Uutis ankka 3 2015 by Aurajoen Nuorkauppakamari ry

2015

DIGITAL TARGET MARKETING Autamme yrityksiä hyödyntämään sähköistä mediaa markkinoinnissa sekä perehdytämme sähköisen median saloihin on kyseessä sitten yksittäinen kampanja tai laajempi kokonaisuus.

www.proratas.fi

PÄÄKIRJOITUS

Hyvä lukija, Käsissäsi on vuoden viimeinen, järjestyksessään kolmas UutisAnkka. Lehden pääteemoja vinhaa vauhtia lähestyvien kamarivaalien sekä hienojen läpivietyjen projektien lisäksi, ovat kumppanuudet ja johtajuus. Aktiivisen ja aikaansaavan jäsenistön ohella kamarimme tarvitsee kumppaneitaan. Heidän tukensa mahdollistaa paitsi korkeatasoisten tilaisuuksien järjestämisen, näyttävien projektien toteuttamisen, myös tarjoaa edellytyksiä vahvistaa niin yhteisömme kuin jäsentemme henkilökohtaisia verkostoja pitkälle tulevaisuuteen. Lämpimät kiitokset kamarimme yhteistyökumppaneille Mehiläiselle, Pappila Penkka Groupille, Nordealle, Turun Seudun Osuuskauppa TOK:lle, Logomolle, KPMG:lle, Skanskalle, Herrainpukimolle ja Puustellille. Kaikkien edellä mainittujen yritysten edustajat ovat ystävällisesti antaneet aikaansa ja jakaneet kokemuksiaan ja näkemyksiään paitsi johtamisesta, myös edustamansa yrityksen toiminnasta sekä kyseisten toimialojen tulevaisuudennäkymistä ja haasteista. Haastatteluissa on pyritty pääsemään höy-

henpeitteen alle, iholle. Koska nuorkauppakamari on oppimisorganisaatio, ei vähiten johtamisen, tarjoaa julkaisumme kiinnostavan ja toivottavasti paikoin viihdyttävänkin lukupaketin – pikakurssin – esimiestyön ja johtamisen arkeen. Tarjoaapa se joitakin vinkkejä matkan varrella etenemiseksi. Kukin ankka poimikoon näistä itselleen sopivimmat. Edessä on työntäyteinen toimintakausi 2015–2016, jonka menestyksekäs läpivieminen edellyttää kamarilta uudistumista ja nousemista seuraavalle tasolle. Uudistuminen edellyttää useaakin asiaa tuoreen strategiamme toteuttamiseksi, mutta viime kädessä kaikki lähtee siitä, että epävarmana aikana taloutemme on vakaa, äänemme kuuluu alueen asioissa niissä pöydissä, joissa joko vaikutetaan tai valmistellaan meitä koskevia päätöksiä ja uskallamme rohkeasti tarttua eteen tuleviin mahdollisuuksiin. Myöskään uusien jäsenten hankkimista, yhteydenpidon tiivistämistä nykyiseen jäsenistöön, kumppaneistamme ja sidosryhmistämme huolehtimista niin paikallisesti, alueellisesti, kotimaassa kuin ulkomailla, ei pidä unohtaa. Ripaus päämäärätietoisuutta mausteeksi, niin hyvä tulee. Kun kotipesä on kunnossa, voimme lentää pitkälle. Seuraava virstanpylväs on jäsenvalintakokous, joka järjestetään tiistaina 8. syyskuuta Turussa. Isäntänä toimii kuluvan vuoden pääkumppanimme, Mehiläinen. Toivottavasti koejäsenet ja kamarilaiset saapuvat paikalle sankoin parvin päättämään uusien jäsenten valinnasta, myös tapaamaan vanhoja ystäviä sekä tutustumaan hallitusehdokkaisiin. Uusien jäsenien myötä iloinen joukkomme vahvistuu jälleen. Antoisia lukuhetkiä toivottaen, Urho Blom Päätoimittaja, hallituksen jäsen (COM 2014–2015) 3

PRESSAN PALSTA

Syksyn varma merkki on vaalihumun lisääntyminen Nuorkauppakamareiden piirissä. Ankkahallitukseenkin on ehdokkaita ilmaantunut kiitettävä määrä, mikä luonnollisesti tekee pressan erittäin iloiseksi. Samaan aikaan kuitenkin olen vähän joka foorumilla pohtinut sitä, miten kummassa saadaan oikeasti ne kaikki hallitusviroista kiinnostuneet kertomaan tämä myös ääneen. Hallituspaikoista epävirallisesti kiinnostuneiden lista on kuitenkin paljon pidempi kuin julkisesti ehdolle asettuneiden lista. Tietysti tilanteet muuttuvat vuoden aikana eivätkä kaikki jossain vaiheessa kiinnostuksensa kertoneet enää pysty ehdolle asettumaan, mutta epäilen että tilanteiden muuttuminen ei ole suurin syy hiljaisuudelle vaan vastaehdokkaan olemassaolo. Se, että joku muu on jo ilmaissut kiinnostuksensa samaan virkaan joka itseä kiinnostaisi. Viisasten kiveä monesti kaivataan, niin tässäkin tapauksessa. Mikä olisi se tekijä, joka vapauttaisi hallitusviroista kiinnostuneet turhista estoistaan ja saisi heidät ilmoittautumaan virallisesti ehdolle vastaehdokkaasta huolimatta? Vaalit ja niissä käytävä

kilpailu on kuitenkin yksi tämän järjestön peruspilareista. Kilpailu kuuluu asiaan, se ei ole veristä, ei lopeta ystävyyssuhteita eikä edes puhevälejä. Kilpailla voidaan hymyssä suin ja olla aidosti iloisia myös vastaehdokkaan menestyksestä. Toisaalta kilpailu on hauskaa, se auttaa ehdokasta kiteyttämään omat positiiviset puolensa (joiden listaamisesta ei itse kullekaan ole koskaan haittaa) ja motivoi markkinointiin. Mitä enemmän ehdokkaita, sitä useampi ihminen pääsee käymään itsensä kanssa sen keskustelun, että missä minä olenkaan erityisen hyvä. Kamarin kannalta on huomattavasti parempi, jos valituksi tulleet ehdokkaat ovat joutuneet miettimään teemojaan ja suunnitelmiaan jo etukäteen tarkemmalla tasolla. Tällöin vastavalittu hallitus on valmiimpi toimimaan ja todennäköisesti ehtii vuotensa aika tehdä useampia asioita. En suinkaan tarkoita, etteivätkö ilman vastaehdokasta valituksi tulleet olisi valmistautuneet, mutta vastaehdokkaiden olemassaolo aiheuttaa ehdokkuusaikana väkisinkin lisää ajatustyötä. Tämä helpottaa valitun henkilönkin elämää, kun hallitustyön hektisessä alussa pasmat ovat paremmin selvillä. Hallitustyön alkaessa vaalikokouksen jälkeen sille omaa toimintaa koskevalle ajatustyölle ei enää ole samalla lailla aikaa, kun ajatustyön tuloksia pitäisi jo sovittaa hallituksen kokonaissuunnitelmiin. Ajateltavaa tulee siinä vaiheessa joka tapauksessa eksponentiaalisesti lisää, kun suunnitelmia lähdetään rakentamaan koko hallituksen porukalla. Niitä suunnitelmia silloin riittää! Jos olisin maailmandiktaattori, jokaiseen hallitusvirkaan olisi vähintään kolme hakijaa. Tällöin ne, joita ei valita, eivät olisi tilanteessaan yksin, eikä sitä tilannetta ehkä pelättäisi niin paljon. Haastankin nyt kaikki salakiinnostuneet hyppäämään pöydälle,

niin johan tuo kolme hakijaa per virka jo täyttyykin! Väitän, ettei ehdolle asettumisessa oikeasti ole mitään hävittävää. Vain voitettavaa. En ole kuullut kenenkään ehdolle lähteneen koskaan katuneen näin tehneensä. Niillekin ehdokkaille, joita ei valita, kertyy roppakaupalla kokemusta ja oppia. Omat suunnitelmansa voi sitten myydä valituille henkilöille ja olla mukana niitä toteuttamassa – ja olla seuraavana vuonna vielä paremmissa asemissa kun vaalit taas tulevat. Kiitos kaikille julkisesti ehdokkaaksi asettuneille, että olette heittäytyneet kuten nuorkauppakamarissa kuuluu ja panneet itsenne peliin. Nostan hattua! Ja kaikki ne, jotka eivät ole ehdokkaina, osallistuvat tietysti äänestäjän roolissa vaalikokoukseen 24.10. Logomossa – eiks niin.

SISÄLLYS UUTIS-ANKKA 3/2015

3. Pääkirjoitus 4. Pressan palsta 6. Juha Hämäläinen, Mehiläinen 12. Matias Mäenpää, PPG 18. JCI Nordic Inspiration conference 20. Tuottava idea 24. Tuukka Simonen, Herrainpukimo 30. Päivi Rytsä, Logomo 34. Jari Martinmäki, Skanska 38. Jarno Rantala, Puustelli 44. Mikko Eskelinen, TOK 50. Mikko Haavisto, KPMG 55. Miikka Salminen, Nordea

JUHA HÄMÄLÄINEN, MEHILÄINEN

Juha Hämäläinen Mehiläinen | Yksikönjohtaja Koulutus:VTM, KTM | Ikä: 43 v. | Perhe: vaimo, kaksi lasta ja walesinspringerspanieli | Harrastukset: juoksu ja valokuvaus

Ajopuuteoreetikko Mehiläisen Turun yksikönjohtaja Juha Hämäläinen istuu toimistossaan rennonoloisesti. Työpöydän siivoaminen ennen lomaa on päällimmäisenä mielessä. Sitä seuraa lähtö kesämökille. Hieman taustatöitä Hämäläisen suhteen tehneenä voi todeta, että hänet tunnetaan useammassakin piirissä: nuorkauppakamarissa ja Turun liike-elämässä. Muutama nimetön lähde luonnehtii miestä ’nuorekkaaksi’, ’innostuvaksi’, ’asioista kiinnostuneeksi’, ’idearikkaaksi’ ja ’kohtuulliseksi seuramieheksi’. - Kavereiden kesken olen ’hämis’, mutta ilman sankaripukua, hän naurahtaa. Savo-karjalaisilta sukujuurilta ponnistavan Hämäläisen urapolku Mehiläisen palvelukseen ei ole ollut suoraviivainen.

– Erilaisia uratoiveita oli paljonkin, muttei mitään yhtä ’sukuvelvoitetta’. Aikanaan Hämäläinen pohti erilaisia uravaihtoehtoja aina valokuvaajasta, copywriteriin ja kalabiologista ja upseeriin. Turun yliopistoon ’Hämis’ pääsi lukemaan historiaa, mutta vuotta myöhemmin pääaine vaihtui valtio-oppiin. Kauppakorkeaan hän pääsi ”muun ohella”. - Huomasin nopeasti olevani liike-elämäsuuntautunut. Pyrin kauppakorkeaan siksikin, että asiat olivat konkreettisia. Valitsin muuten sen, koska sinne oli helpompi päästä kuin oikeustieteelliseen. Sisään päästyäni

laskentatoimi vaihtui kylläkin sitten ehkä vähemmän konkreettiseen markkinointiin.

URA URKENEE

Vuonna 1998 Hämäläisen opinnot valtiotieteen parissa lähenivät loppuaan ja varsinaista läsnäolopakkoa luennoilla tai seminaareissa ei enää ollut. Yritys-Sampo (nykyinen If) kiinnostui herrasta siinä määrin, että palkkasi tämän ”lakisääteisen tapaturmavakuutuksen hinnoitteluasiantuntijaksi”. Kerran Hämiksen autoon murtauduttiin ja rikosilmoitusta tehtäessä poliisi tiedusteli muiden kysymysten lisäksi hänen ammattiaan. - Kerroin olevani ”asiantuntija”. Poliisi nauroi ja kysyi, vieläkö sellaisiakin on. Yritys-Sammon ja sittemmin Vakuutusyhtiö Ifin palveluksessa vierähti 14 vuotta. Tuona aikana Hämis oli ”isossa talossa” ehtinyt toimia controllerina, liiketoiminnan kehittäjänä, vakuutustuotannossa ja pohjoisimaisissa hommissa. Eräänä päivänä silmiin osui sanomalehden työpaikkailmoitus: Mehiläinen etsi Turkuun uutta vetäjää. - Tuli olo, että halusin haastaa itseäni. Olin kyllä noteerannut ilmoituksen, mutta vasta vaimon painostus sai hakemaan. Nyt takana on vajaa 4 vuotta tällä tiellä. Ura on ollut monipolvinen.

Kysyessäni, onko nuorkauppakamarista ollut apua uralla, senaattori numero 70853 vakavoituu hieman.

- Minut rekrytoinut henkilö sattui olemaan JCI-senaattori. Olimme tavanneet pari kertaa eri yhteyksissä. Muistan tämän, koska kesken hakuprosessin Jyväskylässä oli kansallinen kokous, jossa sain itsekin senaattorin

arvon. Tuskin tämä asiaa edukseni ratkaisi, mutta varmaankin nosti hakemustani esille monien muiden joukossa. Jos tekee hyvää jälkeä, jää mieleen.

Hämäläisellä on ollut työpaikkaa pohtiessaan toimialapreferenssejä, mutta ”tittelit ja positiot” eivät ole niinkään kiinnostaneet. - Vastuu, asiakkaat, ihmiset ja numerot kiinnostavat. Rento tunnelma ja hyvä työyhteisö ovat kriittisiä. En myöskään perusta rutiineista, vaikka niitäkin on oltava. Mun ura on ollut ’ajopuuteoreettinen’, monen sattuman summa. Rutiineja vierastavan Hämiksen työviikossa on niukasti ’kiinteitä osia’, vaikka johto- ja myyntiryhmien kokoukset ja niistä raportoiminen asiakas- ja sidosryhmien tapaamisen ohella täyttävätkin kalenteria kiitettävällä tahdilla. - Sitten on ongelmanratkaisua, ideointia, kehitystyötä ja ripaus sielunhoitoa. Eivät hommat lopu kello 16.00, vaan prosessori surisee sen jälkeenkin. Se kaikki kuuluu esimiestyöhön. Monesti lenkkeillessä ajatukset kirkastuvat. Harvemmin viisaus asuu oman läppärin näytöllä. Tapaan viikoittain kymmeniä ihmisiä ja yritän ammentaa heiltä uusia ideoita ja parhaita ajatuksia. Kysyn, mitä hän ajattelee johtamisesta. Onko se vain Excelin pyörittämistä ja kollegojen komentamista, juoksemista tapaamisesta toiseen? - Nyt sä provosoit. Vakavasti, erityisesti palvelualalla hyvä johtaminen vaatii ihmisten kuuntelemista. Heiltä ne parhaat ideat tulevat. Se on sitten mun tehtävä tuoda se osaksi liiketoimintaa.

Yksityisistä terveydenhuollon palvelutarjoajista on nyky-Suomessa tullut miltei elimellinen osa suomalaista yhteiskuntaa. Myös Mehiläinen on halunnut pysyä kiristyvän kilpailun kärjessä, kun se helmikuussa 2015 yhdistyi Mediverkko Oy:n kanssa. Yritysjärjestelyn myötä Mehiläisellä on 27 lääkärikeskuksen, sairaalan ja työterveyspalvelut sisältävää terveyspalveluyksikköä, joista Turku on suurin. Nopeimmassa kasvussa ovat tällä hetkellä suun terveyden ja sosiaalipalveluiden sektorit. Kuntien ulkoistaessa terveydenhuoltopalveluja kanssakäyminen julkisen sektorin kanssa on luontevaa. - Meillä on keskeinen rooli paikallisyhteisössä. Esimerkiksi Turussa, Pansion terveysasemalla, jota hoidamme, on kaupungin nopein hoitoon pääsy. Espoossa ”Oma lääkäri”-brändin alla operoiva, ulkoistettu keskuksemme oli hoitoon pääsyn, asiakastyytyväisyyden ja tehokkuuden osalta paras. Nopeasti kehittyvällä alalla muutos on rivakkaa ja murros kovaa. Tulevina vuosina Hämäläinen näkee muutoksen koskevan myös lääkärin työtä, joka on ’digitalisoitumassa’. Mehiläinen on halunnut vastata haasteeseen hyödyntämällä ja kehittämällä sähköisiä palveluja. - Yhteistyössä asiakkaiden kanssa olemme pilotoineet ensimmäisenä palveluntarjoajana ns. Etävastaanottoa. Vatsataudissa voi olla mukavampi jutella lääkärin kanssa kotoa käsin kuin lähteä vastaanotolle tärisemään. Malli on toimiva ja kustannustehokas, mikä on työterveysasiakkaillemme tärkeää. Bisneskulman ohella elähdyttää se, että pyrimme firmana koko ajan kehittämään ja tarjoamaan haasteisiin uusia ratkaisuja ja palveluja. Terveydenhuoltobisneksessä yksityisen sektorin osuus palvelutuotannosta kasvanee

jatkossakin. Julkisuudessa käytävään yksityistämis- ja sote-keskusteluihin Hämäläinen suhtautuu rauhallisesti. - Millä tahansa alalla kilpailu voi saada epäterveitä piirteitä. Jos mentäisiin voimakkaasti kilpailullisen malliin, jossa raha seuraisi asiakasta, on palveluntarjoajien ja hoidon laatutasosta oltava varmuus. Jos asiakkaat eivät meillä kävisi, olisi peiliin katsomisen paikka, tietysti. Mutta arkitodellisuus ei ole ihan näin dramaattista. Yhteistyö eri julkisen puolen toimijoiden kanssa on jo nykyisellään tiivistä ja sujuvaa.

Mitkä asiat sitten ovat muuttuneet entisen vakuutusasiantuntijan astuttua terveydenhuoltoalan yrityksen palvelukseen?

- Terveyspalvelumarkkinoilla on heikon taloustilanteen johdosta tapahtunut käänne. Ala ei ole kasvanut pariin vuoteen. Ennen alalle tuloani, 1990-luvun laman jälkeen yksityinen puoli kasvoi tasaisesti pari prosenttia vuodessa. Katsottaessa KELA:n korvaamia yksityislääkärikäyntejä ja työvoiman määrää työterveyspuolella, on kakku kutistunut. Liiketoiminnallisempi ajattelu on vallannut alaa viimeisten kolmen-neljän vuoden aikana, joka on johtanut asiakaslähtöisempään toimintaan. Lääketieteellinen puoli, kliininen työ ja osaaminen muodostavat edelleen toiminnan kovan ytimen. Markkinaa ei saisi päästää ylikuumenemaan katteettomilla lupauksilla – etenkään hoidon kustannuksella. Silloin ollaan väärällä tiellä. Yksikönjohtaja Hämäläinen on selvästi päässyt vauhtiin. Hän nojaa eteenpäin ja jatkaa, kuinka firman strategian on oltava riittävän sydämeen käypä. - Mä olin kerran puhumassa lääkäriporukalle strategiasta. Siellä pohdittiin, että totta kai

he ymmärtävät näitä itsestäänselvyyksiä. Yksinkertaisuuden nerokkuus onkin se, että jokainen ymmärtää (hymyilee). Palvelualalla varsinkin ihmisten vuorovaikutus on keskeinen osa sitä tuotetta. Meillä (Mehiläisellä) strategian ytimessä ovat asiakaskokemus ja työnilo. Haluamme, että tämä olisi mukava paikka niin tulla töihin ja kuin olla asiakkaanakin. Kukaan ei vielä ole tullut sanomaan, että nämä punktit eivät olisi relevantteja. Jos asiakkaat ja henkilöstö viihtyvät, sillä pääsee aika pitkälle. Eli asiat, jotka jokaisen on helppo ymmärtää ja sisäistää, ovat monesti haastavia toteuttaa. Kun onnistuu – se on Amerikkaa – kova juttu. Mehiläisen sivuilta sä voit muuten käydä lukemassa meidän strategian. Norsunluutornista tehtaan lattialle tiputettu strategia ei ole tätä päivää. Ihmiset pitää päästää toteuttamaan, osallistumaan. Työlounas on syöty. Seuraa ”jälkiruoka”. Siirrymme Hämäläisen työhuoneesta hakemaan kahvit vastapäiseen kahvilaan. Tiskin takaa kuuluu tervehdys, johon Hämäläinen vastaa tottuneesti. Hän lienee vakiokävijä, päättelen. Pääsemme takaisin sorvin ääreen. Kysyn, mitä hän ajattelee itsestään johtajana. - No, olen pärjännyt kohtuullisesti ja iän myötä on saattanut hippu karismaakin tarttua. Mut tää on se lyhyt vastaus. Johtajista on listauksia maailma täynnä ja paljon puitakin on kaadettu niiden johtamiskirjojen painamiseksi paperille. Mun mielestä johtajan tärkein tehtävä on auttaa organisaatiota, kollegoja ja omaa esimiestä menestymään työssä. Mun työllä ei sinänsä ole itseisarvoa. Kyse on ihmisten kanssa toimimisesta arjessa tai työssä. Perusperiaatteet on samoja: Auta muita onnistumaan. Toinen seikka on suunnannäyttäminen ja uskon vahvistaminen. Se, että tästä tulee hieno juttu. Pitää kuunnella ja olla herkkä inputille. Kuusen alaoksilla on kaikenlaista pienempää

asiaa, mutta näihin tämä tiivistyy. Entä ovatko vuodet muuttaneet häntä esimiehenä? - Kyllä tässä jalostuu. Nuorempana olin asiaorientoitunut. Nykyisin olen enemmän ihmisjohtaja. Entistä controlleria tyylitellyt ja hyvin analysoidut excelit aina elähdyttävät. Mutta aika harvoin ne yksinään riittävät. Erottuminen tapahtuu sillä, että saa orkesterin soimaan hyvin yhteen. Toistojen kertyessä haastavia tilanteita käsittelee paremmin. Sain esimerkiksi yhtenä vuonna tavallista huonommat esimiesarviot ja palautteet. Kismitti ja elähdytti yhtä aikaa. Aina pitäisi itseään pystyä tarkastelemaan kriittisesti ja aina on opiksi otettavaa. Seuraavana vuonna ne pisteet muuten kääntyivät nousuun (hymyilee). Suhtauduin palautteeseen vakavasti. Keskustelu vaihtuu kamaritoimintaan ja nuoremman polven esimiehiin, johtajiin. Olisko siitä mitään? Täky on vedessä. Hämäläinen on hiljaa ja katsoo hetken toimiston lasien läpi tyhjää eteiskäytävää. Vain pieni suun kaaren piirtyminen yläoikealle ja posken kohoaminen paljastavat, että hän on ”elähtynyt”. - Pitää tehdä asioita, joihin tuntee paloa ja kiinnostusta – intohimoa. Uskotko muuten, että vakuutusyhtiössäkin voi olla hauska olla duunissa. Olla sellainen Petri Nygård, hyvässä mielessä. Se on sitä armollisuutta itselleen. Kaikki päivät eivät ole nousujohteisia. Pitää tehdä töitä. Harvoin ilmaiseksi saa mitään. Epäonnistumisia tulee. Pitää ja saa tulla. Jos ei tule, ei ole yrittänyt tarpeeksi. JCI-toiminta, kamari, tarjoaa hyvän alustan verkostoitua. Tapaat ihmisiä, joihin et ehkä muuten tutustuisi. Toinen etu on poikkitieteellisyys. Aina voi joltain kysyä melkein aiheesta kuin aiheesta. Nykyisin Aurajoen toiminta on professionaalisempaa kuin tul-

lessani kamariin. Substanssia on enemmän ja toiminta on selkeämpää. Samoin jäsenten saama lisäarvo, vaikka kulisseissa aina sählätäänkin (hymyilee). Meistä senaattoreistakin on tullut nuorekkaampia!

