Irtolainen 4/15

pääkirjoitus

E

HISTORIANTUTKIMUKSEN PUOLUSTUS l TEKSTI: TANELI URMAS · KUVA: NOORA PERHIÖ

lämme intterwebin aikoja, jolloin informaation määrä ja nopeus ovat suurempia kuin koskaan. Tutkimusten mukaan sen laatu on kuitenkin huonontunut suhteessa jopa noin 65,3 prosenttia. Välillä tuntuu, että huolestuttavan suuri osa suomalaisista uskoo mitä tahansa, mitä internetissä lukee.

Numeroita ja prosenttilukuja on helppo heittää päästään, mutta ne antavat aina uskottavan ja tieteellisen kuvan. Tätä tiedetään tapahtuneen suomalaisessa politiikassa.

Raflaavat väitteet leviävät nopeasti sosiaalisessa mediassa, mutta mahdolliset oikaisut eivät kiinnosta moniakaan.

En kuitenkaan halua tuhlata enempää painomustetta turhanpäiväiseen päivittelyyn, vaikka aihe onkin tärkeä.

Tähän lehteen haastattelimme sosiaalihistorian dosentti Marjatta Rahikaista. Hänen mukaansa jopa historiantutkimuksessa monet vakiintuneetkin väitteet seisovat varsin hataralla pohjalla. Arkistotyön ja alkuperäislähteiden tärkeyttä ei voi siksi korostaa liikaa. Huolellista arkistotyötä ei voi tehdä liukuhihnatyönä.

Vaikka useimmat meistä opiskelijoista eivät ehkä jatkakaan uraa akateemisen tutkimuksen parissa, olisi kapeakatseista ajatella, etteikö historiantutkimuksen menettelytavoista olisi hyötyä myös muilla aloilla.

Nykypäivän new public management -tyyppinen ajattelu tulostavoitteineen voi sopia joillekin julkisen hallinnon alueille, mutta akateemiseen maailmaan, etenkin historiantutkimukseen, se sopii varsin huonosti. ***

Arvon lukija! Anno Domini 2015 lähenee loppuaan, ja siksipä pitelet käsissäsi (vähintään kuvaannollisesti, saatathan olla netissäkin) vuoden viimeistä Irtolaista. Nykyisen toimituksen puolesta lausun kiitokseni.

Muistathan, rakas lukija, lukea talous- ja sosiaalihistorian taidelehteä ensi vuonnakin.

Uusi vuosi tuo tullessaan uuden päätoimituksen, johon kuuluvat Riikka Haukka, Mikko Kymäläinen, Mea Lakso ja Jaakko Rahko. Jee! Suosittelen olemaan heihin yhteydessä, jos lehden tekeminen kiinnostaa!

Keep it real!

IR TO

KANNEN KUVA

lainen

4 / 2015 Julkaisija Talous- ja sosiaalihistorian opiskelijat Taso ry

*** Päätoimittajat Kaisla Kuuskoski Kasperi Lavikainen Jori Pyykkö Taneli Urmas Ulkoasu ja taitto Anki Ahlqvist Taneli Urmas Toimituksen yhteystiedot etunimi.sukunimi@helsinki.fi

*** Kirjoittajat Sakari Heikkinen Lauri Heinonen Juho Petteri Hänninen Elina Laakso Jyri Lavikainen Kasperi Lavikainen Antti Linna Veera Ojola Jori Pyykkö Taneli Urmas Ona Vuorjoki Kuvitus Mea Lakso

*** Painos Picaset Oy 125 kpl Kannet Etukansi Anki Ahlqvist Irtolainen saa HYYn järjestölehtitukea

K

annen kuvassa kaksi miestä suutelee puun alla, oletettavasti Philadelphiassa, Yhdysvalloissa vuonna 1977.

Seitsemänkymmentäluku oli Yhdysvalloissa seksuaalivähemmistöjen oikeuksien kannalta merkittävä vuosikymmen. Vuoden 1969 Stonewallin mellakat New Yorkissa toivat homojen oikeudet julkiseen keskusteluun.

Mellakat alkoivat aamuyöllä 28. kesäkuuta 1969 New Yorkin Greenwich Villagessa, kun seksuaalivähemmistöjen suosiman Stonewall Inn -ravintolan asiakkaat vastustivat poliisin ratsiaa.

Stonewallin mellakoita

pidetään kipinänä, joka sytytti taistelun homojen oikeuksien puolesta. Seuraavan vuosikymmenen aikana kyse oli ennen kaikkea ilmapiirin muutoksesta etenkin rannikkokaupungeissa, mutta myös monia edistysaskeleita tapahtui. Esimerkiksi vuonna joulukuussa 1973 American Psychiatric Association poisti homoseksuaalisuuden mielisairauksien luettelosta.

Kannen kuvan on ottanut Kay Tobin (oik. Kay Lahusen), joka tunnetaan Yhdysvalloissa merkittävänä, ensimmäisenä avoimesti homoseksuaalina kuvajournalistina.

Kuva löytyy New York Public Libraryn digitaalisista kokoelmista.

..

SISALLYS

8 14 20 22 26

MENETETTY VUOSIKYMMEN Suomi on vajonnut talouskasvulla mitaten Euroopan jumbosijalle. Professori Sakari Heikkinen tarkastelee tilannetta Taloutta ja historiaa -kirjoituksessaan.

ARABIKEVÄT EI TUONUT RAUHAA

RUOTSALAISTA EUGENIIKKAA JA NYKYPÄIVÄN ÄÄRILIIKKEITÄ

Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan demokraattiset pyrkimykset eivät näytä toteutuneen. Mitä alueella tapahtuu? Irtolaisen raportti Arabikevätseminaarista.

Tapio Tammisen Tieto-Finlandia -voittaja Kansankodin pimeämpi puoli Irtolaisen syynissä.

Jutun kaverina myös katsaus kotimaisen eugeniikan historiaan.

TALOUS- JA SOSIAALIHISTORIAN PUOLUSTUS Meidän piti tehdä ihan tavallinen henkilökuntapalsta, mutta Marjatta Rahikaisella oli niin paljon tiukkaa asiaa, että siitä tulikin ihan kunnon artikkeli. Merkittävää asiaa VIULUNIEKKA HEIMO HAITON TARINA historiantutkimuksesta!

Lapsineroksi ja virtuoosiksi kuvaillun Heimo Haiton elämäntarina on uskomaton.

Juttusarjan toinen osa.

32 14 VAKIOT:

03. PÄÄKIRJOITUS 06. AJANKOHTAISTA Uutisia yhiksestä, yliopistolta ja tieteen kentältä 10. ALUMNI Antti Linna kertoo tietopalvelutyöstä

22 11. HALLITUSTYYPPEJÄ Kysymme kysymyksiä Tason hallituksen Sallalta 12. HARJOITTELU Tässä numerossa Ona Vuorjoki ja harjoittelu Raha-automaattiyhdistyksessä

19. JORINAT Jori pohtii muutosta 32. VAIHDOSTA Elina Laakso Hong Kongissa 39. RUNOKULMA & HISTORIAKONE Kulttuuria elämäänne

DOUGLASS C. NORTH KUOLLUT

M

odernin taikka ”uuden” taloushistorian yhtenä oppi-isänä tunnettu Douglas C. North menehtyi marraskuun 23. päivänä 95 vuoden ikäisenä. Niille, jotka ovat jo unohtaneet johdantokurssin opit, North painotti tutkimuksessaan instituutioiden merkitystä taloudelliselle kehitykselle ja julkaisi aiheesta useita kirjoja, joista viimeisin oli JJ Wallisin ja BR Weingastin kanssa kirjoitettu Violence and Social Orders.

North määritteli instituutiot formaaleiksi ja epäformaaleiksi – siis kirjoittamattomiksi – säännöiksi sekä näiden valvonnaksi. Nämä muodostavat puitteet ja houkuttimet taloudelliselle toiminnalle. Vaikka esimerkiksi kulttuurin merkitys kansantaloudelle voi tietyssä mielessä vaikuttaa itsestään selvältä, institutionaalinen näkemys toi tärkeän lisän taloustieteelliseen keskusteluun. North kritisoi aikaulottuvuuden puuttumista talousteoriasta ja korosti itse kontekstien muuttuvuuden merkitystä.

Tutkijan väitteitä esimerkiksi omistusoikeuksien vaikutuksesta Euroopan kehitykseen ei ole kuitenkaan hyväksytty aivan konsensushenkisesti ja hänen teoriaansa on myös kritisoitu uusklassisen taloustieteen virheet toisintavaksi. Instituutioiden tutkimuksessa ei Northia kuitenkaan voida sivuuttaa ainakaan pariin vuosikymmeneen.

Douglas North palkittiin, ekonometrisen taloushistorian uranuurtajan Robert Fogelin ohella, taloustieteen Nobel-palkinnolla vuonna 1993.

TRENDING:

NOUSUSSA! Jostain syystä Journal of Social History päätti asettaa vuoden viimeisen numeron erikoisteemaksi suomalaisten lukutaidon 1800-luvulla.

SAMANA: Taloushistorioitsijat tekevät edelleen jossain määrin perinteistä hinta-, palkka- ja kasvututkimusta oli kyse sitten Meksikon vuotta 1930 edeltäneen BKT:n laskemisesta tai Englannin vehnämarkkinoista 1750–1914.

LASKUSSA..

Valuutta- ja velkakriisit eivät kaikesta ajankohtaisuudestaan huolimatta näy juuri mitenkään julkaisuissa.

6

O$AKEPALSTA OSAKEMARKKINAT KYTTÄÄVÄT KESKUSPANKKEJA Osakemarkkinoiden kehitys on entistä riippuvaisempi keskuspankkien peliliikkeistä. Mitään ei saa tapahtua pyytämättä ja yllätyksenä.

Kaikki sijoittaminen on pohjimmiltaan spekulaatiota. Tulevaisuuden tuotoista ei koskaan voi olla täysin varma, mutta tieto tässä tapauksessa helpottaa tuskaa. Siksi tärkeimmistä markkinoihin vaikuttavista päätöksistä yleensä kuullaan etukäteen. Lupaus tulevasta annostellaan erissä sopivien vihjeiden muodossa, jottei yksikään tiedonmurunen järkyttäisi hermoheikkoja liikaa.

Tällä hetkellä markkinat odottavat uusia päätöksiä. Joulukuun alussa EKP saattaa lisätä määrällistä elvytystä. Riskit ovat lisääntyneet ja euroalueen toipuminen on ollut hitaanpuoleista. Pääjohtaja Draghi on selvin sanoin luvannut elvyttävää rahapolitiikkaa, kunnes inflaatio saavuttaa riittävän tason. Tällä hetkellä euroalueen pohjainflaatio on noin prosentin luokkaa, mutta Draghille kelpaa vain toinen mokoma.

Sitähän voi jo alkaa torjua. Samassa yhteydessä hän kehaisi osto-ohjelman tehokkuutta, sillä sen kokoa, kestoa ja muotoa voi säätää. Ahne alkaa jo laskea yhteen: nyt on tuottoja luvassa!

Alhaisen korkotason aikana markkinoilla liikkuva löysä raha päätyy helposti osakkeisiin.

Lupaukset täytyy kuitenkin pitää. Jos EKP ei näytä toimissaan päättäväiseltä ja yksituumaiselta, sen kykyä hallitta talouspoliittista tilannetta aletaan epäillä. Epäily luo epävarmuutta. Jos elvytystä ei kasvatetakaan, markkinat saattavat pettyä rajusti. Kun tuotto-odotukset heikkenevät volatiileilla markkinoilla, moni valitsee mieluummin myymisen. Eräiden tutkimusten mukaan ihminen sietää riskiä parhaiten ollessaan jo valmiiksi tappiolla. Tilanne on toisenlainen, kun tappioita vasta pyritään välttämään.

Viimeiset vuodet ovat olleet lihavia, ja voittojen kotiuttaminen on monella mielessä. Ellei lisää ole luvassa.

Asiaa mutkistavat entisestään USA:n keskuspankin omat peliliikkeet joulukuun puolivälissä.

Rapakon takana saatetaan viimeinkin nostaa ohjauskorkoa ensimmäistä kertaa vuoden 2008 jälkeen. Tiukentuvan rahapolitiikan uskotaan vahvistavan dollaria ja alentavan tuottoja Yhdysvaltojen pörssissä. Pääoma tulisi ehkä mieluusti Eurooppaan, mutta vain jos siellä on hyvä olla.

TEKSTI: JYRI LAVIKAINEN

BREAKING NEWS:

KUVA: OSSI HIETALA

s itu6 l l ha 01 2

Euroopan yhteiskuntahistorian konferenssi järjestetään ensi vuonna 30.3 – 2.4. Teemat vaihtelevat seksuaalisuudesta demografiaan ja eliitteihin. Tasolaista taustaa edustavat Sakari Saaritsa, Matleena Frisk ja Miina Keski-Petäjä omilla tutkimusaiheillaan terveydenhoidon epätasa-arvosta, seksuaalisesta vapautumisesta ja laittomista aborteista.

T

alous- ja sosiaalihistorian opiskelijat ovat jälleen saaneet uudet edustajansa vuodeksi 2016! Kuvassa Taso ry:n hallituksen jäsenet edustavat juhlavina Yhiksen pikkujouluissa.

Paina nämä kasvot mieleesi, sillä jos jokin mietityttää sinua, käänny rohkeasti heidän puoleensa.

