Kirkko ja kaupunki 2019 04 Vantaa by Kirkko ja kaupunki

HY VÄN TÄHDEN.

28.2.2019 kirkkojakaupunki.fi

A6 Saattohoito johdattaa kuoleman rajan yli – ja tyyli on vapaa

B1 Evoluutiobiologi Aura Raulo, 29, haluaisi panna ventovieraat pussailemaan tieteen nimissä

Mitä tehdä, kun mikään ei tunnu miltään? B 12

KIRJAILIJA KYLLIKKI VILLA 1923–2010

”Se, onko jokainen asia hoidettu vimpan päälle, on vähemmän tärkeää kuin se, että olen rakastanut lapsiani kovasti.” NYHTÖKAURAYRITYKSEN TOIMITUSJOHTAJA MAIJA ITKONEN URAÄIDIN SELVIYTYMISOPPAASSA (ATENA 2019)

Iankaikkisesti

”Äitiys ettei sitä vain sekoitettaisi pyykkiin ja tiskaamiseen ja siten heitettäisi lasta pois pesuveden mukana!”

Tänään

Eilen

2 A Kirkko ja kaupunki | 28.2.2019 ”Mikä olikaan äitisi! Naarasleijona leijonien joukossa. Se lepäsi nuorten urosten keskellä pentujensa kanssa.” HESEKIELIN KIRJA VANHASSA TESTAMENTISSA

Rukous

Pääkirjoitus

RODEO

Luterilainen paastonihkeys LASKIAISTIISTAIN JÄLKEISENÄ keskiviikkona – sitä kutsutaan tuhkakeskiviikoksi – alkaa paasto. Se kestää pääsiäisyöhön asti. Paasto on ikivanha uskonnollinen tapa valmistautua suureen juhlaan tai elämän käännekohtaan. Sen tarkoitus on itsensä tutkiminen ja tilan raivaaminen sieluun. Vanhastaan paastoon on kuulunut myös ripittäytyminen.

”

ÄKKIPÄÄTÄÄN AJATELLEN paastoa voi pitää jonkinlaisena mielen konmarittamisena. Japanilaisen bestseller-elämäntaitoIHMINEN EI VOI kirjailijan Marie Kondon mukaan nimetty MIELLYTTÄÄ menetelmä kodin tavarapaljouden raivaaJUMALAA miseksi perustuu siihen, että kodin tavarat käydään yksitellen läpi ja säästeTEKEMÄLLÄ tään vain ne, jotka tuottavat iloa. SANKARITEKOJA. Paaston idea on juuri päinvastainen. KAIKKI ON ARMOA. Siinä luovutaan määräajaksi juuri sellaisesta, mikä tuottaa iloa: kylläisestä olosta, herkuttelusta, nautintoaineista. Luopumisen tarkoitus on pelkistää elämä äärimmilleen, jotta paastoaja oivaltaisi, mikä lopulta on sellaista, että ilman sitä eläminen olisi pahempaa kuin kuolema.

SITTEMMIN PAASTOA on luterilaisessa kirkossa yritetty elvyttää kaikenlaisten kampanjoiden avulla. Kannattaisi ehkä kokeilla sitä, että lopetettaisiin ”paastonajasta” puhuminen ja erilaiset etuliitepaastot ja ryhdyttäisiin reilusti paastoamaan tuhkakeskiviikosta pääsiäiseen. Sama juttu adventtina: lopetetaan pikkujoulut torttuineen ja pipareineen ja paastotaan ennen joulua. Se kuuluu hyviin kristillisiin tapoihin. JAAKKO HEINIMÄKI

Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi

kirkkojakaupunki.fi ISTOCK JA MARI AARNIO

PAASTO NÄIVETTYI jossain vaiheessa pois luterilaisuudesta. Se muuttui paastoamisesta ”paastonajan viettämiseksi”, mikä tarkoitti lähinnä sitä, että kirkonmenoissa pidättäydyttiin hallelujan laulamisesta. Luterilaisuudessa ajatellaan, ettei ihminen voi miellyttää Jumalaa uskonnollisilla sankariteoilla. Kaikki on armoa. Tämä selittää luterilaisten nihkeän suhtautumisen paastoon. Paaston voi kuitenkin nähdä toisin. Sen voi nähdä lahjana ja mahdollisuutena elämän suunnan tarkistamiseen.

”Minä suojelen sinua kaikelta mitä ikinä keksitkin pelätä.” Ultra Bra soi päässäni, kun tutustutan koiranpentua postilaatikoihin huomiokartioihin ja patsaisiin jotka näyttävät pimeässä möröiltä. Herra, suhtauduthan yhtä kärsivällisesti minun kummiin pelkoihini ja oikkuihini.

Onko aina pakko mennä treeneihin? Lasten harrastukset rytmittävät monen perheen arkea. Mutta pitääkö lapsen harrastaa? Ja mitä sitten, kun ei huvita? Aikuistenkasvatuslaitospodcastissa lapset ovat asiantuntijoita ja antavat vinkkejä sujuvampaan arkeen. Podcastia voi kuunnella iTunesissa, Spotifyssa ja Soundcloudissa.

Kirkko ja kaupunki VANTAA 28.2.2019

numero 4

Seuraava lehti ilmestyy 14.3. KANNEN KUVA: ESKO JÄMSÄ

kirkkojakaupunki @kirkko_kaupunki kirkkojakaupunki kirkkojakaupunki

28.2.2019 | Kirkko ja kaupunki

Päästöjen vähentämistä kannattaa vielä yrittää Ilmastotutkija Laura Riuttasen johtama työryhmä haluaa kirkosta hiilineutraalin. TEKSTI TANELI KYLÄTASKU KUVA ESKO JÄMSÄ

Onko kirkko valmis liittymään edellä kävijöihin ilmastonmuutoksen torju misessa, Laura Riuttanen? – Tämä testataan kirkkohallituksen täysistunnossa tällä viikolla sekä seurakunnissa tulevina vuosina. Kirkon energia- ja ilmastostrategiaa valmistelleen työryhmän saama palaute on ollut hyvin myönteistä: ihmiset ovat kokeneet toivoa herättävänä, että kirkko sitoutuu ilmastonmuutoksen hillintään. Konkreettiset tavoitteet myös motivoivat. Tapaamisissa olen havainnut, että ilmastotavoitteilla on piispojen ja kirkon muun johdon tuki. – Ilmastonmuutoksen torjuminen on kaikin puolin kannattavampaa kuin sen torjumatta jättäminen ja siinä tarvitaan kaikkia. Kirkko on merkittävä yhteiskunnan toimija, jolla on noin 6000 rakennusta, 170 000 hehtaaria metsää ja neljä miljoonaa jäsentä.

Kirkko haastaa suomalaisia kam panjalla, joka kutsuu tekemään henkilökohtaisen ekopaastolu pauksen. Kannattaako ilmasto katastrofin torjumista enää yrittää? – Kannattaa yrittää, sillä jokainen aikaansaatu päästövähennys on pois ilmakehää lämmittämästä. Jos ilmaston lämpeneminen saadaan rajattua 1,5 asteeseen kahden asteen sijaan, sadat miljoonat ihmiset säästyvät inhimilliseltä kärsimykseltä. Voimme myös pelastaa korallit ja monta muuta eliölajia, eikä Grönlannin peruuttamaton sulaminen välttämättä käynnisty. – Itse en ole vielä ehtinyt tehdä ekopaastolupausta, mutta voisin ehkä olla ostamatta mi-

2 3

Mihin asiaan Vantaan seurakuntien pitäisi tarttua ensimmäiseksi, jos ne haluavat olla hiilineutraaleja vuonna 2030? – Suurin osa seurakuntien päästöistä tulee kiinteistöjen lämmittämisestä. Öljylämmityksestä pitäisi luopua ja seurakuntien tulisi siirtyä fossiilittomiin energianlähteisiin myös sähkön kulutuksessaan. Ruoan ja liikkumisen ilmastoystävällisyyteen pitäisi kiinnittää huomiota kaikessa toiminnassa. Käydäänkö poliittista ilmasto keskustelua oikeista kysymyksistä? – Puolueiden tavoitteista löytyy hiilineutraali Suomi vuoteen 2030 mennessä. Tämän saavuttaminen vaatii konkreettisia toimia ja poliittista ohjausta, esimerkiksi tukien uudelleenohjausta. – Monet kaupungit ja kunnat ovat lähteneet ilmastotalkoisiin tosissaan. Tahtoa on ja edelläkävijöitä kuunnellaan.

”

VOIMME PELASTAA KORALLIT, EIKÄ GRÖNLANNIN PERUUTTAMATON SULAMINEN VÄLTTÄMÄTTÄ KÄYNNISTY. LAURA RIUTTANEN

tään, mikä ei ole aivan välttämätöntä. Muutenkin olisi hyvä keskittyä olennaiseen ja karsia turha häly.

Millainen on iltarukouksesi? – Siunaan lapset joka ilta, kun he menevät nukkumaan. Se on rakkauden osoitus. ■

Ilmastotutkija Laura Riuttanen toimi kirkon energia- ja ilmastostrategiaa valmistelleen työryhmän puheenjohtajana. Kirkkohallituksen täysistunto otti kantaa työryhmän ehdotukseen tiistaina 26.2. Lue uutinen täysistunnon päätöksestä: kirkkojakaupunki.fi/uutiset.

4 A Kirkko ja kaupunki | 28.2.2019

Hakunilassa eletään monen kulttuurin arkea

Maksuttomien sovittelutapaamisten ohjauksesta vastaavat pääasiassa koulutetut vapaaehtoistyöntekijät. Kuva: Maija Saari

Rikoksia soviteltiin ennätyksellisen paljon Rikos- ja riita-asioita on mahdollisuus käsitellä sovittelumenettelyllä rikosprosessin sijaan. Viime vuonna käsiteltiin ennätyksellisen paljon sovittelualoitteita, yhteensä 1 391 kappaletta. Tyypillisin soviteltava asia on pahoinpitely tai vahingonteko. Vantaan toimistolle tulleista aloitteista lähes viidennes (17 prosenttia) koski lähisuhdeväkivaltaa. Aloitteen lähisuhdeväkivallan sovitteluun voi tehdä vain poliisi tai syyttäjä. Sovittelijat ovat vapaaehtoisia ja uusia haetaan parhaillaan. Lisätietoja ja hakuohjeet löytyvät osoitteesta: vantaa.fi/ sovittelu

Kirkko ja kaupunki mukana vaalitentissä Sivistys, syrjäytyminen ja sote-uudistus. Siinä kolme pääteemaa pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulujen vaalikeskustelulle. Tilaisuus järjestetään 6.3. kello 15 Diakonia-ammattikorkeakoulun Helsingin kampuksella Kalasatamassa. Sitä voi seurata suorana tapahtuman yhteistyökumppanin eli Kirkko ja kaupungin verkkosivuilta Kirkkojakaupunki.fi. Keskustelijoina ovat Paavo Arhinmäki (vas), Eva Biaudet (rkp), Simon Elo (sin), Antti Kaikkonen (kesk), Elie El-Khouri (kd), Sari Multala (kok), Mika Niikko (ps), Maria Ohisalo (vihr) ja Pilvi Torsti (sd). Tapahtuman juontavat Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Jaakko Heinimäki ja Eurooppanuorten liittohallituksen jäsen Hanna Kivimäki.

Seurakuntaan kuuluu Hakunilan asukkaista enää vajaa puolet – suomenkielisistä yhä kaksi kolmesta. TEKSTI PAULI JUUSELA KUVAT MARIANNA SIITONEN GRAFIIKKA MARI AARNIO

akunilan kirkkoherra Hans Tuominen ja Hakunilan kansainvälisen yhdistyksen toiminnanjohtaja Burhan Hamdon seisovat kuvattavina Hakunilantiellä. Jutustelun sijasta he alkavat laulaa suomalaista kansanlaulua: Taivas on sininen ja valkoinen ja tähtösiä täynnä. Ohikulkijoiden huulet kääntyvät hymyyn. Luterilaisen papin ja kolmekymmentä vuotta sitten Syyriasta Suomeen muuttaneen muslimimiehen yhteishenki ja huumori välittyvät ihmisille. Hakunilan seurakunta ja Burhan Hamdonin johtama kansainvälinen yhdistys haluavat raken-

Kirkkoneuvosto nimesi toimikuntia Vantaan seurakuntien yhteinen kirkkoneuvosto on nimennyt kaksi toimikuntaa, joiden tehtävänä on toimia apuna valmistelutyössä. Toimikunnat ovat talous- ja strategiatoimikunta ja ympäristötoimikunta. Ensin mainitun puheenjohtajaksi valittiin Tiina Vesa ja jälkimmäisen Laura Häggblom.

Oikaisu Kirkko ja kaupungin numerossa 3 kerrottiin pääkaupunkiseudun kirkkovaltuustojen puheenjohtajista. Jutussa todettiin virheellisesti, että Heikki Sorvari olisi toiminut aiemmin Espoon yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajana. Näin ei ole, vaan Sorvari on toiminut varapuheenjohtajana. Puheenjohtajana toimii Espoon hiippakunnan tuomiokapitulin nimittämä kirkkoherra, tällä hetkellä Kalervo Salo.

Hakunilan kansainvälisen yhdistyksen toiminnanjohtaja Burhan Hamdon ja kirkkoherra Hans Tuominen lauloivat yhdessä suomalaisen kansanlaulun keskellä Hakunilan pääkatua.

taa Hakunilasta paikkaa, jossa ihmisillä on turvallista olla ja elää. Toisinkin voisi olla. Hakunilassa oli väestöryhmien välisiä levottomuuksia 2000-luvun taitteessa. Kaupunki, seurakunta ja erilaiset yhdistykset alkoivat toimia yhdessä, jotta jännitteet häviäisivät. Viisitoista vuotta myöhemmin Suomen Kotiseutuliitto valitsi Hakunilan vuoden kaupunginosaksi. Perusteluina olivat yhteisöllisyys, eri toimijoiden yhteistoiminta, runsas kulttuuritarjonta ja kansainvälisyys. HAKUNILAN monikulttuurisuus on tosiasia, johon Tuomisen ja Hamdonin mukaan kannattaa suhtautua voimavarana. Tämä

vaatii sitä, että eri kulttuureista tulevat ihmiset tutustuvat toisiinsa. Seurakunnalle Hakunilan väestörakenteen muutos on merkinnyt enemmistöaseman katoamista. Kun suurin osa alueelle muuttajista on maahanmuuttajia ja enimmäkseen muita kuin luterilaisia, Hakunilasta tuli ensimmäinen vantaalaisseurakunta, jonka jäsenyysprosentti laski alle viidenkymmenen. Hakunilan seurakunnan jäsenyysprosentti on nyt 48,9. Kaupungin toisella laidalla sijaitsevassa Hämeenkylässä se on 60,1. Suomenkielisistä Hakunilassa asuvista kirkkoon kuuluu yhä 67,7 prosenttia, kun Hämeenkylässä vastaava luku on 70,4.

28.2.2019 | Kirkko ja kaupunki

Länsimäen asukkaista neljä kymmenestä puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia.

Hakunilassa on paljon maahanmuuttajia. – Maahanmuuttaja ja kantasuomalainen eivät kyllä ole parhaita mahdollisia sanoja kuvaamaan ilmiötä ja ihmisten elämää. Monen hakunilalaisen vanhemmat tai jopa jo isovanhemmat ovat muuttaneet muualta Suomeen, mutta itse he ovat asuneet täällä koko ikänsä. Minusta he ovat suomalaisia, vaikka äidinkieli olisi muu kuin suomi tai ruotsi, sanoo Tuominen.

kylässä 7 ja maaseutumaisessa Sotungissa vain 1,8 prosenttia. – Hakunila on alueena kuin Suomi pienoiskoossa: urbaaneja kerrostalolähiöitä, hyvinvoivia omakotialueita, vanhaa kulttuurimaisemaa ja Sipoonkorven kansallispuisto, kertoo Tuominen. Hakunilassa on keskimäärin vähemmän koulutettua väkeä kuin muualla Vantaalla, alueen tulotaso on hieman matalampi ja työttömyyttä enemmän. Toisaalta siellä on JOKA NELJÄS Hakunilan suuralueen myös hyvinvoivia alueita, joilla kirkasukas on nyt vieraskielinen. Hakuni- koon kuuluminenkin on vielä osa sulan keskustassa luku on 35 prosenttia vun perintöä. ja yhdessä Suomen monikulttuurisim– Seurakunnan motto on, että mista kaupunginosista Länsimäessä lä- olemme ilon ja toivon yhteisö. Meilhes 40. Muuttajista osa on muslimeja, lä on selkeästi hengellinen perustehosalla on jokin muu uskonto. Joukossa tävä eli olemme rohkeasti kristittyon paljon myös kristittyjä, vaan ei lu- jä ja puhumme Jumalasta. Jumalanterilaisia. palveluselämä on monimuotoista ja – Hakunilan kirkolla kokoontuu ni- lapsi- ja nuorisotyö vahvaa. Yhteigerialaisten ja ghanalaisten kristittyjen söruokailuissa Hakunilassa ja Länryhmä, vaikka he eivät simäessä jaettiin ole luterilaisia, kertoo viime vuonna yli Hans Tuominen. 8 000 annosta. SeurakunnassaDiakoniatyöllä kin on jäseniä moneson täällä iso roota maasta. Yhä useli. Siinä ei kysytä ammassa kastetilaikenenkään kanJOS JOKU OUTOA suudessa käytetään sallisuutta, usKIELTÄ PUHUVA TULEE suomen lisäksi jotain kontoa tai kirkKIRKKOHERRANVIRASTOON, muuta kieltä. koon kuulumis– Itse käytän ensi ta, vaan avun SOITAN HAMDONILLE. viikonloppuna espantarvetta, sanoo HAKUNILAN KIRKKOHERRA jaa ja sitä seuraavaTuominen. HANS TUOMINEN na venäjää. Opettelen jonkun ilmaisun ja etJÄSENMÄÄRÄN sin raamatunkohdan sekä rukouksen, sekä prosentuaalinen että absoluuttijonka vanhempi tai isovanhempi lu- nen väheneminen vaikuttavat seurakee äidinkielellään, sanoo Tuominen. kunnan toimintaan. TyöntekijämääHänen mukaansa Hakunilassa on rä on vähentynyt ja rahaa ei ole tuhmyös alueita, joilla vieraskielisiä on lattavaksi. Sitäkin tärkeämpää Hans melko vähän. Vaaralassa heitä on 15 Tuomisen mukaan on vapaaehtoisprosenttia, Itä-Hakkilassa 10,4, Raja- ten määrän kasvu, verkostoituminen

”

Vieraskielisten osuus Vantaan väestöstä 39,2 %

40% 35% 30%

25,5 %

25% 20%

17,7 %

15% 10% 5%

2010

ja yhteistyö niin järjestöjen kuin vaikkapa koulujen kanssa. Tapahtumissa, kuten Hakunilapäivässä tai Kartanon joulussa, seurakunta ja Hakunilan kansainvälinen yhdistys ovat usein vierekkäin. Se tapa, jolla ollaan ja toimitaan yhdessä, on Tuomisen mukaan viesti alueen asukkaille. – Burhan Hamdon ystävineen tekee joka vuosi meille ruoat syksyisin vietettävään maailmojen messuun. Jos joku outoa kieltä puhuva tulee kirkkoherranvirastoon, soitan Hamdonille. Jos hän ei tunnista kieltä, hän etsii jonkun, joka tuntee. Itse olen opetellut sanomaan ”rauha teille” hyvin monilla eri kielillä. Sillä pääsee täällä jo pitkälle, Tuominen kertoo. KANSAINVÄLISELLÄ YHDISTYKSELLÄ on neuvonta- ja kriisipiste Hakunilan keskustassa ja toimintakeskus Länsi-

2018 mäessä. Seurakunnan kanssa on järjestetty useita uskontodialogitapahtumia. Asenteet ovat muuttuneet niin, että aluksi kirkon tiloja vierastaneille muslimeille on ihan luontevaa vierailla kirkolla. Seurakunnan väkeä voidaan myös kutsua kertomaan suomalaisista juhlista, kuten joulusta ja pääsiäisestä. Burhan Hamdonin mukaan on tärkeää, että suomalaistaustaiset ja maahanmuuttajat tapaavat toisiaan säännöllisesti, oppivat tuntemaan toistensa kulttuureja ja myös selvittämään ristiriitoja. – On tärkeää kunnioittaa toisen kulttuuria ja uskontoa. Maahanmuuttajien on mahdollisimman pian opittava suomen kieli, kulttuuria ja tavat. Kun tunnetaan toisemme, vältetään ristiriitoja, jotka syntyvät yleensä pienistä väärinkäsityksistä, muistuttaa Hamdon. ■

6 A Kirkko ja kaupunki | 28.2.2019

Kuoleman rajan yli Sairaalapappi tukee sekä potilasta että hänen omaisiaan. TEKSTI SUSANNA SOMPPI KUVA ESKO JÄMSÄ

airaalapappi Pirjo Vatanen on työskennellyt Vantaan hoitolaitoksissa noin 27 vuotta. Usein Vatanen kutsutaan paikalle, kun iäkkään potilaan tila on jo hyvin vakava. Hän ei enää kykene itse kutsumaan paikalle pappia tai esittämään muitakaan toiveita. Kutsun esittävät usein omaiset, tai tieto saavuttaa Vatasen sairaalan tai hoivakodin henkilökunnan kautta. – Toiveet papille saattavat olla eriytymättömiä. Ei oikein tiedetä, mitä papilta voisi odottaa tai pyytää. Läheisen ihmisen kuoleman lähestyminen on hämmentävä ja uusi kokemus. Tällaisessa tilanteessa yritän selvittää, mitä toivotaan. Esittelen erilaisia vaihtoehtoja, kuten että voimme veisata virren tai pitää rukoushetken, Vatanen kertoo. Vatanen arvostaa kutsua kuolinvuoteen ääreen. – Se, että pappi kutsutaan paikalle kuoleman lähestyessä, on minusta suuri luottamuksen osoitus. Se on arvokasta.

Vantaalla toimii neljä sairaalapastoria kahdessa sairaalassa, eli Peijaksessa ja Vantaan sairaalassa sekä viidessä vanhuksille suunnatussa, tehostetun palveluasumisen yksikössä. Vapaaehtoistyötä kuolevien parissa tekee tällä hetkellä toistakymmentä henkilöä. Kotikäyntejä tehdään myös silloin tällöin sovitusti. Vantaalla toimii kotisaattohoidon tukena myös pappien päivystyspuhelin. NIIN YKSILÖITÄ kuin olemmekin, kuoleman lähestyminen herättää ihmisissä samankaltaisia ajatuksia. Kuoleva haluaa keventää sydäntään häntä vaivaavista asioista. – Usein ne ovat hyvin henkilökohtaisia asioita, jotka ovat jääneet painamaan mieltä. Kuoleman lähestyessä elämän tärkeät asiat korostuvat ja vähemmän tärkeät haalistuvat, Pirjo Vatanen sanoo. Kuolevalla saattaa olla tarve puhua, mutta hän voi välttää puhumista vaikeista aiheista omaisten läsnä ollessa. Kuoleva saattaa pelätä, että hän lisää puheillaan läheistensä ahdistusta ja surua. Tällaisissa tilanteissa juuri sielunhoitaja tai tehtävään koulutettu vapaaehtoinen voi olla suureksi avuksi. Tavallisia pohdinnan aiheita ovat elämän merkitys, kuolemanpelko ja huoli paitsi itsestä myös puolisosta, lapsista tai muista läheisistä.

