Kirkko ja kaupunki 2024 07 Vantaa

2.5.2024

kirkkojakaupunki.fi

Anteeksianto vapauttaa vihasta s. 14

Utopiat tuovat toivoa s. 18

Rakkautta, virheitä ja menetyksiä

Kaiken kokemansa keskellä

Mikael Jungner on alkanut oivaltaa, kuinka ymmärrystä lisäävä ja syvällinen asia armo on s. 12

HYVÄN TÄHDEN.

Pääkirjoitus

Avioliitosta tarjotaan kompromissia

TOUKOKUUN PUOLIVÄLISSÄ KOKOONTUVA kirkolliskokous yrittää löytää tietä eteenpäin kysymyksessä, josta näyttää tulleen kirkossa ikiliikkuja.

Vaikka monissa seurakunnissa jo vihitään samaa sukupuolta olevia pareja, kirkon perinteisen kannan mukaan kristillinen avioliitto on miehen ja naisen välinen. Jos tätä käsitystä halutaan muuttaa, asiasta päättää kirkolliskokous. Päätökseen tarvitaan kolmen neljäsosan määräenemmistö, jollaista on miltei mahdoton saada.

Viimeisin yritys ratkaista kirkkoa sisäisesti jakava kiista on piispainkokouksen ehdotus kahdesta rinnakkaisesta ja yhtäläisesti hyväksytystä avioliittokäsityksestä. Näistä ensimmäisessä avioliitto ymmärretään miehen ja naisen välisenä ja toisessa kahden henkilön välisenä. Ehdotukseen sisältyvät papin omantunnonvapaus ja seurakunnan velvollisuus varmistaa, että kaikki parit pääsevät vihille.

PIISPOJEN EHDOTUS on vallitsevan tilanteen tunnustava kompromissi eikä sellaisena täydellinen. Se on saanut rajua vastustusta sekä kirkon arvokonservatiivisten herätysliikkeiden suunnasta että monilta arvoliberaaleilta, joiden mielestä ehdotus merkitsisi syrjivän kirjauksen tekemistä kirkkojärjestykseen. Siinä kun ei tällä hetkellä puhuta miehestä ja naisesta, vaan ainoastaan kirkon jäsenyydestä ja rippikoulusta avioliittoon vihkimisen edellytyksinä. Nyt siihen tulisi tuon toisen avioliittomallin mukana maininta sukupuolista.

Kirkko ja kaupunki selvitti Espoon ja Helsingin hiippakunnan kirkolliskokousedustajien kannat piispojen ehdotukseen. Näyttää siltä, että ehdotusta vastustaa sekä arvokonservatiivien että arvoliberaalien joukossa niin moni, että sen läpimeno on vaikeaa, vaikka osa kyselyyn vastanneista kirkolliskokousedustajista olikin epävarmoja tai ei halunnut kertoa näkemystään.

KANNATTAISI VIELÄ MIETTIÄ. Ensinnäkin on fakta, että Suomen evankelis­luterilaisessa kirkossa on asiassa kaksi linjaa ja niillä kummallakin on teologiset ja Raamattuun kytkeytyvät perusteensa, joita on hankala sovittaa yhteen. Toiseksi nykytilanne eriarvoistaa kirkon jäseniä maantieteellisesti. Pääkaupunkiseudulla samaa sukupuolta olevan parin on helppo löytää pappi ja kirkkotila, mutta monilla muilla paikkakunnilla se ei onnistu. Ja kolmanneksi: tuskin yksikään pari haluaa, että hänet vihkii pappi, joka tekee sen vastentahtoisesti. Omantunnonvapaus on siis myös seurakuntalaisen etu.

PAULI JUUSELA päätoimittaja pauli.juusela@kirkkojakaupunki.fi

PIISPOJEN EHDOTUKSEN LÄPIMENO ON VAIKEAA.

Mitäpä linnunpoika voi tehdä emonsa hyväksi, paitsi kasvaa ja lentää tiehensä.

TEOKSESTA MUSTAN AFRIKAN VIISAUTTA. Toim. MATTI KUUSI (WSOY 1979)

Sinä kaiken luottamuksen lähde, auta minua aikuisen lapseni kanssa.

Tiedän, että hössötän liikaa, ja tiedän, että se ärsyttää häntä.

Voi, kunpa voisin luottaa, että hän pärjää kyllä.

Siunaa meitä molempia.

Lapset ovat paljon fiksumpia kuin vanhempansa, ja opin heiltä edelleen koko ajan. Ihailen, kuinka joustavia ja anteeksiantavia he ovat vanhemmilleen.

TOIMITTAJA JA KIRJAILIJA SUVI AHOLA ANNA-LEHDESSÄ 16/2024

Vaikka isäni ja äitini hylkäisivät minut, Jumala pitää minusta huolen.

PSALMI 27:10 (vuoden 2024 suomennos)

Kirkko ja kaupunki

KANNEN KUVA: JOONAS BRANDT

Seuraava lehti ilmestyy 16.5.

kirkkojakaupunki.fi

kirkkojakaupunki

kirkkojakaupunki

kirkkojakaupunki

@kirkko_kaupunki

”Kun sain lapsen, hän ohitti arvojärjestyksessä kaiken muun”

Laulaja ja lauluntekijä Janna Hurmerinta, taiteilijanimeltään

Janna, järjesti jo pienenä laulu- ja tanssiesityksiä kotinsa pihalla Vantaan Hiekkaharjussa. Nyt omalla kotipihalla touhuaa muutaman vuoden ikäinen poikalapsi.

TEKSTI MARJO KYTÖHARJU KUVA ESKO JÄMSÄ

1Millaisia muistoja sinulla on lapsuudestasi ja nuoruudestasi Hiekkaharjussa?

– Hiekkaharju oli kiva ja rauhallinen asuinalue. Asuimme omakotitalossa, jossa oli iso piha leikkimiseen. Vaikka kävin kouluni Helsingissä, sain naapureista hyviä ystäviä, joiden kanssa olen yhteydessä edelleen. Myös Vantaan tanssiopistosta on jäänyt elämääni ystäviä.

– Olin luova lapsi, ja tein tyttökavereideni kanssa laulu­ ja tanssiesityksiä, joihin myimme oikein pääsylippuja. Näitä esityksiä järjestettiin meidän pihallamme, ja paikalla oli vanhempia, muita sukulaisia ja naapurustoa.

2

Miksi palasit pari vuotta sitten takaisin vanhaan kotikaupunkiisi?

– Asuin kerrostaloasunnossa Helsingissä, kun tulin raskaaksi. Alkoi tuntua, ettei se ollut oikein sopiva paikka kasvattaa lasta. Omakotitalo tuntuu minusta lapsuuden kokemuksien vuoksi kotoisalta ja siinäkin mielessä paremmalta, että meillä on nyt oma turvallinen piha, jossa lapsi voi rauhassa touhuta.

3

Vantaa täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Mitä toivoisit kasvavalta kaupungilta?

– Vantaalla on moni asia hyvin, mutta toivon, ettei varsinkaan lapsia ja mielenterveysongelmista kärsiviä unohdettaisi. Vantaa voisi myös panostaa enemmän kaupungin kulttuurielämään ja erilaisiin kulttuurin tekijöihin. Kulttuuri kuuluu ihmisen perustarpeisiin, ja se on auttanut tutkitusti ihmisiä voimaan paremmin.

4

Millaista vaihetta elät muusikon urallasi?

– Oikein hyvää vaihetta. Olen säveltänyt uutta musiikkia, ja 3.5. julkaisen uuden biisin Muuttolintu. Syksyllä minulta tulee myös uusi albumi. Vietän tänä vuonna 10­vuotistaiteilijajuhlaa, sillä ensimmäinen suomenkielinen levyni Janna julkaistiin vuonna 2014.

– Nyt odotan innolla kesän keikkoja, joista pari on Vantaalla. Esiinnyn 15.5. Vantaan päivän konsertissa Vantaan Viihdeorkesterin solistina Tikkurilantorilla. Konsertti kuuluu kaupungin 50­vuotistapahtumiin. Heinäkuussa olen mukana Tikkurila Festivaalilla Hiekkaharjun urheilupuistossa.

Mikä sinulle on pyhää?

– Minulle pyhiä asioita ovat lapsi ja perhe. Kun sain lapsen, hän ohitti arvojärjestyksessä kaiken muun. On ihanaa seurata lapsen kasvamista ja kuulla hänen tarinoitaan.

