Hesylehti 1 2014 digi

HESY

Jäsenlehti 1/2014 | Medlemsblad

iasta

i Roman Raportt

Köyhissä oloissa työhevosista revitään kaikki irti

Jäsenyhdistykset

esittelevät toimintaansa

gourmetKanit ja kissat kärsivät

ja ylellisyystuotteiden takia

Kamut-sarjakuvien piirroksilla

tuettiin suomalaista eläintensuojelua

Jäsenlehti Medlemsblad 1/2014

Seuraavat yritykset ja yhteisöt ovat tukeneet HESYn toimintaa.

Sponsorien ansiosta rahamme ovat riittäneet paremmin!

Genrewear Intervet Kesko Samlink Tuko Logistics Vetcare Suuret kiitokset myös kaikille uusille ja vanhoille eläinkumppaneillemme!

Kodittomien eläinten avustustili För djurens väl NORDEA 200118-113063 IBAN:FI09 2001 1800 113063 Koiratalon avustustili Hundhusets donationskonto NORDEA 157230-410019 IBAN: FI86 1572 3000 410019 Eläinsuojelukeskuksen peruskorjaustili Konto för grundrenovering NORDEA 200118-133194 IBAN: FI60 2001 1800 133194 Muista merkitä viestitietoihin maininta ”Lahjoitus” tai käytä vaihtoehtoisesti viitenumeroa: 100586.

Rahankeräysluvan numero: 2020/2013/4325 Rahankeräyslupa ajalle: 5.3.2014–31.12.2014

Hallituksen varsinaiset jäsenet Styrelsens egentliga medlemmar Jukka Marttila (varapuheenjohtaja | viceordförande) Kristiina Honkavaara Jake Lahti-Olsen Lena Lundell Kristiina Ovaskainen Merja Vilska Hallituksen varajäsenet Styrelsens suppleant Paula Kyllästinen Harry Linnarinne Jäsenmaksu | Medlemsavgift Jäsenmaksulomakkeita saa toimistosta Anmälningsblanketter fås fråm kontoret Aikuisjäsen | Vuxenmedlem 25 € Nuorisojäsen (alle 18 v.)

Juniormedlem (under 18 år) 15 € NORDEA 174530-130031 Eläinsuojelukeskus Yhdyskunnantie 11, 00680 Helsinki Toimisto avoinna ma – pe klo 10 –18 Puh. (09) 54200 100 (ma – pe 10 –17) Faksi (09) 54200 142

Pääkirjoitus | Ledaren 3 Ääni eläimille 4 Eläinsuojeluasiamies Sari Salminen 4H:n catsitter-palvelusta oppia työelämään 6 Puheenjohtajan palsta 7 Ei päivää ilman eläinsuojelua

Sateenkaarenvärinen hevonen 8 Hevostensuojelutyö Romaniassa Julmaa muotia Kiinasta 11 Angoravilla Siedättämällä eroon koppakammosta 12 Kissan koppapelko Lipaskeräysliike: 15 Kuuskulma – elämäntapadivari

Hesyn jäsenyhdistykset esittelyssä 16 DEWI ry, Kissojen katastrofiyhdistys, Kissojen alkukoti ja apu ry Kamut-sarjakuvien alkuperäispiirroksilla tuettiin suomalaista eläintensuojelua 20 HESYn tuotekuvasto 22

Talous- ja jäsenasiat Puh. (09) 54200 100 (ma – pe 10 –17)

Eläinsuojelun Topelius-palkinto Wanhalle Markille 24

Eläintilat: ma – pe ja su klo 15 –18

Kirja-arvio 25 Perustietopaketti koira- ja lapsiperheille

Kirpputori: ma – pe klo 15 –18, la klo 12–15 ja su klo 12–18

Paratiisisaaren kissoille virallinen kissahenkilö 26 Kissaprojekti Cats of Gili

Perintöpuoti, Mäkelänkatu 34: ma – pe klo 11–18 Djurskyddscentralen Samhällsvägen 11, 00680 Helsingfors Öppet må – fr kl. 10 –18 Tel. (09) 54200 100 (må – fr kl. 10 –17) Fax (09) 54200 142 Djurens förvaringslokalitet: må–fr och sö kl. 15 –18 Lopptorget: må–fr kl. 15 –18, lö kl. 12–15 och sö kl. 12–18 Arvboden, Backasgatan 34: må–fr kl. 11–18, lö stängt

Marianna Lammi

Puheenjohtaja | Ördförande Hannele Luukkainen

Anna Koskela

KIITOS Yhteistyökumppaneillemme

Tässä lehdessä

Sankaritekoja Pakilassa 29

Samlinkin hyväntekeväisyystempaus HESYllä Nostetaan kissa pöydälle 30 Koirien julma kohtelu Romaniassa saatava loppumaan Kahvikissan painajainen – älä juo tota juttuu! 31 Sivettikahvi Tulevia tapahtumia 32

Jelena Hautala

Päätoimittaja | Chefredaktör Hannele Luukkainen Toimitussihteeri Redaktionssekreterare Erja Veivo Taitto | Art Direktor Satu-Tuulia Oksanen Kansikuva | Pärmbild Sarri Kukkonen Ilmoitusmyynti Annonsförsjälning Lea Heikkinen Puh tel 040 756 1219 Ilmoitushinnat | Annonspriser 1/1 400 € • 1/2 225 € • 1/4 120 € Toimituksen osoite Helsingin eläinsuojeluyhdistys, Jäsenlehti, Yhdyskunnantie 11, 00680 Helsinki Redaktionens adress Helsingfors djurskyddsförening, Medlemsbland, Samhällsvägen 11, 00680 Helsingfors Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä.

Tidningen utkommer två gänger om året på våren och på hösten.

Painos | Upplaga 3100 kpl / 3100 st.

Painopaikka | Tryckeri Miktor Oy

Pääkirjoitus | Ledaren

Quo vadis – HESY?

K

D

äytännön eläinsuojelutyö on HESYn ydinosaamista. Emme ole painostus- tai lobbausjärjestö, vaan teemme ruohonjuurityötä kentällä; siitä HESY tunnetaan ja sitä monet eläinystävät haluavat tukea lahjoituksilla ja testamenteilla. Koko HESYssä toimimiseni ajan olen saanut huomata, kuinka löytöeläinten talteenottoa, hoitoa ja uudelleensijoitusta uusiin koteihin on kehitetty aina vain paremmaksi ja tehokkaammaksi. Taloudellisten edellytysten paranemisen myötä eläimille on tarjolla entistä parempaa hoitoa sekä olosuhteiden että terveydenhoidon osalta. Eläimet lähtevätkin nykyään uusiin koteihin terveempinä ja paremmin hoidettuina kuin koskaan ennen.

Lantilla on kääntöpuolensa: eläinlääkintäkustannukset ovat nousseet melkoisesti viime vuosien aikana. Samoin eläinten hoitokulut, ruokinta, siivous ja muu hoito vaativat lisää resursseja, mikä näkyy muun muassa lisääntyvinä henkilöstökuluina.

Taloudellisesti HESYn toimeentulo nykyisellä kustannustasolla on turvattu muutamaksi vuodeksi eteenpäin. Pystymme testamentti- ja muiden lahjoitusten turvin ylläpitämään toimintaa, jonka kustannukset ylittävät reilusti puoli miljoonaa euroa vuodessa. Tämä siitä huolimatta, että oman myyntitoiminnan tuloilla pystymme rahoittamaan tästä vain kymmenisen prosenttia.

Tämän päivän eläinsuojelutyö on muuttunut paljon niistä ajoista, kun itsekin aloitin HESYllä. Yhteiskunnan muutosten johdosta sosiaalisista syistä johtuvat eläinsuojelutapaukset ovat kohta suurin syy siihen, että HESYä tarvitaan. Lemmikkien tunnistusmerkintä tullee lähivuosina pakolliseksi, jolloin karanneet lemmikit löytävät entistä helpommin omistajansa. Tämä ei vähennä käytännön eläinsuojelutyötä, kun vastaavasti huostaanottojen määrä lisääntyy.

Eläinsuojelun lähitulevaisuuden haasteita ovat toiminnan tehostaminen ja koirien hoitomahdollisuuksien lisääminen. Kissojen hoito on HESYssä perinteisesti ollut maankuulua. Tämä asettaa tänä keväänä valittavalle uudelle hallitukselle ja puheenjohtajalle kovan velvoitteen. Toivon että tulevan hallituksen jäsenet ja puheenjohtaja ovat kokeneita, harkitsevia ja täydellä sydämellä mukana eläinsuojelutyössä. Vain sillä tavoin HESY pystyy vastaamaan nykyajan eläinsuojelutyön muuttuviin haasteisiin. ■

et praktiska djurskyddsarbetet hör till HESYs kärnkompetens. Vi är inte en organisation som påverkar eller lobbar, utan vi arbetar på gräsrotsnivå ute på fältet; det är HESY kännt för och det vill många djurvänner understöda med donationer och testamenten.

Under hela den tid som jag verkat i HESY har jag fått märka, hur tillvaratagningen av hittedjur, deras skötsel och omplacering till nya hem hela tiden har utvecklats allt bättre och effektivare. I och med att de ekonomiska förutsättningarna har förbättrats kan man erbjuda djuren bättre vård än förr både gällande förhållandena och hälsovården. Djuren överlämnas också nuförtiden till sina nya hem friskare och bättre skötta än någonsin förr.

Slanten har sin baksida: de veterinärmedicinska kostnaderna har stigit avsevärt under de senaste åren. Därtill kräver utgifterna för djurens skötsel, utfodring, städning och annan vård mera resurser, vilket bland annat syns som stigande personalkostnader.

HESYs utkomst är ekonomiskt tryggad för några år framåt på den nuvarande kostnadsnivån. Vi kan med hjälp av testamenten och andra donationer uppehålla verksamheten, vars utgifter markant överstiger en halv miljon euro om året. Detta trots att vi genom vår egen försäljningsverksamhet enbart kan financiera ungefär tio procent av verksamheten.

Dagens djurskyddsarbete har förändrats mycket från den tiden då jag själv började på HESY. På grund av att samhället ändrats är djurskyddsfallen som beror på sociala orsaker snart den största orsaken till att HESY behövs. Inom de närmaste åren blir djurens ID-märkning obligatorisk, och då hittar bortsprungna sällskapsdjur lättare sina ägare.

Detta reducerar inte det praktiska djurskyddsarbetet, eftersom de omhändertagna djurens antal ökar i motsvarande grad.

Verksamhetens effektivering samt en utökning av vårdmöjligheterna för hundar är utmaningar som djurskyddet står inför inom den nära framtiden. Katternas skötsel har HESY traditionellt varit allmänt känd för. Detta ställer ett stort ansvar på den nya styrelsen och ordföranden som väljs denna vår. Jag hoppas att den kommande styrelsens medlemmar och ordförande är erfarna, övervägande och helhjärtat med i djurskyddsarbetet. Endast på det sättet kan HESY svara på de föränderliga utmaningarna i nutidens djurskyddsarbete. ■

Jukka Marttila varapuheenjohtaja

Jukka Marttila vice ordförande

hesy | jäsenlehti 1/2014

3

Ääni eläimille Teksti | Erja Veivo

Sarri Kukkonen

S

4

hesy | jäsenlehti 1/2014

uomeen perustettiin viime vuonna eläinsuojeluasiamiehen virka, johon valittiin eläinlääketieteen lisensiaatti Sari Salminen. Hänen tehtävänään on parantaa eläinten hyvinvointia yhteiskunnan eri osaalueilla ja edistää eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Salminen osallistuu eri neuvottelukuntien ja työryhmien työskentelyyn, on yhteydessä sidosryhmiin ja nostaa tältä pohjalta yhteiskunnalliseen keskusteluun eläinten suojelua ja hyvinvointia käsitteleviä aiheita.

– Pyrin vaikuttamaan poliittisiin toimijoihin.

Median välityksellä yritän lisätä rivikansalaisten tietoa eläimistä ja niiden tarpeista. Kirjoitan esimerkiksi blogia, jossa otan esille ajankohtaisia eläinsuojeluasioita. Lisäksi minut saa kiinni twiittaamaalla. Koska virka on uusi, toimenkuva muotoutuu vähitellen, Salminen kertoo.

Eläinsuojeluasiamies toimii maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa. Ministeriö on nimittänyt asiamiehen reilun kahden vuoden ajaksi, ja jatkosta päätetään eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Salmisen on kuitenkin tarkoitus vaikuttaa siihen, että virasta tulee pysyvä.

– Lakiuudistuksen yhteydessä tarkastellaan sitä, minkälaisia eläinsuojeluviranomaisia jatkossa tarvitaan. Teen kaikkeni osoittaakseni, että tällä työllä on merkitystä.

Eläinsuojeluasiamiehen tehtävänä on antaa ääni eläimille ja ajaa niiden etua, ei ratkaista yksittäisiä eläinsuojelullisia ongelmia. Toimenkuva on siis hyvin samanlainen kuin lapsiasiavaltuutetulla, johon Salminen onkin ollut yhteydessä.

– Meidän molempien tehtävänä on keskustella yleisellä tasolla edustamiemme ryhmien hyvinvointiin liittyvistä asioista, ei puuttua yksittäistapauksiin. Tietääkseni kaikkien muiden valtuutet-

tujen tehtävänä on paitsi edistää edustamiensa ryhmien oikeuden toteumista, myös valvoa sitä. Keskustelemalla voidaan kuitenkin vaikuttaa yleisellä tasolla merkittävästi eläinten hyvinvointiin.

Mitään eläinlajia ei saa markkinoida helppohoitoisena Ensimmäiset asiat, joihin Salminen aikoo virkakautenaan keskittyä ja joita hän aikoo nostaa esille, ovat ihmisen vastuu eläimen hyvinvoinnista, eläimen liikkumisen rajoittaminen ja tiedon tarjoaminen kuluttajille tuotantoeläinten olosuhteista.

– Meidän on mietittävä, onko esimerkiksi oikein pitää eläintä pitkiä aikoja – useita kuukausia – niin, ettei se pääse kääntymään ympäri kytkemisen tai rajatun tilan takia? Entä eläinten ympärivuotinen pitäminen ulkona? Voidaanko se sallia ja minkälaiset olosuhteet eläimelle pitäisi silloin järjestää?