Hallitus vuosimallia 2016:

Salla Hokkanen: puheenjohtaja Onni Szeto: varapuheenjohtaja ja ATK-vastaava Henri Mikkola: alumni- ja 1. opintovastaava Elisa Balatkhanova: työelämä- ja 2. opintovastaava Mea Lakso: taloudenhoitaja ja tasa-arvovastaava Jaakko Rahko: urheilu- ja 1. suhdevastaava Karoliina Johnsson: kv-, ISHA- ja 2. suhdevastaava Riikka Haukka: virkistys-, HOL- ja urheiluvastaava Eero Simanainen: sihteeri ja tiedotusvastaava Lauri Heinonen: kulttuuri- ja ympäristövastaava

”” ”

Tason ja Polhon sekä kehitysmaatutkimuksen ja sosiaali- ja kulttuuriantropologian uusi tutkinto-ohjelma hyväksyttiin tiedekuntaneuvoston viimeisessä kokouksessa muiden oppiaineiden ehdotusten kanssa. Ohjelma, nimeltään Yhteiskunnan ja kulttuurin muutos ja kehitys, on osaa koko yliopistoa myllertävää Isoa Pyörää. Valtiotieteellisessä tiedekunnassa opiskelijat valikoituvat tulevaisuudessa kuuteen opinto-ohjelmaan.

Ison pyörän periaatteisiin kuuluu myös ajatus kandi- ja maisteriohjelmien erottamisesta toisistaan niin, että opiskelijat voisivat valita eri ohjelmia kandin tason jälkeen.

Käytännössä ehdotetut ohjelmat kuitenkin vastaavat kandi-ohjelmia, joten mitään muutosta nykyiseen ei liene tapahtuvan.

Uusi dekaani valitaan valtiotieteelliseen tiedekuntaan.

Tiedekuntaneuvoston professorien, keskiryhmän ja opiskelijoiden edustajat ovat osa työryhmää, joka kuulee hakijoita tämän vuoden aikana. Hakemuksia tuli viideltä henkilöltä, joista yksi aloittaa työnsä ensi vuonna.

luennoilla kuultua

”” ”

Siinä, missä henkivakuutusyhtiö vakuuttaa kuoleman varalta, eläkevakuutusyhtiö vakuuttaa henkiinjäämisen varalta.

Yleensä yhteiskuntatieteilijät eivät sano mitään historiantutkimuksesta ja se on helvetin hyvä.

Tarkoitus ei ole loukata kenenkään mielipiteitä. Saatte olla ihan vapaasti väärässä.

7

taloutta & historiaa

MENETETTY VUOSIKYMMEN Professori Sakari Heikkisen taloushistoriaa käsitteleviä kirjoituksia hänen Taloutta ja historiaa -blogistaan, joka löytyy osoitteesta http://blogs.helsinki.fi/talouttajahistoriaa/

S

uomen talousluvut ovat synkkiä kuin tämän (15–64-vuotiaat) väestö pienenee kolmessa vuodessa itsenäisyyspäivän sää. Eurostatin viimekuinen prosentin, kun se Saksassa kasvaa 2 %. Siksi ero työ­ (13.11.) tilasto kertoo, että maamme on vajonnut ikäistä kohden lasketussa bruttokansantuotteessa on talouskasvulla mitaten Euroopan jumbosijalle. paljon vähäisempi: vuodesta 2014 vuoteen 2017 kasvua Euroopan komissio arvioi syysennusteessaan (5.11.) kertyisi Suomessa 3,1 %, Saksassa 3,6 %. Belgian, Italian Suomen päättymässä olevan vuoden talouskasvuksi ja Ranskan taloudellinen suorituskyky (bkt/työikäinen) 0,3 prosenttia, mutta tuo perustui arvioon hienoisesta kohentuu ennusteen mukaan suurin piirtein samaa kasvusta myös kolmannella neljänneksellä. Jos Tivauhtia kuin Saksan. lastokeskuksen (ja samalla Eurostatin) ennakkotieto Yhdellä asteikolla Suomi sentään sijoittuu bruttokansantuotteen (bkt) supistumisesta kolmannella euroalueen kärkeen: nimittäin tuotankokuilun neljänneksellä pitää paikkansa, voi tuon vaatimattoman suuruutta mitattessa. Tuotantokuilu kuvaa toteutuneen kasvunkin saavuttaminen osoittautua vaikeaksi. bkt:n poikkeamaa potentiaalisesta bkt:sta eli siitä Komission ennusteen mukaan (AMECO-tietokanta, kokonaistuotannon tasosta, joka saavutettaisiin, mikäli päivitys 5.11.) euroalueen bkt asukasta kohden on vuonna kansantalouden voimavarat olisivat täyskäytössä.

2017 niukin naukin, prosentin verran, finassikriisiä Finanssikriisin jälkeisen taantuman aikana arviot edeltävää huippua (2007) suurempi. Talouskasvulla tuotantokuilun suuruudesta ovat eläneet melkoisesti mitaten on taakse jäämässä menetetty vuosikymmen. (ks. merkintäni Elvytys, ennusteet ja epävarmuus Suomessa menetettyjä vuosi kertyy vielä pari enemmän. 7.4.2015 [julkaistu Irtolaisessa 2/15 toim. huom.]). Mutta Henkeä kohden lasketulla bruttokansantuotteella unohdettakoon kuilulaskelmien ongelmat ja luotettalkoon komission syysennusteen arvioon. Sen mukaan mitaten Suomi on itsenäisyytensä sadatta vuotta juhliessaan päässyt vasta Suomen tuotantokuilu on 2,5 % vuoden 2005 tasolle, mikäli tänä vuonna, 2,0 % ensi vuonna komission ennuste toteutuu.

1,4 % vuonna 2017. Nämä ovat Komission ennusteen mukaan ja Kansantalouden kakku syöjää selvästi euroalueen keskiarvoja Suomen bkt olisi vuonna 2017 suurempia lukuja. Vuonna 2017 kohden ei olisi siis kasvanut 12 vuoteen. Saman kohtalon vain 2,1 % suurempi kuin 2014 vain Kreikassa tuotantokuilu jakaa Tanska. Vielä vaisumpaa on ennusteen mukaan suuremtalouskasvu on ollut Kyproksella, pi, kuten viereisen sivun alempi Kreikassa ja Italiassa: ne saavuttaisivat vuonna 2017 lkuvio osoittaa. bkt/asukas-tason, jolla maat olivat jo 17–19 vuotta Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) arvioi aiemmin.

Suomen tuotantokuilun vielä suuremmaksi: 2015 3,2 Komission ennusteen mukaan Suomen bkt olisi %, 2016 2,7 % ja 2017 2,1 %. IMF varoittaakin Suomea vuonna 2017 vain 2,1 % suurempi kuin vuonna 2014. finanssipolitiikan myötäsyklisestä kiristämisestä, joka Ero olisi huomattava vaikkapa Saksaan verrattuna, voi heikentää elpymistä ennakoitua enemmän. Kasvu on jonka bkt:n ennustetaan kasvavan 5,6 %. On kuitenkin ensisijaista, eikä finanssipolitiikalla pitäisi vaarantaa huomattava, että tämän suuren eron taustalla on sitä, voisi IMF:n kannan tiivistää. Mutta kuullaanko erisuuntainen väestökehitys. Suomessa työikäinen Senaatintorin laidalla viestiä Washingtonista?

alumni

Irtolainen esittelee tason alumneja työelämässä

ANTTI LINNA, TIETOPALVELU­ SUUNNITTELIJA TEKSTI: ANTTI LINNA · KUVA: LINNAN KOTIARKISTO

P

äädyin talous- ja sosiaalihistorian opiskelijaksi päädyin heti valmistumisen jälkeen Kansallisarkistoon ikään kuin sattumalta; olin yo-kirjoitusten suorittamaan Arkistonhoidon perustutkintoa ja sainkin jälkeen hakenut kahdesti lukemaan historiaa siltä alalta ensimmäisen työpaikkani samana keväänä humanistiseen tiedekuntaan, mutta kun sieltä silloisesta Tiehallinnosta arkistoharjoittelijana. ei opiskelupaikkaa irronnut niin päädyin sitten keväällä Kaikki työsuhteeni ovat olleet tietopalvelu- ja arkis2000 hakemaan valtsikaan. Täytyy myöntää, että silloin toalan hommia. Valtioneuvoston kansliaan olen tullut vielä hain ensisijaisesti poliittiseen historiaan, mutta töihin ensimmäisen kerran jo vuoden 2007 keväällä pisteeni riittivät ”vain” tason opiskelijaksi ja sille tielle opiskelututtavan annettua vinkin tietopalveluyksikössä jäin. Huomasin heti, että huonommin tunnetussa avoinna olleesta määräaikaisuudesta. Useampi vuosi talous- ja sosiaalihistoriassa oli oma viehätyksensä, menikin ensin määräaikaisena niin VNK:ssa, yliopiston josta innostuin. keskusarkistossa kuin liikenne- ja viestintäministeriösOpiskeluaikoina pidin opiskelijaelämän tuomasta säkin. vapaudesta sekä tietysti myös mielenkiintoiseen Kiinnostaviin määräaikaisuuksiin kannattaa kyllä pääaineeseen perehtymisestä. Näin jälkeenpäin ajatellen mielestäni tarttua työkokemuksen kerryttämisen tuntuu siltä, että kirjatenteistä jäi enemmän mieleen takia. Hyvin tärkeää on myös että tulee ihmisten kuin luennoilla istumisesta. Päällimmäisenä tulee ehkä kanssa toimeen, hoitaa työnsä huolella ja suurempia kuitenkin mieleen valtsikan hyvä henki, monet sen valittamatta. ajan aktiiveista ovat ystäviäni edelleen. Myös gradun Päädyin nykyiseen työhöni oikeastaan kun työ- ja kirjoittaminen oli hyvää aikaa haasteineen kaikkineen. elinkeinoministeriöstä saamani tietopalvelusuunnitOlin myös Taso ry:n hallituksessa kahtena vuonna, ensin telijan virka siirrettiin tämän vuoden maaliskuussa vuonna 2001 ISHA-vastaavana ja sitten vuoden 2002 VNK:n alaiseen valtioneuvoston hallintoyksikköön. Tällä puheenjohtajana. hetkellä hoidan EU-asiakirjojen jakeluita, arkistointia lsekä arkistosiirtojen suunnittelua ja toteuttamista, Harjoittelussa olin kesällä 2004 dosentti Simo Laakkosen tutkimusavustajana laitoktiedonhakuja, erinäisiä käyttäjähallinsellamme. Tein taustatyötä muutamaan taan liittyviä tehtäviä ja niin edelleen. ympäristöhistoriaa käsitelleeseen Suuri osa ajasta menee sähköisten Kiinnostaviin artikkeliin, tiedonhakua ja niin edelleen. asianhallintajärjestelmien parissa, määräaikaisuuksiin Tästä jaksosta oli sikäli hienona kannattaa kyllä mielestäni vaikka paperiarkistoistakaan ei vielä olla seurauksena se, että sain sen kautta kokonaan päästy eroon. tarttua työkokemuksen aiheen ja ohjaajan gradulleni, jossa Työni on sinänsä aika kaukana siitä kerryttämisen takia. tutkin Helsingin Vasikkasaaressa ollutta mitä opiskelin laitoksellamme, mutta työväen kesämajayhteisöä vuosina opintoja miettiessä tuntuu tärkeältä se, lettä on oppinut löytämään isoista asiakokonaisuuk1945-1964.

Opiskeluaikoina en vielä todellakaan tiennyt, sista olennaisimmat asiat. Myös joitain tutkijoita mitä haluaisin tehdä työkseni. Vasta graduvaiheessa palvellessa on tietysti ollut hyötyä siitä että on itsekin huomasin viihtyväni arkistoissa, vaikka tuntui siltä että tehnyt joskus vastaavaa hommaa. Yliopisto-opiskelu tuo en ehkä omaa riittävästi tutkijan työn vaatimaa teomyös kärsivällisyyttä ja sosiaalisia taitoja, jotka ovat reettisuutta. Jotenkin tästä huomiosta johdannaisena tietysti myös työelämässä tarpeen.

hallitustyyppejä

Olet kotoisin Karstulasta. Mitä tunteita uusi jäähalli herättää sinussa?

•

hei

, S U T I HALmLiksi?

•

- Jäähallin saaminen oli mun mielestä ihan hieno juttu.

On tosi hienoa, että niinkin pienellä paikkakunnalla on viime vuosien aikana edelleen investoitu uusiin hankkeisiin ja rakennettu suhteellisen paljon kaikenlaista, vaikka taloustilanne on ollut mitä on. Ihmiset on itse aloittanut hankkeita rohkeasti ja ennakkoluulottomasti, ja paljon on saatu aikaan talkoovoimin.

Yhisläiset ovat vierailleet tänä vuonna Vilnassa ja Moskovassa. Miten matkat sujuivat?

- Molemmat matkat menivät aika hyvin. Vilnan reissusta on jo sen verran aikaa, että hyvä, jos muistaa edes jotain. Syksyn Moskovan reissu oli aivan mahtava.

Vaikka matkanjärjestäjät olivat kuulemma vaikuttaneet välillä hieman stressaantuneilta, osasin ainakin itse ottaa reissun aika hyvin loman kannalta.

Miten Yhiksen matkoille kannattaa valmistautua?

- Henkinen valmistautuminen on ensi sijalla. Reissujen fyysisyys saattaa yllättää ainakin ensikertalaiset.

Villasukkien pakkaaminen mukaan on todettu kans joskus ihan hyväksi ratkaisuksi hyvien kenkien ohella.

SALLA HOKKANEN

KUVA: KASPERI LAVIKAINEN

Kansainvälisyys- ja ISHA-vastaava

ISHA Helsinki täytti tänä vuonna kunnioitettavat 25 vuotta. Lauloitko jatkoilla karaokea?

