Irtolainen 2/15 by Irtolainen

pääkirjoitus

”Ole oma itsesi. Kaikki muut ovat varattuja.” - Oscar Wilde

.. .. .. HAPEILEMATTA IRTOLAINEN l TEKSTI: JORI PYYKKÖ · KUVA: NOORA PERHIÖ

Olen kirjoittanut Irtolaisen jokaiseen numeroon viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana. Minulle on annettu vapaat kädet tekstini sisällön puolesta, ja olen käyttänyt tätä mahdollisuutta hyväkseni. Olen aina ollut oma itseni, ja samaa koskee myös Irtolaista. Lehtemme on aina ollut oma itsensä. Irtolainen on vapaa foorumi jokaiselle, jolla on jotain kerrottavaa. Oli kyseessä sitten laajempi tutkiva reportaasi, kirja-arvostelu tai pakina, ottaa lehden toimitus mielellään vastaan kirjoituksia motivoituneilta kirjoittajilta. Olemme tässäkin numerossa kunnioittaneet Irtolaisen arvoja, kun tähtireportterimme suuntasi katseensa kohti Lontoota ja haastatteli Ison-Britannian orjuushistoriaan erikoistunutta, UCL:ssa vaikuttavaa tutkijaa Nick Draperia. Henkilökuntapalstalla Antti Häkkinen kehuu oppiaineemme avoimuutta ja antaa vinkkejä aloitteleville nyrkkeilijöille. Vuoden toinen numero lähetetään myös syksyllä aloittaville fukseille. Lehden kautta fuksit saavat ensikosketuksensa tulevaan ympäristöönsä ja tästä syystä on myös tärkeää, että asiat esitetään sellaisina kuin ne ovat. Irtolainen ei kaunistele asioita, vaan se esittää asiat sellaisina kuin ne ovat. Irtolainen kehottaa myös fukseja olemaan aitoja. Me kaikki olemme läpäisseet tiukan seulan tänne päästessämme. Siitä on syytä olla ylpeä, ja paras tapa kunnioittaa itseään on olla oma itsensä.

IR TO

KANNEN KUVA

lainen

2 / 2015 Julkaisija Talous- ja sosiaalihistorian opiskelijat Taso ry

*** Päätoimittajat Kaisla Kuuskoski Kasperi Lavikainen Jori Pyykkö Taneli Urmas Ulkoasu ja taitto Anki Ahlqvist Taneli Urmas Toimituksen yhteystiedot etunimi.sukunimi@helsinki.fi

*** Kirjoittajat Sakari Heikkinen Lauri Heinonen Kaisla Kuuskoski Mea Lakso Kasperi Lavikainen Laura Maijala Henri Mikkola Lauri Mikola Veera Ojola Jori Pyykkö Onni Szeto Risto Tuomainen Taneli Urmas Kuvitus Mea Lakso Elina Marttila

*** Painos Picaset Oy 125 kpl Kannet Etukansi Anki Ahlqvist

*** Irtolainen saa HYYn järjestölehtitukea

i ketkä donkkaavat tykimmin? Irtolaisen tämän numeron kannessa poseeraa koripallojoukkue Smith Collegesta vuodelta 1895. Koripallo on yksi harvoista urheilulajeista, joita naiset ovat voineet pelata yhtä kauan kuin miehet, 1890-luvun alusta lähtien. Juuri Smith Collegessa, yksityisessä massachusettslaisessa naisten yliopistossa, pelattiin tiettävästi ensimmäinen naisten koripallopeli vuonna 1892, alle vuosi pelin keksimisen jälkeen. Smith Collegen liikunnanopettaja Senda Berenson päätti opettaa opiskelijoilleen koripalloa toiveenaan parantaa näiden fyysistä terveyttä.

Berenson kuitenkin muokkasi pelin sääntöjä, jottei pelaaminen olisi käynyt liian jännittäväksi herkkien naisten hermoille. Kuten kuvasta näkyy, naiset pukeutuivat kentälläkin riittävän siveellisiin pitkiin hameisiin. Ensimmäinen varsinainen naisten koripallo-ottelu pelattiin 21.3.1893 Smith Collegen ensimmäisen ja toisen vuosikurssin opiskelijoiden välillä. Ensimmäinen collegejen välinen naisten ottelu sen sijaan käytiin Stanfordin ja Kalifornian yliopistojen joukkueiden välillä vuonna 1896. Kannen kuva löytyy New York Public Libraryn digitaalisista kokoelmista. Kuvaaja on tuntematon.

.. SISALLYS

8 14 22 24 32

ELVYTYS, ENNUSTEET JA EPÄVARMUUS ”Finanssipolitiikka olisi yksinkertaista puuhaa, ellei...” Professori Sakari Heikkisen Taloutta & historiaa -kirjoitus pureutuu finanssipolitiikan problematiikkaan. HISTORIAN KAHLEET

Orjakauppa on aiheena läsnä myös nykyajan historiapolitiikassa. Irtolaisen erikoishaastattelussa tällä kertaa orjuushistoriaan erikoistunut tohtori Nick Draper UCL:sta.

VERENVUODATUKSEN HISTORIA Verta on vuodatettu läpi ihmiskunnan historian, mutta nykyään sen tekeminen pelastaa myös henkiä. Verenluovutuksen historiaan liittyy erikoisia asioita. VAHVEMPI, NOPEAMPI JA YLIPÄÄNSÄ PAREMPI Kuntosalit ovat tänä päivänä the place to be. Mitä kaikkea jengi tekeekään saavuttaakseet tavoitteensa? Irtolainen kertoo. UUSILLE FUKSEILLE Hei sinä, uusi fuksi! Sinä juuri! Onneksi olkoon ja tervetuloa yliopistolle! Irtolainen esittelee sinulle tuutorisi ja paljastaa Tason henkilökunnan muistoja näiden omilta fuksivuosiltaan.

14 VAKIOT:

03. PÄÄKIRJOITUS 06. AJANKOHTAISTA Uutisia yhiksestä, yliopistolta ja tieteen kentältä 11. HALLITUSTYYPPEJÄ Kysymme kysymyksiä Tason hallituksen Veeralta

24 32 12. HARJOITTELU Tässä numerossa Tilastokeskus 21. ALUMNI Marika Tammeaid Valtionkonttorista 27. JORINAT Jori ei hellitä ikinä

28. HENKILÖKUNTA Kysymme kysymyksiä tason lempeältä jättiläiseltä 35. VAIHDOSTA Laura Maijala Loughborough’ssa 35. RUNOJA JA HISTORIAKONE Koska rakastamme taidetta

alous- ja sosiaalihistorian opiskelija! Oletko miettinyt, kuka sinua edustaa? Keitä ovat he, jotka uutterasti raatavat sinun hyötysi ja hupisi eteen?

He ovat Talous- ja sosiaalihistorian opiskelijat Taso ry:n hallituksen urheat naiset ja miehet! Jos jokin asia mietityttää sinua, lähesty rohkeasti kuvan henkilöitä Teppoa, Veeraa, Elinaa, Mikkoa, Onnia, Eeroa, Meaa, Sallaa, Aleksia tai Sampsaa. Lisää tietoa löytyy Tason nettisivuilta osoitteesta http:// blogs.helsinki.fi/taso-ry/

TRENDING:

NOUSUSSA! Terveyshistoriassa korostetaan ruumiin politisointia, oli kyse sitten atomipommien syöpäaktivisteista, viktoriaanisista rokotuksista tai ranskalaisen porvarin imetyksestä 1800-luvulla.

SAMANA: Taloushistorioitsijat jatkavat Euroopan ja maailmantalouden (lue: Euroopan nousun) yleisteosten kirjoittamista. Kukaan ei edelleenkään tiedä miksi jotkut ovat rikkaita ja toiset eivät.

LASKUSSA.. Luokka-ajattelu on vähentynyt talous- ja sosiaalihistorian tutkimusvalinnoissa. Orjuusartikkelitkin liittyvät nykyään niin mediaseksikkääseen etnisyyteen.

KUVA: EI MUISTIKUVIA

tus i l l ha 015 2

O$AKEPALSTA Kotia kohti - pääoman uskomaton seikkailu

Meistä yhisläisistä voi sanoa paljon, mutta me tunnemme Marximme: pääomalla ei ole kotimaata. Herkeämättä se ujuttaa lonkeroitaan maailmalle; solmii yhteyksiä. Vain tuotto on sille pyhää, ja tuottoa sen on saatava. Tuotto pitää pääoman elossa. Mutta pääoma on myös varuillaan. Se ymmärtää sijoittamisen riskit ja tahtoo hallita niitä. Se hajauttaa ja hallitsee. Turvaa saattaa löytää osakkeista, korkopapereista, eri maantieteellisiltä alueilta ja toimialoilta, jalometalleista, jopa valuutoista. Tällä hetkellä vaihtoehtoisia turvasatamia on tavallista vähemmän, sillä joukkovelkakirjoista saatava tuotto on olematon. On esitetty arveluja, että yksi syy pörssikurssien jyrkkään nousuun ovat keskuspankkien mitättömän pienet, jopa negatiiviset ohjauskorot. Yksi sijoitusmuoto on tällä hetkellä tuottamaton, vaikka riskiä sillä voi vielä hallita. Pääoma hakeutuu siis osakkeisiin, koska se ei muutakaan voi. Kevättuulet ovatkin puhaltaneet lempeästi Euroopan pörsseihin. Helsingin yleisindeksi on vuoden alusta lähtien noussut noin viidenneksellä. Kun keskuspankit ryhtyvät nostamaan ohjauskorkojaan, asiat saattavat kuitenkin muuttua. Yhdysvalloissa näin uskotaan tapahtuvan jo tämän vuoden aikana. Pääoma alkaa etsiä tuottoa korkopapereista, sillä ylipaino arvokkaissa osakkeissa alkaa huolestuttamaan sitä. Todennäköisesti koronnostot ovat maltillisia, ja ne suhteutetaan taloudelliseen elpymiseen. Silloin korjausliikekin saattaisi olla maltillinen, jopa mitätön, jos yritysten tuloskunto kannattelisi kursseja. Pääoman määrää voidaan nimittäin säädellä. Pakan sekoittajina toimivat keskuspankit. Vaikka Yhdysvalloissa määrällinen elvytys on jo lopetettu, Euroopan keskuspankki jatkaa käteisen vetämistä taikurin hatustaan vielä yli vuoden ajan. Kotia etsivää pääomaa on nyt liikkeellä enemmän kuin aikoihin. Löytääkö se seuraavan kotinsa amerikkalaisista velkakirjoista vai eurooppalaisista osakkeista, ei kukaan tiedä. Varmaa on, että pääoman matka ei pääty koskaan. TEKSTI: JYRI LAVIKAINEN

BREAKING NEWS:

hupsista!

taso saa kiitosta vastavalmistuneilta Talous- ja sosiaalihistoria on saanut hyvää palautetta viime vuonna valmistuneilta kandeilta ja maistereilta. Opintojen ohjaukseen, opetusmenetelmiin ja opettajien kiinnostukseen opiskelijoista oltiin tyytyväisimpiä tiedekunnassa kanditasolla. Tason maisterit taas olivat tiedekunnassa varmimpia siitä, että opinnot edistivät kykyä soveltaa tietoa käytäntöön. Toisaalta tutkinnon rakenteen selkeydessä ja loogisessa etenemisessä on vielä parannettavan varaa.

Oikaisu: Irtolaisessa 1/15 sivulla 27 haastateltu alumni on nimeltään Heikki Lauha eikä Heikki Rauhala. Lisäksi kuvan krediitit kuuluvat Mikko Virralle.

lisää laajoja kandeja? Laajat kandit ovat edelleenkin tulossa. Irtolaisten saamien huhupuheiden perusteella tiedekunnan yhteisistä perusopinnoista pitäisi siirtyä vielä kattavampaan järjestelmään parin vuoden aikana. KUVA: KAISLA KUUSKOSKI

tiedekunnan profilointi herättää keskustelua Global Studies -paketti etenee tiedekunnassa, vaikkei kukaan edelleenkään tiedä mitä se sisältää. Opetus- ja kulttuuriministeriö toivoo yliopistolta painotuksia, ja tässä kontekstissa tiedekunta pyrkii sitomaan valtsikaa globaalin tutkimuksen kokonaisuuteen. Global Studies voi mahdollisesti olla tulevaisuudessa maisteriohjelma, tai sitten se ei näy opinnoissa mitenkään. Epäilevät Tuomaat pelkäävät, että paketti johtaa nykyisten oppiaineiden resurssienmenetykseen.

tason hakijamäärät nousseet

Tasoon hakevia on alustavien tietojen mukaan 211 henkeä enemmän kuin viime vuonna. Taustalla lienevät sekä uudet pääsykokeet, joissa voi hakea myös polhoon samoilla vastauksilla, että viime vuoden ennätysalhaiset hakijamäärät. Koko tiedekuntaan hakeneiden määrä on alentunut 16 prosentilla eli 842 hengellä viime vuodesta.

