Tarinoita taaperoimetyksestä

Taaperoimetyksessä korostuu monien mukaan läheisyys ja rauhallisuus, vaikka vauhtia voi riittää. Yli vuoden ikäistä imettäneet äidit kertovat kokemuksistaan ja siitä, miten muut tuntuvat suhtautuvan taaperon imettämiseen.

Anna, 25 v.

– Imetys on jatkunut pidempään kuin ajattelin. Ajatuksenani oli, että imetän niin kauan kuin lapsi haluaa – tavoitteena ainakin puoli vuotta täysimetystä. Lapsen täyttäessä pian kaksi huomaan, kuinka ”vahingossa” olemmekaan päässeet näin pitkälle.

Meillä imetys tapahtuu usein silloin, kun lapsen tarvitsee laskea vähän kierroksia. Yleisesti hän tulee pyytämään maitoa itse. Tällä hetkellä imetän enää pääosin kotona, poislukien uimahallin saunassa uinnin jälkeen, mutta joskus hätä iskee muualla eikä imetyksemme ole paikkaan rajattua. Vuorokaudessa voi tulla joskus kolme imetyskertaa, joskus 20. Tarjoan maitoa yölläkin, jos tarve iskee.

Taaperoimetys ei eroa mielestäni vauvan imetyksestä sen enempää kuin että se on nyt helpompaa, kun ei tarvitse pohtia imetysasentoja. Lapsi on välillä rinnalla mitä ihmeellisimmissä asennoissa – kunnon akrobatiaa! kää ei ole. Rajoittaminen johtaa tunnepurkauksiin ja toisaalta jos hän pääsee rinnalle, hän roikkuisi ja venkoilisi siinä purren ja nipistellen vaikka kuinka kauan.

Lähipiirissä ei ole koskaan ihmetelty sitä, miksi imetän vielä. Ehkä he tietävät vahvan mielipiteeni asiaan eivätkä uskalla mainita asiasta. Imetyshän on minun ja lapseni välinen asia eikä muiden tarvitse vaivata päätä sillä. Viimeksi miespuolinen neuvolalääkäri oli vähän ihmettelevä kun kerroin, että imetän yhä, mutta ei sanonut asiasta mitään. Mielestäni alan ammattilaisten pitäisi perehtyä imetykseen ja sen hyötyihin myös taaperoiässä, ja antaa ennemmin kehuja siitä kuin nostaa kulmia ihmetellen. Olen kyllä sanavalmis ja esitän nopeasti faktat, jos joku kyseenalaistaa taaperoimetystä.

Maria, 32 v.

– Sukuni naiset ovat olleet huonoja imettäjiä ja kuvittelin, että maidontuotanto lakkaisi minullakin pian synnytyksen jälkeen kuten äidilläni ja isoäidilläni. Tämä taustalla ajattelin, että imetän niin kauan kuin se on mahdollista. Yllätyksekseni se ei ole loppunut ja imetän edelleen 1v 7kk ikäistä.

Imetän aamulla, työpäivän jälkeen ja ennen nukkumaanmenoa. Taaperon imettämisessä on todella ihania hetkiä – se tuo hellyyttä ja rauhoittaa lasta esimerkiksi erossaolon jälkeen. Toisaalta se on lapsen turvamekanismi ja hän pyrkii rinnalle joskus stressaantuessaan. Tämä voi olla kiusallista sosiaalisissa tilanteissa. Lisäksi siihen liittyy itselle erittäin ärsyttävä ilmiö, jossa – usein kiukkupäivinä – taapero haluaisi imeä, vaikka näl-

Taaperoimetyksessä on kuitenkin muun muassa se hyvä puoli, että imetysergonomialla ei ole enää merkitystä kummallekaan lapsen ollessa isompi. Hän imee ihan miten päin vaan, eikä itse tarvitse kannatella mitään, paitsi usein halata.

Negatiivisempi puoli on, että koen todellakin vauvan imettämisen olevan huomattavasti enemmän sosiaalisesti hyväksyttävää. Taaperoimetystä saatetaan ihmetellä ja jätänkin asian pitkälti kertomatta, jos sitä ei kysytä. Neuvolassa suhtaudutaan taaperoimetykseen neutraalisti.

Laura, 30 v.

