JEMINA JUSSILA
Pääkirjoitus
Tämän päivän vanhemmalla on ehkä enemmän tietoa kuin koskaan. Tieto ei kuitenkaan yksinään riitä tuot tamaan hyvinvoivia ja ihmisen luontaisiin tarpeisiin ja kykyihin yhteydessä olevia ihmisiä. Yhteys pätkii, mut ta miten sen voisi korjata? Hiljattain olen törmännyt somessa äitien mielentervey den suojelua koskeviin julkaisuihin. Kaikkien mielenter veys on tärkeä ja itsellenikin varsinainen sydämen asia. Teen alalla töitä ja todella tiedän, mistä puhun. Myös oma kokemus psyykkisen kovalevyn ylikuumenemises ta opetti paljon. Asioiden ääneen sanomisella on mer kitystä. Vaikka ei olisi työn puolesta velvoitevuorossa, jokaisella pitäisi olla kansalaisvelvollisuus ja pokkaa puuttua tilanteisiin, joissa näkee tai kuulee toisen tar vitsevan apua. Pientä tai suurta. Aina voi tehdä jotain. Mutta miksi emme uskalla olla auki ja yhteydessä, miksi yksinäinen suorittaminen on hyväksytympää? Ympärillä olevien kanssakulkijoiden huomaaminen: näkeminen ja kuuleminen, on äärimmäisen tärkeää. Mieleeni tulee yhdistyksemme vertaiset, jotka saa vat koulutusta kohtaamiseen ja tekevät sitä auttami sen ilosta. Kuulluksi tulemisella on valtava voima, jota erityisesti tuoreet vanhemmat tarvitsisivat. Ne somejulkaisut sitten, mitä niistä? Harmillisen mo nissa vanhemman valintaa ja mielenterveyttä suoje lemaan tarkoitetuissa julkaisuissa on nostettu vaaka kupin vastapuolelle imetys. Tällainen lähestymistapa ei saa minulta tykkäyksiä tai jakoja. Sillä tällaisella viestillä luodaan mielikuvia siitä, että juuri imetys jo tenkin vaarantaisi imettävän vanhemman mielenter
veyden. Tälle ei ensinnäkään ole tieteellistä näyttöä. Toisekseen on aika raakaa ja lohdutonta asetella ime tys ja hyvä mielenterveys vastakkain. Toiveensa mu kaisesti imetyksessä onnistuneelle vanhemmalle voi tulla ajatus, ovatko psyykkiset haasteet vanhemmuu dessa jotenkin oma vikani - mitäs valitsen imettää. Ikään kuin toisin valitsemalla pääsisi jotenkin helpom malla, mikä ei pidä paikkaansa. Tulevat ja tuoreet vanhemmat ansaitsisivat myös kuul la, että imettäessä on mahdollisuus säilyttää hyvä toi mintakyky ja hyvinvoiva mieli. Tätä viestiä olisi tärkeä vahvistaa. Silloin tulisi myös näkyväksi se, että sys teemi pettää, jos ongelmien kanssa on jäänyt niin yk sin, että joutuu hakemaan ratkaisuja esimerkiksi ime tyksen lopettamista miettimällä. Jos mieli kipuilee tai vanhemmuus haastaa, siihen kuuluu saada apua. Ime tykseen kuuluu saada apua. Vaikka imetys on luonnollista, harvalla, jos kenellä kään, se sujuu yksin ja ilman ajanmukaista tietoa se kä erityisesti tukea. Näihin tarpeisiin kuuluisi vasta ta ympärillä olevien ihmisten. Läheisten, vertaisten ja ammattilaisten. Julkisen terveydenhuollon imetys valmennuksen ja -ohjauksen on oltava tasavertais ta ja -laatuista joka kolkassa. Jos tässä ajankohtaises sa poikkeustilassa synnyttäneet perheet ovat hukassa imetyksen kanssa, se ei ole heidän vikansa. Jos perheet ylipäätään ovat hämmennyksen vallassa, se ei ole hei dän vikansa. Se on järjestelmävika.
Imetysuutisia 2/2020 3
Miina Korpi päätoimittaja
