Irtolainen 3/15

yhiksen fuksiaiset TOKOINRANTA 16.9.2015 kuvat: AKSU TERVONEN

ylhäällä: Fuksileidit saapuivat kevyessä kenttämeikissä. keskellä vasemmalla: Maailman rauha -patsaan peseminen sujui tänäkin vuonna siististi. keskellä oikealla: Myös tuutorit riehaantuivat muistelemaan entisaikoja. alhaalla: Ei ole häpeä olla komea.

pääkirjoitus

S

.. ..

ISO PYORA KUMMITTELEE YLIOPISTOLLA l TEKSTI: KASPERI LAVIKAINEN · KUVA: NOORA PERHIÖ

e uhkaa levitä yliopiston joka kolkkaan, repiä vanhat ainejaot juuriltaan ja tehdä nykyisen ainejärjestökulttuurin yhtä aikansa eläneeksi kuin feodaalisen kyläyhteisön.

Opintouudistuksia on tullut ja mennyt vuoroveden lailla, mutta Isoa Pyörää ei näemmä käy kieltäminen. Jää vain kysyttäväksi mitä hyökyaallosta jää jäljelle ja mitä sillä aiomme tehdä.

Pääaineiden yhdistäminen lienee liki varmaa, mutta muuta voi vain arvailla.

Radikaaleimmillaan rajalinjat vedetään uusiksi tiedekuntienkin osalta. Lievimmillään palaamme 2000-luvun alun aikoihin, jolloin yhteiskuntahistoriaan haettiin ja pääaine valittiin myöhemmin. Surullisenkuuluisana esimerkkinä tästä ajasta on eräs tasolainen vuosikerta, joka loikkasi kokonaan Polhoon.

Mutta Ison Pyörän aritmetiikka kieltää tämänkin vaihtoehdon – 40 fuksia vuodessa tai ei mitään.

Ison Pyörän haasteeseen on vain yksi vastaus. Talous- ja sosiaalihistorian on ymmärrettävä lisätä yhteiskunnallista relevanssiaan. Opintokokonaisuusmarkkinoilla kiinnostavat aineet vetävät uusia opiskelijoita puoleensa. Vaatimuksen itsestäänselvyydestä tuskin moni on eri mieltä, mutta käytännössä ei niinkään.

Jokainen ihminen pitää omaa tutkimustaan lähes aina kiinnostavana ja yhteiskunnallisesti relevanttina. Marginaalien tutkiminen on tärkeää, mutta kaiken tulisi liittyä myös suuriin kysymyksiin.

Jos talous- ja sosiaalihistoria haluaa säilyä muunakin kuin akateemisena kuriositeettina, sen on otettava suoraan kantaa yhteiskunnan ongelmiin. Meillä opiskelijoillakin on siinä oma vastuumme.

Jos kerran suuri osa tasolaisista on tuohtunut nykyisistä kulukuureista ja köyhentämispolitiikasta, sen olisi syytä näkyä myös kandeissa ja graduissa. Kuten Thomas Piketty toteaa rahasta ja sen tutkimisesta oman Pääomansa lopussa:

”Ne, joilla on paljon sitä, eivät koskaan lähde laiminlyömään omien intressiensä puolustamista. Numeroiden käsittelystä kieltäytyminen harvoin palvelee huonoimmassa asemassa olevien etua.”

IR TO

KANNEN KUVA

lainen

3 / 2015 Julkaisija Talous- ja sosiaalihistorian opiskelijat Taso ry

*** Päätoimittajat Kaisla Kuuskoski Kasperi Lavikainen Jori Pyykkö Taneli Urmas Ulkoasu ja taitto Anki Ahlqvist Taneli Urmas Toimituksen yhteystiedot etunimi.sukunimi@helsinki.fi

*** Kirjoittajat Sakari Heikkinen Juho Petteri Hänninen Jaana Kiesiläinen Eveliina Kupula Kasperi Lavikainen Laura Maijala Lauri Mikola Veera Ojola Tuomas Pietikäinen Ville T. Puumala Jori Pyykkö Taneli Urmas Uzbekistanin kirjeenvaihtaja Kuvitus Mea Lakso Elina Marttila Jori Pyykkö

*** Painos Picaset Oy 125 kpl Kannet Etukansi Anki Ahlqvist Irtolainen saa HYYn järjestölehtitukea

T

yö ei keskeytynyt lumimyrskyssäkään.

Kannen kuvassa joukko poikia on aloittamassa työpäiväänsä sanomalehtien myyjinä New Yorkissa vuonna 1906 – kuvan tietojen mukaan kovassa lumisateessa.

Viime vuosisadan alussa lapsityön määrä oli Yhdysvalloissa kasvanut valtaviin määriin. Vuonna 1904 perustettiin National Child Labor Comittee, kansallinen lapsityökomitea, joka pyrki edistämään tietoisuutta lapsityön vaarallisuudesta.

Kuvan on ottanut amerikkalainen sosiologi ja valokuvaaja Lewis Wickes

Hine (1874-1940), joka työskenteli myös National Child Labor Comitteelle. Hinen kuvien rooli oli merkittävä lapsityökysymyksen esiintuomisessa. Kuvista tuli komitean kasvot.

Hine tunnetaan myös työläisten olojen kuvaajana. Tarkkaavaisimmat lukijat voivat muistaa hänen olleen myös Irtolaisen ykkösnumeron kansikuvan takana.

Hinen työ oli vaikutuksiltaan merkittävää lapsityö- ja työturvallisuuslainsäädäntöjen kehittämisessä.

Kannen kuva löytyy New York Public Libraryn digitaalisista kokoelmista.

..

SISALLYS

8 16 22 28 32

TERVEISIÄ LUOTTOLUOKITTAJILTA Pitääkö luottoluokittajaa pelätä? Professori Sakari Heikkinen tarkastelee Taloutta ja historiaa -kirjoituksessaan, mitä sanottavaa luottoluokittajilla on Suomen tilanteesta.

KIINAN KASVUKIPUJEN SYYT JA SEURAUKSET Pitääkö Kiinan romahdusta pelätä? Mikä on Kiinan tulevaisuus globaalissa taloudessa?

Tiukkaa faktaa BOFITin Jouko Rautavalta.

KESKI-AASIA - LYHYT OPPIMÄÄRÄ Keski-Aasia, tuo tuntematon maailmankolkka täynnä stan-päätteisiä maita. Irtolaista tutkimisessa auttoi Aleksanteri-instituutin tutkija Mark Teramae. Mukana myös Uzbekistaninkirjeenvaihtajamme raportti in English.

JUPIN ELÄMÄ JA FILOSOFIA Entinen tasolainen, nykyinen juppi haastattelee itse itseään. Mitä tarkoittaa olla juppi?

VIULUNIEKKA HEIMO HAITON TARINA Lapsineroksi ja virtuoosiksi kuvaillun Heimo Haiton elämäntarina on uskomaton.

Juttusarjan ensimmäinen osa.

32 16 VAKIOT:

03. PÄÄKIRJOITUS 06. AJANKOHTAISTA Uutisia yhiksestä, yliopistolta ja tieteen kentältä 11. HALLITUSTYYPPEJÄ Kysymme kysymyksiä Tason hallituksen Sampsalta

22 12. HARJOITTELU Tässä numerossa Avanto Helsinki 15. ALUMNI Jaana Kiesiläinen kertoo viestintätyöstä 31. VAIHDOSTA Eveliina Kupula Ammanissa

36. HENKILÖKUNTA Kysymme kysymyksiä tutkija Leena Enbomilta 38. JORINAT Jori fiilistelee musiikkia 39. RUNOKULMA & HISTORIAKONE Kulttuuria elämäänne

O$AKEPALSTA Parviäly vauhdissa

H

olin pahamaineinen syysseminaari on tällä taas.

Liki salassa pidetty teema on nyt julkistettu: Venäjä ja rajat.

Seminaarin puhujat ovat:

Prof. Kimmo Katajala, ”Viipurin historialliset kerrostumat ja muistot”, Prof. Jukka Korpela, ”Onko Pähkinäsaaren raja kulttuuriraja?”, Prof. Tapio Hämynen;,”Ortodoksis-karjalainen vähemmistö rajalla”, Dos. Ismo Björn, ”Sortavalan kaksi huvilaa”.

Seminaarin yhteydessä pidettävien sitsien teemaa voi vain arvailla. Varmaa on vain eri sitsikulttuurien humaltunut yhteentörmäys, kun etelän vetelät ottavat yhteen karun pohjolan sitsaajien kanssa. Ole yhteydessä hallituksesi Hol-vastaavaan!

TRENDING:

NOUSUSSA! Pääoma sekä instituutiot ovat taloushisto-

riassa muotia. Nyt tarkastellaan orjalaivojen luototusta, pankkivalvontaa ja preussilaisen maa-aatelin asuntolainaosuuskuntia. Institutionaalista tutkimusta on mm. Espanjan demokratisoitumisesta ja ottomaanien berat-järjestelmästä..

SAMANA: Tason perinteinen marginaali- ja tabuhistoria

pysyy, mutta saa uusia muotoja. Aiheita ovat niin belfastilaiset abortit, lapsityöläiset Britanniassa ja Tristan da Cunhan saaren hysteriaepidemia nuoren naisväestön taisteluvälineenä. Seksi ja väkivalta myös mainittu!

LASKUSSA..

Mikrohistoriaa on vain vähänlaisesti talous- ja sosiaalihistorian julkaisuissa, mutta toisaalta pohjalta on hyvä ponnistaa!

Lyhyellä aikavälillä, erityisesti kaupankäyntipäivän sisällä, osakekursseja nostaa tai laskee eniten usko niiden nousuun tai laskuun. ”The trend is your friend”, sanovat. Mario Draghin suora ryhti ja teräksinen katse valavat uskoa tutisevimpaankin lihahyytelöön.

Indeksi nousee keskuspankin pidettyä kokouksen, jossa vakuutetaan kulloisenkin tilanteen olevan täysin hallinnassa. Kurssi kiipeää pari sataa pistettä ylöspäin, kunnes pääoma arvioi ostoaallon olevan ohi. Sitten se alkaa myydä, ja päädymme takaisin lähtötasolle. Joku teki loistavan tilin parissa minuutissa. Toinen hävisi pari prosenttia pääomastaan.

Markkinoiden tuloskausi on tästä syystä erittäin viihdyttävää aikaa. Eräällä suurella pörssiyrityksellämme oli vähän aikaa sitten tapana tehdä huipputulos jokaisella kvartaalilla noin puolentoista vuoden yhtäjaksoisen ajan. Heti tulosjulkistuksen jälkeen osake kallistui parilla eurolla vain päättääkseen päivänsä selvään laskuun. Lehdet kirjoittelivat markkinoiden pettyneen. Eivät pettyneet. Ainakin joku hykerteli onnessaan vietyään sijoittajat jälleen kerran kebabkioskille.

Merkittävän osan osakekaupoista tekevät tätä nykyä robotit, jotka ovat ohjelmoituja tekemään tulosta hyödyntämällä kurssien mikroskooppista värinää. Kurssi ei koskaan liiku viivasuorana ala- tai yläviistoon vaan väpättää koko ikuisen matkansa ajan kohti sateenkaaren päätä. Suurpääoma ostaa ja myy salamannopeasti lukemattomia osakkeita jokaisena hetkenä, jolloin kauppaa tehdään. Miksi jättää näin vakavaa asiaa ihmisen käsiin? Robotti ei tunne pelkoa, vihaa tai katkeruutta. Joskus kaupankäyntiohjelman algoritmit kuitenkin sekoavat. Se myy tai ostaa silloin kuin ei pitäisi, jolloin seuraukset ovat aivan hulvattomia.

Monesti hulluus on myös inhimillistä perua. Vuonna 2008 Volkswagen oli hetken aikaa maailman arvokkain yhtiö. Erinäiset sijoitusyhtiöt ja muut sijoittajat olivat myyneet osaketta lyhyeksi uskoen sen arvon laskevan tulevaisuudessa. Sitten Porsche julisti yllättäen aikovansa vallata yhtiön. Volkkarin kurssi nousi pilviin, kun sijoittajat yrittivät paniikin vallassa sulkea positioitaan. Onnettomimmat maksoivat yli tuhat euroa osakkeelta. Nykyään pala kuplaa irtoaa satasella.

Sijoittajat olivat siis oikeassa. Ajoituksessa oli vain vähän hiomista.

TEKSTI: JYRI LAVIKAINEN

ä:

ist ätkö en k

T OFFA N R P E N TASO TTA SITT UO 24 V stoj

Arki

$

BREAKING NEWS: Tasolainen Petri Roikonen on saanut gradustaan l a u d a t u r i n. Roikonen tunnetaan tietyissä piireissä ”kvantinerona” (Korvuo 2015a). Roikonen nimittäin veti viime keväänä kvantikurssin edistyneemmän ryhmän opettajanpestin, kun Kvanti-Antti Häkkinen alistui opettamaan toisen vuoden opiskelijoita. Irtolainen onnittelee Petriä hänen suuresta saavutuksestaan.

KUVITUS: JORI PYYKKÖ

Ison Pyörän tutkinto-ohjelmien ja pääaineiden yhdistämisiin liittyvät kysymykset ovat nyt oppiaineilla kierrätettävänä.

Huhupuheiden perusteella kysymykset ovat: 1. Minkä oppiaineiden kanssa katsoisitte oppiaineenne voivan muodostaa yhteisiä kandi- ja/tai maisteriohjelmia ja muodostamaan myös yhteisen hakukohteen? Oppiaineet voivat olla valtiotieteellisestä tai muista tiedekunnista. Perustelkaa mahdollisuuksien mukaan.

Teemu Perhiö, kaappitasolainen, on tehnyt ansiokasta tiedonkeruuta ISHA Helsingin historiikin eteen.

Arkistojen läpikäynti paikansi vuonna 1991 kirjoitetun tasolaisen infopläjäyksen, jossa muun muassa kuvailtiin kahta lupaavaa tutkijanalkua seuraavasti: ”Assistentti Matti Peltonen, laitoksen dagdrivare (vrt.

Ajan murhe 1/91) on aina avoinna uusille ajatuksille, ja viihtyisän huoneensa ovet aina avoinna opiskelijoille.

(Matin kaino toivomus on, että, joku voisi käydä vastaanottoaikanakin; se kun on viikon hiljaisin hetki.)

Matti on kulkenut ainakin näin jälkeenpäin ajatellen uskomatonta polkua kansantaloustieteen kandista sosiaalihistorian uudistusmieliseksi tutkijaksi. Mikään inhimillinen, viinasta Weberiin, ei ole Matille vierasta.” ”Assistentti Sakari Heikkinen aloittaa viranhoitonsa tänä syksynä. Tähän asti häntä ovat työllistäneet kaksi suurta projektia: tullihallituksen historiikki ja oma väitöskirjansa. Sakari on tieteellisen työnsä lisäksi kunnostautunut myös kaunokirjallisella alalla; hän on julkaissut yhdessä vaimonsa kanssa laadukkaan lastenkirjan. Varoitus: älä puhu Sakarille Turun murretta.”

”

2. Mitkä oppiaineet näkisitte ensisijaisena/sijaisina ja mitkä näkisitte niiden lisäksi mahdollisina?

3. Miten nimittäisitte näitä kokonaisuuksia?

4. Tuleeko mieleenne mahdollisia temaattisia ohjelma- tai opintokokonaisuusehdotuksia, joissa oppiaineenne voisi olla mukana?

Oppiaineiden vastaukset määrittävät myös tiedekunnan kantoja, mutta pääaineiden vähentyminen lienee varmaa. Kansansivistyslehtenä Irtolainen suosittelee lukijoitaan kuitenkin varautumaan erinäisiin huhuihin kriittisen realistisella suhtautumistavalla. Assashiinien sanoin: mikään ei ole totta ja kaikki on sallittua Isossa Pyörässä.

Osaatko soittaa ukulelen jälkeen seksikkäintä instrumenttia eli saksofonia? Nyt on onnenpäiväsi, sillä Speksi-bändi etsii soittajia! Myös trumpetti, sello tai pasuuna ovat huudossa.

Bändi koostuu pääasiassa alkoholisoituneista yhisläisistä, joten viihdearvo on taattu. Ole yhteydessä tason omaan Sampsa Konoseen!

luennoilla kuultua

”

Tässä Helsingin historiassa on menty tällä Klingen... Klingen-Kolben linjalla.

Siinä mennään ihan mettään.

taloutta & historiaa

..

