Irtolainen 1/15 by Irtolainen

2015

NO:1

suomalainen kahvikulttuuri

harjoittelussa .. IRTOLAISEN .. .. ulkoasiainministeriossa VENAJA-PAKETTI

Blast from the past YHIKSEN KEVÄTMATKA RIIKAAN 2008

kuvat: ANTTI E. P. LEHTINEN

Kevään perioditauolla yhis teki matkan eksoottiseen Vilnaan. Vuonna 2008 oltiin naapurimaan pääkaupungissa Riiassa.

historiakone Taneli Urmas

pääkirjoitus

”Hevonen lausui kamelia silmäten: ’Onpa siinä jättimäinen rujo hevonen.’ Kameli puolestaan: ’Sinäkö muka hevonen? Olethan yksinkertaisesti kamelikeskonen.’”

HELPOT .. JA VEIKEAT ONNEN KEINOT l TEKSTI: KAISLA KUUSKOSKI · KUVA: NOORA PERHIÖ

Majakovski kirjoittaa Runossa ihmisten erilaisuudesta ymmärtämättömistä keskustelijoista. On tärkeää muistaa, että me kamelit ja hevoset kaikki pidämme ja arvostamme eri asioita. Kevät kuitenkin on meille kaikille täällä, ja auringonsäteiden luomaa intoa riittää jokaiselle. Päivät pitenevät jo melkein kuudella minuutilla joka päivä. Kevätrutiineja kuitenkin on suuri kirjo: meille kameleille ja hevosille erilaisia. Lehtemme sivulla vilisee intohimojen kohteita. Niitä seikkoja, joilla maaliskuun räntäkauden läpi voi talsia hymy korvissa. Jokaisella on omansa. Jukka Kortti suosittelee tyylikästä pyörää, jolla kruisailla kevätkaduilla. Jorinoissa taas mietitään kaikkea ihanaa odotettavaa valkokankaalta. Itse uneksin kevään ensi kukkien näkemisestä. Reissussa Brysselissä niitä ilokseni jo oli! Ostin myös hellemekon muistuttamaan tulevasta. Viime vuonna lehdet ja näyttelyt pursuivat haikeita muistelmia modernilta ajalta ennen Sarajevon laukauksia. Pitkä, iloinen ja hyväuskoinen elämän kevät jatkui ensimmäisen maailmansodan jälkeenkin. Viime vuoden toinen suurpuheenaihe oli Putinin ja Hitlerin laajannushankkeiden rinnastaminen. Irtolainen on tarttunut Venäjään tässä numerossa kovalla otteella käsitellen talouden tilaa monelta eri kantilta. Elämän kevät jatkuu kauniilla keskustakampuksella. Päivät pitenevät ja palautuksien ja tenttien määrä pienenee. Mikä tärkeintä, pian Helsingissäkin on kukkia joita kuvata. Kevään iloa itse kullekin! PS. Lehdessä vertaillaan kamelia myös pyörään. Check it out!

IR TO lainen

KANNEN KUVA

1 / 2015

*** Päätoimittajat Kaisla Kuuskoski Kasperi Lavikainen Jori Pyykkö Taneli Urmas Ulkoasu ja taitto Anki Ahlqvist Taneli Urmas Toimituksen yhteystiedot etunimi.sukunimi@helsinki.fi

*** Kirjoittajat Sakari Heikkinen Sampsa Kononen Kaisla Kuuskoski Jyri Lavikainen Kasperi Lavikainen Noora Lähde Veera Ojola Jori Pyykkö Antti Rauhala Taneli Urmas Kuvitus Elina Marttila Taneli Urmas

*** Painos Picaset Oy 125 kpl

*** Kannet Etukansi Anki Ahlqvist

*** Irtolainen saa HYYn järjestölehtitukea

Vuoden 2015 ensimmäisen Irtolaisen kannessa duuniaan tekee tuntematon työläismies Empire State Buildingin rakennustyömaalla New Yorkissa todennäköisesti kesällä 1930. Empire State Building rakennettiin vuosina 1930-31 vain 410 päivässä. Rakennustöissä työskenteli noin 3400 työmiestä, joista viisi kuoli työtapaturmissa. Rakennus valmistui keskelle synkeää lamaa. Suurin osa toimistotiloista pysyi tyhjillään 1940-luvulle asti. Valokuvan otti Lewis Wickes Hine, amerikkalainen sosiologi ja valokuvaaja. Hine pyrki vaikuttamaan valokuvillansa. Hän kuvasi etenkin työläisiä. Voidaan sanoa, että Hinen kuvat johtivat lapsityö- ja työturvallisuuslainsäädäntöjen kehittämiseen. Kannen kuva löytyy New York Public Libraryn digitaalisista kokoelmista.

Slipknot

Irtolaisen ulkoasu ja taitto syntyivät näiden soidessa:

Julkaisija Talous- ja sosiaalihistorian opiskelijat Taso ry

Robin

Ja näiden silmien alla. Fanni Hannikainen

.. SISALLYS

12 16 20 26 30

ARABIALAISTA SAAVISTA Sinäkin olet saletisti juonut ainakin parin tunnin sisään ainakin yhden kupin kahvia. Miten tämä ruskea kulta on saanut suomalaisista niskalenkin? VALION VOITA JA VOIMAPOLITIIKKAA

Irtolaisen Venäjän-kirjeenvaihtajan reportaasi Venäjältä, jossa taloudella ei mene niin kovaa, mutta politiikka on sitäkin kovempaa. Mitä tavalliset venäläiset tuumivat?

ERIKOISHAASTATTELUSSA LAURA SOLANKO Haastattelimme Suomen Pankin siirtymätalousyksikön vanhempaa neuvonantajaa Laura Solankoa selvittääksemme, mikä on Venäjän talouden todellinen tila. PUTIN KÄSKEE, TALOUS TOTTELEE? Kevyt katsaus Venäjän talouspolitiikkaan. AAVIKON LAIVAT Tiesitkö, että kamelit ovat vaikuttaneet ihmiskunnan historiaan varsin merkittävästi?

12 VAKIOT:

03. PÄÄKIRJOITUS 06. AJANKOHTAISTA Uutisia yhiksestä, yliopistolta ja tieteen kentältä 08. HALLITUSTYYPPEJÄ Kysymme kysymyksiä Tason hallituksen Ellulta

26 09. TALOUTTA JA HISTORIAA Taloushistorian professorimme Sakari Heikkinen tietää 10. HARJOITTELU Tässä numerossa UM 27. ALUMNI Heikki Rauhala Verkestä

20 28. HENKILÖKUNTA Kysymme kysymyksiä tasolaiselta polhon lehtorilta 33. JORINAT Jori ei hellitä ikinä 34. RUNOJA Koska rakastamme taidetta

ORN,

ERB

TH ÖRAN

MA AAIL

PAS

AN O J I L E

TT ALOI

” ”

Tiivis ja helposti ymmärrettävä, mihin maailma on menossa?! En oikein tiedä voiko tästä tykätä hyvällä omallatunnolla. Uuden pääsykoekirjan julkistaminen herätti tunteita sosiaalisessa mediassa.

NOUSUSSA!

TRENDING:

uutoksen tuulet puhaltavat yliopistomaailmassa, kun talous- ja sosiaalihistorian ja poliittisen historian yhteinen pääsykoekirja julkistettiin 21. tammikuuta. Vuoden 2015 valintakoekirjana toimii Göran Therbornin Maailma: Aloittelijan opas. Millainen mies on opiskelijaehdokkaiden ja opiskelupaikan välissä? Göran Therborn on maailman tunnetuimpiin sosiologeihin kuuluva Cambridgen yliopiston emeritusprofessori, ja hänet tunnetaan erityisesti marxilaisen sosiologian harjoittajana. Lundin yliopistosta alkujaan ponnistavan akateemikon teoksia on käännetty yhteensä yli kahdellekymmenelle kielelle. Therbornin kirja on käytössä myös sosiologian ja yhteiskuntapolitiikan oppiaineiden valintakoekirjana. Syyt, jotka johtivat kirjan valintaan ovat melko yksiselitteiset: se on helposti saatavilla, siitä löytyy sekä suomen- että ruotsinkielinen painos ja se on sisällöltään sopiva kompromissi oppiaineiden välillä.

Aistien historia ja erikoiset data-aineistot. Äänien merkitystä on tutkittu Yhdysvaltain sisällissodan vankileirien kokemuksien tulkinnoissa. Taloushistoriassa tutkitaan Hollywoodin värielokuvien hidasta kehitystä 7022 elokuvan perusteella.

SAMANA: Yhdysvaltalaiset taloushistorioitsijat eivät edelleenkään käy arkistoissa

LASKUSSA.. Teollinen vallankumous ei ole enää talous- ja sosiaalihistorian julkaisujen lemmenteema. Industrialisaatiota ei löydy enää edes oppiaineemme tenttikohtana.

KUVA: TEPPO LINDFORS

Teppo Lindfors on iloinen saavutettuaan 55op:n tavoitteen.

BREAKING NEWS: economic history association moninaisuus

Economic History Association on paljastanut tämän vuoden lehtiteemakseen ”moninaisuuden” talouden kehityskuluissa. Irtolainen rohkaisee lukijoitaan lähettämään EHA:lle julkaisujaan, jotka käsittelevät taloudellista epätasa-arvoa tai henkilö- tai ryhmäkohtaisten ominaisuuksien vaikutusta tai muutosta taloushistoriassa.

tasolaiset paukuttaa noppia Tasolaiset jakoivat sosiaalipsykologian kanssa vuoden 2014 ykkössijan tiedekunnan noppatuotannossa. Jopa 29 % oppiaineiden opiskelijoista suoritti 55 op:ta tai enemmän. Tilastotiede ja käytännöllinen filosofia pitävät häntäpäätä 15 %:lla.

” ””

TIEDEKUNTANEUVOSTON KUULUMISIA

altiotieteellisen tiedekunnan tiedekuntaneuvostossa tapahtuu kummia. Neuvostokauden 2014-2015 sähköpostilistan seesteisyyttä ovat tähän asti rikkoneet ainoastaan linkit tulevien kokousten esityslistoihin, mutta vuoden ensimmäisellä periodilla kaikkien odotusten vastaisesti sähköpostilistalla äidyttiin käymään keskustelua. Liki kiihkeän sävyn saanut professorien sanailu alkoi sinällään kuivahkosti, kun taloustieteilijä X ilmaisi kummastuksensa tiedekunnan strategisista painopisteistä. Keskustelu olisi jäänyt tähän ellei suurta debattimainetta kerännyt maailmanpolitikoitsija M olisi sivaltanut taloustieteen epistemologia perusteita vastaan tieteenfilosofisessa vastausmonologissaan. Tästä seurasi kova väittely M:n ja taloustieteen edustajiston välillä objektiivisuuden määritelmistä. Kehitysmaatutkija A kannusti osallistujia siirtämään sanailunsa sellaisille foorumeille, jossa muiden edustajien inboxit jäisivät spämmistä vapaaksi. Tilastotieteilijä L taas katsoi tilanteen otolliseksi mainostaakseen Yammeria keskustelualustana kehuttuaan valtsikan ainutlaatuista keskusteluilmapiiriä. Keskustelu näytti tyrehtyvän kunnes muutamaa päivää myöhemmin filosofi O innostuneesti kirjoitti katsannon tieteenfilosofisen paradigman nykytilasta, mistä yhiksen professori G innostui esittämään ajatusta tohtorikoulutettavien tieteenfilosofisesta kurssista, mitä taas X vastusti muiden äänenpainojen soristessa positiivisesti. Laitosjohtaja H ehdotti professorien pitävän pareittain tieteenfilosofista kurssia, jota hän voisi seurata hykerrelen takarivistä. X taas totesi, ettei tässä hommassa ollut mitään hauskaa. H:n vitsailun jälkeen filosofi O alkoi muistella opetuskokemuksiaan taloustutkija Deirdre (ent. Donald) McCloskeyn kanssa, mihin taas tilastotieteilijä L vastasi kehumalla tämän tuotantoa. Keskustelu päättyi, kun yhisläinen G kertoi luvanneensa aikoinaan laitosjohtaja H:n tangopariksi McCloskeylle.

luennoilla opittua

””

Eihän kukaan kirjoita, että on ilkeä, tyhmä ja saita. Mutta eihän se ole oleellista tutkimuksen kannalta. Ehkä hän oli vetävä mimmi muutenkin.

Onko nykymaailma parempi kuin natsi-Saksa tässä suhteessa. Kuinka rehellinen voi olla?

En uskalla kysyä teiltä, kuinka monta kertaa teidän äitinne soittaa päivässä.