Viimeaikoina on puhuttu paljon vanhuksista, mutta saattohoidossa on myös nuoria ihmisiä. Erityisesti heillä huoli kohdistuu oman tilanteen lisäksi usein myös jäljelle jäävän puolison ja lasten hyvinvointiin, toimeentuloon ja tulevaisuuteen. Kokemus elämän epäoikeudenmukaisuudesta saattaa nousta voimakkaana varsinkin silloin, kun nuori ihminen on sairastunut kuolemanvakavasti. Toisaalta myös iäkäs henkilö saattaa kokea elämänsä tai ainakin vanhuusaikansa jäävän liian lyhyeksi.

”

ON KORKEA AIKA PALAUTTAA VANHUSTEN JA MUIDEN HEIKOMMASSA ASEMASSA OLEVIEN IHMISARVO.

KUOLEMAAN LIITTYY myös selittämättömiä ilmiöitä, joita kokenut sairaalapappi ei yritä järkeillä. Pirjo Vatanen tunnistaa tilanteita, joissa omainen tai omaiset ovat saattaneet valvoa kuolevan vieressä

28.2.2019 | Kirkko ja kaupunki

Saattohoito Saattohoito on osa palliatiivista eli oireenmukaista hoitoa, ja se ajoittuu potilaan viimeisiin päiviin tai viikkoihin. Palliatiivisella hoitolinjalla tarkoitetaan vaihetta, jossa sairauden kulkuun ei enää voida olennaisesti vaikuttaa. Tällöin hoidon päämäärä on lievittää niin potilaan kuin läheistenkin kärsimystä ja vaalia heidän elämänlaatuaan. Nykyään saattohoitoa annetaan yhä useammin kuolevan omassa kodissa kotisairaalan kautta. Varsinaisen sairaalahenkilökunnan lisäksi saattohoitotiimiin saattaa kuulua henkisestä ja hengellisestä tuesta vastaava sairaalapappi tai tukemiseen koulutettuja vapaaehtoisia. Hyvään saattohoitoon kuuluu henkisen tuen ohella oireiden tehokas ja oikea-aikainen hoito, esimerkiksi riittävä kipulääkitys.

Kirkkoherra Hannu Pöntinen tykästyi heti muraalin virtateemaan. Teos on puoliksi Maikki Rantalan (kuvassa) ja puoliksi Essi Ruuskasen käsialaa.

Virtakirkko pian palveluksessanne Vantaalla juhlitaan peräjälkeen Myyrmäen kirkon jäähyväisiä ja uuden kirkkosalin avajaisia. TEKSTI SUSANNA SOMPPI KUVA MARIANNA SIITONEN

Sairaalapappi Pirjo Vatasen mukaan on tavallista, että mieltä painavat asiat halutaan pois sydämeltä viimeistään kuolinvuoteella.

vuorotellen, mutta potilas on kuollut, kun omainen on poistunut, vaikka vain hakemaan kahvia. – Voisihan sitä ajatella esimerkiksi niin, että kuoleva ei raaski lähteä, kun omainen on siinä vieressä. Tiedetään, että ihmisen aisteista säilyvät pisimpään kuulo- ja tuntoaisti. Mutta loppujen lopuksi kuolema on mysteeri, eikä sitä voi tyhjentävästi selittää. Vaikka kuoleva usein pohtii elämän peruskysymyksiä, kaikki eivät niitä halua käsitellä. Potilas saattaa kuitenkin tarvita apua kuolemanpelon, yksinäisyyden tai ahdistuksen käsittelyssä. Monille hengellisyys ja usko antavat suurta turvaa. Joku kaipaa toisen ihmisen läsnäoloa, kahvitteluseuraa ja rupattelua, mikäli kunto sen sallii. VANHUSTENHOIDON TILANNE on ollut viime aikoina isosti esillä. Pirjo Vatasesta on hyvin huolestuttavaa, että vanhuudesta on tullut pelottava asia. – On hyvä, että nyt käydään julkista keskustelua vanhustenhoidon tilasta. Minusta on korkea aika palauttaa vanhusten ja muiden heikommassa asemassa olevien ihmisarvo. Ihmiselämä on sinänsä jo arvokas, ja se velvoittaa meitä huolehtimaan toisistamme. Nykyään arvostetaan nuoruutta, kauneutta ja menestystä. Ne eivät kuitenkaan ole kestäviä arvoja. Täyteen elämään kuuluu myös luopuminen, Vatanen sanoo. ■

antaankosken seurakunta saa uuden tukikohdan 10. maaliskuuta lähtien, kun Myyrmäen Virtatalossa sijaitsevassa uudessa kirkkosalissa vietetään avajaismessua. Samalla tila siunataan ehtoolliskäyttöön. Virtatalo rakennettiin alun perin Imatran voiman pääkonttoriksi. – Minusta vesi ja virta sopivat oikein hyvin seurakunnan elämään. Onhan vesi hyvin kirkollinen elementti, tuumii kirkkoherra Hannu Pöntinen. Kaiken tohinan keskellä Pöntinen näkee positiivisia asioita, vaikka muuttoprojekti on ollut iso haaste. – Virtatalossa olemme keskellä ihmisten arkista elämää, Pöntinen kiittelee. Nyt kaikki toiminnot saadaan saman katon alle. Tosin seurakunnan iltapäiväkerho jatkaa toisaalla. KIRKKOSALIN MURAALI muistuttaa – sinisen, valkoisen ja lilan sävyisine pyörteineen – virtaavaa vettä. Muraalin ovat tehneet yhteisötaiteilijat Maikki Rantala ja Essi Ruuskanen. Vantaankosken seurakunnalla on Virtatalossa käytössään noin 2000 neliömetrin vuokratilat. Tilaa tarvitaan, sillä Virtataloon asettuu noin 50 seurakunnan työntekijää. Uusissa tiloissa on kirkkosalin lisäksi kirkkoherranvirasto, diakoniatyöntekijöiden vastaanottotiloja sekä työhuoneita ja kokoustiloja. Virtakirkossa suoritetaan vainajan hautaan siunaamista lukuun ottamatta kaikkia kirkollisia toimituksia. Hautaan siunaamiset toimitetaan joko Kivistön, Seutulan tai Pyhän Laurin kirkossa. Itse kirkkosaliin mahtuu noin 250 henkilöä, mutta tila on tarpeen mukaan järjesteltävissä suuremmankin väkimäärän käyttöön. Kirkkosaliin tuodaan sähköurut, ja alttari asettuu luontevasti suurten ikkunoiden eteen. REMONTTIIN MENEVÄ Myyrmäen kirkko on 28 400 jäsenen suuruisen Vantaankosken seurakunnan pääkirkko. Vuonna 1984 valmistuneen kirkon seinärakenteista on löydetty kosteutta, jonka seurauksena rakennuksen sisäilma on muuttunut terveydelle haitalliseksi. Myyrmäen kirkon remontti kestää ainakin kolme vuotta, ja rahaa siihen kulunee ainakin kuusi miljoonaa euroa. Pelkästään Myyrmäen kirkon tiiliverhoilua varten on varattu jo aiemmin miljoona euroa. Tosin tarkkoja lukuja ja aikatauluja ei tiedä vielä kukaan. – Uskon remonttisuunnitelman valmistuvan vuoden loppuun mennessä, Hannu Pöntinen sanoo. ■ Virtakirkon avajaismessu su 10.3. klo 10. Sen jälkeen seurakuntalaiset voivat tutustua uusiin tiloihin. Avoimet ovet ma 11.3. klo 11–14. Virtakirkon osoite on Rajatorpantie 8.

8 A Kirkko ja kaupunki | 28.2.2019

Masennuksen kautta kirjai Kirjoittaminen auttoi Tuuli Salmista masennuksesta toipumisessa. Aluksi hän kirjoitti pienille lapuille luontoon ja valoon liittyviä huomioita. TEKSTI MARJO KYTÖHARJU KUVA SIRPA PÄIVINEN

yyrialainen turvapaikanhakija Wael pakenee vastaanottokeskuksen ahdistavaa ilmapiiriä. Pakomatka ei suju hyvin, sillä hän loukkaa itsensä ja myöhemmin hänet pahoinpidellään. Huonokuntoisen Waelin löytää Johannes, joka auttaa häntä äitinsä Olga kanssa. Tällaisista tapahtumista alkaa Tuuli Salmisen uusi romaani Rannalla poika. – Mietin, onko minulla oikeutta mennä syyrialaisen nuoren nahkoihin. Mielestäni on kuitenkin arvokasta, että edes yrittää asettua toisen henkilön asemaan, Salminen sanoo. Hän päätyi kirjoittamaan syyrialaisesta turvapaikanhakijasta, koska oli seurannut intensiivisesti Syyrian sodan vaiheita. – Sodat ovat aina tragedioita. Minua on koskettanut erityisesti tämä pitkään jatkunut Syyrian tilanne. Olen katsonut paljon siihen liittyviä uutisia ja dokumentteja. Ja tietysti muutaman vuoden takainen pakolaiskriisin symboliksi noussut valokuva kuolleesta pojasta rannalla järkytti, Salminen kertoo. – Aloin miettiä, mitä turvapaikanhakijat kokevat tullessaan pimeään ja kylmään Suomeen. Tänne asettuminen ei varmasti ole monestakaan syystä helppoa. Tähän talveen osuu hätkähdyttävästi se, että kirjassa Waeliakin piinannut toinen turvapaikanhakija syyllistyy alaikäisen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Oulun tapaukset ovat järkyttäneet Salmista syvästi, sillä hänen kirjoittaessaan kirjaansa ei maahanmuuttajien tekemiä seksuaalirikoksia ollut juurikaan tullut ilmi. ROMAANIN TOINEN teema on masennus. Turvapaikanhakijoita auttava psykiatrina työskentelevä Olga masentuu kiusaamisen ja muiden vastoinkäymisten vuoksi. Lopulta hän romahtaa täysin. Tuuli Salminen haluaa osoittaa, että kuka tahansa voi sairastua masennukseen. – On ikävää, että ihmisiä luokitellaan monissa asioissa esimerkiksi iän, ammatin ja taloudellisen aseman perusteella. Masennus on Salmiselle tärkeä teema, koska hänellä itsellään on ollut syviä masennuskausia. Ne alkoivat parikymppisenä. – On vaikea kuvailla, millaista se

Uudessa romanissaan Tuuli Salminen menee nuoren syyrialaismiehen nahkoihin.

on. Pahimmillaan masennus on sitä, että yrittää pitää silmät auki ja hengittää. – Nuorena minulla oli hirveä kynnys hakea apua, koska masennuk-

sesta ei puhuttu yhtä avoimesti kuin nyt. Sopivan terapeutin löytäminen oli myös hankalaa. Salminen sai psykiatrista apua, ja myöhemmin hän löysi kirjoittamises-

ta apukeinon masennuksesta toipumisessa. Hän alkoi ensin kirjoittaa pienille lapuille muun muassa luontoon ja valoon liittyviä huomioita. Niistä hän siirtyi muistikirjoihin, ja vähitel-

28.2.2019 | Kirkko ja kaupunki

lijaksi TUULI SALMISTA on aina kiinnostanut perheiden sisäinen dynamiikka. Rannalla poika -romaanissaan hän kuvaa suomalaisia ja syyrialaisia perhekuvioita. Romaanin Olga on muuttanut tyttärensä ja poikansa kanssa Helsingistä vanhaan merenrantakaupunkiin. Kun tarmokas Meri-tytär lähtee Italiaan aupairiksi, äiti ja perheen poika Johannes lamaantuvat. Parikymppinen Wael puolestaan muistelee omaa ristiriitojen täyttämää perhettään Syyriassa ja myöhemmin pakolaisleirillä. Salminen kertoi perheestä myös esikoisromaanissaan, liki pari vuotta sitten julkaistussa Surulinnussa, joka oli Helsingin Sanomien esikoispalkintoehdokkaana.

”

ELÄMÄ ON HARVOIN TÄYSIN AUVOISTA, JA ON KIINNOSTAVAA KUVITELLA, MITÄ ERILAISTEN IHMISTEN MIELESSÄ JA VÄLILLÄ TAPAHTUU.

– Minua kiinnostavat pienet, tiiviit yhteisöt. Perhe-elämä on harvoin täysin auvoista, ja on kiinnostavaa kuvitella, mitä erilaisten ihmisten mielessä ja välillä tapahtuu. – Surulintu sijoittui Helsinkiin, mutta nyt halusin mennä oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja sijoitin uuden romaanini tapahtumat muualle. Yli viisikymppinen Salminen uskoo, että elämänkokemuksesta on hyötyä kirjoittamisessa. – Teini-ikäisen pojan äitinä pystyn eläytymään sekä aikuisten että nuorten maailmaan. Täytyy silti sanoa, että Rannalla poika -romaanissa kuvaamaani nuorten chattikeskustelua ei ollut helppo kirjoittaa. Jos olisin kirjoittanut keskustelun siihen tyyliin kuin teinit oikeasti tekevät, ei siitä olisi tajunnut mitään.

len hän alkoi kirjoittaa pidempää tekstiä. Saatuaan kirjoittamisestaan hyvää palautetta Salminen rohkaistui lähettämään romaanikäsikirjoituksensa kustantajalle.

PITKÄÄN IT-ALALLA työskennellyt Tuuli Salminen ei ole tällä hetkellä kokopäivätyössä, sillä hän haluaa aikaa kirjoittamiseen. – Olen suorittajaluonne, ja minun on vaikea laittaa itselleni rajoja. Tarvitsen samanlaisena toistuvaa kontrolloitua arkea. Olen pyrkinyt edistämään hyvinvointiani myös vaatimalla itseltäni vähemmän. Parasta työaikaa Salmiselle ovat aamut. Sen jälkeen hän jatkaa kirjoittamista päivän mittaan vaihtelevasti. Kirjoittamisen välillä hänen on päästävä liikkumaan luontoon, jossa hän kuvaa kameralla kaikkea mahdollista näkemäänsä. ■

Mari Viita-aho esittelee Akseli Gallen-Kallelan tunnetuimpiin teoksiin kuuluvaa Ainotarua vuodelta 1891. Ainon mallina toiminut Mary-vaimo soitti usein ateljeessa pianoa miehensä työskennellessä viereisessä huoneessa.

Elämänmittainen suhde Kalevalaan Akseli Gallen-Kallela oli läpeensä Kalevalan innoittama mies. Esimerkiksi Ainon mallina toimi hänen vaimonsa Mary. TEKSTI MARJO KYTÖHARJU KUVA SIRPA PÄIVINEN

uvataiteilija Akseli Gallen-Kallelalla oli lähes elämänmittainen suhde Kalevalaan. Näin kertoo Gallen-Kallelan museon näyttelypäällikkö Mari Viita-aho. – Gallen-Kallela luki teoksen jo nuorena, ja sen hahmot tulivat esiin hänen töissään monin tavoin. Hän teki jopa häämatkansa runojen syntymaille Vienan Karjalaan. Siellä keräämistään kansanrunoistahan Elias Lönnrot kokosi 170 vuotta sitten kansallisepoksemme. Gallen-Kallela puolestaan teki teoksen hahmoista, kuten Sammosta ja Väinämöisestä, kaikkien suomalaisten tuntemia kuvataiteen merkkiteoksia. Gallen-Kallelan museon uusi näyttely Kalevala, toisin sanoen painottuu erityisesti Gallen-Kallelan kalevalaisiin naishahmoihin. Esimerkiksi Ainon mallina oli taiteilijan Mary-vaimo ja Lemminkäisen äidin mallina hänen oma äitinsä. Gallen-Kallela käytti Kalevala-töidensä mallina myös kansannaisia, joista yhtenä esimerkkinä on Louhen hahmo.

NÄYTTELYSSÄ ON esillä Akseli Gallen-Kallelan tuntemattomampia ja keskeneräisiksi jääneitä töitä. Nähtävillä on esimerkiksi taiteilijan 1890-luvulla aloittama triptyykki Väinämöisen lähtö. – Gallen-Kallela suhtautui tuohon työhön hyvin kunnianhimoisesti. Hän palasi siihen muiden töiden välissä, mikä vei aikaa. Työ jäi kuitenkin kesken, Mari Viita-aho selvittää. Näyttelyssä esitellään myös SuurKalevala-projektia. Kyseessä on iso kuvitettu Kalevala, johon Gallen-Kallela pyrki kehittämään uutta kansallista fonttia. Osa siitä valmistui ennen hänen kuolemaansa vuonna 1931. – Sen jälkeen fontin kehittelyä jatkoi taiteilijan poika Jorma GallenKallela. Myöhemmin kehitystyötä teki taiteen maisteri Teemu Heinilehto. Hänen fonttiaan on käytetty näyttelyn teksteissä. LÖNNROTIN HENGESSÄ Gallen-Kallelan museo keräsi nykypäivän espoolaisten tarinoita yhteistyössä Sellon kirjaston kanssa. – Näyttelyssä on mukana muun muassa kehtolauluja, tarinoita sukupolvelta toiselle, sananlaskuja ja kertomuksia maahan muuttamisesta, Mari Viita-aho kertoo. – Tämä osoittaa, että Lönnrotin keräämisen perintö jatkuu edelleen. Kalevala kertoi oman aikansa suomalaisuudesta ja nämä tarinat puolestaan nykyajan suomalaisuudesta. Näin aikakaudet keskustelevat keskenään. ■ Kalevalan päivää vietetään to 28.2. Kalevala, toisin sanoen -näyttely 5.5. saakka ti–la klo 11–16 ja su klo 11–17 GallenKallelan museossa, Gallen-Kallelan tie 27.

MENOT 28.2. – 14.3.

10 A Kirkko ja kaupunki | 28.2.2019

Hakunilan seurakunta Kirkkoherranvirasto: Hakunilantie 48, 01200 Vantaa avoinna ma–to klo 9–16. 5.3. virasto suljetaan klo 11.30 p. 098306 500, hakunilan.seurakunta@evl.fi, hakunilanseurakunta.fi, Facebook: Hakunilan seurakunta, Pyhän Annan lastenkirkko Päivystävä pappi tavattavissa ma-to klo 10–14, p. 09–8306 507. Diakoniapäivystys: Länsimäen kirkolla ti klo 10–12, p. 050 573 6313 Hakunilan kirkolla to klo 9–11, p. 050 573 6277 hakunilan.diakonia@evl.fi

HAKUNILAN KIRKKO Hakunilantie 48, p. 09 830 6512 Matala – mukava maanantai kirkolla! 4.3. hartaus ja 11.3. ehtoollishartaus klo 11. Maksuton ruokailu. Tutkimme Raamattua maanantaisin klo 12. Vauvakahvila maanantaisin klo 12.30–14. Nuortenilta Lepaani tiistaisin klo 18–21. Raamattupiiri tiistaisin klo 18–20. Perhekerho keskiviikkoisin klo 9–12. Käsillä hyvää -ryhmä keskiviikkoisin klo 14–15.30. Sauvakävelyä torstaisin, lähtö kirkolta klo 10. Viikkomessu torstaisin klo 18. Hakunilan kirkon kuoron harjoitukset torstaisin klo 18.45. Jengi-ilta nuorille perjantaisin klo 19.30–22. Kotikirkon järjestämä maksuton keittolounas to 28.2. Hartaus klo 10.30 ja lounas klo 11. Puurotorstai to 7.3. ja 14.3. klo 10–13. Puurolounas 2,50 e. Liikuntariparin konfirmaatiomessu la 2.3. klo 11. Tuomo Kahenvirta, Juha Paukkeri. Musiikkiviikon avajaismessu Ole minulle tie su 3.3. klo 12. Riikka Jäntin säveltämiä uusia messulauluja, Tiina Palmu, Harri Nurminen, Riikka Jäntti, Kaija Mäki-Leppilampi, HowManyMothers. Lähetysarpajaiset. Kohtaamispaikka su 3.3. klo 17. Jari Araneva, Harri Nurminen. Omaishoitajien ryhmä ma 4.3. klo 15–16.30. Lähetyspiiri ma 4.3. klo 18–19.30. Anna-Liisa Viita. Seniorikerho ti 5.3. klo 13–14.30. Kati Pyykkö. Musiikkiviikon ukulelekurssi to 7.3. klo 16. Tule opettelemaan ukulelensoiton alkeita! Harjoiteltuja lauluja soitetaan viikkomessussa klo 18. Musiikkiviikon ukulele-viikkomessu to 7.3. klo 18. Kirkkokuoron myyjäiset su 10.3. klo 11–15. Arpoja, sukkia ja lapasia. Musiikkiviikon Klassinen messu su 10.3. klo 12. Dvořákin raamatullisia lauluja. Väre-kvartetti, Hannu Forsberg, Juha Paukkeri. Päivähetki Raamatun äärellä ti 12.3. klo 12–13.30. Jari Araneva. Yhteislaulutilaisuus ti 12.3. klo 18.30. Kultaisen Iän Laulajat. Alueseurat, Helsingin Rauhanyhdistys ti 12.3. klo 19. Hiljaisuuden ryhmä – hiljaista, ohjattua raamattumietiskelyä paastonaikana. Keskiviikkoisin 13.3.–17.4. klo 17–18.30. Ohjaajana Jaana Theman. Ilm. 7.3. mennessä: hakunilan. seurakunta@evl.fi tai 09 830 6500. Raamattuluento ke 13.3. klo 18.30. Profeetta ja Juudan viimeinen kuningas, Liisi Jokiranta.

Paluumuuttajien piiri to 14.3. klo 13–15.

LÄNSIMÄEN KIRKKO Kerokuja 9, Vahtimestari p. 050 573 6391 Käsillä hyvää -ryhmä tiistaisin klo 10–12. Hartaushetki tiistaisin klo 12.30– 12.45. Päiväkahvit tiistaisin klo 12.30–14. Sanaa ja saunaa äijäporukassa tiistaisin klo 18.30. Naisten Raamattupiiri tiistaisin klo 19. Lähetyspiiri to 28.2. klo 18–20. Pekka Palosaari. Avoin kirkkomuskari perjantaisin klo 10–10.30. Perhekerho perjantaisin klo 9–13. Aamupäivän rukoushetki perjantaisin klo 10.45–11. Puuroperjantai perjantaisin klo 11–12. Taidepyhis sunnuntaisin klo 15–16.30, su 3.3. Pullapyhis ja su 10.3. Pihapyhis. Alle 3–vuotiaat mielellään aikuisen kanssa. Messu su 3.3. klo 10. Tapani Varis, Linda Isokangas. Musiikkiviikon virsi-ilta ti 5.3. klo 18.30. Taivaan ihanat lintuset – prof. Seppo Suokunnas, Juha Paukkeri, Hakunilan kamarikuoro. Tuhkakeskiviikon messu ke 6.3. klo 17. Tiina Palmu, Liisa Pietilä, Juha Paukkeri, Hakunilan kirkon kuoro. Messu su 10.3. klo 10 Harri Nurminen, Riikka Jäntti. Lähetyspiiri to 14.3. klo 18–20. Kaisa ja Erkki Halme.

MUUALLA Perhekerho Kolohongan ostoskeskuksessa (Itäinen Valkoisenlähteentie 19) torstaisin klo 9–11. Astan kotipyhäkoulu su 10.3. klo 11–12, Hevoshaantie 9 D.

KASTETTU Minka Krista Henriikka Kontkanen, Ida Sofia Eliisa Paronen, Emma Aili Alissa Thind, Jalo Tapio Tuominen.