TERVEISIA LUOTTOLUOKITTAJILTA Professori Sakari Heikkisen taloushistoriaa käsitteleviä kirjoituksia hänen Taloutta ja historiaa -blogistaan, joka löytyy osoitteesta http://blogs.helsinki.fi/talouttajahistoriaa/

M

aallistuneita suomalaisia on vaikea pelotella asiantuntijoilla ei olisi käytössään. Luokittajat käyttävät helvetin lieskoilla, mutta onhan meillä samoja julkisia tilastoja kuin me kaikki muutkin, ja sentään luottoluokittajat. Tai ainakin oli. he haastattelevat arviointimatkallaan suomalaisia Muistamme miten vuosi sitten (10.10.2014) poliitikkoja ja asiantuntijoita, joten ei ole yllätys, luottoluokitusyhtiö Standard & Poor’s (S&P) laski että heidän lausunnoissaan ei ole yllätyksiä. Niissä Suomen valtionlainojen luottoluokituksen parhaasta on kuitenkin sellaisia mielenkiintoisia painotuksia, AAA-luokasta pykälää alemmaksi luokkaan AA+. Tuolloin jotka kotimaisessa keskustelussa helposti sivuutetaan – erityisesti silloin kun lausuntoja yritetään käyttää Nordean tutkimusjohtaja ja pääekonomisti Aki Kangastalouspoliittisena kauhupropagandana. harju julisti, että ”pelleilyn on loputtava” ja että korot ”varmasti pomppaavat”. Eivät pompanneet, ja luottoAloitetaan myönteisistä arvioista. S&P listaa Suomen luokittajalla pelottelu, jota oli harrastettu pitkin vuotta, vahvuuksiksi muun muassa seuraavat: menetti tehoaan. Viime perjantaina (25.9.) S&P ilmoitti pitävänsä Suomen valtion luottoluokituksen ennallaan (AA+) mutta muutti näkymät vakaista kielteisiksi. Tämä ”Our ratings on Finland are supported by the country’s wealthy economy, balanced international tarkoittaa sitä, että on olemassa ainakin yhden kolmasposition, and track record of stable, osan todennäköisyys sille, että S&P laskee Suomen l investment transparent, and effective governance and political luottoluokitusta seuraavan kahden vuoden aikana, institutions. The ratings also ”jos taloudellinen elpyminen ei reflect modest net governtoteudu”. ment debt levels, although Nordean analyytikon Jan Luokittajat käyttävät samoja von Gerichin mielestä S&P:n julkisia tilastoja kuin me kaikki we project that public-sector liabilities will continue to päätös ”muuttaa näkymät muutkin increase over the next two vakaista kielteisiksi on tavallaan years.” pahempi kuin se, että Fitch tai Moody’s olisi heikentänyt l luottoluokitusta” (HS 26.9.). Tuo on kuitenkin vaisu Fitchin arvio: yritys pitää yllä luottoluokittajan pelkoa. Jos se ei enää – toivottavasti – ole talouspoliittisen viisauden ”Strong Governance, Net Assets: Finland’s ratings reflect strong political and social institutions, a high alku, voimme rauhassa tarkastella, mitä sanottavaa level of human development and higher scores luottoluokittajilla on Suomen taloudesta. S&P:n lisäksi on governance indicators that the ’AAA’ median. myös kaksi muuta luokituslaitosta, Moody’s ja Fitch, Finland has a track record of sound fiscal policy ovat kesän ja alkusyksyn aikana päivittäneet arvioitaan management and economic policy execution. The Suomen valtion luottokelpoisuudesta. Kaikkien kolmen general government sector had a net asset position raportit löytyvät Valtion velanhallinta-sivustolta. of around 59% of GDP in 1Q15 due to the strong Luottoluokittajilla ei liene sellaista olennaista financial position of statutory pension plans.” tietoa, jota suomalaisilla talouspolitiikan päättäjillä ja

Moody’s tiivisti (Credit opinion 21.8.) Suomen vahvuudet kolmen seikkaan: ”The credit strengths of Finland include: - Highly-educated labour force and consensus-based political framework - Consistency and proactive nature of macroeconomic policy formation - Very affordable government debt and a partially-funded pension system”

Huomattakoon siis, että konsensushakuisuus on luottoluokittajien mielestä myönteinen piirre, ei sellainen haukkumasana kuin se joidenkin kotoisten keskustelijoiden suussa tuntuu olevan. Pelkästään hallituksen jakaman informaation varassa eläneelle saattaisi puolestaan tulla yllätyksenä luottoluokittajien maininta Suomen julkisen sektorin vähäisestä nettovelkaantuneisuudesta (eli kun otetaan huomioon myös julkisen sektorin eläkerahastoisssa olevat varat). Ja edelleen: edullinen valtionvelka on selkeä vahvuus. Moody’s toteaakin ykskantaan, että ”julkisen talouden tila on Suomessa paljon parempi kuin useimmissa muissa kehittyneissä maissa”. Ja Fitch lausuu arviossaan: ”Julkinen velka suhteesssa bruttokansantuotteeseen on alhainen, ja Suomella on edelleen julkisessa taloudessaan pelivaraa (a degree of fiscal room), kunnes talous sopeutuu sitä kohdanneisiin rakenteellisiin shokkeihin.”

Kreikan tiellä?

Luottoluokittajien lista Suomen talouden ongelmien syistä on tuttu: viennin romahdus, joka on koskenut etenkin elektroniikkateollisuutta, ja siitä seurannut keskimääräisen tuottavuuden alentuminen, sekä pidemmällä aikavälillä väestön ikääntyminen. Koti-

maisen keskustelun ”kaikki on omissa käsissä”-hokua vasten erottuu kuitenkin vaikkapa S&P:n muistutus siitä, että Suomen pääomahyödykkeisiin keskittynyt vientiteollisuus kärsii yhä euroalueen investointilamasta. Ja kun investointien vauhdittuminen edellyttää riittävän nopeaa ja vakaata talouskasvua, on ymmärrettävää, että Suomi on muuta euroaluetta jäljessä.

Kasvu on ensisijaista, velkaantuminen toissijaista – niinkin voisi luottoluokittajien sanoman tiivistää.

Tässä suhteessa S&P löytää huomautettavaa Sipilän hallituksen ohjelmasta. Luottoluokittajan mukaan ”finanssipolitiikan supistava suunta” on yksi este kasvun vauhidttumisen tiellä. Hallituksen ”kärkihankkeet” eivät S&P:n mukaan vauhdita riittävästi kasvua keskipitkällä aikavälillä, ja sitä paitsi niiden vaikutus jää finanssipolitiikan yleisen kiristämisen varjoon (will be eclipsed by the broader fiscal contraction planned by the coalition).

Vaan mitä on odotettavissa, jos Suomen luottoluokitus heikkenee entisestään? Sitä voidaan arvioida tarkastelemalla kymmenvuotisen valtionvelan koron ja S&P:n luottoluokituksen välistä riippuvuuta. Euromaat (Tanska laskettu joukkoon) on merkitty sinisillä neliöillä ja oman valuutan maat punaisilla palloilla. Kuvio kertoo, että euroalueen maat nauttivat alhaisesta korkotasosta. Valtionlainojen korot nousevat vain verkalleen siirryttäessä parhaasta AAA-luottoluokituksesta (Saksa ja Tanska) kohti B-sarjaa (Espanja, Italia ja Portugali).

Valtionvelan korko nousee paljon jyrkemmin luottoluokituksen huonontuessa niissä maissa, joilla on oma valuutta. Tässä mielessä euroalueen yhteisvastuu siis toteutuu. Jos tämä tilanne säilyy tulevaisuudessakin, ei Suomen luottoluokituksen merkittäväkään heikentyminen nosta hyppäyksellisesti valtionvelan korkoa.

IS

PYÖRÄ TULEE

TEKSTI JA KUVA: KASPERI LAVIKAINEN · KUVITUS: ELINA MARTTILA

I

rtolainen oli valveutuneena syyskuun puolivälissä, kun ns. ”Iso Pyörä” esiteltiin valtsikalaiselle väelle. Myös opiskelijaedustustoa oli kunnioitettavasti paikalla.

Salin oli vetänyt täyteen aloituspuheenvuoroa vetävä kova nimi, vararehtori Keijo Hämäläinen, joka esitti yliopiston ylimmän johdon näkemykset siitä, mitä Isolla Pyörällä oikein tavoitellaan. Tätä tosin täydensivät Hämäläisen luonnehdinnat mm. siitä kuinka yliopiston pitäisi palata Antiikin Ateenaan, jossa ihmiset keskustelevat keskenään viisaudesta Sipilän hallitusohjelman vuorovaikutteisen opetuksen painotuskohdasta inspiroituneena.

Ison Pyörän keskeisiä pointteja on Hämäläisen mukaan etupäässä se, että se aikoo tehdä Bolognan mallista (kanditaso, maisteritaso ja tohtoritaso) ja sen kolmiportaisuudesta toden totta. Tällä hetkellähän kandin ja maisterin välillä ei ole mitään aidosti oikeaa jakolinjaa.

Ratkaisuna tähän koettuun ongelmaan yliopisto aikoo muokata opinnoistaan uudenlaisia kandidaatintason opinto-ohjelmia, joita voi olla n kappaletta, joista voi siirtyä suoraan n määrään maisterintason ohjelmia, joista vuorostaan voi siirtyä n määrään tohtorinohjelmia.

Aloituspaikkoja kandin- ja maisterintason ohjelmissa olisi vähintään 40 per vuosi.

Iso Pyörä ei kuitenkaan ole vain yhden mallinen pyörä, vaan näitä tutkinto-ohjelmia voi yhdistää eri tavoilla erimallisiksi. Kandidaatintasolla voi esimerkiksi olla vain yksi, koko tiedekunnan laajuinen, opinto-ohjelma tai sitten tiedekunnassa voi olla useampia teemakokonaisuuksia tai yhdistettyjä pääaineita.

Tavoitteena on kaiketi se, että uudessa mallissa säilytetään pari vuotta kestävät maisterinohjelmat ja pari vuotta kestävät tohtorinohjelmat akateemisille opiskeli-

joille ja työelämään kaipaavat uraohjukset koulutetaan sinne nopeammin ja kustannustehokkaammin. Sinällään yliopisto ei kuitenkaan tähtää Isossa Pyörässä maisterintason paikkojen vähentämiseen.

Hämäläistä tentattiin jonkun verran Isosta Pyörästä.

Vararehtori korosti sitä, ettei laaja-alaisuus ole itseisarvo, mutta poikkitieteellisyyteen yritetään joka tapauksessa.

Sanallisesta säilästään mainetta niittänyt Heikki ”Patis” Patomäki suorastaan sätti vararehtoria siitä, kuinka monitieteisyys muuttuu mahdottomaksi, jos tieteenalat tuhotaan laaja-alaisilla ohjelmilla.

Muita puheenvuoroja Hämäläisen jälkeen esittivät Mika Pantzar, joka mainitsi kyvyn empatiaan ja merkityksen antamiseen säilyvän tulevaisuuden työnteossa koneellistumisesta huolimatta. Anu Kantola taas mainitsi Master of Wine -tutkinnon ja Jukka Lipponen esitti ajatuksensa kritiikittömän soveltamisen työpajoista, joissa ei oltaisi kriittisiä yhtään minkään suhteen.

Eri yliopistojen tutkintomallien esittelyn jälkeen tiedekunnan opintoasiainpäällikkö Mikko Vanhanen astui kehiin esittelemään tiedekunnan kantoja aiheisiin.

Hän totesi, että pääainevalintoja on vähennettävä ja totesi, että olisi kenties järkevää muodostaa laaja-alaisia ohjelmia, joissa pääaine valittaisiin vasta 2. tai 3. vuonna tai maisterinvaiheessa. Tarkkaavainen lukija huomaa, että tässä mallissa pääaineet olisivat vielä olemassa!

Vanhanen kertoi vielä, että alkuvuodesta 2016 pitäisi olla tutkintovaatimukset uusista ohjelmista valmiina, kun taas itse ohjelmakuvausten pitäisi olla jo luettavissa kesäkuussa 2016. Iso Pyörä siis tulee ja se tulee nopeasti.

hallitustyyppejä

Mikä on pörröisen olomuotosi salaisuus? Onko se perinnöllistä?

•

hei

, S U T I HALL miksi?

•

- Juuri tänään spurgu luuli mua ulkomaalaiseksi. Sanoi että ”saatanan kikkarapää” tai jotain. Onhan näiden alkuperää pohdittu, ja varmaan syy löytynee karjalaisista sukujuurista.

Millaisilla kantimilla yhdistyksemme talous on?

- Ihan hyvillä kantimilla. Mulla ei tosin ole mitään taitavan kapitalistin otetta tähän touhuun, mutta ei se mitään. Eihän meidän järjestön tarkoitus ole tuottaakaan voittoa. Vaikea keksiä mitään kovin dramaattista sanottavaa.

Välittyykö luottamustoimen tuoma vastuu myös omaan taloudenhoitoon?

- No ei kyllä. Perinteinen asenne ”kun nyt töissä käyn niin rahaa löytyy vaikka kaljaan” taitaa olla vallitsevana tällä hetkellä. Nyt juuri ei taida ainakaan säästöjä kertyä.

Sampsan top 3 vinkit syksyn rientoihin.

SAMPSA KONONEN Taloudenhoitaja

1. Polhon vujut. Katotaan miten Team Juga hoitaa homman. Varmasti tulossa syksyn hulluin ilta, koska puku päällä juhliminen menee aina överiks.

2. Moskova. Yhisvaunun meininkiä ja Lenin-setä. Mikä voi mennä vikaan? Ja onneksi Lussu ei tule mukaan niin vältytään vaaroilta.

3. Silakkamarkkinat. Aattelin mennä ekaa kertaa. Kivaa!

KUVA: KASPERI LAVIKAINEN

Suurin saavutuksesi Tasossa?

- Alasti Metro-lehteen pääsemisestä on vaikea panna paremmaksi. Ehkä viime kevään Tason synttäribileiden keikka pääsee lähelle. Kiitos vielä parhaimmalle yleisölle ikinä! Ja ei niitä vitosia ainakaan nyt niin paljon oo tullut että niistä tässä pääsisi mainitsemaan…

harjoittelupalsta

..

.. ..

PÖOHINÄÄAAAJATUSHAUTOMOSSA TEKSTI: TUOMAS PIETIKÄINEN · KUVA: HELI BLÅFIELD

K

utakuinkin vuosi sitten sain tietää joita pelkäsinkin: ”Tuomas, et sä hakenut tänne miltä tuntuu olla Hannu Hanhi. Noihin harjoitteluun? Pääsitkö? Tuu moikkaa Miklua?” aikoihin vietin hyvin tyypillistä Aku Häpeissäni löntystin paikalle ja mutisin vaivaanAnkan elämää, jossa ahdistusta tuneesti jotain: ”Ääh, juu, kyllä, mutta en päässyt tuottivat krooninen rahapula, yleinen edes haastatteluun.” Kättelin kuitenkin ”Miklua” päämäärättömyys ja todella alhainen opiskeluja liukenin vähin äänin paikalta. motivaatio. Kaisa-talon seinät alkoivat kaatua Seuraavana perjantaina istuin tuttuun tapaan niskaan ja kirkassilmäiset fuksit ottivat aivoon. aamukahvilla (klo 14) kun puhelimeeni soitettiin.

Opiskelukavereiden kanssa keskustelut kääntyivät Avanton Miklu, eli Mikael pyysi tulemaan toimistolle juoksujalkaa, sillä heillä saattaisi olla aina samaan aiheeseen: Kuinka saada töitä, jos harjoittelupaikka tiedossa. Jo valittu harjoittelija ei oikeasti osaa muuta kuin viisastella ja etsiä olikin yllättäen perunut. Ryntäsin Töölöön ja näkökulmia. Miksi en ole opetellut koodaamaan? yhtäkkiä istuin haastattelussa ja minulta Kaiken kaikkiaan ankeaa aikaa. kysyttiin milloin voin aloittaa työt. Vastasin, että Harjoitteluapurahan arvonta aloitti kuitenkin vaikka maanantaina ja näin paikka oli minun. onnellisten sattumusten sarjan. Jostain kumman Kuin Hannu Hanhi, sain harjoittelupaikan pelkällä syystä voitin itselleni kuukauden harjoittelutuen.

Nimenomaan siis voitin. Arvonnassa. onnella, sitä sen kummemmin ansaitsematta.

Viimeksi näin oli käynyt vuonna 1997 Vinkkini työnhakuun on siis onni. Kannatkun dominoin Hartolan K-marketin taa kokeilla. kesäkassi -arvontaa, saaden paketin keksejä, karkkipussin ”Ideoiden loppuessa ja Star Wars DVD:n. Tuuristani Mikä ihmeen Avanto? hämmentyneenä aloin hakemaan lähdin shoppailemaan harjoittelupaikkoja, mutta en Helsinki on konsulttitoiharjoittelupaikkoja Valtsikan Avanto juuri uskonut mahdollisuuksiini misto, jonka pyrkimys on luoda työelämämessuilta.” olemattoman osaamisen ja vain parempaa ja kestävämpää yhteiskuukauteen supistetun apurahan kuntaa tuomalla yhteen erilaisia vuoksi. Kylterit ne paikat saa organisaatioita ja heitä lähellä olevia kuitenkin. tahoja. Esimerkiksi energiayhtiön kannattaa kuunnella asiakkaitaan, Kuten odottaa saattoi, sain mutta näiden lisäksi myös kansalaishakemuksiini usein kieltävän vastauksen. järjestöjä ja luonnonsuojelijoita. Näin se voi Ideoiden loppuessa lähdin shoppailemaan löytää toimintatapoja, jotka ottavat huomioon harjoittelupaikkoja Valtsikan työelämämessuilta. ympäristön, ihmisten ja sen oman liiketoiminnan Olin liikkeellä siskoni kanssa, joka oli juuri tarpeet. Kaikki voittaa! Toinen esimerkki: aloittanut opinnot tasossa. Kuljimme ohi Avanto Kiinassa diabetes lisääntyy elintason nousun Helsinki -nimisen ajatushautomon tiskin. Olin myötä. Lääkefirma satsaa rahaa lääkäreiden lähestynyt kyseistä firmaa hakemuksella, kouluttamiseen ja diabeteksen diagnosointiin, mutta saanut jo kieltävän vastauksen. Ilmeisesti joten yhtäkkiä sillä on edessään uudet markkinat. erikoistaidoksi ilmoittamani kaiken kattava Diabetestä sairastavat pääsevät hoidon piiriin ja tietämys texasilaisesta gangstaräpistä ei ollut lääkefirman tuotteet menevät kaupaksi. Avanto tehnyt vaikutusta. Yritin livahtaa tiskin ohi ei (yllätys yllätys) konsultoi suuria kansainvälisiä nopeasti, mutta suupaltti siskoni jäi juttelemaan lääkeyrityksiä, mutta esimerkintapaista toiminAvantolaisten kanssa. Pian sain kuulla ne sanat,

a a t t o d e i t o ter Tänä vuonna tasolaisia on ollut ja on edelleen työharjoittelussa tiedekunnan tuella näissä paikoissa: Suomen Tallinnan suurlähetystö Museoviraston kirjasto Riian suurlähetystö UM Itä-Euroopan ja Keski-Aasian yksikkö Suomen ympäristökeskus SYKE Palkansaajien tutkimuslaitos Avanto Opetus- ja kulttuuriministeriö, korkeakoulu- ja tiedepolitiikan osasto RAY MMM eli Maa- ja metsätalousministeriö

Viime vuonna vieläkin useampi oli suurlähetystöissä!

