Synnytys vaikuttaa imetykseen

TEKSTI RIIKKA RYYTTÄRI, ANU MURTO, NIINA MÄKINEN

Synnytys ja ensimmäiset päivät vauvan kanssa vaikuttavat imetyksen käynnistymiseen. Imetys saa parhaan alun, kun osaa etukäteen varautua myös mahdollisiin haasteisiin.

Synnytyksen ja ensipäivien vaikutus imetykseen on kiistaton. Sektio tai muu lääketieteellinen puuttuminen eivät automaattisesti aiheuta kaikille ongelmia, mutta niillä on tutkitusti vaikutusta imetyksen käynnistymiseen ja kestoon. Synnytyksen vaikutuksista imetykseen on hyvä olla tietoinen, jotta osaa tarvittaessa ottaa ne huomioon ja minimoida mahdolliset imetyshaasteet.

Maidonerityksen vaiheet

Maidontuotannon käynnistyminen sisältää monta vaihetta. Raskausaikana rinnat valmistautuvat imetykseen, kun rintarauhanen kasvaa ja muuttuu hormonien vaikutuksesta. Aivolisäkkeen etulohkosta erittyvä prolaktiini on tärkein maidontuotannon käynnistymiseen vaikuttava hormoni. Prolaktiinin pitoisuus nousee jo alkuraskaudessa ja on korkeimmillaan synnytyksen jälkeisinä päivinä. Vaikka rinnat kykenevät erittämään maitoa jo raskausviikosta 16. alkaen, maitomäärä ei kasva vielä raskausaikana, koska istukan erittämä keltarauhashormoni eli progesteroni estää maidon nousun. Maidoneritys alkaa istukan synnyttyä, jolloin äidin veren estrogeeni ja progesteronipitoisuudet pienenevät rajusti samalla, kun prolaktiinipitoisuus pysyy suurena. Tämä hormonaalinen tila käynnistää maidontuotannon rintarauhasen rauhassoluissa.

Maitomäärä alkaa lisääntyä synnytyksen jälkeen, kun vauva imee rinnalla tiheästi. Jatkuvassa ihokontaktissa olevat vastasyntyneet ovat aktiivisempia ja imevät tiheämmin kuin erillään äidistä olevat vauvat. Oksitosiinin ja prolaktiinin pitoisuus äidin veressä suurenee, kun vauva imee rinnasta. Oksitosiinin vaikutuksesta rinnassa oleva maito alkaa herua ja prolaktiini puolestaan ohjaa rintarauhasta valmistamaan lisää maitoa. Vauvan imiessä rintaa prolaktiinin eritys äidin kehossa lisääntyy ja maitoa erittyy nopeammin nännin stimuloinnin vaikutuksesta.

Synnytyksen jälkeinen maidonnousu tapahtuu hormonien vaikutuksesta, mutta imetys on edellytys

maidonerityksen jatkumiselle ja sille, että maitomäärä kasvaa täysimetykseen riittävälle tasolle. Rintojen saama stimulaatio synnytyksen jälkeisinä päivinä lisää rintakudoksen prolaktiinireseptorien määrää luoden edellytykset maitomäärän lisääntymiselle. Mitä useammin vastasyntynyt imee rinnalla heti ensimmäisestä elinvuorokaudestaan alkaen, sitä nopeammin maitomäärä lisääntyy.

Synnytyksen moninaiset vaikutukset

Synnytyksen kulku vaikuttaa moniin imetykseen vaikuttaviin tekijöihin joko suoraan tai välillisesti. Imetyksen käynnistymiseen voivat vaikuttaa synnytyksen aikainen hoito, kipulääkitys ja synnytystapa, jotka vaikuttavat sekä äitiin että vauvaan. Hyvin sujunut alatiesynnytys, jossa ei ole käytetty suuria määriä lääkkeellisiä kivunlievitysmenetelmiä, antaa imetyksen käynnistymiselle yleensä otolliset olosuhteet. Imetys käynnistyy keskimäärin helpommin alatiesynnytyksen kuin sektion jälkeen. >

Jos synnytys ei ole käynnissä, kun sektio tehdään, ei syntyvän vauvan elimistö altistu synnytykseen liittyville välittäjäaineja hormonivaikutuksille.