Salmisen mielestä seuraeläimiä koskevassa keskustelussa keskitytään usein koirien ja kissojen hyvinvointiin. Hän muistuttaa, että myös pikkulemmikit tarvitsevat virikkeitä, oikeanlaisen elinympäristön ja jokapäiväistä hoitoa voidakseen hyvin.

– Ihminen on yhtä suuressa vastuussa kanista tai pikkujyrsijästä kuin kissasta ja koirasta, eikä lemmikin pieni koko tarkoita, että se on helppohoitoinen. Mitään eläinlajia ei saisi markkinoida vaivattomana lemmikkinä. Lemmikkiä hankittaessa on aina muistettava, että siihen on sitouduttava eläimen koko eliniän ajaksi, oli se sitten lyhyt tai pitkä.

Tavoitteena selkeä eläinsuojelulaki Eläinsuojelulakia uudistetaan parhaillaan. Uudistusta on odotettu pitkään, ja toiveet uutta lakia kohtaan ovat suuret. Salminen on aitiopaikalla seuraamassa lainvalmistelua ja vaikuttamassa sen sisältöön.

Kati Leppälahti

Uuteen virkaan astuneen eläinsuojeluasiamiehen odotetaan edistävän kaikkien eläinten hyvinvointia ja ajavan asioita pyyteettömästi eläinten näkökulmasta.

– Olen eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen ohjausryhmässä, jossa keskustellaan ja päätetään lain suurista linjoista. Minulla ei ole suoraa toimivaltaa määrätä, mitä laissa säädetään, mutta voin vaikuttaa sanomalla mielipiteeni ryhmässä ja pyrkiä vaikuttamaan päättäviin tahoihin, kuten kansanedustajiin.

Salmisella on laaja verkosto, jolta hän saa tietoa lausuntojensa pohjaksi. Eläinsuojeluasiamies tekee yhteistyötä Eläinten hyvinvointikeskuksen kanssa ja on mukana seura- ja harrastuseläinten sekä tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnissa. Lisäksi hän on yhteyksissä viranomaisketjun, tutkijoiden, valtakunnallisen tason eläinsuojelujärjestöjen, eläinharrastajayhdistysten ja -liittojen sekä tuottajajärjestöjen, ammatinharjoittajien yhdistysten, teollisuuden ja kaupan kanssa.

Salmisen mielestä nykyinen eläinsuojelulaki ei ole kovin huono. Monet ihmiset vain sekoittavat lain ja sitä täsmentävät ja täydentävät alemman asteiset asetukset keskenään. Asetuksissa määrätään tarkemmin esimerkiksi lemmikkien pitopaikoista ja -käytännöistä ja sallituista lopetustavoista. Laki sisältää yleisluonteiset vaatimukset eri osaalueista.

Yllä. "Teen kaikkeni osoittaakseni, että tällä työllä on merkitystä", sanoo eläinsuojeluasiamies Sari Salminen.

Vasemmalla.

Lemmikin pieni koko ei tarkoita, että se on helppohoitoinen.

Myös pikkulemmikit tarvitsevat virikkeitä, oikeanlaisen elinympäristön ja jokapäiväistä hoitoa voidakseen hyvin, muistuttaa Sari Salminen.

Ihminen on yhtä suuressa vastuussa kanista tai pikkujyrsijästä kuin kissasta ja koirasta.

– On positiivista, että eläinten hyvinvointi puhuttaa ihmisiä ja lakiuudistus on herättänyt arvokeskustelun esimerkiksi eläintuotannon eettisyydestä. Kaikkia vaatimuksia ei kuitenkaan kannata asettaa lakitasolle, sillä lain muuttaminen on hidasta. Lait säädetään eduskunnassa, mutta asetukset valtioneuvostossa tai ministeriössä, joten hesy | jäsenlehti 1/2014

5

niiden ajantasaistaminen tarpeen vaatiessa on jouhevampaa.

Yhtä aivan keskeistä muutosta laki Salmisen mielestä kuitenkin kaipaa. Nykyisen eläinsuojelulainsäädännön kolmiportainen rakenne on koettu hankalaksi ja työlääksi.

– Haluan, että uusi eläinsuojelulaki on toimiva, selkeä ja helposti ymmärrettävä ja että siinä olisivat esillä keskeiset eläinten suojelua koskevat periaatteet. Nykyinen järjestelmä, jossa eläinsuojelulaki on puitelaki, jota asetukset ja lajikohtaiset eläinsuojeluvaatimukset täsmentävät, on koettu sekavaksi.

Erilaisia eläinten puolestapuhujia tarvitaan Sari Salminen on toiminut pitkään eläinsuojeluasioiden parissa. Hesyläisille Salminen on tuttu ajoilta, jolloin hän toimi yhdistyksen tiloissa eläinlääkärinä ja teki sen ohella vapaaehtoista eläinsuojelutyötä. Kun Salminen siirtyi työskentelemään maa- ja metsätalousministeriöön ja Elintarviketurvallisuusvirastoon eläinsuojelulainsäädännön valmistelussa ja valvonnan ohjauksessa, vapaaehtoistyöt jäivät eturistiriitatilanteen takia. EläinsuojeluviranomaiLue lisää sena hän tarkastelee asioita Eläinsuojeluasiamiehen ajatuksia ja eri näkökulmasta kuin vaajankohtaisia eläinsuojeluasioita voi paaehtoisena. seurata Twitterissä ja blogissa seuraaOnko eläinsuojeluasiavissa osoitteissa: miehen työ maa- ja metsähttp://elsuasiamies.blogspot.fi/ talousministeriön alaisuuja http://twitter.com/Elsuasiamies dessa sitten ristiriidaton?

Ministeriötähän on monesti moitittu kaksoisroolis-

taan maataloustuottajien ja eläinten etujen valvojana. Salminen vakuuttaa, että hänellä on työssään täysi toimintavapaus.

– Toimipisteeni on sijoitettu Eläinten hyvinvointikeskuksen yhteyteen Helsingin yliopiston Viikin kampusalueelle ja erotettu näin fyysisesti ministeriön virkakoneistosta. Minulle ei ole asetettu rajoitteita, joilla valvottaisiin sitä, mihin saan ottaa kantaa ja mihin en. Toimin itsenäisesti. Virallanihan ei olisi merkitystä, jos en voisi ottaa kantaa.

Salminen kokee, että keskusvirastotason työntekijänä hän voi vaikuttaa laajemmin eläinten hyvinvointiin kuin valvontaeläinlääkärinä, jonka työ keskittyy yksittäisten eläinten auttamiseen. Molempia kuitenkin tarvitaan.

– Eläinlääkärin töitä tehdessäni näin yhdistystoiminnan mahdollisuudet. Eläinsuojelujärjestöjen puuhanaiset ja -miehet ovat valmiita tekemään paljon töitä. Heissä on valtavasti potentiaalia. Erilaisia eläinten puolestapuhujia tarvitaan.

Virkauransa varrella Salminen on nähnyt eri näkökulmista ja läheltä, minkälainen eläinsuojelun tila on Suomessa. Hänen mielestään monissa asioissa on edistytty.

– Eläinsuojeluasiamies nimitettiin ministeriöön.

Eviraan, aluehallintovirastoihin ja kuntiin on palkattu lisää eläinsuojelukentällä toimivia henkilöitä.

Valvonta on tehostunut, kun tuotantoeläintiloille otantatarkastuksia tekevien läänineläinlääkäreiden ja praktiikkaan osallistumattomien valvontaeläinlääkäreiden määriä on lisätty. Eläinten hyvinvointi on noussut julkisen keskustelun aiheeksi tavalla, jota ei ole aiemmin nähty, Salminen sanoo.

– Jos emme käy vuoropuhelua, emme pääse eteenpäin, hän lisää. ■

4H:n catsitter-palvelusta oppia työelämään

6

hesy | jäsenlehti 1/2014

yhdistyksen catsitter-palvelussa, joka välittää innokkaita nuoria kissanhoitajia niitä tarvitsevien asiakkaiden koteihin. Catsitteriläiset voivat myös myöhemmin kouluttautua kurssinvetäjiksi ja jakaa tietämystään uusien kissaintoisten kanssa.

Vaatimuksena kurssille pääsyyn on innostus ja rakkaus eläimiin, vastuuntuntoinen luonne sekä neljäntoista vuoden ikä. ■ Lisätietoja: http://www.4hyhdistys.net/kurssit/ 4h-catsitter-koulutus/ tai toiminnanjohtaja Leena Vilkka: leena.vilkka@4h.fi

Sanna Ikäläinen

4H-yhdistyksen cat- ja dogsitter-kurssit uudistuivat. Uutena lisänä kurssitarjonnassa on catsitter-palvelu, jossa koulutetaan 14–28-vuotiaita nuoria kissanhoidon saloihin. Nuoret oppivat perustaidot kissanhoidosta 10 tuntia kestävällä kurssilla, joka tarjoaa samalla nuorelle mahdollisuuden osallistua työelämään, toimia vastuullisesti jo ennen täysi-ikäisyyttä ja ansaita omaa rahaa.

Catsitter-kurssilla käsitellään muun muassa eri kissarotuja, kissojen hoitoa, ruokintaa ja terveydenhuoltoa. Käytännön taitoja harjoitellaan hoitamalla oikeita kissoja. Kurssilta valmistuneet nuoret saavat taidot toimia 4H-

Puheenjohtajan palsta

Ei päivää ilman eläinsuojelua Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry oli juuri viettänyt satavuotisjuhliaan, kun itse sukelsin mukaan vapaaehtoiseen eläinsuojelutyöhön. Nyt 40 vuotta myöhemmin yhdistyksemme on saavuttanut niin merkittävän ja vakiintuneen aseman eläinsuojelukentällä, että luottamushenkilönä toimivana puheenjohtajanakaan elämässäni ei ole yhtään sellaista päivää, jolloin en tekisi eläinsuojelutekoja. Kysyjille kerron mieluusti, että eläinsuojelu on minulle paljon enemmän kuin pelkkä harrastus – se on elämäntehtävä. Tämä vapaaehtoistyö on niin mielekästä ja palkitsevaa, ettei tähän koskaan väsy, vaikka vastassa olisivat minkälaiset muurit.

Liki 3000 henkilön jäsenistöstä löytyy voimaa ja aktiivisuutta, joka on osattava kanavoida eläinten hyväksi. Yli 20 hengen työntekijäjoukon kanssa hoidetaan asioita päivittäin. Vuosikymmenten mittaan on rakentunut laaja ja kattava verkosto niin kotimaisten kuin ulkomaistenkin toimijoiden kesken. Monet keskeiset virkamiehet ja poliitikot ovat tulleet tutuiksi, mikä edesauttaa eläinten asioiden ajamista. Mediaa on pystyttävä palvelemaan 24/7 ihan mistä eläimiin liittyvästä aiheesta tahansa. Tätä kirjoitettaessa esillä ovat olleet juuri muun muassa Korkeasaaren havittelemat jääkarhut, Romanian katukoirien kova kohtalo, eläinten tappaminen viihteen vuoksi Farmi-ohjelmassa ja koirien kytkeminen lainvastaisesti sekä kissamuseon perustaminen. Lisäksi ns. tavallisten ihmisten yhteydenottoihin on vastattava nopeasti riippumatta ajasta tai paikasta, sillä jokaisen puhelun tai viestin takana voi olla avun tarpeessa oleva eläin.

HESY täyttää tänä vuonna 140 vuotta ja juhlistaa pitkää ikäänsä monenmoisin tapahtumin. Parhaiten niistä, kuten koko toiminnastammekin, saa tietoa kurkkaamalla HESYn nettisivuja www.hesy.fi tai poikkeamalla HESYn Eläinsuojelukeskuksessa. Juhlavuoden kunniaksi nettisivutkin saivat uuden ilmeen vapaaehtoisen loihtimana. Pitsiläkin sai uudet väliaikaistilat. Se on siitä ainutlaatuinen

wanhojen tekstiilien myyntiin erikoistunut puoti, että se pyörii vain parin kolmen vapaaehtoisen voimin. Myös Kulkukollin kirpputorin viikonloppumyynnit sujuvat vapaaehtoisen väen turvin. Ja eläinten hoitoon osallistuu iso joukko vapaaehtoisia sekä koiratalolla että Eläinsuojelukeskuksessa. Ilman vapaaehtoisten työpanosta HESY ei olisi HESY. Tietenkin toivomme myös jäsenistöltä aktiivista osallistumista juhlavuoden tapahtumien ideointiin ja järjestelyihin. Suoranaista päätösvaltaa jäsenet voivat käyttää yhdistyksemme vuosikokouksessa, joka pidetään sääntöjen mukaisesti huhtikuussa. Siitäkin tarkemmat tiedot löytyvät yhdistyksen sivuilta. Olette tervetulleita kertomaan näkemyksiänne seuraavien 140 vuoden toiminnan suuntaviivoiksi! ■ Hannele "Hanu" Luukkainen

EverClean ei ole turhaan kehuttu.

Se on patentoitu ja hyvin hajuja sitova kissanhiekka.

Suosittelemme!

EverClean tuotteet

Jälleenmyyjät netissä: www.severa.net

hesy | jäsenlehti 1/2014

7

8

hesy | j채senlehti 1/2014

Juttu saattaa järkyttää herkkiä lukijoita.

hevonen Romaniassa hevostensuojelutyö on vasta alussa.

Teksti ja kuvat | Marianna Lammi

Kirjoittaja vietti kesän Romaniassa tehden vapaaehtoistyötä hevosten ja aasien parissa Cernavodassa.

A

amukahdeksalta tallin piha täyttyy hevosten arkisista äänistä. Haalaripukuinen mies vislaa kaukaa merkiksi, että ruoka on tulossa. Hevoset tervehtivät innokkaasti höristen häntä ja alfalfapaaleja. Kaikkien kyljet kiiltävät kaulan taipuessa hamuamaan aamupalaa. Alkaa onnellinen rouskutus, paras ääni maailmassa.

Kun suurin nälkä on tyydytetty, hevosista tulee hyvin sosiaalisia. Tämä on päivän paras aika mennä harjaamaan, rapsuttelemaan ja hieromaan hevosia tai tekemään näille muita toimenpiteitä. Kun puuhailen hevosen kanssa, sen turpa nuuhkii koko ajan niskaani tai leikkii pölyharjalla, jota pidän vapaassa kädessäni. Kun hevonen on hoidettu ja siirryn seuraavaan, ensimmäinen jää seuraamaan minua ja tekemisiäni. Lopulta marssimme aitauksessa peräjälkeen kuin lastenlaulun elefantit.