– Taaperon imettäminen on ollut erilaista kuin vauvan imettäminen, mutta myös omalla tavallaan antoisaa. Koen vauvan imetyksen olevan rauhallista, pitkäkestoista, ravitsemuksellisesti olennaisen tärkeää, lempeää ja pysähtymisen hetki molemmille äidille ja vauvalle. Taaperoimetys tuntuu olevan lähes kaikkea muuta, mutta siinäkin on sama yhteys, lämpö, pysähtyminen, lempeys ja rauha. Toki vauhdikkaan taaperon kanssa imetyshetket vaihtelevat ja erityisesti asennot ovat hyvinkin mielenkiintoisia.

Taaperon imettäminen on ollut silti pääasiassa rauhoittumisen hetkiä molemmille muuten ajoittain hektisen arjen keskellä. Vaikka vauvan ja taaperon imettäminen on kovin erilaista, olen kokenut molemmat itselleni mielekkäiksi, lapselleni tärkeiksi ja meidän perheelle sopiviksi. Huonoa taaperon imetyksessä on ollut levottomuus, satunnainen pureminen ja mahdolliset hyvin merkilliset imetysasennot. Hyvänä puolena taaperoimetys ei ole niin sitovaa kuin vauvan imetys: mikäli hetki ei olekaan sopiva, voi imetyskerran jättää kesken tai siirtää myöhemmäksi ilman, että siitä aiheutuisi ravitsemuksellisesta haittaa.

Vuoden iän ylityttyä imetin vielä neljästi vuorokaudessa pääasiassa ruokailujen yhteydessä. Tästä jäivät pois molemmat päiväimetykset taaperon ollessa ajoittain isovanhempiensa hoidossa ja viimeisimpänä iltapalan jälkeinen imetys, joka oli selvästi tärkein.

Omasta näkökulmastani kaikki ovat suhtautuneet taaperoimetykseen oikein positiivisesti – kukaan ei ole kauhistellut tai ihmetellyt imetettävää taaperoa. Toki imetystilanteet ovat yksityisempiä enkä ole imettänyt taaperoa omasta tahdosta enää kovinkaan julkisesti. Neuvolassa imetystaivalta on tuettu ja kannustettu sen jatkamiseen. Myös lähipiirissä on paljon pitkään imetettyjä lapsia, joten tämä on tukenut omaa päätöstä. Ulkopuolisilta en ole saanut kommentteja imetykseen liittyen.

Iida, 31 v.

– Minulle oli jo ennen lapsen syntymää tärkeää, että imetys onnistuu. Kun imetys lähti hyvin käyntiin ajattelin, että voisin imettää ainakin vuoden, ehkä puolitoista. Vasta 1,5 vuoden kohdalla tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että imetystä voisi alkaa ajamaan alas hiljalleen.

1,5 vuoden ikäistä imetän enää illalla ja aamulla. Illalla imetys tukee ennen kaikkea rauhoittumista. Aamuisin se on puolestaan enemmänkin itselle kiva lepohetki ennen kuin täytyy nousta päivän askareisiin. Välillä lapsi myös pyytää päästä rinnalle, jos esimerkiksi kaatuu tai satuttaa. En kuitenkaan imetä yleensä siinä kohtaa.

Taaperon imettäminen on tosi erilaista kuin vauvan: se kestää huomattavasti vähemmän aikaa kerrallaan ja taapero härvää rinnalla paljon enemmän. Lapsi saattaa käydä rinnalla, osoitella sitten muualle tai käydäkin muualla ja haluta taas takaisin. Se ei ole minusta kuitenkaan huono asia vaan ihan hauskaa.

Koen itse, että kaikki imetys on vain plussaa ja sen päättyminen oli itselleni varmasti vaikeampi henkinen prosessi kuin lapselleni.

Olen saanut imetykseen liittyvää ihmettelyä kuten ”Ai sä imetät vieläkin?” ja ”Oletko ajatellut lopettaa?”. Tuntuu, että ihmiset ajattelevat taaperoimetyksen estävän jotain tai sitovan täysin kiinni lapseen, mutta kyllä ainakin minä pystyn olemaan esimerkiksi illalla tai aamulla poissa ja imetys jää silloin väliin. Tämä ei ole aiheuttanut haittaa ainakaan meillä, vaikka on varmasti lapsikohtaista.

Imetyksen lopettaminen tuntuu itsestä haikealta, kun siihen ei ole sitten enää paluuta. Tai ainakin koen, että kun lopetan niin se on sitten siinä, ainakin tämän lapsen kohdalla. En siksi tiedä viitsinkö lopettaa vielä. Uskon, että imetän niin kauan kuin se tuntuu minusta hyvältä ja lapsi ei sano sille ”ei”.