HAUTAAN SIUNATTU Kari Kalevi Tuomi 84 v, Rauno Johannes Ovaska 79 v, Keijo Matti Koskelin 62 v.

Hämeenkylän seurakunta Kirkkoherranvirasto: Auratie 3 avoinna ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6450, hameenkylan.seurakunta@evl.fi. hameenkylanseurakunta.fi Facebook: Hämeenkylän seurakunta, Hämeenkylän seurakunnan perheet Päivystävä pappi tavattavissa ma–pe klo 9–13, p. 09 830 6455. Diakoniapäivystys Tiistaisin ja torstaisin klo 9–11, p. 09 830 6472. Kirkon vahtimestari, p. 09 830 6459.

HÄMEENKYLÄN KIRKKO Auratie 3 Messu ja koko perheen laskiaisrieha su 3.3. klo 10. Jarna Wikström, Jaakko Kara ja Hannu Lehtikangas. Messun jälkeen herkullinen lounas Yhteisvastuukeräyksen hyväksi hintaan 8 e aikuiset ja 5 e lapset. Kirkolla mukavaa tekemistä koko perheelle. Kioski, jossa myynnissä laskiaispullia, karkkia ja virvokkeita. Hiustenletitystä à la Veera (3/1e hiusten pituudesta riippuen) ja ongintaa (1 e). Kirkon pihalla ulkoleikkejä ja lumiveistoskisa (säävaraus).

Miesten sauvakävelypiiri su 3.3. klo 18. Lähtö kirkolta, mukaan omat kävelysauvat. Siionin kanteleen lauluseurat ti 5.3. klo 18 pienessä seurakuntasalissa. Mukana ovat teologi Soili Haverinen, professori Heikki Lehtonen ja kanttori Hannu Lehtikangas. Lauluseuroja ovat järjestämässä Hämeenkylän seurakunta ja Sley:n Länsi-Vantaan osasto. Iltarukous-rukouspiiri ti 5.3. klo 18–19 kirkon alakerrassa. Esirukouksia voi lähettää myös etukäteen: jarna.wikstrom@evl.fi tai p. 050 544 7647. Messu su 10.3. klo 10. Matti Hyry, Miika Koistinen ja Hannu Lehtikangas. Tätä on kristinusko III -luento su 10.3. klo 11.45–13 Puhujana on pastori Miika Koistinen ja aiheena ”Miten Raamattua tulkitaan?” Päiväkahvin aikaan ma 11.3. klo 14. YK-rivimiehen näkökulmaa on kertomassa Tapio Touru. Laulun ystävät-yhteislaulua ke 13.3. klo 14–15 kirkkosalissa. Yhteislaulua eri teemoista kanttori Hannu Lehtikankaan johdolla. Kaikki ovat tervetulleita. Sururyhmä aloittaa ti 19.3. klo 18. Keskustelua läheisen menetyksen tuomista tunnoista, kysymyksistä ja kokemuksista muiden menetyksen kokeneiden kanssa. Viisi kokoontumiskertaa. Ilmoittautumiset ja tiedustelut diakoniatyöntekijä Anne Puumala 050 367 5743 tai anne. puumala@evl.fi Haku Koululaisklubin lukukaudelle 2019–2020 on käynnissä. Koululaisklubi on seurakunnan yksityistä iltapäiväkerhotoimintaa. Jokainen lapsi kohdataan toiminnassa yksilöllisesti ja toimintaa suunnitellessa lasten omat kiinnostukset otetaan huomioon. Koululaisklubin hinta on 150 e/kk. Ilmoittautuminen osoitteessa: https://bit.ly/2B68RbT. Yhteisen pöydän lounas keskiviikkoisin klo 11–12.30 kirkon suuressa seurakuntasalissa. Hävikkiruuasta valmistettu lounas on maksuton ja kaikille avoin. Ehtoollishartaus on lounaan yhteydessä klo 12.

VAPAALAN SEURAKUNTATALO Kimarakahvila su 3.3. klo 17. Kohtaamispaikka to 7.3. klo 11. Mukana on Matti Hyry. Kenian lähetyspiiri to 14.3. klo 11. Puhujavieraana on pastori Richard Ondicho.

LAMMASPOLKU 1:N KERHOTILA Aikuisten raamattupiiri to 14.3. klo 10. Keskustelemme tulevan sunnuntain evankeliumitekstistä.

LAMMASKUJA 2B Kirjallisuuspiiri ma 4.3. klo 12. Käsittelyssä on Sally Salmisen kirja Katriina. Nettikerho ikäihmisille: Kanta.fi, Oma kanta ja terveystietoja ke 6.3. klo 14–16. Nettikerhoa vetää informaatikko Riitta Sivenius.

KASTETTU Lauri Leevi Olavi Suvanto, Asta Iida Maria Kivelä, Amelia Elli Helena Louhi, Kristian Venni Matias Kuronen, Saana Alva Sofia Koivisto.

HAUTAAN SIUNATTU Niklas Mikael Sved 46 v, Taimi Irja Maria Ekström 94 v, Lulu Maria Siltanen 96 v.

Korson seurakunta Kirkkoherranvirasto: Merikotkantie 4 avoinna ma–pe klo 9–15, p. 09 830 6552 korson.seurakunta@evl.fi korsonseurakunta.fi Facebook: Korson seurakunta Instagram: korsonsrk Kirkollisten toimitusten tilavaraukset arkisin klo 9–15, p. 09 8306 333 Päivystävä pappi tavattavissa ma–pe klo 10–14, p. 09 8306 554 Diakoniapäivystys ti klo 10–12 ja to klo 11–12, puhelinneuvonta to klo 10–11, p. 050 5736376 Kirkon vahtimestarit, p. 050 590 3496

KORSON KIRKKO Aamurukouspiiri arkisin klo 8–9 Kotkansiiven kokoustilassa. Vox Mea – Minun ääneni to 28.2. klo 17.30–18.30 seurakuntasalissa. Korso-messu klo 19, tarjolla välipalaa klo 18.30–19. To 7.3. ja 14.3. harjoitus Rekolan kirkolla. Iltarukouspiiri to 28.2., 7.3. ja 14.3. klo 18 kirkon kappelissa. Miesten saunailta to 28.2. ja 14.3. klo 18 Kotkansiiven saunatiloissa. Korso-messu Max to 28.2. klo 19 kirkossa. Klo 18 etkot, tarjolla ruokaa. Suunnitellaan messua, voit ilmoittautua eri tehtäviin. Messun jälkeen yhdessäoloa teekupin äärellä Kirkonkulmassa. Perhekerho pe 1.3. ja 8.3. klo 9–11.30 lapsi- ja perhetyön tiloissa. Perhemessu su 3.3. klo 11. Minna Ruuttunen, Veikko Ahonen, Jussi Salonen. Kirkkokahvit. Perheiden laskiaistapahtuma su 3.3. Perhemessu klo 11. Messun jälkeen sisäpihalla Kielo ja Lilja -laamat, sisä- ja ulkopuuhia lasten tiloissa, perhemuskareita, posetiivari ja Yhteisvastuu-kahvila. Korson Leijonien hernekeittoa. Karnevaalin väreissä -yhteisvastuukonsertti klo 15 kirkossa. Kirkon aamupuuro ma 4.3. ja 11.3. klo 10 seurakuntasalissa, 1 e. Uutispuuro ma 4.3. klo 11 kokoustilassa. Aamupuuron jälkeen keskustelua ajankohtaisista teemoista. Perhekerho ma 4.3. ja 11.3. klo 12–15 lasten tiloissa. Runopiiri ma 4.3. ja 11.3. klo 13 kokoustilassa. Naisten raamattupiiri ma 4.3. ja 11.3. klo 18 Kotkansiiven kokoustilassa. Punainen lanka -raamattupiiri ma 4.3. ja 11.3. klo 18 asiakastilassa. English through Bible ma 4.3. ja 11.3. klo 18.30 kokoustilassa. Katulähetyksen lounas ke 6.3. ja 13.3. klo 11 alkaen kirkkosalissa. Lähetyksen päiväpiiri ke 6.3. ja 13.3. klo 13 kirkkosali 2:ssa. Vanhemman väen piiri to 7.3. klo 13 seurakuntasalissa. Naisten saunailta to 7.3. klo 18 Kotkansiiven saunatiloissa. Korso-messu Light to 7.3. ja 14.3. klo 19 kirkossa. Klo 18 etkot kahvin ja teen äärellä. OlenNainen la 9.3. klo 12–16 seurakuntasalissa. ”Riittämättömästä riittäväksi ja kokonaisena itselleni kelpaavaksi”, Tarja Vilppola. Ilm. viim. to 7.3. kristiina.rauhakallio@ evl.fi, p. 044 422 0469. Messu su 10.3. klo 10. Minttu Haapalainen, Jani Vanhala, Jussi Salonen. Kirkkokahvit. Kylväjä-piiri su 10.3. klo 14.30 kokoustilassa. Messuavustajien tapaaminen ke 13.3. klo 18–20 kokoustilassa. Seurakuntakuoron harjoitus ke 13.3. klo 18 seurakuntasalissa.

KIRKONKULMA Sisäänkäynti Korsonpolun puolelta. Avoinna ma, ti, to ja pe klo 9–13.30. Hartaus ti ja to klo 11. Kastesukkatalkoot ma 4.3. klo 12.15–13.30.

NIKINMÄEN SEURAKUNTAKOTI Surviaisenkuja 1 Perhekerho to 28.2., 7.3. ja 14.3. klo 9–11.30. Nuorten perjantai NuPe 6.–9.-luokkalaisille pe 1.3. ja 8.3. klo 17.30– 20.30.

SEURAKUNTAKOTI MIKAEL Venuksentie 4 Muskariperhekerho ti 5.3. ja 12.3. klo 9–11.30. Vanhemman väen piiri ke 13.3. klo 10–12.

MUUALLA Tähdenlennon avoimessa päiväkodissa seurakunnan työntekijä tapaa perheitä to 28.2., 7.3. ja 14.3. klo 12–14 (Marsinrinne 4). Ystävämessu – Friendship Mass su 3.3. klo 16 Asolan seurakuntatalolla. Kirkolta kirkolle – pääsiäisen pyhiinvaellus la 20.4. alkaen klo 12 Korson kirkolta. Ruskeasannan siunauskappelin, Kristuksen taivaaseen astumisen kirkon ja Rekolan kirkon kautta takaisin Korson kirkolle, jossa mahdollisuus saunoa. Reitillä evästaukoja, kirkkojen esittelyä ja hartauksia. Klo 23 pääsiäisyön messu, jonka jälkeen tarjolla ruokaa. Voit vaeltaa koko reitin tai osan. Ilm. viim. 1.4. osoitteeseen diakonia.korso@ evl.fi. Kerro ilmoittautuessasi, vaellatko koko matkan vai osan. Lisätiedot Pia Olkkonen, p. 050 322 6560.

KASTETTU Miro Johannes Rautanen, Jemina Regina Desiré Åkerlund, Adella Loviisa Kaivonurmi, Ellen Aino Kerttu Hento, Arthur Aatos Alexander Edelmann.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Ville Olavi Suomi ja Jenny Annika Junni.

HAUTAAN SIUNATTU Taimi Helena Mäkinen 94 v, Rauno Tapio Lehmusvyöry 68 v, Hannu Matias Ruotsalainen 67 v.

Rekolan seurakunta Kirkkoherranvirasto: Kustaantie 22 D, 01400 Vantaa Avoinna ma–pe klo 9–15 p. 09 830 6700 rekolan.seurakunta@evl.fi rekolanseurakunta.fi Facebook: Rekolan seurakunta Instagram ja Twitter: rekolansrk Päivystävä pappi Rekolan kirkolla ti klo 11-13 Asolan seurakuntatalolla to klo 11-13 p. 09 8306 707 Diakoniapäivystys: Rekolan kirkolla ti klo 9-11 Asolan seurakuntatalolla to klo 9–11 Ajanvaraus ti ja to klo 9–11 p. 09 8306706 rekola.diakonia@evl.fi

REKOLAN PYHÄN ANDREAAN KIRKKO Pirjon ja Pentin tarinatupa to 28.2. klo 12 keittolounas (5 e) ohj. klo 13. Vier. Pelastakaa Lapset ry:n pääsiht., VM Hanna Markkula-Kivisilta.

Vantaan seurakunnissa tapahtuu paljon muutakin – katso kaikki tapahtumat netistä: www.vantaanseurakunnat.fi

Pussailun

ASIANTUNTIJA Evoluutiobiologi Aura Raulo, 29, tutkii pussailevia hiiriä, järkyttää Oxfordin yliopistossa pyjamahousuillaan ja nokittelee ateistiguru Richard Dawkinsille.

TEKSTI PIHLA TIIHONEN KUVAT SAM CORNISH

un Aura Raulo oli rämpinyt Madagaskarin sademetsässä pari kuukautta, hän rakastui. – Mikään ei ollut niin kiinnostavaa kuin seurata kymmenen tuntia päivässä makeja ja kirjoittaa havainnot ylös. Hurahdin tutkimukseen täysin. Viisi kuukautta metsässä se-

koittaa pään. Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta kandiksi valmistunut Raulo sai apurahan työelämään tutustumista varten. Ajatuksena oli lähettää opiskelija hoitamaan Talvivaaran kaivoksen jälkiä Kainuuseen, mutta Raulo halusi seikkailla. Hän järjesti itsensä amerikkalaistutkijoiden apuriksi puoliapinoiden pariin keskelle Intian valtamerta.

”

Olisimme varmaan kuolleet ilman paikallisia oppaita.

– On ollut helpotus huomata, että kun haahuilee avoimin mielin ilman tarkempaa suunnitelmaa, päätyy kiinnostaviin paikkoihin, Aura Raulo sanoo.

Raulo päätyi lukemaan biologiaa vähän sattumalta. Opiskelu on ollut hänelle aina helppoa, ja hän sai hyvät pohjatiedot biologiaan Helsingin luonnontiedelukiosta. Kolme ensimmäistä yliopistovuotta Raulo mietti ahdistuneena, mitä hän oikeasti haluaisi tehdä. Epävarmuus lakkasi häiritsemästä vasta iilimatojen kansoittamassa, kuumankosteassa metsässä. – Tutkijat lähettivät minut ja amerikkalaisen tytön sademetsään pelkkien ohjeiden

Kirkko ja kaupunki | 28.2.2019

kanssa. Olisimme varmaan kuolleet ilman paikallisia oppaita. Raulon ja amerikkalaisen opiskelijan piti selvittää, miten makien muut perheenjäsenet kuin emo hoitavat poikasia. Kävi kuitenkin niin, että ma kit eivät vielä kuukausienkaan tarkkailun jälkeen saaneet jälkikasvua. Raulo keksi kaverinsa kanssa alkaa tutkia sitä, minkälainen yhteys makien ystä vyyssuhteilla on niiden suolistomikrobeihin. – Mietimme teltassa, että entä jos olemme sosiaa lisia siksi, että voisimme jakaa hyviä bakteereja. Aloimme kerätä makien kakkanäytteitä ja katsoa, ketkä pussailevat keiden kanssa. Raulon piti kiivetä mäellä kasvavaan puuhun, jotta hän sai tarpeeksi kenttää soittaakseen pomoil leen Amerikkaan uudesta tutkimusaiheesta. Hän teki pro gradu työn makeista keräämästään aineis tosta. Siinä Raulo tarkastelee sosiaalisuuden vaiku tusta vastustuskykyyn ja sitä, miksi olemme yhdes sä, kun voisimme olla yksin. Raulo on kolmatta vuotta väitöskirjatutkijana maailman kärkiyliopistoihin rankatussa Oxfordin yliopistossa Englannissa. – Tunnelma on ilomielinen ja innokas. Ihmisis tä on sairaan siistiä, ettemme vieläkään tiedä, mi ten atomit toimivat. Helsingin yliopistossa Raulo oppi, että tiedet tä pitää jatkuvasti perustella sen tuottamalla ta loudellisella hyödyllä. Oxfordin yliopistossa on toisin. – Jos yliopistossa yritetään mennä innovaatio edellä, syntyy paskaa tiedettä. Oxfordissa ajatel laan, että ihmiskunnan tärkein tehtävä on ihme tellä, koska maailma on niin ihmeellinen. Lahjo mattomasta ihmettelystä syntyy sivutuotteena luo via ratkaisuja ihmiskunnan ongelmiin.

”

Jos saisin tutkimusluvan, panisin vieraat ihmiset pussailemaan toisiaan. TOISIAAN PUSSAILEVAT VILLIT metsähiiret, liito oravat ja vampyyrilepakot ovat tällä hetkellä Aura Raulon tutkimuskohteita. Häntä kiinnostaa niiden hyödyllinen bakteeristo. Terveelliset bakteerit ovat nyt suuren huomion kohteena. Niiden terveyshyötyjä ja vaikutuksia ih misiin tutkitaan kiivaasti. – Sekä hiirillä että makeilla näkyy selvästi, että ystävyksillä on keskenään samankaltaisia terveel lisiä bakteereja, koska ne koskettelevat toisiaan ja pussailevat jatkuvasti. Parhaat bakteerit on hiirillä, jotka hengailevat eri porukoihin kuuluvien kaverien kanssa. Raulo haluaisi tutkia, voiko ihminenkin parantaa vastus tuskykyään koskettelemalla monia. – Jos saisin tutkimusluvan, panisin vieraat ihmi set pussailemaan toisiaan ja tutkisin sen jälkeen heidän mikrobiomiaan. Minua kiinnostaisi selvit tää, vahvistaako vieraiden pussailu ihmisten vas tustuskykyä. Raulo puhuu pitkään siitä, miten monenlais ta hyötyä on erilaisiin seurapiireihin kuulumises ta. Hän itse liikkuu yliopistolla niin matemaatik kojen kuin teologienkin kanssa ja kuuluu kaiken tieteen vastapainoksi Magdalen Road Studioiden taideyhteisöön. Hänen tieteellisestä tutkimustyös tä inspiroitunutta installaatiotaidettaan on parhail laan esillä Lontoossa. Raulo kaipaa Suomesta lähinnä sitä asennetta, että jokainen huolehtikoon omista asioistaan niin kauan kuin ei häiritse muita. – Muualla Euroopassa puututaan toisten elä mään paljon nenäkkäämmin. Herkkä britti kokee

28.2.2019 | Kirkko ja kaupunki

3 AURA RAULON KOTIALBUMI

Aura Raulon taideteos Extended Self kuvastaa hyvien bakteerien leviämistä sosiaalisissa verkostoissa. Ruusut saavat värejä toisiltaan.

– Meillä oli juuri pyjamabileet, joissa lojuin sängyllä matemaatikkojen kanssa pohtimassa sitä, miten avaruus voi olla niin iso. Mietin, että tämä ei eroa kovin paljon meiningistä kahdeksanvuotiaana, Aura Raulo kertoo.

ylimieliseksi jo sen, että sanon mitä ajattelen ja menen toisinaan töihin yliopistoon tohveleissa ja pyjamahousuissa, koska ne ovat mukavammat kuin farkut. Aiheutin myös hämminkiä pitämällä konferenssiesitelmän liito-oravista minä-muodossa ja liito-oravapuvussa. Raulolle on tyrkytetty Oxfordissa urhean naisluonnontieteilijän roolia ja häntä on pyydetty eri tilaisuuksiin edustamaan miehisellä alalla toimivaa naista. Hän on kuitenkin kieltäytynyt esiintymästä kunnioitetun Marie Curien seuraajana. – Minulla ei ole koskaan ollut vahvaa sukupuoliidentiteettiä, mutta Suomessa minua ei pakotettu määrittelemään itseäni. Englannissa olen identifioitunut muunsukupuoliseksi, koska johonkin kategoriaan on ollut pakko mennä. KAHDEN UUSPERHEEN ESIKOINEN varttui omakotitaloalueella Helsingin Kumpulassa. Aura Raulon äiti on teatteriohjaaja, ja suvussa on runsaasti muitakin taiteilijoita. Raulon isä puolestaan on biokemisti, ja hänen puolellaan on paljon luonnontieteilijöitä. – Teininä tuntui tosi ahdistavalta, kun en osannut päättää, tulisiko minusta taiteilija, tiedemies vai vaikka puuseppä. Päättämättömyyttä kuvaa se, että Raulo aloitti peruskoulun jälkeen Helsingin luonnontiedelukiossa Käpylässä, vaihtoi kesken kaiken Kallion ilmaisutaidon lukioon, ja palasi parin viikon jälkeen luonnontiedelukioon. Teininä Raulo oli fantasianörtti, joka käytti huomattavan paljon aikaa lohikäärmeiden piirtämiseen kahden ystävänsä kanssa. – Tutustuin parhaisiin ystäviini jo ala-asteella. Olimme niin noloja, että tipuimme kolmestaan sosiaalisen hierarkian kellariin. Raulo on udellut monilta Oxfordin yliopiston tutkijoilta heidän lapsuudestaan. – Moni huippututkija on kertonut olleensa lapsena kömpelö, änkyttävä ja koulukiusattu. Kun tippuu statuspelleilystä tosi nuorena, ei tarvitse miettiä mitä mieltä luokan suosituimmat oppilaat ovat vaan voi keskittyä olennaisimpiin asioihin. Piilaaksossa epäcooleista nörteistä tuli miljardöörejä.

– AURA ON PYHÄN HENGEN ystävä! Niin Aura Raulo huuteli pikkulapsena ratikassa vanhoille tädeille, ja läheiset katsoivat kiusaantuneina vierestä. Raulo kuvaa kumpaakin lapsuudenperhettään tapakristillisiksi. – Minulla oli lapsena vahvoja uskonnollisia kokemuksia ja niin paljon taipumusta hurmokselliseen hörhöilyyn, että joku manipuloiva uskonnollinen vallankäyttäjä olisi voinut saada minusta matkasaarnaajan. Raulo tajusi jo nuorena, että hengellisiä kokemuksia on vaikea jakaa.

