Kirkko ja kaupunki 2019 03 Vantaa

HY VÄN TÄHDEN.

3

14.2.2019 kirkkojakaupunki.fi

A6 Silikoniblondista suntioksi A8 Lastensuojelu jätti Enjan yksin

Lukijat kertovat, miten he rentoutuvat. B 1

KIINALAINEN SANANLASKU

Kun ihminen on kuollut, hänen energiansa jatkaa samalla laadulla niissä ihmisissä ja ympyröissä, missä hän eli.

ELOKUVAOHJAAJA KITI LUOSTARINEN HELMIKUUN EEVASSA

Iankaikkisesti

Ruohonlehtikin palaa takaisin valtamereen, kuinka eivät ihmiset kohtaisi uudestaan.

Tänään

Eilen

2 A Kirkko ja kaupunki | 14.2.2019 Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.”

JOHANNEKSEN EVANKELIUMI 11: 25–26

Rukous

Pääkirjoitus

KATRI SAARELA

Piikkejä lihassa UUTISET SUOMALAISEN vanhustenhoidon huonosta laadusta ja laiminlyönneistä tulivat yllätyksenä aika harvalle. Sitä paljon puhuttua hiljaista signaalia on sinkoillut ilmatilassa jo pitkään.

Kaikki yksityisellä rahoituksella järjestetyt hoivapalvelut eivät ole luokattomia. On myös malliesimerkkejä asiakkaan ihmisarvoa kunnioittavasta ja hänen tarpeisiinsa erinomaisesti vastaavasta hoivabisneksestä.

Eikä kaikki julkisen puolen palvelun­ tuotanto suinkaan ole onnistunut edistämään ihmisten hyvää elämää, DIAKONIT JOUTUVAT pikemminkin päinvastoin. Siitäkin on TAISTELEMAAN ikävä kyllä runsaasti esimerkkejä.

ASIAKKAIDENSA

”

IHMISARVON

KIRKON YKSI TEHTÄVÄ on olla piikkinä PUOLESTA JOPA yhteiskunnan lihassa ja muistuttaa SEURAKUNNAN kaikkien ihmisten jakamattomasta SISÄLLÄ. ihmisarvosta silloin, kun jotkin muut arvot yrittävät jyrätä ihmisen arvokkuu­ den alleen.

Kun hiljaiset signaalit ihmisen hädästä uhkaavat jäädä surinaksi päättäjien korvissa, pitää kirkon toimia vahvistimena, joka lisää voimaa hiljaisiin viesteihin.

VAAN MAHDOTONTA se ihmisarvon puolustaminen ei ole. Kristillinen ajatus kaikkien ihmisten yhtäläi­ sestä arvosta, Jeesuksen opetus laupiaasta samaria­ laisesta ja virren viisaus, jonka mukaan saaja auttaa antajaa ja sairas terveen parantaa, eivät ole elämälle vieraita korulauseita. Jos nimittäin haluamme niiden olevan totta.

JAAKKO HEINIMÄKI

Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi

kirkkojakaupunki.fi LEHTIKUVA

DIAKONIAN YKSI TEHTÄVÄ taas on olla piikkinä kirkon lihassa. Toisinaan diakonit joutuvat taistelemaan asiakkaidensa ihmisarvon puolesta jopa seurakunnan sisällä.

Yksityisessä hoivakodissa huonoa hoitoa saava vanhus on siinä suhteessa varsin helppo tapaus, että hänen puolellaan ovat kaikki, varsinkin vaalien alla.

Sen sijaan mielenterveyspotilaan, päihde­ ongelmaisen, ylivelkaantuneen, peliriippuvai­ sen ja pitkäaikaisvangin toivottaminen tervetul­ leeksi ja hänen ihmisarvonsa puolustaminen on jo paljon työläämpää. Niin pikkuporvarillinen parkettilattiakirkko me olemme.

Olen huolissani läheisistäni, joiden askel vuosi vuodelta hidastuu.

Kunpa he voisivat asua vielä pitkään rauhassa kotona.

Ilman pelkoa siitä, miten hoito järjestyy, jos jalat pettävät tai muisti katoaa.

Rukoilen, että tuet elämän lopputaipaleella heitä, jotka kerran olivat täynnä elinvoimaa.

Paavi ja suurimaami paiskasivat kättä Paavi Franciscus ja suur­ imaami Ahmed el­Tayeb alle­ kirjoittivat julistuksen rau­ hasta ja tuomitsivat Jumalan nimissä tehdyn terrorismin.

Paavi Franciscus on ensimmäi­ nen katolisen kirkon johtaja, joka on vieraillut Arabian nie­ mimaalla. Lue juttu osoittees­ sa kirkkojakaupunki.fi/uutiset.

Kirkko ja kaupunki VANTAA 14.2.2019

numero 3

Seuraava lehti ilmestyy 28.2.

KANNEN KUVA: ANSSI RAUHALA

kirkkojakaupunki @kirkko_kaupunki kirkkojakaupunki kirkkojakaupunki

14.2.2019 | Kirkko ja kaupunki

”Tänään on hyvä hetki kertoa, että sinä olet tärkeä” Moni pariskunta voisi oppia rakkauden osoittamista perheen koiralta, sanoo Vantaan seurakuntien perheneuvoja Paula Ruotsalainen.

TEKSTI TANELI KYLÄTASKU KUVA ESKO JÄMSÄ

1 2 3

Paula Ruotsalainen, pitäisikö ystävänpäivää viettää kansainväliseen tapaan rakastavaisten päivänä vai muistaa ystäviä, kuten moni suomalainen tekee?

– Kannustan sekä ystävyksiä että pariskuntia viettämään ystävänpäivää. Ystävyys ja rakkaus ovat elämän suuria lahjoja, joita ei tule pitää itsestäänselvyytenä. Tämä päivä on hyvä hetki kertoa, että sinä olet minulle tärkeä.

– Tärkeämpää kuin se, miten muistat, on se, että muistat ja kerrot sen. Paras lahja on aika, joko tapaaminen tai puhelinsoitto. Kysy, mitä toiselle kuuluu ja kuuntele rauhassa, mitä hän kertoo.

Ystävänpäivä muistuttaa rakkaudenosoitusten tärkeydestä. Osoittavatko suomalaiset riittävästi hellyyttä?

– Siinä asiassa on monella parantamisen varaa. Liian usein hellyys kohdistuu vain lapsiin ja lemmikkieläimiin ja puoliso jää sivustakatsojaksi.

– Voisimme ottaa oppia siitä, miten koira tulee perheenjäsentä vastaan joka kerta yhtä iloisesti ja ilmaisee, että ”ihanaa kun tulit kotiin!”

Lapsilta voisimme oppia välittömyyttä, joka saa kömpimään syliin tai halaamaan, kun siltä tuntuu.

Minkälaista hellyyden osoittamista suomalainen mies kaipaa, entä nainen?

– Työssäni olen kuullut miesten kertovan eri tavoin kosketusvajauksesta. Moni mies on vailla naisen kosketusta, vaikka eläisi parisuhteessa. Uskon, että mies soisi puolison siivoavan vähemmän ja sylittelevän enemmän.

– Naiset toivovat usein arkikosketusta, kuten hipaisua ohi mennessä tai suukkoa kotiin tullessa. Usein naisilla on vielä suurempi vajaus puolison henkisestä läsnäolosta. Nainen kaipaa kokemusta, että mies on todella läsnä, edes välillä, ja kuuntelee, mitä hänellä on mielessä.

4

Voiko ystävänpäivää viettää, jos on yksinäinen ja se tuntuu kipeältä?

– On hyvä olla ystävällisissä väleissä sen ihmisen kanssa, joka on kaikkein läheisin ja jonka kanssa on tekemisissä koko ajan eli oman itsensä. Jokainen voi olla itselleen ystävä: ostaa kukkia tai suklaata ja katsoa vaikka lempileffan.

– Vaikka itsellä olisi torjutuksi tulemisen kokemuksia, niiden ei kannata antaa pilata tätä päivää ja tulevaisuutta. Aina kannattaa olla ystävällinen ja avoin uusille tuttavuuksille.

5

Millainen on iltarukouksesi?

– Rukoilen joka ilta perheeni ja ystävieni puolesta. Muistan erityisesti niitä, joilla on nyt jollain tavalla vaikeaa. Lisäksi muistan rukouksissani vähän kaukaisempia ihmisiä, joiden elämässä tiedän olevan rankkoja asioita. ■

”

MONI MIES ON VAILLA NAISEN KOSKETUSTA, VAIKKA ELÄISI PARISUHTEESSA. PAULA RUOTSALAINEN

A

3

4 A Kirkko ja kaupunki | 14.2.2019

MAIJA SAARI

Vantaalaisia innostetaan toimimaan nyt ötököiden hyväksi.

Vantaalla vietetään ötökkävuotta

Vantaalla vietetään vuonna 2019 ötököiden teemavuotta. Teemavuoden tavoitteena on nostaa esiin luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät selkärangattomat pikkueläimet, ötökät. Teemavuoden ohjelmassa on luentoja, kursseja, näyttelyitä ja luontoretkiä. Kuntalaisia innostetaan toimimaan ötököiden hyväksi – esimerkiksi luomalla kotipihalle hyönteisille otolliset olosuhteet. Ötökät ovat ratkaisevia ihmisen hyvinvoinnille. Ne pölyttävät kasveja, levittävät siemeniä, ylläpitävät maaperän rakennetta ja hedelmällisyyttä ja ovat tärkeä ravinnonlähde monille eläimille. Vantaalla on vietetty luonnon teemavuosia vuodesta 2015 lähtien.

Arkkipiispa jyrähti vanhustenhoidosta Arkkipiispa Tapio Luoma ottaa Kirkko ja kaupungin verkkosivuilla olevassa haastattelussaan kantaa vanhustenhoitoon. Hänen mukaansa nyt julkisuuteen tulleet hoivan puutteet viestivät ongelmista asennoitumisessa ikäihmisiin ja muihin erityistä tukea tarvitseviin lähimmäisiimme.

Pahimmillaan herää kysymys, pidetäänkö vanhuksia ylipäätään enää kiinnostavina, ainutlaatuisina ihmisinä, toteaa Luoma.

Lue lisää: Kirkkojakaupunki.fi/uutiset.

Pekka Sauri sai myötätuntopalkinnon Piispa Teemu Laajasalo palkitsi työelämäprofessori Pekka Saurin Helsingin hiippakunnan vuoden ensimmäisellä Myötätuntopalkinnolla.

Palkitsemisperusteluissaan piispa toteaa, että Sauri on osoittanut myötätuntoa kunnioittavalla, innostavalla ja kohtaavalla toiminnallaan sosiaalisessa mediassa.

Hän on omalla esimerkillään pyrkinyt edistämään rakentavaa keskustelukulttuuria välttäen vastakkainasettelua, väärinymmärtämistä ja ohipuhumista.

Lisätietoa: Kirkkojakaupunki.fi

Janne Silvast jatkaa puheenjohtajana Yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajana Vantaalla jatkaa Tikkurilan seurakunnan kirkkoherra Janne Silvast. Yhteisen kirkkoneuvoston varapuheenjohtajaksi valittiin talousneuvos Raimo Huvila.

Muut yhteisen kirkkoneuvoston jäsenet ovat Timo Auvinen, Tarja Eklund, JanErik Eklöf, Soili Haverinen, Paula Lehmuskallio, Loviisa Kaartokallio, Markku Nieminen, Eila Paulun, Emma Perälä, Sari Roman-Lagerpetz ja Simo Routarinne.

Kolmikko tarttui vallan kahvaan Helsingin ja Vantaan yhteisten kirkkovaltuustojen johtoon valittiin liberaalit nuoret naiset, Espooseen arvokonservatiivi mies.

TEKSTI PAULI JUUSELA KUVAT ESKO JÄMSÄ

Y

hteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja on merkittävä luottamushenkilö ja vallankäyttäjä seurakuntayhtymissä. Espoon, Helsingin ja Vantaan uudet kirkkovaltuutetut valitsivat puheenjohtajikseen kolmikon, jossa on kaksi naista ja yksi mies.

Espoon valtuustoa johtaa 69-vuotias Heikki Sorvari. Helsingissä valtuustoa johtaa 36-vuotias Hanna Mithiku. Vantaalla puheenjohtajan nuijaa käyttää seuraavien kahden vuoden ajan 35-vuotias Eve Rämö.

Rämö ja Mithiku edustavat arvoliberaalia Tulkaa kaikki -liikettä. Sorvari on arvokonservatiivisen Yhdessä matkalla -listan johtava hahmo. Seurakuntavaalien vaalikoneessa hän ilmoitti itselleen läheisimmäksi herätysliikkeeksi lestadiolaisuuden.

HEIKKI SORVARI on kokenut kirkkopoliitikko. Hän on ollut Espoon seurakunnissa erilaisissa luottamustehtävissä jo 90-luvulta asti. Tätä ennen hän on toiminut kymmenen vuotta yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajana.

Sorvari on kirkolliskokouksen ja Kirkkohallituksen täysistunnon jäsen. Hän nosti kirkolliskokouksessa kissan pöydälle, kun siellä päätettiin pakottaa kaikki seurakunnat liittymään kirkon yhteisen kirjanpidon ja palkanlaskennan järjestelmään Kipaan. Häntä olisi kannattanut kuunnella, sillä raskas järjestelmä on nyt maksanut kirkolle kymmeniä miljoonia euroja.

EVE RÄMÖ VALITTIIN 19-vuotiaana Korson seurakuntaneuvoston varajäseneksi vuonna 2002. Hän on kolmannen kauden kirkkovaltuutettu ja johtanut Vantaalla seurakuntien strategiaa pohtivaa toimikuntaa.

Rämö on kaupunginvaltuutettu, Vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja ja vihreiden ehdokas eduskuntavaaleissa. Hänen mukaansa on sekä seurakunnan että kaupungin etu, että niillä on yhteisiä luottamushenkilöitä. Näin kaupunki ja seurakunnat pystyvät toimimaan parhaiten vantaalaisten hyväksi.

HANNA MITHIKU on ollut seurakuntien luottamushenkilö kahdeksan vuoden ajan. Viimeiset kuusi vuotta hän on vaikuttanut Helsingin seurakuntien yhteisessä kirkkoneuvostossa. Hän on myös kirkolliskokouksen varajäsen.

Mithiku sanoo kuuluvansa moninkertaisesti vähemmistöön. Hän on Vasemmistoliiton puoluevaltuuston jäsen, kuuluu seksuaalivähemmistöön eikä ole ihonväriltään valkoinen. Hänen isänsä on kotoisin Etiopiasta.

Kirkossa on voitava sanoa, että synti on todellisuutta ja siitä pitää tehdä parannusta.

HEIKKI SORVARI

Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat Hanna Mithikulle tärkeitä – ja niin ne ovat myös helsinkiläisten enemmistölle.

– Ei pidä jäädä tuijottamaan laskevia jäsenmääriä tai tekemään temppuja. Pitää rakentaa seurakuntaa, joka on ihmisille merkityksellinen. Tärkeää on, että kirkossa puheet ja teot kohtaavat toisensa, hän kiteyttää.

VANTAAN KIRKKOVALTUUSTON puheenjohtaja Eve Rämö toivoo kirkon perhetyöhön uutta ajattelua.

– Seurakunnan palvelut ovat vahvasti suunnatut ihmisille, jotka kulkevat tietynlaista elämänpolkua.

Kuljetaan perhekerhosta rippikouluun ja seuraavan kerran ihmisiä tavoitetaan, kun heillä on omia lapsia. Kaikilla ei heitä ole.

– Pitäisi olla toimintaa, johon voi tulla yhteen, on perhettä tai ei, toteaa Rämö.

Heikki Sorvari toivoo, että seurakunnissa keskitytään kirkon perustehtävään.

– Evankeliumin julistamiseen, lähetystyöhön ja diakoniaan. Kirkossa on voitava sanoa, että synti on todellisuutta ja siitä pitää tehdä parannusta. Ei Raamatun mukaista opetusta pidä pelätä.

14.2.2019 | Kirkko ja kaupunki

A

5

Lasten Kesän päiväleirit Vantaan Rekolassa tutustu www.lastenkesa.fi ireihin le

Parhaita viikkoja vuodesta 1952!

@lastenkesa

Vuokrasopimus päättyy.

Tervetuloa! www.sope .fi

Myymälämallit -50% kirjahyllyt • astiakaapit • tv-tasot • sohvat • vuodesohvat 2.3. asti

Pitäisi olla toimintaa, johon voi tulla yhteen, on perhettä tai ei.

Tärkeää on, että kirkossa puheet ja teot kohtaavat toisensa.

HANNA MITHIKU

EVE RÄMÖ

Malmin raitti 17, Helsinki p. 09 669 663, makasiini@sope.fi

avoinna ti-pe 10-18, la 10-16

Ehdolla eduskuntaan?

30 %

Annamme vaali-ilmoituksille

Heikki Sorvari haluaa säilyttää hyvän espoolaisen yhteistyön ja toimia niin, että asiat sujuvat järjestyksessä ja rakentavasti.

Eve Rämö haluaa, että pelisääntöjä noudatetaan ja keskustelu pysyy valtuustossa asiallisena. Hän ottaisi Vantaan kaupungilta mallia siihen, että tärkeimmissä päätettävissä asioissa pidettäisiin kokouksissa ryhmäpuheenvuorot.

Hanna Mithiku korostaa, että luottamushenkilöiden ääntä pitää kuulla jo asioiden valmisteluvaiheessa.

Kokouksissa hänen tavoitteensa on, että päätösesitykset ovat selkeitä.

MITÄ MIELTÄ KOLMIKKO on pääkaupunkiseudun seurakuntien yhteistyöstä?

Heikki Sorvari olisi valmis tutkimaan uudestaan oppilaitostyön yhdistämistä ja uskoo yhteistyöhön myös maahanmuuttajien kohtaamisessa.

Lisäksi hän nostaa esille siirtymisen tilojen lämmityksessä fossiilisista polttoaineista ekologisiin vaihtoehtoihin. Se kannattaisi suunnitella ja valmistella yhdessä.

Eve Rämö haluaisi kehittää Kirkko ja kaupunkia palvelemaan enemmän alueellisia tarpeita. Hän arvioi myös yhteisestä seurakuntatyöstä ja diakoniasta löytyvän yhteistyöalueita.

Hanna Mithikun mukaan mahdollisen yhteistyön pitää olla joustavaa – pikemminkin yhteistä oppimista ja projekteja kuin pysyviä rakenteita. ■ Lue lisää puheenjohtajien ajatuksista kirkkojakaupunki.fi/uutiset.

hinta-alennuksen.

Ilmoitusmoduulit löytyvät mediakortista kirkkojakaupunki.fi/mediatiedot.

Ilmoitusmyyntimme auttaa mielellään: Juha Kurvinen p. 040 541 5787, Kari Salko p. 0400 604 133, Janna Laiho p. 050 374 8174, etunimi.sukunimi@otava.fi Kerro, haluatko ilmoituksesi Helsingin, Espoon ja Kauniaisten vai Vantaan sivuille. Ilmoituksen saa myös nettisivuillemme.

Muistathan mainita vaalialennuksesta ilmoitusvarausta tehdessäsi!

Ilmoitus Kirkko ja kaupungissa tavoittaa 340 000 lukijaa pääkaupunkiseudulla.

6 A Kirkko ja kaupunki | 14.2.2019

Katri Haapanen on tehnyt opintoihin kuuluvia työharjoittelujaksoja Hakunilan seurakunnassa.

Sakastin tähtönen Suntioksi opiskeleva Katri Haapanen uskoo uuden ammatin opettavan nöyryyttä, koska siinä näkyy elämän koko kirjo.

S

TEKSTI HANNA ANTILA KUVA ESKO JÄMSÄ

ä oot jotenkin tutun näköi­ nen, joku seurakuntalai­ nen saattaa sanoa Katri Haapaselle.

– Ai, no mulla on vaan sel­ laiset kasvot, hän vastaa.

Katri Haapanen (ent. Sorsa) ei ole sellainen ”oikea julkkis”, jonka kaikki tunnistaisivat siksi, että hän olisi ollut mukana politiikassa, musiikkielämäs­ sä, missikilpailuissa tai näytellyt. Jul­ kisuudessa hän on kyllä ollut.

Ollakseen vasta 33­vuotias Haapa­ nen on ehtinyt monenlaista. Hän on työskennellyt sihteerinä, assistenttina mallitoimistossa, kultasepänliikkees­ sä, optikkoliikkeessä, vaatekaupas­ sa ja DJ:nä. Hän on juontanut chattia telkkarissa, poseerannut mallikuvissa ja kisaillut bikinit päällä Viidakon tähtöset ­tosi­tv­ohjelmassa.

Hän on mennyt naimisiin, saanut lapsen, ollut kotiäitinä, elänyt ”hippi­ mutsivaiheen” ja pitänyt perheblogia, jossa jakoi elämästään lähes kaiken aina seksielämäänsä myöten. Avoi­ muutensa vuoksi hän on päätynyt kaikenlaisiin otsikoihin, tv­ohjelmiin

ja muun muassa Vauva­lehden kan­ teen.

Mutta nyt elämässä on uusi vaihe.

Haapanen opiskelee suntioksi Laaja­ salon opistossa ja suorittaa opintoi­ hin kuuluvia harjoittelujaksoja koti­ kaupungissaan Vantaalla, Hakunilan seurakunnassa.

KATRI HAAPASEN TAPA kertoa elä­ mästään on suora ja itseironinen. Se näkyy esimerkiksi hänen Instagram­ tilillään, jolla on yli 10 000 seuraajaa.

Hän kutsuu itseään ja muita 2000­lu­ vun silikoniblondeja ”ongelmajät­ teeksi”, koska muovisten esineiden laittaminen hautaan on kielletty. Hän myös jakaa kuvapareja, joissa vierek­ käin ovat blondi­Katri bikineissä ja ny­ kyinen hillitysti pukeutunut, omaan ruskeaan hiustenväriinsä palannut suntio­Katri.

Paljon on tapahtunut, mutta muu­ tos ei ole niin suuri kuin ulkokuoren perusteella voisi kuvitella.

– Kun aloin opiskella suntioksi, jot­ kuvat ajattelivat, että onkohan Katri seonnut. Toisaalta, kun olin esimer­

kiksi Viidakon tähtösissä, puhuin us­ kosta ja muut tiesivät, että olen usko­ vainen. Ne, jotka tuntevat minut pi­ demmältä ajalta, eivät yllättyneet täs­ tä käänteestä.

