Hesy 2 2014 digi by HESY ry.

hesy Jäsenlehti | Medlemsblad 2/2014

2nd Family Tattoo auttaa kodittomia eläimiä

Akupunktiosta apua myös eläimille

Virikkeellistäminen eläintarhassa

Aivojumppaa eläimille ja hoitajille

Jäsenlehti Medlemsblad 2/2014

Seuraavat yritykset ja yhteisöt ovat tukeneet HESYn toimintaa. Sponsorien ansiosta rahamme ovat riittäneet paremmin!

Hallituksen varsinaiset jäsenet Styrelsens egentliga medlemmar Anne Roine (varapuheenjohtaja | viceordförande) Heidi Leyser-Kopra Jukka Marttila Kristiina Ovaskainen Hallituksen varajäsenet Styrelsens suppleant Lena Lundell Mari Nevalainen Jäsenmaksu | Medlemsavgift Jäsenmaksulomakkeita saa toimistosta Anmälningsblanketter fås fråm kontoret Aikuisjäsen | Vuxenmedlem 25 € Nuorisojäsen (alle 18 v.) Juniormedlem (under 18 år) 15 € NORDEA 174530-130031 IBAN: FI11 1745 3000 1300 31

Anita Shadevitz Genrewear Kesko Olini Oy Royal Canin Tuko Logistics Vetcare

Eläinsuojelukeskus Yhdyskunnantie 11, 00680 Helsinki Toimisto avoinna ma – pe klo 10 –18 Puh. (09) 54200 100 (ma – pe 10 –17) Faksi (09) 54200 142

Suuret kiitokset myös kaikille uusille ja vanhoille eläinkumppaneillemme!

Talous- ja jäsenasiat Puh. (09) 54200 100 (ma – pe 10 –17)

Kodittomien eläinten avustustili För djurens väl NORDEA 200118-113063 IBAN:FI09 2001 1800 113063 Koiratalon avustustili Hundhusets donationskonto NORDEA 157230-410019 IBAN: FI86 1572 3000 410019 Eläinsuojelukeskuksen peruskorjaustili Konto för grundrenovering NORDEA 200118-133194 IBAN: FI60 2001 1800 133194 Muista merkitä viestitietoihin maininta ”Lahjoitus” tai käytä vaihtoehtoisesti viitenumeroa: 100586. Rahankeräysluvan numero: 2020/2013/4325 Rahankeräyslupa ajalle: 5.3.2014–31.12.2014

hesy | jäsenlehti 2/2014

Eläintilat: ma – pe ja su klo 15 –18 Kirpputori: ma – pe klo 15 –18, la klo 12–15 ja su klo 12–18 Perintöpuoti, Mäkelänkatu 34: ma – pe klo 11–18 Djurskyddscentralen Samhällsvägen 11, 00680 Helsingfors Öppet må – fr kl. 10 –18 Tel. (09) 54200 100 (må – fr kl. 10 –17) Fax (09) 54200 142 Djurens förvaringslokalitet: må–fr och sö kl. 15 –18 Lopptorget: må–fr kl. 15 –18, lö kl. 12–15 och sö kl. 12–18 Arvboden, Backasgatan 34: må–fr kl. 11–18, lö stängt

Pääkirjoitus | Ledaren 3

Eläintarhassa vain mielikuvitus on rajana 4

Eläinten virikkeellistäminen Korkeasaaressa Ilmastonmuutosnäyttelyn myyntituotto HESYn hyväksi 9 HESYn hallitus 2014 – 10

Mitä kissa ostaisi 12

Kissan ruokinta Nostetaan kissa pöydälle 16 Djurens Parti pitää eläinten puolia

Camilla Drugge Saarniluoto

Puheenjohtaja | Ördförande Susanna Paavilainen

Hengähdystaukoja eläinlääkärin arkeen 18 Eläinlääkärin ja eläintenhoitajan arkea HESYllä

Hesyn jäsenyhdistykset esittelyssä 21 Mikkelin eläinsuojeluyhdistys ry, Kouvolan seudun eläinsuojeluyhdistys, Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistys Akupunktiolla parannetaan myös eläimiä 24

Minna Rinkinen

KIITOS Yhteistyökumppaneillemme

Tässä lehdessä

Lipaskeräysliike 27 2nd Family Tattoo on eläinrakas tatuointiliike Lukunurkka 28 Toisensa löytäneet – Katukatti Bob HESY 2019 29 Katse kohti tulevaisuutta HESYn tuotekuvasto 30 Tulevia tapahtumia 32 Hevosista hamstereihin – eläinsuojelua ennen ja nyt

Anu Perälä

Päätoimittaja | Chefredaktör Anne Roine Toimitussihteeri Redaktionssekreterare Erja Veivo Taitto | Art Direktor Satu-Tuulia Oksanen Kansikuva | Pärmbild Juha Välimäki Ilmoitusmyynti Annonsförsjälning Lea Heikkinen Puh tel 040 756 1219 Ilmoitushinnat | Annonspriser 1/1 400 € • 1/2 225 € • 1/4 120 € Toimituksen osoite Helsingin eläinsuojeluyhdistys, Jäsenlehti, Yhdyskunnantie 11, 00680 Helsinki Redaktionens adress Helsingfors djurskyddsförening, Medlemsbland, Samhällsvägen 11, 00680 Helsingfors Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. Tidningen utkommer två gänger om året på våren och på hösten. Painos | Upplaga 3100 kpl / 3100 st. Painopaikka | Tryckeri W Production OÜ

Pääkirjoitus | Ledaren

Anne Roine varapuheenjohtaja viceordförande

HESY suuntaa katseensa tulevaisuuteen

HESY riktar sin blick mot framtiden

Yhdistyksemme täyttää tänä vuonna kunnioitettavat 140 vuotta. Yhdistyksen olemassaolon aikana tuhannet ihmiset ovat tehneet Suomen eläinsuojelun eteen pyyteetöntä ja rikasta työtä. Ilman heitä kaikkia Helsingin eläinsuojeluyhdistys eli HESY ei olisi pystynyt vaikuttamaan maamme eläinsuojeluun niin voimakkaasti kuin se nyt on. Tuhannet eläimet ovat kulkeneet yhdistyksemme eläintilojen kautta uuteen kotiin. Teistä jokainen, jäsen, vapaaehtoinen työntekijä, kirpputorille lahjoittaja, tavaroiden ostaja, lahjoituksen antaja tai testamentin luovuttaja, on ollut mukana rakentamassa autetuille eläimille uutta mahdollisuutta turvalliseen elämään. Siksi HESY on enemmän kuin rekisteröity yhdistys. Se on yhteisö, jossa meillä kaikilla on yhteinen visio ja tavoite auttaa hädänalaisia elämiä kohti parempaa elämää.

Vår förening uppnår det här året en lång och ansenlig ålder på 140 år. Under dess tillvaro har tusentals människor inom föreningen arbetat ovillkorligt och mångsidigt för att främja djurskyddsverksamheten i Finland. Utan dem alla skulle HESY inte ha kunnat påverka vårt lands djurskydd på ett så präglande sätt som den nu har gjort. Tusentals djur har fått ett nytt hem genom vår förening. Var och en av er, medlem, volontär, donator till lopptorget, köpare av saker, donationsgivare eller testamenterade, har bidragit till att bygga på nya möjligheter till ett tryggt liv åt alla de hjälpta djuren. Därför är Helsingfors djurskyddsförening mer än en registrerad förening. Den är en gemenskap där vi alla har en gemensam vision och ett mål: att hjälpa djur i nöd till ett bättre liv.

Eläinsuojelutyö on usein varsin epäkiitollista. Saamme vastaamme paljon välinpitämättömyyttä, olankohautuksia ja kärsimyksen sivuuttamista. Silti me jatkamme tärkeää työtämme väsymättä, huomiseen uskoen. Onnistumisia on myös paljon. Konkreettisena esimerkkinä on mainittava, että nykyisten hylättyjen tai villikissojen lukumäärä on pudonnut vuosi vuodelta, kiitos sitkeän valistustyön. Kissojen siruttaminen ja leikkaaminen ovat yhä useammin omistajien valintoina. Valitettavasti työmme ei ole loppumassa. Keskeneräiset haasteet odottavat uusia päätöksiä. Turkistarhaus, pentutehtailu, koe-eläinten käyttö ja tehokasvatus tuotantotiloilla ovat eläinten hyvinvoinnin kannalta kipeitä ongelmia. Valmistumassa oleva uusi eläinsuojelulaki tuo omat käytäntönsä myös meidän toimintaamme. Keväällä aloittanut HESY:n hallitus on käynnistämässä yhteistyössä henkilökunnan kanssa uuden strategiatyönsä, johon kutsumme koko jäsenistön mukaan. Tästä lisää tarkemmin tämän lehden sivuilla. Työnimenä on HESY 145 vuotta ja strategiatyömme visiona Helsingin eläinsuojelujärjestö HESY 145 vuotta. Minkälainen yhdistyksemme on? Missä fyysisesti sijaitsemme? Mihin eläinsuojelun osa-alueisiin keskitymme? Kuinka monta upeaa, työtämme tukevaa jäsentä meillä on? Mitä me kaikki saamme yhdessä aikaiseksi? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin saamme vastaukset, uudet suunnitelmat sekä toteutuneet toimenpiteet strategiatyön avulla. Jotta työmme onnistuu ja asiat etenevät, hallitus on päättänyt palkata yhdistyksellemme toiminnanjohtajan. On varsin selvää, että hallituksen vapaaehtoinen työpanos ei riitä näin mittavan työn tekemiseen. Toiminnanjohtajan palkkaaminen on jatkoa edellisen hallituksen kiitettävälle ajatukselle henkilöstö- ja toimistopäällikön palkkaamisesta. Uusi strategiatyö sekä siihen liittyvät toimenpiteet vaativat kuitenkin laajempaa näkemystä ja osaamista koordinoinnin sekä toteuttamisen tasolla. Toivomme, että saamme yhdistyksellemme pitkäaikaisen työntekijän, joka mahdollistaa myös työntekijöillemme kauan kaivatun työrauhan sekä viihtyvyyden tärkeän ja vaikean työn parissa.

Djurskyddsarbetet är ofta tämligen otacksamt. Vi bemöter mycket likgiltighet, axelryckningar och ignorering av lidande. Trots detta fortsätter vi vårt viktiga arbete, otröttliga och med framtidstro. Det finns också flera framgångar. Som ett konkret exempel är bra att nämna det nuvarande antalet övergivna eller vildkatter som har minskat för varje år, tack vare ett gediget upplysningsarbete. Chip på katter och sterilisering är vardag för allt flera hemkatter. Tyvärr tar vårt arbete inte slut. Ofullbordade utmaningar väntar på nya beslut. Pälsfarmning, valpfabriker, användning av försöksdjur och intensiv uppfödning är allvarliga problem med tanke på djurens välmående. Djurskyddslagen som snart är färdig, för med sig sin egen praxis till vår verksamhet. Detta är orsaken till att vår verksamhet fortsätter fastän människorna ändras. Den på våren sammansatta styrelsen inleder tillsammans med personalen sitt strategiarbete, till vilket alla medlemmar inbjuds att ta del av. Mer om detta kan läsas i denna tidning. Arbetsnamnet är: HESY 145 år. Visionen för vårt strategiarbete är: Helsingfors djurskyddsförening HESY 145 år. Hurdan är vår förening? Var är vi fysiskt belägna? Vilka delområden i djurskydd fokuserar vi på? Hur många underbara medlemmar har vi som stöder vår verksamhet? Vad åstadkommer vi tillsammans? Och många flera frågor enligt verksamhetsbransch, till vilka vi genom detta arbete får svar på samt nya planer och genomförda åtgärder. För att vårt arbete ska lyckas och ärenden ska fortskrida, har styrelsen bestämt sig för att anställa en verksamhetsdirektör till vår förening. Det är mer än tydligt att styrelsens frivilliga arbetsinsats inte räcker till att utföra ett så här omfattande arbete. Att anställa verksamhetsdirektören är en fortsättning på föregående styrelses utmärkta tanke att anställa en personal- och kontorschef. Det nya strategiarbetet och åtgärder i anknytning till detta kräver emellertid bredare uppfattning och kunnande inom koordinering och genomföring. Vi hoppas att vi får en långvarig medarbetare till vår förening som också möjliggör våra anställda en saknad arbetsfrid och trivsel i ett viktigt och ofta svårt arbete.

Lähdetään yhdessä rakentamaan yhdistyksestämme vakavaraista, isoa ja vankkaa eläinsuojelujärjestöä, jonka hengen loi kunnioitettu Zacharias Topelius vuonna 1870 perustaessaan tämän yhdistyksen hennot juuret. Lisää välähdyksiä hienosta historiastamme saamme näyttelyssä, joka pidetään Virka-gallerian näyttelytiloissa Kulmassa 5.– 30.11.2014. Tuotamme sinne alkutaipalettamme sekä nykypäivän eläinsuojelutyötä kuvaavia valokuvasuurennoksia. Näyttelyn ohessa järjestämme ohjelmaa ja kutsumme paikalle muun muassa eläinsuojelun saralla ansioituneita vierailijoita sekä esiintyjiä.

Låt oss tillsammans göra vår förening till en ekonomiskt stabil, stor och stark djurskyddsorganisation, vars anda skapades av ansedde Zacharias Topelius när han 1870 lade grund för föreningen. Mer av vår fina historia får vi njuta under vårt jubileumsår 5.11–30.11 i Virka Gallerians utställningsutrymmen Kulma. Dit producerar vi förstorningar på fotografier av våra tidiga år samt bilder av dagens djurskyddsarbete. I anknytning till utställningen arrangerar vi program och bjuder på plats bland annat gäster och uppträdare meriterade inom djurskyddsverksamheten.