”

Voisimme olla hedelmöitymässä tai hedelmöittämässä melkein koko ajan, mutta sen sijaan rakennamme avaruusasemia. – On väkivaltainen harha kuvitella muiden elävän pimeydessä, jos heillä ei ole samanlaista Jumalan läsnäolon kokemusta kuin itsellä on. Todellisuus puhuttelee ihmisiä eri tavoin. Körttiläisten rippikoululeiri oli käännekohta Raulon hengellisyydelle. Körttiläisyys on evankelisluterilaisen kirkon herätysliike, jolle on tunnusomaista kaipaava suhde Jumalaan ja oman uskon epäily. Raulo meni rippileirille uhmakkaana ja täynnä kysymyksiä, joihin hänelle ei tarjottu yhtään valmista vastausta. – Körtit kokoontuvat yhteen kysymysten alle. He veisaavat vajavuuden, hämmennyksen ja puolisokeuden näkökulmista. En olisi tiedemies, ellen olisi ensin körtti. Tajusin, että kun kyseenalaistaa

kaiken, ei lopulta ole muita ammatteja kuin tutkija. Raulo selittää, että körttiläisyyden traditio nojaa mystiikkaan. Jumala on salattu, ja salaisuus itsessään pyhä. – Minua kiehtoo körttiläisyydessä tuntemattoman jatkuva läsnäolo. Tieteelle ja mystiselle uskonnolle on tärkeää seistä pimeyden rajalla tietoisena siitä, että mitä tahansa arkista katsot, vieressäsi avautuu valtava kuilu, josta et tiedä mitään. Kuin jumppaa, jota pitää jatkuvasti harjoitella. Niin Raulo kuvaa aivojensa pitämistä oikeassa asennossa tiedettä varten. Körttiläinen kristillisyys auttaa häntä tieteilijänä esittämään uudenlaisia kysymyksiä. Uskontoa pidetään Oxfordin yliopiston evoluutiobiologien keskuudessa yleensä hölynpölynä. Yliopisto on tunnettu uusateismistaan, ja ehkä aikamme kuuluisin uskontokriitikko Richard Dawkins on kotoisin Raulon naapurista. – Dawkins höpötteli eräässä tilaisuudessa, että tieteen tehtävä on palauttaa ihmisten huomio faktoihin. Kysyin häneltä, että mitä mieltä olet sitten tilastotieteestä, jossa keskitytään siihen, mitä ei tiedetä. Dawkins sanoi, että minulla ei ole aikaa vastata tähän, mutta otapa kirjani allekirjoituksella. Moni ei arvosta häntä Oxfordissa tiedemiehenä, vaikka hän onkin tunnettu tieteen popularisoija. LUKIJAT TOIVOIVAT Aura Rauloa Kirkko ja kaupungin uudeksi verkkokolumnistiksi. Hän tarjoaa kurkistusaukon arkeensa, johon kuuluu esimerkiksi akateemisia cocktailkutsuja ja pubi-iltoja eri alojen älykköjen kanssa. Keskiajalla perustetun yliopiston kammioissa on pohdittu samoja kysymyksiä vuosisadasta toiseen. Raulo jatkaa niistä kolumneissaan. – Kirjoitan filosofisista ja hengellisistä kysymyksistä luonnontieteilijänä, mutta kolumnit lähtevät omista seikkailuistani Oxfordissa, jossa eletään ihan omassa kuplassa ajan ulkopuolella. Raulo tarkastelee kolumneissaan kanssaihmisiään eliöinä muiden joukossa. – Ihminen ei ole luomakunnan kruununjalokivi. Emme ymmärrä delfiinien, varisten, papukaijojen ja simpanssien ajattelua, mutta todennäköisesti se ei ole pinnallisempaa kuin meidän. Evoluutiobiologin lempilaji on kuitenkin ihminen. – Useimpien nisäkkäiden lisääntymiskausi kestää korkeintaan pari kuukautta vuodesta. Me voisimme olla hedelmöitymässä tai hedelmöittämässä melkein koko ajan, mutta sen sijaan rakennamme avaruusasemia ja maalämpöpumppuja ja säilömme marjoja. Ihailen ihmisten keskittymiskykyä. Olemme on suunnattoman liikuttavia yrityksissämme tulla nähdyksi ja ymmärtää muita. Vaikka yhteisymmärryksen saavuttaminen on vaikeaa, ihmiskunta yrittää sitä tosissaan. ■ Lue Aura Raulon ensimmäinen kolumni ”Kasvat solutasolla kiinni luontoon, halusit sitä tai et, eikä tätä yhteyttä kannata katkaista” osoitteessa kirkkojakaupunki.fi.

Kirkko ja kaupunki | 28.2.2019

Hauska musiikillinen monologi rakkaudesta iskelmään ja elämään

RAILI JA TÄHTI

pe 8.3. klo 19 ja ke 27.3. klo 14 Teksti ja ohjaus: Sakari Kirjavainen Lavalla: Annu Valonen Kesto: n. 1 t 40 min, sis. väliajan Liput: 29 / 27 € TEATTERI VANTAA Silkkisali Tikkurilantie 44, 01300 Vantaa p. 09 836 1919 www.teatterivantaa.fi www.netticket.fi

MASENTUNUT? YKSINÄINEN? SOITA! SENIORIPYSÄKKI tarjoaa

ammattilaisen ohjaamia terapeuttisia keskusteluryhmiä yli 60-vuotiaille. Palvelumme ovat maksuttomia. Ota yhteyttä, p. 045 341 0506.

www.kirkkojakaupunki.fi

28.2.2019 | Kirkko ja kaupunki

Kirkko ja kaupunki | 28.2.2019

Ihan tavallinen (trans)mies – Minun rakkauteni ei muutu, olet sitten lesbo tai mies, isä sanoi itseään etsivälle lapselleen. Nyt parikymppinen yliopisto-opiskelija Arttu on ollut vuoden verran virallisestikin mies.

TEKSTI PIHLA TIIHONEN KUVAT SIRPA PÄIVINEN

rtulla on ikää pari kymmentä vuotta, mutta hän on elänyt vasta vuoden viralli sesti omassa sukupuo lessaan miehen henki lötunnuksen ja nimen kera. – Olen tullut sukupuolenkorjauk sen myötä enemmän omaksi itsek seni. Olen paljon avoimempi ja sosiaa lisempi kuin ennen. Uskallan unel moida enemmän. Artun suurin haave on omakoti talo, jossa olisi tilaa nikkarointiin. Pihalla voisi kasvattaa perunoita ja porkkanoita. Talossa asuisi Artun lisäksi puoliso ja eläimiä. Kumppanin sukupuolella ja lemmikkien lajilla ei ole hänelle niin väliä. – Ennen ihastuin lähinnä naisiin, mutta sukupuolenkorjauksen jälkeen olen alkanut kiinnostua ihmisistä hei dän sukupuolestaan riippumatta. Arttu puhuu tasaisesti ja rauhalli sesti. Hän näyttää rotevalta nuorelta mieheltä, jolla on parransänkeä ja harventuva tukka. Alkava kaljuuntuminen johtuu mieshormoneista, joita on pistetty lihakseen Ylioppilaiden terveyden hoitosäätiö YTHS:llä kolmen viikon välein jo kolmen vuoden ajan. Syytä on myös sukuperinnössä, sillä Artun isäkin kaljuuntui varhain. – Minulla on nyt tosi hyvä olo kehossani. Halusin ja sain hormonit ja rintakehäkirurgian. Muita toimen piteitä en tahdo ainakaan moneen vuoteen. KORKEAKOULUTETTUJEN vanhem pien esikoinen kasvoi pääkaupunki seudulla. Arttu leikki barbileikeissä useimmin Kenillä, ja pikkusiskot vei vät nukkenaiset. Artun lempilelu oli Spiderman. Kotileikeissä hän tahtoi olla yleensä isä. – Vanhemmat antoivat minun leik kiä niin kuin halusin, mutta korvaan särähti, kun minua ja siskoja tytötel tiin. Hiljainen lapsi keskittyi kouluun ja piiloutui löysiin huppareihin ja fark kuihin. Hänellä ei ollut harrastuksia eikä juuri kavereitakaan. – Kun olin 13vuotias, äitini pyysi, että älä pukeudu noin poikamaisesti. Vastasin, että tunnen itseni enemmän

pojaksi kuin tytöksi. Äiti sanoi, että kyllä se muuttuu, kun kasvat. Silloin haluat varmasti olla nainen. Seuraavat viisi vuotta Arttu yritti elää teinityttönä. Hän veti aamulla ylleen tiukat farkut ja muodot paljas tavan paidan, laittoi hiuksensa huolel lisesti ja hankki korvakorut. Samaan aikaan hän masentui. – Välttelin rintsikoiden ostamista viimeiseen asti. Kuukautisten alkami nen tuntui todella kamalalta. Olin aja tellut, etteivät ne minua koske. Itkin paljon.

”

MUMMUNI KOMMENTOI, ETTÄ KYLLÄHÄN MINÄ TIESIN.

ITSEÄÄN ETSIVÄ Arttu kävi sekä rip pikoulun että Prometheusleirin. Jäl kimmäinen oli tärkeämpi kokemus, koska siellä pohdiskeltiin paljon esi merkiksi omaa minäkuvaa ja seksuaa lisuutta, ja Setan työntekijä kertoi sek suaalivähemmistöistä. – Päässäni pyöri puoli vuotta, etten taida olla ihan hetero. Kun kerroin asi asta perheelle, se oli äidille tosi kova paikka. Vei vielä toiset puoli vuotta ennen kuin Arttu mainitsi isälleen, että ei ehkä olekaan lesbo. – Sanoin, että haluan olla mies. Isä vastasi, että minun rakkauteni ei muutu, olet sitten lesbo tai mies. Arttu kertoi äidille transsukupuo lisuudestaan kirjeellä vasta aloittaes saan tutkimukset Transpolilla. – Olen ymmärtänyt muilta trans ihmisiltä, että isälle on monesti hel pompaa, jos lapsi on transmies ja äidille, jos tämä on transnainen. Pikkusisko muisteli ilmoituksen jäl keen lapsuuden leikkejä, joissa Arttu varasi miesbarbit. – Sisko esittelee minut isovelje nään, mikä tuntuu kivalta. MITÄ JOS JOUDUN huomion keski pisteeksi? Se jännitti, kun Arttu me ni lapsuudenperheensä kanssa ensim

mäisiin sukujuhliin sukupuolenkor jauksen jälkeen. Sukulaisten mutka ton ja myönteinen suhtautuminen yllätti. – Mummuni kommentoi, että kyl lähän minä tiesin. Isovanhempien luona olen aina voinut olla sellainen kuin olen. Arttu aloitti yliopistoopinnot, kun sukupuolenkorjausprosessi oli kes ken. Hänellä oli vielä naisen nimi ja henkilötunnus, mutta vieraat tulkit sivat hänet useimmiten pojaksi. Hän päätti tulla transsukupuolisena kaa pista ulos ainejärjestön Facebook ryhmässä. – Sain paljon tykkäyksiä ja kivoja kommentteja muilta opiskelijoilta. Yksi opiskelija kirjoitti, että olet roh kein ihminen, jonka tunnen. Arttu tutustui muihin sukupuolivä hemmistöihin kuuluviin nuoriin ver

taistukiryhmässä, jossa hän toimii nyt vertaisohjaajana. Ryhmiä järjestävät Helsingin seurakuntien erityisnuori sotyö Snellu ja Transtukipiste. – Oli tosi merkityksellistä huo mata, etten ole ainoa, vaan on mui takin, joilla on samoja fiiliksiä kuin minulla. Olen saanut ryhmästä myös kavereita. ARTTUA LUULLAAN usein nuorem maksi kuin hän on. Mieshormonit ovat ehtineet muokata häntä lihaksik kaammaksi ja harteikkaammaksi vä hemmän aikaa kuin pienestä asti poi kana kasvaneita miehiä. Pistetyt hor monit eivät myöskään lisää pituuskas vua, joka pysähtyi Artulla 165 senttiin. – Olin juuri aloittanut yliopiston, kun menin leikkauttamaan hiukseni Arttuna. Parturi kyseli, tykkäänkö kalastaa ja uida ja onko ruotsi jo alka

28.2.2019 | Kirkko ja kaupunki

Lasten ja nuorten sukupuoli-identiteetistä tuli yhteiskunnallinen kiistanaihe Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajava Seta julkaisi tammikuussa sukupuolen moninaisuudesta kertovan oppaan varhaiskasvattajille. Oppaan tarkoituksena on saada ammattilaiset tarkastelemaan kriittisesti sukupuolittavia käytäntöjä ja tukemaan lasten omaa sukupuoli-identiteettiä, oli se sitten tyttö, poika tai jokin muu. Orivedellä tehtiin helmikuussa valtuustoaloite, jonka mukaan ”tytöt ovat tyttöjä ja pojat poikia”. Aloitteessa vaaditaan, ettei päiväkodeissa ja kouluissa saa opettaa sukupuolen moninaisuudesta. Aloitteen tehneet seitsemän valtuutettua kuuluvat kokoomukseen, perussuomalaisiin, kristillisdemokraatteihin ja keskustaan. Evankelis-luterilainen kirkko otti sukupuolisensitiivisyyden rippikoulusuunnitelmaansa vuonna 2017: ”Sukupuolisensitiivisyys tarkoittaa stereotypioiden rikkomista, jotta jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus kasvaa yksilönä ilman sukupuolen mukaan luotuja odotuksia. Se on taitoa huomioida sukupuolen moninaisuutta ja hyväksyä ihminen omana itsenään.” Seta ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajava Trasek vaativat nuorille oikeutta elää omalta tuntuvassa sukupuolessa. Murrosiän alkamista voitaisiin tarpeen mukaan myöhentää hormoniblokkerihoidolla. Kuluvan vuoden alussa uudistunut nimilaki helpottaa nimen muuttamista sukupuoli-identiteetin perusteella. Kun yli 15-vuotias hakija osoittaa, että nimen muutostarve liittyy sukupuoli-identiteettiin, uusi nimi saa olla miehen tai naisen nimi, sukupuolineutraali nimi tai näiden sekoitus. Nimenmuutos ei edellytä halutun sukupuolen juridista vahvistamista. Amnesty Internationalin mukaan Suomen nykyinen lainsäädäntö loukkaa transihmisten ihmisoikeuksia. Jos suomalainen haluaa vahvistaa itselleen muun juridisen sukupuolen kuin mikä hänelle on syntyessä määritetty, hänen on esitettävä pitkiin tutkimuksiin perustuva lääketieteellinen selvitys ja todistus lisääntymiskyvyttömyydestä.

nut koulussa. Hän piti minua yläkoululaisena. Kun Arttu näytti poikamaiselta, mutta oli vielä yhteiskunnan mielestä nainen, lipuntarkastaja syytti häntä muutaman kerran toisen henkilön matkakortin käyttämisestä. Arttu säikähtää edelleen tarkastajia, vaikka nykyään hänen matkakorttinsa, henkilötodistuksensa ja ulkonäkönsä sopivat yhteen. – Tuntui uhkaavalta, kun tarkastajat seisoivat puoliympyrässä edessäni ja sanoivat kovalla äänellä, että tämä matkakortti on naisen. Minun piti selittää siinä kaikkien edessä, että sukupuolenkorjaukseni on kesken. TRANSSUKUPUOLISET puhuvat sukupuolenkorjauksesta, eivät -vaihdoksesta. Arttu ei ole koskaan kokenut olevansa tyttö tai nainen, mutta

kanssaihmistensä silmissä hän on siirtynyt sukupuolesta toiseen. – Porukassa minua kuunnellaan miehenä enemmän kuin ennen kuunneltiin. Viihdyn taustani vuoksi hyvin naisoletettujen kanssa, mutta en enää voi mennä tuosta vain heidän porukkaansa, koska he näkevät minut miehenä. Miesoletetut puolestaan saattavat puhua vaikka armeijasta, josta minulla ei ole kokemusta. Arttua ärsyttää se, miten ohittamaton asia sukupuoli on kaikessa sosiaalisessa kanssakäymisessä. Miksi toista ei voisi kohdata asettamatta häntä ensin johonkin sukupuolilokeroon? – Toivon, että voisin olla ihan vain Arttu. ■ Artun nimi on muutettu. Sukupuoltaan pohtivien nuorten ryhmä kokoontuu Helsingissä Snellussa 11.3., 15.4., 6.5. ja 3.6. kello 17–19, Toinen linja 8.

Auta

lahjoittamalla

VAATTEITA, HUONEKALUJA, ASTIOITA, KODIN TEKSTIILEJÄ… Tuo vaate-, huonekaluja tavaralahjoituksesi suoraan myymäläämme tai soita meille, niin noudamme lahjoituksen kotoasi. Otamme vastaan ehjiä, puhtaita ja myyntikelpoisia tavaroita.

Lahjoituksesi muuttaa maailmaa! Fida International on suomalainen avustus-, lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestö. Työmme keskipisteessä ovat ne ihmiset, joilla ei ole mahdollisuuksia ihmisarvoiseen elämään. Unelmamme on maailma, jossa jokainen lapsi saisi kurottaa kohti unelmiaan, riippumatta syntypaikasta, perhetaustasta, ihonväristä tai uskonnosta. Lahjoitetut tuotteet myydään Fida secondhand -myymälöissä. Myymälätoiminnan tuotot käytetään Fida International ry:n toiminnan tukemiseen.

TILAA ILMAINEN NOUTOPALVELU TAI TUO LAHJOITUKSESI MYYMÄLÄÄMME ilmainennoutopalvelu.fi • 09 566 00 200 Löydä lähin myymäläsi: www.fida.fi

Kirkko ja kaupunki | 28.2.2019

28.2.2019 | Kirkko ja kaupunki

Vääntöä Jumalan kanssa Kati Reijosella on pakkomielle etsiä ja ymmärtää. Hän toivoo, että Jumalasta voisi puhua saarnaamatta tai pilkkaamatta. TEKSTI KAISA HALONEN KUVA SIRPA PÄIVINEN

eitsemän–kahdeksan vuotta sitten Kati Reijosen elämässä alkoivat asiat yksi toisensa jälkeen luhistua. Mies halusi erota. Työpaikka meni. Lapsi sairastui vakavasti. – Kaikki lakosi kerralla. Varsinkin avioliiton hajoaminen tuli ihan puun takaa. Olin kuvitellut, että minulla olisi ihminen, joka tukisi minua elämäni loppuun asti. Yhtäkkiä huomasin, että olin täysin yksin. Toisaalta aloin ymmärtää, että kaikki, mitä olin tehnyt siihen asti, oli huteralla pohjalla. Tuli kokonaisvaltainen merkityskriisi, Reijonen kertoo. Hän oli saanut puolisonsa kanssa kolme lasta, asunut useampia vuosia ulkomailla, väitellyt tohtoriksi ja luonut uraa muotoilun asiantuntijana. Kun se kaikki romahti, hänelle tuli vahva tunne, ettei hän halunnut palata takaisin entisenlaiseen elämään. – Entä jos tämän elämän voisikin elää toisella tavalla? Entä jos elämä ei olekaan suorittamista, pätemistä, saavuttamista ja omaisuutta? Kauan sitten hautaamani jumalakaipuu aktivoitui. Yhtäkkiä minusta tuntui, ettei millään muulla kuin tällä yhdellä asialla ole oikeasti merkitystä, Reijonen kertoo. SILLOIN KAUAN SITTEN, kaksikymppisenä, jumalakaipuu ja osaksi myös brittiläinen Mennyt maailma -televisiosarja sai Kati Reijosen lähtemään Saksaan katoliseen luostariin. Varsin pian romanttiset nunnahaaveet karisivat ja hän ymmärsi, ettei hänellä ollut todellista luostarikutsumusta. Nunnat, joista monet olivat tulleet luostariin jo teini-ikäisinä, vakuuttelivat, että oli aivan yhtä arvokasta palvella Jumalaa maailmassa. Reijonen palasi Suomeen ja alkoi elää samanlaista elämää kuin muutkin ikäisensä. Etsintä unohtui – mutta alkoi romahduksen myötä keski-iässä uudelleen. – Yksi lempisanontani on, että ihminen ei tiedä tarvitsevansa Jumalaa, kunnes Jumala on ainoa, mitä hänellä on, Reijonen hymähtää.

Kuka? Kati Reijonen, 59, kutsuu itseään entiseksi asiantuntijaksi, nykyiseksi ihmettelijäksi. Hän on kirjoittaja, blogisti ja muotoilukouluttaja.

Mitä? Reijonen on kirjoittanut kaksi kirjaa: Lyhyt matka perille (2016) ja Iso ajatus (2018). Hän viimeistelee kolmatta kirjaa ja luennoi sisäisestä vastuullisuudesta muotoilualan oppilaitoksissa.

Motto ”Jumala ei varjele meitä miltään, mutta hän kulkee meidän kanssamme kaiken läpi.”

Jumalaa Reijonen ei osaa vastoinkäymisistään syyttää. Hän ajattelee, että koska olemme sairastuvaisia ja kuolevaisia, joudumme joskus luopumaan kaikesta, ja siksi kärsimys vääjäämättä kuuluu elämään. – Ei siltä voi millään tavalla suojautua. Voi heristellä Jumalalle nyrkkiä ja kysyä, miksi hän antaa tämän tapahtua. Mutta siinä samalla tajuaa, että Jumalahan auttaa. Usko Jumalaan auttaa selviämään ja menemään vaikeiden kokemusten läpi.

”

TÄMÄ MAAILMA OLISI LOHDUTON JA ANKEA ILMAN JUMALAA. ON OLTAVA JOKU ABSOLUUTTINEN RAKKAUS, JOKA ON KAIKEN TÄMÄN KAUHEUDEN TAKANA.

MERKITYSKRIISI SAI Kati Reijosen lukemaan valtavat määrät uushenkistä ja elämäntaitokirjallisuutta – juuri niitä kirjoja, joille hän oli aiemmin naureskellut ja tuhahdellut. Se sai hänet myös opiskelemaan meditaation opettajaksi Yhdysvalloissa ja lopulta katsomaan kristinuskoa ja Jeesuksen opetuksia uusin silmin. – En ollut koskaan ajatellut, että synti voisi olla myös sitä, ettei tee oikeutta itselleen: ampuu ohi maalin eikä ole se, joka oikeasti on. Tai ettei Jumalan valtakunta ole tuolla eikä täällä, vaan tila, jossa ihminen on aidossa yhteydessä itseensä ja siten myös Jumalaan. Ja että helvetti on itse asiassa tila, jossa ihminen ei ota vastaan Jumalan rakkautta. Viime vuonna Reijoselta ilmestyi kirja Iso ajatus. Pitäisikö Jumalalle antaa vielä mahdollisuus. Siinä hän pohtii jumalasuhdettaan. – Minulla on Jumalan kanssa vääntöä. Rukoilen koko ajan, mutta erittäin harvoin saan mitään vastauksia – enkä koskaan sitä, mitä pyydän. Mutta joskus käy niin, että kun katson elämääni taaksepäin, huomaan, että tuo juttu menikin just parhaalla mahdollisella tavalla, Reijonen kertoo. – Minusta tuntuu, että Jumala kyllä ohjaa meitä. Luulen, että se sisäinen viisaus, joka hiljaisuudessa nousee esiin, on Jumalan puhetta. Onko Jumala energiaa tai jotakin, minkä osasia me kaikki olemme? Sitä Reijonen ei tiedä. Pääasia on, että Jumala on. – Tämä maailma olisi lohduton ja huippuankea ilman Jumalaa. On oltava joku pyhä, joku absoluuttinen rakkaus, joka on kaiken tämän kauheuden takana. NYT KATI REIJONEN viimeistelee kolmatta kirjaansa. Sen ydinkysymys on, olisiko mahdollista elää niin kuin Jeesus ja monet muut hengelliset opettajat ovat kehottaneet, murehtimatta. – Mitä tapahtuisi, jos me vain heittäytyisimme elämän virtaan? Minulle se on vaikeaa. Huomioni kääntyy automaattisesti uhkakuviin, ja mietin, mikä kaikki voi mennä pieleen, Reijonen kertoo.

