”Imettäminen on vaan niin ihanaa”

Mutsis on -bloggaaja Emilia Huttunen toivoo imetyksen tulevan vieläkin näkyvämmäksi somessa ja julkisilla paikoilla, jotta seuraavat imettäjät kohtaisivat aina vähän vähemmän paheksuvia katseita.

TEKSTI SAANA SJÖBLOM-HASSELBLATT KUVAT EMILIA HUTTUNEN

Turkulaisella neljän lapsen äidillä ja bloggaajalla Emilia Huttusella, 30, on neljä täysin erilaista imetyskokemusta takanaan. Hän kertoo monen asian muuttuneen niiden kymmenen vuoden aikana, minkä verran perheen esikoisella ja kuopuksella on ikäeroa.

– Esikoisen raskaus oli yllätys ollessani vasta 18-vuotias. Kaikki oli silloin uutta ja outoa, enkä osannut etsiä tietoa esimerkiksi imetykseen liittyen. Oletin, että kaikki imettävät enkä ajatellut, että se voisi vaatia harjoittelua, Emilia muistelee.

Kun esikoinen syntyi, Emilia täysimetti tätä kaksi viikkoa. Ennen sitä hän ei ollut ajatellutkaan, että imettämiseen voisi liittyä jonkinlaisia haasteita. Hänelle kun oli tullut saamastaan vähäisestä tiedosta ja tuesta se kuva, että vauvaa imetetään – ja siinä se.

– En osannut valmistautua imetykseen itse vaan uskoin kaikessa muita. Minulle näytettiin vauvan synnyttyä miten otan tissistä kiinni ja työnnän sen vauvalle kuin hampurilaisen. Kukaan ei kertonut mitään esimerkiksi tiheästä imusta. Jo synnärillä vauvalle tarjottiin pulloa ja neuvolakäynneilläkin oltiin siihen kannustavia, vaikka jälkikäteen ajateltuna vauval- la saattoi olla tiheän imun kausi eikä mitään hätää, Emilia kertoo harmitellen jälkikäteen sitä, että ensimmäinen imetystaival vaihtui nopeasti pulloon ajatellen, ettei rintamaito riitä.

Toinen kerta toden sanoo?

Toisen lapsen kohdalla Emilia valmistautui imettämiseen jo etukäteen, ja kertoo sen lähteneenkin liikkeelle esikoista paremmin. Hän muun muassa luki tietoa imettämisestä eikä tarjonnut vauvalle pulloa herkästi ilman todellista tarvetta. Toinen tulokas oli kuitenkin todella itkuinen, mikä verotti vanhempien yöunia ja Emilian voimavaroja imetystäkin ajatellen.

Emilia täysimetti toisella kertaa kaksi kuukautta, mutta tällä kertaa vauva-arjen rankkuus vaikutti imetyksen päättymiseen.

– En ollut saanut nukuttua yhtään eikä minulla ollut enempää voimavaroja toimia toisella tavalla. Jälkikäteen ajateltuna olisin voinut yrittää antaa vauvaa muualle saadakseni edes yhdet hyvät yöunet jaksaakseni paremmin, mutta jälkiviisaus ei auta. Se oli siinä tilanteessa paras ratkaisu.

Nykyään Emilian on helppo puhua imetyksestä kokemistaan haasteista huolimatta, koska hän on päässyt kä- sittelemään tunteitaan vastoinkäymisiin liittyen. Hän ymmärtää nyt, ettei ole tehnyt koskaan mitään väärin.

– Imetys on sujunut aina eri tavalla eri syistä, mutta olen tehnyt kaiken mitä missäkin tilanteessa olisi voinut. On tärkeää, että saa käsiteltyä tunteita mahdollisten pettymysten suhteen ja tietää, ettei olisi voinut tehdä enempää. Varsinkaan, jos ei ole tiennyt paremmin, Emilia lohduttaa muita imetyshaasteita kokeneita.

Kolmas imetyskerta oli korjaava kokemus

Kolmannen lapsen kohdalla Emilia mietti pitkään etukäteen omia tavoitteitaan imetykseen liittyen. Koska kolmannen vauvan ajateltiin olevan mahdollisesti perheen viimeinen, Emilia toivoi voivansa kokea kerran puolen vuoden täysimetyksen.