Varhainen ensiimetys ja jatkuva ihokontakti ovat kuitenkin avaimia onnistuneeseen imetykseen synnytystavasta huolimatta.

Imetyksen käynnistymiseen vaikuttavat yksilöllisesti myös fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tekijät, jotka vaikuttavat sekä äitiin että vauvaan. Fyysiset vaikutukset liittyvät äidin kokemaan synnytyksen jälkeiseen kipuun ja vointiin sekä imetysasennon löytämiseen ja hormonituotantoon. Myös vastasyntyneellä voi olla kipuja ja kireyksiä, jotka vaikuttavat imemiseen tai hyvään asentoon hakeutumiseen. Esimerkiksi imukuppisynnytyksen tai muuten pitkittyneen ponnistusvaiheen jälkeen vastasyntyneellä voi olla kipua päässään tai ylävartalossaan. Jos taas vauvan hengitysteitä on jouduttu puhdistamaan imemällä, suun aristus, nenän limakalvojen turvotus tai ikävä kokemus voivat näkyä imemishaluttomuutena tai vaikeutena ylläpitää imuotetta. Imetyksen käynnistymiseen vaikuttavat psyykkiset tekijät liittyvät mielialaan, varhaiseen vuorovaikutukseen ja omaan uskoon imetyksen onnistumisesta. Sosiaaliset vaikutukset liittyvät puolison tukeen ja terveydenhuollosta saatavaan imetysohjaukseen ja kannustukseen.

Lääkkeelliset kivunlievitysmenetelmät

Synnytyksissä käytetyt lääkeaineet vaikuttavat imetyksen käynnistymiseen liittyviin tekijöihin äidin ja lapsen elimistössä. Etenkin epiduraalipuudutuksissa käytetyn täyssynteettisen opioidin, fentanyylin, on havaittu vaikuttavan annosriippuvaisesti negatiivisesti vastasyntyneen imemisvalmiuksiin. Epiduraalipuudutusten vaikutus näkyy voimakkaimmillaan heti synnytyksen jälkeen vauvan kielen motoriikan kankeutena, joka häiritsee hamuilua ja rintaan tarttumista. Lääkeaineet, jotka vaikuttavat vauvan hermostoon, voivat vaikeuttaa myös vauvan kykyä sovittaa yhteen imeminen, nieleminen ja hengittäminen. Vauvan rinnalle hakeutuminen voi hidastua ja vauva voi olla väsynyt.

Myös synteettisen oksitosiinin käyttö synnytyksessä vähentää todennäköisyyttä, että ensiimetys tapahtuu tunnin sisällä synnytyksestä, vaikka vauva olisi jatkuvassa ihokontaktissa. Synteettisen oksitosiinin yhteys imetyksen käynnistymisvaiheen haasteisiin selittyy usealla eri vaikutusmekanismilla. Se vähentää äidin omaa oksitosiinituotantoa, vaikeuttaa herumista, vähentää vauvan varhaisten nälkämerkkien ilmaisua sekä heikentää imetykselle keskeisten refleksien, kuten imemisen ja nielemisen toimintaa.

Lääkeaineiden vaikutuksesta johtuvia ongelmia ratkotaan usein erheellisesti rintakumilla tai syytä etsitään kireästä kielijänteestä, vaikka vauva tarvitsisi vain aikaa opetella imetystä ihokontaktissa. Jos vauva ei ime vielä tehokkaasti, äidiltä vaaditaan motivaatiota lypsää rintoja vauvan puolesta imetyksen käynnistämiseksi. Synnytyksessä käytetyllä lääkityksellä onkin vaikutusta lisämaitojen tarpeeseen. Esimerkiksi epiduraalipuudutuksen jälkeen lisämaidon käyttö on todennäköisempää sekä sairaalassa että kotiutusvaiheessa.

