimattu kiinni ilmatiiviisti, niin pakkaus vastaa ilmatiivistä muovipussia.

Korkealaatuisista pakkauksista huolimatta ilman sisältämä happi pilaa vähitellen kuivamuonankin aiheuttamalla ruoan rasvojen hapettumisen, jota kutsutaan rasvojen härskiintymiseksi.

Härskiintynyt rasva on haitallista terveydelle, ja se muuttaa ruoan hajua ja makua voimakkaasti.

Säilyvyyden parantamiseksi kuivamuonapussien sisälle laitetaan tehtaalla hapetonta suojakaasua. Kun pussi avataan, ilman happi pääsee kosketuksiin muonan kanssa ja härskiintyminen alkaa.

Pitkäaikainen varastointi aiheuttaa kuivamuonassa pilaantumista, vaikka pussia ei avattaisikaan. Lisäksi kuivamuonassa on aina jonkin verran kosteutta, jonka avulla homeet voivat kasvaa ruoassa niin mikroskooppisen pieninä pitoisuuksina,

Vaarana ruokamyrkytys

HESY-jäsenlehti 2/2011

Pilaantuneen ruoan syöminen on monin tavoin vaarallista. Se voi aiheuttaa eläimelle akuutin ruokamyrkytyksen, joka ilmenee usein rajuna oksenteluna ja/tai ripuliulosteena. Akuutin ruokamyrkytyksen syynä voi olla esimerkiksi säilykeruoka, jossa ruokamyrkytystä aiheuttavat bakteerit ovat lisääntyneet väärän säilytyksen takia.

Yleensä ruokamyrkytyksen oireet kehittyvät kuitenkin hitaasti. Tyypillisiä oireita ovat atooppinen ihottuma, vaikeasti paraneva tassu- ja korvatulehdus sekä kutina. Härskiintyneen kuivamuonan jatkuva syöminen kuluttaa eläimen elimistön vitamiinivaroja ja näkyy muun muassa karvan huonona laatuna, ihon hilseilynä ja kutinana.

Homeet ja varastopunkit – saastuttava yhtälö Varastopunkit ovat yhä enemmän syynä eläinten allergisiin oireisiin. Varastopunkkeja on useita lajeja, tavallisimpia ovat Tyrophagus-, Acarus-, Lepidoglyphus-, Glycyphagus- ja Blomia-lajit. Varastopunkkien esiintyvyys poikkeaa pölypunkeista: varastopunkkeja on monenlaisissa varastoiduissa kasvikunnan tuotteissa, viljassa ja kuivissa elintarvikkeissa, kun taas pölypunkit käyttävät ravinnokseen

Nostetaan kissa pöydälle Ko i na ran pp ul a

ihon hilsettä ja esiintyvät siksi vain ihmisasunnoissa ja eläinsuojissa.

Varastopunkit voivat käyttää ravinnokseen muun muassa juustoa, kinkkua ja jauhoja, ja ne ovat tästä syystä todellinen riesa elintarviketeollisuudessa.

Varastopunkkeja esiintyy yleisesti myös ihmisasunnoissa. Niiden ihanteellinen elinympäristö on 25–30 lämpöastetta suhteellisen kosteuden ollessa noin 80 prosenttia. Varastopunkit käyttävät ravinnokseen myös homekasvustoja, joita aina jossain määrin esiintyy varastoiduissa elintarvikkeissa.

Monissa tutkimuksissa on kiistatta osoitettu, että pölypunkit aiheuttavat allergisia oireita eläimille. Varastopunkeista on vähemmän tutkittua tietoa, mutta tutkimuksissa on kuitenkin selvää näyttöä varastopunkkiallergiasta ainakin koirilla. Pölypunkeille allergisilla koirilla on osoitettu ristireaktioita siten, että allergisoituminen pölypunkeille aiheuttaa myös allergisuutta varastopunkeille.

Kuivamuonat ovat erityisen alttiita varastopunkkien aiheuttamalle kontaminaatiolle eli saastumiselle. Kuivamuonissa

on yleensä runsaasti viljatuotteita ja niitä varastoidaan pitkiä aikoja. Lisäksi kuivamuonissa on kosteutta sen verran, että niissä syntyy helposti varastopunkkien ravintonaan käyttämää homekasvua.

Varastopunkit voivat elää ja lisääntyä kuivamuonissa hyvin. Tavallisin varastopunkki on tutkimuksissa ollut Tyrophagus-sukua. Tutkimusten mukaan kotona säilytetyissä kuivamuonissa on kuitenkin paljon vähemmän varastopunkkeja kuin kotona on pölypunkkeja!

Siivous vähentää allergeenikuormitusta

punkkien lisääntymistä. Kotiin kannattaa valita tekstiilimateriaaleja, joihin punkit eivät mielellään pesiydy.

Eläinten ruokatarvikkeiden säilytyksessä on huomioitava, että kuivamuonat säilytetään ilmatiiviisti suljettavissa astioissa mahdollisimman kuivassa ja viileässä paikassa. Avattuja kuivamuonapakkauksia ei saisi säilyttää kolmea kuukautta pitempään. Patjat, matot ja muut tekstiilit olisi säilytettävä eri tiloissa kuin kuivamuonat. Hyönteisiä ei pidä päästää kosketuksiin kuivamuonien kanssa, sillä hyönteiset kuljettavat mukanaan usein varastopunkkeja. 

Varastopunkkeja esiintyy niin yleisesti sekä kotona että elintarviketeollisuuden varastoissa, että niistä ei ole mahdollista päästä eroon. Sekä varasto- että pölypunkit ovatkin tärkeä osa luonnon kiertokulussa, koska ne hajottavat orgaanista materiaalia ja kierrättävät sen uuden elämän raaka-aineiksi.

Punkkien aiheuttamaa allergeenikuormitusta voi vähentää tehokkaalla siivoamisella. Kosteuden torjunta ehkäisee

Ko i na ran pp ul a

HESY-jäsenlehti 2/2012

19

TEKSTI Merja Vilska

Koirien turvakoti Espanjassa

Koirien turvakoti auttaa

Suomalaispariskunta Satu ja Jon West on auttanut kodittomia koiria Espanjassa jo vuosien ajan välittämällä niitä adoptoitaviksi Suomeen tai tarjoamalla niille kodin kotonaan. Koirien Turvakoti Espanjassa perustettiin vuonna 2007 Cartagenan kaupungin liepeille.

Satu ja Jon West ovat auttaneet kodittomia koiria jo pitkään. Sylissä pentutehtaasta pelastuneet Pandora ja Emilio.

S

atu ja Jon Westin toiminnan kantavana voimana on ollut alusta asti ajatus auttaa myös sellaisia koiria, jotka eivät oikeastaan kelpaa kenellekään.

Näitä ovat vanhat, sairaat tai vammaiset koirat. Tarhoilla on myös paljon niin sanottuja tavallisen näköisiä, isohkoja aikuisia koiria, joille on vaikea löytää koteja. Nämä koirat jäävät usein vuosiksi tarhoille.

Turvakoti voi tarjota myös tällaisille koirille turvallisen loppuelämän rakastettuna laumanjäsenenä. Suurin osa Westien välittämistä adoptiokoirista on kuitenkin tavallisia, pieniä ja keskikokoisia seurakoiria, jotka niiden espanjalainen perhe on hylännyt. Viime talvena LIVkanavalla lähetettiin Westien elämästä kertova ohjelmasarja ”Koirien Turvakoti Espanjassa”. Sarjalle tulee jatkoa tämän vuoden syyskuusta alkaen.

