Kirkko ja kaupunki 2018 20 Vantaa

HY VÄN TÄHDEN.

20 1.11.2018 kirkkojakaupunki.fi

B1 Leski: Kotona puhun aika paljon Ilpolle

Liite Äänestä ja vaikuta.

Seurakuntavaalien ennakkoäänestys alkaa 6.11.

Lähtö Sikke Sumari suhtautuu kuolemaan tyynesti.

Silti oman äidin arkku järkytti.

B 6

BENJAMIN FRANKLIN (1709–1790)

Miten tahansa kohtuullinen minä olen tai sinä olet, ei auta, sillä järjestelmä on viritetty tuottamaan maksimaalisesti kaikkea – ja kaiken sen kohtuuttomuuden käärepaperit voimme nähdä kellumassa Tyynenmeren roskapyörteessä.

KOLUMNISTI JANI KAARO YLELLÄ

Iankaikkisesti

Kohtuullisuus. Älä syö niin paljoa, että tulet painavaksi, älä juo niin paljoa, että kiihdyt.

Tänään

Eilen

2 A Kirkko ja kaupunki | 1.11.2018 Nyt on teillä yllin kyllin ja voitte lievittää heidän puutettaan, sitten voivat taas he yltäkylläisyydestään lievittää teidän puutettanne, ja näin toteutuu oikeus ja kohtuus.

TOINEN KIRJE KORINTTILAISILLE 8:14

Rukous

Pääkirjoitus

KATRI SAARELA

Pyhäinpäivän pyhyys MARJA, JARMO, TAISTO, Maija, Otso, Annika. Puhelimeni yhteystiedoissa on ystäviä ja tuttavia, joille on turha soittaa.

He eivät vastaa viesteihin eivätkä puheluihin, sillä he ovat kuolleita.

Vaikka tiedän, etten enää koskaan tarvitse heidän yhteystietojaan, pidän niitä silti tallella.

Numeron poistaminen puhelimen muistista tuntuisi jotenkin kovin lopulliselta, aivan kuin haluaisi poistaa koko ihmisen elämästään.

Järki sanoo, etten tee kuolleen JÄRKI SANOO, ETTEN ystäväni puhelinnumerolla yhtään TEE KUOLLEEN YSTÄVÄNI mitään. Sydän kuitenkin haluaa pitää PUHELINNUMEROLLA hänet mukana porukassa.

MITÄÄN.

ME KRISTITYT USKOMME, että kuolemalla ei ole viimeistä sanaa. Lopullisen sanan sanoo Jumala, joka Raamatun mukaan on elävien Jumala, sillä hänelle kaikki elävät. Hän ei tyhjennä muistiaan, vaikka me deletoisimme kaiken.

Ystävämme ja rakkaamme eivät kuoltuaan lakkaa olemasta ystäviämme ja rakkaitamme.

Ystävyys ja rakkaus ylittävät kevyesti kuoleman rajan. Sitäkin pyhäinpäivän pyhyys merkitsee.

JAAKKO HEINIMÄKI

Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi

”Mun pappa kuoli ja se on todella, todella, todella surullinen juttu”, kertoo ystävän lapsi. ”Niin se on, mutta ennen kaikkea muiden kannalta. Sun papalla on nyt kaikki hyvin”, vastaan.

Jossakin joku suree ja vaikenee, vaikka suru on todella, todella, todella suuri.

Jumala, ole tänään siellä ja lohduta.

kirkkojakaupunki.fi ISTOCK

PYHÄINPÄIVÄNÄ MUISTETAAN kuolleita.

Kirkoissa sytytetään kynttilät jokaisen edellisen pyhäinpäivän jälkeen kuolleen seurakuntalaisen muistolle. Kynttilät syttyvät myös kodeissa ja hautausmailla.

Elämän rajat piirtyvät näkyviin. Pyhäinpäivänä ei muisteta ainoastaan kuolleita ihmisiä.

Pyhäinpäivänä muistetaan kuolemaa itseään.

Kukaan meistä ei jää tänne. Jossakin järjestyksessä me jokainen lähdemme tästä elämästä. Jonakin päivänä joku katsoo puhelimestaan minun numeroani ja tietää, etten vastaa hänelle enää koskaan.

Elämän rajallisuus on vain hyväksyttävä. Sitä vastaan on turha taistella. Kuolleille kavereille ei kannata lähettää WhatsApp-viestejä.

Joku kuulemma varaa kerran vuodessa aikaa siihen, että käy läpi puhelimensa yhteystiedot ja poistaa sieltä kuolleet. Kiittää jokaisen kohdalla kaikesta ja päästää irti.

Se voisi olla hyvä uusi pyhäinpäivän perinne.

”

Kerro kokemuksesi iltarukouksesta – rauhoittiko vai pelottiko rukous lapsena?

Rukoiletko joskus iltaisin lapsen kanssa?

Millainen iltarukouksesi on? Vastaa verkossa ja osallistu laatupyjaman arvontaan osoitteessa kirkkojakaupunki.fi.

Kirkko ja kaupunki VANTAA 1.11.2018

numero 20

Seuraava lehti ilmestyy 15.11.

KANNEN KUVA: JANI LAUKKANEN

kirkkojakaupunki @kirkko_kaupunki kirkkojakaupunki kirkkojakaupunki

1.11.2018 | Kirkko ja kaupunki

A

”Vaaleissa pitää äänestää, olipa mikä tahansa vaali” Samuli Heino aikoo äänestää myös seurakuntavaaleissa, vaikka sanookin olevansa maallistunut kirkon jäsen.

TEKSTI EIRA SERKKOLA KUVA ESKO JÄMSÄ

1.

Samuli Heino, kasvosi näkyvät vaalijulisteissa, vaikket ole ehdokkaana. Kerro hieman itsestäsi.

– Olen 44-vuotias perheenisä. Suuri intohimoni on skeittaus. Lähdin 15-vuotiaana maailmalle skeittaamaan muutama sata dollaria taskussa ja huomasin jo silloin, että apu löytyy skeittiyhteisöstä.

– Vuosien mittaan harrastuksesta on tullut duuni. Se on antanut minulle kaiken, myös työpaikan Ranskassa, missä asuimme perheeni kanssa kymmenen vuotta. Vastasin erään skeittifirman markkinoinnista ja myynnistä. Nyt työskentelen mainostoimistossa, jonka pomoon tutustuin jo 90-luvulla San Fransiscon kaduilla ja olen viemässä lajia olympialaisiin.

– Roikun edelleen skeittiskenessä kynsin hampain mukana, koska yhteisö. Suorittaminen on kuitenkin loppunut. Aiemmin saatoin hinkata yhtä temppua koko päivän ja sain kicksit siitä, mutta nyt parasta on sosiaalinen kanssakäyminen.

2.

Miten päädyit seurakuntavaalien mainoskasvoksi?

– Rakkaan kummipoikani äiti on kirkolla töissä. Kesällä vietämme aina viikon heidän mökillään. Minulla on tapana laulaa rippikoululauluja aamiais- tai lounaspöydässä.

3.

Millainen on sinun ihannekirkkosi?

– Ihmisen on hyvä kuulua johonkin yhteisöön, perheeseen, kirkkoon tai muuhun. Omalle hyvinvoinnille on A ja O löytää paikka, missä on sielunveljiä tai -siskoja ja yhteisö.

– Itse en hengaa kirkossa kovin paljon, mutta joulukirkossa käydään joka vuosi koko perheen voimin kuulemassa Jeesuksen tarinaa. Silti toiminta liippaa minua monella tavalla, esimerkiksi päiväkerhon, riparin ja ristiäisten tai häiden kautta.

”

KIRKKO VOISI KOKEILLA SKEITTIRIPARIA. SAMULI HEINO

– Olen ehdottanutkin kummilapseni äidin kautta, että kirkko voisi kokeilla skeittiriparia.

Onhan muitakin erikoisripareita. Joku ramppi leiripaikassa riittäisi alkuun. Skeittaus ei ole sidottu paikkaan, ikään tai sukupuoleen, ja liikunta tekee hyvää.

– Skeittileirejä on maailmalla vaikka kuinka paljon. Voisin kuvitella, että tämmöinen houkuttaisi 15-kesäisiä tosi paljon. Kirkon pitäisi nykyaikaistaa toimintatapojaan.

4.

Aiotko itse äänestää seurakuntavaaleissa? Kuinka löydät sopivan ehdokkaan?

– Vaaleissa pitää äänestää, olipa mikä tahansa vaali! Jos jätät äänestämättä, joku toinen äänestää. Silloin on jälkikäteen turha nurista.

– Vaalikonetta en ole vielä kokeillut, mutta avasin vaalikirjeet. Kaikki naamat puuttuivat esitteestä, joten etsiminen menee vaikeaksi, mutta kyllä minä jonkun löydän. Ruotsinkielinen puoli on meille tutumpi, koska vaimoni kuuluu ruotsinkieliseen seurakuntaan.

5.

Millainen on iltarukouksesi?

– Iltarituaalit liittyvät aika vahvasti kolmeen poikaamme. Yritän saada heidät rauhoittumaan ja puhelimet pois. Vähän aikaa kun saan hengailla heidän kanssaan ennen nukkumaanmenoa, niin olen iloinen. Toinen tärkeä juttu on, että vihaisena ei ikinä saa mennä nukkumaan. Se on minulle opetettu ja käytännössä koettu. ■ Seurakuntavaalien ennakkoäänestys 6.–10.11. Etsi oma ehdokkaasi osoitteesta: seurakuntavaalit.fi/vaalikone

3

4 A Kirkko ja kaupunki | 1.11.2018

85

prosenttia Vantaan ehdokkaista vastasi vaalikoneen kysymyksiin.

Ennakkoäänestys on 6.–10.11.

Käy etsimässä oma ehdokkaasi: seurakuntavaalit.fi/vaalikone

ESKO JÄMSÄ

Vantaalainen Anna Nerola äänestää seurakuntavaaleissa ensimmäistä kertaa.

16-vuotta täyttäneellä on äänioikeus 16-vuotta täyttänyt seurakunnan jäsen saa äänestää seurakuntavaaleissa. Neljä vuotta sitten äänioikeuttaan käytti yhdeksän prosenttia 16–17-vuotiaista kirkon jäsenistä. Kun kirkko laski ikärajan 16 vuoteen, tärkeänä perusteluna oli nuorten osallisuuden lisääminen.

Vantaalainen Anna Nerola, 18, aikoo äänestää nuorta ehdokasta.

– Mielestäni on tärkeää saada nuoria päättäjiksi. Silloin nuorten ei tarvitse toimia välikäsien kautta. Seurakuntavaalien ennakkoäänestys alkaa 6.11. Lue lisää Anna Nerolan mietteitä Kirkkojakaupunki.fi.

Äänestä ja auta samalla lapsia ja nuoria Seurakuntavaalien vaalikeräyksen tuotto käytetään lasten ja nuorten sekä naisten koulutukseen ja syrjäytymisen ehkäisemiseen Suomessa ja kehitysmaissa.

Keräys toimitetaan lipaskeräyksenä sekä ennakkoäänestysviikolla 6.–10.11. että varsinaisena vaalipäivänä 18.11. Keräyksen järjestävät Kirkon Ulkomaanapu, Suomen Lähetysseura, Suomen Pipliaseura ja Kirkkopalvelut.

Jouluradio aloittaa lähetykset jo 5.11.

Jouluradio aloittaa FM-lähetykset tänä vuonna jo 5.11. Silloin aukeavat myös kanavan uudet sivut Jouluradio.fi, joilla voi kuunnella pääkanavan lisäksi yhdeksää muuta kanavaa. Jouluradio on kiinnittänyt erityistä huomiota musiikin sukupuolijakaumaan. Tämä lisää naisartistien osuutta musiikkivalinnoissa.

Muutos tehdään laadusta ja yleisön kaipaamista klassikoista tinkimättä, korostaa musiikkipäällikkö ja vastaava tuottaja Aura Neuvonen.

Rohkeasti ihmisten puolella Oma turvallisuus ei oikeuta toisten sortamista, sanoo Kirkkohallituksen ihmisoikeusasiantuntija Laura Arikka.

TEKSTI PAULI JUUSELA KUVA ESKO JÄMSÄ

V

ielä muutama vuosi sitten näytti siltä, että ajatus kaikille kuuluvista ihmisoikeuksista omaksutaan suurimmassa osassa maailmaa. Demokraattiset yhteiskunnat olivat vahvoilla ja hyvinvointivaltio voimissaan.

Toisin on nyt. Se, mikä vaikutti itsestään selvältä, ei ollutkaan sitä. Ei edes länsimaissa.

– Nyt kun kaikille ihmisille kuuluvia oikeuksia on alettu haastamaan, pitää havahtua huomaamaan, että niistä huolehtimiseen tarvitaan pitkäjänteisyyttä.

Edes YK:n ihmisoikeuksien julistus ei ole ikuisesti voimassa. Se on yhteiseen sopimukseen perustuva asiakirja, jonka toteuttamiseen tarvitaan ihmisiä, sanoo Kirkkohallituksen ihmisoikeusja yhteisötyön asiantuntija Laura Arikka.

Hän on ollut mukana toimittamassa ja kirjoittamassa marras-

kuun lopussa ilmestyvää Kirkko ja ihmisoikeudet -kirjaa. Kirja sai alkunsa vuoden 2017 kevättalvella pidetyssä Kirkon ihmisoikeusfoorumissa ja siihen on haettu mallia Norjan kirkon vastaavasta julkaisusta. Kirjassa käydään läpi ihmisoikeuksien historiaa ja kirkkojen suhtautumista niihin.

KIRJASSA POHDITAAN JUURI nyt ajankohtaisia kysymyksiä, kuten maahanmuuttoa, työttömyyttä, seksuaalisuuteen ja sukupuolisuuteen liittyviä oikeuksia, demokratian ja ihmisoikeuksien liittymistä toisiinsa, saamelaisten oikeuksia ja uskonnonvapautta.

Kirja nostaa esille myös maailman suurimman vaietun ihmisoikeusongelman eli kastisyrjinnän.

– Ihmisoikeudet eivät ole staattinen kokonaisuus, vaan yhteiskunnan kehittyessä tulee uusia asioita, joita pohditaan oikeuksien ja vapauksien näkökulmasta. Myös kirkon on pysyttävä ajan

tasalla, joten toivon, että seuraava versio kirjasta tehdään parin vuoden sisään. Tämän ei pidä jäädä hyllyyn pölyttymään, vaan kirjaa tarvitaan tekojen tueksi, tuumii Arikka.

KIRKKO JA IHMISOIKEUDET kytkeytyvät Arikan mukaan toisiinsa ihmisarvon käsitteen kautta.

Kirkko puolustaa kaikkien ihmisten yhtäläistä ja tasavertaista ihmisarvoa ja jokaisen oikeutta ihmisarvoiseen elämään. Yhteiskunnassa ihmisarvoa tehdään käytännössä todeksi lainsäädännön ja sopimusten avulla.

– Siksi on tärkeää, että kirkko toimii yhteistyössä virkamiesten, poliitikkojen, kansalaisjärjestöjen ja erilaisten kansalaistoimijoiden kanssa. Ihmisoikeussopimuksissa on se hyvä puoli, että ne ovat hyvin konkreettisia, asioista puhutaan selkokielellä, sanoo Arikka.

Arikan mukaan sellaisia aja-

1.11.2018 | Kirkko ja kaupunki

A

5

Tasa-arvoisen kirkon puolesta soida toteamalla, että ne liittyvät länsimaiseen, juutalaiskristilliseen perinteeseen ja valistukseen. Niin ne osittain liittyvätkin, mutta Arikan mukaan eri kulttuureissa on asioita, joilla ihmisoikeuksia voidaan perustella ja käytännössä niistä on tullut yleismaailmallisia.

– Se, mitä tapahtuu lapsille vaatetehtaassa toiselle puolella maailmaa ei ole asia, jonka pitäisi liikuttaa vain siellä. Me täällä Suomessa käytämme niitä vaatteita.

– Kansainvälinen kauppa, maailmanpolitiikka sekä ilmastonmuutoksen ja muuttoliikkeen kaltaiset globaalit ilmiöt sitovat ihmiset ympäri maailmaa yhä tiiviimmin toisiinsa. Vastuu lähimmäisestä on kasvanut naapurustosta ja omasta kylästä valtioiden ja kaupunkien väliseksi, ihmiskunnan yhteiseksi asiaksi.

VAIKKA KIRKOLLA ON pitkä historia ihmisarvon korostajana, kirkko on usein tullut kaukana Kirkkohallituksen ihmisoikeusasianjäljessä, kun ihmisten oikeuksia tuntija Laura Arikka on pappi, joka on parannettu. Tällä hetkellä kirsai kotoaan ja partiosta uskon siihen, että asioihin voi vaikuttaa. Kolme kon suurimmat ihmisoikeushaaskuukautta ihmisoikeustarkkailijana teet liittyvät Arikan mukaan yhItä-Jerusalemissa opetti hänelle, miten denvertaisuuteen, kuten sukumonitahoisia ongelmat usein ovat. puolivähemmistöihin tai naisten oikeuksiin. Niistä ei olla kirkossa yksimielisiä ja keskustelu on usein vaikeaa.

– Silti se, että kirkko on globaalisti ihmisarvon vahva puolustaja, on yksi suuri syy siihen, miksi tuksia ei pidä hyväksyä, että ih- se kasvaa erityisesti kehittyvissä misoikeudet eivät kuuluisikaan maissa, tuumii Arikka. kaikille, että toisten oikeudet Arikka kaipaa kirkolta rohkeovat tärkeämpiä kuin toisten tai utta nostaa esille kohtaamiaan että oma turvallisuus oikeuttaisi epäkohtia niin Suomessa kuin toisten sortoon. Jotta omat oikeu- maailmalla. det ja vapaudet toteutuvat, on – Ei yhden ryhmän asioiden turvattava myös toisten oikeudet. esille ottaminen ole muilta pois.

– Samalla on syytä muistaa, et- Voidaan ihan hyvin puhua satä oikeuksien mukana tulee myös maan aikaan siitä, että monet vastuu. Uskon, etkristityksi kääntä suurin osa ihtyneet turvapaimisistä on pohkanhakijat kojimmiltaan solikevat syrjintää daarisia sieluja. ja jopa väkivalAiheutamme kärtaa ja puuttua simystä toisillemsamalla siihen, me, mutta jos oliettä uussuomaSUURIN OSA IHMISISTÄ simme pelkästään laiset kohtaavat ON POHJIMMILTAAN itsekkäitä ja valtäällä rasismia. lanhaluisia, meitä Tai puuttua islaSOLIDAARISIA SIELUJA. ei enää olisi. minuskoisten roLAURA ARIKKA – Maailmassa hiyngojen kanon ihmisiä, joiden sanmurhaan ja elämä on jatkuvaa selviytymis- muistuttaa kristittyihin kohdistaistelua, mutta on myös ihmisiä, tuvasta vainosta. jotka pyrkivät auttamaan heitä.

– Kirkon lähes neljän miljoonan jäsenen joukossa on paljon ARIKKA TIEDOSTAA sen, että ih- yhteiskunnan vaikuttajia ja järjesmisoikeudet eivät ole kaikkien töjen aktivisteja, joita kirkko voi ihmisten ja jokaisen maan arvo- tukea ja kannustaa puuttumaan asteikolla korkealla. Osa valtiois- asioihin. Kirkko on hyvä paikta kieltäytyy pitämästä ihmisoi- ka järjestää vuoropuhelua eri takeussopimuksia universaaleina, voin ajattelevien kesken. Kirkon vaikka olisivat ne itse allekirjoit- diakonialla on tuntosarvet ihmistaneet. Esimerkiksi YK:n kansain- ten hätään. välisen kidutuksen vastaisen so– Ehkä kaikkein suurin mahpimuksen on allekirjoittanut suu- dollisuus on kuitenkin rippikourin osan maailman maista, mut- lu. Siellä kohtaavat erilaisista eläta silti Amnesty Internationalin mäntilanteista tulevat nuoret, jotmukaan kidutusta tapahtuu yli ka yhdessä pohtivat sitä, miten sadassa maassa. heistä jokainen on Jumalan kuIhmisoikeuksia voidaan kriti- va, sanoo Arikka. ■

”

Seurakuntavaaleissa vali­ taan koko kirkon suunta.

Nyt on aika ottaa tasa­ arvoinen avioliittolaki käyttöön myös kirkossa. #tahdonkirkossa Anna äänesi kirkon uudistumiselle! Tulkaa kaikki -liike ajaa uudistuksia läpi kirkon aina kirkolliskokoukseen asti.

Ehdokkaamme ovat sitoutuneet liikkeen ohjelmaan: avio­ liitto kaikille, ei syrjintää, seurakuntalaiset vaikuttajiksi, jaamme omastamme sekä luottamusta ja sovintoa kirkkoon.

Kristuksen kirkko on kaikille! www.tulkaakaikki.net Liikkeen ohjelmaan sitoutuneet ehdokaslistat pääkaupunkiseudun seurakunnissa: Espoo Vantaa Helsinki • Kotiseurakuntana • TK Hämeenkylä • TK Espoonlahti • TK Haaga Paavali • TK Leppävaara • TK Kallio • TK Korso • TK Kannelmäki • TK Pitäjänmäki • Kirkko kaikille • TK Rekola • Uudistusmieliset • TK Kirkon uudistajat • TK Tikkurila Olari Malmi (Tuomiokirkko) • TK Tapiola • TK Vantaankoski • TK Munkinseutu • TK Uusi Töölö (Munkkiniemi) • TK Vartiokylään Ehdokkaiden maksama • TK Oulunkylä • TK Vuosaari TK = Tulkaa kaikki

TULKAA KAIKKI -ehdokkaita Seurakuntavaalit 18.11. 2018 Ennakkoäänestys 6-10.11.2018

Rekolan seurakunta Eero Untamala

Diakoni, perheterapeutti Yhteinen kirkkovaltuusto Seurakuntaneuvosto

29 60

Leila Mäkynen

Maskeeraaja, lähihoitaja Yhteinen kirkkovaltuusto 28 Seurakuntaneuvosto 59

Kirkko kaikille!

Korso seurakunta Eve Rämö

Kaupunginvaltuutettu, perhetyöntekijä Yhteinen kirkkovaltuusto 26 Seurakuntaneuvosto 66

Marika Tähkänen

OTM, henkilöstösuunnittelija Yhteinen kirkkovaltuusto 27 Seurakuntaneuvosto 67

Mikko Tähkänen

Lakimies, tietosuojavastaava Yhteinen kirkkovaltuusto 28 Seurakuntaneuvosto 68

Markku Heikkilä seurak. vapaaehtoinen nuoriso/ vanhusten auttava työntek.

Kirkkovaltuusto: ehdokas no 36 Seurakuntaneuvosto: ehdokas no 23 Hakunila SDP seurakuntavaalit 18.11.2018 sitoutumaton

Kotimaisilla talveen!

Tuntuu mukavalta!

AILI XL

Koot: 35-43 Värit: punainen, viinpun, musta 189€

ALEKSI XL

RONJA XL

nahkalaukut

Koot: 39-48 Värit: ruskea, musta 185€

Koot: 35-43 Värit: tiili, ruskea, viinpun, musta 179€

utua.fi

Sievi Shop

Simonkatu 12, Helsinki - Itis, Helsinki - Jumbo, Vantaa

6 A Kirkko ja kaupunki | 1.11.2018

Apua velkaongelmiin Takuusäätiön velkalinja palvelee arkisin klo 10–14, p. 0800 980 09. Takuusäätiön Kysy rahasta -chat on auki maanantaista torstaihin klo 12.30–15.

Helsingin talous- ja velkaneuvonnassa ei ole enää jäljellä aikoja vuodelle 2018. Vuoden 2019 alussa talous- ja velkaneuvonta siirtyy oikeusaputoimistojen järjestettäväksi. Asiakasneuvonnan numerosta saa neuvontaa ja tietoa alustavan tapaamisajan varaamisesta oikeusaputoimistoon ma–to klo 9–12, p. 09 3103 3887.

Espoon talous- ja velkaneuvonta, ajanvaraus ja neuvonta ma–to klo 10–12, p. 0800 934 88.

Vantaan talous- ja velkaneuvonnan puhelinneuvonta palvelee ma, ti ja to klo 9–11, p. 09 8392 2120.

Ikävä muttei ikuinen riesa

Apua voi pyytää myös seurakuntien diakoniatyöntekijöiltä. Heiltä saa keskusteluapua, ja he voivat auttaa esimerkiksi lomakkeiden täyttämisessä ja yhteydenpidossa velkojiin ja sosiaalitoimeen.

Maksuhäiriömerkintä vaikuttaa yllättävän moneen arjen asiaan. Siksi talousongelmiin kannattaa hakea apua ajoissa.

TEKSTI HANNA ANTILA KUVITUS MAIJA SAARI

S

e voi olla onnettomien sattumien summa, tietämättömyyttä tai seurausta siitä, että tulot ovat yksinkertaisesti pienemmät kuin menot. Noin 379 000 suomalaisella on maksuhäiriömerkintä, mikä on enemmän kuin koskaan ennen.

Maksuhäiriömerkintää ei saa maksamatta jääneistä maksuista heti, vaan yleensä vasta silloin, kun maksu on edennyt ulosottoon asti.

Maksuhäiriömerkintöjen yleistyminen näkyy myös Takuusäätiön velkaneuvonnassa. Talouselämä-lehti uutisoi, että pelkästään elo–syyskuussa Takuusäätiön velkaneuvontaan tuli 10 000 yhteydenottoa. Takuusäätiö on sosiaalialan toimija, joka myöntää takauksia järjestelylainoihin ja tarjoaa maksutonta neuvontaa raha- ja velkavaikeuksissa oleville ja heidän läheisilleen.

Maksuhäiriömerkinnällä saattaa olla vaikutusta moneen arkiseen asiaan kuten asunnon, työpaikan tai opintolainan saantiin, kotivakuutuksen tai puhelinliittymän hankintaan tai siihen, jos ostaa jotakin laskulla.