Oliko harjoittelutuen lyhennyksellä kahdesta kuukaudesta yhteen nähtävää vaikutusta paikkojen saamiseen, Tero?

- Harjoittelutuen pieneneminen kahdesta kuukaudesta yhteen kuukauteen ei ole näkynyt meidän oppiaineissamme niin paljon kuin aluksi ounastelin. Hyvin on omiskelijoillemme paikkoja näyttänyt löytyvän. On myös huomattava, että nyt on hyväksytty myös lyhyempiä kahden kuukauden mittaisia harjoittelujaksoja.

Minkä viestin haluat lähettää seuraavan vuoden harjoittelutukea hakeville?

- Tiedekunnan työharjoittelutukea kannattaa ehdottomasti hakea. Miltei kaikki halukkaat saivat apurahan viimeistään rästijaossa huhtikuussa. Paikkojen haussa kannattaa olla aktiivinen eikä tuijottaa liian tarkasti hakuilmoituksen vaatimuksiin. Usein paikka on irronnut, vaikkei hakija kaikkia vaatimuksia täyttänytkään. Myös soittelu/sähköpostittelu avoimella hakemuksella on suotavaa. Itsekin sain aikoinani harjoittelupaikan kun vain soittelin kiinnostaviin paikkoihin ihan umpimähkään, vaikka eivät ketään harjoittelijaa varsinaisesti etsineetkään.

TEKSTI JA KUVA: KASPERI LAVIKAINEN

taa koitetaan soveltaa suomalaiseen kontekstiin. Avanto pyrkii tuomaan yhteen eri tahoja ja fasilitoimaan niiden välistä kanssakäyntiä. Pääasiallisesti työ on erilaisten työpajojen ja selvitysten järjestämistä. Näistä kerättyä tietoa sitten hyödynnetään uudenlaisten toimintamallien kehittämiseen.

Tulevaisuuden uravaihtoehtoja pohtiessani tämänkaltainen strategista suunnittelua ja työpajojen fasilitointia sisällään pitävä konsultin työ ei ollut edes juolahtanut mieleeni. Konsultoimiseen liittyvät mielikuvat toivat mieleen lähinnä lipevät käärmeöljykauppiaat.

Avantolla kuitenkin ymmärsin, että on olemassa myös kestävää ja kaikille lisäarvoa tuottavaa konsultointia, ja sitä tekevät usein nimenomaan kohtalaisen nuoret yhteiskuntatieteilijät. Avanto jakaa toimistonsa Demos Helsingin kanssa, joten harjoitellussani pääsin ajatushautomopöhinän sydämeen.

Pöhinää, pöhinää!

Käytännön työtehtävät harjoittelussa olivat hyvin vaihtelevia. Kontaktoin projekteihin liittyviä henkilöitä, olin mukana työpajoissa, tein erilaisia taustaselvityksiä, kokoustin, kirjoitin muistioita ja raportteja, sekä pääsin ideoimaan ja suunnittelemaan erilaisia kumppaneille tarjottavia konsepteja. Esiintyminen ja powerpoint-diojen tekeminen tulivat myös tutuiksi. Parasta harjoittelussa oli ehdottomasti sen monipuolisuus. Avantolaiset antoivat vapaat kädet viedä harjoitteluani siihen suuntaa mikä itsestäni tuntui hyvältä.

Erikoistumisen sijaan oma polkuni johti kaikkea tekeväksi yleismieheksi. Heti alusta asti tuntui siltä, että olin osa porukkaa, enkä vain harjoittelija. Luottamus, kannustus ja “oikeisiin” hommiin mukaan pääseminen tuntui todella hyvältä epävarman ja hankalan työnhakuprosessin jälkeen.

Harjoittelu antoi uskoa siihen, että valtiotieteilijöiden ja varsinkin historianopiskelijoiden yleissivistykselle on oikeasti käyttöä. Tiukka substanssiosaaminen on toki hyödyksi, mutta sen rinnalle kaivataan tekijöitä, jotka pystyvät omaksumaan nopeasti uusia asioita ja sijoittamaan ne laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin.

Tämä on ehdottomasti valtsikalaisten suurin etu, vaikka sen konkreettisia hyötyjä onkin vaikea välillä hahmottaa.

Harjoittelun aikana tutuin myös ”pöhinään” eli läjään vieterin tavalla joka paikkaan sinkoilevia ihmisiä

ja heidän käyttämiään termejä, joista en ennen ollut kuullutkaan. Muotoilu, systeemiajattelu ja Shared value olivat termeinä aivan vieraita, enkä lainkaan ymmärtänyt, miten esim. muotoilijat liittyvät yhteiskuntatieteisiin millään tavalla. Valtsikalaiselle vieras pöhinä alkoi kuitenkin harjoittelun edetessä selkeytyä joukoksi uusia, monitieteisiä toimintatapoja, jotka antavat uusia työkaluja aikamme suurimpien ongelmien ratkaisemiseksi. Nurkkakuntaisuuden ja oman asiantuntemuksen mustasukkaisen suojelun sijaan tulevaisuuden työtavat ovat luovia, osallistavia ja ennen kaikkea monipuolista yhteistyötä painottavia. Pikku hippunen pöhinää voisi tehdä myös valtsikan opetukselle hyvää.

Pöhinä näkyy myös siinä, että töitä tehdään paljon.

Vapaa-ajan ja työajan erottaminen on hankalaa ja toimistolla istutaan pitkiä päiviä. Harjoittelijana toki tein töitä oman sopimukseni puitteissa, mutta jatkuvasti takaraivossa oli ajatus siitä, että pitäisi tehdä enemmän tunteja, koska muutkin tekevät. Kovaa työrytmiä tosin selittää ihmisten intohimoinen suhtautuminen työstettäviin aiheisiin. Monilla vaikutti olevan töissä aidosti hauskaa.

Mitä jäi käteen?

Hyvin sujuneen harjoittelun jälkeen minua pyydettiin jäämään Avantolle osa-aikaiseksi työntekijäksi.

Viime kesän ja tämän syksyn olen jatkanut periaatteessa siitä mihin jäin harjoittelussa, mutta työtehtävät ovat olleet hieman vastuullisempia ja vaikeampia.

Uusi aspekti on ollut projektien hankkiminen eli suomeksi sanottuna myyminen. Ennen tätä olen myynyt lähinnä skeittilautoja, joten virallisten tarjousten tekemisen ja muun jargonin opettelu on ollut oma prosessinsa. Myyminen on kuitenkin yksi osa konsultin työtä, joten sen oppiminen on varmasti tulevaisuuden kannalta hyödyllistä.

Onnellisten sattumusten kautta pääsin tekemään todella mielenkiintoisia ja monipuolisia hommia. Ihan kaikkea en kyllä vieläkään ymmärrä ja välillä esim. työn tulosten mittaamisen vaikeus saa pohtimaan, onko tehdyllä työllä oikeasti joku vaikutus. Omalla kohdallani harjoittelusta oli kuitenkin todella paljon hyötyä jo ihan oman itseluottamuksen ja henkisen hyvinvoinnin kannalta. Toisaalta työ on edelleen työtä ja välillä sen tekeminen on ihan hanurista. Siitä ei kai koskaan pääse eroon.

alumni

Irtolainen esittelee tason alumneja työelämässä

..

JAANA KIESILAINEN, ..

VIESTINTATOIMISTON TIEDOTTAJA TEKSTI: JAANA KIESILÄINEN · KUVA: LARI HEIKKILÄ

K

eväällä 2007 tason pääsykokeisiin lukiessani olisin innostuksesta ja oma-aloitteisesta asioihin perehtytuskin uskonut, että viisi vuotta myöhemmin teen misestä oli hyötyä. Vaikka hain töitä vähän väärällä työkseni markkinointiviestintää. Kaikki kaupalpääaineella, huomasin hakemuksia tehdessäni hankkilinen oli epäkiinnostavaa enkä varmasti edes tiennyt neeni viestinnän osaamista opintojen ulkopuolelta: olin viestintätoimistojen olemassaolosta. Museossa työsesimerkiksi ollut Irtolaisen päätoimittajana, pitänyt kentely kiinnosti, mutta en ollut siitäkään ihan varma. blogia ja ollut aktiivisesti somessa mukana.

Siksi päätin opiskella taidehistorian sijaan talous- ja Tiedottajana työpäiväni koostuvat pääasiassa sosiaalihistoriaa, joka tuntui selkeiden tulevaisuuden viestintäkampanjoiden ja -toimenpiteiden suunnitsuunnitelmien puuttuessa samaan aikaan tarpeeksi telusta, asiakaspalavereista ja erilaisten tekstien kiinnostavalta ja epämääräiseltä valinnalta. kirjoittamisesta. Yksi konsulttitoimistossa työskentelyn Opiskeluaikoina työhön liittyvät toiveet ja tavoitteet parhaista puolista on, että töitä pääsee tekemään ehtivät muuttua moneen kertaan. Muistan harkinneeni monien eri toimialojen ja aina uusien asiakkaiden ja ainakin toimittajan, kaupunkitutkijan, tilastoanalyytikon projektien parissa. Samalla voi kuitenkin erikoistua. ja liikkeenjohdon konsultin töitä. Luin viestintää toisena Itse teen etenkin suunnittelua, somea ja ruoka-asiaksivuaineena, koska olen aina pitänyt kirjoittamisesta kuuksia. Monipuolisuus ja kurssien valitseminen omien ja koska se vaikutti järkevältä työllistymisen kannalta. kiinnostuksen kohteiden mukaan olivat lempiasioitani Työuraksi viestintä vakiintui kuitenkin vasta tehtyäni myös tasossa. Laajasta yleissivistyksestä ja kyvystä Erasmus-harjoittelun viestinnän ja tapahtumatuotaninnostua mitä erilaisimmista aiheista on ehdottomasti non konsulttitoimistossa Brysselissä. hyötyä viestintätoimistotyössä, vaikka käytännön tietoja Työmarkkinat vaikuttivat opiskellessani yhtä tai taitoja tasolaisuus ei olekaan omaan työhöni juuri epävarmoilta ja epätoivoisilta kuin nytkin, enkä missään antanut. vaiheessa kuvitellut työllistyväni heti valmistuttuani.

Pääainevalinta ei ole kuitenkaan kaduttanut missään Ensimmäisen harjoittelun jälkeen kaikki meni kuitenkin vaiheessa. Tasolaisuus ja valtsikalaisuus ylipäätään ltarjoavat loistavat mahdollisuudet tehdä tutkinnosta paremmin kuin olisin voinut kuvitella. Brysselissä keväällä 2012 tehtyä harjoittelua omannäköisen ja juuri itseään kiinnosseurasi viiden kuukauden määräaikainen tavan. Samalla vaihtoehtojen runsaus viestintäassistentin sopimus nykyisessä pakottaa miettimään, mihin haluaa Laajasta yleissivistyksestä työpaikassani ja melko pian sen pääerikoistua. Valintoja kannattaa tehdä ja kyvystä innostua mitä tyttyä sain nykyisen, vakituisen työni työelämää ajatellen, mutta silti itseään erilaisimmista aiheista Drumin tiedottajana. Gradun tein töiden kuunnellen. Omasta kokemuksesta voin on ehdottomasti hyötyä ohessa ja valmistuin maisteriksi keväällä sanoa, että jos sinänsä työllistymisen viestintätoimistotyössä.

2014. kannalta järkevältä kuulostavat kansis ja Yksi parhaista tekemistäni tilastotiede tuntuvat vielä viidennenkin päätöksistä oli hakea harjoittelupaikkaa ulkomailta. lkurssin jälkeen ihan kamalilta, niiden kanssa haluaa Erasmus-harjoitteluapurahoja ei arvota, vaan rahan tuskin olla tekemisissä työelämässäkään. saa heti, kun paikka on löytynyt. Toinen hyvä päätös oli P.S. Jos haluat kysyä lisää viestintätoimistotyöstä tai hakea kesällä töitä seuraavaksi syksyksi, sillä suurin muusta kirjoittamastani, niin ole yhteydessä! Yhteystieosa opiskelijoista työskentelee kesät ja opiskelee syksyt. dot saa vaikka Irtolaisen toimitukselta.

Tuuriakin oli varmasti mukana, mutta myös omasta

KIINAN KASVUKIPUJEN SYYT JA SEURAUKSET TEKSTI JA RAUTAVAN KUVA: KASPERI LAVIKAINEN · MUUT KUVAT: WIKIMEDIA COMMONS

Yhdysvalloille Kiina on kilpailuasetelmien keplottelija, Venäjälle nöyryyttävän hyvä menestyjä ja Euroopalle unelmien kauppakumppani. Globaalilla tasolla maa on ottamassa paikkaansa talousjärjestelmän keskipisteessä. Siinä missä Venäjän kurjistumista voidaan pitää jopa positiivisena lännessä, pois lukien idänviennin supistumista pelkäävät suomalaiset, Kiinan hyytymistä jopa pelätään.

Elokuun lopussa suomalaisen aamukahvittelijan media-annos täyttyi pörssimarkkinoiden pelkoreaktiosta, joka oli seurausta Kiinan koko kesän jatkuneesta pörssiromahduksesta. Pelokkaimmat kommentaattorit manasivat maailmantalouden hidastumista. Kävimme kysymässä Suomen Pankin siirtymätalouksien tutkimuslaitoksen BOFIT:in tutkija Jouko Rautavalta mitä tästä kaikesta pitäisi olla mieltä.

Pörssiromahduksen paineet hellittäneet Rautava kertoo, että Kiinan pörssikuplan kehittymiseen vaikutti viime vuosina kiihtynyt sijoitusmahdollisuuksien vapauttaminen. Tätä ennen kiinalaiset sijoittajat kykenivät panemaan rahaansa lähinnä pankkitalletuksiin tai asuntoihin, mutta nyt vähintään kymmenet miljoonat ihmiset kykenevät sijoittamaan varojaan myös osakkeisiin pääomamarkkinoilla.

– Kaiken lisäksi sitä sijoitustoimintaa tuettiin julkisin lausunnoin ja itse asiassa siinä oli myös mukana velkarahoitteista sijoittamista, Rautava lisää.

Suomen Pankin tutkija muistuttaakin, ettei Kiinan pörssiromahdus ollut varsinaisesti mikään yllätys.

Kurssien voimakas nousu alkoi viime vuoden heinäkuun alussa ja jo viime vuoden lopulla oli puhetta, että pörssikupla oli syntymässä.

– Viimeistään tämän vuoden alussa suurin osa asiantuntijoista oli sitä mieltä, että tässä on kupla, ja sillä kurssien nousulla ei ollut mitään yhteyttä reaalimaailmaan eli yritysten voitot olivat laskussa, kun talouskasvu oli hidastumassa. Ei ollut mitään syytä nähdä, että niiden kurssien olisi pitänyt nousta sillä tavalla, Rautava kertoo.

Kuplaa seurasi korjausliike kesäkuussa, joka odotettavuudestaan huolimatta sai markkinat sekaisin.

Kiinan hallinto koetti pitkään tukea vallitsevaa kurssitasoa vaihtelevilla toimenpiteillä.

– Siellä on ensinnäkin pelattu tällä velkarahoituksella: milloin sitä on kiristetty, milloin niitä sääntöjä on vapautettu. Kesällä siellä on käytetty julkista rahaa. Julkisten yritysten kautta on tuettu tilannetta ja valtio-omisteisille yrityksille on annettu määräyksiä, että omia osakkeita ei saa myydä. Iso asia on se, että uudet osakeannit on kielletty. Ne ovat tälläkin hetkellä kielletty, jotta ei tule enempää tavaraa markkinoille myytäväksi, tutkija selostaa.

Vaikka nykytilannetta värittävät

”

..

ISO ASIA ON SE, ETTA UUDET OSAKEANNIT ON KIELLETTY

suuret päivittäiset heilahtelut pörssissä, tilanne on Rautavan mukaan rauhoittanut, koska pörssin korjausliike myös laukaisi järjestelmää koettelevat paineet. Kiinan käsin kosketeltavaan talouteen kriisi ei näillä näkymin ole vaikuttanut paljoakaan, mitä Rautavan mielestä myös arveltiin jo etukäteen, vaikka osakesijoittajia onkin tätä nykyä enemmän kuin kommunistisen puolueen jäseniä.

– Siitä huolimatta osakesijoitukset suhteessa kotitalouksien muihin säästöihin, sijoituksiin ovat suhteellisen pienet eli se ei vaikuttanut kovinkaan paljon kotitalouksien kulutukseen, Rautava kertoo.

Tutkijoille ei ole Kiinan kulutukseen suhteen juurikaan mittareita vähittäiskaupan lisäksi, mutta siinä ei ole Rautavan mukaan näkynyt juurikaan muutoksia.