- En laulanut. Ihan hyvä ehkä kaikkien puolesta. Taisin valita tiskaamisen sen edelle. Mulla on joku juttu siihen tiskaamiseen…ja karaokeen taisi olla laulajia muutenkin ihan jonoksi asti. Vujut suju muutenkin ihan kivasti ja alumnitkin tykkäsivät.

Vuosi lähestyy loppuaan. Miltä Tason näyttää?

- Tason loppuvuosi näyttää ihan hyvältä. Hallituksessa on alettu valmistautua jo loppukiriin, mutta vielä on tulossa ainakin keilausta ja elokuvien katselua.

harjoittelupalsta

OPPIMASSA ASIANTUNTIJUUDESTA ..

RAHA-AUTOMAATTIYHDISTYKSESSA TEKSTI: ONA VUORJOKI · KUVA: SISSI VUORJOKI

O

len viettänyt tämän syksyn RAY:n Leppävaaran pääkonttorilla korkeakouluharjoittelussa avustusosastolla. RAY:tä minulle edustivat Pidä huolta –mainokset ja markettien pelikoneet ennen harjoittelua, enkä koskaan ollut kuullutkaan RAY:n avustusosastosta.

Itse en pelaa rahapelejä, lukuun ottamatta edellisen työpaikan porukkalottoa. Seison lähinnä kärsimättömänä automaatin vierellä, kun Alepaan mukaan lähtenyt poikaystäväni häviää 20 senttiä. Eniten olen harmistunut siitä, että olisin itse lopettanut pelaamisen voitolla, toisin kuin seuralaiseni, joka tunkee voittamansa kolikot takaisin koneeseen.

Nämä miljoonien suomalaisten koneeseen takaisin tunkemat kolikot ovat kuitenkin mahdollistaneet harjoittelupaikkani avustusosastolla. Ilman niitä ei olisi kakkua, jota jakaa.

Avustusosaston syksyä määrittävä tehtävä on jakaa viime vuonna kerätyt voitot eteenpäin sosiaali- ja terveysalan järjestöille heidän lähettämien avustushakemusten perusteella. Yhtiön taloudellinen voitto käytetään yleishyödylliseen, kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia edistävään toimintaan. Osallistuin siis pelaajien 315 miljoonan ja rapian eurojen jakamiseen eteenpäin apua tarvitseville. Vaikka oma työni osastolla on jo ohi, avunsaajat ja järjestöt odottavat vielä joulukuun puoleen väliin, jolloin avustusehdotus muuttuu avustuspäätökseksi Raha-automaattiyhdistyksen hallituksen ja sosiaali- ja terveysministerin siivittämän siunauksen myötä.

Kertoisin mielelläni lisää avustusosaston toiminnasta ja eteenpäin jakamista varoista, mutta keskityn enemmän omaan matkaani opiskelijasta

harjoittelijaksi ja takaisin. Jos avustusosaston toiminta kiinnostaa, niin kaikki tarvittava tieto löytyy osoitteesta ray.fi/avustus.

LinkedIn-stalkkauksella työpaikka Harjoittelua kokemuksena suosittelen lämpimästi kaikille. Suuri sininen nopan muotoinen johtotähti taivaalla ei möllöttänyt, kun päätin hakea harjoitteluun Raha-automaattiyhdistykseen.

Toimintaani ohjasi oman opiskelualansa töistä epävarmalle tyypillinen kaikkialle maan ja taivaan väliltä hakeminen ja työnhakuilmoitusten yhteyshenkilöiden piinaaminen. Kaikista mukavimpia ja vastaanottavaisimpia olivat he, ketkä eivät edes tienneet tarvitsevansa palveluksiani, joilla toisin sanoen ei ollut rekrystressi päällä.

Avoimet hakemukseni ja yhteydenottoni suuntasin kiinnostaviin paikkoihin johtoportaan porukalle, joiden LinkedIn-profiilissa mainittiin valtiotieteellinen.

RAY vastasi huutooni nopeiten.

Avustusosastomme päällikkö kertoi kiitospuheessaan viimeisenä työpäivänäni, että onnistuin olemaan häneen yhteydessä juuri silloin, kun joku oli käynyt toivomassa häneltä lisäkäsiparia. Sattuma johdattaa, se on oman elämäni ohjenuora, joka päti jälleen kerran.

Arviointia, selvityksiä ja kehittämistä Syksyn aikana kehittämistiimissä pääsin tekemään selvityksen yksinäisyydestä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja RAY:n koordinoimaan Alueellisen terveys- ja hyvinvointitutkimuksen järjestökentän tutkimusohjelmalle. Minulle

selvisi, että joka kymmenes suomalaisista yli 20-vuotiaista on yksinäinen ja että osaan tehdä selvityksen.

Lisäksi työskentelin Emma & Elias, Eloisa ikä ja Paikka auki -avustusohjelmien toiminnan arvioinnin parissa. Syksy on avustusosaston kiireisin ajankohta, joten pääsin myös auttamaan erinäisissä hakuprosessiin liittyvissä hommissa, tosin yhdestäkään miljoonasta en saanut päättää.

Kehittämistiimissä olemisen parasta antia oli tietenkin kyseenalaistaminen. Oli kyse sitten koko osaston tulevaisuuden visioinnista, avustusosaston toimintasuunnitelman tähdentämisestä tai järjestöjen kumppanina toimimisen teroittamisesta, niin pääsin laukomaan täysin mutuun perustuvia mielipiteitäni tiimimme yhteisissä ideointipalavereissa. Kollegani tekevät suhteessa paljon järkevämpää kehittämistä, mutta arvostan silti sitä, että ulkopuolisen näkökulmaakin uskalletaan kysyä.

RAY:n avustusosaston toiminnan suola on kolmas sektori. Järjestömaailmaan kurkkaaminen rahoittajan silmin tarjosi koko valtakunnan kokoisen näkymän sosiaali- ja terveysalan järjestöjen toimintaan. RAY on paitsi useimmiten näiden järjestöjen suurin rahoittaja, myös heidän tukensa ja kumppaninsa. Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen vaikuttavuuden arviointia, järjestöjen toiminnan kehittämistä ja tärkeästä työstä viestimistä tehdään yhteistyössä rahoittajan kanssa. Useimmiten rahoittaja tarjoaa välineitä, yhteistyömahdollisuuksia ja tietenkin resursseja.

Harjoittelijana ei voi kuin voittaa

Työni ohessa kävin pelaamassa leikkirahalla kehityksessä olevilla tai jo vanhentuneilla automaateilla, joita talo oli täynnä. Yritin löytää sitä riemua, mikä voittamisesta koituu. En löytänyt, vaikka opin, että jos pelaa kympeillä ja tarpeeksi kauan niin voi joskus voittaa euroja senttien sijaan. Palautusprosentit, voittojen määrät ja panokset Kolmannen sektorin rento faija kun on määritelty viranomaisten puolesta.

Voittamisen riemun sijaan löysin tietenkin onnistuRAY:llä työskennellessä pääsi kurkistamaan niin misen riemua. Uuden työpaikan parasta antia on yhteiskunta-alan asiantuntijoiden työhön, aina itsensä voittaminen ja onnistumisen pelialaan, politiikkaan kuin suomalaisen kokemukset, kaikki kantapäänkin kautta rahapelaamisen historiaan. Tavallitapahtuvat tilanteet. Harjoittelusta sesta rekisteröidystä yhdistyksestä käteen jäi useita positiivisia juttuja: poiketen RAY on alusta alkaen ollut asiantuntijatehtävät konkretivaltion ja järjestöjen yhteinen ”Ideoiden loppuessa soituivat, oma ammatillinen hanke, jonka päätavoitteena niin osaaminen vahvistui ja sain lisää ennen kuin nyt on pelitoimintaa lähdin shoppailemaan pakkiini, sain äärettöharjoittamalla kerätä varoja harjoittelupaikkoja Valtsikan työkaluja mästi positiivista kannustusta ja yleishyödyllisten yhteisöjen työelämämessuilta.” loistavia näkökulmia tulevaisuuthyväntekeväisyystyöhön. Yhta varten työkavereiltani. Lisäksi distyksen hallituksessa istuvat minulle avautui täysin uudesta sekä valtiovallan että järjestöjen kulmasta järjestösektorin maailma. edustajat. Ainakin toistaiseksi. PeliHarjoittelu antoi myös taitoja yhtiöiden fuusioitumisen myötä vanha opiskeluun. Opin nykypäivän työmaailman yhdistys todennäköisesti lakkautetaan elinehdon lepäävän pitkälti erilaisen analypelitoiminnan siirryttyä uuteen monopoliin. soinnin harteilla. Graduaiheeksi sain päivittäin ideoita, Avustusosasto on ehdotettu siirrettäväksi tiiviimmin mikä oli ajoittain ärsyttävääkin. Väitän myös, etten sosiaali- ja terveysministeriön yhteyteen eikä ollenkaan olisi selvinnyt kunnialla ilman opintojani valtsikassa. osaksi uutta peliyhtiötä. Kaikesta tästä valmistellaan Suoranaisesti en päässyt ammentamaan knoppitietoa parhaillaan uusia lakeja. historiasta, vaan käyttämään jokaiseen valtsikalaiseen Peliyhtiöiden fuusio konkretisoitui läpi syksyn ja oli opintojen myötä iskostuvaa pääomaa. mielenkiintoista nähdä miten jättimäisessä työyhteisösAion myös jatkaa alkanutta rahapelaajan uraani, sillä sä suhtauduttiin ja ryhdyttiin toteuttamaan jättisuurta tiedän, että oikealla rahalla hävitytkin eurot menevät muutosta. Fuusion etenemistä seuraan jatkossakin, sillä oikeasti hyvään suomalaisen omintakeisen hyväntekese tulee olemaan niin historiallinen ja mielenkiintoinen väisyysjärjestelmän kautta. muutos.

..

ARABIKEVAT EI TUONUT RAUHAA TEKSTI JA SEMINAARIN KUVAT: KASPERI LAVIKAINEN · MUUT KUVAT: WIKIMEDIA COMMONS

Arabikeväästä tullee tämän vuosisadan alkupuoliskon historiallisia tapahtumia. Siinä missä Euroopan hullu vuosi 1848 vei kansakunnat kevätajasta pettymykseen, arabikevään demokraattinen lupaus on myös osoittautunut lyhytikäiseksi. Joitain poikkeuksia lukuun ottamatta autokratia ja sisällissota muodostavat alueen poliittiset puitteet.

Historiallinen yhdistys, Suomen Itämainen seura ja Suomen Lähi-idän instituutin ystävät järjestivät aiheesta seminaarin 28.10. Niille lukijoille, jotka eivät olleet paikalla, Irtolainen oli teidän puolestanne raportoimassa!

”

IDENTITEETTIIN PERUSTUVAT KONFLIKTIT OVAT ERITYISEN ALTTIITA PITKITTYMISELLE

” Hannu Juusola.

Syyrian rauhansopimukseen pitkä matka Seminaarin aloitti Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusola, joka antoi varsin pessimistisen prognoosin Syyrian sodan kehityksestä.

Juusolan mukaan sisällissodat ovat alkaneet yleisesti ottaen pitkittyä maailmassa ja Syyrian sisällissota sisältää kaikki tällaisen konfliktin piirteet. Sisällissotaa ei käydä enää perinteisen sodankäynnin sfääreissä eikä osanottajien määrää voi laskea enää yksiselitteisesti kahteen, kun oppositiokin koostuu jo monenlaisista ryhmittymistä. Etniset ja uskonnolliset skismat määrittävät sotaa yhä enemmän.

– Identiteettiin perustuvat konfliktit ovat erityisesti alttiita pitkittymiselle, Juusola muistuttaa.

Sisällissota on muutenkin alkanut saada sijaissodan piirteitä, kun Syyrian ulkopuoliset maat ovat alkaneet sekaantua siihen. Se myös monimutkaistaa sodan tavoiteskaalaa.

Perinteisesti voidaan ajatella, että hallinnon vaihtaminen tai sen säilyttäminen ovat sisällissodan osapuolten tavoitteita. ISISin odottamaton voimaannousu kuitenkin muutti tilannetta ratkaisevasti

ja konflikti kytkeytyi sitä kautta terrorismin vastaiseen sotaan. Tämän voisi ajatella tuovan Länttä ja Venäjää enemmän yhteen, mutta Venäjän – ja myös Turkin – todelliset pyrkimykset ovat vielä avoinna.

Itse rauhansopimusta on yritetty Juusolan mukaan kahden mallin mukaisesti. ”Ylhäältä alas” -mallissa lähtökohtana on se, ettei konflikti ratkea sotilaallisesti vaan poliittisesti. Ulkopuoliset valtiot tekevät sopimuksen, jolla luodaan väliaikainen hallinto, joka vuorostaan tähtää uuteen perustuslakiin ja monipuoluevaaleihin.

Mallissa on kuitenkin useita heikkoja kohtia. Yksi niistä liittyy Iranin läsnäoloon sopimuksissa, mitä USA ja Persianlahden valtiot vastustavat. Toinen kitkaa herättävä seikka on Assadin mahdollinen rooli transitiossa. Lojalistien mielestä Assadin regiimin tulisi olla jotenkin mukana väliaikaishallituksessa, kun taas opposition näkemys on aivan erilainen.

Juusola ei myöskään ole vakuuttunut siitä, että transitioon kuuluva pykälä naisten täydestä edustuksesta tulisi todeksi.

– Jemenissä tämä vaatimus oli mukana, mutta eipä siellä kauheasti ole naisia sen jälkeen ole otettu

mukaan, Juusola toteaa viitaten.