Michelet kertoo päiväkirjoissaan, mitä teki saadessaan ’historiallisia migreenejään’. Migreenin iskiessä työhuoneessa hän poikkesi puistikkoon ja meni yleiseen käymälään haistelemaan urinaaleja. Ja se teki hyvää. Tässä on joku taito. Suola joka syntyy kun ammoniakki kehittyy. 7

hallitustyyppejä

•

hei

, S U T I HALmLiksi? •

Mikä on parasta hallitustyössä? - Se on se sama kuin protun tiimissä. Sä tunnet olevasti paikan päällä vaikka bileissä: oleminen on erilaista. Pääsee tekemään asioita. Mä tykkään järjestää asioita. Suositteleks sä? - Jos tykkää tehdä asioita, pääsee tekee asioita. Ja kokeilee ilman kauhean suurta vastuuta. Parannaks sä maailmaa hallituksessa? - Parannan yhisläisten vapaa-aikaa järjestämällä yhdessäoloa. Me ollaan myös budjetoitu se 20 euroa kehitysyhteistyöhön. Mainitse vuohi, annettiin se Polholle itsarilahjaksi. Mikä on parasta hallituksessa? - Vallantunne. Ne hetket kun siivoo bileiden jälkeen.

ELINA MARTTILA Entisen hallituksen taloudenhoitaja ja tasa-arvovastaava Nykyisen sihteeri ja työelämä- & alumnivastaava

Miten sä saat työelämävastaavana vuoden aikana meille kaikille työpaikat? - Fuck. Epätoivoisuus. Hankkikaa ite. Mä haluan tarjota työelämävastaavana mahdollisuuksia kartuttaa omia työelämätietoja. Ette tullu PAM:in ekskulle. Henkilökohtaisena vinkkinä annan, et kantsii soittaa työnantajille. Ja varastolle pääsee aina. Mitä sä oot oppinut hallituksessa? - Taloudenhoitajana opin, että ikinä ei kannata luottaa kehenkään. Ja kaikki täytyy saada kirjallisena. Muuten mä oon oppinut keittämään perunoita.

.. .. ENSIMMAISENA KIELLETTIIN HEVOSTEN VIENTI

taloutta & historiaa

Professori Sakari Heikkisen taloushistoriaa käsitteleviä kirjoituksia hänen Taloutta ja historiaa -blogistaan, joka löytyy osoitteesta http://blogs.helsinki.fi/talouttajahistoriaa/

uomi viettää vajaan kolmen vuoden päästä itsenäistymisensä satavuotisjuhlaa. Juhlavuoden valtuuskunnan puheenjohtaja, pääministeri Alexander Stubb on kutsunut ”erilaiset tahot ennakkoluulottomasti mukaan Suomen satavuotisjuhlavuoden toteuttamiseen” ja tekemään ”juhlavuodesta uudenlainen, raikas ja ajassa kiinni oleva.” Tähän kutsuun vastaan osaltani tarkastelemalla itsenäistymisen taloushistoriaa. Ajassa on tarkoitus olla kiinni mutta sadan vuoden takaisessa. Mitään raikkaustaetta en uskalla näille epäsäännöllisesti ilmestyville merkinnöille antaa. Heinäkuun 30. päivänä vuonna 1914 keisari Nikolai II käski julistamaan Suomen suuriruhtinaskunnan ja sen rannikkovedet sotatilaan. Seuraavana päivänä Saksa julisti sodan Venäjälle.Muutama päivä myöhemminen (4.8.1914) annetulla asetuksella kiellettiin ”kaikenlaisten hevosten kaikki vienti Suomesta ulkomaille”. Parisen viikkoa myöhemmin (21.8.) Keisarillinen Suomen Senaatti päätti, vallitsevaan sotatilaan viitaten,

Lokakuun alussa kiellettiin ”kaikenlaisten ruokavarojen” maasta vienti ja marraskuussa vientikielto ulotettiin suksiinkin. Huoltovarmuuden ja sodankäynnin kannalta strategisia tuotteita kaiketi: hevosia, nallihattuja, perunoita ja suksia. Senaatin päätöksen ”ulkomaat” ei tarkoittanut Venäjää vaan muuta maailmaa, jonka osuus Suomen ulkomaankaupasta oli yli 70 prosenttia. Suomen taloudelliset siteet olivat siis maailmansodan aattona selvästi vahvemmat länteen kuin itään. Tämä tilanne muuttui sodan sytyttyä nopeasti. Vuonna 1914 Suomen länsiviennin määrä oli enää puolet vuoden 1913 tasosta, vuonna 1915 enää kuudesosa. Venäjästä tuli sodan edetessä käytännössä Suomen ainoa kauppakumppani. Keisarikunnan sotatarvikkeiden kysyntä kompensoi länsiviennin supistumista parin vuoden ajan, mutta sitten tuli vallankumous, ja Suomen talous sukelsi. Ensimmäisenä sotavuonna (1914) bruttokansantuotteen (bkt) määrä pienentyi hiukan vähemmän kuin vuosien 2007-2008 finanssikriisin jälkeen. Vuosina 1915 ja 1916 oltiin saman suuruisessa pudotuksessa kuin toistaiseksi kieltää Suomesta ulkomaille viemästä kaikenlaisia jyviä ja jauhoja, leseitä, öljykakkuja ja 1990-luvun alun lamavuosina, mutta vallankumouksen muita eläinten rehuja, perunoita, vihanneksia, lihaa, ja sisällissodan vuosina 1917 ja 1918 Suomen kokonaisltuotanto supistui ennätyksellisen rajusti. Lama oli Iintuja ja riistaa kuolleina tai elävinä, karjaa, eläinrasvaa, kaloja, munia, lehti- tai syvä ja pitkä. Vasta vuonna 1922 bkt hienonnettua tupakkaa, säilykkeitä, ylitti vuoden 1913 tason. Itsenäistymispähkinäpuuta, öljysiemeniä, heiniä murroksen lama on ollut tähän asti Venäjästä tuli ja olkia, puuvillatrasselia, Iampaan Suomen taloushistorian pisin (sitten Suomen ainoa tai vuohen vuotia, nahkoja muokatvuoden 1860, josta lähtien meillä on tuja ja muokkaamattomia, villoja ja kauppakumppani. bkt-tilastoa). Tilastokeskuksen tuoreimkarvoja, kivihiiltä, koksia, gudronia, pien kansantuotetilastojen ja Euroopan rautamalmia, naftaa tai naftajätteikomission uusimman ennusteen mukaan tä, bensiniä, paloöljyä sekä muita valaistus- ja lon ilmeistä, että juuri itsenäisyyden juhlavuonna koneöljyjä naftasta, automobiilejä, kumia ja 2017 nykytaantuma ottaa kärkipaikan, kun vertaillaan pyörärenkaita kumista, metallilankaa, nallihattuja, taantumien pituutta. Kriisin syvyydellä ja menetetyn sytytyslankaa, typpi- ja rikkihappoja sekä salpietaria. tuotannon kumuloituneella määrällä mitaten meneillään oleva taantuma on sentään paljon ensimmäisen maailmansodan kriisiä lievempi.

harjoittelupalsta

HYPPAYS .. ULKOASIAINMINISTERION MAAILMAAN TEKSTIT & KUVAT: NOORA LÄHDE

ain kuulla viime syyskuussa, että joku tasolainen ei ollut ottanut harjoitteluapurahaa vastaan. Tämä oli odottamaton, mutta positiivinen tilanne ensimmäisellä varapaikalla jonottavalle opiskelijalle. Minulla oli syksy aikaa etsiä harjoittelupaikka, jonka tulisi alkaa vuoden 2014 puolella. Tilanne sai minut kuitenkin hetkeksi mietteliääksi, sillä minulla oli jo vakituinen työpaikka. Toisaalta harjoittelupaikka olisi mielenkiintoinen tilaisuus tutustua sellaiseen maailmaan, johon ei muuten pääse helposti kosketuksiin. Yksi tällainen paikka on ulkoasiainministeriö. Toisaalta se niittää mainetta ministeriönä, jossa työskentelee jatkuvasti lähes ilmaista työvoimaa, harjoittelijoita, työkokeilijoita ja sivareita, eikä harjoittelun jälkeen ministeriöllä ole tarjota vakituista paikkaa. Kolmen kuukauden pituisessa harjoittelussa raha tai työn jatkuminen oli kuitenkin minulle toissijainen seikka. Sovin vakituisen työnantajani kanssa harjoittelun pituisen “opintovapaan”, ja lähdin matkaan. Aloitin harjoittelun kansalaisyhteiskuntayksikössä joulukuun ensimmäisenä päivänä. Kehityspoliittiseen osastoon kuuluvalla yksiköllä sanotaan olevan omintakeinen maine, sillä kansalaisyhteiskuntayksikön toimialaan

kuuluu ulkoasiainministeriön tukea saavien järjestöjen ja kumppaneiden parissa toimiminen. Jotkut kutsuvat yksikköä jopa “valtionapuyksiköksi”, jossa käsitellään kehityspoliittisia kysymyksiä, ei ulkopolitiikkaa. Harjoittelupaikkani sijaitsee evakkotiloissa Kruununhaassa, kun taas lähes kaikki muut yksiköt ovat Katajanokalla. Harjoittelun alussa huomasin hyvin nopeasti, että kommunikointi ja yhteistyö muiden yksiköiden kanssa on suhteellisen vähäistä. Tämän vuoksi en juurikaan ole päässyt tutustumaan muiden yksiköiden toimintaan lukuun ottamatta koko henkilöstölle tarkoitettuja avoimia tapahtumia ja koulutuksia.

TUTUSTUMISTA JA ARVIOINTIA

Ulkoasiainministeriö on ollut minulle hyppäys tuntemattomaan. Harjoittelussani olen päässyt tutustumaan minulle uusiin toimintaympäristöihin, julkishallintoon ja kirjavaan järjestöelämään. Joulukuu on erikoinen ajankohta harjoittelun aloittamiseksi, mutta ulkoasiainministeriön

pikkujouluihin osallistumisen lisäksi pääsin seuraamaan toiminnantäyteistä loppu- ja alkuvuotta ministeriössä, millaista ei välttämättä esimerkiksi kesällä pääse kokemaan. Aikaisempiin työpaikkoihini verrattuna ainakaan harjoittelijan työ ei vaikuta yhtä hektiseltä, mihin vaikuttaa esimerkiksi se, että työpuhelin soi äärimmäisen harvoin. Toisaalta on ollut paljon laajoja asiakokonaisuuksia käsittäviä töitä, joihin olen uppoutunut toisinaan vapaaehtoisesti jopa kotisohvalla. Moderniin teknologiaan ja nopeaan työrytmiin tottunut henkilö joutuu ulkoasiainministeriössä totuttautumaan uuteen toimintaympäristöön, jossa jotkin järjestelmät ovat auttamattoman hitaita, monimutkaisia, ristiriitaisia ja hämmentäviä. Toisinaan tuntui myös siltä, että olen auttamattomasti osa suurta koneistoa, jossa roolini on siirtää yhtä vaihetta eteenpäin. Käytännön työssä tämä tarkoitti esimerkiksi sitä, että asiakirja tai toimenpidepyyntö tulee hyväksyttää monen ihmisen kautta, ennen kuin itse toimenpiteeseen voi ryhtyä. Työtehtäviini kuului vuosineuvotteluihin osallistuminen ja niihin valmistautuminen, mitä kautta olen päässyt tutustumaan moneen järjestöön. WWF:n toimiston pehmolelupandojen lisäksi olen tutustunut ja arvioinut järjestöjen vuosikertomuksia, toimintasuunnitelmia ja budjetteja sekä kirjoittanut pöytäkirjoja ja muistioita. Tämän lisäksi olen arvioinut tukihakemuksia, kirjoittanut muutaman uutisen ulkoasiainministeriön sisäisille sivuille, suorittanut mielenkiintoisia selvitystehtäviä ja ollut mukana erilaisten tapahtumien järjestämisessä. Kaiken kaikkiaan harjoittelu on ollut aivan mahtava, opettavainen ja äärimmäisen mielenkiintoinen!

KIRJAKOMMENTTI: KEHITYSAVUN KIROUS Satuin pääsemään kiinnostavaan aikaan kansalaisyhteiskuntayksikköön, sillä kehityspoliittinen keskustelu kehitysavusta kävi kuumana. Ulkoasiainneuvos Matti Kääriäinen julkaisi 22.1.2015 kirjan Kehitysavun kirous, jossa kritisoitiin juuri niitä asioita, minkä parissa osastomme työskentelee. Kehityspoliittisen osaston tavoitteena on muun muassa vähentää köyhyyttä ja edistää ihmisoikeuksia, mitä toteutetaan etenkin kehitysyhteistyön avulla. Kehitysapua on kritisoitu myös mediassa, jossa tuodaan monesti esille epäonnistuneita hankkeita ja hyödytöntä avustusta kuten kehitysmaissa ruostuvia “valkoisia elefantteja”, esimerkiksi käyttämättömiä Sisu-rekkoja. Kääriäinen työskenteli 40 vuotta ulkoasiainministeriössä. Hän kertoo kokemuksistaan esimerkiksi Mombasassa, jossa köyhyys ei vähentynyt koko hänen uransa aikana. Hänen näkemyksensä mukaan kehitysavun idea pohjautuu Marshall-apuun, jonka tarkoitus oli omien kansallisten etujen turvaaminen, ei avunsaajan ongelmien ratkaiseminen. Lukijaa hämmensi, miksi Kääriäinen jatkoi hyödyttömältä tuntuvaa uraansa ulkoasiainministeriössä eläkeikäänsä asti. Toisaalta kirjassa käsitellään mielenkiintoisesti kehitysavun problematiikkaa, joskin asian käsittely jää auttamatta mustavalkoiseksi. Kehitysavun tuloksia ei juurikaan käsitellä muualla kuin maissa, joissa Kääriäinen työskenteli.

