Irtolainen 4/2017 by Irtolainen

lainen 4/ 2017 SUOMEN TARINA

RYHMÄ BERLIINISSÄ

MENKKAJUTTU

ajankohtaista

Taso ry:n hallitus vuodelle 2018 15.11. pidetyssä vaalikokouksessa Taso ry:n tulevaksi puheenjohajaksi valittiin Janne Kähkönen. Hallituksen jäseniksi kokouksessa valittiin Jasmiina Driksna, Ella Hako, Minna Majaniemi, Sofia Wahlroos, Minttu Engberg, Siru Tukiainen, Henrik Hämäläinen, Aino Saaristo ja Verne Nizovsky. Irtolaisen päätoimittajiksi vuodelle 2018 nimitettiin tänäkin vuonna lehteä luotsannut Vilma-Lotta Pajala sekä Verne Nizovsky. Irtolainen onnittelee uutta hallitusta ja lehden tulevaa päätoimitusta!

Alkuvuonna kalenterissa mm. 15.1 Kolmas periodi alkaa 16.1 Tason kevään ensimmäinen lukupiiri 17.1 Contact Forum -rekrytointimessut 291.-4.2 Docpoint-elokuvafestivaali

päätoimittajilta

uosi lähenee loppuaan ja pitelet käsissäsi viimeistä vuoden 2017 toimituksen tekemään Irtolaista. Yliopistolla ja oppiaineessa vuosi 2017 on ollut muutoksen vuosi. Koulutusohjelmauudistus toi tullessaan epävarmuutta, uhkia sekä mahdollisuuksia, mutta sen myötä saimme jälleen myös runsaan joukon uusia kasvoja keskustakampuksen kaduille ja käytäville. Muutosten keskellä Irtolainen on jatkanut omalla linjallaan tasolaisena ainejärjestölehtenä, jonka sivuilla äänensä ovat saaneet kuuluviin niin opiskelijat, kuin alumnit ja oppiaineen henkilökuntakin, ja jonka jutut heijastelevat vapaasti kirjoittajiensa mielenmaisemaa ja kiinnostuksen kohteita. Tavoitteena on ollut lehti, joka tarjoaa lukijoilleen monipuolista luettavaa nykypäivässä, mutta myös eräänlaisen muistoesineen, jonka voi vuosien päästä kaivaa lipaston laatikosta, ja jonka kautta voi uudelleen palata opiskeluaikojen maailmaan. Lehden teko ei meiltä päätoimittajilta olisi onnistunut ilman kaikkien sen tekijöiden, kirjoittajien, kuvittajien ja kuvaajien panosta. Päätoimitus esittää kiitoksensa kaikille kuluneen vuoden aikana lehden tekoon osallistuneille! Erityiskiitos kuuluu erinomaiselle taittajallemme Noora Perhiölle, jonka panos lehden tekemisessä on ollut korvaamaton. Yhden vuoden loppu on toisen alku, ja myös Irtolainen matkaa kohti uutta vuonna 2018. Ensi vuonna päätoimittajina toimivat Vilma-Lotta Pajala ja Verne Nizovsky, joten Irtolainen jatkaa matkaansa hyvissä käsissä. Päätoimitus kiittää lukijoitaan vuodesta 2017 ja toivottaa kaikille erittäin hyvää uuden vuoden alkua! kuvat Salla Hokkanen, Vilma-Lotta Pajanen

Terveisin, päätoimittajat

sisältö

SUOMEN TARINA

RYHMÄ BERLIINISSÄ

24 3 AJANKOHTAISTA 4 PÄÄTOIMITTAJALTA 5 TOP 3 Minne lähteä pois kampukselta 7 HALLITUSPALSTA Janne Kähkönen vastasi Irtolaisen kysymyksiin

8 SUOMEN TARINA Kansallismuseon näyttely 10 VAIHTO LUNDISSA Henri Mikkolan kokemuksia 12 SYYSMATKA 2017 Välähdyksiä Prahasta

MENKKAJUTTU

24 MENKKAJUTTU Sakari Saaritsa 26 HENKILÖKUNNAN SUOSIKIT Sakari Saaritsa 27 KUVA-ALBUMI Vanhoja Irtolaisen kansia

20 RYHMÄ BERLIINISSÄ Raportti tapahtumista

IRTOLAINEN 4 / 2017 julkaisija Talous- ja sosiaalihistorian opiskelijat Taso ry päätoimittajat Salla Hokkanen, Vilma-Lotta Pajanen, Aleksi Järvinen ulkoasu ja taitto Noora Perhiö toimituksen yhteystiedot etunimi.sukunimi@helsinki. fi kirjoittajat Aleksi Järvinen, Salla Hokkanen, Vilma-Lotta Pajanen, Elina Marttila, Venla Karonen kuvat ja kuvitus Salla Hokkanen, Vilma-Lotta Pajanen, Onni Szeto, Aimi Paasu, Elina Marttila, Noora Perhiö painos Picaset Oy, 80 kpl kannen kuva SA-kuva -arkisto Irtolainen saa HYY:n järjestölehtitukea 5

TOP 3

#outtakampus

VUOSI ON VAIHTUNUT, ja on aika tehdä suunnitelmia tulevaisuuden varalle: 3. ja 4. periodin kurssit eivät valitse itseään, ja kesätyöpaikkailmoitukset on laitettu nettiin. Toisaalta, entä jos ei? Viime vuonna kävimme läpi, mitä kampuksen lähistöllä on parasta, mutta nyt on aika miettiä, miten kampukselta pääsee pois.

1. Aloita projekti ja pidä paussi opinnoista Paljonko se maksaa: Politiikkaan lähtevän mainoskampanjointia voi rahoittaa opintolainalla. Kirjan kirjoittaminen on halvempaa. Kuinka helppoa on tulla takaisin: Luentosaliin voi sujahtaa kertomatta kellekään, mitä on tehnyt viimeisimmät kuukaudet. Esseen palauttaminen puoli vuotta myöhässä on kiusallisempaa. Nouseeko sosiaalinen status: Projektista voi tulla hitti! Mikäli niin ei käy, salaperäinen katoaminen riittää herättämään kiinnostusta muissa.