– Toisaalta kaikki on aina järjestynyt. Tässähän minä vielä olen. Katto on pään päällä ja ruokaa kaapissa. Mutta siitä huolimatta tuntuu, että tulevaisuus on mörkö. Reijosella pyörii mielessä jo seuraavankin kirjan aihe: Jeesus. Tai pikemminkin hänen oma suhteensa Jeesukseen. Tai vielä tarkemmin: se ettei sellaista suhdetta ole. – Huomaan, että sivuutan Jeesuksen. Rukoilen tosi paljon, mutten Jeesusta vaan Jumalaa, Reijonen kertoo. – En osaa sanoa, mitä ajattelen Jeesuksen jumaluudesta tai pelastusopista. Minun on vaikea ymmärtää, mitä tekemistä sillä, että Jeesus roikkui ristillä, on minun syntieni kanssa. En osaa käsittää sitä muuten kuin tarinana, jolla kieltämättä on valtava voima. Ihmisten puolesta kuoleva Jumala on suurin tarina, mitä ikinä on kerrottu. Ystävät ihmettelevät tämän tästä, eikö Reijosen etsintä ja ymmärtämisen pakkomielle ikinä lakkaa ja miksi asiat pitää ottaa niin raskaasti. Reijonen puolestaan ihmettelee, miten muut ihmiset näyttävät elävän elämäänsä ihan tyytyväisinä. – Että eivätkö niitä vaivaa nämä asiat ollenkaan? Mehän emme edes tiedä, olemmeko me olemassa. No, ehkä kelailu on välillä mennyt minulla vähän överiksikin. SUOMESSA OLLAAN Kati Reijosen mukaan jumalakammoisia ja henkisyyskammoisia. – Kun käyn luennoimassa, minulle on annettu usein ohje, että puhu mistä tahansa, mutta älä Jumalasta. Reijosen mielestä se on outoa, sillä suurin osa suomalaisista kastetaan, käy rippikoulun ja siunataan hautaan. Hän ihmettelee, miksi tavallinen ihminen, joka ei ole mikään uskovainen, ei voisi puhua Jumalasta. Kun Reijosen jumalapohdinnat ilmestyivät viime vuonna kirjana, hän sai jonkun verran yhteydenottoja konservatiivisilta kristityiltä. Heidän kanssaan ei hänen mielestään syntynyt aitoa keskustelua. – Tuntui, että he kelasivat koko ajan samaa litaniaa. Mietin, mitä ne sanat tarkoittivat. Eihän Jeesus puhunut sillä tavalla. Miten kirkosta on tullut itseään ruokkiva retorinen kupla, jossa vain toistellaan samoja asioita? Onko syynä se, etteivät ihmiset itsekään uskalla katsoa oman uskonsa ytimeen? Kirkon olisi Reijosen mukaan pitänyt pystyä parempaan. – Kirkko on menettänyt otteensa ja voi kyllä syyttää siitä itseään. Jotainhan on pitänyt tapahtua, kun ihmisistä on tullut niin kirkko- ja jumalavastaisia. Toisaalta kirkko on niin kuin me ihmisetkin: epätäydellinen yritys tavoittaa jotakin, mitä on mahdotonta tavoittaa. Reijonen huomauttaa, että eipä hän juuri itsekään käy kirkossa, vaikka siihen kuuluukin. Kynnys tuntuu kovin korkealta. Jonkinlainen kynnys oli olemassa jo aikoinaan, kun hän oli seurakuntanuori. – En koskaan päässyt sisälle ydinporukkaan. En osannut olla sellainen kuin olisi pitänyt enkä hallinnut retoriikkaa. Jo sieltä minulle on jäänyt sellainen tunne, että minua ei oikein hyväksytä kirkkoon. ■

10 B

Kirkko ja kaupunki | 28.2.2019

28.2.2019 | Kirkko ja kaupunki

12 B

Kirkko ja kaupunki | 28.2.2019

Keskipäivän demoni – arjen ankeuttaja Tympääntymistä ja tylsyyttä ei karkoteta sijaistoiminnoilla eikä suorittamisella vaan valppaudella ja läsnäololla. TEKSTI KAISA HALONEN KUVA ESKO JÄMSÄ

evoton, aikaansaamaton, keskittymiskyvytön, kyllästynyt, apea, välinpitämätön, epämääräisen tyytymätön. Mieli harhailee päiväuniin, pomppii vaihtoehtoisiin todellisuuksiin, keksii verukkeita ja kaikenlaista sijaispuuhaa ja näpertelyä. Tuntuu, etten enää elä omaa elämääni. En kykene nauttimaan mistään tai syventymään asioihin, jotka ennen ovat tuntuneet tärkeiltä ja tuoneet iloa – tai edes niihin, jotka vain olisi pakko hoitaa. Oireeni ovat luultavasti yhtä vanhoja kuin ihmiskunta. 300–400-luvuilla Egyptin ja Syyrian autiomaihin vetäytyneiltä, erämaaisiksi ja -äideiksi kutsutuilta kristityiltä askeeteilta löytyy kuvauksia samantapaisesta mielentilasta. Ihminen ei tarvitse sähköpostia, älypuhelinta tai netin suoratoistopalveluja levottomuuttaan ruokkimaan. Erämaan erakoille riitti ikkuna, johon voi vilkuilla sen toivossa, että ulkona tapahtuisi jotakin, että polkua pitkin lähestyisi joku, jolla olisi asiaa. Heillä oli tylsyydelle ja tympääntyneisyydelle hyvin konkreettinen nimi: keskipäivän demoni. Aamuvarhain rukoilemaan heränneillä munkeilla oli keskipäivän kuumuuden aikaan takanaan jo pitkä työpäivä. Meidän oloissamme voisi ehkä puhua iltapäiväkahvitauon jälkeisestä demonista. – Erämaaisät kuvaavat keskipäivän demonilla tietynlaista toivottomuutta suhteessa omaan kutsumukseen: tässä ei ole mitään järkeä, tämä ei tun-

nu miltään, olenko oikealla tiellä, tämä ei enää ole sitä, mitä se joskus minulle oli, kertoo pappi ja psykoterapeutti Leila Valtonen. Pahimmassa tapauksessa keskipäivän demoni sai askeetin kyseenalaistamaan koko kutsumuksensa ja haaveilemaan uudesta elämästä jossain muualla. ”Missä tahansa olet, pysy siellä, äläkä kiirehdi pois”, kuului Antonios Suuren, ehkä kuuluisimman erämaakilvoittelijan, neuvo. On useampiakin kertomuksia munkeista, jotka olivat tyytymättömiä elämäänsä, mutta sitkeästi lykkäsivät poislähtöään aina seuraavaan päivään – vuosien ja vuosikymmenten ajan, kuolemaansa asti. Jotkut ovat selättäneet demoninsa rankalla kädellä. Äiti Saaran kerrotaan eläneen 60 vuotta joen rannalla katsomatta kertaakaan veteen. Ja eräs Helladius-niminen munkki kuulemma eli kammiossaan 20 vuotta, eikä kertaakaan nostanut katsettaan kattoon. OIREYHTYMÄLLENI on keskipäivän demonin lisäksi annettu muitakin nimiä. Se on yksi keskiajan teologien listaamista niin sanotuista kuolemansynneistä, latinankieliseltä nimeltään acedia, joka on suomennettu esimerkiksi hengen velttoudeksi. Ehkä sen voisi määritellä jonkinlaiseksi yhdistelmäksi laiskuutta ja murehtimista. Tai ”laiskuudeksi tai kyllästyneisyydeksi”, kuten Katolisen kirkon katekismus sanoo. Leila Valtonen epäilee, että acedialle on vaikea löytää yhtä suomenkielistä vastinetta. Jos puhutaan laiskuudesta, monelle tulee mieleen laiskottelu. Siitä ei kuitenkaan ole kyse. Valtosen mielestä kyse on itsensä unohtamisesta: laiskuus ja saamattomuus kohdistuvat sellaisiin asioihin, jotka ovat itselle omimpia ja tärkeitä. Valtonen muistuttaa, että me olemme erilaisia: jotkut ovat toisia taipuvaisempia unohtamaan itsensä tai murehtimaan asioita. Kyse on siitä, että ihmisen huomio suuntautuu automaattisesti johonkin. Huomion suunnalla puolestaan on taipumus rutinoitua ja urautua niin, että ihminen itse ei ole siitä tietoinen. – Vuorovaikutus toisten kanssa on hyvä havahduttaja. Jokaisessa työyhteisössä tai parisuhteessa huomaa, etteivät meitä haittaa samat asiat. Erilaisuuden tunnistaminen auttaa arvostamaan myös omaa näkökulmaa. Toinen taipumus ei ole toista huonompi, Valtonen sanoo. Omiin automaattisiin reaktiotapoihin kannattaa kiinnittää huomiota. – Kun niitä oppii tunnistamaan, tajuaa, että voi valita tietoisemmin sen, miten toimii. On hyvä kysyä itseltään, miksi tekee sitä, mitä tekee, tai miksi välttelee jonkin asian tekemistä. Kun on tiedostanut, mitä oikeasti haluaa ja mikä on itselle tärkeää, tuleeko se hetki, että luopuu sijaistoiminnoista ja välttelystä ja suostuu joskus ikävältäkin tuntuvaan vaivannäköön? Valtonen herättelee. Tämän tiesivät jo varhaiset erämaaisät ja -äidit. Eikä heidän menetelmänsä oikeastaan poikennut siitä, mitä nykyisin opetetaan mindfulnessina.

– Jo vanhassa luostariperinteessä on tajuttu, että tarvitsemme tietoista läsnäoloa ja rauhaa. Se, että aina välillä muistaa olla tässä hetkessä, pysähtyy ja vain hengittää, auttaa tulemaan tietoiseksi oman huomion suunnasta. Jos vain mennä viilettää, ajautuu helposti automaattisten reaktioidensa vietäväksi, sanoo Valtonen. Erämaaisien aikaan parhaana keskipäivän demonin karkottajana pidettiin fyysistä, usein yksitoikkoista työntekoa. Punottiin koreja, ja kun ne tulivat valmiiksi, ne purettiin. Sitten aloitettiin punominen alusta. Valtonen sanoo, ettei hän lähtisi ihannoimaan kaikkia erämaaisien opetuksia. Ne ovat oman aikakautensa tuotetta, eikä kaikkea voi siirtää meidän aikaamme. Ei siis korinpunontakursseja seurakuntiin. – Meille kaikille riittää tässä maailmassa oikeaa ja tärkeää tekemistä. Jumala on luonut meidät omaan aikaamme, ja nykyiset ajankohtaiset ongelmat haastavat meitä ihan riittävästi. Kilvoittelua voi olla myös se, että olemme hereillä tässä ja nyt.

SITTEN ON VIELÄ se, miksi miehet ja naiset aikoinaan lähtivät erämaahan: rukous ja Jumalan lähellä oleminen. Entä jos se ei yhtään huvita? Aamulla ei jaksa herätä meditoimaan ja iltaan mennessä on jo unohtanut koko asian. Ikoni pölyyntyy yöpöydällä. Kirkkoon lähteminen tuntuu jo ajatuksenakin vaivalloiselta. – Hengellinen elämä ei ole suoritus. Ja joskus tyhjyydentunne voi tulla myös siitä, että jotkut asiat tai tavat eivät ole enää ajankohtaisia. Silloin laiskuutta voi olla pikemminkin se, että jumiutuu samoille tutuille, mutta toimimattomiksi käyneille laduille. Joskus vain on aika etsiä ja löytää jotakin uutta, eikä siitä tarvitse kokea syyllisyyttä, Leila Valtonen sanoo. – Jos kyllästyttää, voi turhautumisen sijasta ystävällisesti kysyä itseltään, minkä aika nyt voisi olla. Jos tuntuu, että hengellisen elämän rutiinit eivät toimi, voi miettiä, mikä ulkoisessa elämässä pitäisi järjestää toisin, niin että rukoilemiseen tai mietiskelyyn löytyisi sopiva aika, paikka ja tapa. Hengellisissä harjoituksissa toisto on kyllä hyvä asia, mutta ei siitäkään tarvitse tehdä pakkoa. Ennemminkin se on etuoikeus ja mahdollisuus. Valtonen itse on huomannut, että iän myötä hengellinen elämä on yksinkertaistunut ja pelkistynyt. Jo se, että sytyttää kynttilän ikonin alle, on rukous. ”YÖTÄ PÄIVÄÄ, niin kuin mikäkin kotitonttu minua tukahduttaa se ajatus, että elämäni on peruuttamattomasti hukassa. Menneisyyttä ei ole, sen olen typerästi holvannut joutaviin, ja nykyhetki hirvittää järjettömyydessään,” parahtaa Anton

28.2.2019 | Kirkko ja kaupunki

että asiat tehdään sinnepäin tai ne ovat niin kuin sattuvat olemaan. Leila Valtosen mielestä keski-iän kriisiä eikä muitakaan elämänvaiheisiin liittyviä kriisejä voi tulkita pelkäksi henkiseksi tai hengelliseksi kyllästyneisyydeksi. Mutta niihin tepsii sama lääke: se, että on hereillä tässä ja nyt. – Kannattaisi pysytellä ajan tasalla oman elämänsä suhteen ja eri elämänvaiheissa arvostaa sitä, mikä juuri silloin on mahdollista. Jotkut jutut jäävät taakse ja ovet sulkeutuvat, mutta toisaalta myös kaikkea uutta tulee vastaan. Elämä on eri kohdissa erilaista. Kaikki eivät tee samanlaisia valintoja, eivätkä varsinkaan samassa tahdissa. ■

Tšehovin Vanja-eno-näytelmän nimihenkilö. Tunnistan Vanjan tuskan. Minusta se tiivistää hyvin sen, miltä tuntuu, kun oma elämä herättää ahtaanpaikankammoa ja kaiken rajallisuuden tajuaminen lamaannuttaa. Tuttuja oireita kuvaa myös ranskalainen benediktiinimunkki Jean-Charles Nault kirjassaan The Noonday Devil – Acedia, the Unnamed Evil of Our Times. Hän ehdottaa, että keskipäivän demoni voisi olla myös keski-iän demoni, sillä se käy päälle suurimmalla voimalla siinä vaiheessa, kun ikää on sen verran, että elämän isot valinnat on jo tehty. Silloin arvioi ja miettii, millaiset suunnanmuutokset tässä vaiheessa olisivat tarpeen tai vielä mahdollisia – tai vain välttelee asian käsittelemistä. Naultin mukaan keskipäivän ja keski-iän demoni kutsuu luokseen myös keskinkertaisuutta ja vähät välittämistä: tyytymistä haaleuteen, siihen

Osa 27

77. vuosikerta kirkkojakaupunki.fi

Julkaisija

Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan ev.lut. seurakunnat

Toimituksen yhteystiedot

Kolmas linja 22 00530 Helsinki toimitus@kirkkojakaupunki.fi tai etunimi.sukunimi@ kirkkojakaupunki.fi Puhelin: 09 23400 (vaihde) Päätoimittaja Jaakko Heinimäki Kustannuspäällikkö Pälvi Ahoinpelto Uutispäällikkö Pauli Juusela Kehittämispäällikkö Tuure Hurme Toimituspäälliköt Heli Kulmavuori Ulla Lötjönen Toimitussihteerit Paula Huhtala Eira Serkkola Taitto Jarkko Peltoluhta AD Paula Huhtala Maija Saari Kuvankäsittely Aste Helsinki Toimituksen assistentti Maija Kiviranta, 09 2340 2244

Ilmoitusmyynti

Otavamedia Oy Juha Kurvinen, 040 541 5787 Kari Salko, 0400 604 133 Janna Laiho, 050 374 8174 etunimi.sukunimi@otava.fi Ilmoitusvaraukset aineistopäivää edeltävän viikon perjantaihin kello 14:ään mennessä.

Painos

340 000. Osoitteellisena jakeluna Postin kautta evankelisluterilaisten seurakuntien jäsentalouksiin Espoossa, Helsingissä, Kauniaisissa ja Vantaalla.

Osoiteasiat

Lehti lähetetään seurakuntien jäsenille, talouden vanhimmalle. Osoitteet päivitetään automaattisesti muuttoilmoituksen perusteella. Jos osoitteessasi on virhe tai et halua lehteä, ota yhteyttä sähköpostitse osoitteet@kirkkojakaupunki.fi tai puhelimitse arkisin kello 9–10 ja 12–13, p. 09 2340 2235.

Jakelu

Jäikö lehti tulematta? Haluatko antaa jakelusta muuta palautetta? Ota yhteyttä sähköpostitse osoitteet@kirkkojakaupunki.fi tai puhelimitse arkisin kello 9–10 ja 12–13, p. 09 2340 2235.

Painopaikka Sanomapaino, Vantaa

ISSN 0356-3421

MATTI HAGELBERG

28.2.2019 | Kirkko ja kaupunki

Harras hetki Tunti rukoukselle -illat alkavat tuhkakeskiviikkona 6.3. klo 18–19 Diakonissalaitoksen kirkossa, Alppikatu 2, Helsingissä. Tilaisuuksissa tutustutaan kristilliseen rukoukseen keskustellen ja erilaisten harjoitusten avulla. Mitään ei tarvitse osata etukäteen. Jos jokin rukoustapa tuntuu omalta, sen opettelua voi jatkaa kurssilla. Ilona Huolman, 55, on suunnitellut Tunti rukoukselle -illat teologian opintoihinsa liittyvänä harjoitustyönä. Hän on opiskellut työn ohessa teologiaa Helsingin yliopistossa viime syksystä alkaen. Huolman työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa taideaineiden lehtorina. Ilona Huolman hiljentyy Diakonissalaitoksen kirkossa.

Lihaksi tullut rukous Jokin Ilona Huolmanin sisimmässä rukoilee, vaikkei hän olisi itse aktiivinen tai edes tietoinen asiasta. TEKSTI TANELI KYLÄTASKU KUVA SIRPA PÄIVINEN

lona Huolman päästää koiran vapaaksi ja lähtee seuraamaan pientä metsäpolkua. Pian hän löytää sopivan kallionreunan ja istuu kuuntelemaan. Käpytikka koputtaa kelopuuta vähän matkan päässä. Tuuli heiluttaa puiden oksia. Hämärän laskeutuminen tuo tähdet esiin ja saa hiljaisuuden tuntumaan syvältä. Huolman antaa kokemuksen mennä kehonsa läpi. Sisimmästä nousee vastauksena hiljainen rukous. 1980-LUVUN ALUSSA lähti pieni uteliaiden nuorten joukko helluntailaisten telttakokoukseen kuuntelemaan Niilo Yli-Vainiota, joka oli tuohon aikaan

Laskiaissunnuntai

VUOTTA MYÖHEMMIN 17-vuotias tyttö sai vanhemmiltaan luvan osallistua yhteiskristillisen Operaatio Mobilisaatio -järjestön järjestämälle kuukauden evankelioimismatkalle Belgiaan ja Iso-Britanniaan. Huolman levitti evankeliumia jakamalla traktaatteja ja laulamalla kaduilla ja vanhainkodeissa. Newcastlessa hän sai kielilläpuhumiskokemuksen ilman, että kukaan olisi johdatellut häntä siihen. Opiskeluvuosinaan Huolman pyrki ymmärtämään kokemuksiaan. Hän laajensi maailmankuvaansa lukemalla filosofiaa, uskontotiedettä, kulttuuriantropologiaa ja psykologiaa.

Etsimisen vuosiin liittyi myös kirkosta eroaminen sekä tutustuminen buddhalaiseen meditaatioon ja uushenkisten ilmiöiden kirjoon. VAIKEA PARISUHTEEN päättyminen seitsemän vuotta sitten toi Ilona Huolmanin nuoruuden hengellisen kaipuun takaisin pintaan. Hän palasi kirkon jäseneksi ja alkoi käydä jumalanpalveluksissa. Hän osallistui myös 1500-luvulla eläneen Avilan Teresan kristillistä mystiikkaa käsittelevään lukupiiriin. Kristillisiin mystikoihin tutustuminen auttoi Huolmania ymmärtämään, että rukous on jatkunut hänessä keskeytyksettä. Jokin hänessä on rukoillut niinäkin vuosina, jolloin hän ei ole ollut itse aktiivinen tai edes tietoinen asiasta. Rukouksesta on tullut hänelle lepoa Jumalan huolenpidossa. Kaikki elämänkokemukset on tarvittu, ja niillä on ollut merkitys. Istuessaan metsäkalliolla Huolman tavoittaa sen, että ihminen on lihaksi tullut rukous. ■

ESKO JÄMSÄ

Taivaan tähden

3.3.

Suomen tunnetuin saarnamies. Huolman ja toinen uskalikko menivät esirukoiltavaksi. Huolman päätyi Yli-Vainion eteen, joka kysyi, minkä asian puolesta hän toivoi esirukousta. Ihan kaiken, kuului hämmentynyt vastaus. Rukoillessaan Yli-Vainio ei koskenut Huolmaniin sormellakaan, mutta Huolmanin jalat pettivät alta kuin halvaantuneella. Voimakas kokemus sai hänet innostumaan hengellisistä asioista.

Paastopäiväkirja SOSIAALISESTA MEDIASTA olen bongannut jo monta ideaa. Paastota voi karkista tai kakusta tai viinistä. Joku on päättänyt olla ostamatta mitään, ja toinen yrittää selvitä puhumatta pahaa. Perinteinen paastoaja on syömättä lihaa. Kristityllä on nimittäin edessään 40 erilaista päivää. Laskiaistiistain jälkeisestä tuhkakeskiviikosta pääsiäisyöhön jatkuva suuri paasto kestää yhtä kauan kuin paholainen kiusasi Jeesusta autiomaassa. Olen oppinut, että paaston tehtävä on karsia tarpeetonta tauhkaa ja keskittää ajatukset olennaiseen. Monelle aloittelevalle paastoajalle se tarkoittaa epäonnistuneen joulunjälkeisryhdistäytymisen toista

yritystä. Olennaiseen keskittymisen toivotaan kaventavan rönsyilevän elämän lisäksi myös vyötäröä. En tiedä, mistä tämä itsekeskeinen ja omaa tulosta paranteleva paastokulttuuri on lähtöjään. Raamatussa sellainen esitellään oikean paaston irvikuvana. Oikea paasto ei ole kitumista nälässä eikä hyveellisyyspisteiden keräämistä. Sen tarkoitus ei ole tavoitella sitä, että saisin. Sen tarkoitus on antaa. Profeetta Jesajalla on melko tyhjentävä luettelo siitä, mihin minun seuraavien seitsemän viikon aikana pitäisi erityisesti keskittyä. Vapauta sorretut, check. Ruoki nälkäiset, check. Avaa kotisi kodittomalle, check.

Ei ihme, että kristityt ovat keksineet, että myös suklaasta kieltäytyminen on hengellinen

harjoitus ja urhean paastoajan teko. KAISA RAITTILA

16 B

Kirkko ja kaupunki | 28.2.2019

Gurun opissa Ohjaajana Kathleen Fischer Yhdysvaltalainen Kathleen Fischer on feministisestä teologiasta innoituksensa hakeva hengellinen ohjaaja. Hän on opettanut teologiaa, työskennellyt terapeuttina hoivayhteisöissä ja toiminut etenkin naisten hengellisenä ohjaajana. Hän on myös kirjoittanut lukuisia kirjoja hengellisestä ohjauksesta ja teologiasta. Uusimmassa kirjassaan Loving Creation – Christian Spirituality, EarthCentered and Just Fischer käsittelee ympäristön tilaa ja sanoo, että jos haluamme säilyttää elämän maapallolla, meidän on suostuttava mielen ja sydämen muutokseen. Hän on kirjoittanut kirjoja myös miehensä Thomas Hartin kanssa, joka on terapeutti. Elämästään vaikeasti vammaisen aikuisen tyttärensä äitinä hän on kirjoittanut kirjassaan Parenting the Severely Disabled Adult. Kathleen Fischer on syntynyt vuonna 1940 ja elänyt lapsuutensa Oregonissa. Nykyään hän asuu Yhdysvaltain länsirannikolla Seattlessa.

