Imetysuutisia 2/2022

Aina imetyksen lopettaminen ei ole helppoa

Ihmislapsen biologinen vieroittuminen äidinmaidosta tapahtuu noin 2–7 ikävuoden välillä. Imetyksen lopetuksen syyt ja keinot ovat moninaiset.

TEKSTI ANNIINA PÖYRI

Se mikä sopii yhdelle, ei ehkä sovi toiselle, pätee myös imetyksen päättämiseen. Lopetus on aina vanhemman oma päätös, mutta lopetustilanteet voivat olla hyvinkin erilaisia. Joskus äidin on tarpeen aloittaa imetyksen kanssa yhteensopimaton lääkitys. Tämä on onneksi harvinaista. Toisinaan on taas kyse voimakastahtoisesta leikki-ikäisestä, jonka rintaruokinnan äiti haluaisi jo lopettaa.

Imetyksen lopettamiseen liittyy usein isoja tunteita. Lisäksi lopettelu muuttaa vanhemman hormonitoimintaa sekä perheen arkea. Oma olo voi olla alakuloinen ja surullinen, vaikka päätös lähtisikin vanhemmasta itsestään. Ennen muutoksia kannattaa rauhassa laatia suunnitelma, sillä varsinkin yöimetyksen vähentäminen ilman suunnitelmaa voi kaatua jo ensimmäiseen yöhön, kun väsyneenä koittaa pysyä päätöksessä.

Pikkuhiljaa vähentäen

Vauvan imetystä lopetettaessa on oltava tarkkana, että kasvu jatkuu ja vauva voi hyvin. Imetykseltä korvikkeelle siirtyminen on hyvä tehdä neuvolan seurannassa. Neuvolasta saa ohjeet korvikkeiden määrään. Opettelun voi aloittaa tarjoamalla omaa maitoa pullosta tai lasista ja sitten sekoitella joukkoon vähitellen korviketta. Kannattaa tutustua myös vauvantahtisen pulloruokinnan ohjeisiin.

Taaperon ja leikki-ikäisen rintaruokinnan lopettaminen on yksinkertaisempaa, koska asiaa voi sanoittaa lapselle. Tällöin myös kiinteät ruuat ovat jo säännöllisenä osana päivää. Ensisijaisesti suositellaan imetyksen vähentämistä pikkuhiljaa. Esimerkiksi yksi päivittäisistä imetyksistä, viikon välein. Tällöin myös maitomäärä vähenee hiljalleen ja rinnatkin altistuvat vähemmän tukoksille. Jos rinnat pakkautuvat pahasti, tyhjentele vain enimmät pois. Näin ne saavat viestiä, että maitoa tarvitaan yhä vähemmän.

Imetyksen voi ensin rytmittää ruokailujen ja nukkumaan menojen yhteyteen, näin pysyy laskuissa, kuinka usein imettää. Kannattaa myös miettiä, onko taaperolla juuri meneillään muita muutoksia, kuten päiväkodin aloitus, tulossa olevia hampaita tai vahva eroahdistus. Tällöin ei kannata lisätä muutoksia lapsen elämässä.

Juttuun on haastateltu asiantuntija Niina Pöyhöstä Imetyksen tuesta.

Mitä imetyksen päättyessä tapahtuu?

● Maitomäärä vähenee kysynnän vähentyessä.

● Kun imetys/lypsykerrat loppuvat kokonaan, rinnoissa voi tuntua pingotusta vielä muutaman päivän ajan. Epämukavaa pingotusta voi helpottaa lypsämällä pahimman paineen pois.

● Vaikka maidoneritys loppuu, rinnoissa säilyy kyky aloittaa maidoneritys uudelleen vielä usean viikon ajan imetyksen päättymisen jälkeen.

● Involuutio, eli maitorauhaskudoksen hajottaminen, alkaa vasta noin 40 vuorokautta viimeisen imetys tai lypsykerran jälkeen.

● Maitorauhaskudos korvautuu vähitellen rasvakudoksella. On normaalia, että involuution jälkeen rinnat tuntuvat aluksi kevyiltä ja ontoilta. Rinnat eivät myöskään heti imetyksen päätyttyä ole yleensä aivan samankokoiset kuin rasvakudoksen palattua.