Oikeastaan esiin on tullut entistä Katria. Sellaista, joka on aina usko­ nut Jumalaan, vaikka erosi kertaal­ leen kirkostakin, kun usko ihmisiin ja kirkkoon horjui ja silloinen kumppa­ ni oli sitä mieltä, että niin pitää tehdä.

Katri Haapanen pitää muutosta luonnollisena, elämään kuuluvana asiana.

”

TÄMÄ ON OLLUT MINULLE SILMIÄ AVAAVA TYÖ.

TÄSSÄ NÄKEE ELÄMÄN KIERTOKULUN.

– Pakkohan muutosta on tapahtua.

Kymmenen vuottakin on pitkä aika ih­ misen elämässä. Jos mitään ei tapah­ tuisi, olisin huolissani.

VUODEN KESTÄVÄT suntio­opinnot koostuvat sekä teoriaopinnoista et­ tä työharjoittelusta. Tähän mennes­ sä Katri Haapasen opintoihin on kuu­

lunut kiinteistönhoitoa, työturvalli­ suutta, kirkollisten toimitusten kul­ kua, siivousta ja keittiötyöskentelyä.

Keväällä on luvassa hautaukseen liit­ tyviä asioita.

– Suntio on mahdollistaja. Jos miet­ tii vaikka yhtä päivää seurakunnassa: jos suntio ei olisi töissä, juuri mikään ei sujuisi. Työhön liittyy monenlaisia asioita. Jos minun pitää vaikka siivota vessat, teen sen mielelläni.

Suntio­opinnot kiinnostavat nyt monia alanvaihtajia. Haapanen arvioi olevansa luokkansa nuorin.

– Suntion työ on arvostettu vanha ammatti. Kun on elänyt tiettyyn pis­ teeseen, haluaa nähdä muutakin. Tä­ mä on ollut minulle silmiä avaava työ.

Tässä näkee elämän kiertokulun. Sa­ man päivän aikana voi olla hautajai­ set ja kaste.

Työssä kohdatut asiat ovat saaneet Haapasen miettimään, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

– Jos joku ei opi tässä työssä nöy­ ryyttä, hänen pitää katsoa peiliin! Ol­ laanhan tässä mukana elämän kosket­ tavissa hetkissä ja valmistellaan mui­ den tärkeitä tilaisuuksia. On myös an­ nettava muille tilaa loistaa.

Opintojen aikana Haapanen on miettinyt paljon omaa herkkyyttään.

Suntion ei pitäisi olla se, joka mur­ tuu toisten hautajaisissa. Herkkyy­ den kanssa elämiseen Haapanen on

14.2.2019 | Kirkko ja kaupunki

saanut apua työkavereilta. Hän muistaa erityisesti yhden papin sanat, ettei meidän ihmisten tarvitse kantaa toisten suruja, vaan voimme luottaa Jumalaan.

– Hakunilassa on tosi hyvä ilmapiiri. Täällä puhalletaan yhteen hiileen ja minut on otettu lämpimästi vastaan.

NUOREMPANA Katri Haapanen halusi julkisuutta julkisuuden vuoksi. Sitä tulikin, ja sen myötä kaikenlaista palautetta. Enimmäkseen palaute oli positiivista, mutta tuli myös negatiivista, jopa tappouhkaus. Perheen omaisuuttakin tuhottiin.

Suntio-opintojen myötä Katri Haapanen on alkanut saada toisenlaisia kommentteja. Jotkut haluavat puhua hengellisistä asioista tai kysyvät, millaista siellä kirkossa oikeasti on.

Haapasten kotonakin puhutaan uskonnosta ja kirkosta. Katrin aviomies Sasu on kirkkoon kuuluva ateisti. Yhteiselo on kuitenkin mutkatonta.

– Esimerkiksi kuolema on meillä sallittu puheenaihe. Siitä on puhuttu myös meidän viisivuotiaan kanssa.

Hänelle sanomme, että äiti uskoo, että kun ihminen kuolee, hän menee Jumalan luo. Isi uskoo, että meistä kasvaa nurmikkoa.

SUNTIO-OPINNOT PÄÄTTYVÄT keväällä. Sen jälkeen Katri Haapanen aikoo tehdä töitä tuntisuntiona ja jatkaa osaaikatyötään vaatekaupassa.

– Tykkään tehdä töitä erilaisissa paikoissa, erilaisten ihmisten kanssa.

Kun töissä on kulunut vuosi, voi alkaa miettiä seuraavaa siirtoa.

Haapasta kiinnostavat myös muut kirkolliset ammatit, esimerkiksi papin tai diakonin työ. Se, mihin suuntaan hän lopulta lähtee, on kiinni taloudellisistakin seikoista. Asuntolainaa pitäisi maksaa pois, ja varsinkin papiksi opiskelu vie monta vuotta. Unelmia Haapasella riittää.

– Haluan opiskella, matkustaa, nähdä ja kokea. Olen vähän tuuliviiri, ei minusta koskaan tiedä. ■

7

Pojan ja äidin yhteinen matka Oskari Turpeinen kasvaa sikiöstä aikuiseksi tanssiteatteriteoksessa, joka kuvaa lapsen ja vanhemman suhdetta.

O

TEKSTI MARJO KYTÖHARJU KUVA SIRPA PÄIVINEN

skari Turpeinen pelehtii pöydän kanssa elektronisen musiikin rytmissä. Turpeinen harjoittelee kohtausta, jossa hän esittää kahdeksanvuotiasta, sotaisten tietokonepelien lumoissa olevaa poikaa.

Helmikuun lopulla Kanneltalossa ensi-iltansa saava Yhteinen iho -teos perustuu koreografi-ohjaaja Ninni Perkon aiheeseen. Käsikirjoituksen on tehnyt näytelmäkirjailija Veera Tyhtilä.

– Halusin tehdä hoivaamiseen liittyvän esityksen. Kun poikani harkitsi muuttavansa pois kotoa, kehitin aiheen äidin ja pojan suhteesta. Teoksessa on jonkin verran myös puhuttua tekstiä, ja silloin enimmäkseen äänessä on äiti, Ninni Perko kertoo.

Hän valitsi teoksen pääosaan alle kolmekymppisen Oskari Turpeisen, koska tiesi tämän kykenevän muuntautumista vaativaan pojan rooliin.

Teoksessa käydään kronologisesti läpi eri ikävaiheet, sikiöstä aikuiseksi mieheksi.

– Tällaisen lähes 185-senttisen miehen on aika haastavaa esittää sylivauvaa, kävelemään opettelevaa yksivuotiasta tai pientä leikkivää poikaa. Siinä joutuu skarppaamaan, että on uskottava, Turpeinen toteaa.

ERILAISET TUNNETILAT, kuten ilo, toivo, kaipaus, kipu ja katumus, nä-

Noin vuoden kestävät opinnot Varsinaista suntion ammattitutkintoa ei enää ole. Uusi tutkinto on nimeltään seurakunta- ja hautauspalvelualan ammattitutkinto. Tutkinto muuttui 1.8.2018. Uudessa tutkinnossa on kaksi osaamisalaa: seurakuntapalvelun osaamisala (suntio) ja hautauspalvelun osaamisala (hautaustoimistotyöntekijä).

Alaa voi opiskella esimerkiksi Laajasalon opistossa Helsingissä, Seurakuntaopistossa Järvenpäässä ja Turun kristillisellä opistolla. Opinnot kestävät 1–1,5 vuotta. Koulutus tapahtuu pääasiassa työpaikalla.

Ala kiinnostaa tällä hetkellä monia alanvaihtajia. Suntioksi ovat opiskelleet muun muassa näyttelijöinä tunnetut Sara Paavolainen ja Marja Packalén.

A

Oskari Turpeinen harjoittelee vauhdikasta kohtausta, jossa hän esittää tietokonepelien lumoissa olevaa poikaa.

kyvät Yhteisen ihon kohtauksissa. Esimerkiksi murrosikä koettelee äidin ja pojan yhteiseloa.

– Pyrimme kuvaamaan teini-ikäisen ärsyttävää käytöstä ja äidin reaktioita paljolti huumorilla. Pojan aikuistuessa ja äidin vanhetessa suhteeseen tulee vakavampia ja koskettavampia sävyjä. Kohtaukset vaativat siis melkoista hienosäätöä, ja hyödynnämme niissä jonkin verran myös mimiikan keinoja, Oskari Turpeinen selvittää.

”

TÄLLAISEN LÄHES 185-SENTTISEN MIEHEN ON HAASTAVAA ESITTÄÄ SYLIVAUVAA. SIINÄ JOUTUU SKARPPAAMAAN, ETTÄ ON USKOTTAVA.

Äitiä esittää näyttelijä Minna Puolanto, joka on aiemmin toiminut tanssijana. Turpeisen mielestä yhteispeli hänen kanssaan on sujunut hienosti.

– Minna on vahva persoona, josta löytyy sopivasti kulmaa. Ja samoin kuin minä, hänkin on perehtynyt klovneriaan.

Teoksen musiikin on säveltänyt kitaristi Jarmo Saari.

– Kitaralla ja pianolla soitettava musiikki on jännittävän leikittelevää. Pääosin se on kaunista ja herkkää. Joissakin kohtauksissa soundit ovat rajumpia, Turpeinen kuvailee.

OSKARI TURPEINEN on Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen osastolta valmistuttuaan ollut mukana muun muassa Tanssiteatteri Hurjaruuthin, Kinetic Orchestran ja Auraco Companyn esityksissä. Lisäksi hän toimii opettajana Vantaan tanssiopistossa ja Vapaassa tanssikoulussa.

Vantaan tanssiopistosta tuli Turpeiselle tuttu paikka jo viisivuotiaana. Hänen opistossa työskennellyt isänsä, Isto Turpeinen, otti hänet silloin mukaan poikien tanssiryhmään. Teini-iässä tuli vaihe, jolloin hän olisi halunnut lopettaa harrastuksen.

– Ilmoitin joskus rippikouluikäisenä, että minusta ei tule ikinä tanssijaa. Isä pyysi minua vielä miettimään. Aloin sitten kokeilla erilaisia tanssilajeja, ja vähitellen into taas palasi, Oskari Turpeinen kertoo.

Tanssialan töistä on kova kilpailu.

Freelancerina toimivalla Turpeisella alkoi vasta muutama vuosi sitten olla töitä paremmin.

– Tässä työssä on tavallaan esiintyessäkin työnhaku päällä koko ajan. Se voi tuntua joistakin raastavalta.

– Oli töitä tai ei, on kunnostaan ja osaamisestaan pidettävä jatkuvasti huolta. Teen itse joka päivä pieniä harjoitteita, ja lisäksi käyn laulu- ja pianotunneilla. Treenaamista ymmärretään onneksi kotona, koska myös puolisoni on tanssija. ■ Yhteinen iho -teos 27.2., 1.3., 2.3., 5.3. ja 6.3. klo 19 Kanneltalossa, Klaneettitie 5.

8 A Kirkko ja kaupunki | 14.2.2019

”Minulla ei ollut ketään aikuista Lastensuojelun asiakas Enja Seppänen ei jaksanut aina mennä kouluun, koska oli heikkona nälästä.

Toisinaan hän meni kouluun vain saadakseen ruokaa.

TEKSTI SUSANNA SOMPPI KUVA ESKO JÄMSÄ

K

ysyn asiaa moneen kertaan.

Että onko tämä kahvinsa ja suklaakakkupalansa ääressä istuva nuori nainen nyt ihan varma.

Mutta kyllä Enja Seppänen, 21, on.

Vaikka aihepiiri on arka, Enja haluaa esiintyä tässä jutussa omalla nimellään ja kasvoillaan. Hän haluaa tällä tavoin riisua häpeää syrjäytymisen, köyhyyden ja huono-osaisuuden ympäriltä.

Enja on ollut nuorempana lastensuojelun asiakas, mutta ei pääkaupunkiseudulla.

Lapsuudenperheen elämä alkoi luisua raiteiltaan, kun Enjan vanhemmat erosivat tytön ollessa yhdeksänvuotias. Enja ei halua tarkemmin kertoa, mitkä asiat johtivat lastensuojelun asiakkaaksi päätymiseen.

Melko pian ongelmat alkoivat näyttäytyä myös muille. Siitä huolimatta Enjaa ei koskaan sijoitettu kodin ulkopuolelle esimerkiksi sijaisperheeseen tai lastensuojeluyksikköön.

– Minusta tehtiin useita lastensuojeluilmoituksia.

Koulusta niitä tehtiin, koska minulle kertyi niin paljon poissaoloja. Aina en jaksanut lähteä kouluun, koska olin heikkona nälästä. Toisinaan taas lähdin kouluun vain saadakseni ruokaa. Myös vanhempani tekivät minusta lastensuojeluilmoituksia saadakseen minulle apua. Tein niitä itsekin.

OMA VUOKRA-ASUNTO Enjalle hankittiin, kun hän täytti 16 vuotta.

– Minulla ei ollut ketään aikuista kannattelemassa arjessa. Ei ketään, joka olisi ollut herättämässä ja laittamassa minua kouluun. Tuntui, että kaikki jättivät minut yksin, lastensuojelun työntekijöitä myöten. Vaikka asuin omillani ja yritin kertoa sosiaalityöntekijälle, että minulla ei ole rahaa ruokaan, asiaa vain ”selviteltiin” loputtomiin. ”Selvittely” jatkui, kunnes tulin täysi-ikäiseksi. Rahani kulkivat tuolloin vanhempieni kautta, koska olin alaikäinen.

Ainoa konkreettinen apu oli oma tukihenkilö, jonka Enja sai 17-vuotiaana. Ilo jäi lyhyeksi.

– Tukihenkilö kävi tapaamassa minua pari, kolme kertaa. Hän leipoi viimeisellä kerralla muffinsseja. Olihan se kivaa, ja etenkin se, että saatoin jonkin aikaa syödä muffinsseja pakastimesta. Kahden vuoden aikana sain ruokarahaa kerran, 60 euroa.

18-vuotiaaksi saakka Enja ei saanut muita tukitoimia.

– Olen tavannut sosiaalityöntekijää satunnaisesti ja saanut maksusitoumukset lukiokirjoihin, siinä kaikki. En ole koskaan tavannut samaa sosiaalityöntekijää tai tukihenkilöä useammin kuin kolme kertaa. Aina piti selittää oma asiansa juurta jaksain, ja aina asiat jäivät puolitiehen.

AINAINEN RAHAN ANELEMINEN sosiaalitoimesta oli ihmisarvoa alentavaa, etenkin alaikäiselle nuorelle, jota yhteiskunnan kuuluisi tukea.

– Tuli tunne, etten ole tärkeä ihminen, koska kukaan ei auta minua. Että minulla ei ole mitään väliä, koska saan nähdä nälkää.

Oman menneisyyden muisteleminen tekee yhä kipeää. Enjan silmiin nousee kyyneleitä, mutta hän hillitsee itsensä nopeasti.

Jälkihuolto – mitä ja kenelle?

Lastensuojelun jälkihuolto on tarkoitettu 16–20-vuotiaille nuorille, jotka ovat olleet huostaanotettuina tai sijoitettuna yhtäjaksoisesti vähintään puoli vuotta lastensuojelulaitokseen tai perhehoitoon.

Jälkihuolto antaa tukea nuorelle itsenäiseen elämään siirtymisessä. Tukea voidaan antaa myös vanhempiensa luokse kotiutuvalle nuorelle.

Jälkihuollosta on mahdollisuus saada henkilökohtaista ohjausta ja neuvontaa, apua omien voimavarojen löytämiseksi, apua tulevaisuuden suunnitteluun, apua asunnon hankkimiseen, tukea itsenäiseen asumiseen, tukea opintoihin ja työllistymiseen sekä taloudellista tukea ja ohjausta rahankäyttöön.

Jälkihuollon palvelut perustuvat aina sosiaalityöntekijän laatimaan jälkihuoltosuunnitelmaan. Palvelujen vastaanottaminen on nuorelle vapaaehtoista.

Lähete jälkihuoltoon tehdään yhdessä nuoren vastuusosiaalityöntekijän kanssa. Alle 18-vuotiaalla huoltaja osallistuu suunnitelman laatimiseen.

Kullekin nuorelle nimetään jälkihuollosta sosiaalityöntekijä. Sijoitettuna ollut nuori voi myös itse hakeutua asiakkaaksi.Jälkihuolto päättyy, kun nuori täyttää 21 vuotta.

”

MUISTAN, KUN OLIN TÄYTTÄNYT 18 VUOTTA JA SAIN ENSIMMÄISEN TOIMEENTULOTUKENI. SE OLI RIEMUN PÄIVÄ.

Enja pyysi itseään koskevat kirjaukset lastensuojelusta. Niissä luki esimerkiksi näin: ”Rahaa Enjalla on tällä hetkellä tilillä 0,50 euroa. Lainaa Enja ei ole kavereilta pyytänyt, sillä sitten häntä huolestuttaisi, pystyisikö hän milloin maksamaan takaisin.”

Kirjauksessa Enjalle ehdotetaan koulunkäynnin oheen ilta- tai viikonlopputyötä.

Myös koulunkäyntiä sivuava kirjaus löytyy. ”Enja itse on esittänyt huolta omasta toimeentulostaan ja kertonut poissaolojen johtuvan osittain nälän aiheuttamasta voimattomuudesta sekä uneliaisuudesta”.

– Kun luin lastensuojelun kirjauksia itsestäni, ihmettelin, onko tuo kaikki oikeasti tapahtunut minulle. Lapsuudessani ja nuoruudessani on vuosia, joista en muista juuri mitään.

Tänään Enja on tilastopoikkeama. Lastensuojelutaustaisena nuorena naisena hänen pitäisi olla suurella todennäköisyydellä asunnoton, päihdeongelmainen, vailla koulutusta ja ehkäpä raskaana.

Ainakin jotain näistä, tai jopa kaikkia.

ENJA SEPPÄNEN OPISKELEE nyt teologiaa ensimmäistä vuottaan Helsingin yliopistossa. Hänellä on

14.2.2019 | Kirkko ja kaupunki

A

9

kannattelemassa” Rohkaisu on elintärkeää Vantaalla lastensuojelun jälkihuollon piirissä on tällä hetkellä noin 130 lasta ja nuorta. Suurin osa heistä on 18–21-vuotiaita. Näitä nuoria palvelee kaksi sosiaalityöntekijää sijaishuollossa ja seitsemän jälkihuollon ohjaajaa.

Ohjaajat auttavat nuoria kaikenlaisissa elämän asioissa, kuten talouden hoitamisessa, asumisessa ja harrastuksissa. Sosiaalityöntekijöiden työaika hupenee pitkälti päätöksentekoon.

– Jälkihuollon haasteita ovat nuoren vointi ja hänen halunsa vastaanottaa apua, kertoo Vantaan kaupungin lastensuojelun palvelupäällikkö Hanna Pösö.

– Jos nuori vain pystyy vastaanottamaan apua, sitä voidaan Vantaalla järjestää hänelle hyvin monipuolisesti. Omien palvelujen lisäksi on mahdollisuus ostopalveluihin.

Enja Seppänen on poikkeus aikuisiksi varttuneiden lastensuojelulapsien joukossa: hänellä on asunto ja opiskelupaikka yliopistossa. Ehkä jonain päivänä hän on kirjailija.

asunto, ja hän käy säännöllisesti kotikirkossaan.

Hän on aina lukenut ja kirjoittanut mielellään. Siihen on montakin syytä.

– Kirjaston palvelut ovat ilmaisia, ja kirjoittaminenkin on ilmainen harrastus. Muuhun ei olisi ollut varaa. Mutta olen myös luonteeltani tiedonhaluinen. Suuri haaveeni on, että kirjoittaisin joskus kirjan. Se saattaa käsitellä surua, ihmisarvoa ja kohdatuksi tulemista.

Mutta miten hän selviytyi nälkiintyneestä koulutytöstä yliopisto-opiskelijaksi?

– Olen saanut tukea ystäviltäni, ja harrastukset ovat antaneet voimia. Sain kerran Pelastakaa lapset ry:n kautta tanssikurssin, ja sen kautta töitä tanssinopettajana. Haluan, että jokainen tietäisi, miten ratkaiseva merkitys pienellä avulla oikeaan aikaan voi olla nuoren elämässä. Se saattaa

olla käännekohta parempaan. Toisen kerran sain lenkkitossut. Olin ikionnellinen, ja juoksin niillä monta vuotta.

– Muistan, kun olin täyttänyt 18 vuotta ja sain ensimmäisen toimeentulotukeni. Se oli riemun päivä, koska pystyin ostamaan talvikengät ja terveellistä ruokaa.

Vaikka kynnys oli aluksi korkea, Enja on rohkaistunut hakemaan apua vertaistukiryhmistä ja opiskelijoiden terveydenhuollosta. Sen kautta hän pyrkii hakeutumaan Kelan tukemaan terapiaan.

– Toivoisin, että kaikki nuoret saisivat tarvitsemaansa apua nopeasti ja niin, ettei heidän tarvitsisi selittää asiaansa lukemattomille eri henkilöille.

Siitä syntyy tunne, ettei kukaan oikeasti välitä, ja ettei homma ole kenenkään hallussa. Ja se on nuorelle tosi raskasta. ■

Asuminen on jälkihuoltonuorten elämässä yksi iso kipupiste.

– Asumiseen liittyviä ongelmia on varsinkin niillä nuorilla, joiden elämässä päihteet ovat vahvasti mukana. Joskus tällaiselle nuorelle ei löydy paikkaa, koska meillä ei ole riittävästi päihteitä käyttävälle nuorelle soveltuvia asuntoja. Erilaisia asumisvaihtoehtoja tulisi olla enemmän. Lisäksi asumisen kalleus on pääsyy siihen, että moni nuori joutuu lykkäämään itsenäistymistään.

Asumisen kalleuden lisäksi jälkihuoltonuorilla on usein muitakin taloudellisia vaikeuksia. Ongelmia on myös elämänhallinnassa ylipäätään.

Työntekijät kantavat huolta erityisesti lisääntyneistä mielenterveysongelmista ja siitä, että apu tavoittaa nuoret liian hitaasti.

– Haasteita asettavat myös yhteiskunnan tiukentuneet arvot. Esimerkiksi nuorten miesten kohdalla olen pohtinut, miten varusmiespalveluksessa voitaisiin ottaa paremmin huomioon nuoren tilanne. Todella moni joutuu nykyään keskeyttämään varusmiespalveluksen, vaikka se olisi erinomainen tapa tukea nuorta yhteisöllisyyteen ja tietynlaiseen kurinalaisuuteen elämässä.