Kiinassa kriisi näyttää siis lauenneen turvallisesti ainakin tähän mennessä. Toisaalta globaalit markkinat säikähtivät pörssikuplasta toden teolla.

– Kyllähän tämä hermostuneisuus on levinnyt ja pelot siitä, että Kiinan talouskasvu hidastuu odotettua enemmän. Kesällä oli tilanteita, joissa kaikki globaalit osakemarkkinat menivät alas ja raaka-ainemarkkinoilla on nähty isoja liikkeitä eli hinnat ovat tulleet alas. Ja ne ovat kaikki jollain lailla kytköksissä Kiinaan, Rautava selittää.

– Eli vaikka öljyn markkinoilla se suurin syy öljyn hinnan laskuun on tarjontapuolella, että on liikatarjon-

”

taa, niin siellä on rikkana rokassa tämä näkemys, että Kiinan kasvu on hidastumassa, Rautava lisää.

Tutkija kuitenkin ihmettelee sitä, mistä markkinoiden pelot Kiinan suhteen oikein kumpuavat. Sinällään kaikille osapuolille on ollut koko ajan selvää, että Kiinan kasvu tulee hidastumaan. Maan reaalitaloudessakaan ei ole tapahtunut mitään niin dramaattista kehityksen huonontumista, joka selittäisi rationaalisesti pelkoreaktion.

Valuuttapolitiikalla tavoitellaan vaikutusvaltaa Kiinan valuutta, yuan, devalvoitiin elokuussa parilla prosentilla, mikä aiheutti jopa spekulaatioita Kiinan tekevän vielä isompia devalvaatioita lähitulevaisuudessa. Rautavan mielestä kyseessä ei ensisijaisesti ollut vientiteollisuuden avittaminen.

Jos otetaan huomioon valuuttakurssin kehitys suhteessa tärkeimpiin kilpailijamaihin, yuanin kurssi on vahvistunut yli 50 % viimeisen 10 vuoden aikana.

– Se on parin prosentin devalvaatio, eihän sillä ole mitään merkitystä, jos me ajatellaan sitä isoa kuvaa, Rautava sanoo.

Tutkija epäilee, että devalvaation todellisena syynä oli itse valuuttakurssijärjestelmän muuttaminen.

Yuan oli tiukasti kiinnitetty dollariin kesään 2005 asti, mutta sittemmin sen kurssin on annettu muuttua tiettyjen rajojen puitteissa. Nyt näitä

17

rajoja venytetään vielä enemmän.

Vaikka valtion pankkien kautta valuuttakurssia pystyy edelleen kontrolloimaan, yuan ottaa tästä lähtien paremmin huomioon markkinoiden näkemyksen oikeasta kurssitasosta.

– Voi arvailla sitä, että tämä devalvaatio oli vain tällainen sisäisessä väännössä käytettävä porkkana, että saatiin näitä muita reformeja enemmän läpi, Rautava pohtii.

Sisäpoliittisella kompromissilla, jota ei kommunikoitu markkinoille, oli seurauksena kuitenkin pelästyminen, joka taas pahensi pörssiromahduksen hoitoa.

– Varmaan kiinalaiset itsekin miettivät, että olisi ollut parempi jättää tekemättä se devalvaatio, koska sillä aiheutettiin aivan turha myrsky. Ja nyt he ovat joutuneet sen takia taas aivan ylimääräisiin puolustustoimiin, Rautava sättii.

Rautava ei myöskään niele esimerkiksi Donald Trumpin suusta kuultuja väitteitä, että yuania pidettäisiin keinotekoisesti kilpailukykyisempänä, aliarvostettuna valuuttana.

– Yhdysvallat on edelleen ehkä sitä mieltä, mutta ei enää kovin äänekkäästi. Ja tässä suhteessa on mielenkiintoista panna merkille, että IMF jo viime keväänä totesi, että heidän mielestään yuanin reaalikurssi ei ole enää aliarvostettu. Se keskustelu yuanin aliarvostamisesta on koko lailla menneen maailman asia, Rautava tähdentää.

Rautavan mielestä on kuitenkin selvää, että pelot talouden sakkaamisesta ja pelot valuuttakurssin muuttamisesta menevät käsi kädessä.

Tämä näkyy muun muassa nyky-Venäjällä sekä Suomenkin devalvaatiosyklissä markka-aikoina. Venäjällä ruplan hinta romahti. Olisiko Kiinalla edellytykset puolustaa valuuttaansa mikäli markkinat ryhtyisivät romahduttamaan yuanin kurssia?

– Ensinnäkin ne valuuttavarannot ovat valtavat edelleenkin, vaikka ne ovat laskeneet ja sieltä on lähtenyt pääomaa ulos. Ja Kiinan viranomaiset ovat tehneet erilaisia toimia, jotta ne vaikeuttaisivat sitä pääoman

ulosmenoa, tutkija aloittaa.

Rautava kuitenkin uskoo näiden toimien olevan kuitenkin vain väliaikaisia ja liittyvän nykyiseen kriisinhallintaan. Pitkäaikaisessa paineessa Kiina voisi toki jäädyttää tilanteen, mutta se vaatisi reformipolitiikan pysäyttämisen, eikä ole nähtävissä, että Kiinan hallitus toivoisi tätä.

Syynä tähän on taas se, että kyseiset uudistukset liittyvät Kiinan pidempiaikaisiin suunnitelmiin.

Pääomien vapauttaminen on kiihtynyt tänä vuonna ja jopa aivan alkusyksyn aikana monilla erinäisillä toimilla. Jo vuosi sitten avattiin yhteys Hong Kongin ja Shanghain pörssien välille. Toisin sanoen Kiinan kotimaiset osakemarkkinat ja entisen brittikolonian pörssi ovat suorassa, joskin rajoitetussa, yhteydessä.

Samanlaista järjestelyä suunnitellaan myös Shenzenin ja Hong Kongin pörssin välille.

– Ja nyt on tehty isoja vapautusliikkeitä siinä, että ulkomaalaiset on päästetty Kiinan kotimaisille rahamarkkinoille. Ja niitä vapauksia on laajennettu, Rautava kertoo.

Lisäksi syyskuussa ilmoitettiin, että Kiinan keskuspankki alkaa laskea yuanmääräisiä velkapapereita liikkeelle Lontoossa.

Kokonaisuudessaan erinäisiä päätöksiä on sen verran, ettei niiden perässäkään ole helppo pysyä.

Rautava muistuttaa kuitenkin, että vapautuksista ilmoittaminen ei vielä tarkoita sitä, että reformi olisi siirtynyt paperilta käytäntöön.

– Mutta se suunta on selkeä ja siinä on taustalla Kiinan strateginen päätös tehdä yuanista kansainvälisesti käytetty valuutta. Ja se on selkeä pitkän ajan strateginen päätös, mikä on tehty pitkän aikaa sitten. Ja se tarkoittaa myös sitä, että sen myötä Kiinan asema globaalitaloudessa tulee kasvamaan, tutkija ennustaa.

Rautava ei usko, että yuan kykenisi nousemaan dollarin rinnalle maailmantaloudessa ainakaan missään nähtävässä olevassa tulevaisuudessa. Sen sijaan Aasiassa yuan on jo mennyt japanilaisen yenin ohi kansainvälisenä maksuvaluuttana.

Paikallishallinnon velkaantuminen on riskibisnestä Siinä missä Kiinan talousongelmat heijastuvat maailmantalouteen, myös globaalitalouden kriisit näkyvät Kiinassa. Finanssikriisin aikana Kiinassa pantiin toimeen suuri elvytyspaketti, joka nyt näkyy paikallishallinnon alati kasvavassa velkatasossa.

– Se on suurin talouspoliittinen ongelma, ja suurin riski, liittyen Kiinan talouskehitykseen tällä hetkellä.

Velkamäärät suhteutettuna BKT:hen eivät välttämättä ole ylettömän suuria verrattuna moneen muuhun maahan, mutta velan kasvu on ollut tavattoman nopeaa, Rautava selittää.

Hän viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan mikään maa ei ole selvinnyt näin nopeasta velan kasvusta ilman ongelmia. Jos Kiinassa syntyy pankkikriisi, se iskee myös reaalitalouteen.

Kiinan velka on kuitenkin kotimaista. Japanissa esimerkiksi maan oma keskuspankki on kyennyt ylläpitämään suurta kotimaista velkatasoa vuositolkulla, kun taas Kreikan ongelmat juontuivat nimenomaan ulkomaille velkaantumisesta.

Rautava itse korostaa myös sitä, että

”

....

YHTAAN .. .. EI..KANNATA..

VAHATELLA RISKEJA

”

Jouko Rautava.

Kiinalla on keskuspankin valuuttavarannon ja pankkien riskipuskurien suhteen vielä hyvä tilanne.

– Mutta yhtään ei kannata vähätellä riskejä. Sitten kun asiat rupeavat menemään huonoon suuntaan, niin rupeaa paljastumaan uusia huonoja asioita. Ja se on selvää että Kiina tarvitsee nopeaa talouskasvua, jotta se pystyy selvittämään velkansa ja muut ongelmansa, Rautava varoittaa.

Kasvu hidastuu ja hyvä niin Vaikka Kiinan talouskasvun hidastuminen on toki odotettua, ja BOFIT ennustaakin Kiinan talouskasvun hidastuvan kuuteen prosenttiin vuosina 2016 ja 2017, on syytä käsitellä syitä siihen. Jouko Rautava tähdentää tässä sitä näkökulmaa, että kyse on jo Yhdysvaltain kokoisesta kansantaloudesta ostovoimakorjatuilla valuuttakursseilla.

– Vaikea ajatella, että maapallon raaka-ainemarkkinat kestäisivät aikaisemmin nähtyä kasvua vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen, tuon kokoiselta taloudelta, jos ajatellaan seitsemän prosentin

kasvun tarkoittavan varmasti samoja öljymääriä tai samoja muita raaka-ainemääriä kuin kahdeksan prosentin kasvulla pari vuotta sitten, hän miettii.

Kasvun hidastumisesta ja kysynnän rakenteen muuttumisesta huolimatta Kiinan imemät absoluuttiset raaka-ainemäärät ovat suuret, eivätkä ne välttämättä supistu.

Kehityksen kiihtyminen suuremmalla kasvulla aiheuttaisi taas markkinahäiriöitä.

– Raaka-aineiden hinnat nousisivat niin paljon, että se hidastaisi jo Kiinan kasvua, Rautava summaa.

Toinen tekijä taas liittyy siihen, että työikäisen väestön määrä on jo lähtenyt laskuun Kiinassa. Joustavista työmarkkinoista ja maaseudulta kaupunkeihin siirtyvistä siirtotyöläisistä huolimatta entistä työpanosta ei ole vain enää saatavilla.

– Ja sitten on tietenkin, että vaikka Kiina on edelleen per capita -mielessä kaukana kehittyneistä maista, niin silti se kiinniottajan etu on teknisessä mielessä jo pikkasen hiipunut, Rautava lisää.

Kiinan talouskasvu on perustunut juuri investointeihin,

mutta Rautavan mielestä Kiinassa niiden rajatuottavuus on tullut jo eteen. Toisin sanoen yhden uuden investoinnin panos talouskasvuun on aikaisempaa pienempi. Kiinan investointiperusteinen kasvumalli loi myös itseaiheutetun kompastuskiven suurilla ympäristöongelmillaan.

– Niihin on pakko puuttua ja se tarkoittaa sitä, että se kasvumalli pitää muuttaa. Siinä mielessä se kasvun hidastuminen on pelkästään hyvä asia, Rautava kertoo.

Kiinan onkin uumoiltu olevan todellakin siirtymässä investointimallista kulutuspohjaiseen kasvumalliin.

Muuhun maailmaan Kiinan rakennemuutos heijastuu siinä mielessä, että siinä missä muu maailma tarjosi Kiinalle raaka-aineita investointeihin, niin nyt raaka-aineiden lisäksi on kysyntää palveluille ja kulutustavaroille.

Yksi esimerkki tästä on kiinalaisten turistien räjähdysmäinen kasvu viime vuosien aikana.

– Koko maailma tulee tuntemaan sen rakennemuutoksen tavalla tai toisella. Se näkyy investoinneissa, viennissä ja sitä kautta toimialoilla.

Se menee läpi toimialoittain tuotantoon joka puolelle. Mutta se on ihan luontevaa kehitystä, näin on tapahtunut aikaisemminkin. Ajatellaan vaikka Koreaa ja Japania aikaisempina vuosikymmeninä. En näe tätä minään uhkana, se on luonnollista kehitystä ja siihen vaan pitää sopeutua, Rautava toppuuttelee.

– Tietenkin Kiinan mittakaava on aivan eri mitä on aikaisemmin nähty, se on totta. Ja maailmantalouden painopiste siirtyy Aasiaan, se on selvä juttu. Mutta siinäkään ei ole mitään uutta. Jos katsomme taloushistoriaa 1700-luvun alussa, siellä oli kolmea isoa: Intia, Kiina ja Eurooppa. Vielä vuonna 1820 on arvioitu, että Kiina oli selvästi suurin yksittäinen suuri talous, tutkija lisää.

Jos Kiina siirtyy kuluttamaan, voisiko kenties Intia olla se taho, joka nousee täyttämään Kiinan paikan globaaleilla markkinoilla?

– Se on mahdollista, jos intialaiset hoitavat talouspolitiikkansa kunnolla.

Mutta Intia on hyvä esimerkki siitä,

19

Xi Jinping.

miten politiikalla omia mahdollisuuksia voidaan heikentää yhtä lailla kun Kiina on hyvä esimerkki siitä, miten tällaisella ulospäin suuntautuneella avoimen kilpailuun keskittyvällä konseptilla saadaan tuloksia aikaan.

Kiinan viimeisimmän 35 vuoden talouskasvu on kautta maailmanhistorian ollut ylivoimaisesti paras köyhyydenpoisto-ohjelma, Rautava selittää.

Kasvusta huolimatta Kiina on täynnä ongelmia Yksi Kiinan isoimmista institutionaalisista ongelmista on korruptio, jonka kitkemisen Xi Jinping on muun muassa ottanut agendalleen.

Korruptiovertailuissa Kiina sijoittuu huonoimpien joukkoon, mutta tähän asti talouden korkea kasvuvauhti on kuitenkin kompensoinut sitä ja muita institutionaalisia ongelmia tekemällä Kiinasta muuten houkuttelevan toimintaympäristön.

– Mutta niitä ongelmia on vaikka kuinka paljon ja johonkin korruptioon

ei ole mitään muuta ratkaisua kuin järjestelmämuutos. Se ei ratkea millään kurikampanjalla, se on nähty niin monessa maassa niin pitkän aikavälin kuluessa, se on toivoton ajatus, Rautava korostaa.

Asiantuntija itse suhtautuu optimistisesti Kiinan kykyyn muuttaa järjestelmäänsä ja viittaa Koreaan sotilasdiktatuurin ja Taiwanin yksipuoluejärjestelmän murentumiseen.

Kummastakaan ei myöskään luovuttu aivan kaukaisina aikoina – Koreassa vaihdettiin demokratiaan vasta 1980-luvun lopulla ja Taiwanissa monipuoluejärjestelmään samoin vuosisadan lopulla.

– Vanhalla järjestelmällä ei tulla pärjäämään. Se muuttuu ja toistaiseksi toimivin järjestelmä on joka tapauksessa tällainen markkinatalouteen perustuva systeemi ja se edellyttää sitä myötä muita vapauksia, Rautava arvioi.

Tuleeko Kiinassa siis peräti muutosta demokratian suuntaan?

– Paine kasvaa siihen suuntaan.

Milloin ja miten se tapahtuu, on vaikeaa sanoa, tutkija pohtii.

Kiinan talouden ongelmia peilaavat myös poliittiset mielenosoitukset.

Paikallishallinnon väärinkäytökset ja huonot työolosuhteet ovat tavallisia valituksen aiheita, mutta suuri osa mielenosoituksista liittyy juuri suuriin ympäristöongelmiin.

– Ja se on ilman muuta poliittinen ongelma. Ja kuka tahansa joka menee Kiinaan voi haistaa ja nähdä sen ongelman, Rautava sanoo.

Kolmas Kiinaa vaivaava ongelma on maan köyhyys ja eriarvoisuus.

Elintason suhteen suurin erottava tekijä on kaupungin ja maaseudun välillä, mutta myös maantieteelliset rajalinjat idän ja lännen sekä pohjoisen ja etelän välillä lyövät leimansa tuloeroihin.

– Aluepolitiikalla on pyritty siihen, että työpaikat ja tulot jakautuisivat vähän paremmin, mutta toistaiseksi tuloerot ovat ihan viime aikoja lukuun ottamatta ehkä kasvaneet, Rautava sanoo.

Lukijaa voi yllättää, että siinä missä suomalaista huoltosuhdetta pidetään yhtenä suurimmista lähitulevaisuuden ongelmista, myös Kiinan ”yhden lapsen politiikka” on tehnyt aiheesta akuutin, mihin myös politiikassa on havahduttu.

– En usko, että siellä käytännössä on enää suuriakaan rajoituksia lasten hankkimiselle. Politiikkaa joka tapauksessa on höllennetty. Mutta se ei auta siihen, etteikö Kiinassa tämä eläköitymisongelma tulisi eteen. Ja se tulee siellä eteen nopeasti, tutkija ennustaa.

Rautava vertaa Kiinan huoltosuhdeongelmaa Japaniin, jossa väestön ikääntyminen on vaikuttanut pidempään, mikä on näkynyt talouskasvun hidastumisena ja julkisen sektorin velkaantumisena.