Vantaan kaupunki täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Sitä juhlitaan mm. Vantaan päivänä ke 15.5. Lisätietoja: vantaa.fi/juhlavuosi.

Sata salamaa iskee kirkossa

Petri Laaksonen on säveltänyt liudan Euroviisukappaleita. Nyt hän valmistautuu Viisumessuun.

TEKSTI HANNA ANTILA KUVA SIRPA PÄIVINEN

Muusikko Petri Laaksosta voi hyvällä syyllä kutsua yhdeksi Suomen menestyneimmistä euroviisusäveltäjistä. Hänen säveltämistään kappaleista kahdeksan on päässyt Suomen Euroviisu-finaaliin, ja kahdesti Laaksosen sävellys on valittu edustamaan Suomea: Sonja Lumpeen esittämä Eläköön elämä vuonna 1985 ja Virve Rostin Sata salamaa vuonna 1989.

Kappaleiden määrä kertoo Laaksosen mielestä siitä, että Euroviisut ovat olleet hänelle lapsesta saakka kova juttu. Varhaisteini-iässä hän oli varsinainen lajiniilo, joka huudatti kilpakappaleita mankastaan ja tunsi viisuihin liittyvät tilastot.

– Siinä oli jotakin jännää ja kivaa, että maat kilpailivat musiikissa. Olin aina vahvasti Suomen puolella.

OIKEASTAAN VOI MYÖS sanoa, että Petri Laaksosen muusikon ura alkoi Euroviisuista. Suomen edustuskappaleeksi valittu Eläköön elämä oli nimittäin ensimmäinen Laaksosen säveltämä kappale, joka levytettiin.

– Se oli pökerryttävän riemastuttavaa sekä minulle itselleni että muille, että joku tuli kisoihin täysin pystymetsästä ja pärjäsi. Se oli valtava rohkaisupotku. Euroviisukappaleitten säveltäminen on aivan omanlaisensa prosessi.

– Siinä pitää olla tarttumapintaa, jotakin, mikä kiinnostaa, koskettaa ja innostaa, Laaksonen sanoo.

Kappaleen pitää olla myös vetävä, sellainen, jossa tapahtuu, jotta sitä jaksaa seurata kolme minuuttia.

– Mutta jos kysytään, miten nykyään tehdään hyvä euroviisu, en tiedä! Musiikkikulttuuri on muuttunut niin hurjasti.

EUROVIISUT OVAT KOKENEET monenlaisia vaiheita. Välillä Suomen huono menestys oli yleinen vitsailun aihe eivätkä viisut oikein innostaneet enää musiikin tekijöitäkään. On myös nähty uusi nousu, ja sitten Lordin viisuvoiton ja Käärijän menestyksen synnyttämä koko kansan viisuhuuma.

– Olen seurannut tätä kehitystä hyvillä mielin. Poliitikot ja kansakunnat arvostavat taas viisuja, ja ne ovat esillä. Uudet sukupolvet ovat löytäneet Euroviisut. Koen kuitenkin olevani vähän out tästä musiikkigenrestä.

Se Laaksosta harmittaa, että nykyään show’lla on niin suuri painoarvo.

– Ei tempuista nauti enää, kun niitä tulee 30 kappaleen ajan.

TÄNÄ KEVÄÄNÄ Petri Laaksonen on ollut mukana valmistelemassa kotikirkkoonsa Helsingin tuomiokirkon Viisumessua, jossa hän myös soittaa ja laulaa. Tilaisuudessa lauletaan yhdessä messuun sopivia euroviisuja Suomesta ja ulkomailta. Mukana ovat ainakin Vain hieman rauhaa (Ein bißchen Frieden), Halleluja (Hallelujah), Katson sineen taivaan ja Sata salamaa. ■ Viisumessu la 11.5. klo 18 Helsingin tuomiokirkossa ja Euroviisumessu ke 8.5. klo 18 Huopalahden kirkossa.

Tämä takki oli Petri

Laaksosen yllä vuonna 1985, kun hänen säveltämänsä

Eläköön elämä valittiin edustamaan Suomea.

Petri Laaksosen sävellykset Euroviisuissa ja niiden esittäjät

1985 Eläköön elämä, Sonja Lumme

1987 Sata salamaa, Vicky Rosti

1988 Amor amor, Ami Aspelund

1989 Oi äiti maa, Anneli Saaristo

1990 Gabriela, Arja Saijonmaa

2000 Oot voimani mun, Anna Eriksson

2009 Kirkas kipinä, Jari Sillanpää

2011 Seis!, Tommi Soidinmäki

Toivoa kaduilta

Nuoret kenialaiset aktivistit osoittavat esimerkillään, että suurikin elämänmuutos on mahdollinen.

TEKSTI KATA-RIINA HEINONEN-TRICARICO

KUVAT JANI LAUKKANEN JA HELINÄ RAUTAVAARAN MUSEO

Noin neljä vuotta sitten Kenian pääkaupungissa Nairobissa asuvan Peris Lilan elämä sai uuden käänteen, kun tämä nuori nainen tutustui Undugujärjestössä työskentelevään Joseph Nandwaan. Undugu-järjestö auttaa kaduilla asuvia lapsia ja nuoria irrottautumaan rikos- ja päihdekierteestä ja rakentamaan itselleen parempaa elämää.

Järjestön tuella Lila pääsi eroon huumeista ja sai hankittua itselleen ja kahdelle lapselleen, nykyään 10-vuotiaalle Theresa Thalialle ja 6-vuotiaalle Tiffany Tanialle, oikean kodin.

Lila työskenteli tuolloin kaatopaikalla jätteiden lajittelussa. Se on Nairobissa haluttua työtä, eivätkä läheskään kaikki halukkaat saa töitä kaatopaikalta. Lila keräsi, lajitteli ja myi löytämiään jätteitä, kuten puuvillakankaan palasia ja metallia. Kaatopaikalta löytyi myös sopivia vaatteita lapsille. Toisinaan perhe söi kaatopaikalta löytynyttä ruokaa. Hiljattain Lila menetti työnsä jätteiden lajittelussa. Tällä hetkellä hän elättää perhettään valmistamalla ja myymällä uppopaistettuja kananpaloja katukeittiössä. Kun Lila on töissä, lapset käyvät koulua.

PERIS LILA TOIMII myös Undugujärjestön aktivistina ja vertaistuke-

na vaikeissa oloissa kasvaneille nuorille.

– Elämänmuutos on aina mahdollinen, vaikka oma elämäntilanne olisi juuri tällä hetkellä hankala. Koskaan ei kannata luovuttaa.

– Lisäksi haluan nuorten ymmärtävän, ettei huumeiden käyttöä pidä koskaan aloittaa, oli elämäntilanne mikä tahansa.

Lila ja kahdeksan muuta nuorta kenialaista aktivistia ovat yhdessä toimittaja ja dokumentaristi Kaisa Viitasen kanssa kuratoineet From Zero to Hero -näyttelyn, joka avautui maaliskuussa Helinä Rautavaaran museossa Espoossa.

Näyttelyn teemana on toivo.

– Näyttelyssä nuoret jakavat omasta elämästään puhuttelevalla tavalla. Heistä löytyy samastumiskohteita ja roolimalleja kaikille sukupuolille, kertoo Helinä Rautavaaran museon intendentti Katri Hirvonen-Nurmi.

Näyttelykävijä pääsee kurkistamaan kenialaisten elämään valokuvien ja aktivisteille kuuluvien esineiden kautta. Lisäksi näyttelyssä voi vierailla nairobilaisessa kynsistu-

From Zero to Hero -näyttelyssä on esillä aktivistien elämään liittyviä asioita, kuten Peris Lilan kaatopaikalta keräämiä esineitä.

HYVÄN TÄHDEN.

83. vuosikerta kirkkojakaupunki.fi

Julkaisija Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan ev.lut. seurakunnat

Päätoimittaja

Pauli Juusela

Toimituspäälliköt Heli Kulmavuori, Ulla Lötjönen

Toimituksen assistentti Maija Kiviranta, 09 2340 2244

Postiosoite

Kolmas linja 22 00530 Helsinki toimitus@kirkkojakaupunki.fi

Mediamyynti

Sacrum-Kotimaa Oy

Pirjo Teva, 040 680 4057

Juha Kurvinen, 040 665 5983 etunimi.sukunimi@kotimaa.fi

Ilmoitusvaraukset aineistopäivää

edeltävän viikon perjantaihin kello 14:ään mennessä.