Aina ei ollut näin. Kaikki Footprints of Joy -tallilla Romanian Cernavodan kaupungissa asuvat 11 hevosta ovat kerran kohdanneet elämässään julmuutta ja kaltoinkohtelua. Kukin on toipumisprosessinsa yksilöllisessä vaiheessa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Läheltä katsoessa huomaa, että kiiltävillä kupeilla risteilevät arvet.

Kävin Romaniassa ensi kertaa kesällä 2010. Tuolloin Save the Dogs and Other Animals -järjestön

hevostenpelastustoiminta oli vasta alkamassa, mutta tiesimme jo silloin, että köyhässä eteläromanialaisessa maakunnassa oli huutava tarve hevostensuojelulle. Sen näki ja kuuli kaduilla, joilla kaikui ontuvien hevosten epätahtinen ravi. Tietyillä alueilla oli vaikea löytää työhevosta, jolle uskalsi povata yli kuukauden verran elinaikaa.

Vailla hoitoa Vuosien varrella toiminta on kehittynyt yksittäisten eläinten pelastamisesta ongelmien järjestelmälliseen, pienimuotoiseen ennaltaehkäisyyn. Tätä nykyä Save the Dogs auttaa köyhien ihmisten omistamia työhevosia niiden omissa kodeissa. Cernavodassa hevosista sekä näiden naapurissa asuvista aaseista pitävät huolta eläinlääkärit Roxana Topor ja Raul Tuser sekä viisi eläintenhoitajaa.

Työhevosten ja -aasien lukumäärä ja hyvinvointi vaihtelee suuresti Romanian sisällä. Transilvania on kuuluisa hienoista hevosmiesperinteistään, kun taas köyhässä etelässä ja idässä moni hevonen jää vaille kaikkein perustavimmanlaatuista hoitoa.

Näillä seuduilla työhevosen keski-ikä on kymmenen vuotta.

Cernavoda sijaitsee Constantan maakunnassa, jota voisi kutsua Romanian köyhimmäksi. Se on kuivaa ja kuumaa seutua, jossa kasvatetaan lampaita, vesimeloneja ja auringonkukkia. Talvi jää lyhesy | jäsenlehti 1/2014

9

hyeksi, mutta on usein purevan kylmä. aitoja syitä eläinten kaltoinkohtelulle.

Eläinten kannalta olosuhteet ovat haasteelliset.

Siksakkaamme teitä pitkin ja pysähdymme aina 40 asteen helle on keskikesällä arkipäivää, mutta hevosen tai aasin kohdatessamme. Käymme katsokuumuudessa työskenteleviä hevosia ei juoteta en- massa eläintä ja yritämme tavoittaa tämän omistanen iltaa. Vapaahetkinään hevoset pultataan lyhy- jan. Ilman lupaa eläimeen ei voi kajota, mutta jos een liekaan porottavan auringon alle. Talliraken- jokin on vialla, kirjoitamme tiedot ylös ja palaamnukset ovat usein seinättömiä tai vetoisia tai niitä me uudelleen. ei ole ollenkaan. Talvisin hevosia paleltuu.

Madotamme hevosia ja käsittelemme niitä ulkoTyöpäivät ovat pitkiä. Valjaat ovat likaiset ja ku- loisia vastaan. Samalla puhdistuvat haavat ja heluneet, todennäköisesti jo monta hevossukupolvea vonen saa vähintään uuden riimun, yleensä myös loimen ja kuolaimet, jos meillä on sellaisia jakaa. palvelleet, ja hiertävät.

Suurin osa hevosista ei Eläinlääkäri neuvoo ihmisiä eläinten kohtelussa, tallin rakoskaan saa osakseen sitä, Miten voit auttaa: mitä Suomessa pidämme rukentamisessa, laiduntamisen tiinitoimenpiteinä: mado• Voit auttaa hevosia joko Save the järjestämisessä ja kyselee heDogsin kautta tai suomalaisen Kovosen työmäärästä. Köyhistusta, hampaiden raspausdittomien koirien ystävät ry:n välisä kylissä ihmiset ovat avusta, likaisen hevosen puhdistyksellä. tamista. Loukkaantumiset ja ta lähinnä liikuttuneita.

• Ryhdy hevosen kummiksi, eli maksairastumiset hoidetaan kotiToisinaan taas ajamme kysa osa hevosen kuukausittaisista konstein, sillä varaa eläinläälän keskustaan ja avaamme ylläpitomaksuista. kärikuluihin ei ole, ja lähin sinne vastaanottopisteen. Il• Ryhdy hevossuojelutyön kummikmaisten varusteiden varjoleläinlääkärikin saattaa sijaisi, eli rahoita eläinlääkäreiden työtä la saamme paikalle suuren ta liki 200 kilometrin pääsRomanian maaseudulla. kansanjuhlan. Hevosten ja sä. Sinne pitäisi matkustaa • Voit postittaa itse lahjoituksia Rosairaalla hevosella. aasien hampaat tutkitaan ja maniaan. Kuljetus on kuitenkin raspataan ja kavioista hoideOlen päässyt käymään tälmelko kallista. Tarpeellisia tarviklaisissa kylissä eläinlääkätaan yleisiä kaviopaiseita. keita ovat riimut, kuolaimet ja vitareidemme kanssa kesän aikaNäin on toimittu Romamiinilisät. na useasti. Vierailut tuntuniassa puolitoista vuotta. www.savethedogs.eu Niinpä saatan saada halaukvat lähinnä aikamatkailulta. www.koirienystavat.com sen jo siitä hyvästä, että olen Määränpäätä lähestyessämme vastaan tulee vain hevosSuomesta. ”Samasta maasta ten ja aasien vetämiä kärryjä. kuin riimut ja loimetkin.”

Tyhjiä vesipulloja ja muuta muoviroskaa on kaik- Kesän aikana kymmenet suomalaiset keräsivät ja kialla. Välillä näyttää siltä, kuin tie olisi rakennettu sadat lahjoittivat hevostarvikkeita Romaniaan. niistä. Lapsia on paljon, hampaita ihmisten suussa Sateenkaarenvärinen hevonen vähän. Peltoja kuokkivat vääräselkäiset naiset.

Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan ole samanlaisia.

Apu otetaan vastaan liikuttuneena Toukokuussa Save the Dogs pelasti pienen työheHarva paikallinen ihminen satuttaa hevostaan ta- vostamman, joka horjui kaupungin kadulla kärryt hallaan. Täällä köyhyys ja kouluttamattomuus ovat perässään.

10

hesy | jäsenlehti 1/2014

Vasemmalla.

Romanian työhevosten päivät ovat pitkiä. Valjaat ovat usein likaiset ja kuluneet, todennäköisesti jo monta hevossukupolvea palvelleet, ja hiertävät.

Keskellä. Kaikki Footprints of Joy -tallilla asuvat hevoset ovat toipumisprosessissaan yksilöllisessä vaiheessa niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Oikealla. Aasi on eläimenä Romaniassa lähes arvoton, vaikka onkin köyhien ihmisten tärkein työkone.

Julmaa muotia Kiinasta Teksti Kati Kiviniemi Kuva PETA

Vaikka käsiemme läpi on kulkenut jo yli parikymmentä pelastettua hevosta, Margheritaksi nimetyn hevosen tila oli meillekin järkytys. Hevonen oli hyvin laiha ja täynnä hiertävien valjaiden, paarmojen ja lyöntien aiheuttamia haavoja. Lisäksi Margheritan omistaja oli tuntemattomasta syystä kaatanut hevosen päälle sinistä maalia.

Paikalle soitettiin poliisi, jonka valtuudet eivät kuitenkaan riittäneet eläimen välittömään haltuunottoon. Sen sijaan tamma oli ostettava omistajaltaan tavallisella teurashinnalla, 80 eurolla.

Margheritan tulevaisuus oli hyvin epävarma, mutta hevoselle päätettiin antaa mahdollisuus.

Saapuessani Romaniaan löysin laihan ja lihaksettoman hevosen, jonka lautaset hohtivat sinisinä, haavat punaisen, violetin ja oranssin sävyisinä, jalat kärpäskarkotteen keltaisiksi värjääminä ja jonka kehoa läikitti vihreä haavaspray. Pienessä hevosessa oli kaikki sateenkaaren värit ja enemmän kärsimystä kuin voimme koskaan käsittää.

Oli uskomatonta, että vain kaksi viikkoa aikaisemmin Margherita oli yhä imettänyt varsaansa, joka myytin sitten teuraaksi. Todennäköisesti suuntana oli kaukainen Italia.

Margherita on kuntoutunut hitaasti ja varmasti.

Ensin löytyi rakkaus omenoihin, sitten potkunappula, joka aktivoitui aina haavoja puhdistaessa. Kavioista paljastui paiseita, ja hevosen oli ollut tuskallista kävellä kengitettynä. Kun näivetystautitestin tulos todettiin negatiiviseksi, Margherita saattoi muuttaa pois karanteenista varsinaiselle tallille.

Kuuden viikon jälkeen Margherita saatiin pestyä ja harjattua kuolleesta, nöyhtäisestä karvastaan.

Margherita lepuuttaa päätään olkapäätäni vasten, jos rapsutan kaulasta, ja puhaltelee tyytyväisenä.

Potkunappula toimii edelleen, mutta siihen tallimme henkilökunta on tottunut. Fyysiset ja psyykkiset arvet paranevat hitaasti tasatahtia.

Loppukesän tullen Margherita voimistuu ja alkaa kukoistaa. Sateenkaaren kaikkia värejä kirkunut hevonen on puhtaan valkoinen. ■

Turkisten tuotanto ja käyttö, kuten myös angoravillan käyttö vaatteiden materiaalina, on valitettavasti yleistynyt viime vuosina. Kiitos tästä kuuluu nimekkäille muotisuunnittelijoille. Joulukuussa 2013 kuluttajat saivat muistutuksen siitä, kuinka julmaa eläinperäisten vaatemateriaalien tuotanto voi pahimmillaan olla. Kiinassa angoravilla kynitään joillain farmeilla eläviltä angorakaneilta.

Eläinten oikeuksia puolustava kansainvälinen järjestö PETA kuvasi videomateriaalia kymmenellä eri farmilla, joista puolessa villa kerättiin raaimmalla mahdollisella tavalla: repimällä se tukkoina irti kanien ihosta. Syy siihen, miksi näin tehdään saksilla tai muilla välineillä trimmaamisen sijaan, on tietysti raha. Angoravillan markkina-arvo on sitä korkeampi, mitä pidempänä karva kerätään.

Eläimelle villan repiminen on tietysti äärettömän tuskallista. Angorakanien elinikä on yleensä noin viisi vuotta, hyvässä hoidossa jopa kymmenen, mutta farmien tehdasmaisissa oloissa ne kuolevat jo 2–3-vuotiaina. Näiden vuosien aikana ne asuvat pienissä, likaisissa metallihäkeissä ja joutuvat luopumaan pehmeästä turkistaan noin kolmen kuukauden välein.

Kiinassa on arviolta yli 50 miljoonaa angorakania, joista saadaan vuodessa yli neljä tonnia karvaa.

Videomateriaalin leviämisestä seurannut kuluttajien järkytys ja suuttumus sai monet suuret vaateketjut vetämään angoraa sisältävät tuotteensa myynnistä ja ilmoittamaan, etteivät ne aio tulevaisuudessa käyttää materiaalia tuotteissaan.

1960-luvulle saakka angoravillan tuotannosta vastasivat lähinnä pienet ranskalaiset maatilat. Muutamia pientuottajia Euroopasta löytyy edelleen, mutta ne eivät pysty kilpailemaan myynnissä kiinalaisen halpatuotannon kanssa.

Kiinassa tuotetaan nykyään yli 90 prosenttia kaikesta maailman angoravillasta. Loput tuotetaan lähinnä Argentiinassa, Chilessä, Tšekissä ja Unkarissa. Kiinan ensimmäinen eläinsuojelulaki on ollut tekeillä vuodesta 2009 saakka, mutta sitä ei ole edelleenkään pantu täytäntöön. PETA aikoo jatkaa asian pitämistä esillä. Tammikuussa 2014 angoraboikottiin on liittynyt mukaan lisää vaatealan yrityksiä. ■

hesy | jäsenlehti 1/2014

11

Siedättämällä eroon

koppakammosta Kissa viihtyy parhaiten kotona tutussa ympäristössään. Joskus kuitenkin tulee eteen tilanne, jolloin kissaa on kuljetettava paikasta toiseen, kuten eläinlääkäriin. Näillä vinkeillä voit saada apua kiperään ongelmaan.

Teksti | Elisa Arvinen

Kuvitus | Anne Haapanen

P

elko kantokoppaa kohtaan on yleinen ongelma kissojen keskuudessa. Syynä ovat usein siihen liittyvät epämiellyttävät kokemukset ja tottumattomuus. Jos kissaa ei ole totutettu pienestä pitäen matkaamaan kuljetuslaatikossa, on sen opettelu aikuisiällä usein hankalaa. Pitkäjänteinen siedätysharjoittelu on eläintenkouluttaja Liisa Pennasen mukaan paras keino totuttaa kissa koppaan. Kissoihin erikoistunut 12

hesy | jäsenlehti 1/2014

eläinlääkäri Suvi Pohjola-Stenroos puolestaan kertoo harjoittelun positiivisesta vaikutuksesta kissojen matkastressiin. Stressi aiheuttaa elimistön kuormittumista ja saattaa johtaa jopa sairastumiseen.

Mistä koppapelko johtuu?

Eläintenkouluttaja Liisa Pennanen on tutkinut kissojen koppapelkoa, sen syitä sekä pelon voittamista.