Kiina lunastanee paikkansa takaisin maailmantaloudessa Kiinan kasvun edellytyksiä nakertavat siis monet asiat. Kansainvälisessä keskustelussa onkin epäilty Kiinan joutuvan ns. Middle Income Trap -tilanteeseen, jossa entinen kehitys-

”

KIINAN OMA .. HISTORIA ON HYVA .. ESIMERKKI ..

SIITA, ETTA OMAT ASIAT VOI PILATA IHAN OMAEHTOISESTI

maa juuttuu ikään kuin keskitason kastiin. Aidosti kehittyneeksi maaksi tuleminen vaatii tällaisilta mailta esimerkiksi infrastruktuuriin, koulutukseen ja innovaatioihin tehtäviä investointeja.

Jouko Rautava uskoo tässäkin asiassa Kiinan kehityskulun seuraavan Japania ja Koreaa aikaisempina vuosikymmeninä. Tutkijan mukaan tämä näkyy etenkin kiihtyvässä kaupungistumisessa, joka auttoi aikoinaan Koreaa ja Japania.

– Kiina seuraa samaa polkua.

Maaseudulla ihmiset ovat täysin alityöllistettyjä. Kun he muuttavat kaupunkiin, tekevät he siellä ihan mitä tahansa, tuottavuus kasvaa, Rautava selittää.

Japanissa kaupunkiväestön osuus koko väestöstä on 90 prosentin ja Etelä-Koreassa ainakin 80 prosentin tuntumassa. Kiinassa kaupungeissa asuu arviolta vähän yli puolet koko kansasta. Urbanisaation rajat ovat siis vielä kaukana.

Teknisen kehityksen suhteen Rautava uskoo Kiinan kunnianhimon olevan selvästi samalla tasolla kuin mitä Japanilla ja Etelä-Korealla on ollut, ellei jopa korkeammalla.

Ambitiot näkyvät muun muassa suurten yritysten tuotekehitysmenojen kasvussa ja siinä, että Kiina on noussut Etelä-Korean ohi kansainvälisten patenttihakemusten määrässä. Kiinalla on myös tukenaan vielä suuremmat kotimarkkinat kuin Korealla tai Japanilla.

Vaikka Kiinan itsensä tilanne vaikuttaa positiiviselta, maailmalla

”

ollaan kuitenkin huolissaan kasvun hidastumisen vaikutuksista pidemmällä aikavälillä. Globaalia taloutta ovat jo rasittaneet Yhdysvalloista levinnyt finanssikriisi sekä vanhan maailman eurokriisi. Hidastuuko globaalitalouden kasvu entisestään?

– Toki maailmantalouden kasvu hidastuu Kiinan painolla, joka on noin 17 prosenttia koko maailman BKT:stä (PPP), Rautava muistuttaa.

– Mutta jos Kiinan kasvun hidastuminen tarkoittaa kasvumallin muuttumista ja kestävämpää pohjaa, se on maailmantalouden kannalta hyvä asia. Parempi, että meillä on koko maailmantaloudessakin aavistuksen verran hitaampi kasvu, jos se on sellaisella pohjalla, ettemme kaikki huku saasteisiin. Taikka että se ei ole sellaisella pohjalla, että kasvetaan muutama vuosi eteenpäin kovaa vauhtia, ja sitten tulee äkkipysähdys, Rautava korostaa.

2000-lukua on povattu Aasian vuosisadaksi, jossa Kiina on selvästi merkittävässä asemassa. Rautavan mielestä siihen kannattaa suhtautua varteenotettavana kehityskulkuna.

– Kiinan rooli kasvaa sellaisella vauhdilla, että se on jo nyt isoin tekijä selvästi Aasiassa ja globaalillakin tasolla monessa mielessä, hän selostaa.

Toisaalta Rautava myös muistuttaa, ettei Kiinan nousu ole mikään ennalta ennustettu suoraviivainen kehityskulku, jossa ei voisi olla ”mutkia matkassa”.

– Kiinan oma historia on hyvä esimerkki siitä, että omat asiat voi

pilata ihan omaehtoisesti. Kiina oli 1400-luvulle tultaessa vielä tämä maailman edistyksellisin valtio. On spekuloitu, että Kiina olisi pystynyt teollisen vallankumouksen tekemään 400 vuotta ennen Britanniaa. Mutta se pilattiin omalla politiikalla. Silloin sulkeuduttiin ja ei ollut enää kysyntää tekniselle kehitykselle, Rautava kertoo ikään kuin rakkaan entisen pääsykoekirjamme lukeneena.

Rautavan arvion mukaan ei ole kuitenkaan merkkejä, että Kiinan valtio tulisi toistamaan monen vuosisadan takaisia virheitään.

Sisäänpäin kääntymisen negatiiviset seuraukset ymmärretään. Rautava itse korostaa myös nyky-Kiinasta sitä, että maa osaa ottaa opiksi virheistään ja sopeuttaa toimintatapaansa tarpeen vaatiessa.

Mitä Mao-dynastian johtaman Aasian vuosisata tarkoittaa muulle maailmalle, jää vielä nähtäväksi.

Kärjistettynä lännestä katsottuna Kiina tuntuu eroavan Venäjästä siinä suhteessa, että maa tuntuu olevan kiinnostuneempi harjoittamaan taloudellista vaikutusvaltaa kuin sotilaallista. Toisaalta Etelä-Kiinan meren rajavesillä ja -saarilla valtio on harjoittanut selkeää geopoliittista kukkoilua.

Minkälaiset ovat tosiaan Kiinan omat ambitiot maailmassa?

– No ne ovat takuulla korkealla.

Ei siitä oikein voi mitään muuta sanoa – mutta miten se tulee jatkossa näkymään, riippuu siitäkin, miten poliittinen järjestelmä tulee kehittymään.

pp im ää rä : ly hy to

q

KESKIsAASIA r

TEKSTI: TANELI URMAS • TERAMAEN KUVA: KASPERI LAVIKAINEN • MUUT KUVAT: WIKIMEDIA COMMONS

Y

leisin Keski-Aasian määritelmä pitää sisällään viisi entistä neuvostotasavaltaa alueella, joka rajoittuu pohjoisessa Venäjään, lännessä Venäjään, etelässä Afganistaniin ja idässä Kiinaan. Nämä viisi ”stania” – Kazakstan, Uzbekistan, Turkmenistan, Tadžikistan ja Kirgistan eli Kirgisia – ovat monessa mielessä hyvin samankaltaisia maita, vaikka merkittäviä erojakin on. Öljyllä vaurastunutta Kazakstania ja vaikkapa köyhää maatalousvaltaista Kirgisiaa yhdistää samankaltainen kulttuuriperintö ja neuvostomenneisyys. Valtaosa alueen väestöstä on islaminuskoisia.

– Alue jää usein hyvin vähälle huomiolle, jopa akateemikoiden keskuudessa, sanoo Aleksanteri-insti-

22

tuutin tutkija Mark Teramae.

Teramae on tutkinut Keski-Aasiaa pitkään, vaikka keskittyykin valmisteilla olevassa väitöskirjassaan ajankohtaisempaan Ukrainaan.

Kansainvälisiin suhteisiin erikoistunutta Teramaeta kiehtoo alueen erikoislaatuisuus.

– Se on Aasiaa, entistä neuvostoaluetta – erittäin laaja sekoitus kaikkea.

Tadžikistan on maista pienin ja köyhin: se oli Neuvostoliiton köyhin osa ja on nykyään yksi maailman köyhimmistä maista. Sen merkittävin luonnonvara on, ihmeellistä kyllä, vesi.

Merkittävä osa Keski-Aasian vedestä saa alkunsa Tadžikistanin vuorilta.

Turkmenistan tiedetään maailmalla entisen presidenttinsä erikoisesta

Türkmenbaşy-henkilökultista. Maan taloutta pitävät pystyssä maakaasuja öljyvarannot. Niiden vientiä lukuun ottamatta valtio on hyvin suljettu.

Kirgisia on maatalousvaltainen maa. Erityisen merkittäviä luonnonvaroja maalla ei ole.

Kirgisiassa on kuitenkin hyvä vesivoiman tuotantojärjestelmä, ja yksi maan vientituotteita onkin sähkö.

Kirgisiassa oli merkittävä pyrkimys järjestelmän demokratisoimiseen, jota ovat kuitenkin hankaloittaneet etniset konfliktit maassa.

Uzbekistan on asukasluvultaan Keski-Aasian suurin valtio yli 29 miljoonalla asukkaallaan. Maan talous perustui neuvostoaikana puuvillan viljelyyn. Yksipuolista taloutta on ollut vaikea diversifioida. Uzbekistan

on kuitenkin pärjäillyt puuvillan, maakaasun ja kullan viennillä.

Kazakstan on selvästi alueen johtotähti öljyvarantojensa vuoksi. Mark Teramaen mukaan tämä pinta-alaltaan valtava maa on taloudellisesti paljon muita Keski-Aasian valtioita edellä.

Sosiaalisesti Keski-Aasiassa on suurta aluevaihtelua. Jo maiden pääkaupungit eroavat toisistaan.

Pikkuruinen, alle miljoonan asukkaan Biškek Kirgisiassa on hyvin maaseutumainen. Kazakstanin uusi pääkaupunki Astana taas muistuttaa Dubaita kiiltävine pilvenpiirtäjineen.

Teramae muistelee ihmetelleensä Uzbekistanin pääkaupungin Taškentin monimuotoisuutta.

– Siellä on nykyaikaista kaupunkia, siellä on samanlaisia neuvostoaikaisia kerrostaloja kuin kaikkialla entisissä neuvostomaissa, siellä on perinteinen uzbekkialue puutaloineen ja päällystämättömine teineen, jossa ihmiset vievät vuohensa illalla ulos. Kaikki yhden kaupungin sisällä.

Neuvostomenneisyys vaikuttaa tässä päivässä Neuvostoliiton hajoamisesta on miltei neljännesvuosisata. Idäntutkijoiden keskuudessa on käyty keskustelua siitä, missä määrin on aiheellista nykyisin käyttää suomeksi huonosti kääntyvää termiä post-Soviet – ’Neuvostoliiton jälkeinen’ – kun itsenäistyneet valtiot ovat voineet edetä omaan suuntaansa vuosikausien ajan. Kuinka tarkasti vaikkapa Keski-Aasiaa kuvata termillä post-Soviet?

– Yhdeksänkymmentäluvun jälkeen Neuvostoliitosta itsenäistyneet maat ovat lähteneet eri suuntiin ja yrittäneet tehdä erilaisia asioita, siitä olen samaa mieltä. Toisaalta vieläkin melkein 25 vuotta myöhemmin maiden välillä on hyvin paljon samanlaisuuksia, Mark Teramae pohtii.

Neuvostoliiton alkuaikoina koko Keski-Aasia oli erittäin maatalousvaltainen. Perinteinen paimentolaiselämäntapa joutui ahtaalle maatalouden

Aleksanteriinstituutin tutkija Mark Teramae

kollektivisoinnin, teollistamisen ja kaupungistamisen myötä. Teramaen mukaan kaupunkien ja maaseudun välinen ero on valtava. Venäjä on Keski-Aasiassa edelleen lingua franca, mutta tämä pätee pääasiassa kaupunkeihin.

– Kaupungeissa rusifikaatiota tapahtui enemmän, ihmisillä oli neuvostoidentiteetti. Maaseudun ihmisiä tämä ei niin paljoa koskettanut.

Kyseenalaisempiin keskiaasialaisiin perinteisiin kuuluu morsiamen kidnappaaminen, joka on todellinen ongelma erityisesti Kirgisiassa. Mark Teramaen mukaan ongelmaan ovat syynä alueen maaseutuvaltaisuus ja myös taloudelliset tekijät. Monille köyhistä perheistä tuleville miehille morsiamenryöstö on ainoa tapa solmia avioliitto, koska heillä ei ole varaa maksaa myötäjäisiä. Toisaalta maaseudulla vallitseva ilmapiiri on hyvin perinteinen eikä keskusvallalla ole mahdollisuuksia vaikuttaa siihen.

Suunnitelmatalouden vaikutukset näkyvät niin ikään edelleen.

Uzbekistan puuvillateollisuus on hyvä esimerkki. Maan aavikkoisuus ei estänyt neuvostohallintoa päättämästä, että puuvillaa on tuotettava erityisesti Uzbekistanissa. Puuvilla on edelleen yksi maan merkittävimmistä vientituotteista. Neuvostoperintö näkyy kuitenkin myös ympäristöongelmissa: Kazakstanissa ja Uzbekistanissa sijaitseva Araljärvi – aiemmin yksi maailman suurimmista järvistä – on miltei kokonaan kuivunut, koska järveen laskeneiden jokien suunta muutettiin peltojen kastelemiseksi.

Mark Teramaen mukaan Keski-Aasian valtioita johdetaan edelleen hyvin pitkälti samalla tavalla kuin neuvostoaikoina: samat ihmiset käyttävät samanlaista retoriikkaa, kommunistinen puolue ja Marx on vain korvattu omalla kansallisella lipulla ja kansallisella sankarilla.

Demokratisaatioprosessia ei ole juurikaan ollut nähtävissä.

Yhdeksänkymmentäluvulla Kirgisia nähtiin poikkeuksena: sen piti olla ”Keski-Aasian Sveitsi”, vuoristomaisema kun muistutti myös eurooppalaista vastinettaan.

23

”

.. ..

VENAJA TAR.. ..

VITSEE YSTAVIA, ..

SANOTAAN NAIN

Maan presidentti Askar Akajev teki maltillista politiikkaa ja pyrki aktiivisesti ottamaan mallia Euroopasta.

2000-luvulla on kuitenkin nähty kaksi väkivaltaista kumousta, ja etniset jännitteet kirgiisien ja merkittävän uzbekkivähemmistön välillä purkautuvat aika ajoin levottomuuksiksi.

Teramaen mukaan Keski-Aasiassa onkin havaittavissa, että maissa, joissa on yritetty demokratisointia, vallitsee kaaos ja epävakaus, mutta maat, jotka eivät ole vaivautuneet kokeilemaan, ovat olleet vakaita.

Kazakstanissa Nursultan Nazarbajev ja Uzbekistanissa Islom Karimov ovat johtaneet maitaan tiukasti Neuvostoliiton kaatumisesta lähtien.

Suurempien valtioiden pelikenttä?

Keski-Aasia on ennen kaikkea ollut suurempien valtioiden kiinnostuksen kohteena. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjä on säilyttänyt asemansa alueella. Yhdysvalloilla on ollut useita sotilastukikohtia alueella.

Myös Kiina on alkanut kiinnostua Keski-Aasiasta.

Alue on ennen kaikkea edelleen Venäjän vaikutuspiiriä, ja tähän suuntaan Venäjä haluaa kehityksen varmasti jatkuvan tulevaisuudessakin.

Tämän vuoden alussa pystyyn polkaistu Euraasian unioni on vielä alkutekijöissään, joten Mark Teramaen mukaan siitä on vielä aikaista puhua. Unioniin kuuluu tällä hetkellä Venäjä, Valko-Venäjä, Armenia sekä Keski-Aasian valtiot Kazakstan ja Kirgisia. Myös Tadžikistan on ilmaissut kiinnostuksensa liittymisestä unioniin.

24

”

Spekulaatioita on esitetty siitä, että Euraasian unioni olisi vain Venäjän poliittinen projekti suurvalta-aseman pönkittämiseksi. Teramaen mukaan unioni on kuitenkin siihen kuuluville ja pyrkiville oikeasti hyödyllinen diili.

– Esimerkiksi Kirgisialla ei ole muutakaan mahdollisuutta. Sillä ei ole meriyhteyttä eikä merkittäviä luonnonvaroja. Ehkä ideaalimaailmassa se ei liittyisi unioniin, mutta nyt sillä ei ole vaihtoehtoa, Teramae toteaa.

Venäjän kiinnostus alueeseen on sekä geopoliittista että taloudellista, Teramae arvioi.

– Venäjä tarvitsee ystäviä, sanotaan näin. Ukraina oli se tärkein kumppani, mutta sen Venäjä on ainakin toistaiseksi menettänyt.

Kazakstan, erityisesti öljynsä kanssa, on Venäjälle siksi tärkeä.

Viimeisen vuosikymmenen aikana myös Kiinan kiinnostus alueeseen on herännyt. Kiinalaisia tuotteita tulee Keski-Aasian markkinoille, mutta paljon suuremmassa roolissa on energia: Kiinasta on tullut tärkeä keskiaasialaisen maakaasun ja öljyn ostaja.

Kiinan ja Venäjän suhteet eivät ole yksioikoisen hyvät, mikä heijastuu toiminnassa Keski-Aasiassa. Molemmilla on omat intressinsä alueella.

Tämän lehden Kiina-artikkeliin (s. XX) haastateltu Suomen Pankin siirtymätalouksien tutkimuslaitoksen BOFITin tutkija Jouko Rautava kuvailee asiaa seuraavasti: Kiina tarjoaa porkkanaa ja Venäjä keppiä.

Kiina ja Venäjä ovat kuitenkin myös yhteistyössä esimerkiksi Kiinan Silk Road Economic Belt -sateenvarjohankkeessa, jonka tarkoituksena on kehittää Euraasian infrastruktuuria.

Suunnitellun Moskova–Peking -pikajunaradan on ajateltu menevän myös Kazakstanin kautta.

Yhdysvaltojen rooli alueella ei ole Teramaen mukaan kovin merkittävä.

Amerikkalaisten kiinnostus johtuu hänen mukaansa pääasiassa Afganistanin sodasta.

– Kun Yhdysvallat hyökkäsi Afganistaniin, Keski-Aasia alkoi merkitä enemmän [Yhdysvalloissa].

Ei-akateemisia kirjoja julkaistiin ja ihmiset alkoivat matkustella alueella.