Johtoajatuksena kaiken elämän kunnioittaminen

Satu kertoo, että Turvakodissa on asunut vuosien varrella myös erittäin sairaita koiria. Niiden auttaminen liittyy ajatukseen elämän kunnioittamisesta. On paljon tilanteita, joissa koiraa ei voida pysyvästi millään tavoilla auttaa, eikä sen kipuja poistaa. Silloin on armeliainta 20

antaa koiran nukkua pois rauhallisesti.

Mutta jos koiran tilannetta voidaan merkittävästi auttaa vaikka jollain operaatiolla ja lääkityksellä, Westien mielestä koiran pitää saada elää. Ehtona on tietysti aina hyvä, kivuton elämänlaatu – Tämä työ on ajoittain hyvin raskasta ja tulee päiviä, jolloin tuntuu, että voimat uupuvat kokonaan. Mikään ei kuitenkaan tuo suurempaa onnea kuin se, että täysin masentuneen koiran silmät alkavat loistaa ja se kirmaa pihalle lelu suussaan. Se on oppinut leikkimään, Satu sanoo.

Ottaisimmeko rescue-koiran?

Suomeen on tullut satoja rescue-koiria Westien kautta. Kun perhe harkitsee rescue-koiran ottamista, on erittäin tärkeää, että kaikki perheenjäsenet ymmärtävät, mitä rescue-koiran ottaminen tarkoittaa.

– Kun harkitsee löytökoiran ottamista perheenjäseneksi, pitää muistaa joitakin asioita. Ihmisen luona syntyneet koirat ovat melko samanlaisia ympäri maailman, mutta kulttuuri kuitenkin vaikuttaa osaltaan koiran käytökseen ja sitä kautta koiran luonteeseen. Adoptiokoirien historiasta ei juurikaan tiedetä mitään. Paras asenne adoptiota suunnittelevalla on se, että varautuu ihan kaikkeen, Satu kertoo.

Adoptiota edeltää aina adoptioneuvonta ja koiraa kysyvästä perheestä tehdään lomakkeella ja keskustelujen avulla kotiselvitys. Koiran ottajalta odotetaan pitkäjänteisyyttä ja kaikilta osin vakaata elämäntilannetta.

– Tietysti koko perheen on ehdottomasti oltava samaa mieltä koiran ottamisesta perheenjäseneksi. En pidä ajatuksesta, että joku perheenjäsen ”pitää puhua ympäri”. Kun tulee ongelmia, HESY-jäsenlehti 2/2012

tällainen asetelma on huono. Jokaisen perheenjäsenen pitää täysillä sitoutua koiraan, tuli mitä tuli, Satu painottaa.

Ei ole oikein, että koira, joka on jo joutunut kokemaan hylätyksi tulemisen, joutuisi kokemaan saman, vieläpä aivan vieraassa ympäristössä. Adoptioperheet sitoutuvat raportoimaan Westeille koiran sopeutumisesta sekä ilmoittamaan heti mahdollisista ongelmatilanteista.

– Haluamme aina olla tukena ja tarjota kaiken mahdollisen avun, kun sitä tarvitaan. Koiran kotiutumiseen kuluvaa aikaa on hyvin vaikea ennakoida.

Jotkut huonoista oloista tulevat koirat kotiutuvat todella nopeasti, mutta on koiria, joilla kotiutuminen saattaa kestää kuukausia, jopa vuosia. Koiralle pitää antaa aikaa. Ei voida odottaa, että kaikki sujuu hienosti viikossa tai muutamassa päivässä, Satu sanoo.

– Koiran tullessa Suomeen kaikki on sille ihan uutta: ihmiset, tuoksut, äänet, ihan kaikki. Se on jättänyt taakseen kaiken tutun, mahdollisesti myös ne ainoat ystävänsä, koirakaverit! Vaikka olosuhteet olisivat olleet todella huonot, kaikki on ollut kuitenkin koiralle tuttua, Satu kertoo.

Varmistu eläimen turvallisesta tuonnista

Kun harkitset kodin antamista ulkomailta tulevalle koiralle, varmista, että järjestö/yhdistys kuuluu TRACES-järjestelmään ja sillä on Eviran myöntämä, voimassaoleva maahantuontilupa. Sillä voi varmistua, että virkaeläinlääkäri on tarkastanut eläimen lähtömaassa.

Näin varmistetaan, ettei matkaan lähetetä tarttuvia sairauksia sairastavia eläimiä. Virkaeläinlääkärin käyttö varmistaa omalta osaltaan myös

Koirien turvakoti Espanjassa

hylättyjä koiria Espanjassa tuontiehtojen täyttymisen ennen vientiä.

Eläinlääkintälainsäädännön tarkoitus on eläintautien leviämisen estäminen.

Eläimellä tulee olla mikrosiru ja passi, josta ilmenevät vaadittavat rokotukset ja loishäädöt.

Espanjassa on kesäkoiraongelma

Miksi Espanjassa sitten hylätään paljon koiria? Suosittu tapa on ajaa autolla moottoritietä niin kauas, ettei koira enää osaa kotiin, ja heittää se ikkunasta tien varteen. Tai vanhaksi tullut koira vain jätetään kadulle. Hylkäämistä ei voi oppia ymmärtämään eikä Sadun mukaan tarvitsekaan. Espanjalainen koira on täysin erilaisessa asemassa kuin esimerkiksi suomalaiset lajitoverinsa.

Jotkut tahot Espanjassa julistavat näkemystä, että koiralla ei ole sielua ja siksi se on niin eriarvoinen muihin perheenjäseniin verrattuna. Ikävää ajattelutavassa on vielä se, miten se siirretään sukupolvelta toiselle. Vanhemmat näyttävät omalla käytöksellään, kauhealla tavalla, miten koiraa kohdellaan. Suurin osa koirista ei pääse ikinä taloon sisälle, ne viettävät hyvin yksinäisen elämän vartiohommissa tai metsästyksen välineenä.

Myös seurakoirat saavat viettää yönsä pihalla: niiden kanssa leikitään silloin, kun se on ihmiselle hauskaa. Kun koiraan kyllästytään, se saa mennä ja tilalle voidaan taas ottaa hetken päästä uusi kiva pentu.

Kun Espanjassa alkaa lomakausi, tarhat täyttyvät koirista. Koirat on vain jätetty kuljeskelemaan oman onnensa nojaan. Erikoisinta tässä on se, että lomapaikkaan saatetaan taas ottaa lapsille pentu tai kaksi leikkivälineiksi, aivan kuin Suomessa vieläkin tehdään kissanpennuille. Nämä lomapennut sitten vain unohdetaan rannoille tai baarien kulmille. Toki Espanjassa on paljon myös ihmisiä, jotka huolehtivat koiristaan asianmukaisesti. Suomessa HESYn ja muiden eläinsuojelujärjestöjen tekemän tärkeän valistustyön tuloksena meillä ei ole enää kulkukoiraongelmaa, mutta kesäkissojen osalta on vielä paljon tehtävää.

Turvakodin väki Suomessa Turvakodin väki muutti puoleksi vuodeksi Suomeen remontin ajaksi. Sadun ja Jonin mukana tuli parikymmentä koiraa.

– Aivan ihanaa, kun en ole nähnyt yhtään pelastettavaa kulkukoiraa juoksentelemassa missään, Jon hehkuttaa. 