Merkit menivät kuin kuumille kiville Kannun merkkimarkkinoilla

” ”

187 %!

luennoilla kuultua

”” ”

Olemme tehneet syntiä ja lopun ajat ovat yllämme! Lukekaa Hayden Whitea! Sielunne vielä pelastuvat ja historiantutkimus siinä samalla. Umami tekee kaikesta viinistä taivaallista. Kuuden viiva seitsemän euronkin viini maistuu taivaalliselta kun siihen lisää umamia. Puhun siis punaviinistä.

Kun baariin menee, niin ikävä kyllä siellä näkee mitä saa. Huumeiden käyttöäkään ei kannata tunnustaa... koska se on merkki rikoksesta. Sitten tulee vielä tällainen italianjuutalainen, joka pitää luentosarjan Jerusalemissa. Siinä on symboliikkaa. 7

taloutta & historiaa

ELVYTYS, .. ENNUSTEET JA EPAVARMUUS Professori Sakari Heikkisen taloushistoriaa käsitteleviä kirjoituksia hänen Taloutta ja historiaa -blogistaan, joka löytyy osoitteesta http://blogs.helsinki.fi/talouttajahistoriaa/

inanssipolitiikka olisi yksinkertaista puuhaa, siitä, että talouskasvun ennustetaan jäävän tänä vuonna ellei siinä olisi kolmea pulmaa: suunta, mitoitus aiemmin arvioitua vaatimattomammaksi (0,5 % eikä ja ajoitus. Tämä on nähty myös viimeaikaisessa 1,2 % kuten viime syyskuussa ennustettiin). Mutta talouspoliitisessa keskustelussa, jonka vilkastumisesta tuotantokuiluarviot ovat muuttuneet nykyisen laman kiitos kuluu Aalto-yliopiston taloustieteen professorille aikana myös siksi, että arvioita potentiaalisen bkt:n Pertti Haaparannalle. Helsingin Sanomille antamassaan suuruudesta on alennettu kriisin pitkittyessä. Tämä käy haastattelussa (22.3.) hän moitti leikkauslistoihin ilmi vaikkapa vertailtaessa OECD:n tuotantokuiluarvion keskittynyttä talouspuhetta epä-älylliseksi. Omaa muutosta. Alla oleva kuvio kertoo, että vuoden 2012 elvytysmyönteistä kantaansa Haaparanta on perustellut lopulla järjestö arvioi Suomen tuotantokuilun vuosina laajasti blogikirjoituksissaan sekä Talous ja yhteiskunta 2010—2012 peräti 4 prosenttiyksikköä pienemmäksi kuin -lehdessä julkaistussa artikkelissa. Leikkauspolitiikan vielä vuotta aiemmin. puolustajat ovat korostaneet Suomen talousongelmien ”Tuotantokuilun mittaaminen on epävarmaa”, rakenteellista luonnetta, johon suhdannepolitiikka ei muistutetaan VM:n uusimmassa taloudellisessa auta. Asiaa monimutkaistaa se, että näkemys tämän katsauksessa (s. 76). Mutta selvää silti on, että Suomen hetken ja lähivuosien suhdannetilanteesta nojaa arvioon kokonaistuotanto on nyt ja lähivuosina pienempi kuin se ”tuotantokuilusta” eli siitä, kuinka kaukana bruttokanpotentiaalinen tuotanto, joka olisi saavutettavisssa olesantuote (bkt) on potentiaalisesta kokonaistuotannosta. massa olevalla työvoima- ja pääomapanoksella, ja että Tämä puolestaan riippuu sekä potentiaalisen bkt:n on suurempi kuin vielä puolisen vuotta ltuotantokuilu laskelmista että tulevasta talouskasvusta, jonka sitten ennustettiin. Makrotaloustieteen oppikirjojen arvio tuntuu muuttuvan ennuste mukaan finassipolitiikan ennusteelta. Samalla muuttuu pitäisi tällaisessa tilanteessa siis arvio tuotantokuilusta VM:n ennusteen muutos tuskin olla elvyttävää, mutta silti eli käsitys Suomen talouden Suomen finanssipolitiikka on horjuttaa leikkauspolitiikan suhdannekuvasta. tänä vuonna kiristävää (VM:n kannattajia linjaltaan Viime syyskuun taloudellikatsaus, s. 75). Talouspolitiikan sessa katsauksessaan valtioarviointineuvosto ehdotti varainministeriö (VM) arvioi, tammikuisessa raportissaan (s. l että Suomen kokonaistuotanto jäisi tänä vuonna 1,9 54), että finanssipolitiikan kiristämisestä olisi pidätprosenttia potentiaalista bkt:ta pienemmäksi ja että täydyttävä vuonna 2016. Se nojasi johtopäätöksissään kuilu umpeutuisi vuonna 2018, jolloin taantuma siis olisi VM:n syyskuiseen ennusteeseen. Kun tuotantokuilukäyrä lopullisesti ohi. Huhtikuun alussa julkistettussa talouon nyt siirtynyt vuodella eteenpäin, olisi loogista, että dellisessa katsauksessa VM on korjannut tuotantokuilu- se vaikuttaisi vastaavasti finanssipolitiikan ajoitusta arviotaan selvästi suuremmaksi — 2,8 prosenttiin. VM:n koskeviin johtopäätöksiin. arvio perustuu EU:n yhteiseen arviointimenetelmään. VM:n ennusteen mutos tuskin horjuttaa leikkauspoOECD:n ja IMF:n viimesyksyisten arvioiden mukaan litiikan kannattajia linjaltaan. ”Seuraavan hallituksen Suomen tuotantokuilu olisi tänä vuonna hieman täytyy tehdä ensisijassa leikkauksia”, toteaa ETLA:n suurempi: 3,1 % OECD:n ja 3,3 % IMF:n mukaan. toimitusjohtaja Vesa Vihriälä (HS 28.3.). Keskustelun VM:n tuotantokuiluarvion suurentuminen johtuu kohteena on hänen mukaansa ”pikemminkin niiden

koko ja ajoitus kuin se, että leikataanko”. Blogikirjoituksessaan Helpon politiikan houkutus (31.3.) Vihriälä perustelee laajemmin, miksi päättäjien ei pidä luottaa elvytystä vaativien ”seireeninlauluihin” (Vihriälän vertaus). Odysseushan vastusti seireenien petollisia houkutuksia laitattamalla miehistölleen vahaa korviin ja sidotuttamalla itsensä mastoon. Nykyiseen finanssipoliittiseen keskusteluun sovellettuna tämä voisi tarkoittaa sitä, että vaalienjälkeiset päättäjät sidotaan etukäteen leikkausohjelman mastoon ja että äänestäjien

korvat täytetään rakennepuheen vahalla. Rakenneongelmia Suomen taloudessa on, se on selvä. Väestön ikääntyminen, muita Pohjoismaita alhaisempi työllisyysaste, vientiteollisuuden rakennemuutos, tuottavuuden heikko kehitys — siinä joitakin pulmia, joita ei korjata elvyttämällä. Vihriälän ja ETLA:n kanta on, että rakenteelliset ongelmat painavat vaakakupissa enemmän kuin suhdanneluontoiset seikat. Niin paljon enemmän, että kannattaa kiristää finanssipolitiikka tuotantokuilun vallitessa eli toimia toisin kuin

makrotaloustieteen oppikirjat neuvovat. Vihriälä perustelee leikkauslinjaa myös epävarmuudella, joka koskee tulevaisuutta ja myös talouden tuotantopotentiaalia. Tällöin hänen mielestään on suurempi riski arvioida tuleva kehitys liian myönteiseksi kuin varautua pahempaan. Voihan osoittautua, että ”työttömyyden noususta vuoden 2008 jälkeen merkittävä osa voi olla rakenteellista, jolloin tuotantokuilu on työttömyysasteen muutoksen indikoimaa pienempi”. Rakenteellinen työttömyys on siis yhtä lailla muuttuva suure kuin tuotantokuilu. Ekonomistikielessä se tarkoittaa työttömyysastetta, ”jonka alapuolella oltaessa työmarkkinoille alkaa muodostua palkkapaineita” (VM 2015:4, 19). EU:ssa käytössä olevan laskentamentelmän mukaan Suomen rakenteellinen työttömyysaste (NAWRU, non-accelerating wage rate of unemployment) on 7,5 prosentin tienoilla. Yllä olevan kuvion yhtenäinen käyrä kertoo, miten rakenteellinen työttömyysaste on muuttunut vuodesta 1990 lähtien — siis muuttunut tämänhetkisen arvion mukaan. Kohta tuo arvio saattaa olla toinen. Kuviossa on kaksi muuta työttömyyskäyrää, jotka kuvaavat todellista eli tilastoitua rakennetyöttömyyttä tai osaa siitä. Tumma viivakäyrä kuvaa työ- ja elinkein-

oministeriön työnvälitystilastossa rakennetyöttömiksi laskettuja (pitkäaikaistyöttömät, rinnasteiset pitkäaikaistyöttömät, palveluilta työttömäksi jääneet ja palvelulta palvelulle sijoitetut, ks. VM 2015:4, 61—62). Näin mitattu rakennetyöttömyysaste on noussut vuodesta 2008 peräti 2,6 prosenttiyksikköä (= 68 000 työtöntä), samaan aikaan kun NAWRU on noussut vain 0,6 prosenttiyksikköä. No tämä epäsuhtahan on helppo ”korjata”: nostetaan arviota rakenteellisesta työttömyysasteesta. Työnvälitystilaston laajaa rakennetyöttömyyttä kuvaavat sarjat ovat saatavilla vasta vuodesta 2004. Sen vuoksi kuviossa on kolmas, suppeampi rakennetyöttömyyden indikaattori eli yli vuoden työttömänä olleiden määrä suhteessa työvoimaan (pisteviivakäyrä). Se muistuttaa, miten työttömyys pitkittyi 1990-luvun alun lamassa ja kuinka vaivalloista pitkäaikaistyöttömyyden alentuminen oli. Nyt tämä käyrä osoittaa taas huolestuttavalla tavalla kohti pohjoista. Lyhyen ajan työttömyys uhkaa muuttua pitkäaikaiseksi, suhdanne rakenteeksi. Tästä hystereesi-ilmiöstä Pertti Haaparanta on varoitellut. Onko se pienempi riski kuin velkaantuminen?

hallitustyyppejä

•

hei

, S U T I HALmLiksi? •

VEERA OJOLA

KUVA: ELIEL KILKKI

Varapuheenjohtaja, tasa-arvoja 1. suhdevastaava

Mikä on hallituksen näkemys vapun merkityksestä opiskelijoiden hyvinvointiin? - Vappuna korkataan kevät ja juhlitaan pimeän tenttien täyttämän talven päättymistä. Jo itse vappufiilis lisää opiskelijoiden hyvinvointia ja antaa puhtia loppukevääseen. Myös kansallinen vapaapäivä lieventää stressiä ja antaa mahdollisuuden irrottautua täysillä arjesta. Yhdessä puuhastelu raittiissa ulkoilmassa edistää terveyttä! Mikä on ollut kevään kovin juttu Tasossa? - Tason 47-vuotissynttärit olivat epäilemättä kevään tähänastisista hetkistä mieleenpainuvin tapahtuma. Sitseillä mutusteltiin kakkubuffetin suussasulavaa antia ja nautittiin tason omasta kulttuuritarjonnasta synttärinäytelmän muodossa. Jatkoilla meininki räjähti villiksi bailaamiseksi, kun Taso House Band valtasi estraadin. Olet tasa-arvovastaava. Millaisilla toimilla Taso edistää tasa-arvoa? - Taso järjestää monipuolista toimintaa, jotta sekä uudet että vanhemmat opiskelijat löytävät itselleen mielekkäitä tapahtumia. Bileiden lisäksi on ekskursioita ja leffojen katselua. Lisäksi tasa-arvoa edistää fuksien lämmin vastaanotto, jolloin heti syksyllä varmistetaan, että kaikki pääsevät meininkiin mukaan ja löytävät oman paikkansa opiskelijayhteisössä. Olet myös 1. suhdevastaava. Millaiset ovat Tason ensisijaiset suhteet? - Polho ry:n kanssa ollaan usein samassa purkissa kuin sardiinit ja purkki tunnetaan paremmin nimellä Yhis. Suhteita muihin ainejärjestöihin on huollatettu muun muassa hallitusten välisessä konferenssissa vuoden alkupuolella, sekä iskemällä säännöllisin väliajoin Alina-saliin muiden ainejärjestöjen kemuihin. 2. suhdevastaavan Mea Lakson sosiaaliset lonkerot ovat kietoutuneet jo syvälle valtsikan toimijoiden keskuuteen. Miten olet itse fuksina kokenut opiskelijaelämän Tasossa ja mitä uusilla fukseilla on odotettavanaan tulevana syksynä? - Pienessä ainejärjestössä korostuu yhteisöllisyys ja rento meininki. Mukavat ja avoimet opettajat ovat olleet positiivinen yllätys ja tehneet opiskelusta helppoa ja huoletonta. Viime syksynä Tason fuksivastaanotto oli iloinen ja mukaansatempaava ja voin luvata uusille fukseille, että hallituksen ensisijainen tavoite syksyllä on järjestää yhtä huikea meininki uusille fuksipalleroisille. Henkilökohtaisena vinkkinä suosittelen uusia fukseja odottamaan innolla ainakin valtsikan fuksisuunnistusta, sekä yhiksen fuksimökkiä.