Naisen tasavertainen ääni Kristillistä uskoa on tulkittu liian kauan miesten näkökulmasta, sanoo hengellinen ohjaaja Kathleen Fischer. TEKSTI LAURI MAARALA KUVITUS MATTI PIKKUJÄMSÄ

KATHLEEN FISCHER on toiminut yli kolmekymmentä vuotta naisten hen gellisenä ohjaajana. Kuunnellessaan naisten kokemuk sia hän on nähnyt, miten syvästi sek sismi ja patriarkaalinen kulttuuri yhä vaikuttavat naisten arkeen ja hengel lisiin kokemuksiin. Toisaalta hän on myös nähnyt, mi ten naiset ovat löytäneet voimansa ja kykynsä, kun he ovat päässeet kerto maan oman tarinansa ja jakamaan ko kemuksiaan pelkäämättä ja omilla sa noillaan eikä niin kuin niistä joiden kuiden toisten mielestä ja kulttuuri oletusten mukaisesti olisi pitänyt puhua. HENGELLISEN OHJAUKSEN päämää ränä on oppia havaitsemaan Jumalan läsnäolo omassa elämässä sekä oppia kuuntelemaan omia ja toisten uskon kokemuksia. Kaikki teologia nousee ihmisten ja yhteisöjen uskon kokemuksista. Naisten kokemukset ovat yhtä tärkei tä kuin miesten ja se, miten naiset ym märtävät Jumalan ilmoituksen, on yh tä tärkeää kuin se, miten miehet sen ymmärtävät. Naisten kokemukset ja näkemyk set ovat silti jääneet usein kuulemat

ta. Raamattua ja teologiaa on tulkit tu miesten näkökulmasta, ei ihmisten. Kathleen Fischer sanoo ymmärtä vänsä feministejä, jotka kokevat sek sismin ja patriarkalismin olevan niin syvällä juutalaiskristillisessä perin teessä, että sitä on mahdoton muut taa. Hän itse ei ole kuitenkaan menet tänyt toivoaan, vaan tahtoo olla luo massa tilaa naisille, jotka haluavat olla sekä feministejä että kristittyjä. JUMALASTA VOI PUHUA muuten kin kuin miehisin kuvin, ja Raamatusta löytyy puhuttelevia naishah moja, Kathleen Fischer muistuttaa. Jeesuksen hän näkee ystävänä, vel jenä ja matkakumppanina. Jeesuksen

äitiä Mariaa hän kutsuu Maria Nasa retilaiseksi. Tämä ei ole vain Neitsyt Maria vaan ennen kaikkea nuori nai nen, joka lähtee kertomaan raskau destaan toiselle raskaana olevalle nai selle, Elisabetille, jotta he voivat ja kaa kokemuksiaan. Alkuaan Jeesuksen seuraan mah tuivat tasavertaisina niin miehet kuin naisetkin. Fischer tunnetaan hengellistä ohjausta käsittelevästä kirjastaan Women at The Well. Kirjan nimi viittaa Jee suksen ja samarialaisen naisen kohtaa miseen kaivolla. Kertomus on Fische rin mielestä upea esimerkki hengelli sestä kohtaamisesta, jossa sukupuoli, sosiaalinen asema ja etninen tausta

Hengellistä ohjausta ystävysten kesken Hengellisen ohjauksen tai matkakumppanuuden ryhmän voit muodostaa vaikka parin ystäväsi kanssa. Sovitte missä, milloin ja kuinka kauan kokoonnutte. Päätätte kuunnella toistenne kokemuksia mestaroimatta toisianne. Voitte aloittaa esimerkiksi pohtimalla näitä kysymyksiä: – Mitä Jumala kerran merkitsi minulle? – Mitä Hän merkitsee minulle nyt? – Mitä toivon tulevaisuudessa Häneltä?

ylittyvät ja yhtäkkiä Jeesus ja nainen ovat uppoutuneet keskusteluun siitä, mistä elämän syvin lähde löytyy. ”JUMALASSA EI OLE sijaa hierarkial le, epätasaarvolle eikä jaotteluille”, Kathleen Fischer kirjoittaa. Kolmiyh teisen Jumalan sisällä on rakkauden vuorovaikutus ja yhdenvertaisuus. Jos tahdomme olla toistemme tasa vertaisia kumppaneita, meidän tulisi löytää oma äänemme ja kuulla tois temme ääni. Erityisesti meidän tulisi kuunnella niiden ääntä, joilla ei vielä ole omaa ääntä tai joiden sanat ovat hukassa. Fischer tietää sen omasta ko kemuksestaan. Hän on toiminut tera peuttina dementiaa sairastavien ja heidän läheistensä parissa, ja hänellä itsellään on vaikeasti vammainen ty tär, jonka rinnalla hän on elänyt. Ihmisinä meitä ei määrittele ensi sijaisesti tietoisuutemme, osaami semme eikä sukupuolemme. Meidät määrittelee kykymme olla vuorovai kutuksessa ja suhteessa toisiimme. Sii nä vuorovaikutuksessa haavoitumme ja paranemme. ■ Mystikot matkakumppaneina -ilta ti 5.3. klo 19 Temppeliaukion kirkolla. Lauri Maarala kertoo Kathleen Fischeristä ja johdattaa hengellisiin harjoituksiin ja keskusteluihin.

MENOT 28.2. – 14.3.

Lapsiperheiden olohuone ma ja to klo 9-14. Ma lounas klo 11–12.30: keitto 0,50 e/laut. Yläovet auki ma klo 17. Maksuton iltapala, sauna. Tied. 050 553 8459/ Irma. Junnu-odarit 4–6 lk. ma klo 17.30– 19.30. kirsi.jokinen@evl.fi. Kaiken kattava kerho 1–6 lk. ma klo 18–20. Leivontaa, ym. kirsi.jokinen@ evl.fi. Diakoniakahvila ja -päivystys ti klo 9–11. Maksuton aamupala. SilmukkaSiskot-ryhmä ke klo 9.30. Open Doors -nuorten avoimet ovet ke klo 18. Avoin raamattupiiri ke klo 18.30. Rippikoululaisten vanhempien ja kummien kutsumessu su 3.3. klo 10. V. Olsbo, M. Kyllönen. Pyhäkoulu su klo 10. Yläovet -hartaus ma 4.3. klo 17. Miesten raamattupiiri ma 4.3. klo 18.30. Taideseikkailukerho 1–6 lk. ti klo 16.30–18.30. kirsi.jokinen@evl.fi. Kaiken kattava kerho 1–6 lk. ti klo 18–20. Leivontaa ym. kirsi.jokinen@ evl.fi. Aamumessu ke 6.3. klo 9. B. Ahlroos, S-L. Niemi. Nikkaristipalaveri 6.3. klo 11.30. Myös toiminnasta kiinnostuneille. Tuhkakeskiviikon messu ke 6.3. klo 19. V. Olsbo, S-L. Niemi. Alttarilla ristinmerkki otsaan katumuksen merkkinä. Raamattu- ja keskustelupiiri to 7.3. klo 13. VOX MEA - kaikille avoimet virsilaulajaiset. To 7.3. ja 14.3. klo 18.30. S-L. Niemi. Messu su 10.3. klo 10. L. Leverin, S-L. Niemi. The Watercolors-yhtyeen konsertti su 10.3. klo 16. Janne Saarisen jazzhenkisiä sävellyksiä. Ohj. 10 e. Rauhanyhdistyksen iltakirkko su 10.3. klo 18. Taidekerho 5–8 v. ma klo 14–16 (11.3.–13.5.) Petri 050 573 6328. Mistä tulen, minne menen? -taitekohtaryhmä alkaa ma 11.3. klo 16.15. (6 kertaa, max 12 osall.) Ilm. 28.2. alk. 09 830 6700. Työhyvinvointivalmentaja Peter Andersen. Iltamessu ma 11.3. klo 17. A. Nuutinen. Isoskoulutusilta, Isko 1 ti 12.3. klo 18. Pyhän Andreaan kirkon kuoro ke 13.3. klo 18.3. Earth Hour -kynttiläillallinen la 30.3. klo 19 (klo 18 Nuorten konsertti, ohjelma 10 e). Osa WWF:n ympäristötapahtumaa illallinen kynttilänvalossa. 12 e/hlö. Tuotto Yhteisvastuulle.

Sitovat ilm. pe 22.3. klo 15 menn. 09 830 6700, rekolan.seurakunta@evl.fi. VOX MEA -kuoro – ryhmä kehittyville laulajille. Harjoitukset helmik. Korson kirkossa ke klo 18.30–19.30, maalisk. 2 ensimmäistä vkoa Rekolassa torstaisin, loppukevät Korsossa keskiviikkoisin. Joht. kanttorit Sirkku-Liisa Niemi, Airi Saloniemi ja Jussi Salonen.

ASOLAN SEURAKUNTATALO Asolantie 6, p. 050 573 6329 Lasten oma päiväkerho 3–5 v. 3 x vk: ma ja pe klo 9–12 ja to klo 12–15. Lukukausimaksu. Petri 050 573 6328. Maalaus- ja taideryhmä ma klo 10–12. Ohj. Anu. Materiaalimaksu 10 e/hlö. Tied. 050 553 8459/Irma. Asolan perhekerho ja kirkkomuskari ti klo 9–12. Muskari klo 10. Saviryhmä ke klo 12. Asolan Ankkuri -aamupala ja diakoniapäivystys to klo 9–11. Asolan Silmukkaryhmä to klo 16. Ötökkäkerho 4–6 v. ti klo 13–15 (5.3.–14.5.) Petri 050 573 6328. Ystävämessu-Friendship Mass su 3.3. klo 16. An international Mass of joy and friendship. Suomi/englanti. Lauluharjoitus klo 15. Kipuryhmä ti 5.3. klo 15. Aihe: Minun musiikkini. Puutarhapiiri ti 5.3. klo 18. Kaiken kattava kerho 1–6 lk. ke klo 18–20. Leivontaa ym. kirsi.jokinen@ evl.fi. Älynystyrät Ällikällä to 7.3. klo 13. Tehtäviä muistin tukemiseksi. Seniorikahvila ma 11.3. klo 13. Aihe: Geokätköily. Työikäisten raamattupiiri ma 11.3. klo 18–19.30. Asolan arabiankielinen työ la–su, tied pastori Ramez Ansara p. 050 304 1689.

MUUALLA Yhteiskristillinen päiväpiiri ma klo 13 Rautkalliontie 4, kerhotila. Sählykerho 1–4 lk. ma klo 17–18 Rekolan koulu. Nuorten sähly to klo 16–17 Rekolanmäen koulu. Yhteiskristillinen rukouspiiri pe klo 19 Rautkalliontie 4, kerhotila. Hanna-rukouspiiri ma 11.3. klo 18–19.30 Lampiranta, Tertunkuja 4 B. Työntekijä tavattavissa Kafnetissa ke 13.3. klo 12–13, Rautkallionkatu 3. OlenNainen-tapahtuma la 9.3. klo 12–16 Korson kirkon seurakuntasali. ”Riittämättömästä riittäväksi ja kokonaisena itselleni kelpaavaksi”, Tarja Vilppola. Musiikkia, pohdintaa, kevyt ateria. Ilm. kaisa.aalto@evl.fi, 044 422 0435.

KASTETTU Alyssa Hilja Irmgard Kinnunen, Eemi Martti Olavi Kuusisto, Lasse Unto Eliel Aaltonen

HAUTAAN SIUNATTU Rauha Maria Peltonen 96 v, Aimo Tuure Paasikoski 91 v, Ari Tapani Kujo 58 v.

Tikkurilan seurakunta Toimitusten ja tilojen varaukset ark. klo 9–15 p. 09 830 6333. Kastevaraus myös sähköisesti: https://asiointi.vantaanseurakunnat. fi/baptism Kirkkoherranvirasto: Vernissakatu 4, avoinna ark. klo 9–15, p. 09 830 6717, tikkurilan.seurakunta@evl.fi tikkurilanseurakunta.fi Facebook: Tikkurilan seurakunta Instagram: @tiksinsrk Twitter: @Tiksinsrk Päivystävä pappi ark. klo 9–13 (Vernissakatu 4) p. 09 830 6202 Diakoniapäivystys ma klo 10–11.30 (Vernissakatu 4) Puhelinneuvonta ja ajanvaraus ma ja to klo 9–10 p. 050 439 9651 diakonia.tikkurila@evl.fi Ajanvaraus myös nettisivuilta.

PYHÄN LAURIN KIRKKO Kirkkotie 45, p. 09 830 6224. Kirkko on suljettu 7.1.–31.3. remontin vuoksi. Tänä aikana mm. messut pidetään Pyhän Laurin kappelissa.

PYHÄN LAURIN KAPPELI Pappilankuja 3, p. 09 830 6224. Messu su 3.3. klo 12. Jaakko Hyttinen, Johanna Jakonen, Samppa Laakso. Pyhäkoulu lapsille. Pyhäkoulu su 3.3. klo 12 messun aikana. Ennakkotiedoista poiketen pyhäkoulu sisätiloissa. Messu su 10.3. klo 12. Maria Koukkari, Terhi Viljanen, Samppa Laakso. Pyhäkoulu lapsille. Pyhäkoulu su 10.3. klo 12 messun aikana. Ennakkotiedoista poiketen pyhäkoulu sisätiloissa.

TIKKURILAN KOSKIKESKUS Vernissakatu 4, p. 09 830 6223. Seurakuntien talon toiminta on siirtynyt tänne. Pienten paikka auki pe 1.3. ja 8.3. klo 9–15. Kahvia ja keskustelukumppaneita pe 1.3. ja 8.3. Tarjolla juttuseuraa sekä diakoniatyön ja vapaaehtoisten toteuttama maksuton aamiainen

28.2.2019 | Kirkko ja kaupunki

hävikkiruoasta. Aamuhartaus klo 9.30, kahvit liukuvasti klo 10–12. Laulupiiri pe 1.3. ja 8.3. klo 15.30. Samppa Laakso. Naisten rukouspiiri pe 1.3. ja 8.3. klo 18. Yhteiskristillinen lauluja rukouspiiri la 2.3. ja 9.3. klo 15. Messu su 3.3. klo 10. Kristiina Kartano, Jyrki Kaukanen, Terje Kukk. Omalla äänellä -lauluryhmä. Tikkurilan eläkeläiskerho ma 4.3. klo 13. Mukana aikuistyön pappi Maria Koukkari. Perhekerho ma 4.3. ja 11.3. klo 17–18.30. Israel-piiri ma 4.3. klo 18.30. Perhekerho ti 5.3. ja 12.3. klo 9.30– 11.30. Sukkelat sukankutojat ti 5.3. klo 10. Neulotaan sukkia diakoniatyön ja Kirkon Ulkomaanavun hyväksi. Lähetyksen päiväpiiri ti 5.3. ja 12.3. klo 13. Sanaa, keskustelua, rukousta ja kahvittelua mukavassa seurassa. Vapaehtoinen kahviraha lähetystyölle. Vantaan kristillisten eläkeläisten raamattupiiri ke 6.3. klo 13. Pienten paikka auki ke 6.3. ja 13.3. klo 16–19. Viikkomessu nuorille ke 6.3. klo 18.30. Sari Rajala. Gospel-lattarit ke 6.3. ja 13.3. klo 19.30. Latinolaistansseja gospelmusiikin tahdissa. Sopii kaikille tanssijoille taustasta riippumatta. Tanssikengät tai -tossut ja juomapullo. Hinta 5 e / kerta tai 40 e / kausi, tuotto lähetystyölle. Lisätietoja: Merja Rantala, p. 050 526 9401. Hanna-piiri to 7.3. klo 9.30–13. Kuntokävelyä sekä kahvit sanan äärellä. Lauantaikerho 7–12-vuotiaille la 9.3. klo 10–13. Messu su 10.3. klo 10. Veikko Karhumaa, Päivi Helén, Iina Katila. 101 tutuinta virttä -yhteislaulutilasuus su 10.3. klo 15–16.30. Omalla äänellä -lauluryhmä ti 12.3. klo 17.30. Terje Kukk. Viikkomessu nuorille ke 13.3. klo 18.30. Terhi Viljanen.

ILOLAN SEURAKUNTATALO Soittajankuja 1, p. 09 830 6223 Perhepäivä pe 1.3. ja 8.3. klo 9–14. Miesten saunailta ma 4.3. klo 17.30. Omat pyyhkeet mukaan. Iltapala 5 €. Jyrki Kaukanen. Kerho isille ja lapsille ti 5.3. ja 12.3. klo 17.30–19. Askartelua, leikkiä ja musisointia. Iltapala 3 e / perhe. Lapsikuoron harjoitukset ke 6.3. ja 13.2. klo 17–18. Rukouspiiri ke 6.3. ja 13.3. klo 18. Pop up -vauvatanssiaiset to 7.3. klo

14.30–15.15. Pääsiäispyhäkoulu su 10.3. klo 11–12. Kokoontuu kuusi kertaa, ei ennakkoilmoittautumista. Naisten lenkkisauna to 14.3. klo 18. Lenkkeilyä, saunomista ja yhdessäoloa. Iltapala 2 e.

KARTANONKOSKEN KERHOHUONEISTO Hagelstamintie 20 A, p. 09 830 6223 Raamattua ja lähetysasiaa teekupin ääressä to 28.2. ja 14.3. klo 18–20. Lapset tervetulleita. Perhekerho ma 4.3. ja 11.3. klo 9.30–11.

RISTIPURON KERHOHUONEISTO Simonkyläntie 11 A, p. 09 830 6223 Perhekerho ti 5.3. ja 12.3. klo 9.30– 11.30. Kerho kaikenikäisille aikuisille ke 6.3. klo 14. Vieraana jalkaterapeutti Hanne Roukkula Vantaan Jalkaterapiasta.

TAMMISTON KERHOHUONEISTO Tammistonkatu 29 B, p. 09 830 6223 Perhekerho ti 5.3. ja 12.3. klo 9.30– 11.30. Pop up -Lorupussi ti 12.3. klo 14–16.

YLÄSTÖN SEURAKUNTATALO Lehtikummuntie 2, p. 09 830 6223. Ylästön laskiaisrieha su 3.3. klo 10–13. Ohjelmaa sisällä ja ulkona. Koiravaljakko, seikkailurata, poniratsastusta (klo 11–13), askartelua ja arpajaiset. Laskiaisherkkuja edulliseen hintaan Yhteisvastuukeräyksen hyväksi.

MUUALLA Vapaaehtoiset Nikkaristit tarjoavat maksutta apua vanhuksille ja toimintarajoitteisille. Ei ammattilaisten töitä, mutta esim. lampun vaihto hoituu. Nikkaristi-välitys p. 044 422 0456 ma ja to klo 11–13. Silkin aamiaiskahvila perjantaisin 18.1.–17.5. klo 10–12 Asukastila Silkinportissa, Tikkurilantie 44 F, 2. krs. Käynti sisäpihan puolelta. Sinä maahanmuuttajataustainen, tule mukaan yhteiselle aamupalalle. Kahvilassa tapaat muita alueen asukkaita. Halutessasi voit tulla valmistamaan aamiaista. Maksuton. Yhteistyössä Vantaan kaupungin maahanmuuttajapalvelut sekä Yhteinen Pöytä. Sinkkuilta yli 40-vuotiaille pe 1.3. klo 18 Vernissan Kahvi Charlotassa, Tikkurilantie 36. Kahvia ja yhdessä-

Menokasvo

Heikki Aittokoski, mihin maailma on menossa? Helsingin Sanomien ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski, puhut Naisten Pankin tilaisuudessa isosta asiasta eli maailman tulevaisuudesta. Työskentelit vuoden 2018 kenties maailman ainoana tulevaisuustoimittajana. Mihin asioihin aiot keskittyä luennossasi? – Ainakin siihen, miten teknologian kiihtyvä murros vaikuttaa kaikkien meidän elämäämme. Se tarkoittaa tekoälyä, robottien arkipäiväistymistä ja itseohjautuvan liikenteen vallankumousta. Muita teemojani ovat Kiinan jatkuva nousu, sekä maailman väestönkasvu yhdistettynä ilmastonmuutokseen. Mitä nämä tuovat tullessaan?

Kaiken sen jälkeen, mitä olet nähnyt ja mistä raportoinut maailmalta, oletko optimisti vai pessimisti maailman tulevaisuuden suhteen? – Mieluummin olen optimisti, ja perustellusti. Hyviä muutoksia voidaan saada aikaan. Toki tulee myös ongelmia, sokkeja ja kriisejä. Mutta pessimismi on älyllisesti helppoa. Jos tässä rupeaisi pessimistiksi, eihän Naisten Pankin kaltaisilla järjestöillä olisi mitään syytä toimia. EIRA SERKKOLA Heikki Aittokosken luento lauantaina 2.3. klo 12 Myyrmäen kirkossa, Uomatie 1. Seitsemän sortin soppalounas koko perheelle Naisten Pankin hyväksi klo 13. Soppa ja kahvi 15/5 e, pelkät kahvit 5 e. Myyjäiset, mm. koruja.

ESKO JÄMSÄ

Mikä on mielestäsi pelottava kehityskulku maailmassa ja mikä tuo toivoa? – Ilmastonmuutoksen ohi ei pääse. Se huolestuttaa minua todella paljon, koska vaikuttaa siltä, että nykyisellä poliittisella tahdolla asiaa ei tulla ratkaisemaan. – Maailmassa tapahtuu myös todella paljon myönteistä

kehitystä. Esimerkiksi vuoden 1990 jälkeen kolmen miljardin ihmisen vedensaanti on parantunut. He saavat puhdasta vettä läheltä omaa kotiaan. Äärimmäinen köyhyys on vähentynyt, samoin lapsikuolleisuus.

MENOT 28.2. – 14.3.

12 A Kirkko ja kaupunki | 28.2.2019

oloa. Vapaa pääsy. Malminiityn eläkeläiskerho ma 4.3. klo 13.30 osoitteessa Malminiityntie 16 B. Kylväjän raamattupiiri ma 4.3. klo 14 Kylväjän toimistolla, Tikkuraitti 11, 2. krs. Raamattua, rukousta ja keskustelua kahvin kera. Vapaaehtoinen kahviraha lähetystyölle. Avoin rukouspiiri ti 5.3. ja 12.3. klo 19 osoitteessa Annankalliontie 19 A / Ruoppa. Musiikillinen sururyhmä 13.3. klo 16.30 alkaen Koskikeskuksessa, Vernissakatu 4. Sururyhmä on tarkoitettu läheisensä menettäneille. Sururyhmässä voi itkeä, kysellä, vihata ja vaikka nauraakin. Ryhmä on vertaistukiryhmä, jossa käytämme musiikkia surun käsittelyssä. Ryhmäläisiä sitoo vaitiolovelvollisuus. Kokoonnumme tiistaisin yhteensä kuusi kertaa. Ohjaajina pastori Tuula Lapveteläinen ja musiikki- ja psykoterapeutti Tuuli Uosukainen. Ilmoittautuminen 28.2. mennessä: p. 050 523 6308 tai tuula.lapvetelainen@ evl.fi Perheretki Vivamon Raamattukylään ke 17.4. klo 16.30–21. Tule katsomaan koskettavaa pääsiäisnäytelmää koko perheen kanssa. Näytelmä sallittu myös pienille katsojille yhdessä aikuisen kanssa. Retkimaksu: yli 12-vuotiaat 13 e ja 4–12-vuotiailta 10 e. Alle 4-vuotiaat maksutta. Hintaan sisältyy bussimatka Vivamoon ja takaisin (lähtö ja paluu Vernissakatu 4) sekä näytelmä ja iltapala. Ilmoittautuminen maaliskuun aikana Vantaan seurakuntien nettisivujen tapahtumakalenterin kautta. Lisätietoja: Maaret Hirvensalo p. 050 572 2811 tai maaret.hirvensalo@evl.fi Koululaisten kesäretkille ja -leireille ilmoittautuminen alkaa 1.3. Tikkurilan seurakuntien nettisivuilla (Tytöt ja pojat). Lisätiedot Merja Rantala p. 050 526 9401. Pisara-suurleiri 24.–29.7. Partaharjulla. Ilmoittautuminen alkaa 1.3. nettisivuilla tapahtumakalenterin kautta (hakusana pisara). Suurleiri sisältää kolme leiriä: koululaisille, nuorille ja perheille. Lähde mukaan kaverin tai koko perheen kanssa! Lisätietoja koululaisten ja nuorten leiristä: Merja Rantala p. 050 526 9401, ja perheleiristä: Maaret Hirvensalo p. 050 572 2811. Senioripysäkki-ryhmä yli 60-vuotiaille syksyllä 2019. Ikääntyminen tuo muutoksia elämään. Mietiskelet ehkä eläkkeelle jäämistä, läheisen kuolemaa, yksinäisyyttä, sairastumista tai ihmissuhteita. Senioripysäkki saattaa olla juuri sinua varten. Ryhmä aloittaa ensi syksynä Tikkurilan seurakunnassa. Yhteydenotot: Hanna Raunu p. 050 384 8481.