Hämäläinen pysähtyy nauttimaan kahvia. Pitkä kulaus, jonka nauttimisessa ei selvästikään pidä hötkyillä. Puhe alkaa soljua välittömästi kupin pohjan koskettaessa kahvilautasta. - Olen Start-koulutuksissa sanonut, että varsinkin alussa kannattaa olla aktiivisesti mukana. Pitää nähdä, mikä kiinnostaa ja siitä saa suuntaa. En ole työ-, opiskelu- tai kamariuralla tehnyt pitkäjänteistä suunnittelua, vaan yksi asia on johtanut toiseen. Olen myös tarttunut eteen tulleisiin ja tarjottuihin haasteisiin. Lopputuloksena olen saanut kulkea mielenkiintoista kamaripolkua, pari tarinaa taskussa, varmaan vähän oppiakin. Kamarilta saa juuri sen verran kuin sille on valmis antamaan. Jokaisella on oma tyylinsä, tämä on sopinut minulle. Haastattelu on viety miltei maaliin. Elättelen itsekin toivetta kesälaitumille pääsystä. Puhumme lopuksi unelmista ja tavoitteista. Onko kaikki jo saavutettu? - Ei suinkaan. Tavoitteita pitää aina olla. Pyrin kamarin suhteen edes vähän pysymään ajan ja nuorten hermolla. Tavoitteeni on tuntea (ja muistaa) lähivuosien koejäsenet. Siviilissä pyrin huolehtimaan kunnosta ja pysymään terveenä. Lajiksi on valikoitunut juoksu, jossa yritän kunnon kohoamisen ohella tavoitteellisesti parantaa omia ennätyksiäni. Töiden osalta tavoite on, että saisin tehdä töitä hyvässä porukassa ja olla mukana luomassa uutta. Katsotaan, minne se puu seuraavaksi ajelehtii (hymyilee).

Kättelemme. Kiitän Hämäläistä hänen ajastaan, toivotan hyvää kesää ja juuri kun olen astumassa ulos ovesta, hän muistuttaa minua Mehiläisen strategiasta ja että sen voi lukea firman verkkosivuilta. Hymyilen ja hengitän sisäänpäin. Tiedän mitä verkkosivuilla sanotaan. Siellä sanotaan konsernin ”luovan yhdessä parempaa terveyttä ja hyvinvointia”. Siinä se on. Viesti. Lääkärillekin itsestäänselvyys. Yksinkertainen ja selkeä, mutta haastava toteuttaa. Teksti: Urho Blom

MATIAS MÄENPÄÄ, PPG

Matias Mäenpää Pappila Penkkala Group (PPG) | Toimitusjohtaja Ikä: 27 | Perhe: Sinkku Harrastukset: jääkiekko, kuntosali, penkkiurheilu

Mansikkamaalta toimitusjohtajaksi Turussa on hiljainen kesäaamu. Keskustan yleensä varsin vilkas kävelykatukin on miltei tyhjillään. Joko kaikki ovat karanneet lomille, suunnanneet mökeilleen tai aurinkorannoille. Hansa-korttelin ja Stockmannin sisäänkäyntien eteen on ryhmittynyt joukko nuoria, jotka äänekkään keskustelun perusteella pohtivat missä kesäpäivää vietettäisiin. Jokiranta ja Samppalinnan maauimala nauttivat suurinta kannatusta. Yliopiston apteekin kulmalta esiin singahtaa PPG:n toimitusjohtaja Matias Mäenpää kännykkä korvallaan. Vaalea kauluspaita, sininen bleiseri, farkut ja kävelykengät. Mäenpää on paennut PPG:n Aurakadulla, torin vieressä sijaitsevan konttorin hälyä sivuovesta, joka tarjoaa suoran pääsyn kävelykadulle.

Nyökkäämme tervehdykseksi ja käymme Brahen Kellariin. Pitäähän miehen syödä. Pääsemme ravintolan buffetjonosta lopulta kulmapöytään. Lounaspaikkana Brahen Kellari on suosittu ja ihmisten istuuduttua pöytiinsä, vilkas puheensorina täyttää ravintolan. Aavistuksen kotiläksyjä Mäenpäästä tehneenä häntä voi luonnehtia henkilöksi, josta useimmalla saattaa olla mielipide. Mutta mihin mielipide perustuu, onkin sitten kokonaan toinen juttu. Vaikka Mäenpää on vasta lähestymässä 30 ikävuoden rajapyykkiä hän on ehtinyt olla monessa mukana. Siksi kysyn, miten hänen taipaleensa työ- ja yrittäjäelämään on alkanut.

- Jälkeenpäin ajatellen urani alkoi 6 ikävuoden tietämillä. Isovanhempani olivat maatilayrittäjiä. Aamulla kerättiin pellolta mansikat, jonka jälkeen he kuskasivat minut Kustavin torille myymään. Tunnit mansikkamaalla ja torilla, se myynti, ovat syöpyneet tajuntaan. Siitä alkoi aika varhaisessa vaiheessa iskostua bisneshenkisyyttä. Jos joillekin, olen kiitollinen isoisälleni ja isälleni. Heidän yrittäjä- ja bisnesasenteensa tarttuivat. Isovanhemmilla oli sikala, vähän peltoa ja vähän mökkejä. Se on jättänyt minuun lähtemättömän jäljen. Kotona sain a ikanaan isältäni provisiota 25 prosenttia ollessani 10-vuotias, kun menimme kirpputorille myymään perheen vanhoja tavaroita. Isä kertoi meidän pystyttäneen kirpparille myyntipöydän, asetelleen tavarat, ehtineensä kävellä poispäin viitisen metriä ja kuulleen, kun kaksi iäkkäämpää rouvashenkilöä ostivat äidin lierihatun kymmenellä markalla.

Mäenpää jatkaa kertomistaan kuljettaen tarinaa läpi lapsuuden ja nuoruuden kesien, mansikka- ja perunamaiden, kuvaten teinivuosien töitä Hesburgerissa ja Naantalin Muumimailmassa. - Täytettyäni 18 hain töihin Alexandria pankkiiriliikkeeseen. Pääsin sopimaan tapaamisia sijoitusneuvojille. Se oli tulosvastuullista hommaa. Pohjapalkka oli nolla euroa ja tapaamisista tietysti sai provisiota. Siihen aikaan pankkiiriliikkeen Turun tiimissä oli 15–20 henkeä töissä. Sain kuulla sovittujen tapaamisten ennätyksen olevan 45 tapaamista kahdessa viikossa. Ajattelin, että tuo ennätys minun pitää rikkoa. Ennen kuin Aleksandrian Varsinais-Suomen johto tiedusteli parikymppisen Mäenpään halukkuutta siirtyä sijoitusneuvontapuolelle, oli kahden viikon sovittujen tapaamisten ennätys hilattu uusille kymmenluvuille. Jos

halusi päihittää Mäenpään, piti kahdelle viikolle pystyä sopimaan 64 tapaamista. Uusi vuosituhat oli käynnistynyt, elettiin vuotta 2006. Kyseistä ajanjaksoa seuraisi pian tunnelista ulos pyyhältävä talouden malmijuna, finanssikriisi, johon Eurooppa ja pieni Suomi eivät aavistaneet olevansa törmäämässä. Kulutusjuhla oli saavuttamassa huippunsa. - Seurasin kollegojen työskentelyä ja huolellisen harkinnan jälkeen päätin, ettei mun ole mitään järkeä lähteä opiskelemaan (hymähtää). Sen sijaan mä 2007 astuin vuodeksi armeijan harmaisiin. Tosin pitää nyt sanoa, että olen myöhemmin töiden ohessa palannut koulunpenkille opiskelemaan. Että tä on puolitotuus. Armeijasta Mäenpää palasi Alexandriaan sijoitusneuvojaksi vielä kahdeksi vuodeksi. Palkkauksessa oli sama logiikka kuin tapaamisten bookkauksessa. Nollapohja, jonka kasvattaminen edes tyydyttäväksi palkaksi joka kuun lopussa edellytti tuloksia, kaupantekoa. Tahkottuaan kaksi vuotta sijoitustoimintaa kaupallisesti lahjakkaalle nuorelle miehelle tuli tunne, ettei pankkiiriliikkeen sijoitusneuvojan tehtävä tarjonnut enää uutta opittavaa. Mäenpää huokaa hieman haikeastikin, katsoo ruokalautasta, pyörittää kännykkää sormenpäissään ja jatkaa. - Se aika (pankkiiriliikkeessä) oli opettavainen myyntikoulu, mun korkeakoulu. Siinä oppi paljon paitsi myynnistä, myös asiakkaiden bisnesten kautta näiden liiketoiminnasta. Mulla oli olo, että omaa venettä pitää kääntää, rakentaa sitä nousua. Koska työ ei ole koko elämä, juoksi Mäenpään työuran rinnalla pieni puro, sivuvirta, josta myöhemmin kasvaisi kuohuva koski. Ymmärtääkseen sen vaikutuksen Mäenpään ja PPG:n suhteelle, pitää palata pari vuotta ajassa taaksepäin. Töiden ja harrastusten

ohella hän pyrki 21 vuoden iässä Raision kaupunginvaltuustoon. Kaupunginhallituksen puheenjohtajana toimi silloin mies nimeltä Pasi Penkkala. - Siellä valtuustossa me tavattiin. Mutta ei siinä vaiheessa mistään töistä puhuttu. Yksi sunnuntai kaverini soitti ja kertoi, että Turun sanomissa minua haetaan töihin. PPG haki ilmoituksella myyntipäällikköä. Suhteesta Penkkalaan oli työtä hakiessa haittaa. Kuulin vuosi palkkaamiseni jälkeen, että aikanaan juuri hän oli vastustanut rekrytoimistani (nauraa). Nykyisin olen meidän firman strategian päätoteuttaja.

Pääruokaan siirtyessämme Mäenpää ryhtyy kuvailemaan työviikkoaan. - Mun viikot vaihtelee todella paljon. Esimerkiksi nyt on aikaa pidemmälle haastattelulle. Kun tahti kiihtyy, elo–marraskuun välinen jakso tuntuu viikolta. Meillä tehdään sisäistä työtä ja suunnittelua, rekrytoinnit on päällä ja sitä prosessia pitää hallinnoida, kaikkea tekemistä pitää virtaviivaistaa, kehittää myyntiä, tuotteistaa, pohtia markkinointia ja näkyvyyskysymyksiä. Miten me firmana näymme ulos, miten viestimme, mistä löydetään ne tuottavuuden keinot ja niin edelleen.

Minkälainen yritys PPG sitten on? - Me ollaan laaja-alainen yrityspalvelutalo. Pääbisnes on laskutus-, rahoitus- ja perintäpalveluissa, jonka rinnalla juoksevat kattavat taloushallinnon ja liikejuridiikan palvelut. Tällaista aitoa monitoimitaloa ei ole muita, missä asiakas saa kaikki palvelut saman katon alta. Pahimmillaan uusi asiakkaamme on voinut operoida viiden eri alihankkijan kanssa. Vaikkapa se, että taloushallinnon softa ja kirjanpito ovat saman katon alla, on

jo itsessään kova juttu. Saatavien hallintapuolella olemme Suomessa toiseksi suurin kotimainen toimija. Suuret kansainväliset, kuten Lindorf ja Instrum Justitia jylläävät, mutta heitä pyrimme haastamaan aktiivisesti. Kuulostaa kovalta kisalta. Haluan kuulla, miten Mäenpää tarkastelee alan tulevaisuutta. Hänellä näyttää olevan kosolti sanottavaa. Niin paljon, että menee hetki ennen kuin hän saa ajatuksensa jäsenneltyä. - Taloushallintoala sähköistyy, voimakkaasti. Suuryritykset ovat jo pystyneet löytämään kustannus- ja resurssisäästöjä taloushallinnon sähköistämisellä ja automatisoimalla. Pienille ja keskisuurille yrityksille nämä palvelut ovat nyt asteittain tulossa. Perinteiset tilitoimistot taas jarruttavat kehitystä toimimalla ”bisnes as usual”. Ala tulee muuttumaan manuaalisesta kirjanpidosta kokonaisvaltaiseen taloushallinnon tarkastelu- ja konsultointipalveluun. Muutos on niin kova, että jos laitat mikroskooppiin tämän päivän tilitoimiston ja katsot tilitoimistoa kymmenen vuoden päästä, et enää tunnista niitä samaksi bisnekseksi. Eikä yrittäjät välttämättä itse edes ehdi etsimään näitä ratkaisuja. Sinne pitää mennä kertomaan mistä on kyse ja tarjota ratkaisu. Pyrimme olemaan myynnin ja markkinoinnin saralla aktiivinen ja ketterä. Kun tulin taloon, oli liikevaihto 800 tuhatta euroa. Nyt kaikkien yhtiöidemme liikevaihto lähentelee 7 miljoonaa euroa. Nyrkkiä ei lyödä pöytään, mutta Mäenpää vaikuttaa hellyttävän varmalta näkemyksestään. En kysy, onko B suunnitelmaa tehtynä, jos kaikki ei menekään kuin Strömssössä, vaikka digitalisaation läpileikkaavuudesta kaikkeen liiketoimintaan on haastattelijakin vakuuttunut. Sen sijaan pohdin, mitä Mäenpää ajattelee johtamisesta ja miten hän reflektoi itseään.

- Tosi vaikea kysymys (nauraa). Mä pyrin olemaan avoin. Moni yrittää olla jotain muuta kuin oikeasti on. Yritän aina olla, hyvässä ja pahassa, oma itseni. Aito minä. Kauppalehteä lukiessa saa kuvan, että johtajan pitäisi olla pumpulia. Johtaminen on toki paljon coachingiakin, ihmiskasvatusta. Mutta tarpeen tullen johtajan pitää pystyä olemaan päättäväinen ja tietää mitä tehdään, että asiat hoituvat. Totta on, että osallistaminen ja vastuun jakaminen tuovat tuloksia. Pitää näyttää suuntaa. Ja päätöksentekokyvyn on oltava kunnossa. Johtaja on mahdollistaja ja se mahdollistaminen muille on iso osa munkin duunia. Olemme samassa laivassa ja kaikki tietävät mihin mennään, mitä on kunkin tehtävä, jotta laiva pääsee oikeisiin satamiin. Jos henkilöstö tarvitsee apua tai tukea, on johtajan autettava. Luottamus syntyy siitä, että henkilöstö kokee johtajan olevan heitä varten, heidän puolellaan. Se ei ole itsestään selvää. Jeesjees-tyyppejä on paljon. Miten kuljettu tie sitten on jalostanut nuorta johtajaa? Mäenpää nojaa tuolin selkämykseen, ristii kätensä ja näyttää käpertyvän kerälle. Samaan aikaan hän nauraa, oikaisee itsensä taas pian takaisin ja palauttaa keskustelun uomaansa. Itsereflektiota ja muistelua voi tehdä monella tavalla, tuumin. - Nä on kiperiä kysymyksiä (nauraa). Osuu maaliin. No, mä vastaan kuitenkin. Viisi vuotta sitten aloitettuani esimiestyöt, oli sellaista Big Brother-meininkiä. Annoin kollegoille liian vähän tilaa, seurasin liian tarkkaan toisten tekemisiä ja sitä rataa. Jossakin vaiheessa ymmärsin, että vastuun jakaminen ja antaminen tuovat tuloksia. Mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka. Kun se piste on ohitettu, yksilöiden kyvyt ja miten pitkälle niitä kehitetään, astuvat kuvaan. Se on toinen tarina.

Koska Mäenpää on itse edennyt urallaan melkoista haipakkaa, on hänellä varmasti näkemyksiä siitä, mitä herrahissiin pyrkivien tai lasikattoja hajottamaan mielivien tulisi tehdä. - Itselleen ei pidä rakentaa esteitä. Moni rakentaa itselleen henkisiä rajoja ja rajaa samalla omaa kapasiteettiaan ja perspektiiviään siten, että olisi kykeneväinen vain joihinkin tiettyihin asioihin. Epämukavuusalueella ihminen kehittyy. Vähitellen se epämukavuusalue muuttuu mukavuusalueeksi ja taas on edettävä. Yksi elämänohjeistani on ollut, että pyrin auttamaan muita ihmisiä: perheenjäseniä, ystäviä, kollegoita, esimiestä. Ennen pitkää hyvä tulee hyvän luokse. Lisäksi pitää hyväksyä se, ettei kaikki tykkää susta. Liikaa ei saisi jäädä miettimään mitä muut ajattelevat sinusta tai tekemisistäsi. On oltava rohkeasti päämäärätietoinen. Siinäpä niitä nuoren toimitusjohtajan punkteja. En halua antaa hänelle liikaa tyhjää tilaa, vaan täräytän heti perään jatkokysymyksen. Onko kaikki saavutettu ja mitä tavoitteita Mäenpäällä on? Nyt vastaus tulee välittömästi. - Ajattelen taivaan olevan rajana. Minulla on selkeät tulevaisuudensuunnitelmat. En vain voi puhua niistä julkisesti, valitettavasti (hymyilee). Tähän on hyvä lopettaa. Nousemme Brahen kellarin portaat katutasoon. Aurinko paistaa kirkkaana. Mäenpää puhuu jo kiivaasti puhelimeen. Hän kertoo langan toiseen päähän asian järjestyvän, kättelee minua, virnistää ilkikurisesti hyvästiksi ja katoaa kulman taa Yliopiston kävelykadun vilinään. Seuraava tapaaminen odottaa jo. Ja kauppahan se miehellä on mielessä.

JCI NORDIC INSPIRATION CONFERENCE

Räpylät rajan toisella puolella - JCI Nordic Inspiration conference Tallinnassa Tallinnassa elokuussa järjestetty Nordic Inspiration Conference kokosi osallistujia ensisijaisesti Pohjoismaista haastamaan omia rajojaan sekä ajattelemaan boksin ulkopuolelta. Tallinna logistisesti kätevänä kokouspaikkana houkutteli paikalle vajaan kahdenkymmenen ankan lisäksi myös suuren joukon muita suomalaisia, jotka muodostivat enemmistön kaikista kuudestasadasta konferenssivieraasta. Ankat erottuivat joukosta hienosti uusissa keltaisissa tiimipaidoissaan. Konferenssin teema ”beyond borders” näkyi niin päivä- kuin iltaohjelmassa. Keynote-ohjelmassa pääsimme kuulemaan muun muassa ajankohtaisista läpimurtoteknologioista sekä uusista innovatiivisista tavoista tehdä bisnestä. Puhujien taso vaihteli, mutta joukkoon mahtui todella innostavia persoonia. Varsinaisen keynote-ohjelman lisäksi oli tarjolla erillinen bisnes- ja verkostoitumisohjelma. Mukana olleet senaattorit nauttivat senaattoriohjelmasta, joka ei sekään aktiivisen WhatsApp-viestittelyn perusteella näyttänyt yhtään kuivemmalta.

JCI-kokouksissa iltajuhlat ovat usein vähintään yhtä odotettua antia kuin päiväohjelma ja myöskään tällä kertaa emme joutuneet pettymään. Juhlapaikat olivat jo itsessään mielenkiintoisia: ensimmäisenä iltana kilistelimme laseja perinteisellä Tallinnan laululavalla (Lauluväljak), toisena iltana kroolasimme Tallink Spa hotellin porealtaissa ja loppuhuipennuksena päätösjuhlaa vietettiin todelliseen beyond borders –tyyliin parkkihallissa. Ketään ei jouduttu stailaamaan senaattori Walleniuksen mukanaan tuomaan elmukelmuun, vaikka etenkin naispuolisilla osallistujilla oli vaikeuksia valita vaatteita näihin Liisa Ihmemaassa –sadun teemasta ammentaviin juhliin. Juhlapaikalla saattoi törmätä kaikkeen vesipiipusta hattaraan ja robottipuvuista keijusiipiin. Ankka ei jää helposti sanattomaksi, mutta illan tähtiesiintyjä saattoi aiheuttaa tällaisen tilanteen: Mitä sanoisitte isosta miehestä ihomaalissa laulamassa kovaa ja korkealta? Kokonaisuutena Tallinna antoi, mitä se lupasikin: rajoja rikkovia uusi ideoita, uusia tuttavuuksia ja vielä parempia ankkakavereita. Teksti: Irene Mattila

Lupaan Uusia toimintamalleja kumppanuuteen Entistä tiiviimpää yhteistyötä Aitoja win-win -tilanteita

Sannasta.COM Ducking great partnerships www.sannasta.com

“Uutena COM:na juoksen seuraavissa Aurajoen yöjuoksuissa maaliin räpylöissä.”

Ringa DP:ksi Tehdään yhdessä Ankoista kamaritaivaan kirkkaimmin loistava tähtikuvio.

Sinun tähtesi?