Tiedosta riskit Ulkomaisten rescue-koirien tuonti Suomeen ei poista varsinaista ongelmaa tuontimaassa. Tuontiin voi liittyä myös riskejä, joista kerrotaan tarkemmin HESYn tiedotteessa vuodelta 2010. Tiedote on luettavissa yhdistyksen internetsivuilla osoitteessa:

http://www.hesy.fi/info/ rescue-tiedote.htm

Galopin hylättiin koiratarhalle, kun se tuli liian vanhaksi. Vanja puolestaan lähetettiin kuriiripalvelun pakettina tarhalle tuntemattomasta syystä. Westien ansiosta kaverukset saavat nyt nauttia Suomen auringosta ja rakastavasta huolenpidosta. Molemmat ovat sopeutuneet uuteen elämäänsä ongelmitta ja ovat aivan terveitä. Mitä nyt Vanja vähän yrittää laumaa pomottaa.

Kesäkuussa Turussa oli koiratapaaminen, johon saapuikin iso joukko onnellisia koiranomistajia koirineen. HESY lahjoitti ylimääräistä koiranruokaa Turvakodin asukeille.

HESY-jäsenlehti 2/2012

21

TEKSTI Elisa Arvinen

Teatteri Vivant Animal

Teatteriryhmä eläinten asialla Kissaihmisiä-tanssiteos esitettiin 12 kertaa viime keväänä Metropolia Teatterissa.

Kun joukko eläinrakkaita näyttelijänuoria päätti kerätä kortensa kekoon eläinsuojelun puolesta, syntyi Teatteri Vivant Animal. Erilaisissa tapahtumissa ja tempauksissa esiintyvä teatteriryhmä tähtää kansainväliseen yhteistyöhön.

T

eatteri Vivant Animal on eläinsuojeluun keskittynyt ryhmä, johon kuuluu joukko vapaaehtoisia teatterialan ammattilaisia ja harrastajia. Kaikki alkoi syksyllä 2008, jolloin Teatteri Tapavinkeä esitti ensimmäisen näytelmänsä, katumusikaali Munauksen, Animalian pisteellä Taiteiden yössä.

Finlandiapuistossa pidettyä esitystä tuli seuraamaan suuri joukko ohikulkijoita, ja onnistunutta yhteistyötä päätettiin jatkaa.

Yhteistyö Animalian kanssa lähti liikkeelle halusta kokeilla suureen kuluttajakuntaan uudenlaista viestintää.

Animalialta löytyi kattavasti taustatietoa eläimiin liittyvistä ongelma-aiheista, mutta suuren joukon huomion saamiseen kaivattiin lisäpontta. Teatteriryhmäläisiltä puolestaan löytyi niin intoa kuin taitoakin ryhtyä yhteistyöhön hyvän asian puolesta.

Teatterin alkuvuosina näytelmissä käsiteltiin eläinteemojen ohella myös 22

ihmisten sosiaalisia ongelmia. Viime vuonna fokus painottui puhtaasti eläinsuojelutyöhön, ja samalla ryhmän nimi vaihtui Teatteri Vivant Animaliksi. Innovatiivisen teatteriryhmän vetäjän pestissä aloitti Suzanne Ylönen.

Vapaaehtoisin voimin Teatteriryhmän ohjaaja ja käsikirjoittaja Suzanne Ylönen opiskelee näyttelijäntyötä teatterikorkeakoulussa ja on valmistunut teatteri-ilmaisun ohjaajaksi Metropolia-ammattikorkeakoulusta.

Lisäksi hänellä on monipuolinen tausta eri eläinsuojeluyhdistyksissä toimimisesta. Suzanne on innoissaan voidessaan hyödyntää omaa osaamistaan eläinten hyväksi.

– Eläinsuojelutyössä jokainen voi löytää itselleen parhaimman tavan auttaa. Vapaaehtoistoiminta voi olla eläinten hoitamista, rahankeräystä tai yleisen tietoisuuden kasvattamista.

Oman erityisosaamisen tai ammattitaiHESY-jäsenlehti 2/2012

don hyödyntäminen eläinsuojelutyössä antaa loputtomasti mahdollisuuksia olla mukana toiminnassa, Suzanne iloitsee.

Vivant Animal toimii jäsenille vapaaajan harrastuksena, vaikkakin teatteri profiloituu enemmän ammattimaiseksi ryhmäksi kuin harrastajateatteriksi. Osa jäsenistöstä on koulutettuja esittävän taiteen ammattilaisia, loput harrastajia.

Monilla jäsenillä on omaa lemmikkitaustaa ja osa on muun muassa toiminut vapaaehtoisena HESYn kissatalolla.

Mukaan ovat kuitenkin tervetulleita kaikki asiasta kiinnostuneet taustoista riippumatta.

– Vapaaehtoisteatteri toimii myös hyvänä ponnahduslautana teatteriuralle pyrkiville nuorille, Suzanne vinkkaa.

Esitysten tuotot menevät lyhentämättömänä eläinten hyväksi, mikä tarkoittaa samalla sitä, että niin puvustus, maskeeraus, musiikki, graafinen ilme kuin ohjaaminen ja näytteleminenkin hoidetaan ryhmän sisällä. Yhteistyöverkostot ovat myös elintärkeitä monialaista taituruut-

Koiranomistaminen on Rock -näytelmässä Skidi ja Nalle Nappisilmä pohtivat koiranelämää viime vuoden Löytökoiralauantaissa.

Katumusikaali Munaus esitettiin Taiteiden yössä vuonna 2008.

ta vaativan teatteriryhmän toiminnan jatkumiselle.

Huomio kotimaisiin eläimiin Alun perin Korkeasaaren Teatterissa tutustunutta näyttelijäryhmää yhdisti halu tehdä käytännönläheisempää hyväntekeväisyyttä. Kun Korkeasaaren Teatterissa painopiste on isojen kissaeläinten suojelussa, nuoret näyttelijättäret halusivat keskittyä kotimaisten koti- ja tuotantoeläinten hyvinvointiin. Huomatessaan samanlaisen ajattelumaailman kuusi teatteriharrastajaa päätti toimia ja perustaa oman ryhmän.

Uuden ryhmän haaveena siinsi lastenteatterin sijaan koko perheelle suunnattu teatteri, joka koskettaisi lähellä olevia eläimiä, joiden hyvinvointiin jokaisella on mahdollista vaikuttaa omalla toiminnallaan. Vastaavaa konseptia ei ollut olemassa, joten kysyntää tämänkaltaiselle teatterille uskottiin jo silloin löytyvän.

Tapahtumasta toiseen Erilaisia eläinten suojeluun liittyviä teemoja esiin nostava teatteriryhmä on esiintynyt tänä syksynä muun muassa Helsingin Taiteiden yössä turkiksia vastustavalla katumusikaalillaan Miss Turkiton. Viime keväänä ryhmä puolestaan esitti Metropolia-teatterissa sarjan Kissaihmisiä-tanssinäytelmiä. Kissaihmisiä-teoksen tuotosta osa suunnattiin HESYlle. Suunnitteilla on myös uusia kissa-aiheisia yhteistyötempauksia.

Teatteri Vivant Animalille kertyy näytelmiä vuodessa tilauksista riippuen

kahdesta neljään, ja esitykset ovat keskittyneet pääkaupunkiseudulle. Teatteriryhmä on myös valmis matkustamaan kauemmaskin, mikäli sopiva kutsu käy.

Ryhmä harjoittelee usein esitysten tapaan ulkona, mikä tekee toiminnasta kausiluontoista.

– Talvella suunnitellaan ja päntätään, kesällä päästään tositoimiin, Suzanne kiteyttää.

Aiheisiin perehtyminen koetaan antoisaksi ja vaihtelevat harjoitteluajatkin virkistävinä. Toiminnan kasvaessa ryhmä on alkanut toivoa oikeita treenitiloja, johon voisi vetäytyä rauhassa harjoittelemaan.