Aiemmin Peris Lila oli yksi Nairobin kodittomista.

diossa. Näyttelyssä on myös videoita ja VR-lasit, joilla pääsee katsomaan, miltä Nairobin kaduilla näyttää.

KENIA OLI TÄRKEÄ paikka myös tutkimusmatkailija ja keräilijä Helinä Rautavaaralle. Vuonna 1998 menehtynyttä Rautavaaraa kiinnosti Keniassa maan edistyksellisyys. Keniasta puhutaankin usein teknologian huippumaana. Kenia esimerkiksi kehitti mobiilirahan, M-Pesan, huomattavasti ennen Eurooppaa. Maailmanpankkiluokituksessa Kenia sijoittuu alemman keskitulotason valtioiden joukkoon. Maassa asuu yli 57 miljoonaa ihmistä, joista 5 miljoonaa Nairobissa. Erot rikkaiden ja köyhien välillä ovat maassa suuret. Kolmasosa maan asukkaista elää köyhyysrajan alapuolella.

KUN TOIPUMINEN huumeiden käytöstä on edennyt, Peris Lila on alkanut jälleen käydä kirkossa.

– Olen kristitty, mutta kun asuin kaduilla, minulla ei ollut aikaa miettiä Jumalaa. Nyt olen taas uskossa ja käyn lasteni kanssa sunnuntaisin jumalanpalveluksessa.

Lila toivoo, että hän pystyy jatkossakin elättämään itsensä ja lapsensa.

– Minulle hyvä elämä on sitä, että minulla ja lapsillani on riittävästi ruokaa ja vaatteita ja pystyn maksamaan koulun lukukausimaksut ja asuntomme vuokran. Toivottavasti Jumala auttaa minua kaikessa tässä. ■

From Zero to Hero -näyttely 2.2. 2025 asti Helinä Rautavaaran museossa Espoossa.

Painos

330 000. Osoitteellisena jakeluna Postin kautta evankelisluterilaisten seurakuntien jäsentalouksiin Espoossa, Helsingissä, Kauniaisissa ja Vantaalla.

Painopaikka Sanomapaino, Vantaa

Osoiteasiat

Lehti lähetetään seurakuntien jäsenille, talouden vanhimman nimellä. Osoitteet päivitetään automaattisesti muuttoilmoituksen perusteella. Jos osoitteessasi on virhe tai et halua lehteä, ota yhteyttä sähköpostitse osoitteet@kirkkojakaupunki.fi tai puhelimitse arkisin klo 9–10 ja 12–13, p. 09 2340 2235.

Jakelu

Jäikö lehti tulematta? Haluatko antaa jakelusta muuta palautetta? Ota yhteyttä sähköpostitse osoitteet@kirkkojakaupunki.fi tai puhelimitse arkisin klo 9–10 ja 12–13, p. 09 2340 2235. ISSN 0356-3421

Äitiys vai vapaus?

Saara Turunen esittelee tarkkanäköisessä

romaanissaan monta järkisyytä valita lapsettomuus. Lapsitoivetta on vaikeampi selittää.

”Siinä on jotakin mykkää ja alkukantaista.”

Nainen on valinnut lapsettomuuden, mutta lähestyvä nelikymmenvuotispäivä ajaa hänet sisäiseen konfliktiin asian kanssa. Tästä tilanteesta lähtee Saara Turusen romaani Hyeenan päivät (Tammi 2024).

Turunen nostaa esiin syitä haluta lapsettomuutta. Päähenkilö oppi jo koulussa, että raskaaksi tuleminen tarkoitti jäämistä nuhjuiselle kylänraitille lastenvaunuja työntelemään. Äitiyden välttäminen merkitsi vapautta. ”Työstä sai kiitosta, rahaa ja kunniaa. Lastenteosta sai muodottoman keskivartalon ja ruman tuulipuvun.”

Romaanin minäkertoja työskentelee Turusen itsensä tavoin kaunokirjallisuuden ja teatterin parissa. Kertoja suree taiteilijanaisia, jotka katosivat historian lehdiltä saatuaan lapsia.

”Miten voisin enää omistautua taiteelle, jos minun olisi omistauduttava lapsenhoidolle?” ”Oli aikoja, jolloin en halunnut vaarantaa työrauhaani, ja oli toisia, jolloin taas pelkäsin, että minusta tulisi sellainen rupsahtanut kotiäiti, joka työntäisi kitiseviä lastenvaunuja eikä käyttäisi

enää ripsiväriä. Kuka mieskään sellaisesta välittäisi?”

Myös raha-asiat huolettavat. Romaanin päähenkilöllä ei ole sellaista työtä, josta voisi jäädä äitiyslomalle.

Aikuiset elävät romaanissa kahta todellisuutta. Tyylikkäät lapsettomat ihmiset juovat punaviiniä aamuyöhön ja käyvät kiinnostavia keskusteluja. Perheelliset ajavat Crocsit jalassa Prismaan vaippaostoksille, nukkuvat huonosti ja ovat jatkuvasti poissa töistä lasten sairastellessa. Romaanin päähenkilö miettii perheellistymisen vaikutuksia: ”Kävisikö aivoilleni niin, että ne hapertuisivat ja ettei minua kiinnostaisi enää muu kuin vaipat ja Tutteli?” ”Menettäisinkö ystäväni, ainakin ne, joilla ei ole lapsia?”

Romantiikka puolison kanssa ainakin kuolisi.

Mistä tietää, kelpaako äidiksi? Hyeenan päivissä lapsettomuuteen ohjaa myös epäily, ettei pysty muuhun. ”Vuosikaudet

olin omasta mielestäni aivan liian nuori äidiksi ja kaikilla tavoilla muutenkin sekaisin.”

Romaanin päähenkilö ei halua siirtää eteenpäin suvussaan kulkevaa rikkinäisyyttä, puhumattomuutta ja kovuutta. Hän taistelee ahdistusta vastaan, kun ystävä puhuu imetyksen merkityksestä kiintymyssuhteelle.

Varmaan aika moni lisääntymisikäinen ihminen on kuullut ylisukupolvisista traumoista ja kiintymyssuhdehaavoista. Tieto lisää paineita.

”Äitiydessä saattoi epäonnistua niin monella eri tavalla, saattoi kasvattaa lapsestaan itsekkään hirviön, joka imi vanhempiensa voimavarat ja omaisuuden muttei antanut mitään tilalle, tai saattoi kasvattaa hänestä surkean nössön, joka pelasi videopelejä ja hautautui pitsalaatikoiden alle.” ”Luulen, etten osaisi kasvattaa poikalasta.”

Päähenkilö ihmettelee siskoaan, joka saa aikaan vaikka mitä lapsenhoidon lomassa. ”Sellaista kai perheenäidin elämä on, mutta en tiedä, kykenisinkö samaan milloinkaan.”

Sitten ovat vielä neuvoloiden ja synnytyssairaaloiden kauhut, raskaus, synnytys ja kipu. ”Pelkään kotimaani tylyjä ihmisiä, ilkeitä sairaanhoitajia ja kylmäkätisiä lääkäreitä, pelkään nihkeyttä, ilmeettömyyttä ja empatian puutetta. Sellaista, että värisen eläimenä nurkassa ja joku tiuskii minulle.”

Vapaaehtoisesti lapseton ystävä toteaa romaanin päähenkilölle: ”Maapallo ei

vaan kestä sitä, että me kaikki lisäännymme.” Kun mahdollisuus biologiseen äitiyteen on päättymässä, päähenkilö huomaa olevansa ”itsekkäästi ja primitiivisesti” toista mieltä.

”Halua on vaikea pukea sanoiksi, siinä on jotakin mykkää ja alkukantaista.” ”Maapallo voisi tuhoutua, aarniometsät kärventyä tuhkaksi ja likavedet vyöryä kaduilla, mutta silti minä haluaisin lapsen. Toive on ennen kaikkea ruumiillinen. Haluan vain täyttää lajini evolutiivisen tehtävän.”

Päähenkilö hakeutuu lapsettomuushoitoihin. Ajatus hedelmällisyydestä ja siihen liittyvät raamatunlauseet alkavat puhutella häntä. ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa. Hän on kuin puu, vetten äärelle istutettu: se antaa hedelmän ajallaan, eivätkä sen lehdet lakastu. Lapset ovat Herran lahja, kohdun hedelmä on hänen antinsa.”