– Yleensä pelot johtuvat kahdesta eri syystä. Ensinnäkin kissalla saattaa olla jokin huono kokemus

Vinkki Yhdistä pelottavaan asiaan positiivinen toiminto, kuten ruokailu. Ota aluksi kopan kansi kokonaan pois ja laita ruokakupit kopan sisälle. Kun kissa on tottunut uuteen ruokailupaikkaansa, voi kannen laittaa takaisin paikalleen ja jatkaa ruokkimista kopan sisään.

pelon kohteesta, tässä tapauksessa kopasta. Koppa on siis ollut läsnä, kun eläin on pelästynyt jotain muuta kuin itse koppaa. Toinen syy voi olla se, ettei kissa ole alun perinkään tottunut pelon kohteeseen (koppaan), eli uusi asia tai aiemmat ”totuttamiskerrat” ovat saattaneet olla liian rajuja, ja niistä onkin jäänyt huono mieli, Liisa Pennanen kertoo.

Kopan käyttöönoton ei tulisi olla eläimelle pelottava tilanne. Harmillisen usein koppa kuitenkin kaivetaan esiin varaston nurkasta vasta matkan koittaessa ja kiikutetaan suoraan kissan eteen.

Ongelmana on usein se, ettei kissaa ole totutettu koppaan jo pentuna.

– Ongelmana on usein se, ettei kissaa ole totutettu koppaan jo pentuna. Jokainen voi kuvitella tilanteen eläimen kannalta: koppa otetaan suoraan käyttöön, kissa teljetään sinne, viedään autoon ja kuljetetaan esimerkiksi eläinlääkäriin, joka harvoin on kokemuksena mukava, Liisa kuvailee.

– Kissan kannalta on aika pelottavaa joutua yhtäkkiä suljetuksi pieneen heiluvaan koppiin, jota kuskataan eri liikennevälineissä. Etenkin sisäkissan mielestä jo pelkkä ulkona oleminen on luultavasti pelottavaa. Vähemmästäkin sokista kissa saattaa voida pahoin. Kissan kannalta koppaan liittyy siis harvoin kovin positiivisia kokemuksia. Kun koppa esiintyy aina vastaavan ruljanssin yhteydessä, siitä kehittyy ajan mittaan todella negatiivinen assosiaatio, Liisa huomauttaa.

Kopan kanssa sinuiksi – Kissanpentujen niin kutsuttu sosiaalistumisikä on 2–7 viikon iässä, ja tuona aikana niitä olisi tärkeää totuttaa kaikkeen niiden elämässä olennaiseen. Pennun totuttaminen sujuukin helposti lähes itsestään, kunhan huolehditaan siitä, ettei eläin pääse kuormittumaan harjoittelusta liikaa ja että toimitaan sen ehdoilla, Liisa neuvoo.

Kuljetuskoppaa voisi pitää koko ajan esillä, jotta sen näkemisestä tulisi kissalle mahdollisimman yhdentekevää.

– Kissaa voi palkita kopan lähestymisestä ja kopasta voi tarjota vaikka ruokaa. Koppaan voi myös tehdä kissalle mukavan pesän. Tärkeää on muistaa vapaaehtoisuus koppaan tutustumisessa, Liisa painottaa.

– Aikuisen eläimen tutustuttaminen uusiin asioihin on aina hieman työläämpää, muttei mahdotonta. Totuttamista voi tehdä samalla tavalla kuin pennullakin, joskin se vie luultavasti enemmän aikaa. Jos kissalle on jo muodostunut negatiivinen mielikuva kopasta, kannattaa harjoitella selkeästi vaiheittain, Liisa kertoo.

– Koppaan totuttamista helpottaa, kun siihen yhdistää jotain todella mukavaa. Kuljetuskopasta voi esimerkiksi tulla kissalle mieluinen nukkumapaikka, kun sinne meneminen on vapaaehtoista ja ovikin pysyy auki. Koppaan voi lisäksi suihkuttaa esimerkiksi Feliway-suihketta, mikä lisää kissan turvallisuudentunnetta. Jos koppaa pidetään aina esillä, kissa voi käydä myös itse ”merkitsemässä paikan turvalliseksi” omalla feromonillaan, Liisa ohjeistaa. hesy | jäsenlehti 1/2014

13

Kuljetuskopasta voi tulla kissalle mieluinen nukkumapaikka, kun sinne meneminen on vapaaehtoista.

Pakottamisesta takapakkia Kissa ei saisi joutua viettämään kopassa kohtuuttoman pitkää aikaa, mutta pelkäävän kissan kanssa lähtövalmistelut kannattaa aloittaa ajoissa.

– Kissa osaa luultavasti ennakoida koppaan joutumista jo sitä edeltävistä rutiineista, kuten pakkaamisesta. Jos ongelmia esiintyy ja kissa on saatava koppaan, joutuu sen luultavasti huijaamaan kiinni jo ennen lähtövalmisteluita, jottei kissa esimerkiksi piiloudu. Tämä on kuitenkin huono menettelytapa pidemmän päälle, sillä eläin oppii ennakoimaan yhä varhaisempia rutiineja. Pahimmassa tapauksessa se alkaa pelätä ja piileskellä esimerkiksi aina, kun puetaan. Tällainen toimintamalli

Vinkki Kopan oven voi jättää kokonaan syrjään tai pitää sitä aina auki niin, että kissalla on vapaus kulkea koppaan ja sieltä pois. Kun harjoittelua jatketaan riittävän pitkään, kopasta alkaa muodostua kissalle tuttu ja turvallinen paikka. Kun sitten joskus on aika matkustaa, ei kopan esille ottaminen aiheuta paniikkireaktiota, myös matkaaminen tuntuu turvalliselta omien hajujen keskellä.

ei siis helpota seuraavaa kertaa ollenkaan, päinvastoin, Liisa varoittaa.

Jos kissaa ei ole ehditty totuttaa rauhassa koppaan ja vastaan tulee pakollinen kuljetustarve, saattaa yllämainittu ”huijaaminen” kuitenkin olla ainoa keino saada kissa rauhallisesti kiinni.

– Koppaa ei siis tuoda esiin kissan nähtäville ja kissa otetaan ensin kiinni. Kissan ympärille voi laittaa esimerkiksi pyyhkeen, jolla sen saa ”paketoitua”, jolloin se ei myöskään pääse raapimaan. Tällainen pakkokäsittely paitsi vaikeuttaa tulevia kuljetuskertoja, se myös aiheuttaa stressiä niin eläimelle kuin ihmisellekin. Siksi suosittelenkin ensisijaisesti ennakoivaa siedätysharjoittelua, Liisa painottaa.

Kissan voi kokeilla saada koppaan vapaaehtoisesti myös niin, että menee kissan ja kopan kanssa pieneen huoneeseen, jossa ei ole montaa piilopaikkaa. Kissa saattaa valita turvallisimmaksi vaihtoehdoksi mennä itse koppaan piiloon. Kissaa ei saisi koskaan jahdata kiinniottotilanteessa.

Apua eri tilanteisiin Erittäin arkojen kissojen kohdalla voi selvittää mahdollisuutta saada eläinlääkäri kotikäynnille, jolloin koppaan tottumatonta kissaa ei tarvitsisi kuljettaa vastaanotolle väkisin. Koppaan totuttelua kannattaa kuitenkin tehdä jatkuvasti, vaikka tiedossa ei olisikaan eläinlääkärikäyntiä tai matkaa, koska lopputulos on sitä parempi, mitä pidempään on ehditty harjoitella. Pakollisen matkan tai vaikkapa muuton lähestyessä eläinlääkäriltä voi myös kysellä mahdollisesta matkapahoinvointilääkityksestä.

Apua koppapelon siedätysharjoitteluun voi ja kannattaakin hakea myös eläintenkouluttajilta, jotka osaavat neuvoa erilaisissa ongelmatilanteissa ja huomioida yksilölliset tarpeet. Vaikean ja turhaa stressiä aiheuttavan tilanteen kanssa ei siis tarvitse painia yksin.

Matkastressi koettelee terveyttä Kissoihin erikoistuneen eläinlääkärin Suvi PohjolaStenroosin mukaan hyväkuntoisten aikuisten kissojen terveys kestää hyvin kohtuullista matkustamista. Sen sijaan esimerkiksi vanhoille ja sairastaville kissoille matkastressi ei ole hyväksi, koska se kuorimittaa elimistöä ja laskee vastustuskykyä.

– Tällaisen kissan kohdalla kannattaa harkita hoitajan palkkaamista loman ajaksi kotiin tai viedä kissa tuttuun kissahoitolaan, eikä ottaa kissaa mukaan matkalle, Suvi kertoo.

– Jos pelkää kissalle matkustamisesta mahdollisesti aiheutuvia traumoja, voi eläinlääkäriltä tiedustella eläimen lääkitsemisestä ennen matkaa. Akuutin tilanteen jälkeen siedätysharjoittelu tulisikin sitten aloittaa heti, kun se on mahdollista. Näytte-

14

hesy | jäsenlehti 1/2014

Lipaskeräysliike lykissat ovat hyvä osoitus siitä, että kissakin voi tottua matkustamiseen ja jopa rentoutua päiväunille omaan kuljetuslaatikkoonsa, Suvi huomauttaa.

Pelokkaan kissan oireet Matkustamiseen tottumaton kissa käyttäytyy usein pelokkaasti tai jopa aggressiivisesti.

– Pelkäävän kissan silmäterät ovat laajentuneet, eläin saattaa kuolata, läähättää, äännellä, tehdä tarpeensa tai voida muuten vain pahoin, Suvi PohjolaStenroos kertoo.

Hänen mukaansa jännittynyttä kissaa ei tulisi koskaan ottaa pois kuljetuslaatikostaan, koska kissa saattaa vaistonvaraisesti karata tai tahtomattaan jopa satuttaa lähellä olevia ihmisiä.

– Jos kissa pääsee esimerkiksi autossa vapaaksi ja hyppäämään kuljettajan niskaan, saattaa tilanne johtaa jopa onnettomuuteen, hän varoittaa.

Aggressiivisen tai kovin peloissaan olevan kissan koppaan ei tule työntää omia sormiaan, koska kissa saattaa paniikissa purra.

– Kissan pureminen puolestaan vaatii aina lääkärin hoitoa, koska kissan suu on erityisen likainen, Suvi muistuttaa.

– Sen sijaan pelokasta kissaa kannattaa yrittää rauhoittaa puhumalla sille lempeällä äänensävyllä. Myös kopan tasainen liikuttaminen ja sen kevyt peittäminen saattavat auttaa asiaan, Suvi jatkaa.

Valitse koppa matkan mukaan Lyhyitä eläinlääkärikäyntejä varten kissalle riittää pienehkö kuljetuslaatikko.

Aralle kissalle sopii parhaiten koppa, jossa on irrotettava yläosa. Pidemmille matkoille sen sijaan kannattaa varautua isommalla kopalla, jossa kissa mahtuu hyvin seisomaan ja kääntymään.

– Jos kissalla on tapana pissailla pelottavissa tilanteissa, on laatikon pohjalle hyvä laittaa pehmeä ja imukykyinen alunen, Suvi Pohjola-Stenroos neuvoo.

– Kuljetuskopan tulee olla niin tiivis, ettei kissa pysty työntämään päätään tai raajojaan sen ulkopuolelle. Ilmanvaihdon tulee kuitenkin olla kunnossa, jotta liika lämpö pääse vaihtumaan. Talvella on syytä käyttää tuulenpitävää ja lämpötiivistä suojusta kopan päällä, Suvi ohjeistaa. ■

Kuuskulma

– elämäntapadivari Alppilassa Linnanmäen lähettyvillä sijaitsee yksi Helsingin sympaattisimmista divareista ja käytetyn tavaran kaupoista – Kuuskulma.

Teksti ja Kuva Anne Kantola

Vesa Aleksi perusti Kuuskulman vuonna 2012. Idea liiketilaan syntyi melkeinpä itsestään. Vesa on harrastanut kirjojen, elokuvien, levyjen ja muun vanhan tavaran keräilyä jo parikymmentä vuotta.

– Pitkän harrastamisen jälkeen tuntui hyvältä idealta jakaa omia löytöjään muiden kanssa. Jossain vaiheessa kuitenkin tulee vastaan raja, jolloin on punnittava, paljonko tavaraa haluaa kerätä vain itselleen. Parasta työssäni on, kun joku kokee liikkeessä asioidessaan löytämisen riemun.

Nykyään Vesalle tuodaan myytävää tavaraa tiskillekin. Suurin osa tavarasta on kuitenkin löytynyt kirpputoreilta ja kuolinpesistä. Liike elää kantaasiakkaista.

– Ensimmäiset kaksi vuotta alalla ovat yleisesti asiakaskontaktien luomista.

Vesan mukaan Suomesta ei löydy liikaa antikvariaatteja, joita voisi kutsua viihtyisiksi. Kuuskulma onkin divarin ja antikvariaatin sekoitus, jossa sekoittuvat aito fiilis ja nuorekkaampi olohuonemaisuus. Kuuskulmaan voi lähteä ihan vain kahville ja koluamaan hyllymetrejä ilman suurempia päämääriä.

Hesyläiset ovat Vesalle tuttuja tyyppejä, ja siitä sai alkunsa hänen toiveensa ottaa liikkeeseen yhdistyksen keräyslipas.

– Arvostan kaikkea hyväntekeväi-

Porvoonkatu 19, 00510 Helsinki fi-fi.facebook.com/kuuskulma

syystyötä. HESYn tyypit ovat minulle tuttuja. Arvostan heitä ja heidän työtään suuresti. ■ hesy | jäsenlehti 1/2014

15

ELÄINSUOJELUYHDISTYS DEWI RY

Maalaissisarukset. Raitapöksy ja Kummitus, seitsikkopentueen emottomat sisarukset, tulivat yhdistykselle maatilalta Paraisilta.

Sijaiskodit ovat Dewille korvaamattomia Turun alueella toimiva eläinsuojeluyhdistys Dewi ry sijoittaa vuosittain noin 60 löytökissaa.

Teksti Pirja Peltomäki Kuva Anna Koskela

– Kissat ovat kotihoidossa vapaaehtoisten luona. Yhdistys korvaa ruokintakulut, hiekat ja eläinlääkärikulut. Madotus, sirutus ja leikkautus hoidetaan sijaiskodeista, Dewin puheenjohtaja Hanna-Kaisa Kylämäki kertoo.

Sijaiskodit huolehtivat kissoista pysyvään sijoitukseen saakka. Esimerkiksi kesäaikana vapaaehtoisista saattaa tulla pulaa.

– Monet opiskelijat lähtevät pois kaupungeista eivätkä silloin ota vastaan uusia kissoja. Sijaiskoteja on kymmeniä, mutta määrä vaihtelee. Ihmisillä on monenlaisia elämäntilanteita.