Nykyisessä harjoittelumallissa on silti puolensa, sillä ulkotreenien aikana kohdalle osuneet ulkoilijat saattavat jäädä seuraamaan näytelmän tekoa, mikä tuo lisänäkyvyyttä toiminnalle ja toimii samalla buffina itse esitykselle.

– Ohikulkijat pysähtyvät usein kyselemään harjoittelemastamme näytelmästä. Samalla tavoin oikean esityksen jälkeen yleisö saa esittää kysymyksiä käsiteltävästä teemasta, ja pyrimme kertomaan asiasta lisää, Suzanne kertoo.

– Emme halua moralisoida emmekä paasata, vaan toimimme pilke silmäkulmassa. Tärkeintä on saada viestiä eteenpäin, ei aiheuttaa yleisölle ahdistusta, Suzanne kuvailee.

– Tullessani mukaan eläinsuojelukuvioihin 14 vuotta sitten asiat olivat paljon nykyistä huonommin. On tärkeää näyttää, että auttaminen ja välittäminen ovat tuottaneet tulosta, Suzanne pohtii.

Hän kokee, että komiikka on tehokas tapa välittää vaikeaa sanomaa.

– Teemme hurjasti töitä faktojen selvittämiseksi, mutta aiheet sellaisenaan ovat liian rankkoja suurelle yleisölle.

Ripaus huumoria kiinnittää huomion ja avaa vaikeaa asiaa ulkopuolisillekin, hän kertoo.

Esitykset ovat pääosin äänetöntä katuteatteria, jota on helppo seurata iästä tai kansalaisuudesta riippumatta.

Suzannen mukaan viestiä voidaan viedä tällä tavalla myös ulkomaille. Kansainvälinen näkyvyys onkin ryhmän suurin tulevaisuuden haaste, johon he haluavat panostaa. 

Esitykset kumpuavat faktasta Vivant Animalin näytelmät pohjautuvat aina huolella tutkittuun faktaan. Kaikki ryhmän jäsenet sitoutuvat tutkimaan valitun teeman taustoja, keskustelemaan aiheesta ja lopulta pohtimaan erilaisia tapoja ilmaista aihetta. Vaikeista ja koskettavista aiheista huolimatta esityksistä pyritään samaan kevyttä katseltavaa koko perheelle.

HESY-jäsenlehti 2/2012

23

Kirja-arviot TEKSTI Titta Koukkunen

TEKSTI Erja Veivo

Lapsiperheen kissanhoito-opas

Riimitellen kotikissasta Ritva-Elina Pylväs: Kissanunia.

Kustannusosuuskunta Länsirannikko 2012. 64 s.

David Taylor: Tyytyväinen kissa.

Gummerus 2012. 144 s.

Tyytyväinen kissa on oivallinen kissanhoitoopas lapsiperheelle, johon ollaan hankkimassa ensimmäistä kissaa. Teksti on helppolukuista, eikä lukijaa uuvuteta pelkällä puuduttavalla tekstimassalla. Kirjassa on runsaasti tyylikkäitä kuvia, ja kissan hoidon perusteet on esitetty havainnollisesti ja selkeästi. Tällaiseen pakettiin kouluikäinenkin jaksaa tutustua.

Kattavasta kirjasta löytyy hoito-ohjeiden lisäksi hyödyllistä tietoa muun muassa kissan aisteista ja käyttäytymisestä, käytöshäiriöistä ja hyvinvoinnista. Oman lukunsa ovat saaneet kissan pannat ja kissanluukut, joita esitellään useamman sivun verran. Pienenä puutteena voidaankin mainita se, että teoksessa keskitytään liiaksi omakotitalossa asuviin, ulkoileviin kissoihin ja samalla sisäkissojen taipumukset ja tarpeet jäävät käsittelemättä.

Kaiken kaikkiaan teos on kuitenkin monipuolinen ja perusteellinen hoito-opas kaikille kissan hankintaa harkitseville, ja se olisi mielestäni ansainnut ympärilleen kovat kannet.

Ritva-Elina Pylvään riimittelemä ja EevaLiisa Huotarin kuvittama Kissanunia on ihastuttava runokirja mitä erilaisimmista kissapersoonallisuuksista. Kissa on runoissa niin kotoinen köllöttelijä kuin isojen kissojen perintöä kantava savannien saalistaja. Vekkulit tekstit kuvailevat muun muassa pentukerien telmimistä, mestaripyydystäjän hiirihuolia ja hienohelman kissanpäiviä. Pylvään humoristisissa runoissa mielikuvitus lähtee lentoon ja kissat seilaavat valtamerillä, valloittavat maailmaa keikkakiertueilla ja paistattelevat päivää piknikillä sekä hehkuvilla etelän mailla. Runoteokseen on päässyt myös kulkukollin karun arjen kuvaus. Pylvään ja Huotarin yhteinen runo- ja kuvakirja on värikäs ja moni-ilmeinen. Kaksikielisenä ilmestynyttä teosta voi suositella kaikille kissaihmisille lapsista aikuisiin.

HESY:n kissa pelastettiin Virosta

Tallinnaan hylätty HESY:n kissa pääsi maaliskuussa kotimaan kamaralle ja uuteen, huolehtivaan kotiin.

HESY:n kissa löytyi viime tammikuussa Tallinnan kantakaupungin laitamilta. Oman onnensa nojaan jätetty kissa oli hortoillut alueella jo jonkun aikaa ennen kuin se pelastettiin pakkasen kourista Loomade Hoiupaik -nimiseen paikalliseen löytöeläintarhaan. Kissan tiedot saatiin selville mikrosirunlukijan avulla, ja HESY tavoitti pian kissan omistajan, joka lupasi hakea lemmikin kotiinsa, mutta ei koskaan ilmaantunut löytöeläintarhalle.

Kolmen viikon tempomisen ja monen puhelinsoiton jälkeen HESY:n eläintenhoidon esimies Anette Kare ja virolaissyntyinen eläintenhoitaja Ita Kärner päättivät hakea kissan turvaan yhdistyksen Eläinsuojelukeskukseen.

– Kissa oli yllättävän reipas ja hyväkuntoinen. Lauttamatka Tallinnasta Helsingin satamaan sujui ongelmitta. Varasimme matkan ajaksi hytin taataksemme kissalle rauhalliset olosuhteet, Kare kertoo.

Matkan varrella kissa nimettiin uudelleen Tallinnan vanhassa kaupungissa sijaitsevan Paksu Margareta -nimisen tykkitornin mukaan.

24

– Taksinkuljettajakin yhtyi mielipiteeseemme: kissa saapuisi Suomeen Margaretana. Ei kuitenkaan siksi, että Margaretan olemus olisi muistuttanut muhkeamuotoista muistomerkkiä. Kissa oli nimittäin ihan sutjakassa kunnossa, Kärner lisää.

Se, miksi ja miten Margareta on Tallinnan syrjäkaduille päätynyt, on hämärän peitossa.

HESY:n luovutusehdoissa omistaja sitoutuu hoitamaan ottamaansa eläintä hyvin ja ilmoittamaan yhdistykselle yhteystietojen muutokset ja eläimen karkaamiset. Samalla omistaja lupautuu ulkoiluttamaan eläintä vain valvotusti. Margaretan tapauksessa luovutussopimuksen ehtoja oli rikottu niin ilmeisesti, ettei kissaa enää palautettu omistajalleen. HESY tekee aina tällaisissa tapauksissa rikosilmoituksen poliisille.