Päähenkilö alkaa ajatella, että lapsi merkitsee pohjimmiltaan elämän jatkumista eikä retkiä automarkettiin. Lapsi aloittaisi uuden ajan. ”Ainakaan silloin en olisi enää vain äitini tytär vaan itse jonkun äiti.”

Lapsi syntyy. Sanat eivät tavoita kokemuksen mittakaavaa. On kyyneleitä, on naurua ja on rakkautta.

”Olin kuullut ihmisten sanovan, että se oli heidän elämänsä paras hetki, mutta en ollut ymmärtänyt, mitä he tarkoittivat. Kun toivoin lasta, en oikeastaan edes tiennyt, mitä halusin.” ■

Äitienpäivää vietetään 12.5.

TEKSTI PIHLA TIIHONEN KUVITUS MARI AARNIO

vielä yhdet kenraaliharjoitukset konfirmoitaville. H-hetkeen valmistautuvat mm. Eppu Numminen, Neela

Ripari Aurinkorannikolla

Espanjan Aurinkorannikolla asuu enemmän suomalaisnuoria kuin koskaan aiemmin. Kevään rippikoulussa opiskeltiin paitsi seurakuntakodilla myös rannalla, katolisessa kirkossa ja linnassa.

TEKSTI JA KUVAT VIIVI HANDOLIN

Fuengirolan seurakuntakodilla on avaraa ja valoisaa. Ulkona paistaa aurinko, kuten lähes jokaisena muunakin päivänä.

– Miten Espanjassa rukoillaan? kysyy Aurinkorannikon suomalaisen seurakunnan pappi Rolf Steffansson. Nuoret ovat hiljaa.

– Mitä Lionel Messi tekee kentällä? Steffansson auttaa.

Randy Veloz tekee kädellään rintaan ristinmerkin.

– Jos ollaan katolisia, tehdään ristinmerkki, Steffansson vahvistaa.

– Suomessa ristinmerkkiä on aiemmin vieroksuttu ja pidetty katolisena, mutta viime aikoina se on yleistynyt.

Randy Veloz on yksi niistä nuorista, jotka käyvät rippikoulunsa Fuengirolassa. Hän on asunut Espanjassa koko ikänsä, mutta Helsingissä ovat isä ja kaksi veljeä, joten Veloz käy Suomessa lomilla muutaman kerran vuodessa.

– Parasta rippikoulussa on ollut se, kun on menty rannalle ja tehty yhdessä aktiviteetteja, Veloz sanoo. Rannalla puhuttiin muun muassa Jumalan luomistyöstä ja tehtiin oma hiekkamaailma. Jokainen sai kuvitella, mitä oma maailma pitäisi sisällään.

AMANDA LEVLINILLE ja Neela Haikolalle oli alusta asti selvää, että he käyvät rippikoulun Espanjassa. Levlin on asunut Aurinkorannikolla kolmivuotiaasta ja käy Helsingissä kesäi-

sin tapaamassa serkkujaan. Haikola muutti Fuengirolaan viisivuotiaana ja käy Suomessa vain harvoin.

Rippikoulussa on ollut heidän mielestään yllättävän mukavaa.

– Ihmiset on kivoja, Haikola sanoo hymyillen.

Molemmat tytöt käyvät Aurinkorannikon suomalaisen koulun kahdeksatta luokkaa. Suurin osa rippikoululaisista on suomalaisesta koulusta.

Rippikoulun opetus tuntuu tytöistä hauskemmalta kuin koulun uskonnonopetus.

– Tämä on käytännönläheisempää, Levlin arvioi.

– Koulussa tulee uskonnosta koko ajan kauheasti läksyjä, mutta täällä ei tarvitse opetella kovin paljon ulkoa.

– Ruoka ja kahvi ovat hyvää, Haikola lisää.

RIPPIKOULUPAPPI Rolf Steffansson muutti vaimonsa kanssa Aurinkorannikolle Helsingistä vuosi sitten. Sitä ennen hän toimi viisitoista vuotta Suomen Lähestysseuran ulkomaantyön johdossa ja toiminnanjohtajana.

– Edellisestä rippikoulustani on aikaa. Olen kiitollinen, että olen saanut jälleen vetää rippikoulua. Tämä on ollut hieno kokemus, Steffansson sanoo.

Hänen mukaansa katolinen ympäristö antaa Aurinkorannikon rippikoululle aivan oman erityismausteensa. Nuoret näkevät ympärillään katolilaista hengellisyyttä, ja se herättää kysymyksiä.

Oppitunteja on pidetty myös läheisessä Los Bolichesin kirkossa. Siellä on neljätoista Kristuksen kärsimystietä kuvaavaa taulua, joita on yhdessä tutkittu ja saatu niistä monenlaista pohdittavaa.

– Rippikoulussa ei ole niinkään kyse opettamisesta vaan nuorten omista kysymyksistä, Steffansson sanoo.

PÄIVÄRIPPIKOULUSSA tapaamiset ovat kahden viikon välein. Tänä vuonna oli lisäksi yhden yön mittainen leirijakso, ja leiripaikkana toimi Malagan hiippakunnan graniittilinna.

Randy Veloz on tyytyväinen leirijaksoon, vaikka yö kivilinnassa olikin kylmä.

Pappi Rolf Steffansson pitää

Haikola ja Eeva Kaitokari.

Eppu Numminen ja Randy Veloz kuuntelevat Aurinkorannikon seurakuntakodilla rippikouluopetusta. Takarivissä istuu harjoittelija Akseli Hepo-oja.

– Hienointa oli käydä Rolfin kanssa vuoren huipulla. Oli myös kiva tutustua uuteen alueeseen Malagassa. Illalla pelattiin Aliasta ja syötiin yhdessä, Veloz kertoo. Yksi Rolf Steffanssonin tulevaisuuden haaveista on järjestää Aurinkorannikolla pidempi rippileiri. Hän haluaa tehdä rippikoulusta niin houkuttelevan, että mahdollisimman moni alueella asuva suomalainen kävisi koko rippikoulunsa siellä. Tänä vuonna rippikouluun ilmoittautui 29 nuorta, joista 22 lähtee kesällä leirille Suomeen. Tällöinkin Aurinkorannikolla voi suorittaa osan rippikoulusta.

KUUKAUTTA MYÖHEMMIN Fuengirolan rippikoululaiset ovat kerääntyneet seurakuntasaliin toiseksi viimeistä kertaa. Tarkoitus on harjoitella viikon kuluttua koittavaa konfirmaatiota.

– Mitäs me ollaankaan opittu?

Rolf Steffansson kysyy. Kymmenen käskyä tipahtelevat ilmaan yksi kerrallaan.

Sitten puhutaan isostoiminnasta, ja kanttori Rebekka Kinnunen kyselee kysymyksiä virsikirjasta. Se, joka löytää nopeimmin vastauksen, saa pisteen. Tunnin lopussa odottavat palkinnot yllätyslaatikosta.

Lopuksi harjoitellaan konfirmaatiota. Steffansson nostattaa oppilaita penkistä seisomaan monta kertaa, että se sujuu velttoilematta. Oppilaat kävelevät kulkueena eteisestä saliin ja harjoittelevat seremoniaa. Käydään läpi, missä seisoo kummi, vanhempi tai joku muu aikuinen. Aurinkorannikolle kummi ei välttämättä pääse tulemaan, joten myös vanhempi tai kuka tahansa aikuinen käy, Steffansson painottaa.

Jännittää ei tarvitse. ■

Fuengirolan seurakuntakodilla suomalaiset tapaavat toisiaan

Aurinkorannikolla asuu suomalaisnuoria ja -lapsia enemmän kuin koskaan aiemmin. Yksinomaan Fuengirolan alueella on arvion mukaan noin 800 suomalaislasta.

Suomalaisessa koulussa – esikoulusta lukioon – opiskelee noin 400 lasta ja nuorta. Lisäksi osa käy kotikoulussa tai espanjalaisessa tai kansainvälisessä koulussa.

Rippikoulun on voinut suorittaa Aurinkorannikolla siitä lähtien, kun Aurinkorannikon seurakunta 1990-luvulla perustettiin.