Kulmassa nähdään!

Vi ses i Kulma! hesy | jäsenlehti 2/2014

Herkkujen etsintää. Pikkumarmosetti etsimässä mahlaa rei´itetystä pölkystä.

Jotta eläintarhan eläimet pääsisivät toteuttamaan luonnollisia tarpeitaan, purkamaan energiaansa ja kehittämään sekä kehoaan että aivojaan, ne tarvitsevat päivittäistä virikkeellistämistä.

Eläintarha ssa vain

mielikuvitus rajana Teksti ja kuvat | Camilla Drugge Saarniluoto

lkona paukkuu tammikuun armoton pakkanen, mutta heti Korkeasaaren Amazonia-talon ovella vierailija kohtaa lämpimän, kostean tuulahduksen. Amazoniassa asustaa trooppisia, eteläamerikkalaisia eläimiä, joita hoitaa kuusi eläintenhoitajaa. Eläintenhoitajien työhön kuuluvat arkirutiinit, kuten eläintilojen puhtaanapito, tarkkailu ja ruokahuolto, mutta heiltä vaaditaan myös runsaasti luovuutta, kekseliäisyyttä ja uusia oivalluksia eläinten virikkeellistämiseen. Virikkeellistäminen terminä kätkee sisäänsä suuren määrän erilaisia aktivoivia toimia, joilla kaikilla pyritään luomaan eläimelle mahdollisuus toimia lajilleen ominaisen käytöksen mukaisesti, siis kuten eläin luonnollisessa ympäristössään tekisi. Ruoan etsiminen, pesän rakentaminen, ongelmanratkaisu, lajikumppanien seura ja jopa saaliseläimeltä

Älykkäät eläimet, kuten papukaijat, kaipaavat erityisen paljon toimintaa voidakseen hyvin. pakeneminen ja suojautuminen ovat niitä toimintoja, joille virikkeellistäminen tarjoaa korvikkeen eläintarhassa. Kunkin eläinlajin virikkeellistäminen poikkeaa toisesta, vaikka idea on kaikissa sama. Eläintä virikkeellistettäessä täytyykin huomioida eläimen luontainen käytös, luonnolliset tar4

hesy | jäsenlehti 2/2014

peet, koko, ravinnontarve ja -laatu, luonnonmukainen elinympäristö ja lajitoverit. Tarhaeläinhoitaja Susan Nuurtilan vastuulla Amazonia-talossa ovat trooppisista linnuista sinikurkkuarat, munkkiaratit, patagonianaratit ja hyasinttiarat. Niiden lisäksi Nuurtila hoitaa marsuja, aguteja ja ilmeisesti vanhinta Euroopan eläintarhoissa elävää, jo 40-vuotiasta laiskiaista. – Virikkeellistäminen on mielestäni aika oleellinen osa eläinten hyvinvointia. Kyllähän ihmisetkin tarvitsevat virikkeitä! Sama pätee eläimiin. Jos eläimet vain ovat ja syövät, onko niillä kivaa? Jopa laiskiaista voi aktivoida. Vaikka eläin nukkuu 15 tuntia vuorokaudesta, se testaa innokkaana aina uudet kulkureitit, jos häkkiin tuodaan uusi köysi tai oksa, Nuurtila kertoo. Älykkäät eläimet, kuten papukaijat, kaipaavat erityisen paljon toimintaa voidakseen hyvin. Ne rakastavat repimistä ja tuhoamista. Siksi papukaijoille on eläintenhoitajienkin kannalta helpompi tarjota virikkeitä kuin korjata linnun tuhon jälkiä. – Kun papukaija esimerkiksi tekee pesää luonnossa, se repii ja kaivaa itselleen koloa. Jos papukaijojen pesimävire halutaan saada heräämään, niille annetaan revittäväksi pahvilaatikoita ja muuta silputtavaa. Se vastaa samaa kuin mitä ne luonnossa tekisivät, Nuurtila kertoo. Virike lajin mukaan Koska virike on virike ainoastaan silloin, kun se jaksaa kiinnostaa eläintä, on uusia virikkeitä kek-

sittävä koko ajan ja niitä on vaihdeltava päivästä toiseen. – Mielestäni sekin on jo virikettä, ettei virikkeitä ole aina tarjolla. Papukaijat kyllästyvät aika nopeasti joihinkin virikkeisiin, jolloin otan ne pois vähäksi aikaa tai vaihdan uuteen. Välillä on myös hetkiä, jolloin niillä ei ole mitään ylimääräistä, mutta silloin ne kyllä järjestävät itse virikettä, Nuurtila naurahtaa. Linnut nauttivat erityisen paljon sählypallojen hajottamisesta. Papukaijat pitävät värikkäistä esineistä, joten suosituimpia ovat olleet pinkit ja oranssit pallot. Muita suosikkiesineitä ovat muun muassa koirien lelut, tuoreet oksat ja jopa erilaiset ruuvit ja mutterit, joita papukaijat availevat usein nokallaan. Kumma kyllä, papukaijan nokka on niin kova, ettei muttereistakaan aiheudu linnulle vaaraa eivätkä edes niiden pienet osaset koskaan ajaudu kurkkuun asti. Hyasinttiara ei sen sijaan tarvitse muuta virikettä kuin vastakkaisen sukupuolen lajikumppanin. – Hyasinttiaroilla on niin vahva pariside, etteivät ne oikeastaan tykkää leikkiä. Niille riittää toistensa sukiminen ja ”kädestä” kiinni pitäminen. Hyasinttiarat ovat kylki kyljessä ja parittelevat, se riittää. Jos niille laittaa lelun, niin niitä ei voisi vähempää kiinnostaa. Hyasinttiarat sitoutuvat kumppaniinsa eliniäksi, eivätkä saa tarpeekseen toistensa seurasta, Nuurtila toteaa. Arateille taas kaikki uusi on todella jännittävää. Ne näkevät häkkinsä yläosan isoista ikkunoishesy | jäsenlehti 2/2014

Vasemmalla Yllä. Verkon keskellä valkopääsakeja odottaa kesäkurpitsaa, porkkanaa ja siemenillä täytettyjä sählypalloja. Vasemmalla alla. Eläintenhoitaja Susan Nuurtila esittelee papukaijojen leluja. Oikealla. Papukaijat pitävät haastavistakin virikkeistä. Tällaiset mutterit avautuvat arojen nokissa nokkelasti.

ta ulos ja viihtyvät ikkunan ääressä orrella istuen ja ulkoelämää seuraten. Joskus taivaalla saattaa lentää kanahaukka, eikä se jää Nuurtilan mukaan keneltäkään Amazonia-talossa huomaamatta. Silloin aratit ilmoittavat lähestyvästä vaarasta korkeuksistaan kovalla äänellä ja hyvin kuuluvasti. Luonnonmukaiset ärsykkeet Sekalaumat ja lajikumppanien läsnäolo ovat myös virikkeellistämisen keinoja. Eläimille on seuraa toisistaan, ja sekalaumoilla pyritään entistä luonnonmukaisempiin olosuhteisiin. On tietysti valittava tarkoin, mitä lajeja voi yhdistää samaan tarhaan. Yksi onnistunut esimerkki Korkeasaaressa on tarha, jossa elää kahdenlaisia pikkuapinoita. Yhteiselon ansiosta kahdeksalla valkopääsakilla ja kahdella kultatamariinilla on enemmän tilaa, mutta myös seuraa toisistaan. Luonnossakin eri apinalajit elävät samoilla alueilla. Näitä pikkuapinoita, sekä maailman pienimpiä apinoita, pikkumarmosetteja, hoitaa Amazonia-talossa eläintenhoitaja Kaisa Tapola. – Sekalaumoissa lajit virikkeellistävät toinen toisiaan. Tämä on tyypillinen tapa eläintarhoissa maailmalla, ja juuri siihen pitäisi pyrkiä, että useampia lajeja olisi samassa tarhassa. Tarkoituksena on nyt lähitulevaisuudessa yhdistää tamariinien ja sakien joukkoon myös marmosetit, Tapola visioi. Eräs yksinkertaisimmista virikkeellistämisen keinoista on ruoka. Kun eläin joutuu tekemään töitä ravintonsa eteen, se aktivoituu ja joutuu käyttämään sekä kehoaan että älyään. Ruokaa ei jokaisella syöttökerralla tarjota samasta kiposta samassa paikassa, vaan sitä voidaan piilottaa eri puolille tar6

hesy | jäsenlehti 2/2014

haa, kätkeä esineiden sisään ja tarjoilla esimerkiksi kasvikset aina hieman erikokoisina paloina. Ruoan tarjoilussa otetaan huomioon se, miten eläin luonnossa ruokansa saalistaisi. Vaikka ruoka tarjottaisiin eläintä haastavalla tavalla, kuuluu hoitajien vastuualueisiin myös tarkkailla, että kukin eläin saa riittävästi ja riittävän usein syödäkseen. Siksi ruokaa tarjoillaan esimerkiksi pikkuapinoille kerran päivässä myös valmiina suoraan kiposta. Ruokailurytmissä pyritään säännöllisyyteen, mutta se, mitä, mistä ja minkälaisina paloina ruoka tarjoillaan, vaihtelee. Kultatamariineilla on pitkät sormet, joilla ne luonnossa kaivavat koloista hyönteisiä. Korkeasaaressa tamariineille tarjotaan siemeniä ja jauhokuoriaisen toukkia heinillä ja puruilla täytetyistä koreista tai pahvilaatikoista, jolloin apinat joutuvat kaivamaan ruoan niistä esiin. Marmoseteilla taas on talttamaiset alahampaat, joilla ne pystyvät kovertamaan puun kaarnaan reiän mahlan syömistä varten. – Me jäljittelemme tätä ruokailutapaa tarjoamalla kynsiapinoille niille suunniteltua Marmoset Gum -jauhetta, joka sekoitetaan veteen ja ruiskutetaan rei’itettyihin pölkkyihin. Tätä kumimaista mahlaa marmosetit etsivät kovertamalla ja nuolemalla puuta. Ne joutuvat pyörimään pölkkyjen ympäri ja etsimään ainetta rei´istä. Se on niille yksi virike, Tapola kertoo. Pinnoista piristettä Apinoita aktivoivat myös erilaiset pinnat. Korkeasaaressa apinoiden tarhoista löytyy paljon eri tasoja: luonnon oksia ja oksista roikkuvia lautoja. Lisäksi tarhan keskellä on suuret betonista valetut keinopuut. Erilaisilla pinnoilla hyppely sekä ruoan kurkottelu ja poimiminen hankalista paikoista aktivoivat apinan aivoja ja kroppaa. – Apinoilla on havaksesta (verkkokudoksesta) tehty matto, joka on alustana hankala, koska se on epästabiili. Ruoan hakeminen verkolta on virike, koska sen eteen joutuu tekemään töitä. Ruokaa on tarjolla myös oksilta roikkuvissa palloissa ja roikkuvien lautojen päällä. Apinat tykkäävät kiipeillä ja ne joutuvat näin käyttämään käsiään tai koko kroppaansa, jotta ne pääsevät kohteeseen. Luonnon oksien vaihtaminenkin on yksi virikkeistä.

Erilaisilla pinnoilla hyppely sekä ruoan kurkottelu ja poimiminen hankalista paikoista aktivoivat apinan aivoja ja kroppaa. – Apinat merkitsevät reviiriään. Kun tilaan ilmestyy uusi oksa, niiden on pakko alkaa merkata sitä. Tapola on iloinen, että Korkeasaaressa pikkuapinoilla on kesäisin mahdollisuus ulkoiluun. – Meillä on siitä hyvä tilanne, että meillä on ulkohäkit. Tarhan yli lentävät lokit ja sen katolle hypähtävät riikinkukot aiheuttavat apinoissa luonnollisen pakoreaktion. Sellaisissa tarhoissa, joissa apinoilla ei ole ulkoilumahdollisuutta, niille tuotetaan tällainen vastaava positiivinen shokki niin, että häkin yli lennätetään haukkasiluettia. Silloin apinat joutuvat pakenemaan ja puolustautumaan, kuten luonnossakin, Tapola kertoo. Heikoimman lenkin ehdoilla Hyvä virike ei välttämättä ole monimutkainen tai kallis, mutta sen aiheuttaman ärsykkeen on vedottava mielikuvitukseen ja luovuuteen. Maailman paras lelu saattaa syntyä esimerkiksi tyhjästä ämpäristä, johon on leikattu reikiä, tai vanhasta, hesy | jäsenlehti 2/2014

solmitusta köydenpätkästä. Virikkeen kuitenkin arvostelee viime kädessä eläin itse. Jos uusi lelu ei kiinnosta eläintä, sitä ei joko edes kokeilla tai se jää nurkkaan ensimmäisen kokeilukerran jälkeen. Joskus virikkeellistämiseen tarkoitettu aktiviteetti voi olla eläimelle liian haastava. Tällöin eläin saattaa turhautua. Esimerkkinä eläintenhoitaja Tapola kertoo, että valkopääsakeille tehty verkolla suljettu ruoka-astia oli yksinkertaisesti liian hankala rasti lauman vanhemmalle urokselle. Pitkällis-