Hanna Pösö toivoo lisää resursseja sekä sosiaalityöhön että nuorten ohjaukseen.

– Tärkeää on myös, että koko systeemi tukee nuorta, koska pelkät lastensuojelun jälkihuollon keinot eivät ole riittäviä. Esimerkiksi koulutuksen järjestäjien tulisi ottaa huomioon jälkihuoltonuoret ja pitää heistä tiukemmin kiinni. Kannustava ja rohkaiseva suhtautuminen on nuorelle tärkeää kaikissa kontakteissa.

MENOT 14. – 2 8.2.

10 A Kirkko ja kaupunki | 14.2.2019

Hakunilan seurakunta Kirkkoherranvirasto: Hakunilantie 48, 01200 Vantaa avoinna ma–to klo 9–16 p. 098306 500, hakunilan.seurakunta@evl.fi, hakunilanseurakunta.fi, Facebook: Hakunilan seurakunta, Pyhän Annan lastenkirkko Päivystävä pappi tavattavissa ma-to klo 10–14, p. 09–8306 507.

Diakoniapäivystys: Länsimäen kirkolla ti klo 10–12, p. 050 573 6313 Hakunilan kirkolla to klo 9–11, p. 050 573 6277 hakunilan.diakonia@evl.fi

HAKUNILAN KIRKKO Hakunilantie 48, p. 09 830 6512 Matala – mukava maanantai kirkolla! ma 25.2. ehtoollishartaus klo 11, ja sen jälkeen maksuton ruokailu.

Matalaa ei ole 18.2.

Vauvakahvila maanantaisin klo 12.30–14.

Tutkimme Raamattua maanantaisin klo 12. Taisto Kotomäki, Juhani Leppälä.

Nuortenilta Lepaani tiistaisin klo 18–21.

Raamattupiiri tiistaisin klo 18–20.

Perhekerho keskiviikkoisin klo 9–12.

Käsillä hyvää -ryhmä keskiviikkoisin klo 14–15.30.

Hakunilan kirkon kuoron harjoitukset torstaisin klo 18.45.

Jengi-ilta nuorille perjantaisin klo 19.30–22.

Sauvakävelyä torstaisin lähtö kirkolta klo 10.

Puurotorstai to 14.2. ja 21.2. klo 10–13. Puurolounas 2,50 e.

Viikkomessu to 14.2. ja to 28.2. klo 18.

Inkeriläisten paluumuuttajien piiri to 14.2. klo 13–15.

Messu su 17.2. klo 12. Sari Kokkonen, Harri Nurminen, Linda Isokangas.

Lähetyspiiri ma 18.2. klo 18–19.30.

Seniorikerho ti 19.2. klo 13–14.30.

Yhteisvastuu.

Raamattuluento ke 20.2. klo 18.30.

Jesaja: Uudet taivaat ja uusi maa, Samuel Yrjölä. Illan isäntä Harri Nurminen.

Messu su 24.2. klo 12. Harri Nurminen, Hans Tuominen, Linda Isokangas.

Päivähetki Raamatun äärellä ti 26.2. klo 12–13.30. Jari Araneva.

Raamattuluento ke 27.2. klo 18.30.

Jeremia: Jeremian sanoma kovan vastustuksen keskellä, Liisi Jokiranta. Illan isäntä Harri Nurminen.

Kotikirkon järjestämä maksuton keittolounas to 28.2. Hartaus klo 10.30 ja lounas klo 11.

LÄNSIMÄEN KIRKKO Kerokuja 9, Vahtimestari p. 050 573 6391 Käsillä hyvää -ryhmä tiistaisin klo 10–12.

Hartaushetki tiistaisin klo 12.30– 12.45.

Päiväkahvit tiistaisin klo 12.30–14.

Sanaa ja saunaa äijäporukassa tiistaisin klo 18.30.

Naisten raamattupiiri tiistaisin klo 19.

Lähetyspiiri to 14.2. klo 18–20.

Avoin kirkkomuskari perjantaisin klo 10–10.30. Ei muskaria 22.2.

Perhekerho pe 15.2. klo 9–13. Ei kerhoa 22.2.

Aamupäivän rukoushetki perjantaisin klo 10.45–11.

Puuroperjantai perjantaisin klo 11–12. Maksuton puuro, voileivät ja

kahvit.

Kansanlaulukirkko su 17.2. klo 10.

Sari Kokkonen, Riikka Jäntti.

Esikoiset ry:n seurat su 17.2. klo 15.

Messu su 24.2. klo 10. Harri Nurminen, Linda Isokangas.

Taidepyhis su 24.2. 15–16.30. Pyhäkoulussa tanssitaan ja taiteillaan.

Alle 3–vuotiaat mielellään aikuisen kanssa. Pyhiksessä tarjotaan pieni välipala.

Lähetyspiiri to 28.2. klo 18–20.

Pekka Palosaari kertoo Karjalan työstä.

MUUALLA Kuunloiste- ja Aurinkotanssi-lapsikuorot keskiviikkoisin, Itä-Hakkilan alakoulun pikkurakennuksessa 6–14-vuotialle. Tervetuloa mukaan kaikki laulamisesta innostuneet!

Kuorot harjoittelevat ensin yhdessä klo 15–15.45 ja vanhemmat kuorolaiset jatkavat vielä sen jälkeen 15 minuuttia. Kuoroja johtaa kanttori Riikka Jäntti. Harrastus on maksuton.

Perhekerho Kolohongan ostoskeskuksessa (Itäinen Valkoisenlähteentie 19) to 14.2. klo 9–11. Kerhoa ei ole to 21.2.

Astan kotipyhäkoulu su 24.2. klo 11–12 Hevoshaantie 9 D, 01200 Vantaa.

KASTETTU Olavi Veikko Sakari Halonen, Hilda Sofia Qvist.

HAUTAAN SIUNATTU Aili Heleena Isoniemi 88 v, Kari Kalevi Tuomi 84 v, Erkki Olavi Paasikoski 77 v, Vesa Tapio Kolhinoja 64 v, Annina Ellen Clarissa Siljander 26 v.

Hämeenkylän seurakunta Kirkkoherranvirasto: Auratie 3 avoinna ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6450, hameenkylan.seurakunta@evl.fi. hameenkylanseurakunta.fi Facebook: Hämeenkylän seurakunta, Hämeenkylän seurakunnan perheet Päivystävä pappi tavattavissa ma–pe klo 9–13, p. 09 830 6455.

Diakoniapäivystys Tiistaisin ja torstaisin klo 9–11, p. 09 830 6472.

Kirkon vahtimestari, p. 09 830 6459.

HÄMEENKYLÄN KIRKKO Auratie 3 Miesten kirjallisuuspiiri to 14.2. klo 18. Lisätiedot pastori Matti Hyryltä, p.

050 491 0954.

Vapaaehtoisten koulutusilta to 14.2. klo 18. Turvallisuuskoulutus seurakunnan vapaaehtoisille ja vapaaehtoistyöstä kiinnostuneille. Lisätiedot diakoni Satu Enroldilta p. 09 830 6472 tai satu.enrold@evl.fi.

Messu 17.2. klo 10. Jarna Wikström, Matti Hyry ja Hannu Lehtikangas.

Messun jälkeen on kirkkokahvit.

Kristinusko globaalissa maailmassa VI: Ikkunoita kristinuskon kasvualueisiin ja karismaattisuuteen su 17.2. klo 11.45–13. Puhujavieraana on Kirkon lähetyskeskuksen johtaja, dosentti Jaakko Rusama.

Hämeenkylä-messu su 17.2. klo 17.

Pastori Kalle Virta Kansan Raamattuseurasta, Jarna Wikström ja Hannu Lehtikangas. Messun jälkeen teetarjoilu.

Miesten sauvakävelypiiri su 17.2. klo 18. Lähtö kirkolta, mukaan omat kävelysauvat.

Messu su 24.2. klo 10. Jaakko Kara, Jukka Nevala ja Hannu-Pekka Heikkilä.

Tätä on kristinusko II -luento su 24.2. klo 11.45–13. Luennoilla käsitellään kristinuskon perusteisiin liittyviä, seurakuntalaisten toivomia aiheita ja teemoja. Aihe-ehdotuksia voi lähettää osoitteeseen: matti. hyry@evl.fi.

Nuorten aikuisten iltapäivä su 24.2. klo 16–18. Yhdessäoloa lautapelien ja kahvin äärellä.

Laulun ystävät-yhteislaulua ke 27.2. klo 14–15 kirkkosalissa. Yhteislaulua eri teemoista kanttori Hannu Lehtikankaan johdolla.

Yhteisen pöydän lounas keskiviikkoisin klo 11–12.30 kirkon suuressa seurakuntasalissa. Huom. lounasta ei ole hiihtolomaviikolla, ke 20.2.

Hävikkiruuasta valmistettu lounas on maksuton ja kaikille avoin. Ehtoollishartaus on lounaan yhteydessä klo 12.

Haku Koululaisklubin lukukaudelle 2019-2020 on käynnissä. Koululaisklubi on seurakunnan yksityistä iltapäiväkerhotoimintaa. Jokainen lapsi kohdataan toiminnassa yksilöllisesti ja toimintaa suunnitellessa lasten omat kiinnostukset otetaan huomioon. Koululaisklubin hinta on 150 e/kk. Ilmoittautuminen osoitteessa: https://bit.ly/2B68RbT.

VAPAALAN SEURAKUNTATALO Ilpolankuja 2 Kohtaamispaikka to 21.2. klo 11.

Kenian lähetyspiiri to 28.2. klo 11.

Puhujavieraana on kanttori Kullervo Puumala Sley:stä.

LAMMASPOLKU 1:N KERHOTILA Aikuisten raamattupiiri to 28.2. klo 10. Keskustelemme tulevan sunnuntain evankeliumitekstistä.

LAMMASKUJA 2B Nettikerho ikäihmisille: Suomi. fi-asiointia ke 20.2. klo 14-16. Nettikerhoa vetää informaatikko Riitta Sivenius.

Pähkinärinteen lähetyspiiri ke 27.2. klo 18.

MUUALLA Kevään paras leiri 18–40-vuotiaille pe–su 15–17.3. Holman leirikeskuksessa, Klaukkalassa. Luvassa on mm. ulkoilua, saunomista, askartelua, hiljentymistä sekä hyvää ruokaa ja seuraa. Leirin hinta on 20 e. Leirille järjestetään ilmainen bussikyyti, mutta voit ilmoittautua myös omalla kyydillä ja vain osaksi aikaa. Ilmoittaudu to 14.2. mennessä osoitteeseen: bit.ly/keväänparasleiri.

KASTETTU Elia Sakarias Hannula, Alexander Erik Mario Hakala.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Justin Petri Anthony Falzon ja Satu Brosita Kenttämaa.

HAUTAAN SIUNATTU Katri Koljonen 95 v, Anna-Liisa de Szejko 93 v, Saimi Marketta Vauhkonen 83 v, Pentti Jalmari Pajunen 79 v, Jaakko Vihtori Kuusisto 77 v, Taimi Marjatta Nieminen 74 v, Matti Antero Ylätalo 70 v.

Korson seurakunta Kirkkoherranvirasto: Merikotkantie 4 avoinna ma–pe klo 9–15, p. 09 830 6552 korson.seurakunta@evl.fi korsonseurakunta.fi Facebook: Korson seurakunta Instagram: korsonsrk Kirkollisten toimitusten tilavaraukset arkisin klo 9–15, p. 09 8306 333 Päivystävä pappi tavattavissa ma–pe klo 10–14, p. 09 8306 554 Diakoniapäivystys ti klo 10–12 ja to klo 11–12, puhelinneuvonta to klo 10–11, p. 050 5736376 Kirkon vahtimestarit, p. 050 590 3496

KORSON KIRKKO Aamurukouspiiri arkisin klo 8–9 Kotkansiiven kokoustilassa.

Vox Mea – Minun ääneni to 14.2., 21.2. ja 28.2. klo 17.30–18.30 seurakuntasalissa. Harjoituksen päätteeksi osallistutaan Korso-messuun klo 19, tarjolla välipalaa klo 18.30–19. Lisätiedot Airi Saloniemeltä, p. 050 310 7493 tai airi.saloniemi@evl.fi.

Iltarukouspiiri to 14.2., 21.2. ja 28.2. klo 18 kirkon kappelissa.

Miesten saunailta to 14.2. ja 28.2. klo 18 Kotkansiiven saunatiloissa.

Korso-messu Light to 14.2. ja 21.2. klo 19 kirkossa. Korso-messun kevytversiossa kokoonnutaan ennen messua klo 18 alkaville etkoille kahvin ja teen äärellä. Korso-messu on rento, matalan kynnyksen ehtoollisjumalanpalvelus, jonne voit tulla sellaisena kuin olet.

Perhekerho pe 15.2. ja 22.2. klo 9–11.30 lapsi- ja perhetyön tiloissa.

Messu su 17.2. klo 10. Minttu Haapalainen, Jani Vanhala, Airi Saloniemi.

Kirkkokahvit.

Kirkon aamupuuro ma 18.2. ja 25.2. klo 10 seurakuntasalissa, 1 e. Älä syö yksin, seurassa puurokin maistuu paremmalta.

Runopiiri ma 18.2. ja 25.2. klo 13 kirkon kokoustilassa.

Naisten raamattupiiri ma 18.2. ja 25.2. klo 18 Kotkansiiven kokoustilassa.

Punainen lanka -raamattupiiri ma 18.2. ja 25.2. klo 18 kirkon asiakastilassa.

English through Bible ma 18.2. ja 25.2. klo 18.30 kirkon kokoustilassa.

Katulähetyksen lounas ke 20.2. ja 27.2. klo 11 alkaen kirkkosalissa.

Maksuton lounas on valmistettu Yhteinen pöytä ry:n hävikkiruuasta.

Lähetyksen päiväpiiri ke 20.2. klo 13 kirkkosali 2:ssa ja 27.2. klo 13 kirkon kokoustilassa.

Iltaperhekerho ke 20.2. ja 27.2. klo 18 lapsi- ja perhetyön tiloissa. Iltapuuro syödään yhdessä klo 19.30.

Vanhemman väen piiri to 21.2. klo 13 seurakuntasalissa.

Naisten saunailta to 21.2. klo 18 Kotkansiiven saunatiloissa.

Messu su 24.2. klo 10. Veikko Ahonen, Minttu Haapalainen, Airi Saloniemi. Kirkkokahvit.

Perhekerho ma 25.2. klo 12–15 lapsi- ja perhetyön tiloissa.

Seurakuntakuoron harjoitus ke 27.2. klo 18 seurakuntasalissa.

Korso-messu Max to 28.2. klo 19 kirkossa. Ilta alkaa klo 18 etkoilla, joilla tarjolla ruokaa. Tule syömään, nauttimaan yhdessäolosta, suunnittelemaan illan messua ja halutessasi ilmoittautumaan eri tehtäviin. Korsomessu on rento, matalan kynnyksen ehtoollisjumalanpalvelus, jonne voit tulla sellaisena kuin olet. Messun jälkeen rentoa yhdessäoloa teekupin äärellä jatkoilla Kirkonkulmassa.

KIRKONKULMA Sisäänkäynti Korsonpolun puolelta.

Avoinna ma, ti, to ja pe klo 9–13.30.

Hartaus ti ja to klo 11.

NIKINMÄEN SEURAKUNTAKOTI Surviaisenkuja 1 Perhekerho to 14.2. ja 28.2. klo 9–11.30.

Nuorten perjantai NuPe 6.–9.-luokkalaisille pe 15.2. klo 17.30–20.30.

SEURAKUNTAKOTI MIKAEL Venuksentie 4 Muskariperhekerho ti 26.2. klo 9–11.30.

Vanhemman väen piiri ke 27.2. klo 10–12.

MUUALLA Tähdenlennon avoimessa päiväkodissa seurakunnan työntekijä tapaa perheitä to 14.2. ja 28.2. klo 12–14 (Marsinrinne 4).

KASTETTU Enni Aada Emilia Hiltunen, Meri Maria Tuulikki Eronen, Vili Toivo Aarnio, Oliver Jari Matias Pihlström, Enni Isla Maria Auvinen, Jooa Juhani Kvist, Ella Helmi Maria Mäenpänen, Lilja Birgitta Hannikainen.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Jimi Kristian Ranta ja Roosa Maria Voutilainen.

HAUTAAN SIUNATTU Auli Mirjam Piippo 85 v, Vappu Kyllikki Kumlin 85 v, Timo Antero Raittila 60 v, Tom Antero Gröhn 53 v.

Rekolan seurakunta Kirkkoherranvirasto: Kustaantie 22 D, 01400 Vantaa p. 09 8306700 Avoinna ma–pe klo 9–15 rekolan.seurakunta@evl.fi rekolanseurakunta.fi Facebook: Rekolan seurakunta Instagram ja Twitter: rekolansrk Päivystävä pappi tavattavissa Rekolan kirkolla ti klo 11-13 Asolan seurakuntatalolla to klo 11-13 (14.2. kirkolla) p. 09 8306 707 Diakoniapäivystys: Rekolan kirkolla ti klo 9-11 Asolan seurakuntatalolla to klo 9–11 (14.2. kirkolla) Ajanvaraus ti ja to klo 9–11 p. 09 8306706 rekola.diakonia@evl.fi

REKOLAN PYHÄN ANDREAAN KIRKKO Lapsiperheiden olohuone ma ja to klo 9–14. Ma lounas klo 11–12.30: keitto 0,50e/laut.

Pienoismallikurssi 7–10 v. ma 15.30– 16.30. 6x, ajalla 21.1.–4.3. Voi tuoda oman rakennettavan. Kurssimaksu 25 e. Ilm. Petri 050 573 6328.

Yläovet auki ma klo 17. Maksuton iltapala. Tied. 050 553 8459/Irma.

Junnu-odarit 4–6 lk. ma klo 17.30.

Ilm. kirsi.jokinen@evl.fi Kaiken kattava kerho 1–6-lk. ma klo 18–20. Leivontaa, leikkejä, pelejä, askartelua, hartaus. Ilm. kirsi.jokinen@evl.fi Diakoniakahvila ja -päivystys ti klo 9–11. Maksuton aamupala.

Tenavanikkarit 6-8v. ti klo 14–15. 5x, 22.1.–26.2. Lasten puutyöt. Ilm. Petri 050 573 6328.

Vantaan seurakunnissa tapahtuu paljon muutakin – katso kaikki tapahtumat netistä: www.vantaanseurakunnat.fi

Maailma pyörii 24/7, mutta ihminen ei sellaista kestä. Tarvitsemme lepopäivän.

TEKSTI KAISA HALONEN KUVITUS ANSSI RAUHALA

S

unnuntaina nukutaan pitkään. Sitten syödään tavallista parempi aamiainen kaikessa rauhassa. Mitään tiukkaa ohjelmaa päivälle ei ole laadittu, mitään ei ole pakko tehdä. Ei ostoksia, ei siivousta eikä pyykkäystä, ei työasioiden hoitamista eikä mielellään niiden miettimistäkään.

Ehkä lähdetään ulos luontoon. Tai jos siltä tuntuu, käperrytään sohvalle katsomaan elokuvaa tai jaksokaupalla jotakin sarjaa. Tai nojatuoliin viltin alle lukemaan. Ruokaa laitetaan hartaudella ja syö-

dään kiireettömästi, yleensä perheen kanssa. Ruuan jälkeen voi pötkähtää päiväunille. Illalla jatkuu sama rento haahuilu.

Tällainen on Kirkko ja kaupungin nettikyselyyn vastanneiden lukijoiden keskivertolepopäivä.

Viikoittaista lepopäivää viettää ylivoimainen enemmistö 227 vastaajasta, ja suurimmalle osalle heistä lepopäivä on sunnuntai. Sen sijaan harvemmalle lepopäivän vietossa on enää selvää uskonnollista kytkentää. Kolmekymmentä vastaajaa kertoi käyvänsä jumalanpalveluksessa tai jossakin hengel-

lisessä tilaisuudessa, seuraavansa jumalanpalvelusta radiosta tai televisiosta, rukoilevansa tai lukevansa Raamattua.

Käskyä lepopäivän pyhittämisestä noudatetaan siis edelleen, vaikka sen vietto on nykyisin erilaista kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Kun Suomen kulttuurirahasto selvitti hiljattain julkaistussa tutkimuksessaan, mitä asioita suomalaiset pitävät pyhinä, kakkossijalle nousivat rauha, koti ja lepo. Niitä piti pyhänä yli puolet vastanneista.

2B

Kirkko ja kaupunki | 14.2.2019

SUNNUNTAINA kotona tassutteleva tai kirkon penkissä istuva suomalainen tuskin tiedostaa viettävänsä päivää, jonka juuret juontavat muinaiseen Mesopotamiaan. Siellä vietettiin kuukausittaista šapattu-nimistä uskonnollista juhlapäivää ja noin joka seitsemäntenä päivänä tabupäivää, jolloin kuninkaan oli vältettävä tärkeiden asioiden tekemistä.

Kun näihin yhdistettiin Israelissa vietetty täydenkuunjuhla, saatiin viikoittainen sapatti, jonka Jerusalemin papisto kehitti mahdollisesti jo 400-luvulla eKr. Vanhan testamentin eksegetiikan professori Martti Nissinen luonnehtii sapattia omintakeiseksi luomukseksi, ja pitää sitä vanhatestamentillisen tradition merkittävimpänä antina tämän päivän ihmiselle.

– Se, että lepopäivä on kerran viikossa, ei ole mikään itsestäänselvyys. Lepopäivä ei tupsahda tuosta vain, vaan se on yhteiskunnassa sovittava asia.

Meillä yhteiskunta on edelleen sitä mieltä, että tätä juutalaisuuteen ensimmäisenä vakiintunutta käytäntöä kannattaa pitää yllä.

Viikoittainen lepopäivä on meillä säädetty laissa. Työaikalaki määrää, että työntekijän on saatava kerran viikossa vähintään 35 tuntia kestävä keskeytymätön vapaa-aika, joka – mikäli mahdollista – on sijoitettava sunnuntain yhteyteen.

Kirkko on ollut innokas lepopäivän ja sen uskonnollisen merkityksen puolustaja. Luterilaisen puhdasoppisuuden aikana 1600-luvulla Ruotsissa säädetty pyhätyön kielto ei tarkoittanut pitkään nukkumista ja loikoilua, vaan ennemminkin aikaista aamuherätystä ja kirkkoon lähtemistä.