16

hesy | jäsenlehti 1/2014

Kesällä myös kissamäärät ovat korkeimmillaan ulos syntyvien pentujen ja niistä tulevien ilmoitusten vuoksi.

Dewi ry rekisteröityi vuonna 2001.

Se on keskittynyt kodittomiin kissoihin ja ”väliinputoajiin”.

– Autamme eläimiä, jotka eivät kiinnosta ketään. Ihmisten pihoihin ilmestyvät kissat ja maatilojen holtittomasti lisääntyvät leikkaamattomat kissat ovat tyypillisimmät ryhmät.

Turussa toimii kaupungin eläinhoitola, jonne ohjataan omistajiltaan kadonneet karkulaiset. Yhteistyötä tehdään Vakka-Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen kanssa.

– Kissoille on tarjottu sijaiskoteja ja Uudessakaupungissa eräs kissapopu-

laatio loukutettiin yhdessä. Haluamme auttaa hiljattain aloittanutta yhdistystä.

Dewi järjesti kiertävän valokuvanäyttelyn Tammenterhon luontokeskuksessa ja Turun eri kirjastoissa.

– Se ei maksanut meille mitään, ja saimme välitettyä tietoa laajalle yleisölle. Otimme itse yhteyttä kirjastoon ja he lähtivät mielellään mukaan.

HESYn valtionavustus on yhdistykselle tärkeä ja jäsenlehdestä saa tietoa.

Kissaihmiset löytävät tiensä Turkuun linkin kautta.

– Meille on ollut todella iso apu, että HESY on laittanut nettisivuilleen linkin yhdistyksemme sivuille. Ei meille muuten tulisi pääkaupunkiseudulta niin paljon yhteydenottoja. ■

HESYn jäsenyhdistykset esittelyssä HESY on valtakunnallinen yhdistys, jolla on kuusi jäsenyhdistystä. Esittelyvuorossa ovat Kissojen alkukoti ja apu, Kissojen Katastrofiyhdistys KKY ja Kodittomat eläimet Dewi. Jäsenjärjestöt toimivat samoilla periaatteilla kuin HE-

SY. Yhdistys auttaa jäsenjärjestöjään eläinten sijoittamisessa ja tukee niitä sekä taloudellisesti että tavaralahjoituksin. Tarkoituksena on saada koko maan löytöeläintilanne paremmalle tolalle.

osa 1/2

KISSOJEN KATASTROFIYHDISTYS RY

Historiallista toimintaa löytökissojen hyväksi Pirkanmaalla toimiva Kissojen katastrofiyhdistys ry eli KKY auttaa löytökissoja saamaan uuden kodin ja kissa-arvoisen elämän. Yhdistys perustettiin vuonna 1979.

Teksti Pirja Peltomäki Kuva Siru Cossaboon, o.s. Kanervo

– Neljäkymmentä vuotta olemme leikkauttaneet kissoja, ja nyt alkaa pentujen määrä vähentyä, perustajajäsen Terttu Kanervo kertoo.

Eläinsuojeluyhdistyksiä on ollut 1800-luvulta alkaen, mutta KKY on todennäköisesti ensimmäinen Suomeen perustettu löytökissayhdistys.

– Tampereella oli ennen ympäri kaupunkia kissalaumoja, joita otimme talteen. Nyt puutalokorttelit on purettu ja kerrostalot tulleet tilalle, Kanervo kuvailee.

Kunnallisia löytöeläintaloja ei ollut 1970-luvulla. KKY piti alussa kissataloa, mutta luopui siitä 1980-luvulla ja siirtyi ensikoteihin.

Kanervo toimi yhdistyksen puheenjohtajana kolmekymmentä vuotta. Hän vastaa edelleen neuvontapuhelimeen ja tarjoaa vapaaehtoisapua.

– Ympäristökunnista tulee maaseutupopulaatioita, joita hoidetaan omistajan kanssa yhteistyössä. Tai jos ne ovat villiintyneitä, eläinlääkäri tulee mukaan.

KKY:ssä toimii palkattu taloudenhoitaja ja rinki vapaaehtoisia. Jäseniä on

hieman alle 450. Leikatuista kissoista ja pennuista peritään luovutusmaksu. Aikuiset kissat sijoitetaan uusiin koteihin leikattuina ja pennut leikkauttamisvelvoitteella.

"Jos ihminen saa ilmaiseksi, ei sille anneta arvoa."

– Jos ihminen saa ilmaiseksi, ei sille anneta arvoa. 1970-luvulla ei tullut mieleen, että kissasta pitää maksaa. Minulle sanottiin silloin, että yksivuotias kissa on liian vanha.

Viime vuonna yhdistys sijoitti uusiin koteihin noin 350 kissaa.

KKY on järjestänyt leikkautuskampanjoita vuodesta 1996 alkaen.

– Vuonna 2012 yhdistys järjesti yhdistyksen historian laajamittaisimmat kampanjat ympäri Pirkanmaata. Tänä vuonnakin järjestämme niitä, mutta emme ihan yhtä laajamittaista, Kanervo kertoo.

Yhdistys liittyi HESYyn 1991. Sitä ennen molemmat kuuluivat VEL:iin eli valtakunnalliseen eläintensuojeluliittoon. ■

Kolme vuosikymmentä. Terttu Kanervo oli KKY:n puheenjohtaja kolmekymmentä vuotta. Hän vastaa edelleen neuvontapuhelimeen ja tarjoaa vapaaehtoisapua.

Jatkuu seuraavalla sivulla.

hesy | jäsenlehti 1/2014

17

Kissojen alkukoti ja apu ry

Laulava kolli. Risto ja Leena Niemelän perustama yhdistys syntyi 1996. Varoja kerätään pihapiirissä toimivalla Laulavan Kollin kirpputorilla.

Niemelät auttavat kissoja täydestä sydämestään Kissojen alkukoti ja apu ry toimii Tuupovaaran Öllölässä.

Pariskunta Risto ja Leena Niemelän perustama yhdistys syntyi 1996.

Teksti Pirja Peltomäki Kuva Kari Pöyry

– Rakastan kissoja kaikesta sydämestä, Risto Niemelä sanoo.

Joensuun itärajalla toimiva Öllölän kissatalo antaa suojan ja ruokaa kodittomille kissoille. Vuosittain noin viisikymmentä kissaa löytää uuden kodin.

Tällä hetkellä sisällä huoneistossa on 15 kissaa. Kissat ulkoilevat vapaana ulkotarhoissa.

– Kaikki ihmiset eivät ymmärrä, että kissat pidetään sisällä. Monen mielestä niiden kuuluisi liikkua vapaana ulkona ja tätä pidetään rangaistuksena. Kissa ei ole lainsuojaton, Leena Niemelä kertoo.

Yhdistyksen toimintaan kuuluu irtokissojen vastaanotto ja hoito itäisen Jo18

hesy | jäsenlehti 1/2014

ensuun alueella. Kissatalon periaate on, että yhtään tervettä kissaa ei lopeteta.

Varoja kerätään pihapiirissä toimivalla Laulavan Kollin kirpputorilla. Leena Niemelä on tehnyt kissa-aiheisia käsitöitä myyntiin.

– HESYstä saimme ennen tavaraa lahjoituksena ja myimme sitä kirpputorilla. Tästä oli iso apu. Uudesta ja erilaisesta tavarasta on aina pulaa, Risto Niemelä toteaa.

Kissojen alkukoti ja apu ry:n toiminnasta on tekeillä dokumentti televisiolle. Ohjaajana toimii paikallinen mediaalan yrittäjä Kari Pöyry.

Puhelinpäivystys toimii vuorokauden ympäri. Hätätapauksissa lähtö tulee heti.

– Sosiaalivirkailija soitti Leenalle ja

sanoi, että kissa olisi Liperissä ja pitäisi hakea. Ulkokissat ovat myös etusijalla, jos ne jäävät talveksi ulos.

Etäisyydet ovat pitkiä, joten eläinlääkärille saattaa tulla sataviisikymmentä kilometriä matkaa. Sieltä haetaan kissojen erityisruoat.

– Me tehdään täydestä sydämestä tätä työtä. Se on kissojen hyväksi eikä itsemme hyväksi, Risto Niemelä sanoo. ■

HESYn syksyn numerossa esitellään HESYn loput jäsenyhdistykset eli Kouvolan seudun eläinsuojeluyhdistys, Mikkelin eläinsuojeluyhdistys ja Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistys.

Kamut-sarjakuvien alkuperäis

tuettiin suomalaista Syyskuussa 2013 Helsingin sarjakuvafestivaaleilla vieraillut Kamujen luoja ja piirtäjä, eläinaktivisti Patrick McDonnell lahjoitti neljä signeerattua alkuperäispiirrostaan huutokaupattavaksi. Hänen toiveensa mukaisesti tuotto meni suoraan muun muassa löytöeläinten suojeluun.

Teksti | Tiiamari Pennanen ja Erja Veivo

M

cDonnell on pitkän linjan eläinsuojelija, ja Kamut-sarjakuva käsittelee usein aiheeseen liittyviä teemoja. McDonnell on toiminut maailman suurimman eläinsuojelujärjestön HSUS:n hallituksessa vuodesta 2000 lähtien. Haastattelussa sarjakuvafestivaaleilla McDonnell puhui muun muassa uhanalaisten eläinten ja löytöeläinten oloista ja veganismista.

Tilaisuuden aikana taiteilija piirsi useita piirroksia ja halusi lahjoittaa neljä tekemistään piirroksista huutokaupattavaksi eläinsuojelutyön hyväksi. Piirrokset olivat: kissa Kati, koira Jalo ja orava, rapu Rapunen ja Vahtikoira. McDonnell kysyi yleisöltä, onko paikalla ketään löytöeläinkotien edustajia, jotka voisivat auttaa huutokaupan järjestämisessä.

Eläintensuojelujärjestöissä aktiivinen Päivi Hagner tarttui tilaisuuteen.

– Kerroin McDonnellille tuntevani paljon eläinsuojelualan ihmisiä ja auttavani mielelläni. Koko juttu oli sattumien summa, sillä olin mennyt festarille vain yleisöksi, muistelee Hagner.

Piirrokset huutokaupattiin Huuto.net-palvelussa marrasjoulukuussa ja 1000 euron tuotto jaettiin lyhentämättömänä tasan HESY:n, SEY:n, Animalian ja Vegaaniliiton kesken. Järjestöt valikoituivat missionsa, toimintansa laillisuuden ja hyvämaineisuuden mukaan.

Sarjakuva viestii lempeästi Hagner, pitkäaikainen Kamu-hahmojen fani, huusi lopulta itselleen kaksi piirrosta: Rapusen ja Jalon.

– Piirrokset tuntuivat henkilökohtaisilta. Olin ollut paikan päällä seuraamassa niiden piirtämistä ja välikätenä huutokaupan järjestämisessä. Rapupiirros on tärkeä myös siksi, että ravustusaikaan Suomessa tapetaan noin 8–10 miljoonaa rapua, Hagner kertoo.

20

hesy | jäsenlehti 1/2014

piirroksilla

eläintensuojelua Hagner on ollut 90-luvulta saakka aktiivinen vegaani ja eläintensuojelija. Hän on myös yksi Vegaaniliiton perustajajäsenistä. Hagnerin mielestä yksikin pieni teko eläinten ja luonnon hyväksi on arvokas.

– Esimerkiksi kulutusvalinnoissaan jokainen voi tehdä tietoisesti luonto- ja eläinystävällisiä ostopäätöksiä. Yksikin teko on parempi kuin nolla tekoa, hän sanoo.

Hagner uskoo, että Kamut-sarjakuvan avulla eläinsuojeluasioita on mahdollista nostaa esille lempeämmin kuin virallisten tiedotuskanavien tai kärjekkäiden mielenilmausten kautta.

– Huumori on yksi keino kertoa epäkohdista ja saada ihmiset ajattelemaan eläinten asemaa yhteiskunnassamme, hän pohtii.

Kamujen eläinhahmot antavat hädänalaisille eläimille, kuten kalterieläimille ja kahlekoirille, äänen.

– Pidän McDonnellin sarjakuvista eläinsuojelusanoman lisäksi myös niiden huumorin ja hienon kädenjäljen takia. ■

Animalia on asiantuntijajärjestö joka toimii tiedottamalla, kampanjoimalla ja vaikuttamalla lainsäädäntöön. Animalia vastustaa sellaista eläinten kohtelua, joka aiheuttaa eläimille kärsimystä tai estää olennaisesti niiden lajityypillistä käyttäytymistä. www.animalia.fi HESY auttaa kodittomia eläimiä ja vastustaa eläinten väärinkäyttöä. Vuosittain noin viitisensataa eläintä saa yhdistyksen kautta uuden kodin. www.hesy.fi SEY toteuttaa käytännön eläinsuojelutyötä sekä edistää eläinten hyvinvointia kampanjoimalla, tiedottamalla ja vaikuttamalla lainsäädäntöön. www.sey.fi Vegaaniliitto edistää kasvissyöntiä ja veganismia, elämäntapaa, jossa vältetään eettisistä, ekologisista ja terveydellisistä syistä kaikkia kokonaan tai osittain eläinkunnasta peräisin olevia tuotteita sekä eläinten riistoon perustuvia palveluita. www.vegaaniliitto.fi

Asemakuja 2

HESYn tuotekuvasto Voit tilata tuotteita myös internetin kautta: http://www.hesy.fi/tue-toimintaamme/tuotteet/ puhelimitse: 09 54200 100 | Tai tule vierailemaan myymäläämme!

Tue HESYn toimintaa rahalahjalla – saat kummilahjan!

Lahjoittamalla HESYlle 100 euroa, saat valitsemasi kummilahjan veloituksetta kotiisi.

Kummilautanen ”koira”

1. Kangaskassit 5,50 € ”Dog Power” (luonnonvalk.) til.no. 263 ”Tassu” (musta) til.no. 265 ”Cat Power” (musta) til.no. 262

Kummijuliste ”oranssi kissa”

Kummijuliste ”musta kissa”

1

2. Rintanappi 1 € Vaihtoehtoina mm. ”Kissanaama” til.no. 601 ”Cat Power” til.no. 602 "HESY-teksti" (värit: punainen, oranssi, vaaleanpunainen, vihreä, sininen, harmaa, valkoinen ja keltainen) til.no. 604 3. Pinssi 5 € Pinssi kaikille eläinten ystäville, erinomainen yllätyslahja ystävälle. ”Koira” til.no. 231 ”Kissa” til. no. 230 ”Kani” til.no. 232 HUOM! Pinssin reunukset ovat kullanväriset.

2

3

4. Jääkaappimagneetti 6–7 € Valikoimassa erilaisia eläinhahmoja. til.no. 701 7. Eläinkortit 0,50 €/kpl Kuvaajat: Henna Viinamäki ja Juha Välimäki til.no. 301

6. Kewätkirja 5 € Kirjailija Sakari Topelius oli perustamassa ensimmäistä eläinsuojeluyhdistystä pikkulintujen suojelemiseksi. Tästä Maj Föreningen (Kevätyhdistys) -nimisestä yhdistyksestä tuli myöhemmin HESY. Kewätkirja on vuonna 1894 päivänvalon nähnyt, Topeliuksen tekstiin ja R. Hertzbergin ihastuttaviin kuviin perustuva pikku kirjanen ”Ensimmäinen kewätkirja Suomen kewätyhtiölle”. 30 sivua. til.no. 900

8. Eläinkorttinippu 4 €/10 kpl Kuvaajat: Henna Viinamäki ja Juha Välimäki til.no. 302 5. Muistoadressi 5 € ”Oma maa, johonka kaikki polut katoaa, on rauhan maa (Saima Harmaja).” til.no. 500

5 4

7 8 22

hesy | jäsenlehti 1/2014

6

10

9. Uutuus: ”Cat Power” -v-aukkoinen T-paita 13 € Koot: S–XL Väri: musta til.no. 142 10. Aikuisten T-paidat 13 €

9

”Cat Power” til.no. 113 Koot: S–XL. Saatavana useita eri värivaihtoehtoja.

Voit tutustua valikoimaan osoitteessa: www.hesy.fi/tue-toimintaamme/tuotteet/ ”Tassut” til.no. 119 Koot: S–XL. Saatavana useita eri värivaihtoehtoja.

Voit tutustua valikoimaan osoitteessa: www.hesy.fi/tue-toimintaamme/tuotteet/ HUOM! Muista merkitä koko (S–XL) ja väritoivomus tilaukseen!

11. Lasten T-paidat 8 € ”Cat Power” til.no 111 Koot: 128 cm ja 140 cm Värivaihtoehdot: punainen ja keltainen

12

13

”Dog Power” til.no 112 Koot: 128 cm ja 140 cm Värivaihtoehdot: punainen ja keltainen 12. Ladyfit-malliset T-paidat 13 € ”Cat Power” til.no. 140 Koot: S–XL. Saatavana useita eri värivaihtoehtoja.

Voit tutustua valikoimaan osoitteessa: www.hesy.fi/tue-toimintaamme/tuotteet/ ”Dog Power” til.no. 141 (kaksipuolinen painatus) Koot: S–XL. Saatavana useita eri värivaihtoehtoja.

Voit tutustua valikoimaan osoitteessa: www.hesy.fi/tue-toimintaamme/tuotteet/ HUOM! Muista merkitä koko (XS–XL) ja väritoivomus tilaukseen!

12

14

13. Cat Power -collegepaita 15 € Yksipuolinen painatus. Väri: musta Malleja on kaksi, joista toinen on vetkoketjullinen ja toinen vetoketjuton.

Vetoketjuttomien mallien koot ovat XS ja M ja vetoketjullisten S–XL. til.no. 805

Malli Pinja Honkanen Kuvat Marko Hietala

14. Kännykkäkoru 5 € Valikoimassa erilaisia eläinhahmoja, mm. pupu, siili, pöllö, jääkarhu ja aasi. til.no. 700

Tilaukset toimitetaan noin kahdessa viikossa. Toimitukseen lisätään postikulut.

Minimitilaus 8€. Yli 15 euron tilaukset toimitetaan postiennakolla, jolloin hintaan lisätään postiennakkomaksu 4,10 €.

Tervetuloa tutustumaan myös Eläinsuojelukeskuksen myymälään.

Sieltä voit ostaa mm. eläinten kuljetuslaatikoita ja kiipeilypuita. hesy | jäsenlehti 1/2014

23

Eläinsuojelun Topelius -palkinto

Wanhalle Markille HESY ojensi vuoden 2013 Eläinsuojelun Topelius -palkinnon Wanhan Markin eläinten vanhainkotia pitävälle pariskunnalle Liisa-Cristiina ja Heikki Laaksoselle.

Laaksoset ovat tarjonneet kodin usealle sadalle lopetusuhan alla olleelle eläimelle ja edistäneet näin eläinten arvostusta.

HESYn palkintoraadin mielestä vuonna 1999 perustettu ja Suomen ainoa eläinten vanhainkoti on onnistunut esimerkillisellä tavalla konkretisoimaan toiminta-ajatuksensa eläinten arvosta.

– Jokainen eläin on ainutlaatuinen ja tunteva yksilö, jolle kuolema on peruuttamaton. Eläimellä on siis itseisarvo, jonka pitäisi olla riippumaton eläimen rahallisesta arvosta ihmiselle. Leppoisan eläkepaikan tarjoaminen vaikkapa liian hitaalle kilpahevoselle tai terapiaeläimelle, jonka ikä työtehtävissä on jo tullut täyteen, on esimerkillinen osoitus eläimen kunnioittamisesta ja edistää eettisiä eläinsuhteitamme, HESYn puheenjohtaja Hannele Luukkainen sanoo.

Ylistarolla sijaitseva Wanha Markki sai alkunsa, kun Liisa-Cristiina näki Espanjassa matkustaessaan aasien vanhainkodin ja päätti, että myös hän perustaa joskus vanhainkodin eläimille.

Nyt Wanhassa Markissa on jatkuvasti noin 100 eläintä. Toimintaa pyöritetään vapaaehtoisvoimin, Liisa-Cristiina ja Heikki Laaksosen tekemien taideteosten ja tuotteiden myynnistä saaduin varoin sekä vierailijoilta saaduin vapaaehtoisin pihamaksuin.

Wanhan Markin perustajien tavoitteena on siirtää eläimiä kunnioittavaa ajatusmaailmaa eteenpäin. Laaksoset toivovat, että nuoremmat sukupolvet jatkavat ja laajentavat heidän aloittamaansa työtä.

– Meillä käy kesällä paljon vierailijoita, jotka ihastuvat elämäntapaamme ja joista useat harkitsevat vastaavan toiminnan harjoittamista mutta pienem24

hesy | jäsenlehti 1/2014

Erja Veivo

Teksti Erja Veivo

Palkitut. HESYn puheenjohtaja Hannele Luukkainen (oikealla) ojensi yhdessä hallituksen jäsenen Merja Vilskan kanssa Eläinsuojelun Topelius -palkinnon Wanhan Markin Heikki Laaksoselle.

mässä mittakaavassa. Koululaisryhmille painotamme, että eläimet ovat elollisia olentoja, eivät sarjakuvahahmoja. Nimenomaan nuorten valistaminen on tärkeää ennaltaehkäisevää työtä, sillä monien meidän hoitoomme päätyneiden eläinten taustalla on hyvin ajattelemattomia, vaikkakin pahaa tarkoittamattomia aikuisia, Heikki Laaksonen selventää.

Pieneläintenhoitajat keventämään työtaakkaa Ylistarossa sijaitseva Wanha Markki ottaa suojiinsa pääasiassa iäkkäitä käyttöja harrastuseläimiä, jotka ovat omistajiensa mielestä käyneet hyödyttömiksi ja jotka joutuisivat teuraaksi ilman Laaksosten tarjoamaa turvapaikkaa. Toisinaan vanhainkotiin otetaan myös nuo-

rempia eläimiä tilanteissa, joissa eläimen omistajan hätä on niin suuri, että eläintä ei voida enää pitää ja se joutuisi lopetettavaksi. Kissoja tai koiria eläinten vanhainkotiin ei yleensä oteta: niiden sijoituksessa Laaksoset tekevät yhteistyötä Vaasan kissatalon ja Seinäjoen eläinsuojeluyhdistyksen kanssa.

Heikki Laaksosen mielestä harrastusja tuotantoeläimistä huolehtivien ihmisten hätään ja tästä aiheutuviin ikäviin seurauksiin olisi puututtava entistä hanakammin. Wanhassa Markkissakin on hyvin paljon eläimiä, joita omistajat eivät ole kyenneet hoitamaan ikääntymisensä, erilaisten arjen paineiden ja elämäntilanteiden muutosten takia.

Laaksosella on tilanteen korjaamiseksi varteenotettava ehdotus, jolla voitaisiin parantaa koulutuksen ja työpaikko-

Wanha Markki / Pauliina Kaivo-oja

Perustietopaketti koiraja lapsiperheille

Eläinsuojelun Topelius-palkinto: Eläinsuojelun Topelius -palkinto jaetaan vuosittain eläinsuojelun saralla ansioituneelle yksityishenkilölle tai yhteisölle. Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY perusti palkinnon vuonna 1998 yhdistyksen perustajan Zacharias (Sakari) Topeliuksen juhlavuoden kunniaksi. Palkinto on Topeliuksen allekirjoittaman alkuperäisen kunniakirjan jäljennös.

Aiemmat Eläinsuojelun Topelius -palkinnon saajat: 2012 toimittaja ja tietokirjailija Elina Lappalainen 2011 Otso Riiali 2010 ei jaettu 2009 Etsijäkoiraliitto 2008 tuottaja-käsikirjoittaja

Marko Rauhala ja Myrsky-koira 2007 ei jaettu 2006 Helsingin kaupunki 2005 dosentti Leena Vilkka 2004 toimittaja Mirja Pyykkö 2003 ei jaettu 2002 kirjailija Eeva Kilpi 2001 ohjaaja Aki Kaurismäki 2000 pääkaupunkiseudun

pelastuslaitokset 1999 eläinlääkäri Pertti Hartikka 1998 kirjailija Leena Krohn Seuraava Eläinsuojelun Topelius -palkinto jaetaan marraskuussa 2014. Voit ehdottaa palkinnonsaajaa perusteluineen HESYlle osoitteella: erja.veivo@hesy.fi.

Sanna Karppinen: Koira lapsiperheessä.

Art House 2013. 255 s.

Teksti Tiia Peltonen

jen kohtaamista ja ennaltaehkäistä hyötyeläinten hoidon laiminlyöntejä.

– Suomessa koulutetaan suuri määrä pieneläinhoitajia, joille ei löydy koulutusta vastaavaa työtä ja jotka olisivat valmiita auttamaan eläintilojen työntekijöitä hyvinkin pientä korvausta vastaan. Tämä keventäisi maatilallisten työtaakkaa, sillä ikävimmät eläinsuojelullisia toimia vaativat tapaukset ovat olleet sellaisia, joissa ihmiset ovat uupuneet ja eläimet ovat jääneet hoitamatta.

Kun apua ei ole saatu ajoissa, tilalla on vain pantu portit kiinni. Eivät nämä ihmiset ole pahoja. He ovat saaneet totaalisen burnoutin.

Harraste-eläimen kohtaloksi koituu usein sen sopimattomuus tehtäväänsä. Syksyisin laidunkauden päättyessä eläinten vanhainkodille tarjotaan esimerkiksi paljon hevosia. Kesällä hevosia on helppo pitää, mutta kun koittaa aika, jolloin hevoset pitäisi siirtää sisätiloihin hoidettaviksi ja ruokittaviksi, niistä huolehtiminen koetaan liian työlääksi ja kalliiksi.

– Moni hevonen, joka ei täytä odotuksia tai jonka hoito on perheen ratsastusta harrastavan jälkikasvun kontolla, päätyy kiertoon. Tallille pitäisi mennä ennen koulupäivän alkua ja ravuri, joka ei ota ravia, on omistajalleen hyödytön, Laaksonen lisää. ■

Koirien ja lasten yhteiselämästä on ollut aiemmin vaikea löytää informaatiota, koska tiedon muruset on ripoteltu niin moniin eri paikkoihin. Sanna Karppinen on kuitenkin korjannut tilanteen kirjallaan Koira lapsiperheessä. Se on opus, joka kokoaa tiedon yksien kansien väliin. Teoksesta saa apua niin sopivan koirarodun valintaan kuin arkisten ongelmien ratkaisuunkin.

Monet kirjan antamista neuvoista pystyisi päättelemään myös puhtaalla maalaisjärjellä. Kirja tarjoaa apua kuitenkin myös tilanteisiin, joissa on hankalampi toimia oikein. Siinä neuvotaan muun muassa, mitä kannattaa tehdä silloin, jos koira alkaa yllättäen jahdata lasta. Kirja on selkeä ja helppolukuinen perustietopaketti kaikille koira- ja lapsiperheille.

Parhaita paloja ovat viihdyttävät tarinat elävästä elämästä. Niissä kerrotaan tavallisten suomalaisten perheiden arjesta koirien ja lasten kanssa.

Karppinen pysyy asiassa ja kertoo kaiken niin selkeästi, että myös ihmiset, joilla ei ole aiempaa koirakokemusta, ymmärtävät kerrotun helposti. Kirjassa olisi kuitenkin voinut olla enemmän konkreettisia harjoituksia, joita koiran tai lapsen kanssa voisi tehdä. ■ hesy | jäsenlehti 1/2014

25

Paratiisisaaren rantapummi

virallinen kissahe

P

äätin viime heinäkuussa hylätä suunnitelmat Suomeen paluusta. Asioilla on tapana järjestyä, mietiskelin päätöstä tehdessäni, vaikka rahat olivatkin lopussa eikä minulla muutenkaan ollut tietoa tulevasta. Nuudelit ovat halpoja, ja kyllä täällä pärjäilee pienelläkin rahalla! Ja miten olisinkaan voinut lähteä, kun minulla oli lauma kissoja? Kuka niistä olisi huolehtinut, jos olisin lähtenyt takaisin Suomeen?

Päätös jäädä on tuntunut oikealta, enkä ole katunut hetkeäkään. Siitä on seurannut myös paljon hyvää paratiisisaaren rantapummikissoille!

Kiss

a

tu npen

26

kirp

lvy puky

ssä.

hesy | jäsenlehti 1/2014

Virallinen kissahenkilö Heti kun olin tehnyt päätökseni saarelle jäämisestä ja kertonut sen ääneen, minulle ehdotettiin, että ryhtyisin oikeasti tekemään jotain alueen kissojen hyväksi. Täällä lorvaillessani olin toki hoitanut lähitienoon kissoja suurella rakkaudella, mutta kaikkien Gili-saarten valtava kissapopulaatio tarvitsi varta vasten kissoihin keskittyneen ihmisen.

Idea kissaprojektista ja virallisesta kissahenkilöstä käsiteltiin ensin saaren sukellusyritysten yhdistyksen kokouksessa, jossa se sai innostuneen vastaanoton. Sukellusyritysten yhdistyksen tuki oli hankkeen toteutumiselle tärkeää, sillä sen jäsenfirmat rahoittavat osaltaan kissaprojektin kuluja. Tämän jälkeen kävin vielä puhumassa asiasta Gili Eco Trust -ympäristöjärjestön koordinaattorin kanssa:

esittelin ideoitani ja suunnitelmiani ja sain sen jälkeen virallisen statuksen Gili-saarten kissahenkilönä.

Kissaprojekti sai nimen Cats Of Gili, ja se toimii osana Gili Eco Trustia. Perustin saman tien kissablogin sekä Facebook-sivun ja laitoin sanan kiertämään. Palaute on ollut positiivista. Olen saanut paljon kiitosta siitä, että vihdoinkin joku ottaa saarten kissojen asiat hoidettavakseen.

Kissaprojekti sai nimen Cats Of Gili.

Cats Of Gili -projektin tärkein tavoite on saada saarten kissojen holtiton lisääntyminen kuriin. Toiveena on, että ajan kuluessa saarilla olisi kenties pienempi, mutta terveempi ja tyytyväisempi kissapopulaatio. Näin ollen sterilointiklinikoiden järjestäminen on valtavan tärkeää. Aiemmin klinikoita on pidetty ehkä vain kerran vuodessa, eikä niistä ole ollut kuin hetkittäistä apua. Tämä ei ihmetytä, sillä klinikoiden järjestäminen on melkoinen rumba, joka pitää sisällään esimerkiksi vapaaehtoisten eläinlääkäreiden etsimistä, lääkelahjoitusten organisointia, tiedotustoimintaa sekä majoitusjärjestelyjä.

Käärme kissaklinikan potilaana Viime marraskuussa olin ensimmäistä kertaa itse järjestämässä kissaklinikkaa yhteistyössä Gili Eco Trustin ja Jakarta Animal Aidin kanssa. Myös eläinsuojelujärjestö BARC Bali osallistui klinikan toteutukseen lähettämällä paikalle joukon vapaaehtoisia, jotka auttoivat kissojen pyydystämisessä. Kissoja steriloitiin kahdeksana päivänä, aamusta iltaan, kahden eläinlääkärin ja kahden eläinlääkäriopiskelijan voimin. Yli 200 kissaa saatiin steriloitua,

kissoille

nkilö

Viime syyskuun HESY-lehdessä oli juttu Indonesian Gili Trawangan -saaren kissoista. Jutun jälkeen paratiisisaaren rantapummikissojen tilanteessa on päästy askel parempaan suuntaan: kissat ovat saaneet virallisen, suomalaisen kissahenkilön hoitamaan asioitaan!

Teksti ja kuvat | Susanna Pätäri

mikä on huikea lukumäärä ja kaikkien aikojen ennätys!

Tammikuussa olin jo toistamiseen mukana järjestämässä kissaklinikkaa. Tällä kertaa kyseessä ei ollutkaan mikään ihan pieni rupeama. Klinikka kesti 16 päivää, ja kävimme Gili Trawangan -saaren lisäksi myös naapurisaarilla Gili Airilla ja Gili Menolla. Projektiin osallistui kymmenen vapaaehtoista eläinlääkäriä. Suomesta paikalle saapui yhteensä viisi eläinlääkäriä ja yksi eläintenhoitaja. Lisäksi eläinlääkäreitä tuli Hollannista, Australiasta ja Indonesiasta.

Klinikoilla hoidettiin liki 400 kissaa, joista noin 240 steriloitiin. Sairaita kissoja oli edelliskertoja huomattavasti enemmän, joten eläinlääkäreillä oli steriloinnin lisäksi paljon muutakin tekemistä. Kävipä klinikalla kissojen lisäksi myös käärme, vuohi ja lintu. Mikäpä siinä, eläinlääkärit hoitivat mieluusti jopa pienen boakäärmeen tikkauksen!

Kävipä klinikalla myös käärme, vuohi ja lintu.

Seuraavasta klinikasta minulla ei ole vielä tietoa, mutta toivon hartaasti, että viimeistään toukokuussa voisin järjestää edes viikon pituisen klinikan.

Raskaat kissa-asiat Koska saarilla ei ole eläinlääkäreitä, minusta on tullut se, jolle soitetaan ensimmäisenä kissa-asioissa – oli kyseessä sitten tiedustelu siitä, mistä voi ostaa kissanruokaa, tai kysely, löytyisikö minulta kirppusampoota. Erityisen paljon minuun otetaan yhteyttä, jos ulkoa on löytynyt sairas tai loukkaantunut kissa tai orpoutuneita kissanpentuja. Ei siis mi-

kään ihme, että kotini on täynnä kissoja.

Jonkunhan nuo orvot ja surkeat on hoidettava!

Nurkissani on asustellut kuukausien ajan pahoja palovammoja saanut kissa, jonka ystäväni löysivät ennen joulua. Kissa on toipumassa hienosti: palovamma on parantunut liki kokonaan, ja hoidettavana on enää pieni, kipeä kohta.

Pidän kotonani kissoille tarvike- ja lääkevarastoa, jonka varusteet olen saanut lahjoituksina. Minulla on muun muassa antibiootteja, matolääkettä, silmä- ja korvatippoja, kipulääkettä, ihon alle laitettavaa nesteytysliuosta, ruiskuja, neuloja, tippaletkuja, kirppusampoota, maitokorviketta, vitamiineja, sidetarpeita. Kun saan puheluja sairaista kissoista, pyrin siihen, että käyn katsomassa kunkin tilanteen ja antamassa edes jonkinlaista ensiapua. En ole eläinlääkäri, en edes eläintenhoitaja, mutta olen nyt oppinut hyvin paljon sairaiden kissojen hoitamisesta. Antibioottikuuri ja ihon alle annettava nesteytys auttaa usein, mutta valittavasti aina kaikkia sairaita ei voida pelastaa.

Tautikierteen kourissa Viime vuodenvaihde ja tammikuun al-

. ivatyössään s a r t eu at säkäreitä a l i p Op eläinlä

Gili M oli paikeano -saarella llisessa k kouluslisnikka a.

hesy | jäsenlehti 1/2014

27

ku olivat minulle erityisen vaikeita aikoja. Saarilla alkanut sadekausi sai taudit ja pöpöt leviämään, ja kissoja sairastui valtavasti. Kissaflunssan lisäksi täällä jylläsi ainakin kissarutto. Menetin viikossa neljä omaa kissaani, jotka olivat kaikki vielä nuoria tai pentuja. Kaksi kissaani katosi.

Epäilen, että nekin sairastuivat ja menivät piiloon kuolemaan.

Sitten sairaus iski kolmeen aikuiseen kissaani, jotka olivat vähällä kuolla. Yhdelle niistä kaivoin jo haudan valmiiksi, kun olin varma, ettei se elä aamuun asti. Onneksi kaikki toia s n a s is k puivat ja pelastuivat. En äytti k a ik muista olenko koskaan en pona. in ll a ik itkenyt niin paljon Pa ilisoitava r e t kuin tämän vuoden s ensimmäisen viikon aikana.

Samaan aikaan kun omien kissojeni joukossa jylläsi tappava tauti, sairastapauksia oli ympäri saarta muuallakin. Minulla oli välillä todella avuton olo ja podin ajoittain valtavaa syyllisyyttä siitä, etten kyennyt auttamaan kaikkia kissoja. Oloni helpottui vasta, kun keskustelin asiasta tammikuussa klinikalla eläinlääKissablogi: käreiden kanssa ja sain vahcats-of-gili.blogspot.com vistuksen sille, että olin hoiFacebook-sivut: www.facebook.com/CatsOfGili tanut sairaita kissoja aivan oiSähköposti: kein ja että kaikki kissat eisusanna.catsofgili@gmail.com vät selviä hoitajien mittavista ponnisteluista huolimatta.

Eläinlääkärit tekivät klinikalla sairaille kissoille testejä, joiden tulokset vahvistivat, että alkuvuonna saarilla jyllännyt tauti oli kissarutto. Tämän jälkeen Gili Eco Trust tilasi erän rokotteita, joten ainakin nyt osa kissoista – pääasiassa ne, joilla on niin huolehtivat omistajat, että he ostavat rokotteen – saa rokotesuojan kissaruttoa vastaan.

Tulevaisuuden haaveet Reilun puolen vuoden kokemus saarten virallisena kissaihmisenä on ollut opettavaista ja palkitsevaa, mutta myös raskasta. Kun aiemmin olin perillä lähinnä omien ja tuttavieni kissojen tilanteesta, niin nyt ymmärrän, kuinka valtava kissojen hätä on sekä koko kotisaarellani Trawanganilla että naapurisaarilla Gili Airilla ja Gili Menolla.

Saan monia yhteydenottoja myös muualta Indonesiasta. Viesteissä kerrotaan kissojen karuista oloista ja toivotaan apua. Ohjaan heidät Jakarta Animal Aidin puoleen, sillä resurssini eivät millään riitä hoitamaan kuin omien saarieni kissatilannetta.

Tulevaisuuden haaveenani ja tavoitteenani on saada saarelle pysyvät tilat eläinlääkäriklinikkaa varten. Siten vapaaehtoisten eläinlääkärien työskentely olisi helpompi järjestää.

Saan jo nyt sähköpostia vapaaehtoiseksi ilmoittautuvilta eläinlääkäreiltä ympäri maailmaa, mutta koska klinikkaa pidetään vain pari kertaa vuodessa, eivät ne sovi kaikkien vapaaehtoisten omiin aikatauluihin eikä heitä kaikkia voisi niihin värvätäkään. Pysyvän klinikan rakentamiseen tarvitaan kuitenkin paljon varoja tai vähintäänkin höveli lahjoittaja, joka antaisi edes tyhjän tontin käyttöömme. ■

Taloushallinnon asiantuntija palveluksessanne yli 15 vuoden kokemuksella!

Länsi-Helsingin Kirjanpito Oy

Köydenpunojankatu 4 a D, 00180 Helsinki info@lansihelsinginkirjanpito.fi • www.lansihelsinginkirjanpito.fi

Sankaritekoja Pakilassa Eräs yritys päätti järjestää joulun kunniaksi hyväntekeväisyystempauksen HESYn tiloissa. Pienillä teoilla saatiin aikaiseksi isoja asioita.

Teksti ja Kuva Jelena Hautala

Tietojärjestelmäratkaisuja sekä taloushallintopalveluja tarjoava Samlink saapui pikkujouluaikaan HESYn Eläinsuojelukeskukseen antamaan aikaa ja apua eläinten hyväksi. Kyseessä oli työntekijöiden virkistyspäivä, jonka suunnittelusta vastasi Samlinkin palkkaama ohjelmatoimisto. Tänä vuonna oli kolme eri hyväntekeväisyysteemaa: nuoret kehitysvammaiset, vanhukset ja eläimet.

Tapaus oli yritykselle ja työntekijöille ensimmäinen laatuaan. Kun kysyin työntekijöiltä, voisivatko he ajatella tekevänsä vapaaehtoistyötä omalla vapaa-ajallaan, kaikki haastateltavat totesivat sen olevan suunnitelmissa. Pääasia oli, että sai auttaa – kaikilla oli aito halu tehdä hyvää.

Kahteen ryhmään jaetut Samlinkin työntekijät kertoivat, että parin tunnin rupeama oli erittäin positiivinen kokemus: he käsittivät päivän aikana omakohtaisesti sen, kuinka monipuolista HESYn toiminta on. Oppia karttui aina tilojen uudelleenjärjestelystä kissanhiekan ominaisuuksiin.

Virkistyspäivä. Samlinkin henkilöstö saapui HESYn Eläinsuojelukeskukseen auttamaan kodittomien eläinten hoidossa ja yleisten tilojen siistimisessä.

perheeseen. Ilmeisesti kissan kiertolaisuudelle oli syynä pitkäjänteisyyden tai empatian puute, sillä Belov totesi, että kissan kummallisuuksista huolimatta se on ”rakastettu kunnolliseksi kissaksi”.

Vastuu on aina suuri, kun tekee päätöksen hankkia eläimen. Monta asiaa täytyy varmistaa, ennen kuin uusi lemmikki otetaan kotiin. Etenkin tiukan taloudellisen tilanteen takia kaikilla ei ole varaa pitää eläintä. Kun harkitsee kodittoman lemmikin hankkimista, on hyvä muistaa, että eläin on jo kertaalleen hy-

On hienoa nähdä, kuinka HESY saa pienillä jutuilla aikaiseksi isoja asioita."

Ryhmät jakelivat kiitoksia myös Kirkkonummen Musti & Mirri -liikkeelle, mistä saatiin kissanhiekkaa ja ruokaa lahjoitettavaksi HESYlle. Samlinkilaiset itse lahjoittivat kissoille matolääkkeitä. Lisäksi Samlinkin toimistolla kerättiin tekstiileitä ja pesuaineita lahjoituksina niiltä, jotka eivät itse päässeet paikan päälle tekemään hyvää.

Eläimet ansaitsevat pysyvän kodin Haastateltavani Tarja Belov asiantuntijapalveluista kertoi ottaneensa HESYltä kissan, joka oli ehditty hylätä kahteen otteeseen, ennen kuin se saapui Belovin

lätty. Tämän vuoksi siihen täytyy sitoutua vakavasti.

Belov kertoi, että hänen kissansa oli perheeseen tullessaan kaksivuotias. Kissa on nyt kymmenen, ja Belov tuumasi yhteiseloa olevan jäljellä varmaan vielä seuraavat kymmenen vuotta. Kissasta luopuminen ei ole tullut mieleenkään.

