Pääkirjoitus

Miina Korpi, päätoimittaja

Jemina Jussila

Pääkirjoitus

Tämän päivän vanhemmalla on ehkä enemmän tietoa kuin koskaan. Tieto ei kuitenkaan yksinään riitä tuottamaan hyvinvoivia ja ihmisen luontaisiin tarpeisiin ja kykyihin yhteydessä olevia ihmisiä. Yhteys pätkii, mutta miten sen voisi korjata?

Hiljattain olen törmännyt somessa äitien mielenterveyden suojelua koskeviin julkaisuihin. Kaikkien mielenterveys on tärkeä ja itsellenikin varsinainen sydämen asia. Teen alalla töitä ja todella tiedän, mistä puhun. Myös oma kokemus psyykkisen kovalevyn ylikuumenemisesta opetti paljon. Asioiden ääneen sanomisella on merkitystä. Vaikka ei olisi työn puolesta velvoitevuorossa, jokaisella pitäisi olla kansalaisvelvollisuus ja pokkaa puuttua tilanteisiin, joissa näkee tai kuulee toisen tarvitsevan apua. Pientä tai suurta. Aina voi tehdä jotain.

Mutta miksi emme uskalla olla auki ja yhteydessä, miksi yksinäinen suorittaminen on hyväksytympää? Ympärillä olevien kanssakulkijoiden huomaaminen: näkeminen ja kuuleminen, on äärimmäisen tärkeää. Mieleeni tulee yhdistyksemme vertaiset, jotka saavat koulutusta kohtaamiseen ja tekevät sitä auttamisen ilosta. Kuulluksi tulemisella on valtava voima, jota erityisesti tuoreet vanhemmat tarvitsisivat.

Ne somejulkaisut sitten, mitä niistä? Harmillisen monissa vanhemman valintaa ja mielenterveyttä suojelemaan tarkoitetuissa julkaisuissa on nostettu vaakakupin vastapuolelle imetys. Tällainen lähestymistapa ei saa minulta tykkäyksiä tai jakoja. Sillä tällaisella viestillä luodaan mielikuvia siitä, että juuri imetys jotenkin vaarantaisi imettävän vanhemman mielenterveyden.

Tälle ei ensinnäkään ole tieteellistä näyttöä. Toisekseen on aika raakaa ja lohdutonta asetella imetys ja hyvä mielenterveys vastakkain. Toiveensa mukaisesti imetyksessä onnistuneelle vanhemmalle voi tulla ajatus, ovatko psyykkiset haasteet vanhemmuudessa jotenkin oma vikani - mitäs valitsen imettää. Ikään kuin toisin valitsemalla pääsisi jotenkin helpommalla, mikä ei pidä paikkaansa.

Tulevat ja tuoreet vanhemmat ansaitsisivat myös kuulla, että imettäessä on mahdollisuus säilyttää hyvä toimintakyky ja hyvinvoiva mieli. Tätä viestiä olisi tärkeä vahvistaa. Silloin tulisi myös näkyväksi se, että systeemi pettää, jos ongelmien kanssa on jäänyt niin yksin, että joutuu hakemaan ratkaisuja esimerkiksi imetyksen lopettamista miettimällä. Jos mieli kipuilee tai vanhemmuus haastaa, siihen kuuluu saada apua. Imetykseen kuuluu saada apua.

Vaikka imetys on luonnollista, harvalla, jos kenelläkään, se sujuu yksin ja ilman ajanmukaista tietoa sekä erityisesti tukea. Näihin tarpeisiin kuuluisi vastata ympärillä olevien ihmisten. Läheisten, vertaisten ja ammattilaisten. Julkisen terveydenhuollon imetysvalmennuksen ja -ohjauksen on oltava tasavertaista ja -laatuista joka kolkassa. Jos tässä ajankohtaisessa poikkeustilassa synnyttäneet perheet ovat hukassa imetyksen kanssa, se ei ole heidän vikansa. Jos perheet ylipäätään ovat hämmennyksen vallassa, se ei ole heidän vikansa. Se on järjestelmävika.

Miina Korpi päätoimittaja