ARABIALAISTA SAAVISTA TEKSTI: JORI PYYKKÖ · KUVAT ANKI AHLQVIST & NOORA PERHIÖ

uomalaiset juovat paljon kahvia. Kahvinkeitin porisee keittiöissä aamuisin, lounaan jälkeen, joskus jopa iltaisin. Kampuksella liikkuessa vastaan kävelee lukuisia opiskelijoita kädessään joko termosmuki tai pahvinen Unicafen kahvikuppi. Tämä alkujaan arabialainen juoma on ottanut vahvan niskalenkin suomalaisista. Miten tähän on päädytty? Suomalaiset saivat ensikosketuksensa kahviin 1720-luvulla Ruotsista, kun turkulaisporvareiden varustamat laivat alkoivat kuljettaa sitä. Käyttö alkoi kuitenkin yleistyä vasta 1700-luvun puolivälissä, aluksi aateliston keskuudessa, mistä se myöhemmin levisi myös talonpoikien elämään. Niin kuin muuallakin maailmassa, myös Suomessa kahvia käytettiin ensin lääkkeenä. Kahvi saavutti kuitenkin melko pian asemansa nautintoaineena. Vuonna 1756 Ruotsissa tuli voimaan kahvikieltolaki. Kielto perustui heikentyneen valtiontalouden elvytykseen, sillä kahvinjuonti nosti myös sokerin maahantuonnista johtuvia kuluja. Viisi vuotta myöhemmin kielto kumottiin yleisen tyytymättömyyden ja laittoman kahvin maahantuonnin johdosta. Kieltojen ja niiden kumouksien rumba jatkui aina vuoteen 1802 saakka, jonka jälkeen kahvi on pysynyt sallittuna. Suomalaisen kahvikulttuurin yhtenä käännöskohtana voi pitää saksalaisen Gustav Pauligin saapumista Suomeen vuonna 1871. Vuonna 1876 hän perusti Helsinkiin oman yrityksensä, joka toi maahan senaikaista siirtomaatavaraa, muun muassa kahvia. 1900-luvun alussa yritys laajensi toimintaansa elintarviketeollisuuteen, ja niin alkoi myös kahvin paahtaminen Pauligin omissa tiloissa. Pauligin Juhlasekoitus ja Presidentin sekoitus näkivät päivänvalon vuonna 1929 saapuessaan kauppojen hyllyille. Näiden

tuotteiden jälkeläiset ovatkin jo tuttuja suomalaisille kotitalouksille. Toisen maailmansodan aikana Suomessa oli pulaa kaikista elintarvikkeista. Vuonna 1941 otettiin käyttöön kahvinkorvikkeet, joissa kahvia jatkettiin muun muassa paahdetuilla lantuilla, herneillä ja ohralla. Paria vuotta myöhemmin käytettiin myös korviketta, jossa ei ollut kahvia lainkaan. Nykyaikainen suomalainen kahvilakulttuuri alkoi kehittyä 1990-luvulla, kun erilaiset maitokahvit, cappuccinot ja lattet vakiintuivat Suomen kahviloiden valikoimiin. 2000-luvulla ruokakauppojen kylmäkaapeista löytää lukuisia erimakuisia ja –laatuisia maitokahvijuomia. Maailmanlaajuisessa vertailussa suomalaiset ovat johtava kahvinjuojakansa. Peräti 90 prosenttia suomalaisista juo kahvia, ja sitä kuluukin keskimääräisesti useampi kuppi päivässä. Kulutuksen puolesta seuraavana tulevat muut pohjoismaat. Muuhun Eurooppaan verrattuna suomalaiset hörppivät kahvia valtavat määrät: raakakahvia Suomessa kuluu yli kymmenen kiloa per henkilö, kun esimerkiksi Italiassa, jonne kahvi rantautui ensimmäiseksi Euroopassa, luku on puolet vähemmän. Moccamasterit porisevat siis suomalaisissa kotitalouksissa päivittäin ja kaapit ovat pullollaan vaaleapaahtoista Pauligin Juhla Mokkaa. Kahvilakulttuuri on ottanut Suomessa askeleen kohti amerikkalaistumista, kun Starbucks rantautui ensin lentokentälle ja hieman myöhemmin Helsingin keskustaan. Trendien aallonharjalla ratsastavat nuoret saavat nykyään siis Suomessakin nautiskella ”makukahveja”, joissa itse kahvin ominaisen maun ovat syrjäyttäneet sokeri, kermavaahto ja suklaa.

KAMPUSKAHVITTELUN

ABC

”

Minä juon nyt kahvia

- Pääministeri Holkerin vastaus Kokoomuksen laivaseminaarissa toimittajien kysymyksiin vuonna 1990.

KAISANIEMEN KIOSKI, Opiskelijakahvi 1€. Hellyttävän rouvan kioskilta saa edullisen kahvin lisäksi myös hyvän mielen. Kaisaniemenkatu 2-4

FRATELLO TORREFAZIONE. Laatutietoinen opiskelija hakee aamukahvinsa täältä. Ennen kymmentä 20% alennus take away -kahvista. Yliopistonkatu 6

KANNISTON LEIPOMO. Sokerihiiri nappaa kahvin kylkeen pullan. Yliopistonkatu 7

N 13

.. .... VENAJAA .. .. JARJELLA

On olemassa sanonta, joka pohjautuu Fjodor Tjuttševin runoon: ”Venäjää ei voi järjellä ymmärtää, Venäjään voi vain uskoa”. Me Irtolaisessa emme usko Fjodor Tjuttševia, ainakaan täysin. Venäjää voi olla vaikea ymmärtää. Mutta me yritämme kuitenkin: me taistelemme järjen, tai ainakin ymmärtämisen puolesta. Siksi päätimme näinä ajankohtaisina aikoina julkaista sivuillamme Irtolaisen Venäjä-katsauksen. Seuraavilla sivuilla pyrimme taustoittamaan Venäjän yhteiskunnallista tilannetta, niin talouden, politiikan kuin arjenkin tasoilla. Reportaasissaan Valion voita ja voimapolitiikkaa (s. 16) kirjeenvaihtajamme Antti Rauhala tarkastelee Venäjän taloudellisen ja poliittisen tilanteen vaikutuksia venäläiseen arkeen sekä tutustuu venäläisten omiin näkökantoihin vallanpitäjistä ja Ukrainan kriisistä. Haastattelimme myös Laura Solankoa Suomen Pankista (s. 20) saadaksemme todellisen kuvan Venäjän talouden tilasta ja sen vaikutuksista. Lisäksi punnitaan Putinin otetta taloudesta (s. 26). Uskomme, että Fjodor Tjuttšev oli kova äijä, mutta hänen runonsa heitämme hiiteen!

KUVITUS: ELINA MARTTILA

Irtolaisen reportaasi itärajan takaa:

VALION VOITA JA VOIMAPOLITIIKKAA TEKSTI: ANTTI RAUHALA

urottaessani kohti Reissumies-leipäpussia moskovalaisessa Lenta-supermarketissa vieressäni oleva babushka huudahtaa: “Älä tuota ota! Se on kallista.” Ei ole ensimmäinen kerta, kun kanssa-asiakkaat päivittelevät korkeita hintoja, vaikkakaan itselleni 60 ruplaa eli vajaat 80 senttiä ei varsinaisesti tunnukaan erityisen suurelta sijoitukselta. Vastattuani kömpelöllä venäjälläni, että olen Suomesta, ja tutun leivän lievittävän ajoittaista koti-ikävää, vanhus innostuu vain enemmän taivastelemaan kauppiaiden ahneutta ja kohoavia hintoja. Monien tuotteiden hinnat kuulemma hyppäsivät kertarysäyksellä 20-30 % vuodenvaihteessa. Virallistenkin tilastojen mukaan elintarvikkeiden inflaatio on viime kuukausina ylittänyt 15 % tason ja valtion syyttäjänvirasto on aloittanut laajat pistotarkistukset hintakeinotteluepäilyjen johdosta. Monien

peruselintarvikkeidenkin hinnat ovat syyttäjänviraston mukaan nousseet jopa 150 % etenkin pienemmissä kaupungeissa, joissa kilpailu on etenkin Moskovaan verrattuna vähäisempää ja tuotteiden valikoima suppeampi. Moskovassa ja Pietarissa hinnat ovat nousseet selvästi vähemmän, ja yllätyksekseni suomalaisiakin tuotteita löytyy runsaasti: Oululaisen reissumiehen lisäksi löydän nopeasti Pauligin kahvia, Valion jogurtteja, sekä useita erilaisia juustoja. Aiempaan verrattuna valikoima on tietenkin suppeampi, mutta esimerkiksi Pietarissa törmäsin kirpputoreilla usein kaupustelijoihin, jotka myivät suomalaisia elintarvikkeita. Pieniin pakettiautoihin oli saatettu ahdata kioskillisen verran tavaraa, ja vaikka hinnat olivat usein korkeammat kuin Suomessa, josta tavarat oli käyty hakemassa, kauppa kävi vilkkaana. Eihän Venäjällä toki oikeasti ole pula leikkeleistä tai

leivästä, mutta suomalaisilla tuotteilla on etenkin Pietarissa niin hyvä maine, että korkeasta hinnasta huolimatta moni on valmis seuraamaan katuun spreijattuja Suomen lippuja, joissa lukee “suomalaisia tavaroita tältä sisäpihalta!” ja maksamaan ekstraa pimeillä markkinoilla vaikkapa suomalaisesta voipaketista.

”

ETENKIN KRIMIN .. VALTAUS ON NAHTY SUURENA VOITTONA

”

Hintojen nousu ei sinänsä ole uusi ilmiö Venäjällä. Ennen Ukrainan kriisiäkin vuosittainen inflaatio on tavallisesti ollut 5-10 %. Ruplan syöksy sen sijaan tuo monien mieleen 90-luvun kaaoksen. Joulukuun 16. päivänä eli mustana tiistaina, jolloin yhdellä eurolla sai yli sata ruplaa ja pörssin yleisindeksin syöksyessä yli 17 %, rahanvaihtopisteiden edustoilla oli pitkiä jonoja, ja kirosanat ryöppysivät, kun digitaalisten näyttöjen suuret punaiset numerot näyttivät hetki hetkeltä huonompaa kurssia. Samaan aikaan elektroniikka- ja autokaupoissa oli tungokseksi asti asiakkaita ihmisten yrittäessä realisoida omaisuuttaan. Useat autovalmistajat, Ikea sekä Apple ottivat kaaoksen keskellä aikalisän ja lopettivat myynnin tappioiden välttämiseksi. Viimeisen kuukauden aikana ruplan kurssi on kuitenkin pysynyt suhteellisen vakaana ja tällä hetkellä yhdellä eurolla saa noin 75 ruplaa. Tämä aiempaan verrattuna selvästi heikompi vaihtokurssi ja epävarmuus tulevasta on kuitenkin saanut monet perumaan suunnittelemansa lomamatkat tai harkitsemaan Välimeren kohteiden sijasta esimerkiksi Sotšia. Yleisilmapiiri tuntuu kuitenkin etenkin Pietarissa ja Moskovassa olevan erittäin rauhallinen. Talousvaikeudet ovat vaikuttaneet vain rajallisesti ihmisten arkeen, eikä esimerkiksi Moskovan vilkkailla ostoskaduilla tai suurissa kauppakeskuksissa ole talouskriisistä puhettakaan. Moni on kuitenkin huolissaan tulevasta, mutta vastoin lännen toiveita ihmisten syyttävät sormet osoittavat lähinnä Washingtoniin ja Brysseliin, eivätkä suinkaan Kremliin. Viranomaisista itsenäisen Levada-tutkimusjärjestön viimeisimmässä kyselyssä presidentti Vladimir Putinia ilmoitti kannattavansa 85 % vastanneista.

tisena šakkitaituruutena, jolla Venäjä on kertaheitolla palannut kansainvälisen politiikan keskiöön ja onnistunut torjumaan Yhdysvaltojen järjestämän Euromaidan -vallankumouksen Krimillä ja Itä-Ukrainassa. Etenkin Krimin valtaus on nähty suurena voittona. Kansainvälisiä säädöksiä rikottiin räikeästi, sen ihmiset kyllä myöntävät, mutta yleinen näkemys on, että sääntöjä rikkomalla oikeus toteutui. Itä-Ukrainan tapahtumat jakavat enemmän mielipiteitä, mutta vaikka Moskovan ja Pietarin koulutettu keskiluokka tietää Venäjällä näytettävien televisiouutisten olevan propagandaa, Putinin hallinnon mediastrategia on ollut erittäin onnistunutta äärimmäisen kyynisyyden luomisessa: suurin osa tuntemistani venäläisistä pitää lännen kaupallisia medioita aivan yhtä epäluotettavina. Monet venäläiset kokevat kansainvälisen lehdistön harjoittaman uutisoinnin olevan puolueellista, epäreilua ja sensaatiohakuista: “Jos Venäjällä on joukkoja Itä-Ukrainassa, missä ovat todisteet? Minkä takia syyttävä sormi osoitti Malesian koneen alasampumisen jälkeen heti kohti separatisteja, vaikka mitään virallista tutkintaa tai todisteita ei ollut? Miksi länsimielinen mielenosoitus ja vallanvaihto on oikeutettu vallankumous, mutta Venäjä-myönteinen mielenosoitus on separatismia tai Venäjän sotilasoperaatio?”