Yhtä eläinrakas tunnelma oli kissaemojen ja -vauvojen kansoittamassa pentulassa, jossa Sonja Kellokoski PP-Laskennasta (Samlinkin tytäryhtiöstä) iloitsi hyvää tuuriaan, kun oli päässyt osastolle. Kellokoski auttoi kissojen oleskelutilojen siivoamisessa ja totesi eläinten olevan lähellä sydäntä. Samaan

aikaan hurmaavat pennut painoivat tassujaan loosinsa pleksi-ikkunaa vasten.

Apua tarvitaan aina Kun kysyin haastateltaviltani, kuinka moni heistä olisi valmis hankkimaan eläimen HESYltä, niin kaikki mainitsivat sen olevan mahdollista, ellei jopa todennäköistä. Osa oli katsonut valmiiksi mahdollisia ehdokkaita, osa oli jo aikaisemmin adoptoinut lemmikin itselleen.

PP-Laskennassa työskentelevän Noora Mähösen suunnitelmissa oli hankkia kaksi kissaa. Kriteerinä oli, että hän löytäisi sellaiset yksilöt, jotka tulisivat toimeen perheen kissaystävällisen koiran kanssa. Mähösen puoliso oli pyytänyt aamulla vaimoaan katselemaan potentiaalisia kissaehdokkaita, ja myös muut työkaverit olivat tietoisia tulevasta hankkeesta.

Kun keskustelu kääntyi vapaaehtoistyön tekemiseen omalla vapaa-ajalla, Noora Mähösen kollega Maria Miettinen totesi ykskantaan: – Apua tarvitaan aina.

Ulkona vastaani tuli Marko Väyrynen yritysarkkitehtuuriosastolta. Hänen mielestään oli hienoa päästä seuraamaan, miten HESYn toiminta on järjestetty.

– On hienoa nähdä, kuinka HESY saa pienillä jutuilla aikaiseksi isoja asioita.

Päivä lopeteltiin hyvissä tunnelmissa, ja pikkujouluteema oli varmasti antoisa niin eläimille kuin ihmisillekin. ■ hesy | jäsenlehti 1/2014

29

Nostetaan kissa pöydälle

Koirien julma kohtelu Romaniassa

saatava loppumaan Teksti Merja Vilska Kuvitus Satu-Tuulia Oksanen

Romania hyväksyi viime syksynä lain, jolla kaikki kunnallisissa löytökoiratarhoissa olevat koirat määrättiin lopetettavaksi, jos kukaan ei nouda niitä tarhalta 14 päivän sisällä. Lain voimaantulosta alkoi valtava koirien tappaminen. Koiria pyydystetään kaduilta ja jopa varastetaan

ihmisten pihoilta. Niitä on myös haettu väkivalloin yksityisten ihmisten pitämiltä tarhoilta.

Romania saa vuosittain miljoonia euroja EU-tukea rabieksen torjuntaohjel30

hesy | jäsenlehti 1/2014

mansa rahoittamiseen. Ohjelman yhtenä ehtona on koirapopulaation hillitseminen. EU-tukiaisia koskeva lainsäädäntö edellyttää, että käytettävät menetelmät ovat tehokkaita ja kustannustehokkaita. Koirapopulaatioiden hillitsemisessä toimivimmaksi ja kustannustehokkaimmaksi menetelmäksi on osoittautunut sterilisointi. Lisäksi Romania on sitoutunut rokottamaan koiria julkisin varoin etenkin syrjäkylillä. Myös lukuisat vapaaehtoisjärjestöt sterilisoivat ja rokottavat koiria.

Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että ainoa keino hallita koirakantaa on koirien kerääminen keskitysleireihin ja tappaminen. Steriloidutkaan koirat, jotka merkitään näkyvällä korvamerkillä, eivät ole säästyneet julmalta kohtalolta, sillä kuvia tapetuista koirista korvamerkkeineen leviää sosiaalisessa mediassa.

Kunnat eivät välttämättä itse ylläpidä tarhoja, vaan ostavat palvelut yksityisiltä palveluntuottajilta. Yhden koiran pyydystämisestä, tarhalla pitämisestä 14 vuorokautta sekä tappamisesta maksetaan jopa 250 euroa.

Tämä on johtanut siihen, että koiria pyydystetään kaduilta ja pihoilta riippumatta siitä, ovatko ne kulkukoiria vai lemmikkejä. Koirat viettävät tarhalla usein 14 vuorokautta ilman ruokaa, hoitoa ja vettä. Yksityisten ihmisten pääsy tarhoille on tehty niin vaikeaksi ja byrokratia koiran adoptoimiseksi niin monimutkaiseksi, että monasti tuo aika ennättää kulua umpeen, ennen kuin edes omistaja pääsee koiraa tarhalta hakemaan.

Tammikuussa yli 200 eurooppalaista kansalaisjärjestöä yli 20 maasta allekirjoitti ja lähetti EU-komissiolle kirjeen, jossa komissiota kehotetaan puuttumaan koirien julmaan kohteluun Ro-

maniassa. Kirjeen alullepanijoina olivat suomalaiset voimanaiset, jotka kutsuivat kansalaisjärjestöjä mukaan. HESY oli kirjeen ensimmäinen allekirjoittaja.

Kansainvälinen taustatiimi oli äkkiä kasassa ja sai kansalaisjärjestöt ympäri Eurooppaa seuraamaan suomalaisten esimerkkiä ja allekirjoittamaan kirjeen.

Kirjeessä osoitetaan selvästi, että komissiolla on halutessaan toimivalta puuttua tilanteeseen ja lopettaa koirien kärsimykset ja kammottava kohtelu keräilytarhoilla ja kaduilla. Kirjeessä kehotetaan komissiota vaatimaan, että Romania ottaa viipymättä käyttöönsä kansainvälisesti hyväksyttyjä menetelmiä koirakannan rajoittamiseksi – pääasiassa sterilisaatioiden ja kastraatioiden avulla. Vain siten Romanian koirakantaa voidaan pienentää, sillä uudet tulokkaat valloittavat aina tapettujen koirien reviirit.

EU-komissiolle lähetettyä kirjettä edelsi viime syksynä Romanian presidentille, parlamentin jäsenille ja EU-edustajille lähetetty kirje, jossa paheksuttiin lain brutaalia käyttöönottoa ja vaadittiin Romaniaa välittömästi ryhtymään humaanimpiin toimiin koirakannan hillitsemiseksi. Toivottavasti EU-komissio ottaa kansalaisten huolen tosissaan. ■

Periaatteessa laki ei Suomessa ole sen parempi kuin Romaniassakaan, mutta sitä ei sovelleta yhtä mielivaltaisesti.

Suomen eläinsuojelulaki: ”Kunnan on huolehdittava alueellaan irrallaan tavattujen ja talteen otettujen koirien ja kissojen sekä muiden vastaavien pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten tilapäisen hoidon järjestämisestä. Talteen otettua eläintä on säilytettävä vähintään 15 päivän ajan, minkä jälkeen kunnalla on oikeus myydä, muutoin luovuttaa tai lopettaa eläin.”

Kahvikissan painajainen – älä juo tota juttuu!

Teksti Raisa Yrtti Kuvitus Satu-Tuulia Oksanen

Ihminen on tunnetusti hedonismiin taipuvainen olento, joka hakee nautintoa tavalla jos toisella. Usein nautinto ajaa kärsimyksen edelle, jolloin vaikkapa eläinten olot jäävät halujen jalkoihin. Yksi esimerkki eläimille kärsimystä tuottavasta nautinnonlajista on kahvi, jota tuotetaan sivettikissojen ulostamista kahvipavuista.

Kopi luwak -kahvin eli tuttavallisemmin sivettikahvin tuotantotavoista kerrotaan monenlaista, mutta varmaa on se, että tuotantoa ohjailevat säädökset ovat yhtä moninaisia kuin kahvintuotannossa käytettyjen sivettikissojen elinolot. Osa tuotetusta kahvista saadaan vapaina elävien sivettikissojen ulosteesta, kun taas osa kahvista on peräisin vangittujen kissojen puhdistetuista jätöksistä. Tuotanto-olosuhteiden epäselvyys on yksi syy siihen, miksi sivettikahvin juomista kannattaa miettiä hetki jos toinenkin.

Sivettikahvin tuotantometodi on lyhykäisyydessään seuraavanlainen: sivettikissat syövät tai niille syötetään kahvimarjoja, jotka kulkeutuvat eläimen suoliston läpi. Marjojen hedelmäliha sulaa suolistossa, jolloin ulosteen mukana ulos kulkeutuvat vain kahvipavut, jotka puhdistetaan ja paahdetaan käyt-

töä varten. Maailman kalleimpien kahvien joukkoon kuuluvan sivettikahvin makua kuvaillaan pehmeäksi ja erityisen aromikkaaksi juuri sen tuotantotavan vuoksi.

Sivettikahvia tuotetaan Indonesiassa, Kiinassa, Intiassa, Vietnamissa sekä Filippiineillä, joista erityisesti Indonesiassa sekä Filippiineillä kahvintuotannossa käytettyjen sivettikissojen elinolot ovat järkyttävät. Eläinsuojelujärjestö PETAn mukaan kissat pyydystetään vapaudesta ja vangitaan pieniin häkkeihin, joissa lajin luontaisten toimintojen toteuttaminen on mahdotonta. Pahimmissa tapauksissa vangituilta eläimiltä kielletään jopa muu ruoka kuin kahvimarjat, mikä johtaa puutostiloihin. Luonnottomat elinolot aiheuttavat kissoille psyykkisiä ja fyysisiä sairauksia kuten stressiä, pakkoliikkeitä sekä erilaisia infektioita.

Kyseenalaisin keinoin tuotettu kopi luwak -kahvi on määritelty gourmetkahviksi, sillä autenttista sivettikahvia tuotetaan vuosittain vain muutamia satoja kiloja. Kahvin harvinaisuuden vuoksi sen kilohinta saattaa nousta jopa 600 euroon. Suomessa sivettikahvia myyvät ainakin paahtimo- ja suklaakauppa Caffi sekä verkkokauppa Pulju.net, jonka nettisivuilla vakuutetaan myytävän kahvin olevan peräisin vapaudessa elävien sivettikissojen ulostamista kahvipavuista.

Eläinsuojelujärjestö WSPA (World Society for the Protection of Animals) peräänkuuluttaa valmistajien vastuun lisäksi kuluttajien vastuuta kopi luwak -kahvin tuotanto-olosuhteisiin vaikuttamisessa. Järjestö ohjeistaa internetsivuillaan olevassa tiedotteessa kuluttajia olemaan tarkkoja siitä, että ostettava kahvi on tuotettu eettisissä olosuhteissa.

WSPA kehottaa myös jälleenmyyjiä tarkistamaan myymänsä kahvin alkuperän sekä on yhteydessä tuotantomaiden hallituksiin, jotta nämä kiinnittäisivät huomiota tuotantometodeihin ja sivettikissojen oloihin.

Suomessa kuluttajat voivat omalta osaltaan vaikuttaa asiaan eritoten siten, että eivät osta tuotetta, jonka tuotantoalkuperässä on epäselvyyksiä. Kuluttajat voivat lisäksi tuoda jälleenmyyjien tietoon sen, että heidän myymänsä kopi luwak -kahvi voi olla epäeettisesti tuotettua. On varsin osuvaa verrata vankeudessa elävien sivettikissojen elinoloja turkiseläinten oloihin – raa'an tuotantotavan takia harva nykypäivänä enää valitsee turkiksen, vaikka turkikset ovat aikanaan olleet vaurauden merkki.

Kuluttajan kannattaakin miettiä, mitä kaikkea hän haluaa itselleen nautinnon vuoksi ja millä kustannuksella. ■ Lähteitä: www.wspa.org.uk ja www.peta.org hesy | jäsenlehti 1/2014

31

Tämä osoitelappu on myös HESY ry:n jäsenkortti

Joukkokirje sopimus 100587 .BB04

Tulevia tapahtumia

25.5. klo 14–17 Lemmikki lomailee Tapahtumassa kerrotaan, miten lemmikkejä ulkoilutetaan turvallisesti ja miten lemmikkien kanssa matkustetaan turvallisesti.

Neuvoja annetaan myös rokotuksista, madotuksista ja punkkien häädöstä.

Myymälästä voi ostaa huokeita eläintarvikkeita, mm. kuljetuskoppia.

Kahvio.

Eläintilat ovat avoinna klo 14–18.

Vapaa pääsy.

Eläinsuojelukeskus, Yhdyskunnantie 11, 00680 HKI.

5.11.–30.11.

Hevosista hamstereihin – eläinsuojelua ennen ja ny t HESY täyttää tänä vuotta 140 vuotta.

Yhdistyksen juhlavuosinäyttelyssä tätä taivalta valotetaan historiallisella aikajanalla ja alkuaikojen toimintaa kuvaavin valokuvasuurennoksin sekä HESYn nykypäivän eläinsuojelutyöstä kuvaavalla näyttelyosuudella.

Näyttelen ohessa järjestetään ohjelmaa ja paikalle kutsutaan mm. eläinsuojelun saralla ansioituneita vierailijoita ja esiintyjiä. Ohjelma tarkentuu myöhemmin.

Virka-gallerian näyttelytila Kulma: Pohjoisesplanadi 11–13, Helsinki.

4.1 M a 0. elä ailm pä int an ivä en

Seuraa tapahtumia myös HESYn nettisivuilta: www.hesy.fi

HUOM! Muutokset tapahtumiin mahdollisia

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry, Yhdyskunnantie 11, 00680 Helsinki

Eläinvideoita kaivataan HESYn juhlavuosinäyttelyyn HESY täyttää tänä vuonna 140 vuotta. Merkkivuoden kunniaksi yhdistys esittelee 140-vuotisjuhlanäyttelyssään Virka-gallerian Kulma-näyttelytilassa (Pohjoisesplanadi 11–13, Helsinki) toimintansa kehityskaaren: pääkaupunkiseudulla tapahtuneiden muutosten myötä loppuun ajettujen työhevosten auttamisesta on siirrytty kodittomien lemmikkieläinten pelastamiseen.

Kaipaamme nyt näyttelyyn videomateriaalia HESYltä otetuista eläimistä. Valikoimme videoista sopivimmat otokset näyttelyyn.

Lisätietoja saat osoitteesta: erja.veivo@hesy.fi