harjoittelupalsta

TASOSTA TILASTOKESKUKSEEN TEKSTI: RISTO TUOMAINEN · KUVAT: KASPERI LAVIKAINEN

delliskeväänä voitin arpajaisissa ja sain valtsikan harjoitteluapurahan. Se ei ollut yllätys, sillä korkeimman kortin nostaminen on muutenkin aina ollut paras pelini. Harjoittelupaikan etsiminen osoittautui melko kivuttomaksi prosessiksi: olin jo aiemmin päättänyt hakea Tilastokeskukselle, ja ehdin lähettää vain kaksi muuta hakemusta ennen kuin hakuprosessi oli jo ohi ja paikka varma. Tilastokeskuksella on hyvin erilaisia harjoittelupaikkoja viestinnästä ja lehden toimittamisesta ohjelmistokehitykseen ja tietysti tilastotuotantoon. Lisäksi eri osastoilla tuotetaan hyvin erilaisia tilastoja, mikä myös lisää tehtävänkuvien kirjoa. Itse olin Työssäkäynti ja asuminen -osastolla. Työssäkäynti ja asuminen -tilasto on vuosittain julkaistava tilasto, joten kesä oli varsinaisen tilastotuotannon kannalta suvantovaihe. Omat tehtäväni liittyivätkin tuotantoa tukeviin tutkimustehtäviin. Joillakin muilla osastoilla taas harjoittelijat saattoivat ottaa osaa varsinaisten julkaistavien tilastojen laatimiseen yliaktuaarien rinnalla. Työssäkäynti ja asuminen -tilaston yksi erityispiirre on, että sen tilastot perustuvat kaiken kattaviin tietokantoihin eivätkä otantaan. Tilastotieteellä, jota olin hieman harrastanut sivuaineopinnoissa, oli siten melko vähän merkitystä tehtävieni kannalta. Näihin tilastoihin ei nimittäin liittynyt mitään satunnaisuutta: Suomessa on täsmälleen tietty määrä Bulgarian kansalaisia, joilla on suomalainen sotu, eikä siinä ole mitään estimoitavaa. Tämän vuoksi osastolla käsitellyt tilastoaineistot olivat myös melko suuria. Esimerkiksi vuodesta 1987

sähköisesti tehdyn väestönlaskennan tulokset ovat tietokantataulussa, jossa on hieman yli 120 miljoonaa riviä. Tilastotieteen menetelmien sijaan tärkeämpää olikin SQL:n hallinta. Tilastontuotanto on hyvin käytännönläheinen ja tekninen ongelma, jota ratkaistaessa korkealentoisten yhteiskuntatieteellisten teorioiden merkitys on vähäinen. Kuten teknisissä asioissa aina, työtehtävät itsessään kuulostavat ikävystyttäviltä. Esimerkiksi kiinteistörekisterin rakennustietojen vastaavuus jonkin toisen tietokannan tietojen kanssa ei äkkiseltään vaikuta teemalta, jonka parissa haluaisi käyttää nuoruutensa kesän. Kuitenkin, edelleen kuten teknisissä asioissa aina, kun asiaan uppoutuu hieman, taustalla olevan substanssi unohtuu ja käsillä oleva ongelma muuttuu kiinnostavaksi sudoku-ristikoksi. Toisaalta siinä missä substanssinsa puolesta epäkiinnostava asia voi johtaa kiinnostaviin työtehtäviin voi sama päteä myös toiseen suuntaan. Kesän aikana osallistuin myös pörssiyhtiöiden johtoa koskevan tasa-arvoselvityksen laatimiseen, mikä pintapuolisesti on valtiotieteilijän kannalta hyvin kiinnostava teema. Käytännössä oma osani oli lukea läpi 400 pörssiyrityksen vuosikertomusta ja kirjoittaa johtoryhmien jäsenten tiedot Exceliin. Omien kokemusteni perusteella organisaation suuri koko oli harjoittelun kannalta myönteinen asia. TK:lla sai seuraa 40 muusta harjoittelijasta, ja toisaalta organisaation käytännöt harjoittelijoiden suhteen olivat vakiintuneita. Tilastokeskuksella harjoittelijalle annettiin paljon tilaa itsenäiselle työlle. Se oli tietysti kehittävää, mutta toisaalta istuttuaan

pari viikkoa työhuoneessaan tuijottaen näyttöpäätettä alkaa nähdä myös yhteisöllisemmän työotteen hyvät puolet. Itse Tilastokeskukseen liittymättömänä sivuhuomiona voisi mainita, että oli jonkinlainen järkytys nähdä, millaista kuraa julkishallinnon yleisesti käyttämät tietojärjestelmät voivat olla. Esimerkiksi työtunnit merkittiin nettisovelluksella. Sen erikoisuus oli pudotusvalikko, jossa oli 3 000 valintamahdollisuutta mutta ei hakutoimintoa. Yhteenveto: 5/5, menisin uudestaan.

kirjakommentti: POHJOLAN LEIJONA Kuningas Kustaa II Aadolfia koskeva kirjallisuus ja tutkimus ovat perinteisesti keskittyneet hänen vaiheisiinsa 30-vuotisessa sodassa. Dosentti Mirkka Lappalainen käsittelee Tieto-Finlandia -palkinnon saaneessa kirjassaan, Pohjolan leijona – Kustaa II Aadolf ja Suomi 1611–1632 (2014), tämän hallitsijan kautta raikkaammasta perspektiivistä, Ruotsin modernisaation näkökulmasta. 1500- ja 1600-lukujen historiasta jo aiemmin kirjoittaneen Lappalaisen kirjassa tämä näkyy teoksen rakenteessa: kirjan yhdeksästätoista luvusta vain toiseksi viimeinen kuvaa sotaa Saksassa. Sen sijaan poliittisesta historiasta keskiössä on ehkä monille vähemmän tuttu Ruotsin kampailu Puolan kuningasta Sigismund Vaasaa, Kustaa II Aadolfin serkkua, vastaan. Tämä konflikti puolalaisia ja katolisia vastaan on kirjan kantava teema ja Lappalaisen mukaan Ruotsin modernisaatiopyrkimysten motivaattori. Aluksi vastakkainasettelun konkreettinen kehitys on tärkeässä osassa. Näistä vaiheista veikein on puolalaisten Venäjän tsaariksi lähettämä vale-Dimitri, jonka piti anastaa paikka Venäjän hallitsijana esiintymällä Iivana Julman kadonneena pojanpoikana. Poliittisesti Pohjolan Leijonassa sotia kiinnostavampaa ja keskeisempää on kuitenkin valtion ja sen vallankäytön muutos. Kirja auttaa ymmärtämään keskiajan ja uuden ajan poliittisen toiminnan eroa sekä oikeusvaltiota luoneita prosesseja. Lappalainen herättää myös pohtimaan, miten toiminnalla voi olla tarkoittamattomia seurauksia. Toisaalta lukemisen päätteeksi on helppo alkaa miettiä sitä, mikä rooli ulkoisilla ja sisäisillä tekijöillä on yhteiskunnallisessa muutoksessa. Myös talous- ja sosiaalihistorialliset teemat ovat esillä, koska muun muassa Kustaa II Aadolfin hallinnon talouspolitiikkaa käsitellään. Silti kirjan perusteella saa paremman käsityksen 1600-luvun alun murroksen sosiaalisista vaikutuksista. Kuvaukset ihmisten arkisista kohtaamisista viranomaisten kanssa kertovat hyvin yhteiskunnan ohuudesta ja siitä, miten rankkaa elämä on aikaisemmin ollut. Tämä korostaa Lappalaisen teoksen hyvää ja laajaa otetta sekä monipuolisuutta, jonka ansiosta lukija pystyy tutustumaan itseään kiinnostaviin teemoihin. Pohjolan leijona on hyvä lukukokemus. Vaikka kirja etenee hiukan aaltoillen, se on antoisa historiasta kiinnostuneille ja sitä opiskeleville. Runsaiden yksittäistilanteiden kuvaustensa takia se on mukaansatempaava ja helposti hahmotettava. Kirja on lukemisen arvoinen etenkin sen takia, että siinä on koluttuun aiheeseen uusi näkökulma – ei sota vaan yhteiskuntamuutos. TEKSTI: LAURI HEINONEN

HISTORIAN KAHLEET X

Uuteen maailmaan rahdattiin 10 miljoonaa afrikkalaista transatlanttisen orjakaupan aikana. Tuskin kukaan kieltää orjuuttamisen moraalittomuutta. Sitä vastoin orjuuden historiallisten seurausten hyvittäminen on kiistanalaisempi kysymys. Karibian maiden yhteiskunnat muodostuivat orjatalouden ympärille. Samaan aikaan esimerkiksi Iso-Britannia hyötyi orjataloudesta, vaikkei omalla maaperällä sitä hyväksynytkään. Suuri osa Länsi-Intiasta oli Britannian alaisuudessa ja britit omistivat suuren osan alueen sokeriplantaaseista ja niillä työskentelevästä orjatyövoimasta. Tästä huolimatta Britannia ei ole koskaan pyytänyt anteeksi osallisuuttaan orjakauppaan. Esimerkiksi vuonna 2007, kun orjakaupan lakkauttamisen 200-vuotispäivää muistettiin maassa, Tony Blair ilmaisi ainoastaan katumusta orjakaupasta. Sen suurempi myönnytys olisi ollut syyllisyydentunnustus, joka vuorostaan olisi mahdollistanut oikeussyytteitä ja korvausvaatimuksia. Aihe ei ole suinkaan abstraktia historiapolitiikkaa. Noin vuosi sitten Karibian yhteisö, Caricom, julkisti suunnitelman vaatia entisiltä Euroopan orjakauppavaltioilta, siis Iso-Britannialta, Ranskalta, Alankomailta, Espanjalta, Portugalilta, Ruotsilta, Tanskalta ja Norjalta, korvauksia osallisuudesta transatlanttiseen orjakauppaan. Korvauksien vaatijoille pelkkä katumuksenosoitus ei riitä, koska se ei tunnusta kaduttavan aiheen rikollisuutta. Korvauspolitiikkaan sisältyy ajatus transatlanttisesta orjakaupasta rikoksena ihmisyyttä vastaan. Kysymykseen taas siitä, miksi isien synnit ovat ajankohtaisia vielä 2000-luvullakin, vastattaisiin toteamalla kyseisen toiminnan aiheuttaneen sukupolvet ylittäviä taloudellisia ja sosiaalisia traumoja, jotka ovat edelleenkin havaittavissa Karibian yhteiskunnissa. Kauan sitten kuolleiden sukupolvien vääryyksien puntarointi kuulostanee erikoiselta suomalaiseen korvaan, mutta tilanne on toinen maissa, joissa kollektiivinen muisti on pidempi ja orjakaupan vaikutukset oletetaan tuntuvammiksi. Irtolainen otti tehtäväkseen selvittää tämän debatin perusteet. Tätä varten haastattelimme Ison-Britannian orjuushistoriaan erikoistunutta tutkijaa Nick Draperia University College Londonista.

