2 minute read
Imetystarinani
TEKSTI TÄYSPUMPPAAVAÄITI
En tiennyt vuosi sitten imetyksestä tai mihinkään siitä liittyvästä juuri mitään, vaikka esikoinen oli syntynyt vuonna 2013. Muistan, että yritin imettää alussa, koska niin kuului tehdä. Muistan kivun ja ahdistuksen. Maitohanat hiipuivat noin 4 viikossa, enkä osannut vaikuttaa asiaan mitenkään. En tiennyt, että siihen olisi ehkä voinut vaikuttaa.
Kun tulin raskaaksi 2019, en paljolti imetystä miettinyt. Asenne oli "kai se on pakko kokeilla, mut ostetaan korvike varuiksi kun ei multa maitoo tuu". Synnytyssalissa nyytti laitettiin rinnalle. Se sattui! Kaikki muistot esikoisen ajoilta vyöryivät päälle. Osastolla yritin ja yritin, mutta joka kerta se sattui ja ahdisti. Koko homma oli pelkkää itkua ja kipua. En tiedä miten osasin, mutta pyysin pumppua.
Ensin annettiin purkki, johon oli tarkoitus lypsää maito käsin. Se ei tuntunut onnistuvan. Yritin yhdellä kädellä pitää purkkia ja toisella yritin lypsää. Tuskastuin nopeasti. Sain lopulta seuraavana päivänä sähköisen rintapumpun ja kätilö piti "pumppauspuheen". 2–3 h välein, 20 min rintaa kohden!
Sitten sitä maitoa alkoi tulla. Se fiilis oli aivan mahtava! En osannut odottaa, että siitä tulisi niin suuri onnistumisen tunne, mutta näin kävi ja minusta tuli täyspumppaaja.
Äiti joka pumppaa kaiken maitonsa vauvalle. Tässä kohtaa termit täyspumppaus ja täysimetys eroavat toisistaan sillä, että termissä täyspumppaus ei keskitytä siihen, mitä vauva juo tai syö äidinmaidon lisäksi kuten termissä täysimetys. Täyspumppaajan lapsi saattaa saada myös korviketta ja/ tai kiinteää ravintoa.
Aluksi olin alituotannolla, eli tuotin vähemmän maitoa, kuin vauva kulutti vuorokauden aikana. Tämä johtui minun kohdallani siitä, etten pumpannut tarpeeksi enkä säännöllisesti. Tässä vaiheessa en tiennyt mikä merkitys oikean kokoisella suppilolla voi olla. Löysin somesta täyspumppaajille tarkoitettuja kanavia. Suomeksi löytyi heikosti, mutta kansainvälisiä ryhmiä oli paljon. Ja sieltä löytyi hurja määrä tietoa, vertaistukea ja vinkkejä!
Luin, tutkin ja aloin pumppaamaan enemmän ja säännöllisesti. Mittasin rinnanpääni ohjeen mukaan ja hankin oikean kokoiset suppilot. Myös itse pumppu vaihtui muutaman kerran. Ensimmäinen sähköinen pumppuni oli heikko. Jälkeenpäin ajateltuna, olisi pitänyt tutkia arvosteluita pumpusta ennen ostoa. Seuraava pumppu olikin sitten enemmän harkittu ja hankin tuplapumpun. Näin pystyin pumppaamaan molemmat rinnat samaan aikaan.
Askartelin myös urheiluliiveistä pumppuliivit joiden avulla sain kädet vapaaksi. Pumppaaminen on aikamoista välineurheilua.
Tuotantoni alkoi nousta pikkuhiljaa. Aloin saamaan pakkasvarastoon asti maitoa. Oli iloisia hetkiä, mutta myös negatiivisia päiviä. Päiviä, joina teki mieli heittää pumppu seinään ja lopettaa koko touhu. Tässä kohtaa vertaistuki oli erittäin tärkeää. On suuri joukko ihmisiä, jotka kamppailevat ihan samojen ajatusten kanssa. Tieto siitä, ettei ollut yksin, lohdutti.
Minulla ei alkuun ollut tavoitetta ja oli varmasti ihan hyvä, ettei ollut. Menin päivä kerrallaan, viikko kerrallaan ja kuukausi kerrallaan. Lopulta pumppasin kokonaisuudessaan 9 kuukautta ja 3 viikkoa. Olin kytkettynä koneeseen tuona aikana 735 tuntia. Äidinmaitoa poika sai yli yksivuotiaaksi pakkasesta. Yhteensä maitoa pumppasin 280 litraa ja tipat päälle.
Vaikka ajoittain oli haastavaa, niin olen silti erittäin onnellinen ja ylpeä, että tämän tien kuljin. Tämä oli onnistunut imetystarina.
Onko sinulla oma imetystarina, jonka haluaisit jakaa lukijoidemme kanssa? Kirjoita noin 5000 merkin pituinen teksti ja lähetä se meillle. Pidätämme oikeuden muokata tekstiä ja valita julkaistavat tarinat. Voit kirjoittaa halutessasi nimettömänä. Tarinat voi lähettää osoitteeseen imetysuutisia @imetys.fi