Vielä vuoteen 1869 asti kirkossakäynti sunnuntaisin oli laissa säädetty velvoite. Sapatin rikkomisesta Suomessa jaettiin muutama tuomio vielä 1950-luvullakin – se poistettiin rikoslaista vasta vuonna 1970.

Kun kauppojen aukiolon rajoitukset poistettiin 2016, lakia valmisteltaessa pyydettiin lausuntoa myös kirkkohallitukselta. Se totesi, että säännöllisen viikkorytmin ylläpitäminen on yhteiskunnallisesti tärkeää ja että kirkollisten juhlapyhien merkitys on kirkon sanoman kannalta suuri.

78-VUOTIAS Eeva Hurskainen epäilee, että hänen sukupolvensa saattaa olla viimeinen, jolle sunnuntai on pyhäpäivä jumalanpalveluksineen. Aiemmin hänellä oli tapana käydä kirkossa joka pyhä, nykyisin harvemmin. Sen sijaan hän kuuntelee jumalanpalveluksen radiosta sängyllä makoillen ja saattaa veisata virsiä mukana.

– Eläkeläisenä päivät ovat helposti yhtä pötköä, mutta olen tahallani ja oman mielenterveyteni vuoksi tehnyt sunnuntaista erilaisen päivän, Hurskainen kertoo.

Sunnuntaina aamiainenkin on erilainen. Arkena Hurskainen syö ruisleipää, pyhänä lautasella saattaa olla sämpylä. Luterilaisten kirkonmenojen jälkeen hän kuuntelee radiosta vielä ortodoksisen liturgian – silloin kun sellainen tulee – ja Horisontin.

Samalla hän kokkailee lounasta.

Iltapäivällä ohjelma on vapaa. Hurskainen saattaa lähteä ulos, lueskella tai kyläillä, tai joku voi piipahtaa hänen luokseen vierailulle. Illalla hän katsoo televisiota tai kuuntelee klassista musiikkia.

Hurskaisen lapsuudessa sunnuntai oli pyhäpäivä, rauhallinen ja erilainen kuin muut. Silloin pukeuduttiin pyhävaatteisiin ja käytiin kirkossa tai kuunneltiin jumalanpalvelus radiosta. Maalaistalon töistä tehtiin vain välttämättömät.

– Käsitöitäkään ei saanut tehdä, mutta nykyisin kyllä teen niitä. Muuten lepopäivän pyhittäminen on jäänyt minulle veriin. Nuoremmilla sukulaisillani niin ei ole. Kun heillä on sunnuntaina vapaata, he saattavat tehdä vaikka remonttia. Minulle ei tu-

lisi mieleenkään. Mutta sen verran olen maallistunut, että saatan käydä kaupassa, jos lauantaina on jäänyt käymättä.

ENSIMMÄINEN lepopäivän viettäjä löytyy Vanhan testamentin alkulehdiltä, luomiskertomuksesta: ”Jumala oli saanut työnsä päätökseen, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään”. Se on yksi perustelu lepopäivän vietolle, mutta Martti Nissinen huomauttaa, että Vanhassa testamentissa on toinenkin.

– Kymmenestä käskystä on kaksi versiota. Toisen Mooseksen kirjan versiossa sapatti perustellaan sillä, että Jumalakin lepäsi seitsemännen päivän, kun oli kuusi päivää huhkinut luomisen työssä. Viidennessä Mooseksen kirjassa sapatti perustellaan levolla: olit orjana Egyptissä, joten tiedät, mitä on työnpaiskinta. Ja myös orjien, orjattarien, härkien ja aasien pitää saada levätä.

Juutalaisten lauantaisesta sapatista tuli kristittyjen sunnuntainen lepopäivä, ja Mooseksen kirjojen neljännestä käskystä tuli katolilaisille ja myöhemmin luterilaisille kolmas käsky. Lepopäivän perustelut ovat kristityille samat kuin Israelin kansalle aikoinaan.

– Esimerkiksi Martti Luther tulkitsi lepopäiväkäskyä niin, että se on Jumalalle pyhitetty päivä, jolloin pitää olla aikaa ajatella muutakin kuin duunia ja leivän hankkimista. Toisaalta se on lepopäivä, joka meille kuuluu, sillä kukaan ei jaksa, ellei välillä lepää, Nissinen kertoo.

Nykyisin tiukan linjan juutalainen ei sapattina esimerkiksi aja autoa tai kytke päälle sähkölaitteita. Töitä ei saisi tehdä ajatuksissaankaan. Ennen maailma oli yksinkertaisempi. Vanhassa testamentissa riitti, että kiellettiin työnteko ja mainittiin erikseen kaupankäynti, taakkojen kuljettaminen, ruuan valmistus, puiden kokoaminen ja tulenteko. Sapattisäännösten rikkojaa uhattiin ankarilla rangaistuksilla: kuolemalla ja yhteisöstä karkottamisella.

– Se on aika ronskisti sanottu. En usko, että lakia on tässä ankaruudessa toimeenpantu. Nehän olisivat saaneet tappaa puolet porukasta. Enemmän se kertoo siitä, että laki oli tärkeä yhteisölle, Nissinen sanoo.

UUDESSA TESTAMENTISSA kerrotaan, kuinka Jeesus ajautui törmäyskurssille joustamattomien sapattisääntöjen ja niitä valvoneiden fariseusten kanssa.

Martti Nissisen mielestä Jeesus ei vastustanut sapattia sinänsä, vaan hänen toiminnassaan ja sapattia koskevissa lausumissaan kiteytyy hänen suhteen-

14.2.2019 | Kirkko ja kaupunki

B

3

sa uskonnollisiin säädöksiin ylipäätään. Eli kuten Jeesus sanoo parannettuaan miehen, jonka käsi oli surkastunut: ”Kyllä sapattina on lupa tehdä hyvää.” ”Jos te ymmärtäisitte, mitä tämä tarkoittaa: ’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja’, te ette tuomitsisi syyttömiä. Ihmisen Poika on sapatin herra”, Jeesus tokaisi Matteuksen evankeliumin mukaan, kun fariseukset närkästyivät opetuslapsille, jotka katkoivat ja söivät sapattina viljantähkiä.

Markuksen evankeliumin versiossa samasta tapahtumasta Jeesus sanoo myös, että sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.

– Evankeliumeissa tehdään selväksi, että jos ihmisten hyväksi tarkoitetut säädökset tukehtuvat säälimättömään kontrolliin ja siihen, että ihmisiltä kielletään perusasioita jonkin määräyksen takia, ne eivät ole enää ihmistä varten vaan ihmistä vastaan. Pilkuntarkka lain noudattaminen on eräänlainen uhrimeno. Siinä ihminen uhraa itseään, jotta tulisi täydelliseksi laintäyttäjäksi, Nissinen sanoo.

SUNNUNTAIAAMUISIN vähän yhdeksän jälkeen Heikki Arponen saapuu Espoon tuomiokirkon sakastiin. Hän on viitisen vuotta toiminut vapaaehtoisena kirkkoväärtinä. Kirkkoväärtit ovat messussa muun muassa ehtoollisavustajina, tekstinlukijoina ja ovella vastaanottamassa tulijoita. Monen mielestä se saattaa kuulostaa työltä, mutta Arponen ei koe sitä niin.

– Se on kivaa. Kirkkoväärtinä koen palvelevani Jumalaa, kirkkoa ja seurakuntalaisia. Ja messu on juhla.

Arponen tietää kuuluvansa vähemmistöön, niihin noin yhdeksään prosenttiin suomalaisista, jotka osallistuvat jumalanpalvelukseen vähintään kerran kuukaudessa. Hän on huomannut, että kun kirkossa käy säännöllisesti, kirkkovuoden sisältöä alkaa ymmärtää uudella tavalla.

”

Lepopäivä ei tupsahda tuosta vain, vaan se on yhteiskunnassa sovittava asia.

EKSEGETIIKAN PROFESSORI MARTTI NISSINEN

– Tärkeää on myös lepo ja pysähtyminen. Siunaus tulee pikkuhiljaa.

Usein myös Arposen vaimo on messussa kirkkoväärtinä. Kotiin palattuaan he juovat kirkkokahvit ja valmistavat ja syövät päivällisen yhdessä. Sunnuntain ohjelmaan saattaa kuulua myös kävelyretki. Iltaisin he usein jo valmistautuvat seuraavan viikon töihin.

– Olennaista on, että olisi hyvä saada erotettua lepopäivä arjesta. Muttei se aina onnistu eikä siitä pidä ottaa paineita, Arponen sanoo.

Kaikille se ei onnistukaan. Kati-Erika Timperille sunnuntai on tavallisesti pyykkipäivä. Pyykkäämisen lomassa hän suunnittelee perheelleen seuraavan viikon ruuat ja laatii ostoslistan sekä valmistautuu tuleviin kokouksiin. Lauantaisin on rennompaa. Silloin hän käy perheen kanssa esimerkiksi ulkoilemassa tai elokuvissa.

Timperillä on epäsäännölliset työajat, mikä tarkoittaa välillä myös ilta- ja viikonlopputöitä. Lisäksi hän on mukana kunnallispolitiikassa ja kahden lukiolaisen äiti. Elämä on lasten kasvettua helpottunut, mutta toista lapsista kuljetetaan edelleen jal-

kapalloharjoituksiin ja -otteluihin. Työpuheluita ja -sähköpostia tulee vapaa-ajallakin. Myös kotitöistä Timperi kantaa päävastuun.

Kokonaista omaa lepopäivää Timperin viikkoon ei mahdu, vaan lepo ja oma aika on otettava pienissä pätkissä.

– Pyrin ottamaan omaa aikaa tunnin tai kaksi parina, kolmena päivänä viikossa. Silloin luen tai lähden lenkille. Työreissuilla päivät ovat pitkiä, mutta usein niihin saa mahdutettua vaikka museokäynnin. Täydellisintä irrottautumista on veneily. Silloin ei tarvitse eikä voi tehdä mitään.

MUUTAMASSA VUOSIKYMMENESSÄ työ on muuttunut paljon. Maailma pyörii 24/7, mikä monessa ammatissa tarkoittaa vuoro- tai viikonlopputyötä.

Aiemmin monen työ oli fyysisesti raskasta, mutta nykyisin yhä useampi tekee työtä, joka on henkisesti kuormittavaa.

– Monessa asiantuntijatyössä on ongelmana se, että työ kulkee päässä mukana koko ajan. Työ on muuttunut niin, että se on yhä enemmän irrallaan ajasta ja paikasta. Siksi on alettu yhä enemmän kantaa huolta palautumisesta ja levosta, arvioi psykologian professori Ulla Kinnunen Tampereen yliopistosta. Hän on tutkinut työn kuormitusta, stressiä ja kuormituksesta palautumista.

– Yhteiskunnasta on tullut yhä enemmän suorituskeskeinen, ja vapaa-aikakin alkaa olla suorittamista. Jääkö silloin enää aikaa palautumiselle? Kinnunen kysyy.

Hänen mukaansa tutkimukset osoittavat, että vapaa-ajan pitäisi todellakin olla työstä vapaata. Ei riitä, että ollaan tekemättä työtä. Myös ajatusten pitäisi päästä siitä irti.

– Se, että ihminen ajattelee vapaa-ajallaan negatiivisia puolia työstään, kuormittaa häntä. Kuormittavaa on myös sellainen asioiden vatvominen, joka ei johda ratkaisuihin.

Jokaisella pitäisi Kinnusen mielestä olla viikossaan myös ihan omaa aikaa, jolloin voi tehdä, mitä itse haluaa ja mistä nauttii – tai olla tekemättä mitään.

– Jos on hyvin väsynyt ja uupunut, sohvalla loikominen on ihan ok. Sitten, kun on voimia, olisi hyvä löytää sellainen aktiviteetti, josta pitää. Tutkimusten mukaan liikunta on hyväksi, samoin vuorovaikutus muiden kanssa. Mutta en minä liikuntaa suosittele sellaiselle ihmiselle, joka ei siitä nauti. Joku voi tykätä vaikka kotitöistä, ja silloin ne voivat olla ihan hyvä keino palautua.

4B

Kirkko ja kaupunki | 14.2.2019

Loppuunpalamisesta puhuminen ei myöskään ole opiskelijapiireissä tabu. Pihla kuitenkin pelkää, että asiasta kertominen saattaisi vaikuttaa tulevaan työnhakuun, ja siksi hän puhuu tässä haastattelussa nimimerkillä.

Pihlan toipuminen pääsi alkuun, kun hän sai tukea ja määräaikaisen eläkkeen ja pystyi niiden ansiosta keskittymään lepäämiseen.

– Olen opetellut löytämään asioita, jotka tuovat iloa ilman, että niihin liittyy minkäänlaista tarvetta suorittaa. Olen esimerkiksi vaihtanut järjestöhommat siihen, että pelaan hyvällä omallatunnolla tietokonepelejä ja luen runokirjoja. Olen myös opetellut kuuntelemaan itseäni myötätuntoisesti.

Pihlalle lepopäivä on aivan konkreettisesti lepopäivä, ja niitä hän yrittää järjestää itselleen kaksi viikossa. Hänen mukaansa se on vähän kuin simuloisi hiljaisuuden retriitin kotioloihin: kännykät ja kaikki turha pois. Ei uutisia. Unta niin paljon kuin unettaa. Kissojen paijaamista.

ULLA KINNUNEN MUISTUTTAA, että joka ikinen uupuu, jos tiukka työtahti ilman vapaapäiviä ja lomia jatkuu tarpeeksi kauan. Työhönsä motivoitunut saattaa jaksaa kauemmin, mutta ei hänkään loputtomiin.

Jatkuva psyykkinen kuormitus voi johtaa myös fyysisiin sairauksiin. Stressitilanteessa kehossa erittyy stressihormoneita adrenaliinia, noradrenaliinia ja kortisolia. Kun stressaava tilanne on ohi, myös stressihormonien tason pitäisi palautua normaalille tasolle.

– Jos näin ei käy, se kuluttaa elimistöä. Pitkäaikaisella stressillä on osoitettu olevan yhteys esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin, Kinnunen kertoo.

Hänen mukaansa yksi ensimmäisiä pitkittyneen stressin merkkejä on unen häiriintyminen.

Jos unen saaminen on vaikeaa tai aamuyöstä herää miettimään ongelmiaan, asialle on syytä tehdä jotain.

– Ja kyllä joka aamu voi kysyä itseltään, miltä tuntuu ja onko minusta kiva lähteä töihin. Jos jo aamulla on väsynyt, se voi olla uupumuksen merkki. Silloin on hyvä miettiä, onko se työ vai koko elämäntilanne, joka kuormittaa. Huolestua kannattaa myös, jos tuntuu siltä, että elämässä ei ole yhtään omaa aikaa eikä mitään mukavaa.

KUN KAUPASSA käyminenkin alkoi tuntua sekä henkisesti että fyysisesti liian raskaalta, yliopistossa opiskeleva Pihla otti yhteyttä lääkäriin. Nyt hän on 26-vuotias. Viimeiset kaksi vuotta ovat menneet siihen, että hän on toipunut keräytyneestä väsymyksestä ja opetellut lepäämään. Hän on harjoitellut kuuntelemaan vointiaan ja pudottanut elämästään kuormittavia asioita. Jotta uupumus ei toistuisi, hän on myös miettinyt paljon sen syitä.

– Parikymppisellä elämään opettelu on vielä vaiheessa, mutta samalla pitäisi kauheasti suorittaa.

En oikein tiennyt, mikä riittää. Kun opintotuki loppui, menin töihin. Lopulta tein nollatuntisopimuksella töitä viidessä eri paikassa, jotta sain vuokrani maksettua, Pihla kertoo.

– En myöskään tunnistanut omia rajojani. Ne kohdat kalenterissa, joissa ei ollut opiskelua, piti jättää vapaiksi työntekoon. Tuntui, ettei tilanteesta ollut ulospääsyä ja etten jaksanut, mutten saanut sanoa sitä. Häpesin sitä, että en jaksanut vastata ystävien viesteihin, ja surin, koska en tiennyt, milloin

minulla olisi seuraava vapaapäivä. Ja se, että en ehtinyt tavata ystäviä, uuvutti entisestään.

Ajatukset alkoivat rakoilla, eikä Pihla pystynyt keskittymään eikä tekemään asioita, jotka olivat aiemmin tuoneet hänelle iloa. Hän heräili öisin kahden tunnin välein, ja unirytmi oli sekaisin.

– Lopulta keho ei kestänyt. Tuli rytmihäiriöitä ja traumaperäistä reagointia aikaisempiin juttuihin. Kun ei saa levättyä, avautuu tulppa, ja menneisyyden raskaat ja käsittelemättömät asiat nousevat pintaan. Onneksi olen päässyt terapiaan purkamaan niitä.

Tuttavapiirissään Pihla ei ole ainoa parikymppisenä loppuunpalanut. Hän kertoo tuntevansa monta alansa opiskelijaa, joille on käynyt samoin.

”OLEN KOTONA tekemättä mitään. Joskus yöpuvussa koko päivän, enkä petaa edes sänkyä”, kirjoittaa Kirkko ja kaupungin kyselyyn vastannut 50-vuotias nainen viikonlopuistaan.

Martti Nissinen huomauttaa, ettei lepo ole laiskuuden merkki eikä kenellekään pitäisi tulla huonoa omaatuntoa siitä, että lepää työstään. Hänen mukaansa työnantajat voisivat enemmän valvoa sitä, etteivät työntekijät tee liikaa töitä ja polta itseään loppuun.

– Ei meitä ole luotu tänne pelkästään työntekijöiksi, eikä meidän ole tarkoitus olla taloudellisesti hyödyksi koko ajan. Myös talous on asia, joka on ihmistä varten – ei ihminen taloutta varten. Ihmisille on hyväksi, että on olemassa päivä, jolloin mietitään muutakin kuin rahan sampoamista.

Nissisen mielestä on sääli, jos sunnuntaista tulee yhtä kiireinen kuin kaikista muistakin päivistä.

Hän muistuttaa, että vapaa-aikana ihmisen pitäisi saada levätä loputtomista vaatimuksista ja hoitaa mieltään jollakin, mikä on kivaa ja tuntuu hyvältä.

– On arvokas perintö, että joka seitsemäs päivä pyhitetään vähemmälle hömpötykselle. Ihmiselle on vahingoksi, jos ampiaispesä päässä ei hiljene hetkeksikään. Tylsyys olisi meille hyväksi. Olisi hyvä totutella olemaan välillä ihan luillaan liikkumatta. Tai liikkua, mutta ilokseen, ei suoritukseksi. ■ Kuvatekstit ovat Kirkko ja kaupungin lukijoiden kertomuksia heidän lepopäivän vietostaan.

Saga Care on osa Esperi Care -konsernia

14.2.2019 | Kirkko ja kaupunki

B

5

Kutsu

Shockwave paineaaltohoito Saga kutsuu viihtymään Esittelykierros joka keskiviikko klo 13 kaikissa Saga-palvelutaloissa

Lämpimästi tervetuloa tutustumaan Sagan korkeatasoisiin palveluihin ja kauniiseen Helsingin Ala-Malmilla sijaitsevaan taloomme. Koti Saga-palvelutalossa mahdollistaa itsenäisen asumisen ja elämän turvallisessa ympäristössä, jossa apu, palvelut ja hyvä seura on lähellä.

Uusia puhuttelevia päänavauksia viikoittain kirkkojakaupunki.fi/ puheenvuorot

Apua mm. luupiikkiin, jännevaivoihin, hyppääjän polvi, kalkkiolkapää, tennis- ja golfarinkyynärpää.

Hoidossa annetaan mekaanisia paineiskuja, jotka ulottuvat syvällekin kudokseen.

Tilaa esitteet, kysy palvelusetelistä ja varaa oma esittelyaika Satu Hellsten | puh. 050 5016 186 satu.hellsten@sagacare.fi | www.sagacare.fi Saga Helapuisto Helatehtaankatu 1 00700 Helsinki

www.fysiosakura.fi

Rajatorpantie 41 C, 3.krs.

01640 Vantaa, Tamrotalo Puhelin 045 354 7474 Ma-to 8-20, pe 8-16

Hoitoa, kuntoutusta ja liikuntaryhmiä

6B

Kirkko ja kaupunki | 14.2.2019

Väsynyt olemaan vahva Uupuneita hoitanut terapeutti Heli Suutari uupui kiivastahtisessa työssä, mutta oppi lopulta hoitamaan itseään.

TEKSTI TANELI KYLÄTASKU KUVA SIRPA PÄIVINEN

14.2.2019 | Kirkko ja kaupunki

M

adam, onko teillä mahdollisesti stressiä?

Ensiapuklinikan lääkärin kohtelias kysymys pysäytti Belgiassa asuvan Heli Suutarin kesällä 2016. Päivä oli saanut odottamattoman käänteen, kun Suutari palasi töistä kotiin. Puoliso ihmetteli, mitä hänen kasvoilleen oli tapahtunut.

Suutari katsoi peiliin ja tajusi, että kasvojen oikea puoli oli halvaantunut. Kaikeksi onneksi halvaantumiselle ei löytynyt magneettikuvauksessa fyysistä syytä.

Kasvojen puutuminen johtui pitkittyneestä ylikuormittumisesta.

Muutamaa kuukautta aikaisemmin Suutari oli saanut unelmatyöpaikan hollantilaiselta yksityisklinikalta, joka oli erikoistunut riippuvuuksien, syömishäiriöiden ja burnoutin hoitamiseen.

– Olin työskennellyt yksin sen jälkeen, kun valmistuin yksilö- ja pariterapeutiksi vuoden 2014 alussa. Tunsin itseni aloittelijaksi uudessa ammatissa ja kaipasin ympärilleni työyhteisön tuomia raameja, oppimista ja jakamista, hän kertoo.

UNELMATYÖ OSOITTAUTUI yksinäiseksi puurtamiseksi. Työtoverit eivät viettäneet lounastaukoja yhdessä, vaan kukin söi kotoa tuomiaan voileipiä tietokoneensa ääressä.

Suutari pani merkille, että moni kollega oli vastavalmistunut ja työntekijöiden vaihtuvuus klinikalla oli suuri.

Työtahti oli hänelle ennen kokemattoman kova.

Asiakkaat asuivat klinikalla hoidon ajan, ja terapeutit kiersivät huoneesta toiseen tapaamassa heitä.

Kuhunkin tapaamiseen oli varattu 45 minuuttia. Ennen seuraavaa asiakasta oli 15 minuutin ”tauko”, jonka aikana piti kirjoittaa tapaamisen muistiinpanot ja lukea seuraavan asiakkaan kansio.