MAKSUHÄIRIÖMERKINNÄN saaneissa on erityisen paljon nuoria aikuisia ja miehiä. 20–24-vuotiaista miehistä yli kymmenellä prosentilla on maksuhäiriömerkintä, 25–39-vuotiaista 15 prosentilla. Naisista 25–29-vuotiailla on eniten maksuhäiriömerkintöjä. Takuusäätiön viestintäpäällikön Minna Mattilan mukaan nuorten aikuisten talousongelmien taustalla on monenlaisia syitä.

– Heillä on usein pienet ja epävarmat tulot. Silloin voi käydä niin, että menoja on yksinkertaisesti liikaa, eikä sitten osata tai viitsitä hakea apua ajoissa. Joskus voi käydä niinkin, että kun pääsee työelämään ja saa säännölliset tulot, iskee rahankäytössä vauhtisokeus, Mattila kertoo.

Ongelmiin voi johtaa myös se, että luottoa saa helposti, eivätkä kaikki välttämättä hahmota, mistä kaikesta velkaa on syntynyt ja kuinka paljon.

Luottoa ei synny vain pikavipeistä, vaan myös silloin, kun käyttää luottokorttia tai tekee nettiostoksia. Monet yrittävät paikata velkaa uusilla luotoilla.

Jos talousongelmat ovat johtaneet maksuhäiriömerkintään, ei kannata panikoida, vaan pyytää apua ja olla maksuaikataulusta yhteydessä velkojiin. Apua talousasioihin saa esimerkiksi Takuusäätiöstä ja kuntien velkaneuvonnasta. Nuoret voivat pyytää apua myös nuorisopalveluista tai oppilaitosten kuraattoreilta.

MONI VUOKRANANTAJA haluaa tarkistaa vuokraasuntoa hakevan luottotiedot.

– Silloin erityisesti vuokravelasta voi olla haittaa, Minna Mattila sanoo.

Hän neuvoo talousongelmiin joutuneita olemaan avoimia kotia etsiessään. Jos talousasiat ovat menossa parempaan suuntaan, tilanteesta kannattaa kertoa avoimesti, ja vuokra-asunto voi löytyä vaikka tuttavien tai tutuntuttujen kautta. Myös kunnilta ja suurilta vuokrataloyhtiöiltä voi hakea asuntoa, vaikka luottotiedoissa on merkintä.

Maksuhäiriömerkintä voi vaikeuttaa myös vakuutuksen saamista. Monelle tärkein on kotivakuutus, jonka hankkiminen on usein vuokrasopimuksen ehtona.

– Kotivakuutukset eivät onneksi ole kalliita, ja sellaista voi kysyä useammasta paikasta. Kotivakuutuksen voi saada myös niin, että tarjoutuu maksamaan vakuutuksen koko vuodeksi kerralla.

Puhelinliittymän hankinnassa voi toimia samalla tavalla kuin kotivakuutuksen kanssa: kysyä useammalta operaattorilta tai hankkia prepaid-liittymän.

SEURA-LEHTI UUTISOI syyskuussa, että luottotietoja tarkistetaan yhä useammin myös työtä haettaessa. Luottotietoja on tarkistettu esimerkiksi ihmisiltä, jotka ovat hakeneet sellaisiin kaupan alan tehtäviin, joissa käsitellään rahaa, sekä teleoperaattoreiden kuten DNA:n ja Elisan myymälöihin töi-

1.11.2018 | Kirkko ja kaupunki

A

7

hin hakeneilta. Luottotietoja on tarkistettu myös ihmisiltä, jotka ovat hakeneet sellaisiin työtehtäviin, joissa tehdään työtä toisten kotona, kuten kotisairaanhoidossa tehdään. Jutun mukaan näin on toimittu ainakin Vantaan kaupungilla.

Työnantaja saa tarkistaa työnhakijan luottotiedot, mutta Minna Mattila ei usko, että sitä tehdään vielä säännönmukaisesti tai että työnhaku välttämättä tyssää maksuhäiriömerkintään. Mattilan mukaan esimerkiksi kaupan alalla työskentelee ihmisiä, joilla on maksuhäiriömerkintä.

– Laki kyllä sallii luottotietojen tarkistamisen, mutta ei niin, että ne tarkistettaisiin kesken työsuhteen, vaan silloin, kun henkilöä ollaan palkkaamassa tehtävään. Asiasta pitää mainita työnhakijalle.

”

JOSKUS VOI KÄYDÄ NIINKIN, ETTÄ KUN PÄÄSEE TYÖELÄMÄÄN JA SAA SÄÄNNÖLLISET TULOT, ISKEE RAHANKÄYTÖSSÄ VAUHTISOKEUS.

Mattila toivoo, että työnantajat eivät ajattelisi, että maksuhäiriömerkinnän saanut on huono työntekijä.

– Se voi olla jopa päinvastoin. Vaikka ihmisellä on maksuhäiriömerkintä, hän voi olla huolellinen rahojen kanssa työtehtävissään.

KÄRÄJÄOIKEUDESSA TEHDYT ulosottopäätökset ovat julkisia, mutta luottotiedot eivät. Toisen luottotietoja ei saa tutkia pelkkää uteliaisuuttaan, vaan siihen on oltava perusteltu syy, kuten asunnon vuokraaminen tai työhönotto.

– Se, kuka saa katsoa luottotietoja, on säädelty lailla. Luottorekisteriotteella näkyy kuuden kuukauden ajalta se, kuka tietoja on katsonut. Jokaisella on oikeus pyytää nähtäväksi omat tietonsa ilmaiseksi kerran vuodessa Suomen Asiakastiedolta tai Bisnode Oy:ltä, Minna Mattila kertoo.

Maksuhäiriömerkintä ei ole lopun elämän riesa.

Velkomustuomioiden ja ulosoton merkintöjen kestoksi merkitään ensin kolme vuotta. Tuo aika lyhenee kahteen vuoteen, jos sinä aikana ei ole tullut uutta merkintää. Velkakierteessä ei yleensä kyetä välttämään uusia merkintöjä. Silloin jokainen uusi merkintä pidentää edellisen merkinnän voimassaoloaikaa neljään vuoteen. Tällaisessa tilanteessa on haettava apua veloista selviytymiseen. ■

Kirkon seinään ilmestyi graffititeos Hende Nieminen maalasi ”graffitikulttuurin 10 käskyä” purettavan Tikkurilan kirkon alttariseinälle.

G

TEKSTI PAULI JUUSELA KUVA ANTERO HARJU

raffititaiteilija Hende Nieminen maalasi purettavana olevan Tikkurilan kirkon alttariseinään teoksen. Teoksessa Niemisellä on kädessään Raamatusta tutut kymmenen käskyn kivitaulut. Käskyt Nieminen muokkasi näkemyksensä mukaan ja perinteitä kunnioittaen graffitikulttuuria koskeviksi.

– Työ on upea taidonnäyte. Hende teki työn itsenäisesti ja ilmoitti siitä jälkikäteen, selvittää Tikkurilan seurakunnan kirkkoherra Janne Silvast.

Alue on kuitenkin purkutyömaata ja yleisöltä suljettu.

– Työmaa-alueella liikkuminen on hengenvaarallista ilman työmaan henkilöstön läsnäoloa ja asianmukaisia suojavälineitä.

Purkutyömaalla on vaarallisia asioita kuten putoamisvaara kaiteiden puuttuessa, sähköiskun vaara ja sortumisvaara. Siksi alue on ympäröity aidoilla ja sitä myös valvotaan, toteaa Vantaan seurakuntien kiinteistöjohtaja Sari Turunen.

Alueelle meneminen on kielletty, joten taideteos on katsottavissa ainoastaan valokuvista.

Nieminen otti alun perin yhteyttä seurakuntiin jo viime kesänä ja ehdotti, että tekisi siellä taideteoksen työpajan kanssa. Hänellä on taidetyöpaja Työväenopistossa. Kun työpajaprojekti ei aikataulusyistä onnistunut ja purkaminen jo alkoi, Nieminen päätti toteuttaa ideansa yksin.

TIKKURILAN KIRKON alttariseinällä on yhä tallella ristikuvio. Se sopi Hende Niemisen mukaan hyvin teoksen taustalle. Teoksellaan hän halusi kunnioittaa kirkkotilaa ja samalla graffitikulttuuria.

Graffitikulttuurin ideaan kuuluu, ettei siinä ole yleisiä sääntöjä vaan jokainen asettaa omat rajansa. Toisaalta on olemassa graffitikulttuurin raamatuksi kutsuttu Subway Art -kirja.

– Vaikka sääntöjä ei ole, niin tavallaan kuitenkin on. Sellaisia kuin, että yksityisomaisuus pitäisi jättää rauhaan, samoin kuin kirkot. Tässä tapauksessa, kun kirkko on purettavana, sääntö tavallaan kumoutuu. Pitäisi myös kunnioittaa vanhempia tekijöitä ja toisen tyyliä, niin ettei lähde kopioimaan kirjainmuotoja tai muuta vastaavaa, Nieminen sanoo.

– Yksi käskyistä ”don’t be a rabbit” on vähän siistitympi versio legendaarisen suomalaisen graffitimaalari TRAMA:n lauseesta Helsinki Graffiti -kirjasta. Alkuperäinen lause on ”ei pidä olla vittu jänis”. Viimeiseksi käskyksi laintauluun lisäsin ”get a sense of humor” eli ei pidä ottaa asioita niin vakavasti, Nieminen selvittää.

KIRKON KANSSA Hende Nieminen on ollut tekemisissä pienestä pitäen. Hän on toiminut muun muassa poikakerhon ohjaajana ja isosena leireillä.

Kaivokselan palaneen kirkon seinään hän maalasi niin ikään taideteoksen ennen kirkon purkamista.

Hän on maalannut seurakunnille myös tilaustyönä. Esimerkiksi Vantaankosken seurakunnan 50-vuotisjuhlaan hän teki siirrettävän alttaritaulun.

– Graffiti on parhaimmillaan taidetta, ja taide sopii kirkkoon – tapauskohtaisesti. Jos mietitään vaikka Sikstuksen kappelia ja Michelangelon freskoja, niin niiden maalausten toteutuksessa olisi voitu käyttää spraymaaleja, jos sellaisia olisi ollut 1400-luvulla olemassa. ■

8 A Kirkko ja kaupunki | 1.11.2018

Tarja Eklund

Kuulutus seurakuntavaaleista

leipomotyöntekijä, kaupunginvaltuutettu, Hakunilan seurakuntaneuvoston, yhteisen kirkkovaltuuston ja seurakuntaneuvoston jäsen

Vantaan evankelis-luterilaisissa seurakunnissa toimitetaan seurakuntavaalit 18.11.2018. Vaaleissa valitaan 51 jäsentä Vantaan seurakuntien yhteiseen kirkkovaltuustoon ja yhteensä 100 jäsentä Vantaan seitsemän seurakunnan seurakuntaneuvostoihin nelivuotiskaudeksi 2019–2022.

• Lapsi, vanhus- ja diakoniatyö • Ruoka-apu ja yhteistyö kaupungin kanssa • Tarvittavat kirkot alueilla – riittävä henkilökunta

yhteinen kirkkovaltuusto seurakuntaneuvosto

Äänioikeutettu, 15.8.2018 tämän seurakunnan läsnä olevaksi merkitty ja 16 vuotta viimeistään 18.11.2018 täyttävä seurakunnan jäsen saa äänestää oman seurakuntansa äänestyspaikassa. Äänestäjän tulee todistaa henkilöllisyytensä.

Hakunilan Sosialidemokraattinen kirkkoväki

Maksaja: Paula Lehmuskallio

Äänestyspäivä on 18.11. Äänestyspaikat ja -ajat ovat: • Hakunilan seurakunta: klo 11–20 Hakunilan kirkko, Hakunilantie 48 • Hämeenkylän seurakunta: klo 11–20 Hämeenkylän kirkko, Auratie 3 • Korson seurakunta: klo 11–20 Korson kirkko, Merikotkantie 4 • Rekolan seurakunta: klo 11–20 Rekolan kirkko, Kustaantie 22 • Tikkurilan seurakunta: klo 9–20 Tikkurilan Koskikeskuksessa, Vernissakatu 4

Tarmokas ja aikaansaava moni­ osaaja, kokenut kirkkovaltuutettu ja kirkolliskokousedustaja

• Vantaankosken seurakunta: klo 11–20 Myyrmäen kirkko, Uomatie 1 • Vanda svenska församling: kl. 11–20 Bagarstugan, Kurirvägen 1

KIRKKO­ 28 YHTEINEN VALTUUSTO SEURA­ 109 TIKKURILAN KUNTANEUVOSTO

Kokoava seurakunta Tikkurila

Seurakuntavaaleista ja äänestyspaikoista löytyy tietoa myös verkko-osoitteesta vantaanseurakunnat.fi/vaalit.

Vantaalla 20.10.2018 Seurakuntien vaalilautakuntien puheenjohtajat Hans Tuominen, Hakunilan seurakunta Jukka Nevala, Hämeenkylän seurakunta Eija Mäkinen, Korson seurakunta Rainer Heino, Rekolan seurakunta Hannu Kokko, Tikkurilan seurakunta Tiina-Maaria Päivinen, Vantaankosken seurakunta Harriet Forsman-Ryhänen, Vanda svenska församling

Nyt on aika vaikuttaa - Seurakuntavaalit 2018

Vaalipäivä 18. 11. 2018 Ennakkoäänestys 6. - 10. 11. 2018

Sanasta Elämään -ryhmä haluaa kehittää seurakuntaa seuraavien periaatteiden pohjalta Raamattu elämän iloksi ja ohjeeksi

Evankeliumi kaikille

Perhe kestäväksi

Rakkaus toimivaksi

Opetuksemme ja toimintamme perustuvat Raamattuun – eläväksi tekevään sanaan.

Tuemme perheitä, miehen ja naisen välistä avioliittoa, sekä lasten ja nuorten kristillistä kasvatusta.

Hyvä sanoma Jeesuksesta Kristuksesta myös ulkomailla on seurakunnan päätehtävä. Apuna ovat kaikki kirkon lähetysjärjestöt.

Elävässä seurakunnassa tuemme heikossa asemassa olevia ja autamme apua tarvitsevia ihmisiä.

vaikuta äänestä Raamatun arvoihin sitoutunut ryhmä www.sanastaelamaan.fi

valitse

Hakunilan, korson, Rekolan, tikkurilan ja vantaankosken seurakunnissa!

Mitä ajattelee lähiomaisensa menettänyt siitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu? Mitä vastaavat siunauskappelin työntekijä ja pappi?

TEKSTI KAISA HALONEN KUVAT SIRPA PÄIVINEN

Missä hän on nyt?

2B

Kirkko ja kaupunki | 1.11.2018

I

lpo Hynnisen hautakivessä Vantaan Ruskeasannan hautausmaalla on lentokoneen kuva. Se sopii miehelle, jonka työpaikka oli läheisellä lentokentällä ja joka myös harrasti ilmailua.

Hänen kuolemastaan on juuri kulunut puolitoista vuotta. Leski, Päivi Kanerva-Hynninen, kävi alussa haudalla joka päivä, sillä kotoa on sinne matkaa vain puolisen kilometriä. Nyt hän on käynyt laittamassa haudalle kanervia, useampaa väriä.

Päivi Kanerva-Hynninen muistaa aina sen päivän viime vuoden huhtikuussa. Hän oli ostoksilla etsimässä hääpäivälahjaa miehelleen, sillä heidän 20-vuotishääpäivänsä olisi parin päivän päästä.

– Kun tuli illalla tyttäreni kanssa kotiin, en nähnyt Ilpon pyörää, ja silloin jo tajusin, että jotain kauheaa on tapahtunut. Meillä oli sellaiset välit, että tiesimme aina, missä toinen on. Pian sitten sairaalasta soitettiin, Kanerva-Hynninen kertoo.

Ilpo Hynninen oli saanut aivoverenvuodon pyöräillessään töistä kotiin. Hänet oli saatu elvytettyä tapahtumapaikalla ja vietäisiin leikattavaksi. Sairaalassa omaisille kerrottiin, että hän olikin siirrettäessä saanut massiivisen toisen aivoverenvuodon. ”Ilpo todetaan tämän aamupäivän aikana aivokuolleeksi ja tulee menehtymään.” Niin sanoi sairaanhoitaja, kun Päivi Kanerva-Hynninen soitti seuraavana aamuna sairaalaan tiedustellakseen tilannetta.

– Ajattelin, että ehtisimme äkkiä paikalle – niin kuin elokuvissa. Mutta kun menimme sinne, Ilpo oli jo julistettu kuolleeksi. Silti hän hengitti. Hän oli hengityskoneessa, koska olimme edellisenä iltana luvanneet hänen elimensä luovutukseen. Ajattelimme, että tarkkana miehenä hän ei olisi halunnut elintensä joutuvan hukkaan, Kanerva-Hynninen kertoo.

– En ollut ikinä osannut pelätä, että Ilpolle kävisi niin. Hän oli terve, pyöräili töihin joka päivä, söi terveellisesti, ei tupakoinut ja käytti alkoholia kohtuullisesti. Ajattelin aina, että minä kuolen meistä ensimmäisenä. Mutta tyttäremme sanoivat, että isä olisi halunnut lähteä juuri tuolla tavalla eikä maata missään toisten hoidettavana.

Viimeisen kerran Kanerva-Hynninen näki mie-

Päivi Kanerva-Hynninen menetti miehensä Ilpon puolitoista vuotta sitten.

hensä vielä ennen arkkuun laittoa. Tuntui siltä, että piti.

– Veimme hänelle mukaan suklaata, toffeeta, pehmoleluja ja kukkia. Se oli Ilpon 57-vuotissyntymäpäivä.

”

Minä en pelkää kuolemaa, koska tiedän, että Ilpo odottaa siellä. Sitten joskus jatkamme yhdessä.

Ei ole mitään hätää.

PÄIVI KANERVA-HYNNINEN

TOISIN KUIN monet surevat Päivi Kanerva-Hynninen on nukkunut paljon. Uni on ollut hänelle pakopaikka, jossa surusta pääsee hetkeksi irti. Aamut ovat sitten sitäkin vaikeampia, ja ensimmäinen niistä oli kaikkein pahin.

– Olimme tuoneet sairaalasta Ilpon vaatteet.

Haistelin niitä. Tuntui, etten selviä tästä, että elämässä ei ole enää mitään. Minulta meni kaikki – vaikka samaan aikaan tiesin, että onhan minulla edelleen ihanat tytöt. Ja kaikista hirveintä oli se, että tytöillä ei ollut enää isää, Kanerva-Hynninen kertoo.

Miehensä kuolemaa seuranneesta kesästä hän ei muista juuri mitään. Lomamatkalla Riiassa oli ensimmäinen kokonainen päivä itkemättä. Mutta suru odotti taas kotona. Joulua kotona KanervaHynninen tyttärineen ei kestänyt ajatellakaan. Sitä oli vietetty aina saman kaavan mukaan: Ilpoisä oli hakenut kuusen kotimetsästään Joroisista ja suunnitellut jouluruuat. Ilman häntä ei tulisi jouluakaan.

– Lähdimme jouluksi Madeiralle. Siellä jotenkin

helpotti, ja huomasin, että surussa oli alkanut uusi vaihe. Mutta onhan se vieläkin semmoista aaltoliikettä. Välillä mietin, että onko tässä elämässä enää mitään. Saatan elää vielä 25 vuottakin. Yksinkö minä sitten vain olen? Kanerva-Hynninen sanoo.

Sitten hän lisää, että välillä tulee hyviäkin hetkiä.

On keskusteluja ystävien kanssa, hyvä kirja kesken tai sauna lämpiämässä. Ne estävät uppoutumasta liian syvälle suruun. Hän odottaa, että joskus tulisi aika, jolloin päällimmäinen tunne ei enää olisi suru vaan kiitollisuus yhdessä eletyistä vuosista.

VUODEN VERRAN Ilpon takki oli tuolin karmilla, eikä sille tuolille saanut istua kukaan. Tänä kesänä, kun kotona tehtiin keittiöremonttia, Päivi KanervaHynninen lopulta siirsi takin pois.

– En ole kysynyt, miksi näin kävi, koska maailmassa tapahtuu joka hetki ihan kauheita asioita. Ei niitä voi laittaa järjestykseen. Suren sitä, että Ilpolta loppui kaikki. Että niin hyvällä ihmisellä oli sellainen kohtalo. Ilpo oli toivonut, että hän voisi jäädä vähän aikaisemmin eläkkeelle ja viettää aikaa maalla metsähommissa. Mutta niin ei käynyt.

Tyttäriensä kanssa Kanerva-Hynninen on puhunut paljon.

– Joka kerta, kun tytöt ovat käymässä, Ilpo on meidän puheissamme. Toivon, että se on auttanut myös heitä. Tämä on meidän kolmen suru, jota kukaan muu ei tunnu ymmärtävän. Ei minun ystävistäni kukaan ole kokenut samaa. Välillä ihmettelen itsekin, että tapahtuiko meille tämä kaikki.

KUN SURU oli raskaimmillaan, Päivi Kanerva-Hynninen pyysi miestään tulemaan uniinsa. Niin kävi kahdesti. Toisessa unessa hän sanoi miehelleen: ”Huomenna kello 17.16 sinä sitten saat sen aivoverenvuodon. Ihan kauheata.” Mies vastasi: ”Niin on, ihan kauheata.”

– Jollain tasolla koen, että Ilpo on edelleen tässä vieressä. Henki tai sielu tai jokin. Kun kävelen hautausmaalle, tunnen, että menen sinne yhdessä Ilpon kanssa katsomaan kiveä, Kanerva-Hynninen kertoo.

– Kotona puhun aika paljon Ilpolle. Kunhan höpötän. Ilpo oli minua paljon introvertimpi – minua huvittaa se, että en saanut aina vastausta häneltä silloinkaan, kun hän oli elossa.

1.11.2018 | Kirkko ja kaupunki

Ilpon siunanneelta papilta Kanerva-Hynninen kysyi, onko Ilpo nyt äitinsä ja isänsä kanssa. Nämä olivat kuolleet peräjälkeen vain muutamaa kuukautta ennen poikaansa.

– Uskon niin. Heillä on kaikki hyvin siellä. Ilpo on huolehtimassa ja antamassa voimaa, että me jaksamme tyttöjen kanssa elää eteenpäin. Minä en pelkää kuolemaa, koska tiedän, että Ilpo odottaa siellä. Sitten joskus jatkamme yhdessä. Ei ole mitään hätää.

L

okakuisena perjantaina Espoon siunauskappelin kylmiössä on 37 vainajaa. Laput kaappien ovissa kertovat, kuka odottaa siunausta, kuka tuhkausta. Tämä on erityisammattimies Tauno Sutisen työpaikka vielä muutaman kuukauden. Sutisen eläke alkaa juosta huhtikuun lopulla, mutta hän jää jo tammikuussa pitämään kertyneitä lomia. Taakse jää 31 vuotta seurakuntatyötä: ensin 15 vuotta Sammatissa ja sen jälkeen 16 vuotta Espoossa.

– Olin 13 vuotta täällä Espoossa niin sanotusti kenttätöissä eli kaivamassa arkkuhautoja koneella ja uurnahautoja lapiolla. Nyt teen täällä kappelissa vahtimestarin hommia. Joinakin viikkoina olen tuhkaamassa krematoriossa ja tarvittaessa myös hautausmaalla kaivamassa tai peittämässä hautoja, Sutinen kertoo.

Työ on viime vuosina ollut fyysisesti kevyempää kuin aikoinaan Sammatissa. Siellä Sutinen laskee kaivaneensa lapiolla 250 arkkuhautaa – suurimman osan 2,4 metrin syvyisiksi ja osan talvella, kun maa oli jäässä. Nykyisin arkkuhaudat kaivetaan koneella ja niitä tarvitaan vähemmän kuin ennen, sillä suurin osa vainajista tuhkataan. Sutinen vilkaisee tilastoa tietokoneelta: tänä vuonna Espoon krematoriossa on tuhkattu 946 vainajaa.

Kun Sutiselta kysyy, kuinka monen ihmisen viimeisellä matkalla hän on yli kolmenkymmenen vuoden aikana tavalla tai toisella palvellut, hän puistelee päätään. Ei hän ole sitä laskenut.

Haastattelupäivän summa on neljä, mutta se on ollut tavallista hiljaisempi päivä. Kappelissa on ol-

lut kolme siunausta, ja lisäksi on ollut yksi uurnanluovutus.

Työstään Sutinen ei mielellään puhu ulkopuolisille, vaikka jotkut siitä kyselevätkin.

– Puhutaan täällä työpaikalla oman porukan kesken. On meillä oma huumorikin.

Eikä työasioita juuri tule ajateltua vapaa-aikana.

– Kyllä tämä täytyy ottaa ihan työnä, ja tähän on tottunut. Kun itse asuu eri paikkakunnalla, vainajat eivät ole tuttuja vaan nimiä paperilla.

”

Kun ihminen kuolee ja elämän hopealanka katkeaa, sielu palaa Luojansa luokse ja ruumis joko poltetaan tai haudataan maahan.

Sillä tavalla minulla on tapana sanoa.

TAUNO SUTINEN

OMAISTEN KANSSA Tauno Sutinen on puheissa esimerkiksi silloin, kun he tulevat hakemaan uurnaa tai uurnaa lasketaan maahan.

– Välillä he saattavat kysyä, onko kaikki tuhka uurnassa ja onko se varmasti heidän omaisensa tuhka. Kyllä se on. Tai onko arkusta jäänyt tuhkan sekaan jotakin, mutta sinnehän ei jää. Monet omaiset yllättyvät siitä, kuinka paljon tuhkaa on ja kuinka paljon se painaa.

Aikuisesta ihmisestä tuhkaa jää neljästä viiteen litraa, ja se painaa viidestä seitsemään kiloa.

B

3

– Nuorella ja keski-ikäisellä ihmisellä luusto on kovempaa, ja silloin tuhkaa jää enemmän kuin vanhemmasta ihmisestä, jonka luut ovat hauraammat, Sutinen tarkentaa.