KUVITUS: ELINA MARTTILA

IRTOLAISEN ERIKOISHAASTATTELUSSA: NICK DRAPER TEKSTI: KASPERI LAVIKAINEN · KUVA: NICK DRAPERIN ARKISTO

Kauan sitten kuolleiden sukupolvien vääryyksien puntarointi kuulostanee erikoiselta suomalaiseen korvaan, mutta tilanne on toinen maissa, joissa kollektiivinen muisti on pidempi ja orjakaupan vaikutukset oletetaan tuntuvammiksi. Irtolainen otti tehtäväkseen selvittää tämän debatin perusteet. Tätä varten haastattelimme Ison-Britannian orjuushistoriaan erikoistunutta tutkijaa Nick Draperia University College Londonista.

ohtori Nicholas Draper on vastuullisena ohjaajana University College Londonin Structure and significance of British Caribbean Slave-ownership 1763-1833 –hankkeessa ja sen edeltäjän Legacies of British Slave-ownership –projektin avainhenkilöitä. Kysyimme Draperilta missä suhteessa Iso-Britannia on rakennettu orjakaupan varaan. - Tästä on käyty hyvin polarisoitunut väittely niiden välillä, joiden mielestä orjuus oli merkityksetöntä Britannian 1700-luvun kaupalliselle ja teolliselle vallankumoukselle ja niiden, joiden mielestä Britannia rakennettiin orjien verelle, Draper aloittaa. Nyttemmin valtavirran taloustutkimus on alkanut tutkijan mukaan korostaa orjuuden merkitystä niin raaka-aineiden ja tuotantokysynnän lähteenä kuin myös luottoverkostojen kehityksessä. Monilla brittiläisillä instituutioilla, kuten Lontoon nykyisillä suurpankeilla, oli kytköksiä 1700-luvun orjatalouteen. Draper itse korostaa sitä, että yksittäisten instituutioiden kohdalla tilanne vaihtelee suuresta riippuvaisuudesta paljolti ulkopuolelle jättäytymiseen. - Mutta yleisesti ottaen mielestäni voimme sanoa, että orjuus oli tarpeellinen, muttei riittävä edellytys Britannian teollistumiseen, hän summaa. Entinen Länsi-Intia, joka vastaa nykyistä Caricomia, kärsii korvausaktivistien mielestä edelleenkin suuresti orjataloudesta. Polkuriippuvuutta korostava kanta saa ymmärrystä orjuustutkijalta. Kun Karibian maat itsenäistyivät siirtomaavallasta 1950- ja 1960-luvuilla, niitä vaivasivat sekä taloudellisen kehityksen alhainen taso että vähäinen panostus koulutukseen. Tuolloin esimerkiksi jamaikalaisista noin 6070 % oli lukutaidottomia ja brittien Länsi-Intiassa ei ollut yhtäkään yliopistoa ennen dekolonisaatiota. - Orjuuden spesifit hedelmät olivat sokerin monokulttuuri, joka heikentyi jyrkästi 1800-luvulla ja 1900-luvulle tultaessa, kulttuurillinen vieraantuminen, ja – niin väitetään – tietyt terveyteen ja mielenterveyteen liittyvät ongelmat orjuutetun väestön jälkeläisten parissa, Draper listaa. Euroopan valtioiden, eikä esimerkiksi afrikkalaisten orjuuttajaheimojen, syyllistäminen perustuukin paljolti siihen, että orjatalouden instituutioita ylläpidettiin niiden toimesta, eikä niiden vaikutuksia korjattu siirtomaavallan aikana. Vaikuttaa jotakuinkin selvältä, että Karibia kärsi ja Britannia hyötyi orjuudesta. Vähemmän selvää on taas se, miksi nykyisten päättäjien pitäisi välittää historian painolastista. Ihmisoikeusrikoksien erityispiirre on se, etteivät ne koskaan vanhennu. Tästä syystä sellaisen myöntäminen olisi riskaabelia ja samasta syystä orjuuskorvauksia vaativat korostavat transatlanttista orjakauppaa historian suurimpana rikoksena ihmisyyttä vastaan. Draperkin toteaa, että miljoonien rahtaaminen työskentelemään kunnes kuolema koittaa oli sekä laadullisesti että määrällisesti täysin erilainen versio orjuudesta kuin mitä oli ennen nähty. Ihmisoikeuspainotus nojaa tähän uniikkisuuteen. Ranskassa ajatus orjuudes-

1623

1628 1760

1760

Ensimmäiset englantilaiset uudisraivaajat saapuvat Länsi-Intiaan. Seuraavien vuosikymmenien aikana Englanti levittäytyy saarelta toiselta.

1623” – orjuutettujen kapina lopetetaan Jamaikalla. ”TACKYN SOTA Britanniasta on tullut aikakauden orjakaupan suurin vientimaa

1628 1791

1804

1791

Haitin vallankumous päättyy onnistuneesti maan itsenäistymiseen. Valkoinen vähemmistö tapetaan.

1807

Orjakaupan lakkauttaminen onnistuu vuosikymmenien aktivismin jälkeen Britanniassa. Yleisen harhaluulon vastaisesti maa ei ollut ensimmäinen tässä, vaan se kunnia kuuluu Tanskalle.

1831

jamaikan1623 orjakapina –1800-luvun alun kolmesta britti-

1832

1804

läisestä orjakapinoista verisin, pannaan aisoihin. Järjestelmän 1628ylläpito vaikuttaa epäilyttävältä. rauhanomainen

1833

1832 1833

800 000 brittiläisen orjan emansipaatio, valtio maksaa orjanomistajille 20 miljoonan punnan edestä korvauksia omistustensa menetyksistä. Suurin osa Länsi-Intiaan. Ns. oppipoikuusjärjestelmä astuu voimaan joka käytännössä jatkaa orjuutta neljän vuoden ajan.

1933

1962

1760

1807

1831

1628

1962 1981

1833

Emansipaatiota juhlitaan Britanniassa. Aloite tulee kansalaisyhteiskunnasta, joka hakee yhtenäisyyttä lama-aikoina.

1933

Britannian Länsi-Intia itsenäistyy 1981

2001

YK:n rasisminvastainen kokous Durbanissa julistaa transatlanttisen orjakaupan rikokseksi ihmisyyttä vastaan, muttei sitovasti. Kokous hajoaa muun muassa Iranin Israel-kritiikkiin.

2007

2013

2001

2013

2014

Orjakaupan lakkauttamisen 200-vuotismuistojuhla. Lontoon pormestari itkee pyytäessään anteeksi kaupungin osallisuutta järjestelmään ja Tony Blair esittää katumusta.

1623korvauksia kenialaisen Mau-Mau –kapinan Britannia tekee eloonjääneille uhreille

1628

Caricom esittää suunnitelman orjuuskorvausvaatimuksensa

2013 2014

ta rikoksena ihmisyyttä vastaan on sisällytetty lakiin toisin kuin Britanniassa, jossa ei ole asiasta konsensusta ja valtiovallan kanta on, että orjuus oli valitettavaa, mutta laillista. - Korvausaktivistit ovat haasteen edessä etsiessään tuomioistuinta, jolla on toimivaltaa tehdäkseen sen laillisen uhan toimivaksi. Haagin kansainvälisellä tuomioistuimella ei ole toimivaltaa Britannian historiallisiin tekoihin (pre-1974) eikä sen suhteeseen sen entisiin kolonioihin, Draper kertoo. Ihmisoikeusaspektia hedelmällisempää on siis pohtia orjuuden taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Draperin mielestä taloustietelijöiden ja sosiologien keskuudessa ei ole erityisemmin eriäviä mielipiteitä siitä, etteikö sukupolvet ylittävällä etuoikeutetulla tai vähäosaisella statuksella olisi merkitystä kohorttien kannalta. - Kaikista paras koulumenestyksen indikaattori meille kaikille on vanhempiemme varallisuus: ei niin että tulisi vähätellä ”paremmin suoriutuvien” yksilöiden suorituksia, mutta tämä on totta kohorttien kohdalla kokonaisuudessaan. Thomas Piketty on vastikään esittänyt, että omaisuus tuottaa millä tahansa normaalilla aikakaudella suurempia tuloja kuin palkkatulot työllisyydestä siten, että eriarvoisuus lisääntyy, tutkija latelee. Samat periaatteet pätevät myös orjuutettujen jälkeläisten kohdalla. Ensimmäiset vapaat sukupolvet 150 vuotta sitten Yhdysvalloissa ja 170-180 vuotta sitten brittien ja ranskalaisten siirtomaissa olivat vailla mitään omaisuutta tai koulutusta. Ei voida olettaa, etteikö tällä olisi jotain merkitystä 2000-luvulle tultaessa. Draper ei itse suosittele orjuuden vaikutusten kvantifikaatiota, koska se typistäisi korvauskeskustelun vain yhden hintalapun vaatimiseen. Parempi olisi tutkia järjestelmän vaikutusta yksilöihin ja instituutioihin. Hän toteaa, että toiset historioitsijat ja aktivistit näkevät asian eri tavalla. - Nämä lähestymistavat, perustuen esimerkiksi orjista otettuun työvoimaan vuosisatojen varrella, tuottavat isoja numeroita nykyarvossa. Näkemäni estimaatit rykelmöityvät triljoonan dollarin ympärille. Nuo luvut lopettavat keskustelun aika nopeasti. Mutta analyyttisesti onko se niin erikoista, että orjuuden kumulatiivinen, taloudellinen vaikutus olisi vähemmän kuin yhden vuoden bruttokansantuote Yhdysvalloissa, hän kysyy. Draperin mielestä – toisin kuin Yhdysvalloissa jossa orjuuskorvausliike on menettänyt tempoaan viimeisen 15 vuoden aikana – Cari-

comin vaatimukset ovat elävöittäneet kysymystä uudelleen. Caricomin korvausvaatimuksissa kiinnostavaa onkin, etteivät ne perustu niinkään rahalliseen sakkoon kuin sosiaali- ja terveyspoliittisiin ohjelmiin osallistamiseen. Kymmenenkohtaisessa korvaussuunnitelmissa on niin saarien alkuperäiskansan tukemista, kakkostyypin diabeteksen parantamista, lukutaidon kehittämistä kuin teknologian edistämistä.

”

ORJUUS OLI TARPEELLINEN, .. .. MUTTEI RIITTAVA EDELLYTYS BRITANNIAN TEOLLISTUMISEEN

”

- Tähän päivään mennessä eurooppalaiset valtiot eivät ole ottaneet osaa keskusteluun, Caricomin haaste on löytää vipuvaraa, jolla se pakottaa keskustelun avautumisen. Siihen voi mennä sukupolvi. Lopuksi on järkevää kysyä, miksi Caricom on ottanut orjuuskorvaukset esille juuri tällä kylmän sodan jälkeisellä aikakaudella. Korvauspolitiikkaa tutkinutta John Torpeyta myötäillen Draper uskoo, että korvauspolitikoinnin ajoittuminen näihin päiviin johtuu liberaalien demokratioiden legitimiteetin menetyksestä. Aiempi usko oikeudenmukaisen yhteiskunnan luomiseen kollektiivisen toiminnan kautta on väistynyt identiteettipolitiikan tieltä. Tutkija näkee liberaalien demokratioiden keskeisen kysymyksen siinä, miten ne suhtautuvat menneisyytensä kipupisteisiin. - Liberaalit demokratiat maksavat korvauksia, autoritaariset hallinnot eivät. Avainkysymys on se, onko menneisyyden kohtaaminen, kansoille ja yhteisöille pitkällä aikavälillä tuotetun vahingon tunnistaminen ja sitten sen vahingon korjaaminen, merkki heikkoudesta – vasemmistolaisen tunnontuska – vai vahvuudesta – kyvystä katsoa tinkimättä omaan historiansa ja sovittaa tekonsa, tutkija sanoo.

ORJUUDEN MUISTAMINEN

aloudellisen kehityksen arvioiminen ei kuitenkaan selitä puoliakaan nuivasta suhtautumisesta orjuuskorvauksiin. Sitä varten meidän tulee tarkastella sitä, miten orjuutta ylipäätänsä muistetaan Britanniassa, johon Draper suhtautuu varsin kriittisesti. - Britannia muistaa orjakaupan lakkauttamisen ja unohtaa 200 vuotta orjuutta, joka teki lakkauttamisesta tarpeellisen. Lakkauttamisen kulttuuri kyllästää maailmankuvaamme ja vaikuttaa käsitykseemme ainutlaatuisen hyveellisestä roolistamme sekä ennen että nyt. Dominoivaa narratiivia haastavat toki monet, mukaan lukien afro-karibialaisen yhteisön jäsenet Britanniassa, Draper sanoo. - Orjakaupan lakkauttaminen legitimoi ja vahvisti Britannian imperialistista tarmoa 1800-luvulla, oikeuttaen sivilisointimission Afrikassa ja muualla, hän lisää. Nykyisin tosin Liverpool on osittain perustanut kaupunkiuudistuksensa historiaansa Atlantin suurimpana orjakaupan satamana. ”Tiedostavaa” kehitystä näkyy myös siinä mielessä, että orjille omistettuja muistomerkkejä tehdään entistä useammin – tosin useasti afro-karibialaisen vähemmistön aloitteesta ja ilman viranomaisten panostusta. Entisten orjakauppiaiden muistomerkkeihin kohdistetaan myös enemmän huomiota. Esimerkiksi Bristolin suurena hyväntekijänä tunnetun Edward Colstonin nimi koristaa niin patsaita, katuja, kouluja kuin paikallispullaakin. Makua kitkeröittää tieto, että hyväntekeväisyys tuli orjatyövoiman käytöstä. Colstonin patsasta on kaavailtu niin tuhottavaksi kuin korjattavaksi orjuusmaininnan sisältävällä laatalla. Toisin kuin Britanniassa Länsi-Intiassa on taas Draperin käsityksen mukaan aina muistettu vuotta 1838, jolloin orjuus loppui käytännössä. Britanniassa juhlittu vuosi 1807 ei muuttanut silloisen orjatyövoiman tilannetta. - Orjuus on tosiaan osa kollektiivista muistia Karibialla, mutta se ei ole se ainoa asia ja sitä ei muisteta yhdellä homogeenisella tavalla, Draper kertoo.