2. Lähde vaihtoon tai Aasiaan Paljonko se maksaa: Riippuu siitä, kuinka kauas täytyy lähteä paetakseen demoneitaan. Toisaalta, puoli vuotta Pohjoismaissakin tulee kalliiksi x euron tuoppeja juodessa. Kuinka helppoa on tulla takaisin: Paluu on helppoa, kunhan malttaa vain jättää uuden kotimaansa taakseen.Muista tiputella keskusteluihin muistutuksia siitä, kuinka Berliinissä saa falafelin 2,5 eurolla. Nouseeko sosiaalinen status: Riippuu täysin siitä, kuinka hyvin valitsee filtterit matkakuviinsa 3. Valmistu ja mene töihin Paljonko se maksaa: Tuurilla voi tulla palkatuksi oikeaksi työntekijäksi, jolle maksetaan oikeata palkkaa! Vihdoinkin 15 minuutin Facebook-tauoista saa rahaa. Kuinka helppoa on tulla takaisin: Valmistuminen kuulostaa lopulliselta, mutta ei kai sitä tässä maailmassa tänä päivänä enää yhdellä tutkinnolla pärjätä. Nouseeko sosiaalinen status: Töihin meneminen on ainoa keino oikeasti nostaa sosiaalista statustaan.

3 teksti ja kuvat Elina Marttila 6 6

HALLITUSPALSTA

IRTOLAISEN haastateltavana:

JANNE KÄHKÖNEN haastattelija Vilma-Lotta Pajala kuva Onni Szeto

Tällä kertaa Irtolaisen kiperiin kysymyksiin pääsi vastaamaan vuoden 2107 varapuheenjohtaja ja vuoden 2018 puheenjohtaja Janne Kähkönen. 1)Miltä näyttää Taso ry vuonna 2018? Taso ry kimaltelee juhlavuoden loistossa! Toiminta tulee muuntumaan viime vuodesta jonkin verran kaikilla osa-alueilla, eniten se tulee näkymään tapahtumien sisällöissä. Perinteistä pidetään silti kiinni! 2)Mitkä ovat parhaat ominaisuutesi puheenjohtajana? Kyky sopeutua tilanteisiin, aikuismainen ajattelu ja tarvittaessa lapsellinenkin. Joku kutsui minua ”lempeän jämptiksi”. 3)Kuka on esikuvasi? Ei kukaan. Ihmisen pitäisi olla oma esikuvansa. Ihailen kyllä tiettyjä piirteitä ihmisissä. 4)Nautitko vallantunteesta? Valta tuo vastuuta. Vastuu opettaa. Nautin oppimisesta. 5)Riimittele pieni runo ainejärjestöllemme! Käy vanha maisteri yötä kohti maaten, mielessään vilahtaa vielä yksi aate, hän viimeisen kerran henkeään vetää, ja kuiskaa sanat: ”sirppi ja vehnää ”. 7

tsenäisyyspäivänä avattiin yleisölle Kansallismuseon Suomi 100 -juhlavuoden päänäyttely Suomen tarina. Näyttelyn suunnittelussa ja toteutuksessa on konsultoitu Helsingin yliopistolta sekä talous- ja sosiaalihistorian, että poliittisen historian oppiaineen henkilökuntaa. Myös oppiaineidemme opiskelijat saivat olla mukana näyttelyn suunnittelun alkuvaiheissa.

SUOMEN TARINANÄYTTELY KANSALLISMUSEOSSA teksti Salla Hokkanen kuva Kansallismuseo

SUOMEN TARINA on pyritty näyttelynä rakentamaan narratiiviksi, mihin sen nimikin jo viittaa. Päämääränä ei ole ollut rakentaa kaiken kattavaa esitystä siitä, miten asiat ovat historiassa menneet, vaan rakentaa näyttely, joka aktivoi katsojia ja herättää keskustelua menneestä ja sen merkityksistä. Oman haasteensa näyttelyn suunnittelulle ja toteuttamiselle on asettanut Kansallismuseon asema merkittävänä kansallisena instituutiona. Näyttelyn haluttiin kaikesta huolimatta myös museon puolesta ravistelevan 8

hieman totuttua kuvaa sen asemasta ja luonteesta, mikä näkyy näyttelyssä sisällön puolesta myös digitaalisten ratkaisujen innovatiivisessa käytössä ja tilassa käytetyissä kerronnallisuuden keinoissa. Uudenlaisen näkökulman etsimisestä kertoo paljon se, että näyttelyn tekijöihin valittiin muiden muassa elokuvaohjaaja Juho Kuosmanen ja kirjailija, näyttelijä Kaarina Hazard.

esittelyssä Juho Kuosmanen kertoi, kuinka hänelle oli projektin alkuvaiheilla kerrottu lähimenneisyyden olevan vielä liian monimerkityksellistä ja monitulkintaista laitettavaksi esille museoon. Tästä syystä näyttelyn loppupuolen ja siten Suomen tarinassa ajallisesti vielä hyvin lähelle sijoittuvien tapahtumien asettaminen janalle yksittäisinä virstapylväinä ilman suurempia tulkintoja on järjellinen valinta. Aikajanalla keskustelua herättävänä seikkana ovatkin näyttelyn tekijöiden tekemät valinnat siitä, mikä on mainitsemisen arvoista tässä kohtaa. Valinnat saavat katsojan pohtimaan siinä mainittuja tapahtumien ja ilmiöiden vaikutusta Suomessa, kuten myös ajattelemaan niitä asioita, jotka hänen mielestään täysin puuttuvat aikajanalta. Eri sukupolvilla saattaa myös olla keskenään täysin poikkeavat käsitykset viime vuosikymmenien merkittäviksi luetuista tapahtumista.

