Imetysuutisia 2/2022

Imetys kasvattaa ja kannattelee

TEKSTI PIETA

Esikoinen 2016 – ihana kamala imetys

Ennen ensimmäistä raskautta en tiennyt imetyksestä juuri mitään. Raskausaikana aloin sitten opiskella asiaa suurella innolla. Imetys.fi-sivusto tuli kahlattua tarkkaan läpi ja Imetyksen tuen Facebook-ryhmän keskustelujakin seurasin.

Vauvan synnyttyä olimme neljä päivää sairaalassa ja vauva sai lisämaitoa painon pudotessa liikaa. Kotona maito viimein nousi kunnolla ja aloitimme imetysmaratonit. Imetys lähti ihan hyvin käyntiin, mutta koko vauvavuotta varjostivat imetyksen haasteet, vauvan huono kasvu ja oma uupumus.

Kävimme läpi monet imetyksen ongelmat – rintatulehdus taisi olla niitä harvoja juttuja, jonka vältimme. Vauvan imuote oli kapea, suihkutisseistä oli riesaa ja oli kausia, jolloin tissi kelpasi vain pimeässä makkarissa makuultaan. Oli lakkoilua, kieltäytymistä pullosta, imetystä kahden tunnin välein läpi vuorokauden vauvan ollessa 6–9 kuukautta. Epäilin itse jo alussa kireää kielijännettä ja myöhemmin lisäksi maitoallergiaa, jotka molemmat sittemmin todettiinkin.

Muistan, että väsyneenä koin katkeruutta siitä, etteivät pullo ja korvike olleet meille vaihtoehto. Jos olisivat olleet, olisin saattanut luovuttaa imetyksen kanssa monet kerrat. Sisuunnuin ja imetyksestä tuli minulle todella tärkeää. Ja tärkeää se oli myös lapselleni, joka haasteista huolimatta oli kunnon tissitakiainen. Hänen kanssaan yöimetyksetkin lopetettiin kolmesti, ennen kuin ne jäivät kokonaan pois. Imetin lopulta vuoden ja viisi kuukautta, jolloin lapsi itse jätti viimeisen iltaimetyksen pois. Viisi kuukautta taaperoimetystä olivat ihanaa, helppoa ja ongelmatonta. Lapsi kasvoi eikä ollut enää paineita.

Toinen lapsi 2020 – korjaava kokemus

Toista lasta odottaessani odotin myös imetystä innolla. Aikaisemmista haasteista huolimatta muistin sen ihanan läheisyyden ja tunteen siitä, kun voi tarjota parasta mahdollista ravintoa lapselleen. Olin myös luottavaisin mielin – olinhan käynyt monet haasteet läpi ja tiesin, miten toimia.

Jo synnärillä huomasin tulokkaalla paremman imuotteen kuin esikoisella. Mielialanikin oli parempi. Vauvan perushoito oli jo tuttua, joten saatoin keskittyä imetykseen ja pienokaiseen tutustumiseen. Olimme osastolla vain kaksi yötä ja maito nousi kunnolla neljäntenä päivänä.

Kuten osasin odottaa, maito jälleen suihkusi. Nyt kuitenkin maitoa tuli maltillisemmin ja vauva pärjäsi suihkuavan maidon kanssa. Tiesin myös, miten hillitä voimakasta herumista, sekä sen, ettei suihkutissihoidon kanssa kannata hötkyillä. Imetys oli rennompaa ja minulla oli varmempi ja levollisempi olo.

Vauva oli tehokas syöjä, joka ei jäänyt roikkumaan tissillä, vaan oli usein valmis alle 10 minuutissa. Rinnalle hän ei nukahtanut enää alkukuukausien jälkeen. Hulinoita ja lakkoilua oli tämänkin vauvan kanssa. Nautin kuitenkin imetyksestä. Vauva kelpuutti myös pullon ja ensimmäisinä kuukausina puoliso hoitikin parina yönä viikossa ensimmäisen yösyötön ja minä sain nukkua pidemmän pätkän.

Myös pikkuveljen kohdalla tuli pian epäilys maitoallergiasta, minkä vuoksi olin imetysdieetillä suurimman osan imetystaipaleesta. Myöhemmin hänellä todettiin myös kala-allergia. Lopulta rankaksi käynyt imetysdieetti ja yllättäen alkanut kolmas raskaus saivat minut lopettamaan imetyksen lapsen ollessa vähän päälle vuoden.

Tämä imetystaival auttoi minua käsittelemään edellistä imetystä ja vauva-aikaa. Hyväksyin sen, että tein tuolloin parhaani sen tiedon varassa, mitä minulla oli. Tämän toisen imetyksen aikana kouluttauduin myös imetystukiäidiksi ja aloitin tukityön.

Pikkusisko 2022 – imetys kriisin keskellä

Kolmas imetystaival alkoi keskellä perheen suurta kriisiä, kun esikoisemme menehtyi äkillisesti viikkoa ennen vauvan syntymää. Olin huolissani siitä, miten pystyn imettämään, kun shokki on vielä päällä. Nouseeko maito, vaikuttaako suru ja suuret tunteet herumiseen? Onneksi vauvalla oli homma hallussa: hän söi heti synnyttyään hyvällä otteella ja heräsi itse syömään. Imetys lähti käyntiin hyvin ja vauva kasvoi hienosti. Sain suurta lohtua imetyksestä ja se auttoi minua kiintymään vauvaan, vaikka samalla surin esikoistamme.

Vauva on pitänyt huolen, että äiti pysyy lähellä. Hän on käynyt säännöllisesti ja tiheästi rinnalla ja nukkuu parhaiten perhepedissä. Imetys on ollut melko vaivatonta ja huomaan suhtautuvani pieniin haasteisiin rennosti. Nyt neljän kuukauden hulinoiden ollessa päällä odotan mielenkiinnolla, miten tämä uusi imetystaival tulee jatkumaan.

Kolmannen imetyksen kohdalla ja tukiäitikoulutuksen myötä minulla on jo paljon tietoa, ymmärrystä ja osaamista ja luotan itseeni imettäjänä. Olen oppinut valtavasti ja samalla imetys on muokannut omakuvaani ja jopa identiteettiäni. Olen kiitollinen, että olen voinut tarjota lapsilleni äidinmaitoa. Olen oppinut myös pysähtymään hetkeen ja nauttimaan. Olen löytänyt armollisuutta itseäni ja muita äitejä kohtaan – imetys voi olla henkilökohtaisella tasolla iso ja merkittävä asia, mutta se ei ole äitiyden mitta.

Onko sinulla oma imetystarina, jonka haluaisit jakaa lukijoidemme kanssa? Kirjoita noin 5000 merkin pituinen teksti ja lähetä se meillle. Pidätämme oikeuden muokata tekstiä ja valita julkaistavat tarinat. Voit kirjoittaa halutessasi nimettömänä. Tarinat voi lähettää osoitteeseen imetysuutisia @imetys.fi