Venäjän voimapolitiikka ja etenkin Krimin valtaus saa laajan hyväksynnän jopa monien Putiniin kriittisesti suhtautuvien parissa. Esimerkiksi Mihail Hodorkovski, Mihail Gorbatšov ja viime vuosina kannatusta saanut oppositioaktivisti Aleksei Navalnyi ovat lausunnoissaan puolustaneet Krimin valtausta. Yleinen mielipide tuntuukin olevan, että nykyinen Ukrainan kriisi on vain osa Neuvostoliiton viimeisinä vuosina alkanutta jatkumoa, jossa länsi on epäoikeudenmukaisesti nöyryyttänyt Venäjää. Uudessa moninapaisessa maailmanjärjestyksessä Venäjä haluaa Yhdysvaltojen kohtelevan maata tasavertaisena suurvaltana, jolla on erityisoikeuksia ja intressejä omilla lähialueillaan. Ukrainan sota on Venäjällä nähty Putinin geopoliit-

Ymmärtääkseni paremmin vastauksia nykytilanteen vaikeisiin kysymyksiin kävin pitkän keskustelun Krimin Sevastopolista kotoisin olevan opiskelukaverini Marian kanssa. Hän, kuten moni muukin hänen omasta ystäväpiiristään, tuki kesällä 2013 Kiovassa Maidanin aukiolla alkaneiden mielenosoitusten korruption vastaista sanomaa. Vastaavia mielenosoituksia järjestettiin ympäri maata, mutta ei Krimillä, jossa etenkin vanhempi sukupolvi ihmetteli, minkä takia nyt tarvitaan vallanvaihto, kun presidentinvaalit ovat kuitenkin jo syksyllä 2015. Mielenosoitusten kärjistyttyä verilöylyksi ja presidentti Janukovytšin paettua maasta helmikuussa 2014, tunnelma Krimillä kiristyi heti. Ihmiset pelkäsivät Oikean sektorin

Vaikka valtaosa venäläisistä pitää Krimin valtausta oikeutettuna, on myös heitä, jotka pitävät Venäjän toimia väärinä. Kuva on rauhanmarssilta Moskovasta viime vuoden syyskuulta. Banderollissa lukee: ”Krim on Ukrainaa. Venäjän federaatio on miehittäjä.” Kuva: ПОКА ТУТ, Wikimedia Commons.

BORIS NEMTSOVIN MURHA Oppositiopoliitikko Boris Nemtsovin murha on tuonut oman synkän käänteensä Venäjän yhteiskunnalliseen kehitykseen. Nemtsov ammuttiin Moskovassa helmikuun 27. päivän iltana Moskovajoen ylittävällä sillalla, aivan Kremlin vieressä. Boris Nemtsov, koulutukseltaan filosofian tohtori fysiikasta, toimi 1990-luvulla kuvernöörinä ja varapääministerinä, mutta jäi vuonna 1998 pois hallituksesta. Vuosituhannen vaihteen jälkeen Nemtsov profiloitui yhdeksi Venäjän opposition johtohahmoista. Hän kritisoi voimakkaasti Putinin hallintoa. Nemtsovin murhaa on pidetty riippumattomissa tiedotusvälineissä ja länsimaissa selvästi poliittisena. Lehden mennessä painoon rikostutkinnan yhteydessä on pidätetty viisi kaukasialaista miestä. Virallisessa tutkinnassa ei, ylläri, pidetä todennäköisenä sitä, että murhan olisi tilannut mikään hallitusta lähellä oleva taho.

fasisteja ja uuden hallituksen peruutettua yhtenä ensimmäisistä teoistaan venäjän kielen virallisen aseman, pelko valtasi ihmiset. Sitten ilmestyivät “ystävälliset vihreät miehet” rynnäkkökivääreineen. Marian mukaan ihmisille oli nopeasti selvää, että kyseessä ovat venäläiset sotilaat. Etenkin vanhat ihmiset ottivat sotilaat helpotuksella vastaan ja toivat heille jopa kukkia nuorison ladatessa sotilaiden kanssa otettuja kaverikuvia venäläisten facebookiin VKontakteen. Vihreiden miesten johdolla alun perin loppukeväälle tarkoitettu kansanäänestys niemimaan tulevaisuudesta siirrettiin maaliskuun 16. päivälle. Äänestyslipuissa oli vaihtoehtoina liittyminen Venäjään tai vuoden 1992 perustuslaillinen autonomia, eli pysyminen osana Ukrainaa vanhoin säännöin ei edes ollut vaihtoehtona. Maria ei äänestänyt. Hän kuului siihen harvalukuiseen joukkoon, joka vastusti Venäjään liittämistä. Ei hänkään ollut koulussa pitänyt ukrainan kielen tai historian tunneista, joissa propagandan keinoin pönkitettiin Ukrainan kansallista identiteettiä ja mustamaalattiin Venäjää. Silti

”

.. VEDESTA .. .. JA SAHKOSTA ON JATKUVASTI PULA

”

Ukraina oli hänen ja hänen ikäpolvensa kotimaa. Nuoriso halusi lähteä opiskelemaan Kiovaan, ei Moskovaan. Ja vaikka Ukraina oli monessa mielessä maa, jossa mikään ei toiminut, ainakin se oli heidän maansa. Nyt kouluissa ei enää opiskella ukrainaa, ja historian oppituntien propaganda on muuttunut Venäjän kansallista identiteettiä pönkittäväksi. Yhteyksiä Ukrainaan ei enää ole. Ihmisten ukrainalaisten pankkitilien varat on jäädytetty, eivätkä venäläiset pankit pakotteiden pelossa uskalla tarjota palveluitaan. Vedestä ja sähköstä on jatkuvasti pula. Ilmapiirikin on muuttunut. Ennen kukaan ei ollut kiinnostunut politiikasta tai historiasta, mutta nyt jokainen tuntuu olevan alan asiantuntija. Mariakin joutui ilmiriitaan perheensä kanssa, koska ei tukenut liitosta. Hän, kuten moni muukin liitosta vastustanut, kuitenkin hyväksyy tilanteen, vaikka onkin salaa säilyttänyt ukrainalaisen passinsa. GFK:n tammikuussa 2015 Krimillä suorittamassa, 800 ihmistä kattaneessa

kyselyssä 82 % vastanneista kertoi yhä tukevansa Krimin liittämistä Venäjään. Luku voi tuntua yllättävältä, etenkin koska riippumattomien kyselyiden mukaan alun perin liitosta kannatti noin 60 % väestöstä, eikä suinkaan 96 %, joka oli vaaleissa mitattu virallinen kannatus. Sittemmin moni Krimin ukrainalainen on paennut niemimaalta, mutta vielä enemmän Marian mukaan kannatusta selittää sota Itä-Ukrainassa. Vaikka kaikesta on pula, ainakaan Krimillä ei ole sota. Ilman liitosta Venäjään Krimikin olisi todennäköisesti sotatilassa. “Ainakaan ei ole sota”-ajattelun varaan laskee myös Putin. Vaikka Venäjän talous sakkaa kunnolla ensimmäistä kertaa vuosiin, ihmiset tuntevat olevansa valmiita kestämään koettelemuksia Venäjän kunnian puolesta. Venäjä on vihollisten saartamana ja ulkoisen uhan edessä rivit ovat suorina, kuten Putinin ennätyksellinen kannatus osoittaa. Vai ovatko? Samarasta kotoisin oleva venäläinen ystäväni Sergei on epäileväinen. Vain muutama vuosi sitten isojen kaupunkien keskiluokka valtasi kadut vastustaakseen Putinin paluuta presidentiksi. Vaikka hallinto leimasi heidät kondomeita heilutteleviksi radikaaleiksi, eivät sadattuhannet ihmiset ilman syytä osoittaneet mieltään, eivätkä heidän tyytymättömyytensä syyt ole kadonneet minnekään. Korruptio on yhä laajaa, demokratiaa ei ole, eikä talous ole yhtään sen monipuolisempi kuin ennenkään. “Kyllä Krim-huuma menee ohi, kun talous vajoaa todelliseen lamaan tänä vuonna”, vakuuttaa Sergei. Eikä hän luota Putinin ennätyksellisiin kannatuslukuihinkaan. Venäjän nykyinen järjestelmä on peli, jossa täytyy pelata sääntöjen mukaan, mikäli mielii elämässään eteenpäin. Jos välittää urastaan, ei Putinia kannata liikaa kritisoida, eikä kyselyiden yksityisyydensuojasta voi koskaan olla täysin varma, joten parempi on pelata varman päälle ja vastata ‘oikein’, vaikka ajattelisikin toista. Merkkejä ihmisten tyytymättömyydestä voi löytää muualtakin kuin yliopiston vapaamielisistä opiskelijapiireistä. Tammikuun lopussa lounastaessani moskovalaisessa lähiössä ravintolan ulkopuolelle kerääntyi Venäjän Itä-Ukrainassa harjoittamia sotatoimia vastustava mielenosoitus. Parinkymmenen hengen mielenosoitus keräsi nopeasti ympärilleen uteliaiden joukon ja mielenosoitus muuttui nopeassa tahdissa yleiseksi väittelyksi ja nyrkkitappeluksi yksinäisen poliisin yrittäessä epätoivoisesti pitää yllä järjestystä. Mielenosoitus hajaantui noin puoli tuntia myöhemmin mellakkapoliisien saapuessa paikalle. Paikalla olleiden sivustakatselijoiden mukaan vastaavia mielenosoituksia järjestetään ajoittain eri puolilla Moskovaa, mutta lyhyen keston vuoksi media niistä harvoin ehtii raportoimaan. Ehkä Sergei on oikeassa. Nationalismikorttia pelaamalla Putin voitti aikaa, mutta kello tikittää.