TUOTTAVA IDEA

Tänä vuonna kamarimme lähti panostamaan Tuottava Idea -projektiin aiempaa suuremmin. Lopputuloksena onkin roppakaupalla näkyvyyttä ja kasa palkittuja yrityksiä. Vuosittaiseen Tuottava Idea -kisan projektitiimiin innostui tänä vuonna mukaan erinomainen määrä untuvikkoja ja myös varttuneempi ankka. Innostunut tiimimme lähtikin heti ensimetreistä ideoimaan, mitä uutta, vaikuttavaa ja näkyvää voisi kisassa tehdä. Ja aikaan saatiinkin: Yhteistyökumppaneiksemme kisaa promoamaan lähtivät Varsinais-Suomen Yrittäjät ja Yrittäjä-lehti, Turku Science Park, Varsinais-Suomen ELY-keskus ja Turun Seudun Kehittämiskeskus, jotka markkinoivat kisaa muun muassa suoraan omille asiakkailleen. Kamaritasolla hedelmällistä yhteistyötä tehtiin Kaarinan Nuorkauppakamarin kanssa, ja saatiinpa lisäksi vielä yksi valtakunnallinen kumppanuuskin aikaan. Projektitiimimme aktiivisuus näkyi ja kuului myös mediassa muun muassa Aamusetissa, Radio Auran Aalloilla ja Yrittäjä-lehdessä. Itse valokeilassa ovat tietysti itseoikeutetusti olleet alueemme yritykset, joista Ankkojen kautta saatiin huomattava määrä – yhteensä seitsemän loistavaa hakemusta. Ja mahtavia ideat olivatkin myös tuomariston mielestä! Puolet A-alueen palkinnoista osui näihin yrityksiin: yrityssarjassa palkittiin Foodduck Oy, yhteiskuntasarjassa Varsinais-Suomen Yrittäjät ja kunniamaininnan sai Abomics Oy. Muut kilpailijat olivat Likiliikkuja, TapIn Solutions Oy, Turun AMK ja Kauppila Oy.

Tämä projekti ei olisi saanut vastaavaa pöhinää aikaiseksi ilman aktiivisia ja asioihin tarttuvia projektitiimiläisiämme. Suuri kiitos kaikille! Myös Ankkojen ideavinkit olivat kullanarvoisia. Vinkkaajista palkittiinkin kesäisin palkinnoin Katja Mäkelä, Ringa Masalin ja Marjaana Roth. Tuottava Idea –tiimi kiittää ja kumartaa. Teksti ja kuvat: Sanna Halttunen-Välimaa Projektiryhmä: Projektipäällikkö Sanna Halttunen-Välimaa, Viivi Naatula, Maria Lönnblad, Kati Pitkänen, Juha Pihkakoski, Jani Rusi, Marjo Leino ja Sonja Åhman

Kati Pitkäsen, Jani Rusin ja Viivi Naatulan tyylinäyte projektitiimin palaverissa

TUOTTAVA IDEA

Foodduck Oy (Yrityssarja) Foodduck Oy on kehittänyt uudenlaisen leviteannostelijan, jonka avulla käyttäjä saa automaattisesti aina saman määrän levitettä tuodessaan leipäviipaleen laitteen annostelijan alle. Laite pienentää ympäristörasitusta, hygieniaa ja leipäpöydän siisteyttä.

Varsinais-Suomen Yrittäjät – kasvuyrittäjäpalvelu (Yhteiskuntasarja) Kasvuyrityspalvelun tavoitteena on kartoittaa alueen kasvuhaluiset pk-yritykset ja auttaa niitä ponnistamaan uudelle tasolle. Alkuvuodesta käynnistyneelle toiselle kierrokselle osallistuu 340 kasvuhakuista pk-yritystä.Yhteistyökumppanina toimii Turun Seudun Kehittämiskeskus.

Abomics Oy - Genomitiedon hyödyntäminen terveydenhuollossa (kunniamaininta) Abomics Oy edistää lääketieteellisen tutkimustiedon hyödyntämistä potilashoitoon ICT-ratkaisujen avulla. Geenitiedon hyödyntäminen osana lääkehoitoa ja terveydenhuollossa yleisesti parantaa potilasturvallisuutta, pelastaa ihmishenkiä ja mahdollistaa tehokkaan räätälöidyn hoidon.

Marjaanan palkintoriemua

Ringa ja kesäinen survival-pack

TUOTTAVA IDEA

Sinustako ANKKa-perinteen jatkaja? Kun lupauduin A-alueen Tuottava Idea –kisan alueprojektipäälliköksi, en juurikaan tiennyt mihin lähdin mukaan. Tavoitteenani oli oppia tuntemaan enemmän alueen kamarilaisia ja nähdä innovatiivisia ideoita ja yrityksiä. Tämä tavoite todellakin täyttyi ja opin myös itse paljon uutta! Mitä työ sitten käytännössä oli? Vuoden mittaan tiedotin kisasta A-alueella, lähetin koulutusmateriaalia alueen kamareille ja aktivoin jäseniä osallistumaan kisaan aluekokouksessa. Erinomaista sparrausapua ja ideoita tuli myös oman kamarin projektipäälliköltä Sannalta ja viime vuoden alueprojektipäälliköltä Ringalta. Taustatukena on ollut kansallinen projektipäällikkö sekä muiden alueiden projektipäälliköt. Yhteisissä skypepalavereissa on käyty läpi ideoita ja seuraavia toimenpiteitä. Parasta tässä virassa on vapaus tehdä asioita omalla alueella ihan oman näköisesti ja ideoida uutta vanhaan kilpailuun. Raamit eivät ole

mitenkään liian tiukat, vaan jokainen hoitaa pestinsä oman näköisesti. Alueraadin kokoaminen oli todella kiinnostavaa ja sitä kautta pääsinkin tutustumaan haluamiini alueen vaikuttajiin. Tuottava Idea -kisan osallistujissa on hyvää innovointienergiaa ja näistä yrityksistä voi tulla vielä jotain paljon suurempaa. On ollut hienoa päästä kurkistamaan kulissien taakse ja nähdä kaikki kisan hakemukset ja nähdä monta kiinnostavaa ideaa ja yritystä. Tämä aluevirka on ollut ANKKojen hallussa jo monta vuotta ja olisi erittäin hienoa saada seuraajaksi taas ANKKa! Jos kiinnostut tehtävistä, ota yhteys minuun ja voin suositella sinua eteenpäin. Lupaan myös auttaa ja sparrailla tehtävissäsi, joten ei haittaa vaikka et tietäisi kilpailusta vielä yhtään mitään. Teksti: Terhi Vieno, Tuottava Idea -alueprojektipäällikkö

TUOTTAVA IDEA

A-alueen voittajat: Yrityssarja: Foodduck leviteannostelija, Foodduck Oy Yhteiskuntasarja: Kasvuyrittäjäpalvelu,Varsinais-Suomen Yrittäjät Palveluliiketoimintasarja: Säde Seniorien perhehoitokylä, Kaarinan kaupunki

Kunniamaininnat: Laitilan Proegg Protein Smoothie, Munax Oy BTTN, The Button Corporation Oy Genomitiedon hyödyntäminen terveydenhuollossa, Abomics Oy

TUUKKA SIMONEN, HERRAINPUKIMO

Tuukka Simonen Ab Herrainpukimo Oy | Toimitusjohtaja, perustaja Koulutus: Kauppatieteen ylioppilas | Ikä: 34 | Perhe: Parisuhteessa Harrastukset: tanssi, tanssin valmennus, vaatetus

Vaatturi parhaasta päästä Puutarhakatu 19 ja Puustelli jäävät taakse. Sivuhuomiona on todettava, että vastapäisen kerrostalon alakerrassa olevassa pizzeriassa on jotakin käsittämättömän ajatonta. Vuodesta 1980 lähtien näitä katuja kulkeneena, milloin äidin rattaissa, bussilla tai pyörällä, en muista nuorempanakaan, että pizzerian ulkoasu olisi muuttunut millään lailla. Markiisi ja väritys ovat samoja, varmaan ruokalistakin. Puistelen päätäni ja suuntaan auton kohti keskustaa, Kirjastokorttelin kupeeseen. Siellä, Kauppiaskatu 3:ssa, toimintaansa harjoittaa Ab Suomen Herrainpukimo Oy. Tuttavallisemmin, Herrainpukimo. Olen sopinut haastattelun yhtiön perustajan, Tuukka Simosen kanssa. Simonen on muuten kamarin tuore koejäsen.

Kauppiaskatu on legendaarinen, erottamaton osa Turkua. Kadun loppupäästä löytää Puolalan ala-asteen ja Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion, josta katu laskettelee hiljalleen Finnkinon elokuvateattereiden ohi, sivuaa Kauppatoria ja kesäkahvejaan nauttivia turkulaisia, törmää Wiklundin kulmaan, lähestyy jokea ja Alvar Aallon suunnittelemaa TS-Yhtymän taloa, Sokos Börssin hotellia ja kirjastokorttelia. Kirjaston ja Turun Sanomien välissä vanhassa, viime vuosisadan vaihteen kiinteistössä aivan Kauppiaskadun ja Linnankadun kulmassa, on Herrainpukimon liike.

Kadun äänet eivät juurikaan kantaudu sisään. Meneillään on accessorien ja kenkien esittely. Kolme nuorehkoa opiskelijamiestä on kerääntynyt tarkastelemaan fiinejä ruskeita kävelykenkiä. Hintaa pohditaan, mutta laadusta johtuen sitä ei pidetä liian kovana. Kengät ovat ’vanhasta maailmasta’, Iso-Britanniasta. Tiedän, koska olen ostanut täältä sellaiset. Myyjä ja vaatetusmies viimeiseen saumaan, Tuomas Uotila, ohjaa minut varastona toimivan takahuoneen läpi yläkertaan. Kiemurtelevien rappujen päässä toimistovarastoksi muokatun ullakon sohvalla istuu Tuukka Simonen. Hän hymyilee. Miehen olemuksessa on jotain hyvällä tavalla huoletonta ja kevyttä. Se saattaa johtua miehen tanssitaustasta, ajattelen.

Simosella on aina kiire. Ja kuitenkaan ei ole. Hän on läsnä ja tarkkaavainen. Suurempia empimättä aloitan kysymällä miehen työkuvioista. - Olin ensin eri projektitöissä Turun Kauppakorkeakoulussa. Lopetin 2009, parhaimpaan aikaan (naurahtaa). Työpaikat olivat kiven alla ja pohdin, että jotain pitää ruveta tekemään. Olen urheileva kasvissyöjä, joten päätin itse ryhtyä maahantuomaan vegetuotteita. Ja olihan mulla hyvä ”supply”. Vegetukun tarina alkoi tästä. Toteutin verkkokaupan 2010 alussa ja harjoitin jonkin verran tukkumyyntiä. Tämän rinnalle saatiin myymälä vuosi toiminnan aloittamisesta (2011). Tuomas, Jussi ja minä kävimme siihen aikaan istuskelemassa paikallisissa kuppiloissa. Paljon (katsoo painokkaasti). Pohdimme, ettei Suomessa myydä kunnollisia vaatteita. Muutaman pitkän illan ja unettoman yön perästä Herrainpukimo avasi ovensa 11.11.2011 kello 12.00. Silloin liike sijaitsi eräässä toimistohuoneessa Aurakadulla. Ajattelimme aluksi yhtiötä ja liiketoimintaa verkkokauppana, jossa ihmiset voisivat käydä ”paikan päällä”.

Aurakadulla tovin kärvisteltyämme tulimme johtopäätökseen, että kivijalka tarvitaan ja 2013 maaliskuussa avasimme putiikin tähän Kauppiaskadulle. Nyt tämä tila on vuorostaan käymässä hieman pieneksi.

Onko matkan varrelle osunut onnekkaita sattumia? - Mun tekemiseni on aina liittyneet siihen, keiden kanssa olen ollut tekemisissä, vuorovaikutuksessa. Omat intressit ja intohimot ovat myös ohjanneet. Eri piireissä, harrastuksissa ja tai politiikassa olen ihmisiin tutustunut, mutta aina lopulta päätynyt tekemään jotain aivan muuta (uutta) kuin alun perin piti. Helposti tapahtuu myös niin, että ystävät ja kaverit tuntevat toisiaan ja että on ihmisiä, jotka uskaltavat lähteä johonkin mukaan. Useinkaan ei välttämättä ole kiinni siitä, etteikö löydy osaavia ihmisiä. Puutetta on niistä, jotka uskaltavat tehdä. Ehkä suomalaiset pelkäävät epäonnistumista. Ei tehdä mitään, ettei ainakaan epäonnistuta. Herrainpukimolla on alkamassa varaston tyhjennyskampanja. Simonen antaa yläkerran konttoriin ilmestyneelle, hyvin pukeutuneelle kollegalleen ohjeita sekä pari kommenttia siitä, minkälainen kampanjasta pitäisi tulla. Sitten hän jatkaa. - Nykyään aikaa menee paljon muiden ihmisten töiden organisoimiseen. Käytännössä hoidan jossain määrin controllerin virkaa. Tyypillisenä työviikkona käyn iltaisin opettamassa break dancea. Yleensä on muutama bisnestapaaminen. Sellaisia, joissa avataan uusia ovia ja kehitetään bisnestä. Uusiin ihmisiin ja bisneksiin jatkuvasti tutustuminen ja omasta toiminnasta kertominen on tärkeää. Samalla se on myös hyvin konkreettista tekemistä, joka heijastuu vahvasti siihen, miten tiuhaan pukimon ovi Kauppiaskadulla käy. Kumppanuudet ja yhteistyösuhteet, niistä

me lähdetään. Olen kamarin lisäksi mukana BNI:ssä (Business Network International-verkosto), jota kautta tulee väkisinkin tutustuneeksi erilaisin firmoihin. Vaatetus-, tyyli- ja life style-bisnes on sekin kovasti kilpailtu ala. Verkkokauppoja on Hobby hallista Zalandoon, Amazonista Ali-Babaan. Jälkimmäisen muuten omistavat kiinalaiset. Mihin Herrainpukimo sijoittuu tässä yhtälössä kansainvälisten vaateketjujen, kuten Zaran puristuksessa? - Hintatasolla tarkasteltuna sijoitumme ”Stockmann-kategoriaan”, mutta selkeästi markettikaman yläpuolelle. Räätäliliikkeen hintatasoa emme kuitenkaan saavuta. Yleisesti voi sanoa (Herrain-) pukimon tuotteiden pesevän ”räkkitavaran” eli tavaratalojen valmisvaatteet. Tyypillisesti hyvä puku maksaa tonnin. Tärkeimmät segmentit ovat bisnespukeutuminen, klassinen juhlapukeutuminen ja smart casual.

Simonen näkee, että asiakkaat ovat koko ajan tulleet laatutietoisemmiksi ja vaativimmiksi. - Vanhoja fossiileja tippuu kisasta koko ajan. Samaan aikaan ulkomaiset nettikaupat tarjoavat yhä parempaa valmiskamaa. Millä pieni kotimainen toimija pärjää, on asiantuntemus ja asiakaspalvelu. Se tekee meidän konseptista ehkä aavistuksen heikommin skaalautuvan, mutta samalla vaikeasti kopioitavan. Rauhallisen oloisesta Simosesta näkee, että hän on viettänyt aikaa pohtien bisneksensä vahvuuksia ja haasteita. But looks can de deceiving. Papin jakauksella (ainakin tänään) hiuksiaan pitävän Simosen katseesta näkee, että aurinkoisten päivien lisäksi on joskus satanut sisäänkin. Entä minkälainen iltaisin tanssia nuorille opettava yrittäjä on johtajana?

- Olen ehdottomasti enemmän leader-tyyppinen, esimerkillä johtaja. Jos haluan ihmisten tekevän jotain, teen sen asian ensin itse. Ei anneta vain käskyjä, vaan toimitaan itse esimerkkinä. Toinen juttu on se, että firman pomon tehtävä on mahdollistaa työntekijöille se, että nämä voivat suoriutua tehtävistään mahdollisimman hyvin. Esimies on käytännössä työntekijöitten palvelija, vaikka kantaakin vastuun kokonaisuudesta. Pyrin pysyttelemään mahdollisimman kaukana siitä, että jumittaisin kovasti myynnissä tai ”asiakasfrontissa”. Silloin firman kehitys ei toimi enää. Olen aina paikalla, jos tilanne sitä edellyttää. Mutta jos suinkin voin, olen jossakin muualla – uuden kimpussa – solmimassa uusia kumppanuuksia ja avaamassa ovia.

Mitä Simonen sitten johtajissa arvostaa? - Empatiakykyä. Ihmiset ovat erilaisia ja esimiehen pitää osata nähdä eri ihmisten asenteita ja lukkoja. On osattava löytää näiden heikkoudet ja vahvuudet. Henkilöstöä pitää kehittää ja mukauttaa tehtäviä suhteessa ihmisten vahvuuksiin ja rajoitteisiin. Ja ennakoivaa asennetta mä arvostan. Kasvuyrityksessä työskentely on käytännössä tulipalojen sammuttamista (nauraa lattiaan katsoen). Jos organisaatio kasvaa ja kehittyy nopeasti, vanhat tavat eivät yksinkertaisesti toimi enää ja niitä on uudistettava jatkuvasti. Sellaiset asiat, jotka tekevät pienestä toimijasta joustavan, tehokkaan ja ketterän, sellaisia toimintatapoja voi joutua karsimaan sitä mukaa, kun niistä asiakasmäärien kasvaessa tulee mahdottomia. Se on kipeää, mutta kasvun kannalta välttämätöntä. Kokonaisuuksien hallinta on kolmas tekijä. Olen itse tietojärjestelmätiede-taustainen. Esimerkiksi se, että pystymme Herrainpukimossa hallinnoimaan kasvavaa tietomassaa tarkoittaa, että kasvava yhtiö tarvitsee jatkuvasti uusia järjestelmiä. Haaste on se, että olemassa olevat tarpeet

saadaan ympättyä vanhoihin systeemeihin siten, että olennainen informaatio liikkuu, se on työntekijöiden saatavilla eikä ole erillään muista järjestelmistä. Uusi kassajärjestelmämme esimerkiksi on verkkokauppamoduuli. Sieltä asiakas näkee ne ostokset, jotka on tehnyt Kauppiaskadun myymälässä. Näin kahdesta eri järjestelmästä kerätty tieto saadaan yhdistettyä. Asiakas saa enemmän informaatiota omasta ostoshistoriastaan ja meillä on yksi paikka vähemmän, johon dataa kertyy. Neljäntenä arvostan kykyä vaihtaa tehokkaasti työtehtävästä toiseen. Tämän tyyppisessä organisaatiossa työtehtävä kestää parista sekunnista muutamaan minuuttiin. Uusi tehtävä odottaa heti, kun edellinen on hoidettu. Puhuttaessa tavarantoimittajista tai asiakasrajapinnasta, ovat ne kaksi aivan eri maailmaa. Kun huomioidaan henkilöstöhallinto tässä yhtälössä, pitää välillä olla työntäjä ja välillä kannattelija.

Kun kysyn, miten Simonen näkee omien käsitystensä johtamisesta ja johtajuudesta muuttuneen, hän nostaa katseensa läppärin ruudulta. - Ajattelen ehkä olleeni liian uhrautuva. Olen helposti joustanut älyttömästi. Jousto on hyvä, mutta sen tapahtuminen oman hyvinvoinnin kustannuksella sitä vastoin ei ole hyvä. Konkreettisten tavoitteiden asettaminen, esimerkiksi break dancessa tietyn liikkeen oppiminen tai kuukauden myyntitavoitteen saavuttaminen, on keskeistä. Tavoitteen asettamisen lisäksi voi olla välitavoitteita, jota kautta voi seurata sitä ollaanko ylipäänsä menossa oikeaan suuntaan. Tehdäänkö sellaisia asioita, jotka auttavat tavoitteiden saavuttamista? Ihmisten kehuminen on tärkeätä riippumatta siitä, onnistuttiinko hyvin vai ei, jos itse asiat on tehty oikein. Se, että ihmiset uskaltavat yrittää on ydinasia. Jos kehuja tulee vain onnistumisista, ihmiset ryhtyvät hel-

posti tekemään vain niitä asioita, joissa tulee ”varmoja onnistumisia”. Se on pomminvarma tapa tuottaa pelokkaita organisaatioita. Varsinkin myynnin puolella pahin mitä voi tapahtua on se, että joutuu tekemään kokonaan uuden kampanjan. Siinä ei ole mitään noloa, jos myyntiä ei tule. Silloin on tärkeätä, että kertoo epäonnistumisestaan, etteivät muut enää tee niitä samoja virheitä ja homma saadaan kasvu-uralle. Ainakaan mun mielestä joka iikan ei tarvitse hypätä kaivoon, jos yksi on jo sinne ehtinyt pää edellä juosta (nauraa).

Entä miten kuuluvat Simosen teesit yrittäjän urapolkua pohtivalle? - Hanki tarpeeksi rahaa. Käytä säästöjä tai lainaa pääomaa, esimerkiksi Finveralta. Homma ei saa tökätä heti alkuunsa siihen pääoman puutteeseen. Toiseksi, nykyisin hyvään ideaan saa kohtuullisen helposti enkelirahoitusta. Eikä kaikkea ei kannata yrittää tehdä itse. On opittava luottamaan toisiin ihmisiin. Otan esimerkiksi kirjanpidon. Jos et itse ole siinä hyvä, anna ammattilaisten hoitaa homma. Voit tehdä firmalle muuta tuottavaa työtä tai saada itsellesi enemmän vapaa-aikaa. Siitä voi jo vähän maksaakin. Näkyvyys on ’must’. Pidä huoli siitä, että ihmiset, firma ja tuotteet ovat näkyvillä ja näkyvät mahdollisimman monessa paikassa. Suomalaisten perisynti on se, että rakennetaan hiton hyvä myymälä tai verkkokauppa, jossa on hyvät tuotteet hyvillä hinnoilla, mutta sitten ei kerrota siitä kenellekään (hymähtää). Jotakin asioita olen tietysti yrittänyt tehdä itse, joita ei olisi kannattanut. Olen myös teettänyt töitä tutuilla vain siksi, että he ovat tuttuja. Jos henkilö ei tee asiaa päätyökseen, sellainen toiminta ei välttämättä kannata. Kaveri- ja sukulaisuussuhteita kannattaa käyttää harkiten. Se voi joskus johtaa siihen, että paras tarjolla oleva vaihtoehto ei tule valituksi ja bisnes voi kärsiä. Jos jokin asia ei tunnu toimivan, ei kannata yrittää lopun ikäänsä hakata päätä seinään. Kes-

kitytään mieluummin tekemään jotain, mikä toimii. Henkilöstöltä ei pitäisi vaatia sellaisia asioita, joita näiltä ei tule ulos luonnostaan kuin pakottamalla. Siksi pitää pelata oman henkilöstön vahvuuksien kautta. Hyvät asiat harvoin tulevat pakottamalla. Simonen jatkaa puhumalla hyvinvoinnista. Hän puhuu siitä, mikä merkitys on terveellisellä ruoalla ja riittävällä unella ja… laadukkaalla kahvilla, erityisesti Arvid Nordquistin kahveilla. Myös elämän ja siinä etenemisen tunteesta. - Elämässä on erilaisia kauniita asioita. Tämä liittyy siihen millaisissa paikoissa pyörii, miltä koti näyttää, millaisia vaatteita käyttää, miltä syömäsi ruoka näyttää ja niin edelleen. Pieni efortti arjessa ei tee kenellekään pahaa. Koska Simosella ei toistaiseksi – ja sattuneista syistä – ole vyöllään massiivista JCI-kokemusta päätän sen sijaan kysyä, minkälaisena hän kamaritoiminnan kokee. - Sellaiset organisaatiot kuin nuorkauppakamari, jossa asioita tehdään tosi hyvällä asenteella, tarjoavat selkeää vastapainoa omille töille. Jos kerää ympärilleen ihmisiä, joilla on hyvä fiilis, muuttaa ympäristö enemmän ihmistä kuin ihminen ympäristöään. Mä en sano, että kaikki tekevät niin tai että jokaisen pitäisi tehdä niin. Mutta niin kannattaa tehdä. Siinäpä vastaus, jota useampikin kamari saattaisi haluta siteerata rekrytoidessaan uusia jäseniä. Se pitää sisällään sen pienen viisauden tai ymmärryksen siemenen, että erilaisia asioita tekevien ihmisten keskinäinen vuorovaikutus on useimmiten rikkaus, muodossa tai toisessa. Ja ajan kuluessa pennit ja markat tunnetusti kasvavat korkoa. Minkälaisia tavoitteita Simonen on asettanut tulevaisuudelle?