Meillä on hyvin sitoutuneita ja asiansa osaavia hoitajia, jotka ovat lähteneet liikkeelle siitä, että jokaisella eläimellä on oikeus suorittaa lajilleen tyypillistä toimintaa. ten pähkäilyjenkään jälkeen apina ei tajunnut, miten lajitoverit saivat ruokansa kiposta ulos. – Sakien kanssa täytyy olla tietyllä tavalla hienovarainen, koska lajin urokset ovat vähän yksinkertaisia. Lauman vanhempi uros ei tajunnut virikettä, vaan suuttui niin paljon, että virike oli pakko ottaa pois. Virikkeissä mennäänkin aina lauman heikoimman lenkin mukaan. Virikkeen täytyy ottaa huomioon jokaisen yksilön resurssit. Jos eläimiä ei virikkeellistettäisi, ne alkaisivat käyttäytyä stereotyyppisesti. Oireena saattaisi olla

vaikkapa seinän jatkuva nuoleminen, oman jalan kaluaminen tai apaattisuus. – Jos eläimet eivät voi hyvin, ne eivät myöskään lisäänny. Se on aika konkreettinen mittari. Papukaija, joka ei voi hyvin, voi myös alkaa nyppiä sulkiaan, Nuurtila kertoo. – Lauman sisäiset jännitteet kasvavat, jos eläintä ei virikkeellistetä. Se, ettei eläimellä ole tekemistä, saattaa aiheuttaa tappeluita, koska johonkinhan se energia on käytettävä, Tapola summaa. Virikkeellistämistä pyritään toteuttamaan Korkeasaaressa esimerkillisesti. Tapolan mukaan eläintarhassa on aina pyritty virikkeellistämään kaikkia eläimiä. – Tosin isoilla märehtijöillä ja isoilla kissoilla se on vähän vaikeampaa. Pieniä eläimiä on aina helpompi virikkeellistää. Meillä on hyvin sitoutuneita ja asiansa osaavia hoitajia, jotka ovat lähteneet liikkeelle siitä, että jokaisella eläimellä on oikeus suorittaa lajilleen tyypillistä toimintaa. Tapolalta eivät ideat lopu jatkossakaan. – Suurin osa meistä on jäseninä erilaisissa eläintarhayhteisöissä esimerkiksi Facebookissa. Niistä olen löytänyt muutamia aivan älyttömän makeita juttuja, joita toivon saavani toteuttaa täällä. Ideoita on aivan älyttömästi! ■ Valkopääsakien ja kultatamariinien elämää Korkeasaaressa voi seurata livekameran välityksellä osoitteessa: www.korkeasaari.fi/ajankohtaista/livekamerat/sakikamera#

Haasteita lemmikin arkeen Jokainen lemmikin omistaja haluaa pitää huolta eläimensä hyvinvoinnista. Tasapainoisen ruokavalion ja riittävän levon ohella virikkeet ovat sekä koirille etta kissoille elintärkeitä. Lisäksi virikkeellinen toiminta vahvistaa parhaimmillaan eläimen ja omistajan välistä suhdetta. Virikkeetön koira tai kissa ei yksinkertaisesti voi hyvin, ja usein ongelmakäytökseksi luokiteltu käytös saadaan kitkettyä lisäämällä aktivoivia toimia eläimen arkeen. Kotieläimelle voidaan tarjota virikkeitä soveltamalla arkirutiineja niin, että ne mahdollistavat eläimen luontaisen käytöksen. Eläintenkouluttaja ja koulutusneuvoja Tommy Wirén tarjoaa tähän käytännön vinkkejä. Wirén mainitsee ruoan tarjoilun yhdeksi virikkeellistämiskeinoksi. Ruoan tarjoilu voidaan suunnitella niin, etta se tarjoaa eläimelle haasteita. Wirén ehdottaa käyttämään erilaisia keinoja, joilla ruoan tarjoilu voidaan luoda koiralle mielenkiintoisemmaksi. Kupin sijaan ruoka voidaan tarjota esimerkiksi piilottamalla se pihaan, jolloin

hesy | jäsenlehti 2/2014

eläin saa työskennellä sen löytämiseksi. Ruoan tarjoilu voidaan hoitaa myös siten, etta koiralle tarjotaan ruokaa toiminnan kautta pitkin päivää sen sijaan, että sille tarjoillaan kerralla valmis annos. Wirén mainitsee, että ruoka on tärkeä osa ehdollista työskentelyä.

Liikuntaa lisäämällä voidaan parantaa eläimen hyvinvointia. Eläin kiinnostuu, kun se ymmärtää toiminnan ja palkkion yhteyden. Ruoka onkin oiva keino virikkeellistää koiria. Lisäksi koiraa voidaan virikkeellistää erilaisilla leluilla. Tarjolla on useita leluja, joiden sisälle voidaan kätkeä pieniä herkkupaloja. Näin koira joutuu työskentelemään niiden ulos saamiseksi. Laumaeläimenä koira nauttii seurasta.

Sekalaumoissa kissat ja koirat voivat virikkeellistää toisiaan. Wirén huomauttaa, että tämä onnistuu sen mukaan, kuinka kiinnostuneita ne ovat toisistaan. Myös lajikumppanien seura leikkeineen on merkittävä virike. Liikuntaa lisäämällä voidaan parantaa eläimen hyvinvointia. Liikunta on itsessään jo virike, ja luonnossa liikkuminen sekä yhteinen toiminta lisäävät omistajan ja koiran yhteenkuuluvuutta, jolloin yhteistyö arjen eri tilanteissa parantuu. Myös kissa nauttii ulkoilusta. Kotikissaa voi kävelyttää hihnassa, jolloin se voi turvallisesti tutkia ymparistöään. Luonto tarjoaa paljon aistivirikkeitä niin koirille kuin kissoille. Koiran ja kissan tyytyväisyyttä sekä hyvinvointia voidaan parantaa merkittävästi muuttamalla pieniä arkirutiineja mielenkiintoisemmiksi. Lisää vinkkejä koiran aktivoimiseksi löytyy Tommy Wirénin kirjasta Onnistu koiran kanssa. ■ Helen Pickering

Olennaisin tekijä suhteessani eläimiin ovat lapsena koetut kodin ja ympäristön luontoa ja sen elämää kunnioittavat asenteet

Ilmastonmuutos-näyttelyn myyntituotto HESYn hyväksi Kuvataiteilija Anita Shadevitzin

Kahvila ROI:ssa 15.7.– 31.8.2014 pidetyn kesänäyttelyn myyntituotolla tuettiin HESYn toimintaa. Shadevitzin maalausten aiheet ottavat kantaa ilmastonmuutokseen ja päätösten tekoon koko maailmaa koskevassa ympäristöpolitiikassa. Teoksissa aistii taiteilijan huolen. Päätöksillä ja muutoksilla on nyt kiire. Valitaanko kahdesta vaihtoehdosta talous vai tulevaisuus… tai jospa sittenkin molemmat? Anita käsittelee maalaustensa

aiheita symbolisesti meren kautta. Kuvataitelija halusi tukea HESYä, koska eläinsuojelutyö on hänelle hyvin tärkeä asia. – Olennaisin tekijä suhteessani eläimiin ovat lapsena koetut kodin ja ympäristön luontoa ja sen elämää kunnioittavat asenteet. Vanhempani sekä sisareni ja veljeni jakavat eläinrakkauden kanssani. HESY esittää Anita Shadevitzille lämpimät kiitokset kodittomien eläinten puolesta. ■

HESYn hallitus 2014 –

Anne Roine Olen Anne Roine, työskentelen yrityksille sekä organisaatioille valmennuksia ja koulutuksia

tuottavassa yrityksessä. Eläimet ovat aina olleet minulle tärkeitä. Siitä lähtien kun muutin kotoa pois, asuinystävinäni on ollut jyrsijöitä, kissoja ja koiria. Nykyisin kanssani majailee rottweileruros Jaajo ja itämainen kissa Ashima, joka löysi minut HESYn kissatalosta. Työni ohessa toimin ongelmakoirien kouluttajana ja kuntouttajana ja pyrin auttamaan lemmikkieläimiä edistämällä niiden uudelleensijoituksia. Eläinten auttaminen on osa luonnettani, enkä osaa elää muulla tavoin. HESYllä haluan kehittää työyhteisön hyvinvointia. Eläinsuojelukentällä työ on rankkaa, ja siinä joutuu näkemään ja hyväksymään paljon erilaisia kipeitä tilanteita. Siksi kannustava ympäristö on vankka tukiverkko ja voimavara. Se auttaa jaksamaan työn haasteissa. Hallituskauden aikana pyrin kasvattamaan yhdistyksen painoarvoa ja näkyvyyttä ja edesauttamaan, että eläinten hyvinvointi huomioidaan laajemmin julkisessa keskustelussa ja tätä kautta myös lainsäädännössä. HESYllä pitäisi olla rooli suomalaisten omantunnon herättelijänä ja valistajana: helposti saatavilla, kasvavana ja voimakkaana eläinten puolestapuhujana ja -toimijana.

Susanna Paavilainen olen Susanna Paavilainen, ja toiminut lemmikkihotelliyrittäjänä yhdeksän vuotta. Eläinrakas olen

ollut lapsesta asti. Tällä hetkellä minulla on kolme koiraa ja kaksi kissaa. Toinen kissani on otettu HESYltä ja toinen tuttavan kautta vahinkopentueesta. Nuorempi Kössi-koirani on Espanjasta tuotu rescue-koira, josta olen kouluttanut homekoiran ja jonka kanssa käyn töissä. Kaksi muuta koiraani ovat kodinvaihtajataustaisia kultaisianoutajia, joista toisen koulutan niin ikään homekoiraksi.

Kristiina Ovaskainen

Lemmikkien kanssa työskennellessä olen joutunut välillä erittäin haasteellisiin tehtäviin, esi-

Olen Heidi Leyser-Kopra, eläinsuojeluvalvoja Turusta. Olen työskennellyt kokopäivätoimisesti eläinsuojelutehtävissä ensi keväänä 20 vuotta. Kotiyhdistykseni Turun Eläinsuojeluyhdistyksen (TESY) hallituksessa olen ollut vuodesta 1998. Toimiva yhteistyö sekä päättäjien että viranomaisten kanssa on tehokkaan eläinsuojelutyön ehdoton edellytys. Turun uusi eläinhoitola rakennettiin vuonna 2011 kaupungin ja Turun Eläinsuojeluyhdistyksen yhteisprojektina. Tässä 2 000 000 euron investoinnissa Turun Eläinsuojeluyhdistys ry oli mukana 500 000 eurolla. Valvontaeläinlääkärin toimitilat ovat samassa kiinteistössä, joten viranomaisyhteistyö on hyvää ja joustavaa. Tätä Turun mallia olisi hyvä saada laajemmallekin Suomeen. Eläimiä voidaan suojella parhaiten yhteistyötä tekemällä!

Olen Mari Nevalainen, kahden tyttären äiti, eläinlääkärin vaimo sekä kultaisennou-

tajan ja kahden kissan emäntä Espoosta. Koulutukseltani olen valtiotieteiden maisteri, tiedottaja (MTi), auktorisoitu opas sekä ryhmäliikunnan ohjaaja. Viimeiset 10 vuotta olen työllistänyt itseni yrittäjänä. Olen myös Espoon Vihreiden kaupunginvaltuutettu ja valtuustoryhmämme 1. varapuheenjohtaja. Eläinten oikeudet ja hyvinvointi sekä niiden puolesta toimiminen ovat olleet sydämen asiani lapsesta lähtien. Parasta eläinsuojelutyötä on pyrkiä ehkäisemään kaltoin kohtelua ennakolta. Asiallisella tiedottamisella voidaan vaikuttaa myös asenteisiin ja tuotantoeläinten kohteluun sekä turkistarhaukseen, jotka ovat hyvinvointivaltioon täysin soveltumatonta julmuutta. Sivistyneessä hyvinvointivaltiossa on turvattava myös eläinten hyvinvointi ja elämisen arvoiset olot.

hesy | jäsenlehti 2/2014

onnellinen omistaja. Nelli (16) on tullut perheeseemme HESY:n kautta, Sonjan (14) olen tuonut Kambodzasta ja viimeisin tulokas, Sira-koira (6 kk) matkasi meille Romaniasta. Työskentelen politiikan aitiopaikalla ja yritän edesauttaa eläinsuojelua myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen kautta. Yhdistyksen toimintaa haluaisin kehittää entistä avoimempaan, tehokkaampaan ja suvaitsevampaan suuntaan. Myös lihansyöjä voi olla eläinsuojelija, vaikka en itse nisäkkäitä syökään – eettisistä syistä.

Heidi Leyser-Kopra

Mari Nevalainen

Olen Kristiina Ovaskainen, toimituspäällikkö ja kahden löytökissan ja yhden rescue-koiran

Nora Nevalainen

Katri Lehtola

merkiksi eläinsuojelullisiin toimiin. Välillä joudumme etsimään uusia koteja kissoille, koirille ja jyrsijöille. HESYllä haluankin keskittyä valistukseen, jonka tavoitteena on opettaa eläimen omistajat vastuullisiksi. On tärkeää tarjota apua ajoissa niin, että ihmiset eivät palaisi loppuun ja kasvattaisi eläimiä kurjissa oloissa.

Lena Lundell Olen Lena Lundell, HESYn hallituksen varajäsen ja sihteeri. Päivätyössäni toimin logistiikan ja laadun parissa. ”Työmaaltani” haluaisin tuoda HESYnkin toimintoihin enemmän prosessiajattelua ja järjestystä työtapoihin ja niiden dokumentaatioon. Vapaa-aikani kuluu pääasiassa koirien kanssa. Minulla on kaksi monirotuista: HESYltä otettu Paavo ja muualta otettu Nelli. Molempien kanssa harrastetaan Etsijäkoiraliitossa kadonneiden eläinten etsintää. Nelli on jo osa-aikaeläkeläinen mummeli ja Paavo taas 5-vuotias energiapakkaus, joka opiskelee kovasti päästäkseen tositoimiin karkureiden jäljille. Hulivili-Paavon kanssa käymme myös Koirakoulu Masseterin tarkkisluokalla opiskelemassa käytöstapoja.