– Se oli todellista liukuhihnatyötä.

Melko pian huomasin, etten jaksanutkaan. En pysynyt tahdissa mukana. Työpaikka alkoi tuntua koneistolta, jonka arvomaailma oli vieras, Suutari sanoo.

Kasvohalvaus havahdutti hänet kuuntelemaan pahaa oloaan. Olisi ollut ajanhukkaa jäädä odottamaan klinikan työkulttuurin muut-

tumista terveemmäksi. Päätös irtisanoutumisesta ei ollut hyppy tyhjän päälle, sillä hän oli säilyttänyt yksityisvastaanottonsa Brysselissä.

Vakituisesta työpaikasta luopumisen lisäksi Suutari vähensi terapiatyön minimiin, harrasti liikuntaa ja söi terveellisesti. Toipumisen olisi pitänyt alkaa, mutta hän löysikin itsensä kuopan pohjalta.

Itku, suru, epätoivo ja syvä väsymys saartoivat häntä monen kuukauden ajan.

– Koin, että olin antanut kaikkeni, mutta mikään ei riittänyt. Löin itseäni tarpeettomilla itsesyytöksillä, jotka lisäsivät toivottomuutta entisestään: minun olisi sittenkin pitänyt tehdä enemmän ja joustaa arvoistani.

”

RUKOILEMINEN ON TERAPEUTTINEN ELE, KOSKA SIINÄ LUOVUTAAN OMASTA KAIKKIVOIPAISUUDESTA.

TYÖNOHJAUS JA TERAPIA sekä puolisolta ja ystäviltä saatu tuki helpottivat Heli Suutarin oloa hetkellisesti, mutta hän tunsi tarvitsevansa myös jotakin muuta. Oli tullut aika terapeutin maistaa omia lääkkeitään.

Suutari raivasi kotinsa olohuoneeseen kirjoittamisnurkan ja ryhtyi kirjoittamaan itselleen päivittäisiä tekstejä. Kirjoittaessaan hän harjoitteli myötätuntoista suhtautumista itseensä, pureutui haitallisiin ajatustapoihinsa ja pyrki irtautumaan liiallisesta murehtimisesta.

Tavallisesti hän aloitti aamulla ja kirjoitti kolme tuntia.

– Kirjoittaminen tuntui ihanalta, ja pian huomasin, että se alkoi lohduttaa ja auttaa minua, Suutari sanoo.

Terapeutin työkaluista oli apua, kun hän teki huolellista inventaariota sisäisestä maailmastaan.

Kirjoittaessaan hän huomasi luiskahtavansa yhä uudestaan takaisin ajattelutapaan, joka ajoi hänet pinnistelemään ja hallitsemaan asioita. Jokin sisäinen ääni uskotteli, että elämä menisi omien toiveiden mukaisesti ja siinä olisi vähemmän vastoinkäymisiä, kunhan hän vain ottaisi asiat omiin käsiinsä ja työstäisi niitä.

– Kirjoittaessani tajusin, että tuollainen on höpöhöpöä.

Vähitellen näkökulma vaihtui ja Suutari ymmärsi, että vastoinkäymisten välttäminen ei ollutkaan hänen syvin tarpeensa. Tärkeämpää oli päästä eroon itsesyytöksistä.

– Maailmassa tapahtuu aina jotakin paskamaista, johon en voi vaikuttaa. Mutta nykyään en enää säti itseäni siitä, että väsyn. Hyväksyn sen, että tarvitsen aikaa ja rauhaa enemmän kuin moni muu.

ONGELMIEN MYÖNTÄMISEN taito on Suutarin mukaan yksi tärkeimmistä asioista, joita toipumises-

B

7

sa tarvitaan. Monissa päihde- ja toipumisterapioissa on nähty, että rehellinen peiliin katsominen on usein toipumisen vaikein askel.

Kirjoittaessaan Suutari mietti omia riippuvuuksiaan. Hän oli pohtinut niitä jo vuosia aiemmin huomattuaan, ettei oma alkoholinkäyttö liittynyt vain ”keskieurooppalaisiin juomatapoihin”.

Punaviini ei ollut pelkkä ruokajuoma tai hienostunut harrastus, vaan asia, jota hän ei enää hallinnut.

– Jouduin myöntämään, että ongelma oli minua suurempi. Ymmärsin, että minun ei tarvinnut taistella, jotta saisin viinin juomisen hallintaan. Turhassa taistelussa voimani menisivät vain hukkaan, Suutari sanoo.

Vuosien takaista lopettamista oli edeltänyt vaihe, jossa hän oli yrittänyt turhaan kohtuullistaa alkoholin käyttöään. Yritykset eivät onnistuneet, ennen kuin rinnalle löytyi ystävä, joka antoi hänelle yllättävän neuvon: pyydä Korkeimman apua.

– En ollut tottunut rukoilemaan, mutta täytyy sanoa, että jokin siinä toimi. Rukoileminen on terapeuttinen ele, koska siinä luovutaan omasta kaikkivoipaisuudesta. Lopulta viinille ei ollutkaan niin vaikea sanoa hyvästejä, Suutari sanoo.

Toipuminen on vienyt hänet tutustumaan muutenkin omaan henkisyyden nälkäänsä.

– Tuntui tärkeältä, että voisin aktivoida uskoni siihen, että on olemassa korkeampi voima, joka pitää minusta huolta. Saan olla pieni eikä minun tarvitse osata ja hallita asioita.

LAPSUUDESSAAN Heli Suutari ei ollut elämäänsä suorittava ”kympin tyttö”. Suorittamisen kulttuuri tarttui häneen vasta aikuisiällä Keski-Eurooppaan muuttamisen jälkeen.

Aluksi Suutari työskenteli Brysselin EU-instituutioissa, joissa odotukset olivat kovia ja työpäivät pitkiä. Ammatinvaihto avasi polun vaativiin terapiaopintoihin ja täydennyskoulutuksiin, mutta mikään ei tuntunut milloinkaan riittävän.

– Itseni hoitamisen myötä olen kaivanut esiin hyvän Pohjois-Pohjanmaan tavan, jossa tehdään työt, todetaan että tämä riittää ja mennään saunaan, hän sanoo.

Nykyään Suutari pyrkii rikkomaan yksin pärjäämisen kulttuuria sekä omassa elämässään että työssään. Hän puhuu itsestään ja tunteistaan läheisilleen ja ystävilleen huomattavasti avoimemmin kuin ennen burnoutia.

– Pyrin kuuntelemaan jaksamistani, enkä enää lyö lyötyä sättimällä itseäni. Kurottaudun aktiivisesti itseni ulkopuolelle ja panen itseni likoon puhumalla julkisesti ongelmistani.

Toivuttuaan uupumisesta Suutari on etsinyt itselleen sopivia työtapoja ja viikkorytmiä. Tällä hetkellä hän pitää Brysselissä terapeutin vastaanottoa kahdesti viikossa. Kahtena arkipäivänä hän vastaanottaa asiakkaita kotonaan Skype-puheluiden välityksellä.

– Perjantai on oma päiväni, jolloin järjestän treffit itseni kanssa: käyn jossakin aamiaisella ja kenties elokuvissa. Jos vain pystyn, pidän omista perjantaipäivistä kiinni koko loppuelämäni ajan. ■

Kuka?

Mitä?

Motto

Heli Suutari, 47, on Belgiassa asuva yksilö- ja pariterapeutti. Työskentelee Brysselissä ja pitää kotonaan etävastaanottoa Skypen kautta. Perheeseen kuuluvat belgialainen aviomies Pierre ja 11-vuotias tytär Ilona.

Heli Suutarin itselleen kirjoittamiin teksteihin perustuva kirja Kaikki kääntyy hyväksi – 365 ajatusta itsensä auttamisesta (Atena) ilmestyi tammikuussa.

Suutari uskoo, että moni kroonistunut ongelma voi helpottaa, kun se nimetään.

Opettelen lohduttamaan itseäni, jotta minun ei tarvitse etsiä lohtua vääristä asioista.

8B

Kirkko ja kaupunki | 14.2.2019

Kun mikään ei tunnu miltään – pitäisikö erota?

Arki jauhaa samaa rataa ja rakkaus on kadoksissa.

Onko kaikki kumppanin syytä?

Olisiko ero oikea vaihtoehto?

Vai kannattaisiko etsiä tunteet esiin?

TEKSTI OUTI REINOLA KUVITUS ERKKI TOUKOLEHTO

M

”

ies oli koko loman ajan etäinen, vetäytyvä ja todella hiljainen. Hän vaikutti jotenkin masentuneelta ja vastasi vain, ettei mikään enää tunnu oikein miltään. Sitten hän muutti pois kotoa. Ainoa saamani selitys oli, ettei mikään enää tunnu miltään.”

Nainen, 44 Espoon seurakuntien perheneuvoja Saija Falck nyökkää. Hän kohtaa vastaavia tapauksia säännöllisesti: parisuhteita, joista tuntuvat tunteet kadonneen. Kipinää ei enää koeta.

– Pariskunnasta ainakin toinen sanoo, ettei tunteita enää ole. Mutta kun asiaa tutkitaan tarkemmin, käykin ilmi, että tunteita on ihan valtavasti.

Niitä vain ei uskalleta kertoa toiselle.

Samaa mieltä on Turun seurakuntien perheneuvoja Jukka Salomäki.

– Takana voi olla pitkä ketju hylätyksi tai torjutuksi tulemisen kokemuksia. Ihminen on pettynyt niin monta kertaa, että tunteet alkavat kadota.

– Se, että on pitkään painanut omat tarpeensa alas, vaikuttaa väistämättä tunne-elämään, Falck jatkaa.

Arkinen esimerkki on naisen suunnittelema viikoittainen jumpassa käynti. Jos mies myöhästyy jatkuvasti lapsenhoitovuoroltaan ja jumppa jää aina väliin, voi olla helpompi tyytyä tilanteeseen ja käpertyä kotiin kuin käynnistää joka kerta perheriita.

Näennäisesti nainen alistuu kohtaloonsa, mutta tunteet jäävät pinnan alle. Pettymys, jota ei pureta, varastoituu. Kun tällaisia kokemuksia tulee kymmeniä, pintaan alkaa nousta katkeruus.

– Puhumattomat tunteet voivat tulla esiin vuosien päästä. Joskus ihminen kertoo pariterapiassa kymmenen vuoden takaisesta tilanteesta, jolloin hän yritti puhua, mutta toinen ei kuunnellut, Falck kertoo.

JOKAINEN PARISUHDE on erilainen, eikä nainen ole aina se, joka alistuu. Yhtä yleistä on miehen eläminen vaimon vahvan tahdon mukaan.

Jos toisella on ehdoton käsitys siitä, miten elämää pitää elää, toisen vaihtoehdot ovat vähissä.

Moni mies elää mieluummin ”tossun alla kuin taivasalla”. ”Huomasin aina tekeväni niin kuin vaimo halusi.

Lomat vietettiin vaimon sukulaisten luona vaimon tekemällä aikataululla. Jos yritin sanoa jotain, siitä tuli hirveä vääntö. Pääsin helpommalla, kun annoin heti periksi. Elettiin vaimon määräämää elämää. Perheen takia luovuin jopa urheiluharrastuksistani. En halunnut riitaa.” Mies, 53 Rakkauden loppua vauhdittavat puhumattomuus, itsensä tai toisen ohittaminen, mitätöinti, henkinen, fyysinen tai hengellinen väkivalta, ylianalysointi ja uskottomuus.

– Myös toisen puolison ehdottomuus voi estää rakkautta. Tuolloin hän ei anna toisen kasvaa omaksi itsekseen vaan luulee tietävänsä, miten toisen pitää elää, Saija Falck sanoo.

– Voi käydä myös niin, ettei tunneilmasto enää ole yhteinen. Toinen kasvaa kohti avoimuutta ja puhumista. Toinen taas jähmettyy paikoilleen ja pysyy poterossaan.

JUKKA SALOMÄKI kehottaa katsomaan kodin perintöä. Miten omassa lapsuuden perheessä käsiteltiin tunteita?

Toinen voi tulla kodista, jossa lämpöä, puhumista ja toisen huomioon ottamista on aina arvostettu. Toinen taas on saattanut kasvaa perheessä, jossa työ ja tekeminen on ollut rakkauden mitta ja tunteilua on pidetty lapsellisena.

– Kaikilla ei ole esimerkiksi kykyä ottaa vastaan itseään koskevaa arviointia, tutkia omaa osuuttaan ristiriidoissa ja korjata sen pohjalta käytöstään, Saija Falck toteaa.

Tärkeää parisuhteen toimivuuden kannalta olisi ymmärtää kumppanin erilaisuutta ja sallia toisen kasvu omaan suuntaansa.

On hyvä miettiä myös oman parisuhteen pohjaa. Millaisesta tilanteesta lähdettiin aikoinaan liikkeelle? Veikö äkkirakastuminen jalat alta ja muutettiinko nopeasti saman katon alle? Vai onko kyseessä nuorena solmittu parisuhde, joka perustui kaveruuteen ja yhteen kasvamiseen?

– Joskus minä ja me saattaa olla sama asia eikä oma, yksilöllinen identiteetti ole ehtinyt muodostua. Ihmiselle voi tulla myöhemmin vahva tarve löytää oma minuutensa, Salomäki selvittää.

– Tai ehkä parisuhteessa ei vain ole enää uusia, innostavia asioita. Seksi on aina samanlaista ja toisen mielipiteet tiedossa jo etukäteen.

Salomäki käyttää käsitettä parisuhdelaiskuus.

– Kun töiden jälkeen väsyttää ja kumpikin möllöttää tabletin kanssa omassa nurkassaan, ei siinä juuri kipinä syty. Suhteeseen tarvitaan aina myös uutta ilmaa.

”

KOSKETUKSEN KIELTÄ KANNATTAA VARJELLA, SILLÄ SE YLLÄPITÄÄ RAKKAUTTA. SAIJA FALCK

TYYTYMÄTTÖMYYS tai tunteiden katoaminen ei ole aina huono enne. Se voi olla myös kutsua kasvuun tai astumista uudelle polulle.

– Ihminen herää miettimään, mihin nämä vuodet ovat menneet ja mitä minä nyt tahdon elämältäni. Elämän kulku pakottaa muuttumaan. Ihmisen on kasvettava, tultava enemmän omaksi itsekseen, Jukka Salomäki pohtii.

Entä jos rakkaus vain loppuu? Voiko se loppua?

Keneltä se loppuu?

Rakkautta ja sen kestävyyttä voi tarkastella monelta pohjalta. Koska rakkaus on ainakin osaksi tunne, se noudattaa tunne-elämän lakeja. Tunteet pysyvät elossa, kun ne saavat virrata eli niitä kuunnellaan, kohdataan ja jaetaan.

14.2.2019 | Kirkko ja kaupunki

B

9

Jos mikään ei tunnu miltään, voi kysyä, onko vir­ taa tyrehdytetty. Koska tunteita on viimeksi jaet­ tu? Joskus tarvitaan aikaa, että voi oivaltaa, minne tunteet ovat hautautuneet tai mitä on jäänyt kuu­ lematta.

– Naiset puhuvat usein parisuhteen ongelmista ystäviensä kanssa. Tärkeintä olisi keskustella niistä myös oman puolison kanssa, painottaa Saija Falck.

Hän haluaa kumota myytin suomalaisen miehen puhumattomuudesta.

– Monet miehet puhuvat, ja nuori miessukupolvi näyttää jo kasvaneen keskustelun kulttuuriin. Pu­ humista voi myös opetella. Terapiassa puolisot saat­ tavat puhua kuukauden aikana enemmän kuin vuo­ sikausiin.

Moni mies saa yhteyden tunnemaailmaansa suo­ rimmin rakastelun kautta, joten seksin ja läheisyy­ den puuttuminen etäännyttää miestä hänen omis­ ta tunteistaan. Toisaalta seksuaaliset halut saattavat kadota, jos kokee itsensä mitätöidyksi ja ohitetuksi. ”MIES ALKOI ohittaa minua vuosi vuodelta yhä enemmän. Minä olin aina se, joka joustin ja annoin periksi. Hän saneli lomamenot, osti huonekalut ja teki remontit kuuntelematta mielipidettäni. Kun pahoitin mieleni, hän sanoi, että älä valita. Yritin kertoa, että koin tulleeni ohitetuksi, mutta hänen mielestään jauhoin asioita. Koska mies ei suostunut puhumaan, emme selvittäneet asioita. Minä aloin muuttua kiukkuisemmaksi. Minusta tuli se ilkeä akka, joka oli tyytymätön kaikkeen.” Nainen, 32 Olennaista olisi ymmärtää, mikä on perimmäinen syy tunteiden katoamiselle. Miten elämä on päässyt siihen pisteeseen, ettei tunteita ole? Milloin niitä vii­ meksi oli? Mistä tämä ahdistus nousee? Nouseeko se omasta päästä? Haudatuista toiveista? Pettymyksistä parisuhteessa? Takaiskuista työelämässä?

Jos mieleen tulevat eroajatukset, Saija Falck ke­ hottaa ottamaan ne esille heti, jotta asioista voitai­ siin keskustella puolison kanssa ajoissa.

– Nopea lähteminen on epäreilua, koska se ei an­ na toiselle mahdollisuutta selvittää asioita. Myös vanhemmuus toimii useimmiten paremmin, jos erosta on kyetty keskustelemaan yhdessä.

Joskus tunteiden laimeneminen ja olotila ”mi­ kään ei tunnu miltään” voi johtua masennuksesta.

Jos ihminen on menettänyt elämässään jotain tär­ keää, kuten työn, vanhemmat, harrastuksensa tai haaveensa, mieliala laskee. Luonnollisesti se heijas­ tuu parisuhteeseen.

– Masennus olisi aina hyvä hoitaa ennen kuin ryhdytään harkitsemaan eroa, Falck painottaa.

Onko sitten tilanteita, joissa eron pohtiminen on paikallaan?

– Jos on selvää, että tässä parisuhteessa minun syvimmät tunteeni ja tarpeeni eivät tule tyydyte­ tyiksi, en tule nähdyksi itsenäni eikä tilanteen kor­ jaaminen ole onnistunut, parisuhteen edellytykset ovat heikot, vastaa Jukka Salomäki.

TOISAALTA TUNTEITAKAAN ei voi jatkuvasti olla, per­ heneuvojat muistuttavat. Myös tasaisuutta tarvitaan.

Tärkeää on muistaa sekin, että tunteiden laime­ neminen on osa normaalia elämää. Kuka edes kes­ täisi alun hullaantumista ja kiihkeää kaipuuta vuo­ sikausien ajan?

– Tunteita ei voi aina olla. Olemmeko me tunne­ narkkareita, kun koko ajan täytyy tuntua joltakin?

Saija Falck kysyy.

Tunteiden tarkkailu voi myös etäännyttää ja ol­ la ansa. Älykäs ja tiedostava ihminen saattaa sortua ylianalysointiin tilanteissa, joissa jokaista poissaole­ vaa katsetta tai mutisevaa lausetta on pakko ruotia.

Analysointia paremmin parisuhdetta ruokkii vanha kunnon kosketus.

– Kosketuksen kieltä kannattaa varjella, sillä se ylläpitää rakkautta. Kosketus lisää myös turvalli­ suutta. On iso asia, jos voi mennä toisen kainaloon.

Kosketuksen avulla voi etsiä kadonnutta yhteyttä, Falck rohkaisee.

– Jos suhteessa on läheisyyttä, samantapaiset seksuaaliset tarpeet ja yhteinen huumorintaju, niin paljon on jäljellä, Salomäki kiteyttää. ■

Osa 26

77. vuosikerta kirkkojakaupunki.fi

Julkaisija

Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan ev.lut. seurakunnat

Toimituksen yhteystiedot

Kolmas linja 22 00530 Helsinki toimitus@kirkkojakaupunki.fi tai etunimi.sukunimi@ kirkkojakaupunki.fi Puhelin: 09 23400 (vaihde) Päätoimittaja Jaakko Heinimäki Kustannuspäällikkö Pälvi Ahoinpelto Uutispäällikkö Pauli Juusela Kehittämispäällikkö Tuure Hurme Toimituspäälliköt Heli Kulmavuori Ulla Lötjönen Toimitussihteerit Paula Huhtala Eira Serkkola Taitto Jarkko Peltoluhta AD Paula Huhtala Maija Saari Kuvankäsittely Aste Helsinki Toimituksen assistentti Maija Kiviranta, 09 2340 2244

Ilmoitusmyynti

Otavamedia Oy Juha Kurvinen, 040 541 5787 Kari Salko, 0400 604 133 Janna Laiho, 050 374 8174 etunimi.sukunimi@otava.fi Ilmoitusvaraukset aineistopäivää edeltävän viikon perjantaihin kello 14:ään mennessä.

Painos

340 000. Osoitteellisena jakeluna Postin kautta evankelisluterilaisten seurakuntien jäsentalouksiin Espoossa, Helsingissä, Kauniaisissa ja Vantaalla.

Osoiteasiat

Lehti lähetetään seurakuntien jäsenille, talouden vanhimmalle. Osoitteet päivitetään automaattisesti muuttoilmoituksen perusteella. Jos osoitteessasi on virhe tai et halua lehteä, ota yhteyttä sähköpostitse osoitteet@kirkkojakaupunki.fi tai puhelimitse arkisin kello 9–10 ja 12–13, p. 09 2340 2235.

Jakelu

Jäikö lehti tulematta? Haluatko antaa jakelusta muuta palautetta? Ota yhteyttä sähköpostitse osoitteet@kirkkojakaupunki.fi tai puhelimitse arkisin kello 9–10 ja 12–13, p. 09 2340 2235.

Painopaikka Sanomapaino, Vantaa

ISSN 0356-3421

MATTI HAGELBERG

14.2.2019 | Kirkko ja kaupunki

B

11

Harras hetki Satu Kalajainen, 51, opiskelee ratkaisu­ keskeisen valmentamisen ja terapian menetelmiä sekä mentaalivalmennusta.

Vuoden 2017 lopulla hän jätti työnsä lentoyhtiön asiakkuusjohtajana, koska halusi tehdä jotakin merkityksellisempää.

Kalajainen kuuluu Vantaan hiihtoseuraan.

Hän hiihti aktiivisesti kilpaa 10­vuotiaasta täysi­ikäiseksi ja oli omassa ikäluokassaan Suomen 20 parhaan joukossa.