- Me ollaan vasta alussa. Vegekaupasta on muodostumassa ketju ja sillä on useampi myymälä. Herrainpukimolle on tulossa kansainvälinen brändi. Inhouse brändi, joka tulee tekemään tyylikkäästä miesten pukeutumisesta erittäin helppoa ja yksinkertaista. Miesten puolen tarjonnalla lähdetään liikkeelle, mutta muutakin voi tulla. Lomailu olisi kiva juttu, samoin opinahjon tehtävien saattaminen kirjoihin ja kansiin. Ainakin nyt yrittäjyys on vienyt mennessään. Jos nämä kaksi tavoitetta saisin toteutettua, olisivat pullat hyvin uunissa. Teksti: Urho Blom

Päät kääntävä ehdokas.

PÄIVI RYTSÄ, LOGOMO

Päivi Rytsä Logomo | Toimitusjohtaja Koulutus: KTM | Ikä: 42 | Perhe: kolme lasta, aviomies Harrastukset: jooga, salitreeni, kävely, lukeminen

Yrittäjästä tapahtuma- ja toimitilatalon vetäjäksi Toimitusjohtaja Päivi Rytsä on työn touhussa vielä juhannuksen jälkeenkin. Tapaamme 2011 toimintansa aloittaneen Logomon eräässä neuvotteluhuoneessa. Rytsän olemus on hillitty ja harkitseva. Hän kysyy haluanko kahvia ja katsoo koko ajan silmiin. Se kertoo tottuneisuudesta ihmisten kanssa työskentelyyn. Tähän saakka olemme keskustelleet vain puhelimessa ja vaihtaneet sähköposteja. Viritettyäni kannettavan kysyn, mistä Rytsän ura on lähtenyt liikkeelle. - Minulla on yrittäjätausta. Perustimme veljeni kanssa yrityksen ollessani 22-vuotias. Aloitimme bisneksen aina nollasta, pyrim-

me kasvattamaan toimintaa ja myymään sen sitten pois. Olen aina ikään kuin lähtenyt alusta ja tehnyt jotain uutta. Asioilla on kuitenkin ollut selkeä suunta, päämäärä, mihin mennään. Kyseessä oli kiinteistöjen kehittäminen ja vuokraustoiminta. Ennen Logomoon tuloaan Rytsä oli perustamassa luoviin aloihin keskittynyttä yrityshautomo Creveä, joka nykyisin operoi Spark Up Turun sateenvarjon alla. Kaksi vuotta Crevessä koulivat ja opettivat ”luovan talouden lainalaisuuksia”, kunnes eräänä päivänä puhelin soi. Rytsä vastasi. Puhelimen toisessa päässä kysyttiin, kiinnostaisiko häntä Logomon toimitusjohtajuus.

- Nykyisessä työssäni aiempi osaamiseni, kiinteistöjen kehittäminen ja luova talous, ovat eduksi. Logomon bisnesmalli on uusi. Tässä on kaksi toimintalinjaa: toimitilojen pitkäaikainen vuokraus ja tapahtumatilatoiminta. Yleensä bisnesparkit omistaa pääomasijoittaja ja tapahtumatilat ovat kunnallisessa omistuksessa. Näin siis ei ole meillä. Olemme osa Hartela-konsernia ja meillä on tulosvelvoitteet. Emme saa mitään vuosittaisia avustuksia. Muita tapahtumataloja ja -tiloja on Helsingissä, Tampereella, Lahdessa, missä vaan. Tapahtumatalot saavat yleensä aina julkista tukea. Emme saa mitään vuosittaisia julkisia avustuksia. Meidän bisneksemme perustuu kumppanuuksiin. Olemme halunneet etsiä ja löytää parhaat osaajat vaikkapa lipunmyyntiin, cateringiin, ravintolapalveluihin, turvallisuuteen, tekniikkaan, managerointiin ja niin edelleen.

JCI-sydän Päivi Rytsän sydän sykkii nuorkauppakamaritoiminnalle, vaikka nykyään hän seuraa sitä pääosin sivusta. Vastuullinen työ asettaa rajoitteensa sille, mikä kalenterin puitteissa on mahdollista. Rytsä on Raisio–Naantalin kamarin kasvatteja ja entinen hallituslainen. - Toimin kamarimme varapuheenjohtajana, kun sain tietää tultuani valituksi Logomon peräsimeen. Pitkän harkinnan jälkeen tein päätöksen olla ryhtymättä puheenjohtajaksi. Tuloksellinen toiminta uudessa tehtävässä edellytti minusta merkittäviä panostuksia, jotka oli haasteellista yhteen sovittaa luottamustehtävän vaateisiin. Ja minulla on perhekin. Haluan tehdä kunnolla ne asiat, joihin sitoudun. Arvostan kamaritoimintaa ja sen suomia verkostoja kovasti, vaikken puheenjohtajuutta ottanutkaan vastaan. Rytsän hillitty olemus järkkyy hetkeksi. Luopumiseen liittyy aina tiettyä haikeutta.

Aurinko huoneessa alkaa paistaa taas, kun siirrymme kevyempiin aiheisiin, nimittäin Logomon toimitusjohtajan arkeen. - Kokouksia on paljon, samaten kumppanitapaamisia. Toiminnan kehittäminen on erittäin tärkeää ja sille pitäisi löytää vieläkin enemmän aikaa. Jos jäisimme liian itsetyytyväisesti lepäämään laakereillemme, kävisi huonosti.

Logomo on maamerkki Toimitusjohtaja on innostunut. Hänestä näkee, ettei kyse ole vain uuden elämän saaneen tehdashallikompleksin pyörittämisestä. Kyse on vaikuttamisesta ja osallistumisesta talousalueen matkailun kehittämiseen laajemminkin sekä luovan talouden ja sen tuomien mahdollisuuksien esiin nostamisesta. - Logomo on yksi Turun ja tämän seudun lippulaivoista, josta kaupungin ja seutukunnan tulisi repiä irti kaikki mahdollinen hyöty. Näin taloudellisesti haastavana aikana me edustamme sitä uutta ja positiivista. Logomo on ’platform’, alusta, jossa mitä moninaisimmat tilaisuudet, tapahtumat, keikat, elämykset ja työpaikat konkretisoituvat. Rytsä siirtyy sujuvasti paikallisesta ulottuvuudesta tarkastelemaan Logomoa osana suomalaista, valtakunnan tason kulttuuri-, tapahtuma- ja viihdeteollisuutta. - Vajaassa neljässä vuodessa olemme lunastaneet paikkamme yhtenä merkittävistä suomalaisista tapahtumataloista. Kansainvälisyys on lähitulevaisuutemme tavoite. Kansainvälisyyttä on täällä jo nyt tapahtumien, kongressien ja messujen muodossa tai täällä jo majaansa pitävien yritysten kautta. Sellaisten, joiden liiketoiminnan pääpaino ei ole Suomessa, vaan vientimarkkinoilla.

- Ensiksikin Byrån ja Konttorin eli pitkäaikaisvuokrauksen puolella suosiostamme kertoo jotakin se, että käyttöasteemme on 99 prosenttia. Oikea suunta on se, että bisnespuistossakin voi olla eri kokoisia, eri alojen yrityksiä. Olemme alusta saakka halunneet erilaisia toimijoita taloon. Yhteisöllisyys ja yritysverkosto, jossa on vakiintuneempia toimijoita, mutta myös kokonaan uusia putiikkeja. Tähän konstellaatioon syntyy uusia, dynaamisia yhdistelmiä, jotka tuottavat lisäarvoa toisilleen, ympärilleen, kaikille. Tavanomaiset bisnespuistot on muodostettu muutaman suuren firman ympärille. Jatkamme tällä kehityspolulla, koska se pakottaa meidätkin parantamaan ja kehittämään omaa toimintaamme.

- Olen tiiminvetäjä, joka kannustaa avoimeen ilmapiiriin ja tiedon jakamiseen. Osaaminen ei asu yhdessä eikä kahdessa ihmisessä. Henkilökuntamme, tiimini, on hyvä esimerkki siitä, miten erilaiset koulutustaustat, työelämäkokemukset, erilaiset kontaktiverkostot ja erilaiset persoonat pelaavat yhteen. Kaikille meille on yhteistä se, että pidämme työstämme, arvostamme toisiamme ja toistemme osaamista, uskallamme pyytää apua ja kysyä tarpeen tulleen neuvoa kollegoilta. Haluan jakaa kiitosta, credittiä, koska siinä on kyse arvostuksen jakamisesta, joka nostaa ihmisiä henkisesti. Se on edellytys paremmille suorituksille. On paljon johtajia, jotka haluavat kaiken kunnian itselleen. Annan valtuuksia ja toimintavapautta. Kyttääminen ja nipottaminen istuvat huonosti allekirjoittaneen pirtaan. Omaan tiimiinsä on voitava luottaa.

Entä tapahtumapuoli? Onko se vain Voice of Finlandia ja kun formaatin viehätys ja tähti joskus himmenevät, jäädään tyhjän päälle.

Hän pysähtyy vaimentaakseen kännykän, kääntää sen ylösalaisin neuvotteluhuoneen pöydälle ja jatkaa.

- Tapahtumapuolella eli tilojen lyhytaikaisella vuokrauksella, esimerkiksi järjestettäessä konsertteja, yritystilaisuuksia tai messuja, päätöksiä tehdään todella nopeasti. Se on dynaaminen ja hektinen bisnes, jonka kenttä on hyvin sirpaleinen. Toisaalta pisimmät varauksemme ulottuvat vuosiin 2020 ja 2025 saakka. Kilpailu ihmisten vapaa-ajasta on haaste, kun tarjolla on niin monia vapaa-ajanviettomahdollisuuksia. Toinen haaste on saada pekat ja liisat jättämään kotisohva ja suuntamaan esimerkiksi meillä järjestettäviin tapahtumiin.

- Pitää kuunnella, olla avoin, vastuuttaa ja kannustaa. Pitää puhua rehellisesti ja suoraan, mutta positiivisessa hengessä. Kaikkea negatiivista ei tarvitse kaivella. Pikkumaisuus ei ole hedelmällistä. Esimerkiksi asiantuntijoiden on minusta tärkeätä saada tehdä omia päätöksiä. Jalokivet syntyvät vain paineessa. Pääsimme muuten tiimin kanssa haastattelun alussa mainitsemiini tulostavoitteisiin. Vietimme viikon Lontoossa. Etsimme ideoita, näimme vähän mitä maailmalla tapahtuu, nostatimme henkeä ja valmistauduimme edessä olevaan.

Kiitoksen jakaja

Mielessäni pyörii, onko pitkän taipaleen kulkenut Päivi kovasti erilainen johtaja kuin se Päivi, joka velimiehen kanssa aikanaan aloitti yrittäjätaipaleen.

Miten toimitilabisnes sitten muuttuu ja mihin Rytsä näkee muutoksen johtavan?

Palaamme mutkan kautta kamariasioihin. Koska JCI on johtamisorganisaatio haluan kuulla, miten Rytsä näkee itsensä johtajana.

- Aika muuttaa ihmistä ja toivottavasti jalostaakin. Yrittäjätaustasta johtuen olin tottunut tekemään hyvin paljon itse. Olen oppinut delegoimaan. Samalla olen oppinut luottamaan. Näin jälkikäteen voin sanoa, että se kannattaa. Niin oman itsen, tiimin kuin firmankin kannalta. Sitähän varten Logomokin on olemassa, että naapuriovilta voi käydä kysymässä muista firmoista apua. Rytsä hymyilee. Ei välttämättä suoranaisesti minulle, vaan sille, mitä äsken sanoi. Minäkin hymyilen, koska ymmärrän mitä hän tarkoittaa. Kaikista asioista irti päästäminen ja sen ääneen sanominen tuntuu vapauttavalta ja mieltä nostattavalta. Yhden ihmisen on mahdotonta kontrolloida tai hallita kaikkea. Kun oppii päästämään irti, antaa itselleen mahdollisuuden kehittyä, mutta antaa ja luo tilaa myös kanssaihmisten kehitykselle. En malta olla kysymättä Rytsältä naisjohtajuudesta. Aiheesta on parin viime vuoden ajan keskusteltu laajalti eri medioissakin. Merkitseekö teema Rytsälle jotain, vai onko johtaminen vain johtamista? Toimitusjohtajan vastaus tulee nopeasti. - Mä aavistuksen vierastan sellaisia statementteja, että naisjoukko sitä tai tätä. Henkilökohtaisesti en ole suuremmin kohdannut urallani ongelmia. Joissakin asioissa naiseudesta on hyötyä. Naisten pitäisi olla rohkeampia ja rohkeammin hakeutua erilaisiin tehtäviin. Miehet luottavat keskimäärin enemmän itseensä, vaikkeivät tietäisikään asioista kaikkea. Ja ollakseni rehellinen, se ei aina olekaan keskeistä. Ei ehkä joka asiassa kannata yrittää olla kiltti, kympin tyttö. Pitää mennä ja tehdä, antaa palaa. Sitten on paljon sattumaa ja niiden summaa, miten kukakin sijoittuu mihinkin. Myös lähipiirin ja yhteiskunnan tulisi olla kannustava. Se että organisaatiossa on miehiä ja naisia, tuo kaikkeen toimintaan dynamiikkaa ja moni-

puolistaa päätöksenteon taustalla olevia näkökulmia. Se monipuolisuus johtaa useasti parempiin päätöksiin. Vastakkainasettelua ei siis ole, vaan erilaiset ihmiset ja persoonat täydentävät toisiaan ja osaamistaan. Koska tapaamiseen varattu aika uhkaa päättyä, haluan kuulla Rytsältä kamaritoiminnan tarjoamista mahdollisuuksista. - Kamarissa on aivan älyttömät verkostot ja niitä kannattaa hyödyntää. On sanottava ääneen mitä aikoo tai mitä on suunnitelmissa. Jos miettii vaikka työnhakua, harvoin ketään tullaan kotoa hakemaan. Verkostoissa pitää olla aktiivisesti mukana. Kamaritoiminta on muun ohella hyvää johtamiskoulua, kun ottaa vaikka projektin vetääkseen. Hallitustyöskentely on tekemisen lisäksi paikka nähdä ja päästä vaikuttamaan kamarin kehitykseen. Tulevaisuus onkin metka juttu. Monien mahdollisuuksien joukosta, oman toiminnan ja sattumien kautta joku lukuisista vaihtoehdoista aina toteutuu. Minne Rytsän polku johtaa? Tai pikemmin, mihin hän toivoo sen johtavan. - Tavoitteita pitää olla. Ja uusia asettaa jatkuvasti. Tavoitteiden saavuttaminen vie aikaa. Ilman tätä dynamiikkaa olisi todella tylsää. Ainakin minulla olisi. Juuri nyt mun mielessä on vapaa-aika kesämökillä. Haluan puuhata ja rentoutua perheen kanssa. Perhe ja ystävät ovat äärimmäisen tärkeitä. Elämä ei saa olla pelkkää työtä. Teksti: Urho Blom

JARI MARTINMÄKI, SKANSKA

Jari Martinmäki Skanska Kodit | Hankekehitysjohtaja Koulutus: diplomi-insinööri, Oulun yliopisto | Ikä: 43 Perhe: naimisissa | Harrastukset: metsästys, kalastus, kuntoliikunta

Sattuman kaupalla unelmakotien toteuttajaksi

Juhannus on taakse jäänyttä elämää. Föri lipuu hiljalleen Aurajoen lännestä itään. Föripysäkin välittömässä läheisyydessä, osoitteessa Itäinen rantakatu 60 sijaitsee myös rakennusliike Skanskan Varsinais-Suomen päätoimipiste. Samassa liikekiinteistössä majaansa pitävät myös Valintatalo ja monelle turkulaisellekin vuosien mittaan tutuksi tullut Ravintola Laituri.

toimistossa. Tekijän tuntee kädenpuristuksesta, sanotaan. Haastattelu on järjestynyt pika-aikataululla emmekä siksi tuhlaa liiaksi aikaa tyhjänpäiväisyyksiin.

Skanska Kotien hankekehitysjohtaja Jari Martinmäki istuu tuolillaan ja käy läpi papereitaan. Minut huomatessaan hän nousee nopeasti ylös, tervehtii ja kysyy, haluanko kahvia. Martinmäestä aistii hänen viettäneen aikaa työmailla ja suunnittelupöydän ääressä

- Vähän sattuman kautta olen näihin hommiin ajautunut, vaikka koulutusta vastaavissa töissä toki olen. Opinnot suoritin Oulun yliopistossa. Siihen aikaan, 1990-luvun lopulla rakennusalan lama alkoi viimein hellittää. Koko Suomi oli aikaisemmin vajonnut suo-

Kysyn Oulussa oppinsa saaneelta insinöörismieheltä, miten hän on päätynyt alalle ja kaiken kukkuraksi Turkuun.

hon (lama), mutta kun nostokoneet alkavat työmaille taas nousta ja autot liikkua, on se monesti merkki pahimman taittumisesta. Diplomityöpaikkaa en ottanut opiskelupaikkakunnalla vastaan, koska vakituista työtä ei luvattu. Sain professoriltani muutaman puhelinnumeron Helsinkiin ja Turkuun. Ensimmäinen vastannut oli Skanska, jonka kanssa heti sovittiin haastattelu, tein lopputyön täällä ja sillä reissulla olen. Siksi siis täällä (hymyilee). Jälkeenpäin ajatellen uralla olisi saattanut olla muitakin mahdollisuuksia, mutta minusta Turussa ja Varsinais-Suomessa elämisen laatu on parempi. Koko urani olen siis ollut Skanskan palveluksessa.

Ennen hankekehitysjohtajana toimimistaan Martinmäki ehti olla monissa eri tehtävissä, kunnes johtajan pesti oli tosiasia. - Viimeiset viitisen vuotta, 2010 lähtien olen toiminut omaperustaisen eli gryndauspuolen hankkeista vastaamassa pääasiassa Turun ja Porin alueella. Olen aiemmin tehnyt töitä myös toimitilarakentamishankkeissa kuten kauppakeskuksissa, logistiikkakiinteistöissä ja toimistoissa. Alku oli laatu-, ympäristö ja työturvallisuusasioiden parissa diplomityöaiheeseen liittyen. Skanskaan työnantajana olen ollut kokolailla tyytyväinen, vaikka pitkän tien aikana on ollut ja tulee jatkossakin olemaan pienempiä ja suurempia ylä- ja alamäkiä. Kaikesta on selvitty ja me ollaan yhtiönä pärjätty. Skanska ei ole mikään kahden miehen urakointiyritys. Yhtiö perustettiin Etelä-Ruotsissa 1887 ja se keskittyi betonituotteisiin. Vuosikymmenessä yrityksen operaatiot olivat laajentuneet kansainvälisiksi ja 1950-luvulle tultaessa oli palvelutarjoama laajentunut. Tukholman pörssiin 1965 listautunut yritys oli levittäytynyt Etelä-Amerikkaan, Afrikkaan ja Aasiaan. Skånska Cementtg-

juteriet-nimi vaihtui Skanskaan 1984. Uusi nimi oli jo ehtinyt vakiintua kansainvälisessä käytössä. Nykymuotonsa moderni Skanska sai 1990-luvulla laajeten globaaliksi toimijaksi markkinoinaan Yhdysvallat ja valikoidut alueet Euroopassa. Suomessa toiminta aloitettiin 1994 samaan aikaan kun ex-pääministeri Esko Ahon keskustahallitus valmistautui viemään Suomen osaksi Euroopan yhteisöjä ja EMU:a. Tosiasiassa ruotsalaisyhtiö oli perustanut Suomeen ensimmäisen haarakonttorinsa maan itsenäistyttyä 1917. Tuolloin, viime vuosisadan alussa, bisneksen pääpaino oli modernissa infran rakentamisessa. Jos Skanskaa tarkastelee lukujen valossa, oli konsernin liikevaihto Suomen osalta vuonna 2014 835 miljoonaa euroa ja sen palveluksessa työskenteli vajaa 2 200 ihmistä, joiden avulla yhtiö on onnistunut vakiinnuttamaan asemansa yhtenä merkittävimmistä rakennus- ja projektikehityspalveluja tarjoavista yrityksistä. Kovia lukuja, tuumin. Tarkasteltaessa hieman lähemmin, minkälaista rakennettua ympäristöä Skanska on osaltaan synnyttämässä, löytyvät listalta asunnot, logistiikkatilat, palveluasuminen ja terveydenhuollon tilat, siltoja, teitä, tunneleita, toimistoja, tutkimus- ja laboratoriorakennuksia, vapaa-ajan rakennuksia ja kauppoja. Entäpä Martinmäen työarki, miten se sujuu? - Sanoisin karkeasti, että puolet ajastani menee oman pulpetin ääressä, loput olen liikkeessä. Lisäksi keskimäärin parina päivänä kuukaudessa on erilaista koulutusta, itsensä kehittämistä. Esimerkiksi olen aikanani suorittanut LKV-tutkinnon, mutta siitä on nyt aikaa useampi vuosi. Tältä osin olen parhaillaan päivittämässä tietojani täydennyskoulutuksessa. Lisäksi on tarkoitus lähteä työporukalla River’s Downiin englanninkielen kielikoulutukseen. Martinmäestä huokuu järjestelmällisyys. Ma-

