Lääkäri imetyksen tukijana

Lääkäri imetyksen tukijana

”Lääkärin määräyksestä…” on monelle sama kuin ”aiemmin en uskonut, mutta nyt on pakko”.

Lääkäri edustaa viimeistä sanaa ja ylintä auktoriteettia, ja hänen sanaansa luotetaan terveydenhuollon ammattilaisista eniten. Lääkärin painavaa sanaa halutaankin kuulla: neuvolalääkäriltä voidaan kysyä mitä tahansa vauvan käyttäytymiseen, parisuhteen työnjakoon, perheen päivärytmeihin, kielen kokoon, silmien väriin tai tulevaisuuden ennustuksiin liittyvää ja paljon muuta. Alalle tuntuu myös valikoituvan ihmisiä, jotka ovat poikkeuksellisen valmiita antamaan neuvoja. Tai sitten se opetetaan lääkiksessä: ”älä koskaan myönnä, ettetkö tietäisi jostakin jotakin”. Luottamus, auktoriteetti ja tietämättömyys – vaarallinen yhtälö.

Lääkärien tiedetään neuvoneen, että 2,5 kuukauden ikäistä vauvaa ”kuuluu syöttää viisi kertaa vuorokaudessa”, tai että ”asiantuntijoiden yhteinen näkemys on, että 9 kuukautta on optimaalinen ikä lopettaa imetys”. ”Joillakin äideillä maito vain on liian laihaa”, tai ”nyt se pitää heti lopettaa!”. Nimittäin imetys 16 kuukauden ikäisen lapsen kohdalla. Tämä viimeksi mainittu topakka neuvo tuli muinoin itselleni.

Kun olen jo kohtalaisen kokeneena imetyksen tukijana kulkenut 8 kuukautta perheen rinnalla suuritarpeisen vauvan, vanhempien voimavarojen ja imetyksen haasteiden kanssa ja arki alkaa vihdoin sujua kun kiinteiden myötä korvikkeista on päästy kokonaan eroon, on melko turhauttavaa kuulla lääkärin valistaneen perhettä, ettei äidinmaidolla enää tässä vaiheessa ole sokerilitkua kummempia ravintoarvoja. ”Vähän kuin Coca-Colaa tarjoilisi. Ajatelkaa nyt hampaitakin!”

En silti halua nostattaa mitään lääkäreitä mollaavaa imetysasiantuntijoiden kuoroa. Suurella lämmöllä ammattikuntaa kohtaan ymmärrän, että kaikkitietävyyden ammattivaivan taustalla on aito halu olla avuksi, tarjota neuvoja, estää perheitä tekemästä virheitä (ne hampaatkin!) ja säästää voimiaan. Imetys nyt kuitenkin on asia, josta ohjausta pitäisi antaa vain niiden, jotka siitä jotain tietävät. Aika tärkeän ja herkän asian äärellä kun ollaan. THL:n sivulta voi käydä tarkistamassa: ”Jokaisella terveydenhuollon ammattilaisella, joka ohjaa imetystä, täytyy olla vähintään 20 tunnin imetysohjaajakoulutus”.

Kannanotto siihen, miten usein tai pitkään jonkun olisi hyvä imettää, on todellakin imetyksen ohjaamista.

Helsingin neuvoloissa meillä on käytössä ”Lääkäri imetyksen tukijana” -ohje, jossa tämä vapauttava tieto annetaan lääkäreille. Jätä imetysohjaaminen terveydenhoitajille, mutta käytä erittäin mielellään auktoriteettisi tuomaa painoarvoa perheiden tsemppaamiseen. Kysy imetyksestä, kehu sitä, näe sen merkitys perheen arjessa ja vauvan kehitysvaiheissa. Sillä on merkitystä. Siitä on apua.

Voi nimittäin käydä niinkin, että imettävä vanhempi leijuu sähköisen asioinnin kanavalle kertomaan, että ”punnitustulos oli edelleen hyvä, imetin vastaanotolla ja lääkäri kommentoi, ettei taida olla toista terveyden edistämisen keinoa, joka on niin vaikuttavaa, niin palkitsevaa ja vielä ihanaa katsella”.

Karla Loppi

Imetyksen tuki ry:n entinen aktiivi ja ensimmäinen palkallinen työntekijä. Sittemmin ja nykyisin terveydenhoitaja, IBCLC ja imetyskoordinaattori Helsingin neuvolassa.