- Yhdysvaltain valtiovalta on tosiaan sekä ottanut huomioon että hyvittänyt joukon korvausvaatimuksia ja sovitellut muita maailmanlaajuisesti. Britannian valtiovalta teki niin 2013 suhteessa kaltoin kohdeltuihin – mukaan lukien kidutettuihin – selviytyjiin Kenian 1950-luvun dekolonisaatiokamppailun osalta, Draper kertoo. Näiden korvauksien kohteet ovat kuitenkin elossa olevia ihmisiä. Holokausti, joka on antanut perustan ja sysäyksen korvauspolitiikalle, perustuu sekin eloonjääneiden tukemiseen. Vaikka Caricominkin vaatimukset perustuvat ajatukseen orjuuden läsnä olevista vaikutuksista, asia ei ole noin yksioikoinen – eikä vähiten sen takia, että se kytkeytyy olennaisesti historiantutkimukseen. - Historioitsijat polttavat näppinsä. Mielestäni se mitä Torpey kutsui historiantutkimuksen ”loputtomaksi revisionismiksi” toimii meitä vastaan kollektiivisesti niin, että olisimme erityisen avuliaita kenelläkään korvauskeskustelussa: jos konsensustulkinta muuttuu noin joka vuosikymmen, on vaikeaa rakentaa politiikkaa akateemisen tutkimuksen pohjalle. - Mutta yksittäiset historioitsijat ja pienet ryhmittymät yhteistyössä, kuten Legacies of British Slavery, tulevat yrittämään tuomaan uutta tutkimusta keskusteluun korvausvaatimuksista, ja yrittävät ainakin muodostaa yhteistä perustaa ”faktoille” – nykyään niin epäluotettava käsite monessa suhteessa – johon kaikki osapuolet korvausdebatissa voivat tukeutua, Draper lopettaa.

alumni

Irtolainen haastattelee tason alumneja työelämässä

MARIKA TAMMEAID, VALTIONHALLINNON KONSULTTI TEKSTI JA KUVA: KAISLA KUUSKOSKI

arika Tammeaid on tehnyt pitkän ja monipuorioitsijana…’” lisen uran saatuaan talous- ja sosiaalihistorian ”Kyllä tasosta oppimani asiat helpottaa mun maisterinpaperit käteensä vuonna 1992. Elämä työtä. Siitä oppii suhteellisuudentajua ja kykyä hallita on vienyt töihin Helsingin yliopistolta aina Sambiaan ja muutosta. Ei hätkähdä niin helpolla, kun oma perspekTallinnaan asti. Nyt Marika työskentelee Valtionkonttotiivi aikaan on paljon suurempi kuin ympäröitsevillä rissa valtion sisäisenä konsulttina erityisesti muutostiihmisillä. Voi ymmärtää että asiathan voivat olla aivan lanteiden hoitamiseen, työhyvinvointiin ja johtamiseen toisin, kun tuntee historiaa ja tietää, että aika vähän kehittämiseen liittyen. Hän kouluttaa valtionhallinnon sitten asiat olivat aivan toisin. On vähemmän totuuksia, henkilökuntaa. Työnkuvastaan kertoessaan Marika joita pitää itsestäänselvyyksinä.” paljastaa heti taso-taustansa nostaessaan heti esiin Marika kertoo oppineensa valtiotieteellisestä myös valtionhallinnon kehitysmurroksen aina autonomiselta monipuolisen ajattelun, kokonaisuuksien hahmottamiajalta asti. sen ja asioiden välisten riippuvuuksien hahmottamisen. Ennen tasoa Marika opiskeli informatiikkaa Åbo Asioiden rinnastaminen ja trendien tunnistaminen ovat Akademissa. ”Siihen aikaanhan kukaan ei tullut suoraan Marikan sanoin työssä kuin työssä tärkeitä. Marika tasoon.” Opintoaikoinaan Marika luki sivuaineinaan nostaa esille fokusoinnin ja tiivistämisen tason hyvänä naistutkimusta ja hyväksiluki informatiikan ja kirjaspuolena suhteessa muihin valtiotieteellisen oppiaineitotieteen tutkintoonsa. Opintojen jälkeen tie on vienyt siin. ”Tärkeää on löytää pointti.” Sambiaan vapaaehtoistöihin, Tallinnaan Pohjoismaiden Marikalla on konkreettinen suositus meille: ministerineuvoston Tallinnan yksikön johtajaksi ja luonteentyyppitesti verkossa. Via Instituten character Helsingissä Cimoon, Helsingin Yliopiston urapalveluihin strength –testi on positiiviseen psykologiaan pohjaava ja Valtiovarainministeriöön. Urallaan hän on työskenmaksuton testi. ”On tärkeää tuntea omat vahvuutensa, nellyt paljon henkilöstön hyvinvoinnin ja kehittämisen tietää millaisissa asioissa on olen hyvä. Meillä kaikilla saralla. on ainutlaatuiset vahvuudet. Niiden tunteminen ja ltietoinen käyttö ovat paras tapa työllistymiseen ja Marika on todellinen elinikäinen oppija. Hän on päätyönsä ohella opiskellut ylipäätään onnelliseen ja tyytyväiseen voimauttavaa valokuvausta, positiivista elämään.” Parhaaksi ominaisuudekseen psykologiaa sekä valmentajan ja ratkaiMarika kertoo love of learningin ja sukeskeisen työnohjaajan pätevyyden. sosiaalisten tilanteiden lukutaidon. ”Longue durée on Päivätyönsä lisäksi Marika on kouluttaMeille generalistista talous- ja aina mukana” nut paljon parempia esimiehiä, ja hän sosiaalihistoriaa opiskeleville Marika kouluttaa tälläkin hetkellä Helsingin suosittaa mitä tahansa astetta käytänYliopiston Palmeniassa. Marika on myös nönläheisempää sivuaineeksi. “Ihmisellä mukana koulutuksia, keskustelutaitoja ja valmen- lon hyvä olla joku taito, muukin kuin että osaa ajaa autoa. Se voi olla melkein mitä tahansa, ja se auttaa nuksia tarjoavassa TaitoBa Housessa valmentajana. paljon työllistymisessä. Tärkeää on päästä sisään. Talous- ja sosiaalihistoria on kuitenkin pohjalla Työssään oppii sitten valtavasti, kun ottaa oppilaan oleva akateeminen identiteetti. ”Longue durée on aina asenteen. Omaksu hyvät oppimistaidot ja nauti, että mukana”, nauraa Marika. ”Riemastutan silloin tällöin saat oppia lisää.” ihmisiä kommentoimalla ’näin talous- ja sosiaalihisto-

VERENVUODATUKSEN HISTORIA

TEKSTI JA KUVAT: KAISLA KUUSKOSKI

erenluovutus on yksinkertainen asia. Toisilla sitä on, ja toisilta puuttuu. Verta ei voi luoda tyhjästä, mutta sitä tarvitaan huutavasti joka päivä joka sairaalassa. Punainen Risti mainostaa kaupungin virtuaalinäytöillä veritilannetta, ja luovutettuaan saa kahvia, keksejä ja kehuja. Suomessa tarvitaan päivittäin tuhat pussia verta. Leikkaukset saattavat vaatia jopa kymmenen pussia verta. Kiinteitä verenluovutuspaikkoja on yhteensä kymmenen, minkä lisäksi veripalvelu kiertää järjestäen pop up –verenluovutusta kenttävuoteilla kunnantaloilla ja työpaikoilla. Veren virtaaminen sitä luovuttajien suonista sitä tarvitsevien suoniin on kuitenkin ollut vuosisatoja pitkä operaatio. Jotta verensiirrot voivat yleistyä turvalliseksi toimenpiteeksi, tarvittiin tieteeltä kolme tärkeää oivallusta. Ensinnäkin, eri nisäkkäiden verta ei saa sekoittaa keskenään. Toiseksi veriryhmät voivat tehdä myös samanlajistenkin verensiirrot tappaviksi. Kolmas vaatimus on veren hyytymisen pysäyttäminen verensiirtojen ajaksi. Ennen näitä keksintöjä verensiirrot olivat usein kohtalokasta riskipeliä.

LAUHKEA KUIN LAMPAAN VERI Jo Kolumbuksen seilatessa maailman merillä paavin kerrotaan yrittäneen pelastua vaihdattamalla vertaan. 1600-luvulla mikroskooppi ja verisolut jo tunnettiin, ja ensimmäiset tieteelliset kokeilut verensiirroista tehtiin. Eri eläimiin liitettiin erilaisia ominaisuuksia, joita verensiirroilla voitaisiin siirtää ihmiseen. Lampaan veren uskottiin rauhoittavan Tutkimukset aloitettiin Englannissa, mutta ranskalainen professori Jean Baptiste Denis tarttui ensimmäisenä toimeen ihmiskokeiden suhteen. Denis rauhoitti viittä levotonta mielenvikaista vasikanverellä. Italiassa ja Englannissakin innostuttiin ihmiskokeisiin. Kohtalokkaiden tulosten seurauksena paavi kielsi pannan uhalla verensiirrot koko kristikunnassa. 1800-luvun lopulla tutkijat löysivät veriryhmät. Kirurgit olivat kuitenkin pitkään sitä mieltä, että laborantit vain pelottelevat uudella löydöksellä. Kirurgien epäluuloisen suhtautumisen lisäksi myös kolme eri nimistöä. Veriryhmätutkija Landsteiner sai vuonna 1930 Nobel-palkinnon työstään, ja palkinnon jälkeen

Landsteinerin ABO-nimistö vakiintui käyttöön. SUONESTA SUONEEN Veriplasma hyydyttää elimistöstä lasketun veren nopeasti. Hyytyminen on yksi veren mysteereistä ja verensiirtojen ongelmista. Ensimmäisen maailmansodan aikaan todettiin, että myrkyttömiä sitraatteja lisäämällä veren voi pitää juoksevana. Sama metodi on yhä käytössä. Kuitenkin pitkään tuoretta verta käytettiin mieluummin kuin pullotettua. Verenluovuttajan rannevaltimoa irrotettiin, verisuoni katkaistiin, ja sen pää laitettiin vastaanottajan kyynärlaskimoon. Verisuonet ommeltiin toisiinsa, ja veren annettiin virrata noin puoli tuntia. Kirurgien ajateltiin hoitavan vertatarvitsevaa eikä sen luovuttajaa. Vaikka sitraateilla päästiin veren hyytymisestä, veriastioiden kemikaalit aiheuttivat ongelmia säilöttyyn vereen. Veren hyytymisen ongelma on kierretty myös toisella tapaa. Moskovassa oli pieni koulukunta, joka käytti myös ruumiiden verta verensiirtoihin. Veri hyytyy kuoleman

yhteydessä, mutta vain hetkeksi. Kun veri taas virtaa, sitä voitiin käyttää. Moskovassa metodi oli käytössä 30-luvulta aina 80-luvulle saakka. Ajatus ruumista verenluovuttajina ei kuitenkaan levinnyt menestyksekkäästi edes Neuvostoliiton sisällä. Sodan tarpeet ovat synnyttäneet yhteiskuntaan paljon. Myös nykyisenkaltainen laajamittainen verenluovutus on 1900-luvun sotien tulosta. Espanjan sisällissodassa veripusseja vietiin ensi kertaa rintamalle. Hyvin sujuneet tuhannet pullot verta eivät kuitenkaan tuoneet voittoa tasavaltalaisille. Suomen talvisotaan mallia kuitenkin sovellettiin. Puolustusvoimat organisoi massiivisen verenkeruun itärajalle. Suomen Punainen Risti otti vuonna 1947 Puolustusvoimilta hoitaakseen verenluovutuksen. Rauhan aikana valvontakomissio vaati, että Puolustusvoimien on lopetettava toimintansa. PARTIOLAISTEN TYÖ Ennen sotia ja SPR:iä Suomen verenluovutusta vetivät partiolaiset. Partioaate levisi 1900-luvun alussa Iso-Britanniasta nopeasti ympäri Eurooppaa. Kansainvälisillä jamboree-leireillä levitettiin verenluovutuksen viestiä ja herätettiin kiinnostusta asiaa kohtaan. Brittipartiolaiset olivat innostuneet teemasta sen jälkeen, kun Lontoon punainen risti oli alkanut organisoida vapaaehtoisia verenluovuttajia tarpeen vaatiessa sairaaloihin. Töölöläisen partiolippukunnan Toivo Kataja menetti sisarensa verenpulan vuoksi. Estääkseen samanlaiset tragediat hän oli perustamassa verenantajajärjestöä 1935. Partiolaiset organisoivatkin suurissa määrin luovuttajia sairaaloihin aina sodan loppuun saakka. Toiminta oli vahvinta Helsingissä, mutta levittäytyi ympäri Suomen kaupunkeja. Suomen Punainen Risti otti verenluovutuksen osaksi toimintaansa ja omaa sairaalaansa vuonna 1947. Siitä lähtien SPR on huolehtinut veren-