Margareta ansaitsi nyt paremman tulevaisuuden, ja sellainen löytyi Helsingin keskusta-asunnosta. Uuteen kotiinsa kissa muutti maaliskuussa 2012. Margaretan side nykyiseen omistajaansa on vahva: sitä lujittavat luonteiden yhtäläisyydet – ja ehkä nimienkin.

HESY-jäsenlehti 2/2012

– Valitsin Margaretan vaiston perusteella.

Yhteys löytyi heti, kun astuin kissan loosiin.

Siro tyttökissa tuijotti minua pöllämystyneenä ja oli yhtä pihalla kuin minäkin, mutta alkoi pian kehrätä. Myös kissan nimi pisti silmään, sillä minun toinen nimeni on Margareta, kissan nykyinen omistaja selventää Margareta-kissa rinnallaan.



Terveisiä eduskunnasta

Eläinsuojeluterveisiä eduskunnasta

S

uomessa eläinten hyvinvoinnin ja suojelun vakavat puutteet vaativat vaikuttavia toimenpiteitä. Olen tyytyväinen siitä, että me hallitusneuvotteluissa mukana olleet eläinsuojeluihmiset onnistuimme saamaan keskeisiä tavoitteitamme hallitusohjelmaan. Ohjelmassa on luvattu, että eläinsuojelulainsäädäntöä uudistetaan eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi, eläinvalvontaa sekä sen rahoitusta vahvistetaan ja että eläinsuojeluasiamiehen virka perustetaan.

Suomeen on saatava maailman edistynein eläinsuojelulainsäädäntö, joka pohjautuu uusimpaan tieteelliseen tietoon eläinten tarpeista ja hyvinvoinnin edellytyksistä. Lain valmistelussa on ennakoitava tulevaisuuden haasteita niin, että laki on edistyksellinen vielä vuosien päästä. Uuden lain on edistettävä nykyistä lakia paremmin eläinten hyvinvointia.

Lakiuudistus on tehtävä huolella ja tämä edellyttää riittäviä valmisteluresursseja. Eläinten hyvinvointi on asetettava

etusijalle myös lakia tarkentavia asetuksia tehtäessä, eivätkä asetukset ja määräykset saa enää jatkossa vesittää itse lain tavoitteita.

Eläinsuojelulain uudistamishankkeella on oma sivustonsa www.mmm.fi/ elainsuojelulaki, johon kannattaa käydä tutustumassa. Sivujen kautta kansalaisilla on mahdollisuus antaa palautetta valmisteluun. Tässä kannustan kaikkia asiasta kiinnostuneita olemaan aktiivisia.

Tänä vuonna eläinsuojelulain valmistelussa on tapahtunut ja tapahtuu paljon.

Oikeustieteellinen selvitys Norjan, Ruotsin, Tanskan, Sveitsin ja Alankomaiden eläinsuojelulainsäädännöstä valmistui ja on luettavissa ministeriön sivuilla. Myös eri tahoille osoitettujen eläinsuojelulakiin liittyvien kyselyjen loppuraportit tulevat ministeriön sivulle myöhemmin.

On hyvä, että uuden eläinsuojelulain valmistelun pohjana oli laaja kansalaiskuuleminen internetissä otakantaa.fi-sivustolla.

Varsinaisen valmisteluorganisaation työryhmätyön on tarkoitus alkaa heti tämän vuoden syyskuussa.

Tämänhetkisten tietojen mukaan hallituksen esitys valmistuisi vuonna 2015. Olen kirittänyt ministeriä asiassa, jotta nykyinen eduskunta ehtisi uuden lain käsitellä.

Eduskunnan eläinsuojeluryhmä tapaa säännöllisesti maa- ja metsätalousministeri Koskista. Ryhmämme on omalta osaltaan varmistamassa ja

HESY-jäsenlehti 2/2012

kirittämässä hallitusohjelmassa sovittujen tavoitteiden toteutumista. Keväällä ryhmämme kuuli ministeriön virkamieheltä eläinsuojelulain uudistamisen tuoreimmat kuulumiset ryhmämme sekä eläinsuojelujärjestöjen yhteisessä tilaisuudessa eduskunnassa, jossa myös HESY oli vahvasti edustettuna. HESY on aktiivinen toimija eläinsuojeluasioissa ja eduskunnan eläinsuojeluryhmämme tärkeimpiä yhteistyökumppaneita.

Sari Sarkomaa (kok.)

Kansanedustaja Eduskunnan eläinsuojeluryhmän puheenjohtaja

25

TEKSTI ja KUVAT Claudia Erälahti

Pentupäiväkirja HESYn jäsenlehdessä 1/2012 seurattiin Claudia Erälahden kasvattamien novascotiannoutaja- eli tolleripentujen syntymistä ja elämän alkua. Nyt käymme kurkistamassa, miten uusiin koteihin lähteneet nuoret koirat ovat selvinneet muutosten mylläkästä.

Itsenäistymisen ensiaskeleet Claudia Erälahden pentupäiväkirjan 2. osa

Jocke piileskelee mökillä

C

laudia Erälahden sijoituskoiran Kanelin ja oman Tim-koiran yhteiset pennut lähtivät uusiin koteihin ja avarampaan maailmaan juuri ennen viime joulua. Pentuja oli kuusi, ja kaikki sopeutuivat nopeasti uusiin olosuhteisiin. Pennut olivat tehneet tuttavuutta uusiin koteihinsa ja omistajiinsa jo etukäteen, mikä helpotti muuttoa.

Uusissa kodeissa pennut saivat nimet.

Tytöt nimettiin Hipuksi ja Kikiksi, pojat ristittiin Ahmiksi, Sisuksi, Jockeksi ja Nuutiksi.

Yhtä lukuun ottamatta kaikki pennut nukkuivat jo ensimmäisenä yönä rauhallisesti. Unettomaksi protestimielessä heittäytynyt urospentu päätti sekin parin päivän valvomisen jälkeen levätä kunnolla yöt. Koiran mielenilmaukset eivät tulleet meille yllätyksenä, sillä samainen poika on ilmaissut koko pentuajan vastalauseensa äänekkäästi.

Tammikuussa Kanelin ja Timin jälkikasvu osallistui eläin- ja ongelmakoirakouluttaja Karita Häkkisen Eläinpalvelu Niin Kivaa! -koulutuspalvelun pentukurssille. Omistajat saivat Karitalta perustiedot koirien kouluttamisesta, ja pennut tapailivat ensimmäisiä tottelevaisuusliikkeitä ja oppivat keskittymään tehtäviin häiriötekijöiden keskellä. Osalle HESYn jäsenistä Karita lienee tuttu viime vuonna eläinsuojelukeskuksessa järjestetystä koiratapahtumasta, jossa hän esitti taitavan Pumpu-koiransa kanssa temppuja.

Pentukurssin jälkeen tapasin pentuja säännöllisen epäsäännöllisesti muun muassa järjestämissäni näyttelytreeneissä

26

ja leikkitapaamisissa. Talven taittuessa kevääksi perustin pentujen omistajille ryhmän, joka kokoontui kerran viikossa.

Tapaamisissa jokainen ryhmän osallistuja sai harjaannuttaa pentua toimimaan ympäristössä, jossa on häiriötekijöitä ja ärsykkeitä. Keväällä pennut kävivät myös ensimmäisissä rokotuksissa. Kaikki saivat kehuja eläinlääkäreiltä, jotka kiittelivät etenkin pentujen avoimuutta.