IRTOLAISEN ERIKOISHAASTATTELUSSA: LAURA SOLANKO TEKSTI JA KUVA: KASPERI LAVIKAINEN · KUVITUS: ELINA MARTTILA

Irtolainen soti valtamedian skuuppihakuista journalismia vastaan ja selvitti, mikä on Venäjän talouden tämänhetkinen tilanne. Kävimme haastattelemassa Suomen Pankin siirtymätalousyksikön vanhempaa neuvonantajaa Laura Solankoa. Ukrainan kriisiä ovat rajakahakoiden lisäksi varjostaneet jatkuvat uhittelut pakotteista ja vastapakotteista. Dramaattisin shokki tuli kuitenkin yllättävältä suunnalta, kun OPECin öljyntuottajamaat aloittivat omaehtoisen öljyn hinnan polkemisen globaaleilla markkinoilla. Venäjän kansantalous nojaa öljyn 100 dollarin barrelihintaan, joten ei ihme kun taloussivujen uutisotsikot täyttyivät kriisipuheesta. Vaikutti siltä, että OPECin öljysheikit olivat omaa etua tavoitellessaan antaneet Venäjälle pahemman tärskyn kuin länsimaat. Ainejärjestölehtikentän analyyttisimman julkaisun titteliä hamuten Irtolainen kävi haastattelemassa Laura Solankoa (VTT). Solanko on vanhempi neuvonantaja Suomen Pankin siirtymätalouksien tutkimuslaitokselle, joten kaikin puolin pätevä tarjoamaan vastauksia lukijakunnan kysymyksiin.

mmärtääksemme paremmin Venäjän todellisia ongelmia on kuitenkin käännettävä katse menneisyyteen, historian sivupeiliin. Neuvostoliiton romahduksen raskauden kaikki tietävät; Venäjä toipui siitä oikeastaan vasta vuodesta 1999 eteenpäin. - 1999-2008 Venäjän talous kasvoi BKT:lla mitattuna seitsemän prosenttia vuodessa. Se on taloushistoriassa huomattavan pitkä ja huomattavan nopea talouskasvun kausi. Venäjä vaurastui. Sen rooli ja asema monennäköisissä asioissa koheni, Laura Solanko kertoo. Nousukausi tyrehtyi globaaliin finanssikriisiin. Sekä Suomen että Venäjän BKT:t sukelsivat yhtä lailla noin kahdeksan prosenttia alaspäin. Venäjän onneksi koitui öljyn hinnan nopea palautuminen kriisiä edeltäneelle tasolle. Musta kulta ja valtion vahvat tukitoimet nostivat maan lamasta. Lopullinen prognoosi ei kuitenkaan ole ruusuinen. - Toipumisen jälkeen 2010 alkaen Venäjän talouden kasvu on ollut positiivista ja selvästi vahvempaa kuin Suomessa. Mutta se on koko ajan hidastunut. Ollaan tultu neljästä kolmeen ja kahteen ja yhteen ja nyt viime vuonna noin puoleen prosenttiin. Sillä että kasvu on hidastunut ei ole mitään tekemistä pakotteiden eikä Ukrainan eikä öljyn hinnan romahtamisen kanssa, Solanko selittää. Todellinen ongelma piilee Venäjän rakenteissa ja instituutioissa. Korruptio, oikeuslaitoksen ja lakien puutteet ja muut ”pelin sääntöjä” mutkistavat ongelmat takaavat sen, ettei Venäjä saa taloudesta samalla tavalla irti kasvua. Solanko toteaa, että Venäjän tilanne on tässä suhteessa ollut aina heikko, mutta sitä kompensoi pitkään raaka-aineiden viennistä saatu tulonvirtaus. Tämä tulonvirta ei elpynyt laman jälkeen. Uusi nousukausi olisi vaatinut raaka-aineiden hintatason nousua, mutta vuoden 2010 jälkeen hinnat, öljy mukaan lukien, pysyivät samoissa lukemissa. - Plus politiikkatoimet ovat järjestään menneet väärään suuntaan, jos ajatellaan että tavoite olisi hyvin toimiva talous. On entistä enemmän korostettu valtion roolia ja sääntelyä ja entistä vähemmän annettu markkinoille tilaa toimia, Solanko kertoo. PAKOTEPOLITIIKKAA Venäjän rakenteelliset heikkoudet selittänevät ainakin osittain sitä, että maan talous on riippuvaisempi Euroopasta kuin toisin päin. Tämä rajaa Putinin hallinnon mahdollisuuksia pakotteiden suhteen. Yleiskatsauksella uutisotsikoista näkee, että siinä missä länsipakotteet ovat keskittyneet hallintoa lähellä oleviin henkilöihin ja tiettyihin avainyrityksiin, Venäjä tekee pakotepolitiikkaa elintarvikkeilla. - Venäjä ei ole muita vastapakotteita asettanut, eikä hirvittävän vakavasti ole sellaisesta keskustellutkaan. Mikä osittain kertoo siitä, että mielikuvitus loppuu vähän kesken siinä, että mitä sellaisia pakotteita Venäjä voisi asettaa, jotka sattuisivat meihin enemmän kuin heihin itseensä. Venäjällä on yritetty korvata elintarviketuontia kotimaisella tuotannolla, missä Solangon mielestä ehkä osittain onnistutaankin. Ukrainan ja Valko-Venäjän

läpikulkeva salakuljetus pois lukien venäläiset meijerit ja lihanjalostajat hyötyvät tilanteesta. Toisaalta pitkällä aikavälillä tuotantoketjun rakentaminen vaatii vuosia eikä kuukausia. Solanko arvelee, että sijoittajat tuskin pitävät kannattavana tehdä niin suuria sijoituksia, jos tuontirajoitteiden voidaan ajatella poistuvan vuoden, puolentoista kuluttua. Haastattelun aikoihin oli myös ehdotettu venäläispankkien sulkemista Swift-järjestelmän ulkopuolelle. Maksujärjestelmän sulkeminen estäisi pankkien välisen rahaliikenteen lisäksi myös jokapäiväiset korttiostot. Venäjä pystyisi korvaamaan Swiftin, mutta vain vaivalloisesti. Maksujärjestelmän voisi esimerkiksi vaihtaa kiinalaiseen UnionPay’hin, mutta sekin vaatisi aikaa ja sillä olisi omat kustannuksensa. - Isot pankit voivat tehdä sopimuksia etenkin kiinalaispankkien kanssa, ehkä Rion ja osin muidenkin BRICS-maiden pankkien kanssa, että hoidetaan maksut sitä kautta. Mutta kyllä sillä olisi näkyviä ja tuntuvia vaikutuksia, Solanko pohtii. Siinäkin tapauksessa, ettei Swift-uhkaus koskaan toteudu, sillä on silti painoarvoa. Solanko korostaa sitä, että pakotepolitiikassa on kyse myös rahoitusmarkkinoiden odotuksista. Mikäli uhka pakotteesta vaikuttaa vähääkään varteenotettavalta, sijoittajat alkavat karttaa kohdetta. RAHAMARKKINOILLA RATISEE Markkinoiden toiveet ja pelot konkretisoituivat myös loppuvuonna, kun öljyn hinnan roima lasku sai sijoittajat epäilemään Venäjän rahatalouden kestokykyä. Viime kesään verrattuna rupla on tosiaan menettänyt noin puolet arvostaan verrattuna euroon, mutta romahduksesta huolimatta nykytilanne vaikuttaa suhteellisen vakaalta. Dramaattisia muutoksia ei viime viikkoina ole nähty. - Alkuvuoden ajanhan se [rupla] on euroa vastaan ollut suurin piirtein samalla tasolla, merkittävästi heikentynyt. Päivittäiset vaihtelut ovat isoja ja voi hyvin olla että ne tulevat olemaan isoja. Se, että mistä tästä mennään eteenpäin riippuu hyvin monista asioista, etenkin öljyn hinnan kehityksestä, Solanko muistuttaa. Päivittäiset vaihtelut ovat isoja ja ruplan kurssi voi heilahtaa rajusti, etenkin jos öljyn hinta tekee yllätyskäännöksen. Ruplan devalvaatio aikaansai myös melkoiset 15 %

inflaatiolukemat, kun yhdellä ruplalla saikin entistä vähemmän tuontitavaraa. Tuonti muuttui kalliimmaksi, mikä johti muun hintatason nousemiseen. - Jos olettaa, ettei ruplan valuuttakurssi valtavasti enää muutu, niin inflaatio todennäköisesti vielä nousee muutaman kuukauden ajan ennen kuin viime vuoden lopun heikkenemisen vaikutukset menevät läpi, mutta varmastikin vuoden loppua kohti se kyllä hidastuu merkittävästi. Luottokriisiksi tilanne ei vaikuta kehittyvän nykytilanteen vallitessa. Ruplan syöksyn vallitessa mediassa muun muassa spekuloitiin Venäjän mahdollisesti lopettavan ulkomaisen

”

ONGELMAHAN ON KAASU. JA KAASUKIN ON ONGELMA VAIN PIENELLE .. OSALLE EU:N JASENMAITA.

velanmaksun tai asettavan pääomakontrolleja valuuttavarantojen tyhjentyessä. Solanko ei pidä toimenpiteitä todennäköisinä. - Valtiohan ei ole velkainen. Velkaisia ovat muutamat suuret yritykset, mutta niistäkin hyvä osa on sellaisia joilla on merkittäviä valuuttatuloja. Lisäksi vaikka sanktiot kieltävät uusien lainojen tekemisen, vaikeuksissa olevat venäläisyritykset pystyvät varmaankin sopimaan maksuaikatauluista. Pankkikriisiksi tilanne ei kehkeytynyt, vaikka valuutan devalvaatio ja koko talouden hidastuminen aiheuttavat Venäjän pankeille ongelmia. - Pankkeja pääomitetaan uudelleen, koetetaan saada sitä korkotasoa alas, tilapäisesti höllennetään kirjanpitovaatimuksia. Mikä on kaikki standardikamaa, mitä tahansa keskuspankki meikäläisellä ajattelulla tekisi, Solanko selostaa. Aika näyttää, miten keskuspankin toimet tepsivät. Käytännössä rahapolitiikka riippuu kuitenkin siitä, kuinka vakaana tilanne kehittyy. Uusi öljyn hinnan romahdus esimer-

”

Kuvan kartassa Venäjän kaasuputket. Taulukossa Venäjän öljyn tärkeimmät vientimaat.

kiksi sekoittaisi pakan uudelleen. Venäläisen pankkisektorin erikoisuus on kuitenkin se, että valtio omistaa siitä yli puolet. - Ja valtio ei tule päästämään omia pankkejaan nurin. Siinä mielessä se koko sektorin laajuisen pankkikriisin todennäköisyys on pienempi. Valtion omistus on tällaisissa yllättävissä kriisitilanteissa etu; se luo vakautta niin kauan kuin valtiontalous on kohtuullisen hyvässä kunnossa. Vaikka Venäjän valtiontalous ei ole kaatumistilassa, kasvunäkymät eivät ole lupaavat. Valtiovarainministeriö on ilmoittanut 10 % leikkaukset tämän vuoden budjettiin. Puolustuksesta ja sisäisestä turvallisuudesta ei aiota tinkiä, joten jäljellä jää koulutus, terveydenhoito ja investoinnit. Pitkällä aikavälillä tällaisessa leikkauspolitiikassa sahataan omaa jalkaa, koska juuri nämä ovat ne sektorit, joista kasvua syntyy. Solanko kuitenkin arvioi, että olisi aikamoinen ihme, jos puolustus ja sisäinen turvallisuus jäisivät lopulta täysin pois säästötalkoista. KAASUHANOISSA SUHISEE Jo kauan ennen Ukrainan kriisiä EU:ssa pohdittiin energiariippuvaisuuden vähentämistä Venäjästä. Konflikti teki aiheen taas ajankohtaiseksi ja unioni kokoontui 6. helmikuuta Riikaan

suunnittelemaan Euroopan energiaunionia. Solanko itse pitää EU:n energiakeskustelua onnettomana. Kun puhutaan energiapolitiikan yhtenäistämisestä, niin ei edes avoimesti myönnetä olevan huolissaan Venäjän maakaasusta. Asiaa muutenkin monimutkaistavat jäsenmaiden eri intressit. - Ei kukaan tule olemaan suuresti huolissaan siitä, että me tuomme merkittävän määrän raakaöljystä, merkittävän määrän raskaasta polttoöljystä, kivihiilestä. Nämä eivät ole ongelmia. Ongelmahan on kaasu. Ja kaasukin on ongelma vain pienelle osalle EU:n jäsenmaita. - Vaikea nähdä mikä olisi esimerkiksi Portugalin ja Latvian yhteinen intressi Venäjän tulevan kaasuntuonnin osalta. Solanko myös korostaa, että asiassa on lainsäädännöllisiä ja periaatteellisia ongelmia. Käytännössä kauppa perustuu EU:ssa yksityisten energiayhtiöiden toimintaan, vaikka Venäjällä Gazprom onkin selkeästi valtion kontrollissa. Esimerkiksi väläytetty ajatus siitä, että EU-maiden pitäisi jakaa toisilleen tietoa kaasusopimuksistaan, tarkoittaa käytännössä sitä, että yksityisyrityksiä velvoitettaisiin jakamaan toisilleen salaisia kauppasopimuksia. EU:n kaltaisessa oikeusvaltiojärjestelmässä se ei onnistuisi ilman mittavia järjestelyjä.