Kalajaisen hiihtolenkkien tukikohtana toimii usein Hakunilan liikuntapuisto, josta pääsee Bisajärven kiertävälle metsäladulle.

Satu Kalajaisen mieli vapautuu, kun hiihtäminen on rentoa ja vaivatonta.

Metsä vastaa hiihtäjälle Satu Kalajainen tavoittaa hiihtäessään sisäisen tilan, jossa kaikki on hyvin.

TEKSTI TANELI KYLÄTASKU KUVA ESKO JÄMSÄ

ILLAN SININEN HETKI on aivan lopuillaan, kun Satu Kalajainen ilmaantuu ladulle. Hän ei halua menettää hämärää edeltävän sinisyyden vastustamatonta kauneutta.

Pakkanen on painanut elohopean –20 asteeseen, mutta liikkuminen pitää kehon lämpimänä. Kalajainen on varustautunut kylmää vastaan pitkillä kerrastohousuilla, korkeakauluksisella puserolla, hiihtotakilla ja -housuilla sekä toppaliivillä. Hän tietää pärjäävänsä, kunhan sormet ja varpaat pysyvät lämpiminä.

Aikaisemmin Kalajainen laski hiihtolenkeillä kertyviä kilometrejä, mutta nykyään mittayksiköksi riittää aika. Arki-iltoina hän viipyy ladulla noin tunnin.

KALAJAINEN ETSII hiihtoon hyvän rytmin ja etenee vauhdikkaasti, mutta ei aja itseään ahtaalle. 15–20

Ansaitsema­ ton armo

TALVINEN METSÄ on hiihtäjälle päivittäin muuttuva taidenäyttely, jonka kauneutta Kalajainen vastaanottaa. Paljon nähneet vanhat puut kantavat viisautta, joka saa hänet tuntemaan itsensä pieneksi. Ihmettely tavoittaa ihmistä suuremman olemisen.

Erityisen vahvana luonnon puhuttelu tuntuu kahden metsäisen mäen reunustamassa solassa, jonka läpi Kalajainen hiihtää Oittaan lähellä Espoossa. Kalajainen mainitsee myös kuun valaiseman aamulenkin Mustavuoren ladulla itäisessä Helsingissä ja kevään auringossa kylpevät peltoaukeat.

Kun hiihtolenkki on ohi, autuas väsymyksen tunne valtaa koko olemuksen. Kalajainen on antanut itsestään paljon ja saanut paljon. Hän kiittää ääneen tahoa, joka sai hänet lähtemään ladulle. ■

ISTOCK

Taivaan tähden

17.2.

minuuttia myöhemmin hän ei enää ajattele hiihtämistä.

Kalajainen on tavoittanut sisäisen flow-tilan, joka tulee lähelle meditaatiota tai syvää hypnoosia.

Kalajainen aloitti meditaatioon tutustumisen haastavassa elämäntilanteessa noin seitsemän vuotta sitten. Hän kirjoitti netin hakukoneeseen sanat ”henkinen kasvu”. Vaihtoehtojen joukossa oli meditatiivinen rajajooga, jonka avulla hän hiljentyy nykyään päivittäin.

Meditaatio on Kalajaiselle nöyryyden opettelemista ja vastausten saamista suuriin kysymyksiin kuten siihen, ”mitä minä olen”.

Kuten meditoidessa myös hiihtäessä mieltä rajoittavat ajatukset nollautuvat. Kalajainen tavoittaa luottamuksen siihen, että asiat tapahtuvat niin kuin niiden pitää.

Luonto tietää, miten se toimii. Samalla tavalla kuin meren aallot lyövät rantaan – kaikki asiat ja tapahtumat tulevat elämään juuri oikealla hetkellä ja sellaisella voimakkuudella kuin on tarkoitus.

Harmillisen reilua ARMOA SUO mielellään nöyrälle ja kiitolliselle. Mutta annas, jos toinen pitää sitä itsestään selvänä. Siitä on saanut alkunsa käsite halpa armo. Jos ei nimittäin silmin nähden ryve syyllisyydessä, ei ole oikeutettu siitä pääsemäänkään, ajattelee moni.

Kertomus isännästä, joka palkkaa pitkin päivää joutoväkeä töihinsä, kuvaa tätä hyvin. Aamuvarhaisella isäntä lupaa hyvän päiväpalkan, mutta maksaa saman myös niille, jotka aloittavat työt vasta viime hetkellä iltapimeässä.

Metelihän siitä nousee. Kuulen jo pääluottamusmiehen kiivaiden askelten kopinan.

Isäntä, joka tässä kertomukses-

sa toimittaa Jumalan virkaa, ei ole kateellisten marinaa kuullakseen. ”Kai minä omallani saan tehdä mitä haluan”, hän sanoo. ”Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä.”

Armossa erikoisinta ei ole se, että sitä riittää. Erikoisinta on se, ettei se kysy osoitetta. Hallitsemattomana se valuu kaikista halkeamista ja pehmentää kovat kulmani. Vaikka miten haluaisin jatkaa syntisten solidaarisuudessa ikuisena epäonnistujana, armo tulee ja jättää minut vastusteluistani huolimatta kiitollisuudenvelkaan.

Meistä on noloa ja epäoikeudenmukaista, että armon saa tuos-

ta vain. Juuri siksi meille kristityille on tullut tarve patsastella omalla kunnollisuudellamme ja

neuvoa toisiakin elämänsä valinnoissa.

KAISA RAITTILA

12 B

Kirkko ja kaupunki | 14.2.2019

MENOT 14. – 2 8.2.

Taideseikkailukerho 1-6 lk. ti klo 16.30–18.30. Seikkailua taiteen eri muodoissa. Ilm. kirsi.jokinen@evl.fi Kaiken kattava kerho 1-6-lk. ti klo 18–20. Leivontaa ym. Ilm. kirsi. jokinen@evl.fi SilmukkaSiskot-ryhmä ke klo 9.30 Open Doors -nuorten avoimet ovet ke klo 18. Pingistä, biljardia, pelejä ja kahvia hyvässä seurassa. Iltahartaus. (ei 20.2.)

Avoin raamattupiiri ke klo 18.30.

Pyhän Andreaan kirkon kuoro ke klo 18.30. Marja Kyllönen.

Messu su 17.2. klo 10. Saarna Ilpo Kari Kylväjästä, lit. Ben Ahlroos, kantt. Marja Kyllönen. 11.15 lähetystilaisuus: Elisa Wathen ja lähetystyöhön valmistautuvat.

Pyhäkoulu su klo 10.

Toivevirret Yhteisvastuun hyväksi su 17.2. klo 16. Marja Kyllönen laulattaa. Vapaaehtoinen 10 e YV-keräykseen.

Yläovet -hartaus ma 18.2. klo 17.

Miesten raamattupiiri ma 18.2. klo 18.30.

Raamattu- ja keskustelupiiri to 21.2. klo 13.

Messu su 24.2. klo 10. Arto Nuutinen, Sirkku-Liisa Niemi.

Kahvit vapaaehtoistoimijoille ti 27.2. klo 17.

Iltamessu ti 27.2. klo 20.

Pirjon ja Pentin tarinatupa to 28.2. klo 12 keittolounas (5 e) ja ohj. 13.

Pirjo Ala-Kapee-Hakulinen ja Pentti Hakulinen.

Toivevirret Yhteisvastuun hyväksi su 17.2. klo 16. Marja Kyllönen laulattaa toivotut virret. Vapaaehtoinen 10e YV-keräykselle.

ASOLAN SEURAKUNTATALO Asolantie 6, p. 050 573 6329 Seurakuntatalo remontissa vk 7.

Lisät. Nettisivuilla.

Minä olen -taideryhmä ma klo 10.

Luova ryhmä itsensä tutkimiseen.

Materiaalimaksu 5e.

3–5 v. lasten oma päiväkerho 3 x vk: ma ja pe klo 9–12 ja to klo 12–15.

Lukukausimaksu. Lisät. Petri 050 5736328.

Asolan perhekerho ja kirkkomuskari ti klo 9–12. Muskari klo 10.

Saviryhmä ke klo 12.

Asolan Ankkuri -aamupala ja diakoniapäivystys torstaisin klo 9–11.

14.2. remontin vuoksi Rekolan kirkolla!

Asolan Silmukkaryhmä to klo 16.

Yksinhuoltajien ilta to 21.2. klo 17.30.

Narsistien uhrien vertaistukiryhmä to 21.2. klo 18 Kipuryhmä ti 19.2. klo 15.

Puutarhapiiri ti 19.2. klo 18 Älynystyrät Ällikällä to 21.2. klo 13.

Tehtäviä muistin tukemiseksi.

Seniorikahvila ma 25.2. klo 13.

Työikäisten raamattupiiri ma 25.2. klo 18–19.30 Asolan arabiankielinen työ la-su, tied pastori Ramez Ansara p. 050 3041689

MUUALLA Yhteiskristillinen päiväpiiri ma klo 13 Rautkalliontie 4, kerhotila Sählykerho 1-4-lk. ma klo 17–18 Rekolan koululla. Sisäpelikengät Nuorten sähly to klo 16–17 Rekolanmäen koulu (ei 14.2.)

Yhteiskristillinen rukouspiiri pe klo 19 Rautkalliontie 4, kerhotila Luontoretki pulkkamäkeen ke 20.2.lähtö Tikkurilan asemalta klo 11.45 laiturilta 11. Mehua ja leipää.

Oma liukuri mukaan. Ilm. viim. 15.2. alemach.michael@vantaa.fi tai 040 836 7599. Yhteistyö: Vantaan Maahanmuuttajapalvelut, Tikkurilan ja Rekolan srk.

Hanna-rukouspiiri ma 25.2. klo 18–19.30 Lampirannalla, Tertunkuja 4 B. Messu Foibessa su 24.2. klo 14, Sairaalakatu 7. Arto Nuutinen ja Sirkku-Liisa Niemi.

Työntekijä tavattavissa Kafnetissa ti 27.2. klo 12–13, Rautkallionkatu 3 Ruskamatka 14-20.9. Puolangalle.

Vaeltelemme Puolangan monipuolisissa maisemissa, tutustumme mm.

Raatteentien tapahtumiin. Matkan hinta 600 e, sisältäen matkat, hotellitason majoituksen (Hotelli Paljakka), ruokailut ja retkieväät. Osallistujalta toivotaan, että pystyy vaeltamaan noin 10 km päivässä. Mukaan mahtuu 20 Rekolasta ilmoittautunutta.

Matka tehdään yhteistyössä Lammin srk:n kanssa. Ilmoittautumiset 15.2. alkaen diakoni Siru Rantaselle, p.

050 3426155

KASTETTU David William Louis Hill, Leevi Mikael Qvintus, Aada Evelin Maung.

HAUTAAN SIUNATTU Lea Melita Lahtela 84 v, Aino Mirjam Lehtovaara 95 v, Mikko Sakari Eskola 75 v, Lilja Kaarina Niklander 79 v, Erkki Kalevi Erhi 81 v, Petri Olavi Lampiranta 52 v, Anne Irmeli Rapo 59 v, Benita Elisabet Räsänen 71 v, Elsa Annikki Elf 84 v, Sinikka Anneli Kaikko 65 v, Matti Heikkilä 79 v.

Tikkurilan seurakunta Toimitusten ja tilojen varaukset ark. klo 9–15 p. 09 830 6333. Kastevaraus myös sähköisesti: https://asiointi.vantaanseurakunnat.fi/baptism Kirkkoherranvirasto: Vernissakatu 4, avoinna ark. klo 9–15, p. 09 830 6717, tikkurilan.seurakunta@evl.fi tikkurilanseurakunta.fi Facebook: Tikkurilan seurakunta Instagram: @tiksinsrk Twitter: @Tiksinsrk Päivystävä pappi ark. klo 9–13 (Vernissakatu 4) p. 09 830 6202 Diakoniapäivystys ma klo 10–11.30 (Vernissakatu 4) Puhelinneuvonta ja ajanvaraus ma ja to klo 9–10 p. 050 439 9651 diakonia.tikkurila@evl.fi Ajanvaraus myös nettisivuilta.

PYHÄN LAURIN KIRKKO Kirkkotie 45, p. 09 830 6224. Kirkko on suljettu 7.1.–31.3. remontin vuoksi.

Tänä aikana mm. messut pidetään Pyhän Laurin kappelissa.

PYHÄN LAURIN KAPPELI Pappilankuja 3, p. 09 830 6224.

Messu su 17.2. klo 12. Päivi Helén, Marja Eloranta, Iina Katila. Pyhäkoulu lapsille.

Pyhäkoulu su 17.2. klo 12 messun aikana.

Messu su 24.2. klo 12. Jyrki Kaukanen, Jaakko Hyttinen, Terje Kukk.

Pyhän Laurin kuoro. Pyhäkoulu lapsille.

Pyhäkoulu su 24.2. klo 12 messun aikana.

TIKKURILAN KOSKIKESKUS Vernissakatu 4, p. 09 830 6223.

Seurakuntien talon toiminta on siirtynyt tänne.

Laulupiiri pe 15.2. klo 15.30. Irina Niskala.

Pienten paikka auki pe 15.2. ja 22.2. klo 9–15.

Kahvia ja keskustelukumppaneita pe 15.2. klo 9.30–12. Yhteisöllinen aamupala. Aamuhartaus klo 9.30, kahvitarjoilu hartauden jälkeen.

Hiihtolomaviikolla 22.2. ei aamupalaa.

Naisten rukouspiiri pe 15.2. ja 22.2. klo 18. Avoin piiri kaikille naisille.

Yhteiskristillinen laulu- ja rukouspiiri la 16.2. ja 23.2. klo 15.

Messu su 17.2. klo 10. Sari Rajala, Mirka Härkönen, Samppa Laakso.

Pienten paikka auki ma 18.2. klo 9–15.

Tikkurilan eläkeläiskerho ma 18.2.

14.2.2019 | Kirkko ja kaupunki

klo 13. Pastori Jaakko Hyttinen: Luonnolla on ääni.

Sukkelat sukankutojat ti 19.2. klo 10. Neulotaan sukkia diakoniatyön ja Kirkon Ulkomaanavun hyväksi.

Lähetyksen päiväpiiri ti 19.2. ja 26.2. klo 13. Sanaa, keskustelua, rukousta ja kahvittelua mukavassa seurassa. Vapaehtoinen kahviraha lähetystyölle.

Vantaan kristillisten eläkeläisten raamattupiiri ke 20.2. klo 13.

Pienten paikka auki ke 20.2. ja 27.2. klo 16–19.

Hanna-piiri to 21.2. klo 9.30–13.

Kuntokävelyä sekä kahvit sanan äärellä.

Laulupiiri pe 22.2. klo 15.30. Iina Katila.

Messu su 24.2. klo 10. Marja Eloranta, Tuula Lapveteläinen, Iina Katila.

Työikäisten leskien vertaistukiryhmä Winkut su 24.2. klo 17.

Perhekerho ma 25.2. klo 17–18.30.

Perhekerho ti 26.2. klo 9.30–11.30.

Omalla äänellä -lauluryhmä ti 26.2. klo 17.30. Terje Kukk.

Kasvuryhmä ti 26.2. klo 18. Keskustellaan suurista ja pienistä kysymyksistä.

Viikkomessu nuorille ke 27.2. klo 18.30. Johanna Jakonen.

Gospel-lattarit ke 27.2. klo 19.30.

Latinotansseja gospelmusiikin tahdissa. Sopii kaikille tanssijoille taustasta riippumatta. Tanssikengät tai -tossut ja juomapullo. Hinta 5 e / kerta tai 40 e / kausi, tuotto lähetystyölle. Lisätietoja: Merja Rantala, p.

050 526 9401.

Kasvuryhmä. 26.2. Vieraana pappi Jaakko Hyttinen.

ILOLAN SEURAKUNTATALO Soittajankuja 1, p. 09 830 6223 Naisten lenkkisauna to 14.2. klo 18.

Lenkkeilyä, saunomista ja lämpöistä yhdessäoloa. Iltapala 2 e.

Perhepäivä pe 15.2. klo 9–14.

Sansan medialähetyspiiri ma 18.2. klo 18. Raamattu- ja rukous- ja keskustelupiiri aikuisille, joita kiinnostaa maailmanlaajuinen kristillinen medialähetystyö.

Lapsikuoron harjoitukset ke 20.2. ja 27.2. klo 17–18.

Rukouspiiri ke 20.2. ja 27.2. klo 18.

Rukousta, Raamatun tutkimista, keskustelua ja laulua.

Kerho isille ja lapsille ti 26.2 klo 17.30–19. Askartelua, leikkiä ja musisointia. Iltapala 3 e / perhe.

KARTANONKOSKEN KERHOHUONEISTO Hagelstamintie 20 A, p. 09 830 6223 Raamattua ja lähetysasiaa teeku-

A

11

pin ääressä to 14.2. ja 28.2. klo 18–20. Lapset tervetulleita.

Perhekerho ma 25.2. klo 9.30–11.

RISTIPURON KERHOHUONEISTO Simonkyläntie 11 A, p. 09 830 6223 Perhekerho ti 26.2. klo 9.30–11.30.

TAMMISTON KERHOHUONEISTO Tammistonkatu 29 B, p. 09 830 6223 Perhekerho ti 26.2. klo 9.30–11.30.

MUUALLA Vapaaehtoiset Nikkaristit tarjoavat maksutta apua vanhuksille ja toimintarajoitteisille. Ei ammattilaisten töitä, mutta esim. lampun vaihto hoituu. Nikkaristi-välitys p. 044 422 0456 ma ja to klo 11–13.

Silkin aamiaiskahvila perjantaisin 18.1.–17.5. klo 10–12 Asukastila Silkinportissa, Tikkurilantie 44 F, 2. krs.

Käynti sisäpihan puolelta. Sinä maahanmuuttajataustainen, tule mukaan yhteiselle aamupalalle.

Kahvilassa tapaat muita alueen asukkaita. Halutessasi voi tulla valmistamaan aamiaista. Maksuton.

Yhteistyössä Vantaan kaupungin maahanmuuttajapalvelut sekä Yhteinen Pöytä.

Malminiityn eläkeläiskerho ma 18.2. klo 13.30 osoitteessa Malminiityntie 16b. Yhteisvastuukeräyksestä kertoo diakoni Jaana Jurvanen.

Avoin rukouspiiri ti 19.2. ja 26.2. klo 19 osoitteessa Annankalliontie 19 a / Ruoppa. Kaikille avoin rukouspiiri.

Vapaaehtoisten ilta pe 1.3. klo 18 Ilolan seurakuntakodilla, Soittajankuja 1. Tule viettämään rentoa iltaa yhdessä toisten vapaaehtoisten kanssa keskustellen, kahvitellen ja saunoen. Laulamme myös tuttuja riparilauluja. Oma pyyhe mukaan.

Ilmoittautumiset ruoka-aineallergioineen 22.2. mennessä p. 050 548 6078 tai paivi.makinen@evl.fi.

Musiikillinen sururyhmä 13.3. klo 16.30 alkaen Koskikeskuksessa, Vernissakatu 4. Sururyhmä on tarkoitettu läheisensä menettäneille.

Sururyhmässä voi itkeä, kysellä, vihata ja vaikka nauraakin. Ryhmä on vertaistukiryhmä, jossa käytämme musiikkia surun käsittelyssä. Ryhmäläisiä sitoo vaitiolovelvollisuus.

Kokoonnumme tiistaisin yhteensä kuusi kertaa. Ohjaajina pastori Tuula Lapveteläinen ja musiikki- ja psykoterapeutti Tuuli Uosukainen. Ilmoittautuminen 28.2. mennessä: p. 050 523 6308 tai tuula.lapvetelainen@ evl.fi.

Kevään paras leiri nuorille aikuisil-

Menokasvo

Kuinka sinun vauvasi nukkuu öisin?

Varhaiskasvatuksen ohjaaja Birgitta Tasavuori, perustitte Hakunilan kirkolle vauvakahvilan, joka kokoontuu kerran viikossa. Mikä on vauvakahvila?

– Se on vauvojen ja vanhempien kerho, joka on tarkoitettu vauvan kanssa kotona oleville vanhemmille.

Mitä vauvakahvilassa tapahtuu?

– Täällä voi kahvitella, jutella ja tutustua muihin äiteihin.

Isiä ei vielä ole näkynyt, mutta tänne ovat tervetulleita kaikki vauvojen vanhemmat.

– Jos vauvalle tulee uniaika, hänet voi laittaa vaunuihin

MARIANNA SIITONEN

Kuinka uusi kerho syntyi?

– Se syntyi äitien toiveesta. Meillä oli joukko äitejä, jotka tapasivat toisiaan täällä Hakunilan kirkolla ensiäitien ryhmässä. Viime syksyn tapaamiset olivat heille viikon kohokohta. Vauvakahvilan toiminta on jatkoa ensiäitien ryhmälle.

nukkumaan ja jatkaa seurustelua. Kokoontumisaikakin on kahvilassa kävijoiden toiveiden mukainen. Tänne ehtii hyvin, vaikka olisi ottanut aamun rauhallisesti.

Miksi vertaistuki on vauvan vanhemmalle tärkeää?

– Kun ensimmäinen lapsi syntyy, moni jää vauvan kanssa yksin. Omalta asuinseudulta ei välttämättä tunne ketään, ei ainakaan muita vauvaperheitä.

– Tarvitaan siis tapaamispaikkoja, jossa voi tutustua ja vaihtaa kuulumisia. Vauvakahvilassa jutellaan ihan arkisista asioista, kuten vauvan unirytmistä. Tai voi vaikkapa sopia treffit, että lähdetään yhdessä ulkoilemaan.

ULLA LÖTJÖNEN Vauvakahvila maanantaisin kello 12.30–14 Hakunilan kirkolla, Hakunilantie 48. Rentoa yhdessäoloa, ei ennakkoilmoittau-

tumista. Pientä tarjoilua sekä äideille että vauvoille 1 e.

MENOT 14. – 2 8.2.

12 A Kirkko ja kaupunki | 14.2.2019

le 15.–17.3. Holmassa Klaukkalassa.

Ilmoittautuminen 14.2. mennessä osoitteessa bit.ly/keväänparasleiri.

Hinta 20 e, sisältää ruuan ja majoituksen. Ilmainen bussikyyti, mutta voit saapua myös omalla kyydillä ja vain osaksi aikaa. Ulkoilua, saunomista, askartelua, hiljentymistä sekä hyvää ruokaa ja seuraa. Lisätietoja: terhi.viljanen@evl.fi tai p. 050 310 6824.