Jukka Marttila Olen Jukka Marttila, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri. Olen ollut HESYn hal-

lituksessa jo useita kausia, välillä varapuheenjohtajanakin. Tällä hetkellä olen hallituksen varsinainen jäsen ja vastuualueeseeni on aina kuulunut HESYn eläinten hoito ja lääkintä. Päivätyössäni toimin Helsingin Eläinlääkärikeskuksen vastaavana eläinlääkärinä ja johtajana. Helsingin Eläinlääkärikeskus on toiminut itäisessä Helsingissä, Vesalassa, jo lähes kolme vuosikymmentä. Vapaa-ajat kuluvat maaseudun rauhassa Savonlinnan lähellä vaimon ja kissa "Karvisen" kanssa; viikot hoitelen pääkaupunkiseudun lemmikkipotilaita.

hesy | jäsenlehti 2/2014

Mitä kissa ostaisi? Tieto ja uskomukset kissan oikeaoppisesta ravinnosta herättävät keskustelua. Miten vastuullinen kissanomistaja voi tarjota lemmikilleen parasta mahdollista ravintoa, joka myös maistuu kissalle? Teksti | Sari Sakala

tetaan yksi hiiri, paloitellaan, nautitaan tuoreena. Näin voisi lukea kissojen reseptikirjassa, joskin nykyisille kotikissoille on useimmiten tarjolla omistajan tarjoilema ateria laadukkaammista raaka-aineista ja helpommin nautittavassa muodossa. Usein kastikkeessa, hyytelönä tai kuivaraksuina. Aterian ravitsemuksellinen koostumus on silti yllättävän lähellä hiiren koostumusta. Hyvin tärkeää on muistaa, että kissa ei ole kasvissyöjä. – Kissan ruokinta perustuu sen ymmärtämiseen, mitä ovat kissan luontaiset fysiologiset tarpeet. Toisin kuin koira tai ihminen, kissa on puhdas lihansyöjä, sanoo eläinlääketieteen tohtori, dosentti Minna Rinkinen. – Kissan ideaaliateria olisi hiiri tai muu pieni jyrsijä, jonka luonnossa elävä kissa syö kokonaan, karvoineen ja luineen päivineen. Korkeintaan sappirakon se saattaa jättää syömättä. Hiiri sisältää kaikki tärkeimmät kissan tarvitsemat ravintoaineet. Viljaa vai ei? Mitä kissanruokapakkausten tuoteselosteita lukiessa tulisi ensisijaisesti ottaa huomioon? – Lihan tai eläinperäisten tuotteiden on syytä olla tärkein ainesosa, jolloin ne on mainittu raaka-ainelistassa ensimmäisenä. Vaikka kissojen usein oletetaan syövän kalaa, se ei ole eläimen luontaista ravintoa. Siksi kalan ei pitäisi olla ensimmäinen aine 12

hesy | jäsenlehti 2/2014

tuoteselosteessa, Rinkinen selvittää. Viljaa kissa voi nauttia pieniä määriä. Esimerkiksi kissan ravinnokseen pyydystämän hiiren mahalaukussa saattaa olla viljaa, mutta sitä on sopivassa määrin. Suurempi annos voi aiheuttaa ongelmia. – Kissan elimistö ei ole tottunut käsittelemään hiilihydraatteja, vaan käyttää niitä huonosti hyödykseen. Siksi hiilihydraatit varastoituvat helposti kissan elimistöön rasvana. Liika vilja, riisi tai peruna voi siis aiheuttaa kissalle terveydellisiä haittoja, kuten lihomista ja diabetesta. Vaikka kissan perheessä ei syötäisi lihaa tai eläinperäisiä tuotteita, on karvaisen ystävän ravinnontarve otettava huomioon tarjoamalle tälle lihaa, Rinkinen muistuttaa. – Vegekissa ei ole terve kissa. Vaikka proteiinin saanti turvattaisiinkin, kissalle välttämättömiä aminohappoja on vain lihassa. Vaikka vanha käsitys elää tiukassa, ei kissalle saa antaa maitoa. Jos joitain maitotuotteita, esimerkik-

si kermaviiliä, haluaa välttämättä tarjota, on niiden oltava laktoosittomia. Kaikki mitä kissa tarvitsee Viivi Monerus Malmin Musti ja Mirri -myymälästä sanoo, että eläinkaupan ruuissa on suurempi lihapitoisuus kuin markettien kissanruuissa. Hän muistuttaa, että on hyvä varmistaa kissanruuan olevan täysravintoa, etenkin jos kissalle ei anneta muuta ruokaa. Täysravinnossa on kaikki ne ravintoaineet, joita kissa tarvitsee. Jos ruoka on lisäravintovalmiste, se ei yksinään riitä kissan ravinnoksi. – Osa kissoista ei syö kaikkea, vaan pelkästään nuolee kastikkeen ja jättää lihanpalat kipon pohjalle. Tämä on huomioitu joissakin ruuissa niin, että tarvittavat ravintoaineet ovat myös kastikkeessa, hän kertoo. Rinkinen on samoilla linjoilla. Hänen mukaansa ei ole tavatonta, että kissalla on yksipuolisesta ruokavaliosta johtuvia puutostiloja, joskin se on nykyään harvinaisempaa kuin ennen. Hän luottaa siihen, että suurimpien kissanruokavalmistajien ruoka on tarpeeksi monipuolista ja että niitä varten on olemassa tarkat säädökset, joita noudatetaan.

Raakaruokinta voi olla yksipuolista Raakaruokinnan suosio on noussut, mutta jos haluaa noudattaa pelkästään sitä, on tiedettävä, mitä tekee. – Jos kissalle syöttää esimerkiksi jauhelihaa, sydäntä tai kalaa, on lisäravinnekalsiumin antaminen suositeltavaa. Järvikala on pakastettava tai kypsennettävä. Raakaruokintaan saa ainekset myös eläinkaupasta pakasteina, Monerus neuvoo.

Kissan elimistö ei ole tottunut käsittelemään hiilihydraatteja. Siksi hiilihydraatit varastoituvat helposti kissan elimistöön rasvana. Minna Rinkinen varoittaa, että väärin toteutettu raakaruokinta voi johtaa kissan ravinnon yksipuolisuuteen. – Omistajan tarkoitus voi olla hyvä: hän uskoo syöttävänsä kissalleen ”vain parasta”, esimerkiksi pelkkiä sisäelimiä, joista kissa pitää. Puutostilat voi havaita turkissa: sen väri on samea, mustilla kissoilla jopa hailakan punainen. Myös ihottumaa voi ilmetä. Liian yksipuolinen ravinto pentuna voi aiheuttaa luuston kehityksessä ongelmia, mikä voi myöhesy | jäsenlehti 2/2014

Minna Rinkinen

Mari Tikka

Tarjontaa riittää. Liian yksipuolinen ravinto pentuna voi aiheuttaa luuston kehityksessä ongelmia ja johtaa myöhemmin tuki- ja liikuntaelinongelmiin. Raksut voi valita mm. kissan iän, sukupuolen, hormonitoiminnan, kunnon, allergioiden, turkin pituuden sekä mahdollisten virtsatieongelmien perusteella.

Hiirenpyydystäjä. "Kissa on puhdas lihansyöjä", sanoo eläinlääketieteen tohtori, dosentti Minna Rinkinen.

hemmin näkyä tuki- ja liikuntaelinongelmina. Tavallisin ravitsemuksellinen ongelma on kuitenkin liikaruokinta. – Lemmikkikissoista noin puolet kärsii ylipainosta. Kun monet sisäkissat saavat hyvin vähän tai eivät ollenkaan liikuntaa, voi niille tulla ylipainoa ja jopa ihmisten 2-tyypin kaltainen diabetes, Rinkinen sanoo. Vaihtelu virkistää Vaikka moni kissan täysravinto onkin suunniteltu kattamaan kissan ravintotarve läpi sen koko aikuiselämän, kissakin voi kaivata välillä vaihtelua ruokaansa. Rinkinen antaisi kissalle vaihtelun vuoksi kuiva- ja märkäruokaa ja erilaisia makuja. Raakaravintoa voi antaa satunnaisina herkkuaterioina, jos kissa niistä pitää. a t – Joidenkin kissos i Mu jen pitää noudattaa eri• Suurin ravitsemuksellinen terveysriski koisruokavaliota sairakissoilla on liikaruokinta. Jopa puolet ussyystä, missä tapaukkotikissoista on ylipainoisia. sessa yhden ruuan anta• Kissa ei ole kasvissyöjä, vaan tarvitminen on täysin perussee ravinnokseen lihaa. Kissalle vältteltua. tämättömiä proteiinia ja aminohappoEläinkaupoissa on ja on vain lihassa pitkät hyllyrivistöt eri14

hesy | jäsenlehti 2/2014

laisia erikoisruokia, yleensä kuivamuonaa mitä erilaisimpiin tarkoituksiin. Raksut voi valita esimerkiksi kissan iän, sukupuolen, hormonitoiminnan, kunnon, allergioiden, turkin pituuden sekä mahdollisten virtsatieongelmien perusteella, mutta lisäksi myös sen mukaan, onko kissa sisä- vai ulkokissa. Jopa nirsoileville kissoille on kolmea erilaista laatua, joissa kussakin nirsoilun peruste on eri. Pieneläinten ravitsemukseen perehtynyt Rinkinen ei näe erikoisruuissa mitään huonoa, joskaan ei usko niiden koostumuksissa olevan suuria eroja. – Esimerkiksi vanhojen kissojen ravinnossa voidaan ottaa huomioon munuaissairauksien ehkäisy pienemmällä fosforipitoisuudella. Lihavuuteen taipuvaisille kissoille voidaan antaa tavallista kevyempää ruokaa. Eläinkaupan ruokia ei ole kuitenkaan kehitelty samalla perehtyneisyydellä eri tarpeisiin kuin eläinlääkärillä myytävät, erilaisten sairaustilojen tukihoitoon kehitetyt ruuat. Niiden koostumus voi olla hyvinkin erilainen, ja käyttö vaatii eläinlääkärin suosituksen. Tunteita herättävät markettiruuat Ruokakauppojen kissanruuat, tutut latzit ja whiskasit, herättävät etenkin nettikeskustelussa eripuraa, jopa tunteenpurkauksia. Niiden uskotaan ai-

heuttavan jopa hengenvaarallisia terveyshaittoja kissoille. Pitäisikö ruokakauppojen merkkejä karttaa? – En ainakaan sanoisi, että ruokakauppojen kissanruuat ovat epäkelpoa ravintoa. Suurten brändien, kuten Purinan ja Nestlén, ruoka on turvallista, koska yhtiöillä on valvontaa ja tuotekehitystä, ja monet seuraavat yhdysvaltalaisen AAFCO:n (Association of American Feed Control Officials) suosituksia. Toki liha on kallista, ja hinta ja laatu vastaavat yleensä toisiaan: mitä halvempaa ruokaa, sitä pienempi lihapitoisuus siinä oletettavasti on, Rinkinen sanoo. Hänen näkemyksensä perustuu kansainväliseen yhteistyöhön pieneläinten eläinlääkärikomitean ravitsemuskomiteassa, jonka jäsen hän itse on. Vaikuttaa siltä, että hiirensyöjäkissa on tullut suhteellisen lyhyessä ajassa kauas alkuperäisestä ruokavaliostaan. Vaihtoehtoja riittää. Se, mistä kissansa ruuan ostaa, on jokaisen omistajan itse harkittavissa. Mutta mitä eläinlääketieteen tohtori itse tarjoaisi kissalleen? – Minulla on ollut kissoja ja ostin niille myös ruokakaupasta suurien valmistajien ruokaa. Hyvin ne voivat. ■

Aavikon peto säästelee vettä Voiko kissaa ruokkia pelkällä kuivaruualla? – Voi, jos kissa on terve ja saa riittävästi vettä, Minna Rinkinen vastaa. Usein kissan ongelma on liian vähäinen veden juominen, mikä saattaa aiheuttaa virtsatieongelmia. Jos kissa juo liian vähän, kannattaa suosia märkäruokaa. – Aavikkoeläimenä kissalla on taipumus säästellä saamaansa vettä, mistä voi aiheutua virtsatieongelmia ja ummetusta. Siksi kuivaruokavaliolla elävää kissa pitää innostaa juomaan. Juomiseen houkutteluun eläinkaupoista löytyy omat tuotteensa, esimerkiksi juoma-automaatit, joissa vesi virtaa ja pysyy raikkaana kaiken aikaa. Jo veden tarjoaminen riittävän suuresta astiasta ja veden vaihtaminen päivittäin voi riittää houkuttelemaan kissaa juomaan. Myös vesiastian materiaalilla voi olla merkitystä. – Kuivaruokien energiantiheys on suurempaa, eli pelkkää kuivaruokaa syövällä kissalla on riski lihoa, Rinkinen muistuttaa. hesy | jäsenlehti 2/2014

Nostetaan kissa pöydälle

Eläin ei ole ihmisen hyödyke, ja eläimillä on oltava oikeus elää luonnollisessa ympäristössään mahdollisimman luonnollisissa oloissa.

Djurens parti pitää eläinten puolia

Teksti | Heli-Anneli Valinen Kuvitus | Satu-Tuulia Oksanen

jatus eläinten puolueen perustamisesta Ruotsiin ehti muhia Jonas Paulssonin mielessä muutamia vuosia, ennen kuin hän päätyi sellaisen puheenjohtajaksi. Paulsson kuvaili tammikuussa ruotsalaismedia Dagens Opinionin haastattelussa puolueen perustamisen taustoja. Hän kertoi kaivanneensa Ruotsiin erityisesti järkevää ympäristöpoliLoppuvuodesta 2013 perustettu tiikkaa ja puoluetta, joeläinoikeuspuolue Djurens parti ka toimisi solidaarisesti on lyhyessä ajassa saavuttanut eläimiä kohtaan. Tuolloin ympäristöpaljon kannatusta Ruotsissa. puolue Miljöpartietin Nyt se jatkaa täyttä höyryä kohti edustajana kunnanvalsyksyn valtiopäivävaaleja. Tämä tuustossa vaikuttanut on sen tarina. Paulsson oli tyytymätön puolueensa linjaan itselleen tärkeissä avainkysymyksissä. Eräs suurimmista epäkohdista oli ylisuuri lihankulutus, joka ei ole ainoastaan eläinkysymys, vaan myös merkittävä ympäristö- ja terveyshaitta. Lopulta lisäpontta uuden puolueen perustamishankkeelle antoi puolustusvoimien aikomus laajentaa ampumaharjoitusaikaa Vättern-järven yllä 20 päivästä 50 päivään. Se nähtiin uhkana useille alueen lintulajeille. Paulsson ja Djurens partin ideoija ja alullepanija Johanna Parikka Altenstedt yhdistivät voimansa. Eläinpuolue sai näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa ja keräsi nopeasti kasaan tarvitsemansa 1500 kannattajaa. Se rekisteröitiin 17.2.2014. Puolue pitää tärkeänä tehtävänään edustaa eläinten ääntä politiikassa. Eläinten elinoloja ja elämää koskevia päätöksiä tehdään jatkuvasti, ja eläinnäkökulma on Djurens partin mukaan otettava huomioon kaikessa päätöksenteossa. Lisäksi on vahdittava olemassa olevien eläinsuojeluasetusten noudatta16

hesy | jäsenlehti 2/2014

mista ja rangaistava niiden rikkomuksista. Puolueen tavoitteena oli alusta asti osallistua sekä kevään EU-vaaleihin että syksyn valtiopäivävaaleihin. Djurens parti -puolue ei ole maailmalla ainoa laatuaan. Eläinoikeuspuolueita on perustettu myös useisiin muihin Euroopan maihin, kuten Englantiin, Portugaliin, Espanjaan, Turkkiin ja Saksaan. Djurens partin esikuvana on etenkin Hollannin vuonna 2002 perustettu Partij voor de Dieren, joka kuvailee olevansa maan nopeimmin kasvava poliittinen puolue. Se on myös ensimmäinen eläinpuolue, joka on saanut edustajan Euroopan parlamenttiin. Tämän tärkeän etapin se saavutti kevään vaaleissa. Djurens partin manifesti eläinten hyväksi on muotoiltu Hollannin eläinpuolueen vastaavaa manifestia mukaillen. Manifesti julistaa oikeutta eläimille Djurens parti esittelee politiikkansa arvoperustan manifestissaan. Sen mukaan kaikki puolueen toiminta tähtää luonnon monimuotoisuuden kunnioittamiseen, sen kestävään käyttöön ja ihmisen eettiseen toimintaan. Eläin ei ole esine tai alisteinen ihmisen eduille ja pyrkimyksille, vaan pikemminkin monella tapaa ihmisen kaltainen. Eläinten kärsimystä ihmisen viihteen vuoksi ei pidä sallia esimerkiksi sirkuksissa, turkisteollisuudessa, härkätaisteluissa tai kalastuksessa. Tiedotteessaan puolue linjaa

perusarvokseen eläimen itseisarvon kunnioittamisen. Eläin ei ole ihmisen hyödyke, ja eläimillä on oltava oikeus elää luonnollisessa ympäristössään mahdollisimman luonnollisissa oloissa. Djurens parti kiinnittää huomiota etenkin karjanhoitoon, liha- ja vaateteollisuuden eläimiin sekä susikysymykseen, joka oli eräs kiistellyimmistä eläinsuojelukysymyksistä Ruotsissa puoluetta perustettaessa. Djurens parti kritisoi voimakkaasti maan susipolitiikkaa ja ruotsalaisten vihamielistä asennetta susia kohtaan. Tärkeitä kysymyksiä puolueen asialistalla ovat lisäksi koe-eläinten ja kodittomien eläinten olot. ”Yhteiskunnassamme on suuri määrä eläimiin vaikuttavia asioita. Meillä on paljon tehtävää”, Jonas Paulsson sanoo tiedotteessa. Yksi ajankohtaisista eläinkysymyksistä Ruotsissa on sikaloiden olosuhteet. Ne paljastuivat viime vuonna julki tulleessa seurantatutkimuksessa kammottaviksi: saastaa, ahtautta, sairaita ja kuolleita eläimiä useissa sikaloissa. Paulsson kirjoittaa blogissaan puolueen kannattavan veroa eräänä ratkaisuna ongelmaan. Hän painottaa, ettei kenenkään tulisi voida ansaita rahaa eläinten kärsimyksellä. ”Ruotsissa ympäristöpolitiikka perustuu ympäristöveroon. Sama periaate tulisi omaksua eläinpolitiikkaan. Verotuksen avulla julmuus voidaan kitkeä elintarviketeollisuudesta ja alkaa

hiljalleen siirtyä kohti kestävää yhteiskuntaa ja kasvipainotteista ruokavaliota”, Paulsson linjaa. Kevään EU-vaaleissa puolue nosti tärkeäksi teemaksi kukkojen kohtelun ja kohtalon. Kukot ovat sivutuotteen asemassa hautomoissa, jotka toimittavat kanoja munateollisuudelle. Tästä syystä Euroopassa tapetaan satoja miljoonia vastakuoriutuneita kukkoja vuosittain. Djurens parti tähtää EU-politiikassaan myös asteittai-

seen luopumiseen eläinkokeista. Tähän pyritään ajamalla tutkimuksen investointeja ja vaihtoehtoisia menetelmiä, pienentämällä eläintuotteiden kulutusta ja saattamalla lihatuotteet verolle. Puolueen mukaan eläimille tulisi EU-asetuksin taata perusoikeudet kaikissa jäsenmaissa. Lisäksi se vaatii EU:n toimivan sen hyväksi, että eläimille myönnetään YK:n päätöslauselmalla kaikkialla tunnustetut oikeudet ihmisoikeuksien tapaan. Kohti valtiopäivävaaleja Djurens parti on perustamisestaan lähtien herättänyt sosiaalisessa mediassa paljon kiinnostusta ja kannatusta. Ruotsalaiset osoittivat tukensa eläinasialle ja vastaperustetulle puolueelle myös EUvaaleissa, joissa Djurens parti saavutti hyvän tuloksen: 8773 ääntä ja 0,24 % kannatuksen. Se oli vaaleissa pienistä puolueista toiseksi kannatetuin, heti euro-

kriittisen Junilistanin jäljessä. Kaiken kaikkiaan EU-vaalit olivat menestyksekkäät eläinasialle, sillä hollantilainen eläinoikeuspuolue keräsi kotimaassaan 4,2 % ääniosuuden ja sai paikan Euroopan parlamenttiin. Djurens partin seuraava etappi on syyskuiset valtiopäivävaalit, joihin se valmistautuu 17 ehdokkaan voimin. Paikallistasolla yksi puolueen tärkeimmistä tavoitteista on lihantuotannon vähentäminen muun muassa lisäämällä kasvisruokavaihtoehtoja kunnan laitoksissa. Djurens parti tähtää vaaleissa siihen, että eläinsuojelunäkökulma otetaan jatkossa huomioon politiikassa ja että kaikki päätökset perustuvat eläinten itseisarvon tunnustamiseen sekä niiden kärsimyksen minimoimiseen. Toistaiseksi ruotsalaiset ovat olleet vastaanottavaisia sen viestille. ■ Djurens parti: www.djurensparti.se/ hesy | jäsenlehti 2/2014

a j o k u a t s y d h ä Heng

eläinlääkärin arkeen

Viikoittainen työvuoro hylättyjen eläinten parissa on Maria Nyströmille keino saada irtiotto klinikkaeläinlääkärin päivärutiineista. Työnsä hän tekee aina täydestä sydämestään. Teksti | Hanna Huhtamäki

K Täydestä sydämestä. Maria Nyström aloitti työskentelyn HESYllä jo yli seitsemän vuotta sitten, kun hän oli vielä eläinlääketieteen kandidaatti.

hesy | jäsenlehti 2/2014

Kuvat | Erika Anette

ävin haastattelemassa HESYllä kerran viikossa työskentelevää eläinlääkäri Maria Nyströmiä ja katsomassa, minkälaisia ovat yhdistyksen hoidossa olevien pikkupotilaiden hoitotoimenpiteet näinä eläinlääkäripäivinä. Ennen saapumistani eräs kissapotilas oli juuri kastroitu ja viety virkoamishuoneeseen. – Kastraatiot, steriloinnit ja pattien poistot ovat isoimpia leikkauksia, joita täällä voidaan tehdä, koska HESYn vastaanotolla on luonnollisesti rajatut tilat ja välineet ja sen mukaiset toimet. Vaativammat leikkaukset suoritetaan muualla. Rutiinitoimenpiteisiin kuuluvat esimerkiksi sirutukset, jotka teemme paikan päällä myös kilpikonnille. Muutoin kilpikonnat hoidetaan toisaalla, kertoo Nyström. Hänelle yksi työpäivä viikossa löytöeläinten parissa merkitsee hengähdystaukoa arkeen, joka muutoin kuluu yksityisellä eläinlääkäriasemalla.

HESYllä vastaanottopäivään ei kuulu asiakaspalvelua, joka eläinlääkärin ammatissa saattaa usein olla hyvinkin vaativaa. Eläinlääkärin työssä tarvitaan rauhallista ja asiakaspalveluhenkistä työotetta, sillä eläimen omistaja saattaa olla vaikeampi tapaus kaikkine pelkoineen kuin itse potilas. Haastattelihoidettavat eläimet ja on itsekin koiranomistajana kokenut eläinlääkärin vastaanotolla Noin 90 prosenttia HESYn eläimistä on kissoja, jotka leikataan, usein oman olonsa koiraansa ahmadotetaan, rokotetaan ja tundistuneemmaksi. nistusmerkitään. Seuraavaksi Maria Nyström aloitti työskenyleisimpiä eläimiä ovat koirat, jottelyn HESYllä jo reilut seitsemän ka nekin leikataan, madotetaan, vuotta sitten, kun hän oli vielä rokotetaan ja tunnistusmerkitään, eläinlääketieteen kandidaatti. sekä kanit, jotka leikataan ja tun– Täällä hoidetaan vain rutiinistusmerkitään. Hammasvaivainitoimenpiteitä, joten yksityis set kanit saavat apua myös purupraktiikalla on enemmän mahdolkalustonsa kunnostukseen. lisuuksia perusteellisempiin diagSatunnaisempia vieraita HEnooseihin. Sen sijaan hoidokit ykSYllä ovat punakorvakilpikonnat sityisellä puolella saattavat olla ja maakonnat. Kummatkin lajit yhtä huonossa kunnossa kuin yhtunnistusmerkitään. Lisäksi maadistyksen hoidettaviksi juuri tuokonnien kynnet leikataan. Hiidut huostaanotetut eläimet, hän riä päätyy HESYlle ajoittain. Niille vertailee. Ammattirutiini auttaa jaksamaan Maria Nyströmin seuraava asiakas on marsu, jonka yhtäkkiseen nirsoiluun etsitään syytä. Mitään sen kummempaa vikaa ei kuiten-

tehtävä tyypillisin toimenpide on raapenäyte, jolla todetaan ulkoloisten häädön tarve. Mikäli HESYlle tulee kovin erikoinen laji tai jonkun eläimen oireet ovat omituisia, henkilökunta kääntyy erikoiseläinlääkärin puoleen.

hesy | jäsenlehti 2/2014

HESYn jäsenyhdistykset esittelyssä Eläintenhoitaja on korvaamaton työpari

Yllä. Hammaskiven poisto kissoilta on eläinlääkärin rutiinitoimenpiteitä HESYllä.

Vasemmalla. Eläimen rokotuskorttiin merkitään tiedot voimassa olevista ja jatkossa tarvittavista rokotuksista.

kaan löydy, eikä Nyström tunne marsun vatsaa painellessaankaan mitään sinne kuulumatonta. Marsu on siis ilmeisesti päättänyt vain vaatia herkkuja. Seuraavaksi Nyströmillä on työtehtävänään hammaskiven poisto kahdelta kissalta, mutta onneksi kissojen hammaskalusto näyttää olevan aivan puhdas ja hyvässä kunnossa. Maria Nyström vaikuttaa tekevän työtä täydestä sydämestään. Yksi kysymys askarruttaakin mieltäni ylitse muiden: miten eläinlääkärin ammatissa pidetään omat tunteet kurissa? – Ammattirutiinilla ja työhön tottumisella. Tunteita ei tässäkään työssä vain voi päästää liian valloilleen, jotta ammatissa jaksaisi. Jätän Maria Nyströmin, eläintenhoitajat ja pikkupotilaat jatkamaan päiväänsä ja toivon, että marsun ruokahalu palaa ennalleen. ■ 20

hesy | jäsenlehti 2/2014

Eläintenhoitaja on eläinlääkärille korvaamaton työpari, joka on perillä kaikkien HESYllä olevien eläinten kokonaiskuvasta ja tietää, mitkä eläimet tarvitsevat hoitoa nopeammin kuin toiset ja mitkä ovat kunkin yksilön tarpeet. Tämä on arvokasta tietoa, sillä HESYn kautta kulkee vuodessa noin 500 eläintä. Työnjako on toteutettu siten, että eläintenhoitaja suunnittelee valmiiksi päivän ohjelman ja toimenpiteet. Eläinlääkäri operoi tämän pohjalta eläimet. Lisäksi eläintenhoitaja siivoaa ja desinfioi eläinlääkärin huoneen ja steriloi instrumentit. Eläinlääkäri antaa eläintenhoitajalle ohjeet eläinpotilaiden jatkohoitoon.

Elaintenhoitaja suunnittelee päivän ohjelman ja toimenpiteet. HESYllä eläinlääkärin ja eläintenhoitajan päivittäisiä rutiinitoimenpiteitä ovat eläinten sterilointi- ja kastraatioleikkaukset, rokotukset, hammaskiven poisto, tunnistusmerkintä ja yleisterveystarkastukset. Leikkausten aikana eläintenhoitajan tärkein tehtävä on olla läsnä. – Eläintenhoitaja pitää kiinni eläimestä, kun se rauhoitetaan, ja on koko ajan lähellä. Avustaa aina tarvittaessa. Meillä yhteistyö sujuu ja on avointa. Luottoa on kumpaankin suuntaan, HESYn eläintenhoitaja Leena Muhonen kertoo. Eläintenhoitajan työ ei ole kevyimmästä päästä. Työ on raskasta ja vaativaa etenkin ruuhkahuippuina, kun HESYn tilat ovat täynnä. Vaikka potilaita olisi jonoksi asti, yhteen päivään mahtuu vain tietty määrä leikkauksia ja työtunteja. Työn palkitsevuus kuitenkin sitouttaa eläintenhoitajat ammattiinsa. – Olemme siinä mielessä erikoisessa asemassa, että HESYllä voimme vaikuttaa eläimen kuntoutumiseen ja pääsemme näkemään paranemisprosessia. Eläinlääkäriasemilla eläimet tulevat ja menevät, Muhonen tarkentaa. Hänen mielestään vaikeinta työssä on käsitellä villiintyneitä eläimiä, mutta toisaalta parasta on juuri se, kun tällaisen yksilön saa kesytettyä. Työn hyvä puoli on sekin, että mikään päivä ei ole samanlainen, mukaan mahtuu aina myös yllätyksiä. Erja Veivo

HESY on valtakunnallinen yhdistys, jolla on kuusi jäsenyhdistystä. Puolet näistä (Kissojen alkukoti ja apu, Kissojen Katastrofiyhdistys KKY ja Kodittomat eläimet Dewi) esiteltiin HESYn kevään numerossa. Nyt esittelyvuorossa ovat loput jäsenyhdistykset: Kouvolan seudun eläinsuojeluyhdistys,

Mikkelin eläinsuojeluyhdistys ja Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistys. HESY auttaa jäsenjärjestöjään eläinten sijoittamisessa ja tukee niitä sekä taloudellisesti että tavaralahjoituksin. Tarkoituksena on saada koko maan löytöeläintilanne paremmalle tolalle.

osa 2/2

Mikkelin eläinsuojeluyhdistys

MESY:n remontti on vihdoin valmis MESY:n löytöeläintalon remontti on läpäissyt katsastuksen, ja tärkeä eläinsuojelutyö jatkuu nyt ilman häiriötekijöitä. Yhdistys on talteenottanut eläimiä Mikkelin alueella jo 20 vuotta. Teksti | Ville Viherlaakso Kuva | Emmi Thure

Marita Lahtinen on ollut yhdistyksen toiminnassa mukana jo kahdeksan vuotta, joista viisi on vierähtänyt hallituksessa. Hän on viihtynyt työssään ja iloitsee tällä hetkellä siitä, että löytöeläintalon remontti on ohitse ja päässyt katsastuksesta läpi. – On mukavaa, ettei aikaa ja resursseja tarvitse enää käyttää remontointiin, vaan voimme nyt keskittyä eläinsuojelutyöhön, toteaa Lahtinen. MESY:n löytöeläintalo on 20 vuoden aikana vaihtanut paikkaa useamman kerran. Syinä muuttoihin ovat olleet aiempien rakennusten pienet tilat sekä huono kunto. Nyt tilanne näyttää yhdistyksen tulevaisuuden kannalta vakaalta ja lupaavalta. MESY:n puheenjohtaja

kautta kulki jopa 350 eläintä. Näistä kaksi kolmasosaa oli kissoja. Eläimistä 52 prosentille löydettiin uusi perhe ja 40 prosenttia palautettiin takaisin alkuperäiseen kotiinsa. Eläimistä 14 prosenttia lopetettiin kivuttomasti sairaussyistä. Kaikki löyViime vuonna MESY:n

Kissanpennut työllistävät. MESYn löytöeläintalo täyttyy kesäisin pennuista.

töeläintalolta luovutetut kissat ja koirat ovat rokotettuja, madotettuja, tunnistusmerkittyjä sekä terveystarkastuksen läpikäyneitä. Eläinten määrä talolla on kasvanut edellisvuosiin verrattuna. Löytökissat työllistävät eniten, mutta myös koirien määrä on lisääntynyt. – Yhdistyksen toiminta on hyvää ja vakiintunutta. Ainoa huoli tällä hetkellä on lahjoituksista, joiden määrä on valitettavasti vähentynyt. Lahjoitukset ovat MESY:lle tärkeitä, sillä niiden turvin rahoitamme toimintamme, toteaa Lahtinen. MESY kattaa kulujaan avustuksilla, kirpputorin myyntituotoilla ja järjestämällä tapahtumia. Vapaaehtoiset ovat tärkeä voimavara toiminnan pyörittämisessä. Yksi MESY:n järjestämistä perinteisistä tapahtumista on koirien match show, jossa eläimille tarjotaan aktiviteetteja ja samalla yhdistykselle kerätään varoja. – Vapaaehtoistyö on suuri apu meille ja on ilo nähdä, kun ihmiset välittävät työstämme. Monet opiskelijat ovat olleet todella avuliaita toiminnassamme. Parasta eläinsuojelutyössä on nähdä työn merkitys. Kun näkee, että eläin on löytänyt uuden hyvän omistajan ja voi paremmin, niin silloin tietää tehneensä jotakin tärkeää, Lahtinen toteaa. ■

Jatkuu seuraavalla sivulla. hesy | jäsenlehti 2/2014

Kouvolan seudun eläinsuojeluyhdistys

Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistys

Kissapopulaatiot työllistävät KSEY:tä

Vapaaehtoisille on aina tarvetta

Kouvolan Seudun Eläinsuojeluyhdistys hoitaa vähin voimavaroin suuria eläinmääriä. Teksti | Erja Veivo Kuva | Pirjo Mällönen

Kouvolan Seudun eläinsuojeluyhdistyksen KSEY:n toiminta on vuosien saatossa kokenut melkoisen muutoksen. Pohjoisessa Kymenlaaksossa sijaitsevassa, maaseutuvaltaisessa kaupungissa keskityttiin alkuaikoina hevosten ja muiden suurten kotieläinten huonoon kohteluun. Yhdistys käsitteli eläinsuojelutapauksia, ilmoitti niistä eteenpäin viranomaisille ja levitti alueen asukkaille tietoa siitä, miten eläimiä tulee käsitellä. Vaikka maatalouden eläimet ovat vaihtuneet lemmikkeihin, maaseudun erityispiirteet näkyvät yhä yhdistyksen toiminnassa. – Eläimen siruttaminen ja leikkauttaminen sekä rokotukset ovat täällä maalla aina ajankohtaisia asioita, joita otamme esille kuukausikirjeissä ja jäsenlehdessämme. Olemme ottaneet sirutuksen tämän vuoden teemaksemme, KSEY:n puheenjohtaja Sari Uski sanoo. KSEY hoitaa Kouvolan kaupungin löytöeläinten talteenottoa ja ottaa vastaan eläimiä myös hädässä olevilta ihmisiltä, jotka eivät enää kykene itse huolehtimaan lemmikeistään. Yhdistys antaa myös puhelinneuvontaa. – Yleensä tyypilliset eläinsuojelutapauksen soitot ovat sellaisia, joissa eläimet ovat päässeet lisääntymään liikaa tai asiakas on huomannut loukkaantuneen luonnonvaraisen eläimen. Saamme myös paljon puheluita huonolle kohtelulle altistuvista lemmikeistä. Toimimme myös linkkinä Pyhtään lintutalon ja siilien sekä oravanpoikasten kotihoitajien välillä. Hoidotta jääneistä eläimistä huolestuneille annamme kunnan eläinlääkärin numeron tai ohjaamme yhteydenotot Vuonna 1954 perustetun

hesy | jäsenlehti 2/2014

Lahjoittaja. Sari Uski (edessä) esittelee kissoja Mari Hyvöselle. Hän antoi yhdessä Pirjo Mällösen kanssa S-pankin synttärikampanjan lahjoituksen KSEYlle.

paikalliselle eläinsuojeluvalvojalle. KSEY:llä on oma eläintalo Villa Fuchs, jonka kautta liikkuu vuodessa noin 400 eläintä. Eläintalo ostettiin yhdistykselle vuonna 2001 ja siihen rakennettiin lisäosa eristystiloille vuonna 2004. Vuoden 2008 alussa eläintalolle rakennettiin myös neljän koiran koiratilat, jotka sijaitsevat ulkorakennuksessa. Lisäksi vuonna 2013 rakennettiin kissoille ulkoaitaus, ja kissat saavat ulkoilla lämpimillä ilmoilla isolla ulkoterassilla. – Tänä vuonna eläintalon koirien ulkoaitaus sai uuden hiekkapohjan. Ensi vuonna yhdistyksellä on toiveissa eläintalon vanhan puolen uudelleenrakennus, jos varoja saadaan järjestettyä tarpeeksi ja hankehakemukset avustuksille hyväksytään. ovat Kouvolan eläinsuojeluyhdistyksen murheenkryyni. Yhdistyksen resurssit eivät tahdo riittää hoitamaan isoa ongelmaa, ja usein tapaukset joudutaan ohjaamaan läänineläinlääkärin hoidettavaksi. – Kaikilla maatiloilla ei välitetä eläimistä, muttei kissoja haluta antaa poiskaan, saatika leikata. Meille tulee ilmoituksia, Kissapopulaatiot

että kissalaumoja on nähty pihoilla siellä, täällä ja tuolla. Töitä riittäisi vaikka kuinka paljon, jos vain olisi voimavaroja hoitaa niitä järjestelmällisesti, Uski kertoo. Työtaakkaa lisää pula vapaaehtoisista. KSEY ottaisi mielellään viikonloppuvuoroihin uusia, työhön sitoutuvia vapaaehtoisia, jotka perehdytettäisiin eläintalon vapaaehtoisvuoron töihin ja joille annettaisiin sitten talon avaimet. Harvat kuitenkaan pysyvät hoitoringissä tai pääsevät tulemaan vuoroihin. Hallituksen jäsenet hoitavat keskenään viikonlopun talteenoton päivystyksen kiertävissä vuoroissa ja huolehtivat myös eläintalon hoitovuorot, jos vapaaehtoisia ei saada paikalle. – Jokainen viikonloppuvuorossa oleva hoitaa päivystystä eli löytöeläinten talteenottoa. Ihmisiä myös neuvotaan paljon, ja talteenotetut eläimet haetaan Villa Fuchsiin tai mennään ottamaan vastaan. Meillä jokainen hallituksen jäsen hoitaa noin neljän viikonlopun verran päivystystä vuodessa. Joskus on todella hiljaista ja joskus tuntuu, että koiria, kissoja ja muita eläimiä tulee ovista ja ikkunoista. Tällä hetkellä suurinta ruuhkaa aiheuttavat kissanpennut, joita on yhdistyksen kotihoitajilla 31 kappaletta. ■

Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistys toimii kahdeksan kunnan alueella kodittomien eläinten apuna. Teksti | Anne Kantola Kuva | Anu Perälä

vuonna 1990 toimintansa aloittanut Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistys on alueen hylättyjen lemmikkieläinten pelastus. Yhdistyksen puheenjohtaja Satu Kängäs kertoo, että tilat ovat todella täynnä aina kesäaikaan. – Tällä hetkellä elokuussa tiloissamme on jopa 60 kotia etsivää kissanpentua. Yhdistyksellä on Lahden Jokimaalla löytöeläintalo, jossa on 130 oleskelupaikkaa kissoille ja muille pieneläimilKodittomat kissat ry:nä

le sekä 10 paikkaa koirille. – Me hoidamme tiloissamme hylätyt lemmikit kuntoon ja säilytämme niitä uuden kodin löytämiseen saakka. Tilat ovat jatkuvassa käytössä, sillä Päijät-Hämeen alueelta noudetaan löytöeläintaloon turvaan vuosittain liki 800 eri lemmikkieläintä. HESY:n kanssa yhdistys tekee yhteistyötä kokoustamisen lisäksi hyvin konkreettisesti jakamalla lahjoitusmuonia ja hyödykkeitä keskenään. eläinsuojeluyhdistyksen löytöeläintalolla työskentelee kolme vakituista eläintenhoitajaa, ja varsinkin loma-aikoina työmäärästä riittäisi jaettavaksi useammallekin henkilölle. Myös eläinten kuljettamiseen eläinlääkäriin ja uusiin koteihin tarvittaisiin apua. Päijät-Hämeen

Työntekijöitä löytyy myös Lahden keskustassa sijaitsevasta kirpputori Kissankulmasta. Kirpputori toimii yhdistyksen isona tulonlähteenä, ja kesäisin järjestetään myös ulkokirpputori. Parhaiten eläinsuojeluyhdistyksen toiminnasta, tapahtumista ja vapaista eläimistä saa tietoa yhdistyksen Facebooksivuilta. – Pyrimme päivittämään Facebookiin pikimmiten löytöeläimet sekä kaikki vapaat eläimet. Sinne pystymme myös helposti lisäämään yksityiskohtaista tietoa lemmikeistä. Sosiaalinen media on toimiva työväline eläinsuojeluyhdistyksen näkökulmasta, sillä tiedottamisen lisäksi useat rakkautta kaipaavat kodittomat eläimet ovat löytäneet uuden kodin somen välityksellä. ■ hesy | jäsenlehti 2/2014

GB20 GB2

SI11

TW17

LI18

B10

ST16 ST9

E2 SP21

TW23 GB1

GB21

B1 ST1 ST2

B11 TW15 GV14

B23

B17

GB28

B18 B20

SI13

B31

B21

B13

GB25

GV3

B30 B35 GV1 CV1

ST6 GV26

ST4 CV24 LI20

LI16 ST10 SI10 LI15

B29

Akupunktiolla TW14

B36

S19

K27

LU1

LI11 TW10

SP20 CV17 P1 H1

TW7

LI7

LU5 P4

TW7 H7

LU6

parannetaan myös eläimiä LU7

SI6

SI5

Akupunktio eläinten sairauksien SI3 hoidossa on pikkuhiljaa kasvattanut suosiotaan. Tietoisuus hoitomuodosta on lisääntynyt niin lemmikkien omistajien kuin eläinlääkäreidenkin keskuudessa. LU9 Lääkehoidon sijaan osa eläinlääkäreistä valitseekin tänä päivänä akupunktion. SI1 Teksti | Liisi Nousiainen

Kuvitus | Satu-Tuulia Oksanen

Kuvat | Linus Hielm-Dahlberg

LI4 H9 24

hesy | jäsenlehti 2/2014

TW3 TW1

SI11

elsingin yliopistolla on toiminut eläinten akupunktioklinikka vuodesta 1997. Vuosittain järjestetään LV13päivän akukurssi 45 opiskolmen kelijalle. SP15 Viime vuoden keväänä 16 suomalaista eläinlääkäriä kävi lisäksi kansainvälisen eläinakupunktiokoulutuksen, ST34 eläinlääketieteen Anna Hielm-Björkman ST25 tohtori GB34Matti Tikka vastaankertoo. Hän ja eläinlääkäri ottavat akupunktiopotilaita kaksi kertaa viikossa ST35 akupunktioklinikalLV14 Yliopistollisen eläinsairaalan la Viikissä.

CV12

LV6

uransa varrella kyllästyneet lääkärit muistavat käyneensä akupunktiokurssin ja alkavat soveltaa opGB31 pia käytännössä.

K10

Jokainen potilas on yksilö B40 Akupunktiohoito aloitetaan eläimen perusteellisella tutkimuksella.GB36 Ensimmäinen käynti kestää noin tunnin ja sisältää jo neulojen käytön. Hoitoa suunGB39 niteltaessa otetaan huomioon taudin laadun lisäksi B60 myös eläimen luonne ja sairaalamatkan pituus.

B37 B38

B63

Kaikille eläimille, moniin tauteihin Ehkei pioneeri, AkupunktiotaK3 voidaan antaa kaikille eläimille. SP8 mutta melkoinen tekijä Hielm-Björkman kertoo, että Viikissä hoidetaan B62 eniten koiria. Potilaina on myös muun muassa heSP6 Eläinlääketieteen tohtori Anna Hielm-Björkman ST36 olevansa eläinakupunktion pioneeri ei tunnusta vosia ja kissoja. LV4 Suomessa. Hoidon toi maahamme eläinlääkäri Akupunktiolla voidaan hoitaa monia eläinten K1 Jukka Kuussaari 1970-luvulla. tauteja. Pieneläinsairaalassa käy eniten neurologiP9 K5 Hielm-Björkman tutustui lemmikkien akupunksista sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksista kärsiviä tioon 1980-luvulla ja opiskeli hoitomuotoaB67 ulkolemmikkejä. Oiva apu akupunktio on myös eläimailla. Vuodesta 1997 hän on pitänyt akupunktioLU11 men lisääntymisongelmissa, esimerkiksi valerasklinikkaa Yliopistollisessa Eläinsairaalassa. kauden LV1 hoidossa tai kiiman siirrossa. GB44 Kipututkijana ja akupunktiolääkärinä tunnettu Akupunktio edistää elimistön omia paranemisLI1 Hielm-Björkman siirtää akupunktio-oppia myös prosesseja, eikä sillä ole lääkehoitoon liittyviä situleville eläinlääkäreille. Hänen väitöskirjansa kävuvaikutuksia. Anna Hielm-Björkman toteaakin, sitteli koiran kroonista kipua ja sen hoitamista että akupunktion käyttö lisääntyy eläinlääkäreiST45 vaihtoehtomenetelmillä. den ikääntymisen myötä: jatkuviin antibioottihoitoihin tai joidenkin lääkkeiden sivuvaikutuksiin Liisi Nousiainen

SP1

hesy | jäsenlehti 2/2014

Lipaskeräysliike

2ND FAMILY TATTOO

on eläinrakas tatuointiliike Teksti ja kuva | Ville Viherlaakso

Terapiaa. Koira, jolle on jo laitettu akuneulat, saa akupunktiota lisäksi terapeuttisella laserilla. Akupunktiohoidossa olevat koirat ja kissat nukahtavat usein oudoissakin paikoissa, kuten kaoottisessa sairaalamiljöössä. Endorfiinit tekevät väsyneeksi!

Jos neulat pelottavat eläintä, hoitoa voidaan antaa myös laserilla. Jos sairaalamatka on pitkä ja eläintä – ja omistajaa – rasittava, hoitomuotona voidaan käyttää kestoakupunktiota implantoimalla akupunktiopisteisiin kultahippuja. Kultahoidon hinta on nelisensataa euroa. Tavallinen akuhoitokerta maksaa 80–120 euroa.

Akuneulojen tuottaman hyvän olon vuoksi eläimet eivät yleensä pelkää hoitoa. Akuneulojen tuottaman hyvän olon vuoksi eläimet eivät yleensä pelkää hoitoa. Päinvastoin. Hielm-Björkman kertoo, että koirat ja kissat tulevat vastaanotolle häntä heiluen ja useat nukahtavat heti kun neulat on laitettu. Varo puoskareita Akupunktio ei ole tietenkään vastaus lemmikkien kaikkiin sairauksiin, eivätkä kaikki eläinlääkärit pysty antamaan akuhoitoa. Puoskareita kannattaa varoa, vaikkei akuneuloilla kovin vakavaa vauriota pystykään aiheuttamaan. Kannattaa siis kysyä suoraan, onko eläinlääkäri saanut koulutusta akupunktiohoitoon. Hielm-Björkman mainitsee, että Yliopistollisen eläinsairaalan lisäksi Vallilan eläinlääkäriasema, Espoon eläinsairaala, vantaalainen eläinsairaala Aisti ja keravalainen eläinlääkäriasema Kauris ainakin ovat luotettavia akupunktiota antavia hoitopaikkoja. ■ 26

hesy | jäsenlehti 2/2014

Entä jos Ullalla olisi nivelrikko? – Jos 12-vuotias Ulla-kissasi alkaisi vain makoilla eikä pystyisi hyppäämään ikkunalaudalle lintuvahtiin, silloin kannattaisi harkita akupunkiota, neuvoo Anna Hielm-Björkman. Ullalle tehtäisiin ensi perusteellinen tutkimus. Jos diagnoosi olisi esimerkiksi nivelrikko, alkaisi akuneulojen pistely. 10 –20 neulaa pidetään 20 – 40 minuuttia. Neuloja liikutellaan, Ullaa rapsutellaan. Piikittelystä tehdään mahdollisimman miellyttävä. Hoito jatkuu Ullalla koko lopun kissanelon. Ensin hoitoa on kolme kertaa viikon välein. Sitten hoitovälejä harvennetaan niin, että päästään kahteen kertaan vuodessa. Ullan emäntä on itse mieltynyt akupunktioon. Jos se ei migreeniä parantanutkaan, tuotti se ainakin ihanan rennon olon. Akuneulojen tuottamasta euforiasta huolimatta emäntä on onnellinen, että Ulla hyppää vielä ketterästi puuhunkin. Liisi Nousiainen

Eläinsuojelutekoja tehdään paikoissa, joissa sitä ei osaisi edes odottaa. 2nd Family Tattoo on hyvin ylpeä HESY:n rahankeräyslippaastaan. Tatuointiliikkeen uskottavuus ei hyvistä teoista kärsi. 2nd Family Tattoo on vuonna 2013 perustettu yritys, joka on päättänyt sijoittaa juomarahansa eläinsuojelutyön hyväksi. Ystävällisen palvelun ja reippaan toimintansa ansiosta yritys on saanut jo paljon kanta-asiakkaita ja nostanut lyhyessä ajassa itselleen vakaan aseman Malmin seudun tatuointiliikkeenä. Vivian Olsbo ja Marko Rönnberg ovat paikan tatuointiartistit. He ovat molemmat kokeneita alan ammattilaisia, jotka ovat valinneet uransa rakkaudesta taiteeseen. Sen lisäksi he ovat hyvin eläinrakkaita ihmisiä. Vivianilla on kotonaan kaksi koiraa, Markolla kaksi kissaa. Marko on ottanut kissoja aikaisemmin myös HESY:ltä. Artistien vilpitön halu auttaa eläimiä konkretisoitui lopulta päätökseen hankkia liiketiloihin HESY:n rahankeräyslipas. He pitävät yhdistyksen ajamaa asiaa tärkeänä ja ovat siitä ylpeitä. – Olen käynyt useaan otteeseen ItäPakilan kissatalolla ja lahjoittanut tavaroita myös HESY:n kirpputorille. Se on hyvää työtä. Kun hommasimme lippaan tänne ja otimme siitä kuvan facebookiin, niin siitä tykättiin enemmän kuin meidän tatuointikuvasta, naurahtaa Marko. – Mielestäni on kiva ja erikoinen yllätys, että tatuointiliikkeessä on mahdollista auttaa kodittomia eläimiä. On erilaista ja jännää, kun katu-uskottavuus kohtaa tällaista. Pidän ristiriidasta, sanoo Vivian. Eläinsuojelutyö ei ole ainoa asia, jota

Juomarahat eläinsuojelutyöhön. 2nd Familyn tatuointiartistit Vivian Olsbo ja Marko Rönnberg huomauttavat, ettei tatuointiliikkeenkään uskottavuus kärsi hyvistä teoista.

yritys tukee. Hiljattain liike on ryhtynyt tukemaan myös päihteettömiä motoristeja. 2nd Family Tattoo haluaa toimintansa olevan mahdollisimman ihmisläheistä ja rentoa. Kovistelulle ja leuhkimiselle ei ole tarvetta. Tatuointiliikkeellä riittää asiakkaita 2nd Family Tattoolla on asiakkaita laidasta laitaan, 18-vuotiaista 65-vuotiaisiin ja opiskelijoista toimitusjohtajiin. Tatuointikuvat vaihtelevat ottajien-

sa mukaan. Vaihtelevuus työssä on tatuoijien mielestä piristävää. Liike ei ole brändännyt itseään millekään tietylle tyylisuunnalle, vaan tekee erilaisia ja monentyyppisiä kuvia. Kullakin taiteilijalla on tietysti oma tyylinsä, jonka tulee kohdata asiakkaiden mieltymykset. Yhteisen vision löytäminen onkin yksi alan parhaista puolista, joista tatuoijat nauttivat. – On hauskaa päästä asiakkaan pään sisälle. Asiakkaasta näkee, että hänellä on päässään kuva, jota hän ei pysty itse piirtämään. Silloin me tulemme apuun ja selvitämme millainen kuva on. Kun kuva saadaan lopulta selville ja pääsemme siitä yhteisymmärrykseen, molemmilla osapuolilla on kiva tunne, toteaa Vivian. Markolla ja Vivianilla on molemmilla oma persoonallinen tyylinsä. Marko tykkää tehdä enemmän feminiinistä, kiltimpää tyyliä, kun taas Vivian on viime aikoina erikoistunut synkempään, katu-uskottavampaan kontrastiin. Asiakkaiden toivomat kuvat eivät kuitenkaan aina välttämättä osu tatuoijan omalle mukavuusalueelle, mikä on tietysti haastavaa, mutta myös hyvin kehittävää. Monet ensikertalaiset saattavat yllättyä tatuoinnin tekoprosessin vaiheista. Tatuoinnin tekeminen saattaa kestää useamman tunnin kuvan mukaan, eikä se välttämättä valmistu aina ensimmäisellä istunnolla. Monia varmasti arveluttaa myös tatuointiprosessin aiheuttama kipu. Siihen vaikuttaa kuvan paikan lisäksi jokaisen oma henkinen sitoumus. – Jos kuva on tosi tärkeä ja henkilökohtainen, ihmisen kestävyys on parempi. Kipu unohtuu kuitenkin nopeasti, kun kuvan pääsee näkemään peilistä, sanoo Vivian ja hymyilee. ■ hesy | jäsenlehti 2/2014

Lukunurkka

hesy 2019

Katse kohti tulevaisuutta Toisensa löytäneet Teksti | Henni Sulonen Kuva | WSOY kuvatoimitus

Kohtaloon on vaikea olla uskomatta,

mikäli on lukenut Jamesin ja Bob-kissan uskomattoman tarinan. Kirja kertoo, kuinka huonokuntoisesta, oranssinkirjavasta katukissasta ja katusoittajasta tuli erottamaton kaksikko ja kuinka Bob auttoi Jamesia löytämään elämässään uuden suunnan.

James Bowen: Katukatti Bob – Kissa joka muutti elämäni WSOY 2014. 268 s.

Seuraa Jamesia ja Bobia: http://www.katukattibob.fi/ facebook.com/KatukattiBob twitter.com/StreetCatBob

hesy | jäsenlehti 2/2014

Ennen parivaljakon onnekasta tapaamista Jamesilla oli takanaan vuosien huumeriippuvuus. Kun kavereiden sohvalta ei enää löytynyt yöpaikkaa, mies päätyi lopulta asumaan kaduille. Selvittyään synkimmistä ajoista, aloitettuaan riippuvuuden kurissa pitävän metadonihoidon sekä saatuaan tukiasuntopaikan James on vihdoin ottamassa ensimmäiset askeleensa kohti parempaa elämää. Silloin kuvioihin tulee mukaan myös Bob, joka kuljeskelee miehen asunnon lähettyvillä ja alkaa lopulta itsepäisesti seurata Jamesia. Vaikka alussa lemmikinomistajan vastuu aiheutti Jamesissa suurta epäröintiä – olihan hänen ollut jo pitkään ollut vaikeaa huolehtia pelkästään itsestään – päätti hän lopulta ottaa melkoista luonteikkuutta ja omapäisyyttä osoittavan Bobin matkaansa. Nyt James naurahtaisi epäuskoisesti jo pelkälle ajatukselle, että hän aikoinaan olisi päättänyt toisin. Eräässä haastattelussa mies toteaakin, ettei voisi kuvitellakaan elämäänsä ilman Bobia. Erilaista se varmasti olisikin ilman mielellään harteilla matkaavaa, ”ylätassua” heittävää kattia. Jamesin ja Bobin lämminhenkinen tarina on helppolukuinen ja monimutkaisen kielellä leikittelyn sijaan se on kirjoitettu maanläheisesti ja keskittyen itse sisältöön, jossa yhdistyvät lemmikinomistajuuden arjen ilot ja haasteet sekä kadulla selviytymisen vaikeus. Huumeongelmat ovat arka aihe, mutta sitä ei käydä läpi niin raadollisesti, ettei kirja sopisi hyvin myös

nuorille. Myös lemmikkiä harkitsevalle kirja antaa hyviä toimintaohjeita siihen, millaisia asioita lemmikinomistajan olisi hyvä ottaa huomioon niin lemmikin terveyden kuin karkaamisenkin kohdalla. Lukemiseen kannustaa kirjan saavuttama suosio. Katukatti Bob -kirjaa on käännetty jo yli kolmellekymmenelle kielelle, ja se on ollut parhaiten myytyjen kirjojen kärjessä useita viikkoja sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa. Suosio on poikinut kirjalle myös erikseen lapsille suunnattuja painoksia sekä jatko-osan, josta toivon mukaan ilmestyy myös suomennettu versio tulevaisuudessa. Lukukokemuksen jälkeen voi olla vaikea olla miettimättä, mitä parivaljakolle kuuluu nykyään – onhan kirjassa esitetyistä ajoista jo useita vuosia. Uteliaat voivat kuitenkin huokaista helpotuksesta, sillä Bobista on kasvanut maailmanlaajuinen ilmiö sosiaalisessa mediassa ja katukatin ja isännän kuulumisia voi seurata reaaliajassa muun muassa Facebookissa ja Twitterissä. Onnekas voi törmätä kaksikkoon ehkä myös Lontoon-matkallaan ja päästä rapsuttamaan Bobia korvan takaa.

elsingin eläinsuojeluyhdistyksen hallitus on käynnistänyt strategiatyönsä, jonka tavoitteena on miettiä ja suunnitella sitä, minkälainen yhdistys on vuonna 2019, kun yhdistyksemme täyttää 145 vuotta. Kuinka iso järjestömme on? Paljonko meillä on jäseniä? Missä toimipisteemme sijaitsevat? Mitä uusia asioita olemme ryhtyneet puoltamaan? Miten tunnettuja olemme? Myös henkilökunta osallistuu tähän työhön. Ensimmäinen hallituksen ja henkilökunnan yhteinen palaveri pidettiin ItäPakilan Eläinsuojelukeskuksessa 21.8. Nyt henkilökuntamme jatkaa suunnittelutyötä pienemmissä ryhmissä. Olemme rakentaneet internetsivuillemme www. hesy.fi tätä työtä varten oman

sivun ja lomakkeen, jonka avulla jokainen HESYn jäsen voi välittää meille mielipiteensä ja ajatuksensa. Samalla keräämme jäsentemme sähköpostiosoitteita, jotta voimme tulevaisuudessa kertoa heille yhdistyksen tapahtumista, keräyksen kohteista sekä eläinsuojelutyöstämme nopeammin ja tarkemmin. Keräämme saamamme tulokset yhteen ja julkaisemme ne seuraavassa lehdessä sekä kotisivuillamme. Toivomme, että mahdollisimman moni innostuisi kanssamme suunnittelemaan ja rakentamaan tulevaisuuden HESYä unohtamatta ja sivuuttamatta sitä kunniakasta työtä, jota tähän mennessä on tehty. Anne Roine

Bobista on kasvanut maailmanlaajuinen ilmiö sosiaalisessa mediassa Kirja on ennen kaikkea rohkaisevaa luettavaa. Se muistuttaa, että välillä elämän mutkista ja kolhuista on vaikea selvitä yksin ja niissä yhtä suurena apuna voi toimia niin ihmisystävä kuin lemmikkieläinkin. Yhdestä asiasta me ihmiset voisimme kuitenkin ottaa lemmikeiltämme mallia – nimittäin taidosta kohdata uusia ihmisiä ennakkoluulottomasti ja karvoihin katsomatta! ■

Asemakuja 2

HESYn tuotekuvasto

Voit tilata tuotteita myös internetin kautta: http://www.hesy.fi/tue-toimintaamme/tuotteet/ puhelimitse: 09 54200 100 | Tai tule vierailemaan myymäläämme!

Tue HESYn toimintaa rahalahjalla – saat kummilahjan! Lahjoittamalla HESYlle 100 euroa, saat valitsemasi kummilahjan veloituksetta kotiisi.

7. Uutuus: ”Cat Power” -v-aukkoinen T-paita 13 € Koot: S–XL Väri: musta til.no. 142 8. Aikuisten T-paidat 13 €

”Cat Power” til.no. 113 Koot: S–XL. Saatavana useita eri värivaihtoehtoja. Voit tutustua valikoimaan osoitteessa: www.hesy.fi/tue-toimintaamme/tuotteet/ ”Tassut” til.no. 119 Koot: S–XL. Saatavana useita eri värivaihtoehtoja. Voit tutustua valikoimaan osoitteessa: www.hesy.fi/tue-toimintaamme/tuotteet/

Kummilautanen ”koira”

1. Kangaskassit 5,50 € ”Dog Power” (luonnonvalk. ja musta) til.no. 263

Kummijuliste ”oranssi kissa”

Kummijuliste ”musta kissa”

”Kissarivi” (kaksipuolinen painatus) til.no. 110 Koot: S–XL. Saatavana useita eri värivaihtoehtoja. Voit tutustua valikoimaan osoitteessa: www.hesy. fi/tue-toimintaamme/tuotteet/ HUOM! Muista merkitä koko (S–XL) ja väritoivomus tilaukseen!

9. Lasten T-paidat 8 €

2. Rintanappi 1 € Vaihtoehtoina mm. ”Kissanaama” til.no. 601 ”Cat Power” til.no. 602 "HESY-teksti" (värit: punainen, oranssi, vaaleanpunainen, vihreä, sininen, harmaa, valkoinen ja keltainen) til.no. 604

”Cat Power” til.no 111 Koot: 128 cm ja 140 cm Värivaihtoehdot: punainen ja keltainen

2. Iso rintanappi 2 € Vaihtoehtoina mm. ”Koira” til.no. 605 ”Iso paha mummo” til.no. 606 ”Iso paha setä” til.no. 607

10. Ladyfit-malliset T-paidat 13 €

3. Pinssi 5 € Pinssi kaikille eläinten ystäville, erinomainen yllätyslahja ystävälle. ”Koira” til.no. 231 ”Kissa” til. no. 230 ”Kani” til.no. 232

”Dog Power” til.no 112 Koot: 128 cm ja 140 cm Värivaihtoehdot: punainen ja keltainen

4. Jääkaappimagneetti 6–7 € Valikoimassa erilaisia eläinhahmoja. til.no. 701 7. Eläinkortit 0,50 €/kpl Kuvaajat: Henna Viinamäki ja Juha Välimäki til.no. 301

HUOM! Joulukortit ja vuoden 2015 seinäkalenteri tulevat myyntiin loka – marraskuussa 5. Muistoadressi 5 € ”Oma maa, johonka kaikki polut katoaa, on rauhan maa (Saima Harmaja).” til.no. 500

hesy | jäsenlehti 2/2014

HUOM! Muista merkitä koko (XS–XL) ja väritoivomus tilaukseen!

11. Cat Power -collegepaita 25 € Malleja on kaksi: vetoketjullinen ja vetoketjuton Yksipuolinen painatus: vetoketjullisessa mallissa painatus on selässä, vetoketjuttomassa rintapuolella. HUOM! Muista mainita haluamasi malli tilauksessa!

12. Kännykkäkoru 5 € Valikoimassa erilaisia eläinhahmoja, mm. pupu, siili, pöllö, jääkarhu ja aasi. til.no. 700 Kuvat Riitta Sourander

”Cat Power” til.no. 140 Koot: S–XL. Saatavana useita eri värivaihtoehtoja. Tarkista kokojen ja värien saatavuus osoitteesta: http://www.hesy.fi/tue-toimintaamme/tuotteet/ ”Dog Power” til.no. 141 (kaksipuolinen painatus) Koot: S–XL. Saatavana useita eri värivaihtoehtoja. Paitoja saatavana sekä pyöreällä että V-mallisella kaula-aukolla Tarkista kokojen ja värien saatavuus osoitteesta: http://www.hesy.fi/tue-toimintaamme/tuotteet/

6. Kewätkirja 5 € Kirjailija Sakari Topelius oli perustamassa ensimmäistä eläinsuojeluyhdistystä pikkulintujen suojelemiseksi. Tästä Maj Föreningen (Kevätyhdistys) -nimisestä yhdistyksestä tuli myöhemmin HESY. Kewätkirja on vuonna 1894 päivänvalon nähnyt, Topeliuksen tekstiin ja R. Hertzbergin ihastuttaviin kuviin perustuva pikku kirjanen ”Ensimmäinen kewätkirja Suomen kewätyhtiölle”. 30 sivua. til.no. 900

8. Eläinkorttinippu 4 €/10 kpl Kuvaajat: Henna Viinamäki ja Juha Välimäki til.no. 302

7 8

Tilaukset toimitetaan noin kahdessa viikossa. Toimitukseen lisätään postikulut. Minimitilaus 8€. Yli 15 euron tilaukset toimitetaan postiennakolla, jolloin hintaan lisätään postiennakkomaksu 4,10 €. Tervetuloa tutustumaan myös Eläinsuojelukeskuksen myymälään. Sieltä voit ostaa mm. eläinten kuljetuslaatikoita ja kiipeilypuita.

hesy | jäsenlehti 2/2014

Joukkokirje sopimus 100587 .BB04

Tämä osoitelappu on myös HESY ry:n jäsenkortti

Seuraa tapahtumia myös HESYn nettisivuilta: www.hesy.fi HUOM! Muutokset tapahtumiin mahdollisia

5.11.–30.11.

Hevosista hamstereihin – Eläinsuojelua ennen ja nyt Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY on ajanut eläinten asiaa jo 140 vuotta. Pitkän ja värikkään historian aikana yhdistys on tehnyt valtavan työn eläinten suojelemiseksi Suomessa.Tuhansia eläimiä on pelastettu, lakeja muutettu ja eläinrääkkäystapauksiin puututtu.

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry, Yhdyskunnantie 11, 00680 Helsinki

4. lokakuuta

Maailman eläinten päivä Teen eläinten ja lemmikkieläinten muotokuvia tilauksesta

Yhdistyksen juhlavuosinäyttelyssä tätä taivalta valotetaan historiallisella aikajanalla ja alkuaikojen toimintaa kuvaavin valokuvasuurennoksin sekä HESYn nykypäivän eläinsuojelutyötä kuvaavalla näyttelyosuudella. Näyttelyssä esitetään videoita, joissa esiintyy HESYn eläimiä ja joista yhdessä esitetään yhden kissan tarinan kautta kodittoman eläimen kierto yhdistyksen avustamana uuteen kotiin. Näyttelyn ohessa järjestetään ohjelmaa ja paikalle kutsutaan mm. eläinsuojelun saralla ansioituneita vierailijoita ja esiintyjiä. Ohjelma tarkentuu myöhemmin. Virka-gallerian näyttelytila Kulma: Pohjoisesplanadi 11–13, Helsinki

Tekniikkani on öljyvärit, mutta voin tehdä muotokuvan myös muilla tekniikoilla. Hintapyyntö liikkuu 150 eurosta eteenpäin sopimuksen mukaan esim. teoksen koon ja työhön käytetyn tuntimäärän perusteella. Valmistan pohjat itse. Yhteydenotot: Annamari Alitalo, kuvataiteilija annamari.alitalo@welho.com