KATSE AASIAAN Nykyistä vuosisataa on povattu Aasian vuosisatana, joten lienee hyvä tiedustella tutkijan mielipidettä Venäjän suhteista Euraasian unioniin (EAEU) ja Kiinaan. Olisiko niistä EU:n korvaajiksi? - Ensinnäkin Euraasian unioni on markkina-alueena pieni. Ne taloudet ovat pieniä. Niiden osuus Venäjän ulkomaankaupasta on hyvin pieni eikä se tule kasvamaan, Solanko selittää. Tärkeimmät vientimarkkinat Venäjälle ovat EU, Kiina, Japani ja Yhdysvallat. Solanko selittää, että Euraasian unioni on perusteiltaan poliittinen, mutta se tietenkin auttaa poistamaan esteitä kaupankäynnille. On lisäksi epätodennäköistä, että unionin toiminta syvenisi nykyisestä tulliliitosta. - Siellä ollaan nyt niin paljon erimielisiä muun muassa Ukrainan vastaisista pakotteista. Solanko kuitenkin uskoo, että Euraasian unionista tullaan vielä kuulemaan useasti poliittisessa keskustelussa. Vallitseva ajatus on, että se voisi toimia poliittisen dialogin toisena osapuolena, jos kerran Venäjän kanssa ei voida neuvotella. Kaavaillun lähestymistavan tehoa voi vain arvella. Kaasuhanojen kääntäminen Kiinaan taas on tutkijan mielestä vääjäämätöntä, itse asiassa sen olisi kaiken järjen mukaan pitänyt jo tapahtua. - Venäjä on energiaviennissään toivottoman riippuvainen yhdestä markkina-alueesta, mikä ei minkään normiajattelun mukaan ole fiksua. Sillä on vieressään maailman suurin talous, joka käyttää valtavat määrät energiaa ja se ei vie sinne mitään, Solanko selostaa. Venäjän ja Kiinan kahdenväliset suhteet ovat mutkikkaat. Kiina on teknisesti taitavampi ja kansainvälisesti vaikutusvaltaisempi kuin Neuvostoliiton manttelinperijä. Solanko karrikoi, että suomalaistenkin suhtautuminen Viroon olisi varmaan hankala, mikäli maasta olisi kasvanut suurempi talousalue ja houkuttelevampi sijoituskohde kuin Suomesta. Mutkikkuutta kuvaa sekin, että kiinalaiset pankit ovat rahoittaneet venäläisiä yrityksiä vähemmän kuin mitä kuviteltiin puoli vuotta sitten. Ylipäätänsä kiinalaiset tietävät, että pelaavat paremmilla korteilla. Esimerkkinä Solanko antaa myös Sila Sibiri -kaasuputken, jonka rahoituksen venäläiset uskoivat saavan kiinalaisilla ennakkomaksuilla. Odotus ei ollut perusteeton, koska kiinalaiset olivat toimineet näin esimerkiksi Kazakstanin kohdalla. Kiinalaisille järjestely ei kuitenkaan käynyt, joten Venäjän täytyy hankkia rahoitus muualta. - Kiinan merkitys tulee kasvamaan, mutta Kiina toimii vain siten että se maksimoi omia etujaan. Ja Eurooppaa ajatellen kyllä jatkossakin

tulee olemaan siten, että raaka-aineet virtaavat idästä länteen ja raha virtaa lännestä itään, Solanko kertoo. Kiinan talousihmettä vaivihkaisempi muutos kansainvälisissä suhteissa oli BRICSin kehityspankin kehittely. Viime kesänä johtavien siirtymätalouksien valtionpäämiehet, Putin mukaan lukien, julkistivat vaihtoehtoisen rahoitusorganisaation IMF:n ja maailmanpankin rinnalle. Solanko näkee BRICSin pankin ja Kiinan vastaavien kehityspankkien ja vakiintuneiden Bretton Woods -organisaatioiden erona jälkimmäisten selvän poliittisuuden. Maailmanpankilla ja IMF:llä on jonkinlainen ajatus siitä, mikä on hyvää politiikkaa ja mitä pelisääntöjä pitäisi noudattaa.

”

KIINAN MERKITYS TULEE KASVAMAAN, MUTTA KIINA TOIMII .. VAIN SITEN ETTA SE MAKSIMOI OMIA ETUJAAN.

”

Vaihtoehtoiset pankit taas ovat aiemmin tyytyneet lähinnä lainoittamaan järkeväntuntuisia projekteja ilman aatteellisia tarkoitusperiä. Tämä voi typistää niihin osallistuvien valtioiden lukumäärää, mutta Solanko ei sivuuttaisi uusia rahoituslaitoksia aivan heti. - Tuskin niistä globaaleja tulee samalla lailla kuin Bretton Woodsin instituutioista. Mutta ei niitä vähätellä sovi. Ne voivat ajan kanssa kasvaa merkittäviksi kehityspankkilaitoksiksi. Joka tapauksessa tullaan seuraavien vuosikymmenien aikana näkemään, että Kiinan yuanin kansainvälinen käyttö tulee lisääntymään. Yuan voi siis aivan hyvin yleistyä reservi- ja laskutusvaluuttana. Jos näin tosiaan tapahtuu nykyisten mahtivaluuttojen eli punnan, euron, jenin ja dollarin asema heikentyy. - Mutta ei tässä kuviossa missään ole mitään roolia Venäjän ruplalle, Solanko sanoo.

TULEVAISUUDENKUVIA Valistuneenkaan kommentaattorin, saati sitten Irtolaisen toimittajan, on vaikea lähteä arvioimaan tilanteen kehitystä. Solanko tuo hyvin esille sen kuinka Ukrainan kriisi on politisoinut tilanteen. Kehiteltävien pakotteiden ja vastapakotteiden kierroksia ei voi ennustaa, eikä öljynkään hinnan uusi romahdus ole mahdottomuus. - Kaikki mitä Venäjän taloudelle tänä vuonna tapahtuu riippuu paljon siitä mitä näille ulkoisille tekijöille tapahtuu. Jos oletetaan, että öljyn hinta jää siihen missä se nyt on ja jos oletetaan ettei tässä geopoliittisessa tilanteessa tapahdu muutoksia, tänä vuonna Venäjän talous supistuu rajusti 4-5 %, tutkija selittää. Suomen kannalta asianlaita herättää kysymyksiä – Venäjän merkitystä taloudellemme mitataan kuitenkin vuosisadoissa eikä kvartaaleissa. Solanko muistuttaa, että idänviennin mahdollisuudet vähenevät pelkästään Venäjän taloudellisen ahdingon myötä, eikä tilanne parane lähivuosina. - Supistuminen voi hyvin jatkua vielä ensi vuonna ja senkin jälkeen on luvassa vain hyvin pientä kasvua. Sijoittajien silmissä Venäjä on selvästi tahriintunut. Standard & Poor’s ja Moody’s laskivat Venäjän roskalainaluokkaan eikä yhtä luokkaa ylempänä Fitch ole missään mielessä positiivinen omissa ennusteissaan. Solangon mielestä tämän mielikuvan muuttaminen ei tapahdu hetkessä. On vaikea olla eri mieltä. Samaan aikaan on todettava, että Ukrainan kriisistä huolimatta Suomen ja Venäjän, Euroopan Venäjän taloudelliset suhteet eivät ole muuttuneet niin radikaalisti kuin uutisotsikoista voisi päätellä. Energia sitoo Euroopan unionia ja Venäjää jatkossakin toisiinsa eikä kummallakaan osapuolella ole ollut tätä kirjoittaessani kanttia asettaa aidosti raskaita pakotteita. Annetaan viimeinen sana kuitenkin erikoishaastattelun asiantuntijalle. - Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että talous seuraa politiikkaa eikä toisin päin. Se on hyödyllinen muistutus etenkin ekonomisteille, mutta myös ihan kaikille.

O$AKEPALSTA TEKSTI: JYRI LAVIKAINEN

Pitkän tähtäimen sijoittaminen yleensä perustuu talouden fundamenttien tulkitsemiseen ja yritysten kykyyn toimia markkinoilla. Liikevoittoaan jatkuvasti kasvattavan yhtiön osakkeen arvostus kohoaa, koska se kykenee antamaan omistajilleen entistä suurempaa tuottoa heidän sijoittamalleen pääomalle. Lyhyellä aikavälillä osakemarkkinoita hallitsevat kuitenkin aivan toisenlaiset voimat. Pelko, kauhu, himo ja usko – pörssikurssien edessä ihminen on alastomimmillaan. Maailmalla juhlittiin, kun Euroopan keskuspankki päätti massiivisesta joukkovelkakirjojen osto-ohjelmasta. Ettekö huomanneet? Lukematon määrä piensijoittajia kasvatti omaisuuttaan, kun isojen poikien rahat vyöryivät hyökyaallon lailla osakkeisiin. Pullakahveja laitettiin kiehumaan ja samppanjapullot poksahtelivat.

EKP ryhtyy päätöksensä mukaan maaliskuussa taikomaan tyhjästä vastasyntynyttä rahaa, joka ennen pitkää, näin uskotaan, löytää uuden kotinsa pörssistä. Pitkällä aikavälillä osakkeet ovat näet tuottoisin sijoitusmuoto. Sijoittajat reagoivat EKP:n päätökseen välittömästi, koska he uskovat kurssien nousevan tulevaisuudessa. Super Marion painokoneet laulavat vielä lokakuussa vuonna 2016, mikä herättää toiveita arvostusten vahvistumisesta ainakin siihen asti. Elvytyspaketti oli myös odotettua laajempi, mikä herätti innostusta sijoittajissa. EKP antoi vahvan signaalin aikomuksistaan tehdä kaiken tarvittavan meidän salkkujemsiis Euroopan tulevaisuuden puolesta! Me sijoittajat pidämme vahvoista signaaleista! Euroopan taloudellisessa tilanteessa ei silti yhdessä yössä tapahtunut mitään muutosta ja polku rikkauksia kohti on vaaroja täynnä. Voi sitä ihokkaiden repimisen määrää, jos Kreikka onnistuu tämän jotenkin tyrimään. Ja sitten on vielä tuo Putin. Mikseivät he voi antaa meidän rikastua rauhassa?

.. PUTIN KASKEE, TALOUS TOTTELEE? TEKSTI: JYRI LAVIKAINEN · KUVITUS: ELINA MARTTILA

ladimir Putinin on sanottu pitävän talouspolitiikkaa epäkiinnostavana. Hän ei koskaan ole osoittanut erityistä perehtyneisyyttä Venäjän talousongelmien ratkaisuun. Silti hänen valtakautensa on johtanut ennennäkemättömään talouskasvuun Venäjällä aina viime vuoteen asti. Kontrasti 1990-luvun kaaokseen on valtava. Silloin maa vajosi paikoitellen vaihdantatalouteen, palkkoja ei maksettu, eikä veroja kyetty keräämään. Suomen eturivin Venäjä-asiantuntija Pekka Sutela kävi televisiossa kertomassa, että maa oli vaarassa hajota osiin. Sen sijaan Putinin kaudella Venäjän BKT on kaksinkertaistunut ja valtionvelkaa lyhennetty. Edes vuoden 2008 finanssikriisi ei pysäyttänyt karhun juoksua. Putinia ei tästä ole välttämättä kiittäminen, sillä talousasioita ovat aina hoitaneet muut. Kasvaneet öljytulot oli kerätty kansalliseen vakausrahastoon taitavan ja arvossa pidetyn talousministeri Aleksei Kudrinin johdolla. Venäjä oli palannut takaisin kasvu-uralle jo silloin, kun länsimaissa vasta alettiin ymmärtää tilanteen vakavuus. Kudrin joutui jättämään pestinsä vuonna 2011, kun uusi presidentti Medvedev pyrki eroon mahdollisista haastajista. Vallan ytimeen ovat jääneet vain Putin sekä jeesmiehet. Vaikka talouspoliittisten kysymysten ratkaisuun olisi jollakin kiinnostusta, valtaa ongelmien ratkaisuun ei välttämättä ole. Krimin peruskorjauksen rasittamaa budjettia on esimerkiksi rahoitettu ryöstöretkellä kansalliseen eläkerahastoon.

Tapaus johti päätöstä Facebookissa kritisoineen varatalouskehitysministerin potkuihin. Talous on Putinin ajattelussa alisteinen suurpolitiikalle. Krimin liittäminen Venäjään oli yksinkertaisen laskutoimituksen tulos. Venäjä oli vaarassa menettää sotilaallisen asemansa Mustallamerellä. Sitä ei voitu sallia, hinnasta viis. Venäjän talous voi kärsiä sanktioista vuoden tai vaikka viisi, mutta Krim kuuluu Venäjälle ikuisesti. Sanktiot eivät siksi ole Putinille ongelma. Venäjän asettamia vastapakotteita perusteltiin jopa niiden hyödyllisyydellä. Hallituksen asetus puhui vain Venäjää suojaavista toimista. Ne kohdistettiin aloihin, joissa hallituksen mukaan kotimainen teollisuus voi korvata menetetyn tuonnin. Asia on esivallalle näin yksinkertainen: jos markkinarako avautuu ja kotimaisia tuottajia käsketään täyttämään se, näin tapahtuu. Kotimainen teollisuus vahvistuu ja työpaikkoja syntyy. Yksityiskohdilla ei ole mitään merkitystä. Norjalaista lohta tuotiin sanktioita edeltävänä aikana Venäjälle noin kymmenkertainen määrä kotimaiseen tuotantoon verrattuna. Mutta Jäämeri on täynnä kalaa, eikö vain? Valittevasti kalan matka kauppojen hyllyille on pitkä ja vaivalloinen. Tarvitaan suuri kalastuslaivasto, suuri määrä nykyaikaisia kalanjalostuslaitoksia, pakastettuja varastoja ja edistynyt jakeluverkosto.