KERTOMUS SATAVUOTIAASTA Suomesta alkaa kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin murhasta. Selkeä alku toimii narratiivin kehysten määrittäjänä. Toteutukseltaan tällainen aloitus on älykäs valinta näyttelyn suunnittelijoilta, koska samalla määritetään se Suomi, jonka historiaan näyttely pureutuu. Suomenkaan historia ei ole ajallisesti, maantieteellisesti tai kulttuurisesti selvästi ja ehdoitta määrittyvä asia, joten tarinan kehysten määrittäminen heti alussa on näyttelyn tavoitteiden ja katsojan omien käsitysten kohtaamisen kannalta erittäin tärkeää. Seuraavassa huoneessa jatketaan tarinaa esittelemällä Suomen valtion identiteetin kannalta merkittäviä seikkojen ja symboleiden, kuten kansallisvaltion lipun, kehittymiseen liittyviä vaiheita.

NÄYTTELYN VIIMEISEN huoneen seinällä kulkee elokuvan lopputekstitysten tapaan valokuvia yksittäisistä ihmisistä – yksi kasvo per vuosi. Viimeisen huoneen voisi katsoa muistuttavan vierailijaa suomalaisista itsestään ja yksittäisistä elämistä kaikkien näiden historiallisten tapahtumien ja ilmiöiden rinnalla. Toisaalta viimeinen huone muistuttaa myös siitä, kuinka kaikesta huolimatta näyttelyn esittämän Suomen tarinan takana on miljoonia kertomuksia maasta, jossa elämme. Suomen tarina on vain yksi näistä. Sen taustalla ovat kaikki loput ajallisesti pidemmälle/ lyhyemmälle ja alueellisesti laajemmalle/kapeammalle keskittyvät tarinat niistä kaikista Suomista, joissa elämme.

VALTION ITSENÄISYYDEN aikana käydyt sodat on laitettu näyttelyssä yhteen huoneeseen. Huone ei turhaan glorifioinut sotia, vaan näytti sodan myös sotkuisena, ahdistavana ja iljettävänä: Näyttelyssä oli esillä Kansallismuseon arkistoista löytyneitä kuvia Sisällissodan ihmisuhreista, teloituksista ja tuhoista. Lottiakaan ei järjestönä vain glorifioitu, vaan esillä olleen puvun tekstissä mainittiin, kuinka useat toiminnassa mukana olleet polttivat pukunsa sodan jälkeen. Huoneeseen esille laitettu esineistö oli koitettu valita niin, ettei niissä olisi valittu puolia tai tehty yksinkertaistettuja rajanvetoja. Huoneeseen oli laitettu näytille esineitä ilmentämään kertomuksia mm. Ruotsiin lähetetyistä sotalapsista, Venäjältä paenneista koltansaamelaisista sekä aseistakieltäytyjistä. Kolttasaamelaisiakaan ei nostettu esiin painottaen heitä omana erillisenä ryhmänä vaan osana kaikkia sodasta kärsineitä.

SUOMI 100 -juhlavuonna juhlittiin tiettyä Suomea, tai Suomen ilmettä, kuten Janne Saarikivi kirjoitti Imagessa Sadan vuoden unohdus -artikkelissaan. Nykyään Suomena tunnetun alueen historia kantaa huomattavasti pidemmälle kuin vain sadan vuoden taakse. Satavuotias Suomi on vain pieni osa sen todellista historiaa. Näyttelyssä kertomusten moninaisuuden piilottaminen tai historialliseen kaanoniin kahlittu menneisyys oli osittain osattu välttää katsojan aktivoinnilla ja antamalla tilaa keskustelulle ja omien ajatusten muodostamiselle. Kaikkien äänten saaminen samaan tilaan voi olla mahdotonta jo pelkästään tallessa olevan esineistön rajallisuuden vuoksi. Aktivoinnin ja keskusteluun rohkaisevan näyttelyn myötä esineistön edelle tulee kuitenkin katsojan kokemus.

2000-LUVULLE tultaessa Suomi liitetään aikajanalla osaksi globaalia mainitsemalla paikallisten tapahtumien rinnalla muiden muassa ilmastonmuutoksen vaikutukset, 9/11-iskut ja Yhdysvaltojen julistaman sodan terrorismia vastaan sekä Arabikevään alkamisen. Kierroksen alussa saamassamme 9

NELJÄNNEN VUODEN TASOLAINEN LUNDISSA:

HENRI MIKKOLA

aihto on pidempi ulkomaanmatka, johon suhtautuu innolla ja mielenkiinnolla. Vaikka opiskelu on päätarkoitus ja homman ydin, tulee uudessa ympäristössä väkisin keskityttyä muihin asioihin kuin vain kurssien sisältöön. On opeteltava paikallista kieltä, hankittava paikallisia tuttavuuksia, tutustuttava ruokakulttuuriin ja opeteltava hieman alueen historiaa. Täten opiskeluun jää hieman vähemmän aikaa ja kiinnostus on samanaikaisesti monissa muissa asioissa kurssien ohella. Toisaalta taas uuteen maahan

tutustumiseen käytettävä aika menisi kotona tuttujen ja perheen kanssa seurusteluun, jonka myötä vaihdossa aikaa on enemmän oman sosiaalisen piirin kutistuessa etenkin vaihdon alkuvaiheessa. LUND OLI vaihtokohteena minulle melkoinen sattuma ja viime hetken valinta, joka materialisoitui oikea-aikaisen päähänpiston myötä. Olen ollut valintaani tyytyväinen, sillä opetuksen laatu on ollut loistavaa etenkin taloushistorian laitoksella. Arvosanat kursseilla ovat perustuneet suullisiin kokeisiin ja laajoihin essee-kirjoitelmiin, 10

joihin opiskelijat ovat hankkineet dataa ja esittäneet niitä taulukon tai muun grafiikan muodossa esseen yhteydessä. LUND ON vajaan 100 000 hengen kaupunki, jossa on hieno matalista taloista ja pienistä kujista koostuva keskusta. Sijainniltaan se on myös hyvä, sillä Malmö on 10 minuutin junamatkan päässä, Göteborgiin kestää reilut kaksi tuntia ja Kööpenhaminaan kestää Juutinrauman sillan yli junalla noin tunti. Lisäksi Malmöstä ja Kööpenhaminasta lentää Keski-Eurooppaan reilusti halvemmalla kuin Helsingistä, joten

teksti ja kuvat Henri Mikkola

vaihdon aikana on melko vaivatonta tehdä viikonloppureissu hieman etelämmäksi. PYÖRÄILYKULTTUURI Lundissa on niin paljon edistyneempää Suomeen verrattuna. Tähän Helsingissä olisi aihetta panostaa reilusti nykyistä voimakkaammin, sillä Helsinki on maantieteellisesti mielestäni loistava paikka pyöräilyyn. Kaupungissa on jo nyt paljon jalankulkijoille rakennettuja siltoja ja autoilijat joutuvat kiertämään säännöllisesti suuria alueita, kuten Keskuspuiston, Vanhankaupunginlahden tai Vantaanjoen alueen