Parilla pennulla todettiin alkuvuonna lievä silmätulehdus, jonka arveltiin aiheutuneen yllättäen lumesta! Lunta tuli talvella niin paljon, että jokaisen uteliaan pennun oli tietenkin pistettävä päänsä syvälle kinokseen ja aurattava nietoksessa eteenpäin kuin kaivinkone. Ei ihme, että sellaisesta harrastuksesta saattaa tulla silmätulehdus. On ilahduttavaa tietää, että muuten pennut ovat olleet tähän asti täysin terveitä.

Pennut suuntaavat maailmalle Pentujen kevät ja kesä kuluivat uusien harrastusten parissa. Kaikki tutustuivat veteen, ja jotkut löysivät uimataitonsa jo heti ensimmäisen kastautumisen yhteydessä. Moneen muuhunkin menoon pennut ovat ehtineet.

Hippu ja Ahmi edustivat kennelnimeään eli Ogaleesha-koiria kesäkuussa järjestetyllä tolleri-leirillä. Leiri järjestetään joka vuosi Himoksella, ja tänä vuonna se houkutteli paikalle reilusti yli 150 tolleria omistajineen. Hipun haasteet jatkuvat syksyllä, jolloin sen on tarkoitus osallistua noutajien taipumuskokeeseen. Ahmin kesä kului tokoilHESY-jäsenlehti 2/2012

lessa, Match show -koiranäyttelyissä ja veneillessä.

Jocke vietti kesänsä idyllisissä maisemissa maaseudulla. Se muutti jo aikaisin keväällä kesämökille, jossa se kävi läpi arkipäiväisiä perusharjoituksia. Kesällä poikaan iski uhmaikä, eivätkä tututkaan asiat tahtoneet luistaa. Uhmaikävaihe tulee lähes kaikille koirille, etenkin uroksille, ja sen läpikäyminen edellyttää omistajilta kärsivällisyyttä.

Pippurinen ja vauhdikas Kiki kävi veljensä Ahmin kanssa samassa tokoryhmässä. Muuten Kikin päätehtävä oli Kaneli-äitinsä kiusaaminen. Sisu on ollut säyseämpi. Poika on ollut ensimmäisistä päivistään lähtien miellyttävä kaveri, jolla on mahtava kontakti omistajiinsa. Vaikka Sisu oli syntyessään pentueen pienin poika, on se nyt isoin tai ainakin sillä on pisimmät jalat.

Nuutti pääsi vielä alkuvuodesta usein riehumaan kotinsa lähettyvillä asuvan Jocken kanssa. Kun Jocke muutti maalle mökille, Nuutin oli tyytyminen itsenäiseen käytöstapojen harjoitteluun ja leikkihetkiin koirapuiston lajikavereiden kanssa. Tarhassa temmeltäessään Nuutti on saanut monta uutta ystävää.

Pennut ovat pärjänneet maailmalla erinomaisesti. Pentujen side vanhempiinsa, emoon Kaneliin ja isään Timiin, on silti tallella. Tim ilahtuu aina silminnähden tavatessaan pentujaan ja tunnistaa jälkikasvunsa jo ennen kuin auton takakontti on avattu. Elokuussa järjestin treffit koko pentueelle. Olen kasvattajana todella onnellinen, että jokaisella pennulla on ihana, aktiivinen perhe ja että saan olla osa heidän elämäänsä. 

Seuraavassa lehdessä kerromme, miten aikuisuutta tapailevat pennut ovat kasvaneet ja alkaneet tutustua erilaisiin harrastuksiin.

Hippu näyttelytreeneissä.

Mistä näitä tollereita oikein tulee?

Lipaskeräysliikkeet esittelyssä

TEKSTI Erja Veivo KUVA Dave Hamara

Kierrätystä eläinystävällisessä hengessä

K

eisarinviitta on Kallion sydämessä Vaasankadulla sijaitseva uusia ja käytettyjä naisten vaatteita sekä koruja myyvä soma pikkuliike. Keisarinviitta tukee eläinsuojelutyötä pitämällä myyntitiskillään HESYn lipasta. Eläinystävällisyys on osa liikkeen imagoa ja puodin omistajan Michaela Hamaran elämäntapaa.

– Kierrätys on liikeideani keskiössä, mutta eläinsuojelu on tärkeä sivujuonne. Koirat ovat tervetulleita puotiini.

Eläinrakkaus on minulla veressä, sillä minulla on ollut lapsesta asti lemmikkei-

nä erilaisia jyrsijöitä. Tällä hetkellä kotoani löytyy kaksi marsua ja yksi kani, joista niiden entiset omistajat joutuivat luopumaan pitovaikeuksien takia, Hamara taustoittaa.

Hän haluaa tukea HESYä, koska vuonna 1874 perustetulla yhdistyksellä on pitkät perinteet.

– Olen myös HESYn jäsen, sillä haluan edistää konkreettista löytöeläintoimintaa ja arvostan yhdistyksen kannanottojen diplomaattista linjaa.

Hamara perusti Keisarinviitan vuonna 2010 kierrätysideologian innoittamana. Aluksi valikoimassa oli vain second hand -tuotteita, mutta uusiokäyttöön pohjautuva bisneskonsepti ei ottanut tuulta alleen. Kasvattaakseen myyntiä Hamara on täydentänyt tuunattujen ja kierrätettyjen vaatteiden valikoimaa uusilla tuotteilla.

Hamara viihtyy Kalliossa. Henki on alueella hyvä, ja joka kulmalta löytyy kirpputoreja, joissa käytetyn tavaran HESY-jäsenlehti 2/2012

jälleenmyyjä kiertelee ahkeraan täydentääkseen oman liikkeensä valikoimaa.

Välillä mukaan tarttuu asusteita omiinkin tarpeisiin. Ekohenkinen yrittäjä käyttää nimittäin itsekin useimmiten kierrätettyjä vaatteita.

Vaikka Keisarinviitan asiakaskunta ja liiketoiminta ovat vähitellen vakiintumassa, on puurtaminen second hand -tuotteiden parissa pienyrittäjän näkökulmasta joskus haastavaa. Hamara toivoisikin, että yhteiskunta tukisi kierrätystä ja kestävämpää kehitystä poistamalla kierrätetyiltä tuotteilta arvonlisäveron kokonaan. Yrittäjät pystyisivät näin pudottamaan tuotteiden hintoja, tavara saataisiin paremmin kiertoon, ja samalla ekologinen jalanjälki pienenisi. 

Keisarinviitta, Vaasankatu 13, HKI Avoinna ma-pe 11-18 ja la 11-15 www.keisarinviitta.fi

27

TEKSTI Minna Keinänen

Suomen kissakunnan tuhatvuotinen tarina yksissä kansissa

Kissojen Suomen sivuilla ja poluilla

Kis kis, verraton hiirestäjä, loitsujen kiilusilmä, ihana lemmikki ja niin paljon muutakin! Kissasta on moneksi ja kissanomistajat sen jo toki tietävätkin. Onko mahdollista saada tämä kaikki myös sulavasti sivuille ja komeasti kansien väliin? Yhdessä Harri Nymanin kanssa suunnittelimme, perehdyimme, kirjoitimme – ja tuloksena syntyi kirja: Kissojen Suomi – Katit historian poluilla, joka ilmestyi syyskuussa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamana.

K

is kis, Justus ja Jesper. Oma polkuni alkoi näistä kahdesta kissasta. Ne innoittivat lähes kymmenen vuotta sitten tutkimaan kissannimiä ja antoivat sittemmin kiinnostavan aiheen myös pro gradu -tutkielmaani. Ja mitä tekee kissannimiin perehtyvä gradua pakertava opiskelija? Etsii innokkaasti kissamaista lähdekirjallisuutta. Näin löysin Harri Nymanin, joka oli tahollaan tutkinut kissanluukkuja, noita varsinkin vilja-

aitoista löytyviä kissanmentäviä aukkoja.