Venäjällä ei ole mitään näistä, eikä niitä hetkessä sinne järjestetä. Venäläisen kalan sijaan kaupoille on päätynyt valkovenäläisiä katkarapuja. Sama ongelma on muillakin teollisuudenaloilla. Käytännössä tuontia korvaava teollistuminen ei ole onnistunut juuri koskaan. Massiivinen kilpailukykyisten firmojen esiinmarssi vaatisi hyvän hallinnon, joustavat markkinat, tehokkaat instituutiot sekä muita markkinaliberaaleja fantasioita. Hallinnon vastaus on näiden antiteesi. Se joutuikin muokkaamaan sanktioita pian vähin äänin, kun selvisi, ettei maassa kyetä valmistamaan esim. laktoositonta maitoa. Perunoitakin on vaikea viljellä, jos ei saa siemenperunoita mistään. Hallituksen talousosaamisesta kertoo vastaus oman politiikkansa seurauksiin. Luonnollisesti juustohyllyt alkoivat tyhjentyä ja ruuan hinta lähti välittömästi nousuun. Hallitus syytti ”spekulantteja” hinnannousuista (kuten myös myöhemmin ruplan syöksystä), ja jonkinlaisia suunnitelmia hintojen valvonnasta esitettiin. Joulukuussa presidentti allekirjoitti uuden budjetin, joka olisi tasapainossa öljyn hinnan ollessa 100 Yhdysvaltojen dollaria barrelilta. Ehkä öljyn hinta nousee sinne, jos sitä tarpeeksi painokkaasti käskee?

alumni

Irtolainen haastattelee tason alumneja työelämässä

HEIKKI RAUHALA, .. NUORISOTYON SUUNNITTELIJA TEKSTI: SAMPSA KONONEN

eikki aloitti talous- ja sosiaalihistorian opinnot säästellä. Muutaman kuukauden työnhaun jälkeen vuonna 2004. Perusopinnot hän on suorittanut Heikki sai nykyisen työpaikkansa, eli melko pian myös taloustieteestä, yhteiskuntapolitiikasta, valmistumisensa jälkeen. valtio-opista ja kehitysmaatutkimuksesta. Lisäksi Heikki työskentelee suunnittelijana verkkonuorisohän on käynyt opettajan pedagogiset opinnot, joten työn valtakunnallisessa kehittämiskeskuksessa Verkessä, valmiudet löytyvät myös historian ja yhteiskuntaopin joka on yksi opetus- ja kulttuuriministeriön asettamista opettajaksi. Gradunsa Heikki teki 1970-luvun peruskounuorisotyön palvelu- ja kehittämiskeskuksista. Työpaiklu-uudistuksesta. ka sopii Heikille, sillä hän oli kiinnostunut nuorisotyön Valtiotieteellisen opinnoista Heikki näkee parhaina asiantuntijatehtävistä. Verke on verrattain pieni, puolina suurien kokonaisuuksien hahmottamisen ja viiden työntekijän organisaatio joka toimii Helsingin yhteiskunnan toimintamekanismeja ymmärtämisen. kaupungin nuorisoasiainkeskuksen alaisuudessa, Myös kirjoitustaito kehittyy valtiotieteen opinnoissa vaikkakin itsenäisenä organisaationa. Käytännössä kuin itsestään, sillä sitä joutuu tekemään niin paljon. Verke toteuttaa verkon kautta tapahtuvan nuorisotyön Nämä kyvyt korostuvat Heikin mukaan työelämässä. kehittämistä esimerkiksi koulutus- ja konsultointitehtäKolikon kääntöpuolella on yhteistyötaitojen ja käytänvissä. Verken työntekijät eivät ole suoraan tekemisissä nön työelämätaitojen opetuksen puute. nuorten kanssa, vaan opastavat ja ohjaavat tavallisia Opintoihin liittyvä vinkki Heikiltä liittyi kvantitatiinuorisotyöntekijöitä ympäri maata. visten taitojen osaamiseen. Itse hänellä jäivät kvantitaHeikin työnkuva on monipuolinen; hänen tiiviset taidot omasta mielestään hieman vajavaisiksi, työtehtäviään on mm. tiedontuotantoa, yhteydenpitoa, ja hän on sittemmin huomannut, että kvantitaitojen viestintää ja yleisesti organisaation yhteiskunnalliset osaajille on kysyntää työelämässä. Hän myös arvelee, asiat. Heikin valtsikatausta näkyykin melko hyvin hänen että tulevaisuudessa tämä kehitys tulee jatkumaan. työtehtävissään. Hän kokee oman positionsa olevan Korkeakouluharjoittelun Heikki suoritti 2009 mielenkiintoisesti käytännön nuorisotyön ja strategisen Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksessa, joka lpäätöksentekotason välimaastossa. on myös hänen nykyinen palkanmakHaastattelussa vallitsevana sajansa. Vaikkei työharjoittelu suoraan teemana valtiotieteilijöiden imagossa tuonutkaan Heikille työpaikkaa, on sillä ”Tiedontuotantoa, tuli jatkuvasti ilmi monipuolisuus. ollut varmasti merkitystä nykyisen Valtiotieteen maisterin kutsuminen y h t e y d e n p i t o a , generalistitutkinnoksi ei ole kaukaa työpaikan saannin kannalta. Heikin urakehitykseen on vaikuttanut selkeästi haettu. Toisaalta tutkinnon sisältöön viestintää” hänen kiinnostuksensa nuorisotyötä pystyy itse paljon vaikuttamaan kohtaan, joka alkoi jo armeijan jälkeen esimerkiksi sivuainevalintojen kautta. lMonissa työnhakutilanteissa valtiotieteellisestä tehdyistä opettajansijaisuuksista. Heikki valmistui alkukesästä 2011 ja hän näkee valmistuneen pääaineella ei ole Heikin mielestä niin valmistumisen ja työelämään siirtymisen liitoskohdan suurta merkitystä. Oleellisempaa on, mistä teemoista on haastavana – työhakemusten kanssa Heikin strategia kiinnostunut ja mitä aiheita opiskellut. Poikkeuksiakin oli pitää rima omalle tasolleen sopivan korkeana, mutta toki löytyy, mutta valtiotieteellisestä valmistuneiden hakemusten määrässä ei Heikin mielestä kannattanut uramahdollisuudet ovat ilahduttavan monipuoliset.

henkilรถkuntapalsta

JUKKA KORTTI l

Irtolaisen vuoden ensimmäisen henkilökuntapalstan haastattelussa on dosentti Jukka Kortti. Kortti on yhteiskuntahistorian osastolla poliittisen historian yliopistonlehtorina, mutta onpahan kuitenkin kirjoittanut väitöskirjansa tasoon ja ollut tason dosentti jo vuodesta 2008.

Kuka on Jukka Kortti? ”Keski-ikäinen akateeminen pätkätyöläinen. Mähän en ole täältä valmistunut maisteriksi. Maisteriopinnot tein Oulun yliopistossa, pääaineena aate- ja oppihistoria. Sitten mä tulin tänne jatko-opiskelijaksi 2000-luvun vaihteessa, kun saimme rahaa Peltosen Matin akatemiahankkeelle, jossa olin mukana. Täällä sitten väittelin vuonna 2003. Sitten kävin New Yorkissa puoli vuotta Fulbright-stipendillä. Ja sitten tulin tänne vielä vuodeksi pariksi, minkä jälkeen lähdin tekemään sitä Ylioppilaslehden historiaa. Pari vuotta olin välissä Aalto-yliopistolla Aalto Artsissa, entisessä taideteollisessa. Nyt tulin tänne takaisin, pätkätyöhön tännekin.” Olet tason dosentti polhon yliopistonlehtorin tehtävässä. Onko se tuottanut ristiriitoja tai hämminkiä? ”No eeei, en mä ole kokenut sitä ollenkaan. Mulla tässä arjen tasolla sitä lieventää se, että mulla on työhuone täällä yläkerrassa. Sitä paitsi tätä eroahan halutaan kai lieventää, ja onhan se aika lailla lieventynytkin tässä kahden oppiaineen välillä.” Millaisia ovat tutkimusintressisi? ”Olen halunnut oikeastaan koko tutkijanurani ajan identifioitua mediahistorioitsijana. Tutkimuksissani, ovat ne olleet sitten talous- ja sosiaalihistoriaa tai poliittista historiaa, on aina ollut se media mukana. Media on kuitenkin niin laaja-alainen käsite, että sen puitteissa voi tarkastella yhteiskuntahistoriaa aika monella tavalla. Sittenhän olen opettanut mediahistoriaa täällä melkein kymmenen vuotta ja tehnyt aiheesta oppikirjankin.” Kuka on lempihistorioitsijasi? ”Jaaha… Paha kysymys. Kun itsekin olen kirjoittanut laajoja kirjoja yksin, arvostan sellaisia historioitsijoita, jotka ovat kirjoittaneet laajoja kokonaisesityksiä. Nehän ovat tyypillisesti vanhoja patuja. Ei ehkä Hobsbawm, mutta ehkäpä tuo Tony Judt, pari vuotta sitten kuollut brittihistorioitsija hänkin. Sitten myös

Mark Mazower on hyvä, häntä on teillä tenttikirjana pariinkin kohtaan.” Sinun on kuultu lausuvan teesi ”tupakka on uusi viina”. Kuulostaa sosiaalihistorian uudelta aallolta! (nauraa) ”Joo, sehän tuli tuolla mun ja Hanna Kuusen kvalikurssilla. Meillä molemmilla vaan sattui olemaan tupakkaesimerkkejä. Se oli viittaus alkoholitutkimuksen perinteeseen täällä yhiksessä, Matti Peltoseen ja muihin. Kyllähän mä tein väitöskirjani tupakkamainonnasta, ja juuri vasta tuli gradu täältä aiheesta. Leikkisästi siinä heitin, se tuli ihan täysin spontaanisti!”

”

.. .... .. ON TARKEAA, .. ETTA .. ..ON TYYLIKAS PYORA

Sinut tunnetaan myös funk-yhtye Generatorsista 90-luvulta. Pysyykö kitara vielä kädessä? ”No, en ole vielä ryhtynyt aikuiseksi ja myynyt rokkivehkeitä pois. En ole aktiivisesti soittanut varmaan viiteen vuoteen, mitä nyt vähän jotain rämpytellyt. Olen aina ollut biisintekijä, nyt siihen ei ole pitkään aikaan ollut aikaa. Jos jotkut tutut pyytäisivät soittamaan, voisin ehkä tulla. En ole sitä täysin sulkenut pois!” Sulla on aina tyylikäs habitus. Mitkä ovat tyylivinkkisi kevääseen? (nauraa) ”Jos kevättä ajatellaan, on tärkeää, että on tyylikäs pyörä. Silloin kaikki vaatteet näyttää hyvältä. Ostin viime lauantaina Helkama Oivan, ainoa Suomessa tehty merkki.” Työhuoneesi kirjahylly on vakuuttavan näköinen. McNeillien Verkottunut ihmiskunta löytyy näköjään myös. ”Joo, olin ostanut sen muuten vaan luettavaksi, ja otin sen mukaan häämatkalleni. Satuin mainitsemaan siitä täällä henkilökunnan kahvipöydässä ja siitä tuli heti juttu…”

AAVIKON LAIVAT TEKSTI & KUVA: TANELI URMAS

udyard Kiplingin mukaan kameli sai kyttyränsä - tai kyhtyränsä - kieltäydyttyään itsepäisesti työskentelemästä ihmiselle. Se oli epäreilua muille kesytetyille eläimille, joten aavikon džinni taikoi rangaistuksena kamelille kyttyrän. Näin se pystyi työskentelemään päiväkausia ilman ruokaa ja vettä, hyvittäen laiskottelemansa ajan. Kameli, tuo itsetietoinen aavikoiden taivaltaja, on eittämättä yksi merkittävimmistä eläimistä ihmisten sivilisaatioiden historiassa. Siitä todistaa jo korkein opinkappaleemme, J. R. ja William H. McNeillin Verkottunut ihmiskunta: kirjan hakemistossa hakusanan kamelit alla viitataan 17 eri kohtaan kirjassa. Miten kyttyräiset ystäväisemme ovat vaikuttaneet ihmiskunnan historiaan? Näyttäisikö maailmamme nykyään erilaiselta, jos aavikon dzinni ei olisi rangaissut ammoin tätä muinaista lakkoilijaa?