Viikinmäessä. Lundissa on mieletön määrä pyöriä kaikkialla, ja miltei kaikki tuntemani henkilöt ajavat aina pyörällä. Autoilua rajoitetaan pysäköintimaksuilla, joita tuntuu riittävän Lundin reuna-alueille saakka.

perustuessa vapaaehtoisuuteen, suurinpiirteiseen ja puolisuunnitelmallisuuteen toimintaan on totuttava. Toisaalta vapaaehtoisuus tekee toiminnasta rentoa, jolla on positiivinen vaikutus osakuntabaarien ilmapiiriin.

OSAKUNNAT Lundissa ovat vakavaraisia ja voimakkaita. Kolmetoista eri osakuntaa pitävät huolen siitä, että viikon jokaisena päivänä jossain päin tapahtuu. Suuri osa opiskelijoiden yöelämästä pyörii niiden ympärillä, sillä olutravintoloiden hinnat ovat miltei kaksi kertaa suuremmat Helsinkiin verrattuna. Osakuntien toiminnan

KAIKEN KAIKKIAAN puolen vuoden mittainen jakso ulkomailla on piristänyt kummasti, mutta iloitsen myös kotiinpaluusta. Suomessa on monia asioita, joita rakastan, eikä naapurimme ole se samanlainen kotipaikka, vaikka kulttuurillisesti olemmekin melko lähellä toisiamme.

VÄLÄHDYKSIÄ PRAHASTA:

TASON JA POLHON SYYSMATKA 2017 teksti ja kuvat Salla Hokkanen

omille teilleen. Osa lähti viettämään siestaa raskaiden pasta-annosten päälle ja me lähdimme etsimään paikkaa, jossa voisi vielä jatkaa iltaa. Hetkittäin jopa epätoivoisen pitkältä tuntuvan matkan aikana törmäsimme jo ensimmäisiin oman porukkamme ulkopuolisiin suomalaisiin, joita Prahassa tunnetusti riittää. Pitkän etsinnän jälkeen päädyimme kahvilabaariin, joka vaikutti sekä juomatarjonnaltaan, että sisustukseltaan vuosikymmenien taakse jääneeltä. Illan päätteeksi kokoonnuttiin hostellin lä-

iemmin Yhiksen syysmatkana tunnettu matka järjestettiin tänä vuonna Prahaan. Kohteeseen saavuttiin useammissa pienemmissä koalitioissa. Osa oli jo viettänyt päivän vanhaan kaupunkiin tutustuessa, kun muut vielä odottivat Helsinki-Vantaalla lentokoneen lähtöä valitellen liian täyttä baaria. Iloinen jälleennäkeminen tapahtui sattumalta hostellin lähellä olevan ”viiden pennin” -ravintolan ovella. Ravintolan jälkeen porukka hajaantui

hellä sijaitsevaan kellaribaariin. Baariin kuljettiin epämääräisen käytävän ja portaikon läpi, mutta lopussa odotti tutun oloiset punatiiliset kaariholvit sekä edullinen juomatarjonta. Paikka oli hieman pinta-alaltaan Kuppalaa suurempi, mutta muuten yhdenmukaisuus oli hämmästyttävä. Ehkä se oli intuitio, joka johdatti matkaajat vieraassa maassa tuttuun ja turvalliseen ympäristöön.

palan jälkeen Vanhaankaupunkiin ja katsomaan Prahan linnaa. Kuljimme Vltava joen rantaa mukailevaa Letenské sadyn puistoa pitkin. Puisto sijaitsee yhdellä kaupungin keskustaa reunustavalla rinteellä, joten näkymät sieltä esimerkiksi vanhaan kaupunkiin oli erinomainen ensi askel kaupunkiin tutustuttaessa. Puistossa sijaitsee myös jättimäinen Metronomi, joka on pystytetty sinne vuonna 1991. Vratislav Novákin suunnitteleman Metronomin paikalla seisoi ennen Joseph Stalinin patsas, joka katsoi yli koko kaupungin. Metronomin sym-

Turreilua Toisena päivänä päätimme suunnata aamu-

bolisesta merkityksestä on tehty useita arvailuja. Novak ei koskaan sitä kertonut, mutta yhden arvauksen mukaan Metronomin ajatellaan edustavan sitä aikaa, jonka Tšekki menetti kommunismille. Puistosta poikkesimme Kuninkaallisen puutarhan kautta Prahan linnalle ja siellä sijaitsevaan Pyhän Vituksen katedraaliin. Sieltä jatkoimme matkaa kohti Vanhaakaupunkia ja tarkastamaan muita pakollisiksi luokiteltuja kohteita, kuten John Lennon -seinän, Kaarlen sillan sekä raatihuoneen seinässä olevan Prahan astronomisen kellon. Väen ja turistien paljous kaduilla yllätti ja tuntui ajoittain lähes läpipääsemättömältä. Raatihuonetta vastapäätä, torin laidalla sijaitsee myös Galerie Goap, jossa on esillä Andy Warholin, Alfons Muchan ja Salvador Dalín näyttelyt. Prahan museotarjonta on melko monipuolinen ja monet turistien suosimista museoista ovat Vanhankaupungin lähettyvillä. Museoiden pääsymaksutkin ovat sen mukaiset, eikä opiskelijalipun hinta Galerie Goapissakaan poikennut paljoa Helsingin museoiden opiskelijan pääsymaksun hinnasta, mutta museo oli ehdottomasti vierailun arvoinen! Suurlähetystö (ja #Suomi100) Prahassa toimitilojaan pitävän suurlähetystön toimi-