KASTETTU Luca Christian Lindholm, Aapo Ilmari Karjalainen, Mila Evelia Elisabeth Lundgren, Alex Henrik Johannes Tyrni, Johan Matti Eeliel Rytinki, Eino Martti Kalevi Hytönen, Alma Johanna Nojonen, Elias Valtteri Malkamäki, Noelle Alwa Adelina Björkqvist, Rudolf Ossian Laitinen, Otto Viljami Kemppinen, Akseli Oskari Mattila, Urho Rikhard Heinonen, Aapo Henrik Ensio Hinttaniemi, Alfred Oskari Fjällström, Eric Sebastian Samuel Uutela, Kasper Ville Mikael Malmiaho, Mette Aino Katarina Kortelainen, Alina Katariina Tahvanainen, Minka Linnea Jurvanen, Vili Petteri Peltomäki, Emma Olivia Marie Watts.

AVIOLIITTOON KUULUTETUT Juha Matti Antero Makkonen ja Tiina Kaarina Ikala, Antton Otto Samuli Katainen ja Henna Maaria Paananen.

HAUTAAN SIUNATTU Helmi Kaarina Lindqvist 94 v, Sirkka Mirjam Suhonen 89 v, Matti Alfred Simell 87 v, Eira Anneli Salonen 86 v, Maija-Liisa Tiitta 85 v, Eino Henrikki Heikkilä 78 v, Ulla-Maija Huovari 73 v, Timo Uolevi Kuokka 69 v, Veijo Henry Olavi Heilimo 68 v, Paula Armi Annikki Virta 69 v.

Vantaankosken seurakunta Kirkkoherranvirasto: Uomatie 1, avoinna ma–pe klo 9–15, p. 09 830 6440, vantaankosken.seurakunta@evl.fi.

Facebook: Vantaankosken seurakunta Tilojen ja toimitusten varaus ma–pe klo 9–15, p. 09 830 6333, tilavaraukset.vantaankoski@evl.fi Päivystävä pappi tavattavissa ma, ti, to, pe klo 11–13, p. 09 8306 419 Diakoniapäivystys: Myyrmäen kirkolla ti klo 14–16, to klo 9–11, p. 09 830 6426 Kivistön kirkolla ma klo 10–12, p. 050 357 7726.

Ajanvaraus samaan aikaan.

MYYRMÄEN KIRKKO Uomatie 1, p. 09 830 6429 Kirkko on avoinna arkipäivisin klo 9–16, iltaisin ja viikonloppuisin toiminnan mukaan.

Carpenter’s Café avoinna vielä 19.2. saakka to, pe, ma ja ti klo 10–15.

Kahvila on auki viimeistä kertaa ti 19.2.

Myyrmäen kirkon lounas ti, ke, to klo 11–13. Lounaslista: vantaanseurakunnat.fi/myyrmaenlounas Keskipäivän rukoushetki ti, ke, to klo 12 St. Martinin kappelissa.

Seniorikerho torstaisin klo 13.30–15.

Me kynät -kirjoittajaryhmä pe 15.2. klo 16–19.

Messu su 17.2. klo 10. Papit Kristiina Hyppölä, Laura Sydänmaanlakka, kanttori Katariina Kopsa.

Lastenkirkko sunnuntaisin klo 10–11.

Ystävämessu – Friendship Mass su 17.2. klo 16. Messussa käytetään suomea ja englantia sekä apukielinä osallistujien tarpeen mukaan kiinaa,

arabiaa, saksaa, ruotsia ja portugalia.

Messun jälkeen on tarjolla iltatee.

Raamattupiiri Ilosanoma ma 18.2. klo 17.30–19.

Aamurukouspiiri kokoontuu tiistaisin ja torstaisin klo 7.15–8 takkahuone.

Perhemuskari tiistaisin klo 9.30– 11.30. Kausi 60 e.

Kunnon kulkurit lähtevät lenkille keskiviikkoisin klo 10 Myyrmäen kirkon parkkipaikalta.

Gospelsalsa keskiviikkoisin klo 16–17.

Messu su 24.2. klo 10. Mukana messussa Lähetysyhdistys Kylväjä. Pappi Oili Karinen, saarna Pekka Mäkipää.

Kirkkokahveilla puhuu Elisa Wathen.

Familycafé Sun 24 Feb 4–6 pm Café.

For children and families with multicultural background.

Mistä tunnet sä ystävän – Teetä ja venäläisiä lauluja Mariakodin hyväksi su 24.2. klo 15 iso seurakuntasali. Paula ja Matti Rankalan oppilaat esiintyvät säestäjänään Katariina Kopsa. Vapaa pääsy. Ohjelma, teetä & kaalipiirakkaa 10 e inkeriläisten vanhusten hyväksi. Järj. Vantaankosken seurakunta & Mariakodin Ystävät.

Toivoa naisille -ryhmä ma 25.2. klo 14–15.30.

Raamatun ja lähetyksen äärellä ke 27.2. klo 17.30–20. Tapani Kaitainen: Perheemme elämä Etiopiassa. Järj.

Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys.

Laulupaja ke 27.2. klo 18.30–20 St. Martinin kappeli. Paastonajan virsiä ja lauluja.

KIVISTÖN KIRKKO Laavatie 2, p. 050 341 8381 Kirkko on avoinna ma–ke klo 9–16, muina aikoina toiminnan mukaan.

Perhemuskari torstaisin klo 9.30–11.

Kausi 60 e.

Vauvakerho perjantaisin klo 9–11.

Perhekahvila maanantaisin ja tiistaisin klo 9.30–12. Vapaata oleskelua ja leikkiä. Maanantaisin lounas klo 11. Hinta 6 e aikuiselta ja 3 e 3 v täyttäneeltä lapselta.

Aikuisten Olkkari maanantaisin klo 12–14.

Tiistaiklubi iltapäiväklubi 3.–6.-luokkalaisille tiistaisin klo 14–16. Ei ennakkoilmoittautumista. Välipala 1 e.

Rukouspiiri ti 19.2. klo 17.30–18.30 sakasti.

Raamattupiiri ti 19.2. klo 18.30–20 srk-sali.

Seniorikerho keskiviikkoisin klo 12.30–14.

Perhemuskari keskiviikkoisin klo 15–16.30. Kausi 60 e.

Lasten lauluryhmä Kastehelmi harjoittelee Kivistön kirkolla keskiviikkoisin. 5–9-vuotiaiden ryhmä klo 17.15–18 ja yli 9-vuotiaiden ryhmä klo 18–19. Ilmoittautuminen paikan päällä. Tied. Ritva-Leena Tuuli, p. 050 358 9217.

Miesten saunailta ke 20.2. klo 18.30– 21.

SEUTULAN KAPPELI Solbackantie 6, p. 050 341 8381 Seniorikerho tiistaisin klo 12.30–14.

Kylämessu su 24.2. klo 12. Pappi Paavo Ranta, kanttori Ritva Holma.

Mukana Eläkeliiton Seutulan yhdistys.

MARTINRISTI Martinpolku 2 C Seniorikerho torstaisin klo 13–14.30.

Perhemuskari torstaisin klo 15–16.30. Kausi 60 e.

Kahvila Olotila maanantaisin klo 11–13.30.

Miesten piiri ma 18.2. klo 18.30–20.

Uwe Preusker: Luterilaisuus, katolilaisuus, muut uskonnot ja ateismi viime vuosisadalla ja tämän päivän Saksassa.

Perhekahvila tiistaisin klo 9.30– 11.30.

Martinristin raamattupiiri ti 19.2. klo 14–16.

Martinristin lähetyspiiri ti 19.2. klo 18.30. Matleena Kukkonen: Kuulumisia Hongkongin kristillisestä seminaarista.

Naisten aamukahvit la 23.2. klo 10–12. Susanna Erätuli: Sukulinjojen siunaus.

Israelpiiri ti 26.1. klo 18.30–20.

Lukupiiri ke 27.2. klo 17–18.30.

Wirginia Woolf: Oma huone.

KAIVOSRISTI Kaivosvoudintie 3 Vauvakerho torstaisin klo 9.30–11.

Perhemuskari perjantaisin klo 9.30–11. Kausi 60 e.

Seniorikerho keskiviikkoisin klo 10–11.30.

(i samarbete med församlingens dagklubb). Förhandsanmälan.

VANTAANLAAKSON KERHOHUONEISTO

KLUBBUTRYMMET I MYRBACKA

Naapurinkuja 2 Perhekahvila torstaisin klo 9.30– 11.30.

Yksinhuoltajien olohuone perjantaisin klo 17.30–20.

Raamattupiiri ti 19.2. klo 17.30–19.

Dagklubb för barn i 2,5-6 års åldern alla vardagar utom on (förhandsanm.)

Pysselcafé för barn i åk 3-6, ti och on kl. 13-17 (förhandsanm.)

KANNU

Vanda västra diakoniföreningens årsmöte i Bagarstugan efter högmässan sö 17.2 kl. 11. i S:t Lars kapell. Kyrkkaffe för alla.

Välkommen. Kontaktperson: Birgitta Boström.

Ungdomskväll on 27.2 kl. 18 med spel, umgänge och kvällste.

Kanniston koulun nuoriso- ja asukastila, Kenraalintie 6 Olotila-kahvila tiistaisin klo 11–13.30.

Kuntosali käytettävissä ilmaiseksi tiistaisin ja torstaisin klo 11–13.

MUUALLA

BAGARSTUGAN

Vapaaehtoiset Nikkaristit tarjoavat apuaan seurakunnan alueella asuville vanhuksille ja muille toimintarajoitteisille tekemällä pieniä kotitalouksien huolto-, ylläpito- ja kunnostustöitä. Apu on maksutonta. Tilaukset tiistaisin klo 14–16 ja torstaisin klo 9–11 puh. 09 830 6426 ja 050 347 3423. Nikkaristin tehtävistä kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä samaan numeroon.

Vauvamuskari maanantaisin klo 15–16.30 Taidetalo Toteemi, Myyrmäentie 6. Kausi 60 e.

Muskari 3–6-vuotiaille maanantaisin klo 17.30–19 Taidetalo Toteemi, Myyrmäentie 6. Kausi 60 e.

HÅKANSBÖLE KYRKA

KASTETTU

p. 09 8306 330, ajanvaraus ma, ke– pe klo 9–11, ti klo 14–17.

Eroryhmä alkaa maaliskuun puolivälissä Myyrmäessä keskiviikkoisin klo 16–17.30 ja kokoontuu 10 kertaa.

Ryhmä on maksuton. Vetäjinä perheneuvojat Paula Ruotsalainen ja Riitta Tapionsalo. Tiedustelut ja ilmoittautumiset paula.ruotsalainen@evl.fi tai p. 09 8306330.

Sylvi Sofie Hämäläinen, Christian Henrik Schwartz, Bertta Helmi Kyllikki Skottman, Topias Veikko Viljami Talasjoki, Aaron Alexander Lehtelä, Pekka Tapani Anttonen, Patrik Lauri Oliver Anttila, Eino Hannu Juhani Hänninen, Viola Ida Aurora Hänninen, Sebastian Kari Robert Anttonen, Ellen Ada Emilia Hiitola, Gabriel Juhani Tammi, Julia Margareta Maijanen, Joel Juhani Kuparinen, Elsi Sofia Keto, Lucas Harri Mikael Ehtamo, Elsi Aleksandra Malinen, Emilia Aino Maria Vepsäläinen, Neea Janina Kämäräinen.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Mika Antero Lukkari ja Reeta Maria Toivanen.

HAUTAAN SIUNATTU Else Annikki Räisänen 93 v, Paavo Armas Alarik Satumäki 88 v, Eeva Esteri Leinonen 82 v, Anneli Aulikki Rauhamäki 81 v, Taisto Tauno Ilmari Känkänen 77 v, Jukka Verneri Mäenvirta 72 v, Aila Maria Paavola 66 v, Heli Marjukka Kahivaara 62 v.

Vanda svenska församling Pastorskansliet: Fernissagatan 4, tfn 09 830 6262 Öppet må-fre kl. 9–13 vandasvenska@evl.fi Diakonimottagning to kl. 10–11.30

S:T LARS KAPELL Högmässa sö 17.2, 24.2; kl 10.

MYRBACKA KYRKA/S:T MARTINS KAPELL Mässa i Taizéanda sö 17.2, 24.2; kl.

12.

Musiklek & babyrytmik, musikpedagog Heidi Åberg må 18.2, 25.2.

Babyrytmik: 0-2 åringar med vuxen kl.10.15–11. Musiklek: 3-5 åringar kl.11.00–11.45 med vuxen

Sottungsby-Håkansböle pensionärskrets to 21.2 kl. 13.

DÖPTA Noah Eliel Aleksi Korhonen.

DÖDA Sinikka Marjatta Lemström 86 år, Gunborg Gerda Eriksson 92 år, Tom Mikael Holmberg 65 år.

Apua ja tukea PERHENEUVONTA

PÄIHDETYÖ Astu sisään – päihdetyön diakonit tavattavissa 19.2. klo 10–12 ryhmätila Setrissä, Vernissakatu 4, 1. krs.

Naistenryhmä 27.2. klo 10–12 Asolan seurakuntatalolla, Asolantie 6. Lisätietoja päihde- ja kriminaalityön diakoni Eeva Nurminen, p. 050 3818774.

VIITTOMAKIELISILLE Viittomakielinen kohtaamispaikka pe 15.2. klo 9.30–11.30 Koskikeskus, Vernissakatu 4. Aamuhartaus ja aamupala klo 9.30–10,yhdessäoloa omassa tilassa klo 10–11.30. Vivavapaaehtoinen paikalla.

Viittomakielinen perhekerho pe 22.2. klo 9.30–12.30 Lastenkappeli Arkissa, Leppävaarankatu 7 B, 3. kerros. Lastenhoito.

Viittomakielinen kohtaamispaikka ti 26.2. klo 12.30–14.30 Myyringissä, Liesitori 1. Lounas klo 12 Cafe Popolossa Myyringissä. Kotiruokaa, hinta 7 e. Viva-vapaaehtoinen paikalla.

HILJAISUUS JA RETRIITIT Pyhän tanssin illat Pyhän Laurin kappelissa 28.3., 4.4. ja 11.4. Ohj. Tiina Sara-aho, TM, Pyhän tanssin ohjaaja ja Liisa Pietilä, retriitinohjaaja. Tansseista voit kysyä: saraaho@gmail.com, p. 050 4906014.

Hinta 5 eur. Ilm. laura.sydanmaanlakka@evl.fi Lankalauantain neuleretriitti – kudon hilijaisuuden sisimpääni 20.4. klo 10–15 Pakarituvalla. Ohj. Meiju Riihelä ja Laura Sydänmaanlakka. Tarjolla kevytlounas ja päiväkahvi, hinta 20 e. Maksetaan käteisellä. Ilm. laura.ohtonen@evl.fi.

MENOT 14. – 2 8.2.

14.2.2019 | Kirkko ja kaupunki

A

13

ESKO JÄMSÄ

3× ERIK SAAMAN

menovinkki

Soittajaksi hoivakotiin?

Osaatko soittaa jotakin instrumenttia tai laulaa? Tule ilahduttamaan hoivakodissa asuvia ihmisiä. Musiikki ja tutut laulut nostavat kuulijoille hymyä huulille ja tuovat virkistyshetken päivään. Kaivokselassa sijaitsevaan hoitokoti Villa Atzaleaan voi ilmoittautua muusikoksi suoraan Facebookin kautta www.facebook.com/Soittajaksihoivakoteihin. Muihin Vantaan hoivakoteihin ilmoittautumiset kaisa.nuolioja@evl.fi.

Julia Manni ja Juha Eriksson odottavat innolla Pisara-suurleirille lähtöä. Sitä ennen he harjoittelevat teltan kokoamista.

Heinäkuussa Partaharjun leirikylä on kuusi päivää täynnä vilinää ja vilskettä. maan varhaisnuorista. Purola-leirillä on yksi työntekijä alkavaa kymmentä leiriläistä kohti, sanoo Helsingin seurakuntien nuorisotyön sihteeri Pauli Syrjö, joka toimii Purolan toisena kyläpäällikkönä.

Majoittuminen tapahtuu seurakuntien teltoissa, jotka ovat esimerkiksi isoja armeijan puolijoukkuetelttoja ja neljän hengen kupolitelttoja. Mukaan voi ottaa myös oman teltan.

Leiriläiset tuovat omat ruokailuvälineet, makuupussit ja makuualustat. Seurakunnista saa tarvittaessa makuualustoja ja sadevarusteita.

Siunausta suvusta

Mitä hyvää olet saanut edellisiltä sukupolvilta? Tätä pohditaan naisten aamukahvilla.

Menetelmiä ja vinkkejä asian hahmottamiseen antaa kirjailija, opettaja Susanna Erätuli. Aamukahveilla vapaaehtoinen kahviraha 2 e. Naisten aamukahvi: Sukulinjojen siunaus la 23.2. klo 10–12 Martinristissä, Martinpolku 2 C.

”

Musiikkia suruun

Sururyhmässä keskustellaan muiden läheisensä menettäneiden kanssa kuolemaan ja suruun liittyvistä ajatuksista. Musiikillisessa sururyhmässä musiikki on osa surun käsittelyä. Ryhmään mahtuu enintään 8 henkeä.

Ryhmä kokoontuu kuusi kertaa 17.4. asti. Ilmoittautuminen 28.2. mennessä p. 050 523 6308 tai tuula.lapvetelainen@evl.fi. Musiikillinen sururyhmä alkaen ti 13.3. klo 13.30 Vernissakatu 4, 2. krs.

KATRIINA HARVIAINEN

ODOTAN SUURLEIRIÄ ERITTÄIN INNOISSANI JA USKON, ETTÄ SIELLÄ ON SAIRAAN KIVAA. JULIA MANNI

Syrjö on ollut vuodesta 1991 lähtien jokaisella Partaharjun suurleirillä. Hän toimii kolmatta kertaa kyläpäällikkönä.

– Jokaisella leirillä on ollut uskomaton tunnelma.

Esimerkiksi neljän vuoden takaisesta leiristä jäi kaikille hauskat muistot. Kun jälkeenpäin katsoimme porukalla leirikuvia, tajusimme että siellähän satoi vettä älyttömän paljon. Kukaan ei muistanut sadepäiviä, vaan sen mahtavan fiiliksen ja kivan yhdessäolon, kertoo Pauli Syrjö.

PAULA HUHTALA

Pisara-suurleiri 24.-29.7. Partaharjulla www.pisaraleiri.fi.

Junnuleirille osallistuvat ilmoittautuvat omaan seurakuntaansa. Lisätietoja www.vantaanseurakunnat.fi.

Tänä vuonna kirkon varhaisnuorisotyö täyttää sata vuotta.

YAROSLAV B

P

isara-suurleiri kokoaa heinäkuussa Partaharjulle noin kaksituhatta eri-ikäistä nauttimaan leirielämästä ja yhdessäolosta.

– Odotan suurleiriä erittäin innoissani ja uskon, että siellä on sairaan kivaa.

Leirillä saa uusia kavereita ja pääsee kokeilemaan erilaisia juttuja, sanoo isosen tehtäviä Pisara-leirillä hoitava Julia Manni.

– Harvoin pääsen kokemaan näin isoa leiriä. Edelliset Partaharjun leirit ovat olleet tosi myönteisiä kokemuksia. Parasta niissä on ollut huomata, että leiriläiset ovat yhtä porukkaa ja nauttivat kaikesta tekemisestä, kertoo Juha Eriksson. Hän lähtee Partaharjulle Espoonlahden seurakunnan työntekijänä.

Mannilla ja Erikssonilla on jo mietittynä leiririnkkaan pakattavat tärkeimmät tavarat. Erikssonille ykköstarvikkeita ovat vettä hylkivät ulkoiluhousut, kitara ja oma makuupussi. Mannille tärkeintä on hyvä makuupussi.

Partaharjun suurleiri on tähän asti ollut suunnattu vain 10-14-vuotiaille. Nyt sinne ovat junnuikäisten lisäksi tervetulleita nuoret ja perheet.

Perinteinen junnuleiri jakautuu alueellisiin leirikyliin. Helsingin ja Espoon hiippakuntien junnut majoittuvat Purola-leirikylään, johon odotetaan noin viittäsataa varhaisnuorta. Nuorten ja perheiden leirit ovat omilla alueillaan.

– Kaikki junnujen leirikylät sijaitsevat vakiintuneilla paikoillaan ja niillä on omat perinteiset tunnusvärinsä, kertoo Espoonlahden seurakunnan johtava nuorisotyönohjaaja Stella Björkholm, joka on toinen Purola-leirikylän kyläpäälliköistä.

– Partaharjun suurleiri järjestetään vain joka neljäs vuosi. Jokaisen lapsen junnuikävaiheessa on vain yksi mahdollisuus lähteä sinne.

– Seurakunnista lähtee sekä työntekijöitä että vapaaehtoisia isosia ja vapaaehtoisia leirille huolehti-

JOHN STEVENS

Kesään on vielä aikaa – onneksi Pisara-leirille voi jo ilmoittautua

MENOT 14. – 2 8.2.

14 A Kirkko ja kaupunki | 14.2.2019

Kuinka vantaalainen?

Simo Routarinne juuttui Hiekkaharjuun Tuulipuku- ja sauvakävelyvantaalaisuus on merkki siitä, että täällä ollaan yhdessä.

TEKSTI KAISA RAITTILA KUVA MARIANNA SIITONEN

O

len vahvasti kolmannen polven vantaalainen. Rakensimme lopulta vaimon kanssa talonkin isänpuolen mummolan tontille Hiekkaharjuun.

Radan toisella puolella ollut äidinpuolen mummola jäi radan leven-

nyksen alle.

Kun olin neljävuotias, muutimme vesitornin luo hiekkakuopan viereen. Se oli hieno paikka asua. Vesitornista laskettiin ylijäämävesi hiekkakuoppaan, ja se sai lähteitä puhkeamaan kuopan pohjasta. Lautoilla seilattiin. Joskus valui palolaitokselta pesuvesiä, niin päästiin harjoittelemaan myös öljyntorjuntaa.

Meidän talo oli Sini-tuotteen omistajattaren entinen kesähuvila. Hehtaarin tontilla oli alametsä ja ylärinne, hedelmäpuutarha, pyöröhirsisauna ja uimaallas. Nyt on maisema muuttunut niin, ettei paikkaa enää tunnista. Ihan kuin olisi unta koko asia.

Hiirilammilla hiihdettiin ja Möskärissä laskettiin mäkeä. Malminiityn jengi kävi rikkomassa meidän Kivitien jengin rakentaman majan.