KASTETTU Aatu Jani Ilmari Löfman, Siiri Eleonoora Mikkola, Eevi Linnea Kojo, Lauri Tapio Herranen, Nova Lumituuli Kanniainen, Leevi Julius Heiskanen, Emmi Isabella Räisänen, Olivia Alexandra Räisänen, Ebba Ellen Ilona Tasala, Santeri Matias Torppala, Noel Timo Oskari Nousiainen, Miko Johan Aleksander Åberg, Ada Melissa Lindgren, Mei Ellen Aleksandra Åberg, Bruno Leevi Oliver Kolehmainen, Verneri Jukka Tapio Tavi, William Aaron Ilmari Mends, Magnus KarlErik Efraimsson Fanta.

AVIOLIITTOON KUULUTETUT Antti Samuli Kalo ja Hanna Maria Leinonen.

HAUTAAN SIUNATTU Eeva Elisabet Sivén 94 v, Sirkka Kaarina Kuusela 92 v, Aune Marjatta Lybeck 87 v, Alpo Tapani Laine 85 v, Ritva Linnea Norring 78 v, Sirkka-Maija Pauni 70 v, Pirkko Marjatta Jylhä 70 v.

Vantaankosken seurakunta Kirkkoherranvirasto: Uomatie 1, avoinna ma–pe klo 9–15, suljettu muuton vuoksi 1.3.–8.3. Osoite 11.3. alkaen Rajatorpantie 8, p. 09 830 6440, vantaankosken.seurakunta@evl.fi. Facebook: Vantaankosken seurakunta Tilojen ja toimitusten varaus ma–pe klo 9–15, p. 09 830 6333, tilavaraukset.vantaankoski@evl.fi Päivystävä pappi tavattavissa ma, ti, to, pe klo 11–13, p. 09 8306 419 Diakoniapäivystys: Myyrmäen kirkolla 28.2. saakka ti klo 14–16, to klo 9–11, Virtakirkossa, Rajatorpantie 8 12.3. alkaen samoihin aikoihin, p. 09 830 6426 Kivistön kirkolla ma klo 10–12, p. 050 357 7726. Ajanvaraus samaan aikaan.

MYYRMÄEN KIRKKO Uomatie 1, p. 09 830 6429 Kirkko on avoinna arkipäivisin klo 9–16, iltaisin ja viikonloppuisin toiminnan mukaan. Seniorikerho to 28.2. klo 13.30–15 iso srk-sali. Heikki Aittokosken luento ja Naisten Pankin soppalounas la 2.3. klo 12–14. Helsingin Sanomien toimittaja Heikki Aittokoski: Maailman tulevaisuus ulkomaantoimittajan silmin. Klo 13 seitsemän sortin soppalounas ja leivoskahvit Naisten Pankin hyväksi. Laskiaisen messu su 3.3. klo 10. Papit Kristiina Hyppölä, Mark Saba. Kanttori Ritva Holma. Kantaattikuoro. Viimeinen sunnuntaimessu Myyrmäen kirkossa. Puhujina Kristiina Hyppölä. Lastenkirkko su 3.3. klo 10–11. Siioninvirsiseurat su 3.3. klo 14. Puhujina mm. Kristiina Hyppölä. Familycafé Sun 3 Mar 4–6 pm Café. For children and families with multicultural background. With us you get chance to meet other families and strengthen your language skills. Toivon tuulet su 3.3. klo 17. Tuhkakeskiviikon messu tyhjenevässä kirkossa ke 6.3. klo 18–19.

MYYRMÄEN VIRTAKIRKKO Rajatorpantie 8, p. 09 830 6429 Virtakirkon avajaismessu su 10.3. klo 10. Papit Tiina László, Oili Karinen, kanttori Eveliina Pulkkinen. Kivistön seurakuntakuoro. Kirkkokahvit ja mahdollisuus tutustua seurakunnan tiloihin messun jälkeen klo 13:een saakka. Toivoa naisille -ryhmä ma 11.3. klo 14–15.30 Tila: Aalto. Perhemuskari ti 12.3. klo 9.30–11. Tila: Kuohu. Kausi 60 e. Laulupaja ke 13.3. klo 18.30–20. Rukousaiheisia lauluja. Pieni seurakuntasali. Gospelsalsa ke 13.3. klo 16–17. Tila: Kuohu. Seniorikerho to 14.3. klo 13.30–15.

KIVISTÖN KIRKKO Laavatie 2, p. 050 341 8381 Kirkko on avoinna ma–ke klo 9–16, muina aikoina toiminnan mukaan. Perhemuskari torstaisin klo 9.30–11. Kausi 60 e. Vauvakerho perjantaisin klo 9–11. Perhekahvila maanantaisin ja tiistaisin klo 9.30–12. Vapaata oleske-

lua ja leikkiä. Maanantaisin lounas klo 11. Hinta 6 e aikuiselta ja 3 e 3 v. täyttäneeltä lapselta. Aikuisten Olkkari maanantaisin klo 12–14. Tiistaiklubi iltapäiväklubi 3.–6.-luokkalaisille tiistaisin klo 14–16. Ei ennakkoilmoittautumista. Välipala 1 e. Rukouspiiri ti 5.3. klo 17.30–18.30 sakasti. Raamattupiiri ti 5.3. klo 18.30–20 srk-sali. Seniorikerho keskiviikkoisin klo 12.30–14. Perhemuskari keskiviikkoisin klo 15–16.30. Kausi 60 e. Lasten lauluryhmä Kastehelmi harjoittelee Kivistön kirkolla keskiviikkoisin. 5–9-vuotiaiden ryhmä klo 17.15–18 ja yli 9-vuotiaiden ryhmä klo 18–19. Ilmoittautuminen paikan päällä. Tied. Ritva-Leena Tuuli, p. 050 358 9217. Miesten saunailta ke 6.3. klo 18.30– 21. Vaatevarasto avoinna to 7.3. klo 9.30–12. Vaatteita voi hakea omaan käyttöön. Hartaus klo 10.30. Kahvitarjoilu. Puhtaita ja ehjiä vaatteita otetaan vastaan muinakin aikoina. Tied. p. 050 357 7726. Brunssi la 9.3. klo 11–14. Brunssin hinta 7 e aikuiset, 3 e 3 v. täyttäneet lapset. Hyvää ravintoa -messu su 10.3. klo 16. Pappi Antti Isopahkala, kanttori Ritva Holma. Vantaan Laulun Oltermannit.

SEUTULAN KAPPELI Solbackantie 6, p. 050 341 8381 Seniorikerho tiistaisin klo 12.30–14. Hyvinvointia hiljaisuudesta – Marianpäivän hiljaisuuden retriitti la 23.3. klo 10.30–17. Vietämme koko päivän hiljentyen pyhän äärellä ja ravitsemme henkeämme ja ruumistamme mm. kehorukouksen keinoin. Ohjaajina terapeutti ja pastori Miia Moisio, Helena Fyhr, Maisa Kumpulainen ja Laura Sydänmaanlakka. Ilm. 18.3. menn. Susanna Monnille, susanna. monni@evl.fi, p. 050 300 7634.

MARTINRISTI Martinpolku 2 C Seniorikerho torstaisin klo 13–14.30. Perhemuskari torstaisin klo 15–16.30. Kausi 60 e. Lepotila-meditaatio pe 1.3. klo 18–19. Ohjattu meditaatio, jossa yhdistelemme eri meditaatiotraditioita sekä käytämme apuna mm. visualisaatiota ja kuuntelevaa rukousta. Lepotila-meditaatioon ovat tervetulleita mukaan yhtä hyvin vasta-alkajat kuin jo pidempään meditaatiota harrastaneet. Kahvila Olotila maanantaisin klo 11–13.30. Miesten piiri ma 4.3. klo 18.30–20. Jarmo Kiilunen: Miten ymmärtää ja lukea Vanhaa testamenttia. Aamurukouspiiri 5.3. alk. tiistaisin ja torstaisin klo 7.15–8. Perhekahvila tiistaisin klo 9.30– 11.30. Martinristin raamattupiiri ti 5.3. klo 14–16. Israelpiiri ti 12.3. klo 18.30–20.

KAIVOSRISTI Kaivosvoudintie 3 Vauvakerho torstaisin klo 9.30–11. Perhemuskari perjantaisin klo 9.30–11. Kausi 60 e. Seniorikerho keskiviikkoisin klo 10–11.30.

VANTAANLAAKSON KERHOHUONEISTO Naapurinkuja 2

Perhekahvila torstaisin klo 9.30– 11.30. Yksinhuoltajien olohuone perjantaisin klo 17.30–20. Naapurikirkko su 3.3. klo 14–15. Laskiaispullakahvit messun jälkeen. Raamattupiiri ti 5.3. klo 17.30–19.

Mässa i Taizéanda sö 10.3 kl.12.

KANNU

Fernissag. 4 Morgonmässa on 6.3 kl. 9.

Kanniston koulun nuoriso- ja asukastila, Kenraalintie 6 Olotila-kahvila tiistaisin klo 11–13.30. Kuntosali käytettävissä ilmaiseksi tiistaisin ja torstaisin klo 11–13.

MUUALLA Lastenkirkko Viherpuiston asukaspuistossa, Vihertie 56d, ma 11.3. klo 10–10.30. Vauvamuskari maanantaisin klo 15–16.30 Taidetalo Toteemi, Myyrmäentie 6. Kausi 60 e. Muskari 3–6-vuotiaille maanantaisin klo 17.30–19 Taidetalo Toteemi, Myyrmäentie 6. Kausi 60 e. Kotiraamattupiiri Erkki ja Kaisa Halmeella ke 6.3. klo 15–16. Tied. Kaisa Halme, p. 050 326 2882. Vapaaehtoisten keikkapankki välittää kertaluontoista keikka-apua niille, joilla ei ole mahdollisuutta muuhun apuun. Vapaaehtoiset voisivat saattaa lääkäriin, kauppaan tai auttaa muiden asioiden hoidossa kodin ulkopuolella. Apu on maksutonta. Puhelinpäivystys torstaisin klo 9–11, p. 050 347 5749, muina aikoina voit jättää vastaajaan viestin. Viestit kuunnellaan päivystysaikana. Keikan järjestämiseen menee aikaa, joten varathan keikkasi ainakin viikkoa etukäteen.

VIRTA-TALO, VIRTAKYRKAN Råtorpsv. 8 Missionskväll on 13.3 kl.18.

FÖRSAMLINSSALEN

KLUBBUTRYMMET I MYRBACKA Förhandsanmälning: Dagklubb för barn i 2,5–6 års åldern alla vardagar utom on. Pysselcafé för barn i åk 3–6, ti och on kl. 13–17.

BAGARSTUGAN Ungdomskväll on 6.3, 13.3; kl. 18 spel, umgänge och kvällste.

FOLKHÄLSAN Veckomässa fr 8.3 kl. 14. Dickursbykretsen on 13.3 kl. 14.

ÖVRIGT För barn i förskolan eller åk 1–6: Dagsläger på Helsinggård 3.–7.6, 10.–14.6, 17.–20.6 kl. 8.30–16.30. Pris 65 e/vecka, inkl. lunch, mellanmål, material, utfärder. Mera info Annica Eriksson 050 566 8266. Dramaläger i Bagarstugan 5.–9.8 kl. 9–15. Lägerprogrammet består av drama via lek och pyssel till lägrets tema. Vi åker även på utfärd till Amos Rex.Pris 50 e inkl. lunch, mellanmål, material, utfärd till Amos Rex. Mera info Heidi Salminen 050 330 1828. Anm. www.vandasvenskaforsamling. fi/grupper/barn-och-familj

KASTETTU

DÖDA

Niilo Ilmari Joonas Koivisto, Felicia Ellen Aurora Teelahti, Tavia Sally Isatou Daffeh, Reima Väinämö Hänninen, Aura Magdalena Utriainen, Lenni Harri Keiholampi, Sofia Aurora Hausalo, Antte Paulus Paloniemi, Pihla Aino Emilia Vuolasmaa, Joel Ilja Bernatos.

Dorrit Emilia Wilhelmina Tilander 93 år, Anne-Maj Söderberg 95 år.

HAUTAAN SIUNATTU Osmo Kyösti Kalervo Rantanen 90 v, Eila Annikki Öljymäki 82 v, Uolevi Valdemar Kanerva 79 v, Maija-Liisa Vesterinen 78 v.

Vanda svenska församling Pastorskansliet: Fernissagatan 4, tfn 09 830 6262 Öppet må–fre kl. 9–13 vandasvenska@evl.fi Diakonimottagning to kl. 10–11.30

S:T LARS KAPELL Högmässa sö 3.3,10.3 kl.10.

MYRBACKA KYRKA/S:T MARTINS KAPELL Sista mässan i Taizéanda 3.3 kl.12 i S:t Martins före kyrkan stängs för renovering. Kyrkkaffe. Nästa mässa sö 10.3 kl.12 i Virta-talo, Kuohu-salen (f.d. Colosseum Business Center), huvudingång/ ramp Råtorpsvägen 8, p-plats Gillerbågen. Musiklek & babyrytmik må 4.3, musikpedagog Heidi Åberg. Babyrytmik: 0–2 åringar kl.10.15–11. Musiklek: 3–5 åringar kl.11.00–11.45. Förhandsanm. Fr.o.m. 11.3 i Virta-talo/Kuohu, Råtorpsv. 8.

VIRTA-TALO, KUOHU-SALEN Råtorpsv. 8

Apua ja tukea PERHENEUVONTA Ajanvaraus ma, ke–pe klo 9–11, ti klo 14–17, p. 09 830 6330. Eroryhmä alkaa maaliskuun puolivälissä Myyrmäessä keskiviikkoisin klo 16–17.30 ja kokoontuu 10 kertaa. Ryhmä on maksuton. Vetäjinä perheneuvojat Paula Ruotsalainen ja Riitta Tapionsalo. Tiedustelut ja ilmoittautumiset paula.ruotsalainen@evl.fi tai p. 09 830 6330.

VIITTOMAKIELISILLE Messu su 3.3. klo 10 Koskikeskuksessa, Vernissakatu 4. Tulkkiopiskelijat tulkkaavat viittomakielelle. Viittomakielinen messu su 3.3. klo 13 Kilonristissä, Vanharaide 1, Espoo. Vaku ry:n seniorikerho ma 4.3. klo 12–14 Koskikeskuksessa, Vernissakatu 4. Vieraana geronomi Maria Kursi. Viittomakielinen perhekerho pe 8.3. klo 9.30–12 Lastenkappeli Arkissa, Leppävaarankatu 7 B, 3. krs, Espoo. Lastenhoito. Viittomakielinen kohtaamispaikka pe 15.3. klo 9.30–11.30 Koskikeskuksessa, Vernissakatu 4. Aamuhartaus ja aamupala klo 9.30–10 ja yhdessäoloa klo 10–11.30. Viva-vapaaehtoinen paikalla.

NÄKÖVAMMAISILLE Miesten saunailta to 7.3 klo 18–21 Länsimäen kirkon takkahuoneessa, Kerokuja 9. Saunomista ja yhdessäoloa. Mukana Pentti Ahonen. Myyrmäen kerho ti 12.3. klo 13–15 Martinristissä, Martinpolku 2 C. Ohjaajana Sini Siiriäinen. Kahvitarjoilu.

MENOT 28.2. – 14.3.

28.2.2019 | Kirkko ja kaupunki

3× GETYE1

laskiainen

Valjakkokoiria Ylästössä Ylästön laskiaissunnuntaissa koiravaljakko ajeluttaa, seikkailurata kutsuu, askartelussa aherretaan ja arpajaisia jännitetään. Poniratsastukseenkin pääsee klo 11–13. Edullisia laskiaisherkkuja Yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Laskiaisrieha su 3.3. klo 10–13 Ylästön seurakuntatalolla, Lehtikummuntie 2.

Usko pois, sinä riität! Itsensä hyväksymistä voi harjoitella. Armollisuus heijastuu myös muihin ihmisiin. TEKSTI SUSANNA SOMPPI KUVA MARIANNA SIITONEN

alkunsa? – On vaikeaa hyväksyä itsessään aikuisena sellaisia puolia, joita ei ole kohdattu lapsena. Lapsi on ehkä joutunut selviytymään yksin liian suurista asioista. Hän on voinut jäädä vaille aikuisen turvaa ja tukea, sanoo seksuaaliterapeutti Tarja Vilppola. Jotkut hakevat hyväksyntää ulkoa käsin. Se on vaa rallinen tie. – Jos ihminen on oppinut, ettei hänen tarpeillaan ole väliä, hän saattaa laittaa kaikessa toiset itsen sä edelle. Lisäksi tällainen henkilö usein lyö laimin omia tarpeitaan. Pidemmän päälle itsensä laiminlyönti johtaa joko uupumiseen, sairastumiseen tai katkeroitumiseen, tai näihin kaikkiin. – Ellei kuuntele itseään, elämä kapeutuu ja ihmi nen itse näivettyy rusinaksi. MYÖS PARISUHDE saattaa joutua koetukselle kelpaa mattomuuden tunteen takia. – Voi olla, että lapsuudessa vaille turvaa jäänyt ha kee puolisostaan ikään kuin vanhempaa; sitä tukea ja lohtua, jota jäi lapsena vaille. Tällöin henkilö voi omien kipupisteidensä kohtaamisen ja kasvun sijasta lastata kumppaninsa kannettavaksi liian suuria odo tuksia tai takertua häneen. Kun ihminen ei kykene rakastamaan itseään, ar mottomuus voi lyödä lopulta kiilaa myös puolisoi den väliin. Kielteinen minäkuva heijastuu helposti myös seksuaalisuuden alueelle. On vaikeaa nauttia ja heittäytyä, ellei ole sinut itsensä ja kehonsa kanssa. AIEMMIN KÄTILÖNÄ TYÖSKENNELLYT Vilppola tar joaa yksilö ja pariterapiaa. Hän on erikoistunut Tanskan IPSICCkoulutuksessa seksuaalitraumojen

Hämeenkylässä lettejä ja lumiveistoksia

kohtaamiseen. Työssään hän tapaa pariskuntia, joiden intiimielä mästä on tullut vaikeaa. Seksuaalisen motivaation puute on yleinen ongelma, ja siitä voi kärsiä yhtä hyvin mies kuin nainenkin. – Haluttomuus on yleensä vain jäävuoren huippu. Usein kyse on viime kädessä siitä, että parin keski

”

Laskiaisrieha Hämeenkylän kirkolla alkaa messulla. Herkullinen lounas nautitaan Yhteisvastuukeräyksen hyväksi, aikuiset 8 e/ lapset 5 e. Kokeile hiustenletitystä (3 e/1 e) tai ongintaa (1 e). Pihalla ulkoleikkejä ja säävarauksella lumiveistoskisa. Kioskissa myynnissä karkkia, laskiaispullia ja virvokkeita. Laskiaisrieha su 3.3. klo 10–13 Hämeenkylän kirkolla, Auratie 3.

ELLEI KUUNTELE ITSEÄÄN, ELÄMÄ KAPEUTUU JA IHMINEN ITSE NÄIVETTYY RUSINAKSI. SEKSUAALITERAPEUTTI TARJA VILPPOLA

näinen vuorovaikutus on huonolla tolalla. Tehokas halujen tappaja on stressi. – Kun stressihormonit ovat koholla, keho ei ole valmistautunut rentoutumaan. Silloin ei tee mieli. KEHON VAIKUTUSTA tunnetiloihin ja kokemukseen omasta itsestä voi tutkia ja sitä voi opetella säätele mään Vilppolan mukaan jopa kehon asennolla on merkitystä sille, kuinka koemme itsemme. Tässä apuna ovat esimerkiksi keholliset harjoitukset, joi ta on luvassa maaliskuun OlenNainentapahtumassa. – Siellä voidaan tutkia, mitä itsessä tapahtuu, jos vaikkapa kävelee kuin kuningatar, Vilppola vinkkaa. OlenNainentapahtuman eräs tavoite on naisen terveen itsetunnon ja hengellisyyden vahvistami nen. ■ OlenNainen – Riittämättömästä riittäväksi ja kokonaisena itselleni kelpaavaksi. La 9.3. kello 12–16 Korson seurakuntakeskuksessa, Merikotkantie 4. Ilmoittautumiset mielellään 7.3. mennessä: kristiina.rauhakallio@evl.fi tai 044 422 0469.

MATH THERIVO

iittämättömyyden tunne on aikamme vitsaus, josta kärsivät niin miehet kuin naisetkin. Sen liittolaisia ovat kiire, stressi ja arvosteleva sisäinen puhe. Mutta mis tä riittämättömyyden tunne oikein saa

RENATE KALLOCH

Tarja Vilppolan mukaan rakkaus itseä kohtaan on välttämätöntä, jotta osaisi hyväksyä toisen ihmisen sellaisena kuin hän on.

Korsossa laamakaksikko ja muskareita

Perhemessu aloittaa Korson laskiaistapahtuman klo 11. Muskareissa musisoidaan klo 12.30 ja 13.30. Kielo ja Lilja -laamakaksikon voi tavata noin klo 13. Lasten tiloissa puuhataan sisällä ja ulkona. Kahvilasta tuotteita Yhteisvastuukeräyksen hyväksi ja Korson Leijonien hernekeittoa. Klo 15 korsolaisten musiikkiryhmien Karnevaalin väreissä -konsertti, johon vapaa pääsy, kolehti Yhteisvastuulle. Perheiden laskiaistapahtuma su 3.3. klo 11 alkaen Korson kirkolla, Merikotkantie 4. KATRIINA HARVIAINEN

MENOT 28.2. – 14.3.

14 A Kirkko ja kaupunki | 28.2.2019

Kuinka vantaalainen?