Joskus jää jotakin muutakin kuin tuhkaa: tekoniveliä ja luihin ruuvattuja metalliosia. Yleensä ne toimitetaan krematoriosta kierrätykseen, mutta muutama mallikappale on säästetty, ja niitä Sutinen nyt näyttää. Ei niistä heti arvaisi, mitä ne ovat.

KREMATORION UUNIEN lähtölämpötila on 750 astetta. Tarvittaessa se nousee aina 1 200 asteeseen saakka. Mutta se, mikä uunissa palaa pois, on vain ruumis. Mitä meille muuten kuolemamme jälkeen tapahtuu?

– Kun ihminen kuolee ja elämän hopealanka katkeaa, sielu palaa Luojansa luokse ja ruumis joko poltetaan tai haudataan maahan. Sillä tavalla minulla on tapana sanoa, Tauno Sutinen vastaa.

Hän on joutunut miettimään asiaa myös lähiomaistensa kuoltua.

– Kun on kuollut kaksi lasta, niin missä he sitten ovat? Sen tiedän, että heidät on haudattu Metsolan hautausmaalle Lohjalle. Vanhempani on haudattu Vehmersalmelle, isovanhempia Lapinlahdelle ja Varpaisjärvelle, Sutinen kertoo.

– Onhan se omien lasten kuolema kova paikka.

Täälläkin kun on lasten hautauksia, sitä ajattelee, että heiltä on jäänyt elämä kokematta hyvässä ja pahassa. Ja se vanhempien suru. Oli lapsi sitten pieni tai aikuinen, vanhemmille hän on aina lapsi.

Omaa kuolemaansa Sutinen ei ole erityisemmin ajatellut. Sellainen toivo hänellä on, että tapaisi sitten taas läheisensä: lapset, joista toinen syntyi kuolleena ja toinen kuoli juuri ennen 13-vuotispäiväänsä. Ja vanhemmat, jotka hän menetti ollessaan alle kaksikymppinen.

– Mutta silloin ennen asioihin suhtauduttiin vähän eri tavalla. Kuolema tuntui luonnollisemmalta. Vanhemmalla polvella oli kokemusta siitä, että lapsia meni, ja silti elämän piti jatkua. Kuolema kuului elämään, Sutinen sanoo.

Tauno Sutisen työhön Espoon siunauskappelissa kuuluu myös vainajien tuhkaaminen krematoriossa.

4B

Kirkko ja kaupunki | 1.11.2018

Pappina Marja Heltelä on usein saanut vastata ihmisten kysymyksiin kuolemanjälkeisestä elämästä.

– Nykyisin kuolema on poissa silmistä ja poissa mielestä. Se tapahtuu laitoksissa. Omaiset eivät ole pukemassa vainajaa eivätkä yleensä käy katsomassakaan häntä kuoleman jälkeen. Ehkä se on helpompi käsitellä niin. Nykyään ajatellaan ehkä, että kun sielu on lähtenyt, arkussa on enää ihmisen kuoret eikä niitä tarvitse katsella.

O

n iso valkoinen laiva, jota ohjaa kapteeni.

Laiva kiertää merta, pysähtyy laitureihin ja ottaa ihmisiä kyytiin. Marja Heltelä muistaa vieläkin kertomuksen laivasta ja mieleensä nousseen kuvan hymyilevästä kapteenista, vaikka hän oli sen kuullessaan 13-vuotias. Tuolloin hän istui pallopelissä tapaturmaisesti kuolleen ystävänsä hautajaisissa ja kuunteli papin siunauspuhetta.

– Jo silloin ajattelin, että kun joku kuolee, hän on tallella. Niin ajattelen vieläkin. Jokainen vainaja on päässyt perille ja tallella, sanoo Heltelä, Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra.

Siunauspuheita hän on papinuransa aikana ehtinyt pitää melkoisen määrän. Hän arvioi siunanneensa hautaan yli 200 vainajaa. Vanhin heistä on ollut yli satavuotias, nuorimmat vasta vauvoja.

– Ajattelen niin, että Jumala päättää meidän elämämme päivät ja on antanut meille elämäntehtävän. Kun se on täytetty, me kuolemme. Pienellä vauvallakin oli elämäntehtävä. Hän teki vanhemmistaan äidin ja isän ja opetti paljon, Heltelä sanoo.

– Meidän mielestämme elämä jää kesken, jos joku kuolee lapsena tai nuorena tai pienten lasten äitinä. Mutta Jumalan silmissä kaari on ehyt. Siinä on syntymä, elämän päivät ja kuolema.

Varsinkin ensimmäisinä vuosina papin työssä Heltelästä saattoi tuntua pahalta, jos vainaja oli hänen itsensä ikäinen nainen, jolta jäi lapsia, tai lapsi, joka oli saman ikäinen kuin hänen omansa. Se tuntui tulevan liian lähelle.

– Mutta kun pukee papin stolan päälle, se on kuin hevosen valjaat. Jumala on sanonut, että en anna sinulle suurempaa taakkaa kuin jaksat kantaa.

Silloin mietin, että tämä on nyt Jumala sinun hommiasi ja minä olen tässä palvelemassa.

Joskus ääni saattaa väristä liikutuksesta, mutta sitä Heltelä ei pelkää. Sehän vain kertoo hänen olevan mukana saattoväen surussa.

– Minullahan siellä on helpoin osa. Kaikki muut ovat menettäneet läheisensä. Minä olen palveluteh-

tävässä ja autan heitä kantamaan heille rakkaan ihmisen Jumalan syliin. Omat tunteet ja projisoinnit omiin lapsiin tai itseen on osattava laittaa sillä hetkellä syrjään.

”

Ajattelen niin, että Jumala päättää meidän elämämme päivät ja on antanut meille elämäntehtävän.

Kun se on täytetty, me kuolemme.

MARJA HELTELÄ

MARJA HELTELÄ on puhunut perille pääsemisestä ja Jumalan sylistä, mutta mitä hän niillä tarkoittaa?

Puhuuko hän siitä, mitä kristinuskossa perinteisesti sanotaan taivaaksi?

Ihan aluksi Heltelä pahoittelee, että suomen kielessä on vain yksi sana, taivas, kuvaamaan kahta eri asiaa. Englannissa esimerkiksi on sky, jolla viitataan konkreettiseen, nähtävissä olevaan taivaaseen, ja heaven, joka on Jumalan valtakunta.

– Koska meillä on vain se yksi taivas-sana, miellämme helposti, että Jumalan valtakunta on jossakin tuolla ylhäällä. Mutta Jumalan valtakunta leikkaa tästä läpi. Kaikki, jotka ovat siirtyneet Jumalan valtakuntaan, ovat tässä lähellä ja vierellä. Enkelit ovat tässä, Jumala on tässä. Taivas on meidän keskellämme. Me emme vain näe sitä taivasta, koska olemme fysiikan lakien alaisia, mutta joskus on hetkiä, jolloin voimme tunnistaa ja aavistaa sen.

Heltelä on tottunut siihen, että lähes aina omaiset kysyvät häneltä kuolemanjälkeisestä elämästä.

Monet ovat kokeneet, että vainaja on edelleen lähellä ja jopa keskustelleetkin hänen kanssaan. Ne, jotka ovat olleet paikalla läheisensä kuollessa, kertovat nähneensä, kuinka sielu, se, joka teki hänes-

tä persoonan, lähti pois. Jäljelle jäi enää ruumis, jota ihminen oli käyttänyt.

Kysymys iankaikkisesta elämästä on Heltelälle hankalampi vastattava kuin kysymys taivaasta.

– Kun mietin sitä, minun on vaikea keksiä mitään, mitä haluaisin tehdä iankaikkisesti. Siksi minun on ehkä turha miettiäkään sitä. Mutta ajatellaan vaikka näin, että Jumala on leipuri ja me olemme leipiä, jotka hän on tehnyt. Leivillä ei voi olla hajuakaan leipurin todellisuudesta. Puhumme Jumalasta niillä käsitteillä, joita meillä on, mutta Jumalan todellisuus on jotain muuta. Minä leipänä en voi kuvitellakaan iankaikkisuutta.

TUOMIOKIRKON SAKASTIN ikkunalauta on täynnä kirjoja. Niiden joukosta Marja Heltelä löytää katekismuksen – ja katekismuksesta pitäisi löytyä sen, mitä kirkko virallisesti opettaa meille tapahtuvan kuolemamme jälkeen.

– Ruumiimme hajoaa, mutta sielu odottaa ylösnousemuksen päivää, jolloin elävät ja kuolleet kootaan Jumalan eteen tuomiolle. Kristukseen uskovalle kuolema on portti tulevaan elämään, Heltelä lukee katekismuksesta uskontunnustuksen selitystä.

– Ne, jotka luottavat Jumalaan, elävät iankaikkista elämää jo tässä ajassa. Maallisen elämän aikana ymmärrämme iankaikkisuuden vain vajavaisesti, hän jatkaa lukemistaan.

Ei sanaakaan helvetistä. Eikö siihen enää kirkossa uskotakaan?

– Minusta on edesvastuutonta, jos joku sanoo toisen joutuvan helvettiin. En menisi rajoittamaan Jumalan valtaa rakastaa, armahtaa ja antaa anteeksi, Heltelä tokaisee.

Kun Heltelä pitää siunauspuhetta, hänellä on tapana tehdä kaari. Aloittaa kasteesta, jolloin lapsen kasvoihin ja rintaan on piirretty risti Jumalan suojeluksen ja varjeluksen merkiksi. Kasteessa läheiset ovat lausuneet uskontunnustuksen, joka päättyy sanoihin ”ja iankaikkisen elämän”. Puheen lopussa Heltelä kertoo, että sama Jumalan suojeluksen ja varjeluksen merkki tehdään nyt hiekalla arkun kanteen, ja saattoväki lausuu uskontunnustuksen, joka päättyy sanoihin ”ja iankaikkisen elämän”.

Uskontunnustuksen sanoihin sisältyy Heltelän mukaan jälleennäkemisen toivo. Se sama, jonka hän kuulee keskustellessaan läheisensä menettäneiden kanssa ja arkulle kukkia laskevien jäähyväisissä. ■

1.11.2018 | Kirkko ja kaupunki

TOPI LEHTIPUU, TENORI

K A A RTI N SO IT TO K U NTA

MEIDÄN POIKAMME

P UO LUSTUSVO I M AT 10 0 -J U H L A KO N S E RT TI MUSIIKKITALOSSA 27.11. KLO 19

B

5

6B

Kirkko ja kaupunki | 1.11.2018

Äitiä ikävä

V

iime huhtikuussa kokki Sikke Sumari sai ulkomaille viestin äitinsä kuolemasta. Se ei tullut yllätyksenä, sillä Sumarin yli 90-vuotias äiti oli sairastanut pitkään Alzheimerin tautia. Sumaria kuitenkin suretti se, että äidin loppu tuli tyttären ollessa poissa kotimaasta.

– Ajattelin, että nytkö sen sitten piti tapahtua. Olin toki aistinut, että lähtö on lähellä, vaikka äiti ei koskaan itse puhunut aiheesta. Äidin kuolema aiheutti tyttäressä tunteiden sekamelskan. Toisaalta tuli suuri suru, mutta toisaalta kuolema tuntui luonnolliselta, koska huonokuntoisen ihmisen elämä ei vaikuttanut enää elämisen arvoiselta. Tunteeseen sisältyi myös helpotusta, olihan seniorikodissa asuneesta äidistä ollut jatkuva huoli. Lisäksi oli ollut huono omatunto siitä, ettei ollut ehtinyt käydä tarpeeksi usein hänen luonaan.

– Äiti ei kyllä ikinä valittanut, sillä hän oli aina valinnut seuransa tarkasti ja viihtynyt hyvin yksinkin. Mutta tietysti hän oli iloinen, kun joku meistä tyttäristä tai lapsenlapsista kävi häntä katsomassa.

Suru on yhä läsnä. Erityisen vaikealta Sumarista on tuntunut se, ettei äidiltä voi enää kysyä mistään asioista.

SIKKE SUMARI oli äitinsä kanssa läheinen, vaikka he eivät pitäneetkään jatkuvasti yhteyttä. Aiemmin he esimerkiksi matkustelivat paljon yhdessä.

– Parasta aikaa oli se, kun äiti oli vielä vireänä työelämässä. Tutustuin silloin aikuisena paremmin hänen eri puoliinsa. Äiti jäi silti vähän arvoitukseksi, koska hän oli hyvin itsenäinen ihminen eikä juuri purkanut tuntojaan. Äidin sairastuttua Alzheimerin tautiin heidän suhteensa sai uusia sävyjä. Roolit vaihtuivat, kun äidistä tuli hoivattava.

– Aloimme puhua yhä enemmän hänen lapsuudestaan, josta hän muisti asioita yllättävän hyvin. Näistä ja muista keskusteluista hän ei kuitenkaan muistanut jälkeenpäin mitään, mikä tuntui varsinkin alussa hämmentävältä.

– Tavallaan tein surutyötä jo sairauden aikana, koska menetin vähitellen sen äidin, jonka olin oppinut tuntemaan.

SURUSTA HUOLIMATTA Sikke Sumari koki olevansa sinut äitinsä kuoleman kanssa. Siksi hän oli yllättynyt, miten voimakkaan itkureaktion ja ahdistuksen hän sai nähdessään hautajaisissa äitinsä arkun.

Sikke Sumari ei käytä kuolemasta kiertoilmaisuja.

Häntä kiehtoo elämän kierto kehdosta hautaan.

TEKSTI MARJO KYTÖHARJU KUVA JANI LAUKKANEN

– En tiedä, mitä tapahtui. Ehkä arkun näkeminen järkytti minua niin kovasti siksi, että vasta silloin ymmärsi täysin kuoleman lopullisuuden.

Muistotilaisuudessa Sumari oli ajatellut puhua hänen ja äidin yhteisestä elämänmatkasta. Ahdistus rinnassa ei kuitenkaan hellittänyt, ja lääkäriystävä passitti hänet sairaalaan. Sumari oli saanut lievän sydäninfarktin: häneltä löytyi pieni tukos sydämen verisuonessa, ja se hoidettiin lääkityksellä.

Hautajaisten jälkeen Sumari on käynyt silloin tällöin äidin haudalla. Hänestä se on hyvä paikka muistella rauhassa äitiä.

– Äitini muistoksi otin myös elämäni ensimmäisen tatuoinnin, joutsenen olkapäähän. Hän oli joutsenten ystävä ja kävi usein ruokkimassa niitä rannassa. Äidin tavaroita oli jo hänen viimeisinä elinvuosinaan karsittu. Syksyn aikana sisarukset ovat käyneet yhdessä läpi jäljellä olevia esineitä ja niihin liittyviä muistoja.

LÄHEISEN IHMISEN kuoleman Sikke Sumari oli kokenut jo isänsä kuoltua vuonna 2001.

Sumari oli silloinkin ulkomailla. Saatuaan tiedon hän halusi mennä illalla kirkkoon rauhoittumaan, mutta yksikään paikkakunnan kirkoista ei ollut auki. Lopulta hän löysi läheisiltä kukkuloilta pienen kappelin, jossa hän sai kaipaamaansa lohdutusta.

– Minusta kirkkojen pitäisi olla kaikkialla auki kellon ympäri. Usein ihmisillä, jotka ovat vaikeassa tilanteessa, on tarve etsiä rauhaa ja lohtua erityisesti illalla ja yöllä.

Kuolemaan Sumari suhtautuu yleisellä tasolla realistisesti, koska kaikki kuitenkin kuolevat. Hän käyttää nimenomaan sanaa kuolema, ei mitään kiertoilmaisuja.

– Kuolema-sana kertoo, että on kyse lopullisesta asiasta: ihminen on ikuisesti poissa. Se on vain parempi niellä. Tiedän myös hyvin, että kaikki täällä jatkuu, vaikka yksi Sikke kuolisi ja läheiset surisivat sitä aikansa.

Sumaria kiehtoo elämän kierto kohdusta hautaan. Hän myös kokee, että on olemassa jonkinlainen korkeampi voima.

– Välillä tapahtuu niin ihmeellisiä asioita, ettei se voi olla pelkkää sattumaa. Olen miettinyt, onko olemassa jotain enkeleitä vai mikä tämä juttu oikein on.

Näitä korkeampia voimia Sumari rukoilee aina astuttuaan lentokoneeseen. Hän rukoilee pääsevänsä turvallisesti perille, ja sitä, että hänen läheisistään pidettäisiin huolta, jos matkalla tapahtuisi jotakin.

Matkoilla ollessaan hän saattaa sytyttää jossakin kauniissa kirkossa kynttilän.

– Sen välityksellä lähetän perheelleeni rakkauden energiaa.

”

TAVALLAAN TEIN SURUTYÖTÄ JO SAIRAUDEN AIKANA, KOSKA MENETIN VÄHITELLEN SEN ÄIDIN, JONKA OLIN OPPINUT TUNTEMAAN.

KOHTAAMISTAAN SURUISTA huolimatta Sikke Sumari suhtautuu elämään rennosti, carpe diem- eli tartu hetkeen -asenteella.

– Olen hieman päiväperhosmainen. Otan päivän kerrallaan, ja minun on vaikea suunnitella asioita kovin pitkälle.

– Pyrin myös suhtautumaan asioihin positiivisesti, mutta silti olen välillä hyvinkin kriittinen. Se tulee lapsuudenkodistani. Meitä opetettiin olemaan itsenäisiä ja pärjäämään omillamme.

Sumari tunnistaa olevansa äitinsä kaltainen siinä, että hän viihtyy hyvin yksin ja pyrkii olemaan vapaa kaikista henkisistä ja materiaalisista sidonnaisuuksista.

– Minulla ei ole koskaan ollut tarvetta omistamiseen. Sen vuoksi esimerkiksi vaatteista ja tavaroista luopuminen ei tuota minulle minkäänlaista ongelmaa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö aviomies, lapset ja ystävät olisi hänelle tärkeitä.

Sumarin lapsuudenperhe muutti Pirkanmaalta Helsingin Jollakseen, kun hän oli yksivuotias. Perhe asui rintamamiestalossa, ja ympärillä oli energinen kyläyhteisö ja paljon lapsiperheitä.

– Lapsuuteni oli turvallinen ja onnellinen.

Alueen lapset pyörivät kaikkien pihoilla, ja yhteisö henki välittämistä. Äitini oli tuolloin kotona. Hänellä oli aina ruoka valmiina tiettyinä kellonaikoina.

1.11.2018 | Kirkko ja kaupunki

Lapsuudenkodista sai alkunsa myös Sumarin kiinnostus ruokaan.

– Äitini oli hyvä ruoanlaittaja, ja varsinkin juhlapyhien ateriat hän valmisti viimeisen päälle. En silti muista tehneeni itse kotona ruokaa kovinkaan paljon. Ehkä lähinnä jouluisin, jolloin ruokaa laitettiin viikkojen ajan.

TARMOKKAALLA NAISELLA riittää hommia.

Toukokuusta syyskuuhun Sikke Sumari pyörittää kokkikoulua ja ravintolaa Muhun saarella Saarenmaalla. Paikasta kertoo hänen viime vuonna julkaisemansa ruokakirja Nami Namaste.

Monesta television ruokaohjelmasta tuttu kokki nähdään jälleen juontajana marraskuun lopulla jatkuvassa Kokkisodassa. Kokonaan uusi tehtävä on Kirkon Ulkomaanavun tänä syksynä avaaman WeFood-hävikkiruokamyymälän lähettiläänä toimiminen.

– Olen iloinen, että voin levittää tärkeää sanomaa. Tutustuin näihin hävikkiruoka-asioihin kunnolla vasta nyt, ja olen ollut aivan pöyristynyt siitä ruokamäärästä, mikä Suomessa menee jätteeksi.

Loppusyksystä Sumarilla on tapana lähteä miehensä Tony Ilmonin kanssa matkoille.

– Vietämme syys- ja talvikauden milloin missäkin päin maailmaa. Lähdemme pakoon pimeää ja synkkää syksyä, saamaan valoa.

Voimavaroja surunsa ja töidensä keskellä Sumari ammentaa paitsi matkustamisesta myös erilaisista kulttuuririennoista. Sumari käy teatterissa, elokuvissa ja konserteissa.

– Erityisesti nautin klassisen musiikin konserteista. Ne vievät mukanaan ja antavat uutta virtaa. ■

Kuka?

Sikke Sumari, 67, on kokki, ruokakirjailija ja ravintoloitsija. Hän asuu Helsingissä ja Muhun saarella Saarenmaalla Virossa.

Mitä?

Sumari toimii jälleen tänä syksynä MTV3:n Kokkisodan uusien jaksojen juontajana. Kesäisin hän pitää kokkikoulua ja ravintolaa Muhun saarella. Lisäksi hän on kirjoittanut useita ruokakirjoja.

Motto

Carpe diem – tartu hetkeen.

B

7

8B

Kirkko ja kaupunki | 1.11.2018

Nyt on näkymättö­ män surun vuoro Päihdekuolema jää usein vainajan lähipiirin salaisuudeksi, josta ei kerrota ulkopuolisille. Läheisten toipuminen alkaa surun ja vaikeiden tunteiden jakamisesta.

TEKSTI TANELI KYLÄTASKU KUVA ESKO JÄMSÄ

V

ain mieheni perhe ja yksi ystäväni tietävät todellisen kuolinsyyn. Muille olemme sanoneet, että sydän petti.

Läheisen ihmisen päihteille me­ nettänyt sanoo työkavereille ja tut­ taville, että kyseessä oli sairauskoh­ taus tai onnettomuus. Hautajaisissa ja muistotilai­ suudessa vainajan elämää hallinnutta päihdeongel­ maa silotellaan tai asiaa ei edes mainita.

– Lopputuloksena voi olla hämmentynyt tunne: kenen hautajaisissa oikein olin? Epäaito tilanne saattaa aiheuttaa myös kiukkua ja vihaa, jos omai­ nen olisi halunnut puhua vainajan elämästä reilusti ja avoimesti, Helsingin seurakuntayhtymän päihde­ ja kriminaalityön diakoniatyöntekijä Virpi LiirusMäkelä sanoo.

Liirus­Mäkelä ja Vantaan seurakuntayhtymän päihde­ ja kriminaalityön diakoniatyöntekijä Eeva Nurminen ovat mukana Sininauhaliiton ja sen kumppanien muodostamassa verkostossa, joka tuo päihdekuolemaan liittyvää surua näkyväksi.

TYÖSSÄÄN DIAKONIATYÖNTEKIJÄT näkevät, että päihdekuolemien aiheuttama suru satuttaa suoma­ laisia sosiaalisesta taustasta riippumatta. Alkoholiin kuolee vuosittain 1 700 suomalaista, ja huumekuo­ lemat ovat muiden Pohjoismaiden tapaan EU:n kor­ keimmalla tasolla.

Perinteisessä päihdetyössä omaisten suru jää si­ vuun, sillä päihdehuoltolain auttamisvelvoite ei ulo­ tu päihdekuolemiin. Päihteisiin kuolleen läheiset kohtaavat myös surun ilmaisemiseen liittyviä tabu­ ja ja leimaamista, joka voi ilmetä aliarviointina, hyl­ käämisenä ja mitätöintinä.

Liirus­Mäkelä ja Nurminen toteavat, että moni pi­ tää yhä päihdekuolemaa epäluonnollisena tai itse­ aiheutettuna. Lapsensa päihteille menettäneet van­ hemmat saattavat joutua kuuntelemaan ulkopuolis­ ten syyllistäviä kommentteja.

– Päihdekuolemat ovat niin yleisiä, että niihin liit­ tyvää surua on kohdattu suvussa kuin suvussa. Silti asiaan liittyy voimakas stigma. Ei ole helppoa ker­ toa työpaikalla, että oma lapsi on kuollut huumei­ siin. Sellainen asia on myös vaikea ottaa vastaan, Liirus­Mäkelä sanoo.

PUHUMINEN PÄIHDEKUOLEMASTA voi tuntua vai­ kealta jopa sururyhmässä. Niin kävi Eeva Nurmi­ sen tapaamalle äidille, jonka poika oli kuollut päih­ teiden vaikutuksen alaisena. Äiti oli itsekin entinen päihteiden käyttäjä, joka oli toipunut ja raitistunut.

Olin sururyhmässä, mutta ei siellä päihteistä puhuttu, ainoastaan kuolemasta. En itsekään uskaltanut ottaa sitä puheeksi.

Suru kulki äidin mukana vuosikausia, kunnes hän osallistui Nurmisen ohjaamaan päihdesensitii­ viseen sururyhmään.

– Vertaisryhmässä hän löysi rohkeuden puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Ryhmän palauttees­ sa nainen kertoi, että hän koki ensimmäisen kerran tulleensa nähdyksi, Nurminen kertoo.

Läheisen ihmisen päihdekuoleman kohdannut tarvitsee paikkoja ja kanavia, joissa oman menetys­ kokemuksen ja siihen liittyvät tunteet voi jakaa il­ man pelkoa leimaamisesta tai syyllistämisestä.

– Päihteisiin kuolleen ihmisen omaiset ovat usein tehneet surutyötä jo vuosien varrella menetet­ tyään ihmisen päihteille. Suruviesti saattaa aiheut­ taa omaisissa jopa helpotuksen tunteita, Nurminen sanoo.

Takana voi olla pelon täyttämiä kuukausia tai vuosia, joiden aikana läheiset eivät ole tienneet, mis­ sä päihteitä käyttävä perheenjäsen on. Lähisuhtee­ seen on voinut liittyä rahan kiristämistä. Silti helpo­ tuksen tunteeseen voi liittyä syyllisyydentunteita ja sen kyselemistä, olisiko jotakin ollut vielä tehtävissä.

Liirus­Mäkelä korostaa, että kaikki tunteet ovat surutyössä sallittuja.

– Vaikka päihdekuolemaan liittyisi helpotuksen tunteita, vainajan omainen ei halua kuulla muilta, että kuolema oli helpotus.