Olipas hän aiheen keksinyt! Moni totesi samaa kuullessaan minunkin graduaiheeni: kissoille annetut henkilönnimet.

Kissoja on tutkittu ja niistä on kirjoitettu, ja Harrin kanssa harmittelimme sitä, että siellä nämä kaikki kirjalliset tuotokset lojuvat, maamme yliopistojen kirjastojen ja arkistojen kätköissä. Ne pitää ehdottomasti tuoda jokaisen kissaihmisen ulottuville. Senkin noteerasimme, että moni kirjakauppojen ja kirjastojen kissakirja on käännösteos vieraista kielistä ja vieraista maista. Noissa opuksissa ei juuri meikäläisiä Mirrejä ja Miisuja, Touhoja ja Teppoja tapaa. Niin, kotimainen kissakirja kotimaisista kissoista. Se vasta olisi jotain!

Ei kissoja ilman hiiriä

28

Kukapa ei olisi nähnyt internetissä leviäviä hassunhauskoja kissakuvia? Kissat ovatkin netin yksi suosituimmista ellei jopa kaikkein suosituin aihe. Eikä ihme. Katsokaa nyt vaikka ääneskoskelaiskolli Vladimir Punikin tangotaitoja.

Teoksessamme katit vievät lukijan historian poluille. Tätä ennen ne johdattivat meidät tekijät samoille poluille, jotka kaipasivat vielä HESY-jäsenlehti 2/2012

selvittelyä ja tutkimista. Milloin elivät kotiseutujemme ensimmäiset kissat ja mistä ne tänne oikein saapuivat?

Entäpä mistä tulee suomen kielen sana kissa? Millaisia ovat kirjallisuutemme ensimmäiset kissat ja missä niitä on tavattu? Miten keskiaikaisessa Suomessa suhtauduttiin kissoihin ja varsinkin mustiin sellaisiin?

Yhtäkkiä olimme keskellä kiehtovia kysymyksiä, joihin pyrimme löytämään vastauksia. Suomen ensimmäisistä kissoista on vähän tietoa, mutta tiettävästi ne tassuttelivat maamme kamaralle suunnilleen tuhat vuotta sitten. Kissasanan ja myös katin ja kollin alkuperät alkoivat nekin hahmottua. Ja tiesitkös, että kissa tarkoittaa myös nahkaista pussukkaa, perunoiden nostamisessa käytettävää haarakuokkaa ja sahan haritusmittaria, näin muun muassa? Nämä olivat ainakin minulle uusia juttuja.

Kuin kissat ja koirat, sanotaan. Kyllä koirakin vilahtaa kirjamme sivuilla, ainakin luvussa, jossa tutustutaan Kissa-

Suomen kissakunnan tuhatvuotinen tarina yksissä kansissa Vladimir Punikista otetut valokuvat hurmaavat ympäri maailmaa. Tämä otos on World´s Coolest Cat -kuvakilpailun Sitting Cat -sarjan voittokuva.

alkuisiin paikannimiin. Mutta koiraakin tärkeämpi eläin kissojen historiassa on hiiri. Laivakissat ja hiiret, kujakissat ja hiiret, navettakissat ja hiiret. Hiiriä ei näillä historian poluilla voi missään nimessä sivuuttaa. Navettakissoja voi kutsua eläviksi hiirenloukuiksi, kun taas maalaistalojen tupakissat olivat enemmän lemmikkejä.

Jos Suomen ensimmäisistä kissoista löytyi vähän todistusaineistoa, myös säätyläiskissat osasivat lymyämisen taidon. Onneksi wanhojen sanomalehtien sivuilta löytyi pieniä ilmoituksia, joissa etsittiin karkulaisia, kuten Suomi-lehdessä 16.3.1889: ”Lasten lemmikki harmaan ja walkean kirjawa kissa, jos on kenen kartanoon majautunut, niin pyydän sitä hywäntahtoisesti ilmoittamaan Wendla Ketoselle”. Lisäksi tuon ajan visiittikortit, nuo valokuvista tehdyt käyntikorttien edeltäjät, antoivat osviittaa ylemmän luokan kissoista.

Ainakin miljoona kirjallista kissaa Kissojen Suomi näyttäytyy myös raameissa ja kehyksissä, lauluissa ja teatterilavoilla, sarjakuvissa ja TV-ruuduissa.

Akseli Gallen-Kallela ja Albert Edelfelt ovat ikuistaneet omanlaisensa kissat tunnettuihin maalauksiin Akka ja kissa sekä Tyttö ja kissa. Omasta mielestäni yksi mielenkiintoisimmista kissamaisuuksista liittyy taiteilija Helene Schjerfbeckiin: hänestä ei ehkä olisi tullut taiteilijaa ilman kissoja! Kiinnostava on myös Misukka-kissan tarina. Se on nimittäin toiminut innoittajana rakennustaiteelliselle muotoilulle, kun sen emäntä ja isäntä osallistuivat kilpailuun.

Eikä se ollut mikä tahansa kilpailu, vaan

tehtävänä oli suunnitella Monacon kasino- ja kongressikeskus.

Ainakin miljoona kirjallista kissaa.

Näin kuuluu kirjallisuuden kissoista kertovan luvun otsikko Kaarina Helakisan Ainakin miljoona sinistä kissaa -kirjaa mukaillen. Kuten kerrottua, minä kun olen kissannimistä kiinnostunut, niin tottahan innostuin Halogeenitaskulamppu-nimestä. Sen keksineen ja kynäilleen kirjailijan kotona asusteli muun muassa Liekki, jolla oli kuin punainen lieska kyljessä, ja Eljas, joka sai pentuja ja jonka nimi muuttui Elisapetiksi, sekä Remontti, joka osallistui keittiön tulisijan muuraustalkoisiin. Kirjamme sivuille olisi ollut ehdolla ja tarjolla ainakin miljoona erilaista kissaa, joiden kautta olisimme voineet kurkistaa moniin kulttuurin aloihin ja saloihin, mutta ikävä kyllä, kaikki eivät millään mahtuneet teokseen.

Kissan arvoinen kissaihminen Vaikka emme ihan miljoonaa, niin ilahduttavan monta Suomen kissakunnan edustajaa saimme mukaan kirjaamme.

Suurin osa sivuilla viihtyvistä kateista on ehtoja kotikissoja. Mutta ei toki unohdeta rotukissojakaan. ”Tein piipahduksen” Suomen ensimmäiseen kansainväliseen kissanäyttelyyn, joka järjestettiin huhtikuun ensimmäisenä lauantaina 1961.

Paikalle kiemurteli kymmenien metrien mittainen jono ja ensimmäisen päivän jälkeen piti painattaa lisää pääsylippuja.

Omanlaisensa kissatapaukset ovat eri tehtävissä ja oloissa elävät todelliset kissat. Ja voin vakuuttaa, että niiden miettiminen, etsiminen, löytäminen ja haastatteleminen oli mukavaa ja mieluisaa! Ja niinpä kirjassa näyttäytyy Lintulan luostarikissoja, napapiirin tallikissoja, trahteeraavia koskenkorvalaiskissoja, maailman cooleimmaksi valittu kissa, palvelutalon tassuterapeutti sekä temppu- ja agilitykissoja. Hysss, mikä kumma ääntelee vajassa? Pieni musta mytty viedään HESY:lle ja pysyvä koti löytyy HESY:n eläintenhoitajan luona. Myös tämä orpokissa Emman tarina lukeutuu kattien historian polkuja elävöittäviin kissatapauksiin.