luovutuksista Suomessa toimittaen sairaaloihin niiden tarvitsemat määrät verta. VERTA KAHVILLA JA KONJAKILLA Luovuttajien rekrytointi on ollut haasteellista kautta aikojen. Punaisen Ristin verenluovutustoiminta perustuu vapaaehtoisuudelle, jossa raha ei vaihda omistajaa. Sen sijaan toiminnalle on tärkeää kiittää ja kunnioittaa vapaaehtoisia luovuttajia. Sodan aikaan SPR sai suuret erät kahvia. Aito kahvi sai suuret määrät luovuttajia liikkeelle. Huonovointisuuden varalle kaikille luovuttajille tarjottiin huikka lääkekonjakkia. Tapa yleistyi, ja siitä luovuttiin vasta 1950, kun SPR:n konjakin verovapaus purettiin. Monesti luovuttaneiden palkitseminen on aina ollut tärkeä osa toimintaa. SPR on jakanut ansiomerkkejä, viirejä, maljakoita ja kunnialaattoja pyöreiden verenluovutuskertojen tullessa täyteen. Aktiivisimmat verenluovuttajat ovat antaneet vertaan yli 300 kertaa. AIDS LEVITTÄÄ KAUHUA Verenluovutus on Suomessa tilastollisesti hyvin turvallista. Vanhat ongelmat veren puhtaudesta ovat poistuneet. 60-luvun plastiikki oli ihmeaine, johon veri oli paljon aiempaa kätevämpää ja vaarattomampaa pakata. Kaikki veri testataan tarkasti säädellyin prosessein tautien tai vaihtuneen veriryhmän takia. Pahin verenluovutuksen kokemista kriiseistä on kuitenkin ollut aids: hidas ja kuolettava verensiirtojen mukana kulkeva kohtalo, joka on musertanut suuren yleisön luottamusta. Tutkijat löysivät yhden suomalaisen verensiirroista aidsin saaneen tapauksen vuonna 1985, kun tauti vasta oli diagnosoitu. Jokainen verinäyte testataan HI-viruksen kannalta, ja vuosina 1985–2000 viidestä miljoonasta 26 näytettä on kantanut tautia.

VERENLUOVUTTAJAN RANNEVALTIMOA IRROTETTIIN, VERISUONI .. .. KATKAISTIIN, .. JA SEN PAA LAITETTIIN.. VASTAANOTTAJAN KYYNARLASKIMOON.

Viiri on 150. kerran luovuttajalahja

Pronssinen veistos on 200. kerran luovuttajalahja

VAHVEM..PI, .. NOP .. EAMPI JA YLIPAANSA PAREMPI

TEKSTI: LAURI MIKOLA · KUVAT KASPERI LAVIKAINEN

untosalilla käyminen on muotia. Strong is the new skinny ja lihas on uusi musta. Salikulttuuri on noussut osaksi valtavirtaa, eikä sen tarvitse enää piileskellä Kontulan Kuntokellarissa. Yleistymisensä ja normalisoitumisensa myötä siitä kuitenkin karsiutuivat kovimmat äärimmäisyydet. Kun vielä 2000-luvun alkupuolella salilla luotiin friikkejä, möykkyjä ja mörköjä, niin vuonna 2015 pyritään spornoseksuaalisiin kehoveistoksiin.

Sopusuhtaisuus, tasapaino ja terveellisyys ovat vieneet paikan äärimmäisyydeltä ja maaniselta itsetuhoisuudelta; ainakin puhetasolla. Mitä salilla oikeasti tehdään saattaa olla yhtä äärimmäistä ja itsetuhoista kuin ennenkin, mutta tavoiteltava ihanne ei ole niin hurja kuin joskus. Painoilla ja hiellä ei enää pyritä muuttumaan valtavaksi kasaksi voimaa ja verisuonta. Vaikka ihanteet muuttuvat, salilta haetaan pohjimmiltaan samoja asioita kuin ennenkin, eli tuloksia ja

kehittymistä. Pyritäänkö kehityksellä möykkyyn vai atleettisuuteen on vain kosmeettista. Salille ei mennä siksi, että se on hauskaa, vaan siksi, että siellä voi tehdä itsestään jollain tavalla paremman. Paremmaksi tuleminen taas vaatii joskus äärimmäisiäkin keinoja, ja ne määrittävät koko salikulttuuria. Syötävän ruoan punnitseminen ja tarkkaan laskelmoidut treeni- ja lepopäivät ovat molemmat esimerkkejä melko äärimmäisistä asioista. Salikulttuurille ominaisin äärimmäisyys on kuitenkin

steroidien ja muiden doping-aineiden käyttö, eli roinaaminen. Koska kuntosalilla ei käydä huvin vuoksi, vaan tullakseen paremmaksi, niin ei ole ihme, että roinaaminen liittyy siihen tiiviisti. Kun tavoitteena on olla parempi, tai jopa paras, niin villienkin apuvälineiden käyttö voi tuntua järkevältä. Kaikille tavoitteille on myös omat roinansa. Tähdätään sitten 200 kg:n penkkiin, sixpäkkiin tai maailman parhaaseen perseeseen, niin tavoitteeseen räätälöityä roinaa löytyy. Perinteiset steroidit, eli erilaiset kasvuhormonit ja testosteronijohdannaiset esimerkiksi helpottavat lihasmassan ja –voiman lisäämistä. Erilaisia steroideja käytetään yleensä yhdessä ja kuurinomaisesti. Steroideja on yhdisteltävä, koska jotkut steroidit saattavat yhdessä toimia paremmin kuin yksittäin ja koska ne saattavat kumota toistensa aiheuttamia sivuvaikutuksia. Niitä käytetään kuurinomaisesti, koska niillä tähdätään johonkin tarkkaan suoritukseen tai tulokseen ja koska ne kuormittavat kehoa. Steroidien lyhytaikainenkin käyttö saattaa hankaloittaa kehon normaalia, steroiditonta toimintaa, ja pitkäaikainen käyttö on vielä riskialttiimpaa. Jo yhden kuurin aikana kehon oma testosteronintuotanto saattaa esimerkiksi sekaantua siinä määrin, että sen testosteroni-estrogeeni tasapaino on palautettava anti-estrogeeneilla, joita voi myös pitää steroideina. Steroidit liittyvät tiiviisti perinteisiin salilajeihin, kuten kehonrakennukseen ja voimannostoon. Salikulttuurin noustua valtavirtaan kehonrakennus ja voimannosto ovat kuitenkin painuneet jossain määrin marginaaliin. Yleisempi urheilullisuus ja fitness ovat ottaneet niiden paikan. Äärimmäisen koon ja/tai voiman sijaan haetaan äärimmäistä tasapainoa, jossa näkyvät lihakset yhdistyvät hyvään suorituskykyyn rasvattomassa vartalossa. Kyse on edelleen eräänlaisesta kehonrakennuksesta, mutta atleettisuus on hallitseva ohjenuora. Kuulantyöntäjältä ei saa näyttää. Muutos tavoiteltavassa

ihanteessa on heijastunut osaltaan myös doping-aineisiin, tai ainakin siihen mitkä doping-aineet palvelevat haettavia tarkoituksia eniten. Suuret, bodaritason lihakset ovat esimerkiksi 2010-luvulla painuneet epäsuosioon. Samalla on laskenut myös steroidien rooli. Niiden uskotaan ja pelätään tekevän lihaksista liian suuria. Tärkeämpää on polttaa rasvat lihasten päältä. Nimenomaan rasvanpoltossa käytettäviä apuaineita ovat termogeenit.

”

KAIKILLE .. TAVOITTEILLE ON MYOS OMAT ROINANSA

Termogeenisillä aineilla tarkoitetaan aineita, jotka kiihdyttävät kehon hermoston toimintaa sekä lämmöntuotantoa, ja siten myös energiankulutusta. Termogeenit vaikuttavat pääpiirteittäin piristävästi ja monet niistä ovat laillisia, kuten esimerkiksi kofeiini ja lisäravinnekaupoissa myytävät rasvanpolttajat. Tehokkaimmat termogeenit ovat kuitenkin laittomia doping- ja huumausaineita. Efedriinin kaltaiset amfetamiinijohdannaiset, kuten myös itse amfetamiinikin ovat yleisiä. Aineiden käyttöperiaate on siinä, että energiankulutuksen lisäämisen ohessa ne myös poistavat nälkää ja lisäävät jaksamista, eli mahdollistavat kovan treenaamisen vähäisellä ravinnolla. Jotkut myös ehkä nauttivat aineiden vaikutuksista, mutta pääpiirteittäin tavoitekeskeisessä kuntoilussa ei ole sijaa nautinnolle. Termogeeneillä on myös sivuvaikutuksia, jotka vaihtelevat aineesta ja yksilöstä riippuen. Efedriini saattaa esimerkiksi aiheuttaa sydänhäiriöitä tai mielenterveysongelmia. Termogeenejä käytetään kuntoilukontekstissa usein myös kuurinomaisesti, aivan kuten steroidejakin. Termogeenien oheisvaikutuksia myös lääkitään muilla aineilla, aivan

kuten steroideillakin. Jos efedriinin käyttö esimerkiksi johtaa hermostuneisuuteen, niin tilannetta saatetaan tasapainottaa erilaisilla rauhoittavilla. Yleisesti ottaen roinaaminen laittaa kehoa sekaisin ja tätä sekavuustilaa on korjattava muilla aineilla. DHT on esimerkiksi testosteronijohdannainen, joka lisää mm. voimatuottoa ja rasvanpolttoa, mutta aiheuttaa miehillä kaljuuntumista. Kaljuuntumista voi ehkäistä dutasteridillä, joka taas saattaa aiheuttaa impotenssia ja rintojen kasvua. Näitä haittoja taas voi ehkäistä viagralla ja anti-estrogeeneillä, joilla taas on omat sivuvaikutuksensa. Koko kaljuuntumis-impotenssiketjun aloittanutta DHT:tä myös käytetään usein muiden steroidien, kuten trenbolonin, methandrostenolonin, tai oxandrolonin kanssa, joilla kaikilla on esitetty olevan omia sivuvaikutuksiaan, joiden ehkäisy vaatii omia vastalääkkeitään. Roinaaminen on pohjimmiltaan järjetöntä, mutta toisaalta niin on moni muukin asia. On hölmöä hakea lisäpotkua kuntoiluun aineilla, joiden sivuvaikutuksia pitää korjata viagralla. Toisaalta on myös hölmöä hakea perjantai-iltaan lisäpotkua baarista ja korjata jälkitiloja pizzalla, kissavideoilla ja vuodelevolla. Hölmöä on myös stressata niin pahasti, että menettää yöunet, joutuu syömään unilääkkeitä ja korjaamaan huonosti nukutun pilleriyön seuraamuksia pannullisella kahvia. Kun suoritus on tärkeä, niin siihen haluaa apua. Aivan sama onko se suoritus painojen nostamista, ihmisten kanssa seurustelua, töissä menestymistä, tai vain omassa yksinäisyydessä syrjäytymistä. Tärkeintä on suoriutua ja jokaiselle suoritukselle on oma dopinginsa.

Lähteet: http://www.anabolicsteroids-hormoneknowledge-bigmuscles-drugs.com/ https://thinksteroids.com/ https://www.t-nation.com/powerful-words/crossfit-and-steroids https://www.t-nation.com/steroids/anti-estrogens-synthol-and-johnny-law https://www.t-nation.com/training/steroids-the-birth-of-a-demon https://www.t-nation.com/steroids/steroids-what-pro-bodybuilders-are-really-using http://www.esquire.co.uk/culture/features/7588/the-rise-and-rise-of-the-spornosexual/ Dokumentti : Bigger Stronger Faster, 2008. Ohjaaja: Cristopher Bell. Madman entertainment.

Uudenkaupungin sanomat nro 133, 25.11.1926. http://archive.wired.com/science/discoveries/news/2006/01/70015 http://www.theguardian.com/education/2009/oct/01/students-smart-drugs-boostgrades

ALYLAAKKEET

rtolaisen lukijakunnan arkea lähinnä olevia doping-aineita lienevät erilaiset nootropiinit, eli älylääkkeet. Älylääkkeeksi voi tavallaan luokitella melkein minkä huumausaineen. Kary Mullins, kemian Nobel-palkinnon voittaja vuodelta 1993 on esimerkiksi nähnyt ajattelunsa hyötyneen LSD:n käytöstä. Uudenkaupungin Sanomissa taas kirjoitettiin vuonna 1926 kokaiinin älykkyyttä lisäävistä vaikutuksista. LSD:tä, kokaiinia, ja muita perinteisiä huumausaineita ei kuitenkaan pidetä varsinaisina nootropiineina. Varsinaisia nootropiineja ovat pääasiassa erilaisiin neurologisiin sairauksiin kehitetyt lääkeaineet. Käytännössä ne siis ovat erilaisten aivojen osien toimintaa kiihdyttäviä aineita. Älylääkkeiden vaikutukset vaihtelevat sen mukaan, että mihin osiin aivoja ne vaikuttavat. Stimulantit, kuten adderall esimerkiksi eroavat pirasetaamin kaltaisista muistilääkkeistä. Älylääkkeet ovat siinä mielessä aivan kuin muutkin doping-aineet, että niiden hyödyt ovat sidottuja niillä haettaviin tavoitteisiin. Kun haluaa todella keskittyä siihen mitä tekee, niin pirasetaami voi olla oikea valinta. Kun taas haluaa lukea kolme kirjaa vuorokaudessa ja mennä seuraavana aamuna tenttiin, niin stimulantit ovat ehkä parempia. Parasta olisi kuitenkin ehkä mennä vain uusintatenttiin ja lukea kirjat kunnolla, mutta se käy harvemmin päinsä.

jorinat

PARSA AIKA VUODESTA

TEKSTI: JORI PYYKKÖ · KUVA: NOORA PERHIÖ

rupeavat kyllästyttämään melko nopeasti. Ja inä syön melko paljon. Teen kyllähän siinä joutuu mausta myös tinkimään. mielelläni kotona ruokaa. Allekirjoittanutta et näe lauantaisin Ylioppilas Minä teen myös hyvää ruokaa. aukion salaattibuffetin luona. Nykypäivänä on helppo inspiroitua Helsingissä on kuitenkin paljon hyviä ruoanlaitosta, sillä televisio ja ravintoloita. McCormickin Sandrosta saa tuoretta internet ovat täynnä erilaisia ruokaohjelmia ja –blogeja. Helsingin ruokakulttuuri on viime ja maittavaa pohjoisafrikkalaista ruokaa. Hakavuosina saanut uutta potkua niin aasialaisesta niemessä majaa pitävän Kujan hampurilaiset keittiöstä kuin erilaisista katuruokatapahtumisovat kaupungin parhaimmistoa. Punavuoren ta. Nousukausi ei näytä laantumisen merkkejä, ja Hoku tarjoilee mahtavaa havaijilaista ruokaa. Richard McCormickin kaltaisten kokkien myötä Jokainen näistä ravintoloista tarjoilee myös sen ei tarvitsekaan. kohtuuhintaista lounasta. Vaihtoehtoja kyllä Kevät on upeaa aikaa ruoalle, kun lautasella löytyy jokaisen makupaletille. l Kotona voit tehdä muutakin ruokaa ovat talven viimeiset makupalat ja kevään ensimmäiset, tuoreet maut. kuin makaronilaatikkoa. Jätä Talven tuhdit ja lämmittävät pikanuudelit kaupan hyllylle, ”Allekirjoittanutta et ei niillä säästä edes rahaa. pataruoat saavat hiljalleen väistyä kevyempien ja raikkaampien näe lauantaisin Yliop- Näe vähän vaivaa ja kokeile ainesosien tieltä. Henkilökohpilasaukion salaatti- jotain uutta. Saatat yllättyä. Jos tainen suosikkini keväältä on luulet, ettei sinulla ole rahaa buffetin luona.” parsa, joka on parhaimmillaan laadukkaampaan ruokaan, juo opiskelijan kevään kohokohdan, vähemmän kaljaa. l Ruoka on paljon muutakin kuin kehon vapun, aikoihin. Moni opiskelija ei välttämättä tee itse polttoainetta. Ruoka on parhaimmillaan ruokaa, vaan antaa Unicafen henkilökunnan terapiaa. Se voi olla myös yhteisöllistä. Viettäkää hoitaa ravitsemuspuolen. Onhan se kohtuuhiniltaa ystävien kanssa. Tehkää yhdessä ruokaa. tainen ja asiansa ajava ateria, mutta kalapuikot Juokaa viiniä. Syökää parsaa. Nauttikaa keväästä.

henkilökuntapalsta

.ANTTI . HAKKINEN l

TEKSTI: JORI PYYKKÖ · KUVA KASPERI LAVIKAINEN

” 28

.. .. .. MUN MIELESTA KIPSIPAITA EI KANNATA HIRVEESTI KUMARRELLA

”

Irtolaisen vuoden toisen henkilökuntapalstan haastattelussa on yliopistonlehtori Antti Häkkinen. Opiskelijoille Häkkinen on tuttu muun muassa opettajatuutorina, kandiseminaarin vetäjänä ja sukupolvitutkijana. Onpa hän ehtinyt viettää aikaa Kanadassakin.

Kuka on Antti Häkkinen? ”Tuusulasta kaupunkiin eksynyt maalaispoika. Naimisissa oleva yliopistonlehtori ja kahden lapsen isä. Kohtuutyytyväinen elämään, työ on antoisaa mutta kiireistä.” Olet yksi yhiksen opettajatuutoreista. Ovatko opiskelijat tarpeeksi itsenäisiä? ”Kyllä, jotkut tulee kysymään neuvoa silloin, kun ne sitä tarvitsee, jotkut tulee ihan juttelemaan muuten vaan, ja mä yritän auttaa, joskus neuvoa, joskus kertoa kokemuksia. Joskus olen sanonut: ”älä tee sitä” tai ”tuo ei kuulosta hirveän viisaalta”. Opettajatuutoria tarvitaan ja olen siinä mielelläni auttamassa.” Millaisia ovat tutkimusintressisi? ”No mä olen niin sanottu kuuluisa kurjuustutkija. 1980-luvulle saakka melkein aina on ollut jotakin, mikä on huonosti tai köyhää tai kriisiä. Entistä enemmän kiinnostaa sukupolvitutkimus ja sukupolvien väliset suhteet yhteiskunnan näkökulmasta. Intressien tausta tulee ehkä siitä, että oon tehnyt paljon haastatteluja ja tavannut mitä erilaisempia ihmisiä Suomessa ja Kanadassa. Mä ylipäänsä pidän tarinoista, ja tämä on yks tapa kuulla niitä ilmaiseksi ja autenttisesti. Nyt tuli mieleen yksi kulkumies, jota mä haastattelin 2000-luvun alussa, ja hän oli syntynyt 1800-luvun puolella. Hänen elämässään jotenkin kertautui suomalaisen yhteiskunnan eri vaiheet. Hän jopa väitti muistavansa kolmelta vuosisadalta jotain. Hän saattoi kyllä juksata.”

Kuka on lempihistorioitsijasi? ”Emmä oikeastaan haluais edes nimetä ketään. Mä yritän olla mahdollisimman kaikkiruokainen. En halua perehtyä systemaattisesti yhteen auktoriteettiin tai suureen nimeen, vaan pikemminkin yritän ottaa ajatuksia ja käsityksiä mahdollisimman monilta. Mun mielestä kipsipäitä ei kannata hirveesti kumarrella. Se aina jossain vaiheessa johtaa tieteen jämähtämiseen. Vaikka moni kipsipää onkin ihan hyvä.” Sä olet tavallaan yhiksen lempeä jättiläinen. Tuleeko henkilökunnan kahvihuoneessa välillä ahdasta? ”Meillä tulee sanallisesti ahdasta. Se on kummallinen äänten sekamelska. Kerran laskin, että kun on kahdeksan ihmistä paikalla, niin kuinka monta samanaikaista keskustelua voi olla. Vois tietysti ajatella, että neljä on maksimi, mutta kyllä mun mielestä ainakin viisi, ehkä jopa kuusi, on käynnissä samaan aikaan. Mä oon Peltosen Matin kanssa ollut pisimpään talossa ja me siinä usein myhäillään, että on se kumma juttu, ettei 30 vuodessa jutut muutu, ainakaan vitsit parane.” Huhujen mukaan sulla on nyrkkeilytausta. Lähestytkö akateemista väittelyä kuin nyrkkeilyottelua? ”Se ei ole pelkästään tausta, vaan palaan kehiin selän parannuttua. Se on vähän niin kuin varjonyrkkeilyn kaltaista, että siinä ei lyödä tosissaan. Siinä ei satuteta vastustajaa, vaan ehkä näytetään kuinka kovaa pystyy lyömään, mutta ei lyödä perille. Se on

semmoista argumenteilla pelottelua. Ei kuitenkaan mitään tiukkaa vääntöä. Tää on demokraattinen ja liberaali, ei niinkään väkivaltainen yhteisö. Nyrkkeilyssä kannattaa taas harrastaa enemmän nopeutta kuin voimaa.” Tämä numero postitetaan myös syksyn fukseille. Haluatko antaa heille vinkkejä, joilla voi ottaa varaslähdön opinahjoomme? (Nauraa) ”Ai niin kuin pääsykoekysymykset? Ei niitä kyllä vielä edes ole olemassa. Ei pidä liikaa kehua omaa oppiainetta, mutta tää on hyvä ja haasteellinen ja kiinnostava ympäristö, jossa voi tehdä aika paljon sentyyppisiä juttuja, joita itse haluaa. Täällä mennään leveällä rintamalla, joskaan ei isolla joukolla.” Toimitus osaa suoralta kädeltä nimetä neljä tason pääsykoekirjaa (Talous, valta, valtio, Verkottunut ihmiskunta, Maailman taloushistoria – teollinen aika ja Maailma – aloittelijan opas), mikä sun suosikki niistä? (nauraa) ”Varmaan se eka, kun mä oon kirjoittanut siihen. Kyllä mä sanon, että se McNeill & McNeill oli loistava. Musta sen metodisesti uudenlainen näkökulma koko maailman historiaan oli huikea. Se oli ekalla kerralla sekava ja raskas lukea, ja välillä meinas usko loppua, mutta se on edelleen hyvä kirja. Sen kun lukee ja omaksuu, niin tietää paljon maailman historiasta. Musta tää uusi kirja on vähän sinne samaan suuntaan. Tää tuoreempi puheenvuoro, ei yhtä laaja tai kattava, mutta hyvä kirja kuitenkin. Tämäkin kannattaa lukea hyvin.”

vaihtopalsta

Yliopiston päärakennus on näyttävä

MAAILMAN TOISELLA PUOLEN TEKSTI JA KUVAT: LAURA MAIJALA

ähteäkö vaihtoon vai ei? Mikä olisi paras paikka? Entä jos kaikki meneekin pieleen? Nämä ja monet muut kysymykset pyörivät mielessäni, kun viime syksynä pohdin vaihto-opiskelua ulkomailla. Moni tuttavani oli kertonut kokemuksistaan ja kannustanut lähtemään. Olen aina ollut innokas matkailija ja utelias kokeilemaan kaikenlaista, joten pitkän pohdinnan jälkeen kallistuin vaihto-opiskelun kannalle. Edelleen kuitenkin epäilytti, miten puoli vuotta uudessa ympäristössä tulisi sujumaan ilman yhtäkään tuttua. Kohteita valitessa yksi tärkeimmistä kriteereistäni oli kieli, jonka tuli olla englanti. Yliopistossa tuli myös olla tarjolla viestinnän opintoja, joita aioin suorittaa sivuaineena. Lopulta päädyin hakemaan Australiaan ja Iso-Britanniaan, ja kun paikka ei ensimmäisestä irronnut, oli valinta lopulta helppo: Loughborough’n (lausutaan Lboro tai Lufbro) yliopisto keskellä Englantia. Koska matkustaminen Englantiin on suhteellisen helppoa ja etäisyydet maan sisällä melko lyhyitä, ei reissaamisessa tullut mutkia matkaan. Käytännön asioissa, kuten paikallisen puhelinliittymän ja pankkitilin avaamisessa, sain apua isältäni, joka matkusti paikan päälle pariksi päiväksi. Pieniä hankaluuksia tuotti se, että lähes kaikki perustarvikkeet tiskiharjasta pyykkitelineeseen ja pöytälampusta WC-paperiin piti ostaa itse. Onneksi solukaverini osoittautuivat mukaviksi ja avuliaiksi, ja osaa keittiötarvikkeista olen saanut lainata heiltä, eikä koko astiastoa ole tarvinnut ostaa uudestaan.