OMASTA SURUSTA puhuminen voi olla vaikeaa myös silloin, kun päihteisiin kuolleen läheinen on itse päihderiippuvainen. Nurminen ja Liirus­Mäke­ lä ovat nähneet, että surun jakaminen voi antaa voi­ mia päihteistä toipumiseen.

”

USEIN OMAISET OVAT TEHNEET SURUTYÖTÄ JO VUOSIEN VARRELLA MENETETTYÄÄN IHMISEN PÄIHTEILLE.

EEVA NURMINEN

Sururyhmän työskentelyyn sitoutuminen ei kui­ tenkaan onnistu, jos päihteiden käyttö on aktiivises­ sa vaiheessa. Toisaalta silloin yksittäisenkin keskus­ telun merkitys voi olla suuri.

Mahdollisuus keskusteluun voi avautua ohime­ nevässä tilanteessa, kun diakoniatyöntekijä jalkau­ tuu kahvikärryn kanssa kadulle tai päihdetaustais­ ten ihmisten asumisyksikköön.

1.11.2018 | Kirkko ja kaupunki

B

9

Kirjoja surusta Kuolema ja syntymä

Maailman surullisin malli

JUHA ITKOSEN omakohtaisessa uutuusromaanissa limittyvät suuri suru ja suuri ilo, rakkaus, kuolema ja syntymä. Hän kertoo perheestä, jonka elämässä tapahtuu lyhyessä ajassa niin paljon, että ihmiset ovat yhtä tiivistynyttä tunnesykkyrää. Yhtäällä on arki, jossa eletään ruuhkavuosia, tehdään kunnianhimoisesti töitä ja puuhataan kaikkea ihan tavallista lasten kanssa. Arjen sisällä kulkee iltatähden odotus, josta ei tulekaan onnellista.

Vanhemmat joutuvat kipeän valinnan eteen ja hädässään ja tuskassaan saavat parisuhteensa lähes selvitystilaan. Ja sitten yllätyksenä tulee uusi raskaus, pelottava ja ihmeeltä tuntuva.

TÄMÄN KIRJAN lähtökohdat ovat kahtaalla: englantilaisen taiteilijan John Everett Millais’n kuuluisassa maalauksessa Ophelia, jota Krista Launonen kutsuu maailman surullisimmaksi tauluksi, ja Launosen sisaren kuolemassa. Asetelma lupaa paljon, mutta pettää lukijan. Henkilökohtainen taso jää lähes viitteelliseksi, koska Launonen haluaa suojella edesmenneen sisarensa ja tämän läheisten yksityisyyttä. Nyt kirjan kiinnostavinta antia on Millais’n maalauksen mallina toimineen Elizabeth Siddalin elämäntarina.

KAISA HALONEN

Juha Itkonen: Ihmettä kaikki.

Otava.

Laskelmoitua liikutusta ”VUODEN RIIPAISEVIN”, julistaa mainosteksti Luke Allnuttin kirjan kannessa. Se on aika paljon liikaa luvattu. Itse niputtaisin Allnuttin romaanin nuorten aikuisten kirjaksi, jossa yhdistyvät kepeä, nokkela tyyli ja sydäntä särkevä menetys. Tällä kertaa ei kuitenkaan kuole kumpikaan romanssin osapuolista vaan heidän yhteinen lapsensa, ja se saa siirappisen, kyyneleitä lypsävän käsittelytavan tuntumaan lähes sietämättömältä.

KAISA HALONEN

– Moni päihteiden käyttäjä kantaa surua ystävistä, joita on voinut mennä monta yhden vuoden aikana. Usein päihteiden käyttäjät kokevat, että heidän surullaan ei ole oikeutusta. Heidän surunsa on tosi näkymätöntä, Liirus-Mäkelä sanoo.

Päihdetaustaisen ihmisen suhteet biologisiin omaisiin saattavat olla katkenneet. Päihteisiin kuolleen omaiset eivät välttämättä osallistu asumispalveluyksikössä järjestettävään muistotilaisuuteen.

Usein omaisille on kuitenkin tärkeää saada tietää, millaista vainajan elämä oli viimeisinä vuosina.

Yksikön toisille asukkaille muistotilaisuus voi olla tärkeä hetki, jossa pyhä on vahvasti läsnä.

– Moni on saanut lohtua siitä ajatuksesta, että häntäkin muistetaan sitten aikanaan oman kuoleman jälkeen samalla tavalla. Muistotilaisuus on viesti siitä, että heidän ei tarvitse lähteä elämästä yksin ja tuntemattomana, Nurminen sanoo.

Pyhäinpäivänä 3.11. avautuu Sininauhaliiton ja sen yhteistyökumppaneiden ylläpitämä verkkosivu Vaiettumenetys.fi. Sivulla on mahdollisuus sytyttää tähti päihteisiin kuolleelle läheiselle ja jakaa häneen liittyvä kuva tai muisto. ■ Kursivoidut lainaukset kirjasta Päihdekuolema ja vaiettu suru (Toim. Katariina Hänninen, Marja-Liisa Laapio, Virpi Liirus-Mäkelä ja Eeva Nurminen). Kirjan voi lukea verkkosivulta Sininauhaliitto.fi > Julkaisut.

Luke Allnutt: Taivas on meidän. Otava.

Lapsensa menettäneet PIENESSÄ KIRJASSA pääsevät ääneen vanhemmat, jotka ovat menettäneet lapsensa.

Joidenkin lapsi on kuollut heti synnyttyään, toisten jo kotoa muutettuaan. Surun kokemuksia ei voi vertailla, jokaisen on omanlaisensa, äärimmäisen yksityinen. Silti kertomuksissa on sellaista, minkä jokainen menetyksen kokenut luultavasti tunnistaa. Epäusko, jossittelu, viha, syyllisyys ja ikävä vuorottelevat, ja pikkuhiljaa pahin läikehdintä tasaantuu.

KAISA HALONEN

Eeva Peura ja Tarja Tervahauta (toim.): Lapseni on poissa. Kirjapaja.

KAISA HALONEN

Krista Launonen: Ofelian suru. Avain.

Leskimiehen murhe ”RAKASTAN SINUA, vaimo kultani. Suojelusenkelini. Olen miehesi ainaisesti.” Muun muassa näillä sanoilla kirjailija Hannu Mäkelä helli yhdeksän vuoden ajan sähköpostiviesteissä vaimoaan, Svetlanaa, joka kuoli äkillisesti viime vuonna. Kirjassaan Valo – Kertomus rakkaudesta Mäkelä kertoo heidän suhteestaan, jota kahdessa maassa asuneet puolisot hoitivat paljon sähköpostin välityksellä.

Parin ensi kohtaaminen oli Pietarissa, jossa toimittajana työskennellyt Svetlana haastatteli Mäkelää. Sen jälkeen alkoi viestittely, joka johti pikkuhiljaa rakastumiseen. Mäkelä yrittää pukea sanoiksi vaimonsa kuoleman aiheuttamaa järkytystä. Harvoin on leskimies tilittänyt yhtä avoimesti suruaan. Kirjailija koki vaimonsa sielunkumppanikseen, jonka myötä hänen elämäänsä tuli myös ortodoksinen kirkko.

MARJO KYTÖHARJU

Hannu Mäkelä: Valo – Kertomus rakkaudesta. Kirjapaja.

Lapsen surukirja PETJA LÄHTEEN Surunsyömä kertoo 10-vuotiaasta Pentistä, jonka äiti on kuollut. Kaiken lisäksi isä on sairastunut surunsyömään ja hänet pitää pelastaa. Kirja tuo esiin lapsen hädän koskettavasti, lämpimän huumorin sävyttämänä.

MARJO KYTÖHARJU

Petja Lähde: Surunsyömä. Karisto.

10 B

Kirkko ja kaupunki | 1.11.2018

MAINOS

MAINOS

TIHENTYNYT VIRTSAAMISTARVE JA YÖHERÄILY

setHäiritsevätkö yölliset ? WC-käynnit untasi?

KISTA:TIESITKÖ?

TARKISTA:

• Puolet yli 50-vuotiaista miehistä turauhasesi kokee eturauhasen liikakasvun tunut? aiheuttamia virtsaamisvaivoja.

Onko eturauhasesi suurentunut?

1

vessassa• European Association of Urologyn mukaan tihentynyt ammin kuin virtsaamistarve heikentää n miesten päivittäistä

Käyt vessassa useammin kuin aiemmin

Sinun on noustava yöllä käymään 2vessassa

tuottavuutta jopa 24 %.

un on noustava virtsaamistarpeen ä käymään• Tihentyneen aiheuttama yöheräily saattaa sa häiritä syvää REM-unta, joka on

odottamaan virtsaamisen aloitta3mistaJoudut

tärkeää aivojen palautumiselle.

dut odottamaan • Huonosti nukkuminen voi saamisen aloitta-

aiheuttaa vastustuskyvyn heikentymistä, masennusta ja vaikuttaa yleiseen hyvinvointiin.

dut pinnisteään virtsaamisen miseksi

M

iesten yölliset WC- käy nnit voivat olla sasuihku on seurausta etukonainen rauhasen liikakasvusta. Eturauhanen eli prostata kasvaa sasuihkuiän myötä ja on täysin luonheikko nollinen ilmiö.

Kaikilla yli 65-vuotiailla miehillä eturauhanen on sanpidättely kuin 25-vuotiailaikeaa suurempi la. Kyseessä on aivan normaali muutos kehossa, joka ulla on virtsan saattaa kuitenkin aiheutitiputteluataa kiusallisia virtsaamisongelmia.

Eturauhasen liikakasvusta aiheutuneita muutoksia

voivat olla olla heikentynyt virtsasuihku, yölliset WC-käynnit, tihentynyt virtsaamisen tarve, jäännösvirtsan tunne rakossa ja jälkitiputtelu.

Mikä eturauhanen on?

Eturauhanen on kooltaan ja muodoltaan kiivihedelmää muistuttava lisäsukupuolirauhanen. Miehillä eturauhanen sijaitsee lantionpohjassa virtsa rakon alapuolella.

Eturauhasen olemassaolon huomaa yleensä vasta vanhemmalla iällä. Tällöin

Prostabona een hintaan!

MAGNUS SAI TUKEA TIHENTYNEESEEN

suurentunut eturauhanen voi alkaa painaa virtsarakon pohjaa ja ahtauttaa virtsaputkea, jolloin virtsaaminen vaikeutuu. Tämä ilmenee heikentyneenä virtsasuihkuna ja tunteena siitä, ettei rakkoa saa tyhjennettyä kunnolla.

Tukea virtsaamisvaivoihin

Eturauhasen liikakasvun aiheuttamiin virtsaamisvaivoihin voi saada apua Prostabonasta, joka tukee ikääntyvien miesten eturauhasen normaalia

toimintaa. Valmiste sisältää pellavansiemenuutetta, jonka terveys vaikutteiset ominaisuudet perustuvat pellavansiementen sisältämiin rasvahappoihin ja lignaaneihin.

Prostabona sisältää myös E-vitamiinia sekä sinkkiä ja seleeniä. Sinkki auttaa ylläpitämään veren normaalia testosteronitasoa ja tukee fertiliteettiä. Seleeni ja Evitamiini suojaavat soluja hapettumiselta. Lisäksi seleeni edistää sekä siemennesteen että siittiösolujen tuotantoa.

– Prostabonan käytön jälkeen yölliset heräämiset ovat harventuneet, Magnus kertoo.

VIRTSAMISTARPPEESEENSA abona jakelupalveluna.

”En pystynyt in 19,95 € pidättämään ollenkaan…”

mmäisen pakkauksen ntaan!

4

Joudut pinnistelemään virtsaamisen aloittamiseksi

5 6 7

Virtsasuihku on katkonainen Virtsasuihku on heikko Virtsanpidättely on vaikeaa

on virtsan jälkitiputtelua 8 Sinulla

Tilaa Prostabona puoleen hintaan!

Tilaa Prostabona jakelupalveluna.

Saat ensimmäisen pakkauksen puoleen hintaan!

Nyt vain 19,95 €

ut 4,95 € (60 tablettia)

+ toimituskulut 4,95 € (60 tablettia)

isaikaa. a laskulla.

Ei sitoutumisaikaa.

Maksu aina laskulla.

A: 0800 152 525

SOITA: 0800 152 525

8-16, Pe 8-14.30 u on maksuton!

Ma-To 8-16, Pe 8-14.30 Puhelu on maksuton!

K

äymme kalastamassa kavereiw.wellvita.fi deni kanssa vähintään kerran kuukaudessa. Istuessamme veneissä kalastusporukalla 1 on ollut tapana kiusoitella minua leikkimielisesti huutamalla välillä: ”Magnuksen on päästävä pissalle!” Ja tottahan se olikin, Magnus kertoo.

– Niin kauan kuin muisitus täydentää normaalia tan,ruoka­minun on täytynyt ttyy useita riskitekijöitä, eikä yhden nousta öisin pissalle. Viime a välttämättä ole hyötyä.

vuosina yölliset wc-käynnit tihentyivät entisestään ja alkoivat häiritä untani. Huonosti nukuttu yö vaikutti negatiivisesti myös virkeyteeni päiväsaikaan, Magnus kertoo.

Hän löysi viimein ratkaisun tilanteeseensa Wellvitan lehti-ilmoituksesta.

– Ilmoituksessa kerrottiin pellavansiemenuutetta sisältävän Prostabonavalmisteen ylläpitävän eturauhasen hyvinvointia.

www.wellvita.fi

Niinpä päätin kokeilla olisiko siitä helpotusta myös omiin virtsaongelmiini. Jonkun aikaa tuotetta käytettyäni aloin pikkuhiljaa huomata muutoksen parempaan.

– Nykyisin yölliset heräämiset ovat harventuneet, ja viimeisimpien viikkojen aika-

na on ollut öitä, jolloin minun ei ole tarvinnut käydä vessassa lainkaan, hän lisää.

– Nyt suosittelen Prostabonaa kaikille kalastusporukan kavereille, kun heidän täytyy

soutaa välillä maihin ”vedenheitolle”, Magnus nauraa pilke silmissään.

Hirsalantie 11 02420 Jorvas

Ravintolisän on tarkoitus täydentää normaalia ruoka­ valiota. Sairauteen liittyy useita riskitekijöitä, eikä yhden tekijän muuttamisesta välttämättä ole hyötyä.

1.11.2018 | Kirkko ja kaupunki

B

11

Mitä perheetön nelikymppinen nainen voi elämällään tehdä?

Mia Kankimäki on etsinyt esikuvikseen menneiden aikojen naisia, jotka ovat seuranneet intohimojaan muiden odotuksista välittämättä.

Matkustaminen on Mia Kankimäen uutuuskirjassa vastaus kaikkiin kysymyksiin.

TEKSTI PIHLA TIIHONEN KUVAT OTAVA

Saga Care on osa Esperi Care -konsernia

”VAIKKA SINULLA OLISI tehokasta peliaikaa vain kahdeksan vuotta, ehdit silti kokea enemmän kuin monet koko elämänsä aikana.” ”Perheettömyys ei ole uhka, vaan mahdollisuus. Ketään ei haittaa, vaikka kuolisit.” ”Vaikka olisit sairas, voit silti elää täysillä.”

Kirjassaan Naiset joita ajattelen öisin (Otava 2018) Mia Kankimäki uuttaa elämänohjeita omia teitään kulkeneilta naisilta. Uutuuskirja kertoo tutkimusmatkailijoista ja taiteilijoista, jotka tekivät elämäänsä kyllästyneiden naisten irtiottoja 150 vuotta ennen kuin niistä tuli muotia. Kankimäki kutsuu yönaisiaan ”suojeluspyhimyksiksi, jotka johdattavat eteenpäin” unettomina öinä.

ESIMERKIKSI TANSKALAINEN Karen Blixen nautti safareista asuessaan Itä-Afrikassa vuosina 1914–1931. ”Luulet tietäväsi, mitä matka voi tarjota, mutta itse asiassa juuri sitä et tiedä”, hän kirjoitti. Kirkkoherran ja pyhäkoulunopettajan yorkshirelainen tytär Isabella Bird pääsi masennuksestaan myrskyisellä Atlantilla vuonna 1872: ”En pysty sanoin kuvaamaan, miten paljon rakastan elämääni!”

Itävaltalainen Ida Pfeiffer (1797– 1858) kasvatti lapsensa aikuisiksi ja hoiti perhevelvollisuuksia, kunnes 44-vuotiaana heivasi miehensä ja omisti loppuelämänsä matkustushimonsa tyydyttämiseen minibudjetilla. Brittiläinen Mary Kingsley (1862– 1900) hoiti vanhempansa tunnollisesti hautaan asti ja lähti sitten melomaan

Länsi-Afrikan jokia ja ystävystymään ihmissyöjäheimojen kanssa.

MONI NAINEN aloitti matkustelun, koska lääkäri määräsi ilmastonvaihdoksen hoidoksi sairasteluun ja alavireisyyteen. Mia Kankimäen minäkertoja M noudattaa kirjassa tätä ohjetta ja reissaa esikuviensa perässä, kun elämä ”koirankopissa Kalliossa” tuntuu esikoisromaanin jälkeen kovin tyhjältä. Matkustaminen merkitsee kirjassa uusia kokemuksia ja

nautintoa, joita ei varjosta ilmastoahdistus lentämisestä.

M tuntuu olevan kovin lähellä kirjailija Kankimäkeä, joka irtisanoutui päivätyöstään kirjailijaksi heittäytyessään.

Hänen esikoisensa Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (Otava 2013) syntyi Japanin-matkan tuloksena.

Kankimäen uusi kirja on omaperäinen sekoitus henkilökohtaista matkapäiväkirjaa, kulttuurihistoriallista tietokirjaa ja listoja yönaisten neuvoista. Se on helppo lukea ja vaikea unohtaa. ■

Upea Saga-palvelutalo valmistuu Tikkurilaan Esittelytilaisuus ma 12.11.2018 klo 17. Ilmoittaudu mukaan!

Lämpimästi tervetuloa infotilaisuuteemme kuulemaan Saga Tammilinnasta ja Sagan tarjoamista korkeatasoisista palveluista. Tilaisuudet järjestetään Vantaan Original Sokos Hotellissa osoitteessa Hertaksentie 2, 01300 Vantaa. Muistattehan ilmoittautua, paikkoja on rajoitetusti.

Saga Tammilinnaan valmistuu 129 vuokrattavaa kotia ikäihmisille. Talo tarjoaa hoiva-, kuntoutus ja hyvinvointipalveluita asukkaan tarpeen mukaan.

Tiedustelut, esitepyynnöt ja ilmoittautumiset: Maksuton puh. 0800-06116 (ark. klo 9-17) myynti.saga@sagacare.fi | www.sagacare.fi

KUTSU

Saga Tammilinna Neilikkatie 11 01300 Vantaa

12 B

Kirkko ja kaupunki | 1.11.2018

B

ritanniassa noin 80 prosentilla ihmisistä ei ole kosketusta kirkkoon tai kristinuskoon. Toisaalta gallupit kertovat, että ihmisillä on tällä vuosituhannella ollut selvästi enemmän hengellisiä ja uskonnollisia kokemuksia kuin pari–kolmekymmentä vuotta sitten. He raportoivat Jumalan, pyhän tai vainajien läsnäolosta ja kokemastaan johdatuksesta tai rukousvastauksista.

– Ihmiset ovat taas kiinnostuneita hengellisyydestä. He etsivät hengellisiä kokemuksia, mutta toisaalta eivät näe kirkolla tai kristinuskolla olevan heille annettavaa. He eivät koe olevansa uskonnollisia vaan henkisiä tai hengellisiä, kuvailee Englannin anglikaanisen kirkon pappi Ian Mobsby.

Hän on kirkossaan yksi niistä, jotka kehittävät uusia toimintatapoja kirkosta vieraantuneiden tavoittamiseksi. Koekenttänä hänellä on Pyhän Luukkaan seurakunta Lontoon Peckhamissa.

Mobsbyn iso kysymys on, miten kirkko voisi nykyaikana olla ihmisille merkityksellinen. Ei kuulemma ainakaan niin, että pidetään väkisin kiinni sunnuntaiaamun jumalanpalveluksesta, keskitytään teologiseen hiustenhalkomiseen omassa kuplassa tai asetutaan puolustuskannalle, erilleen muusta maailmasta.

– Koko historiansa ajan kirkko on joutunut aina asemoimaan itsensä uudenlaisiin ympäristöihin. Niin nytkin.

Meidänkin on harkittava yhä uudestaan, mitä teemme ja miten. Jos jumitumme vanhaan, teemme vakavan virheen.

MENESTYVILLÄ KRISTILLISILLÄ yhteisöillä on Ian Mosbyn mukaan ainakin yksi yhteinen piirre: niissä on sitouduttu syvään rukouselämään.

– Ihmiset haluavat elää uskoaan.

Uskon täytyy olla kokemuksellista ja henkilökohtaista. Jos kirkko tuntuu kylmältä ja persoonattomalta, keskittyy liiaksi puheeseen ja tekee ihmisistä jumalanpalvelusten passiivisia vastaanottajia, sitä ei tarvita.

– Tuollainen saattoi toimia aikana, jolloin opettamista ja ajattelua pidettiin uskon kannalta tärkeinä, mutta nyt ihmiset kaipaavat muuta. He haluavat jotakin, mikä muuttaa heitä – jos kirkko ei pysty antamaan sellaista kokemusta, se kuolee.

Kirkon kriisiin liittyy Mobsbyn mukaan myös jumalakuvan kriisi.

– Kirkko ei osaa enää puhua Jumalasta uskottavasti, eikä monilla kristityilläkään ole käsitystä esimerkiksi siitä, mitä tarkoittaa, että Jumala on Kolminaisuus, Mobsby sanoo.

– Pyhä Henki on typistynyt, ja Jeesus on irrotettu Kolminaisuudesta joko ihmisten parhaaksi kaveriksi tai supersankariksi. Jumalasta Isänä taas puhutaan Vanhan testamentin malliin, ja toisinaan vielä niin, että se on omiaan herättämään pelkoa ja syyllisyyttä. Toisaalta monet tuntuvat mieltävän Jumalan panteistisesti jonkinlaiseksi maailmankaikkeudessa vaikuttavaksi voimaksi.

Mobsby arvioi, että kriisin juuret ovat viidensadan vuoden takana reformaatiossa. Sen seurauksena us-

– Anglikaaniset uusmonastiset yhteisöt ammentavat samasta rikkaasta kristillisestä perinteestä kuin katoliset sääntökunnatkin. Yhteisöjä on pääasiassa kahta tyyppiä. Toinen pohjautuu Brittein saarten vanhaan kelttiläiseen kristillisyyteen. Toinen, johon oma yhteisöni lukeutuu, käyttää elementtejä fransiskaanisesta, benediktiinisestä ja ignatiaanisesta hengellisyydestä, Ian Mobsby kertoo.

Itse hän yrittää elää niin kuin opettaa, ja on seurakunnassaan toimivan Wellspring-yhteisön jäsen. Yhteisöllä on kolme taloa, joissa kussakin asuu 3–4 jäsentä. Lisäksi sillä on omissa asunnoissaan asuvia jäseniä. Yhteensä yhteisöön kuuluu noin 30 ihmistä. Nuorin on 18-vuotias, vanhin 75.

Useimmat käyvät työssä.

Yhteisön jäsenet tulevat erilaisista etnisistä taustoista: on brittejä mutta myös maahanmuuttajia LänsiAfrikasta ja Karibialta. Osa jäsenistä on naimisissa tai parisuhteessa, ja mukana on myös seksuaalivähemmistöihin kuuluvia.

”

OLEMME TULLEET AIVAN LIIAN RIIPPUVAISIKSI VARMUUDESTA JA OPISTA – JA UNOHTANEET MYSTIIKAN.

– Yhteisöelämä ja säännöllinen rukous voisivat olla kirkon vastaus hengellisille etsijöille, anglikaanipappi Ian Mobsby sanoo.

Luostari­ perinnettä lähiöihin Lontoolaispappi Ian Mobsby on huomannut, että ihmiset haluavat uskon olevan kokemuksellista ja merkityksellistä.

He odottavat elämänsä muuttuvan.

TEKSTI KAISA HALONEN KUVA ESKO JÄMSÄ

kosta on yritetty tehdä liian rationaalista.

– Olemme tulleet aivan liian riippuvaisiksi varmuudesta ja opista – ja unohtaneet mystiikan ja hiljaisen, mietiskelevän rukouksen.

YKSI YRITYS VASTATA hengelliseen kaipuuseen on uusmonastinen lii-

ke, jossa sitoudutaan säännölliseen rukouselämään ja yhteisölliseen elämäntapaan. Liike on melko tuore, mutta mitään mullistavan uutta siinä ei ole. Pikemminkin se on paluuta luostariliikkeen syntyyn ensimmäisille kristillisille vuosisadoille ja sieltä peräisin olevan hengellisyyden soveltamista 2000-luvun maailmaan.

PÄIVITTÄISET RUKOUSHETKET vietetään seurakunnan kirkossa. Jäsenet sitoutuvat yhteisöönsä vuosittaisilla kuuliaisuuslupauksilla, jotka vastaanottaa hiippakunnan piispa. Yhteisö on siis tiiviisti kytköksissä anglikaaniseen kirkkoon ja paikallisen seurakunnan elämään.

– Useimmilla tämän tyyppisiin yhteisöihin päätyvillä on valtava hengellinen nälkä. Monet ovat rikkinäisiä ihmisiä, jotka kamppailevat esimerkiksi mielenterveysongelmien tai riippuvuuksien kanssa. Yhteisölliseen ja aineellisesti vaatimattomaan elämäntapaan on ehkä helpompi sopeutua, jos on epätoivoinen ja elämä on raskasta. Harvoin ne, joilla on hieno elämä ja paljon rahaa, hakeutuvat yhteisöihin, Ian Mobsby sanoo.

Erilaisten näkemysten yhteensovittaminen yhteisössä ei aina ole ollut mutkatonta. Kun mukana on konservatiivisten kirkkojen kasvattamia ensimmäisen polven maahanmuuttajia ja liberaaleja brittejä, ristiriitoja syntyy.