amelit luokitellaan tieteelli- KAMELIT SODASSA, USKONNOSSA JA sesti sorkkaeläinten lahkoon. POLITIIKASSA Kamelilajeja on maailmassa kaksi: kaksikyttyräinen ka- Vaikka kameli kesytettiin tuhansia vuosia meli (Camelus bactrianus) ja sitten, niiden täysi potentiaali saatettiin yksikyttyräinen kameli eli dromedaari sananmukaisesti valjastaa vasta vuoden (Camelus dromedarius). Kaksikyttyräinen 200 jaa. tienoilla, kun keksittiin toimiva kameli asuu Keski-Aasiassa, ja on nykyään satula kamelille. Innoitus saatiin ehkä äärimmäisen uhanalainen. Keskitymme samoihin aikoihin keksityistä hevosen tekstissä kuitenkin dromedaariin, joka on jalustimista. Varmaa on, että noihin aikoiyhdellä kyttyrällään pärjännyt serkkuaan hin kamelien käyttö yleistyi merkittävästi. paremmin. Tässä tekstissä sanalla kameli McNeillien mukaan vuodesta 200 viitataankin yksikyttyräiseen. Varsinais- eteenpäin ainakin vuoden 1000 tienoille ten kamelilajien lisäksi kamelien heimoon vanhan maailman verkko laajentui, mutta kuuluvat eteläamerikkalaiset pikkuserkut, ennen kaikkea tiivistyi keskusalueillaan — sympaattiset laama, alpakka, vikunja ja kamelien vaikutuksesta. Lähi-itään alkoi guanako. virrata uudenlaisia kauppatavaroita niin Yksikyttyräinen kameli kesytettiinlSaharan toiselta puolelta kuin Kesyli 3000 vuotta sitten Etelä-Arabiassa. ki-Aasian aavikoiden toiselta puolelta. Kamelin kumppanuutta Arabialueet saivat nauttia alettiin hyödyntää moafrikkalaisesta kullasta ja ”Kamelit olivat nenlaisilla tavoilla: ennen turkkilaisista orjista. kaikkea kuormajuhtana islamin ensimmäisSeitsemännellä ja ratsueläimenä, mutta vuosisadalla ajanlaskun ten voittojen ainoa alun jälkeen kamelit myös maidontuottajana. Sen lantaa voitiin käyttää aineellinen perusta” osallistuivat merkittäpolttoaineena. Erityiseksi vään voimasuhteiden kamelin tekee sille ominainen kyttyrä:luudelleenjakamiseen Euraasiassa ja se koostuu pääasiassa rasvasta ja pohjoisessa Afrikassa, kun mekkalainen toimii vararavintona eläimelle. Kuten kauppias Muhammed ja hänen seuraajanKipling tarinassaan kertoo, juuri kyttyrän sa panivat McNeillien sanoin alulle uuden ansiosta kameli selviää useita päiviä sivilisaationsa, jossa sekoittuivat uskonto, ilman ruokaa ja vettä. sota ja politiikka. Muhammed yhdisti AraArabian niemimaan asukkaat har- bian heimot ennen kuolemaansa vuonna jaantuivat kamelien käsittelijöinä. Ka- 632, ja sitten se olikin menoa. Islam aloitti melikaravaanit kuljettivat kauppatavaraa voitokkaan leviämisensä. pitkiä matkoja sellaisessa maastossa, Mikä oli kamelien rooli tässä kaikessa? jossa muilla tavoilla rahtaus olisi ollut Hyvin yksinkertaisesti, McNeillien mukaan mahdotonta. Myös paimentolaiset pitivät ”kamelit olivat islamin ensimmäisten ja pitävät edelleen kameleita. Liikkuvat voittojen ainoa aineellinen perusta”. beduiiniheimot hyödyntävät kamelien Kameleilla sotajoukkojen huoltaminen oli kykyä aistia maanalaisia vesilähteitä helppoa myös aavikoilla, mikä tuotti suunantamalla niiden ensin nääntyä ja pääs- nattoman tärkeän edun muslimijoukoille. tämällä ne sitten etsimään paikkaa, missä Arabit tunsivat kamelien käsittelyn, ja tyydyttää janonsa. heillä niitä eläimiä oli.

KAMELI VS. PYÖRÄ

kielessä vain yksi sana, ’ajala, riitti kuvaamaan kaikkia pyörillä kulkevia kulkuneuvoja. Yleensä ne olivat muukalaisten käyttämiä kärryjä. Vaikka muslimimaailmaa ympäröivät sivisaatiot kyllä käyttivät pyörällisiä kärryjä, ei arabia omaksunut edes lainasanoja. Päinvastoin, syyrian sanan markavthā (monia merkityksiä, mm. pyörällinen kulkuneuvo) arabian kielen vastine markab tarkoittaa ratsastamista jollakin eläimellä.

Kamelien käytön yleistymisellä on toinenkin, yllättävä seuraus. Columbian yliopiston historian professori Richard W. Bulliet väittää kirjassaan The Camel and the Wheel (1975), että kamelit korvasivat pyörillä kulkeneet kärryt käytännössä koko alueelta Marokon ja Afganistanin välillä, imeisesti aivan viime vuosisatoihin asti. Bullietin mukaan sen todistaminen, että jotain asiaa tai ilmiötä ei jonain aikana tai jossain paikassa ollut, on jokaisen historioitsijan ENTÄ TULEVAISUUS? painajainen: seuraa alituinen kuumotus siitä, että joku joskus löytääkin Uljaat aavikon laivat osallistuivat isaineistoa, joka todistaa asian taillamilaisen maailman kehitykseen ja ilmiön kuitenkin olleen saivat arabit luopumaan siellä. pyörästä. On kuitenkin ”Onko kameleilla Kamelin ja pyörän todettava, että nyttapauksessa todistus- tulevaisuutta muualla temmin Lähi-itään on aineisto puuttumisen kuin Egyptin lomakoh- rakennettu teitä, eikä puolesta on moniislamkaan tunnu enää puolista ja vahvaa. teiden maskotteina?” tarvitsevan kameleita. Esimerkiksi menneiden Vaikka dromedaari ei vuosisatojen matkailijoiden ker-lolekaan lajina uhanalainen, on tomukset ja muslimimaailman niiden määrä laskussa. Onko kataiteen historia viittaavat siihen, meleilla tulevaisuutta muualla kuin että kärryjä ei juuri tunnettu. Roo- Egyptin lomakohteiden maskotteina? man kukoistuksen aikana esimerkiksi Kukaan tuskin tietää oikeaa Egyptissä kärryt olivat tutkijoiden vastausta. Mutta onko oikein hylätä mukaan varsin yleisessä käytössä, heidät? Kaiken sen jälkeen, mitä he mutta keskiajalle tultaessa ne vaikut- hyväksemme tekivät? tivat kadonneen täysin. Parempi olisi, jos osaisimme Yhtä lailla vaikuttaa puuttuneen varautua tuntemattomaan tulekunnossapidetty tieverkko, joka on vaisuuteen menneisyyden opeilla. tietenkin käynyt tarpeettomaksi. Lii- Suhteet kameleihin on syytä säilyttää kenteen infrastruktuurin vähentyneet ja kohdella heitä humaanisti. Jonkin kustannukset saattavatkin muuten tuntemattoman katastrofin vuoksi olla yksi tekijä lisää muslimimaail- saattaa tilanne olla joskus se, että man menestykselle, ehdottavat myös joudumme hylkäämään moottorilliset McNeillit. kulkuvälineet. Viimein on myös lingvististä eviSilloin kamelit nousevat taas denssiä. Ennen 1300-lukua arabian arvoon arvaamattomaan.

jorinat

.... .. LAAKKEITA KAAMOKSEEN

TEKSTI: JORI PYYKKÖ · KUVA: NOORA PERHIÖ

usi vuosi, uudet kujeet. Talviloma on kemisen arvoinen, unohtamatta kuitenkaan laajaa enää vain harras muisto. Luennot, eturivin näyttelijöiden kirjoa, johon kuuluvat seminaarit ja tentit ovat palanneet muun muassa Bill Murray ja Edward Norton. opiskelijoiden arkeen. Abiturientit ovat Kaipaatko vähän painostavampaa tunnelmaa? tuttuun tapaan rantautuneet Kaisaan Siinä tapauksessa David Fincherin Gone Girl on karkkipussiensa kanssa. Vuoden ensimmäiset sinua varten. Fincher on monille tuttu takavuosien kuukaudet ovat hellineet meitä pimeydellä, vesi- elokuvista Fight Club, Se7en ja The Social Network, sateella ja loskalla. Kesäksi pitäisi saada töitäkin. eikä hän tälläkään kertaa jätä katsojaa kylmäksi. Miten tätä kaikkea jaksaa taas yhden vuoden? Erityismaininta annettakoon Ben Affleckille, jonka Kaamosmasennusta kannattaa hoitaa eloku- roolisuoritus ei pilaa kokonaisuutta. vateatterissa tai kotisohvalla television edessä. Tämän vuoden joulukuussa häämöttää uusi Edellisvuosi tarjosi meille lukuisia upeita eloku- Star Wars –elokuva, jota ainakin allekirjoittanut via, joiden katsomisen ajaksi voi unohtaa kaikki odottaa pelonsekaisin tuntein. Han Solo ja deadlinet ja artikkelit. Samaten alkanut vuosilChewbacca palaavat valkokankaalle. Voiko tulee tarjoamaan valtavan määrän siitä seurata mitään hyvää? Suusilmäkarkkia, joten tenttiin lurena Terminator –fanina omaa kemista kannattaa siirtää vaikka hoitaa ”Miten tätä kaik- kaamosmasennustani seuraavalle päivälle. Seuraavaksi kuitenkin loppukesästä julkea jaksaa taas yh- kaistava Terminator Genisys ja vinkkaan teille vastuuta vältteleville akateemikoille muutamia Arnold Schwarzeneggerin paluu den vuoden?” elokuvia vuosilta 2014 ja 2015. Terminaattoriksi. Lisämausteen Vuoden 2014 elokuvista päälelokuvaan tuo Buyng-hun Lee, limmäiseksi allekirjoittaneella jäi mieleen Wesljonka rooli aikaisemmin kehumassani (Jorinat Andersonin The Grand Budapest Hotel, jonka 2/13) I Saw the Devilissä oli virheetön. visuaalinen toteutus ja musta huumori toivat Loska, pimeys ja yleinen alkuvuoden paskaelokuvalle myös läjän Oscar-ehdokkuuksia. Jo rumba ei vaikutakaan enää niin pahalta. Ihminen pelkästään Ralph Fiennesin roolisuoritus on nä- jaksaa paremmin kun on mitä odottaa.

RUNOKULMA l

saamaton nainen VEERA OJOLA

Tänään on jalkapäivä pitää kannatella koko maailmaa harteilla jaksaa tehdä samalla kyykkyharjoituksia On jo yleisesti tiedossa että vaikka pylly on kuin kaksi persikan puolikasta

rannikolla VEERA OJOLA

Tänne kun saavuin Minä haistelin, vavisin Nuori vielä olin kun ääretöntä vasten huusin Sinua en ota! En ota vaikka kuolisin! Tunsin kuinka nauroivat aallot ja nauroivat lokit Meri ei ollut minua kuullakseen Sopeutua, asettua hyväksyä kiitollisena täytyi sitten kaikki vieras

Se ei riitä, jos siinä on röpelöä sellaista höpelöä se on laiskan naisen merkki Saamaton nainen joka ei jaksa nostaa omaa painoaan joka ei huolehdi itsestään hyvästä olostaan terveydestään hiilaripäivistään Saamaton nainen oli kaunis nainen, joka ymmärsi että olisi kauniimpi jos olisi pienempi Olipa sitten laiha nainen hermostunut onneton ja uneton Nyt ei sellainen enää sovi ei laihaloinen ei hentoinen vaan tiedostava

Tehdä kodiksi

Vaan Meri ei ollut minua ottaakseen Hiljalleen, täyteen mittaan kipusin Yhä tyyntä pintaa kaipasin mutta halusin tulla jo osaksi tuntea itseni kuuluvaksi! Kerta kerran jälkeen Kahlasin kylmyytteen, suolaiseen veteen Mutta aina vain nauroivat lokit ja nauroi Meri Juurettomille tyttölöille niiden kasosille kenkilöille Eikä Meri ota minua vaikka polviani myöten olen nauravissa aalloissa

Ja niin meillä on nyt voimaton nainen joka häpeää sitä kun ei jaksa nostaa omaa painoaan kun kannattelee jo sataa muuta painoa huolehtii koko maailmasta Vahva nainen jonka päälle on istunut sata paria kiinteitä pakaroita

KUVITUS: ELINA MARTTILA

alumnisitsit ALINASSA 31.01.2015 kuvat: KASSU LAVIKAINEN

ylhäällä: Meno yltyi Alinassa paikoin kiihkeäksi. keskellä vasemmalla: Ken on fuksi ties kuinka monta vuotta sitten? keskellä oikealla: Polhon hallituksen Jesse nautti tarjoiluhommista. alhaalla: Miehet lauloivat naisille. Huhun mukaan kaikki eivät muista laulaneensa.

alumnisitsit ALINASSA 31.01.2015 kuvat: KASSU LAVIKAINEN

ylhäällä: Onnin mielestä lasi on puoliksi täynnä! keskellä vasemmalla: Kohtelias skoolaus. keskellä oikealla: Polhon pj Topi tarkkaili sitsaajia isällisesti. alhaalla: Maarit ja Jori tietävät, kuinka sitsataan.