Kirjavinkki Mira Niem
i
Marina Lönn / Tytti-Lotta Ojala: Äitiyden jälki –Tarinoita syntymästä Cozy Publishing, 2020 189 s.
Äitiyden jälki - tarinoita syntymästä on Marina Lönnin ja Tytti-Lotta Ojalan kokoama teos henkilökuvia suomalai sista äideistä uudella vuosituhannella. Esipuheessa muis tutetaan jokaisen äitiyden olevan matkana uniikki, ja sik si myös sellaisenaan täydellinen kuvaus äitiydestä. Kirjan missiona onkin kertoa äitiyden jäljistä äitien omilla sa noilla. Pyrkimys on hälventää äitiyteen ulkopuolelta lii tettyjä hyvyyden / huonouden standardeja, jotka aiheutta vat äideille turhaa painetta ja riittämättömyyden tunnetta. Kirjan lopusta löytyy vielä ajatuksia herättävä osio, jossa Lönn ja Ojala pohtivat äidin roolin muutosta nykyajassa, johon mm. tasa-arvon ja sukupuolikäsityksen kehitys tuo vat oman osansa. Teoksen 21 tarinaa tuovat näkyville, miten erilaisia ti lanteita äitiyteen liittyy. Vaikka kirjan ulkoasu on väri maailman ja henkilökuviin liittyvien valokuvien puolesta äärimmäisen kaunis ja herkkä, löytyy tarinoista ihmiselä män koko kirjo. Suurinta työtä pullantuoksuisen hyvä äiti -myytin murtamisessa tehdään niissä kohdissa, joissa äi dit avaavat haastavia ja kielteisinä, tabuinakin, pidettyjä kohtia. Tarinoissaan äidit puhuvat mm. ahdistuksesta vas tasyntyneiden teholla, erityislapsen vanhemmaksi kasva misesta, mielen sumentavasta väsymyksestä, kielletyistä
ajatuksista satuttaa vauvaa, keskenmenoista, lapsen kuo lemasta. Aiheita, joissa vertaistuen merkitys voi osoittau tua korvaamattomaksi, vaikka sitten kirjan sivujen kautta. Jos jotain olisin voinut kirjaan toivoa lisää, olisi se suo malaisten perheiden monimuotoisuus. Olisin kaivannut tarinansa kertojiksi esimerkiksi sateenkaariperheiden äite jä, (useampia) etnisistä taustoista tulevia äitejä, pienituloi sia äitejä, etävanhempana eläviä äitejä. Ehkä oli tietoinen valinta jättää tällaiset seikat kirjan ulkopuolelle, mutta toi saalta etenkin loppuosiossa käytetyt termit kuten ‘femi nistiäiti’ olisivat tuntuneet aidommilta, mikäli moninai suutta olisi näkynyt tarinoissa enemmän. Kaikkiaan tässä on kuitenkin kirja, jonka olisin toivonut lukevani jo ennen äidiksi tulemista. Puheenaiheina tari noissa ovat nimenomaan ne monet asiat, joista kuulee esi koisvauvojen äitien sanovan: “Ei tätäkään osannut kuvitel la, olisipa joku kertonut!” Ennen kaikkea kirja onkin ehkä osoitus siitä, kuinka kaikenlaiset tunteet kuuluvat erot tamattomaksi osaksi äitiyttä, ja kuinka me voimme teh dä yhteistä matkaa kevyemmäksi toinen toisillemme suh tautumalla äitiyteen - omaan ja toisten – mahdollisimman suurella lempeydellä.
Imetysuutisia 2/2020 27