Mobsbyn mukaan kaikkien ei oleteta olevan samaa mieltä, mutta esimerkiksi homoseksuaaleihin on suhtauduttava kunnioittavasti, vaikkei samaa sukupuolta olevien avioliittoa kannattaisikaan. Myös se on hyväksyttävä, että kirkossa naisilla on pääsy papin ja piispan virkaan.

– Meidän on vain osattava elää sen kanssa, että olemme eri mieltä, ja rakastettava toisiamme. Joistakin asioista voisimme tapella loputtomasti, mutta on yritettävä päästä siitä yli ja löytää niihin kysymyksiin jonkinlainen sekä–että-ratkaisu. ■

1.11.2018 | Kirkko ja kaupunki

B

13

Pieni ja huomaamaton* Yksilöllisesti valmistettu ja huomaamaton Oticon Opn -kuulokoje on piilossa korvakäytävässä. Lisäksi Opn antaa täyden 360° kuuntelukokemuksen.

Ympärillä olevia ääniä jatkuvasti hallinnoimalla Opn auttaa saamaan puheesta selvää meluisissakin paikoissa.

Voit näin seurata useita keskusteluja samanaikaisesti ja nauttia kokonaisvaltaisemmin elämästäsi.

Lisätietoja www.oticon.fi * Huomaamaton korvassa kahdeksalla kymmenestä.

Kuulokojeparistot / 3 pkt

10€

Oticon tipit ja vahasuojat

– 20%

Tarjoukset voimassa 16.11.2018 asti kuuloverkko.fi sekä Helsingin ja Järvenpään myymälöissä

Varaa aika ilmaiseen kuulontutkimukseen ja neuvontaan Voimassa 16.11.2018 asti.

Kuuloverkko Helsinki, Järvenpää ja Hyvinkää Ajanvaraus puh. 09 2786 2040 www.kuuloverkko.fi

Lähde rauhassa.

Anna perinnöksi toivoa.

Suuri tai pieni testamenttilahjoituksesi on mukana pitkäjänteisessä työssämme toivon, uskon ja lähimmäisenrakkauden puolesta.

Kiitos!

Suomen Lähetysseura maksaa postimaksun

Tilaan ilmaisen oppaan ja lisätietoa Suomen Lähetysseuran työstä.

Etu- ja sukunimi

Katuosoite

*Puheluiden hinnat soitettaessa kiinteän puhelinverkon liittymästä 8,35 snt/puhelu + 7,02 snt/min. ja soitettaessa matkaviestinverkon liittymästä 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/min.

Postinumero ja postitoimipaikka

Käsittelemme tilauksen luottamuksellisesti, eikä se velvoita sinua mihinkään.



Tilaa kattava testamenttioppaamme oheisella kupongilla, sähköpostilla testamentit@suomenlahetysseura.fi tai soita 020 7127 231*

Suomen Lähetysseura Vastauslähetys Tunnus 5001637 00003 VASTAUSLÄHETYS

Osa 20

76. vuosikerta kirkkojakaupunki.fi

Julkaisija

Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan ev.lut. seurakunnat

Toimituksen yhteystiedot

Kolmas linja 22 00530 Helsinki toimitus@kirkkojakaupunki.fi tai etunimi.sukunimi@ kirkkojakaupunki.fi Puhelin: 09 23400 (vaihde) Päätoimittaja Jaakko Heinimäki Kustannuspäällikkö Pälvi Ahoinpelto Uutispäällikkö Pauli Juusela Kehittämispäällikkö Tuure Hurme Toimituspäälliköt Heli Kulmavuori Ulla Lötjönen Toimitussihteerit Paula Huhtala Eira Serkkola Taitto Jarkko Peltoluhta AD Mari Aarnio Paula Huhtala Maija Saari Kuvankäsittely Esko Jämsä Toimituksen assistentti Maija Kiviranta, 09 2340 2244

Ilmoitusmyynti

Otavamedia Oy Juha Kurvinen, 040 541 5787 Kari Salko, 0400 604 133 Janna Laiho, 050 374 8174 etunimi.sukunimi@otava.fi Ilmoitusvaraukset aineistopäivää edeltävän viikon perjantaihin kello 14:ään mennessä.

Painos

340 000. Osoitteellisena jakeluna Postin kautta evankelisluterilaisten seurakuntien jäsentalouksiin Espoossa, Helsingissä, Kauniaisissa ja Vantaalla.

Osoiteasiat

Lehti lähetetään seurakuntien jäsenille, talouden vanhimmalle. Osoitteet päivitetään automaattisesti muuttoilmoituksen perusteella. Jos osoitteessasi on virhe tai et halua lehteä, ota yhteyttä sähköpostitse osoitteet@kirkkojakaupunki.fi tai puhelimitse arkisin kello 9–10 ja 12–13, p. 09 2340 2235.

Jakelu

Jäikö lehti tulematta? Haluatko antaa jakelusta muuta palautetta? Ota yhteyttä sähköpostitse osoitteet@kirkkojakaupunki.fi tai puhelimitse arkisin kello 9–10 ja 12–13, p. 09 2340 2235.

Painopaikka Sanomapaino, Vantaa

ISSN 0356-3421

MATTI HAGELBERG

1.11.2018 | Kirkko ja kaupunki

B

15

Harras hetki

Kimmo Holappa, 47, on helsinkiläinen viestintäpäällikkö ja maailmanperintökohdebonggari. Hän latautuu luonnossa, kuuntelee hiljaisuutta ja liikkuu kaikissa keleissä.

Unesco eli YK:n kasvatus-, tiedeja kulttuurijärjestö on luetteloinut maailmanperintökohteita 40 vuotta eli vuodesta 1978 asti.Tällä hetkellä luettelossa on 1090 kohdetta. Suurin osa niistä on kulttuurikohteita, kuten rakennettuja miljöitä tai yksittäisiä rakennuksia.Suomessa kohteita on seitsemän. Listalle ovat päässeet muun muassa Suomenlinna, Petäjäveden vanha kirkko ja Verlan tehdasmuseo.

Kimmo Holappa on bongaillut parinkymmenen vuoden ajan Unescon nimeämiä maailmanperintökohteita. Lähin niistä on Suomenlinna.

Perinnöstä kiitollinen Pyhäinpäivänä Kimmo Holappa muistaa hiljattain edesmenneitä läheisiään poistamalla heidät puhelimestaan.

TEKSTI KAISA HALONEN KUVA SIRPA PÄIVINEN

KUN KIMMO Holappa lapsuuden kesinä kummitädin luona kyläillessään heräili, täti oli ehtinyt jo paistaa useamman pellillisen pullaa. Aamiaiseksi oli tarjolla kylmää maitoa ja lämmintä vehnästä.

Kummitäti on Holapan mielessä pyhäinpäivänä.

Kun iltapäivä alkaa hämärtyä illaksi, Holappa laittaa soimaan Dvořákin tai Mozartin Requiemin eli sielunmessun. Hän istahtaa kotisohvalle ja avaa puhelimensa – mutta vaikka viestinnän ammattilainen onkin, nyt hän ei päivitä somea tai lue uutisia. Hän etsii puhelimen osoitekirjasta kummitädin nimen ja numeron ja poistaa ne. Sitten hän tekee saman appiukkonsa yhteystiedoille. Niitä ei enää tarvita, sillä molemmat ovat kuolleet viimeisen vuoden aikana.

Holappa muistaa, kuinka pari kolme vuotta sitten loppukesän mökkireissulla appiukko vei hänet lähimetsään ja näytti parhaat sienipaikkansa. Hän itse ei enää jaksanut niillä käydä. Sen jälkeen kantarellien poimimiseen niiltä paikoilta on Holapan mielessä liittynyt kiitollisuus.

Pyhäinpäivä

ON MYÖS paikkoja, jotka on niin monen sukupolven ajan koettu pyhiksi tai muuten erityisiksi, että niis-

ISTOCK

Taivaan tähden

3.11.

OSOITEKIRJAN SIIVOAMISESTA juuri pyhäinpäivänä on tullut Kimmo Holapalle tärkeä tapa. Idea syntyi muutama vuosi sitten, kun hän pohti, milloin olisi sopiva hetki poistaa edesmenneiden yhteystiedot. Heti hautajaisten jälkeen se olisi tuntunut liian julmalta. Poista-käskyn painamisessa on haikeutta ja kiitollisuutta, mutta liian juhlalliseksi Holappa ei halua heittäytyä. Onnellisinta olisi, jos jonain pyhäinpäivänä poistettavia nimiä ei olisikaan.

Tavallisesti niitä on yksi tai kaksi.

Pyhäinpäivä on Holapalle muistutus jatkuvuudesta, siitä, että hän itse on yksi lenkki sukupolvien ketjussa. Sama hyvin terveellinen tunne omasta pienuudesta hänellä herää myös revontulia tai tähtitaivasta katsoessa. Siksi hänellä on puhelimessaan revontulihälytys ja siksi hän saattaa kiivetä kotinsa katolle taivasta ihmettelemään.

sä kokee itsensä suuren kokonaisuuden osaksi. Sellaisia ovat vaikkapa Unescon nimeämät maailmanperintökohteet, joita Kimmo Holappa on bongaillut parikymmentä vuotta. Hän arvioi vierailleensa 80–90 kohteessa, joista lähimpänä ja tutuin on Suomenlinna Helsingin edustalla.

Holappa on bongannut myös monia eri uskontojen ja kulttuurien pyhiä paikkoja: inkakaupunki Machu Picchun Perussa, Kioton temppelit Japanissa, Umaijadi-moskeijan Damaskoksen vanhassakaupungissa Syyriassa. Yksi vaikuttavimmista oli Siinainvuoren juurella sijaitseva ortodoksinen Pyhän Katariinan luostari, joka on perustettu jo 300-luvulla. Etiopian Lalibelan kallioon kaiverrettujen kirkkojen näkemisestä Holappa oli haaveillut pikkupojasta asti.

Holapan mielestä maailmanperintökohteita on vaikea vertailla saati laittaa paremmuusjärjestykseen, mutta kaikissa niissä on jotakin sellaista, mikä saa kävijässä aikaan wau!-reaktion. On jotain ihmeellistä siinä, että niin moni on vuosituhansien tai -satojen aikana ollut juuri samassa paikassa ja kokenut siellä jotakin ainutkertaista. Ja vaikka ihmisten ainutkertaiset kokemukset katoavat heidän kuollessaan, paikat pysyvät.■

Onnellinen perhekuva AJATTELE, ETTÄ kukaan ei enää näkisi vaivaa tyhjän vuoksi eikä syntyisi vain kohta kuollakseen.

Ajattele, että susi kulkisi karitsan kanssa yhtä jalkaa laitumella ja leijona söisi heinää kuin härkä. Kukaan ei tekisi pahaa. Kukaan ei vahingoittaisi ketään.

Elämän virta kuohuisi kirkkaana kaupungin läpi, ja kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä, pyhällä paikalla, kasvaisi elämän puu. Eikä vain kasvaisi vaan antaisi vuodessa kahdettoista hedelmät. Luit ihan oikein: uuden, mehukkaan sadon kerran kuussa.

Puun lehdet lääkitsisivät terveiksi kansat. Mikään ei olisi enää kirouksen kahleessa. Yötä ei olisi

eikä enää olisi tarpeen sen enempää lamppu kuin aurinkokaan, koska syvimmän mahdollisen hyväksymisen Jumala olisi kaikkien valona.

Mikä ihana tausta toisiaan ikävöivien perhekuvalle.

Pyhäinpäivänä sytytän kynttilän sydämeni jokaiselle ikävälle ja ilolle, kuolleille ja syntyneille ja vielä syntymistään odottaville oman elämäni pyhille. Asetun heidän kanssaan elämänpuun katveeseen kuvaan, jossa ei tarvitse tiivistää ja jossa kenestäkään ei leikkaudu mitään pois eikä kukaan jää toisensa varjoon. Kaikki mahtuvat kuvaan täyteläisinä ja parhaimmillaan.

Ja vaikka emme jaksaisi hymyillä, säteilisi meistä se onnellinen päivä, koska kuulisimme Jeesuk-

sen sanovan: autuaita ovat murheelliset, he saavat lohdutuksen.

KAISA RAITTILA

NISKAT JUMISSA? LIHASKIPUJA? JALKAVAIVOJA?

Relaxant -voiteista saat tehokkaan helpotuksen lihasvaivoihin ja särkyihin!

Detria Relaxant® Magnesium Black Ice Testiryhmän kokemuksen mukaan tehokkain kylmävaikutus! Lisäksi tuotteen sisältämä magnesium antaa pitkäkestoista hoitoa ja suojaa lihaskramppeja vastaan. Turveuute parantaa verenkiertoa paikallisesti auttaen lihaksistoa palautumaan.

• Eukalyptus- ja mentoliöljyt viilentävät välittömästi sekä lievittävät kipua.

• Geelin sisältämä ainutlaatuinen turvemagnesiumseos on rikas mineraalien lähde.

Magnesium Black Ice tehosi testiryhmään

TESTAA JA TOTEA ITSE!

Detria Relaxant® Lihastenrentouttaja nopeuttaa lihasten palautumista

• tehokas apu niin aktiivi-urheilijoiden ja –liikkujien kuin päätetyöskentelijöidenkin lihashuollossa • auttaa mm. lihaskramppeihin, niska- ja hartiavaivoihin, kolotuksiin ja rasitusvammoihin • sopii myös lasten kasvukipuihin

Detria Relaxant® Jalkavoide on laskimoverenkiertoa tukeva voide, joka

• hoitaa ja rauhoittaa väsyneitä, turvonneita ja pakottavia jalkoja • helpottaa suonenvetoja, jalkojen laskimovaivoja ja pakotusta sekä suonikohjukipuja • lämmittää palelevat jalat

91%

Sai merkittävän avun lihaskipuihin. ”Hyvä tuote kokonaisuudessaan. Helppo käyttää, levittyy hyvin, ei jätä tahmaiseksi, kuivuu nopeasti! Suosittelen jatkossa muillekin. Tehoaa lihaskipuihin – mikä on kuitenkin se pääasia!”

Relaxant Black Ice testiryhmä (27 vastaajaa) tammikuu 2018

Jalkoja on krampannut, koska töissä joutuu kävelemään pitkiä matkoja ja olemaan muutenkin paljon jalkojen päällä. Kipuja oli pohkeissa ja jalkapohjissa, jotka olivat ihan kuin tulessa. Kokeilin Relaxanttia ensimmäisen kerran jo kymmenen vuotta sitten ja huomasin hyvin pian sen auttavan. Ennen jouduin aina töistä lähdettyäni ottamaan särkylääkettä, mutta nykyisin tarvitsen vain Relaxanttia! Laitan sitä

Detria Relaxant® Magnesium - lihasten rentoutukseen

Nopeuttaa särkevien lihasten rentoutumista, vilkastuttaa lihasten aineenvaihduntaa, ehkäisee lihaskramppeja sekä lihasten jäykkyyttä. Relaxant Magnesium on fysioterapeuttinen valmiste, joka tukee kehon omien korjaus- ja huoltojärjestelmien toimintaa.

Kotimaiset Relaxant-voiteet löydät apteekeista, terveys- ja luontaistuotekaupoista sekä www.relaxant.fi

päivittäin aina siihen paikkaan, joka kulloinkin on kipeä. Aikaisemmin minua kiusasivat myös levottomat jalat, mutta nyt sekin vaiva on kokonaan kadonnut.

-Hannele 52 v.

www.detria.fi

MENOT 1. – 15.11.

Hakunilan seurakunta Kirkkoherranvirasto: Hakunilantie 48, 01200 Vantaa avoinna ma–to klo 9–16 p. 09 830 6500, hakunilan.seurakunta@evl.fi, hakunilanseurakunta.fi, Facebook: Hakunilan seurakunta, Pyhän Annan lastenkirkko Päivystävä pappi tavattavissa ma–to klo 10–14, p. 09 830 6507.

Diakoniapäivystys: Länsimäen kirkko ti klo 10–12, p. 050 573 6313 Hakunilan kirkko to klo 9–11, p. 050 573 6277 hakunilan.diakonia@evl.fi

HAKUNILAN KIRKKO Hakunilantie 48, p. 09 830 6512 Matala – mukava maanantai kirkolla!

5.11. hartaus ja 12.11. ehtoollishartaus klo 11. Hartauden jälkeen maksuton ruokailu.

Tutkimme Raamattua ma klo 12.

Taisto Kotomäki, Juhani Leppälä.

Nuortenilta Lepaani ti klo 18–21.

Raamattupiiri ti klo 18–20. Iloa, riemua, rukousta, laulua ja sanaa.

Perhekerho ke klo 9–12.

Käsillä hyvää -ryhmä ke klo 14–15.30.

Puurotorstai to klo 10–13. Puurolounas 2,50 e. Voit tulla myös kahville.

Viikkomessu to klo 18.

Hakunilan kirkon kuoron harjoitukset to klo 18.45.

Jengi-ilta nuorille pe klo 19.30–22.

Pyhäinpäivän messu la 3.11. klo 12.

Tiina Palmu, Tuomo Kahenvirta, Juha Paukkeri.

Nuorten kirkkopyhä, pantomiimimessu su 4.11. klo 12. Tuomo Kahenvirta, Tiina Palmu, Juha Paukkeri, Margit Hakamäki & Näyttis.

Päivähetki Raamatun äärellä ti 6.11. klo 12–13.30. Jari Araneva.

Ekumeeninen kirkkokonsertti ti 6.11. klo 18.

Raamattuluento ke 7.11. klo 18.30.

Nahum ja Sefanja – julistivat röyhkeän suurvallan tuomiota. Samuel Yrjölä.

Isänpäivän perhemessu ja puuhatapahtuma su 11.11. klo 12. Messussa Tiina Palmu, Eveliina Ojala, Justus Kivimäki ja Riikka Jäntti. Ennen messua klo 11.15 maksuton keittolounas, ja messun jälkeen koko perheen puuhatapahtuma yhdessä Vantaan YMCA:n kanssa.

Lähetyspiiri ma 12.11. klo 18–19.30.

Taisto Kotomäki kertoo vierailusta Sodderiin.

Seniorikerho ti 13.11. klo 13–14.30.

Ritva Henkell ja runot.

Helsingin Rauhanyhdistyksen alueseurat ti 13.11. klo 19.

Raamattuluento ke 14.11. klo 18.30.

Haggai – rohkaisi lamaantunutta kansaa. Liisi Jokiranta.

Sururyhmä läheisensä menettäneille ti alk. 6.11. klo 13.30–15. Tied. ja ilm. Tiina Palmu, p. 050 356 5715 tai Heli Leskinen, p. 050 468 6410.

LÄNSIMÄEN KIRKKO Kerokuja 9, vahtimestari p. 050 573 6391 Hartaushetki ti klo 12.30–12.45.

Käsillä hyvää -ryhmä ti klo 10–12.

Päiväkahvit ti klo 12.30–14.

Sanaa ja saunaa äijäporukassa ti klo 18.30–21.

Iloista naisenergiaa Raamatun äärellä ti klo 19–21.

Torstaimesta to klo 14–15.30. Välipalaa ja mukavaa puuhastelua alakouluikäisille.

Perhekerho pe klo 9–13.

Kirkkomuskari pe klo 10–10.30.

Aamupäivän rukoushetki pe klo 10.45–11.

Puuroperjantai pe klo 11–12.

Taidepyhis su klo 15–16.30. Ei su 11.11. Taidepyhiksessä tutustutaan Raamatun kertomuksiin ja elämään Taivaan Isän lapsina musisoimisen, käsillä tekemisen, liikkeen ja luovan ilmaisun keinoin. Ryhmään voi tulla ilman ennakkoilmoittautumista, alle 3-v. mielellään aikuisen kanssa.

Pyhiksessä tarjotaan pieni välipala.

Messu su 4.11. klo 10. Sari Kokkonen, Linda Isokangas.

Lähetyspiiri to 8.11. klo 18–20.

Tervetuloa Isänpäivän perhemessuun Hakunilan kirkkoon su 11.11. klo 12.

MUUALLA Kuunloiste-lapsikuoro harjoittelee Itä-Hakkilan alakoulun pikkurakennuksessa ke klo 15–15.45. Kuoro tarkoitettu 6–12-v. laulamisesta ja yhdessä musisoimisesta kiinnostuneille.

Aurinkotanssi-kuorossa laulavat 10–14-vuotiaat. Aurinkotanssi harjoittelee Itä-Hakkilan koulun pikkurakennuksessa ke klo 15–16. Lapsikuoroja johtaa kanttori Riikka Jäntti.

Kuoroihin ei tarvitse ilmoittautua.

Harrastus maksuton.

Perhekerho Kolohongan ostoskeskuksessa (Itäinen Valkoisenlähteentie 19) to klo 9–11.

Astan kotipyhäkoulu su 4.11. klo 11–12, Hevoshaantie 9 D.

HAUTAAN SIUNATTU Paavo Siitonen 82 v, Jouni Antero Wathén 61 v, Jare Kukkonen 32 v.

Hämeenkylän seurakunta Kirkkoherranvirasto: Auratie 3 avoinna ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6450, hameenkylan.seurakunta@evl.fi. hameenkylanseurakunta.fi Facebook: Hämeenkylän seurakunta, Hämeenkylän seurakunnan perheet Päivystävä pappi tavattavissa ma–pe klo 9–13, p. 09 830 6455.

Diakoniapäivystys: Tiistaisin ja torstaisin klo 9–11, p. 09 830 6472.

Kirkon vahtimestari, p. 09 830 6459.

HÄMEENKYLÄN KIRKKO Auratie 3 Agricolamessu goes Vantaa to 1.11. klo 19. Pastori Henrik Wikström tiimeineen. Virtaviivaistettu, uuden sukupolven luterilainen messu.

Pyhäinpäivän messu la 3.11. klo 10.

Matti Hyry, Jaakko Kara ja Hannu Lehtikangas.

Pyhäinpäivän iltakirkko la 3.11. klo 18. Jaakko Kara, Matti Hyry, Hannu Lehtikangas ja Esa Aapro laulu.

Iltakirkossa sytytetään kynttilät vuoden aikana poisnukkuneille seurakuntamme jäsenille. Ääniteos: Eron hetki – vantaalaisten puhetta kuolemasta la 3.11. klo 19.30–21.

Messu, Rauhanyhdistyksen kirkkopyhä su 4.11. klo 10. Matti Hyry, Jaakko Kara ja Hannu Lehtikangas.

Messun jälkeen kirkkokahvit ja Rauhanyhdistys ry:n seurat.

Hämeenkylä-messu su 4.11. Pastori Juha Vähäsarja, Miika Koistinen ja Hanna Perkola-Musikka. Iltatee.

Miesten sauvakävelypiiri su 4.11. klo 18.

Sururyhmä aloittaa ti 6.11. klo 18.

Ilm. ja tied. diakoniatyöntekijä Anne Puumala, p. 09 830 6472 tai anne. puumala@evl.fi.

Iltarukous-rukouspiiri ti 6.11. klo 18–19 kirkon alakerrassa. Kaikille avoin rukouspiiri. Esirukouksia voi lähettää Jarnalle osoitteeseen jarna. wikstrom@evl.fi tai p. 050 544 7647.

Espoon barokki -orkesterin avoimet harjoitukset ke 7.11. klo 12–14.

Yhteisen pöydän yhteydessä.

Laulunystävät -yhteislaulua ke 7.11. klo 15–16. Huom. uusi aika. Kaikille avoin yhteislaulutapahtuma.

Kirkkosali soi! -tapahtuma ke 7.11. klo 18. Tule mukaan soittamaan yhdessä. Verestä aiempaa soittotaitoasi. Lisätiedot kanttori Hannu-Pekka Heikkilältä.

Kynttilähartaus pe 9.11. klo 18.

Katja-Maaria Vilén ja kehitysvam-

1.11.2018 | Kirkko ja kaupunki

maistyön diakoni Kristiina TuohimaaSalminen. Selkokielinen ja moniaistillinen kynttilähartaus, jossa on mahdollisuus hiljentymiseen ja poismenneiden läheisten muistelemiseen.

Messu, Isänpäivä su 11.11. klo 10.

Matti Hyry, Jaakko Kara ja HannuPekka Heikkilä.

Kristinusko globaalissa maailmassa –luento: Ikkunoita kristinuskoon Lähi-idässä su 11.11. klo 11.30–13.

Pastori Timo Keskitalo kertoo Lähiidän kirkkojen ja kristittyjen tilanteesta.

Kuningaskunta-isänpäivätapahtuma su 11.11. klo 14–16.30. Askartelua, taiteilua, kisailua ja herkuttelua kuninkaallisissa tunnelmissa. Muksukirkko alkaa klo 16.

Päiväkahvin aikaan: Mustameri soikoon ma 12.11. klo 14. Meri-Sofia Lakoupoulos tarjoaa kuulijoille lauluja líran säestyksellä Kaukasuksesta, Mustanmeren rannikolta ja Kreikasta.

Nettikerho: Sosiaalinen media ke 14.11. klo 14–16 kirkon takkahuoneessa.

Vaelluksen varrella-barokkikonsertti ke 14.11. klo 19. Espoon barokki -orkesteri.

LAMMASKUJA 2B Pähkinärinteen lähetyspiiri ke 7.11. klo 18.

LAMMASPOLKU 1 Aikuisten raamattupiiri to 8.11. klo 10.

VAPAALAN SEURAKUNTATALO Ilpolankuja 2 Kenian lähetyspiiri to 8.11. klo 11.

Vierailijana on pastori Ville Auvinen.

Kohtaamispaikka to 15.11. klo 11–12.

MUUALLA Jouluinen Viro 100 v -retki Tallinnaan la 8.12. Tapaamme Länsiterminaalissa (T2, os. Tyynenmerenkatu 14) klo 8 ja paluu klo 21. Oppaana TT Tuomas Palola. Lisätiedot retkestä nettisivuiltamme tai Matti Hyryltä, p.