Fuengirolan seurakuntakodilla on monenlaista toimintaa. Kolmena arki-

Mainiokoti Tenh o

tarjoaa ympärivuorokautista palveluasumista ja hoivaa ikäihmisille ja muistisairaille Ortonin sairaalan historiallisessa ympäristössä.

Elämme yhteisöllistä, toiminnallista arkea kodikkaasti ja turvallisesti. Mainiokoti Tenho sijaitsee Helsingin Ruskeasuolla osoitteessa Tenholantie 10.

Kysy lisää: Yksikönjohtaja Olli Haapala 044 765 0416 olli.haapala@mainiokodit.f i

Lue lisää: mainiokodit.fi

päivänä tarjotaan lounasta ja leivonnaisia. Lisäksi on konsertteja, retkiä, perhekerhoja, muskareita ja nuorten iltoja sekä joka sunnuntai messu. Seurakuntakodilla on myös kirjasto, josta kuka tahansa voi lainata kirjoja. Seurakunnassa on kaksi pappia, Jarmo Karjalainen ja Rolf Steffansson

Espanjassa ainoastaan Fuengirolassa työskentelee suomalainen pappi ympäri vuoden. Torreviejassa ja Kanarian saarilla on talvisin suomalaispappi.

Espanjan suomalaispapit ovat Merimieskirkon lähettämiä.

”Minun pitää alkaa puhua niiden puolesta, joiden kanssa poliitikot eivät poseeraa selfieissä tai joille ei järjestetä tukikonsertteja. Kristuksen armo koskee myös heitä.

Ennen

kaikkea heitä.”

Lue toimittaja Tuomas Enbusken ja muiden kolumnistiemme kirjoituksia osoitteessa Kirkkojakaupunki.fi/puheenvuorot

Anna Peltolan mukaan tunteiden tarttumista voi estää sillä, että pyrkii tietoisesti rauhoittamaan itsensä esimerkiksi säätelemällä hengitystään ja maadoittumalla aistien avulla tähän hetkeen.

Tarkkana tunteiden kanssa

Varsinkin kielteiset tunteet tarttuvat helposti.

Kun pysyy valppaana ja tunnistaa toisen tunteet, ei joudu itse sukeltamaan niihin, neuvoo psykologi Anna Peltola.

TEKSTI KAISA HALONEN KUVA SIRPA PÄIVINEN

Me olemme laumaeläimiä. Ammoisina aikoina lauman on selviytyäkseen täytynyt yksissä tuumin taistella vihollista vastaan tai paeta petoeläimiä. Siksi tiedon uhkaavasta vaarasta on pitänyt levitä nopeasti ja tehokkaasti. Laumalle on ollut tärkeää myös, että sen jäsenet pystyvät lukemaan ja ymmärtämään toisiaan, tekemään yhteistyötä ja pitämään toisistaan huolta. Samat laumaa palvelevat mekanismit näkyvät meissä edelleen. Jokainen lienee huomannut, kuinka omat fyysiset tuntemukset ja tunnetilat saattavat toisten seurassa muuttua ilman selvää syytä. Kyse on siitä, että tunteet tarttuvat ihmisestä toiseen – usein tiedostamatta. – Kun kohtaamme toisen ihmisen, meillä on automaattinen taipumus pyrkiä hakemaan tun-

neyhteyttä häneen ja ymmärtää häntä. Meissä lähtee käyntiin peilaaminen: haemme katsekontaktia, vastaamme hymyyn hymyllä ja jäljittelemme toisen ilmeitä, eleitä ja asentoja. Aivojemme peilisolut, jotka koko ajan peilaavat sitä, mitä toinen tekee ja miltä hänestä tuntuu, aktivoituvat, kertoo työterveyspsykologi ja psykoterapeutti Anna Peltola. – Tunnetartunnassa on kyse siitä, että me tunnemme omassa kehossamme ja mielessämme heijasteen toisen ihmisen tunteesta. Kun tartunta on voimakas, meissä tapahtuu hermoston tasolla tahdistumista toisen kanssa. Esimerkiksi jos toinen jännittää, meidänkin sykkeemme tihenee ja hengityksemme muuttuu pinnallisemmaksi.

Peltolan mukaan kielteiset tunteet tarttuvat helpommin kuin myönteiset. Kaikki eivät kuiten-

kaan ole yhtä alttiita tunnetartunnoille. Mitä empaattisempi ihminen on, sitä enemmän hän peilaa toisten tunteita ja aistii niitä.

OMIEN JA TOISTEN tunteiden ja reaktioiden tunnistaminen ja hyväksyminen ovat vastalääkettä kuormittaville tunnetartunnoille. Niistä on apua myös silloin, kun haluaa käyttää tunnetartunnan mekanismia luodakseen turvallista ja rauhallista ilmapiiriä muille.

Anna Peltola toteaa, että mitä hyväksyvämmin omiin tunteisiinsa pystyy suhtautumaan, sitä helpompaa niiden kanssa on tulla toimeen.

– Kielteisetkin tunteet kuuluvat elämään. Vaikeat tunteet eivät piinaa niin paljon, jos ne pystyy hyväksymään eikä yritä paeta niitä. Hankalakin tunne alkaa tutkitusti helpottua noin vartissa, jos sitä ei yritä torjua.

– Tärkeää on myös, että tunteelle annetaan nimi: tunnistetaan, mikä on surua, mikä ahdistusta, mikä syyllisyyttä, häpeää tai kateutta. Voi myös kysyä, mitä tämä tunne minulle kertoo – miksi olen yhtäkkiä vaikkapa ärtynyt. Ärtymyshän nousee usein siitä, että omia rajoja on loukattu jollakin tavalla.

Mitä sitten voi tehdä, jos ei halua tartuttaa omaa kielteistä tunnetilaansa toisiin? Peltolan mukaan tunteiden tarttumista voi estää jo sillä,

että pyrkii tietoisesti rauhoittamaan itsensä esimerkiksi säätelemällä hengitystään ja maadoittumalla aistien avulla tähän hetkeen. Erityisen tärkeää se on pienten lasten kanssa, jotka aistivat tunteita herkästi – esimerkiksi vauva vaistoaa äitinsä stressin jo äidinmaidosta. Isommille lapsille ja aikuisille kannattaa kertoa avoimesti, miltä itsestä tuntuu. Puhuminen sekä helpottaa omaa oloa että auttaa toisia suhtautumaan tilanteeseen oikein.

Entä sitten toisin päin: Miten välttyä tunnetartunnalta, jos jollakulla läheisellä on vaikeaa? Ja miten häntä voisi tukea?

”Mitä empaattisempi ihminen on, sitä enemmän hän peilaa toisten tunteita ja aistii niitä.

– Aluksi täytyisi huomata, että nyt toisella on vahva raskas tunnetila ja hän tarvitsee tukea ja turvaa. Tämä on tietysti helpompaa silloin, jos on itse voimissaan. Jos taas itse on jo valmiiksi kuormittunut ja hädissään, ei välttämättä jaksa kannatella muita, Peltola sanoo.

– Kun pysyy valppaana ja tunnistaa toisen tunteet, ei joudu itse sukeltamaan niihin. Silloin voi asettua aktiivisesti kuuntelemaan häntä ja vahvistaa sitä, että hänen tunteensa ovat oikeutettuja ja ymmärrettäviä. Voi myös kysyä, mitä hänen hyväkseen voisi tehdä.

ANNA PELTOLAN mukaan tietoisuus tunnetartunnan mekanismista ja kyky oman tunnetilan säätelyyn on suuri apu monessa tilanteessa. Sille on käyttöä myös työelämässä erityisesti silloin, kun ihmiset ovat kuormittuneita tai työpaikalla on käynnissä raskaita muutosprosesseja. Silloin myös huomaa helposti, kuinka tunteet voimistuvat ryhmässä.

– Voi olla agitoitumista, pelkoa ja epävarmuutta. Jos tämäntyyppisiä tunteita on paljon ilmassa, jo yksikin suhteellisen rauhallisena pysyvä ihminen voi helpottaa tilannetta sanoittamalla sitä. Voi todeta ihan havaintona, tuomitsematta, että tämä asia herättää nyt aika paljon tunteita.

Peltola lisää, että johtajien ja esihenkilöiden tulisi ottaa myös työyhteisön tunteet huomioon ja tuoda ne tarvittaessa keskusteluissa esiin. Samalla heidän itsensä olisi tärkeää pysyä turvallisina ja rauhallisina.