Alle kaksitoistavuotiaiden jengisodan hurjin juttu oli kivisota. Möskärin ja Malminiityn jengiläiset olivat hiekkakuopan pohjalla valonheittimien kanssa ja me Kivitien jengiläiset meidän tontilla montun reunalla. Joku sai kivestä päähänsä niin, että veri lensi.

MUUTIN TYTTÖYSTÄVÄN kanssa Espooseen, Tapio-

Simo Routarinne on niin vantaalainen, että vaakunakala näyttää vain palan pyrstöstään. Kuvassa on myös osa Pyhän Laurin kappelin vainajien näyttötilassa olevaa Pekka Jylhän taideteosta Suru.

”

LAPSUUDENMAISEMAANI EI ENÄÄ OLE. IHAN KUIN SE OLISI UNTA. SIMO ROUTARINNE

laan, ja sitten Itä-Helsinkiin. Vaimo oli paljasjalkainen helsinkiläinen. Valmistuin näyttelijäksi ja muutama teatterivuosi ehdittiin asua Kouvolassa ja Kotkassa. Los Angelesiin menimme vaimon työn perässä.

Laitosteatteri ei ollut minulle oikea paikka, mutta löysin onneksi improvisaatioteatterin. Olin perustamassa Stella Polarista. Improvisaatio on ehkä parasta, mihin olen törmännyt. Kuka hullu opettelee repliikkejä ulkoa, jos ne voi itsekin keksiä. Sitten taju-

sin, että improvisaatiosta hyötyvät myös muut kuin näyttelijät, ja aloin opettaa sitä.

Aloitan nyt toisen kauden Vantaan seurakuntien luottamushenkilönä. Lähdin Tulkaa kaikki -liikkeen ehdokkaana tehtävään kaikkia rakastaen ja avosylin, armon asialla. Siksi on ollut yllätys törmätä vaikutusvaltaiseen vanhoillisten porukkaan, joka ei olekaan syli auki kaikkia kohtaan. Naisten pappeus ja sateenkaariavioliitot ovat heille vaikeita.

En oikein tiedä, mitä se vantaalaisuus on, kun en ole tänne syntyneenä koskaan katsonut sitä ulkopuolisen silmin. Kun muutettiin vaimon kanssa tänne, huomattiin, että täällä on yhteisöllisempää kuin Viikissä. Mutta Hiekkaharju nyt on oma lintukotonsa.

Vesitornin ja aseman välissä kaikki tuntevat toisensa.

Tuulipuku- ja sauvakävelyvantaalaisuudelle voi nauraa, mutta se on sitä samaa yhteisöllisyyttä pilkkapuheeksi väännettynä. Täällä on hienoa se, että tehdään juttuja kimpassa.

PE 15.2.

Viulumusiikkia ja iltateetä klo 19 Korson kirkon seurakuntasalissa, Merikotkantie 4. Konsertti kuuman juoman kera valmistaa kuulijat alkavaan hiihtolomaan. Teen lisäksi tarjoillaan suomalaisia viuluklassikoita Sibeliukselta, Palmgrenilta ja Kuulalta. Kati Vaarasuo, viulu ja Airi Saloniemi, piano. Pääsylippu 5 e sisältää ohjelman ja kahvitarjoilun.

SU 24.2.

Orfeus Britanniassa -cembalokonsertti klo 15 Korson kirkossa, Merikotkantie 4. Anna-Maaria

Oramo, cembalo, clavisimbalum ja laulu. Keskiaikaista musiikkia kokoelmista Codex Faenza ja Codex Robertsbridge sekä säveltäjiltä Byrd, Händel ja Tomkins. Vapaa pääsy, ohjelma 10/5 e.

Mistä tunnet sä ystävän – Teetä ja venäläisiä lauluja Mariakodin hyväksi klo 15 Myyrmäen kirkon iso seurakuntasali, Uomatie 1.

Paula ja Matti Rankalan oppilaat esiintyvät säestäjänään Katariina Kopsa. Vapaa pääsy. Ohjelma, teetä & kaalipiirakkaa 10 e inkeriläisten vanhusten hyväksi. Järj. Vantaankosken seurakunta & Mariakodin Ystävät.

GÖZDE OTMAN

Kirkoissa soi

Teetä musiikin kera on tarjolla sekä Korson kirkossa pe 15.2. että Myyrmäen kirkossa su 24.2. Korsossa kuullaan suomalaisia viuluklassikoita ja Myyrmäessä venäläisiä lauluja.

Vantaan seurakunnissa tapahtuu paljon muutakin – katso kaikki tapahtumat netistä: www.vantaanseurakunnat.fi

14.2.2019 | Kirkko ja kaupunki

Hammashoitoa

Tilaisuuksia

Varaa aika maksuttomaan tarkastukseen!

Erikoishammasteknikko on hammasproteesien asiantuntija.

• Tarkistuta myös hampaaton suu säännöllisesti.

• Hammasproteesit on syytä tiivistää 2–3 vuoden välein ja uusia 5–10 vuoden välein.

Teemme koti- ja palvelutalokäyntejä.

Soita 010 2715 100

EHT Ossi Vallemaa

p. 050-5533 050

Erikoishammasteknikot

Toimipisteet: Hakaniemi, Hämeentie 7 Etelä-Haaga, Kauppalantie 4

HAMMASPROTEESIT KUNTOON! Erikoishammasteknikko Jyrki Saarimaa

(09) 753 11 56 Uusi vastaanottoni Tikkurilassa sijaitsee Talvikkitien ja Kielotien risteyksessä.

Käyntiosoite: Kielotie 2b www.jyrkisaarimaa.fi

• katutasossa • esteetön sisäänkäynti

Rakennusala JORMAN REMONTTIPALVELU Maalaus, tapetti, laatoitukset, laminaatit, keittiöön ovet, tasot. Myös pikkutyöt.

ILMAINEN arvio + kotitalousvähennys.

P. 0401895682, myös iltaisin ja vkl.

HERÄNNÄISSEURAT

HOK-Elannon Hautauspalvelun

ke 13.2. klo 18 Hgin tuomiokirkon krypta, Kirkkok.18; teetä klo 19. klo 19 Körttikodin seurat. to 14.2. klo 18 L.-Pasilan srk-koti, Maistraatink.5, Hki. pe 15.2. klo 15 Columbus Katukappeli, Vuot.45 (Vuosaari), Hki. su 17.2. klo 17 ”Ahdistuksesta aamuun”, veisuut Seuratuvalla (Autotalo, Kamppi), Salomonk.17D. klo 18 Järvenpään Kirkonkulma, Kirkkot.6. pe 22.2. klo 18 Vehkojan srk-kesk., Yli-Anttilant.3, Hyvinkää. la 23.2. klo 18 Mikaelinkirkolla, Emännänp.1, (Kontula), Hki. su 24.2. klo 15 kotiseurat Turjalla, Fredrikint.9, Loviisa. ti 26.2. klo 12.30 Seuratuvan lähetyspiiri, Salomonk.17D (Autotalo, Kamppi), Hki. ke 27.2. klo 19 Körttikodin seurat. pe 1.3. klo 12 Maailman rukouspäivän hartaus (Kv. naisten ekum. rukouspv) Seuratuvalla, Salomonk.17D. Järj.

NNKY, Maailman rukouspv. toimik. & H-Y. klo 18.30 Espoonlahden kko, Kipparink.8, Espoo.

KIVIPÄIVÄT 4.–15.2.

Kivipäiville osallistuvat seuraavat kiviliikkeet: Kivituote Oy, Kiviveistämö Levander Oy, Loimaan Kivi Oy, Suomen Kivivalmiste Oy, Kivilähde – Kaavin Kivi Oy Kivipäivien ajan uuden kiven tilauksesta S-Etukortilla –10 % ja lisäksi Bonusta.

Kiviliikkeen edustajat toimipaikoissa: katso päivämäärät hok-elannonhautauspalvelu.fi

Rauhanyhdistyksen seurat sunnuntaisin klo 16:00 Vantaan Rauhanyhdistys, Asolantie 8 Radioseurat 100,3MHz tiistaisin klo 20-21 Kuun 1. ja 4. tiistai

Palveluja tarjotaan

HAUTAKIVET kaiverrukset ym. alan työt p. 09 387 3215 www.bremerinhautakivi.fi Ketokivenkaari 32, Hki 71 ark. 9-17 LA 10-14 tai sop.muk.

BREMERIN KIVI

Ilmoitusmyynti Otavamedia Oy Juha Kurvinen, 040 541 5787

Kari Salko, 0400 604 133

Janna Laiho, 050 374 8174

etunimi.sukunimi@otava.fi

Lisätietoa verkossa: www.kirkkojakaupunki.fi/mediatiedot

PK-Seudun Dyykkarit Oy 0400 811261 Varastojen ja jätekatoksien tyhjennykset kaatopaikalle sekä muutot.

35€+24% alv./tunti ja min. 2 tuntia

Myymässä tai vuokraamassa asuntoa?

Tarjoan kiinteistönvälittäjän yksilöllistä, huolellista ja asiantuntevaa palvelua 30. vuoden kokemuksella.

Aina tavattavissa puh. 09 665 272, 0500 883 732

Markku Rautanen YKV, LKV

[A] LKV M. Rautanen Oy www.mrautanen.com

KOTISIIVOUKSET JA SUURSIIVOUKSET p. 050 3462241 www.tasokoti.fi

Lähihoitajatyöt, kotipalvelut, siivoamiset, yms.

Ilmoita Kirkko ja kaupungissa

Siivouspalveluja

Mahdollisuus arvonlisäverottomaan siivouspalveluun ikääntyneille.

Janinan Kotihoito 046 922 2000

YLEISMIES JANTUNEN 0400 811941 kuolinpes. tyhj., remontit, muutot, tv:t tietokoneet yms. 35€+24% alv./tunti ja min. 2 tuntia. www.bewesport.fi

15

Hautauspalveluja

www.vantaanrauhanyhdistys.fi

Kaikki remontit, isot ja pienet.

Toteutamme toiveesi ammattitaidolla.

Ilmainen arvio, kotitalousvähennys.

Saneerausliike Pappi ja Kanttori Oy 0400 800 875

A

KOTISIIVOUSTA Ikkunanpesua, muuttosiivousta, remonttisiivousta ammattitaidolla.

OLKSiivouspalvelut.fi 040 762 56 15

IKKUNANPESUT JA KOTISIIVOUKSET P. 040 764 6933 / Eva Proxet oy /eva.a.salo@gmail.com

AUTA NUORI KOULUUN MAAILMAN KATASTROFIALUEILLA JA SUOMESSA. LÄHETÄ TEKSTIVIESTI APU20 NUMEROON 16588 (20 €).

YHTEISVASTUU.FI

Keräyslupa RA/2017/785, voimassa 1.9.2017–31.8.2019, Manner-Suomi, myöntänyt Poliisihallitus 18.8.2017.

Keräyslupa ÅLR 2018/4641, voimassa 1.9.2018 – 31.8.2019, Ahvenanmaa, myöntänyt Ålands landskapsregering 6.6.2018.

16 A Kirkko ja kaupunki | 14.2.2019

Seksuaalirikoksen uhria ei saa syyllistää ARI LINNA peräänkuulutti mielipi­ dekirjoituksessaan (K&k 31.1.) sek­ suaalirikoksen tehneiden ulkomaa­ laistaustaisten henkilöiden karkotta­ mista maasta. Kirjoitus oli pääosin asiallinen, ja Suomen lakien kunnioit­ tamisen tulisi olla ehdoton edellytys turvapaikan säilyttämiseksi.

Lopuksi Linna kysyy, eikö 12–14­vuotiailla tytöillä ole jo tuos­ sa iässä järkeä päässä, ja toteaa, että ”kellojen pitäisi kilistä ja kovaa”.

Seksuaalirikoksen uhriksi joutumi­ nen ei missään olosuhteissa ole uhrin syy. Syyllistäminen ja ”sinun olisi pi­ tänyt tietää” ­tyyliset argumentit ovat jälkiviisaita eivätkä ne tuo keskuste­ luun mitään rakentavaa. Ne ovat myös vahingollisia, sillä juuri tuomituksi tu­ lemisen pelko ja häpeä estävät monia seksuaalirikoksen uhriksi joutuneita hakemasta apua.

Murrosikäinen lapsi on juurikin lapsi, jolla on kehitysasteestaan riip­ puen rajallinen kyky arvioida riskejä ja hahmottaa omien tai muiden teko­ jen seurauksia. Tätä tosiasiaa osaavat myös lapsia väijyvät raiskaajat käyttää hyödykseen.

On naiivia olettaa, että seksuaaliri­ kolliset käyttäytyisivät epäilyttävästi ja tunnistettavasti: heidän tarkoituk­ senaan on nimenomaan houkutella uhri luottamaan itseensä. Tämä edel­ lyttää kykyä esiintyä turvallisena ih­ misenä, johon lapsi voi luottaa (ns. grooming­ilmiö).

Samanlaisia keinoja käyttävät myös vanhusten säästötilejä tyhjentävät nettihuijarit. Jos aikuinenkin lankeaa hurmaavasti käyttäytyvän rikollisen ansaan, kuinka voimme odottaa pa­ rempaa arvostelukykyä lapselta?

Lisäksi monen nuoren elämästä puuttuvat välittävät aikuiset ja turval­ linen koti, jolloin alttius joutua sek­ suaalirikoksen uhriksi kasvaa. Nuo­ ren tytön on helppo uskoa aikuista, joka kertoo välittävänsä, jos hän ei ole koskaan kokenut olevansa tärkeä ja rakastettava.

Kasvavalla tytöllä on myös oikeus saada rauhassa harjoitella naiseut­ taan: tämä voi näyttäytyä välillä koo­ misinakin ylilyönteinä meikin ja vaa­ tetuksen suhteen, mutta on aina aikui­ sen miehen vastuulla jättää alaikäinen rauhaan, vaikka tämä näyttää aikui­ selta tai käyttäytyy aikuisen tavoin.

Lopuksi lähetän viestin jokaisel­ le lapselle, naiselle ja miehelle, joka on joutunut seksuaalisen väärinkäy­ tön uhriksi: se ei ollut sinun syytäsi.

Elsa-Maria Aaltonen Vantaa

Omistajapolitiikan ohjeistus sanahelinää LEHTISAAREN MAANVUOKRAKOROTUKSIA on viety eteenpäin ikävällä tavalla. Salaisena asiana esityslistalla, neuvottelematta asukkaiden kanssa ja taktikoiden, etteivät asukkaat pääsisi vaikuttamaan heitä kovakouraisesti koskettavaan asiaan.

Kerrostaloasukkaat tulevat mak­ samaan pelkkää maanvuokraa noin 500 euroa kuukaudessa asunnosta riippuen. Osalla on jo nyt vaikeuksia

MIELIPIDE Kirkko ja kaupungin Mielipide-palsta julkaisee korkeintaan 1 500 merkkiä pitkiä mielipidekirjoituksia. Kirjoita omalla nimelläsi – nimimerkkiä voi käyttää vain poikkeustapauksissa. Toimitus lyhentää ja muokkaa tekstejä tarvittaessa. Lähetä tekstin mukana yhteystietosi toimituksen tietoon.

Mielipiteitä julkaistaan myös verkossa: www.kirkkojakaupunki.fi Kirkko ja kaupunki, Kolmas linja 22, 00530 Helsinki mielipiteet@kirkkojakaupunki.fi

Miltä usko näyttää?

JUSSI HELTTUNEN

poissa niistä tuloista, joita käytetään myös diakoniatoimintaan eli hädän­ laisten helsinkiläisten tukemiseen.

Asuntojen hoitovastikkeita ja asun­ toihin kohdistuvia lainoja tai muita maksuja emme ole oikea taho kom­ mentoimaan, sillä ne riippuvat hyvin paljon siitä, miten vuokraamallamme tontilla olevaa rakennusta on perus­ korjattu ja hoidettu sekä kunkin asuk­ kaan omasta taloudellisesta tilantees­ ta ja päätöksistä.

Lehtisaaren maanvuokralaisina oleville yhtiöille ja vuokramiehille lä­ hetettiin sopimusten mukaisesti eh­ dotus jatkokaudesta vuoden 2017 lo­ pulla. Vuokralaiset kommentoivat sopimusehtoja, ja kommentteja huo­ mioitiin yhteisen kirkkovaltuuston tekemän peruslinjauksen raameissa.

Yhteinen kirkkovaltuusto hyväksyi vielä 13.12.2018 kaksi vuokramiesten etuja huomioivaa muutosehdotusta.

Kai Heinonen kiinteistöjohtaja Helsingin seurakuntayhtymä

Saako tulevaisuudessa hyvää kotihoitoa?

Espoon hiippakunnan vastavihitty piispa Kaisamari Hintikka jakoi ehtoollista juhlamessussa Espoon katedraalissa 10.2.2019. Sakramentin toimittamisessa häntä avusti Joona Keravuori. Katso kuvat Hintikan piispanvihkimyksestä verkko-osoitteesta kirkkojakaupunki.fi/uutiset.

selvitä hoitovastikkeesta ja asuntoon kohdistuvista lainoista. Haluaako kirkko todella tuottaa toimillaan lisää asiakkaita jo nyt resurssien yli läikky­ vään diakoniatyöhön? Entä missä lin­ jassa kirkon arvojen kanssa kulkee ke­ hotus muuttaa pois kodeistamme?

Kirkko on laatinut omistajapoli­ tiikan ohjeistuksen. Sen mukaan ta­ louselämä ja sijoitustoiminta ovat ih­ misten välistä toimintaa, johon kirk­ ko omistajapolitiikallaan ottaa kan­ taa ja pyrkii vaikuttamaan. Kultaisen säännön siirtäminen käytäntöön ei ole suoraviivaista, vaan sitä sovellet­ taessa asetutaan toisen ihmisen ja toisten ryhmien asemaan ja pyritään miettimään, mikä on näiden toisten todellista hyvää niiden omasta näkö­ kulmasta. Omistajana ja sijoittajana kirkon pitää huomioida keskeiset si­ dosryhmänsä – eli ne, joihin harjoi­ tettavalla politiikalla on vaikutuksia – ja miettiä niiden hyvän toteutumista.

Helsingin yhteinen kirkkovaltuus­ to on myös tehnyt periaatepäätöksen tukea kohtuullista asuntopolitiikkaa.

Millä tavoin Lehtisaaren maanvuok­ ramenettely on linjassa näiden seik­ kojen kanssa?

Sinikka Kianto Lehtisaari, Helsinki

Lehtisaarelaisia on kuunneltu HELSINGIN SEURAKUNTAYHTYMÄ on käsitellyt Lehtisaaren maanvuok­ ra­asiaa julkisilla asialistoilla. Yhtei­ nen kirkkovaltuusto päätti Lehtisaa­ ren maanvuokrasopimusten linjauk­ set 11.5.2017, ja tätä ennen seurakun­ tayhtymän kiinteistöosaston edustajat tapasivat maanvuokrasopimuksen osapuolia, kaikkia erikseen, minkä li­ säksi kiinteistöjohtaja osallistui kah­ teen maanvuokrasopimuksia koske­ vaan lehtisaarelaisten järjestämään tilaisuuteen Lehtisaaressa ja yhteen Munkkivuoren kirkolla.

Myös yhteisen kirkkoneuvoston edustajat tapasivat lehtisaarelaisten lähetystöä Seurakuntien talolla en­ nen valtuuston kokousta. Tapaami­ set olivat pääosin kevään 2017 aika­ na.

Lehtisaarelaisia on kuunneltu.

Maanvuokrasopimusten jatkokauden vuokria alennettiin 40 prosenttia ver­ rattuna neuvottelujen alussa esitet­ tyyn markkinaehtoiseen vuokrata­ soon. Alennusta pidetään joidenkin näkemysten mukaan muiden helsin­ kiläisten seurakuntien jäsenten tuke­ na lehtisaarelaisille. Rahasumma on

RIITTÄVÄN HOIDON turvaamiseksi on välttämätöntä, että ympärivuoro­ kautista hoitoa tarvitsevien vanhus­ ten hoitajamitoitusta nostetaan 0,7 hoitajaan vanhusta kohden. Lisära­ hoitusta tarvitaan yli 200 miljoonaa euroa noin 4200 hoitoalan ammatti­ laisen palkkaamiseksi. Pääkaupunki­ seudulla hoitopaikan vuorokausihin­ ta tulee olemaan yli 200 euroa (vuon­ na 2017 keskimäärin 172 euroa) eli yli 6000 euroa kuussa.

On ilmeinen vaara, että kun rahoi­ tusta ja henkilöstöä lisätään ympäri­ vuorokautista hoitoa antavissa pal­ velutaloissa, niin niitä vähennetään kotihoidossa. Kotihoito on palvelu­ asumiseen nähden niin edullista, et­ tä kotihoidossa ennustetaan pidettä­ vän entistä enemmän huonokuntoisia vanhuksia, jotka tarvitsisivat ympäri­ vuorokautista hoivaa.

Pääkaupunkiseudulla kodinhoita­ jien työ on tullut entistä raskaammak­ si, kun heillä on yhä enemmän hoidet­ tavia. Hoitajalla voi olla työaikanaan jopa 15 käyntiä eri kohteissa. Aikaa vanhukselle voi jäädä alle 20 minuut­ tia päivässä, koska matkat ja valmis­ telut vievät aikansa. Työn kuormitta­ vuuden takia kodinhoitajien sairaslo­ mat ovat keskimäärin yli 30 päivää vuodessa. Tarvitaan lisäkäsiä myös kotihoidon tason turvaamiseksi.

Arviolta lähes 350 000 suomalaista hoitaa sairasta omaistaan. Valtaosa ei saa edes pientä omaishoitopalkkiota.

He tekevät mittaamattoman arvokas­ ta työtä yhteiskunnan kannalta myös taloudellisesti. Omaishoitajien uupu­ minen on estettävä ja hoivatyöstä on saatava riittävä palkkio.

Järjestöjen, seurakuntien, läheis­ ten, naapureiden ja muiden vapaa­ ehtoistoimijoiden erilainen tuki, läs­ näolo, harrastuksiin vieminen ja pie­ ni kotiapu tulevat yhä tärkeämmiksi kotona asuville, usein yksinäisille van­ huksille. Jokaisen ihmisen tulisi voida kokea, että minua ei jätetä yksin.

Pietari Jääskeläinen Vanhus- ja eläkeläisasioiden neuvottelukunnan puheenjohtaja