050 491 0954. Retken hinta 60 e.

Ennakkovarauksen vuoksi paikkoja rajatusti. Ilm. ma 19.11. mennessä osoitteeseen hameenkylan.seurakunta@evl.fi tai p. 09 830 6450.

Kaikenikäisten jouluvaellus Vivamossa la 15.12. Lähtö kirkolta n. klo 12.30 ja paluu n. klo 17.30. Jouluvaellus alkaa klo 14 ja sen kesto on n. 1,5 h. Jouluvaelluksen jälkeen syömme joulupuuroa. Retken hinta on 35 e (aikuiset), 25 e (4–12 v.), nuoremmat ilmaiseksi. Ilmoittaudu ma 19.11.

A

9

mennessä osoitteeseen hameenkylan.seurakunta@evl.fi tai p. 09 830 6450.

HAUTAAN SIUNATTU Anni Maria Mäki 91 v.

Korson seurakunta Kirkkoherranvirasto: Merikotkantie 4 avoinna ma–pe klo 9–15, p. 09 830 6552 korson.seurakunta@evl.fi korsonseurakunta.fi Facebook: Korson seurakunta Instagram: korsonsrk Kirkollisten toimitusten tilavaraukset: ark. klo 9–15, p. 09 830 6333 Päivystävä pappi tavattavissa ma–pe klo 10–14, p. 09 830 6554 Diakoniapäivystys: ti ja to klo 10–12, p. 050 573 6376 Kirkon vahtimestarit, p. 050 590 3496

KORSON KIRKKO Merikotkantie 4 Aamurukouspiiri ark. klo 8–9 Kotkansiiven kokoustilassa.

Diakonissan vastaanotto to 1.11. klo 12–13 diakoniatoimistolla. Keskustele terveydentilaasi liittyvistä asioita, mittauta verenpaineesi tai verensokerisi ilman ajanvarausta.

Naisten saunailta to 1.11. ja 15.11. klo 18 Kotkansiiven saunatiloissa.

Perhekerho pe 2.11. ja 9.11. klo 9–11.30 lapsi- ja perhetyön tiloissa.

Pyhän tanssin rukoushetki pyhäinpäivän tunnelmassa pe 2.11. klo 18.

Pyhäinpäivän messu la 3.11. klo 10.

Minna Ruuttunen, Minttu Haapalainen, Jussi Salonen.

Pyhäinpäivän kynttiläkirkko la 3.11. klo 18. Tuomas Antola, Minttu Haapalainen, Jussi Salonen, Johanna Isokoski, sopraano. Kirkossa luetaan vuoden aikana hautaan siunattujen nimet ja sytytetään heille kynttilä.

Uurnalehto auki klo 9–21, lämmintä mehua tarjolla klo 16–17.30. Ääniteos: Eron hetki – vantaalaisten puhetta kuolemasta la 3.11. heti pyhäinpäivän kynttiläkirkon jälkeen, viim. klo 20 alkaen. Millaisia tunteita herää, kun läheinen kuolee? Mitä ajatella omasta kuolemasta? Mitä kuoleman jälkeen? Teosta esitetään läpi yön.

Messu su 4.11. klo 10 kirkossa. Minttu Haapalainen, Minna Ruuttunen, Airi Saloniemi. Pyhäkoulu messun yhteydessä lapsi- ja perhetyön tiloissa.

Kirkkokahvit.

Menokasvo

Keskustelua naisen asemasta Professori emerita Raija Sollamo, miksi olet kiinnostunut Raamatun naisista?

– Ennen kaikkea sen takia, että olin ensimmäinen nainen, joka sai apulaisprofessorin vakanssin teologisessa tiedekunnassa. Nimitykseni sai aika paljon julkisuutta 1980-luvun alussa. Naispappeutta ei oltu silloin vielä hyväksytty ja siitä keskusteltiin kovasti.

– Ihmiset halusivat tietää, pitääkö naisen edelleen vaieta seurakunnassa ja mitä Raamatun naisista pitää ajatella.

Minua pyydettiin paljon esitelmöimään, ja sitä varten tutkin Raamatun naisia.

Kuka Raamatun naisista on suosikkisi?

– Aika monet heistä ovat läheisiä. Jeesuksen äiti Maria on kiinnostava, ja hänen kertomuksensa varmaan koskettaa monia äitejä. Tavallinen nainen synnyttää pojan ja sen jälkeen tulee äitiys ja huoli siitä, mitä poika aikoo, kun hän ei ollut ihan samanlainen kuin muut. Oman lapsen kuolema on äidille raskain mahdollinen suru.

– Ruutin kirjassa on kertomus anopin ja miniän välisestä läheisestä suhteesta, joka lienee harvinaista. Ruutin kertomuksesta löytyy myös näkökulma maahanmuuttoon.

NINA RIUTTA Raamatun naiset – aikamme naisten taakka vai tuki? la 10.11. klo 18 Myyrmäen kirkolla, Uomatie 1. Keskustelemassa professori emerita Raija Sollamo ja piispa emerita Irja Askola. Musiikkia. Vapaa pääsy, ohjelma 15 e.

ESKO JÄMSÄ

Pitääkö naisen vaieta seurakunnassa?

– Nykyisin oivalletaan, että Raamattu on syntynyt erilaisena aikana. Raamattu on monissa asioissa oman yhteiskuntansa ja kulttuurinsa tuote tai vanki.

– 2010-luvulla ymmärretään, että emme ole sidottuja menneen ajan näkemyksiin, vaan jokaisena aikakautena

pitää arvioida asioita oman tietämisensä, harkintansa ja omantuntonsa mukaan.

MENOT 1. – 15.11.

10 A Kirkko ja kaupunki | 1.11.2018

Kirkon aamupuuro ma 5.11. ja 12.11. klo 10 seurakuntasalissa, 1 e.

Perhekerho ma 5.11. ja 12.11. klo 12–15 lapsi- ja perhetyön tiloissa.

Runopiiri ma 5.11. ja 12.11. klo 13 kokoustilassa.

Naisten raamattupiiri ma 5.11. ja 12.11. klo 18 Kotkansiiven kokoustilassa.

Punainen lanka -raamattupiiri ma 5.11. ja 12.11. klo 18 kappelissa.

English through Bible ma 5.11. ja 12.11. klo 18.30 kokoustilassa.

Katulähetyksen lounas ke 7.11. ja 14.11. klo 11 alk. kirkkosalissa.

Lähetyksen päiväpiiri ke 7.11. klo 13 kokoustilassa ja 14.11. klo 13 kirkkosali 2:ssa.

Arki-illan iltakirkko ke 7.11. klo 18.

Jani Vanhala, Airi Saloniemi.

Iltaperhekerho ke 7.11. ja 14.11. klo 18–20 lapsi- ja perhetyön tiloissa.

Terveisiä Etu-Aasiasta ke 7.11. klo 18.30 kokoustilassa. Hanna-Maria Typpö.

Iltarukouspiiri ke 7.11. ja 14.11. klo 18.40 kappelissa.

Raamattuluento: Uskonnollisuus antiikin Roomassa ke 7.11. klo 19 kirkossa. Jani Vanhala.

Ruusujuhla ke 8.11. klo 13 srk-salissa.

Messukuoron harjoitus to 8.11. klo 18 srk-salissa. Harjoitellaan 1. adventin messua varten. Ilm. Airi Saloniemelle, p. 050 310 7493.

Miesten saunailta to 8.11. klo 18 Kotkansiiven saunatiloissa.

Perhemessu su 11.11. klo 10. Minna Ruuttunen, Minttu Haapalainen, Lea Heikkilä, Jussi Salonen. Kirkkokahvit.

Messun jälkeen avataan lasten taidenäyttely Jokapäiväinen leipämme, joka nähtävillä 11.–23.11. ark. klo 9–15.

Arki-illan iltakirkko ke 14.11. klo 18.

Minttu Haapalainen, kamarikuoro.

Raamattuluento: Kristinusko ja taikausko ke 14.11. klo 19 kirkossa.

Jani Vanhala.

Vanhemman väen piiri to 15.11. klo 13 srk-salissa.

Piispanmessu to 15.11. klo 18. Kirkkokahvit.

KIRKONKULMA Sisäänkäynti Korsonpolun puolelta.

Avoinna ma, ti, to ja pe klo 9–13.30.

Hartaus ti ja to klo 11.

Kudotaan kastesukkia ma 5.11. klo 12.15–13.30.

Kirjallisuuskahvila ti 6.11. klo 18.

Kiitollisuuden jooga -kirjan kirjoittanut pappi Heli Harjunpää.

NIKINMÄEN SEURAKUNTAKOTI Surviaisenkuja 1 Perhekerho to 1.11., 8.11. ja 15.11. klo 9–11.30.

Nuorten perjantai NuPe 6.–9.-luokkalaisille pe 2.11. ja 9.11. klo 17.30– 20.30.

SEURAKUNTAKOTI MIKAEL Venuksentie 4 Muskariperhekerho ti 6.11. ja 13.11. klo 9–11.30.

Vanhemman väen piiri ke 7.11. klo 10–12.

MUUALLA Tähdenlennon avoimessa päiväkodissa srk:n työntekijä tapaa perheitä to 1.11., 8.11. ja 15.11. klo 12–14 (Marsinrinne 4).

Päihteisiin kuolleiden muistohetki to 8.11. klo 14 A-kilta Villa Grönberg, Jokiniemenkatu 9. Tule muistamaan poisnukkunutta läheistä. Järj. Vantaan seurakuntien päihdetyö, Korson srk, Vanda svenska församling ja A-Kilta.

OlenNainen: Omaksi kuvakseen la 24.11. klo 11–15 Asolan srk-talolla. Ilm. ruokailun vuoksi kristiina.rauhakallio@evl.fi, p. 044 422 0469 tai kaisa. aalto@evl.fi, p. 044 422 0435.

KASTETTU Oscar Tomas Karttunen, Aada Ellen Nissinen.

HAUTAAN SIUNATTU Seppo Ilmari Siimes 63 v.

Rekolan seurakunta Kirkkoherranvirasto: Kustaantie 22 D, 01400 Vantaa, p. 09 830 6700 Avoinna ma–pe klo 9–15 rekolan.seurakunta@evl.fi rekolanseurakunta.fi Facebook: Rekolan seurakunta Instagram ja Twitter: rekolansrk Päivystävä pappi tavattavissa kirkolla ti klo 11–13 Asolassa to klo 11–13 p. 09 830 6707 Diakoniapäivystys: Rekolan kirkko ti klo 9–11 Asola to klo 9–11 Ajanvaraus ti ja to klo 9–11 p. 09 830 6706 rekola.diakonia@evl.fi

REKOLAN PYHÄN ANDREAAN KIRKKO ”Siipien hipaisuja kameralla” Heli Kolhon enkeliaiheinen valokuvanäyttely 30.9.–4.11.

Olohuone perheille ma ja to klo 9–14. Brunssi ma klo 10, Kirkkomuskari to klo 10.

Pyhäinpäivän kynttiläkirkko la 3.11. klo 15. Luetaan kaikkien vuoden aikana kuolleiden nimet ja sytytetään heille kynttilä. A. Nuutinen, N. Hultin, M. Kyllönen. Lauluyhtye, Flauto Dolce, joht. S. Parkkonen.

Messu su 4.11. klo 10. B. Ahlroos, M. Kyllönen.

Pyhäkoulu su klo 10. Lasten oma kirkkohetki.

Pienoismallikurssi 7–9-v. ma klo 15.30–16.30 (5.11.–10.12.) 6 kertaa.

Kurssilla on pienoismalleja, joita voi tehdä. Voi myös tuoda oman mukanasi. Kurssilta saat liimat, työkalut sekä maalit. Hinta 25 e. Ilm. petri. piirainen@evl.fi tai 050 573 6328.

Yläovet auki ma klo 17. Hartaus, iltapala (ei saunaa).

Junnu-odarit 4–6-lk ma klo 17.30.

Ilm. kirsi.jokinen@evl.fi. Kerhossa bilistä, pelailua, hengailua.

Diakoniakahvila ja -päivystys ti klo 9–11.

Viikkomessu ti 6.11. klo 16.30 Pentti Pohto.

SilmukkaSiskot-ryhmä ke klo 9.30.

Monitoimikerho 4–7-v. lapsille ke klo 14–16. Ilm. Petri, p. 050 573 6328.

Open Doors –nuorten avoimet ovet ke klo 18.

Vapaaehtoistoimijoiden kahvit ke 7.11. klo 17.

Koko perheen joululaulukuoro aloittaa ke 7.11. klo 18.30–19.30.

Harjoituksia jouluun saakka, esityksistä sovitaan ensimmäisellä kerralla.

Pienemmille lastenhoito! Lisät. N. Hultin, p. 050 433 3329.

Messu su 11.11. klo 10. A. Nuutinen, N. Hultin, L. Erman, viulu.

Esikoiset ry:n seurat su 11.11. klo 15.

Iltamessu ma 12.11. klo 17.

Miesten raamattupiiri ma 12.11. klo 18.30.

Raamattupiiri ke 14.11. klo 18.30.

Raamattu- ja keskustelupiiri to 15.11. klo 13.

ASOLAN SEURAKUNTATALO Asolantie 6, p. 050 573 6329 Asolan perhekerho ti klo 9–12. Ötökkäkerho 4–6-v. lapsille ti klo 13–15. Ilm. Petri, p. 050 573 6328.

Saviryhmä ke klo 12. Pienimuotoisia savitöitä.

Asolan Ankkurit -aamupala to klo 9.

Asolan Silmukkaryhmä to klo 16.

Maalausryhmä ma 12.11. klo 10.

Kipuryhmä ti 13.11. klo 15. Aihe: Miten pimeys vaikuttaa kipuusi?

Puutarhapiiri ti 13.11. klo 18. Älynystyrät Ällikällä to 15.11. klo 13.

Ystävämessu/Friendship Mass su 4.11. klo 16. Kaksikielinen messu.

Bilingual mass. Avoimet lauluharjoitukset klo 15. Lisät. N. Hultin, p. 050 433 33 29.

Seniorikahvila ma 5.11. klo 13 Elämyksiä Raamatusta to 15.11. klo 11.

Yksinhuoltajien ilta to 15.11. klo 17.30. Lastenhoito järjestetty. Iltapala.

OlenNainen-tapahtuma la 24.11. klo 11–15. Ilm. ruokailun vuoksi mielellään viikkoa ennen kaisa.aalto@evl.fi tai p. 044 422 0435.

Arabiankielinen työ la–su Asolan seurakuntatalo, tied. pastori Ramez Ansara, p. 050 304 1689.

MUUALLA Seurakuntavaalitapahtuma ma 5.11. klo 15–18 Leinelä Primavera 4 -aukio.

Vanhemman väen ilta Havunneulassa ti 6.11. klo 12. Paimentie 2.

Yhteiskristillinen päiväpiiri ma klo 13 Rautkalliontie 4:n kerhotilassa.

Varhaisnuorten sählykerho 1–4-lk ma klo 17–18 Rekolan koululla. Ilm. kirsi.jokinen@evl.fi. Mailat ym. saat koululta.

Diakoniatyöntekijä paikalla Koivukylän Palvelutorilla parillisten viikkojen torstaina klo 12–14.

Nuorten sähly to klo 16–17 Rekolanmäen koulu. Oma maila ja pelivarusteet.

Yhteiskristillinen rukouspiiri pe klo 19–21.30 Rautkalliontie 4:n kerhotilassa.

KASTETTU Rosa-Marie Katariina Viljasalo, Senni Alicia Palm.

HAUTAAN SIUNATTU Kari Juhani Kuutti 53 v, Maire Johanna Kaasinen 72 v.

Tikkurilan seurakunta Kirkkoherranvirasto: Vernissakatu 4, avoinna ark. klo 9–15, p. 09 830 6717, tikkurilan.seurakunta@evl.fi tikkurilanseurakunta.fi Facebook: Tikkurilan seurakunta Instagram: @tiksinsrk Twitter: @Tiksinsrk Toimitusten ja tilojen varaukset: ark. klo 9–15, p. 09 830 6333 Kastevaraus myös sähköisesti: https://asiointi.vantaanseurakunnat. fi/baptism Päivystävä pappi ark. klo 9–13 (Vernissakatu 4) p. 09 830 6202 Diakoniapäivystys: ma klo 10–11.30 (Vernissakatu 4) Puhelinneuvonta ja ajanvaraus: ma ja to klo 9–10 p. 050 439 9651 diakonia.tikkurila@evl.fi.

Ajanvaraus myös nettisivuiltamme.

PYHÄN LAURIN KIRKKO Kirkkotie 45, p. 09 830 6224 Kirkko remontissa ja suljettuna 24.9.–18.11. Messut pidetään Pyhän Laurin kappelissa.

Pyhäinpäivän mehutempaus la 3.11. klo 16–19. Lämmintä mehua tarjolla Pyhän Laurin kirkon takana.

PYHÄN LAURIN KAPPELI Pappilankuja 3, p. 09 830 6224 Pyhäinpäivän messu la 3.11. klo 12.

Kristiina Kartano, Mirka Härkönen, Iina Katila. Tikkurilan kirkkokuoro.

Pyhäinpäivän hartaus perheille la 3.11. klo 14–14.45. Kirkkohetkessä hiljennytään rukoukseen, lauletaan ja koristellaan hautakynttilät, jotka viedään yhdessä muistelupaikalle.

Tilaisuuden jälkeen kahvi- ja mehutarjoilu Pakarituvassa.

Muistojen äärellä – pyhäinpäivän avoimien ovien tapahtuma la 3.11. klo 15–18. Mahdollisuus hiljentymiseen kristallihuoneessa, kynttilän sytyttämiseen ja rukousaiheiden jättämiseen pikkukappelissa sekä keskusteluun työntekijän kanssa.

Pyhäinpäivän iltajumalanpalvelus la 3.11. klo 17.30. Tuula Lapveteläinen, Jaana Jurvanen, Iina Katila.

Tilaisuudessa luetaan viime pyhäinpäivän ja huhtikuun lopun välisenä aikana kuolleiden seurakunnan jäsenten nimet.

Lamentatio – musiikkia pyhäinpäivän viettoon la 3.11. klo 18.30. David Hackston, altto, Martti Laivuori, viola da gamba, ja Mirjam Kyrönseppä, urut.

Pyhäinpäivän iltajumalanpalvelus la 3.11. klo 19–20. Tuula Lapveteläinen, Jaana Jurvanen, Samppa Laakso. Tilaisuudessa luetaan toukokuun alun jälkeen kuolleiden seurakunnan jäsenten nimet.

Eron hetki – vantaalaisten puhetta kuolemasta la 3.11. n. klo 20. Ääniteos, jolla vantaalaiset kertovat ajatuksiaan kuolemasta. Ensimmäinen esitys alkaa iltajumalanpalveluksen jälkeen. Ääniteosta esitetään läpi yön.

Messu su 4.11. klo 12. Terhi Viljanen, Marja Eloranta, Samppa Laakso.

Pyhäkoulu lapsille.

Messu kansanlaulukirkkona su 11.11. klo 12. Päivi Helén, Tuula Lapveteläinen, Terje Kukk. Vantaan kansanpelimannit.

Konsertti: pianisti Tuomas Kortelahti to 15.11. klo 19–20. Ohjelmassa mm.

Mozartin dramaattinen a-mollisonaatti, Lisztin hengellis-impressionistinen Bénédiction de Dieu dans la solitude ja veden leikkiä Ravelilta.

Vapaa pääsy, ohjelma 10 e.

TIKKURILAN KOSKIKESKUS Vernissakatu 4, p. 09 830 6223.

Seurakuntien talon toiminta on siirtynyt Tikkurilan Koskikeskukseen.

Hanna-piiri to 1.11. klo 9.30–13. Kuntokävelyä, keskustelua ja rukousta.

Laulupiiri pe 2.11. klo 15.30. Kanttori Iina Katila.

Naisten rukouspiiri pe 2.11. klo 18.

Pyhäinpäivän messu la 3.1. klo 10.

Marja Eloranta, Johanna Jakonen ja Terje Kukk. Pyhän Laurin kuoro.

Yhteiskristillinen laulu- ja rukouspiiri la 3.11. klo 15.

Messu su 4.11. klo 10. Lähetysyhdistys Kylväjän lähetyspyhä. Maria Koukkari, Sari Rajala, Iina Katila.

Messun jälkeen kirkkokahvit, lähetysjuhla ja vierailija Kylväjästä.

Perhekerho ma 5.11. klo 17–18.30 ja 6.11. klo 9.30–11.30.

Israel-piiri ma 5.11. klo 18.30.

Sukkelat sukankutojat ti 6.11. klo 10.

Lähetyksen päiväpiiri ti 6.11. klo 13.

Pop up -lapsiparkki ti 6.11. klo 13.30–15.30.

Omalla äänellä -lauluryhmä ti 6.11. klo 17.30–19.

Kasvuryhmä ti 6.11. klo 18. Keskustelemme pienistä ja suurista kysymyksistä.

Pienten paikka auki ke 7.11. klo 16–19.

Gospel-lattarit ke 7.11. klo 19. Kristillinen tanssitreeni, jossa tanssitaan latinolaistansseja gospelmusiikin tahdissa. Sopii kaikille tanssijoille taustasta riippumatta. Tunnin hinta 5 e, tuotto lähetystyölle. Mukaan tanssikengät tai -tossut ja juomapullo.

Lisätiedot Merja Rantala p.

050 526 9401.

Mitä väliä? Aikamme kysymykset!

-keskustelusarja to 8.11. klo 18 Raamattu – sodan vai rauhan asialla? TT Hanna Vanonen.

Laulupiiri pe 9.11. klo 15.30. Kanttori Terje Kukk.

Naisten rukouspiiri pe 9.11. klo 18.

Yhteiskristillinen laulu- ja rukouspiiri la 10.11. klo 15.

Messu su 11.11. klo 10. Jyrki Kaukanen, Kristiina Kartano, Iina Katila.

Tikkurilan eläkeläispiiri ma 12.11. klo 13.

Perhekerho ma 12.11. klo 17–18.30 ja ti 13.11. klo 9.30–11.30.

Lähetyksen päiväpiiri ti 13.11. klo 13.

Vapaehtoinen kahviraha lähetystyölle.

Pienten paikka auki ke 14.11. klo 16–19.

Gospel-lattarit ke 14.11. klo 19.

Armollinen tanssitunti, jossa tanssitaan latinolaistansseja gospelmusiikin tahdissa. Sopii kaikille tanssijoille taustasta riippumatta. Tunnin hinta 5 e, tuotto lähetystyölle. Mukaan tanssikengät tai -tossut ja juomapullo. Lisätiedot Merja Rantala, p. 050 526 9401.

Hanna-piiri to 15.11. klo 9.30–13.

Kuntokävelyä, keskustelua ja rukousta.

SEURAKUNTIEN TALO Unikkotie 5, p. 09 830 6223. Seurakuntien talon työntekijät ja toiminta ovat siirtyneet Vernissakatu 4:ään (Tikkurilan Koskikeskus).

PIENTEN PAIKKA Pienten paikka on muuttanut Unikkotieltä Vernissakatu 4:ään.

OLOTILA Olotilan toiminta on päättynyt.

ILOLAN SEURAKUNTATALO Soittajankuja 1, p. 09 830 6223 Perhepäivä pe 2.11. klo 9–14.

Pyhäkoulu su 4.11. klo 11–12.

Miesten saunailta ma 5.11. klo 17.

Omat pyyhkeet mukaan. Iltapala 5 e.

Kerho isille ja lapsille ti 6.11. klo 17.30–19. Mukavaa yhdessäoloa, leikkiä, askartelua, musisointia. Pieni iltapala 3 e / perhe.

Lapsikuoron harjoitukset ke 7.11. klo 17–18.

Rukouspiiri ke 7.11. klo 18.

Naisten lenkkisauna to 8.11. klo 18 Saunan jälkeen iltapala ja yhdessäoloa Raamatun tekstin äärellä.

Iltapala 2 e.

Perhepäivä pe 9.11. klo 9–14.

Pyhäkoulu su 11.11. klo 11–12.

Kerho isille ja lapsille ti 13.11. klo 17.30–19. Mukavaa yhdessäoloa, leikkiä, askartelua, musisointia. Pieni iltapala 3 e / perhe.

Lapsikuoron harjoitukset ke 14.11. klo 17–18.

Rukouspiiri ke 14.11. klo 18.

KARTANONKOSKEN KERHOHUONEISTO Hagelstamintie 20 A, p. 09 830 6223 Pyhäkoulu su 4.11. klo 11–12.

Perhekerho ma 5.11. klo 9.30–11.

Vantaan seurakunnissa tapahtuu paljon muutakin – katso kaikki tapahtumat netistä: www.vantaanseurakunnat.fi

MENOT 1. – 15.11.

1.11.2018 | Kirkko ja kaupunki

A

11

ISTOCK

3× ISTOCK

pyhäinpäivä

Muistojen äärellä Perheiden toiminnallisessa kirkkohetkessä pyhäinpäivänä klo 14 koristellaan hautakynttilöitä ja viedään ne muistelupaikalle. Avointen ovien aikana klo 15–18 voi syventyä hiljaisuuden teksteihin, kuunnella luonnon ääniä tai valmistaa oman muistoesineen muistojen verkkoon. Mahdollisuus sytyttää kynttilä läheisen muistolle ja keskustella seurakunnan työntekijän kanssa.

Muistokonsertti klo 18.30. Muistojen äärellä la 3.11. klo 14 alkaen Pyhän Laurin kappelilla, Pappilankuja 3.

Perheen pienimmät pääsevät värikylpyyn Rekolan Pyhän Andreaan kirkolla.

Kukkuu!-taidefestareilla voi mennä vaikka värikylpyyn ja kirkkomuskariin.

Hän kertoo, että värikylvyn värit ovat turvallisia.

Ei haittaa, vaikka väriä eksyisi vähän suuhunkin – tosin varsinaista ruokaa ne eivät ole.