Myös äidin runsas suonensisäinen nesteytys voi vaikuttaa imetykseen aiheuttamalla vääristymistä syntymäpainoon. Lisäksi se voi vaikeuttaa imuotteen saamista ja oksitosiinirefleksin toimintaa nesteen pakkautuessa turvotukseksi äidin rintoihin. Tutkimuksissa on havaittu enemmän yli 10 % painonlaskua sellaisilla vastasyntyneillä, joiden äidit olivat saaneet synnytyksessä paljon suonensisäistä nesteytystä (>2500ml). Synnytyksen aikana vauvaan kertyy nestelastia, joka nostaa syntymäpainon todellista suuremmaksi. Vauva poistaa nestettä virtsaamalla runsaasti ensipäivinään, mikä voi aiheuttaa reilua painonlaskua. Tällainen vauva on suuressa riskissä saada turhaan lisämaitoa. Toisaalta imetykseen tarvittavan tehostetun tuen tarve saattaa jäädä havaitsematta, koska runsas virtsaaminen saatetaan virheellisesti tulkita imetyksen turvamerkkien täyttymiseksi myös sellaisilla vauvoilla, joilla todellisuudessa on haasteita imetyksessä.

Sektiosynnytyksen erityispiirteet

Sektiosynnytys vaikuttaa imetykseen monin tavoin. Äidin kokema haavakipu ja mahdollinen ensiimetyksen viivästyminen sektion jälkeen ovat merkittäviä syitä imetysvaikeuksille ja imetyksen ennenaikaiselle päättymiselle. Myös väsymys, lapseen kiintymisen vaikeus, tuen puute imetyksessä ja synnytyksen jälkeinen lääkehoito voivat aiheuttaa äideille vaikeuksia imetyksen jatkamisessa. Sektion ei ole todettu vähentävän äitien halukkuutta imettää, mutta usein sektion jälkeen äiti tarvitsee enemmän tukea imetyksen aloittamiseen. Sektioäidin tarvitsema tuki on usein konkreettista apua vauvan nosteluun,

hyvän asennon hakemiseen ja haavaalueen suojaamiseen rinnalla olevan vauvan potkuilta. Heti syntymän jälkeen annettu ohjaus ei ehkä riitä, jos äiti ei ole riittävän hyvässä kunnossa pystyäkseen ottamaan ohjausta vastaan.

Synnytystapa vaikuttaa myös vauvaan. Sektiolla syntyneet vauvat ovat luontaisesti yhtä halukkaita imemään rinnalla kuin alateitse syntyneet, mutta sektioon liittyvät tekijät voivat vaikeuttaa imemisen opettelua. Sektiosynnytyksissä on myös eroja. Päivystyssektioiden syynä on usein vauvan synnytyksen aikainen ahdinko, joka voi vaikuttaa vielä myös vastasyntyneen vointiin ja imetykseen. Elektiivisten sektioiden jälkeen imetystä voi haastaa vauvan hidastunut sopeutuminen kohdun ulkopuoliseen elämään. Jos synnytys ei ole käynnissä, kun sektio tehdään, ei syntyvän vauvan elimistö altistu synnytykseen liittyville välittäjäaine ja hormonivaikutuksille, jotka valmistelevat vauvaa syntymän aiheuttamiin muutoksiin. Sektiolla syntyneillä lapsilla todetaankin enemmän häiriöitä kohdunulkoiseen elämään sopeutumisessa, esimerkiksi ohimeneviä hengitysvaikeuksia ja ongelmia veren glukoosipitoisuuden säätelyssä.

Vierihoito voi viivästyä sektiosynnytyksen vuoksi, sillä usein vastasyntynyt ja äiti joutuvat sektion jälkeen erilleen. Varhaisen ihokontaktin merkitys vuorovaikutuksen syntymisen ja imetyksen toteutumisen kannalta ymmärretään kuitenkin hyvin ja hoitokulttuuria on kehitetty myös suomalaisissa sairaaloissa sellaiseksi, että ihokontakti pystytään toteuttamaan usein myös sektiossa. Tilanteissa, joissa vastasyntynyt ei pääse heti äidille, ihokontaktia voi toteuttaa vauvan toinen vanhempi tai synnytyksen tukihenkilö. Jos ensiimetystä ei ole mahdollista toteuttaa parin tunnin sisällä synnytyksestä, rintojen lypsäminen käsin on hyvä aloittaa jo heräämössä. Lypsämistä jatketaan vauvantahtisuutta jäljitellen eli vähintään kahdeksan kertaa vuorokaudessa, kunnes vauva pääsee rinnalle. Lypsetyt maidot, ihan pikkuiset pisaratkin, tarjotaan vauvalle tuoremaitona. Lypsäminen on tärkeää, koska sektion on huomattu lisäävän lisämaidon käyttöä vauvoilla, jotka eivät ole ihokontaktissa äitinsä kanssa syntymän jälkeen.

