Imetysuutisia 2/2022

Tasa-arvosta ja tuttipulloista

Pidän itseäni sukupuolten välisen tasa-arvon vankkana kannattajana. Tätä myöten olen opetellut luopumaan turhista sukupuoleen liittyvistä oletuksista, tiedättehän: miten pitäisi käyttäytyä, mistä kiinnostua, miten pukeutua. Yksi odotus on kuitenkin istunut tiukassa ja olen mukisematta niellyt esimerkiksi vanhempainvapaakeskusteluissa esitetyn argumentin: ”vain naiset voivat synnyttää ja imettää”, ja imetystukihommissa minuunkin juurtui tapa puhua asiakkaista ”äiteinä.”

Nyt kun olen tavannut sekä synnyttäneen miehen että imettävän naisen, jolle kuitenkin äiti -nimitys on epämukavan vieras, voin luopua noistakin ennakkokäsityksistä.

On mahtavaa, että vanhemmuudessa on nykyään entistä enemmän sävyjä ja mahdollisuuksia, kuten myös perhemuodoissa luovuutta ja yksilöllisyyttä. Sukupuolittunut kielenkäyttö ei ehkä kosketa kaikkia henkilökohtaisella tasolla, mutta on jo aivan arkista tavata isiä, joilla on puolisoaan voimakkaampi hoivaamisen tarve, tai äitejä, jotka voivat paremmin, kun pääsevät palaamaan työelämään jo muutama kuukausi synnytyksestä. Hekin hyötyvät, kun en terveydenhuollon ammattilaisena oleta mitään, vaan annan kertoa.

Tuttipullo liittyy asiaan. Nuoret perheet kantavat nykyään huolta siitä, miten taata molemmille tasaveroinen vanhemmuus, vastuineen. Kannustan siihen itsekin. On lapsen oikeus ja etu saada olla ensimmäisinä kuukausinaan paljon sylissä, iholla asti, ja nauttia lapsentahtisesta imetyksestä. Mutta on yhteiskunnan ja perheen etu, että kaikki vanhemmat tuntevat osaavansa hoivata vauvaa tilanteessa kuin tilanteessa.

Niinpä, kun perheet varovasti sanovat, että ”ei ehkä haluttais ihan täysimetystä” tai ”me toivottais, että isäkin voi ruokkia vauvaa pullolla”, en enää haikaile puhdasoppisuuden perään. Sen sijaan kerron, missä vaiheessa ja miten pulloa on imetyksen kannalta turvallisinta käyttää, miten sinne saisi sisällöksi ihmisenmaitoa, ja mitä vaihtoehtoja on, jos pullosta näyttäisi seuraavan ongelmia.

Näistä asioista ei voi puhua ilman disclaimereita eli pientä pränttiä. Ensin: sukupuolineutraali puhetapa tai moninaisuus ei tarkoita, etteikö itseään saisi tuntea ylpeästi ja täydesti Naiseksi ja Äidiksi. Sekin on oikein, jos se on sinulle oikein! Sitten: on myös edelleen ok tuntea ylpeyttä siitä, ettei vauvan huulia ole pullo tai tutti koskettanut, ja ettei ole ollut erossa vauvastaan tuntiakaan tämän täyttäessä vuoden. Oikein, jos se on teille oikein! Mitään en ole keneltäkään viemässä, kun iloitsen kirjon kasvamisesta.

Karla Loppi

Imetyksen tuki ry:n entinen aktiivi ja ensimmäinen palkallinen työntekijä. Sittemmin ja nykyisin terveydenhoitaja, IBCLC ja imetyskoordinaattori Helsingin neuvolassa.