Opiskelua eri kielellä stressasin etukäteen, sillä englanti ei ole itselleni koskaan ollut erityisen helppoa. Kaikki on kuitenkin toistaiseksi sujunut hyvin, ja vieraan kielen puhuminen on ikään kuin itsestään tullut huomattavasti helpommaksi – välillä jopa huomaa ajattelevansa englanniksi. Opetuksen seuraamista on myös helpottanut englanninkielisen kirjallisuuden lukeminen Suomessa, jolloin monet hankalammatkin termit ovat tulleet tutuiksi. Opetus on kaikin puolin ollut erittäin laadukasta, ja opettajat hyvin motivoituneita ja asiantuntevia. Erityisesti on ilahduttanut opetuksen yksilöllisyys ja monipuoliset opetusmetodit: on perinteisiä luentoja, dokumenttien katsomista, esseitä, pienryhmäkeskusteluja, henkilökohtaisia palautekeskusteluja ja ryhmätöitä. Lisäksi joka kurssille on tarjolla kattava opas, jossa kerrotaan yksityiskohtaisesti kurssin aikataulu, tehtävät ja niiden ohjeistus, jokaisen luennon aiheet ja oheislukemiset sekä muut käytännön asiat. Vaikka vaihtoani on vielä puolet jäljellä, voin jo tässä vaiheessa suositella sen kokemista kaikille! Vaihto-opiskelu tuo mukavaa vaihtelua peruspuurtamisen keskelle Valtsikassa, ja ennen kaikkea se on ainutkertainen mahdollisuus oppia uutta – niin maailmasta kuin itsestäänkin. Olen myös yhä vakuuttuneempi siitä, ettei kohdemaalla ole viime kädessä ratkaisevaa vaikutusta vaihdon onnistumiseen: ikimuistoinen ja antoisa kokemus syntyy avoimesta ja uteliaasta asenteesta, sekä rohkeudesta mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Tämä rohkeus palkitaan!

Lopuksi vielä muutama vinkki vaihto-opiskelua suunnitteleville: 1. Ole kärsivällinen.

Matkaa suunnitellessa byrokratia ja käytännön asioiden järjestely voivat tuntua ylitsepääsemättömiltä, mutta se on vaivan arvoista, ja kohdemaassa papereiden pyörittely unohtuu melko nopeasti.

2. Heittäydy rohkeasti uusiin tilanteisiin ja ole avoin.

Kannattaa rohkeasti mennä mukaan mitä ihmeellisimpiin tempauksiin, mennä juttelemaan reippaasti uusille ihmisille ja kokeilla kaikkea mahdollista mielenkiintoista – tämä on ainutkertainen tilaisuus, ota siitä kaikki irti!

3. Älä stressaa liikaa etukäteen.

Yleensä asiat lutviutuvat parhain päin. Ihmiset ovat myös lähes poikkeuksetta valmiita auttamaan, joten kysy rohkeasti neuvoa!

Vasemmalla: Keskustan kaduilla näkyy jo kevät. Alla: Loughborough’n yliopisto on Englannin arvostetuin urheiluyliopisto, ja koko kampusalue onkin täplitetty pelikentillä.

Tervetuloa,

KUVA: MIKKO VIRTA

FUXIPUXIT!

Ja onnea vielä Tasoon pääsemisen johdosta! Tämä lehti, jota nyt pitelette käsissänne, on julkaistu vappuna, mutta tämä aukeama on suunnattu teille luettavaksi nyt. Opiskelijaelämä on täysin omanlaisensa juttu. Sen eri puoliin sopeutumiseen teitä auttavat tuutorit, jotka esittäytyvät viereisellä sivulla. Tuutorit pitävät teistä huolta niin opintojen kuin kaiken muunkin osalta. Fuksisyksy tuo tullessaan suuren määrän tapahtumia, joihin kannattaa osallistua. Viereisessä kuvassa toissa vuoden fuksiaisista ovat vuoden 2013 yhiksen fuksit. Alla Tason opettajatutorit kertovat omia fuksimuistojaan. Fuksiaika on ihanaa ja kaunista aikaa, josta kannattaa ottaa kaikki irti!

TASON HENKILÖKUNNAN OMIA FUKSIMUISTOJA

KUVA: KASPERI LAVIKAINEN

ANTTI HÄKKINEN talous- ja sosiaalihistorian yliopistonlehtori ja opettajatutor

HANNA KUUSI yhteiskuntahistorian yliopistonlehtori ja opettajatutor

jäädä yöksi jo kerran väliin jääneen ison sosiaalihistorian tentin takia. Vallankumous ei katso aikaa ja paikkaa.”

siologian klassikot uuvuttivat pienen juhlijan. Olin asettunut jo valmiiksi auditorion ylimmälle penkkiriville ja kun professori oli aikansa Karl Marxin ajatuksia selvitellyt, vetäydyin suosiolle pitkäkseni penkkiriville. Vaivuin oitis uneen. Havahduin hereille ja luulin nukahtaneeni vain hetkeksi, koska luennoitsija edelleen selvitteli Marxin lisäarvoteorian salaisuuksia. Luennoitsija oli kuitenkin tällä välin vaihtunut Olli Perheentuvaksi. Olin nukkunut useamman tunnin. Marx oli tuolloin yhteiskuntatieteiden keskipiste, johon koko sosiologian teoria heijastettiin. Ei olisi kannattanut nukkua.”

KUVA: VEIKKO SOMERPURO

”Ensimmäisen talous- ja sosiaalihistorian opiskeluvuoteni jännittävin tapaus oli hallintorakennuksen valtaus helmikuussa 1990. Noin kahdeksansataa opiskelijaa ja assistenttia otti haltuunsa rakennuksen, vaadimme nelikantaista hallintoa professorivallan sijaan. Katolle laitettiin musta lippu, Limeksen pöytäliina, ja tunnelma oli kiihkeä ja hauska. Harmitti suuresti, etten voinut

”Tässä pieni muistikuva vuodelta 1973. Meitä oli tiivis, vajaan kymmenen hengen fuksiporukka, joka aloitti sosiologian opinnot samaan aikaan. Monet meistä olivat vasta muuttaneet maaseudulta Helsinkiin ja pääkaupungin hälyssä ja kiireessä oli orpo olo. Niinpä vietimmekin ensimmäiset viikot tiiviisti yhdessä, juhlien yökaudet vuorotellen kunkin asunnossa, käyden luennoilla yhdessä ja tehden ruokaakin yhdessä. Erään pitkäksi venyneen illan jälkeisenä aamuna raahauduin peruskurssin luennolle Franzeniaan jossa laitos tuolloin sijaitsi. Luento, jota piti Erik Allardt, alkoi kahdeksalta. Pian so-

esittelyssä:

TASON UUDET TUUTORIT mea lakso onni szeto Ni hao ma? Onpa vaikeaa kirjoittaa itsestäni tällaista esittelyä. Tulee ihan työhakemus mieleen. Anyway, nimeni on Onni. Olen toisen vuoden TASO:n opiskelija sekä ensimmäisen vuoden hallituslainen. Toimin hallituksessamme opintovastaavan tittelillä ja olen hyvin tärkeänä siitä. Haluaisin toivottaa teidät tervetulleiksi valtsikan seksikkäimpään ainejärjestöön ja samalla onnitella teitä onnistuneesta karsinnasta pääsykokeissa. Vaikka hommat ja deadlinet jäävät joskus jälkeen kovasta vauhdistani, tulkaa vetämään hihasta, kun jokin pelottaa!

henri mikkola Moikka vaan! Mua kutsutaan Henkaksi ja oon teidän tukena ja turvana fuksisyksyn vauhdikkaissa ja vaarallisissa tilanteissa. Urheilullisena joukkuepelaajana tavoitteeni on saada mahdollisimman moni teistä aktiivisesti mukaan Tason mahtavaan jengiin. Arvostan hyvää ruokaa hyvässä seurassa ja hyvässä maistissa! Innokkaana maailmanmatkaajana janoan uusia tilanteita ja tuttavuuksia. Kaikki otetaan mukaan hiekkalaatikkoleikkeihin ja tutit pistetään kiertoon. Mun kanssa voi jutella mistä vaan, koska 90% puheenaiheista on merkityksettömiä, mutta valtaosa välttämättömiä, jotta päästään asian ytimeen.

KUVAT: KASPERI LAVIKAINEN

Terppa! Rakkaat fuksit, varautukaa sydämelliseen vastaanottoon meidän tuutoreiden osalta! Olette elintärkeää uutta verta Tason verenkiertoon ja varmasti aikamoisia, ainutlaatuisia tapauksia. Joka tapauksessa, lienee paikallaan, että teidän polkuanne valaisevat, kysymyksiinne vastaavat ja itkuolkapäänänne toimivat tyypit esittäytyvät. Olen siis Mea, Tason oma luonnonlapsi ja hymynaama, ihmisläheinen otus, jonka mielipuuha vaihtelee upottavan ontologisesta pohdiskelusta riemastuttavaan reivaamiseen (ja tietysti kaikkeen siltä väliltä). Tämä iloluontoinen ihmisyksilö ei malta odottaa tuutoroinnin tuomia iloja (ja suruja) ja on valmis kaikkeen, jotta hänen fukseillaan olisi mahdollisimman kotoisa olo uudessa, akateemisessa elinympäristössään.

KUVITUS: ELINA MARTTILA

Muistoja vapusta

appuaatto 2012. Istun kielikeskuksessa espanjantunnilla. Kuka helvetti pitää opetusta vielä vappuna? Tunnen kuinka käteni hikoavat ja koko vartaloni väreilee. Minun on vaikeaa keskittyä, eikä kynäkään pysy kädessä. Vielä puoli tuntia. Sitten olen vapaa. Ensimmäinen opiskelijavappuni on alkamassa. Viimeinkin koko päivän pituiselta tuntunut oppitunti päättyi. Onneksi olin ostanut laukun täyteen halpaa viiniä, kuten tuutorini oli neuvonut. Tiedekunnan lähikauppa kuhisee opiskelijoita puolen päivän aikoihin ja Maurinkadun Alko on tyhjennetty jo edellispäivänä. Kielikeskuksen käytävillä kaikuu pullojeni kilinä. Olen valmis. Kiidän tiedekunnan pihalle, joka on jo alkanut täyttymään opiskelijoista. Onhan kello jo 12. Kaivan muovipussista haalarini ja riuhtaisen ne päälle. Haalarimerkit olen nitonut kiinni edellisenä iltana. Aurinko heijastuu tiedekunnan ikkunoista silmiini, kun avaan pulloni ja otan ensimmäisen siemauksen viinistäni. Ei mene tuntiakaan kun huomaan olevani jo aika humalassa. Oman oppiaineeni

opiskelijat eivät ole vielä saapuneet pääkallopaikalle, joten olen tutustunut muutamaan valtio-opin opiskelijaan. He vaikuttavat ihan hyviltä tyypeiltä, tarjosivat viinaakin. Hetken päästä kuulen takaani tuttua puheensorinaa. Fuksikaverini ovat saapuneet. Ilta on jo edennyt pitkälle ja aurinko on painunut talojen taakse. Olen aivan järjettömässä kännissä. Se ei ole hyvä asia. Saan kännissä aina typeriä ideoita. Mitä jos murtautuisin professorin toimistoon? Voisin ehkä muokata tenttivastauksiani. Ei hemmetti, nyt on pakko rauhoittua. Saatan vielä joutua linnaan. Olen liian komea linnaan. Parempi vaan jatkaa dokaamista. Heräsin seuraavana päivänä soluasuntoni keittiön lattialta. Olo oli epätodellinen. Katselin epäuskoisena ympärilleni ja mietin olenko hereillä, kunnes kuulin vaimeaa muminaa vessasta. En halunnut tietää mitä vessassa tapahtui. Minua oksetti. Avasin vessan oven ja järkytyin. Siellä se kaverini istui lattialla. Välillä hän naukkasi huikan Jallua ja välillä oksensi. ”Seppo” mumisi jotain voodoosta ja kirouksesta. Huokaisin syvään, kun katselin tuota örveltävää idioottia. Kyllä Vappu on kaunista aikaa. Nimimerkiltä: Ensi vuonna uudestaan.

RUNOKULMA l

sörkässä VEERA OJOLA

Punaleipää ja ruisviiniä ilman voita

koiran lailla VEERA OJOLA

Mikron kahvit eilisessä eikä taaskaan kuin kevytmaitoa

Koiran lailla minä miestäni rakastan Sijaan, petaan laitan maate ja odotan

Nyt on vika löysä maanantai ennen kesää

Kun rakastan teen sen hyvin

Mun bussiin ei koskaan tuu söpöjä poikia

muuttuvat aistit aroiksi jokainen liikkeeni kissan kosketukseksi

Kun elän teen sen hyvin

Jumalan tunnen ja käyntini kannan

Vaan Koiran lailla minä miestäni rakastan ja lopun elämääni odotan

KUVITUS: MEA LAKSO

historiakone Taneli Urmas Vappuna Historiakoneella lähtee homma lapasesta

error error insert skumppa

Ensin Marxin se juo tavallista enemmän. Sitten se suorittaa mukaan gigatavuittain historiallista historialliset materialismia tendenssit...

Sitten se menee sekaisin, sammuu hetkeksi ja aloittaa alusta. Tätä jatkuu koko illan.

Työn oooorjat sorron yöstä 1100101

irtolainen räjäyttää 3.0 KUPPALASSA 18.04.2015 kuvat: KASPERI LAVIKAINEN

ylhäällä: DJ-pöydän takana keskityttiin juhlakansan viihdyttämiseen. keskellä vasemmalla: Juhlijat toivoivat Paranoidia. Turhaan. keskellä oikealla: Kuppala oli täynnä iloa ja intensiteettiä. alhaalla: Tason hymypoika Ossi rimpautteli neidoille.