pit ovat järjestyksessä eikä pöydillä pyöri ylimääräisiä papereita, kuten toimistoissa usein. - Olen pitkälle pyrkinyt siihen, että työtehtävistä pitäisi pystyä suoriutumaan työajan puitteissa. Viikonloppuja tai iltoja en kovasti välittäisi pelkkään työhön käyttää. Minulle sopii parhaiten työn ja vapaa-ajan selkeä erottaminen. Se on malli josta pidän. Jos minulla olisi toimisto olohuoneen nurkassa… noh, se ei välttämättä olisi työskentelypiste minun makuuni. Harva veronmaksaja tai kansalainen tietää, että rakennettu ympäristömme on yksi keskeinen tekijä hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn perustaa tarkemmin läpivalaistaessa. Sen osuus ”kansallisvarallisuudesta on karkeasti 70 prosenttia (565 miljardia euroa) ja tarjoaa töitä joka viidennelle Suomen työllisistä. Elokuun puolivälissä alan keskusjärjestö, Rakennusteollisuus ry, antoi suhdannekatsauksensa, jossa se totesi seuraavaa: ”Talonrakentamisen aloitusten kasvu alkuvuonna ja rakennusyritysten tilauskannan vähittäinen elpyminen enteilevät kuitenkin loivaa myönteistä käännettä ensi vuodeksi (2016)”. Martinmäellä on selkeä käsitys siitä, missä kohdin Skanska seisoo suomalaisen rakennusteollisuuden eturivissä. Ensiksikin, Skanska on eräs maailman suurimpia rakennusalan yrityksiä. Suomi on yksi selkeitä ”kotimarkkinoitamme”. Olemme mukana asuntoprojektikehityksessä, talon- ja infrastruktuurirakentamisessa, jonka painopisteinä ovat kasvukeskukset. Meillä on operaatioita eli hankkeita Helsingistä Rovaniemelle. Liikevoitto Suomessa verojen jälkeen oli 35 miljoonaa euroa. Mitä tulee Turkuun ja Varsinais-Suomeen, myy yksikkömme noin 100 asuntoa vuodessa, joka on noin 10 prosenttia Skanskan suomen myynnistä. Asunto eli koti on suomalaiselle ”kansalaisomaisuutta”, johon liittyy paljon haaveita ja tunteita, se ei ole pelkkä rakennus. Uusi asunto on lähes 36

aina hyvä myös sijoituskohteena. Odotettavissa ei ole remonttihuolia, asunto on helppo vuokrata ja vuokratuotto on suhteellisen vakaata. Miten Martinmäki on havainnoinut viime vuosien muutosta, rakennusalan tilannetta finanssikriisin jälkeen, jatkuvasti tihenevässä säädösviidakossa? Martinmäki nostaa lasejaan ja hieraisee kevyesti silmiään, kunnes keskittää huomionsa takaisin haastattelijaan. - Rakentamisessa ei ole tapahtunut mahdottoman suurta innovointia alalle tultuani. Betonia valetaan ja ruuveja ruuvataan, ja edelleen tehdään hyvin paljon käsityötä ja työt ovat projektiluonteisia suunnittelussa ja tekemisessä. Se on sanottava, että nähtävissä on ollut selkeä pyrkimys tuotteistamiseen ja standardisoimiseen, suunnittelu tehdään mallintamalla ja sen menetelmät ovat kehittyneet, ja ovat jo hyödynnettävissä monella tapaa. Monesti viranomaiset eri paikkakunnilla tulkitsevat säädöksiä eri tavoin. Kunnissa on kaavat, tietysti. Joskus hyvät ideat jauhetaan pieneksi byrokratian rattaissa. Työturvallisuus on toinen selkeästi korostunut trendi, joka minun aikanani on tullut voimakkaasti esiin. Aloittaessani tapaturmataajuudet olivat noin 100 tapaturmaa miljoonaa työtuntia kohden. Nyt sama luku on tippunut alle kymmeneen turmaan per miljoona työtuntia. Tähän Skanska ja koko ala ovat panostaneet voimakkaasti ja asiaan suhtaudutaan vakavasti. Ylipäänsä rakennusteollisuuden näkemys omasta itsestään ja yhteiskunnallisesta merkityksestään on ajan saatossa jalostunut, kun on ryhdytty tarkastelemaan tekijöitä, kuten eettisyys, työturvallisuus, ympäristöasiat ja asuntojen virheettömyys. Toki kannattavuus on elinehto. Mutta se ei ole kaikki. Me kehitämme asuin- ja kaupunkiympäristöjä kestävästi. Martinmäki siirtyy pohtimaan asuntojen hintakehitystä ja kaavoitusta. Ensimmäisen hän kertoo olleen paitsi kohtuullisen nousujoh-

teista, myös rivakkaa ja jälkimmäisen tarvitsevan normitalkoita. - Tähän liittyvät myös verotukselliset näkökohdat, esimerkiksi arvonlisävero. Harvempi asunnon ostaja tiedostaa, että lähes puolet asunnon hinnasta koostuu veroista tai veroluonteisista maksuista. Jos katsoo taaksepäin, kun joku myi vaikkapa vanhan rintamamiestalonsa, sai tyypillisesti hankittua uuden kerrostalokolmion keskustan tuntumasta. Nykypäivänä tämä ei enää ole itsestään selvää. Toisaalta hallitusohjelmassa on kaavoitukseen liittyviä linjauksia ja kuntien harkintavalta kaavoituksessa on lisääntymässä. Tulevaisuutta ajatellen nämä ovat hyviä asioita. Se että kaavoitus- ja rakennuslupamenettelyjä pystytään virtaviivaistamaan, tekee työstä sujuvampaa. Kerron hänelle ennen yliopistoon pääsyä työskennelleeni vuoden rakennuksilla. Mieleen muistuu oman työmaani mestari Kaarinan Mattelmäessä. Haluankin kuulla, miten Martinmäki näkee itsensä johtajana ja esimiehenä. - Mulla on muutamia asioita, jotka tulee mieleen. Ensiksikin, haluan tuntea ihmiset, joiden kanssa työskentelen ja tietää mitä he tekevät. Minulle on vieras tilanne, etten tietäisi mitä alaiseni tekevät. Ja haluan vilpittömästi itsekin osata näitä asioita. Toiseksi, pyrin varmistamaan, että kaikki ymmärtävät tavoitteen ja sen, miten tavoitteeseen päästään. Tavoitteet saa olla vaativia, mutta inhimillisyyttä pitää olla seassa. Koska ihmisiä tässä kaikki ollaan (hymyilee). Ja itse toteutukseen haluan sitten antaa vapautta. Kolmanneksi, hyvä esimies on sellainen, jolle voi kertoa totuuden. Päätöksentekokyvyn ja päätöksistä vastuunottamisen nostaisin samaten listalle. Ja joustavuuden. Johtaja on aina tarpeen tullen käytettävissä ja auttamassa. Hän ei seisota asioita omalla pöydällään ja osoittaa kiitoksen sinne minne se kuuluu.

Entäpä aika? Mihin suuntaan se on muovannut Martinmäen näkemyksiä johtamisesta? - Kokemuksen kautta huomaa, että asiat ovat todellisia. Erityisesti ihmiset, jotka asioita tekevät. Paljon olen itsekin joutunut opiskelemaan vaikkapa palautteen antamista, niin myönteisen kuin kielteisen. Olen harjoittanut esiintymistaitoja ja pyrkinyt jalostamaan kykyä puhua vaikeistakin asioista. Ajattelen niin, että tämä on työtä ja jatkuvaa oppimista. Minusta se lähtee myös siitä, että tuntee itsensä ja on sinut itsensä kanssa. Ja työn, vapaa-ajan ja harrastusten välissä on oma osansa. Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Rakennusalakaan ei ole se vähiten kilpailtu. Mitä tahtoisit sanoa heille, joiden polku on vasta ensimmäisellä etapilla? - Sanoisin, että opettele tuntemaan työympäristösi ihmisiä ja itseäsi teknisten asioiden lisäksi. Hanki myös palautetta omasta johtamisestasi. Kun saamme palautetta ympäriltämme ja tunnemme tekijät toimintaympäristössä, pystymme toimimaan paremmassa vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa. Rohkeasti on tartuttava haasteisiin ja poistuttava omalta mukavuusalueelta. Kun vaikeat ajat tai tilanteet koittavat ja tarvitaan ratkaisuja, ja monesti on epätäydellinenkin, mutta rohkeasti ja ajoissa tehty päätös parempi kuin täydellinen, myöhässä tehty päätös.

Tulevaisuus. Mitä tavoitteita sinulla on loppuvuodelle tai lähivuosiksi? - Kaikkea ei todellakaan ole saavutettu. Juuri nyt kaipaan itsekin uusia haasteita siviilipuolella, mahdollisesti uutta harrastusta! Teksti: Urho Blom

JARNO RANTALA, PUUSTELLI

Jarno Rantala Puustelli (Turku, Raisio) | Toimitusjohtaja, omistaja Koulutus: insinööri | Ikä: 47 | Perhe: upea vaimo, 3 poikaa Harrastukset: sauvakävely, musiikki, kulttuuri ja penkkiurheilu

Kodin unelmia ja toimistohommia Koko kesän yksi suurimmista tapahtumista, Ruisrock, on takana. Parkkeeraan auton Puutarhakatu 19:sta eteen ja astun Puustellin Turun myymälään. Vastaan tuleva viileä ilmavirta tuntuu miellyttävältä auringon paahteen, tunkkaisen auton ja kuuman asfaltin vastapainoksi. Liiketila on moderni ja siisti. Erityyppisiä keittiöratkaisuja iäkkäämmälle pariskunnalle esittelevä myyjä neuvoo minut alakertaan. Paikka on tuttu. Viime syksyn ja kuluneen kevään aikana kamarin hallitus on kokoustanut Puustellin tiloissa. Rappujen alapäässä odottaa yrittäjä Jarno Rantala, joka viittoo peremmälle. Hän kertoo palanneensa ”katsastamaan tiluksia ja hoitamaan juoksevia asioita”. Kesästä pitää kuulemma yrittää nauttia.

Rantalan olemus on positiivisella tavalla poikamainen. Ulkopuolisen silmiin tanakkavartinen yrittäjä saattaa vaikuttaa vakavalta, mutta katsomalla miestä silmiin, näkee niissä iloisuutta, välittömyyttä ja pienen naurun kipinän. Sellainen on tarttuvaa. Lisäksi kasvoja koristaa pieni hymyn kare, joka tasaisin väliajoin pyyhkii suun yli. Varsinkin silloin, kun Rantala intoutuu tarinoimaan. Istuudumme, vaihdamme kuulumisia ja täytämme kahvikupit. Yrittäjä Rantala on perehtynyt kysymyksiin ja haastattelu saa lentävän lähdön. - Mä olen koulutukseltani insinööri, Kotkasta. Valmistuin 1991, josta menin suoraan

armeijaan. Puustelliin tulin 1993 myyjäksi. Ylenin kenttämyyntipäälliköksi ja siitä myymäläpäälliköksi. Syksyllä tulee 22 vuotta tätä uraa täyteen, joista viimeiset 9 olen toiminut Puustelli-yrittäjänä. Toinen tarjolla ollut polku olisi vienyt Puu- ja vaneriyhtymään, jossa olin ehtinyt työskennellä neljä kesää ennen Puustellia. Valitsin Puustellin – tai Puustelli valitsi minut. Kuulostaa suoraviivaiselta. Kaiketi Rantala sentään myöntää, että kovan työn lisäksi onneakin on ollut matkassa. - On ollut sekä että. Onnea ja epäonnea. Yrittäjäaikani on ollut onnekas ja se on kunnia-asiakin se yrittäjyys. Aikoinaan entinen Puustelli-yrittäjä kutsui minut kerran eräälle korjaamolle. Ihmettelin miksi kutsuu. Paikalle päästyäni sain kuulla, että ”Sinä ryhdyt yrittäjäksi”. Arvostin tätä kovasti. Oli viikonloppu aikaa pohtia ja päättää haluanko nousta junaan vai en.

En ehdi edes esittämään uutta kysymystä, kun Rantala jo jatkaa. - Kato, kaikki lähtee siitä, että välittää ja on vastuussa henkilökunnastaan. Olemme myyntiorganisaatio. Emme valmista mitään. Minä annan suuntaviivat, luon uskon, kehitän osaamista ja koulutan myyjät. Kaiken pitää tulla samassa paketissa. Jos myyjät ovat tyytyväisiä, ovat asiakkaatkin. Myyjällä on hurja vaikutusvalta. Myyntiprosessin on oltava kunnossa. Työntekijä, se myyjä, on siinä myyntitilanteessa se pomo, kun viedään kauppa maaliin. Vastuullani on myös verkosto. Eli luon myyjille markkinointiverkostoa. Lisäksi teemme myyjien kanssa yhdessä kauppaa. Se on kumppanuutta. Olen erittäin tavoiteorientoitunut. Päämiehemme Puustelli, tarkemmin Harjavalta-konserni, on asettanut kovat tavoitteet. Kyllä tämä homma lähtee sitä, että niihin asetettuihin

tavoitteisin päästään. Ja asiakkaista on pidettävä huolta. Samaten ihmisistä. Jokainen heistä voi jonakin päivänä olla asiakkaasi. Me emme myy pelkkää keittiötä. Me myymme konseptin, joka toteuttaa jonkun unelman. Rantalasta huokuu, että hän on Puustelli-mies henkeen ja vereen. Entäpä IKEA-huonekalujen, keittiö- ja sisustuskonseptien maailmassa, missä Rantala ja Puustelli seisovat unelmien markkinoilla, kuten hän itse sanoo? Yleensä asioita huumorin kautta tulkitseva Rantala suoristuu. Nyt liikutaan herkällä maaperällä. Sitä voi kutsua omanarvontunnoksi. - Olemme perinteikäs toimija. Johtotähtinä ovat pitkäaikainen käsityötaito ja kokemus. Olemme ainoa suurtoimittaja Suomessa, joka tekee puuovetkin itse. Puustellilla on tätä varten oma tehdas. Maassa ei ole, jos puutuotteista puhutaan, yhtäkään vastaavaa toimijaa. Puustelli on operoinut kohta jo vuosisadan, 95 vuotta. Moniko voi sanoa samaa? Perinne ja osaaminen on firmaan kiveen hakattu. Sotakorvausten aikaan, vuosina 1947–1952, Puustelli valmisti ikkunoita ja ovia. Kun Venäjälle maksettiin korvauksia, maalattiin viimeiset oven ja ikkunan karmit juna-asemalla. Keittiöt ja keittiökalusteet tulivat yhtiön valikoimaan 1970-luvulla ja segmentti alkoi vallata markkinoita. Olemme vuodesta 1985 lähtien olleet markkinajohtaja. Joka viides keittiö Suomessa, uudisrakennuksissa kaikkein eniten, on Puustellin toimittama. Tarjoamme aina räätälöidyn, yksilöllisen ja mittojen mukaan toimitetun keittiön. Asiansa osaavan ja historiansa tuntevan miehen vastaus. Kerron Rantalalle jääneeni miettimään, miten esimerkiksi life style- ja sisustusblogit, digitaalisuuden tuomat mahdollisuudet ylipäänsä, heijastuvat Puustelliin?

- Sähköisyys ja digitaalisuus on kovia juttuja. Meillä se konkretisoituu tietokoneisiin, erityisesti 3D-mallinnusohjelmistoihin. Nykyisin pystytään synnyttämään mittojen mukaiset kuvat ja asiakas näkee välittömästi pienoiskoossa, pitkälti oikein värein, millainen keittiö hänelle muodostuu. Myös se vaikuttaa, että asiakkaat ovat selkeästi netin tai tv- ja sisustusohjelmien vuoksi valveutuneempia. Keittiöiden uusiminen on muodikasta. Ja informaatiota saa joka tuutista. Avo- ja saarekekeittiöt ovat tätä päivää. Keittiö on kodin sydän, jossa ei enää tehdä pelkästään ainoastaan ruokaa, vaan lapset laativat läksyjään, lukevat, perheet harrastavat ja viettävät aikaa yhdessä. Keittiöistä tehdään ”perhekeskuksia”, se on muuttunut! Me olemme yhteisen tilan toteuttajia. Perheet ovat entistä harvemmin yhtä aikaa paikalla. Se asettaa keittiölle erilaisia vaatimuksia ja haasteita, vaikkei äkkiseltään siltä tuntuisi. Jotkut perheet haluavat tehdä ruokaa kotona, toiset eivät yhtään. Keittiön pitää olla edustavan näköinen, jolloin myyjällä on oltava hoks’nokkaa ja ymmärrystä asiakkaan tarpeille. Tarjontaa on paljon ja se on erilaista. Paras osaamisemme on ”räätälöinnissä” avaimet käteen -periaatteella. Koska keittiömme on pitkäaikaissijoitus, on tuotteen ja palvelun on oltava hyviä. Suunnittelussa pitää kuunnella asiakasta, mitä toiveita tällä on mielessä: mistä ei nykyisessä keittiössä pidä, mikä nykyisessä keittiössä on hyvää, mitkä ovat perheen tottumukset ja onko odotettavissa vaikkapa perheenlisäystä seuraavan viiden vuoden sisällä. Tässä vastataan myös niihin tulevaisuuden tarpeisiin. Olet aika yksin, jos haet varastosta kasan paloja ja rupeat touhuamaan. Rantala kääntyy vastatakseen neuvotteluhuoneeseen tulleen myyjän kysymykseen. En erota mitä, mutta ylhäällä asiakas on kysynyt jotain niin spesifiä, että vastausta pitää etsiä kissojen ja koirien kanssa. Rantala

kuitenkin tietää tuotteensa, antaa vastauksen ja olemme taas kahden. - Tä ei lopu tähän, koska näitä ulottuvuuksia on muitakin. Meillä on 30 vuoden täystakuu kaikille mekanismeille ja saranoille – niille toimiville osille. Muita päämiehellemme äärimmäisen tärkeitä tekijöitä ovat kierrätettävyys, energiatehokkuus, hiilijalanjälki ja päästöttömyys. Saimme juuri ns. päästötodistuksen eli ISO-sertifikaatin. Vastuullisuus on ykkösasia, koko toiminnan kärki. Tämä on omistajamme tahtotila. Kaikki pakkaukset, sidonnat, kierrätysmuovit ovat nykyisin hävitettäviä. Ja kaikki materiaali, joka muuten hukattaisiin, saadaan uusiokäyttöön. Kaikki tiivistyy meidän Miinus-mallistoon, jossa on vähemmän kaikkea: päästöjä, hiilijalanjälkeä, pakkaus- ja runkomateriaalia. Ne ympäristöystävällisyys ja vastuullisuus on todella huomioitu. Keittiö on luonnollisesti aavistuksen tyyriimpi, mutta valistuneet asiakkaat ovat valmiita maksamaan siitä hieman enemmän. Bisneksen lisäksi haluan tietää mitä Rantala ajattelee itsestään myyntiorganisaation ruoskijana. Vastaaja sivelee suupieliään, ottaa silmälasit silmiltään, kiillottaa sankoja ja linssejä. Toimitusta ei kestä kauaa, mutta se tarjoaa yrittäjälle mahdollisuuden kaivella arkistoaan. - Olen aika kova innostaja ja innostuja myöskin. Innostun aina siitä, että minun kauttani joku on oppinut jotain tai tehnyt teon, josta on tyytyväinen ja saanut välitettyä asiakkaan edelleen siten, että kauppa on syntynyt. Kun näen myyjän onnistuvan ja tyytyväisen asiakkaan, se tekee minut onnelliseksi. Olen aiemmin ollut huono kuuntelemaan. Tiedostan asian itse. Tässä suhteessa on tapahtunut kehitystä. Toisten kuuntelu on erittäin tärkeää.

Mitä ominaisuuksia yrittäjä-Rantala itse arvostaa ja onko veden virtaaminen Aurajoessa keittiökaupan ohella tehnyt hänen viinistään täyteläisempää? - Arvostan analyyttisyyttä, asioiden läpi miettimistä ja kuuntelemista. Operointi- ja reagointikyky ovat nekin tärkeitä. Mutta tässäkin painotan kuuntelua. Jos et kuuntele mitä toisella tai toisilla on asiaa, törmäät seinään. Olen päässyt irti (huokaa vapautuneesti) vanhakantaisesta patruunamaisuudesta, autoritaarisuudesta. Ja olen ollut itse herkkä palautteelle. Nyt olen positiivisessa mielessä takaisin kehityspolulla. Kaikesta voidaan keskustella ja tänä päivänä muutkin voidaan huomioida, vaikka viime kädessä olenkin kaikesta vastuussa. Olen sittemmin vakuuttunut, että pidemmän päälle yhteisten asioiden ja tulevaisuuden yhdessä pohtiminen on se oikea – ainoa – tie. Ilot ja murheet, kuten pitääkin, jaetaan muiden kanssa. Aikaisemmin olen pitänyt asiat pitkälti itselläni. Entistä enemmän pitää toisia auttaa ja jakaa asioita. Kulttuuri on muuttunut ja kokemusta on karttunut 47-ikävuoteen mennessä. Olen meidän pumpussa ”nestori”. Muuten organisaatio on kohtuullisen nuori. Uudella sukupolvella on terävää ja painavaa sanottavaa. Nämä näkemykset on otettava huomioon ja mietittävä organisaation kannalta mikä on oikeasti parasta. Vanhat ”mututuntumat ja muut” on unohdettava. Nyökkään hyväksyvästi. Ei voi kuin ihailla Rantalan suorasukaisuutta omista vajavaisuuksistaan. Ja kehuja, joita hän antaa nuoremmille polville ja näiden näkemyksille. Mutta ei kaikki viisaus nuorissakaan asu, joten saako nestorilta neuvoja? - Kyseenalaista ja uskalla tarkastella omaa toimintaasi kriittisesti hetki hetkeltä. Seiso päätöksiesi takana, mutta samalla vaihda

ajatuksia ja näkemyksiä ihmisten kanssa, joihin luotat. Tarkastele asioita hetken rauhassa – kiihkottomasti – ja makustele vaihtoehtoja. Yhä useammin on varauduttava ja pystyttävä vastaaman ”mitä jos”-kysymykseen eli on oltava työkalupakissa vaihtoehdot ”B” ja ”C”. Tee toisille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän. Ja kanna kaikista näistä henkilökohtainen vastuu. Tietenkään kaikkea ei voi suunnitella etukäteen eikä pidäkään. Rantala pistää silmään suurempaa vaihdetta, kiihdyttää. Olen yllättynyt, miten niin voimakkaasti myynti- ja kaupantekohenkinen Rantala vaihtaa niin vaivattomasti liike- ja työelämän pohdinnan henkisen kasvun teemoihin. Mutta tekee sen maanläheisesti. - Liiallinen jännittäminen aiheuttaa stressiä. Jos lähdet ennakkoon päättämään kaikesta, asiat kasaantuvat. Löysää hirttä on itselleen turhaa rakentaa. Elämä tuo tullessaan monia asioita. Käsitellään ne yhdessä, ne järjestyvät kyllä. Tämä on elämänkatsomusasia. Henkinen tasapaino ei saa järkkyä vastakohdista. Usko ja luota itseesi, tunnista heikkoutesi ja työstä niitä. Epäonnistuminen on sallittava. Muuten ei ikinä opita mitään. Näin syntyy voimavaroja käsitellä asioita epämukavuusalueella. Epäonnistumisten käsitteleminen ja niiden voittaminen tuo tyydytystä, erityisesti silloin, kun asioista opitaan. Eli virheitä ei toisteta.