Myös myönteiset tunteet tarttuvat, mikä olisi Peltolan mielestä hyvä muistaa. Moni on kokenut, kuinka ilo ja innostus leviävät yhdessä tehdessä. Monella on muistoja myös siitä, kuinka ystävien hilpeä ja kevyt mieliala tarttuu, vaikka itse olisi alun perin ollut väsynyt tai allapäin. Sellaisina hetkinä oivaltaa sen, ettei meitä ole tarkoitettu olemaan yksin – että me edelleenkin olemme laumaeläimiä. ■

Anna Peltola: Tunnetartunta. Tuuma 2024.

Kaikki on hyvin!

Tuoreet elämäntaito-oppaat ovat ilosanomaa väsähtäneille, sillä ne eivät vaadi ketään muuttumaan paremmaksi versioksi itsestään.

Jos kotisi kelpaa sinulle, se kelpaa muillekin

Jos kotisi tuntuu vuodesta toiseen kaipaavan järjestystä ja roinan karsintaa samalla, kun tavarapaljous ja ehkä häpeäkin vain kasvavat, ammattijärjestäjä Ilana Aallon kirjasta saattaisi olla apua. Se pilkkoo loputtomalta ja mahdottomalta tuntuvan raivausurakan vartin mittaisiin osatehtäviin. Niitä voi hoitaa yhden päivässä – tai olla hoitamatta, jos ei huvita tai jaksa.

Samalla kirja myös ohjaa ennaltaehkäisemään kaaosta. Monella on esimerkiksi fantasiaminä, joka innostuessaan hankkii urheiluvälineitä, askartelutarvikkeita, kauneudenhoitotuotteita tai keittiökoneita. Ne jäävät käyttämättä, mutta vievät hirveästi tilaa. Vaatekaappeja taas täyttävät liian pienet tavoitevaatteet ja kaduttavat heräteostokset.

Unohda silti itseruoskinta ja -syytökset – itseään ei Aallon mukaan tarvitse ottaa niskasta vaan kädestä kiinni. Kotia järjestetään itseä, ei muita varten, eikä asioita tarvitse tehdä vain siksi, että äiti opetti. Elämä on hyvää ilman viikkaamista ja mankeloimistakin, jouluvaloja ei tarvitse raivata koskaan pois eikä ikkunaverhoja vaihtaa vuodenajan vaihtuessa.

Ilana Aalto: Vartin voima – 365 nopeaa konstia kodin järjestämiseksi. Atena 2024.

Köllöttele itsellesi parempi olo kissan kyljessä

”Niistä huokuu koko ajan, että kaikki on hyvin juuri niin kuin nyt on”, kirjoittaa ruotsalainen toimittaja Carina Nunstedt kahdesta kissastaan. Hän on kollegansa Ulrica Norbergin kanssa kirjoittanut kirjan siitä, miten monenlaista hyvää kissat voivat tuoda ihmisten elämään. He ovat koonneet kirjaan niin omia kokemuksiaan kissanomistajina kuin eri alojen tutkimustietoa ja asiantuntijahaastatteluja.

Kissoilla on siis ihan tutkitusti paitsi henkistä myös fyysistä hyvinvointia parantavia vaikutuksia. Pelkkä kissan läsnäolo vähentää yksinäisyydentunnetta ja ahdistusta ja lisää iloa. Sen kehräys rauhoittaa ja vähentää stressihormoni kortisolin eritystä, ja siten alentaa verenpainetta ja pienentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. 25–50 hertsin taajuudella värähtelevä kehräävä kissa voi myös lievittää kipua ja tulehdusta. Lisäksi kissan silittely ja sylissä pitäminen vapauttavat elimistössä rakkaushormoniksi kutsuttua oksitosiinia.

Kissa käy ihmiselle myös opettajaksi levollisempaan olemiseen ja omien tarpeiden kuunteluun. Jokainen kissan kanssa elänyt tietää, ettei kissaa saa tekemään mitään, mikä sitä ei huvita. Kissa nukkuu silloin kun siltä tuntuu, vetäytyy välillä omaan rauhaansa ja hakeutuu seuraan silloin, kun se sitä kaipaa. Välillä se saattaa istua pitkäänkin tekemättä mitään tuijotellen tyhjää seinää tai ulos ikkunasta.

Ulrica Norberg ja Carina Nunstedt: Cat Power – Kissan parantava voima. Into 2024.

Olet hyvä itsenäsi, joten ota kehut vastaan

Turha kiemurrella: itsensä tunteminen arvostetuksi, kykeneväksi ja rakastetuksi on yksi ihmisen perustarpeita. Jokainen haluaa tulla nähdyksi ja hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on. Ja silti sekä arvostuksen osoittaminen että ehkä vielä enemmän sen vastaanottaminen tuntuu olevan vaikeaa. Moni kokee, ettei riitä tai kelpaa.

Organisaatiopsykologi Pekka Tölli puhuu arvostusvajeesta, jonka voi kiteyttää vaikka näin: arvostamme toisiamme enemmän kuin tulemme osoittaneeksi, mutta saamme vähemmän arvostusta kuin ansaitsemme. Tilanne on tuttu niin työpaikoilta kuin parisuhteistakin. Tölli muistuttaa, että yksi suurimmista syistä työpaikan vaihtamiseen on tunne siitä, ettei työntekijöitä arvosteta tai kohdella oikeudenmukaisesti. Parisuhteissa nähdyksi tulemisen ja kohtaamisen puute on yleisimpiä syitä riitoihin ja eroon.

Arvostusvajetta voi Töllin mukaan korjata kohtaamisella, kuuntelulla, hyväksyvillä katseilla, kiittävillä sanoilla ja yksinkertaisesti olemalla läsnä. Samalla itse kukin voisi opetella ottamaan tarjotun arvostuksen vastaan ilolla ja kiitoksella ja unohtaa perisuomalaisen kursailun.

Pekka Tölli: Minä näen sinut – Arvostuksen psykologiaa. Tammi 2024.

Surumielinen seikkailija

Mikael Jungner ajattelee, että elämä on yksinäinen polku kohti kuolemaa ja elämän tarkoitus on palvella muita.

TEKSTI KATA-RIINA HEINONEN-TRICARICO KUVA JOONAS BRANDT

Viestintäjohtaja Mikael Jungner viihtyy Helsingin Bulevardilla. Hän on asunut puistokadun varrella jo yli 16 vuotta.

– Tällä alueella on niin paljon tuttuja kenen kanssa muistella, miten kaikki oli ennen paremmin. Nostalgia on silmänlumetta, mutta silti se on hieno tunne. Vapaa-aikanaan Jungner istuu mielellään alueen lukuisissa kahviloissa ja ravintoloissa. Hänen pöytäänsä löytävät tiensä paitsi ystävät myös tuntemattomat ihmiset.

– Se on jännä ilmiö. Ei mene kuin kymmenen minuuttia, niin pöytään saapuu joku. En tiedä, johtuuko se siitä, että olen asunut niin pitkään Helsingissä, vai siitä, että olen ollut pitkään julkisuudessa. En kuitenkaan ole koskaan yksin.

Jungner on ehtinyt olla monessa mukana. Hän toimi Yleisradion toimitusjohtajana vuosina 2005–2009 ja SDP:n kansanedustajana vuosina 2011–2015. Nykyään Jungner on mukana Liike Nytin riveissä ja vaikuttaa Helsingin kaupunginvaltuustossa.

Jungner on osallistunut myös tosi-tv-ohjelmiin, kuten Farmiin ja Olet mitä syöt -ohjelmaan.

VUONNA 2005 Mikael Jungnerilla todettiin pitkälle edennyt eturauhassyöpä. Pahimmillaan hänelle annettiin elinaikaa muutama kuukausi. Vastoin odotuksia Jungner parani syövästä täysin. Vastoinkäymiset eivät päättyneet siihen. Vuonna 2010 Jungner sai sydänkohtauksen ja vuonna 2019 aivoverenvuodon skuuttionnettomuuden seurauksena. Lisäksi Jungner on ollut henkeä uhkaavassa lasketteluonnettomuudessa ja sukellusonnettomuudessa. Kuoleman likellä käyminen on väistämättä muokannut hänen suhtautumistaan elämään ja kuolemaan.