Tällä hetkellä Syyriassa solmitaan pääasiassa paikallisia aselepoja, joiden toivotaan muodostavan pohjan koko maata kattavalle rauhansopimukselle. YK:n Syyria-lähettiläs Staffan da Mistura on ilmeisesti ottanut tämän lähtökohdakseen.

Ajatuksena on myös erottaa kansainvälisen tason kiistelyt itse Syyriassa käytävästä keskustelusta.

Kolmas lopputulema on sotilaallinen. Joko sota vain loppuu toisen osapuolen häviöön tai sitten ulkopuolinen osapuoli tulee ja päättää sen.

Libanonin sisällissotaa muistellaan alueena tällaisena konfliktina.

Juusolan prognoosi on kuitenkin pessimistinen eikä vain pelkästään sen takia, että rauhansopimukseen pääseminen olisi vaikeaa: – Irak on hyvä esimerkki siitä, kuinka uuden hallinnon ja perustuslainkin jälkeen kytevät ristiriidat ovat leimahtaneet väkivallaksi.

Kuolemanrangaistuksia ja apatiaa Egyptissä Sylvia Akarin mielestä Egypti on jäänyt Syyrian varjoon mediassa.

Lukijakunta varmaankin muistaa Hosni Mubarakin eron, muslimivel-

15

Sylvia Akar.

jeskuntaan kuuluneen presidentti Morsin syrjäyttämisen ja kenraali al-Sisin valtaannousun vuonna 2013, mutta tapahtumien seurauksia ei ole uutisoitu samalla mielenkiinnolla.

Akar itse korostaa politiikan tukahduttamista Egyptissä.

– Kysyin eräältä egyptiläiseltä tutultani hänen mielipidettään Sisistä, tämä vastasi kannattavansa Sisiä koska tämä ainakin yrittää parhaansa. Vastasin sitten että kyllä Sisi yrittää parhaansa diktatuurilla, Akar toteaa kärkkäästi.

Akarin mukaan poliittisia vankeja on Sisin Egyptissä jo kymmeniä tuhansia, joskin oikeaa lukua on vaikea arvioida. Muslimiveljeskunta täyttää luonnollisesti valtaosan lukumäärästä, mutta joukkoon sisältyy myös muita aktivisteja ja journalisteja.

Yksi kuuluisimmista tapauksista oli kuolemaantuomittu Mohamed Sultan, jolla on USA:n kaksoiskansalaisuus. Tämä selittänee sitä, miksi tämä lopulta vapautettiin Yhdysvaltoihin. Sultanin vangitseminen johtuu ainakin osittain siitä, että tämän isä, myöskin kuolemaantuomittu, oli muslimiveli Morsin hallinnossa.

Sultan itse kertoi joutuneensa kidutettavaksi, mutta pääsi kuitenkin kaksoiskansalaisuutensa vuoksi

16

helpommalla kuin monet muut.

Akar kertoo, että Egyptin ongelmana ovat nimenomaan joukkotuomiot. Kun kymmeniä tai useampia ihmisiä tuomitaan kerralla, yksittäisen syytetyn on yhä vaikeampi saada oikeutta osakseen.

– Oli karmeaa katsoa aikoinaan sitä avustajien ja lakimiehien määrää joka pyöri Hosni Mubarakin ympärillä.

Siinä kyllä näki kenen puolella oikeuslaitos on Egyptissä, Akar muistelee.

Tutkija kertoo, että Egyptin suuret kuolemantuomiomäärät liittyvät juuri näihin joukkotuomioihin. Sisi on muutenkin uudistanut lakia niin, että kuolemantuomiot voidaan vahvistaa rivakammin. Kun vuonna 2013 Egyptissä tuomittiin 109 ihmistä kuolemaan, viime vuonna luku nousi 509:een.

Ilmeisesti tavalliset egyptiläiset eivät näe asiassa ongelmaa, mikä taas liittynee epävakaaseen turvallisuustilanteeseen. Esimerkiksi valtakunnansyyttäjä Hisham Barakat tapettiin autopommilla viime kesäkuussa. Barakat oli urallaan syyttänyt jopa tuhansia muslimiveljiä, joista satoja oli tuomittu kuolemaan.

Egypti on kuitenkin formaalissa mielessä demokratia, jossa käydään vaaleja. Käytännössä nykyinen

vaalijärjestelmä tarjoaa parlamenttiin ehdokkaita, jotka ovat usein vanhoja Mubarakin miehiä tai armeijan upseereita. Akar ei näe Egyptissä aitoa poliittista keskustelua, mikä näkyy myös erittäin alhaisena äänestysvilkkautena.

18. lokakuuta pidetyissä parlamenttivaaleissa äänestysprosentti olikin 10–20 % tuntumassa.

Tätä laiskuutta selittää ensinnäkin egyptiläisten ”politiikkaähky”.

Arabikevät ja sitä seuranneet vaalit toivat poliittisen keskustelun osaksi elämää, mutta nyt siihen on jo ehkä kyllästytty. Lisäksi kun Morsin valtaan siivittänyt vaalitulos osoittautui lopulta merkityksettömäksi, äänestäminenkin nähdään turhana.

Monet egyptiläiset eivät näe muutenkaan vallanvaihdosten vaikutusta tavalliseen elämäänsä.

Ja toisaalta kun politiikka vaikuttaa epävakaalta, niin armeija tarjoaa vakautta.

– Suomessa voidaan ihmetellä sitä, miksi Egyptissä kaikki presidentit Morsia lukuun ottamatta ovat olleet armeijan upseereita. Egyptissä armeijaan luotetaan. Sanotaan armeijasta, että ne ovat meidän poikia. Armeija ja kansa ovat yhtä, Akar selittää.

KETKÄ PUHUVAT?

”

..

EGYPTISSA ARMEIJAAN LUOTETAAN. ARMEIJA JA KANSA .. OVAT YHTA

HANNU JUUSOLA on Lähi-idän tutkimuksen professori Helsingin yliopiston Maailman kulttuurien laitoksella.

”

Libyan vanhalle hallinnolle ei korviketta Risto Marjomaa osoittautui esiintyjätrion koomikoksi kuvaillessaan Libyan kehityksen pitkää linjaa.

Maan keskeinen ongelma Marjomaan mukaan piilee juuri sen siirtomaahistoriassa. Osmanivaltakunta ei esimerkiksi rannikkokaupunkeja lukuun ottamatta ollut kiinnostunut alueen aavikoista, mutta Italian vallatessa alueen ensimmäisen maailmansodan tienoilla tilanne muuttui.

– Italialaiset olivat eurooppalaisia, länsimaalaisia. Heidän piti tietää mitä he tarkalleen omistavat, missä ne rajat kulkevat.

Näin ollen Libyan rajat syntyivät siirtomaavaltojen pohjalta ”jakojäännöksenä”. Keskeinen tekijä oli se, että tälle maantieteelliselle alueelle synnytettiin siirtomaahallinto, joka oli Marjomaan tulkinnan mukaan myös käytännössä poliisivaltio. Etnistä tai kulttuurista yhtenäisyyttä alueella ei ollut.

Siirtomaahallinto säilyi toisen maailmansodan yli aina kuningas Idris I aikoihin. Italialaisia aikoinaan vastustanut sanusiyya-sektin johtaja piti siirtomaahallinnon rakenteen

SYLVIA AKAR on islamin tutkimuksen ja arabian kielen yliopistonlehtori Helsingin yliopiston Maailman kulttuurien laitoksella.

RISTO MARJOMAA on yleisen historian dosentti ja yliopistonlehtori Helsingin yliopistolla, mutta vaikuttaa myös Maailman kulttuurien laitoksen Afrikan tutkimuksen osastolla. Hän on myös Historiallisen yhdistyksen hallituksen pj.

17

”

KUN HALLINTO TUHOTTIIN, ..

TUHOTTIIN .. MYOS SE MITA LIBYA OLI OLLUT

”

Risto Marjomaa.

olemassa, koska ei ollut muutakaan pohjaa.

Idris ei kuitenkaan ollut rannikkokaupunkilaisten tai oman viiteryhmän ulkopuolisten heimolaisten mieleen, mikä johti lopulta vuoden 1969 bensavallankaappaukseen. Gaddafin alaisuudessa siirtomaahallinto säilyi entisellään, mutta tällä kertaa rahaa virtasi myös alaspäin paikallistasolle, joskin enemmän Gaddafin heimolle kuin muille.

Arabikevään roihahtaessa Gaddafin kukisti sekalainen seurakunta: kaupunkilaisia liberaaleja, islamisteja, eri heimoja, joilla kaikilla oli omat intressinsä. Tämä loi lähtökohdan nykytilanteelle, jossa Libya itsessään katosi.

– Kun hallinto tuhottiin, tuhottiin myös se mitä Libya oli ollut, se siirtomaahallinto, se poliisivaltio.

Viime vuonna alkanut sisällissota on jakanut maan useampaan osaan.

Suurinta maa-aluetta hallitsee vanhan armeijan tukema sekularistihallinto, kun taas ensimmäiset parlamenttivaalit voittaneet islamistit ja presidentti Nouri Abusahmain kontrolloivat Tripolin aluetta ja luoteista Libyaa. Tuareg-heimo kontrolloi omaa ikiaikaista maa-aluettaan

18

heistä maan länsirajalla ja ISIS on saanut haltuunsa rannikkokaistaleen Välimerellä.

Lista ei ole edes kattava kuvaus kaikista sotivista ryhmistä ja kuvaa monimutkaistaa sekin, että taisteluihin osallistuvat heimot saattavat vaihtaa puoliaan tilanteen mukaan.

Vanhaan Libyaan ei kuitenkaan ole Marjomaan mielestä varmaa paluuta.

Libyan sodalla oli kuitenkin merkitystä tulevaisuudessa. Marjomaan mielestä Libyan pommitukset olivat selvä vedenjakaja Venäjän suhtautumisessa lännen toimiin alueella.

– Lännessähän suhtauduttiin näihin pommituksiin onnistumisina, mutta Venäjällä ajatellaan nyt että Nato pettää aina.

Historiallinen yhdistys perustettiin jo vuonna 1890 avittamaan ”yliopiston nuorison historiallisia opintoja ja tutkimuksia”. Nyttemmin yhdistys tarjoaa seminaaritilaisuuksia ja julkaisee Ennen ja nyt -verkkolehteä.

Yhdistyksen hallituksessa on myös yhisläinen opiskelijaedustus.

Lähde: Historiallisen yhdistyksen verkkosivut

jorinat

MUUTOKSISTA TEKSTI: JORI PYYKKÖ · KUVA: NOORA PERHIÖ

”Sinulla voi olla tottumuksia, jotka heikentävät sinua. Muutoksen salaisuus on keskittää kaikki voimasi, mutta ei vanhan vastustamiseen, vaan uuden rakentamiseen.” – Sokrates

Talous- ja sosiaalihistorian opiskelija tuntee vallankumoukset kuin omat taskunsa ja kun puheenaiheeksi nousee vaikkapa teollinen vallankumous, voisi aiheesta kirjoittaa vaikka esseen. Oppiminen on yleisin muutoksen muoto opiskelijalle.

Alkava vuosi on myös allekirjoittaneen elämässä muutoksen aikaa, sillä lähden vietuoden viimeinen neljännes on yliopistomaailmassa monessakin mie- tämään kevätlukukautta Oslon yliopistoon. lessä muutoksien aikaa. Syksyllä kolumnia kirjoittaessani suurin osa lTätä opintonsa aloittaneet opiskelijat lähtöön liittyvistä käytännön asioista on ovat integroituneet uuteen jo hoidettu. Norjassa minua yhteisöönsä ja päässeet odottaa asunnon lisäksi myös ”Me sisään yliopistoelämän uudet kokemukset. Maiseman historianopiskelijat arkeen. Yliopiston järjestöille vaihdos tekee varmasti se tarkoittaa uusien hallihyvää. tiedämme kaiken tusten muodostusta. Myös Yllä oleva lainaus muutoksista.”

Irtolainen kokee vuoden Sokrateelta kuvaa hyvin vaihteessa muutoksen, kun suhtautumistani muutokl uudet toimijat aloittavat seen. Elämme jatkuvassa työskentelyn lehden edespäin viemiseksi. muutoksen tilassa, johon meidän on Me historianopiskelijat tiedämme kaiken sopeuduttava. Osa muutoksista on meidän muutoksista. Vallankumoukset ovat hyvä itse luomia, osaan emme voi vaikuttaa. Sen esimerkki äärimmäisestä muutoksesta. kanssa on vain opittava elämään.

V

19

&

RUOTSALAISTA EUGENIIKKAA TEKSTI: LAURI HEINONEN · KUVA: ATENA

.. ..

NYKYPAIVAN.. ....

AARILIIKKEITA

Kulttuuriantropologi Tapio Tamminen tarkastelee Tieto-Finlandia 2015 -voittajassaan Ruotsin menneisyyden eugenistista sosiaalipolitiikkaa ja yleisemmin rasismin ja äärioikeistolaisuuden aatehistoriaa.

Ä

ärioikeistolaisuus on noussut viime vuosina ajankohtaiseksi teemaksi. Kulttuuriantropologi Tapio Tamminen innostui Ruotsissa asuttuaan kirjoittamaan kirjan maan menneisyyden rasistisista virtauksista. Tieto-Finlandialla 2015 palkittu Kansankodin pimeämpi puoli käsittelee Ruotsin poliittista historiaa etenkin 1800- ja 1900-luvulla. Sosiaalihistoriassa painopiste on 1900-luvulla.