VÄRIKYLPYYN LAPSI voi tulla vanhemman, tädin tai kummin, ja mahdollisesti isonsiskon tai -veljen, kanssa.

– Värikylpyyn voi osallistua, vaikka ei osaisi suomen kieltä. Festarissa on muitakin vastaavanlaisia tapahtumia. Olisi hyvä, jos tulkki, neuvola, sosiaaliviranomainen ja vaikka naapuri välittäisivät värikylvystä tietoa perheille, Leverin toivoo.

Värikylvyn aineksia ovat paperi ja värit. Seurakunnan lastenohjaaja antaa neuvoja.

– Lapsi saa käyttää värejä luovasti, mutta samalla ohjatusti. Värejä käytetään päiväkerhohuoneessa.

Kenenkään ei tarvitse pelätä, että lapsi klähmii paikkoja värikäsillään. Sotkuista selvitään. Tärkeintä on hyvä olo, rento tunnelma, ihmetys ja elämänilo, painottaa Leverin.

PAPPI LAURA LEVERIN

Mehutarjoilu hautausmailla

Pyhäinpäivänä hautausmailla sytytetään kynttilöitä. Hautausmailla kävijöille on tarjolla lämmintä mehua kahdella Vantaan hautausmaalla. Mehutarjoilu la 3.11. klo 16– 17.30 Korson kirkon uurnalehdossa, Merikotkantie 4, ja klo 16–19 Helsingin pitäjän kirkon hautausmaalla, Pappilankuja 4.

VAUVOJEN JA taaperoiden oma festari voi herättää myös kriittisiä kysymyksiä. Onko kaikenlainen harrastaminen aloitettava jo alle 3-vuotiaana?

– Pienikin lapsi tarvitsee virikkeitä ja turvallista paikkaa tutkia maailmaa. Varmaankin jokainen joutuu harjoittelemaan ihmisten välistä kanssakäymistä koko elämänsä ajan. On hyvä, että se saadaan alkuun varhain. Lapsi tunnistaa toisen lapsen ja oppii häneltä, Laura Leverin sanoo.

”

PIENIKIN LAPSI TARVITSEE VIRIKKEITÄ JA TURVALLISTA PAIKKAA TUTKIA MAAILMAA.

– Vauva ja taapero oppivat koko ajan. Olennaista on, että toimitaan hänen ehdoillaan.

Leverinin mielestä on arvokasta, että festari tarjoaa myös pikkulasten vanhemmille ja muille lähiaikuisille mahdollisuuden tutustua toisiinsa. Samalla he voivat paneutua myös kaikille lapsille tärkeisiin asioihin.

– Kirkossa ajatellaan, että jokainen lapsi on ihme, arvokas sellaisenaan ja tasa-arvoinen aikuisen kanssa.

ULLA-MAIJA VILMI

Kukkuu!-taidefestari vauvoille ja taaperoille 10.–20.11. Vantaalla.

Kirkkomuskari to 15.11. klo 10 sekä Vauvojen ja taaperoiden värikylpy pe 16.11. klo 10 Rekolan Pyhän Andreaan kirkolla, Kustaantie 22. Ks. muut tapahtumat: vantaa.fi/kukkuu.

ISTOCK

M

iten liittyvät toisiinsa taapero-ooppera, isänpäiväsirkus, teatteriesitykset, maitokellunta, muskarit, lastenlaulukonsertit, perhepäivät, vauvatanssi-työpajat, runoleikkihetket ja värikylpytoiminta?

– Tuota kaikkea on marraskuussa tarjolla vantaalaisille vauvoille ja taaperoille. Kukkuu!-taidefestari järjestetään silloin ensimmäistä kertaa. Tapahtumia järjestetään eri puolilla kaupunkia, ja suurin osa niistä on maksuttomia, sanoo pappi Laura Leverin Rekolan seurakunnasta.

Festarin pääjärjestäjiä ovat Vantaan kaupungin lastenkulttuuriyksiköt ja museot. Myös seurakunnat antavat panoksensa ohjelmaan.

– On hienoa, että kaupunki pitää seurakuntia hyvänä ja luotettavana yhteistyökumppanina. Asukkaille halutaan tarjota monipuolista tekemistä ja yhdessäoloa. Kukin tarjoaa sitä, mitä osaa parhaiten. Meillä Rekolassa on kokemusta muskareista ja värikylvyistä, jatkaa Leverin.

ISTOCK

Vauvojen ja taaperoiden festari valtaa Vantaan

Eron hetki – vantaalaisten ajatuksia kuolemasta

Pyhäinpäivän päätteeksi kuullaan ääniteos, jolla vantaalaiset kertovat ajatuksiaan kuolemasta. Millaisia tunteita herää, kun läheinen kuolee? Mitä ajatella omasta kuolemasta? Mitä kuoleman jälkeen? Eron hetki – vantaalaisten ajatuksia kuolemasta la 3.11. iltakirkkojen jälkeen noin klo 20–21 Hämeenkylän kirkossa, Auratie 3, ja noin klo 20 alkaen läpi yön Pyhän Laurin kappelissa, Pappilankuja 3, ja Korson kirkossa, Merikotkantie 4. Katso iltakirkkojen paikat ja ajat: vantaanseurakunnat.fi.

KATRIINA HARVIAINEN

MENOT 1. – 15.11.

12 A Kirkko ja kaupunki | 1.11.2018

Raamattua ja lähetysasiaa teekupin ääressä to 8.11. klo 18. Myös lapset tervetulleita.

Pyhäkoulu su 11.11. klo 11–12.

Perhekerho ma 12.11. klo 9.30–11.

RUSKEASANNAN KAPPELI Ruskeasannantie 5 Pyhäinpäivän iltajumalanpalvelus la 3.11. klo 16. Mirka Härkönen, Terje Kukk. Laurin laulajat. Jumalanpalveluksessa luetaan vuoden aikana Ruskeasannalle haudattujen nimet.

RISTIPURON KERHOHUONEISTO Simonkyläntie 11 A, p. 09 830 6223 Perhekerho ti 6.11. klo 9.30–11.30.

Kerho kaikenikäisille aikuisille ke 7.11. klo 14. Tuovi Lehtinen kertoo kirkkovuoden alttarikukista.

Perhekerho ti 13.11. klo 9.30–11.30.

TAMMISTON KERHOHUONEISTO Tammistonkatu 29 B, p. 09 830 6223 Pop up -vauvatanssiaiset to 1.11. klo 14.30–15.15.

Perhekerho ti 6.11. klo 9.30–11.30.

Ilosanomapiiri ke 7.11. klo 17.30–19 Aikuisille keskustelua Raamatun parissa, lapsille pyhäkoulu.

Perhekerho ti 13.11. klo 9.30–11.30.

Arki-illan pyhäkoulu lapsille ja Ilosanomapiiri aikuisille ke 14.11. klo 17.30–19.

MUUALLA Vapaaehtoiset Nikkaristit tarjoavat maksutonta apua vanhuksille ja toimintarajoitteisille. Ei ammattilaisten töitä, mutta esim. lampun vaihto, taulun ripustus tai palovaroittimen pariston vaihto. Nikkaristi-välitys p.

044 422 0456 ma ja to klo 11–13.

Silkin aamiaiskahvila pe 2.11. klo 10–12 Asukastila Silkinportissa, Tikkurilantie 44 F, 2. krs. Käynti sisäpihan puolelta. Aamiaisella Yhteisen Pöydän tarjoamia elintarvikkeita. Maksuton.

Malminiityn eläkeläiskerho ma 5.11. klo 13.30. Malminiityntie 16 b.

Kylväjän raamattupiiri ma 5.11. klo 14 Kylväjän toimistolla, Tikkuraitti 11, 2. krs. Vapaaehtoinen kahviraha lähetystyölle.

Rukouspiiri ti 6.11. klo 19 osoitteessa Annankalliontie 19 A / Ruoppa.

Hertta-kirkonrotta kauppakeskus Jumbossa ke 7.11. klo 10.30–11.

Silkin aamiaiskahvila pe 9.11. klo 10–12 Asukastila Silkinportissa, Tikkurilantie 44 F, 2. krs. Käynti sisäpihan puolelta. Aamiaisella Yhteisen Pöydän tarjoamia elintarvikkeita.

Maksuton.

Rukouspiiri ti 13.11. klo 19 osoitteessa Annankalliontie 19 A / Ruoppa.

KASTETTU Risto Feeliks Hermanni Eerola, Safina Isabella Thomasson, Emilia Lumi Inkeri Eloneva, Eemil Benjamin Pärkkä, Olivia Hannele Salonen, Taimi Hilkka Matilda Kuokkanen, Evelina Marie Ward, Hugo Aleksi Petteri Alasara, Pyry Anton Johannes Jantunen.

HAUTAAN SIUNATTU Seppo Ilmari Rämö 77 v, Jarmo Ylermi Tiittanen 75 v, Keijo Armas Mäkelä 73 v, Henri Arttu Aleksi Niemi 33 v.

Vantaankosken seurakunta Kirkkoherranvirasto: Uomatie 1, avoinna ma–pe klo 9–15, p. 09 830 6440, vantaankosken.seurakunta@evl.fi.

Facebook: Vantaankosken seurakunta Tilojen ja toimitusten varaus: ma–pe klo 9–15, p. 09 830 6333, tilavaraukset.vantaankoski@evl.fi Päivystävä pappi tavattavissa ma, ti, to, pe klo 11–13, p. 09 830 6419 Diakoniapäivystys: Myyrmäen kirkolla ti klo 14–16, to klo 9–11, p. 09 830 6426 Kivistön kirkolla ma klo 10–12, p. 050 357 7726.

Ajanvaraus samaan aikaan.

MYYRMÄEN KIRKKO Uomatie 1, p. 09 830 6429 Kirkko avoinna arkipäivisin klo 9–16, iltaisin ja viikonloppuisin toiminnan mukaan.

Myyrmäen kirkon lounas ti, ke, to klo 11–13. Lounaslista: vantaanseurakunnat.fi/myyrmaenlounas.

Keskipäivän rukoushetki ti, ke, to klo 12 St. Martinin kappelissa.

Perheraamis to klo 9.30–11.30.

Seniorikerho to klo 13.30–15 iso srk-sali.

Nuortenilta to klo 18–20.

Messu su 4.11. klo 10. Lähetysyhdistys Kylväjän lähetyspyhä. Pappina Kristiina Hyppölä, kanttori Katariina Kopsa. Pastori Pekka Mäkipää saarnaa ja puhuu kirkkokahveilla lähetystilaisuudessa.

Kirkkoravintola pe 9.11. klo 11.

Aloitamme klo 11 kirkkohetkellä.

Lastenkirkko su klo 10–11 (ei 11.11.)

Familycafé on Sundays 4–6 pm Café.

For children and families with multicultural background. With us you get a chance to meet other families and strengthen your language skills (ei kuukauden 3. sunnuntaina).

Siioninvirsiseurat su 4.11. klo 14.

Toivon tuulet su 4.11. klo 17.

Carpenter’s Cafe, kansainvälinen kahvila ma, ti, to ja pe klo 10–15 monitoimitilassa. Myynnissä kahvia, teetä, pientä syötävää.

Toivoa naisille -ryhmä ma 5.11. klo 13–14.30.

Raamattupiiri Ilosanoma ma 12.11. klo 17.30–19.

Miesten piiri ma 5.11. klo 18.30–20 takkahuone.

Seurakuntavaalien ennakkoäänestys kirkkoherranvirastossa ti–la 6.–10.11. klo 9–18.

Perhemuskari ti klo 9.30–11.30.

Kausi 60 e.

Israelpiiri ti 13.11. klo 18–19.30 takkahuone.

Kahvila Olotila ke klo 11–13.30 Café (monitoimitila).

Raamattupiiri ke 7.11. klo 14–15.

Lepotila-rukoushetki ke 26.9., 31.10., 21.11., 28.11., 5.12., 12.12. ja 19.12. klo 18–18.30 Myyrmäen kirkon Caféssa.

Lepotila-arkiretriitti ke 21.11., 28.11., 5.12., 12.12. ja 19.12. klo 18.30–20 Myyrmäen kirkon Caféssa. Omaehtoista hiljentymistä raamatuntekstien äärellä kotona ja luetun jakamista ryhmässä. Ohjaajina Maisa Kumpulainen & Helena Fyhr. Ilm. 14.11. mennessä aikuistyön työalasihteerille, p. 050 300 7634. Ryhmään mahtuu 8 hlöä.

Martinpäivän kirkkoilta la 10.11. klo 18. Raamatun naiset – aikamme naisten taakka vai tuki? Keskustelijoina piispa emerita Irja Askola ja professori emerita Raija Sollamo. Musiikki: Lilli Paasikivi, Esa Ruuttunen, Kari Jerkku. Mukana myös kirkkoherra

Hannu Pöntinen. Vapaa pääsy, ohjelma 15 e. Yhteistyössä Luterilaisen kulttuurin säätiön kanssa.

Kansainvälinen perhemessu su 11.11. klo 10. Pappeina Mark Saba ja Antti Isopahkala, kanttori Ritva Holma.

Laulupaja ke 14.11. klo 18.30–20 St. Martinin kappeli. Mukaan kaikenikäiset ja -tasoiset laulajat. Kirkkovuoden lopun virsiä ja lauluja.

KIVISTÖN KIRKKO Laavatie 2, p. 050 341 8381 Kirkko avoinna ma–ke klo 9–16, muina aikoina toiminnan mukaan.

Perhemuskari to klo 9.30–11.30.

Kausi 60 e.

Vaatevarasto avoinna to 1.11. klo 9.30–12. Vaatteita voi hakea omaan käyttöön. Hartaus klo 10.30. Kahvitarjoilu. Puhtaita, ehjiä vaatteita otetaan vastaan muinakin aikoina.

Tied. p. 050 357 7726.

Ekavauvakerho pe klo 9–11.

Hyvää Ravintoa -messu su 4.11. klo 16. Kaikenikäisten yhteinen iloinen ehtoolliskirkko, jossa tilaa leikille, laululle ja liikkeelle. Messun jälkeen iltapalaa. Pappi Kristiina Hyppölä, kanttori Eveliina Pulkkinen.

Brunssi la 10.11. klo 11–14. Brunssin hinta 7 e/aikuiset, 3 e/3 v täyttäneet lapset.

Perhekahvila ma ja ti klo 9–12.

Vapaata oleskelua ja leikkiä.

Aikuisten Olkkari ma klo 12–14.

Tiistaiklubi iltapäiväklubi 3.–6.-luokkalaisille ti klo 14–16. Ei ennakkoilm.

Välipala 1 e.

Rukouspiiri ti 13.11. klo 17.30–18.30 sakasti.

Raamattupiiri ti 13.11. klo 18.30–20 srk-sali.

Seniorikerho ke klo 12.30–14.

Perhemuskari ke klo 15–17. Kausi 60 e.

Miesten saunailta ke 14.11. klo 18.30–21.

SEUTULAN KAPPELI Solbackantie 6, p. 050 341 8381 Seniorikerho ti klo 12.30–14.

KAIVOSRISTI Kaivosvoudintie 3 Vauvakerho to klo 9.30–11. Vertaisryhmä esikoisten ja taaperoikäisten vanhemmille lapsineen.

Perhemuskari pe klo 9.30–11.30.

Kausi 60 e.

Seniorikerho ke klo 10–11.30.

MARTINRISTI Martinpolku 2 C Seniorikerho to klo 13–14.30.

Perhemuskari to klo 15–16.30. Kausi 60 e.

Naisten aamukahvit la 10.11. klo 10–12. Ravitseva, monipuolinen aamukahvihetki naisille kehon, mielen ja sielun ravinnoksi. Välipalaksi musiikkia. Teemana Naisten Pankki –toiminta.

Kahvila Olotila ma klo 11–13.30.

Perhekahvila ti klo 9.30–11.30.

Martinristin raamattupiiri ti 13.11. klo 14–16.

Martinristin lähetyspiiri ti 6.11. klo 19. Lähetyssihteeri Sara Dhakal kertoo vammaisten lasten koulutuksesta ja kokemuksistaan SLS:n Nepalin työssä.

Lukupiiri ke 7.11. klo 17–18.30. Matleena Pinola: Polku on tässä.

VANTAANLAAKSON KERHOHUONEISTO Naapurinkuja 2 Perhekahvila to klo 9.30–11.30.

Yksinhuoltajien olohuone pe klo 17.30–20.

Raamattupiiri ti 13.11. klo 17.30–19.

KANNU Kanniston koulun nuoriso- ja asukastila, Kenraalintie 6 Olotila-kahvila ti klo 11–13.30.

Kuntosali käytettävissä ilmaiseksi ti ja to klo 11–13.

MUUALLA Seurakuntavaalikeskustelu to 1.11. klo 18.30–19.30, Kauppakeskus Myyrmannin keskusaukio. Keskustelemassa srk-vaalien valitsijayhdistysten edustajat. Juontajat Reetta Meriläinen ja Aukusti Koivu. Musiikkia.

Lastenkirkko Viherpuiston asukaspuistossa, Vihertie 56 d ma 5.11. klo 10–10.30.

Perhemuskari ma klo 15–16.30 Taidetalo Toteemi, Myyrmäentie 6.

Kausi 60 e.

Muskari 3–6-vuotiaille ma klo 17.30–19 Taidetalo Toteemi, Myyrmäentie 6. Kausi 60 e.

Seurakuntavaalien ennakkoäänestykset: Kirkkoherranvirasto, Uomatie 1, ti–la 6.–10.11. kello 9–18.

Kauppakeskus Myyrmanni, Iskoskuja 3 A 1, ti–pe 6.–9.11. klo 12–19 ja lauantaina 10.11. klo 11–18. Kivistön kirkko, Laavatie 1, ke 7.11. klo 14–19 ja la 10.11. kello 11–15. Vaskivuoren lukio, Virtatie 4, ti 6.11. klo 10.30– 13.30. Vantaan ammattiopisto Varia, Ojahaantie 5, ke 7.11. kello 9–13.

Metropolia ammattikorkeakoulu, Leiritie 1, ke 7.11. kello 9–13. Martinlaakson lukio ja Kauppiaitten kauppaoppilaitos Mercuria Martinlaaksontie 36, to 8.11. klo 10.30–13.30.

Katriinan sairaala, Katriinankuja 4, pe 9.11. klo 12–19.

KASTETTU Milja Anastasia Karjala, Niilo Seppo Juhani Sepänkumpu.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Artturi Iivari Ahvenus ja Laura Elina Nykyri.

HAUTAAN SIUNATTU Asta Helena Saarelma 70 v.

Vanda svenska församling Pastorskansliet: Fernissagatan 4, tfn 09 830 6262 Öppet må–fre kl. 9–13 vandasvenska@evl.fi Diakonimottagning: to kl. 10–11.30

S:T LARS KAPELL Parentationsandakt – Alla helgons dag lö 3.11. Stilla musik kl. 15.

Gudstjänst till de dödas minne kl. 16.

Högmässa sö 4.11 och 11.11 kl. 10.

Konsert sö 4.11 kl. 18. Finländska kammarkören uppträder med äldre och nyskriven kammarkörsmusik.

Dir. Eric-Olof Söderström.

MYRBACKA KYRKA/S:T MARTINS KAPELL Musiklek & babyrytmik må 5.11 och 12.11. Babyrytmik: 0–2 åringar med vuxen kl.10.15–11. Musiklek: 3–5 åringar kl. 11.15–12 med vuxen. Förhandsanm. Musikpedagog Heidi Åberg.

Barnens kyrkostund fr 2.11 kl. 9.30.

Mässa i Taizéanda sö 4.11, 11.11 kl. 12.

S:t Martins diakoni- och pensionärskrets ti 13.11 kl. 12.30.

KLUBBUTRYMMET I MYRBACKA Dagklubb för barn i 2,5–6 års åldern alla vardagar utom on. Förhandsanm.

Pysselcafé för barn i åk 3–6, ti och on kl. 13–17 Förhandsanm.

BAGARSTUGAN Ungdomskväll on 7.11 kl. 18. Samvaro, kaffe och annat.

FÖRSAMLINGENS UTRYMMEN Fernissagatan 4 Församlingsvalet i Vanda svenska församling – Valdebatt sö 4.11 kl. 18 i församlingssalen. Debattledare Fred Vilén, ansvarig Martin Fagerudd.

Servering kl. 17.30.

Morgonmässa on 7.11 kl. 9.

FOLKHÄLSANHUSET Veckomässa – Allhelgona fr 2.11 kl. 14.

DÖDA Hans Henrik Rafael Rosqvist 88 år.

Apua ja tukea PERHENEUVONTA Ajanvaraus ma, ke–pe klo 9–11, ti klo 14–17 p. 09 830 6330.

VIITTOMAKIELISILLE Viittomakielinen pyhäinpäivän messu la 3.11. klo 13 Kivistön kirkossa, Laavatie 2. Kaksikielinen: suomalainen ja suomenruotsalainen viittomakieli.

Viittomakielinen kohtaamispaikka ti 6.11. klo 12–14 Myyringissä, Liesitori 1. Lounas klo 12 Cafe Popolossa.

Viva-vapaaehtoinen paikalla.

Viittomakielinen perhekerho pe 9.11. klo 9.30–12 Lastenkappeli Arkki Sellon kauppakeskuksessa, 3. krs, Leppävaarankatu 7 B, Espoo. Lastenhoito ja pyhäkoulu lapsille.

NÄKÖVAMMAISILLE Myyrmäen kerho ti 6.11 klo 13–15, Myyrmäen kirkon takkahuoneessa, Uomatie 1. Ohjaajana Sini Siiriäinen.

Kahvit.

Pakarituvalla yhdessä ke 14.11 klo 12.30–15, Kuriiritie 1. Mahdollisuus kimppakävelyyn klo 12.30–13.30 Pyhän Laurin kirkon maisemissa.

Liikenneyhteydet: Tikkurilan ja Myyrmäen juna-asemalta bussi nro 571, jonka pysäkki on kirkon kohdalla.

VAMMAISTYÖ Seurakuntavaalien Saavu-vaalipaneeli to 8.11. klo 18–19.30 Carpenter’s Cafessa Myyrmäen kirkolla, Uomatie 1. Viittomakielen tulkkaus. Järj. Vantaan seurakuntien vammaistyö. Kahvitarjoiluun ilm. Seijalle tekstiviestillä p.

050 338 6212 pe 2.11. mennessä.

Tervetuloa tapaamaan ehdokkaita ja keskustelemaan saavutettavuudesta ja muista tärkeistä asioista seurakunnassa!

PÄIHDETYÖ Päihteisiin kuolleiden muistohetki to 8.11. klo 14 Vantaan A-killan Villa Grönbergissä, Jokiniemenkatu 9.

Tervetuloa muistamaan läheistä tai ystävää.

Seurakuntavaalit 2018

MENOT 1. – 15.11.

1.11.2018 | Kirkko ja kaupunki

A

13

Kirkoissa soi

VILLE KUUKKA

Itse teossa

Altto David Hackston esiintyy Pyhän Laurin kappelissa.

LA 3.11.

Lamentatio – musiikkia pyhäinpäivän viettoon klo 18.30 Pyhän Laurin kappelissa, Pappilankuja 3. Alessandro Stradella ja J. S. Bach. David Hackston, altto, Martti Laivuori, viola da gamba, ja Mirjam Kyrönseppä, urut.

Tytti Malinen ohjaa vauva- ja taaperokerhoja.

Perhekerhoissa kannatellaan vanhemmuutta Aikuisille on tarjolla vertaistukea ja lapsille seuraa.

TEKSTI KATRIINA HARVIAINEN KUVA TIMO HORMIO

K

un Tytti Malinen oli nuori äiti ensimmäisen lapsensa kanssa, joku kertoi hänelle seurakunnan äiti-lapsipiireistä.

– Luulin, että siellä istutaan ringissä ja kerrotaan vuorotellen, mikä on oma suhde Jumalaan. Ajattelin ensin, etten minä sellaiseen voi mennä, kertoo Malinen.

Malinen päätyi kuitenkin menemään seurakunnan kerhoon, ja nuori äiti löysi sieltä kannattelevan yhteisön ja osaavat työntekijät.

AMMATINVAIHDON MYÖTÄ seurakuntien kerhoista tuli loppujen lopuksi Maliselle työ. Nykyisin hän toimii Vantaankosken seurakunnassa lastenohjaajana.

– Kaikenlaisista perhekulttuureista tulevat ja eri tavoin ajattelevat ovat tervetulleita perhetoimintaan mukaan, Malinen sanoo.

Malinen ohjaa vauva- ja taaperokerhoja. Niiden lisäksi perheiden avoimeen toimintaan kuuluu perhekahviloita, ensimmäistä kertaa äidiksi tulleiden esikoisvauva- ja taaperoryhmä, yksinhuoltajien ryhmä ja monikultturinen Family

Cafe. Ne ovat kaikille avointa ja maksutonta toimintaa, johon ei tarvitse erikseen ilmoittautua eikä ryhmiin osallistuminen edellytä sitoutumista.

Vanhempien pyynnöstä Vantaankosken seurakunnassa aloitti tänä syksynä 2-vuotiaille tarkoitettu naperoiden kerho.

– Naperokerhossa harjoitellaan lyhytaikaista eroa äidistä. Mukaan tuli kuusitoista uutta perhettä, Malinen kertoo.

SEURAKUNNAN KERHOISSA tuetaan perheiden elämää, autetaan jaksamaan ja tarjotaan mahdollisuus tavata samassa elämäntilanteessa olevia.

Avoimissa kerhoissa on vaihtelevaa ohjelmaa. Lastenhoito syöttämisineen ja vaipanvaihtoineen onnistuu kaiken ohessa. Aikuiset saavat vertaistukea muilta samassa tilanteessa olevilta ja lapset saavat seuraa toisistaan.

Malisen työhön kuuluu se, että hänellä on aikaa olla kerhoon tulevien vanhempien ja lasten kanssa.

– Minä voin kerhossa esimerkiksi pitää sylissäni vauvaa sen aikaa, että vanhempi saa juoda kahvit rauhassa.

Se voi olla vanhemmalle tärkeä pieni hetki.

