Kirjavinkit

Kirjavinkki Mira Niemi

Marina Lönn / Tytti-Lotta Ojala: Äitiyden jälki –Tarinoita syntymästä Cozy Publishing, 2020 189 s.

Äitiyden jälki - tarinoita syntymästä on Marina Lönnin ja Tytti-Lotta Ojalan kokoama teos henkilökuvia suomalaisista äideistä uudella vuosituhannella. Esipuheessa muistutetaan jokaisen äitiyden olevan matkana uniikki, ja siksi myös sellaisenaan täydellinen kuvaus äitiydestä. Kirjan missiona onkin kertoa äitiyden jäljistä äitien omilla sanoilla. Pyrkimys on hälventää äitiyteen ulkopuolelta liitettyjä hyvyyden / huonouden standardeja, jotka aiheuttavat äideille turhaa painetta ja riittämättömyyden tunnetta. Kirjan lopusta löytyy vielä ajatuksia herättävä osio, jossa Lönn ja Ojala pohtivat äidin roolin muutosta nykyajassa, johon mm. tasaarvon ja sukupuolikäsityksen kehitys tuovat oman osansa.

Teoksen 21 tarinaa tuovat näkyville, miten erilaisia tilanteita äitiyteen liittyy. Vaikka kirjan ulkoasu on värimaailman ja henkilökuviin liittyvien valokuvien puolesta äärimmäisen kaunis ja herkkä, löytyy tarinoista ihmiselämän koko kirjo. Suurinta työtä pullantuoksuisen hyvä äiti myytin murtamisessa tehdään niissä kohdissa, joissa äidit avaavat haastavia ja kielteisinä, tabuinakin, pidettyjä kohtia. Tarinoissaan äidit puhuvat mm. ahdistuksesta vastasyntyneiden teholla, erityislapsen vanhemmaksi kasvamisesta, mielen sumentavasta väsymyksestä, kielletyistä ajatuksista satuttaa vauvaa, keskenmenoista, lapsen kuolemasta. Aiheita, joissa vertaistuen merkitys voi osoittautua korvaamattomaksi, vaikka sitten kirjan sivujen kautta.

Jos jotain olisin voinut kirjaan toivoa lisää, olisi se suomalaisten perheiden monimuotoisuus. Olisin kaivannut tarinansa kertojiksi esimerkiksi sateenkaariperheiden äitejä, (useampia) etnisistä taustoista tulevia äitejä, pienituloisia äitejä, etävanhempana eläviä äitejä. Ehkä oli tietoinen valinta jättää tällaiset seikat kirjan ulkopuolelle, mutta toisaalta etenkin loppuosiossa käytetyt termit kuten ‘feministiäiti’ olisivat tuntuneet aidommilta, mikäli moninaisuutta olisi näkynyt tarinoissa enemmän.

Kaikkiaan tässä on kuitenkin kirja, jonka olisin toivonut lukevani jo ennen äidiksi tulemista. Puheenaiheina tarinoissa ovat nimenomaan ne monet asiat, joista kuulee esikoisvauvojen äitien sanovan: “Ei tätäkään osannut kuvitella, olisipa joku kertonut!” Ennen kaikkea kirja onkin ehkä osoitus siitä, kuinka kaikenlaiset tunteet kuuluvat erottamattomaksi osaksi äitiyttä, ja kuinka me voimme tehdä yhteistä matkaa kevyemmäksi toinen toisillemme suhtautumalla äitiyteen omaan ja toisten – mahdollisimman suurella lempeydellä.

Imetystarinani

TEKSTI TÄYSPUMPPAAVAÄITI

En tiennyt vuosi sitten imetyksestä tai mihinkään siitä liittyvästä juuri mitään, vaikka esikoinen oli syntynyt vuonna 2013. Muistan, että yritin imettää alussa, koska niin kuului tehdä. Muistan kivun ja ahdistuksen. Maitohanat hiipuivat noin 4 viikossa, enkä osannut vaikuttaa asiaan mitenkään. En tiennyt, että siihen olisi ehkä voinut vaikuttaa.

Kun tulin raskaaksi 2019, en paljolti imetystä miettinyt. Asenne oli "kai se on pakko kokeilla, mut ostetaan korvike varuiksi kun ei multa maitoo tuu". Synnytyssalissa nyytti laitettiin rinnalle. Se sattui! Kaikki muistot esikoisen ajoilta vyöryivät päälle. Osastolla yritin ja yritin, mutta joka kerta se sattui ja ahdisti. Koko homma oli pelkkää itkua ja kipua. En tiedä miten osasin, mutta pyysin pumppua.

Ensin annettiin purkki, johon oli tarkoitus lypsää maito käsin. Se ei tuntunut onnistuvan. Yritin yhdellä kädellä pitää purkkia ja toisella yritin lypsää. Tuskastuin nopeasti. Sain lopulta seuraavana päivänä sähköisen rintapumpun ja kätilö piti "pumppauspuheen". 2–3 h välein, 20 min rintaa kohden!

Sitten sitä maitoa alkoi tulla. Se fiilis oli aivan mahtava! En osannut odottaa, että siitä tulisi niin suuri onnistumisen tunne, mutta näin kävi ja minusta tuli täyspumppaaja.

Äiti joka pumppaa kaiken maitonsa vauvalle. Tässä kohtaa termit täyspumppaus ja täysimetys eroavat toisistaan sillä, että termissä täyspumppaus ei keskitytä siihen, mitä vauva juo tai syö äidinmaidon lisäksi kuten termissä täysimetys. Täyspumppaajan lapsi saattaa saada myös korviketta ja/ tai kiinteää ravintoa.

Aluksi olin alituotannolla, eli tuotin vähemmän maitoa, kuin vauva kulutti vuorokauden aikana. Tämä johtui minun kohdallani siitä, etten pumpannut tarpeeksi enkä säännöllisesti. Tässä vaiheessa en tiennyt mikä merkitys oikean kokoisella suppilolla voi olla. Löysin somesta täyspumppaajille tarkoitettuja