Kansankoti-ideologiasta on luotu mielikuvaa menestystarinana ja Ruotsia tasa-arvon mallimaana. Kansankodin pimeämmässä puolessa nousee esiin kuitenkin Ruotsin rotuhygieniaa sisältänyt sosiaalipolitiikka, jonka vuoksi 1930-luvulta 1970-luvulle steriloitiin noin 63 000 ihmistä. Esimerkiksi mielisairaita ja romaneja pidettiin epäkelpona aineksena, josta oli päästävä eroon.

Tammisen mukaan aikakauden nationalistisessa kontekstissa eugeniikka katsottiin luonnolliseksi osaksi sosiaalipolitiikkaa niin vasemmiston kuin oikeiston mielestä. Epäkelpojen karsimista pidettiin hyvänä vaihtoehtona, jotta yksilöt häivyttävä valtio-organismi pysyisi elinvoimaisena.

Kirja tuo hyvin esiin ruotsalaisen nationalismin myyttisiä aineksia, joiden varassa on ollut helppoa sulkea haluttuja ihmisryhmiä ulkopuolelle mielivaltaisin ja tulkinnanvaraisin perustein. Esimerkiksi viikinkirunoutta käytettiin ensin valtaidentiteetin luomiseen. 1800-luvulla alettiin tällaisen nationalismin hengessä tehdä frenologisia kallonmittauksia fyysisen antropologian avulla.

Aikakaudesta riippuen eugeniikkaa ja ääriliikkeiden toimintaa on oikeutettu tällä ajattelulla, että aidot ruotsalaiset ovat valtakulttuuria edustavia sinisilmäisiä pellavapäitä. Pitkään vieneellä prosessilla oli hyvin valitettavat seuraukset, jotka näkyvät muuntuneina nykyäänkin.

Kansankodin pimeämpi puoli laajenee yllättäen mutta melko sujuvasti yleisemmäksi kuvaukseksi äärioikeiston aatehistoriasta, minkä vuoksi teoksessa liikutaan

20

niinkin erikoisissa paikoissa kuin Lähi-idässä ja Intiassa.

Tammisen yhtenä avainteemana ovat identiteetit ja niiden konstruktiivinen luonne, jotka tulevat hyvin ilmi äärioikeiston oudoissa myyteissä ja ideologisissa fantasioinneissa.

Oikeiston äärilaidan jyrkkien ja armottomien kategorioitten mielivaltaisuus ilmenee Tammisen perusteella esimerkiksi siinä, kuinka Himmler luokitteli äkisti suomalaiset arjalaisiksi kuultuaan 1930-luvulla suomalaista kansanrunouden laulantaa. Aikaisemmin 1800-luvulta alkaen suomalaiset oli luokiteltu mustien ja juutalaisten ohella yhdeksi kaikkein alhaisimmista ihmisryhmistä.

Vaikka muu natsijohto ei ollut yhtä innostunut, mystikko Himmler halusi tilata Suomesta 10 kannelta SS:lle ja rakentaa saunoja joukkojen arjalaisuuden nostamiseksi. Viralliset luokittelut eivät luonnollisesti estäneet pragmaattista yhteistyötä Suomen kanssa toisen maailmansodan aikaan.

Identiteettien merkitys tulee esiin esimerkiksi nykypäivää lähestyttäessä uusnationalistien ja äärimuslimien paradoksaalisessa suhteessa: olemmeko toisiamme vastaan vai taistelemmeko yhdessä juutalaisia vastaan? Siinä on ollut ääriliikkeillä kiperä ideologisen tarkastelun paikka.

Kirjaa on mukava lukea, koska se on monipuolinen ja yhdistää historiaa nykypäivään. Tamminen siirtyy Ruotsin yhteiskuntahistoriasta ja rasismin aatehistoriasta pohtimaan tämän ajan rasismia, maahanmuuttoa ja pakolaisuutta.

Ilmastopakolaisuus on tulevaisuudessa todella paha ongelma, jota usein pieleen menevät väestöennusteet eivät huomioi.

Kirjan kirjoittamisen jälkeen alkanut nykyinen Lähi-idän pakolaisuusongelma tulisi siis olemaan vasta alkua. Vaikka Tamminen ei otakaan konkreettisesti kantaa siihen, miten nuo vaikeudet pitäisi ratkaista, painottaa hän yhtä asiaa. Ei pidä luoda ahtaita identiteettejä ja me/ne -jaotteluja, koska se luo ongelmia.

Se ei myöskään helpota tulevaisuuden ongelmien ratkaisemista.

KOMMENTTI: ROTUHYGIENIA OLI TUTTUA SUOMESSAKIN TEKSTI: KASPERI LAVIKAINEN · KUVA: WIKIMEDIA COMMONS

Tammisen kuvaama eugeniikka ei ollut ruotsalainen erikoisuus vaan aikanaan hyvinkin yleinen aatesuuntaus länsimaissa, myös Suomessa. Kuuromykkien välisen avioesteen ja mielisairaiden laitostamisen kaltaisia rotuhygienian muotoja toki oli ollut jo maassamme varhainkin, mutta eugeniikka konkretisoitui kaikissa Pohjoismaissa vasta sotienvälisellä aikakaudella pakko­sterilointilakien säätämisessä.

Aate toki sai erilaisen sisällön eri maissa. Saksalainen Rassenhygiene oli nimensäkin mukaisesti rotupainotteisempaa kuin englantilainen eugeniikka, jossa oltiin enemmän huolissaan slummien köyhälistön lisääntymisestä. Täällä taas vuonna 1935 säädetty sterilointilaki koski kehitysvammaisia ja mielenvikaisia.

Sterilointilain silmiinpistävimpiä piirteitä oli puoluerajat ylittävä yksimielisyys sen tarpeellisuudesta – 144 kansanedustajaa antoi laille siunauksensa. Neljäntoista vastustajan puheissa lakiesitystä ei suinkaan vastustettu yksilönvapauksien nimessä. Ongelmallisemmaksi koettiin leikkauksen tarjoama mahdollisuus vapaaseen seksiin.

Joku voi hyvinkin miettiä, miksi eugeenisia sterilointeja pidettiin niin tärkeänä. Osittain kysymys on asiantuntijavallasta. Rotuhygieniaa kannatti hyvinkin moni intellektuelli ja tieteentekijä, John Maynard Keynesistä aina suomalaisen antropologian uranuurtajaan Yrjö Kajavaan (kuvassa). Rotuhygieenisen lainsäädännön taustalla on myös ajateltu olleen Suomen halu pysyä edistyksen eturintamassa.

Juuri steriloinnit valittiin menetelmäksi käytännössä siksi, että muita vaihtoehtoja pidettiin joko tehottomina tai epäinhimillisinä.

Kansainvälisessä tutkimuksessa eittämättä korostetaan rotuhygienian päättyneen natsismin kukistumiseen ja holokaustin koko kauheuden paljastumiseen. Eugeniikan maineenmenetyksestä huolimatta suurin osa suomalaisista pakkosteriloinneista tehtiin toisen maailmansodan jälkeen. Myös vuoden 1950 aborttilaki salli raskauden keskeytyksen rotuhygieenisin perustein.

Pakkoleikkauksista luovuttiin vuonna 1970. Näiden 35 vuoden aikana 7530 sterilointioperaatiota tehtiin siis Suomessa eugeenisin perustein, joskin luku nousee 50 000 liepeille, mikäli muut perusteet lasketaan.

Nyttemmin geenimanipulaation edistyminen tekee aiheesta aktuellin, kun rodunjalostaminen voidaan aloittaa jo munasolusta.

FUN FACT: Eugeniikan keskeisimpiä edistäjiä olivat yleisnero Francis Galton ja tämän oppilas, kuulu tilastotieteilijä Karl Pearson, joka propagoi University College Londoniin Galtonin nimen omaavaan eugeniikan professuurin. Nykyään Galton Chair of Eugenics tunnetaan nimellä Galton Chair of Genetics.

$

21

henkilökuntapalsta

MARJATTA RAHIKAINEN l TEKSTI: TANELI URMAS KUVA: KASPERI LAVIKAINEN

TALOUS- JA SOSIAALIHISTORIAN PUOLUSTUS Marjatta Rahikainen, talous- ja sosiaalihistorian dosentti, on monille opiskelijoille tuttu ainakin Yhteiskunnan rakenteet ja elinolot -kurssilta. Hänen tutkimuksensa käsittelevät usein tietyssä mielessä hyvin tyypillistä talous- ja sosiaalihistoriaa, esimerkiksi työnteon historiaa. Lisäksi hän on toiminut niin tason kuin polhonkin vs. professorina.

Hänellä riitti niin paljon mielenkiintoista kerrottavaa – niin omasta historiastaan kuin ylipäätään historiantutkimuksesta – että meidän oli luovuttava aiemmista numeroista tutusta kysymys–vastaus-formaatista, ja kirjoitettava pidempi haastattelu.

Tuloksena syntyi historiantutkimuksen puolustuspuhe.

22

S

osiaalihistorian dosentti Marjatta Rahikainen aloitti opiskelunsa vuonna 1964 itse asiassa sosiaalipolitiikassa.

– En tiennyt yliopistosta mitään, kun aloitin. Olen ihan työläisperheestä, mikä ei ole kovin yleistä loppujen lopuksi.

Rahikainen ei tuntenut sosiaalipolitiikkaa ihan omaksi alakseen, joten opiskeli mahdollisimman nopeasti saadakseen paperit ja päästäkseen eteenpäin. Valmistuttuaan 23-vuotiaana hän ei halunnut vielä työelämään, joten päätti jatkaa opintoja muualla. Apurahan turvin hän lähti opiskelemaan Lundin yliopistoon.

Rahikainen oli tehnyt approbaturin eli nykykielellä sivuaineen talous­ historiasta. Lundissa oli mahdollista opiskella taloushistoriaa.

– Ja Lund on lähellä Kööpenhaminaa. Mitään sen syvällisempää siinä ei silloin 23-vuotiaana ollut.

Lundissa oli Helsinkiä kansainvälisempi ilmapiiri myös tutkimuksessa, mistä Rahikainen piti.

– Siihen aikaan ei puhuttu globalisaatiosta, mutta vähän sellainen ote siinä taloushistoriassa oli, hän sanoo.

Opiskelujen ja jatko-opiskelujen lisäksi Rahikainen teki 17 vuoden uran Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa. Historiallinen suuntautuneisuus teki kuitenkin työstä hankalaa. Asemakaavojen suunnittelussa Rahikainen ei voinut olla ajattelematta, että uusi asuinalue on pystyssä ainakin sata vuotta – ja mitä kaikkea sadan vuoden aikana on ehtinyt Helsingissä tapahtua.

Myös talous- ja sosiaalihistorian sivulaudaturissaan hän käsitteli Helsingin keskustan kehitystä taloudellisen kehityksen valossa ja tutki sen tiimoilta keskustan korttelien suunnitelmia. Massiiviset suunnitelmat, joista toteutuivat vain Makkaratalo ja Autotalo, olivat hänestä kauhistuttavia.

– Totesin, että olen väärällä alalla.

Siihen suunnitteluun pitäisi uskoa, hän sanoo.

Marjatta otti virkavapaata töistään tehdäkseen lisensiaattityön

”

..

TOTESIN, .... .. ..ETTA OLEN VAARALLA ALALLA

ja väitöskirjan N. R. af Ursinista, työväenpuolueen ensimmäisestä puheenjohtajasta, omien sanojensa mukaan vain vaihtaakseen alaa.

Vanhaa historiaa Historioitsijana Marjatta Rahikainen on keskittynyt enemmän vanhempiin vuosisatoihin kuin aivan nykyhistoriaan. Viime aikoina hän on keskittynyt ajanjaksoon Ranskan vallankumouksen ajoilta Aleksanteri II:n valtaannousuun.

– Minähän en ole varsinaisesti 1700-luvun tutkija. Mutta Venäjän-aikaa tutkittaessa on paneuduttava myös sinne, koska monet instituutiot ovat Ruotsin-ajan perua.

Rahikaisen mukaan Suomen historiankirjoitusta on vaivannut nationalistinen näkökulma.

– Aikaa ennen 1860-lukua on sanottu ”valtiolliseksi yöksi”, koska se ei sopinut nationalistiseen historiankirjoitukseen. Ennen 1860-lukua ei ollut mitään sellaista kivaa, jota fennomaanit olisivat voineet hehkuttaa. Aivan kuin Suomi alkaisi 1860-luvulta. Mutta kun katsoo Suomen säädöskokoelmaa, huomaa että siellä tehtiin jatkuvasti mittavia päätöksiä, jotka ovat jääneet ihan huomiotta, koska ne eivät ole sopineet tähän suureen tarinaan.

Matti Peltonen on tästä kirjoittanut.

Rahikainen korostaa Ruotsin-ajan perinnön tärkeyttä Suomen kehityksessä. Se, että Suomi ei ole korruptoitunut maa, on hänen mukaansa perua jo niiltä ajoilta.

Hän nostaa esiin Axel Oxenstiernan, joka oli Ruotsin valtakunnankansleri Kustaa II Aadolfin aikana 1600-luvun alkupuolella.

”

– Ruotsissa oli Euroopan tehokkain hallinto. Väittäisin, että se on Oxenstiernan ansiota, hän organisoi uudestaan koko Ruotsin hallinnon.

Onpa Rahikainen käsitellyt vielä vanhempaakin aikaa, nimittäin varhaiskeskiaikaa. Häneltä tilattiin 90-luvun alussa avoimen yliopiston oppikirja sosiaalipolitiikasta. Sitä varten hänen oli päätti tutkia nykyistä kansainvaellusta, joka oli tuolloin jo alkanut. Rahikainen arveli, että ymmärtääkseen sitä paremmin hänen oli perehdyttävä myös muinaiseen kansainvaellukseen. Tämän seurauksena hän alkoi perehtyä enemmänkin antiikkiin ja keskiaikaan.

– Sen seurauksena kuulustelen edelleen antiikin ja keskiajan opintojaksoa, hän naurahtaa.

Rahikainen kertoo tehneensä hiljattain päätöksen, ettei halua enää tutkia itsenäistymisen jälkeistä aikaa. Mitä hyvänsä haluaakin sanoa 1900-luvun historiasta, siihen tarttuu hänen mukaansa aina poliittisia tulkintoja.

Suomi maailmasta käsin Lempihistorioitsijasta kysyttäessä Marjatta Rahikainen kertoo, ettei ihaile henkilöitä vaan heidän teoksiaan. Monet klassikot ovat hänen suosikkejaan.

– Olen täysin kaupunkilainen syntyjäni, vanhempani olivat kaupunkilaisia, joten minulla ei ole mitään kokemusta maaseudusta, toisin kuin sukupolvellani yleensä. Luin johonkin tenttiin aikoinaan Arvo Soinisen teoksen Vanha maataloutemme, ja rupesin ymmärtämään mistä siinä kaikessa on kyse. Se on mielestäni yksi semmoisia meidän hienoja

23

klassikkoteoksia.

Toinen Suomen hienoja klassikkoja on Rahikaisen mielestä Kaarlo Wirilanderin Herrasväkeä. Siihen aikaan ei ollut tapana kirjoittaa tutkimuksiin metodologista pohdiskelua, mutta Rahikaisen mukaan yhdessä kirjan liitteistä Wirilander käsittelee sitä, kuinka hän teki tutkimuksen.

– Se on aivan täyttä tavaraa lukea tänä päivänäkin! Wirilander ei käytä käsitettä mentaliteettihistoria, mutta se on ihan sellaista.

Suomalaisista historioitsijoista Rahikainen nostaa esiin vielä oppiaineemme perustajan Sven-Erik Åströmin, joka oli Eino Jutikkalan lisäksi ainoa suomalainen historiantutkija, johon Fernand Braudel viittaa Sivilisaatio ja kapitalismi -trilogiassaan. Rahikaisen mukaan ruotsinkielinen Åström oli esitelmöinyt jossain kansainvälisessä konferenssissa majamiesjärjestelmästä, minkä vuoksi Braudelin kirjassa järjestelmään viitataan ruotsinkielisellä termillä majmiseri.

24

Ulkomaisista historiantutkijoista Rahikainen mainitseekin Braudelin, Eric Hobsbawmin ja Immanuel Wallersteinin. Hän noudattaa omassa tutkimuksessaan samankaltaista lähestymistapaa: vaikka tutkimuksen kohteena olisi jokin pienikin ilmiö, on se silti asetettava maailman kontekstiin. Tekeillä olevan tutkimuksensa pohjaksi hän luki hiljattain uudestaan Hobsbawmin pitkää 1800-lukua käsittelevän trilogian, jotta muistaisi mikä on se maailma, johon yksittäiset henkilöhistorialliset tapahtumat sijoittuvat.

– Olennaista on, ettei pysyttele vain Suomen rajojen sisällä. On katsottava Suomea maailmasta käsin, Rahikainen pohtii. ”Jotain muutakin kuin englantia, kiitos!”

Marjatta Rahikainen painottaa moneen kertaan eri kielien osaamisen tärkeyttä historiantutkijalle. Hän

itse osaa ruotsia ja muita skandikieliä opiskeluajoilta, ja on opetellut lukemaan esimerkiksi portugalia, espanjaa ja italiaa, sekä hiljattain viroa. Venäjänopiskelu on työn alla.

Rahikaisen mielestä on huono asia, että opiskelijat käyttävät nykyään vain englantia.

– Suomen, Ruotsin ja Manner-Euroopan historiaa on mahdotonta kirjoittaa englanniksi. Englannin kielestä puuttuvat kaikki keskeiset käsitteet, jotka ovat olemassa saksaksi, venäjäksi, ranskaksi, ruotsiksi ja niin edelleen. Britannian historia on ollut niin erilainen.

Rahikainen kertoo keskustelleensa aiheesta Helsingissä tutkivan australialaisen taloushistorioitsijan Christopher Lloydin kanssa.

Rahikainen itse tuumi Britannian historian lähteneen eri teille Magna Cartasta 1200-luvun alussa. Lloyd oli todennut: ”Ei, kyllä se tapahtui jo Hastingsin taistelussa 1066!”

Rahikainen moittii myös muunkielisten tutkimusten englanninkielisiä

” käännöksiä. Joistain klassikoista on saatettu jopa jättää pois tekstiä.

Ylipäätään ympäri Eurooppaa tehdään hyvää historiantutkimusta, mutta niitä ei voi hyödyntää, mikäli osaa vain englantia. Kieliä ei tarvitse opetella edes kovin syvällisesti, Rahikainen muistuttaa.

– Lukeminen on ihan eri juttu kuin puhuminen. Ja sehän riittää tällä alalla. Kun katsoo sanakirjasta avainsanat, se käy nopeasti.

Toinen kritiikinkohde Rahikaisella on opiskelijoiden usko internetiin: opiskelijat ajattelevat, että jos jotain ei löydy internetistä, sitä ei ole olemassa. Ongelmana niin internetin kuin englanninkielisten käännösten kanssa on hänen mukaansa niiden riippuvuus rahasta ja markkinoista, mikä ei aina käy aivan yksiin historiantutkimuksen kanssa. Internetiin laitetaan ja englanniksi käännetään sitä, mitä joku on kiinnostunut rahoittamaan tai mikä myy.

Dissidenttien oppiaine Yliopistolla tapahtuvista muutoksista Marjatta Rahikaisella ei ole paljoa sanottavaa. Hän kertoo lakanneensa jo ajat sitten yrittämästä ymmärtää erilaisten uudistusten mielekkyyttä.

Kun asioille ei mitään voi, on turha vaivata päätään.

– Toivon vain, että te sitten selviätte tästä kaikesta.

.. ..

ARKISTOTYOTA EI YKSINKERTAISESTI .. .. .. VOI TEHDA PIKATYONA

”

Yhteiskuntahistorian oppiaineiden kohtalosta hänellä on kuitenkin sanansa sanottavana. Vuosien mittaan on jatkuvasti ollut keskustelua oppiaineiden siirtämisestä humanistiseen tiedekuntaan. Rahikaisen mukaan yhteiskuntahistorian paikka on selvästi valtiotieteellisessä tiedekunnassa.

– Koulukuntaero voi olla liian juhlallinen sana, mutta meillä korostetaan eri tavalla käsitteellisyyttä.

Ero on ollut talous- ja sosiaalihistoriassa näkyvissä jo oppiaineen perustamisesta lähtien. Rahikaisen mukaan oppiaineen perustaja, jo mainittu Sven-Erik Åström oli omana aikanaan historianlaitoksella dissidentti.

– Hän on ollut sen ajan Suomessa aivan poikkeuksellinen siitä, että hän oli teoriatietoinen historiantutkija.

Hän ei tullut toimeen historianlaitoksen ihmisten kanssa ja käytännössä järkkäsi itselleen oman oppituolin, Rahikainen naurahtaa.

Ylipäätään talous- ja sosiaalihistoria on hänen mukaansa ollut dissidenttien oppiaine: opettaja- ja tutkijakunnasta hyvin monet ovat alkujaan lähtöisin jostain toisesta oppiaineesta, niin hän itse kuin esimerkiksi Matti Peltonen ja Antti Häkkinen. Tämän on mahdollistanut hänen mielestään oppiaineen keskuudessa vallitsevaa suvaitsevaisuutta ja hyvää yhteishenkeä. Talous- ja sosiaalihistorian kahvipöytä on

yhteisöllisyydessään poikkeuksellinen yliopistolla. Rahikainen, joka on opettanut neljää oppiainetta, tietää tämän.

Historiantutkimus voi olla vaikeuksissa yliopiston uudistuksissa, mutta merkitystään ja tärkeyttään se ei ole menettänyt. Bisnesmaailman opit ovat vaikuttavat yliopistolla: Rahikaisen mukaan ne voivat sopia johonkin muuhun, mutta historiaan ne eivät sovi.

– Historialla ei tehdä kauheasti voittoja, ja se on hidas tiede. Arkistotyö on hidasta, sitä ei yksinkertaisesti voi tehdä pikatyönä.

Arkistotyö on kuitenkin aivan oleellisen tärkeää historiantutkimuksessa. Monet vakiintuneetkin väitteet niin tutkimuksessa kuin yhteiskunnallisessa keskustelussakin voivat perustua hyvin hataralle pohjalle, jonka uuttera tutkija voi helpostikin todistaa vääräksi. Tämä on se, mihin arkistotyötä ja alkuperäislähteitä tarvitaan.

– Historiantutkimuksen pariin valikoituu sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole uratietoisia, koska siellä ei ole uraa tiedossa. He tulevat sinne aidosta kiinnostuksesta johonkin asiaan. Toivottavasti maailmassa löytyy vielä tilaa sellaisille, jotka eivät ole uratietoisia, vaan ovat kiinnostuneita.

25

OSA 2 viuluniekka

HEIMO HAITON TARINA TEKSTI: JUHO PETTERI HÄNNINEN KUVITUS: HELMI KARTTUNEN KUVAT: HEIMON ELÄMÄKERRAT

”Vaikka mie näin paljon erilaisia paikkoja, Meksikko, Havaji, Eurooppa. Mutta en tuntenut mitään, koska ei koskaan nähnyt mitään, koska koskaan ei ollut aikaa. Ja nyt mulla oli aikaa ja mie en ollu sidottu mihinkään. Vaan se mistä mie saan hampurilaisen täks päiväks ja missä mie nukun tämän yän. Palmupuun alla, jossakin hiekkarannalla ja jossakin ruusupensaassa. Nii, katos tämmöstä ihmiset ei tiedä, eivätkä tiedä miten suurenmoista se on.”

– Heimo Haitto (alkoholisti), Ylen Elävä Arkisto

E

nsimmäiset muistelmansa Heimo julkaisi 1976. Heti kalastusreissun jälkeen. Toiset muistelmansa Heimo julkaisi uuden vaimonsa Evan avustuksella kirjotettuna 1994. Silloin Heimo keskittyi laajasti kirjan alaotsikon mukaisesti ”vaellusvuosiinsa” – tai Ylen arkiston haastattelun mukaan rakastamaansa ilmaisuun ”pummielämä”.

Uuden elämän, joka vei Heimon ristiin rastiin ympäri Yhdysvaltoja. Välillä liftaten, välillä tavarajunissa.

Tehden milloin mitäkin, mutta ennen kaikkea kokien & nähden.

Heimo eli jatkuvan harjoittelun leimaaman lapsuuden ja nuoruuden. Äitinsä Heimo näki ikävuosina kymmenestä kahdeksaantoista yhden kerran.

Silloin äiti varoitti lastaan: ”Olet elänyt monta vuotta ikään kuin korean saippuakuplan sisällä. En tiedä mihin maailma vielä sinut vie, mutta elämä ei aina tule olemaan helppoa. Tämä saippuakupla rikkoontuu jonakin päivänä. Sinä päivänä muista, että elämä on täynnä kauneutta. Pysy aina toivorikkaan ja

26

uskollisena ihanteillesi!” ja tarjosi 12-vuotiaalle ensimmäisen tupakan.

Heimon tunteneet kertoivat hänen olleen mitä kunniallisin seuramies, käytöstapoja kunnioittava ja hovikelpoinen. Sellaiseksi elämä hotellihuoneiden ja konserttisalien välillä Heimon oli muovannut.

Elämänjanossaan Heimon elämä olikin syvän surun leimaamaa. Toisessa elämänkerrassaan Heimo kertoo jo nuorena havainneensa luonteensa vievän ”itkukappaleiden” pariin: ”Ilo on vain kukka joka kuihtuu, mutta kuitenkin noita kukkia pitää viljellä, että elämä olisi siedettävä. Ilo haihtuu, murhe pysyy.”

Nyt Heimon pysyvä murhe oli särkynyt sydän.

Parin erilleen kasvu alkoi hitaasti vuosien kuluessa Beverlyn alettua painostaa muusikon uraansa.

Hänkin halusi sellistinä esille, mutta varsinaisen eron syinä Heimo toisessa elämänkerrassaan painottaa ryyppäämistään ja liiallista uhkapeliharrastustaan.

40-vuotiaan Heimon uuteen elämään liittyi ehdottomasti raha. Raha, jota valtaosan elämästään

yltäkylläisyydessä elänyt Heimo oli oppinut miljonääriin avioiduttuaan vihaamaan: ”Olin nähnyt mihin se johtaa, kun raha metsästyksestä tulee elämän pääasiallisin sisältö, kuten siitä oli vaimoni koko perheelle tullut. Silloin rahaa ei ole koskaan tarpeeksi. Usein kuultu sanonta ”filthy money”, likainen raha, pitää paikkansa.”

Heimo päätti elää ilman rahaa jättäen taakseen myös kaiken muun. Kodin, perheen, ystävät, työkaverit, viulunsa, autonsa, kotinsa, työnsä. Ja alkoi unohtaa. Ja opetella. Kulkurielämä tulisi olemaan Heimon tulevaisuus. Viimeiset 16 dollariaan Heimo hävisi lähtöpäivänään biljardipelissä. Heimo oli ajatellut, ettei biljardi niin vaikeaa voi olla ja sehän voisi olla tapa tehdä elantonsa.

Ensimmäisen yönsä Heimo vietti puiston penkillä istuen pummit seuranaan. He opettivat Heimon alkuun.

Aluksi piti opetella kuinka löytää yösija.

Puistonpenkkien ohella Heimo oppi hyödyntämään vuorokauden ympäri elokuvia pyörittäneet teatterit ja vietti yön kylmimpiä tunteja kahviloissa ja nukkui porraskäytävien ylätasanteilla. Monta yötä Heimo vietti erämaassa taivaan tähtien alla.

Erämaayöt liittyivät yhteen Heimon ensimmäisistä ammateista. Lapsesta asti lännenfilmien sankareihin samaistunut Heimo ryhtyi kullankaivajaksi.

Onneakin oli matkassa. Ensimmäistä kertaa vaskoliaan Siskiyoun vuorilla Kalifornian pohjoisosassa käyttäessään tapasi Heimo vanhemman mainarin Dickin, joka opasti paikan valinnassa: ”Kulta on raskasta. Sitä on vain pohjakallion raoissa, jonne se on vajonnut.”

Neuvoen vielä Heimoa puhdistamaan vaskolinsa nuotiolla pienimpien hiukkasten kiinni saamiseksi.

Kahden kuukauden aikana Heimo haali kasaan pienen pussillisen pienen pieniä kultahippuja. Ja oppi rakastamaan nuotioita ja tottui kellottomaan elämään, metsästämään tarpeen vaatiessa ja elämään niukalla ravinnolla. Harmoniaan. Mutta ennen kaikkea Heimo oppi rakastamaan erämaata: ”Suurkaupungit sieltä käsin katsottuina tuntuivat ihmisluonnon vastaisilta, vaarallisilta viidakoilta. - - Ihmiset vaeltavat kaupungeissa kuin zombit, elävät kuolleet, sen kiireen ikeen alla, johon elannon hankkiminen heidät pakottaa. Ei ole aikaa huomata kanssaihmisiä, ei aikaa ystävälliseen sanaan tai katseeseen. Jos kohtaat heidän silmänsä, he eivät näe sinua. Silmät ovat kovat napit, jotka on suunnattu seuraavaan ostokseen, jääkaappiin, autoon tai muuhun kojeeseen, jolla voi pönkittää asemaansa yhteiskunnassa. Kelpoisuuden mittarina on hankintojen määrä, vaikka ihmisen sisällä olisi tunnekuollut muumio.” Tämä irrottautuminen vasta antoi Heimolle avaimet elämään.

Kultansa Heimo tuhlasi Whiskeytown-nimisessä

kaupungissa viinaan. Seurasi lyhyt kultakuumeeksi luonnehdittava kausi Heimon elämässä ennen seuraavia ammatteja. Pokeripöydän ääressä Heimo oppi ”shilleistä”, talojen omista pelaajista, jotka pelasivat häviöttä – voittaen puolet omaan taskuunsa. Biljardia Heimo epäonnisen ensikosketuksensa jälkeen pelasi myös ammatiksi. Lajissa Heimo ei sano koskaan olleensa erityisen hyvä, mutta valinneensa vastustajakseen aina humalaisemman pelaajan.

Kaikki Heimon ammatit eivät olleet yhtä romanttisia, mutta poikkeuksetta klassisia lyhytaikaisia ja helposti saatavia töitä tiskaajana, tarjoilijana, ruohonleikkaajana, elokuva-avustajana, kokkina, pölynimurikauppiaana, puimurinkuljettajana, maalarina, Pelastusarmeijalle vaatteiden lajittelijana, hedelmien ja vihannesten poimijana.

Ruohonleikkaajan ammatin Heimo sai itsenäisesti aivan ensimmäisinä kulkuripäivänään kysymällä – silloin Heimo vei pienen pihan leikkuuprojektin täysin yli leikaten nurmikon reunat erikseen saksilla varovasti jokaisen painalluksen jälkeen terät nenäliinanaan käyttämällään säämiskällä pyyhkien.

Lopputuloksena oli Heimon ammattitaidosta vakuuttunut pariskunta ja täysin ylimitoitettu 20 dollarin palkkio puolen tunnin työstä sekä kyyti linja-autoasemalle. Vertailun vuoksi mainittakoon yhden kultaunssin (28,3 grammaa) arvon olleen tuolloin maassa noin 35 dollaria ja yhden leivän noin 20 dollarisenttiä.

Silmää yksityiskohdille riitti. Ei ehkä ihme, ettei Heimo kokenut köyhyyden lamaannuttavaa vaikutusta. Heimo kirjoittaakin avoimesti kokemuksestaan ”vapaan yhteiskunnan” tarjoamien ”porsaanreikien” täydestä hyödyntämisestä. Yksi niistä oli veren myynti – pintistä (0,47 litraa, huom. Yhdysvallat) maksettiin kymmenen dollaria. Tosin nälän

27

Heimo oli nimenomaan kulkuri eli ”tramp”

näivettämänä ennen luovutusta oli hyvä juoda pullo punaviiniä saavuttaakseen vaaditavan rautapitoisuuden veressä. Kerjäämisessä Heimo luonnollisesti oli lahjakas – tärkeintä rahan vippaajalle oli sympatiaa herättävä hymy ja raittius, imartelevat sanatkaan eivät olleet haitaksi. Heimon huoli omasta puhtaudestakaan ei varmasti haitannut.

Heimoa epäilyttänyt rahanhankintakeino oli sosiaaliavustukset, joista Heimo oppi avoimesti halveksimiltaan sanfransiscolaisilta kannabiksen liikakäyttäjiltä.

Kannabista Heimo ei kokeillut, mutta kuten todettua: vinkit sosiaaliavustuksen saamiseksi kelpasi.

Järjestelmä oli yksinkertainen. Sosiaalivirastosta anottiin sosiaaliturvaa, pyyntöä vastaan saatiin työnhaun todistava kortti. Korttiin kerättiin viisi leimaa mahdollisilta työnantajilta – jos töitä ei löytynyt oli oikeutettu hotellihuoneeseen, viiteen dollariin päivää kohden ja kolmeen ennaltamäärätyissä ravintoloissa käytettävään aterialipukkeeseen.

Sosiaalitukijärjestelmän anteliaisuudesta hämmentynyt Heimo huomasi leimakortin täytön helpoksi – saattoi riittää, että yksinkertaisesti esitti lipukkeen oikealle henkilölle ja jo kehotettiin leima lyötynä jatkamaan matkaa. Heimo kehuu sosiaaliturvan taanneen niin keskitason majoituksen kuin ravintolatkin.

Ei liene yllättävää, että työttömyyteen Heimo suhtautui nuivasti. Hän kun oli aina saannut työtä sitä toivoessaan. Potkujen hankkiminen saattoi vaatia samanlaista kekseliäisyyttä kuin muukin elämä kaidan polun toisella puolella. Tiskaajan ammatista eroon pääsi helposti hankkimalla perjantaipullon pilkottamaan takataskusta. Kutsu pomon luo kävi heti ja ura oli taas ohi.

Heimo oli nimenomaan kulkuri eli ”tramp”. Vastapainona myös kiertolaisuuteen taipuvainen pummi eli ”bum”. Kahden ihmisryhmän rutiinien vastaisen ja liikkuvan elintavan samanlaisuudesta huolimatta ero oli valtava: pummi ei työnteosta välittänyt, kulkuri taas otti vastaan työn kuin työn, mutta viihtyi siinä vain kunnes seikkailunhalu taas vei mennessään.

Yksi Heimon tärkeimmistä opeista olikin ilmainen liikkuvuus – siis tavaravaunut ja liftaaminen. Liftaus sujui käden käänteessä, tavarajunat oli vaikeampi paikka. Tärkeimmäksi kulkurien säännöksi Heimo nostaakin puupalikan. Siis palikan, jota käytettiin tavaravaunun liukuoven telkeämisen estämiseksi.

Muuten junan hidastaessa asemalle saapuessaan ovi lukkiintui ja luvattomasta salamatkustamisesta kiinni jäänti oli varmaa.

Kulkurien kirjoittamattomista säännöistä tärkein lienee ollut jaettu ymmärrys vallitsevasta elämäntilanteesta, joka tarkoitti että kaikki tiedot

28

jaettiin. Päämääräkseen päämärättömyyden – tai korkeintaan unohduksen – omakseen oli ottanut ihmiset kaikista taustoista. Luokka- tai rotueroja ei tunnettu. Tosin valtaosa kulkureista oli miehiä.

Tärkeäksi säännöksi Heimo nostaa kirjoittamattoman koodin oman viinipullon jaosta: ”Ei ole sopivaa juoda toisen viinipullosta, jollei voi tarjota omasta puolestaan. Todella hyvien kavereiden kesken asia on toinen.” Sääntöä rikkoneet ahnehtijat oli nimetty ”spidereiksi”.

Alkoholi olikin tärkeä osa päivittäistä selviämistä kaduilla. Heimo oli muiden kulkureiden tavoin juomari. Ennen seitsemää, kun lähikaupat aukeavat alkoi ovien eteen kertyä miehiä, joiden vakio-ostos oli pikkupullo ”green deathiksi” ristittyä, keinotekoista viiniä. Vain erämaassa aika kului selvinpäin. Siellä Heimo huomasikin nauttivansa olostaan todella vasta viinin loputtua.

Vihreäetikettistä viiniä ostettiin pienissä pulloissa, ei hinnan vaan piilotettavuuden vuoksi. Pian uuden elämän aloitettuaan Heimo oppikin kuinka köyhiä hyljeksitään. Ei riittänyt, että ”pumminmetsästystä” (Heimon ilmaisu) harrastaneet poliisit kiusasivat miehiä kadulla – kokemus texasilaisesta putkasta kertoo kummallisesta korruption muodosta.

Sellin täytyttyä iltaan mennessä useammista alkoholin nauttimisesta julkisella paikalla pidätetyistä, saivat he luvan ostaa oman pullonsa takaisin puolen tunnin välein kulaus kerrallaan. Yksi kerta maksoi dollarin. Heimo nautti oman pullonsa kerralla.

Myös itse oikeuslaitos oli pummia vastaan.

Tultuaan eräs ilta pidätetyksi humalaisuudesta, sitä omien sanojensa mukaan sillä kertaa olematta, Heimo sai kohtalotoveriltaan vinkin: seuraavan päivän oikeudenkäynnissä olisi hyvä yksinkertaisesti myöntää syyllisyytensä, oli asian laita mikä tahansa.

Poliisia oli siis paras välttää.

Kuitenkaan köyhien alas katsominen rahalla kilpailuun perustuvassa yhteiskunnassa ei rajoittunut valtioon tai sen hallintakoneistoon. Heimo koki myös köyhien auttajat korruptoneiksi ja syyllistäviksi.

Missionit ovat amerikkalaista katulähetystä. Siis paikkoja, jossa tarjottiin kodittomille ruokaa, vaatteet ja yösija saarnan kuuntelua vastaan. Kulkurit, Heimo mukaan lukien, vieroksuivat paikkoja viimeiseen asti ja kieltäytyivät osallistumasta pakollisiin virsien lauluhetkiin.

Ei riittänyt, että missionien vallitsevan asenneilmapiirin mukaan laiha papusoppa nähtiin kulkureille riittävänä - ne perustuivat järjestelmään, jossa vain mukautuvat ”työmuurahaiset” (Heimon ilmaisu) saivat nauttia kunnon illallisen. Illallisen, joka oli ainoa korvaus heidän tekemästään työstä.

Valitettavasti missiossa omaksuttuun asemaan liittyi niiden työläisille myös työnantajansa asenteen muita pummeja kohtaan omaksuminen – siis paheksuva ja vähättelevä.

Katulähetysten kaksinaamaisuuden Heimo sai kokea kerran itsekin. Kun johtajalle selvisi Heimon tausta viulistina sai hän erikoiskohtelua – sängyn ja puhtaat lakanat sekä parempaa ruokaa. Vastalahjaksi Heimon oli esiinnyttävä sunnuntai-iltana paikallisen baptistikirkon konsertissa, jota seurasi johtajan itseä ylistävä puhe ja kolehdin keruu – josta Heimolle maksettiin aivan liian pieneltä vaikuttanut viisi dollaria. Samalla Heimolle selvisi kuinka seurakuntien lahjoittamat lihat taisivat päätyä ”parempiin suihin” (Heimon ilmaisu).

Toinen ikävä kokemus köyhyydestä tuli, kun Heimo tapasi vanhan liikemiestuttavansa Acen Houstonissa, Texasissa. Ace tunsi Heimon viulunsoittovuosilta – omisti yhden leyvkin, jolla Heimo

29

Evan takia Heimo teki ryhtiliikkeen ja raitistui

soitti. Kun Ace kutsui Heimon luokseen lounaalle ei tullut mieleenkään, että Heimo paljastaisi nykyisen elämänsä: ”En tahtonut rikkoa kuvaa tietäen etteivät muodolliset ystävyydenosoitukset liikemiespiireissä johda mihinkään sen syvällisempään kanssakäymiseen. Köyhyyden tunnustaminen olisi tehnyt hyvistäkin muistoista lopun, enkä halunnut olla ilonpilaaja.”

Acen rahankäyttöä ja ajanvietettä Heimo paheksui. ”Mutta siinä on tämä yks mutta. Mie tiesin sydämessäni, että ei minun tartte jäädä sinne. Sen takia se oli minulle suuri onni ja ilo. Mie voin kuvitella et semmonen ihminen jollei oo mitään mihin palata ni heille se voi olla raskasta. Mutta ei minulle se olla ku mie tiesin et ai, jos mie tahon ni mie otan viulun käteen ja lähen.” – Heimo Haitto (pitkäaikaistyötön), Ylen Elävä Arkisto Heimo oli poikkeuksellinen kulkuri. Suurin osa Heimon tovereista oli päätynyt tien päälle. Heimo oli valinnut tien itse. Heimolle kadut olivat suuri seikkailu – koko elämänsä päämäärää kohti edennyt Heimo halusi hetkeksi kokemuksen vapaudesta.

Mahdollisuutta lähteä matkalla Kaliforniasta Arizonaan bussikuskin ruokatauolla kohti erämaata yksinkertaisesti, koska kaipasi sinne. Köyhyyden keskellä Heimo silti aina tiesi, että saattoi milloin vain tarttua viuluun ja jatkaa muusikon uraansa.

Heimon rakkailla tien päällä vaihtoehtoa ei ollut – he olivat toivostaan luopuneet. Heimolle hänen kulkurivuosissaan oli kyse unohtamisesta. Kenties myös pakenemisesta, kuitenkin kun entinen elämä alkoi jäämään taakse kertoo Heimo kauniiden muistojen alkaneen nousta hallitseviksi. Lopulta Heimo kuitenkin alkoi unohtaa koskaan olleensa ”viuluniekka” (Heimon ilmaisu).

Kun Houstonissa ollessaan huomasi Heimo paikallisen Filharmonikkojen konsertin johtajanaan Sir John Barbirolli, ei hän voinut vastustaa kiusausta kokea orkesterimusiikkia vuosien jälkeen. Konsertti oli pettymys, Barbirolli ei ollut enää entisensä.

Silti Heimo spontaanisti totesi hänelle haluavansa soittamaan hänen orkesteriinsa. Barbirolli suostui empimättä. Vaikka viulun soinnin uudelleen tavoittaminen vei aikansa, ei mennyt kauaakaan kunnes Santa Monican rannat ja värikkäät seuralaiset alkoivat taas vetämään Heimoa puoleensa. Mutta Barbirollin orkesteriin osallistuminen johti johonkin ratkaisevampaan Heimon elämässä. Heimo asettui hetkeksi asumaan asuntoon ja tapasi naisen.

Naista Heimo ei ehtinyt silloin molemminpuolisesta suorasta puheesta huolimatta tapaamaan – niin kovasti Santa Monica ja kulkurius vielä Heimoa puoleensa vetivät, mutta ajatus oli istutettu. Heimo

30

tarvitsisi naisen.

Eikä ketä tahansa vaan: ”Tavallisen, hyvän emännän, sellaisen jolla on jalat tiukasti maankamaralla ja taivaasta annettu sydän.”

Heimo oli siis viimein vapautunut vuosia sieluaan kuristaneista sydänsuruistaan. Ilmeisesti Heimo halusi myös suomalaisen naisen, sillä vaikka ensimmäinen morsiusehdokas - suomalainen trämppi nimeltä Arvi - ei Heimon sydäntä vielä mukanaan viennyt kävi niin seuraavan Santa Monicassa asuneen kanssa. Ja viikon päästä tapaamisesta olivatkin Eva ja Heimo kihloissa ja viettivät lopun elämäänsä yhdessä.

Savonlinnassa opettamisen. Heimo oli vastentahtoinen opettaja – sopivia oppilaita kun ei tahtonut löytyä. Yhdysvaltojen vierailun jälkeen pari asettui Helsinkiin ja vietti aivan Heimon viimeiset vuodet Espanjassa. 1990-luvulla Heimon terveydentila esti viulun soittamisen ja hän keskittyi kirjoittamiseen sekä jatkoi toimintaansa mukana Veikko Hurstin työssä nälkäisten auttamiseksi. Hurstin, joka näki Heimon ”kotiinpaluun” yhdessä merkityksellisistä unistaan. Hurstin käsitys Heimosta oli hivenen erilainen kuin Heimon elämänkerroissaan antama.

Heimon isän Artun tuntenut Hursti kertoo Heimon kirjeestä isälleen, jossa tämä kertoo vaikeuksistaan Amerikassa.

”Minul on se taito et mie sopeudun nopeasti. Jos on pakko. Et en mie jää suremaan sitä. Mie etsin uusia avenues mis mie saan purkaa minun sisäistää energiaa. Nyt se on se kirjottaminen. - - Onhan mulla vielä kaks jalkaa ja kaks kättä. Että ei oo ne poikki.

Mie tykkään totta kai, totta kai mie tykkään soittamisesta, mutta kyllä minun nykymaailma on minulle mieluinen. Just niinku se on. Mie puhun Evan kanssa.

Jos mie tahon mennä jonneki mie sanon vaan ”Eva lähetään” ja me mennään. Ja joskus ei rahat riitä.

Mie muistan. Yks kerta me ollaan Espanjassa. Ja me tullaan kotiin - bussilla. Ja meil oli niin vähän rahaa kotimatkalla, että jossakin Saksassa ko mentiin, bussi pysähty syömään. Ni me ostettiin sellanen pitkä saksalainen makkara. Pantiin se puoliks. Sitte Tukholma-Turku-laivalla meil oli sen verta rahaa et me saatiin kuppi kahvia.” – Heimo Haitto (pitkäaikaisasunnoton), Ylen Elävä Arkisto

”Mieheni on luonteeltaan monisärmäinen ja paradoksaalinen. Murhenäytelmän sankari, jos toisin olisi käynyt, veijari ja ilveilijä, kun kaikesta hengissä selvisi.” –Eva Vastari (vapaa toimittaja), Heimo Haiton toisen elämänkerran johdanto Helsingissä hyväkäytöksinen Heimo oli pidetty mies. Töölöläinen kahvila Tin Tin Tango omisti vakiovierailijalleen pöydän hänen kuolemansa jälkeen 2006. Heimo on haudattu Hietaniemen hautuumaan taiteilijakukkulalle. Pirjo Honkasalon ja Pekka Lehdon ohjaama elokuva Da Capo (1985) perustuu löyhästi Heimon elämäntarinaan.

Eva Vastari oli toimittaja, kotoisin Kiuruvedeltä.

Elämänsä hän oli viettänyt ympäri maailmaa.

Viime vuosikymmenen hän oli seikkaillut Etelä- ja Keski-Amerikassa. Nyt hän oli aikeissa kirjoittaen vertailla Rio de Janeiron ja Santa Monican rantaa, jotka Evasta muistuttivat toisiaan. Suomeen hän oli juuri ollut lähdössä, kun ihastui nykyiseen asuntoonsa. Heimo teki päätöksensä oletettuaan Evan olevan jopa itseään boheemimpi – kaikeksi onneksi ei myöskään muusikko. Eva taas näki Heimossa tahdonvoimaa nousta mistä tahansa. Yhdessä heitä seikkailun halun lisäksi yhdisti suomalainen lapsuus ja kokemus vapaudesta, mutta myös yksinäisyydestä.

Evan takia Heimo teki ryhtiliikkeen ja raitistui.

Yhdessä he esittivät Santa Monican rannoilla Federico Garcia Lorcan runoja Heimon säestäessä Evan lausuntaa. Evan aikaisempi toive takaisin Suomeen muutosta taas toteutui, kun pari palasi yhteiseen kotimaahansa vuosikymmenten vaihteessa asettuen ensin Joensuuhun ja myöhemmin Savonlinnaan.

Joensuussa Heimo toimi kamarimusiikin parissa ja

31

.. ..

32

vaihtopalsta

TEKSTI JA KUVAT: ELINA LAAKSO

H

eti talous- ja sosiaalihistorian pääaineopiskelijan paikan Helsingin yliopistosta saatuani tiesin, että pyrkisin vaihto-opiskelijaksi Aasiaan. Neoninhehkuisesta charmistaan huolimatta Hongkong ei ollut itsestään selvä ykköskohde, vaan aikomuksenani oli alkujaan lähettää hakupaperit Taiwaniin. Kurssitarjonta puuttui kuitenkin peliin, sillä National University of Taiwanin englanninkieliset kurssit eivät oikein käyneet yksiin Valtsikan opiskelijan ambitioiden kanssa. Seuraavaksi kiinnostukseni kohdistui Chinese University of Hongkongiin, jonne sitten hain, pääsin ja saavuin. Vaihtoa edeltänyt paperisota vaati aikaa ja vaivaa, mutta työn määrästä huolimatta kaikki sujui jouhevasti. Melkein vuoden valmiustilan jälkeen oli aika istahtaa lentokoneen penkille ja hyvästellä Suomi neljäksi kuukaudeksi.

Taksin kiitäessä lentokentältä yliopistolle yli kymmenen tuntia myöhemmin palmut ja pilvenpiirtäjät saivat suomineidon pään kunnolla pyörälle. Ihmettely jatkui CUHK:n kampuksella, joka eroaa huomattavasti Suomessa sijaitsevasta kaukaisesta sukulaisestaan.

Lukukaudesta selviäisi helposti alueella pysyen, sillä asuntoloiden ohella kaikki elintoimintojen ylläpitämiseen tarvittava löytyy yliopiston lähettyviltä. Palveluihin lukeutuvat muun muassa paikallista Alepaa muistuttava ruokakauppa ja pankki. Innokkaille tutkimusretkeilijöille on tosin mainostettava mainiota julkista liikennettä.

Paikallisen metron kyydissä Hongkongin keskeisille paikoille köröttelee täältä alle tunnissa.

Kampus kokonaisuudessaan on moderni ja mukava, mutta kuulopuheiden perusteella asuntoloiden varustelussa on havaittavissa melkoista vaihtelua. Oma majapaikkani, S.H. Ho College, lukeutuu rakennuskannan

uusimpiin ja loistaa puhtaan valkoisen ulkoasunsa lisäksi kuvainnollisemmin keskeisen sijaintinsa ansiosta.

Ilman ylisanoja on mahdollista todeta, että Hongkong on kerrassaan monipuolinen mesta. Luonnossa liikkujille löytyy patikkareittejä, kulttuuri-ihmisille temppeleitä ja museoita ja rantaelämästä ja yökerhoilusta kiinnostuneille omat must see -kohteensa.

Kaupungin kadut itsessäänkin ovat melkoinen nähtävyys Mong Kokin ehtymättömästä ryysiksestä Centralin pilvenpiirtäjiin. Täkäläinen hintataso muistuttaa monin paikoin suomalaista, vaikka erojakin on: täyttävän aterian saattaa saada muutamalla eurolla, mutta kahvipaketista joutuu pulittamaan noin kympin.

Paikalliset opiskelijat ovat suorittamani seurannan myötä osoittautuneet todella ystävällisiksi ja avuliaiksi. Esimerkiksi pyykkituvassa asiointiin oli tarjolla opastusta lähes kädestä pitäen, mikä oli vaatteidensa hyvinvoinnista huolta kantavalle ihmiselle suuri ilo.

Itse opiskelu on ollut kiinnostavaa ja monet luennot ovat lukeutuneet yliopistoaikani parhaisiin. Kolikon kääntöpuolena ovat yliopisto-organisaation hierarkkisuus ja kaikkialle lonkeronsa pujottava kollektiivisuus, joka on toisinaan ottanut individualismiin tottunutta punatukkaista barbaaria päähän. Opiskelu on myös koulumaisempaa kuin Suomessa: pienryhmätyöskentelyä ja ryhmätöitä on ainakin omalle kohdalleni osunut runsaasti.

Elinan vaihtoblogi Lahna vierailla vesillä löytyy osoitteesta lahnavieraillavesilla.blogspot.hk.

RUNOKULMA l TÄMÄ ON MINUN TALONI VEERA OJOLA

Olisitpa kello,

jotta edes tuuli sinua liikuttaisi Jaksaisi laittaa liikkeet ääneksi ymmärrykseksi haluksi tuntea Jotta jokin kiinnostaisi tekisi eläväksi varjot värillisiksi Tässä on nainen Kaunein nainen joka sinun tulee olemaan Nainen, jolla on tunteet ja lanteet ja näillä lanteilla sinua liikuttaa Tässä on talo Talo, jossa ruokkii hän sinua ja kissojaan

historiakone Taneli Urmas

Ja nyt nainen sanoo että tämä ei ole mikään Notre Dame Tämä on minun taloni Että toivoisit olevasi kello Kello, jotta edes tuuli sinua liikuttaisi loputon kaikusi järviä pitkin Ja kenelle se soisi?

Kaunein nainen joka sinun tulee olemaan asuttaa sinut talossaan ruokkii sinua ja kissojaan Niin kauan jokin muu kuin tuuli sinua liikuttaa Tämä ei ole mikään Notre Dame Tämä on minun taloni KUVITUS: MEA LAKSO

yhiksen pikkujoulut SIVISTYS 30.11.2015

kuvat: Onni Szeto

ylhäällä: Jessen kieli hurmasi kuvaajan. keskellä vasemmalla: Poliittisen historian opetushenkilökunta nautti tämän vuoden jouluviinistä. keskellä oikealla: Sekä fuksi että tuutori pukeutuivat kylmän sodan muotiin. alhaalla: Tunnistatko fuksien luovat teema-asut?

yhiksen pikkujoulut SIVISTYS 30.11.2015 kuvat: Onni Szeto

ylhäällä: Aksua jännitti suurmiehen seurassa. keskellä vasemmalla: ”Jekaterina” ja ”Olga” valvoivat, että pikkujoulut sujuvat suunnitellulla tavalla. keskellä oikealla: Itä ja länsi kohtasivat yllättävän lämpimissä tunnelmissa. alhaalla: Sekä henkilökunta että opiskelijat viihtyivät Sivistyksellä.