alue kattaa sekä Tšekin, että Slovakian. Tällä hetkellä suurlähettiläänä Prahassa toimii Helena Tuuri, kenen omakohtaisen näkemyksen Prahan tämä hetkisestä poliittisesta tilanteesta ja asemasta Euroopassa saimme kuulla. Erityisesti keskustelua ovat herättäneet vasta matkaa edeltäneellä viikolla pidetyt parlamenttivaalit ja vaalit ylivoimaisesti voittaneen populistisen, Andrej Babisin johtaman, Ano-puolueen ylivoimainen voitto. Samassa sivuttiin myös tammikuussa pidettäviä presidentinvaaleja ja parlamenttivaalien mahdollisesta vaikutuksesta niihin. Suomi sadalta ei vältytty matkallakaan ja saimme kuulla juhlavuoden kunniaksi Prahassa ja Slovakiassa järjestetyistä tapahtumista. #suomisata Suurlähetystö vierailun jälkeen toinen puolikas matkaajista suuntasi syömään läheiseen ja meille vierailulla suositeltuun Kolkovna Olympia ravintolaan. Prahassa parhaat olutravintolat tunnistaa kuulemma siitä, että olut tulee suoraan omasta säiliöstä pienten kegien sijaan. Vaikka 19 hengen joukko kauhistutti tarjoilijoita aluksi, meille saatiin järjestettyä yksi yhteinen pöytä ravintolan perältä. Ravintolasta keksimme vielä jatkaa Petrinin kukkulalle, josta näimme öisen kaupungin valot. Kukkulalla kulkee vuosien 1360 ja 1362 välillä Prahan lin-

noitusta suojaamaan rakennettu muuri. Sitä on kutsuttu nimellä nälkämuuri, koska vuonna 1361 olleen nälänhädän aikana muurin rakentaminen tarjosi työtä ja elinkeinon kaupungin köyhille. Erään myytin mukaan muuria ei olisi edes tarvittu strategisista syistä, vaan se oli yksinomaan keino ruokkia kaupungin heikoimmat ja köyhimmät. Petrinin kukkulalla sijaitsee muiden muassa Eiffel-tornia muistuttava näköalatorni, ruusupuutarha ja observatorio, jossa oli mahdollista päästä katsomaan teleskoopeilla Kuun kraattereita ja Saturnuksen pintaa. Ihan siistiä, ympärillä hihkuvista lapsiperheistäkin huolimatta. Petrin kukkulalta suuntasimme takaisin alas Prahan Pieneksi puoleksi kutsutulle alueelle ja sieltä Kaarlen siltaa pitkin Vanhaankaupunkiin. Vanhassa kaupungissa kulkeminen iltaisin on melkein suositeltavampaa kuin päivisin, jos kaipaa ympärilleen tilaa.

vaikutti olevan nouseva kaupunginosa ajanmukaisiksi tai hipsterimäisiksi kuvailtavine kahviloineen, jotka tarjoilivat raakapuuroja ja avokadoleipiä aamiaiseksi. (Phill’s Corner: 5/5, Love Cafe: ekana aamuna arvosana 5/5, tokana 2/5) Alueen kahviloiden asiakaskunta vaikutti hyvin toimeen tulevalta urbaanilta sukupolvelta ja poikkesi huomattavasti sillan alla asuvasta hyvän päivän tutustamme. Prahassa työttömien ja asunnottomien määrä on kuulemma suhteellisen pieni ja asukkailla on mahdollisuus saada apua sosiaaliturvan piiristä. Tämän vuosikymmenen alussa asunnottomuus oli kuitenkin nousussa Tšekissä. Sukupuolellisesti suurin osa asunnottomista on vähänkoulutettuja miehiä, iältään 40 ja 50 vuoden väliltä. Kaikesta huolimatta samaan aikaan myös nuorten naisten asunnottomuus on ollut nousussa. Tarkkoja lukuja asunnottomien määrästä on vaikea saada, koska kaikki eivät hakeudu heille tarkoitettujen palveluiden piiriin. Alueelliset erot ovat myös suuria: mm. työttömyysluvut Prahassa ovat vuosi sitten olleet koko maan alhaisimmat Tšekin tilastokeskuksen (Český statistický úřad, CZSO) mukaan.

Kaupungin keskieurooppalaisuus Jo suurlähetystössä korostettiin useampaankin kertaan Prahaa ja Tšekkiä osana Keski-Eurooppaa. Katukuvassakin tämä näkyi, mikä ehkä hieman myös yllätti, rehellisesti kirjoittaen. Hostellin alue

Žižkov ja Žižkovin TV-torni Torstaina lähdimme kiertämään Žižkovin ja Vincharadyn kaupunginosia. Kävellessä puhuttiin utopioista, dystopioista ja kaunokirjallisuudesta. Kaikki lähti siitä, että kuulimme suurlähetystössä Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen olevan edelleen eniten myydyin käännösteos Tšekissä. Saatettiin keskustelussa myös sivuuttaa Väinö Linnaa, koska #suomisataeilopu. Asuinalueet ovat huomattavasti rauhallisempia paikkoja kierrellä kuin aivan kaupungin keskusta. Žižkovin alue tunnetaan muun muassa sen pohjoispuolella sijaitsevasta Vitkovin kukkulasta, jolla seisoo Jan Žižkan ratsastajapatsas sekä vuoteen 1990 asti toiminnassa ollut kommunistijohtajien mausoleumi. Kyseisen kaupunginosan mainetta leimaa sen työväenhenkisyys ja boheemius. Kaupungin siluettia hallitseva Žižkovin TV-torni on kaupungin korkein ja kuulemma samalla sen vihatuin rakennus. Torni on rakennettu vuosina 1985-1992. Rakennustyömaa tuhosi suuren osan sen juurella edelleen olevasta juutalaishautausmaasta, mikä herätti kritiikkiä paikallisten keskuudessa tornin rakentamista kohtaan. Televi-