– Siinä on syntynyt jonkinlainen illuusio kuolemattomuudesta. Suhtaudun elämään rennosti, koska ymmärrän, ettei elämässä ole kyse minusta.

Oma kuolema on Jungnerille kepeä aihe, mutta läheisten kuolemat ovat jättäneet häneen syvät jäljet.

Hän on ehtinyt kohdata elämässään useita isoja menetyksiä. Hänen 18-vuotias pikkuveljensä Timo teki itsemurhan vuonna 1995. Maaliskuussa kuoli Jungnerin entinen puoliso ja läheinen ystävä, Maria Jungner. – Jokainen menetys ja kuollut läheinen vie palasen yhteistä historiaa ja elämää mukanaan, ja sitä jää yksin muistojen kanssa.

– Minua hirvittää ajatus siitä, että kaikki läheiseni olisivat kuolleet ja olisin täällä viimeisenä muistelemassa koettuja iloja ja suruja.

RANKOISTA KOKEMUKSISTAAN huolimatta Mikael Jungner ajattelee, että elämä on seikkailu ja enemmän komedia kuin tragedia.

Elämänilo ja luottamus elämään ovat peräisin lapsuudenkodista. Vanhemmat Frey ja Marketa kasvattivat lapsensa Summerhillin vapaan kasvatuksen oppien mukaisesti. Vapaan kasvatuksen perusidea on Jungnerin mukaan se, että lapsi kyllästetään ehdottomalla rakkaudella.

”

Auton ja ehkä asunnonkin voi valita intuitiolla, mutta uskon valitsisin sen perusteella, minkälainen käsitys ihmisestä siinä on ja minkälaisen polun se avaa.

– Niinpä vanhempani ämpäröivät minuun rakkautta. En tiedä, mitä kaikkea vapaa kasvatus on minulle aiheuttanut, mutta ainakaan minulla ei ole koskaan ollut tunnetta, että en kelpaisi.

Jungner on pyrkinyt kasvattamaan samoin menetelmin oman tyttärensä Karoliinan, joka on nyt 19-vuotias. Syksyllä tytär on lähdössä Milanoon opiskelemaan kansainvälistä politiikka ja data-analytiikkaa.

Isän ja tyttären välit ovat välittömät. Tosin tällä hetkellä Karoliina viihtyy paremmin ystäviensä kuin isänsä seurassa.

Jungner on loputtoman ylpeä tyttärestään.

– Hän on älykäs, itsenäinen ja välittävä ihminen. Välillä pelottaa, koska näen hänessä itseni ja tiedän, että se on rikas mutta yksinäinen polku.

ROMANTTINEN RAKKAUS on toiminut Mikael Jungnerin elämän johtotähtenä. Hän pitää itseään onnekkaana, sillä rakkautta on elämässä riittänyt paljon.

– On hämmentävää, miten yllättäen ja usein rakkaus on tullut vastaan. Ja silti sitä on edel-

leen kokematon ja ymmärtämätön rakkauden edessä.

Ensirakkaus opetti Jungnerin rakastamaan ja työntämään oman egon sivummalle.

– Toinen rakkaus rauhoitti menestyksen nälkäisen suorittajan ja näytti, että rakkaus itsessään riittää.

– Sitten tuli rakkaus, joka houkutteli sairastuneen ja yksin kuolemaansa odottavan marttyyrin takaisin elämään.

Nykyiseen avopuolisoonsa Jungner rakastui juuri ennen koronapandemiaa. Koronasuluista tulikin yksi tähänastisen elämän parhaista ajoista.

– Kaikesta tuosta rakkauden määrästä tulee tunne, että eihän tuollaista voi kukaan ansaita. Enkä koskaan pysty maksamaan rakkaudelle velkaani takaisin, mutta ei minun varmasti tarvitsekaan.

Jungner on uskaltanut kerta toisensa jälkeen lähteä mukaan uuteen rakkaussuhteeseen, sillä rakkaus ei hänen mukaansa pääty, vaikka suhde päättyykin.

– Kun luopumisen tuska on ohi, rakkaudesta tulee pyyteettömämpää, sallivampaa ja sellaista, mikä ei aseta ehtoja. Rakkaus jalostuu ja paranee kuin viini.

Yksi asia Jungneria rakkaudessa kuitenkin hirvittää: rakastamaansa ihmistä on lähes mahdotonta olla loukkaamatta.

– Aiemmin ajattelin, että se on vain minun ongelmani, mutta vaikuttaa siltä, että toisen rakastaminen häntä koskaan loukkaamatta on inhimillisesti mahdotonta.

– Rakkaus on niin vahva voima, että se avaa ihmisen kaikki suojaukset. Siksi on todella helppoa loukata toista syvästi ja vahingossa jollain pienellä sanalla tai lauseella.

MIKAEL JUNGNER ON aiemmissa haastatteluissa kertonut toivovansa, että elämä jatkuu myös kuoleman jälkeen. Viime aikoina toivo on liikahtanut kohti uskoa.

Hän ajattelee, että meillä kaikilla on kyky ja tarve uskoa johonkin. Jokainen meistä valitsee, mihin uskoo. Se valinta kannattaa tehdä viisaasti.

– Auton ja ehkä vielä asunnonkin voi valita intuitiolla, mutta uskon valitsisin sen perusteella, minkälainen ihmiskäsitys siinä on ja minkälaisen polun se avaa.

– Ihmistä määrittää yllättävän paljon se, päättääkö hän uskoa uskonjärjestelmään, joka on satojen vuosien ajan vaalinut armoa ja läheisyyttä sekä pitänyt yllä ihmisyyttä vai uskooko hän tehokkaaseen ja melko julmaan kilpailuyhteiskuntaan.

Jungnerin valinta on kristinusko.

Uskoontulo on termi, josta Jungner ei pidä. Hän puhuu mieluummin uskon prosessista.

– On vaikea hahmottaa, kuinka palaset alkoivat liittyä yhteen. Yhtäkkiä läheisen ihmisen hautajaisissa huomasin kauniin kirkon ja aloin miettiä, kuinka sukupolvi toisensa perään on kokoontunut kirkkoon. Sitten aloin käsittää, kuinka syvällisiä ja maailman ymmärrystä lisääviä käsitteitä, kuten armo, kristinusko pitää sisällään.

Jungner on Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvoston varajäsen. Seurakuntaneuvostossa hän näki, millainen vaikutus kirkkoherran sanoilla voi olla paikalla oleviin ihmisiin: ihmiset, jotka normaalisti olisivat toistensa

Kuka?

Mikael Jungner, 58, on viestintätoimisto Kreabin toimitusjohtaja, Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen ja Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvoston varajäsen.

Mitä?

Mikael Jungner saarnaa Helsingin tuomiokirkossa sunnuntaina 5.5.

Motto

Kaikki on mahdollista.

kimpussa, pysähtyivät kuuntelemaan toisiaan ja kohtaamaan toisensa.

– Tuosta kaikesta kokemastani alkoi piirtyä kuva uskosta, joka oli yllättävän voimaannuttava ja välittävä.

– Tämän lisäksi olen tavannut kirkon piirissä monia lämminhenkisiä ihmisiä, jotka ovat nähneet paljon vaivaa kertoakseen ja avatakseen asioita ja pyytääkseen minut mukaan kirkon toimintaan.

TULEVAISUUTTAAN Mikael Jungner ei liiemmin suunnittele. Hän on tottunut siihen, että elämä osoittaa seuraavan askeleen, kun sen aika on.

– Puhelin soi, ja minut kutsutaan saarnaamaan kirkkoon tai antamaan haastattelu televisioon.

– Koen, että seison elämänvirran edessä, ja se tuo eteeni asioita, joihin joko tartun tai olen tarttumatta sen mukaan, mitä voin niistä oppia.

Millaisen jäljen Jungner haluaa itsestään jättää maailmaan?

– Mahdollisimman pienen. Minua kiehtoo ajatus eräästä brasilialaisesta miljardööristä, joka minimoi oman muistijalanjälkensä niin, että poltti päiväkirjansa ja hävitti kuvansa, koska ei halunnut jäädä kummittelemaan jälkipolville.

– Vaikka elämä itsessään on yksinäinen polku kohti kuolemaa, elämän tarkoitus on muiden ih-

misten palveleminen. Tulen mielelläni muistetuksi sitä kautta, kuinka olen kohdellut läheisiäni ja muita ihmisiä.