Mitä Rantala haluaa tulevalta? - Talous ja kannattavuus ovat meille tärkeitä. Näiden palauttaminen hyvien vuosien tasolle on kriittistä. Isompi asia on kuitenkin tämä: tehdään asioita, joista aidosti itse pidämme ja nautimme, mikä tuottaa mielihyvää ja tyydytystä. Ne tuovat kokonaistasapainoa kaikelle toiminnalle. Henkilökohtaisesti olen tehnyt täydellisen muutoksen

ja se on ollut minulle parasta, itsensä kanssa sinuiksi pääseminen. Haastattelu on päätöksessä. Puustellin neuvotteluhuoneeseen jää uusia ohjeita kuulemaan saapuneen myyjän lisäksi istumaan tyytyväisen, vähän onnellisenkin oloinen mies. Teksti: Urho Blom

Mit채 taianomaisinta kahvia vuodelle 2016.

Uskallatko maistaa?

MIKKO ESKELINEN, TOK

Mikko Eskelinen Turun Seudun Osuuskauppa | Toimialajohtaja, matkailu- ja ravitsemiskauppa, liikennemyymälät ja polttonestekauppa | Perhe: avoliitossa Koulutus: restonomi, eMBA | Ikä: 39 | Harrastukset: matkailu, laskettelu, golf, kuntosali

Self made man Elettiin herran vuotta 1901. Suomi ja Turku olivat täysin erilaisia kuin tänään. Mukulakivien peittämät kadut, joita tapaa pääasiassa vain jokivarren Tuomiokirkon puoleisessa päässä peittivät katuja. Saariston kalastajat saapuivat jokivarteen myymään tuotteitaan. Tuolloin alkunsa sai Vähäväkisten Osuusliike, joka myöhemmin ottaisi nimen Turun Osuuskauppa. Liikkeen perustamisen taustalla oli joukko edistysmielisiä turkulaisia. Ajatus oli yksinkertainen. Toiminnallaan ”vähäväkiset” halusivat varmistaa osuusliikkeen jäsenien tavaroiden ja palveluiden saannin. Tänä päivänä jäsenet tunnetaan paremmin asiakasomistajina eli henkilö on samanaikaisesti sekä asiakas että omistaja.

Koska osuuskunnan päätöksenteko saatiin aikanaan sen omien jäsenten käsiin, oli osuuskunnan tekemää tulostakin mahdollista käyttää oman liikkeen ja sen asiakkaiden parhaaksi. Nykyisin TOK:n eli Turun Osuuskaupan toiminta ulottuu päivittäiskaupan lisäksi hotelli-, ravintola- ja polttonestekauppaan sekä tavaratalokauppaan, joitakin mainitakseni. Osuuskauppojen omistama Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta puolestaan tunnetaan kirjaimista SOK. Radisson Blu Marina Palace-hotellin aulassa istuu tummaan bleiseriin ja vaaleaan t-paitaan pukeutunut mies. Tossut jalassa kielivät paitsi kesäkauden käynnistämisestä,

myös tietystä pyrkimyksestä mukavuuteen, vaikka kovaa mennäänkin. Matkalla olo ja tottumus tiettömillä taipaleilla oloon näkyvät olemuksessa. Hän on TOK:n toimialajohtaja Mikko Eskelinen, joka tervehdittyämme ohjaa meidät hotellin yläkerran aamiaiselle. Hotellin portaikko ja käytävät kuhisevat hotellihenkilökuntaa. Eskelinen kulkee rennosti edellä, tervehtii kaikkia. Ja kaikki tervehtivät Eskelistä. Olemme onnistuneet ohittamaan pahimman turistien ja hotelliyöpyjien ruuhkan. Aamupalaa aletaan hiljalleen keräämään pois keittiön valmistautuessa lounaskattaukseen, mutta meille järjestyy pieni kulmapöytä rakennuksen Linnankadun ja Läntisen rantakadun välisestä, Ursininkadulle avautuvasta päädystä. Saatuaan käteensä tukevakahvaisen, suuren kahvikupin keskivoimakkaalla paahdolla, Eskelinen selvästi piristyy. - Olen halunnut palvelu-, hotelli- ja ravintola-alalle ihan pikku pojasta saakka. Siinä mielessä ei tarvinnut mahdottomasti miettiä, mihin työllistyisin tai mitä sitä isona tekisi. Olen opiskellut sen puolen koulun penkillä ja käytännön töissä. Lukion jälkeen opiskelin tarjoilijaksi. Olen opiskellut saman verran köökkiä kuin tarjoilua. Restonomiksi valmistuin Haagasta (nykyinen Haaga-Helia) 2001. Lisäksi ehdin olla vaihdossa Macaossa 2000. Halusin Aasiaan vaihtoon, koska palvelultaan kaikki parhaat hotellit ovat siellä. Minulle paljastui, ettemme me suomalaiset tee mitään aasialaisia huonommin. Aasialaisia vain on niin paljon, että heitä riittää joka palveluketjun kohtaan, keskimäärin kaksi työntekijää asiakasta kohden, jolloin palvelumielikuva korostuu, mutta osaaminen on yleisesti ottaen matalaa. Meillä on täällä toisenlainen kulttuuri. Opintojen ohella Eskelinen työskenteli Helsingin Kampissa sijaitsevan Hotelli Helgan

vastaanotossa. Työtä pelkäämättömälle miehelle ensimmäiset esimiestyöt aukesivat Rauman kesähotellissa, joka etsi vastaanottopäällikköä. - Seuraavina kesinä vastasin Kustavin Lomakeskuksen johtamisesta. Se oli mielenkiintoinen haaste ja opintojen ohella sain paljon oppia. Lomakeskuksissa bisnes ja ihan puhtaasti se koko ovat jo aika isoja. Siinä käydään lyhyessä ajassa koko yrityksen elinkaari läpi. Avaat lomakeskuksen hallitusti suoraan sesonkiin ja ajat sen hallitusti alas. Siinä on monta palikkaa, kuten henkilökunnan valitseminen, kouluttaminen avaukseen, ravintolatoiminnan ohjelmiston ja menujen suunnittelua sekä vastaanottotoiminnan järjestämistä. Kaiken teimme manuaalisesti, joka on tosi hyvä oppi. Ymmärrät varausjärjestelmää ja sen automaatiota, jos olet kerran hoitanut varaukset manuaalisesti. Oppi siinä myös lainsäädäntöön liittyviä asioita. Myös tilitykset, rahaliikenne ja kassakirjan käyttö tuli opittua. Neljäntenä kesänä halusin lisähaastetta ja kuvaan tuli Kustavin rinnalle Härmälän leirintäalue Tampereelle. Se oli sellaista omien rajojen kokeilua, kun molemmissa paikoissa oli yli 50 työntekijää ja toista tuhatta ihmistä asiakkaana sisällä päivittäin. Mutta hyvin se sujui ja kaikesta selvittiin. Ei siis ihme, ettei miestä aina pulpetin ääressä nähty, kun työpätkät olivat niin pitkiä. Valmistuttuaan koulusta Eskelinen pääsi hotellinjohtajaksi Mäntyharjun Mäntymotelliin. Samalla yhtiöllä oli naapurikunnassa lomakeskus ja puolivuotiskauden päättyessä Mäntyharjun johdossa, huomasi Eskelinen vastaavansa molemmista lomakohteista. - Niihin aikoihin saman firman tytäryhtiö alkoi rakentaa Ylläkselle Ylläs Saaga-hotellia, nykyistä Lapland Hotel Ylläs Saagaa. Minua pyydettiin vetämään sitä. Olin sil-

loin 27-vuotias ja kyllä sitä pohti muuttaako 1000 kilometriä pohjoisemmaksi asumaan tyhjälle tontille, tunturin juureen. Mutta sekin hotelli saatiin pystyyn ja asiat luonnistuivat oikein hyvin.

Eskelinen oli ehtinyt maakuntavuosinaan ja pitkinä kesinä pohtia siirtymistä etelämmäksi, takaisin kaupunkiin. - Olin tehnyt itseni kanssa sopimuksen, jossa oli kolme vaihtoehtoa. Ensimmäisenä, että olen paikalla (Lapissa) vuoden. Jos en pärjäisi tehtävässä, saisin exitin takaisin. Toiseksi, että olisin paikan päällä kolme vuotta, mikäli alkaisi uusi projekti ja vanha olisi sujunut hyvin. Kolmas vaihtoehto oli se, että pyytäisin eroa, jos vielä viiden vuoden kuluttua olisin samoissa maisemissa. Viisi vuotta tulikin täyteen Eskelinen irtisanoi itsensä vailla tietoa uusista tehtävistä. - Suuntasin nokan kohti Tamperetta. Olin saanut tavaroita muutettua yhden kuormallisen Tampereelle, niin Sokotellilta soiteltiin. Saariselän Holiday Clubilta oli aukeamassa paikka. Ei siinä auttanut muu kuin ryhtyä pakkaamaan tavaroita ja matkustaa Saariselälle. Siellä menikin seuraavat yhdeksän kuukautta. Lopulta Turun Caribiasta aukesi johtajan paikka, jossa ehdin siinäkin olla 9 kuukautta. Menin näet kaupittelemaan paikallisen osuuskaupan toimitusjohtajalle kuntoremonttikursseja. Yhtään kurssia en saanut myytyä, mutta sillä reissulla sain myytyä itseni Turun Osuuskaupalle. Edeltäjäni oli ehtinyt istua postilla liki 40 vuotta. Pääsimme sopimukseen ja nyt olen sillä polulla. Viime kesänä (2014) tuli viisi vuotta firmassa täyteen. Yhteenvetona voisi sanoa, että olen tehnyt lähes kaikkia niitä työtehtäviä, joita vastuualueeni toiminnassa on. Pystyn ottamaan useimpiin asioihin spontaa-

nisti kantaa ja osaan arvostaa erilaisia töitä tekeviä ihmisiä. Eskelisen vastuulla on reippaasti yli 50 toimipaikkaa. Kuvittelen, ettei tällaisessa työssä ainakaan aika käy pitkäksi. - S-Ryhmän kulttuuriin kuuluu eri osapuolien kuuleminen, eli aika paljon on erilaista kokousta ja tapaamista. Kenties asioita voisi paikoin hoitaa suoraviivaisemmin. Itse olen tyypillinen MaRa-ihminen (MaRa, matkailu- ja ravintolapalvelu). Työskentelen mieluummin aktiivisesti kentällä kuin istun toimistossa. Tänä päivänä kalenteri on naputeltu kuitenkin kohtuullisen täyteen toimistohommia. Olen luvannut jatkossa itselleni olla enemmän läsnä toimipaikoissa ja tavata henkilökuntaa. Hallinnolliset työt tulevat sitten muun päälle. Toimenkuvani on strategiastamme johdetun liiketoimintasuunnitelman toteuttamista: toimipaikkaverkostosuunnitelman toteuttamista, uusista ja kehittämistä vaativista toimipaikoista vastaamista. Kaiken tämän johtaminen on herkkää puuhaa, kun bisnes kuitenkin tehdään ihmiseltä ihmiselle. Jos ihmisistä ei pidetä huolta eivätkä he ole innostuneita, näkyy tämä kassakoneessamme välittömästi. Vastuualueellani työskentelee 900 ihmistä. Mahdollisimman paljon yritän löytää aikaa henkilöstöllemme. Jonkinlainen käsitys allekirjoittaneellakin on S-ryhmän markkinaosuudesta päivittäiskaupassa, mutta miten on asian laita Eskelisen luotsaamien matkailu- ja ravitsemiskaupan, liikennemyymälä- ja polttonestekaupan osalta Varsinais-Suomessa? - Hotellibisneksessä olemme neljällä yksiköllämme selkeä markkinajohtaja. Turussa on noin 2000 hotellihuoneen markkina, joista meillä on noin 800 huonetta. Salkku on minusta hyvä. Siihen kuuluu Sokos-hotellit,

joiden lippulaivana toimii Original Sokos Hotel Hamburger Börs. Wiklundin yhteydessä toimiva Original Hotel City Börs täydentää torin laidan tarjontaa hieman Börsiä huokeammilla hinnoillaan. Original Sokos Hotel Seurahuone on usein pitkään majoittuvien työmatkustajien käyttämä hotelli. Ja sitten on tämä Radisson Blu Marina Palace, joka mukavalla tavalla täydentää kokonaisuutta kansainvälisyydellään kaupungin selkeänä ykköshotellina. Koko Suomessa Sokos-Hotelleja on kuutisenkymmentä. Nykykuluttaja on muuttuva ja vaativa, yksilöllinen. Kukaan ei halua yöpyä standardihotellin, standardihuoneessa standardihintaan. Asiakkaat ovat yksilöllisiä ja samalla ihmisellä on eri viikonpäiville ja tilanteisiin on erilaisia vaateita. Liikematkustajalla on arkena hotellilta liikematkustuksen vaatimukset, viikonloppuna teatteri-matkalla on eri vaatimukset ja koko perheen lomamatkalla taas omat tarpeensa, joihin meidän on pystyttävä vastaamaan. Turussa hotellihuoneiden ylikapasiteetti on pitänyt hintatason lähes paikallaan vuosikymmenen. Tulevaisuuden uudistumisten myötä pyrimme profiloimaan hotellimme entistä rohkeammin erilaisiksi ja tavoitteenamme on tuottaa myös kokeilevampi hotellikokemus nuorekkaalle, vähän jo maailmaa nähneelle aikuiselle väelle. Kehittyvällä ja heterogeenisellä salkulla pystymme säilyttämään markkinajohtajuuden.

Eskelinen tulee tehneeksi myös pienen elinkeinopoliittisen kannanoton. - Telakan viimeaikainen kehitys on ollut meille ja koko seudulle aivan loistava juttu. Elämme kuitenkin liikematkustuksesta, jossa vapaa-ajanmatkustus on hyvä lisä. Nyt on näkymässä mahdollisesti valoa tunnelin päässä, jonka varaan on hyvä rakentaa. Kilpailu on siis tälläkin alalla kiristynyt ja kuluttajien tietoisuus tarjolla olevista palve-

luista ja tuotteista lisääntyy koko ajan. Itsekin selailen hotellivaihtoehtoja internetistä, jossa vapaita huoneita tarjoavat hotellit ja niiden hinnat ovat kaikkien nähtävillä ja huoneen varaaminen on tehty vaivattomaksi. - Ravintolatoiminta on haastettu todella vahvasti. Meillä on Turussa anniskeluravintolakaupasta noin 20 prosentin osuus. Tänne on perustettu paljon uusia ravintoloita, joista osassa on muuten yrittäjinä meidän entisiä työntekijöitämme. Eskelinen lausuu tämän ylpeydellä. Kyllä osuuskaupankin leivistä voi yrittäjäksi ponnistaa ja kertoohan se siitäkin, että suuressa talossa ammattitaito kehittyy. Hän jatkaa. - Joen varrelle on noussut uusia ravintoloita: pieniä, yrittäjävetoisia ja erikoistuneita. Upeaa, että täällä on valtakunnan mainetta saaneita, pieniä huippupaikkoja. Me täydennämme toisiamme. Myös ravintolamatkailu on korostunut Turussa viime aikoina, kun ihmiset haluavat tulla kokemaan elämyksiä. Kaupunki on historiallinen, kaunis, sekä ravintolatoiminnaltaan kiinnostava ja mielenkiintoinen. Uskoisin myös, että kasvavassa määrin myös ruotsista voitaisiin tulla laivalla Turkuun näitä kokemaan. Toimialan lieveilmiönä Eskelinen näkee harmaan talouden. Toimialalla arvioidaan, että 20–25 % toimijoista operoisi jollain tavalla harmaalla alueella. Valvonta on Suomessa tunnetusti tiukkaa, mutta kohdistuu pääasiassa niihin toimijoihin, joilla on luvat ja asiat kunnossa. - Jos saisimme nämä ilmiöt kuriin, paranisi toiminta. Nykyisin hotelli- ja ravintola-alan kannattavuus on heikko. Tosiasia on sekin, että liikeideamme ravintoloissa on uudistuttava. Muutos ja asiakkaiden vaatimukset pakottavat jatkuvaan kehittämiseen.

Kannattavuus on Eskelisen mielestä hotelli- ja ravintola-alalla kaikkein keskeisin haaste. - Pois lukien ravintolakaupan arvonlisäveron alennusta, ei alalla ole viimeiseen vuosikymmeneen tapahtunut merkittäviä kannattavuutta parantavia sääntelyyn tai lainsäädäntöön liittyviä muutoksia. Tilanne on osin jo kestämätön, mikä toki näkyy konkurssien määrässä. Eihän sellainen bisnes ole mielekästä, jossa yrittäjä elää kituuttaen. Ei välttämättä tarvitse miljonääriksi tulla, mutta firmaa pitäisi pystyä kehittämään ja toimijoiden saada myös itselleen kohtuullinen korvaus. Alan sisällä kuluttajamuutos on edelleen huomioitava siinäkin mielessä, että asiakkaat on otettava mukaan tuote- ja liiketoimintakehitykseen. Ei se mene enää niin, että me poterossa keksimme idean ja kerromme sen olevan hyvä. Asiakkaat eivät niele tätä. Eskelinen antaa kattavimman kokonaisnäkemyksen Turun ja Varsinais-Suomen hotelli- ja ravintolabisneksessä, jonka olen toistaiseksi kuullut. Isossa talossa informaation määräkin on isoa ja kun se kootaan yhteen, tarjoaa se mittakaavaetuja, joita pienillä ei ole. Ja hän näyttää tuntevan lukunsa. Mutta miten hän kokee itsensä johtajana?

pohjoisesta etelään. Mitä ominaisuuksia henkilökohtaisesti arvostat johtajassa? - Kykyä johtaa uuden sukupolven ihmisiä. Suurin osa alan tekijöistä on tällä hetkellä alle 25-vuotiaita. Heidän arvomaailmansa, suhtautuminen esimiehiin, auktoriteetteihin ja työhön on erilainen kuin minun sukupolvellani. Uudelle polvelle työ ei enää olekaan elämän tärkein asia – välttämättä. Isäni oli autoteollisuudessa johtajana, joten sieltä olen saanut mallia manageeraukseen painottuneesta johtamisesta. Mutta sellainen aika, jolloin rivit ammuttiin suoraksi, on minusta ohi. Nuoret ovat äärettömän fiksuja ja hyvin perillä asioista. Tarvitsemme heitä voimallisesti mukaan. On johtajan köyhyyttä, jos ajatusmaailma on se, että meillä on käytössä ”900 paria käsiä ja jalkoja”. Minä ajattelen, että meillä on 900 aivot. Silloin niin johtaja kuin tekijätkin oppivat. Pyrimme tällä hetkellä viemään hallitusti päätöksentekovaltaa tekijätasolle.

Miten näkemyksesi johtamisesta ovat muuttuneet uran edetessä?

- En ole koskaan tuntenut itseäni tyypilliseksi MaRa-alan johtajaksi. Tämä on elämysbisnes, jossa pitäisi olla luova. Olen aavistuksen insinöörimäinen tyyppi tälle alalle. Tykkään fundeerata asioita. Pyrin olemaan looginen ja asettamaan organisaatiolle selkeät toimintamallit ja päätöksentekorakenteet. Itselläni ei niinkään luovuus kuki, joten tarvitsen ympärilleni luovia ja värikkäitä ihmisiä.

- Kuuntelen ja hyödynnän muuta organisaatiota. En voi mitenkään itse tietää kaikkea. Tässä olen kasvanut, mutta edelleen on opettelemista. Johtajan tehtävä on mahdollistaa porukan onnistuminen, oppiminen ja kehittyminen eikä itse olla lausuntoautomaattina. Kun organisaatio kasvaa huomattavasti, et voi olla ratkomassa jokaista asiaa. Strategian viestiminen ydinporukalle ymmärrettävästi on tärkeätä, koska siten he pystyvät itsenäisesti tekemään oikeansuuntaisia päätöksiä. Minulla on johdettavana kuuden hengen johtoryhmä ja viitisenkymmentä tulosvastuullista päällikköä.

Olet nähnyt monenlaisia esimiehiä matkailukeskuksissa, kesähotelleissa, ravintoloissa, baareissa ja johtoryhmien kokouksissa

Hotelli- ja ravintolabisneksen ravintoketjun eri portaat läpikäyneenä, voitko antaa muutaman vinkin ensimmäistä esimiestyötään

suorittaville tai muuten urallaan eteenpäin pyrkiville? - Tämä voi kuulostaa vähän vanhakantaiselta luterilaiselta opilta, mutta on auttanut minua kovasti. Suhtaudu työhön ja työntekoon nöyrästi, tee kaikkia töitä. Se antaa myös uskottavuutta suhteessa omaan porukkaan. Se, että olen työskennellyt monipuolisesti, ei ole hidastanut urakehitystäni yhtään. Joku voisi ajatella, että pitääkö minun aloittaa ihan näistä perusasioista. Meilläkin on erilaisia koulutusohjelmia alemman ja ylemmän korkeakoulun käyneille. Usein opin tieltä suoraan Prisman johtajiksi tai toimitusjohtajiksi. Mutta oikoteitä ei ole (hymyilee). Kyllä se jokaisen oma polku löytyy. Opiskelin eMBA:n ammattikorkean rinnalle, koska tarvitsin lisää henkilöstö- ja talousosaamista. Se auttoi omalla polullani.