● Imetyksen vähentämiseen tai lopettamiseen liittyvät muutokset hormonitoiminnassa voivat aiheuttaa fyysisiä oireita, kuten päänsärkyä, väsymystä ja pahoinvointia. Olo voi olla samanlainen kuin alkuraskaudessa. Myös mielialaoireet ja alakuloisuus ovat mahdollisia.

Poolotunikoita ja teipattuja nännejä

Haastattelimme jo imetyksen lopettaneita äitejä. Selvisi, että imetyksen lopettaminen vaatii välillä kekseliäisyyttä.

� Äidintahdistin ensin imetykset vain kotona tapahtuviksi, sitten vain ruoka-aikoihin. Puin päälleni poolotunikan niin taapero ei päässyt kaivautumaan itse rinnalle. Otin aina syliin, kun vähänkin pystyin, ettei imetyksen vähentäminen tarkoittaisi läheisyyden vähentämistä.

� Kun aloin odottaa kuopusta, voin pahoin imettäessä ja siksi halusin lopettaa imetyksen nopeasti. Laitoin teipit nännien päälle ja kerroin ettei maitoa nyt tule, kun tisseissä on pipi. Taapero silitteli tissejä surullisena muutaman päivän ja sitten ei enää pyytänyt.

� Monien eri kokemusten jälkeen sanoisin, että koko perheelle mukavinta on, jos lapsi saa omaan tahtiin lopettaa rinnalla käymisen.

� Yöimetyksen lopettaminen oli hankalampaa. Yritin tarjota läheisyyttä ja lohtua muutoin, mutta lopulta päädyin siirtymään eri huoneeseen yöksi ja isä sai hoitaa muutaman yön heräilyt. Se oli paljon helpompaa, kun en ollut maitoineni saatavilla.

� Yöimetykset on lopetettu ensiksi, minä nukuin kolme yötä muualla ja isä huolehti ne yöt. Neljäntenä yönä palasin takaisin perhepetiin ja sanoitin taaperolle, että ”nannaa” saa vasta aamulla. Päiväimetykset on lopetettu lapsentahtisesti: sai kun pyysi, mutten tarjonnut.

� Sairastuin rintasyöpään vauvani ollessa kahdeksankuinen ja minulla oli kaksi viikkoa aikaa lopettaa imetys ennen sytostaattihoitojen alkua. Totaalisen lopetuksen sijaan päätin aloittaa määrittelemättömän mittaisen imetystauon ja katsoa hoitojen jälkeen, olisiko imetyksen jatkaminen vielä mahdollista. Vauvalle tauko tarkoitti kuitenkin käytännössä imetyksen lopetusta. Koska rauhalliseen lopetukseen yksi imetyskerta kerrallaan ei ollut aikaa, päätin jatkaa imetystä entiseen tapaan aina hoitopäivän aamuun asti. Tämän ajan imetin ainoastaan makuuhuoneessa. Tauon alkaessa välttelin menemästä sinne yhdessä vauvan kanssa, jotta tuttu imetyspaikka ei muistuttaisi rinnasta. Varoin myös näyttämästä paljaita rintoja vauvalle. Imetyskertojen aikana annoin vauvalle käteen aina saman pehmolelun, jotta siihen muodostuisi assosiaatio imetyksestä. Lopulta lelu ei jäänyt meillä käyttöön enää imetystauon alkaessa, mutta joidenkin vauvojen kohdalla se voisi olla toimiva apuväline. Tauon alkaessa pidin vauvaa paljon kantoliinassa, jossa hän sai läheisyyttä, mutta ei pyrkinyt rinnalle. Kantoliina toimi myös erinomaisena apuna aiemmin perhepetiin ja yöimetyksiin tottuneen vauvan harjoitellessa nukkumaan ilman rintaa. Otin viimeisistä imetyskerroista lukuisia valokuvia, jotka ovat minulle todella tärkeitä. Imetyksen yllättävä lopetus voi tuntua surulliselta, epäreilulta ja ahdistavalta. Näille tunteille kannattaa antaa tilaa ja niistä kannattaa jutella esimerkiksi imetystukiäidin kanssa sitten, kun ajankohta tuntuu itsestä sopivalta.