Kun konflikti hiipui, myös kiinnostus katosi.

Yhdysvalloilla on pieni lentotukikohta Biškekissä, Kirgisiassa; aiemmin 2000-luvulla myös Uzbekistanissa oli myös yksi tukikohta.

Olisi kuitenkin väärin ajatella, että Keski-Aasia olisi vain pelikenttä, jossa suurvallat tekevät mitä lystäävät.

Kazakstan toimi öljyvarantojensa kanssa Teramaen mukaan ovelasti: sen sijaan, että se olisi kääntynyt joko lännen tai Venäjän puoleen, se otti molemmat avosylin vastaan.

Keski-Aasian tulevaisuutta on vaikea ennustaa Keski-Aasian maiden taloustilanne on viime aikoina kärsinyt. Etenkin

KOMMENTTI Ville T. Puumala Valistunut arvaukseni on, että monelle Keski-Aasia on vain kasa ”staneja”.

Joku kuitenkin assosioi nimityksen esimerkiksi puuvillaan, villihevosiin, jurttiin, silkkitiehen, taimenen kalastukseen Issyk Kul -järvellä, tai (kuten allekirjoittanut) V. Haapasaloon samoilemassa aavikolla PIPO PÄÄSSÄ ilmiselvää nestehukkaa ja orastavaa lämpöhalvausta uhmaten.

Suomi on viime vuosina tiivistänyt suhteita Keski-Aasiaan. Vuonna 2009 Kazakstaniin avattiin suurlähetystö. Kazakstanin suurlähettiläs toimii myös Kirgisiassa. Lisäksi Suomella on Keski-Aasiassa sanottu kiertävä suur-

Kazakstanin presidentti Nursultan Nazarbajev ja Venäjän presidentti Vladimir Putin kättelevät muikeina.

Kazakstan on ottanut osumaa. Isku on ollut kaksinkertainen: öljyn hinnan romahdus ja Venäjän muutenkin kolhiutunut talous ovat molemmat Keski-Aasialle vaikeita asioita. Jos öljyn hinta ei nouse, on Keski-Aasia pulassa.

Millaiselta Keski-Aasian tulevaisuus näyttää muuten? Voiko Keski-Aasian rooli kasvaa? Aleksanteri-instituutin tutkija Mark Teramae

lähettiläs Helsingistä käsin. Kiertävän suurlähettilään vastuumaina ovat Tadzhikistan, Turkmenistan ja Uzbekistan. Ulkoasiainministeriön itäosastolla toimii Itä-Euroopan ja Keski-Aasian yksikkö.

Ulkosuhteiden pääpaino alueella on kehitysyhteistyössä, jonka vuo-

Näyttämötaiteilija / postmodernisti Ville Haapasalo on tiettävästi käynyt Uzbekistanissa

on skeptinen.

– Jos minulta olisi kysytty asiaa muutama vuosi sitten, olisin sanonut ehdottomasti kyllä. Mutta nyt väliä näyttää olevan vain suurempien valtioiden vaikutuksella. Pystyykö Venäjä säilyttämään vaikutuspiirinsä, onnistuuko Kiina laajentamaan vaikutustaan, voivatko Yhdysvallat tai Eurooppa tehdä mitään?

Keski-Aasian tulevaisuutta on vaikea

sien 2014–2017 ohjelmassa on eritelty kaksi osaa. Vihreän talouden kumppanuusohjelma, mikä koskee Kirgisiaa ja Tadzhikistania, sekä niin sanottu demokratiatuki, joka on kohdennettu koko alueelle. Kazakstanin osalta taloudellisten suhteiden kehittäminen on kasvattanut merkitystään.

ennustaa, koska maiden taloudellisten järjestelmien vakaus pohjautuu hyvin pitkälti itsevaltaisiin johtajiin.

Uzbekistanin Karimov ja Kazakstanin Nazarbajev lähestyvät 80. ikävuotta.

– Kysymys vakaudesta on tulossa näissä maissa ajankohtaiseksi, Teramae toteaa.

Haastattelun lopuksi Mark Teramae haluaa tuoda esille tärkeän näkökulman Keski-Aasiaan. Hän ei arvosta Sacha Baron Cohenin panosta Keski-Aasian promootiossa.

– Yleensä kun keskustelussa tulee esiin Keski-Aasia tai Kazakstan, ihmiset on sillee ”oo, ootko nähnyt Boratin” – just joo, se onkin edustava kuva Keski-Aasiasta. Se on tyhmää.

Olen nähnyt sen tv-ohjelman [Da Ali G Show] ja mielestäni Boratin hahmo oli todella loukkaava keskiaasialaisia kohtaan. Pienenä protestina olen kieltäytynyt katsomasta elokuvaa.

Viimeksi lokakuun alussa ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Toivakka vieraili Astanassa suuren businessdelegaation kera. Ohjelmassa oli muun muassa jo yhdeksättä kertaa järjestetty Suomi-Kazakstan -talouskomissio, maiden välinen bisnesseminaari, sekä yritystapaamisia.

TIESITKÖ TÄTÄ KESKI-AASIASTA?

Merirahtiliikenne Kirgisiassa on hyvin vähäistä

Turkmenistanilla on pidemmät perinteet kamelitaloudessa kuin yhdelläkään Pohjoismaista

Kazakstanin arot ovat kadehdittavan laakeita (tästä syystä Astana ja Lapua usein sekoitetaan toisiinsa)

Pesäpallo ei ole Tadzhikistanissa 5 harrastetuimman urheilulajin joukossa (tilanne 12.10.2015)

25

KUVAT: WIKIMEDIA COMMONS

SOVIETISTAN Exploring the land of Plov, cotton and Silk Road Wonders Irtolaisen Uzbekistanin-kirjeenvaihtaja raportoi Tashkentista

O

il those hinges and gearwheels of your time machine with care, set the big hand for the 1980s and the small one for Central Asia, grab a bag full of dollars and a Russian dictionary and then hold on tight as you zap through dimensions and finally land on Toshkent Xalqaro Aeroporti.

The city breathes Soviet nostalgia.

Industrial apartments ornamented with socialist realist mosaics, policemen observing your every step – you’ll never live in a city as safe as Tashkent, so they say – small street stalls selling anything from old war medals to sunflower seeds. It is surprising how some components

26

of former Soviet cities tend to be very much identical over the whole post-Soviet space: playgrounds, architecture, toilet paper, mother of nation statues, car brands, metro stations, pop music and even, it appears, door bells chirping like birds.

But of course, there is also another side to the Uzbek capital – the fragrant, vigorous, guttural rush of the bazaars, the glossy graveness of the mosques and madrasas, the cosiness of countless cafes and restaurants serving exotic (not overly vegetarian-friendly) dishes and, of course, an abundance of choi tea.

It is Uzbekistan’s position at a crossroads of cultures, religions

and language-groups that gives it its unique charm. The majority of Tashkent’s inhabitants speak fluent Russian, but Uzbek, the first official language, is close to Turkish and has many loanwords from Farsi and Arabic. While the majority of the Uzbeks are Muslims, the government is promoting a very liberal Islam, among others in fear of a spill over of radical Islamism from neighbouring countries such as Afghanistan.

Although the Uzbek government’s approach towards Islam is relatively progressive, the decade-long continuity of President Karimov’s political leadership has impeded major reforms and the resulting rubber-stamp

regime clearly resembles the ‘strong hand’ approach practiced during Soviet times. The government tightly controls the media landscape and there have been multiple incidents of imprisonment and torture of human rights activists. Despite contrary commitments, forced labour and child labour continue to be a frequent phenomenon, especially during the cotton harvest season.

Another characteristic of Uzbekistan assumedly rooted in the Soviet legacy is the divide between official rules and the unofficial way of doing things. This shows for instance when money exchange is concerned and the

exchange rate from dollar to som (the Uzbek currency) on the (omnipresent) black market is twice as high as the official exchange rate. Although, officially, good Muslims don’t drink, many Uzbeks seem to find plenty of occasions to bypass this rule. A similar ambiguity can be witnessed when it comes to taxi rides (it is common to stop a random passing car and bargain about destination and price) and supermarket purchases (if the cashier doesn’t have small notes, you get a box of matches as part of your change).

While you might occasionally encounter the odd Moskvich and Lada, there is a striking amount of Chevrolets driving Tashkent’s streets.

However, this is less the result of some sense of spiritual connection between Uzbeks and Americans, but rather due to the enormous taxes charged for imported cars and the ensuing popularity of car brands such as Chevrolet and Daewoo, which are produced in Uzbekistan and exempted from taxes. But

don’t get too relaxed while observing the strange symmetry of similar cars – Uzbek traffic tends to be murderous and crossing a street can be a real adventure (stick to the locals and run!).

If you have had your share of Tashkent’s charms, the Tianshan mountain range that curves across Central Asia and passes by to the north of the city is a fascinating place to visit. Other destinations of interest include the Fergana valley and the notorious Andijan to the east, Silk Road Samarkand and Termez to the south, as well as the Aral Sea to the northwest.

Regardless of whether you are an adventurer, are planning to write a recipe collection of Plov (the Uzbek national dish), miss the Soviet Union, want to learn an irresistible language (that is grammatically close to Finnish!) or just crave a good lung-full of water pipe smoke – Tashkent might be just what you are looking for.

Ps. If you are still not convinced to visit Uzbekistan and want to indulge in some blissful black humor, watch the series ’The Ambassadors’.

UZBEKISTAN IN A NUTSHELL Very Soviet atmosphere. A lot of makeshift/Soviet infrastructure (hotel at the central square). Kafkaesque bureaucracy but a cosy atmosphere. Sympathetic mixture with Turk culture

Official vs inofficial: change rate/official rules/every day life. Resembles a bazar: prices/rules are set but everybody tries to circumvent them/to bargain

Very hospitable people

Whole museum storey without originals

Murderous traffic Plov (12+ different recipes) Bargaining skills needed Beautiful mosques and madrasas, bazars

Loads of policemen (safest city you’ll ever live in!)

27

EX-TASOLAINEN, NYK.....JUPPI HAASTATTELEE ITSEAAN TEKSTI: LAURI MIKOLA • KUVITUS: ELINA MARTTILA

Juppi: Voisitko kertoa hiukan itsestäsi ja siitä kuinka päädyit jupiksi? Vai oletko aina ollut juppi?

Juppi: Juppiuteni on melko tuoretta.

Nuorempana olin enemmänkin juntti.

Kasvoin Itä-Helsingissä ja ympäristö tekee kaltaisekseen. Itä-Helsingissä juntit ovat enemmistönä. Kääntyminen jupiksi alkoi kun pääsin opiskelemaan 2009 ja kesti muutaman vuoden. Prosessi on nyt valmis ja olen valmistunut sekä maisteriksi että jupiksi.

J: Mitä tarkoitat sillä, että olet juppi?

J: Juppi on väännös sanoista young urban professional. Olen nuori, asun urbaanissa ympäristössä ja työni on high skill. Toimenkuvani edellyttää maisterin tutkintoa, työaikani ovat liukuvat, eikä minulla ole pakollista työasua. Olen kaupunkilainen menestystarina ja elintapani sekä laatutietoisuuteni heijastavat sitä.

J: Voisitko tarkentaa sitä kuinka olet menestystarina ja kuinka elintapasi ja laatutietoisuutesi heijastavat sitä?

J: Asun hurmaavassa vastaremontoidussa yksiössä Kalliossa, jonka kuukausivuokraan opintotuki ei riittäisi. Ruokakaupassa ostan aina esikypsytettyjä avokadoja. Pussikaljani ostan Alkosta ja parturini numero on tallennettu puhelimeeni. Se on välttämätöntä koska tapaan parturiani nykyään hyvin usein. Olen myös hankkinut osakkeita ja harkitsen, että alkaisin tilata Economistia kotiini.

Alle vuosi sitten elin aivan toisin.

Vielä toukokuussa 2015 avokadoni olivat kovia pussiavokadoja ja niin ikään pussissa kulkeneet kaljani olivat Alepasta. Katsoin parturini

28

puhelinnumeron verkosta, enkä omistanut osakkeita tai harrastanut kansainvälistä huippujournalismia.

En myöskään asunut hurmaavassa yksiössä ja opintotuki melkein maksoi vuokrani.

J: Mitä puolessa vuodessa tapahtui?

J: Kaksi asiaa – valmistuin ja pääsin töihin. Sain maisterin tutkintoni 20.5. ja aloitin uudessa työpaikassa heti 1.6.

Olen töissä Ylellä, asiakkuusosastolla. En tee luovaa sisällöntuotantoa, vaan työni keskittyy Ylen asiakassuhteen analysointiin ja kehittämiseen.

Aloitin vuorotteluvapaan sijaisena 100 päivän mittaisella sopimuksella, jota pidennettiin vuoden loppuun asti. Yle on työpaikkana mukava siitä syystä, että kohtuullisen palkan lisäksi saan voimaantumisen kokemuksia päästessäni edistämään väestön sivistämistä.

J: Kiinnostavaa. Voitko kertoa lisää työstäsi?

J: Toki. Enimmäkseen käytän opiskellessa tutuiksi tulleita toimisto-ohjelmia, joista eniten Exceliä ja vähiten Wordia. Välillä teen kvantitatiivista analyysiä SPSS:llä. Käytän myös alan omia mediaseurantaohjelmia. Yhden mediaseurantaohjelman avulla saa selville TV -ohjelmien ja -kanavien katsojalukuja 15 min tarkkuudella viimeisen 15 vuoden ajalta.

J: Uskomatonta!

J: Tosiaan. Mitä varsinaisesti teen ohjelmilla vaihtelee myös. Joinakin päivinä katson, miten eri ohjelmat ovat täyttäneet niille asetetuttuja

katsojatavoitteita, ja joinakin käyn läpi Ylen verkkosivujen käyttötilastoja. Välillä myös vastaan asiakkaiden lähettämiin sähköposteihin.

J: Millainen on esimerkkipäiväsi?

J: Arki- vai vapaa?

J: Arki. Jatketaan työlinjalla.

J: Herään klo 07:00, käyn suihkussa ja valmistaudun päivääni. Juon virkistävän kupin kahvia ja nautin terveellisen ja

tasapainoisen aamiaisen. Aamiaisen jälkeen mietin mitä puen päälleni ja laitan hiukseni kuntoon. Käytän hiuksiini pelkästään amerikkalaisia muotoilutuotteita. Arvostan niiden korkeaa laatua ja tiedostan, että Yhdysvalloissa työntekijöille maksetaan parempaa palkkaa kuin esim. Kiinassa. Osoitan siten hiustenhoidollani solidaarisuutta amerikkalaista työväenluokkaa kohtaan.

Kun valitsen asukokonaisuuksiani, niin sovellan niihin Basquiat-lähestymistapaa. Yhdistelen siis ala- ja yläkulttuuriin liitettäviä elementtejä sulavasti.

Alushousuni ja sukkani ovat Tokmannilta.

En suosi Tokmannin alusvaatteita niiden laadun takia, vaan koska voin niiden kautta pitää yhteyttä juntteihin juuriini.

Juuret ovat tärkeitä, mutta parhaimmillaan näkymättöminä.

Näin esimerkkipäivänä saavun töihin klo 09:00 ja viimeistelen edellisenä päivänä aloittamani Powerpoint-esityksen. Esitys käsittelee 15–29-vuotiaiden TV-palvelujen käyttöä. Saan esityksen melko valmiiksi juuri ennen lounasta ja lähetän sen yleisötutkijalle, joka hioo sen lopulliseen muotoonsa.

Lounastamme klo 11-11:40 muun asiakkuustiimin kanssa yhdessä Ylen kuudesta työpaikkaruokalassa. Valinnanvaraa riittää ”street”-ruokaa tarjoavasta ravintolasta pelkkiin keittoihin erikoistuneeseen. Minkä ruokalan valitsemmekaan, niin valitsen ruoakseni yleensä kasvisvaihtoehdon; lihan tehotuotanto on epäeettistä ja kasvisruokavaliosta tulee vähemmän raskas olo. Työpäivää on vielä jäljellä, enkä halua, että kärsin raskaasta olosta tai moraalisesta taakasta. Työni on vaativaa ja suorituskyky on pidettävä hyvänä.

Lounaan jälkeen käyn Excelillä läpi Ylen verkkosivujen kävijädataa. Katson miten eri ikäryhmät käyttävät verkkosivuja tunti- ja päivätasolla. Työkoneelleni on ladattu Spotify, jonka premium-käyttäjä olen. Töitä tehdessäni kuuntelen mieluiten berliiniläistä tai detroitilaista teknoa, koska tekno edesauttaa vaativan työni edellyttämän flow-tilan syntyä.

Kokoustamme klo 14-15. Aiheena on kontekstiajattelu ja sen hyödyntäminen asiakkuussegmenttien hahmottamisessa.

En tajua kontekstiajattelusta mitään, eikä taida kukaan muukaan. Kokouksen

jälkeen olemme kuitenkin tuottaneet hyvää ajattelua ja tästä pisteestä on hyvä jatkaa.

Loput päivästä käyn yleisötutkijan kanssa läpi aamuista esitystäni nuorten TV -palveluiden käytöstä.

Hän oli muuttanut siitä lähes kaiken.

Mietimme mitä värejä valitsemme palkkikuvioon. Päätämme, että keltainen on kesäisempi väri kuin vihreä. Päivän päätteeksi olemme tyytyväisiä ja lähetämme esityksen johtoportaalle. Lähden töistä klo 16:30.

Arki-iltani vaihtelevat. Välillä huolehdin terveydestäni käymällä kuntosalilla ja välillä huolehdin sosiaalisesta elämästäni näkemällä ystäviäni. Välillä huollan luovaa kuntoani maalaamalla vesiväreillä.

