Pankki ei antanut tarpeeksi lainaa – osakkaat rahoittivat loput

Pankki ei antanut tarpeeksi lainaa –

osakkaat rahoittivat loput

Kun nilsiäläinen asunto Oy Paavontie 1 ei saanut lvis-remonttiinsa pankkilainaa tarpeeksi, ainoa mahdollisuus oli pyytää puuttuva rahoitus osakkailta. näin remontti saatiin onnistumaan, erinäisten rahoitus- ja urakkaneuvottelujen jälkeen kesällä 2016. Paavontie 1 oli hiljattain television mOT-ohjelmassa esimerkkinä taloyhtiöiden lainansaannin vaikeudesta, kun taantuvilla paikkakunnilla eivät kiinteistöjen vakuusarvot riitä.

mOT-ohjelmasta tutun nilsiäläisyhtiön remontin taustana osakkaiden yhteisrahoitus

Vuonna 1971 valmistunut, omalla tontilla oleva kolmen portaan, 36 asunnon ja kuuden autotallin yhtiö ei saanut taloyhtiölainaa kuin puolet tarpeestaan, vaikka yhtiötä oli huolella ylläpidetty, korjaukset tehty aikanaan, ja talo sijaitsi aivan ydinkeskustassa. - Tarvitsimme lainaa 1,7 miljoonaa. Kuudesta pankista kolme olisi myöntänyt summasta puolet, loput eivät olisi mitään tai eivät edes vastanneet kyselyyn. Vakuusarvomme ei riittänyt, koska Nilsiässä myydään huoneistoja niin halvalla, kertoo isännöitsijä Juha Ahonen. Erään pankin ehdotuksesta hän on vieläkin typertynyt. Se esitti toteutusta osissa, jotta taloyhtiö tarvitsisi kerralla vähemmän lainaa. - Eihän siinä ole mitään järkeä! Asukkaat olisivat joutuneet asumaan vuosia remontin keskellä, ja jo korjattuja osia olisi joutunut repimään auki ja uudelleen korjaamaan.

Ahonen ja hallituksen puheenjohtaja Pertti Launonen neuvottelivat myös helsinkiläisen yksityisen rahoitusyhtiön kanssa; rahaa olisi kyllä irronnut, mutta 21,55 prosentin korolla, ja osakkaiden olisi pitänyt ottaa laina henkilökohtaisesti! Ei tullut kauppoja.

Lopulta pankki myönsi lainaa 680 000 euroa, mutta kustannukset oli supistettava noin 1,2 miljoonaan, koska toinen puoli lainatarpeesta piti kerätä osakkailta. Asukkaat olivat asiasta yksimielisiä, koska näkivät remontin välttämättömäksi.

suunnitelmia rukattiin

Suunnitelmia rukattiin päiväkausia isännöitsijän, hallituksen, valittujen urakoitsijoiden ja projektipäällikön voimin, jotta saatiin remonttikustannus alenemaan. Säästöjä saatiin pystyviemärien sukittamisesta ja poistoilmapumppujen, toisen taloyhtiösaunan ja taloyhtiöpesulan poisjättämisestä, samoin siitä, että kaikki vesikalusteet tarkastettiin ja vain vanhat uusittiin. Jokaisesta kohdealueesta pyrittiin etsimään edullisin toteutusvaihtoehto.

Esimerkiksi 59 neliön kaksiolle remontti maksoi 49 000 euroa, jonka voi maksaa hankesuorituksena koko summan kerralla tai puolet siitä. Taloyhtiö avasi pankkiin sulkutilin, jonne osakassuoritukset menivät, ja niitä käytettiin tarpeen mukaan remonttilaskujen maksuun samassa suhteessa kuin taloyhtiölainaakin.

Lopullisiksi remonttikustannuksiksi tuli 841,20 euroa neliölle.

KUVA: ANNA-LIISA PEKKARINEN

- Ei kannata lannistua, jos taloyhtiölainaa ei saa. Osaomarahoitus on toimiva vaihtoehto, jos osakkaat siihen suostuvat ja hallituksella on valmiutta antaa omaa aikaansa remontin läpivientiin, kannustavat isännöitsijä Juha Ahonen ja remontin aikainen hallituksen puheenjohtaja Pertti Launonen.

”meni kuin strömsössä”

Alun rahoitusvaikeuksien jälkeen kaikki menikin kuin Strömsössä. Yhteistyö valituksi tulleiden urakoitsijoiden, Nilsiän Rakennuksen, LVI-Tahkon ja Sähkötelin kanssa oli saumatonta, kuten myös työtä valvoneen Matti Markkasen ja rakennuttajakonsultti Kari Hiltusen kanssa.

Remontti tehtiin niin ripeästi, että se valmistui kaksi viikkoa etuajassa. Asiaa auttoi, että kesän mökkikauden ja muiden järjestelyjen ansiosta talo voitiin tyhjentää asukkaista.

- Tiukka aikataulu piti. Pidimme työmaakokouksia joka viikko ja niihin osallistuivat kaikki osapuolet, hallituskin kokonaan, siksi muutos- ja lisätöiden hyväksymisestä voitiin päättää jo kokouksessa. AVI:n tarkastajan luvalla saimme tehdä asbestipurun tyhjässä talossa porras eikä huoneisto kerrallaan. Joskus tarvittiin suunnittelijoilta tarkennuksia tai pieniä muutoksia suunnitelmiin, nekin saatiin usein jopa samana päivänä tai viimeistään seuraavana. Nämä kaikki jouduttivat työtä, Ahonen kertoo. - Hallitus teki valtavan työn, käytti remonttiin varmasti satoja tunteja, hämmästelee isännöitsijä vieläkin. Hän laskee, että hallituksen kokouksia pidettiin kaikkiaan 30, työmaakokouksia 16, ja lisäksi urakoitsijapalaverit ja päivittäiset muut viestittelyt.

Launonen muistuttaa isännöitsijänkin osuudesta; hän kävi työmaalla melkein joka päivä. Isännöitsijätoimisto ei silti veloita projektinhoitopalkkiota alan tavan mukaisella tietyllä prosenttiosuudella urakkasummasta, vaan lisätöistä kohtuullisen tuntimäärän mukaan, kun hallitus on ne ensin hyväksynyt.

Remontteja ei pidä siirtää

Remontin valmistuttua Launonen jättäytyi puheenjohtajuudesta ja nauttii nyt pelkästä asukkaan roolista. - Hyvin on taloyhtiöllämme mennyt, rauhaiseloa eläen. Takuukorjauksiakaan ei tullut, vaikka niihin varauduttiin.

Taloyhtiön ei enää tarvitse maksella suuria remontteja. Jossain vaiheessa tulee lämmitysverkoston uusinta, mutta sillä ei ole kiire.

Miehet korostavat, että remontteja ei pidä siirtää. - Tai no, korkeintaan vuodella, ennemmin kuin suunnittelee huonosti. Jos remontteja siirretään liian pitkälle, voi seurauksena olla konkurssi, kuten on jossain jo nähty.