siotornin varsinaisen funktion huhuttiin myös olleen ulkomaalaisten televisio- ja radiolähetysten blokkaaminen. Paikalliset ovat kutsuneet tornia myös Jakešin sormeksi, kommunistisen Tšekkoslovakian viimeisen johtajan Miloš Jakešin mukaan, ja monet edelleen näkevät sen ei-toivottuna muistutuksena vanhasta hallinnosta. Nykyään tornissa on muun muassa ravintola ja yhdenhuoneen hotelli. Vuonna 2000 torniin kiinnitettiin tornin seinustaan David Černýn ”Miminka ” (Babies) niminen teos, joka koostuu kymmenestä konttaavia vauvoja esittävistä lasikuituveistoksista. Alun perin veistosten tuli olla vain väliaikainen taideteos, mutta vuonna 2001 ne päätettiin kiinnittää torniin pysyväksi installaatioksi. Miminka on nyt väliaikaistesti poistettu tornista ensi kevääseen saakka rakeenteellisten tarkastusten vuoksi, joten matkan aikana installaatiota ei nähty. U Fleků ja U Medvídků Viimeisen illan panimoekskursio alkoi U Fleků nimisestä ravintolasta, joka on jo yli 500 vuotta vanha ravintola ja olutpanimo. Se mainostaa itseään Tšekin suurimpana ravintolana. Ravintolaa etsiessämme kartalta ohikulkija kysyi, voiko hän olla avuksi. Kerrottuamme osoitteen ja ravintolan nimen, opastajan tarkentava kysymys oli ”Dark Beer?” Ihmettelimme hieman, mutta muiden vaihtoehtoisten ohjeiden puuttuessa päätimme vain nyökytellä ja noudattaa annettuja ohjeita. Vasta ravitolassa selvisi, mitä kysymys oli merkinnyt. Panimon ruokalistalta löytyi ainoastaan yksi olut, joka oli sen oma tumma Lager ja jota ei saa mistään muualta. Ravintolassa meitä ”ilahduttamaan” oli palkattu hanuristi soittamaan 45 minuutin ajan railakasta haitarimusiikkia. Setin pituudesta ei tingitty, vaikka koitettiin. Yllätyksenä melko pian alkoi kuitenkin kuulua säveliä ja sanoja suomalaisista tunnetuista kappaleista. Selvisi, että hanuristi oli lukenut suomea kuuden kuukauden ajan ja esiintymisajasta meni sittenkin hetki jutusteluun suomen kielestä ja siitä, kuinka hän haluaisi joskus vierailla Lapissa. (#suomimainittu #suomisataeilopu)

Lopuksi vielä matka tiivistettynä kolmeen K:hon

Seuraavaksi tarkoitus oli jatkaa matkaa U Medvídků -ravintolaan, jonka historia ulottuu vuoteen 1466. Matkalla ehdimme eksyä myös kirjakauppaan ja levykauppaan, josta nappaamieni vinyylien osalta ilta päättyi huomattavasti kehnommin kuin kenellekään muulle. U Medvídkůn panimon Olgöt olut ei tehnyt allekirjoittaneeseen niin suurta vaikutusta kuin edellisen paikan lager, ei valitettavasti edes muutaman maistelukerran jälkeen. Panimoiden jälkeen hajaannuttiin hetkeksi omille teillemme syömään tai käväisemään pikaisesti hostellilla. Loppuillasta koko matkaseurue kokoontui ennakkoon varattuun baariin, jossa illan mittaan soi Ukkometso ja muutama muu klassikko. (#seeilopu) Viimeisenä päivänä osa seurueesta lähti jo aamun lennoilla, mutta myöhemmin lähteille jäi vielä hyvin aikaa kierrellä kaupungilla. Prahasta jäi mieleen positiivisia yllätyksiä ja myös lieviä pettymyksiä, johtuen esimerkiksi väen paljoudesta tai sen keskittymisestä tietyille alueille. Prahan monikerroksinen ja -vaiheinen historia tarjoaa kuitenkin paljon uutta vielä matkankin jälkeen, oli sitten kiinnostunut kulttuurista, taiteesta, oluesta tai poliittisista kriiseistä ja murroksista.

1. Kävelyä

Ja paljon. Matkalla olleista 37 sanoi, että kuulemma julkisillakin pääsee ihan kivasti paikasta toiseen. Paljon myös puistoja ja viheralueita, joissa kiva kuljeskella vuorokaudenajasta huolimatta.

2. Kahvia

Koska ilmankaan ei pärjää. Kahviloita löytyy joka kulmalta.

3. Kaljaa

Vanhan kaupungin ulkopuolelta, koska ruuhkaisimmissa turistipaikoissa hanaoluita on tasan ne kolme, joita saa Suomessakin baareista. Perus hanabisse maksoi vähintään noin 39 rahaa Vanhassakaupungissa, mutta asuinalueiden lähibaareissa hinta oli noin 29 rahaa. Löydettiin myös Pivotéka BeerGeek spessubisse-liike, jossa on laajan tšekkiläisten pienpanimotuotteiden lisäksi laaja valikoima oluita myös muista Euroopan maista. Liike mainostaa valikoimaansa suurimmaksi Prahassa.

BERLIN den 14.-17.10.2017 1410/17 INFORMATION über Information bericht ajanjaksolta 14.-17.10. On tullut tietoomme, että ryhmä opiskelijoita matkustaa edellä mainituksi ajaksi Berliiniin. Ryhmän jäsenet ovat Helsingin yliopistosta, pääasiassa yhteiskuntahistorian opiskelijoita. Joukossa on myös muutama antropologi. Ulkonäön perusteella opiskelijat ovat enimmäkseen parikymppisiä ja pukeutumistyyliltään länsimaisia. Matkanjohtajina toimivat Hanna Kuusi, Kimmo Elo ja Marja apuaenmuista. Opettajien akatemian järjestämän ekskursion virallinen nimi on ’’Euroopan muistin paikat’’. Varmuutta joukkion todellisesta agendasta ei ole. Opiskelijat ja matkanjohtajat yöpyvät osoitteessa Bernauer Straße 45. Ryhmän jäsenien välisen informaationvaihdon valvonnan myötä on saatu haltuun die tagesordnung, dokumentti ryhmän päiväohjelmasta. Aikataulu noudattaa joka päivä samaa kaavaa: opiskelijat ja matkanjohtajat heräävät aikaisin, nauttivat aamiaisen ja suuntaavat kaupunkikierrokselle. Kierroksen aikana he pysähtyvät erilaisille historiallisille paikoille. Niissä kukin opiskelija vuorollaan pitää esitelmän, joka käsittelee paikkaa siihen liittyvän kollektiivisen muistitiedon ja merkitysten kautta. Ryhmän jäsenet ovat mitä ilmeisemmin tottuneita kuuntelijoita. He hallitsevat hillityn käytöksen ja vakavan suhtautumisen historiallisiin aiheisiin. Tarkkailuraportin fokus on panna merkille hienovaraisia eleitä, jotka voisivat viitata systeeminvastaisiin asenteisiin ja mahdollisesti johtaa tekoihin. Virallisen osuuden jälkeen kokoonpano jakaantuu pienempiin eriin. . Yleensä iltaan kuuluu kaduilla harhailu, päivällisen nauttiminen ja tämän jälkeen istuskelu kuppiloissa. Opiskelijat herkuttelevat erityylisten keittiöiden loistavilla (ja edullisia) antimilla, ja nauttivat ajoittaiseen nääntymykseensä ah niin virkistävää Club Mateeta.