Avainsana on huolto. Hyvää suorituskykyä on pidettävä yllä ja joka päivä on otettava vastaan oppimiskokemuksena.

J: Mitä tarkoitat sillä, että juppius on oppimiskokemus?

J: Juppina oleminen on helppoa ja mukavaa, mutta vaati myös opettelua ja itsensä virittämistä oikeaan mielentilaan. Itsestään huolehtiminen ei riitä. Juppius on vaativa mielentila, jonka eteen on tehtävä töitä.

Muutos ajattelutapaan on kaikesta tärkeintä. Juppina mitään ei ole pakko tehdä. Jupin on toki tehtävä asioita, mutta sana pakko on tuntematon.

Tämä on ero jupin ja jupin antiteesin, eli juntin välillä. Juntin on pakko herätä aamulla tiettyyn aikaan, koska hänen on pakko olla töissä tiettyyn aikaan. Juppi taas herää aikaisin aamulla, koska heräämällä aikaisin saa enemmän aikaan. Juntin on pakko käydä tupakalla. Juppi sen sijaan nauttii laatusavukkeiden mausta ja nikotiini auttaa hänen ajatteluaan.

Käydessään ulkona juppi kokeilee eri oluita ja pui ajankohtaisia asioita.

Seuraavana aamuna juppi on aiempaa kultivoituneempi, kehittyneempi ja kilpailukykyisempi. Vastaavasti juntti hukuttaa todellisuuden viinaan: pelkkää pakkoa sisältäneestä viikosta pääsee irti vain pakolla.

30

Jupin on myös kiinnitettävä huomiota siihen, miten hän ajattelee työtään. Juppihan on korkeakoulutettu työmarkkinoiden voimavara, jonka nimi päättyy sanaan professional.

Työt antavat jupille tilinauhan lisäksi mahdollisuuden henkilökohtaiseen kasvuun ja foorumin voimaantumiselle.

J: Oikein hyvä. Entä miten jupiksi pääsee?

J: Edellä mainitun mielentilamuutoksen lisäksi vaaditaan tietenkin urbaaniutta, nuoruutta ja high skill -työpaikka. Näiden lisäksi on keskityttävä yleiseen laatutietouteen.

Laatutietoisuus syntyy siten, että suhtautuu jokaiseen hetkeen tehokkuusmielessä. Mitä tekeekään, niin sen on oltava tehokasta ja kontekstissaan tuottavaa. Urbaanius on myös omanlaistaan laatutietoisuutta, koska kaupunkielämä oikealla ja luovalla alueella, on laadukasta.

Nuoruus taas tulee ja menee. Jos alle 30-vuotiaana ei ole urbaani ja high skill niin juppijuna on mennyt ohi.

High skill -työpaikan saaminen vaatii suhteita tai itsensä brändäämistä. Suhteita minulla ei juuri ollut, eli keskityin brändäämiseen.

Työmarkkinoilla pärjäävät ne tuotteet, jotka ovat ominaisuuksiltaan hyviä tai hyvin brändättyjä.

Yhteiskuntahistoriaa lukemalla ei niinkään saa työmarkkinamielessä hyviä ominaisuuksia. Brändäykseen

yhteiskuntahistoria taas on mitä mainioin. Vapaat opinnot antavat mahdollisuuden lukea mitä tahansa ja keskittymällä itseään kiinnostaviin, ei-käytännöllisiin aiheisiin, itselleen voi koostaa poikkeuksellisen tuotekuvauksen. Keskityin itse opinnoissani huumausaineisiin, ääri-ilmiöihin ja lihavuuteen joiden avulla kehitin itselleni brändin lyhytnäköisen kulutuksen asiantuntijana ja brändini PR-arvo on toistaiseksi ollut erinomainen.

Suosittelenkin kaikille jupiksi haluaville sitä, että he lukisivat opiskellessaan sitä mistä he ovat autistisen kiinnostuneita. Excelin käyttötaito ei ole poikkeuksellista. Poikkeuksellista on se, jos osaa yhdistää teoreettisen filosofian, talous- ja sosiaalihistorian, sekä kehitysmaatutkimuksen opinnot ainutlaatuiseksi asiantuntijakokonaisuudeksi. Laadukas on aina poikkeuksellista ja poikkeuksellisena asiantuntijana myös juppi on laadukas. Tulos on eräänlainen pyhä kolminaisuus.

Kristillisen hölynpölykolminaisuuden sijaan laatutietoisuuden, laadun ja oppimiskokemuksen kolminaisuus on kuitenkin totta ja helposti hahmotettavissa. Sitä hahmottaakseen jupin ei tarvitse kuin katsoa peiliin. Laadukkaalla amerikkalaisella muotoilutuotteella laitetut hiukset eivät valehtele.

J: Kiitos haastattelusta. Tämä oli ilo.

J: Kuten aina. Kiitos itsellesi.

vaihtopalsta

HASHEMIITTIEN AURINGON ALLA TEKSTI JA PIKKUKUVAT: EVELIINA KUPULA

TAUSTA: WIKIMEDIA COMMONS

L

askeudumme keskelle aavikkoa. Jo matkalaukkuhihnan vieressä toiveikkaana seistessäni tulevat ensimmäiset ihmiset kohteliaasti tiedustelemaan mistä olen kotoisin. Uteliaat katseet tavoittavat minut täysin avoimesti ja häpeilemättä, mutta kuitenkin ystävällisinä. Terminaalissa kämppikseni ja hänen serkkunsa ottavat minut ja 25kg elämääni matkalaukkuun pakattuna vastaan. Lähdemme ajamaan kohti Ammania, ohittaen valtavat kasvihuoneviljelykset, lammaskatraat, muutaman kamelin ja beduiiniteltan. Kello on 9:30 aamulla ja lämpötila huitelee jo yli 30 celsiusasteen. Tästä miljööstä alkoi matkani vaihto-opiskelijana Jordanian hashemiittisessa kuningaskunnassa.

University of Jordan on maan vanhin ja opiskelijamäärältään suurin yliopisto. Kampusalue on yksi kaupungin vihreimmistä puineen ja puistoineen.

Aidatun ja vartioidun kampuksen sisällä sijaitsevat myös tytöille tarkoitetut asuntolat, Burger King, kauppoja sekä moskeija. Yliopiston kirjasto on arvokas vanha rakennus, jonka uumenista et parhaalla tahdollakaan löydä tarvitsemaasi, mutta opiskeluympäristönä äärimmäisen miellyttävä, erityisesti tehokkaan ilmastoinnin ja ehdottoman hiljaisuuden vuoksi. Myös abiturienttien läsnäolemattomuus lämmittää mieltä.

Kielikeskuksessa vaihto-opiskelijat voivat osallistua arabian kielen opetukseen. Tasokokeen perusteella opiskelijat jaetaan ryhmiin ja opetusta on 16 h viikossa, joka päivä sunnuntaista torstaihin. Maisterikurssit etenkin kansainvälisten suhteiden laitoksella ajoittuvat ilta-aikaan, joten päivällä voi hyvin palata kotiin viettämään siestaa ilmastoinnin alle, jos sellainen sattuu asunnossa olemaan. Loka-marraskuussa sää alkaa onneksi jo olla siedettävä suomalaiseen syksyyn

tottuneelle. Luennot ovat kolmen tunnin mittaisia seminaareja, joissa opiskelijat haastavat professoria rohkeasti eikä tunteiden kuumenemiselta voida välttyä.

Tilanne ja mielipiteet äityvät ajoittain tasolle foliohattu, mutta tästäkin huolimatta henki on hyvä eikä kukaan loukkaannu tai pahoita mieltään.

Amman on kukkuloista koostuva kaupunki, ja useat kaupunginosat ovat saaneet nimensä sen kukkulan mukaan, jolle ne on rakennettu. Kaupunki ei ole kovin käyttäjäystävällinen sikäli, että kunnollisia kävelyteitä ei juurikaan ole ja maasto on mäkistä. Katujen nimet ovat täällä merkityksettömiä, joten taksilla matkustaminenkin voi alkuun tuottaa päänvaivaa.

Jokapäiväistä elämää helpottaa kuitenkin asia, josta moni on saattanut kuulla tai on kokenut sen itse: arabien vieraanvaraisuus. Ihmiset ovat uskomattoman avuliaita ja tarjoavat apuaan tilanteissa, joissa et edes osaa sitä odottaa. Äkkiä huomaat omistavasi pitkän listan puoliksi tuntemattomien sähköpostiosoitteita siltä varalta, että tarvitset apua arabian opinnoissa. Jos olet eksynyt, henkilö lähtee pelkän neuvomisen sijaan itse näyttämään tietä. Ollessani myöhään ulkona, löydän usein palatessani kämppikseni hereiltä pohtimassa, että pääsenhän turvallisesti kotiin.

Paikallinen byrokratia ei ole heikoille, ja jos luulet jonkun asian hoituvan helposti, olet todennäköisesti väärässä. Lisäksi aikakäsitys on täällä hyvinkin henkilöstä riippuvainen. Jotkut professoreista ovat tiukkoja myöhästymisten suhteen, toiset taas tulevat itse paikalle puoli tuntia myöhässä ja poistuvat lisäksi kesken luennon rukoilemaan. Mikään ei ole täällä itsestään selvää ja arkipäiväisetkin asiat saattavat yllättää epäloogisuudellaan. Maagisesti asiat tuntuvat kuitenkin aina järjestyvän, Inshallah.

31

viuluniekka

HEIMO HAITON TARINA TEKSTI: JUHO PETTERI HÄNNINEN KUVITUS: HELMI KARTTUNEN KUVAT: HEIMON ELÄMÄKERRAT

”Kun mie lähin pois Suomesta, takasin Amerikkaan. Kun kaikki rikkoontui. Ja sillon mie jätin kaikki viulut, kodit, autot, rahat, mie en ottanu mittään mukkaan. Paitti ne vaattet mitä minul oli päällä.

Ja rupesin ihan systemaattisesti unohtamaan. Ja koin kaikki semmosta mitä kuuluu normaalielämän ulkopuolelle: tavarajunat, kullan hakemista vuoristolla, poimin hedelmiä siellä muitten niin sanottujen pummien kanssa. Ja mie en välittäny oikeen mistään muusta, ku että unohtaa ja pikku hiljaa mie rupesin unohtamaan. Mut saman tien se pummielämä oli niin viehättävää et se alko ottamaan minusta yli otteen..”

– Heimo Haitto (lapsinero), Ylen Elävä Arkisto

32

H

eimo Haiton soittoa luonnehditaan yleensä määreillä lennokkuus, virtuositeetti ja soinnin kauneus. Se ei ole ihme. Lapsinerona pidetty Heimo oli äärettömän lahjakas viulisti, joka omisti elämänsä viululle alle 10-vuotiaana venäläisen maestronsa Boris Sirpon avuttamana. Yhtä hyvin Heimoon voisi yhdistää neuvokkuuden, tragedian, rohkeuden ja elämänilon.

Jatkuvan hereillä olon ja halun oppia uutta sekä tietoisuuden oman kokemuksellisuuden ja itsensä – sekä muiden – arvostamisen autuudesta. Vuonna 1965 maailmaa kiertänyt viulutaituri jätti kaiken taakseen ja eli reilun kymmenen vuotta kulkurina Yhdysvalloissa.

Heimo Haiton synnyinpaikasta on epäselvyyksiä.

Heimon ensimmäisen elämäkerran mukaan hän syntyi Viipurissa ja muutti Terijoen kautta pohjoiseen Tornioon. Synnyinpaikka saattoi olla myös Ruokolahti.

Oli niin tai näin, silloin elettiin vuotta 1925. Tärkeää se ei ole, mutta helpottaa helpottaa hahmottamaan tulevaa, sillä talven 1930 aikana vilkasluonteinen Heimo hyppäsi kotitalonsa katolta lumikinokseen jalkansa katkaisten. Viulua harrastuksena soittanut veturinkuljettajaisä lohdutti Heimoa lahjalla – antamalla hänen soittaa viuluaan.

Isän instrumentti oli loukkaantuneen pojan lumonnut äänellään jo kaksi ja puolivuotiaana – ainakin mikäli Heimon elämänkertaa on uskominen. Kun poika lopulta soittimen käteensä sai oppi hän nopeasti. Oliko tuo nyt edes ihme: Heimon äiti oli ”musikaalinen ja herkkä, taiteellinen ihminen”. Rakastavan pojan sanat ovat samaisesta teoksesta.

Rakkauteen olisi tuleva särö. Kenties loputon, kenties lopun Heimon elämästä selittävä. Muttei aivan vielä. 5-vuotiaana viulun ääreen päässyttä Heimoa ei juuri tarvinnut soittamaan maanitella. Tosin toisinaan isä lahjoi poikaansa lupauksin lahjoista, kuten sokeripalat tai uudet sukset. Pääosin Heimon viulistin taidot kehittyivät isän kanssa: junamatkustajille soitellen ja isän sinfoniaorkesterin esiintymisissä vieraillen. Pian Heimo opittiinkin tuntemaan Tornion seudulla ”pikku pelimannina”.

Isän orkesterin pianistia, Tornion kaupungin sairaalan ylilääkäriä, Heimon säestäessä tuli tohtorilta käsky käydä junalla Viipuriin. Siellä sijaitsee musiikkiopisto, jota johtaa valtavan taidokas viulisti Boris Sirpo.

Kova ja kylmäotteinen Sirpo näki Heimon potenttiaalin lähes välittömästi. Tehtiin sopimus. Heimo jäisi Viipuriin uuden isänsä oppiin. Vanhempiaan Heimolla ei olisi oikeus tavata ennen 18-vuotispäiväänsä. Heimo oli alle 10-vuotias.

Alkoi armoton harjoittelu. Vähintään kuusi tuntia päivässä. Sirpo opetti enemmän kovuudella kuin rakkaudella. Heimon suhde opettajaansa oli pelokas ja ihaileva. Silti Sirposta tuli lopulta pelkkä ”isä”.

Kun Heimo ensimmäisenä jouluaattonaan ilman

vanhempia alkoi leikkimään lahjaksi saamallaan panssariautollaan, kysyi Sirpo oman lahjansa perään todeten: ”Mene harjoittelemaan – se on minulle paras joululahja!”

Toisinaan Heimo uskaltamatta laskea viulua kädestään katseli ulos ikkunasta ikätoveriensa jalkapallon peluuta. Mutta lopulta kahden vuoden jälkeen tiukka harjoittelu palkittiin: pitkän päivän lopuksi viulu alkoi soimaan. Siis sillä tavalla taianomaisesti kuin jokikinen taiteilija toivoo saavansa pensselinsä siveltämään. Sinä iltana Heimo soitti kunnes nukahti.

Ja ryntäsi heti herättyään instrumenttinsa ääreen.

Sormet eivät totelleet kuten olivat tehneet edellisenä iltana. Kului kuukausi ja Heimo taas tavoitti tuon maagisen soinnin. Ja näin Heimon enemmän ja enemmän soittaessa alkoi viulukin soimaan useammin ja useammin toivotulla tavalla.

Heimo oli valmis konsertteihin. 1939 kevättalvella Heimo esiintyi Helsingissä kaupunginorkesterin kanssa ja soitti radiossa sinfonian solistina. Radioesiintymisen jälkeen Jean Sibelius soitti Heimolle kiittävän puhelun.

Helsingin esiintymisiä seurasi kuukauden päästä osallistuminen kansainväliseen viulunsoittokilpaan Lontoossa. Kilpailun alaikärajan ollessa 14 vuotta sai 13-vuotias Heimo erikoisluvan osallistua kilpaan.

Heimo voitti kilvan ja hänestä tuli aikansa lapsitähti. Suomen Filmiteollisuus SF Oy tuotti Heimosta kertovan elokuvan ”Pikku Pelimanni” ja vielä sille jatko-osan ”Pikku pelimannista viulun kuninkaaksi” vuonna 1949. 1941 Yhdysvalloissa syntyi Paramount Pictures -elokuva ”There’s Magic In Music” ihmelapsi Heimo Haiton pohjalta.

Elokuvassa Heimo Haitto näyttelee itseään. Kuitenkin ennen Heimon muuttoa Luvattuun maahan ehti tapahtua paljon. Sota syttyi ja Heimo muutti sitä

33

”Suomen-matkan jälkeen Heimosta tuli isä ”

34

pakoon Tornioon. Tosin ensin esiintyi Heimo Viipurissa Mannerheimille, tapasi presidentin (Ryti vai Kallio jää lähteissä auki) ja rakastui. Ensirakkautta Heimo ei kuitenkaan ehtinyt jäädä kokemaan: tie vei Punaista Ristiä varten järjestettyyn varainkeruukiertueeseen Ruotsissa.

Oli aika Atlantin ylittävälle laivamatkalle. Amerikan suurlähettiläs Harriman järjesti Heimon kiertueelle ympäri Yhdysvaltojen - sotaa käyvän Suomen hyväksi.

Matkan ensimmäiset neljä päivää tehtiin saksalaisilta sukellusveneiltä valot pimennettynä piilotellen. Lopulta kahdeksan päivän jälkeen laiva saavutti Heimon ensimmäisen kohteen New Yorkin. Maahan saapuessa oli vuosi 1940. Heimo oli 14-vuotias.

Näitä Yhdysvaltojen ensimmäisiä vuosiaan Heimo kutsuu toiseksi koulukseen. Yhdysvalloissa nuori viululupaus soitti maailman huippujen kanssa ja päätyi vuonna 1942 Oregonin Portlandiin, johon Sirpon Yhdysvalloissa ottaman toisen oppilaan – miljoonääriperheen Beverly Le Beck – äiti oli Sirpon houkutellut tarjoamalla hyvin palkatun opetusviran.