Koska sektio vaikuttaa äidin sekä vauvan vointiin ja siihen liittyy usein myös äidin ja vauvan erossaolo, se voi haastaa myös varhaisen vuorovaikutuksen kehittymistä. Varhaisella vuorovaikutukselle on vaikutusta vastasyntyneen imemisen aloittamiseen ja maidon tuotannon stimuloimiseen. Toisaalta äidin voi olla hankala tunnistaa vauvan hamuilukäyttäytymistä ja vastata vauvan nälkämerkkeihin oikeaaikaisesti. Sektio ja maidon lypsäminen voivat myös aiheuttaa äidille ahdistusta ja paineita imetyksen onnistumisesta.

Ihmeellinen ihokontakti

Synnytys on kokonaisvaltainen tapahtuma ja siihen liittyvät odotukset ja toiveet vaikuttavat osaltaan synnytyskokemukseen. Synnytyksen sujuminen ennakoidusti ja äidin aktiivinen rooli vahvistavat äidin luottamusta imetykseen ja vastasyntyneen kanssa pärjäämiseen. Synnytyksen aikaiset haasteet tai komplikaatiot vaikuttavat synnytyksen suunniteltuun kulkuun sekä äidin synnytyskokemukseen. Ennakoimattomat käänteet synnytyksen kulussa heijastuvat usein myös äidin ja vauvan vointiin ja imetyksen käynnistymiseen. Hyvällä ja oikeaaikaisella imetystuella voidaan kuitenkin saada imetykselle hyvä alku synnytystavasta riippumatta.

Ihokontaktin merkitystä synnytyksen jälkeisinä päivinä ei voi kyllin korostaa. Ihokontakti on luonnon oma keino hoivata sekä vauvaa että äitiä synnytyksen rasitusten jälkeen. Se lievittää molempien kipua ja stressiä, nopeuttaa äidin kehon toipumista synnytyksestä ja vauvan sopeutumista kohdunulkopuoliseen elämään sekä luo optimaaliset edellytykset imetyksen käynnistymiselle ja varhaiselle vuorovaikutukselle. Onnistuminen imetyksessä ei ole koskaan kiveen kirjoitettua, siihen vaikuttavat monet tekijät ja saatu tuki.

Lähteet

Asikainen, Laakso & Oksa: Kätilöiden kokemuksia imetyksen käynnistymisestä sektion jälkeen. Opinnäytetyö. 2012. Savonia. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012121719759

Pallasmaa, Rautava & Timonen: Synnytystavan vaikutus äidin ja lapsen terveyteen. 2016. Suomen lääkärilehti, 25-32, vsk 71. https://www.potilaanlaakarilehti.fi/site/assets/files/0/04/27/681/sll252016-1839.pdf

Brimdyr, Kajsa; Cadwell, Karin; Widström, Ann-Marie; Svensson, Kristin; Neumann, Monica; Hart, Elaine; Harrington, Sarah; Phillips, Raylene (2015) The Association Between Common Labor Drugs and Suckling When Skin-toSkin During the First Hour After Birth. Birth 42(4): 319–328. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/ pmc/articles/PMC5057303/

Cadwell, Karin & Brimdyr, Kajsa (2017) Intrapartum Administration of Synthetic Oxytocin and Downstream Effects on Breastfeeding: Elucidating Physiologic Pathways. Annals of Nursing Research and Practice 2(3). http://austinpublishinggroup.com/nursing-research-practice/ download.php?file=fulltext/anrp-v2-id1024.pdf Parker, L. A. & co 2010: Effect of early breast milk expression on milk volume and timing of lactogenesis stage II among mothers of very low birth weight infants: a pilot study Watson Genna, Cathrine (2012) Supporting Sucking Skills in Breastfeeding Infants. Joan and Batrlett Publishers.

Ihokontakti on luonnon oma keino hoivata sekä vauvaa että äitiä synnytyksen rasitusten jälkeen.