15.10.2017 Opiskelijat aloittavat aamunsa suuntaamalla Mitten kaupunginosaan Kyynelten Palatsille, raja-asemalle Itä- ja Länsi-Berliinin välillä. Sieltä he jatkavat kierrostaan Euroopan murhattujen juutalaisten, romanien ja sintien sekä homoseksuaalien muistomerkeille. Muistomerkeillä käsitellään monumenttejä anteeksipyytämisen politiikan yhtenä ilmentymänä, sekä keskustellaan niiden muista poliittisista ulottuvuuksista ja roolista yhteiskunnassa. Klo 16 opiskelijat siirtyvät Topography of Terrorille, jossa esitelmöitiin Hilterin valtaannousuun johtaneista syistä sekä naisten roolista kolmannessa valtakunnassa. Virallista osuutta seuraa yliopistonlehtori Kimmo Elon johtama historiallinen kaupunkikierros, johon monet tiedonjanoiset opiskelijat osallistuvat.

Hochschüler vastaanottamassa informaatiota koskien muurin ylittämistä. 15.10.2017 klo 10:47 Friedrichstraße station

Havainto: Uhmakasta käytöstä. 14.10.2017 Klo 16:27 Bernauer Str. 119 16.10 Pientä matkaväsymystä jo havaittavissa. Aamupalalta opiskelijat siirtyvät kello kymmeneksi Stasin entiselle päämajalle. Päämaja on nykyään museo, jonne järjestetään myös opastuksia. Joskus oppaat ovat entisiä Stasin vankeja – ei tosin tällä kertaa. Kierroksen pitäjällä on kuitenkin paljon tietoa ja hän myös tuntee henkilökohtaisesti stasin piinaamia ihmisiä. Kierros on persoonallinen - opas elehtii käsillään ja käyttää paljon ironiaa esityksensä tukena. Intensiivinen opastus on katkeransuloisuudessaan mieleenpainuva. Opiskelijat reagoivat esitykseen hillityn vaikuttuneesti, ja esittävät kysymyksiä oppaalle kierroksen loputtua. He kiittelevät runsaasti ja poistuvat vakavamielisinä.

Nälkäisiä ryhmän jäseniä matkalla piknikille Tempelhofin hylätylle lentokentälle. Valtavalla nurmikentällä opiskelijat paistattelevat päivää ja lepuuttelevat väsyneitä raajojaan. Ainoa dramatiikkaa aiheuttanut seikka on ilmeisesti loppusyksyn kiivaat ampiaiset. Emme pääse kuuloetäisyydelle. 16.10.2017 klo 13:20 jokuentiedämikä Str.

15.10 Yksi ryhmänjohtajista (yliopistonlehtori) vie opiskelijat kaupunkikierrokselle, joka kantaa nimeä ’’Historiallinen Berliini’’. 17.10.2017 Matkan loppua kohden opiskelijat alkavat näyttää väsymyksen merkkejä, ja hienovaraista levottomuutta on havaittavissa. Viimeisetkin esitelmät herättävät kuitenkin keskustelua, mikä viestii opiskelijoiden intohimoisesta suhtautumisesta historiaan Kaikki vaikuttavat tyytyväisiltä niin kurssin sisältöön kuin Berliiniin. Jatkoseurantaan ei ole tarvetta tällä erää. teksti Venla Karonen kuvat Vilma-Lotta Pajanen

enkat, menkkikset, mensut, rättipäivät, öljynvaihtoviikot. Koko joukko tuttuja nimityksiä kuukautisille aikana, jona ilmiöstä on tullut arkipäiväisempi meille kaikille sukupuoleen katsomatta. Ja hyvä niin. Mutta kuinka kieleemme taipuisivat pesömiset, vaatteelliset tai omat eli veret? Kaikkia kolmea nimitystä on käytetty kuvaamaan naisten kuukausittaista oirehdintaa entisajan Suomessa. Suhtautumisemme tätä arkista ruumiintoimintoa kohtaan on onneksi muuttunut ja alati muuttumassa parempaan suuntaan. Entisestä tabusta ja pelottavasta ilmiöstä tulee arkinen ja normaali asia, kun ymmärryksemme sitä kohtaan lisääntyy. Onhan jo aikakin, sillä ensimmäinen gynekologinen teos julkaistiin peräti 2000 vuotta sitten. Tässä kohtaa onkin hyvä tehdä katsaus historiaan, ja muistella, kuinka asiaan suhtauduttiin Suomessa ennen modernia lääketiedettä. Kuukautisiin – kuten mihin tahansa muuhunkin tuntemattomaan ilmiöön – liittyi liuta nykynäkökulmasta hieman hassuja uskomuksia. Ensinnäkin kuukautiset olivat ennen miesten vaiva. Syntiinlankeemuksen tuottaman häpeän vuoksi jumala siirsi kuukausittaisen vierailijan naisille, sillä nämä käyttävät hametta. Kiitos siitä. Lisäksi vuoto oli tätä ennen valkoista, ei punaista. Vuotoa pidettiin myrkyllisenä, ja ajateltiin, että sen estäminen aiheuttaisi tulehduksen. Ajatus kuukautisten ja niitä potevan naisen likaisuudesta taas liittyi miesten pelkoon niiden tarttuvuudesta. Esimerkiksi kuhmolaiset miehet pelkäsivät, että jos nainen kuukautisten aikaan lyö heitä verisillä vaatteillaan ja sanoo ”puolet sulle”, niin mies saa itse kuukautiset vaivakseen. Lisäksi kuukautisten aikaan voimaan astui oudohkoja kieltoja. Nainen ei saanut astella kuukautisten aikana vihille, sillä se johti tauteihin ja synnytystuskiin. Voinkirnuaminen tuli hoitaa ennen kuukautisten alkamispäivää, sillä niiden aikana kirnutessa kirnu ei voihin tullut. Myös hevosista oli hyvä pysytellä kaukana, sillä jos nainen kuukautistensa aikaan käveli hevosen suitsien yli, alkoi sen suu vaahdota. Erilaisia taikoja käytettiin lyhentämään vai-