Mitä Eskelinen ajattelee nuorkauppakamarista, kiinnostaa ainakin haastattelijaa. - Nuorkauppakamari ei ole vaikuttanut urakehitykseeni. Varsinainen motivaatio, miksi itse halusin liittyä, oli verkostoituminen. Muutin tuhannen kilometrin päästä Turkuun. Halusin päästä kiinni ihmisiin ja eri toimialoihin. Että tapaisi muitakin kuin ravintola-alan ihmisiä. Kamarin kautta olen pystynyt näyttämään myös tilojamme ja toimintojamme maakunnan avainhenkilöille. Kymmeniä ANKKatilaisuuksia on pidetty.

taamisen. Siinä on paljon opiskelemista. Jos olisin töissä normiyrityksessä, viisi vuotta olisi jo täynnä ja todennäköisesti katselisin jo aktiivisesti mitä muuta työelämässä on tarjolla. Monialaisuuden kautta osuuskauppa tarjoaa henkilöstölleen paljon erilaisia työ mahdollisuuksia ja urakehitysvaihtoehtoja. Meillä on todella hyvä toimitusjohtaja, toimeenpanokykyinen ja dynaaminen johto, sekä selkeä ja hyvä strategia, jota on kiva toteuttaa. Nyt olemme saaneet luvut kasvuun, maakunnan kehityksessä on tapahtunut positiivisia asioita ja asiat alkavat asettua uomiinsa. Aina voi jotain tapahtua, kun ihan kaikkea ei voi ennustaa. Päätämme haastattelun. Eskelinen saattaa minut hotellin aulaan ja kiittää. Kiitos itsellesi. Ensimmäiset merkkivieraat, pääasiassa kotimaiset muusikot ja erityisesti näiden taustaryhmät ovat saapuneet paikan päälle jo eilen. Astuessani Linnankadun puoleisen pyöröoven läpi ulos parkkipaikalle, vastaan tepastelee CMX:n. A.W. Yrjänä. Ei hullumpi paikka työskennellä tuo osuuskauppa. Teksti: Urho Blom

Miltä tulevaisuus näyttää? Ruisrock on ovella ja Radisson Blu Marina valmistautuu ottamaan vastaan suuren joukon kotimaan eturivin artisteja, julkkiksia ja päättäjiä. - Valmiita ei olla koskaan, sillä tämä business elää koko ajan. Itse sain TOK:lta hyvän uuden haasteen, nimittäin ABC-liikennemyymälöistä ja polttonestemyynnistä vas-

MIKKO HAAVISTO, KPMG

Mikko Haavisto KPMG,Turun toimipiste | Partneri, aluejohtaja Koulutus: Kauppatieteiden maisteri | Perhe: vaimo ja kaksi mäyräkoiraa Ikä: 53 | Harrastukset: kuntoilu, pyöräily, dekkarit

Näköala talouselämään

KPMG:n Turun toimisto sijaitsee Turun keskustan tuntumassa, Aurajoen rannalla. Linnankatu 26:ssa sijaitsevan kiinteistön takapihan parkkipaikka on erityisesti turkulaisautoilijoiden keskuudessa tullut kuuluisaksi sakkoherkkyydestään. Kaikeksi onneksi KPMG:llä on siellä asiakaspaikkoja, johon Etelä-Korean ihmeeni, Huyndai, soljahtaa kuin hansikas käteen.

tuntumasta johdetaan firman liiketoimintoja koko Varsinais-Suomen ja Ahvenanmaan alueilla, jotka työllistävät kaikkiaan 60 henkeä. Kansainvälisesti KPMG:n jäsenyritysten verkosto kattaa 162 000 henkilöä 155 eri maassa, joista Suomessa työskentelee vajaa 900 henkeä yli 20 paikkakunnalla. Suomen yhtiö on firmassa työskentelevien asiantuntijoiden omistama.

Olen aikeissa haastatella konsulttiyhtiön aluejohtajaa, Mikko Haavistoa. Mistään nakkikioskista ei KPMG:n tapauksessa ole kyse. Pelkästään Turun toimistossa työskentelee 45 asiantuntijaa, joista osan lukijatkin saattavat tuntea. Täältä Auran rantojen

Tilintarkastus-, vero-, laki- ja neuvontapalveluita tuottava KPMG on ns. Big Four-yritys. ”Suureen nelikkoon” kuuluvilla yrityksillä viitataan globaleeihin konsulttiyhtiöihin, joihin hollantilaisperäisen vierailukohteeni lisäksi kuuluvat yhdysvaltalainen Deloitte,

brittiläinen PriceWaterhouseCoopers sekä samasta saarivaltiosta ponnistava Ernst & Young. Ne kaikki tarjoavat tilintarkastus-, vero-, laki- sekä eri tyyppisiä neuvontapalveluja. Big Fourin yhteenlaskettu liikevaihto 2014 oli 120 miljardia dollaria, josta KPMG kahmi noin 22 prosentin markkinaosuuden. Takaisin Turkuun. Konsulttiyhtiön aulassa nuori vastaanottovirkailija ohjaa minut neuvotteluhuoneeseen. Pian oven suuhun ilmestyy pitkä, rauhallisen oloinen mies. Edessäni seisoo Mikko Haavisto, entinen Turun kauppakorkeakoulun kasvatti. Kysyn Haavistolta, miten koulunpenkiltä pinkaistaan konsulttiyhtiön johtoon. - Olin valmistumaisillani ja opinnot miltei päätepisteessä. Elettiin vuotta 1987. KPMG:llä sattui avautumaan nuoren tilintarkastajan paikka. Päätin lähettää hakemuksen, koska yhtiö ja sen bisnes vaikuttivat mielenkiintoisilta. Tuohon aikaan meidän tyyppisistä firmoista tai tilintarkastuksesta ei paljoa julkisuudessa, kuten Talouselämässä, puhuttu. Eikä puhuttu myöskään korkeakoulussa. Siitä se lähti, syksystä 1987. Näin jälkikäteen siirtymisessäni KPMG:n palvelukseen oli paljon sattumaa, kuten usein elämässä on. Haaviston ura asettui, kuten hän itse asian ilmaisee, ”tilintarkastajapolulle”. Hänen tapauksessaan se tarkoitti KHT-tilitarkastajan tutkinnon eli auktorisoinnin suorittamista, joka puolestaan poiki lisävastuita, kuten omien asiakkuuksien hoitamista. - Omalta kohdaltani asiat kehittyivät myös siten, että olen päässyt vetämään Turun praktiikkaa ja sen päälle vielä koko Länsi-Suomen aluetta. Henkilö- ja asiakasjohtajuuksiin liittyvää työskentelyä on tullut mukaan hyvin paljon. Samassa tahdissa kuin on kehittynyt, on saanut vastaavasti hyviä haasteita. Olemme iso talo, jonka henkilös-

töstä valtaosa, noin 800 työskentelee asiantuntijatehtävissä. Iso talo tarjoaa ihmisille uusia uravaihtoehtoja, joka varmasti on yksi mielenkiintoa ylläpitävä tekijä. Jos on halua ja innokkuutta, voi edetä johtotehtäviin ja moneen muuhun postiin. Asiakkuudet ovat kuitenkin ensisijaisia. Turussa meitä on 45 hengen porukka ja läntinen alue huomioiden (toimistot Porissa ja Maarianhaminassa) työllistämme 60 ihmistä. Kohtapuoliin tätä urapolkua on tullut kuljettua 28 vuotta. Tarina on kohtuullisen tuttu. Vaan onko sittenkään? Jos nousee hetkeksi lintuperspektiiviin ja perehtyy hieman aikakirjoihin, oli vuosi 1987 kohtuullisen tapahtumarikas. Siis sen lisäksi, että Haavisto palkattiin KPMG:n palvelukseen. Esimerkiksi Hiihtoliitto kutsui mäkikotka Nykäsen kotiin Keski-Euroopan mäkiviikolta palkiten tämän kilpailukiellolla. Myös Euroopan yhteisö jäsenineen etsi suuntaa hahmoteltaessa unionin sisämarkkinoita. Eräitä sen keskeisiä arkkitehteja olivat Saksan liittokansleri Helmut Kohl ja Iso-Britanninan pääministeri Margaret Thatcher, jotka molemmat saivat jatkokauden viroissaan voitettuaan vaalit. Yhdysvaltain presidentti Reagan kehotti puheessaan Neuvostoliiton politbyroon pääsihteeri Gorbatsovia kaatamaan Berliinin muurin. Ja maailman väkiluku ylitti viiden miljardin rajapyykin. - Turun Sanomissa oli työpaikkailmoitus. Tuumin tilintarkastajan ammatin voivan avata hienoja näköalaoja yritysmaailmaan laajemminkin. Ja koko yritystoiminnan kentän kautta koko Suomen talouteen. Tiesin jotakin siitä, mitä tilintarkastaja yrityksissä teki. Jo silloin tilintarkastaja toimi yritysjohdon keskustelukumppanina eli oltiin tekemisissä yritysten ylimmän johdon, kuten toimitus- ja talousjohtajien kanssa. Se tietysti uraansa aloittelevaa kauppatieteilijää kiehtoi. Siinä missä monet opiskelukaverit

silloin menivät vaikkapa talouspäällikön tehtäviin, oli lähtökohtaisesti ehkä aluksi suppeampi näkökulma asioihin kuin tilintarkastajalla. Tämä sama pätee kutakuinkin edelleen tänä päivänäkin. Minulla on edelleen tallessa se työpaikkailmoitus. Ilmoitusotsikossa todettiin: ”Näköalapaikka Suomen talouselämään”. Nyt ala on kehittynyt ja tullut entistä tiedostetummaksi ympäristössä huomaa, että meille hakeutuvat uudet nuoret, vaikkapa kauppatieteilijät, tuntuvat miettineen asioita paljon enemmän, että haluavat nimenomaan tälle alalle. Se on hieno asia, mutta edellyttää meiltä esilläoloa.

Nuorten lahjakkuuksien houkutteleminen ei ole helppoa ja lahjakkuudet viedään koulun penkiltä. Mutta minkälainen on Haaviston normaali työviikko? - Suurin osa ajankäytöstämme on ohjelmoitu asiakastehtäviin. Minä kokeneempana usein ohjaan ’tarkastustiimejä’. Hyvin paljon asiakasyrityksissä keskustelen johdon kanssa ajankohtaisista tilanteista, haasteista, erilaisista ennusteista ja odotuksista. Minulla tässä asemassa asiakkuuksiin liittyvät tehtävät muodostavat päivän tai työviikon ajankäytöstä noin 60 prosenttia. Loppuaika on varattu johtamiseen ja uusasiakashankintaan liittyvään toimintaan. Asiakkuudet ja sidosryhmäsuhteet ovat erittäin tärkeitä. Suhteita pitää hoitaa ja esitellä itseään mahdollisille uusille asiakkaille. Meillä on kolme vahvaa palvelualuetta: tilintarkastus, vero- ja lakipalvelut ja liikkeenjohdon neuvonta. Minun tehtäviini, vaikka tilintarkastaja olenkin, kuuluu myös ja edelleenkin se, että saan olla myymässä kaikkia palveluitamme kentällä ollessani. Pidän työstäni kovasti enkä joutunut pitkään miettimään lähteäkö uralle. Vuosien varrella useiden yritysten ja toimialojen markkinakehitystä tarkastelleena,

Haavistolla on varmasti valistunut näkemys myös omasta toimialastaan. - Viime tilikaudella kokonaisliikevaihtomme oli noin 96 miljoonaa euroa. Tästä potista tilintarkastuspalvelut oli karkeasti puolet. Vero- ja lakipalvelujen osuus 27 prosenttia ja neuvontapalveluiden 25 prosenttia. Jos taas ajatellaan markkinoita eli kilpailukenttäämme, tarkastellaan tätä usein tilintarkastustehtävien kautta. Toisin sanoen sen kautta monenko pörssiyhtiön tai Talouselämä TOP 100 ja 500 yritysten asiakkuuksia KPMG:n kaltaiset yhtiöt ovat saaneet hoidettavakseen. - Siellä on joitakin painotuseroja, kun toimijoita on neljä (Big Four). Neuvontapalveluissa E & Y on ollut aktiivisimmasta päästä. Kaikki osatekijät huomioiden olemme PWC:n jälkeen kakkonen. Tilintarkastus on aika stabiilia toimintaa eikä suuria muutoksia juuri tapahdu. Vero-, laki- ja neuvontapalveluissa on sitten isompaa liikehdintää. Vero- ja lakipalveluissa olemme hyvin lähellä kärkipaikkaa. Neuvontapalveluissa taas pyrimme kehittymään. Sillä puolella volyymikehitys on voimakkainta ja pitkälle riippuvainen talouden sykleistä. Kun pyörät pyörivät taloudessa lujaa, on liikkeenjohdon neuvontapalveluille kysyntää. Tapahtuu paljon yritysjärjestelyjä ja -kauppoja, joissa mekin olemme ja haluamme olla aktiivisesti mukana. Ei siis pelkkää voittokulkua, vaikka kirkkaimmista mitaleista tasapäisesti kisataankin. Rapsuttaessa pintaa syvemmälle, piilee markkinakehityksen taustalla monesti erilaisia tekijöitä. Nimitetään näitä vaikka haasteiksi. Miten kehitys on kehittynyt Haaviston uran alkuvaiheista? - Tullessani taloon näytimme tilintarkastus-

firmalta, mutta ajan myötä operaatiot ovat laventuneet ja mukaan ovat tulleet myös muut palvelualueet. Aloittaessani 75 prosenttia liikevaihdosta muodostui tilintarkastuksesta. Nykyisin pyrimme viemään eteenpäin koko firman tarjoamaa. Meitä eivät vielä valitettavasti kaikki tunne (naurahtaa). Olen miettinyt, kuinka isoksi neuvontapalveluiden puoli on kasvanut ja siellä kasvupotentiaali liittyykin yritysrakenteiden murrokseen. Aikaisemmin suuryrityksissä oli kyseisiä tehtäviä hoitavaa omaa henkilöstöä. Ajan saatossa organisaatioita on ohennettu tai omat henkilöt ovat poistuneet. Ulkopuoliselle palvelulle on tarvetta, joka voidaan hankkia vain tapauskohtaisesti. Eräs erittäin vahva alue tänä päivänä on it-järjestelmäja tietoturvakonsultointi. Big data on liiketaloudellisessa ja analyysimielessä tärkeä osa-alue. Lisäksi on strategiakonsultointia, talousprosesseihin ja käyttöpääoman hallintaan liittyvää konsultointia. Tarjoamme sellaisia palveluita, joita moderni liikkeenjohto tänä päivänä tarvitsee. Ei sovi unohtaa, että olemme esimerkiksi Turun kaupungin tilintarkastajia. Julkishallinnon sektori integroituu näille palvelualueille myös. Olemme paljon mukana myös kuntasektorin selvitystöissä ja prosessien kehittämisessä. Kulujenhallinta kuntapuolella on erityiskysymys, johon tarjoamme tukea esimerkiksi kuntaliitosselvityksissä.

tuloksia ehkä tulos edesauttaa sitä, että he kiinnostuvat meistä.

Haavisto jatkaa, mutta vaihtaa näkökulmaa human resources-puolelle.

Tässä tuli paljon asiaa. Eksymme vertailemaan konsulttitoimistojen, tarkemmin tilintarkastuspalveluja ja viestintäpalveluja tarjoavien toimistojen välillä, kunnes pyydän Haavistoa avaamaan ajatuksiaan itsestään johtajana.

- Ihmiset tekevät edelleen työt. Nyt ja tulevaisuudessa keskeinen haasteemme on löytää ja saada töihin parhaat ihmiset. Sellaisia, jotka ovat sopivia konsulteiksi, veroasiantuntijoiksi tai tilintarkastajiksi. Pärjäsimme viime syksynä varsin hyvin ”Great Place to Work”-tutkimuksessa. Nuoret pohtivat meitä työnantajina ja jos he katsovat tutkimus-

Koska konsulttibisnes on globaali, heijastuvat tapahtumat maailman muilla markkina-alueilla väistämättä Suomeenkin. Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa? - Koko toimialakenttää koskeva haaste on niin sanottu auditointiuudistus (Audit reform), joka on tulossa voimaan 2017 alkaen. Uudistuksen myötä tehdään rajausta siinä, kun toimitaan tilintarkastajina julkista mielenkiintoa omaavissa organisaatioissa, kuten pörssiyhtiöissä tai rahoituslaitoksissa, rajataan toimijoiden mahdollisuutta tuottaa näille organisaatioille tilintarkastuksen lisäksi muita palveluja. Ala on kokonaisuutena mennytkin vahvasti siihen, että asiakkaille on tarjottu muitakin palveluita. Case -Enronin jälkeen, 2000-luvun alussa, on ryhdytty säätelemään sitä, mitä palveluja asiakkaille voi tuottaa. Samaten asiakasyrityksille on tullut velvoitteita sen suhteen, mitä tilintarkastusyhteisö tuottaa heille. Toteutuessaan riippumattomuus-kysymys on ainakin selkeästi pyyhitty pois. Muita haasteita ovat Big data ja digitalisoituminen. Se tarkoittaa sitä, että työskentelytapojen ja työkalujen pitää kehittyä siihen suuntaan, että saamme verkosta mahdollisimman suuren hyödyn irti.

- Pyrin analyyttisyyteen sekä olemaan kuunteleva, keskusteleva ja kannustava. Johtamisen kannalta asiantuntijaorganisaatio ei ehkä ole se helpoin kurssissa pidettävä. Täällä työskentelee itsenäisesti ajattelevia

ihmisiä, joilla jokaisella on omat kompetenssialueet ja ambitiot. Jos tässä maailmassa onnistuu toimimaan ”porukan yhteen kokoavana voimana”, pystyy sijoittamaan oikeat ihmiset oikeisiin tehtäviin, ja ohjaamaan oikeille asiakkaille, pääsee pitkälle. Tähän suuntaan yritän laivaa ohjata. Asiakkaat ovat kaikki kaikessa. He maksavat meidän palkkamme. Tässä yhteydessä oikeiden ihmisten merkitystä ei voi kylliksi korostaa. Mielellään johtajalla olisi hyvä olla näkemyksellisyyttä, kykyä katsoa eteenpäin. Pitäisi vähän pystyä aistimaan organisaation tulevaa suuntaa ja edessä olevaa maastoa, motivoimaan muuta väkeä tekemään asioita samaan suuntaan. Työni ei ole helppoa, mutta pirun mielenkiintoista se on. En tiedä onko kukaan koskaan onnistunut tässä (nauraa). Joskus onnistumisista saa palkinnon, kun huomaa porukan olevan mukana, hymyilevän, etenevän samaan suuntaan. Se on se paras palkinto ja ehkä ryhmän sanaton viesti pomolle, että on tullut tehtyä oikeansuuntaisia asioita. Johtamisen kehittämisen eteen teemme paljon töitä. Vuosi vuodelta olemme kehittyneet, vaikka työtä onkin kosolti jäljellä.

Haastattelija tahtoo tietää, ovatko pitkän tilintarkastajauran tehneen Haaviston huippuhetket ja karikot muokanneet hänen käsityksiään johtamisesta? - Käsitykseni johtajuudesta ja johtajan tehtävistä ovat varmasti ajan kanssa muuttuneet. Palautteen arvo on suuri. Itse olen saanut tekemisistäni palautetta alaisilta tai omilta esimiehiltä ja tätä kautta pyrkinyt panostamaan omiin kehitysalueisiini. Suuria harppauksia ei tapahdu. Eteenpäin mennään vähitellen ja kärsivällisesti. Koko ajan saamastaan palautteesta, onnistumisista ja epäonnistumisista on otettava onkeensa: missä voi kehittyä, muuttua tai tehdä asioi-

ta eri tavalla. Se on jatkuva kehitysprosessi. Monesti hyvät neuvot ovat kalliita. Ja Haavisto vaikuttaa allekirjoittaneen silmiin ilmeisen neuvokkaalle. Haluatko jakaa salaisuuksia jäsentemme kanssa? - Jos vain on mahdollista, kuten useimmiten varmaan on, eräs parhaimmista keinoista saada tukea omalle kehittymiselleen on löytää keskustelukumppani. Hän voi sparrata sinua, voit kysyä asioista ja testata omia ideoitasi. Kärsivällisyys on hyve. Vastoinkäymisiä tulee eikä lannistua pidä. Tähän nuorkauppakamari ja muunlainen käsillä oleva koulutus ei johtamismaailmaan liittyvissä kysymyksissä mene hukkaan, päinvastoin – ja olenhan itsekin ollut aikanaan mukana Turun nuorkauppakamarissa. Näissä kannustan myös esimerkiksi Turun kauppakorkeakoulun tarjoamiin johtamisohjelmiin. Jos näihin on työnantajien puitteissa mahdollista päästä, kannattaa ehdottomasti mennä mukaan. KPMG:llä on tällaisia polkuja täydentävää tarjontaa eli omia miniatyyriohjelmia.