– Tiesin kolmannen kohdalla vauvojen kasvavan kyllä kaikella eikä imetyksellä ollut sinänsä väliä, mutta pidin ihanana ajatuksena puolen vuoden täysimetystä ja imetyksen jatkumista mahdollisesti sen jälkeenkin vauvantahtisesti.

Tavoitteen täyttyminen teki Emilian todella onnelliseksi. Hän koki imetyksen kolmannella kerralla vaivattomaksi, ja muistelee perhepetiä ja vauvan nukahtamista rinnalle lämmöllä.

– Imettäminen on vaan niin ihanaa, että ihan hymyilen puhuessani siitä. Kolmantemme ei huolinut pulloa itse asiassa lainkaan, joten osittaisimetin 13 kuukautta, kunnes vauva päätti luopua imetyksestä. Sydämeni murtui ja siitä kesti päästä yli, mutta kokemus oli ihanan korjaava aiempiin verrattuna, Emilia kuvailee.

Kun perheen yllättikin vielä neljäs lapsi, oli Emilia innosta piukeana saadessaan imettää vielä kerran. Kuopuksen imetystä haastoi alkuun kuitenkin tarve lisäravinnolle nenämahaletkusta sekä vaikea imuote. Vaikeudet vaihtuivat sinnikkyydellä silti voittoon.

– Olen ylpeä neljännen lapsen imetyksen onnistumisesta, vaikka hän syntyi hieman turhan aikaisin eikä jaksanut olla rinnalla alkuun tarpeeksi. Imetys ja pumppaus ympärivuorokautisesti vaati paljon tsemppausta, mutta kolmen kuukauden kohdalla pääsimme pumpusta ja pullosta eroon ja nautimme imettämisestä 14 kuukauden ikään saakka, jolloin vauva oli taas itse valmis lopettamaan imetyksen. Minä olisin voinut jatkaa vieläkin.

Imetysohjaus ja -myönteisyys on ottanut harppauksen parempaan

Emilian käsitys imetyksestä on muuttunut huomattavasti vuosikymmenen aikana, mutta niin on hänen mukaansa muuttunut myös tarjolla oleva tieto ja kannustus sen suhteen. Siinä missä hän koki olevansa esikoisen synnyttyä täysin vailla imetystukea, tarjottiin perheen kahden nuorimman kohdalla tukea puolestaan jo äitiysneuvolakäynneillä.

– Kaikki on kehittynyt nähdäkseni paljon, kun nykyään imettämisestä puhutaan neuvolassa jo raskausaikana, ja on heti tiedossa mistä hakea apua ellei imetys onnistu. Imuotteesta ohjataan helposti imetyspoliklinikalle ja Facebook-ryhmissäkin on aina joku vinkkaamassa tahoja, joiden puoleen kääntyä huolissa.

Imetys on Emilian mukaan ylipäätään huomattavasti enemmän esillä nykyään kuin hänen vanhemmuutensa alkuaikoina. Hän uskoo ihmisten olevan tietoisempia sekä imetyksen haasteista että hyödyistä. Emilia on itse oppinut imetystaivaltensa myötä esimerkiksi sen, ettei imetys ole vain syömistä, vaan myös yhteyttä ja läheisyyttä.

Vaikka imetystietoisuus ja suhtautuminen julki-imetykseen on lisääntynyt Emilian mielestä, on siinä vieläkin parannettavaa.

– Imettämiseen suhtaudutaan edelleen aika negatiivisesti esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Olen menettänyt omien imetysjulkaisujen seurauksena aina hirveästi seuraajia ja saanut kommentteja siitä, miksi tyrkytän tissejäni koko ajan. Miesseuraajieni määrä väheni jopa puolella, kun vielä imetin ja julkaisin siitä kuvia, vuodesta 2011 asti suosittua Mutsis on -blogia kirjoittanut Emilia paljastaa.

”Mitä useampi imettäisi näkyvilläkin paikoilla, sitä tutummaksi imetys tulisi ihmisille”

Emilialle on ollut tärkeää kirjoittaa imetyksestä blogissaan ja sosiaalisessa mediassa avoimesti, koska hän kokee, että olisi voinut itse onnistua siinä paremmin laajemmin jaetun tiedon ja tuen avulla. Lisäksi hän haluaisi ihmisten näkevän imetystä mahdollisimman paljon, jotta seuraavien imettäjien olisi aina aavistuksen helpompi imettää näkyvästi.