Koti keskellä historian virtaa Karoliina Junno-Huikari on enemmän kirkonkyläläinen kuin vantaalainen. TEKSTI KAISA RAITTILA KUVA MARIANNA SIITONEN

inusta tuli vantaalainen 21 vuot ta sitten. Tikkurilasta muutimme pian Kartanonkoskelle ja sieltä tä hän taloon, josta en enää muuta kuin tien yli hautausmaalle. Olen itse asiassa enemmän kir konkyläläinen kuin vantaalainen. Kylien ja asuin alueiden mukaan täällä muutkin itsensä määrittävät. Kirkonkylältä katsoen Vantaa on hyvä paikka asua. Täällä on hyväntuulista yhteisöllisyyttä. Jo kaksi ker taa olemme avanneet vanhojen kotitalojemme ovet myös muiden käydä katsomassa. Olemme ylpeitä ky lämme kulttuurihistoriasta. Kartanonkoskelaisena luulin, että kirkonkylällä ja vanhassa talossa asumisesta voisi vain haaveilla. Mutta niin vain tämä Nyknapaksen talo tuli myyntiin. Se oli ollut toistakymmentä vuotta tyhjillään. Vähi tellen ja vanhaa kunnioittaen olemme laittaneet si tä kuntoon. Meillä tehdään ja rakennetaan aina. Lapset ovat kasvaneet pellavaöljymaalin hajussa. Viikonloppui sin ajamme Karjalohjalle mökille nauttimaan hiljai suudesta. Kun kumpikin talo lämpiää puilla, halko ja pitää tehdä yhteentoista tulipesään. PERINTEISESTI KIRKKOTIE on jakanut maallista ja hengellistä. Kirkon puolella on ollut pappila ja hau tausmaa, täällä kylän puolella nämä ihmisten talot. Itse asiassa tämä kylä on ollut koko nykyisen pääkau punkiseudun sydän.

Karoliina Junno-Huikari asuu perheineen 1780-luvulla rakennettua Nyknapaksen taloa. Kirkonkylä on yksi Etelä-Suomen parhaiten säilyneistä historiallisista kylämiljöistä.

”

TÄSTÄ TALOSTA EN MUUTA KUIN TIEN TOISELLE PUOLELLE, HAUTAUSMAALLE. KAROLIINA JUNNO-HUIKARI

Kirkko on edelleen kylän keskus, mutta harva siel lä varsinaisesti käy. Minulle se on vähän kuin isonvel jen suojeleva käsi olkapäällä. Se katsoo meidän pe rään. Tervehdin sitä aina, kun haen postin laatikos ta. Vaikka me eletään tässä ihan tavallista elämää, kirkon lähellä oppivat lapsetkin, ettei hautausmaa ole leikkipaikka. Olen lähtöjäni PohjoisPohjanmaalta Pulkkilasta

ja opiskelin Oulussa. Tulin Stockmannille tekstisuun nittelijaksi ja lähdin tekemään väitöskirjaa, mutta sit ten minua pyydettiin tutkijaksi Kirkonkyläprojek tiin ja sille tielleni jäin. Nyt olen puoliksi BRQ Vantaa Festivalin toiminnanjohtaja, puoliksi VantaaSeuran kulttuurituottaja ja taloudenhoitaja. Minulle Pyhän Laurin kirkko on festivaalin takia myös työpaikka. Elokuussa festivaali levittäytyy tähän meidän naa puriin. Nykyään sen yhteydessä järjestetään myös Helsingin keskiaikapäivä. Vantaa on Suomen monikulttuurisin kaupunki. Harva on syntyperäinen. Identiteetiltäni minäkin tunnen olevani maalainen. Uuden kotipaikan on tarjottava kiinnityskohtia, jotta voi antaa itselleen luvan kotiutua. Siksi toivon, että kirkonkylän seutu voisi olla kaikille vantaalaisille muutakin kuin läpi ajoreitti Tammistoon. Että tämä miljöö myllyrantoi neen ja joenvarsineen olisi vielä useammalle henki sen ja maallisen virkistäytymisen paikka. EMMI KÄHKÖNEN

Kirkoissa soi SU 3.3.

KE 6.3.

Ole minulle tie -messu klo 12 Hakunilan kirkossa, Hakunilantie 48. Riikka Jäntin säveltämiä uusia messulauluja, Tiina Palmu, Harri Nurminen, Riikka Jäntti, Kaija Mäki-Leppilampi, HowManyMothers. Hakunilan musiikkiviikon avajaismessu. Karnevaalin väreissä klo 15 Korson kirkossa, Merikotkantie 4. Korson alueen musiikkiryhmiä lavalla Yhteisvastuun hyväksi. Vapaa pääsy, kolehti Yhteisvastuulle. Ilosen laulun laulaisin klo 16 Hakunilan kirkossa, Hakunilantie 48. HowManyMothers. Vapaa pääsy. Ohjelma 10 e Yhteisvastuulle. Hakunilan musiikkiviikon konsertti.

Sibeliuksen sävelin klo 12.30 Hakunilan kirkossa, Hakunilantie 48. Marjaana Merikanto, piano. Vapaa pääsy. Hakunilan musiikkiviikon konsertti. Matkalauluja – Tommi Kalenius & Ninni Poijärvi klo 18.30 Hakunilan kirkossa, Hakunilantie 48. Folkia, countrya, bluesia, gospeleita, artistien omia kappaleita. Vapaa pääsy. Käsiohjelma 10 e Yhteisvastuulle. Hakunilan musiikkiviikon konsertti.

TO 7.3. Ukulele-viikkomessu klo 18 Hakunilan kirkossa, Hakunilantie 48. Ukulelen alkeita voi tulla opettelemaan klo 16, harjoiteltuja lauluja soitetaan viik-

komessussa. Hakunilan musiikkiviikon ohjelmaa.

SU 10.3. Klassinen messu su 10.3. klo 12 Hakunilan kirkossa, Hakunilantie 48. Dvořákin raamatullisia lauluja. Väre-kvartetti, Hannu Forsberg, Juha Paukkeri. Hakunilan musiikkiviikon ohjelmaa. Kolme väriä cembalolle: D–G klo 15 Korson kirkossa, Merikotkantie 4. Matias Häkkinen, cembalo. Bachin ja Frobergerin teoksia. Vapaa pääsy, ohjelma 10/5 e. The Watercolors-yhtyeen konsertti klo 16 Rekolan kirkossa, Kustaantie 22. Janne Saarisen jazzhenkisiä sävellyksiä. Ohjelma 10 e.

Tommi Kalenius konsertoi yhdessä Ninni Poijärven kanssa Hakunilan kirkolla ke 6.3.

Vantaan seurakunnissa tapahtuu paljon muutakin – katso kaikki tapahtumat netistä: www.vantaanseurakunnat.fi

28.2.2019 | Kirkko ja kaupunki

Hammashoitoa

Erikoishammasteknikko on hammasproteesien asiantuntija. • Tarkistuta myös hampaaton suu säännöllisesti. • Hammasproteesit on syytä tiivistää 2–3 vuoden välein ja uusia 5–10 vuoden välein.

Teemme koti- ja palvelutalokäyntejä. EHT Ossi Vallemaa

p. 050-5533 050

Soita 010 2715 100

• Hakaniemi, Hämeentie 7 • Etelä-Haaga, Kauppalantie 4.

Ostetaan

Palveluja tarjotaan Janinan Kotihoito 046 922 2000 Lähihoitajatyöt, kotipalvelut, siivoamiset, yms.

YLEISMIES JANTUNEN 0400 811941 kuolinpes. tyhj., remontit, muutot, tv:t tietokoneet yms. 35€+24% alv./tunti ja min. 2 tuntia. www.bewesport.fi

PK-Seudun Dyykkarit Oy 0400 811261 Varastojen ja jätekatoksien tyhjennykset kaatopaikalle sekä muutot. 35€+24% alv./tunti ja min. 2 tuntia Antenniasennus Rajamäki Oy tekee kaikki antennialan työt edullisesti jo 30 vuoden kokemuksella ja ammattitaidolla. Kysy tarjoustamme. P. 040-6378899

HERÄNNÄISSEURAT pe 1.3. klo 12 Maailman ekum. rukouspv hartaus Seuratuvalla, Salomonk.17D (Autotalo, Kamppi). klo 18.30 Espoonlahden kko, Kipparink.8, Espoo. su 3.3. klo 10 herättäjäjuhlapyhä Oulunkylän kko, Teinintie 10, Hki; saarna S.Jukkola; laulu E.Ruuttunen; kahvit ja seurat, mm. E.-M.Haukinen. klo 12 kirkkopyhä Laajasalon kko, Reposalment. 13; soppa ja seurat. klo 14 Myyrmäen kirkolla, Uomat.1, Vantaa. klo 17 herättäjäjuhlien seurat Seuratuvalla (Autotalo); S.Jukkola, M.Viljanen-Pihkala, E.-M.Haukinen. ma 4.3. klo 18.30 Leppävaaran kirkon takkah., Veräjäkallionk.2, Espoo. ke 6.3. klo 19 Lauttasaaren kko, Myllykallionrinne 1, Hki; tarjoilu klo 18.30. pe-su 8.-10.3. Talviveisuut Lahdessa, ks. www.h-y.fi . su 10.3. klo 10 kirkkopyhä Malmin kko, Kunnant.1,Hki; saarna Sam. Korkalainen, Veisuuveljet; kahvit ja seurat. klo 10 kirkkopyhä Sipoon kko, Kuninkaant.19, HNK-kvartetti; keittolounas ja seurat srk-talo, Iso Kylät.1. klo 17 ”Puiden hengitys” -konsertti Seuratuvalla; Anna-Maija Raittilan runoja, lausunta A.-K.Mäkisalo, sellomus. M.Makkonen; käsiohj. 10/5 € H-Y:n nuorisotyölle. klo 18 kotiseurat Lausvaaralla, Myllyniement.2, (Nukari) Nurmijärvi. klo 18 Ankkurissa, Keskusk.11, Mäntsälä. ti 12.3. klo 12.30 Seuratuvan lähetyspiiri, Salomonkatu 17 D, 2. krs; ”H-Y:n ja SLS:n yhteistyösopimus”; S.Juntunen. ke 13.3. klo 18 viikkomessu Paavalin kko, Sammatint.6, Hki; puhe L.Väyrynen-Si; iltatee ja seurat. klo 19 Körttikodilla, Ratak. 1aA3, Hki. to 14.3. klo 18 L.-Pasilan srk-koti, Maistraatink.5, Hki.

Lestadiolainen UUSHERÄYS

Rukoushuone Fredrikinkatu 61 B Kirkkopyhä 10.3. klo 10.00 Vanhassa kirkossa saarnaa Reino Junttila. Messun jälkeen seurat rukoushuoneella Kristuksen ruumis 1. Kor 12:12-31 – Reino Junttila Suurin on rakkaus 1. Kor. 13 – Emilia Siljander ja Johanna Holma

Rauhanyhdistyksen seurat sunnuntaisin klo 16:00 Vantaan Rauhanyhdistys, Asolantie 8 Radioseurat 100,3MHz tiistaisin klo 20-21 Kuun 1. ja 4. tiistai

JORMAN REMONTTIPALVELU Maalaus, tapetti, laatoitukset, laminaatit, keittiöön ovet, tasot. Myös pikkutyöt. ILMAINEN arvio + kotitalousvähennys. P. 0401895682, myös iltaisin ja vkl. Kaikki remontit, isot ja pienet. Toteutamme toiveesi ammattitaidolla. Ilmainen arvio, kotitalousvähennys. Saneerausliike Pappi ja Kanttori Oy 0400 800 875

Siivouspalveluja KOTISIIVOUKSET JA SUURSIIVOUKSET Mahdollisuus arvonlisäverottomaan siivouspalveluun ikääntyneille.

www.vantaanrauhanyhdistys.fi

p. 050 3462241 www.tasokoti.fi

Hautauspalveluja

KOTISIIVOUSTA Ikkunanpesua, muuttosiivousta, remonttisiivousta ammattitaidolla. OLKSiivouspalvelut.fi 040 762 56 15

HAUTAKIVET kaiverrukset ym. alan työt p. 09 387 3215 www.bremerinhautakivi.fi Ketokivenkaari 32, Hki 71 ark. 9-17 LA 10-14 tai sop.muk. BREMERIN KIVI

IKKUNANPESUT JA KOTISIIVOUKSET P. 040 764 6933 / Eva Proxet oy /eva.a.salo@gmail.com

Kotisiivoukset ja ikkunanpesut 45 v. kokemuksella. Veikko Salonen, Puh. 040-2566907.

Kiinteistövälitystä Myymässä tai vuokraamassa asuntoa? Tarjoan kiinteistönvälittäjän yksilöllistä, huolellista ja asiantuntevaa palvelua 30. vuoden kokemuksella. Aina tavattavissa puh. 09 665 272, 0500 883 732

Markku Rautanen YKV, LKV

[A] LKV M. Rautanen Oy

AUTA NUORI KOULUUN MAAILMAN KATASTROFIALUEILLA JA SUOMESSA.

www.mrautanen.com

Lakipalveluja

Lakipalveluja elämän varrelle: avioehtosopimukset, ositukset, edunvalvontavaltakirjat, testamentit, perunkirjoitukset jne. hok-elannonlakipalvelu.fi

Rakennusala

Tilaisuuksia

Varaa aika maksuttomaan tarkastukseen!

LÄHETÄ TEKSTIVIESTI APU20 NUMEROON 16588 (20 €). YHTEISVASTUU.FI Keräyslupa RA/2017/785, voimassa 1.9.2017–31.8.2019, Manner-Suomi, myöntänyt Poliisihallitus 18.8.2017. Keräyslupa ÅLR 2018/4641, voimassa 1.9.2018 – 31.8.2019, Ahvenanmaa, myöntänyt Ålands landskapsregering 6.6.2018.

16 A Kirkko ja kaupunki | 28.2.2019

Auta muutamalla eurolla lapsia kouluun TASAVALLAN PRESIDENTTI Sauli Niinistö avasi Yhteisvastuukeräyksen 3.2. Tänä vuonna keräyksen tuotolla on tarkoitus kohentaa lasten ja nuorten opiskelumahdollisuuksia sekä meillä Suomessa että muualla maailmassa. Suomessa on huomattava määrä perheitä, joilla ei ole varaa maksaa lapsen lukiokäyntiä eikä ostaa lukiokirjoja. On erittäin huolestuttavaa, että Suomessa kaikilla ei ole varaa opiskella. Köyhissä maissa lapset joutuvat töihin, kun perheellä ei ole varaa maksaa opiskelua. Lapset tekevät työtä lähes orjuudessa, että olisi rahaa saada jotain syötävää illalla. Koulutus on tärkeää. Se parantaa lapsen asemaa sekä Suomessa että muualla maailmassa. Siksi kannattaa lahjoittaa muutamia euroja Yhteisvastuukeräykseen.

MIELIPIDE Kirkko ja kaupungin Mielipide-palsta julkaisee korkeintaan 1 500 merkkiä pitkiä mielipidekirjoituksia. Kirjoita omalla nimelläsi – nimimerkkiä voi käyttää vain poikkeustapauksissa. Toimitus lyhentää ja muokkaa tekstejä tarvittaessa. Lähetä tekstin mukana yhteystietosi toimituksen tietoon. Mielipiteitä julkaistaan myös verkossa: www.kirkkojakaupunki.fi Kirkko ja kaupunki, Kolmas linja 22, 00530 Helsinki mielipiteet@kirkkojakaupunki.fi

Miltä usko näyttää? AFP / LEHTIKUVA PRAKASH MATHEMA

Mika Lille Helsinki

ta yli 850 000 euroa vuodessa uusien asuntojen maanvuokrina. Vantaan seurakuntayhtymällä on omien vuokralaistensa kanssa vireillä oikeuskiista, mikä maksaa satoja tuhansia euroja. Lisäksi rakentamattomista tonteista maksetaan korotettua kiinteistöveroa. Rahat kirkko olisi voinut käyttää diakoniatoimintaan ja sopia lehtisaarelaisten kanssa kohtuullisista vuokraehdoista riitelemättä. Esimerkiksi 900 euron yhtiövastikkeesta maanvuokran osuus on nyt 100 euroa. Ensi vuonna kohtuullistettu maanvuokra on 600 euroa, jolloin koko vastike on 1 400 euroa kuussa. Jotkut pitävät kohtuullistamista tukena lehtisaarelaisille. Raha voitaisiin kirkon mukaan käyttää hädänalaisten tukemiseen. Kirkko haluaa maksattaa menonsa 500:lla lehtisaarelaisella kotitaloudella, kun varsinainen rahasampo on siellä käynnistämättä. Mekkeri Anner Helsinki

Kuppimamma selätti minut kahdesti

Kannattaa käydä messussa

IHMISARVON SYVÄ nöyryyttäminen näkyy kaupungissamme. Tarkoitan tätä näkyä: EU&NATO -alueelta tullut, todennäköisesti elinaikanaan pahimman alistuksen kokenut mamma, joka sydäntalvella kerjää lantteja kuppiinsa kyykyssä kyyhöttäen. Kirjoitettuani – yhtenä monesta – tätä ilmiötä vastustavan mielipiteen Helsingin Sanomiin jo lähes kymmenen vuotta sitten (HS 12.7.2009) olen mielipahakseni kohdannut saman sydäntä särkevän näyn joka talvi. Yksikään julkinen tai mahdollisesti hiljaisuudessa tehty yritys tämän säälintunnetta häikäilemättömästi hyväksi käyttävän kerjuutavan kieltämiseksi ei ole johtanut tulokseen. Miksi? Viime talvena ohitin muutamana päivänä Kauppatorin laidalla vakiopaikallaan kyyhöttävän kuppimamman, kun lämpötila oli jopa –18 astetta ja koillistuuli erityisen pureva. Mihinkään uskontoryhmään tiukasti kuulumattomana kysyinkin lopulta yllättäen itseltäni: Onko siinä Jeesuksen aito olemus? Vihdoin kosketin koppuraiselta ja tiedottomalta vaikuttavan kärsijän kättä ja asetin siihen kympin setelin. Kiitokseksi hän pyyhkäisi rahalla otsaansa. Sama tilanne toistui saman mamman kanssa samassa paikassa muutama viikko sitten, jälleen ankarissa sääoloissa. Nyt hän sanoi kiitos. Havahduin vastaamaan itselleni vanhaan kysymykseeni: kyllä tästä kurjalta vaikuttavasta mutta kunnioitettavan sitkeästä ihmispoloisesta välittyy Jeesuksen loppuasema konkreettisemmin kuin siitä ristille asetetusta, epäaidosti kärsivästä ihmisestä, jonka voimme nähdä läheisen Tuomiokirkon edustalla pääsiäisenä esitettävässä kärsimysnäytelmässä. Totesinkin kuppimamman nyt kadulla selättäneen minut, kerjäämistä julkisesti vastustaneen hyvinvointiihmisen, henkisessä painissa jo kahdesti.

OLEN AINA kokenut jumalanpalveluksen tärkeäksi. Lukiolaisena ajoin lumituiskussakin polkupyörällä seitsemän kilometriä päästäkseni Multian kirkkoon. Nyt kun papin töitä on vain pyynnöistä, haluan käydä pyhisin kirkossa, jossa on messu. Viime aikoina olen käynyt Helsingin eri kirkoissa tavoitteenani tutustua jokaiseen Herran huoneeseen pääkaupunkiseudulla. Olen yllättynyt ystävällisyydestä. Usein jo ovella toivotetaan tervetulleeksi. Minulle messu on kokonaisuus, missä kaikella on oma viestinsä. Olen sukupolvea, joka tulee kuulemaan saarnaa. Kaipaan julistettua Jumalan sanaa, sanomaa totuudesta ja armosta. Joskus silti kyselen, onko julistus kadonnut äänentoistolaitteiden myötä? Aiemmin saarnat antoivat ajatuksia viikkoon, mutta nykyisin näin tapahtuu varsin harvoin. Hyvää ja täydellistä tavoitellessaan saarnat ovat muuttuneet lukemiseksi, mutta ovatko ne samalla menettäneet jotakin? Jos on tarkoitus häivyttää saarnaajan persoona, siinä on onnistuttu. Tällä voi olla toki hyvätkin puolensa. Tiedän veljellisestä kommentistani huolimatta saarnojen valmistelun olevan vaativaa työtä. Messu sisältää Jumalan suurta salaisuutta ja todellisuutta. Musiikki ja virret julistavat aina, kiitos kanttoreille. Kiitos vahtimestareille ja kirkkotien puhdistaneille aamuaikaisesta työstä. Kiitos usein tarjolla olevan kirkkokahvihetken tapaamisista. Koen, että ilman jokaviikkoista messua menettäisin paljon. Kirkonkellot kutsuvat hienovaraisesti, kannattaa seurata kutsua.

Olavi Stenman Helsinki

Nepalilaisten hindumiesten rukousrituaalissa kieritään pois Hanumante-joesta Bhaktapurissa Katmandun liepeillä 19. helmikuuta 2019. Matelu päättää Swasthani Brata Kathan -paaston, jonka sadat naiset ovat aloittaneet kuukautta aikaisemmin. Perinteellä uskotaan olevaan suotuisia vaikutuksia vauraan elämän ja onnellisen avioliiton saavuttamiseksi. Paasto pohjautuu hindutarinaan, ja sen on kritisoitu viljelevän naisvihaa. Tarinaa on kritisoitu naisia syrjiväksi. Monet nepalilaisnaiset ovatkin alkaneet vastustaa paastoa.

Mihin tekijät ovat kadonneet? VIIME VIIKOT on etsitty syitä tai jopa syyllisiä vanhustenhuollon ongelmiin. Viisi vuosikymmentä sitten elämäntapojen muutoksen myötä ja syntyvyyden säännöstelyä koskevan lain muutosten myötä tehtiin isoja päätöksiä. Silloin melko korkeat syntyvyysluvut romahtivat 70-luvulla: vähennys vuodesta 1968 vuoteen 1973 oli noin 16 000 lasta. Pudotusta on nähty myös viime vuosina, kun on päästy lukumääräisesti jopa nälkävuosien tasolle. Tällaiset suuret muutokset vaikuttavat vasta vuosikymmenten mittaan. Ne näkyvät niin sanotussa huoltosuhteessa. Työssä käyviä ja palkkatuloa saavia on suhteellisesti entistä vähemmän koko väestöön suhteutettuna. Vaikka lukuja on mahdotonta kohdistaa mihinkään ammattiin suoraan, niin kaipaamme puuttuvia työntekijöitä, erään laskelman mukaan 4 200 hoitajaa. Aina voidaan puhua työtehtäviä vaihtaneista, mutta sekään ei selitä koko asiaa. Nyt puhutaan 0,5 hoitajan mitoituksen nostamisesta 0,7:ään hoidettavaa kohden. Tarvitsisimme oikeasti lisää suomalaisia. Lukuina oli-

si parempi puhua 5–7 hoitajasta kymmentä hoidettavaa kohden – heistä aina joku tai jotkut ovat konkreettisesti työvuorossaan paikalla. Poikkeuksellisen matalan syntyvyyden vuoksi aikanaan tulee puuttumaan monia tämän vuosikymmenen lapsia, joita kaipaisimme korkeaan ikään tultuamme tukemaan askeleitamme. Puheemme kaartavat lyhyen matkan, mutta tekomme vuosikymmenien päähän. Alussa kuvatuista väestöpolitiikan linjanvedoista on myös kysymys. Voiko niitä korjata ?

Jouko Jääskeläinen valt. tri , kirkolliskokouksen jäsen Vantaa

500 perhettä maksaa kirkon virheistä LEHTISAAREN KEHITTYMINEN on pysähtynyt. Seurakuntayhtymillä on siellä kymmeniä tyhjiä asuntoja ja useita rakentamattomia tontteja. Niihin on vuonna 2012 saatu rakennuslupa 500 asunnolle. Rakennusyhtiöt eivät ole halunneet rakentaa, koska pyydetty maanvuokra on ollut kohtuuttoman korkea. Seurakunnilta on jäänyt saamat-

Lauri Oinonen teologian maisteri

Mielipiteitä verkossa MIELIPITEITÄ VOI lukea verkossakin: www.kirkkojakaupunki.fi/puheenvuorot. Myös kantaa voi ottaa verkkolomakkeella. Liitä kirjoituksiin nimesi ja osoitteesi.