Ikävuodet 16-18 olivat Heimolle pelkkää harjoittelua, mutta ehti Heimo rakastuakin. Sellistiin, Beverlyyn, Sirpon toiseen yksityisoppilaseen. Heimosta ja Beverlystä tuli pari Sirpon vastustuksesta huolimatta.

22. toukokuuta 1943 Heimosta tuli täysikäinen ja Sirpon kanssa tehty sopimus raukesi. Erimielisyyksiä oli tullut rakkauden lisäksi musiikista jo 15-vuotiaasta.

Heimo päätti itsenäistyä hankkiutumalla armeijan leipiin. Ja nimenomaan sotimaan. Kun tuomari kysyi Heimolta miten Heimo toimisi sodan puhjetessa Suomea vastaan, vastasi Heimo: ”En voisi, koska Suomi on synnyinmaani, mutta eiköhän löytyisi muita vihollisia päihitettäväkseni?” Vala vannottiin ja Heimosta tuli Amerikan kansalainen. Sotimaan hän ei kuitenkaan päässyt. Merijalkaväestä tuli kieltävä vastaus, koska Heimo oli alun alkaen suomalainen. Heimo ei lannistunut vaan kirjoitti kirjeen presidentille. Se ei auttanut, mutta Heimo ohjattiin laivastoon, josta tuli sama vastaus. Armeija huoli lopulta Heimon. Tosin sielläkään Heimo ei päässyt sotatantereelle – kuukaudessa Heimo pyrki lihottamaan itseään viisi kiloa laskuvarjojääkäriksi ryhtyäkseen, ei onnistunut – ja Heimo päätyi armeijan viihdytysjoukkoihin viulun varteen.

Siellä oppi suurnimien parissa jatkui.

Armeijan jälkeen Heimo oli rahaton. Halu perustaa koti rakkaansa kanssa kannusti järjestämään kiertueen ympäri Yhdysvaltoja. Konserttisarja oli onnistuminen ja pari perusti kodin Los Angelesiin. Heimo halusi suurempiin kuvioihin, rahakkaisiin Columbia Motion Pictures Studion töihin. Elokuvastudion työpaikat olivat valtavan kilpailun takana. Kolmen kuukauden yrittämisen jälkeen Heimo otti neuvokkuutensa käyttöön. Pomon puheille pyrkiessä oli sihteerille tullut Heimon ääni tutuksi. Heimo soitti sihteerille ja ilmoitti ykskantaan saaneensa paikan Salt Lake Citystä, mutta

haluavansa puhua orkesterinjohtaja Morris Stoloffin kanssa ennen sopimuksen allekirjoittamista. Tapaaminen järjestyi ja Heimon ei käytännössä tarvinnut kuin nostaa viulu olalle ja kapellimestari Stoloff vaati Heimon palkkaamista.

Ajan kanssa Hollywood-studion taiteilijaylpeyden kyllästyttämä ilmapiiri alkoi kyllästyttää, toisaalta Heimon halu yhä isompiin kuvioihin kasvoi. Heimo liittyi Los Angelesin filharmonikkoihin - Kapellimestari Alfred Wallensteinin kutsusta. Silloin klassisen musiikin haastavimpien sinfonioiden soittoa maailmanhuippujen seurassa kesti viisi vuotta kunnes Heimo halusi matkata takaisin lapsuutensa Suomeen.

Suomessa Heimo konsertoi ympäri Suomea 58 esiintymisen verran ja vieraili lapsuuden kodissaan Torniossa. Sekä tapasi perheensä. Tai äitinsä ja veljensä Lassen ja siskonsa Pirkon. Pikkuveli Atso oli lähtenyt merille jo nuorena ja vanhempien avioeron vuoksi isä, jota Heimo ei kertaakaan elämänkerroissaan nimeä, jäi tällä visiitillä tapaamatta.

Eletiin 1940-luvun loppua. Suomi eli sodanjälkeisen ajan kurjistamaa pula-aikaa. Silti Heimo oli saannut käsiinsä kilon kahvipapuja. Hän tarjosi papuja hotellinsa siivoojalle, jos hän keksisi miten keittää niistä kahvit. Heimo katsoi vierestä, kun siivoja jauhoi pavut lattialla kahden ruskean paperin päällä pullolla rullaamalla. Heimo kehuu omaelämänkerrassaan kahvia mainioksi.

Suomen-matkan jälkeen Heimosta tuli isä. Syntyi Nick-poika. Perhe kiersi maailmaa. Heimo kutsuttiin Lontoon filharmonikoihin. Myöhemmin koko perhe palasi Eurooppaa, taas Suomessa konserttimatkalla vieraillen, mutta nyt lämpimämmässä Espanjassa majaillen. Beverly-vaimo asui Sveitsissä. Palattiin Amerikkaan. 1956 Heimo tuli yksin konserttimatkalle Suomeen, jossa kääntyi uskoon ensimmäisessä elä-

mänkerrassaan kertoen: ”Silloin tällöin elämässäni on ollut hetkiä, jolloin olen ajatellut näitä asioita, mutta järjelläni olen aina kysynyt, onko nyt niin tärkeätä mennä noin pitkälle, eikö riitä, että vietän melko puhdasta elämää? Soitan kaunista musiikkia ja niin edelleen, eikö se riitä sielun autuudeksi?” Mutta hän päätti nyt omistautua täysin Jumalan rakkaudelle.

Seurasi vielä huippupestejä niin Yhdysvaltojen kuin maailman arvostetuimmissa orkestereissa mitä eksoottisimmissa paikoissa. Havajilla Heimo harrasti perhosten keräilyä ja ihmetteli purjeveneissä asuvaa kansaa. Meksikossa oppi lahjomaan rajamuodollisuuksissa. Silti elämä ei ollut sitä mitä piti: Yhdysvaltojen läntisellä Tyynenmeren paratiisisaarella teini-ikäisestä asti yhdessä ollut pariskunta eli jo toisistaan vieraantuneena. Havajia edeltävät kaksi vuotta Heimo oli ehtinyt jo elää Suomessa erossa perheestään. Takaisin parin ensikodin seuduilla Kaliforniassa Heimo teki ensimmäisen omaelämänkertansa sanoin päätöksen: ”Toteuttaa vanha unelmani, lähteä tosi pitkälle kalastusreissulle.” ”Vaikka mie näin paljon erilaisia paikkoja, Meksikko, Havaji, Eurooppa. Mutta en tuntenut mitään, koska ei koskaan nähnyt mitään, koska koskaan ei ollut aikaa. Ja nyt mulla oli aikaa ja mie en ollu sidottu mihinkään. Vaan se mistä mie saan hampurilaisen täks päiväks ja missä mie nukun tämän yän.

Palmupuun alla, jossakin hiekkarannalla ja jossakin ruusupensaassa. Nii, katos tämmöstä ihmiset ei tiedä, eivätkä tiedä miten suurenmoista se on.”

– Heimo Haitto (alkoholisti), Ylen elävä arkisto Jatkoa Heimon hurjilta vuosilta seuraa seuraavassa Irtolaisessa. Kokonaisuudessaan juttu on julkaistu LED-Kakku-lehden kolmannessa numerossa 22.10.2015.

35

henkilökuntapalsta

LEENA ENBOM l

TEKSTI: LAURA MAIJALA KUVA: KASPERI LAVIKAINEN

” 36

..

MEIDAN NUORTEN .. ..TUTKIJOIDEN TEHTAVANA .. ON OSOITTAA, MIKSI TALLAISTA OPPIAINETTA TARVITAAN

”

Irtolaisen kolmosnumeron henkilökuntapalstan haastattelussa on Leena Enbom, tasolainen tutkija ja tohtorikoulutettava. Opiskelijoille Enbom voi olla tuttu hänen vetämistään praktikumeista.

Kuka olet?

Olen Leena Enbom, talous- ja sosiaalihistorian tutkija ja tohtorikoulutettava. Väitöstutkimus ”Suomalainen slummi – ja miten se hävitettiin” on ollut työn alla vuoden 2014 alusta.

Millaisia ovat tutkimusintressisi?

Tutkimusintressini liittyvät kaupungistumisen ja teollistumisen historiaan ja niissä etenkin sosiaalisen eriarvoisuuden kysymyksiin. Tutkin väitöskirjassani kaupunkiköyhyyttä ja matalan tason asumista Helsingissä pitkällä aikavälillä. Lähestyn tätä problematiikkaa slummin käsitteen kautta ja pyrin nostamaan tarkasteluun vähän poleemisen kysymyksen siitä, miksi suomalainen kaupunkihistoria ei juuri tunne slummi-ilmiötä.

Haaveilin tutkimustyöstä jo opiskeluaikana. Aihevalinnat opinnäytetöissäni ovat vaihdelleet melko paljon.

Kandintutkielmassa tarkastelin sosiaalisia asenteita kaskunkerronnassa, gradussa tehdasyhdyskuntia yhteisöllisen vapaa-ajanvieton ja vastarinnan toimintakenttinä, ja nykyinen tutkimukseni paneutuu kaupunkiköyhyyden ilmentymiin.

Näkisin, että tutkimusaiheeni on erityisen ajankohtainen tänä päivänä, sillä maailma urbanisoituu monin paikoin huimaa vauhtia. Slummeja muodostuu kasvavien kaupunkien reunoille ja myös kokonaisia kaupunginosia puretaan pois ja rakennetaan uudelleen. Ne prosessit, jotka meillä ovat ehkä päättyneet, ovat parhaillaan käynnissä toisella puolella maailmaa.

Onkin kiinnostava rinnastaa näitä kehityskulkuja ja pohtia, mikä yhdistää ja erottaa näitä prosesseja toisistaan.’

Olet vetänyt praktikumeja. Millaisia kokemuksia ne ovat olleet?

Praktikumit ovat olleet hyviä tilaisuuksia päästä tekemään kursseista oman näköisiä ja vuorovaikutteisia opetustilaisuuksia. Parasta opettamisessa on ollut se, että opiskelijat ovat aidosti innostuneita omasta tieteenalastaan ja motivoituneita oppimaan uutta.

Fuksit vaikuttavat osaavalta porukalta, niin viimevuotiset kuin tämänkin vuoden. Monilla oli jo ihan opintojen alkuvaiheessa syntynyt selkeitä kiinnostuksen kohteita ja monet osasivat nimetä tiettyjä teoreettisia traditioita, jotka heitä kiinnostavat, tai yhteiskunnallisia kysymyksiä, joita he haluaisivat tarkastella.

Kuka on lempihistorioitsijasi?

Kunnioitan oman aineen henkilökuntaa ja arvostan heidän työtään todella paljon. Olen saanut muun muassa Matti Peltosen ja Antti Häkkisen kursseilta paljon aineksia omaan työhöni. Jos pitäisi valita joku kansainvälinen nimi, niin ainakin E.P. Thompson on sellainen, jonka haluan mainita. Olen itse kiinnostunut arjen historiasta ja yksilöllisen toiminnan ulottuvuuksista. Hänen teksteissään kiehtoo erityisesti vahva taustaoletus siitä, että ihmiset tekevät itse oman historiansa.

Aiheuttaako Matti Peltosen eläköityminen haikeita fiiliksiä?

Totta kai, se on tavallaan yhden aikakauden päättymistä. Mutta varmasti Matin tieteellisiä tuotoksia luetaan täällä vielä pitkään. Itse olen aikanaan Matin graduseminaarit käynyt ja niitä oppeja vieläkin muistelen.

Mitä ajatuksia yliopiston ’Iso Pyörä’ herättää?

Siinä missä ”Iso Pyörä” liittyy koulutukseen ja tutkimukseen kohdistuviin leikkauksiin, se tietysti kauhistuttaa ja laittaa miettimään tieteenteon ja sivistysyliopiston tulevaisuutta. Mutta tietysti esimerkiksi yhteiset kandiohjelmat ovat myös mahdollisuus kehittää opetusta ja liittää oppiaineemme yhä kiinteämmin valtiotieteellisen tiedekunnan kokonaisuuteen.

Liikkeellä on ollut monenlaisia huhuja ja suunnitelmia tiedekuntien uudelleenjaosta. On kyselty, missä on talous- ja sosiaalihistorian paikka.

Itse ainakin koen olevani yhteiskuntatieteilijä, ja toivon, että oppiaineemme säilyy tässä tiedekunnassa. Olen joutunut myös perustelemaan itselleni, miksi teen tällaista tutkimusta ja mihin traditioihin ja viitekehyksiin tutkimukseni nivoutuu. Meidän nuorten tutkijoiden tehtävänä on osoittaa, miksi tällaista oppiainetta tarvitaan ja mitkä ovat ne meidän tieteenalan ominaispiirteet. Mehän olemme omaan aikaamme kiinnittyvä yhteiskuntatiede, joka kykenee hahmottamaan erilaisten yhteiskunnallisten ilmiöiden laajoja ajallisia kaaria.

37

jorinat

MUSIIKISTA TEKSTI: JORI PYYKKÖ · KUVA: NOORA PERHIÖ

O

takavuosien suosikkien pariin, joihin kuuluvat len kirjoittanut tälle palstalle muun muassa Coheed and Cambria, dredg ja ISIS. muutamaan otteeseen elokuvista, viimeksi tämän vuoden ensimmäiseen Viimeisin näistä oli muuten bändi. numeroon. Tarkoituksenani on ollut Nykyään musiikkimakuni on monipuolistunut, nostaa esille elokuvia ja näyttelijöitä, ja raskaamman musiikin kuuntelu on jäänyt jotka mielestäni ansaitsevat enemmän katsojia vähemmälle. Tätä kolumnia kirjoittaessani kuuopiskelijapiireissä. Ehkä joku lukija on ottanut lokkeissa soi Antero Lindgrenin Mother -albumi. kopin vinkeistäni ja päässyt nauttimaan valkoViimeisen kuukauden aikana eniten soittoaikaa kankaan helmistä. Tai sitten nukahtanut kesken ovat saaneet Jamie Cullum, Childish Gambino, elokuvan.

Bonobo ja Mikill Pane. Laitan Spotifyn yleensä Tällä kertaa sukellan kuitenkin musiikin päälle, kun tiskivuori odottaa valloittajaansa tai maailmaan. Musiikkia on kaikkialla; kauppahuomaan, ettei ruoka ilmesty lautaselle lkun keskuksissa, televisiomainoksissa, elokuvissa itsestään. ja Helsingin busseissa. Musiikki Parhaat musiikkimuistot auttaa toisia keskittymään opisovat ehdottomasti festareilta. ”Jos katse ei ole kellessa, toisille musiikki taas on Vietin kesällä 2014 päivän Pori nauliutuneena välttämätöntä matkustettaessa.

Jazzeilla, jossa Cullumin lisäksi puhelimen näyttöön, Jos katse ei ole nauliutuneena nautin yllätyksekseni myös Patti on korvissa vähintään puhelimen näyttöön, on korvissa Smithin ja Kelisin keikoista. Miekuulokkeet.” vähintään kuulokkeet. leen painunein festarimuisto on Vuosien varrella olen yhdeksän vuoden takaa Flogging l tutustunut mitä mahtavimpiin Mollyn esiintyessä helteisenä artisteihin ja yhtyeisiin. Musiikkimaku päivänä Ankkarockissa. Elettiin aikaa, jolloin kehittyy myös ajan kuluessa: yläasteen mustat 15-vuotias allekirjoittanut vietti ensimmäisiä bändipaidat ja pitkät hiukset ovat jääneet festareitaan Korson sydämessä. Se oli sitä aikaa, unholaan. Välillä on kuitenkin mukavaa palata kun Korsosta pystyi vielä nauttimaan.

Me ihmiset

Me ihmiset vain etsimme vastauksia vastauksia

RUNOKULMA l

Mies istui tuolin reunalla vain toisella kannikalla kevyesti istui ja mieleeni painautui Ja että mitä se mies sanoi, se ihana mies sanoi,

Vastauksia Vastauksia VEERA OJOLA

että aina ei tarvitse kertoa valmista tarinaa vastauksia vastauksia Nämä ihmiset Nämä ihmiset menee teatteriin ne haluaa aina saada selville mitä tällä haluttiin sanoa Mitä tällä haluttiin sanoa?

I don’t know Sanoi Mies Ihana, vanha, ulkomaalainen Mies Sitten ihmiset suuttuvat, turhaantuvat hengittävät niin että sieraimet laajenevat ja pienevät ja laajenevat

Olenko se minä vai tämä... hyvänen aika?

Kysymyksiä ! Kysymyksiä! He huutavat En tullut etsimään lisää kysymyksiä!

MITÄ TÄLLÄ HALUTTIIN SANOA? I don’t know Sanoi Mies Se oli ihana Mies

KUVITUS: MEA LAKSO

historiakone Taneli Urmas Historiakone on siitä erikoinen kone, ettei se tykkää kvantianalyysistä

level [kiinnostus] = -1

Se suostuu tekemään sitä vain tupla-annoksella kolmen tähden jallua

insert numeroviina x2

Sitten taas sillä alkaa mennä numerot sekaisin

jos p > 0,05 niin 1 = 3

tason löytöretkisitsit SIVISTYS 20.9.2015 kuvat: ELISA BALATKHANOVA

ylhäällä: Sivistyksen alkuperäiskansaa seesteisenä. keskellä vasemmalla: Löytöretkeilijä Sampsa oli riehaantua. keskellä oikealla: Perinteiset heimomenot siivittivät fuksien ensimmäisiä sitsejä. alhaalla: Vihreä Valloittaja keräsi ympärilleen monipuolisen haaremin.