Suomen kissojen ja kattien polku HESY-jäsenlehti 2/2012

alkoi historian hämäristä ja tuo lopulta nykyajan lemmikkipiireihin, joissa on tarjolla luksuspetejä ja automatisoituja kissanluukkuja. Tarjonta hämmästytti minua. Mutta niin se vain on, että aitoa läsnäoloa ei voi ostaa. Kun olemme läsnä kissamme kanssa, voimme ottaa oppia lemmikeistämme. Kissat jos mitkä hallitsevat rentoutumisen. Kissat jos mitkä arvostavat itseään ja osaavat olla välittämättä muiden mielistelystä. Nämä ovat kieltämättä hyviä taitoja itse kullekin kaksijalkaiselle. Kanssakirjoittajani Harri Nyman on pukenut ajatuksen sanoiksi ja lisäykseksi kissakirjaamme: Siispä kissaihminen, arvosta itseäsi, olet upea ja itseoikeutettu olevainen juuri sellaisena kuin olet, kissan arvoinen!  Kirjoittaja on Kissojen Suomi – Katit historian poluilla -kirjan toinen kirjoittaja.

Kirjassa esitellään myös HESY:n toimintaa.

Minna Keinänen ja Harri Nyman: Kissojen Suomi, Katit historian poluilla SKS syyskuu 2012 Ovh. 33,50 € Saatavilla SKS:n verkkokaupasta www.finlit.fi/kirjat ja kirjakaupoista kautta maan.

29

TEKSTI Katariina Harju KUVA Tiina Nuutinen

Kodittomille kissoille uusi alku

J

oensuun Tuupovaarassa, keskellä Öllölän kylää, sijaitsee vanha kauppakiinteistö. Siellä Risto ja Leena Niemelä antavat kodittomille kissoille hoivaa, kunnes ne löytävät uuden kodin.

– Taloon on tuotu kissoja, jotka ovat olleet kamalan sairaita, virtsatietulehduksia ja muuta. Olemme hoitaneet ne terveiksi, Leena Niemelä kertoo.

Kun taloon tulee uusi kissa, Niemelät ottavat siltä punkit pois, madottavat sen ja vievät eläinlääkäriin. Kissat rokotetaan ja leikataan. Niemelät selvittävät, mistä eläin on löytynyt, ja ilmoittavat asiasta paikalliseen radioon.

Periaate on, että yhtään tervettä kissaa ei lopeteta.

Huostaanotettuja kissoja Syyt kissojen tuloon ovat monenlaiset.

Niiden omistaja saattaa olla sairas, kuollut tai muuten kykenemätön huolehtimaan lemmikistään. Joskus kissa vain löytyy tienposkesta. Niin ikään kesämökkipaikalta saattaa löytyä kesäkissan pennut, jotka pitää ottaa hoiviin ennen kuin ne villiintyvät.

Osalle kissoista löytyy uusi omistaja.

Kaikille, kuten kovin aroille yksilöille, ei aina kotia löydy. Eräs kissa on ollut Niemelöillä jo neljätoista vuotta.

Pariskunnalla on aina ollut omiakin lemmikkejä: parhaimmillaan heillä on ollut kuusitoista kissaa ja kaksi saksanpaimenkoiraa. Aikoinaan vanha Roosakoira kulki emäntänsä mukana, kun tämä hoiti kissoja.

Leena ja Risto Niemelä ovat auttaneet kissoja 17 vuotta ilman ainuttakaan vapaapäivää. Vuosittain noin viisikymmentä kissaa saa heidän avullaan uuden kodin.

HESY on tukenut Leena ja Risto Niemelän toimintaa lahjoittamalla heille sellaista hiekkaa, ruokaa ja kirpputoritavaraa, jota yhtistys ei ole itse tarvinnut. www.ollolankissat.net

Rahasta on tiukkaa Kissakodin toiminta rahoitetaan sen yhteydessä toimivalla kirpputorilla. Lisäksi se saa yksityisiä lahjoituksia ja Joensuun kaupungilta 168 euroa vuodessa.

– Koko ajan saa taistella, saadaanko ruoat kissoille, Risto Niemelä harmittelee.

He saattavat ajaa satoja kilometrejä kissojen vuoksi, ja matkarahat täytyy kerätä kirpputorilta.

– Mutta pääasia on, että eläimiä autetaan. Ei tätä paikkaa pystyisi pitämään, jos ei olisi eläinrakas.

– Olisi kiva saada nuoria kesätyöläisiksi. Tarvitsisimme järjestelyapua kirpputorilla ja apua kissojen huoneiden siivoamisessa, Leena Niemelä toivoo.  30

HESY-jäsenlehti 2/2012

Sarjakuva

HESY-j채senlehti 2/2012

31

JOUKKOKIRJE SOPIMUS 100587 .BB04

TÄMÄ OSOITELAPPU ON MYÖS HESY RY:N JÄSENKORTTI

Tulevia tapahtumia: 23.9. klo 14–17 HESYn ruskariennot

Tule tutustumaan toimintaamme syyskauden avajaisissa. Luvassa on ohjelmaa ja asiaa koiranhoidosta. Esittelemme myös etsijäkoirien toimintaa ja kerromme, mitä voi tehdä, jos lemmikki pääsee karkuteille. Eläinsuojelukeskus, Yhdyskunnantie 11, Itä-Pakila.

4.-5.10. klo 11–17 Maailman eläinten päivä

Poikkea HESYn teltalla Lasipalatsin kulmalla. Esittelemme eläinsuojelutoimintaa ja myymme yhdistyksen tuotteita.

HUOM! Säävaraus.

7.10. HESY Kallion kirjastossa

Kallion kirjasto viettää 100-vuotisjuhlia ensi syksynä. Juhlaviikon yhteydessä kirjasto poistaa koirakiellon ja toivottaa nelijalkaiset ystävät tervetulleiksi tiloihinsa. Sunnuntaina 7. lokakuuta kirjastossa järjestetään eläinaiheinen tapahtuma, johon myös HESY osallistuu. Osoite: Viides linja 11.

25.–28.10 Helsingin kirjamessut

HESY esittelee toimintaansa ja myy kirjoja, joulukortteja ja vuoden 2013 seinäkalentereita. Helsingin Messukeskus, Messuaukio 1.

10.–11.11. Lemmikki 2012

HESY esittelee toimintaansa ja myy kannatustuotteitaan lemmikkieläinmessuilla. Helsingin Messukeskus, Messuaukio 1.

1.–2.12. klo 14–17 Joulupuodin avajaiset

Joulupuodissa myydään kierrätettyjä joulukoristeita ja lahjoja, HESYn joulukalentereita sekä vuoden 2013 seinäkalentereita. Eläinsuojelukeskus, Yhdyskunnantie 11, Itä-Pakila.

8.–22.12. Eläinten joulukeräys

HESYn lipaskeräys kodittomien eläinten hyväksi Lasipalatsilla klo 12–18 ja Itäkeskuksessa Tallinnan aukiolla klo 13–17.

Seuraa tapahtumia myös Hesyn nettisivuilta: www.hesy.fi HUOM! Muutokset tapahtumiin mahdollisia.

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry, Yhdyskunnantie 11, 00680 Helsinki.

TEE HESYLLE LAHJOITUS: NORDEA 200118-113063 IBAN:FI09 2001 1800 113063 HELSINGIN ELÄINSUOJELUYHDISTYS YHDYSKUNNANTIE 11 00680 HELSINKI

L A H J O I T U S E L Ä I N T E N A U T T A M I S E E N 100586