Tulevaisuudenkin suhteen Haavistolla riittää edelleen nälkää kehittää bisnestä eteenpäin. - Työn puitteissa visio ja unelma olisi, että meitä olisi täällä Turussa viiden vuoden päästä 60 henkeä. Silloin olisimme aidosti kasvaneet ja menestyneet kilpailussa. KHT-työssä, omassa työssäni, ei ole koskaan valmis. Kehittymistarve on ikuinen. Se, että saa porukan kasvamaan tähän suuntaan, siis jatkuvaan kehittymiseen pyrkimiseen on asia, joka antaa minulle henkilökohtaista tyydytystä. Tässä autetaan muita menestymään, ei ainoastaan itseään. Teksti: Urho Blom

MIIKKA SALMINEN, NORDEA

Miikka Salminen Nordea | Aluejohtaja, kuluttajapankkitoiminta Koulutus: KTM, Åbo akademi | Perhe: naimisissa, kaksi tytärtä Ikä: 39 | Harrastukset: liikunta, jääkiekko ja golf

Rajojen rikkoja, innovaattori Aurinkoisen kauppatorin reunamilla iäkkäämpi pariskunta istuu kahvilla keskustellen vilkkaasti uuden hallituksen tulevista eläkepäätöksistä. Jäätelöineen joukkoon liittyy kaksi muuta vanhempaa herrasmiestä, jotka yhtyvät keskusteluun. Torikokouksen yhteinen johtopäätös on, että ennen oli kunnollista ja ennen oli paremmin. Ohitan hedelmä- ja vihanneskojut pohtien, mahtoiko ennen 1900-lukua yksikään sukupolvi saada eläkettä. Me 1980-luvulla syntyneet tuskin sitä nykymuotoisena saamme. Olen matkalla Nordean kauppatorin konttoriin. Nykyisen pankkijätti Nordean tarina Suomessa alkoi ensimmäisen liikepankin eli

Suomen Yhdyspankin perustamisesta. Tuolloin senaatti eli nykyinen hallitus myönsi pankille toimiluvan toukokuussa 1862. Toiminta käynnistyi saman kesän heinäkuussa. Kansainvälisessä toiminnassa käytettiin nimeä Union Bank of Finland. Jo 1970-luvulla Yhdyspankki toimi tiennäyttäjänä sähköisen pankkitoiminnan kehittämisessä. Jo ennen lamaa tai talouskriisejä, finanssialan kilpailu oli, jos ei nyt veristä, ainakin ankaraa. Ensimmäiset fuusiot alkoivat 1986, kun Suomen kolmanneksi suurin liikepankki, Helsingin Osakepankki, liitettiin osaksi Yhdyspankkia. Rajun pankkikilpailun ja -kriisin seuraukse-

na Suomen pankki- ja finanssialan rakenteet ryskyivät rajusti. Firmoja kaatui ja henkilökohtaiset konkurssit muuttuivat arkipäivän todellisuudeksi. Liikepankiksi muutetun Suomen Työväen Säästöpankki yhdistyi osaksi Kansallispankkia 1992. Seuraavana vuonna Kansallis-Osake-Pankki, Suomen Yhdyspankki ja kaksi muuta finanssikosernia hiipivät saaliinjaolle, kun vain vajaat kaksi vuotta operoimaan ennättänyt Suomen Säästöpankki pantiin lihoiksi. Nordean edeltäjä Merita Pankki syntyi, kun Kansallis-Osake-Pankki ja Suomen Yhdyspankki Oy:n emoyhtiö, vähemmän tunnettu Unitas sulautettiin 1995. Muutama vuosi myöhemmin Merita yhdistyi ruotsalaiseen Nordbankeniin, josta alkunsa sai Merita Nordbanken 1998. Nordea nimi otettiin käyttöön vuoden 2001 lopussa, jolloin konserniin oli ehditty liittää myös tanskalainen Unibank ja norjalainen Christiania Kreditkasse. Pankin aulan vastaanotosta minut ohjataan toisen kerroksen odotustilaan. Ei aikaakaan kun haastateltavani saapuu minua noutamaan. Hän on Miikka Salminen, henkilöasiakaspuolen pankkitoiminnasta Lounais-Suomessa vastaava johtaja. Kävelemme kerroksen poikki torin puoleiseen kulmahuoneeseen, jossa on oma neuvottelupöytä. Pienehkö pankkivirkailijan koppi on vaihtunut avaraan ja massiivipuukalustettuun työhuoneeseen. Salminen vaikuttaa rauhalliselta ja jalat maassa-tyypiltä. Huolitellun puvun ja tottuneen kuuntelu- tai neuvotteluasennon, tilanteesta riippuen, vain Salmisen keskittynyt katse kielii hänen olevan kiinnostunut siitä, mitä seuraavaksi ollaan puhumassa. - Olin kesätöissä Meritassa vuosina 2000 ja 2001. Åbo Akademin Hankenilla suoritin opinnot ja hain tänne (pankkiin) töihin. Mitään kummempia kytköksiä minulla ei ollut. Opiskeluaikana ja jo sitä ennenkin työsken-

telin viikonloppuisin ja kesäisin perheen maahantuontiyrityksessä, Great Skatessa. Aina on jotakin tehty ja yritetty. Äitinikin on lääkintävoimistelija-yrittäjä hänkin. Koitti syksy 2001. Suomi oli ottamassa käyttöön euroja. Salminen oli jäänyt Nordean yrityspuolelle niin sanottuun ”europrojektiin”, jossa muutamana päivänä viikossa otettiin yhteyttä yrittäjiin ja informoitiin näitä uudesta valuutasta ja tiedusteltiin yritysten varautumisesta uuteen käteisrahaan. - Käteistä saattoi vaihtokassan muodossa tilata etukäteen esimerkiksi kauppoihin. Prosessi oli hyvin tarkka. Aika moni yrittäjä lähti mukaan. Silloin jouduin tilanteeseen, jossa aidosti piti opetella ”ison talon” standardit ja työskentelytavat. Hyppäys pienestä perheyrityksestä isoon taloon, jossa toimitaan tiettyjen sääntöjen ja mallien mukaan, on jonkinasteinen kulttuurimuutos. Näiden kahden toimintakulttuurin yhdistämisessä olen kutakuinkin onnistunut. Isossa talossa on tilaa ”sisäisellä yrittäjyydelle”, joka edelleen näkyy, kun seuraa ihmisiä. Onko ainoastaan sen tyyppinen ihminen, että tekee vain ohjeistetun vai sellainen, joka ajattelee ja tekee asioita itsenäisesti. Pian Salminen tulikin valituksi Nordean Graduate-ohjelmaan, vuoden mittaiseen esimiesharjoittelujaksoon, jossa keskityttiin moniin johtamiskysymyksiin. Koulutusohjelma on pohjoismainen ja tarjoaa osallistujille ikkunan konsernin eri liiketoiminta-alueisiin pohjoismaisella tasolla. - Monesti tämä on meillä polku kohti vastuullisempia tehtäviä. Suuri osa korkeakoulun käyneistä tulee taloon Graduate-ohjelman kautta. Koulutustaustalla ei palveluliiketoiminnassa nykyään ole niin suurta merkitystä, vaan sosiaaliset taidot ratkaisevat enemmän. Positiivisessa hengessä, ”valitettavan

suuri osa” on kauppa- ja oikeustieteilijöitä. Koulutusvuoden aikana haetaan omaa paikkaa, joka minulla oli tuolloin jo tiedossa.

Koulutuksen päätyttyä Salminen aloitti työt yrityspalveluyksikössä rahoituspäällikkönä, jonka vastuulla olivat Varsinais-Suomen suurimmat yritysasiakkaat. Elettiin vuosia 2002–2004. - Siinä vaiheessa minulla ei ollut suoria asiakasvastuita, vaan työskentelin yhdessä asiakasvastuullisen seniorijohtajan kanssa. Yrityspalveluyksikössä minulle sattui osumaan erittäin hyvä työpari, Jan Söderholm, joka tänä päivänä vastaa yritysalueestamme. Sain paljon vastuuta ja sitä myötä tietysti oppia. Pääsin myös näyttämään mihin pystyn. Seuraavana edessä oli asiakasvastuullisen johtajan toimi, joka poiki Salmiselle ”oman salkun”, joka oli keskittynyt pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Kaksikielinen Salminen oli harpponut Paraisten ja Turun väliä, jossa moni asiakaskin puhui suomen lisäksi ruotsia. - Vuoden 2005 järjestelyjen myötä Turku jäi omaksi yksikökseen syksyllä 2005. Tuolloin myös muu Varsinais-Suomi ja Ahvenenmaa eriytettiin omaksi palveluyksikökseen. Pääsin sitä yksikköä starttailemaan entisen pomoni Söderholmin kanssa, joka nopeasti siirtyi kyseisen yksikön yrityspalveluyksikön vetäjäksi (2004–2008). Kaksikielisyys on ollut minulle valtti. Ei se ole suora vaatimus työn saamiseksi tai siinä pärjäämiseksi, mutta merkille pantava etu. Asiakkaiden lisäksi myös henkilökunta on usein kaksikielistä. Pitkään Salmista neuvoneen kollegan ja esimies Söderholmin nimitys Lounais-Suomen ja Ahvenanmaan aluejohtajaksi 2008 avasi Salmiselle mahdollisuuden. Salmisen ensim-

mäinen esimiestyö merkitsi asiakasvastuista ja asiantuntijatyöstä vastaavan yrityspalveluyksikön johtajan pestiä Lounais-Suomessa ja Ahvenanmaalla.

Miten arvioit itseäsi johtajana? - Johtajana oppi viestinnän tärkeyden. Toimimme pääasiassa kahdella paikkakunnalla, eli meillä oli Salossa ja Paraisilla toimipisteet, mutta vastasimme koko alueen suurista yrityksistä. Hajasijoitetun yksikön suhteen olin riippuvainen siitä, että Tammisaaressa ja Loimaalla työskentelevät ihmiset ymmärtävät yksikkömme roolin. Asioiden hoitamisessa tarvitaan yhteispeliä. Omassa työssä korostui ’hämähäkkirooli’. Oman yksikön lisäksi piti pystyä johtamaan muuta verkostoa ilman, että sen jäsenet olivat minulle suoraan tilivelvollisia. Muilta osin yksikkö oli pieni, vain seitsemän ihmistä. Jälkikäteen se pesti ja polku osoittautuivat hyväksi tavaksi esimieheksi kasvamiseen. Sisäisen leadership-ohjelmamme kautta sain rakennettua sparrausverkoston, josta on ollut paljon apua. Tehokkaimmaksi keinoksi kaikkien työn merkityksestä viestimiseen on asiakaslähtöisyys. Tuottojen ja kannattavuuden paranemisen ohella työhyvinvointi, henkilöstön motivaatio, asiakastyytyväisyys ja – uskollisuus ovat minulle tärkeitä johtamisen teemoja. Kun ylittää asiakkaan odotukset, pääsee yleensä pitkälle. Talouskriisin jälkimainingeista Suomi astui kituliaan kasvun aikaan, joidenkin ennusteiden mukaan jopa deflaatioon. Salminen ryhtyi 2011–2013 hallinnoimaan riskejä luottojohtajan ominaisuudessa. - Perustettiin uusi funktio erityisesti yrityspalveluyksikkökenttää palvelemaan, Varsinais-Suomen yrityspankki. Tehtävästä jäi kosolti käteen, kun piti todella pohtia, mikä tässä työssä on oleellista. Asiakastyöhön

tottuneena olen aina pyrkinyt korkeaan palvelutasoon, ylittämään odotukset. Luottojohtajana jouduin tilanteisiin, ettei se ollut mahdollista, kun omaa asiakas- ja tulosvastuuta ei samassa mielessä ollut. Lisäksi joskus piti sanoa keisseille ”Ei kiitos”. Tapasin edelleen asiakkaitamme, mutta pääasiakaskunnakseni muodostuivat oman henkilöstömme edustajat, asiakasvastuulliset johtajat ja asiantuntijat. Lisäksi standardeja, laaturaportointeja ja -käytänteitä piti opetella uudestaan ja uudestaan. Minulle tämä oli haaste, mutta nyt näiden tärkeyden ja merkityksen toiminnallemme ymmärtää. Aluejohtajan alaisuuteen vapautui varajohtajan pesti 2013, jolle konttorinjohtajat raportoivat. Salminen pääsi takaisin tuttujen ihmisten pariin pestiin, jossa ruotsinkieliset konttorit raportoivat Salmiselle ja tämä aluejohtajalle. Ryminällä organisaatiouudistuksia toteuttava pankkiala ei antanut odottaa uutta purkausta tästä kuin vuoden, jonka myötä kaikki lähialueet yhdistettiin yhdeksi Lounais-Suomen alueeksi. - Tässä yhteydessä minun vastuulleni tuli henkilöasiakas- eli kuluttajapuolen pankkitoiminnasta vastaaminen. Nykyinen vastuualueeni ulottuu Raumalta, Maarianhaminan kautta Hankoon. Alueeseen kuuluu 25 konttoria, 200 000 asiakasta ja henkilökuntaa reilu 250 henkilöä.

Pohdin, miksi kyvykästä Salmista ei ole yritetty saada muihin tehtäviin? - Turku on jäänyt läheiseksi minulle ja perheelleni. Kynnys lähteä on ollut korkea. Täällä on kuitenkin aina ollut etenemismahdollisuuksia ja monipuolisia tehtäviä tarjolla. Olen kyllä saanut joitakin tarjouksia Helsinkiin ja ulkomaille. Syystä tai toisesta en ole niihin tarttunut. Eniten rajoittava tekijä (nauraa), on kenties ollut lapset. Tytär syntyi

2006 ja poika 2009. Heillä ja koko perheellä on täällä hyvä olla.

§ - Tulos- ja riskivastuu ovat oleellisimpia. Odotetaan hyvää tulosta, jossa kulut ja tuottokasvu ovat hallittua, samaten riskit. Miten tämä sitten käytännössä tehdään, ei liity kamalasti edellä mainittuihin. Asiakaskokemuksesta, aktiivisuudesta ja sitä kautta myynnistä homma on kiinni, eli paljonko ehditään asiakkaita tavata ja miten siinä onnistutaan. Se heijastuu sitten ”viimeiselle riville”. Minun työni on tässä roolissa välillistä johtamista. Tämän kokoisessa organisaatiossa asiakaskokemuksen johtaminen on haaste, välissä on monta ”porrasta”. Tarinoiden ja henkilökuvien kautta yritän viestiä laajemmalle porukalle. Oikein tai väärin, työviikkoni koostuu valitettavan paljon sisäisistä palavereista. Liian harvoin ehdin varsinaisia asiakkaita tapaamaan. Mutta nykyisessä tehtävässä tämä ei tietysti olekaan ydintehtäväni. Olen kuitenkin kiinnostunut siitä, mitä asiakkaat kysyvät. Konttorinjohtajien kanssa keskustelen paljon, ja kyselen tästä, vaikka meillä muuten olisikin ’fixed agenda’. Muilta osin homma on suunnannäyttämistä: missä mennään nyt, miten suoriudumme, mitä asiakkaat ajattelevat ja mikä on suunta. Vastuullani on miettiä, missä olemme vuoden kuluttua, mitä asiakkaat toivovat 3–4 vuoden jänteellä ja miten vastaamme odotuksiin. Suunnan muutos on iso ja haastava harjoitus. Tehdään pienempiä muutoksia ja niistä koostuu sitten suurempi käännös. Käyn säännöllisin väliajoin konttoreissa haistelemassa tunnelmaa ja tuulia, tapaamassa ihmisiä, ilman suurempaa virallista agendaa. Kuulostelen henkilökunnan ajatuksia. Mitä teemme hyvin ja mitä haasteita meillä on. Seuraava vastaus ei ole tavanomaisin. Kysyn

miten hän näkee Nordean position pankki-, rahoitus- ja varainhoitobisneksessä. Salminen ei ryhdy luettelemaan valtavaa määrää lukuja eikä näyttämään kasvu- tai kannattavuuskaavioita. Sen sijaan hän puhuu nuorista lahjakkuuksista. - Minun kannaltani tärkeintä on, miten pärjäämme potentiaalisten työntekijöiden preferensseissä. Korkeakouluopiskelijat ovat meille keskeinen referenssipiste. Olimme viimeksi toisena Koneen jälkeen kauppatieteilijöiden keskuudessa. Sama trendi on vallalla pohjoismaissa. Näin voitamme puolellemme nuoria tekijöitä, kykyjä. Iso ja pohjoismainen pankki tarjoaa suurempia mahdollisuuksia ulkomaille ja eteenpäin pyrkivälle ”nuorelle”. Se houkuttelee. Graduate-ohjelmaan olemme panostaneet paljon. Ja myös positiivista palautetta on tullut paljon. Kauppa- ja oikeustieteilijöiden keskuudessa se osataan monesti nimetä ja tiedetään. Pärjätäksemme tulevaisuudessakin, tarvitsemme parhaat ihmiset. Muutaman vuoden kuluttua ei välttämättä tarvita niin paljon ihmisiä, mutta tarvitaan sitäkin parempia – eikä ainoastaan korkeakoulutettuja. Hyviä tyyppejä kaikkiin toimintoihin. Miten edustamasi toimiala on muuttunut aloitettuasi työt Nordealla suhteessa tähän päivään? Mihin ollaan menossa ja mitkä ovat mainitsemasi haasteet? - Suurin muutos on digitalisaatio. Emme ole vielä nähneetkään mitä kaikkea se mahdollistaa, pankkimaailma mukaan lukien. Erityisesti kuluttajapuolella muutos on ollut nopeaa. Jo syksystä 2013 lähtien on tapahtunut hyppyä eteenpäin. Esimerkiksi paljonko pystyt antamaan neuvoja ja neuvontaa, kuten operoimaan chatissa tai kesken istunnon pystyt soittamaan asiakkaalle. Puhelinpalvelu on auki 24 tuntia vuorokaudessa ja siellä vastaavat ammattilaiset. Enää puhelu ei tule

suoraan minulle (hymyilee). Toinen tekijä tässä rinnalla on mobiilipuoli. Ensimmäinen mobiiliaplikaatio tuli 2013 ja sitä käytetään nyt jo enemmän kuin verkkopankkia. Neuvonnan yhdistäminen etänä tai videona, ohjelmistojen helppokäyttöisyys ja skaalautuvuus eri laitteille. Näissä meidän pitää pärjätä.

Mitä jääkiekkotaustan omaava Salminen itse sitten arvostaa joukkueen kapteenissa? - Hyvä johtaja on suunnannäyttäjä ja pystyy viemään läpi muutoksia, jotka aluksi saattavat aiheuttaa epäilyksiä. Johtaja herättää ympärillä olevissa luottamusta. Syntyy sellainen luottamus ihmiseen, kun hän näyttää suunnan ja saa muut mukaan. Tässä auttaa, jos on innostava ja inspiroiva. Suomessa liika innostus, jos siihen sekoittuu häivähdyskin epäaitoutta, monesti karkottaa ihmiset. Rehellisyys ja aitous ovat tärkeitä piirteitä. On oltava rohkea eikä pidä pelätä ilmaista mielipidettään, mutta tekee sen toisia kunnioittavalla tavalla. On myös ymmärrettävä oman viestinsä vaikutus muihin ihmisiin. Viestintätaidot, joihin yhdistyy tunneherkkyyden lisäksi puhetta, kuuntelua ja vuorovaikutusta ovat keskiössä. Isommissa organisaatioissa ei ole vain ’puhetta’, vaan tarkastelussa on myös se, miten kirjoitat. Miten huomioit kanssaihmiset ja miten liikut konttorissa. Kaikkeen tähän pyrin ja matka on vasta alussa. Omiksi vahvuuksikseni lasken sen, että uskallan tarttua haasteisiin ja nostaa esille kipeitäkin asioita. Pyrin kyseenalaistamaan, mutta positiivisella tavalla, vallitsevia totuuksia. Koskaan tähän ei liity väheksyntää, vaan organisaation kehittäminen toisinaan edellyttää erilaisten vaihtoehtojen tarkastelua. Pieni kehittäjän geeni minussa on. Mietin koko ajan, voiko jonkin asian tehdä fiksummin tai paremmin. Olen aidosti kiinnostunut toiminnan kehittymisestä. Kun

sen kytkee asiakastyytyväisyyteen, pääsee hyvin erilaisiin keskusteluihin ja saa niitä käyntiin.

toteuttamaan. Pääsemme varmaankin rekrytoimaan uutta väkeä, erityisesti digitaalipuolella.

Miten olet muuttunut matkallasi esimiehestä johtajaksi?

Eikä Salminen aivan huono kauppamieskään ole. Saattaessaan minua takaisin pankin aulaan hän puolihuolimattomasti, mutta miellyttävästi, kysyy minkä pankin palveluja käytän. Käännyn portaissa vastatakseni. Yläpuolellani Salminen nojaa käytävän kaiteeseen molemmin käsin suu iloisella mutrulla. Vähän kuin pokerissa, kun panokset on laitettu pöytään ja seuraavaksi katsotaan mitä kortteja kenelläkin on kädessä.

Kilometrien myötä särmät pyöristyvät, osin tietoisestikin. Jos olisin kymmenen vuotta sitten ollut tässä tehtävässä, olisi pyrkimys muutokseen ollut ehkä nykyistäkin kovempi. Tietynlaista realismia tarttuu matkaan. Sitä voi kutsua perspektiiviksikin. Ihmissuhdetaidot ovat varmasti parantuneet. Vaihdettuasi työt perheyrityksessä ja vieläpä kokonaan toiselle alalle, miten neuvoisit urapolullaan ylöspäin mieliviä? - Usko omaan itseensä on kaiken lähtökohta. Sillä pääsee pitkälle, jos pystyy yhdistämään nöyryyteen. Varsinkin isommissa taloissa arvostetaan positiivista nöyryyttä. On oltava valmis, jos ei nyt ryynäämään, niin tekemään pohjia monta vuotta. Pitää todistaa pitkäjänteisesti, että sinusta on johonkin. Minullakin kävi pariin otteeseen mielessä uran vaihto, vaikka jälkikäteen oma urapolku näyttääkin loogiselta. Mutta kyllä siihen on sisältynyt paljon sattumaakin. Ei pidä ruveta hosumaan tai liiaksi metelöimään. On uskallettava haastaa mennyttä ja nykyistäkin elämää. Sopivan paikan tullen on myös osattava auttaa ja nostaa kanssaihmisiään. Ja kiitosta pitää jakaa. Oletko saavuttanut kaiken haluamasi vai vieläkö jotain tavoitteita on saavuttamatta?

- Mä olen jo teidän asiakas, vaikkakaan en yritysasiakas, vastaan virnistäen. - Hyvä! Sitten meillä on vielä toivoa! Jos tarvitset palveluja, tiedät kehen voit olla yhteydessä ja mistä ovesta astua! Hyvästelemme hyvässä hengessä. Jään seisomaan pankin pääoven viereen. Tämä oli viimeinen haastatteluni. Yhdeksän kaikkiaan. Tunne on hieman haikea, mutta valtava oppimiskokemus tämä oli. Matka parhaasta päästä, joka monen muun asian ohella on tuonut minut vanhaan pääkaupunkiin jo kuudesti tänä kesänä. Liittyessäni Kauppatorin toriparlamentin eläkekeskusteluihin kahvi ja pehmis edessäni, päässäni kirjoitan jo ensimmäistä juttua. Saa nähdä, minkälaisia niistä tulee. Ehkä samanlaisia kuin tästä päivästä. Vähän aurinkoa puolipilvisenäkin päivänä. Yrittäjän on aina jostakin löydettävä pilvelleen kultareunus. Teksti: Urho Blom

- Lähivuodet kulunevat näissä töissä. Toivottavasti saan jatkaa. Henkilöasiakaspuolella ja kuluttajaliiketoiminnassa eletään mielenkiintoisia aikoja, kun pohditaan palvelumallien muutosta. Nautin joka päivästä. Tässä pääsee omaa innovaattorimieltä sopivasti