MENKKAJUTTU teksti Vilma-Lotta Pajanen kuva ja kuvitus public domain pictures / Noora Perhiö

van kestoa, niukentamaan vuotoa ja pitämään ilmiön säännöllisenä. Valkealaisen kansanperinteen mukaan ensimmäisten kuukautisten aikaan naisen yllä ollut paita täytyi ottaa hänen päältään pois kolmen vuorokauden jälkeen ja tallata se sanoen ”Älä ole kuin kolme vuorokautta!”. Asikkalassa taas kuukautisvuodon uskottiin pysyvän sopivissa määrissä ja säännöllisenä, jos nainen säilytti ensimmäisten kuukautisten ajan päällään olleen paidan. Kuinka kuukautisista sitten tuli runsaat? Kittiläläisten mukaan ainakin sille, joka ”itte kanssansa himojaan tyydyttää”. Jämsäläiset tarjosivat tähän onneksi ratkaisun. Kuukautisten ollessa runsaat otetaan verta pannuun paistumaan. Tästä puolet syötetään naiselle ja puolet sekoitetaan hänen virtsa-astiaansa, jonka sisältö taas heitetään pohjoispuolelle kolmen lepän juureen. Kohtelu toistetaan kolme kertaa kullekin lepälle ja näin vuoto pysyi niukkana. Toisaalta kuukautisvuodon typehtymistä – loppumista kokonaan – pidettiin myös pahana asiana, sillä se saattoi tehdä naisen hulluksi. Tällöin iiläiset ehdottivat naiselle juotettavaksi lämmintä paloviinaa, jonka jälkeen kuukautisvuodon estävä paha veri kupataan pois. Korpilahtelaisten lähestymistapa vaivaan oli vieläkin maanläheisempi: kuukautiset saatiin palaamaan parittelemalla miehen kanssa. Irtolainen tapasi laitoksellamme väitöskirjaansa viimeistelevän Matleena Friskin. Tulevan tohtorin taidonnäyte koskee ”intiimin ruumiillisia kulutustuotteita ja niiden suhdetta sukupuoleen, casena nuorten miesten deodorantinkäytön yleistyminen ja nuorten naisten kertakäyttöisten kuukautissuojien käytön yleistyminen 1960- ja 1970-luvuilla”. Kertakäyttöisiä siteitä oli toki olemassa jo aiemmin, mutta siteet yleistyivät vasta sota-ajan jälkeen elintason noustessa ja siteiden saatavuuden parantuessa 1950-luvulta alkaen. Frisk yhdistää kuukautissuojien kehityksen teknologian ja alusvaatemuodin muutokseen. Joustavat kuidut ja uudet mallit mahdollistivat teippisiteiden käytön, koska alushousuista tuli niin tiukkoja, että side pysyi paikallaan. En-

nen näin tiukkojen alusvaatteiden valmistaminen ei ollut mahdollista. Teipilliset siteet tulivat markkinoille 1970-luvun alussa. Toinen Suomessa kertakäyttöisten kuukautissuojien läpimurtoon vaikuttanut tekijä oli Friskin mukaan kaupungistuminen ja asumisolojen kohentuminen. Vasta vesivessa, josta sai lämmintä vettä, mahdollisti tamponin hygieenisen käytön. Tällöin myös maataloihin alettiin rakentaa niin sanottuja elintasosiipiä. Nimenomaan tamponin käytön esteenä oli kuitenkin kysymys siitä, onko siveän ja häveliään naisen sopivaa käyttää emättimen sisälle asetettavaa suojaa. Toisin sanoen sopiiko seksuaalisesti kokemattoman naisen olla niin sinut oman sukuelimensä kanssa. Muutos kohti nykyaikaisempia kuukautisia kulminoitui 1960-luvulla. Vielä 1950-luvulle asti kuukautiset olivat osa ’naisen salaista maailmaa’ ja kuukautisiin liittyi rutkasti arkista, mutta vaiettavaa veristen siteiden käsittelyä, sillä ne piti pestä tai polttaa. 1960- ja 1970-luvuilla markkinoille tuli uusia tuotteita, joilla kuukautisten piilottamisessa onnistuttiin aiempaa paremmin.

HENKILÖKUNNAN VUODENVAIHTEEN SAKARI SUOSIKIT SAARITSA kysymykset Salla Hokkanen kuva Aimi Paasu

Lempijouluruokasi Kinkku (valmis kokeilemaan heinäsirkkaa). Paras joululahja, jonka olet antanut Loistava kysymys, ja vaikein! En osaa sanoa, mikä on huolestuttavaa.

Lempijoululaulusi Tonttu Torvinen (hätkähdyttävä analyysi turvallisuuspalvelun asemasta Korvatunturilla).

Joulu Suomessa vai ulkomailla? Suomessa (takavuosina myös Mosambik, Tansania). Supervoima, jonka haluaisit joululahjaksi? Luonnollisesti kyky matkustaa ajassa… Hyvää joulua kaikille tasolaisille!

IRTOLAISEN KANSIA VIIME VUOSILTA: