Hesyjasenlehti 2 2013 lowreso nettiin viimeisin

JäSEnlEHTi 2/2013 | MEDlEMSBlAD

Dog-JA cATSiTTEriT ToiMinnAllE kovA kySynTä

Paratiisisaaren rantapummikissat vAlTAiSA kulkukiSSAPoPulAATio ASuTTAA gilin SAArTA

TAAnTuMA koSkETTAA MyÖS EläiMiä • rAvinTolA kiPPo ToiMii EläinTEn ASiAllA • lEMMikkikAuPAn uHriT kunTouTuvAT korkEASAArESSA

Jäsenlehti Medlemsblad 2/2013 Päätoimittaja | Chefredaktör Hannele Luukkainen Toimitussihteeri Redaktionssekreterare Erja Veivo Taitto | Art Direktor Satu-Tuulia Oksanen Kansikuva | Pärmbild Sarri Kukkonen Ilmoitusmyynti Annonsförsjälning Lea Heikkinen Puh tel 040 756 1219 Ilmoitushinnat | Annonspriser 1/1 400 € • 1/2 225 € • 1/4 120 € Toimituksen osoite Helsingin eläinsuojeluyhdistys, Jäsenlehti, Yhdyskunnantie 11, 00680 Helsinki

www.hesy.fi Puheenjohtaja | Ördförande Hannele Luukkainen Hallituksen varsinaiset jäsenet Styrelsens egentliga medlemmar Kristiina Honkavaara Jake Lahti-Olsen Lena Lundell Jukka Marttila Kristiina Ovaskainen Merja Vilska Hallituksen varajäsenet Styrelsens suppleant Paula Kyllästinen Hannu Linnarinne

Avustustili | Donationskonto Kodittomien eläinten avustustili För djurens väl NORDEA 200118–113063 IBAN: FI09 2001 1800 113063

Redaktionens adress Helsingfors djurskyddsförening, Medlemsbland, Samhällsvägen 11, 00680 Helsingfors

Koiratalon avustustili Hundhusets donationskonto NORDEA 157230-410019 IBAN: FI86 1572 3000 410019

Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä.

Tidningen utkommer två gänger om året på våren och på hösten.

Eläinsuojelukeskuksen peruskorjaustili Konto för grundrenovering NORDEA 200118-133194 IBAN: FI60 2001 1800 133194

Painos | Upplaga 3100 kpl / 3100 st.

Rahankeräysluvan numero 2020/2012/3760

Jäsenmaksu | Medlemsavgift Jäsenmaksulomakkeita saa toimistosta Anmälningsblanketter fås fråm kontoret Aikuisjäsen | Vuxenmedlem 25 € Nuorisojäsen (alle 18 v.)

Juniormedlem (under 18 år) 15 € NORDEA 174530-130031

Eläinsuojelukeskus Yhdyskunnantie 11, 00680 Helsinki Toimisto avoinna ma–pe klo 10-18 Puh. (09) 54200 100 (ma-pe 10-17) Faksi (09) 54200 142 Talous- ja jäsenasiat Puh. (09) 54200 100 (ma-pe 10-17) Eläintilat: ma-pe ja su klo 15-18 Kirpputori: ma-pe klo 15-18, la klo 12-15 ja su klo 12-18 Perintöpuoti, Mäkelänkatu 34: ma-pe klo 11-18 Djurskyddscentralen Samhällsvägen 11, 00680 Helsingfors Öppet må-fr kl. 10-18 Tel. (09) 54200 100 (må-fr kl. 10-17) Fax (09) 54200 142 Djurens förvaringslokalitet: må-fr och sö kl. 15-18 Lopptorget: må-fr kl. 15-18, lö kl. 12-15 och sö kl. 12-18 Arvboden, Backasgatan 34: må-fr kl. 11-18, lö stängt

Tässä lehdessä Pääkirjoitus | Ledaren.................................................. 3

Yhteistyökumppaneillemme Seuraavat yritykset ja yhteisöt ovat tukeneet HESYn toimintaa.

Sponsorien ansiosta rahamme ovat riittäneet paremmin!

Dog- ja catsitter -toiminta.......................................... 4 Nostetaan kissa pöydälle: Samalla veitsellä veistetty................................................... 7 Laman lemmikit................................................................... 8 Vesalan yläaste: Kasvihuone keskellä koulua............ 11

s.4

Catwalkilla.............................................................................................................. 12 HESYn tapahtumat: Teemalliset tapahtumat avasivat kevätkauden........... 15 Lipaskeräysliike: Kipon juomarahat eläinsuojeluun....................................... 16

Berner Genrewear Intervet Kesko Royal Canin Tuko Logistics

Puheenjohtajan palsta: HESY 140 vuotta...................................................... 17

Suuret kiitokset myös kaikille uusille ja vanhoille eläinkumppaneillemme!

Kirja-arvio: Kokonaisvaltainen hakuteos kissan hoitamisesta............ 29

HESYn tuotekuvasto............................................................................................. 18 Koiran hyvinvointi: TTouch avain tasapainoiseen koiranelämään............. 20 Muistamme............................................................................. 24 Laiton lemmikkikauppa: Kädelliset kärsivät lemmikkeinä......................................... 26

Eläinsuojelu maailmalla: Paratiisisaaren rantapummikissat....................................... 30

Mari Lehmonen

KIITOS

Josefina Lindgren

Painopaikka | Tryckeri Miktor Oy

s.26 2

hesy | jäsenlehti 2/2013

6

Hyvää ei koskaan odota liian kauan

K

autta vuosikymmenten olemme tottuneet siihen, että eläinsuojelun edistysaskeleet ovat hitaita ja lyhyitä. Ja aina kun olemme saaneet yhden epäkohdan poistetuksi, nurkan takaa on pilkistänyt jo monta uutta ongelmaa. Läheskään kaikki asiat eivät etene tai ratkea niin kuin toivomme, mutta silti meidän on jaksettava tehdä pitkäjänteistä ja määrätietoista työtä eläinten puolesta, sillä muuten mikään ei muuttuisi paremmaksi.

Juuri nyt olemme taas vedenjakajalla ja ponnistelemme täysillä eläinsuojelun etenemiseksi. Kuluvan vuoden aikana on ollut jo monta isoa asiaa päätöksenteossa ja lähitulevaisuudessa on edessä vielä eläinsuojelulain kokonaisuudistus. Tällaista yhteen vuoteen kasautunutta sumaa en ole aiemmin kokenut, vaikka olen ollut mukana vapaaehtoisessa eläinsuojelutyössä jo liki 40 vuotta.

Keväällä eduskunnassa oli käsittelyssä kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämiseksi. Lopputuloksen suhteen eläinsuojeluväki joutui pettymään pahasti, mutta se ei estä meitä jatkamasta taistelua. Kun turkistarhaus on jo nyt kielletty monessa EU-maassa, ei kestä loputtomiin, kun Suomikin joutuu taipumaan. Mikään elinkeino ei voi perustua eläinrääkkäykseen.

Elokuun alussa astui voimaan uusi koe-eläinlaki. Vaikka se joiltakin osin tiukensi nykylainsäädäntöä, siihen jäi paha valuvika, kun se sallii löytöeläinten käytön koe-eläiminä, vaikka vain poikkeustapauksissa. Tästä asiasta väännettiin kättä sekä ministeriön että eduskunnan kanssa. Suomi olisi voinut jatkossakin pitää voimassa vallinneen täyskieltonsa löytöeläinten käytöstä, kuten Britannia teki. Tämä oli mahdollista siksi, että europarlamentin eläinsuojeluryhmä varapuheenjohtajansa Sirpa Pietikäisen johdolla oli saanut direktiiviin ehdon, että ne maat, joissa on ennestään löytöeläinten käyttökielto, voivat pitää sen voimassa jatkossakin. Siksi onkin käsittämätöntä, että lainvalmistelijat ja eduskunta avasivat tämän takaportin.

Kolmas merkittävä asia eläinsuojelun saralla oli eläinsuojeluasiamiehen viran perustaminen. HESYhän on vaatinut sitä näkyvästi moneen otteeseen. Ensimmäiseksi eläinsuojeluasiamieheksi valittiin eläinlääketieteen lisensiaatti Sari Salminen Evirasta. Hän aloitti määräaikaisessa virassaan elokuun puolivälin paikkeilla. Nyt on liian varhaista arvioida viran merkitystä eläinten kannalta ja Sarin menestymistä sen hoitamisessa, mutta pyrimme haastattelemaan häntä yhdistyksemme kevään lehteen. Odotuksemme ovat joka tapauksessa korkealla, sillä Sari on aikoinaan työskennellyt eläinlääkärinä HESYn Eläinsuojelukeskuksessa Itä-Pakilassa.

Neljäs ja varmasti tärkein asia on eläinsuojelulain kokonaisuudistus. Se on parhaillaan valmistelussa työryhmissä, ja kerromme sen sisällöstä heti, kun lainvalmistelijat saavat jotain konkreettista kasaan. Paras syntymäpäivälahja ensi vuonna 140 vuotta täyttävälle yhdistyksellemme olisi maailman edistyksellisin eläinsuojelulaki!

Pääkirjoitus/Ledaren

Den som väntar på något gott väntar aldrig för länge Under årtionden har vi vant oss vid att framstegen inom djurskyddet är långsamma och korta. Och alltid när vi har lyckats eliminera ett missförhållande, dyker det upp flera nya problem runt hörnet. Inte nära på alla saker går vidare eller löses som vi önskar, men vi måste ändå målmedvetet orka arbeta på lång sikt för djuren, för annars skulle ingenting någonsin ändras till det bättre.

För tillfällewt är vi igen vid en vattendelare och vi jobbar för fullt med att gå framåt med djurskyddet. Under det gångna året har det redan beslutits om många stora saker och inom den snara framtiden blir en helhetsreform av djurskyddslagen aktuell. Jag har aldrig tidigare upplevt en sådan här anhopning av viktiga saker under ett år, fastän jag varit aktiv inom det frivilliga djurskyddsarbetet i snart 40 år.

Under våren behandlade riksdagen medborgarinitiativet för att förbjuda pälsnäringen. Slutresultatet blev vi alla inom djurskyddet djupt besvikna på, men det hindrar oss inte från att fortsätta kampen. Eftersom pälsnäringen är förbjuden i många EU-länder, kommer det inte att räcka oändligt länge innan även Finland får böja sig. Ingen näringsgren kan grunda sig på djurplågeri.

I början på augusti trädde en ny försökdjurslag i kraft.

Fastän den på en del punkter skärpte den nuvarande lagstiftningen innehåller den ett stort kryphål när den tillåter användningen av hittedjur som försöksdjur, även om det är enbart i undantagsfall. Om den här saken debatterades det såväl i ministeriet som i riksdsgen. Finland skulle i fortsättningen ha kunnat hålla i kraft sitt hittills rådande förbud mot att använda försöksdjur, såsom Storbritannnien gjorde.

Detta var möjligt för att europarlamentets djurskyddsgrupp under ledning av viceordförande Sirpa Pietikäinen hade fått med en klausul i direktivet om att de länder som från förr har ett användningsförbud gällande hittedjur även i fortsättningen kan hålla det i kraft. Därför är det ofattbart att lagberedarna samt riksdagen öppnade denna bakport.

Den tredje viktiga saken inom djurskyddet var grundandet av vakansen för en djurskyddsombundsman. HESY har ju synligt krävt detta under många tillfällen. Till den första djurskyddsombundsmannen utnämndes veterinärmedicin licentiat Sari Salminen från Evira. Hon tillträdde sin visstidstjänst i mitten på aughusti. Nu är det ännu för tidigt för att avgöra tjänstens betydelse för djurens del och hur Sari lyckats sköta ämbetet, men vi strävar till att få en intervju av henne till vår tidning som utkommer på våren. Våra förväntningar är i varje fall höga, för Sari har i tiderna arbetat som veterinär på HESYs Djurskyddscenter i Östra Baggböle.

Den fjärde saken och säkert den allra viktigaste är helhetsreformen av djurskyddslagen.

Den förbereds som bäst i arbetsgrupper, och vi berättar mera om dess innehåll så fort som lagberedarna sammanställt någonting konkret.Den bästa födelsedagspresent som vår förening som fyller 140 år nästa år kunde få skulle vara världens mest avancerade och reformvänliga djurskyddslagstiftning!

Hannele Luukkainen puheenjohtaja

Hannele Luukkainen ordförande

PS. Kaikki HESYn antamat kannanotot ja lausunnot löytyvät sivuilta www.hesy.fi uutisiaosiosta.

PS. Alla HESYs ställningstaganden och utlåtanden finns på vår hemsida www.hesy.fi under sektionen ”uutisia”.

3

Dog- ja catsitter -toiminta

Teksti: Eveliina ikonen

Apua lemmikin omistajan

arkeen ja lomapäiviin Tunnollinenkin lemmikin omistaja voi joutua tilanteeseen, jossa työpäivät venyvät kohtuuttoman pitkiksi tai tuttavapiiristä ei löydy lomamatkan ajaksi halukasta hoitajaa. Apu voi löytyä 4H-dogsitter-palvelusta.

4H

-dogsitter hoitaa palkkiota vastaan koiria ja muita lemmikkieläimiä, yleensä omistajan ollessa poissa. Suurin osa hoitotehtävistä on etenkin pääkaupunkiseudulla koirien ulkoiluttamista. Viikonloppuisin tai loma-aikoina sitterin tehtäviin kuuluu koiran tai muun lemmikin pitempiaikainen täysihoito joko lemmikin omistajan tai sitterin kotona.

Toisinaan lemmikin omistaja tarvitsee apua koiranäyttelyssä tai koulutuskentälläkin. Kissojen ja muiden pienten lemmikkieläinten ruokkiminen ja hoito soveltuvat niin ikään dogsitterin tehtäviksi. Tähän tehtävään koulutetaan myös erikseen catsittereita, joita voi tilata dogsitter-palvelun kautta.

4H-dogsitterit käyvät pääkaupunkiseudulla (Helsinki, Espoo, Vantaa) läpi peräti 80 oppitunnin mittaisen kurssin, jonka aikana opetellaan koiran perushoitoa sekä teoriassa että käytännössä.

Catsitter-kurssit ovat lyhyempiä. Eläimen rakenne, turkinhoito ja ruokinta tulevat tutuiksi oppituntien aikana. Kursseilla kiinnitetään erityistä huomiota eläimen käyttäytymiseen ja käsittelyyn sekä ensiaputaitoihin.

4H-yhdistys vastaa velvoitteista Dogsitter-kurssi sisältää tenttejä tai taitomerkkisuorituksia, jotka oppilaan on suoritettava hyväksytysti ennen kuin hän saa hoitotehtäviä. Pitkä kurssi varmistaa osaltaan sen, että dogsitter-tehtäviin valikoituu aidosti motivoituneita ja eläinrakkaita nuoria.

Kurssille voivat hakea nuoret, jotka täyttävät vähintään 14 vuotta kurssivuoden aikana. Sittereiden ikähaitari on 14-vuotiaista yli kaksikymmenvuotiaisiin. Suurin osa sittereistä on koululaisia ja opiskelijoita, joten he voivat ottaa töitä vastaan yleensä vasta kello 15.00 jälkeen. Poikkeuksena ovat loma-ajat, jolloin he ovat käytettävissä myös aamupäivisin.

Koiralle voi hakea ulkoiluttajaa maksimissaan kolmeksi 4

hesy | jäsenlehti 2/2013

päiväksi viikossa. 4H-dogsitterit eivät ota vastaan myöskään tilauksia, jotka koskevat yli kolmen koiran hoitoa.

Paikallinen 4H-yhdistys huolehtii sittereiden palkanmaksusta ja muista työnantajan velvoitteista. Dogsitter-koulutuksissa paneudutaan turvallisuuteen ja huolellisuuteen, minkä ansiosta harmillisia vahinkoja sattuu äärimmäisen harvoin. Yhdistys on kuitenkin vakuuttanut niin sitterit kuin asiakkaan irtaimistonkin mahdollisten haavereiden varalta. ■

Palkittua toimintaa 4H-dogsitter-toiminta sai vuonna 2009 valtakunnallisesti Suomen Messusäätiön vuosittain myöntämän Myötäkarvaan-tunnustuspalkinnon. Palkinnon saa henkilö, yritys, yhteisö tai hanke, joka on lemmikkieläinten hyvinvoinnin tai lemmikkialan puolestapuhuja, parantanut konkreettisesti lemmikkien elämää ja hyvinvointia Suomessa tai vienyt eteenpäin asioita, jotka ovat lemmikkien parhaaksi.

Palkinnon luovuttajana toiminut eläinkouluttaja Tuire Kaimio totesi raadin valintaperusteista seuraavaa: ”4H-dogsitterit ovat monen koiranpennun ja monen koiranomistajan pelastus. Toiminta on valtakunnallista, perustuu huolelliseen koulutukseen ja siitä on pitkäaikaista ja konkreettista näyttöä. Dogsitter-toiminta edistää lemmikkien hyvinvointia ja mahdollistaa entistä useammalle lemmikkiharrastuksen. Tällaiselle toiminnalle on ajassamme vahvaa tilausta.”

Josefina Lindgren

Kouluttajaksi. Josefina Lindgren aloitti pääkaupunkiseudun 4H-yhdistyksen dogsitterinä vuonna 2007 ja kouluttaa nykyään itse koiravahteja.

Dogsitter-kurssilla tutustutaan eläimen rakenteeseen, turkinhoitoon ja ruokintaan.

Kokemus koiravahtina avaa ovia työelämään Dog- ja catsitter-toiminta on nuorelle erinomainen mahdollisuus kartuttaa omaa eläintietämystä, saada siipiä työelämään ja tienata samalla taskurahaa. Etenkin maaseudulla arvostetaan 4H-yhdistysten parissa saatua työkokemusta.

– Kurssilla käydään läpi eläimen hoitoon ja taustoihin liittyvien asioiden lisäksi asiakaspalvelua ja monia muita töissä tarvittavia käytännön taitoja, mikä auttaa nuoria saamaan jalkaa oven väliin työelämässä. Varsinkin maakunnissa kaikki työkokemus on valttia, Josefina Lindgren vahvistaa.

Hän tietää, mistä puhuu. Lindgren aloitti pääkaupunkiseudun 4H-yhdistyksen dogsitterinä vuonna 2007, mutta on siirtynyt sittemmin yhdistyksen koiravahtien kouluttajaksi eli sujahtanut sulavasti työelämän puolelle. Dogsitterit ovat suurimmissa kaupungeissa hyvin kysyttyjä.

Pääkaupunkiseudulla valmistuu vuosittain 40 dogsitteriä, mutta kysyntä on niin kovaa, ettei sittereitä riitä kaikille palvelua kaipaaville.

– Koiravahdeille on selkeä tarve, vaikka kurssit ovat joka vuosi melkein täynnä ja uusia sittereitä valmistuu koko ajan.

Kurssit ovat tyttövaltaisia, joten pojat olisivat tervetulleita täyttämään muutamat vapaat paikat. Se ei kuitenkaan ratkaise dogsitterpulaa. Lisäkurssejakaan emme kykene järjestämään, sillä koulutus kestää kokonaisen lukukauden eli keväällä tammikuusta toukokuuhun ja syksyllä elokuusta joulukuuhun. Olisi

liian työlästä pitää kahta kurssia lomittain toistensa kanssa.

Dogsitterin tyypillinen asiakas on perhe, jossa 30–40-vuotiaat vanhemmat tekevät ajoittain pitkiä työpäiviä tai työmatkoja ja lapset rientävät harrastuksissa, eikä kukaan ehdi ulkoiluttaa ja ruokkia koiraa. Sittereitä pyydetään avuksi myös lomien ajaksi.

Silloin eläimen hoito kestää koko päivän. Koiranomistajat turvautuvat mielellään samaan sitteriin, joka saa näin vakioasiak­kaan.

Juuri tyytyväiset asiakkaat, jotka luottavat ja arvostavat sitteriä, ovat Lindgrenin mielestä työn suola. Hän ottaa itsekin vielä vastaan dogsitter-keikkoja: näin asiakkaisiin säilyy hyvät yhteydet ja heidän eläimensä saavat hyvää hoitoa tutun henkilön seurassa.

– Minun pisimmät työsuhteeni ovat kestäneet kolmisen vuotta. Joskus asiakassuhteista kehittyy poikkeuksellisen lämpimiä: kuulumisia vaihdetaan puolin ja toisin ja jääkaappiin saatetaan jättää ruokaa sitteriä varten.

Haasteitakin työssä piisaa. Lindgrenille isokokoisen ja tottelemattoman tai kovin aran koiran hoitaminen on ollut yleensä kova paikka. Myös aikataulujen sovittaminen asiakkaiden tarpeisiin voi olla monille uusille sittereille hankalaa tilanteissa, joissa on tehtävä ratkaisuja työtarjouksen ja oman aikapulan välillä. Mutta on se opinpaikkakin: rajanveto työn ja vapaa-ajan välillä on oivallinen evästys tulevaa työelämää varten.

Erja Veivo

5

Dog- ja catsitter -toiminta

Maria Wikberg

Näin tilaat dog- tai catsitterin

Matkalle. Roksu-koira pääsee mahdollisuuksien mukaan Maria Wikbergin ja hänen miehensä Antti Lehdon mukaan matkoille.

Lemmikki on helppo jättää hyviin käsiin Maria Wikberg on miehensä kanssa tyypillinen dogsitter-palvelua käyttävä asiakas. Sitteri kutsutaan paikalle, kun pariskunta tekee pitkää työpäivää, matkustelee ulkomailla tai käy ystävien häissä tai muissa suurissa juhlissa, eikä sukulaisen hoitopaikka ole käytettävissä. Yleensä Marian mies voi ottaa perheen Roksu-koiran työpaikalleen, kun molempien päivät venyvät, mutta eri toimitiloissa pidettävien kokousten takia sekään ei aina ole mahdollista.

Parilla on kokemusta neljästä sitteristä, joihin he ovat olleet hyvin tyytyväisiä.

– Kaikki ovat suhtautuneet Roksuun yksilöllisesti ja toiveitamme kunnioittaen. Sitterin palkkaaminen on melko tyyristä, mutta raha unohtuu, kun näemme Roksun tervehtivän tuttua hoitajaa yhtä iloisesti kuin omaa perheenjäsentään. On helpottavaa tietää, että koiran arki ei muutu tylsemmäksi meidän satunnaisten kiireidemme takia.

Dogsitter-palveluun on Marian mielestä helppo turvautua, sillä taustajärjestöllä on asianmukainen sopimus, johon kirjataan kaikki oleelliset seikat. Sitterit on myös perehdytetty huolella koiran käsittelyyn ja erilaisiin koiriin. Se on Marialle tärkeää, sillä Roksu on saksanpaimenkoiran ja rottweilerin geenejä kantava sekoitus, joka on saapunut Suomeen Virosta Rekku Rescue ry:n avustuksella.

– Vaikka Roksu on leppoisa ja helppo ulkoilukaveri, on se kuitenkin isokokoinen, mikä edellyttää vähän koiratuntemusta: kykyä lukea koiran eleitä ja vastata niihin oikein. Ammattilaisina koiravahtimme ovat selviytyneet hyvin kaikista tilanteista.

Työvuoron jälkeen keittiön pöydältä löytyy usein lappu, jossa kuvaillaan päivän kuulumiset.

Ilman yhteispeliä Roksun väliaikainen hoito ei sujuisi näin mutkattomasti. Maria pitää huolen siitä, että koiravahdeilla on hyvät edellytykset onnistua tehtävässään.

– Olemme koonneet kaikki Roksun hoitoon liittyvät tiedot yhteen kansioon, josta dogsitterin on helppo tarkistaa esimerkiksi allergiat, koulutusvinkit ja se, mistä löytyy pyyhkeitä uintireissun jälkeiseen kuivatteluun.

Erja Veivo

6

hesy | jäsenlehti 2/2013

• 4H-dogsitterin/catsitterin palveluksia ei voi tilata internetin kautta eikä sähköpostitse, vaan ainoastaan 4H-dogsitterpäivystyksen kautta puh. 050 337 2965 (m, ti, ke 17–19).

• Päivystäjä ottaa puhelimessa tehtävän vastaan ja lisää suuntaa antavat tiedot (ei kuitenkaan esim. asiakkaan yhteystietoja) nettisivulle, jonne sitterit pääsevät omalla tunnuksellaan katsomaan avautuneita työtehtäviä. Sopivan työn löydettyään sitteri soittaa 4H-toimistolle, saa asiakkaan yhteystiedot ja on itse yhteydessä asiakkaaseen.

• Sitteri sopii asiakkaan kanssa tutustumiskäynnistä, jonka aikana laaditaan eläimen omistajan kanssa kirjallinen hoitosopimus. Sopimukseen kirjataan eläimen hoito-ohjeiden lisäksi kummankin osapuolen ja esimerkiksi eläinlääkärin yhteystiedot ja sovitaan avainten lainasta sekä muista käytännön asioista.

• Sitterit tuovat mukanaan työtuntilistan, jonka asiakas täyttää, allekirjoittaa ja postittaa 4H-toimistolle työtehtävän hoitamisen jälkeen. Asiakkaalle lähetetään eläimen hoidosta työtuntilistan mukainen lasku.

4H-yhdistys maksaa nuoren palkan.

• Päivystykseen tulisi olla yhteydessä vähintään kaksi viikkoa ennen hoidon tarvetta, jotta hoitajaa ehditään etsiä ja omistajalle voidaan ilmoittaa ajoissa, mikäli hoitajaa ei tunnu 4H:n kautta löytyvän.

• Lisätietoa ja hinnasto löytyy pääkaupunkiseudun 4H-yhdistysten kotisivuilta osoitteesta: http:// www.4hyhdistys.net/dogsitterit/dogsitterhinnasto/ Huomio! Vaikka sittereitä onkin pääkaupunkiseudulla paljon, myös kysyntä on suurta, eikä sitterin löytymistä pystytä takaamaan. Nuoret valitsevat itse työtehtävänsä, ja hoitajan saaminen voi olla paljon kiinni ajankohdasta ja sijainnista. Sitteriä kuitenkin kannattaa yrittää tavoittaa, sillä parhaassa tapauksessa rakkaalle lemmikille löytyy vakituinen ja tuttu hoitaja, jota voi pyytää avuksi jatkossakin. Näitä vakituisia hoitosuhteita on paljon, ja ne ovat erittäin antoisia niin lemmikinomistajan, lemmikin kuin sitterinkin kannalta!

Lilo ja Leia.

Nostetaan kissa pöydälle

Teksti: Riina halla Kuvitus: Satu-Tuulia Oksanen

Samalla veitsellä

veistetty

Usein kuulee sanottavan, kuinka omistaja ja lemmikki muistuttavat toisiaan.

E

nnen se saattoi ollakin pääosin leikkimielinen ilmaisu. Tänä muovisuusaikakautena yhteneväiset piirteet on nimittäin mahdollista saavuttaa myös plastiikkakirurgin avustuksella – sillä täytyyhän kaikkien talon mirrien olla tasavertaisesti mittatilaustavaraa.

Topnews.net.nz-sivuston mukaan Iso-Britanniassa tehtiin vuonna 2010 kauneusleikkauksia lähes 500 lemmikille. Määrä oli kasvanut kolmeen edelliseen vuoteen verrattuna 25 prosenttia ja on edelleen noususuhdanteessa. Suomessa ollaan tässäkin asiassa perässähiihtäjiä – onneksi.

Täällä Botoxia ruiskutetaan toistaiseksi lähinnä ihmisten ihon alle – meillä kun on mahdollisuus päättää itse täyteaineiden tarpeellisuudesta. Eläimiin kohdistuvista operaatioista puhuttaessa onkin tärkeää erottaa toisistaan lemmikin etu ja omistajan itsekkäät vaikuttimet.

Jotkut kääntyvät kirurgin puoleen rekonstruktiivisista syistä: esimerkiksi lyttykuonoinen mopsi saattaa kärsiä pahoista hengitysvaikeuksista. Siksi hengityksen kulkua sekä elämänlaatua parantava korjausleikkaus tuleekin monesti tarpeeseen.

Mutta sitten on näitä ”vain näyttelyä varten” -omistajia, jotka muovaavat karvaturrejaan palkintoruusukkeiden toivossa. Jos melkein valioyksilösi korvat ovat yli sallitun senttimäärän ja niitä on pakko retusoida, onko vika silloin eläimessä vai näytteille viejässä? Emmehän mekään mahda mitään geeneillemme.

Kaikista julmimmat toimenpiteet liittyvät kuitenkin käytökseen eivätkä ulkonäköön; koirilta muun muassa leikkautetaan äänihuulet, jotta ne eivät pystyisi haukkumaan. Kissoilta puolestaan poistatetaan kynnet huonekalujen raapimisen lopettamiseksi. Toimii varmasti, vaan samalla katoaa myös puolustautumiskyky.

Hyväksyimmepä sitä tai emme, yllä mainitut käyttäytymistavat ovat – ja tulevat olemaan niin kauan kuin evoluutio sallii – kyseisille lajeille luonteenomaisia. Niiden keinotekoinen kitkeminen taas on puhdasta vallankäyttöä. Tehdään, koska kyetään.

Pitäisitkö itse siitä, että äänihuuliasi saksittaisiin tai korviasi lyhennettäisiin lupaa kysymättä? Et varmasti. Miksi siis lemmikkisikään sitä rakastaisi?

Eihän se tosin sano vastaankaan. Koska se ei voi. ■ 7

Laman lemmikit

Teksti: Kati Kiviniemi Kuvat: Mikko Virta

Laman lemmikit Taantuma koskettaa myös eläimiä. Rahapula voi pakottaa lemmikinomistajan siirtämään eläinlääkärireissua, viemään lemmikin vieraille sohville nukkumaan tai vaikka mustaan pörssiin.

V

iime vuoden aikana on puhuttu paljon siitä, miten pienituloiset tulevat toimeen – jos tulevat. Entä heidän lemmikkieläimensä? Helsingin sosiaalivirastossa melkein parikymmentä vuotta työskennellyt Maija (nimi muutettu) kertoo työssään näkemistään tapauksista.