Leikki-ikäisten kanssa perhekahviloissa tutustutaan raamatunkertomuksiin toiminnallisesti eri menetelmiä käyttäen.

– Voi kuin kurkistellen tutustua kristinuskon keskeisiin kertomuksiin, symboleihin ja kirkkotiloihin, jotka ovat osa kulttuuriamme, Malinen toteaa.

LOPUKSI KERHOISSA on yhteinen hetki, jossa lauletaan ja lorutellaan. Hetkessä sytytetään kynttilä ja siunataan mukanaolijat.

– Yhteistä hetkeä, niin kuin kaikkea muutakin, voi seurata myös sivusta. Jokainen kerhossa kävijä valitsee itse, mihin haluaa osallistua. Me kunnioitamme hänen valintojansa ja annamme rauhan tutustua, Tytti Malinen sanoo.

Malisen mielestä hengellisyys on yhdessä etsimistä ja löytämistä. Matka kestää koko elämän.

– Seurakunnan kerho ei ole lomaosakekauppaa, jossa on pakko ensin kuunnella myyntipuhe, että saisi kupin kahvia. ■ Lue lisää Vantaan seurakuntien avoimesta perhetoiminnasta vantaanseurakunnat.fi

KE 7.11.

Espoon barokki -orkesterin avoimet harjoitukset klo 12– 14 Hämeenkylän kirkossa, Auratie 3. Yhteisen pöydän yhteydessä. Barokkimusiikin lumoa.

Kirkkosali soi! -tapahtuma klo 18 Hämeenkylän kirkossa, Auratie 3. Tule musisoimaan oman soittimesi kanssa. Mahdollisuus verestää soittotaitoa ja soittaa yhdessä muiden kanssa. Kaikentasoisille soittajille.

MA 12.11.

Päiväkahvin aikaan: Mustameri soikoon klo 14 Hämeenkylän kirkossa, Auratie 3. Lauluja Kaukasuksesta, Mustanmeren rannikolta ja Kreikasta liran säestyksellä. Meri-Sofia Lakoupoulos.

KE 14.11.

Vaelluksen varrella -barokkikonsertti klo 19 Hämeenkylän kirkossa, Auratie 3. Espoon barokki -orkesteri.

TO 15.11.

Konsertti: pianisti Tuomas Kortelahti to 15.11. klo 19–20 Pyhän Laurin kappelissa. Mozartin dramaattinen a-mollisonaatti, Lisztin hengellis-impressionistinen Bénédiction de Dieu dans la solitude ja veden leikkiä Ravelilta. Vapaa pääsy, ohjelma 10 e.

14 A Kirkko ja kaupunki | 1.11.2018

Kun täytyy luopua Taina Latvala kirjoitti romaanin nuoruuden hyvästelemisestä.

TEKSTI MARJO KYTÖHARJU KUVA SIRPA PÄIVINEN

K

olme sisarta kokoontuu elokuun viimeisenä viikonloppuna järven rannalle sijaitsevalle sukumökille. He viettävät mökkikauden päättäjäisiä, venetsialaisia, mutta samalla kun siskokset jättävät hyvästejä kesälle, he hyvästelevät nuoruutensa.

Venetsialaiset-romaanin tekijä Taina Latvala halusi kirjoittaa sisaruussuhteista, koska kokee ne erittäin tärkeiksi. Sisarten välit voivat olla etäiset tai läheiset, mutta sisaruus ei katoa välimatkoihin.

– Parhaimmillaan sisko voi olla hyvä ystävä ja voimavara. Joka tapauksessa hän on ihminen, jonka kanssa jaetaan perheen yhteiset kokemukset. Usein lapsuuden tapahtumat saatetaan kuitenkin muistaa eri tavoin, Latvala sanoo.

Hänen uuden romaaninsa taustalla vaikuttaa Anton Tsehovin näytelmä Kolme sisarta. Kyseessä ei kuitenkaan ole muunnelma siitä, vaikka teoksissa onkin saman tyyppistä elämän merkityksen etsimistä. Kummassakin teoksessa sisarukset myös muistelevat haikeina lapsuuttaan, nuoruuttaan ja edesmennyttä isäänsä.

KESÄMÖKKI ON Taina Latvalan romaanissa paikka, johon liittyy voimakasta tunnelatausta. Paula, sisarista keskimmäinen, haluaisi myydä mökin, koska siellä ei juuri käydä ja hän on joutunut yksin huolehtimaan siitä. Vanhin sisar Iiris ja nuorimmainen Elina puolestaan vastustavat myyntiä.

– Minullekin kesämökki oli lapsuudessa ja nuoruudessa tärkeä paikka. Minulla on siitä vahvoja visuaalisia muistikuvia, jotka palasivat mieleen kir-

joittaessani. Romaanissa muistojeni mökki sulautuu kuitenkin osaksi fiktion maailmaa, Latvala kertoo.

Venetsialaisissa on vahva luopumisen tunnelma.

Se heijastuu sisarten suhteessa viisitoista vuotta sitten yllättäen kuolleeseen isään, joka oli perheen ristiriitainen voimahahmo ja jota mökki tavallaan symboloi.

”

PARHAIMMILLAAN SISKO VOI OLLA HYVÄ YSTÄVÄ JA VOIMAVARA. JOKA TAPAUKSESSA HÄN ON IHMINEN, JONKA KANSSA JAETAAN PERHEEN YHTEISET KOKEMUKSET.

– Läheisen ihmisen kuoleman aiheuttama suru ei haihdu koskaan. Siinä voi olla erilaisia vaiheita, mutta vielä vuosienkin kuluttua surun tunne voi nousta voimakkaasti esiin, Latvala sanoo.

Veden äärellä oleilu ja veteen uppoamisen pelko luovat romaaniin hieman uhkaavan ilmapiirin. Sitä kirjoittaessaan Latvala kiinnostui Venetsiaan sijoittuvista tarinoista ja kävi miehensä kanssa kaupungissa.

– Mereen vajoamassa oleva Venetsia on kaunis ja melankolinen. Siellä romaanin osaset loksahtivat jotenkin jännästi paikoilleen, Latvala kertoo.

– Venetsia tunnetaan myös naamioistaan ja karnevaaleistaan, ja naamioiden pudottamisesta kirjassanikin on kysymys.

KIRJAILIJA ITSE on perheensä kuopus, joten pikkusiskon rooli on hänelle tuttu. Silti kirjan jokaisesta sisaresta löytyy Taina Latvalan omia piirteitä.

– Esimerkiksi Iiris, joka matkustelee paljon ulkomailla, muistuttaa minua sillä tavalla, että minullakin on ikuinen matkakuume. Olen kuitenkin sen verran turvallisuushakuinen, ettei minusta ole reppureissaajaksi. Matkustan mieluummin lentolaukun kanssa ja yövyn mukavissa hotelleissa.

36-vuotias Latvala alkoi tuntea paloa kirjoittamiseen jo nuorena. Hän julkaisi 24-vuotiaana esikoisnovellikokoelmansa Arvostelukappaleen.

Latvalan romaanit ja novellit ovat yleensä liittyneet jollakin tavalla Etelä-Pohjanmaahan, josta hän on kotoisin. Myös Venetsialaiset sijoittuu Etelä-Pohjanmaan järviseudulle, mutta se ei varsinaisesti näy sisarten olemuksessa eikä puhetavassa.

Sen sijaan kuutisen vuotta sitten ilmestynyt romaani Välimatka, joka kertoo äidin ja tyttären Kanarian-matkasta, sisältää paljon murredialogia.

Romaanista nähtiin Vaasan kaupunginteatterissa näytelmäversio, jonka Latvala itse dramatisoi. Sen jälkeen hän on kirjoittanut teatterille näytelmät Saman katon alla ja Mun Pohjanmaa. Parhaillaan on tekeillä uusi näytelmä.

– Näytelmäteksteissäni on paljonkin paikallista murretta ja mentaliteettia. Kun on itse Pohjanmaalta kotoisin, tietää, mistä kirjoittaa. Kyllä sinne juurille veri vetää edelleen. ■

1.11.2018 | Kirkko ja kaupunki

Lakipalveluja

A

15

Hammashoitoa HAMMASPROTEESIT KUNTOON! Erikoishammasteknikko Jyrki Saarimaa

(09) 753 11 56 Lakipalveluja elämän varrelle: avioehtosopimukset, ositukset, edunvalvontavaltakirjat, testamentit, perunkirjoitukset jne.

Uusi vastaanottoni Tikkurilassa sijaitsee Talvikkitien ja Kielotien risteyksessä.

Käyntiosoite: Kielotie 2b www.jyrkisaarimaa.fi

Pitkänsillanranta 15 • 00530 Helsinki, katutaso Korsontie 8 • 01450 Vantaa, katutaso

• katutasossa • esteetön sisäänkäynti

Siivouspalveluja

Tilaisuuksia

hok-elannonlakipalvelu.fi KOTISIIVOUKSET JA SUURSIIVOUKSET Mahdollisuus arvonlisäverottomaan siivouspalveluun ikääntyneille.

p. 050 3462241 www.tasokoti.fi HERÄNNÄISSEURAT

Hautauspalveluja Lähetä surunvalittelusi. punaisenristinkauppa.fi Adressien tekstaus tai puh. 020 701 2211

HAUTAKIVET kaiverrukset ym. alan työt p. 09 387 3215 www.bremerinhautakivi.fi Ketokivenkaari 32, Hki 71 ark. 9-17 LA 10-14 tai sop.muk.

Palveleva hautakiviveistämö pääkaupunkiseudulla Kaikki hautakivialan työt

vuodesta 1922

Vuokrata halutaan Vak.työssä mies. Luot,siisti, hilj. Ets.yksiötä HKI kantak.

En juo/polta. p.050-5996061

Myydään asunto

Veloitukseton arviointi

Kiviveistämö Levander Oy Pihlajamäentie 32 A, 00710 Hki (09) 3876284 www.kivilevander.fi kivi.levander@kivilevander.fi

Kristiinankaupungissa kolmio 78 m2.

Valoisa peruskorjattu asunto.

Alin kerros, lasitettu parveke, oma terassi ja autopaikka. 88 000 € p. 040 5593587

Ostetaan

Janinan Kotihoito -Lähihoitajatyöt -Asioilla käynnit -Lasten hoito -Siivoamiset, kodin askareet yms. puh. 046 922 2000 janina@janinankotihoito.fi PK-Seudun Dyykkarit Oy 0400 811261 Varastojen ja jätekatoksien tyhjennykset kaatopaikalle sekä muutot.

Rukoushuone Fredrikinkatu 61 B Seurat 4.11. klo 13.30 Kuka minua hallitsee?

Happamattomuuden juhla 1. Kor. 5 - Eeva Pouke Pyhän Hengen temppeli 1. Kor. 6 - Raimo Vanninen Raamattupiiri 15.11. klo 18 1. Kor. 4-6

Rauhanyhdistyksen seurat sunnuntaisin klo 16:00 Vantaan Rauhanyhdistys, Asolantie 8 Radioseurat 100,3MHz tiistaisin klo 20-21 Kuun 1. ja 4. tiistai

Proxet oy /eva.a.salo@gmail.com

Rakennusala JORMAN REMONTTIPALVELU Maalaus, tapetti, laatoitukset, laminaatit, keittiöön ovet, tasot. Myös pikkutyöt.

ULOS KESTOPUUTERASSIT + AIDAT. P. 0401895682, myös iltaisin ja vkl.

Kaikki remontit, isot ja pienet.

Toteutamme toiveesi ammattitaidolla.

Ilmainen arvio, kotitalousvähennys.

Saneerausliike Pappi ja Kanttori Oy 0400 800 875 YLEISMIES JANTUNEN 0400 811 941 40,92 €/h veroineen. www.bewesport.fi kuolinpes. tyhj., remontit, muutot, jne.

Antenniasennus Rajamäki Oy tekee kaikki antennialan työt edullisesti jo 30 vuoden kokemuksella ja ammattitaidolla. Kysy tarjoustamme.

P. 040-6378899

alkaa 1/2019 Mahdollisuus hakea Kelan tukea. www.tikkurilanterapia.fi marja.louhi@elisanet.fi 050-589 3508

Myymässä tai vuokraamassa asuntoa?

Tarjoan kiinteistönvälittäjän yksilöllistä, huolellista ja asiantuntevaa palvelua 30. vuoden kokemuksella.

Aina tavattavissa puh. 09 665 272, 0500 883 732

[A] LKV M. Rautanen Oy www.mrautanen.com

IKKUNANPESUT JA KOTISIIVOUKSET P. 040 764 6933 / Eva

www.vantaanrauhanyhdistys.fi

PSYKOTERAPIARYHMÄ TIKKURILASSA

Markku Rautanen YKV, LKV

KOTISIIVOUSTA Ikkunanpesua, muuttosiivousta, remonttisiivousta ammattitaidolla.

OLKSiivouspalvelut.fi 040 762 56 15

Lestadiolainen UUSHERÄYS

Palveluja tarjotaan

BREMERIN KIVI H A U T A K I V E T Edullisemmin suoraan veistämöltä KIVITUOTE OY Salpakuja 7, 01200 Vantaa p. 09 756 8200 myynti@kivituote.com

pe 2.11. klo 18.30 Espoonlahden kko, Kipparink.8, Espoo. la 3.11. klo 10 kirkkopyhä Tapiolan kko, Kirkkop.6, Espoo; kahvit ja seurat; mukana Herännäisnuorten kuoro. su 4.11. klo 10 kirkkopyhä Roihuvuoren kko, Tulisuont.2, Hki; saarna J.Simojoki; kahvit ja seurat. klo 10 kirkkopyhä Hyvinkään kko, Hämeenk.16; saarna Sam.Korkalainen, mukana Veisuuveljet; kirkkokahvi ja seurat srkkesk. klo 14 Myyrmäen kko, Uomat.1, Vtaa. klo 16 Seuratuvalla (Autotalo, Kamppi); mm. Iiris Kivimäki, Timo Lappalainen, L.Väyrynen-Si; mukaan kutsutaan näkövammaisia, käytössä pistekirj.-Siionit ja isotekstiset. ma 5.11. klo 19 Leppävaaran kko takkah., Veräjäkallionk.2, Espoo. ke 7.11. klo 19 Lauttasaaren kko, Myllykallionrne 1, Hki. ti 13.11. klo 12.30 Seuratuvan lähetyspiiri, Salomonk.17D,2.krs. ke 14.11. klo 19 Matinkappelilla, Liisankj.3, Espoo. klo 19 Körttikodin seurat to 15.11. klo 18 L.-Pasilan srk-koti, Maistraatink.5, Hki. TULOSSA: Körttikoti 90 v. 21.-25.11. yo-kodilla, Seuratuvalla ja Joh.kko.

Kansainväliset rippikoulut (ev.lut.)

Partaharjulla, Pieksämäellä kesällä 2019 www.nuorikirkko.fi/nuoret

Ilmoita Kirkko ja kaupungissa Ilmoitusmyynti Otavamedia Oy

Lisätietoa verkossa: www.kirkkojakaupunki.fi/ mediatiedot

16 A Kirkko ja kaupunki | 1.11.2018

Pyhän Annan lastenkirkko kannattaa korjata ITÄ-HAKKILASSA ON kirkko vuodelta 1968, joten puoli vuosisataa se on palvellut ihmisiä paikallaan. Muistan sittemmin Pyhän Annan lastenkirkoksi vihityn kirkon monista jouluhartaustilaisuuksista, jumalanpalveluksista, Yhteisvastuukeräyksen televisioidusta avajaismessusta, jossa vieraanamme oli piispa Irja Askola. Lastenkirkoksi Itä-Hakkilan kirkon vihki hänen edeltäjänsä piispa Eero Huovinen.

Kirkko on helmi, nätti ulkoa mutta sisältä lähes puhdasta kultaa monia yksityiskohtia myöten. Paikallisesti ideoitu, paikallisia ihmisiä, seurakuntaa ja sen väkeä palvellut ja yhteyteensä kutsunut kirkkotila, silta ihmisten luo lähellä ja kaukana. Pyhän Annan lastenkirkolla on ollut paljon paikallista vaikutusta suurempi ulottuvuus, sillä lapset huomioon ottavan tilan ja teeman vuoksi se on tunnettu kansallisesti mutta myös kansainvälisesti.

Nykymuodossaan kirkkotila on saanut paljon huomiota ja hyväksyntää, luonut ja ylläpitänyt yhteyksiä.

Valitettavasti perusta petti: softa eli kirkon toimintamalli ja työjärjestelyt olivat hyvässä mallissa, mutta hardware eli tekniikka ei toiminut. Kirkon rakenteisiin aiemmin teetetty remontti jätti paljon toivomisen varaa.

Rakennuksessa ilmeni sisäilmaongelmia, ja monet työntekijät reagoivat.

Toiminta oli keskeytettävä.

Hakunilan seurakunta ja seurakuntayhtymän kiinteistönhoito on joutunut pohtimaan paljon asiaa. Seurakunta on kiinteistössä seurakuntayhtymän vuokralaisena. Seurakunta ja sen luottamushenkilöt ovat johdonmukaisesti pyrkineet siihen, että kirkko palautetaan toimintakuntoon.

Olemme olleet valmiit panemaan kortemme kekoon, muun muassa siihen, että asiat tutkitaan hyvin.

Tutkimusten tulokset ovat nyt selvät: kirkko on korjattavissa.

Kirkon korjaamisella on hintalappuna, ja luonnollisesti kirkon käytöstä aiheutuu seurakunnalle kuluja. Tosiasia on, että Hakunilan seurakunta on tähänkin saakka noudattanut toiminnassaan hyvää talouskuria viimeisten vuosien aikana, myös kun sitä verrataan seurakuntayhtymän tilanteeseen.

Itä-Hakkilan väki on ottanut kirkon omakseen. Jo 720 allekirjoittajaa on tehnyt selväksi, että he toivovat kirkon korjaamista ja palauttamista käyttöön mahdollisimman pian. Tätä koskeva adressi luovutettiin maanantaina yhtymän johdolle.

Vantaan seurakuntien yhteinen kirkkoneuvosto käsittelee kirkon korjaamista kokouksessaan 7.11. ja kirkkovaltuusto 4.12. Toivon, että päättäjät tutustuvat huolellisesti kirkon korjaamista puoltaviin näkökohtiin ja toimivat sen mukaisesti. Pyhän Annan lastenkirkko on tärkeä osa itähakkilalaisten ja muidenkin vantaalaisten elämänmenoa.

Tapio Leskinen rovasti Hakunilan seurakuntaneuvoston puheenjohtaja

MIELIPIDE Kirkko ja kaupungin Mielipide-palsta julkaisee korkeintaan 1 500 merkkiä pitkiä mielipidekirjoituksia. Kirjoita omalla nimelläsi – nimimerkkiä voi käyttää vain poikkeustapauksissa. Toimitus lyhentää ja muokkaa tekstejä tarvittaessa. Lähetä tekstin mukana yhteystietosi toimituksen tietoon.

Mielipiteitä julkaistaan myös verkossa: www.kirkkojakaupunki.fi Kirkko ja kaupunki, Kolmas linja 22, 00530 Helsinki mielipiteet@kirkkojakaupunki.fi

ALESSANDRO BIANCHI / LEHTIKUVA − REUTERS

Salvadorin katolinen arkkipiispa Óscar Romero ammuttiin kirkkonsa alttarille kesken messun 1980. Murhaa ei koskaan selvitetty. Vapautuksen teologiaksi kutsuttua liikettä edustanut Romero puolusti köyhiä hallituksen mielivaltaa vastaan. Monet salvadorilaiset pitävät Romeroa marttyyrina. Kymmenen vuotta hänen kuolemansa jälkeen kirkko Salvadorissa käynnisti prosessin julistaakseen hänet pyhimykseksi, mutta Vatikaani esti sen. Silloinen paavi Johannes Paavali II piti vapautuksien teologiaa kommunistien juonena.

Nykyinen paavi Franciscus otti asian uuteen käsittelyyn ja julisti Óscar Romeron pyhimykseksi 14.10.2018 Pietarinkirkossa, Roomassa. Kuvassa näkyy Romeron kanonisointimessuun osallistuneita piispoja.

BRITA JOKINEN-MORRIS kysyi (K&k 25.10.). tarjoaako kirkko työpaikkoja osatyökykyisille. Vantaan seurakuntayhtymä työllistää osatyökykyisiä eri yksiköissä. Se työllistää mielellään harjoittelijoita ja työkokeilijoita, jotta seurakunta voisi olla mahdollisimman monelle väylä työelämään.

Helsingin seurakuntayhtymän Työtä kohti -projekti on tarjonnut Helsingin seurakunnille mahdollisuutta työllistää vaikeassa työmarkkinatilanteessa olevia jo vuodesta 2015. Määrärahan avulla on tehty tänä vuonna 32 määräaikaista työsopimusta, koko hankkeen kautta lähes 80. Muutamat seurakunnat ovat työllistäneet osatyökykyisiä myös suoraan.

Monenlaisissa avustavissa työtehtävissä ihmiset ovat työnteon lisäksi voineet harjoitella päivärytmiä ja työelämätaitoja sekä kokea osallisuutta.

Moni heistä on siirtynyt työelämään.

Espoon seurakunnissa on tälläkin hetkellä osatyökykyisiä työntekijöitä sekä määräaikaisissa että pysyvissä työsuhteissa. Tämän lisäksi seurakunnissa toteutuu säännöllisesti eri alojen

Birgitta Wulf Salo

Miksi isoset eivät usko Jumalaan?

Miltä usko näyttää?

Kirkko työllistää osatyökykyisiä

kaikkia ihmisiä, jotka eivät nykyisessä työtahdissa työmarkkinoilla selviä ja joita ei ole kelpuutettu työmarkkinoille. Työtä ja tekemistä kyllä riittää.

RIPPIKOULUA KÄSITTELEVÄSTÄ artikkelista (K&k 11.10.) kävi ilmi, että edes isoseksi lähteminen ei takaa Jumalauskoa. Vain kolmasosa helsinkiläisistä isosista uskoo Jumalaan. Tätä ei koeta kovin ongelmalliseksi, koska rippikoulun ei haluta pakottavan uskoon.

Mikä olisi toinen tie?

Kuulun itse Herttoniemen seurakuntaan, jossa isostoiminta on hyvin suosittua ja isoseksi pääsystä suorastaan kilpaillaan. Tässä seurakunnalla olisikin oivallinen mahdollisuus vahvistaa rippikoulun jälkeen ehkä vielä hentoa uskoa. Tämä olisi tärkeää siksi, että isosilla on vahva rooli rippikoulussa ja uskovat isoset kannustavat myös rippikoululaisia uskomaan.

Suomessa lähes kaikki nuoret käyvät rippikoulun, joten tilaisuus kannattaisi käyttää nuoren uskon vahvistamiseen. Tämä on mielestäni rippikoulun keskeisin tehtävä.

Nuoresta, joka ei usko, kasvaa nopeasti nuori aikuinen, joka eroaa kirkosta, ei kasta lapsiaan, ei solmi avioliittoa kirkossa, ei halua vaikuttaa kirkon asioihin äänestämällä saati asettumalla ehdokkaaksi eikä – mikä tärkeintä – solmi henkilökohtaista suhdetta rakastavaan ja armolliseen Jumalaan.

Otsikon kysymys on iso, eikä minullakaan ole siihen yhtä kaiken kattavaa vastausta. Tärkeintä on kuitenkin se, että edes kysyy.

Hanna-Elina Yli-Koski teologian maisteri

Vapaaehtoistyö parantaa saattohoitoa määräaikaisia työkokeiluja sekä työelämään tutustumisjaksoja. Työkokeiluja järjestetään yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.

Toimitus

Monenlaisia työpaikkoja tarvitaan ELÄMME SUURTEN muutosten aikaa.

Työ ja sen laatu muuttuvat, kun digitalisaatio mullistaa työn tekemisen.

Koulutetut ja menestystä janoavat ovat selviytyjiä talouden kasvun rattaissa. Sen sijaan ihmiset, jotka luokitellaan oppimisrajoitteisiksi tai muuten työhön sopimattomiksi, eivät loista työmarkkinoilla.

Onneksi joukossamme kulkee ihmisiä, jotka eivät luovuta. Siitä on osoituksena Salossa toimiva Ihme ja Kumma ry. Yhdistyksen puheenjohtaja sai sitkeytensä ansiosta aluehallintovirastolta avustuksen työllistääkseen yhdistyksessä toimivia kehitysvammaisia ja muita työvoiman ulkopuolelle tuomittuja lähimmäisiämme.

Ilman avustusta he eivät olisi voineet palkata uutta ohjaajaa eikä työntekijöitä toimintansa laajentamiseksi.

Tällaisen toiminnan soisi koskevan

KIRJOITUS VAPAAEHTOISTEN saattohoitotyöstä ja seurakunnan järjestämästä koulutuksesta (K&k 13.9.) vapaaehtoistyöhön oli ilahduttava. Ihmisten huoli hoidon laadusta ja yksin jäämisestä elämän viimeisillä hetkillä on kasvanut. Vapaaehtoisten työ lähimmäisten auttamiseksi ja laadukkaan saattohoidon sekä hyvän kuoleman mahdollistamiseksi on arvokasta.

Eduskunta on linjannut, että saattohoito pitää toteuttaa koko maassa laadukkaasti. Yhdenvertaisen saattohoidon turvaamiseksi tarvitaan sitova lainsäädäntö.

Hoitajien ja lääkärien tiedoissa on todettu puutteita erityisesti kuolevan potilaan kohtaamisessa sekä kivun ja muiden oireiden hoidossa.

Viime vuonna valmistuivat uudet saattohoidon suositukset. Tämän vuoden valtion budjettiin lisäsimme määrärahoja hoitosuositusten toimeenpanoon ja koulutuksen kehittämiseen.

Vuosien varrella saattohoidon vapaaehtoiset ovat olleet arvokas voimavara ja edellytys toiminnan jatkuvuudelle.

Sari Sarkomaa kansanedustaja (kok) Helsinki