– Kun esikoisellemme tuli alle kahden viikon iässä nälkä ollessamme ravintolassa, ei minulle tullut mieleenkään että voisin imettää pöydän ääressä, vaikka kyse oli lapsen perustarpeesta. Olin lähtemässä vessaan imettämään kunnes äitini rohkaisi imettämään siinä, Emilia muistelee kiittäen äitiään tärkeästä opista, ettei kenenkään tulisi joutua mennä piiloon imettämään.

Kukaan tuntematon ei ole koskaan sanonut Emilialle mitään julkisesti imettämisestä, vaikka hän on saattanut imettää ostoskärryjä työntäessäänkin. Paheksuvia katseita hän on kuitenkin kohdannut. Silloin Emilia on pitänyt tiukan linjan katsoa niin kauan takaisin suoraan silmiin, että tuijotus loppuu. Emilian mielestä voi huomata eron siinä, miten eri ikäisten lasten imettämiseen suhtaudutaan.

– Tuntuu, että taaperon imettäminen on ihmisten mielestä asiattomampaa kuin vauvan. Vauvoja katsotaan muutenkin hymyillen, kun taas riehuvat lapset keräävät helposti kulmien kurtistelua.

Monet ovat kiittäneet Emiliaa somessa siitä, että hänen avoin imetyssisältönsä on rohkaissut imettämään vapaammin varsinkin kodin ulkopuolella.

– Mitä useampi imettäisi näkyvilläkin paikoilla, sitä tutummaksi imetys tulisi ihmisille. Julki-imettämään voi rohkaistua esimerkiksi miettimällä valmiiksi mitä sanoisi napakasti takaisin siinä tilanteessa, jos joku kommentoisi imettämistä paheksuvasti, Emilia neuvoo.

Emilia toivoo, ettei imetyspositiivisuutta nähdä kehuskelevana tai arvostelevana

Emilia haluaa korostaa, ettei hänen positiivisuus ja avoimuus imettämiseen liittyen tarkoita suinkaan sitä, että hän pitäisi imetystä ainoana ja parhaana tapana.

– Meidänkin neljästä lapsesta kaksi ovat saaneet pääosin korviketta ja kasvaneet ihan samalla tavalla. Sitä, että olen hehkuttanut imettämisen ihanuutta, ei tule ottaa kenenkään syyllistämisenä. Kaikille paras tapa on se mikä sopii omalle perheelle parhaiten, Emilia painottaa.

Hän jatkaa kertomalla pohtineensa, jospa imetys koetaan arvosteluna herkästi etenkin silloin, jos se on itselle kipeä aihe.

– Olin itsekin surullinen kahden ensimmäisen lapsen kohdalla siitä, etten saanut kokea sitä ihanaksi kuvailtua imetystä, joten ymmärrän aiheen voivan loukata jos se muistuttaa omasta kivusta. Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan koskaan arvostella ketään, todellakaan.

Ja vaikka Emilialla on nykyään hyviäkin muistoja imettämisestä, saa aiheesta keskusteleminen välillä äänen värisemään. Hän koki imetyksen nimittäin tavallaan viimeisenä linkkinä pitää vauvan kiinni omassa kehossa, minkä takia imetyksen päättyminen on tuntunut hänestä tyhjältä.

– Ihanat imetyskokemukset ovat auttaneet käsittelemään hylätyksi tulemisen tunnetta, mutta on silti haikeaa tietää imetyksen olevan ohi lopullisesti, Emilia huokaisee.

Nyt turkulaisbloggaaja elää kirjaimellisesti ruuhkavuosia, kun arki täyttyy vanhempien lasten kuskaamisesta harrastuksiin ja perheen nuorimmatkin aloittivat päiväkodin tammikuussa. Siirtymävaihe on ollut jännittävää ja tunteikasta aikaa koko perheelle.

– Olin ajatellut imetyksen olevan ihana yhteinen hetki vielä päiväkotipäivän jälkeenkin, mutta ehkä keksimme jonkinlaisen halihetken imetyksen tultua päätökseen jo ennen tätä. Toivoin, että olisin voinut olla kotona nuorimpienkin kanssa 2-vuotiaaksi asti, mutta minun oli pakko ruveta tekemään kunnolla töitä. Alkuun purskahtelin itkuun muutoksesta, mutta aika on oikea ja olen nyt henkisesti valmis, Emilia päättää luottavaisena.