– Esimerkiksi lastensuojelussa olemme huomanneet sen, että mitä heikompi elämänhallinta perheellä on, sitä helpommin ja enemmän perheeseen otetaan lemmikkejä. Kerrostaloasunnossa voi olla jopa 20–30 eläintä, joita ei sitten jakseta hoitaa, kuten ei lapsiakaan. Lemmikit kärsivät huonosta hoidosta, ja esimerkiksi käärmeiden osaamaton hoito voi aiheuttaa vaaratilanteita ihmisillekin. Lapset saattavat rääkätä eläimiä, jolloin niistä tulee häiriintyneitä. Moni ei osaa kouluttaa koiraa. Täysikasvuisina nämä koirat alkavat pomottaa omistajiaan. Ahtaat tilat taas aiheuttavat joskus kuolemaankin johtavia tappeluita eläinten välille.

Monissa Maijan vierailemissa asunnoissa on ollut siivotonta, kun eläinten hiekkalaatikoita tai häkkejä ei ole siivottu tarpeeksi usein. Koirat ovat saattaneet joutua tekemään tarpeensa sisälle, jos omistajat eivät ole jaksaneet tai viitsineet viedä niitä ulos.

– Koirien ulkoilutus ei kuulu työhöni. Yksi esimies on jopa sanonut, että se on kiellettyä. Muutaman työkaverini kanssa olemme kuitenkin ulkoiluttaneet koiria salaa. Näin olemme tehneet esimerkiksi silloin, kun koira uikuttaa ovella eikä yöpukusillaan olevilla omistajilla ole selvästikään aikomusta lähteä viemään sitä ulos.

Sosiaalialan työntekijöillä on velvollisuus tehdä eläimen hoidon laiminlyönneistä tarvittaessa eläinsuojeluilmoitus. Maija ei ole vielä törmännyt pahaan eläinrääkkäystapaukseen, mutta hän kaipaa selkeämpää rajanvetoa siihen, millaisissa tilanteissa ilmoitus olisi syytä tehdä. Tällä hetkellä kynnys ilmoituksen tekoon on hänen mielestään korkea.

8

hesy | jäsenlehti 2/2013

Kotikutoinen kasvatus kasvussa Kaikki sosiaalitoimiston asiakkaat eivät tietenkään kohtele lemmikkejään huonosti. Osalla ei vain ole varaa pitää kavereistaan niin hyvää huolta kuin he haluaisivat. Lemmikkieläimet ovat oivallinen esimerkki siitä, millaista olisi elää ilman ilmaista terveydenhuoltoa. Pienituloiselle eläinlääkärikäynnin hinta voi tehdä ison loven lompakkoon.

– Köyhyyden takia eläinlääkärireissua voidaan lykätä mahdollisimman pitkään, joskus liiankin pitkään. Vähävaraisuus vaikuttaa myös siihen, että eläinten tuhoamia huonekaluja ei voida uusia: esimerkiksi koiran jyrsimän sängyn tai kissan pissaaman sohvan tilalle ei ole varaa ostaa uutta. On vain käytettävä risoja ja haisevia kalusteita, Maija sanoo.

Jotkut yrittävät saada lisätuloja kasvattamalla lemmikkejä myytäviksi.

– Moni köyhä perhe tienaa rahaa esimerkiksi myymällä kissoja, käärmeitä ja sirkkoja internetissä. Tapaamani ihmiset kuitenkin arvostavat ja pitävät huolta kasvattamistaan lemmikeistä.

Vaikka kotikutoiset kasvattajat eivät olisikaan pahamaineisten pentutehtailijoiden kaltaisia, ilmiö on silti huolestuttava. Britanniassa samanlainen ”kotikasvatus” on jo johtanut kissapopulaation nopeaan kasvuun, kun myymättä jääneet kissat on päästetty ulos villiintymään ja lisääntymään. Kissalaumojen määrä on huolestuttanut britannialaisia jopa siinä määrin, että paikalliset eläinsuojeluviranomaiset saivat viime vuonna useita ilmoituksia ”kissajengeistä”.

Kaveria ei jätetä Kotikutoinen kasvatus kuormittaa myös Suomen löytöeläintaloja, jotka ovat muutenkin liian täynnä. HESY arvioi kolme

Velvollisuus. Vähävaraisissakin perheissä lemmikki on tärkeä perheenjäsen, jonka menettämistä pelätään ja kuolemaa surraan syvästi. Sosiaalialan työntekijöillä on kuitenkin velvollisuus tehdä eläimen hoidon laiminlyönneistä tarvittaessa eläinsuojeluilmoitus.

vuotta sitten työttömyyden ja siihen liittyvien sosiaalisten ongelmien selvästi lisänneen eläinten hylkäämisiä ja laiminlyöntejä. Asunnottomuuden yleisin syy on päihdeongelma, mutta tänä päivänä kodittomaksi saattaa joutua myös parisuhteen päättymisen, vuokrannousun tai asunnon myynnin takia. Kohtuuhintaiset vuokra-asunnot ovat Helsingissä kiven alla.

Rakkaista eläimistä ei silti hevin luovuta kovinakaan aikoina. Asunnottomaksi joutuneet tai talousvaikeuksissa olevat saavat yleensä sijoitettua lemmikkinsä väliaikaisesti ystävänsä tai sukulaisensa luo.

– Vähävaraisissakin perheissä lemmikki on tärkeä perheenjäsen, jonka menettämistä pelätään ja kuolemaa surraan syvästi. Eläin voi antaa joskus jopa ainutlaatuista iloa sekä turvallisuuden ja pysyvyyden tunnetta epävakaissa oloissa elävälle lapselle.

Eläin voi olla tukena myös aikuiselle. Kun työttömyys kaventaa elinpiiriä, lemmikki voi olla se syy, joka pakottaa ulos lenkille tai edes aamulla ylös sängystä laittamaan aamupalaa.

Ainakin yhden asian eläimeltä voi oppia: kaveria ei jätetä. ■

Auta sossutätiä välikädessä Ympäristöterveydenhuollon asiat kuuluvat Helsingissä ympäristökeskukselle, ja sosiaalialan työntekijöitä sitovat samat ohjeet eläinsuojeluilmoituksen tekemisestä kuin muitakin kuntalaisia.

Sosiaalialan työntekijä on toisaalta hankalassa välikädessä. Jos asiakas arvaa perhetyöntekijän tehneen ilmoituksen ja suuttuu siitä, hän voi estää perhetyöntekijän pääsyn kotiinsa. Tällöin taas perheen lapsi jää vaille tarvitsemaansa hoitoa.

Maija on antanut asiakkaille neuvontaa ja ohjausta eläimen parempaan hoitoon ja seurannut tilanteen etenemistä

jokaisella käynnillä. Yleisin ongelma asiakasperheissä on ollut koirien liian vähäinen ulkoiluttaminen. Onneksi moni on antanut lemmikin väliaikaisesti hoitoon sukulaisille tai ystäville, kunnes jaksaa taas hoitaa eläintä tarpeeksi hyvin.

Vakavassa tapauksessa Maija ei kuitenkaan epäröi tehdä ilmoitusta.

Tämän vuoksi on tärkeää, etteivät naapurit ummista silmiään ja toivo ”jonkun muun” puuttuvan asiaan. Eläinsuojeluilmoitus kannattaa tehdä suoraan eläinsuojeluviranomaisille eli oman kunnan virkaeläinlääkärille tai poliisille.

Apua voi pyytää myös Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton vapaaehtoisilta eläinsuojeluvalvojilta.

Kati Kiviniemi

9

Laman lemmikit Teksti: Kati Kiviniemi

Tassutohtori pitää kiinni elämässä Ajatus, että jokainen on oman onnensa seppä, ei ota huomioon sitä, että joskus seppäkin saattaa hukata avaimet.

O

li kyseessä nuori tai vanha, syrjäytymistä ei lopeteta syyttelemällä vaan auttamalla. Kaitsun tapauksessa yksi tärkeimmistä ojennetuista käsistä on ollut kissan tassu.

– Hermanni nukkuu mun kainalossa, tai sitten tossa nurkassa tai vaatekaapissa. Ton kaapinoven täytyy olla aina auki, että se pääsee sinne, Kaitsu esittelee huonettaan ja kämppäkaverinsa nukkumatapoja.

Ikkunasta näkyy Siltamäen palvelukodin piha, vanha tallirakennus ja ympäröiviä peltoja. Ilmastointikanavasta kuuluu kujerrusta.

– Noita puluja se kuuntelee, muttei se muuten välitä linnuista, katselee vaan.

Kaitsu on asunut Siltamäessä nyt kymmenen vuotta. Nuorena kilpaakin hiihtänyt hämeenkyläläispoika muutti Helsinkiin kahdeksantoistavuotiaana. Muutama vuosi sen jälkeen hän meni naimisiin ja perusti kodin Agricolankadulle, keskelle työmaataan.

Tiheään asutussa Kalliossa oli paljon asuntoja, mikä tarkoitti paljon ovia nuorelle lukkosepälle. Töitä riitti, ja myöhemmin hän perusti oman liikkeen Alppikadulle.

– Se oli hyvää aikaa, mä tykkäsin asua siellä.

Eräänä päivänä Kaitsu toi kotiin kissan, jota edellinen omistaja oli kohdellut huonosti. Hän sattui paikalle samaan aikaan paikalle soitettujen poliisien kanssa, jotka kysyivät, voisiko hän ottaa eläimen mukaansa ja antaa sille paremman kodin.

– Se kissa odotti mua aina kotona eteisen hattuhyllyllä. Joskus vein sen povitaskussa puistoon.

Huoneen seinällä on siskon tekemä syntymäpäiväkortti, johon on liimattu kuva nuoresta komeasta miehestä: sellaisesta vanhanajan elokuvatähden näköisestä.

– On ukko vähän ruttaantunut noista ajoista, Kaitsu heittää.

Kuvan parikymppisen miehen ja nyt 72-vuotiaan Kaitsun välillä on aika perheenisänä, vuosikymmenten ura lukkoseppänä ja päihdeongelma, jonka takia hän asuu nyt täällä Siltamäessä.

Joskus elämä vain antaa hyvästä alusta huolimatta kylmää kyytiä – ja matkalla paleltuu.

Hermanni saapuu Hermanni muutti HESYltä Siltamäkeen viisi vuotta sitten. Se oli aluksi peloissaan ja valitsi Kaitsun ja Kaitsun huoneen turvakseen.

Pian Kaitsusta ja Hermannista tuli parhaita kavereita: kukaan muu ei esimerkiksi saa harjata Hermannin turkkia. Kaitsu pitää tätä henkilökohtaisena kunnianosoituksena. Muut asukkaat ovat kyllä yrittäneet lahjoa kissaa kaikenlaisilla herkkuruoilla ja se on ottanut tilanteesta kaiken irti, mutta lopulta se palaa aina Kaitsun luo.

10

hesy | jäsenlehti 2/2013

Kämppäkaverit. Ystävykset Kaitsu ja Herkku

Aamuisin ”Herkku” valvoo lääkkeiden jakoa, ja päivisin tuuheaturkkinen kissaherra tassuttelee tekemässä tarkastuskierroksia toimistoissa ja yhteisissä tiloissa kuin arvonsa tietävä ylilääkäri konsanaan.

Ennen Hermannia Kaitsun huoneen jakoi kissa nimeltä Peppi.

– Mä olin ihan masentunut, kun Peppi kuoli. Mutta onneksi sitten tuli Hermanni. Sen mukana tuli taas elämänusko. Se kehrää mun vieressä, kunnes nukahdan, ja välillä nuolee otsaa. Ilman sitä mä varmaan lähtisin taas kaupungille reissuun, mutta kun katsoo Hermannia, niin ei voi lähteä. Eläimen luottamusta ei saa koskaan pettää.

Hermannilla on kuitenkin myös oma kissanelämänsä.

– Juu sillä on tyttöystävä, yks tän talon toinen kissa. Se on ihan musta, tumma kaunotar. Ne on komee pari, kun ne kulkee yhdessä. Välillä ne riitelee, mutta sitten taas sovitaan.

Huhtikuinen päivä on harmaa ja kylmänkostea. Kaitsu odottaa jo kesää ja sitä, että pääsisi ottamaan päivänokoset auringonpaisteessa. Edellisenä kesänä Kaitsun makoillessa nurmikolla Hermanni tuli hänen viereensä roikottaen suustaan kahta hiirtä, joista toisen se jätti Kaitsulle.

– Tossa sulle kans, se varmaan meinasi, hän naurahtaa. ■

Vesalan yläaste

Kirjoittajat: Piritta, Sara, Jenny, Tuomas, Alex, Matias ja Anni, Vesalan koulun 8G-luokalta Kuvat: Riina Halla

Kasvihuone

keskellä koulua Vesalan yläasteella tehdään kauaskantoista kasvatustyötä valistamalla oppilaita eläimen hoitamisen vastuista.

V

esalan yläasteella on kasvihuone, jossa on eksoottisia eläimiä ja kasveja. Kasvihuoneella elää noin 50 eläintä, joista valtaosa on otettu HESYltä. Oppilaat hoitavat eläimiä ja aina tarvittaessa siivoavat kasvihuoneen lattioita. Koulussa on kaksi opettajaa, jotka käyvät viikonloppuisin ja koulupäivisin tarkastamassa, onko eläimillä kaikki, mitä ne tarvitsevat: vettä, ruokaa, joillakin heinää ja esimerkiksi marsut tarvitsevat porkkanaa tai omenaa. Kanat saavat aina välillä maissia ja gerbiilit omenaa ja salaattia. Joillakin eläimillä on jaloitteluhetket.

Useimmilla kasvihuoneen hoitajista on oma hoidokkieläin, mutta esimerkiksi kanien hoito on jaettu useamman henkilön kesken.

Osalla eläimistä on pysyvät nimet, mutta lukuvuoden uudet, seitsemäsluokkalaiset hoitajat nimesivät jotkin gerbiileistä uudestaan.

Kasvihuoneelta löytyy muun muassa parikymmentä gerbiiliä, viljakäärme sekä vapaana lentelevä Lulu-papukaija. Suurinta osaa eläimistä, kuten kaneja, marsuja ja gerbiilejä, hoidamme me oppilaat, mutta melkein kaikkia lintuja hoitaa pääasiassa vastaava opettaja Marja Hassinen.

Ruokailuhetki. Biologian lehtori Marja Hassinen ruokkii Matildakilpikonnaa.

Uusi koti. Seeprapeipot tulivat HESYn kautta Vesalan koululle.

Hoivaa välituntisin Sara ja Piritta luonto- ja tiedepainotteiselta luokalta kertovat hoidokkieläimistään.

– Me hoidamme chinchilloja ja gerbiilejä. Hoitamiseen kuuluu ruuan ja veden määrästä sekä häkkien ja terraarioiden siisteydestä huolehtiminen. Täytyy myös pitää huolta, ettei eläimille tule tylsää, ja niitä pitää käsitellä päivittäin. Eläinten hoitaminen tapahtuu yleensä ruokavälitunnilla ja joskus valinnaisbilsan tunnilla.

Matias taas on saanut hoidettavakseen gerbiilejä, punakorvakilpikonnia ja viljakäärmeen. Eläinten hoitaminen on Matiaksesta helppoa.

– Viljakäärmeen juomavesi vaihdetaan pari kertaa viikossa, ja se syö kerran viikossa hiiren. Terraario puhdistetaan silloin tällöin ulosteista. Käärme on myös hyvin aktiivinen ja yrittää karata sekä kädessä ollessaan että häkistään. Se luo nahkansa muutaman kerran vuodessa.

Vastuuta ja velvollisuuksia Kasvihuoneen eläimet ovat tärkeitä niille, joilla ei ole mahdollisuutta ottaa eläintä kotiin perheen allergioiden tai muiden ongelmien takia. Myös oppilaat, joilla on lemmikkejä kotona, pitävät eläimiä tärkeinä.

– Kasvihuoneella olen oppinut monia asioita hoitaessani eläimiä. Olen oppinut, kuinka tiettyjä eläimiä hoidetaan ja kuinka ne käyttäytyvät. Eläimiä hoitaessa oppii myös vastuuntunnetta, koska eläimet ovat täysin riippuvaisia meistä. Olen myös oppinut sen, etteivät eläimet ole leluja, vaan eläviä olentoja, Tuomas kertoo. ■

Peloton. Viljakäärme ei pelota kahdeksasluokkalaista Alex Havulinnaa.

11

Teksti: Erja Veivo Kuvat: Jarno Kuusinen

Catwal

uusi elämä ko

Kaapelitehtaan Kierrätystehdas-tapahtuman catwalkilla nähtiin tänä vuonna säväyttäviä asukokonaisuuksia.

L

avalla esiteltiin Stadin ammattiopiston vaatetus- ja tekstiilialan ensimmäisen vuoden opiskelijaryhmän taidonnäytteitä.

Muotinäytös järjestettiin kodittomien eläinten hyväksi, sillä esityksen jälkeen huutokaupattavana olleiden vaatteiden tuotto – hienot 300 euroa – lahjoitettiin HESYlle.

Tapahtuman hengen mukaisesti vaatteet tehtiin kierrätyskankaista: vanhoista verhoista ja pöytäliinoista, kirpputoreilta löytyneistä kankaista ja tekstiilien leikkuujätteestä. Osa asukokonaisuuksista oli tuunattu koulun vanhoista puvuista ja osa HESYn kirpputorilta löytyneistä vaatteista.

Koulun oppilaissa hyväntekeväisyysmuotinäytöksen järjestäminen herätti suurta innostusta.

– Kierrätystehdas-tapahtuma oli ehkä kaikista täydellisin tapa järjestää tämä muotinäytös.

Kierrättäminen on tätä päivää, globaalia vastuunottoa. Toivon, että muotinäytöksemme kannustaa ihmisiä kierrättämään ja tuunaamaan vanhoja vaatteita, sanoo vaatetus- ja tekstiiliopiskelija Nico Kusnetsoff.

HESYn puheenjohtaja Hannele Luukkainen on

12

hesy | jäsenlehti 2/2013

alkilla

ä kodittomille kissoille hyvillään tempauksesta ja kiittelee vuolaasti tapahtuman järjestäjiä.

– Harvoin tapaa näin syvästi hyväntekeväisyydelle omistautuneita nuoria, jotka laittavat innolla kaiken osaamisensa peliin kodittomien eläinten puolesta. Toivon, että yhteistyömme jatkuu myös sitten, kun he ovat nousseet suuriksi nimiksi muotimaailman huipulle.

Etiikkaa kulutusvalintoihin Stadin ammattiopiston opiskelijat aloittivat muotinäytöksen suunnittelun yhdessä ohjaavan opettajansa Tarja-Kaarina Laamasen kanssa. Ensin teemoitettiin esityskokonaisuus, jonka keskeiseksi ajatukseksi nousi muutos. Näytöksen aiheeksi otettiin metamorfoosi, jossa vanhasta syntyy uutta, kun kierrätysmateriaalit muuntuvat taitavissa käsissä uniikeiksi asuiksi.

– Materiaalit vaikuttivat keskeisesti suunnitteluun, josta syntyi prosessi – sinne tänne polveileva polku.

Lopullisissa asuissa on vahvasti esillä oppilaiden oma kädenjälki. Koko projektin parasta antia oli juuri sen luovuutta ruokkiva luonne. Kaavoituksessa ilmenneet vaikeudetkaan eivät lamauttaneet opiskelijoiden mielikuvituksen lentoa, Laamanen kuvailee.

Ekologisuus ja eläinsuojelu ovat sekä Tarja-Kaarina Laamaselle että Nico Kusnetsoffille keskeisiä arvoja. Laamanen on oppinut kierrättämisen jo pikkutyttönä. Kohtuullisuus oli perheen elämää hallitseva ohjenuora. ►

13

– Ympäristötietoisuuteni on ammattini myötä vain lisääntynyt. On tärkeää herätellä ihmisiä ja saada heidät suhtautumaan kriittisesti kulutushysteriaan ja ymmärtämään, mitä vauhtia maapallomme resurssit hupenevat. Me voimme taistella riistoa vastaan ja auttaa luontoa ja eläimiä omilla kulutusvalinnoillamme.

Kusnetsoff työstää parhaillaan omaa mallistoaan. Nuori mies uskoo, että hyväntekeväisyys tulee jatkossakin olemaan osana hänen mallistoprojektejaan. Hyväntekeväisyysmuotinäytöksestä jäi kipinä kytemään.

– Minun mielestäni muodin ja hyväntekeväisyyden yhdistäminen on oivallinen tapa lisätä yhdistysten näkyvyyttä ja tukea niiden toimintaa. Itsekin kuulin vasta tämän projektin myötä ensimmäistä kertaa HESYstä. Tästä jäi hyvät muistot ja vahva halu jatkaa taistelua luonnon ja eläinten puolesta!

HESy kiittää HESY esittää lämpimät kiitokset projektiin osallistuneille Stadin ammattiopiston vaatetus- ja tekstiilialan opiskelijoille, heidän ohjaavalle opettajalleen Tarja-Kaarina Laamaselle, muotinäytöksen mallien upeat kampaukset loihtineille Stadin ammattiopiston parturi-kampaaja-alan opiskelijoille sekä Miska Tuiskulle, joka vastasi näytöksen musiikista.

Erityiskiitos kuuluu myös Fashion Model Agencyn malleille ja koko Kierrätystehdas-tapahtumalle, joka otti muotinäytöksen ohjelmistoonsa. ■

Eukanuba on ollut räätälöidyn ravitsemuksen ja tieteen johtaja jo vuodesta 1969.

Meidän näkemyksemme on, että kissat ovat ainutlaatuisia ja niitä pitäisi ruokkia sen mukaisesti.

Koska kissat ovat ehdottomasti lihansyöjiä, kaikki Eukanuba Cat ruokavaliot sisältävät laadukasta eläinproteiinia, kanaa, ensimmäisenä ainesosanaan.

Tuote on valittu testivoittajaksi Testfakta.se kissanruokatestissä Bäst i Test 2010.

Kaikissa Eukanuba Cat-tuotteissa,Vital Health System tarjoaa ravitsemukselliset edut kuudella painopistealueella: VAHVA VASTUSTUSKYKY

VAHVA LUUSTO

TERVE RUOANSULATUS

IHO & TURKKI

Jälleenmyyjät kätevästi netistä www.severa.net 14

HESY | JäSENLEHTI 2/2013

DENTAL CARE HAMMASHOITO

TERVEET VIRTSATIET

Hyvän mielen päivä.

Kahvion antimia.

HESYn tapahtumat

Teemalliset tapahtumat avasivat kevätkauden

Markus Meyer

K

Annika Liinanki

Mustan kissan jäljillä. Noita ja lapset kadonneen kissan jäljillä.

Titta Koukkunen

Lemmikkien terveyspäivät. Remmi rekun sovitettavana.

Titta Koukkunen

evät oli HESYllä monien tapahtumien aikaa. Vuoden aloitti Mustan kissan jäljillä -pääsiäistapahtuma, jossa noita etsi yhdessä lasten kanssa luutansa varresta kadonnutta mustaa kissaa. Lisäksi lapset laskivat talon yleisötiloissa olevien kokomustien kissojen määrän. Valjakkoajo tarjosi lapsille reipasta puuhasteltavaa ulkoilmassa.

Alkuvuoden tapahtuma sai jatkoa informatiivisella Lemmikkien terveyspäivällä, jolloin yleisöä neuvottiin kodittoman eläimen oikeasta hoidosta ja kotiuttamisesta. Kissan- ja koiranruokien valmistajat vastasivat lemmikkien ravitsemusta koskeviin kysymyksiin.

Keväällä HESYn asiakkaita evästettiin itsestä huolehtimiseen Hyvän mielen päivä -tapahtumassa.

Vierailijoilla oli mahdollisuus kohentaa oloaan osallistumalla hartiajumppaan tai rentouttamalla niska-hartiaseudun lihaksiaan šiatsuhieronnassa. Kahvion herkulliset leivonnaiset olivat tuttuun tapaan tapahtuman myyntimenestys.

Kesän alkajaisiksi yhdistys järjesti lapsiperheille suunnatun Lapset ja lemmikit – älä ota kesäeläintä -tapahtuman. Päivän aikana käsiteltiin lemmikin hankinnan ja omistamisen vastuullisuutta sadunkerronnan, pehmoleluonginnan, asiantuntijaneuvojen ja mukavan yhteisen puuhastelun keinoin.

Kevätkauden tapahtumien kokonaistuotto oli kiitettävät 3000 euroa. HESYn tapahtumarikas alkuvuosi saa jatkoa syksyllä, jolloin HESYn Eläinsuojelukeskuksen teemapäivillä käsitellään muun muassa eläinsuojelulain uudistumista.

Parhaiten pysyt kärryillä tulevista tapahtumista seuraamalla yhdistyksen nettisivuja. ■

Markus Meyer

Teksti:Erja Veivo

Lapset ja lemmikit.

Satutäti Iida Rekusen tarinat kiinnostivat pikkuväkeä. Myös kesäisiä kasvomaalauksia taiteiltiin.

15

Lipaskeräysliike Kippo Yogurt Iso Roobertinkatu 7 00120 Helsinki Avoinna: ma–la 11–19 www.kippoyogurt.com Kippo avasi syyskuussa toisen kahvilan kauppakeskus Forumiin.

Kipon juomarahat

eläinsuojeluun Teksti: Erja Veivo Kuvat: Kippo

Ympäristöystävällisyys ja eläinsuojelu ovat aamiais- ja lounasravintola Kipon toiminnan keskeisiä arvoja. Tämä näkyy niin yrityksen valikoimissa kuin tippipurkissakin.

K

ipon vetonaula ja liikeidea on jogurttijäädyke, frozen yogurt, jonka perheyritys toi ensimmäisenä Suomeen.

Nyt jogurttijäädyke on trendijälkiruoka, josta on saatavilla jos jonkinlaisia reseptejä ja variaatioita.

Jogurttijäädyke mielletään jäätelöä terveellisemmäksi vaihtoehdoksi, mutta Kippo pistää paremmaksi. Sen tarjoamat jogurtit ovat todellinen terveyspommi, jonka raaka-aineissa on otettu huomioon globaali hyvinvointi.

– Jogurttimme valmistetaan kotimaisista luomuraaka-aineista, ja pyrimme saamaan mahdollisimman suuren osan jogurtin lisukkeistakin luomuna. Emme käytä ulkomaisia jauheita tai lisäaineita sisältäviä valmistuotteita. Kaikki käyttämämme reseptit ovat omia. Myös kahvimme on luomu- ja reilun kaupan kahvia, Kipon työntekijä ja markkinointivastaava Tuuli Särmäkari listaa toimintaperiaatteita.

Kippo erottautuu myös vegaanisilla tuotteillaan. Ravintolan valikoimiin kuuluville jogurttijäädykkeille, smoothieille ja päivittäin vaihtuvalle lounaskeitolle on vaihtoehdot, jotka eivät sisällä eläinperäisiä aineita. Valikoimiin kuuluu myös vegaaneille sopivia raakapatukoita, -suklaata ja -keksejä. Kahviinkin voi ilman lisämaksua lorauttaa soija- tai mantelimaitoa.

– Kipon muihin erikoisuuksiin kuuluvat tyrnimehushotti sekä erilaiset smoothie-juomiin lisättävät, ravintoarvoa parantavat terveelliset ”boostit”, joita ovat muun muassa maca, lucuma, guarana, chia-siemenet, siitepöly, vehnänoras, nokkonen ja erilaiset kasviproteiinit. Jatkossa otamme valikoimiimme myös raakakakut, joita on Suomessa vielä vaikea löytää.

16

hesy | jäsenlehti 2/2013

Koirat kanta-asiakkaina Asiakkaat ovat löytäneet Kipon. Ravintolassa käyvät nuoret ja vanhat, miehet ja naiset. Erityisen suosion Kippo on saavuttanut pienten lasten vanhempien parissa. He kiittelevät vuolaasti jogurttijäädykkeitä, jotka muistuttavat ulkonäöltään erehdyttävästi tavallisia pehmytjäätelöitä ja ovat maultaan herkullisia mutta sisältävät vain vähän rasvaa ja sokeria.

Myös koirat ovat löytäneet jogurttijäädykebaarin. Karvaturreja vetävät paikalle koirankeksit, joita on aina tarjolla vesikupin vieressä, sekä koko paikan ilmiselvä eläinystävällisyys.

– Olemme hyvin eläinrakkaita ihmisiä. Seinällämme on iso valokuvataulu koirasta. Se sopii hyvin paikan teemaan, Särmäkari esittelee.

Eläinten huomioiminen näkyy Kipon toiminnassa konkreettisimmillaan vegaanisena tuotevalikoimana ja päätöksenä lahjoittaa henkilökunnalle yleensä osoitetut tipit HESYlle.

– Välitämme eläimistä ja haluamme näyttää sen kaikilla valinnoillamme. Kun juomarahat tipahtavat HESYn lippaaseen, tiedämme, että ne menevät aidosti hyvään tarkoitukseen.

Särmäkarin mukaan HESYn lippaaseen kertyy päivittäin mukavasti lahjoituksia. Se on jo käyty tyhjentämässäkin kahteen otteeseen.

– Välillä asiakas on saattanut kysyä, mitä HESY tarkoittaa.

Silloin Kipon henkilökunta on päässyt välittämään myös viestiä eläinsuojelun tärkeydestä eteenpäin, hän kertoo hyvillään. ■

Puheenjohtajan palsta

HESY 140 vuotta

E

nsi vuonna tulee kuluneeksi 140 vuotta yhdistyksemme perustamisesta.

Toivomme, että siitä tulisi todellinen eläinsuojelun juhlavuosi. Haluamme viettää sitä yhdessä kanssanne rakkaat jäsenemme ja pyydämme teitä esittämään ideoita juhlavuoden tapahtumiksi ja osallistumaan niiden järjestämiseen. Kertokaa minkälaiset tilaisuudet teitä kiehtovat ja mitä itse olisitte valmiita tekemään niiden onnistumiseksi.

Kautta koko pitkän historiansa yhdistyksemme on saanut voimansa jäsenistöstä ja vapaaehtoisväestä. Ilman heidän arvokasta panostaan moni eläin olisi jäänyt vaille apua ja monta asiaa tekemättä. Vapaaehtoiset ovat edelleenkin kullanarvoisia ja tervetulleita HESYlle. Hommia riittää kaikille.

Me Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen jäsenet toimimme tietyllä tavalla eläinsuojelun suurlähettiläinä

tai äänitorvina kaikkialla missä liikummekaan. Me katselemme maailmaa eläinten silmin ja puutumme havaitsemiimme epäkohtiin myös ulkomailla. Mitä enemmän meitä jäseniä on, sitä laajemman alueen pystymme kattamaan ja sitä suuremmaksi myös yhdistyksemme painoarvo muodostuu. Siksi toivomme, että jokainen jäsen pyrkisi hankkimaan ainakin yhden uuden jäsenen yhdistyksellemme juhlavuoden kunniaksi. Lisäksi toivomme, että jokainen nykyinen jäsen pysyisi mukana ja muistaisi maksaa vuosittaisen jäsenmaksun.

Jäsenmaksulasku saattaa vahingossa jäädä huomaamatta, kun se on liimattu jäsenlehden väliin. Mutta näin toimien yhdistys säästää aikamoisen summan postimaksuissa.

Tervetuloa uudet ja vanhat jäsenet viettämään yhdistyksemme juhlavuotta!

Hannele Luukkainen puheenjohtaja

Asemakuja 2

17

HESYn tuotekuvasto Tilaa nettilomakkeella: www.hesy.fi/tuotteet.htm | sähköpostilla: hesy@hesy.fi

Tue HESYn toimintaa rahalahjalla – saat kummilahjan!

Lahjoittamalla HESYlle 100 euroa, saat valitsemasi kummilahjan veloituksetta kotiisi.

Kummilautanen ”koira”

Kummijuliste ”oranssi kissa”

Kummijuliste ”musta kissa”

1

1. kangaskassit, 5,50 € ”Dog Power” (luonnonvalk.) til.no. 263 ”Tassu” (luonnonvalk.) til.no. 265 ”Cat Power” (luonnonvalk.) til.no. 262 2. rintanappi 1 € Vaihtoehtoina mm. ”Kissanaama” til.no. 601 ”Cat Power” til.no. 602 ”Eläin ei ole lelu” til.no. 603 3. Pinssi 5 € Pinssi kaikille eläinten ystäville, erinomainen yllätyslahja ystävälle. ”Koira” til.no. 231 ”Kissa” til. no. 230 ”Kani” til.no. 232 HUOM! Pinssin reunukset ovat kullanväriset.

2

3

4. Jääkaappimagneetti 6–7 € Valikoimassa erilaisia eläinhahmoja. til.no. 700 5. Muistoadressi 5 € ”Oma maa, johonka kaikki polut katoaa, on rauhan maa (Saima Harmaja).” til.no. 500

5

6. kewätkirja 5 € Kirjailija Sakari Topelius oli perustamassa ensimmäistä eläinsuojeluyhdistystä pikkulintujen suojelemiseksi.

Tästä Maj Föreningen (Kevätyhdistys) -nimisestä yhdistyksestä tuli myöhemmin HESY. Kewätkirja on vuonna 1894 päivänvalon nähnyt, Topeliuksen tekstiin ja R. Hertzbergin ihastuttaviin kuviin perustuva pikku kirjanen ”Ensimmäinen kewätkirja Suomen kewätyhtiölle”. 30 sivua. til.no. 900 7. yksiosaiset joulukortit 0,50 €/kpl, 4 €/10 kappaleen nippu.

Joulukorttien kuvat ja tilausnumerot ovat nähtävillä HESYn nettisivuilla loka-marraskuussa.

Kuvaaja: Krista Rosenlöf.

8. kaksiosaiset joulukortit 1 €/kpl, 8 €/10 kappaleen nippu.

Joulukorttien kuvat ja tilausnumerot ovat nähtävillä HESYn nettisivuilla loka-marraskuussa.

Kuvaaja: Krista Rosenlöf.

HUOM! HESYn uudet joulukortit, vuoden 2014 seinäkalenteri ja joulukalenteri tulevat myyntiin loka-marraskuussa.

18

HESY | JäSENLEHTI 2/2013

4

7 8

6

HESYn tuotekuvasto puhelimitse: 09 54200 100 | Tai tule vierailemaan myymäläämme!

10

9. Uutuus: ”Cat Power” -v-aukkoinen T-paita 13 € Koot: S–XL Väri: musta til.no. 142

9

10. Aikuisten T-paidat 13 € ”Cat Power” til.no. 113 Koot: S, XL ja XXL Värivaihtoehdot erikokoisissa paidoissa.

S: tummansininen ja vihreä XL: keltainen, tummansininen ja oranssi XXL: oranssi ja keltainen ”Tassut” til.no. 119 Koot: S-XXL Värivaihtoehdot erikokoisissa paidoissa: S: vaaleanpunainen, beige, keltainen, army-vihreä ja vaaleanharmaa M: vaaleanharmaa, vaaleanpunainen, keltainen ja beige L: keltainen, vaaleanharmaa, army-vihreä ja beige XL: army-vihreä, keltainen ja vaaleanpunainen XXL: vaaleanharmaa ja beige

13

HUOM! Muista merkitä koko (S–XXL) ja väritoivomus tilaukseen! Kunkin paidan värivaihtoehtoihin voi tutustua sivuilla: www.hesy.fi/tuotteet.htm

12

11. Lasten T-paidat 8 € ”Cat Power” til.no 111 Koot: 128 cm ja 140 cm Värivaihtoehdot: punainen ja keltainen ”Dog Power” 112 Koot: 128 cm ja 140 cm Värivaihtoehdot: punainen ja keltainen 12. Ladyfit-malliset T-paidat 13 € ”Cat Power” til.no. 140 Koot: XS-XL Värivaihtoehdot erikokoisissa paidoissa: XS: vaaleanvihreä, musta, valkoinen ja keltainen S: musta ja valkoinen M: valkoinen ja vaaleanvihreä L: valkoinen ja musta XL: punainen ”Dog Power” til.no. 141 (kaksipuolinen painatus) Värivaihtoehdot erikokoisissa paidoissa: S: vaaleanpunainen, musta, vaaleansininen ja beige M: keltainen XL: vaaleansininen ja beige

12

14

HUOM! Muista merkitä koko (XS–XL) ja väritoivomus tilaukseen!

Malli Pinja Honkanen Kuvat Marko Hietala

13. Cat Power -collegepaita 15 € Yksipuolinen painatus. Väri: musta Koot: XS–XL til.no. 805 14. Dog Power -paita 15 € Pitkähihainen, tyköistuva ja ladyfit-mallinen. Kaksipuolinen painatus: selkäpuolella Kaksi koiraa -kuvio.

Väri: sininen Koot: M, L, XL til.no. 807

15

15. Kännykkäkoru 5 € Valikoimassa erilaisia eläinhahmoja, mm. pupu, siili, pöllö, jääkarhu ja aasi. til.no. 700 Tilaukset toimitetaan noin kahdessa viikossa. Toimitukseen lisätään postikulut. Minimitilaus 8€. Yli 15 euron tilaukset toimitetaan postiennakolla, jolloin hintaan lisätään postiennakkomaksu 3,90€.

Tervetuloa tutustumaan myös Eläinsuojelukeskuksen myymälään. Sieltä voit ostaa mm. eläinten kuljetuslaatikoita ja kiipeilypuita.

19

Koiran hyvinvointi

Tellington TTouch on suosiota kasvattava hoito- ja harjoittelumetodi. Se pyrkii auttamaan eläintä tasapainoon ja hahmottamaan omaa vartaloaan ja ympäristöä, tottumaan kosketukseen ja käsittelyyn sekä rauhoittumaan erilaisissa tilanteissa.

Pauli Araneva © Kiltti Valas (kilttivalas.com)

Teksti: Elisa Arvinen

apua Jännitystiloihin. Korvien käsittely helpottaa hoitotoimenpiteisiin totuttamista.

TTouch

avain tasapainoiseen koiranelämään

K

eho, liike, apuväline ja kunnioitus. Näihin neljään asiaan kiteytyy TTouch, monipuolinen ja kokonaisvaltainen metodi, jolla pyritään parantamaan eläimen henkistä ja fyysistä tasapainoa sekä kehittämään kehontuntemusta. TTouchin pääosiot ovat keho- ja liiketyöskentely, joiden lisäksi käytetään apuvälineitä, kuten kehoon kiedottavia kääreitä.

Menetelmän äiti, eläinguru Linda Tellington-Jones, alkoi soveltaa ihmisille suunnattua Feldenkrais-metodia hevosiin 1970-luvulla, minkä seurauksena syntyi Tellington Equine Awareness Method eli TEAM. 80-luvulla Tellington-Jones laajensi ja kehitti TTouchia myös muihin eläimiin.

Käytännössä TTouch parantaa elämänlaatua kokonaisuudessaan, sillä se tähtää kehon ja mielen harmoniaan. Menetelmä perustuu käsin tai apuvälineillä tehtävään kehotyöskentelyyn (bodywork) ja hihnassa tehtävään liiketyöskentelyyn (groundwork). Metodin apuvälineenä käytetään kehon ympärille sidottavia joustavia kääreitä (bodywraps).

Harrastus muiden joukossa TTouchin avulla voidaan esimerkiksi ennaltaehkäistä ja vähentää koiran hermostuneisuutta, arkuutta ja yliaktiivisuutta. Siitä on apua myös ongelmakäytöksen ja ääniherkkyyden, kuten ukkospelon, työstämiseen. Erilaisten kotieläinten ohella TTouch-menetelmästä on ollut hyötyä muun muassa villieläinten sopeuttamisessa eläintarhaan. TTouch on saanut maailmanlaajuisen suosion, ja Suomessa siihen voi tutustua ainakin koirakoulu Masseterin kursseilla ja luennoilla.

20

hesy | jäsenlehti 2/2013

– Vilkasta koiraa ei saa väsytettyä vauhtilajeilla, eikä kiihdyttävä agility välttämättä ole oikea harrastus ylikierroksilla käyvälle koiralle. Päinvastoin: koiran kanssa kannattaisi mieluummin harjoitella rauhoittumista. TTouch sopii kuitenkin hyvin harjoitus- tai kilpailuvuoroon valmistautumiseen, sillä se parantaa koiran keskittymiskykyä, ongelmakoirakouluttaja Liisa Tikka koirakoulu Masseterista kertoo.

Ensin keho, sitten mieli Ennen TTouch-harjoittelun aloittamista on hyvä varmistua siitä, ettei koiran ongelmakäytös johdu fyysisestä kivusta. Reaktiivisen koiran hoitaminen aloitetaan tutkituttamalla eläimen yleiskunto eläinlääkärillä.

– Koiralla voi olla jumeja tai kipuja, joiden takia se ei välttämättä hallitse kehoaan, ja huonovointisuus voi purkautua ei-toivottuna käytöksenä, TTouch Practitioner Pia Arhio-Lehto kertoo.

Arhio-Lehdon Kiltti Valas -yritys on keskittynyt Tellington TTouch -palveluihin.

– Monirotuisten koirien kohdalla saattaa olla vaikea sanoa, onko liike normaali vai ei, koska rotutyypistä ei välttämättä ole aina tietoa. Myös huono ravinto altistaa sairauksille, joten ruokavalion tulisi niin ikään olla kunnossa, Arhio-Lehto jatkaa.

Vasta fyysisesti terveeksi todettu koira on valmis henkisiin hyvinvointiharjoituksiin.

Rauhoittava kosketus TTouch-kosketukset ovat keveitä kehoon kohdistettavia painalluksia, jotka tehdään aluksi usein kämmenselällä tai vaikka

Pauli Araneva © Kiltti Valas (kilttivalas.com)

Rentoutta. Puolivartalokääreet auttavat mm. vilkasta ja ääniherkkää koiraa rentoutumaan.

Rohkaisua. Pään ympärille sijoitettu kääre rohkaisi eläinlääkäriä kammoksuneen Eero-koiran kävelemään itse vastaanotolle.

maalipensselillä. Rauhallinen ja kevyt kosketus, sively ja sormenpäillä tehtävä käsittely lisäävät eläimen verenkiertoa ja vähentävät jännittyneisyyttä. Käsittely lopetetaan, jos koira tuntee olonsa epämukavaksi.

– Kiihtyneessä tilassa olevan eläimen käsittely aloitetaan nopealla liikkeellä. Kun koira rauhoittuu, kosketusta kevennetään ja hidastetaan. Vähitellen hankalat tilanteet esimerkiksi ulkoilutettaessa vähenevät, ja koira pääsee niiden yli nopeammin, Pia Arhio-Lehto kannustaa.

Hoitomenetelmänä TTouch on toimiva: tulokset saattavat olla hyvinkin nopeasti havaittavissa. On silti muistettava, että jokainen eläin on yksilö ja toiset vaativat enemmän aikaa ja harjoitusta kuin toiset.

Erilaisia nimettyjä TTouchkosketuksia on kymmeniä, ja niillä voi työstää eri kehonosia.

Käytetyimpiä kosketuksia ovat kämmenselällä pyörivällä liikkeellä suoritettava Laama, korvien käsittely ja Seepra.

Korvien käsittely voidaan aloittaa korvan tyvestä, josta edetään kohti korvalehteä. Korvalehden kärjessä sijaitsevan šokkipisteen käsittely auttaa šokkiin joutunutta eläintä. Korvan käsittelystä on helppo jatkaa edelleen kasvojen ja suun käsittelyyn. Päähän kohdistuvat käsittelyt auttavat rahoittamaan muun muassa äänija haukkuherkkää koiraa.

Seepra on koiran kylkeen sormenpäillä tehtävä, siksak-kuvion muodostava käsittely. Liike voidaan aloittaa olkapäästä ja päättää reiden kohdalle. Kuvio voidaan tehdä myös toisinpäin. Sormet avautuvat alaspäin liu’utuksessa, ja käsi menee nyrkkiin ylhäällä.

Seepra rauhoittaa pelokasta koiraa ja auttaa kiihtynyttä koiraa rauhoittumaan.

Kosketukset auttavat eläintä ja ihmistä hahmottamaan tiettyjä kehonosia ja keskittymään liikeharjoituksessa käsiteltyyn alueeseen.

tymään tiettyihin kehonosiin ja liikkumaan oikein. TTouch-kääreiksi sopivat apteekin joustavat tukisiteet tai vaikka puuvillainen hiuspanta. Aitoja TTouch-kääreitä voi tilata osoitteesta www. kilttivalas.com. Hermosto tottuu kääreisiin noin 20 minuutissa.

Tämän jälkeen niiden hyöty häviää.

Erilaiset kääreet auttavat eri tilanteissa. Takapään kääreillä aktivoidaan takajalkojen käyttöä ja kehitetään koiran kävelyasentoa. Esimerkiksi vinossa kävelevän koiran toiselle puolelle laitettu kääre korjaa huonoa asentoa. Kun koira keskittyy takapään toimintaan ja tiedostaa sen olemassaolon, hihnassa liikkuminen helpottuu ja vetäminen vähenee.

Etupään puolivartalosidokset sekä kokovartalokääreet parantavat koiran itseluottamusta, kun vartalo on helpommin hahmotettavissa eikä tunto katoa stressaavissakaan tilanteessa.

Koirille kehitetty Thundershirtpaita on oiva apuväline harjoitteluun. Erityisen hyvin se auttaa ylivilkasta koiraa keskittymään.

Paitaa on saatavana myös kissoille, ja sitä voi hyödyntää vaikka valjaisiin totuttelussa.

Hikipantaa muistuttava pääkääre (head wrap) asetetaan hiukan silmien yläpuolelle. Otsapanta toimii ”tuumintamyssynä”, jonka on tarkoitus muistuttaa koiraa pään olemassaolosta.

– Pääkääreestä on erityisen paljon apua ääniherkille koirille, jotka kärsivät esimerkiksi uudenvuoden raketeista, sillä se rauhoittaa eläintä ja laukaisee jännitystiloja. Pääkääre auttaa myös reaktiivista koiraa rauhoittumaan, Pia Arhio-Lehto neuvoo.

Jos koira ei suostu heti pitämään käärettä pään ympärillä, totuttelu voidaan aloittaa kaulan ympärille asetetulla sidoksella.

Koirille on myös kehitetty oma pipo juuri tähän tarkoitukseen.

Vasta fyysisesti terveeksi todettu koira on valmis henkisiin hyvinvointiharjoituksiin.

Tasapainottavat kääreet Vartalon ympäri kiedottavat siteet auttavat hahmottamaan kehoa. Kun tietoisuus kehosta paranee, eläin voidaan saada keskit-

Keskittymiskykyä radalta TTouch sopii hyvin myös hihnakäytöksen opetteluun ja uusiin ihmisiin tutustuttamiseen. Liikeharjoituksia tehdään yhden tai kahden ohjaajan voimin, radalla tai vaikka lenkin yhteydessä. Hidastempoisissa ja lyhyissä liikeharjoituksissa koiraa kävelytetään hitaasti eri suuntiin, ja tasoa vaikeutetaan vähitellen. ► 21

Koiran hyvinvointi

Liisa tikka

Oikeanlaiset varusteet ovat ensiarvoisen tärkeitä harjoituksissa. Koira tarvitsee hyvin istuvat ja tukevat valjaat, joissa on useita kiinnitypisteitä, sillä hihna on saatava kiinni ainakin selästä ja rinnasta. Hyvissä valjaissa myös pelästynyt ja säntäilevä koira pysyy hallinnassa eikä koe kauhunhetkiä samalla tavalla kuin kuristavassa pannassa. Valjaissa eläin ei myöskään pääse kiihtymään. Pantaa voi käyttää apuna, jos taluttajia on useampia ja kiinnityskohtia tarvitaan lisää. Kaksipistevaljaissa voi harjoitella myös koiran vartalon kääntämistä.

Sopivien valjaiden puuttuessa voidaan käyttää erityistä tasapainohihnaa, joka on valjaiden ja taluttimen yhdistelmä. Taluttimen tulee olla kevyt monitoimihihna, esimerkiksi riittävän pitkä nailonhihna, jonka molemmissa päissä on lukko. Myös kuusimetrinen köysi soveltuu harjoittelussa hihnaksi.

TTouch-rata voidaan rakentaa matalista esteistä ja kartioista.

Tutustumista. Kahden taluttajan kanssa koiran riippuvuus omistajastaan vähenee ja uusi ihminen tulee vähitellen tutuksi.

Tärkeää on säännöllinen ja johdonmukainen harjoittelu, joka etenee koiran ehdoilla.

Koiraa ohjataan kulkemaan omistajan vierellä ilman käskyä tai nameja ja seuraamaan ohjaajan liikettä. Taluttajan kädet pysyvät löysänä edessä ja hihna kiristyy vain koiran liikkuessa väärään suuntaan. Ohjaaja astelee rauhallisesti katse eteenpäin suunnattuna. Ohjaaja pysähtyy aina käännöksessä ja jatkaa matkaa vasta sitten, kun koira seisoo rauhallisesti, paino kaikilla jaloillaan.

Kyseessä ei siis ole nokkeluustesti tai temppurata, vaan läsnäoloa ja tietoisuuden parantamista.

Hihnakäytöstä voi harjoitella lyhyissä pätkissä lenkin yhteydessä tai rakennetulla radalla. Radalla voidaan harjoitella käännösten lisäksi erilaisia alustoja, kuten mattoja ja pahveja.

Alustat tuovat koiralle uusia kokemuksia, joista selviytyminen lisää niiden itseluottamusta. Liian vaikealta tuntuvan radan tai harjoituksen tasoa helpotetaan. Liikeharjoitukset parantavat myös koiran keskittymiskykyä ja vähentävät ylimääräistä stressiä.

Harjoittelemalla arjen sankariksi

Liisa tikka

TTouchista voi löytää avun monenlaisiin haasteisiin, mutta ongelmat eivät katoa hetkessä. Tärkeää on säännöllinen ja johdonmukainen harjoittelu, joka etenee koiran ehdoilla.

– Pienistäkin edistysaskelista on syytä iloita, sillä todennäköisesti seuraava päivä on jälleen edellistä parempi. Harjoittelussa ei kannata olla liian kunnianhimoinen, vaan kuunnella ja tarkkailla eläintä. Liian vaikea harjoittelu kostautuu. Silloin on syytä ottaa pari askelta taaksepäin, Liisa Tikka sanoo.

TTouchin saloihin pääsee parhaiten sisään osallistumalla kurssille oman koiran kanssa. Harjoittelua on helppo jatkaa omatoimisesti, kun harjoituksia on kokeillut ensin ammattilaisen ohjauksessa. Tulosten myötä voikin pian huomata, miten tämä oiva ”harrastus” on vienyt mennessään. ■

Keskittymistä. Thundershirt-paita ja pääkääre parantavat koiran keskittymistä hihnaharjoituksessa.

22

hesy | jäsenlehti 2/2013

Artikkelia varten on haastateltu TTouch practitioner Pia Arhio-Lehtoa (www.kilttivalas.com) ja ongelmakoirakouluttaja Liisa Tikkaa (www.masseter.fi).

Muut lähteet: Liisa Tikan artikkeli ”Tellington TTouch: Kosketuksella muutoksia käytökseen” sekä Internet: www.ttouch.com.

Muistamme

Gretel Lönnberg 1929–2013

G

retel Gunvor Maria Lönnberg syntyi 26.6.1929 Sipoossa ja kuoli Helsingissä 16.3.2013 useiden eri sairauksien uuvuttamana. Lapsuutensa hän vietti Sipoon saaristossa kahdeksanlapsisen perheen nuorimmaisena. Perheen isä, perinteikkään hiekkajaalan omistaja, kuoli Gretelin ollessa vasta 3-vuotias. Noin 17-vuotiaana Gretel siirtyi Helsinkiin sisariensa lapsia hoitamaan. Siellä hän kouluttautui lastenhoitajaksi ja työskenteli valmistuttuaan yksityiskodissa ja Folkhälsanin lastenkodissa eläkeikään asti.

Löytöeläintoimintaan Gretel tutustui jäätyään eläkkeelle, kun hän sai kotiinsa HESYn kautta kissan, jonka nimesi Skrållaniksi. Gretel hoiti tunnollisesti kaunista rotukissaansa, josta hän sai valtavan paljon iloa ja jonka kuulumiset hän kertoi ystävilleen. Kesät kaksikko vietti usein Ruskeasuon siirtolapuutarhamökissä. Siellä molemmat nauttivat luonnon läheisyydestä ja seurasivat mielenkiinnolla pihalla tepastelevia siilejä ja lintuja.

Gretel oli tuttu näky HESYn teemallisten tapahtumien asiakaskunnassa. Hän teki yhdistyksen myyjäisiin erilaisia käsitöitä ja lahjoitti kassikaupalla arpajaispalkintoja tapahtumiin. Kissoja hyväsydäminen nainen muisti kissapetilahjoituksilla. Gretel pysyi ajan tasalla tulevista tapahtumista lukemalla jäsenlehteä.

Gretel arvosti talkoohenkeä. Vapaa-aikanaan kodittomien eläinten parissa työskentelevät vapaaehtoiset herättivät hänessä paljon kunnioitusta, samaten eläintenhoitajien omistautunut käytännön työ eläinten hyvinvoinnin vaalijoina. Hän ymmärsi vapaaehtoistyön arvon ja toivoi, että löytöeläintoiminnan pariin tulisi uusia tukijoita.

Ikävimpiä käänteitä Gretelin elämässä oli Skrållanin menehtyminen muutama vuosi sitten. Kissan poismenon jättämä kaipuu oli niin voimakas, että Gretel vieraili usein HESYn eläintiloissa ja harkitsi uuden kissaystävän hankintaa. Hän kuitenkin pidättäytyi terveyssyistä aikeistaan ja keskittyi vain katselemaan ja auttamaan eläintalon asukkeja omalla tavallaan.

Viimeisinä toiveinaan Gretel ilmaisi haluavansa tulla hauda-

tuksi Skrållan-kissan kanssa samaan paikkaan. Toive toteutettiin.

Kaksikon viimeinen leposija on yhteinen.

Gretel Lönnbergin muiston ja eläinsuojelutyön kunnioittamiseksi HESY on saanut lahjoituksen kodittomien eläinten hyväksi. ■

Rita Peltonen (Gretelin sisarentytär)

HESY esittää Gretel Lönnbergille ja hänen omaisilleen lämpimät kiitokset eläinten puolesta. Muistamme ja kaipaamme Greteliä erityisesti Eläinsuojelukeskuksen tapahtumissa.

Testamentti tassuväelle Voit tukea kodittomia eläimiä tekemällä testamenttilahjoituksen HESYlle.

Yhdistys noudattaa aina lahjoittajan ja testamenttaajan tahtoa. Mikäli testamenttaaja esimerkiksi määrää, että HESYn tulee huolehtia myös hänen lemmikeistään testamentatun omaisuuden turvin, me HESYllä takuulla myös teemme sen. Testamentin tekemiseen saat apua HESYn juristilta Simo Ellilältä, joka laatii paperit maksutta kunkin lahjoittajan ohjeistuksen mukaan. Voit olla suoraan yhteydessä juristiimme Aasa-Law:n kautta.

Yleishyödyllisenä yhdistyksenä HESYn ei tarvitse maksaa testamenteista ja lahjoituksista veroa. Kaikki toimintamme hädänalaisten eläinten hyväksi perustuu kannattajiemme vapaaehtoisiin lahjoituksiin. Asianajotoimisto Aasa-Law: www.aasa-law.fi tai puh. 09 612 92 40.

24

hesy | jäsenlehti 2/2013

Muistamme

Eila Emilia Janitzky 1916–2013

E

ila Emilia Janitzky syntyi 3.1.1916 Myllykoskella. Tämän vuoden toukokuisena lauantaina saimme suruviestin, että rakkaamme Eila Janitzky oli nukkunut ikiuneen vaikean sairauden uuvuttamana Helsingissä 25.5.2013.

Eila ja hänen puolisonsa, isoisäni Konstantin Janitzky saivat elää pitkän elämän ja avioliiton, jossa keskeisenä yhdistävänä tekijänä oli rakkaus ja huolenpito – erityisesti rakkaus luontoon ja eläimiin asui heidän sydämissään. Jo lapsuudenkodissaan Eila sai hoivata ja pitää huolta kissasta ja koirasta.

Kun Eila ja Konstantin asuivat 40-luvulla Lohjan Virkkalassa, heillä oli puutarhassaan lampi, jossa ankat ja hanhet uiskentelivat kesäisin. Heidän suuri, musta kissansa Lille-Mikki paimensi rannalla lintuja ja ohjaili niitä lampeen. Isoisä oli opettanut Lille-Mikin paimeneksi, ei saalistajaksi! Isoisän motto oli: ”kuka sen kissan hännän ylös nostaa, jollei se kissa itse sitä häntää ylös nosta!”

Kun Eila ja Konstantin muuttivat Helsinkiin 60-luvun alussa, he hoivasivat lintuja Laakson puistossa. Kerran isoisä pelasti puusta pudonneen varpusenpoikasen. He hoitivat linnun kuntoon, ja niin Sirkku jäi heille asumaan. Välillä se lenteli ulkona, vaan palasi aina takaisin. ”Eräänä kevätaamuna tuli sulhanen ikkunan taakse, ja Sirkku lensi sen mukaan”, kertoi isoisä myöhemmin.

Eilalla ja Konstantinilla oli erityinen taito tehdä yhteistyötä eläinten kanssa. Isoisä kehitti Sirkku-linnun kanssa lotonpeluun.

Hän laittoi lattialle 40 pientä, numeroitua paperilappua ja sanoi Sirkulle ”ota numero” niin monta kertaa kuin numeroita lottoon tarvittiin. Niinpä Sirkku nokki laput, isoisä täytti lottokupongin, vei sen kioskille – ja tuloksena oli tuolloin tällöin pieni lottovoitto!

Helmikuussa 1990 Konstantin nukkui pois 94-vuotiaana ja Eila jäi yksin.

Eila oli ahkera liikkuja, ja edelleen hän kävi päivittäin ruokkimassa lintuja Sibelius-puistossa. Hän valmisti talvisin erityistä juustoa linnuille, jotta ne saisivat proteiinia ja energiaa kylmää vastaan.

Eräänä päivänä Töölön kirjaston takana kyyhötti pieni kissa, joka naukui yksin kylmissään. Eila pelasti kissan ja vei sen kotiinsa.

Hän alkoi hoitaa ja ruokkia nälkäistä kissaa, jolle antoi nimeksi Mikko. Eila totesi: ”Mikko on lähetetty minulle lahjaksi”.

Tästä alkoi Eilan ja Mikon monivuotinen ystävyys. He kävivät päivittäin puistossa kävelyllä. Eila ruokki linnut, ja Mikko odotti rauhallisesti vieressä. Se suostui kulkemaan valjaissa täysin mallikkaasti. Eila tunnettiin Töölössä Kissamummona.

Mikko piti myös matkustamisesta. Kissalle oli nautinto istua Eilan sylissä bussissa ja raitiovaunussa. Myös mökkimatkat autossamme sujuivat rauhallisesti silloin, kun Mikko oli perheessäni hoidossa.

Mikolla oli tarkka ruokavalio, joka koostui tuoreesta tai pakastetusta kalasta ja kerran viikossa tarjoillusta raa’asta maksasta.

Maksa hankittiin aina keskiviikkoisin tunnetusta lihakaupasta: alkuviikon maksa oli liian raakaa ja loppuviikon maksa jo vanhaa.

Siispä vain keskiviikkona maksa oli sopivan kypsää tarjoiltavaksi Mikolle. Saipa Mikko myös herkkupaloja läheisen ravintolan keittiöstä – kalaa ja joskus lihaa. Mikko kasvoi komeaksi, suureksi ja hyväkuntoiseksi. Säännölliset eläinlääkärin tarkastukset varmistivat Mikon hyvinvoinnin.

Ihmisen ja eläimen yhteistyö todentui taas, kun Eilan näkökyky alkoi heiketä. Hän opetti Mikon tuomaan itselleen silmälasit. Iltaisin nukkumaan mennessään Eila laski lasinsa lattialle. Aamuisin Mikko herätteli Eilaa ja Eila vastasi: ”Mikko, tuo mummon lasit”.

Niinpä Mikko otti hellästi lasit suuhunsa, hyppäsi varovasti Eilan sänkyyn ja pudotti lasit Eilan kädelle.

Mikko-kissa sai elää onnellisen elämän Eilan hyvässä hoivassa, ystävyydessä ja luottamuksessa. Hiljalleen Mikon voimat vähenivät, ja se nukkui rauhallisesti ikiuneen noin 10-vuotiaana. Eila jäi ikävöimään rakasta Mikkoaan. Silti hän jatkoi lintujen ruokkimista vielä huhtikuun 2013 loppuun saakka, kunnes hänen omat voimansa uupuivat.

Eila korosti usein ihmisen vastuuta luonnosta ja eläinten hyvinvoinnista. Hän oli hyväsydäminen, viisas ja vahva persoona, tunnollinen kaikissa toimissaan. Kun Eila tunsi elämänkaarensa olevan lopuillaan, hän totesi: ”Mikkoa on niin ikävä – ja lintuja tulee sääli – kuka niitä nyt ruokkii...?”

Eilaa jäivät kaipaamaan omaiset ja läheiset, serkut perheineen sekä ystävät ja naapurit. Muistamme lämmöllä rakasta Eilaamme ja hänen uskollista kissaystäväänsä Mikkoa. ■

Sari Kauritsalo, os. Janitzky

Hyvin eläinrakkaana ihmisenä Eila Emilia Janitzky halusi muistaa eläinten hyväksi toimivaa yhdistystä testamentilla ja lahjoituksella. Lahjoituskohteeksi valikoitui HESY, sillä Eila oli vastikään lukenut yhdistyksen puheenjohtajan Hannele Luukkaisen Helsingin Sanomien mielipideosastolla julkaistun kirjoituksen ja seurannut, kuinka aktiivisesti ja määrätietoisesti hän puolusti eläimiä. HESY esittää lämpimät kiitokset eläinten puolesta.

25

Laiton lemmmikkikauppa

Teksti: Erja Veivo

Kädelliset kärsivät

lemmikkeinä

Lemmikkiapinoilta riistetään kaikki lajityypillinen, normaali elämä.

Pelastettujen apinoiden kuntoutuminen on usein hidasta ja voi kestää koko loppuelämän. Korkeasaaren muuttaneet berberiapinat selvisivät koettelemuksistaan.

H

elsingin Korkeasaareen saapui kesällä kovaosaisia otuksia, kun kahdeksan berberiapinaa asettui asumaan eläintarhan Apinalinnaan. Ne ovat laittoman lemmikkikaupan uhreja ja saapuivat Suomeen hollantilaisen Stichting AAP -säätiön kädellisten kuntoutuskeskuksesta.

Eloisasti ja uteliaina tarhassaan liikkuvat uudet asukkaat on takavarikoitu yksityisiltä ihmisiltä tai löydetty kaduilta. AAP:lle lemmikkeinä pidettyjen kädellisten kärsimysten kohtaaminen on arkipäivää.

– Useimmat laittoman lemmikkikaupan uhriksi joutuvat kädelliset erotetaan erittäin nuorina emoistaan, joista ne olisivat luonnossa vielä täysin riippuvaisia. Ihmisen hoidossa kädelliset kärsivät yleensä aliravitsemuksesta tai väärästä ravitsemuksesta, mikä voi aiheuttaa luurangon epämuodostumista ja muita fyysisiä vaurioita, Stichting AAP:n pääjohtaja David van Gennep kuvailee sähköpostihaastattelussa.

Kädellinen oppii lajilleen ominaisia sosiaalisia tapoja emoltaan ja muilta oman ryhmänsä lajikavereilta. Lemmikkiapinat, joilta on riistetty mahdollisuus kommunikoida ja olla vuorovaikutuksessa perheenjäsentensä kanssa, alkavat käyttäytyä poikkeavasti.

Monet masentuvat, askeltavat edestakaisin ja purevat sekä läpsivät itseään. Koska lemmikkiapinat eivät opi oman lajinsa sosiaalisia vuorovaikutustaitoja, ne voivat olla hyvin aggressiivisia toisille kädellisille, joiden lahkoon myös ihminen kuuluu.

Kädellisillä on myös luontainen taipumus pyrkiä ryhmänsä dominoivimmaksi jäseneksi ja näyttää voimansa. Lemmikkinä pidettyjen apinoiden omistajille tämä on ongelma.

– Esimerkiksi berberiapinat ovat söpöjä nuorina, mutta aikui26

hesy | jäsenlehti 2/2013

sina ne alkavat käyttäytyä oikean apinan tavoin ja haastavat talon hierarkian tekemällä tuhojaan huoneistossa ja käyttäytymällä uhkaavasti. Silloin ne ovat vaarallista seuraa omistajilleen. Kädelliset eivät yksinkertaisesti sovi lemmikeiksi. Käytösongelmien lisäksi kädellisillä voi olla zoonooseja, eli ne voivat tartuttaa ihmisille joitain tauteja, kuten herpeksen ja hepatiitin, van Gennep kertoo.

Mikä apinoissa kiehtoo?

Korkeasaaren Apinalinnan edessä käy jatkuva ihmisvirta. Apinoiden touhuja seurataan Korkeasaaren tiedottajan Taru Vuoren mukaan keskimäärin pidempään kuin muiden eläinten.

– Yleisöä kiinnostaa apinoiden ryhmäkäyttäytyminen sekä eleet ja ilmeet, jotka ovat tulkittavissa. Ihmiset kaipaavat apinoita. Tässä välillä, kun Apinalinna oli tyhjillään, ihmiset kyselivät niiden perään, hän sanoo.

Stichting AAP Hollantilainen AAP on yksi johtavista eksoottisten eläinten pelastamiseen ja kuntoutukseen perehtyneistä organisaatioista Euroopassa. Yksittäisten eläinten pelastamisen lisäksi AAP pyrkii ennaltaehkäisemään kädellisten ja muiden eksoottisten eläinten laitonta kauppaa ja vaikuttamaan kädellisiä ja eksoottisia eläimiä koskevaan lainsäädäntöön. Lisäksi se järjestää aihetta käsitteleviä koulutuksia. Lisätietoja: www.aap.nl/english/

Korkeasaaren arkisto/Mari Lehmonen

salakuljetus lemmikiksi. Arvioiden mukaan Eurooppaan salakuljetetaan joka vuosi noin 200 nuorta berberiapinaa pääasiassa lemmikkieläimiksi.

Mikä kädellisissä viehättää ihmisiä näin erityisesti? Niiden samankaltaisuusko: apinanpoikasten suloisuus, vauvamaisuus?

David van Gennepin mukaan jotkut ottavat kädellisiä lemmikeiksi korvatakseen perheen tai täydentääkseen sitä. Apinoita kohdellaan kuin perheenjäseniä, ja ne syövät yhdessä perheen kanssa ruokapöydän ääressä. Toisille kädellinen on erikoinen lemmikki, jota pidetään statussymbolina.

– Eurooppalaiset haluavat myös pelastaa ulkomaanmatkoilla näkemiään vangittuja kädellisiä viemällä niitä koteihinsa. He tarkoittavat hyvää mutta pahentavat tilannetta luomalla markkinoita kädellisten kaupalle: myyjä pyydystää toisen nuoren kädellisen ja myy sen seuraavalle eläinrakkaalle turistille, van Gennep selventää.

AAP räätälöi kovia kokeneille eläimille yksilöllisen kuntoutusohjelman. Kädelliset opetetaan syömään lajilleen tyypillistä ruokaa, ja ne sosiaalistetaan eli opetetaan tulemaan toimeen muiden kädellisten kanssa. Onnistuneen kuntoutuksen jälkeen eläin voidaan sijoittaa eläinpuistoon tai hyvin hoidettuun eläintarhaan.

Korkeasaareen tuodut berberiapinat ovat malliesimerkki AAP:n työn tuloksista.

– Eivät ne olleet millänsäkään ihmisten näkemisestä, kun oleskelutiloja suojaava pressu poistettiin ensimmäistä kertaa. Ne ovat sopeutuneet yllättävän sujuvasti, kun ajattelee, että eri taustoista ja paikoista peräisin olevat eläimet on ensin ryhmäytetty uudeksi laumaksi ja sitten sijoitettu uuteen ympäristöön, Vuori kertoo.

Korkeasaari on useiden muiden eläintarhojen tapaan keskittynyt yhä enemmän ihmisten valistamiseen. Apinalinnassa esitellään berberiapinoiden taustatarinoita. Yhtä pidettiin yrityksessä ”vahtikoirana”. Toinen onneton oli ranskalaisen santarmin ”lemmikki”, joka kärsi AAP:lle tuotaessa loisinfektiosta ja valjaiden aiheuttamasta ärtyneestä ihosta – ja suunnattomasta pelosta.

Eläintarhan yleisötietoiskuissa ja opastetuilla kierroksilla kerrotaan villieläinten uhanalaistumisen monista syistä, myös laittomasta lemmikkieläinkaupasta.

Yleisöä kiinnostaa apinoiden ryhmäkäyttäytyminen sekä eleet ja ilmeet, jotka ovat tulkittavissa.

Marmosetteja papukaijahäkissä AAP:n mukaan lemmikkeinä pidetään eniten pieniä, noin oravan kokoisia marmosetteja ja tamariineja, kuten esimerkiksi valkotupsusilkkiapinoita, kääpiömarmosetteja ja valkotöyhtötamariineja.

– Ihmiset luulevat, että niitä voidaan pitää papukaijahäkissä, Van Gennep huomauttaa.

Yhtä kurjissa ja epäsoveliaissa oloissa pidetään usein isompia lemmikkiapinoitakin. AAP:n sivuilla kerrotaan 22-vuotiaasta Macario-simpanssista, joka myytiin poikasena espanjalaisen perheen lemmikiksi. Macario nukkui perheen lasten kanssa, kunnes aikuistui eikä käyttäytynyt enää apinavauvan tavoin. Macario suljettiin häkkiin, jossa se vietti suuren osan elämästään yksinäisyydessä, kunnes AAP vuonna 2012 haki sen turvakotiinsa.

Suuri rikollinen bisnes Berberiapinat kuuluvat kaikkien apinoiden tavoin CITES-sopimuksen piiriin, eli niillä käyty kansainvälinen kauppa on kiellettyä. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on luokitellut ► 27

KORKEASAAREN ARKISTO/KIRSI PYNNÖNEN

SÖPÖT PoikASET. Kultaleijonatamariinin poikaset ovat söpöjä, mutta eivät sovi lemmikeiksi.

KORKEASAAREN ARKISTO/MARKKU BUSSMAN

lajin uhanalaiseksi, koska sen luonnonvarainen kanta on huvennut hälyttävästi. Eri tutkijoiden arvioiden mukaan berberiapinoiden luonnonkanta Marokossa on puoliintunut 30 vuodessa 17 000 yksilöstä noin 8000–10000 yksilöön.

Laiton lemmikkikauppa on yksi merkittävä syy kannan hiipumiseen. Monelle vähälukuiselle ja kutistuvalle kannalle pyydystäminen lemmikiksi merkitsee viimeistä romahdusta.

– Tietojemme mukaan Eurooppaan salakuljetetaan joka vuosi noin 200 nuorta berberiapinaa, pääasiassa lemmikkieläimiksi. Me pelastamme vuosittain noin 5–20 berberiapinaa, joista suurin osa on peräisin yksityisiltä omistajilta. Berberiapinat ovat siis vielä erittäin suosittuja lemmikkieläimiä, David van Gennep kertoo.

Valvonta on Taru Vuoren mielestä tehokkain keino puuttua apinoiden laittomaan lemmikkikauppaan.

– Suomessa on toimiva valvontajärjestelmä. CITES-lajien maahantuontia valvotaan, tullin henkilökuntaa koulutetaan ja apinoiden tuomiseen tarvitaan luvat, joita ei käytännössä myönnetä kuin eläintarhojen valvottuihin olosuhteisiin. Monissa Euroopan maissa – Euroopan ulkopuolisista alueista puhumattakaan – ei ole resursseja valvoa salakuljetusta.

Laiton eläinkauppa on suuri rikollinen bisnes, jota on maailmalla vaikea saada kuriin. CITES-sopimuksen piiriin kuuluu yli 30 000 lajia. On selvää, ettei minkään maan tullilaitoksella ole riittävästi valmiuksia tunnistaa tällaista määrää mahdollisesti lemmikeiksi tullattavia eksoottisia lajeja.

– Erityisen surullinen tilanne on eläinryhmillä, jotka eivät herätä ihmisissä samanlaista sympatiaa kuin vaikka apinat.

Esimerkiksi monia uhanalaisia kilpikonnia myydään Euroopan ulkopuolella ruokaeläiminä ravinnoksi maasta ja maanosasta toiseen, eikä sikäläisillä tulleilla ole kunnon valmiuksia puuttua salakuljetukseen, Vuori täsmentää. ■

AikuinEn kulTAlEiJonATAMAriini. Lemmikkeinä pidetään eniten pieniä, noin oravan kokoisia marmosetteja ja tamariineja. Kuvassa aikuinen kultaleijonatamariini.

vineyard

PEACH KYLPY- JA VARTALOTUOTESARJA

28

HESY | JäSENLEHTI 2/2013

ERIKOISERÄ

kirja-arvio

Kokonaisvaltainen hakuteos kissan hoitamisesta

K

esän korvalla julkaistiin uusi kissan hoitoa ja käyttäytymistä tyhjentävästi käsittelevä opus. Kirjan kirjoittaja Päivi Ylikorpi työskentelee nykyään eläintenhoitajaopiskelijoiden kouluttajana. Aiemmin hän toimi johtavana eläintenhoitajana HESYssä.

Kirja on liki tiiliskiven paksuinen hakuteos, joka paikoin tieteellisestä lähestymistavastaan huolimatta on helppolukuinen ja mukaansatempaava. Monipuolisuutensa ansiosta kirja on loistava käsikirja. Toki sen käyttökelpoisuutta olisi lisännyt vielä se, jos kirja olisi muodoltaan kierreselkäinen ja varustettu välilehdin ja faktalaatikoin.

Kirjaan on koottu kaikki kissan hyvinvointiin vaikuttavat seikat, jotka kissanomistajan tulisi tietää. Kirjassa on käyty läpi kissan koko elinkaari kehdosta hautaan. Lisäksi kirja valottaa kissan asemaa yhteiskunnassa ja osana luomakuntaa.

käyttäytymisen ymmärtämiseen, että sen soisi kuuluvan jokaisen kissaperheen käsikirjastoon ja kuluvan hiirenkorville ahkerasta lukemisesta.

Erityisesti ensimmäistä kissaa havittelevien tulisi lukea kirja ennen kissan tuloa taloon. Näin voitaisiin taata, että sekä omistaja että kissa voisivat olla toisiinsa tyytyväisiä.

Suosittelen lämmöllä tämän kirjan lukemista kaikille, jotka ovat kiinnostuneet kissoista ja valmiita sukeltamaan kissojen kiehtovaan maailmaan. ■

Päivi Ylikorpi: Kissanhoidon käsikirja – kissan käyttäytyminen, käsittely, perushoito ja ruokinta.

Art House 2013. 400 s.

HAnnElE luukkAinEn

Monipuolisuutensa ansiosta kirja on loistava käsikirja.

Muutama kohta nosti niskakarvani pystyyn.

Ensinnäkin kirjassa kerrotaan, että pennulle voi opettaa temppuja ruokapalkkion avulla. Tässä piilee vaara, että tietämättömät kissanomistajat ryhtyvät opettamaan lemmikeilleen sirkustemppuja pitäen niitä nälässä. Kissojen pitää saada ruokansa ilman temppuilua. Toisekseen kirjassa todetaan, että kissoja leikataan turvallisesti jo ennen luovutusikää kertomatta, miten se vaikuttaa pentuna leikattujen kissojen fyysiseen ja psyykkiseen kehitykseen. Itse kuulun siihen koulukuntaan, joka ei hyväksy pentujen leikkelyä.

Kolmas seikka, jossa olisin toivonut tiukempaa otetta, on sen korostaminen, että kissa ei ole kasvissyöjä.

Yksi selvä virhekin oli päässyt joukkoon, kun kirjassa todetaan, että Suomessa kissa voi ehtiä tekemään jopa kolmet pennut kesän aikana.

Tämä on täysin mahdotonta, kun kissan tiineys kestää 65 vuorokautta ja kesää on vain kolme kuukautta! Yhden vuoden aikana moinen toki onnistuu.

Näistä puutteista huolimatta kirja on niin kattava opas kissan oikeaan hoitamiseen ja

Hyvä luottokelpoisuus ©

Soliditet 2013

Länsi-Helsingin Kirjanpito Oy:llä on yli 15 vuoden kokemus taloushallinnosta, pienen toimiston joustavuus ja tavoitettavuus sekä monipuolinen toimialan tuntemus...

ASIANTUNTIJA PALVELUKSESSANNE!

Palvelut:

4 Kirjanpidot 4 Tilinpäätökset 4 Veroilmoitukset ja vuosi-ilmoitukset verottajalle 4 Veroneuvonta 4 Palkanlaskenta 4 Yritysten perustamiset Kirjanpito-raportit: 4 Myynti ja käyttökate, maksuvalmius ja velkaisuusaste ym.

4 Sähköinen taloushallinta (tulossa) Kirjanpidon tulosteet ja asiakassuhteen yhteydenpito tarvittaessa sähköisesti.

Hankimme tarvittaessa KHT tilintarkastajan yritykselle.

Välitämme myös yrityskonsulttiasiantuntijan yritykseenne.

www.lansihelsinginkirjanpito.fi

Länsi-Helsingin Kirjanpito Oy Köydenpunojankatu 4 a D, 00180 Helsinki info@lansihelsinginkirjanpito.fi

29

Eläinsuojelu maailmalla

Paratiisisaaren

rantapummikissat Teksti ja kuvat: Susanna Pätäri

G

ili Trawangan on pieni saari Indonesiassa, noin puolentoista tunnin pikavenematkan päässä Balilta.

Saarella asuu vakituisesti muutama tuhat ihmistä – ja valtava määrä kissoja. Lomaansa viettävän turistin on syytä olla tarkkana: jos silmä välttää, voi aamiaismunakas kadota naukaisevaan suuhun!

Saarta ympäröivät turkoosit vedet ja hiekkarannat, horisonttia komistavat komeat Lombokin ja Balin tulivuoret. Maisemien lisäksi elämäntyylin yleinen letkeys tuo saarelle tuhansittain turisteja joka vuosi. Turismista täällä pääasiassa eletäänkin – tavalla tai toisella jokainen saarella tienaa elantonsa turistivirtojen taskuista.

Saarella ei ole moottoriajoneuvoja, vaan siellä liikutaan polkupyörillä tai hevosvetoisella kärryllä. Mopojen ja autojen puuttuminen äänimaisemasta antaa aaltojen pauhun, baareista kantautuvan reggaen ja palmuissa sirkuttavien lintujen huolehtia taustahälystä. Rannalla makoilun lisäksi aikaa voi kuluttaa snorklaamalla, sukeltamalla, pyöräilemällä tai saaren ympäri vievää rantaraittia pitkin kävellen. Jos menojalka vipattaa, myös bileitä löytyy niitä kaipaaville. Elämä on idyllistä, rauhallista ja mukavaa.

Kippurahäntäiset rantapummikissat Saarella elää vähintäänkin satoja kissoja. Kissat ovat pääasiassa hyvävointisia, ystävällisiä ja mukavia. Osalla on oikea koti, osa vain asettuu hyväksi katsomaansa rantabaariin ja osa on puolivillejä viidakkokissoja. Rantabaarien rantapummikissat tienaavat vatsantäytteensä yleensä turisteilta: syvä tuijotus silmiin, vaativa naukaisu ja kohtelias kiehnäys säärtä vasten hyvitetään usein makupalalla jos toisellakin. Röyhkeimmät mirrit saattavat toki silmän välttäessä syyllistyä lautaselta varasteluun. Melkoisia selviytyjiä nämä Gilin kissat.

Tarina kertoo, että saarelle on aikoinaan tuotu kaksi kissaa ja että liki kaikki saaren nykyiset kissat ovat näiden kahden kantakissan jälkeläisiä. Tarinan totuuspohjasta en tiedä, mutta sisäsiittoisuutta täällä selkeästi on. Tämä näkyy ainakin mitä erikoisimpina häntinä: lyhyttä, pitkää, kippuraa, saparoa, suoranaisia solmuja. Kaikkia malleja näkyy, kun tarkemmin katsoo. Kissojen kummalliset hännät ovatkin jatkuva ihmetyksen aihe, ja niiden syntyä saa uteliaille turisteille yhtenään selvittää.

30

hesy | jäsenlehti 2/2013

Pitkä, suora häntä kissalla on harvinaisuus, ja näitä kissoja jaksetaan ihastella. Myös kolmiväriset kissat ovat varsinkin paikallisväestön ihailun kohteena: jos kissa on uros ja sen turkissa on valkoista, oranssia ja mustaa, se on kuningaskissa ja arvokas.

Kun eräs kotikulmillani pyörivä kissa pyöräytti poikaset ja toi ne ensikertaa näytille, syntyi melkoinen säpinä, koska pennuista yksi oli juuri oikealla tavalla kolmivärinen. Ihastunut huokailu kyllä laantui, kun kävin tekemässä tarkastuksen ja totesin kissan tytöksi.

Saari ilman eläinlääkäriä Kun saari on pieni (ympäri pyöräilee noin puolessa tunnissa) ja kissapopulaatio on valtaisa, ei ongelmilta vältytä. Kissoja on Gili Trawangan saarella liikaa, ja niiden lisääntyminen on holtitonta. Kissanpentuja on joka puolella. On kissaflunssaa ja muuten sairaita kissoja. Kissoilla on matoja, silmä- ja korvatulehduksia, iho-ongelmia. Kissoja kuolee sairauksiin ja onnettomuuksiin, erityisen paljon kissoja jää hevoskärryjen alle. Vaikka enemmistö kissoista onkin terveitä ja hyväkuntoisia elämästään nauttivia kehräyskoneita, eläinystävän sydäntä riipaisee nähdä ympärillä rähmäisiä ja surkeita kissanpentuja tai ylipäätään sairaita kissoja.

Saarella ei ole eläinlääkäriä, joten apu ei ole lähellä, kun sellaista tarvitaan. Lähin eläinlääkäri löytyy naapurisaari Lombokilta. Eläinlääkäri tulee kuitenkin pyydettäessä käymään saarella, jos se hänen aikatauluihinsa sopii. Hätätapauksessa kipeä kissa viedään pikaveneellä Lombokille. Sieltä sen matka jatkuu sataman kautta edelleen taksilla pääkaupunkiin Mataramiin lääkärin vastaanotolle.

Paikallisen eläinlääkärin toiminta ei ole aivan länsimaisella tasolla. On kuitenkin pärjättävä sillä, mitä on tarjolla. Kun ensimmäisen kerran kutsuin eläinlääkärin paikalle steriloimaan muutamia kissojani, olin melko järkyttynyt nähdessäni, miten asia hoidetaan. Saronki levitettiin reggaebaarin pöydälle. Sitten eläinlääkäri ryhtyi töihin. Ei sen kummempaa!

Kissat toki rauhoitetaan kunnolla ennen eläinlääkärin toimenpiteitä. Ne eivät siis kärsi tilanteesta, mutta työskentely ei ole rehellisesti sanottuna järin steriiliä. Homma kuitenkin tuntuu toimivan, ja kissat ovat toipuneet leikkauksista aina nopeasti.

Paikallisen eläinlääkärin tekemä tyttökissan sterilointileikkaus maksaa 300 000 indonesian rupiaa (noin 24 euroa) ja poikakissan kastrointi 200 000 rupiaa (noin 16 euroa).

Ilmaiset eläinklinikat kerran vuodessa Saaren ympäristöasioita hoitaa Gili Eco Trust -järjestö. GET pyrkii edistämään muun muassa saarta ympäröivien koralliriuttojen hyvinvointia, jätehuoltoa sekä paikallisväestön koulutusta ympäristöasioissa. Noin kerran vuodessa GET organisoi yhdessä paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen Jakarta Animal Aidin kanssa viikon pituisen ilmaisen eläinklinikan, jossa hoidetaan hevosia ja leikataan kissoja.

Muun muassa australialaiset ja kanadalaiset eläinlääkärit ja eläinlääkäriopiskelijat ovat olleet vapaaehtoisesti auttamassa klinikoilla. Myös satunnaiset turistit ja me muut saarella oleskelevat tai työskentelevät eläinystävälliset ihmiset olemme auttaneet esimerkiksi kissojen pyydystämisessä sekä operaatioiden jälkeisissä hoitotoimenpiteissä.

Olen itse ollut kissaklinikoilla vapaaehtoisena nyt kahtena vuonna: ensimmäisellä kerralla vuonna 2012 olin huolehtimassa leikkauksesta heräävistä kissoista ja tämänvuotisella klinikalla kesäkuussa avustin eläinlääkäreitä. Vuonna 2012 klinikalla steriloitiin noin 90 kissaa ja kissoja hoidettiin aamusta iltaan. Tänä vuonna kissaklinikat toimivat iltapäivisin ja niissä vapautettiin noin 40–50 kissaa lisääntymiskyvystään.

Kissojen sterilointi on ilmaista näillä vuosittaisilla hyväntekeväisyysklinikoilla. Lisäksi Gili Eco Trust maksaa paikallisille 10 000 rupiaa (noin 80 senttiä) jokaisesta kissasta, jonka he klinikalle tuovat; tällä pyritään aktivoimaan paikallisväestöä leikkauttamaan kissansa.

Hienoa työtä, mutta koska saaren kissamäärä on valtava, näitä viikon mittaisia sterilointiklinikoita pitäisi olla useammin.

Ilmaista. Kissojen sterilointi on ilmaista Gili Trawangan hyväntekeväisyysklinikoilla.

Hevoskuiskaajan huikeat otteet Gili Trawangan saarella hevoset huolehtivat tavaroiden kuljetuksesta ja taksitoiminnasta. Vaikka työhevoset ovat päältä päin katsottaessa hyvässä kunnossa, valitettava fakta on, että ne joutuvat kantamaan usein aivan liian suuria kuormia. Raikasta juomavettä on tarjolla harvoin, jos koskaan. Kengityksistä ei huolehdita kunnolla, ja hevosilla on haavoja, matoja ja hammasvaivoja.

Hevoskuskeilla on siis vielä paljon opittavaa. Australialainen hevosiin erikoistunut eläinlääkäri Al Simson oli auttamassa kesäkuussa eläinklinikalla paikallisia hevosia. Al Simson on suoranainen hevoskuiskaaja, jonka huikeita otteita olin yhtenä päivänä suurella mielenkiinnolla seuraamassa.

Hevosille tehtiin kastraatioita, ja niiden hampaita sekä haavoja hoidettiin ja kengityksiä uusittiin. Lisäksi hevosille annettiin vitamiineja ja matolääkitys. Samalla hevosten omistajia opastettiin hoitamaan työhevosiaan oikein. Meininki on melkoisen rajua, kun isolta oriilta viedään kulkuset!

Kissojen ja hevosten lisäksi saarella elää lukematon määrä vapaana kuopsuttelevia kanoja ja kaiken tielleen osuvan poskeensa pisteleviä lehmiä ja kilejä. Aamuruuhkat tiellä tarkoittavatkin täällä lähinnä tien tukkivaa lehmälaumaa tai kiivasta kukkoa, joka ei suostu väistämään. Koiria ei ole: koirien tuominen saarelle on kielletty. ■ Lisätietoja: Cats of Gili Facebookissa: https://www.facebook.com/CatsOfGili Jakarta Animal Aid Network: www.jakartaanimalaid.com Facebookissa ryhmät: Gili Eco Trust ja Gili Carriage Horse Support Network

Heräämö. Leikkauksen jälkeen heräämössä.

Kengityshomma. Kengitysten hoitaminen lisää kovaa työtä tekevien hevosten hyvinvointia.

Kirjoittaja lähti pitkälle reissulle maailmalle marraskuussa 2011.

Jämähti Gili Trawangan -saarelle Indonesiaan ja on siellä yhä.

Sukeltaa ja hoitaa kissoja.

Sähköposti: susanna.patari@gmail.com 31

JOUKKOKIRJE SOPIMUS 100587 .BB04

Tulevia tapahtumia

TäMä OSOITELAPPU ON MYÖS HESY RY:N JäSENKORTTI

HESYn uusi hallitus

4.10. Maailman eläinten päivä 11–17 HESYn kirjamyynti Lasipalatsin kulmalla (HKI).

10–18 HESY mukana Korkeasaaripäivässä, Korkeasaaren eläintarha.

6.10. klo 14–17 Eläinsuojelulaki uudistuu Tapahtumapaikka: Eläinsuojelukeskus, Yhdyskunnantie 11, 00680 HKI.

24.–27.10. kirjamessut HESY esittelee toimintaansa ja myy kirjoja, joulukortteja, joulukalentereita ja vuoden 2014 seinäkalentereita.

Helsingin Messukeskus, Messuaukio 1.

uuSi HAlliTuS. HESYlle valittiin kevään vuosikokouksessa uusi hallitus.

Hallituksen kokoonpano vasemmalta oikealle: Lena Lundell, Kristiina Honkavaara, Jukka Marttila, puheenjohtaja Hannele Luukkainen ja Merja Vilska. Kuvasta puuttuvat varsinaiset jäsenet Jake Lahti-Olsen ja Kristiina Ovaskainen sekä varajäsenet Harry Linnarinne ja Paula Kyllästinen.

23.–24.11. lemmikki 2013 HESY myy tuotteitaan ja esittelee toimintaansa lemmikkieläinmessuilla.

Helsingin Messukeskus, Messuaukio 1.

30.–1.12. Joulupuodin avajaiset Joulupuodissa myydään kierrätettyjä joulukoristeita ja -lahjoja, HESYn joulukalentereita, joulukortteja sekä vuoden 2014 seinäkalentereita.

Tapahtumapaikka: Eläinsuojelukeskuksen myymälä, Yhdyskunnantie 11, 00680 HKI.

7.–23.12. Eläinten joulukeräys HESY kerää varoja kodittomien eläinten hyväksi.

13.–15.12. koira2013

Seuraa tapahtumia myös HESYn nettisivuilta www.hesy.fi Huom! Muutokset tapahtumiin mahdollisia.

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry, Yhdyskunnantie 11, 00680 Helsinki.

© RAMSES & VAMPIRA 2012

HESYn osastolla esitellään yhdistyksen toimintaa ja jaetaan tietoa kodittomista eläimistä. Koira2013 on Suomen suurin koiratapahtuma, jonka yhteydessä järjestetään myös kolme kansainvälistä, yksipäiväistä koiranäyttelyä. Helsingin Messukeskus, Messuaukio 1.