Parin vuoden päästä Mikael Jungner täyttää 60 vuotta. Ikäkriisiä hän ei tunnusta potevansa.

– Olen aina ajatellut, että elämäni tulee olemaan näyttävä 400 metrin aitajuoksu, mutta yllättäen se onkin kääntynyt maratonin puolelle.

– Ajattelen, että olen saanut elää rakkauksia, tehdä virheitä, kokea menetyksiä ja epätoivoa niin monta kertaa ja niin monella tasolla, että kun kaikki loppuu, kukaan ei voi sanoa, ettenkö tietäisi, mitä on olla ihminen. ■

Kun antaa anteeksi, vapauttaa itsensä

Tommy Hellsten ja Tarja Ruohonen ovat käyneet läpi kokemiaan vääryyksiä ja epäoikeudenmukaisuuksia ja löytäneet tien anteeksiantoon.

TEKSTI KATA-RIINA HEINONEN-TRICARICO KUVAT JOONAS BRANDT

”Anteeksi antaminen palauttaa rakkauteen”

Tommy Hellstenin mukaan rakkaudessa elävän ihmisen ei tarvitse lunastaa arvoaan suorittamalla, vaan hän uskaltaa olla sitä mitä on – myös haavoittuvainen ja heikko.

Jos ihminen jää vaille anteeksiantoa, hänet tuomitaan rakkaudettomuuteen. Silloin tuntuu, ettei itsellä ole enää ihmisarvoa, sanoo teologi, terapeutti ja kirjailija Tommy Hellsten

– Teko voi olla väärä, eikä sitä tarvitse hyväksyä, mutta anteeksianto säästää ihmisen ja hänen ihmisarvonsa. Anteeksiannon saaminen palauttaa meidät rakkauteen.

Hellsten tietää, millaista elämä on, kun on tuomittu olemaan syyllinen. Kun Hellsten jäi lapsena kiinni kepposista tai virheistä, kukaan ei vapauttanut häntä väärän teon aiheuttamasta syyllisyydestä.

– Äitini oli ihminen, joka ei koskaan antanut mitään anteeksi. Niinpä minä jäin pysyvästi syylliseksi.

– Sisälleni rakentui eräänlaisia syyllisyystaskuja, joihin syyllisyys pesiytyi.

Hellstenin elämä sujui muuten hyvin, mutta aika ajoin syyllisyystaskut aukesivat, kun eteen tuli jokin lapsuuden kokemuksia muistuttava tilanne.

– Tunsin taas olevani syyllinen. Koin olevani syyllinen jopa asioihin, joiden kanssa minulla ei ollut mitään tekemistä, Hellsten kertoo.

SYYLLISYYTENSÄ ja siitä juontuvan häpeän kanssa Tommy Hellsten pärjäsi hankkimalla itselleen mainetta ja kunniaa työelämässä. Oma ihmisarvo rakentui pitkälti sille, kuinka menestynyt hän oli.

– Minulla oli pakonomainen tarve olla briljantti, huikea ja menestyvä. Ne olivat alkoholistiperheessä kasvaneen selviytymisstrategioita.

– Monesti on niin, että kun ihminen kokee olevansa huono, hän ei uskalla tunnustaa heikkouttaan vaan pyrkii olemaan hyvä kaikessa.

Silloin vahvuus ja hyvyys perustuvat heikkouden kieltämiseen.

Sitten Hellsten ja hänen silloinen puolisonsa Carita Hellsten joutuivat talousvaikeuksiin. Romahdus pakotti Hellstenin tarkastelemaan, mitä menestyksen alta löytyi.

– Minut tiputettiin lapsuudessa syntyneeseen mitättömyyden, riittämättömyyden ja huonouden tunteeseen, jonka päälle olin rakentanut selvitymisstrategiani.

– Minun oli pudottava kauhuun ja tuhoon. Se oli pahinta ja parasta, mitä minulle on ikinä tapahtunut.

Hellsten löysi itsestään ”sen mikä on totta” ja pääsi kiinni omaan haavoittuvuuteensa ja heikkouteensa.

HÄPEÄ SABOTOI ja estää ihmistä olemasta armollinen itseään kohtaan ja antamasta itselleen anteeksi, Tommy Hellsten sanoo.

– Häpeä estää ihmistä katsomasta sitä raadollisuutta, joka meissä kaikissa väistämättä on. Häpeä muuttaa heikkouden huonoudeksi ja inhimillisyyden epäonnistumiseksi.

Häpeä on itseen kohdistuneen rakkaudettomuuden seurausta. Ihmisen, joka ei ole lapsena saanut osakseen rakkautta, on vaikea rakastaa itseään aikuisena.

– Tällöin rakkaus pitää niin sanotusti keksiä ja opetella itse, koska sitä ei ole omissa minuuden rakenteissa.

Hellsten on saanut itse kokea myös sen, miten lapsena rakkautta vaille jäänyt voi saada rakkauden kokemuksen parisuhteesta tai uskosta.

– Kun ihminen saa kokea rakkautta, hän ei enää murennu nähdessään heikkouden itsessään. Silloin hän vapautuu myöntämään omat virheensä ja uskaltaa katsoa omaa syyllisyyttään. Hän vapautuu syyllisyyteen.

Tästä voi seurata myös vapauttava anteeksianto.

– Pidämme itseämme syyllisinä niin kauan, kun emme armahda itseämme emmekä anna itsellemme anteeksi.

Tommy Hellsten ajattelee, että katkeruus ei tapahdu ihmiselle, vaan ihminen valitsee katkeruuden.

” Äitini oli ihminen, joka ei koskaan antanut mitään anteeksi. Niinpä minä jäin pysyvästi syylliseksi.

TOMMY HELLSTEN

TOMMY HELLSTEN on joutunut käsittelemään anteeksiantoa suhteessa lapsuuteensa, elämään ja Jumalaan.

Kun Hellstenin vaimo Carita kuoli yllättäen kahdeksan vuotta sitten, Hellsten esitti Jumalalle kysymyksen: miksi minun piti kokea vielä tämäkin?

– Lähes saman tien tein itselleni vastakysymyksen: miksi ei? Kaikenlaista kamalaa tapahtuu ihmisille, miksi ei myös minulle.

– Se kysymys katkaisi siivet katkeruudelta, joka jo lähti tarjoamaan itseään minulle.

Hellsten ajattelee, että katkeruus ei koskaan tapahdu ihmiselle, vaan ihminen valitsee katkeruuden.

”Vihataakan tilalle on tullut kepeys”

Kun Tarja Ruohonen antoi viimein anteeksi isälleen, hän vapautui nauttimaan elämästä.

Mustavalkoinen valokuva on napattu hetkestä, jolloin tyttö ja mummo ovat lähdössä kesälomamatkalle Mikkeliin. Tyttö on noin kuusivuotias, ja hänellä on kukkia käsissään.

Toisessa kuvassa tyttö istuu papan vieressä kotimökin edessä Vihdissä. Tyttö pitelee käsissään kukkakimppua.

– Minulla oli – jos mahdollista –aina kukkakimppu kädessä. Piirsin, poimin ja hoidin kukkia sekä juttelin niille. Mummon tulkinta oli, että hain kukista turvaa, kertoo Tarja Ruohonen

Turvaa Ruohonen totisesti kaipasi, sillä hänen isänsä oli väkivaltainen alkoholisti. Turvaton lapsuus on vaikuttanut Ruohosen elämään monin tavoin. Isäänsä Ruohonen ehti vihata 57 vuotta

Ruohonen on pari vuotta sitten kirjoittanut lapsuuden kokemuksistaan omakustannekirjan Kukkien kantama. Kirja kertoo myös siitä, kuinka anteeksianto muutti hänen elämäänsä.

Jutun alussa mainitut valokuvat ovat kirjan kuvitusta.

ÄITI OLI VAIN 21-vuotias synnyttäessään esikoistyttärensä. Seuraavien viiden vuoden sisällä perheeseen syntyi vielä neljä veljeä.

– Jotta ihmisen ei tarvitse valita katkeruutta, hänen pitää tunnistaa ja pystyä erottamaan toisistaan se, että hän on katkera jostakin, mutta hän itse ei ole katkeruus.

Kun ihminen ei samastu katkeruuteen, hän kykenee tarkastelemaan sekä omaa tunnettaan että tapahtunutta vääryyttä matkan päästä.

– Ihmisen elämä muuttuu siinä hetkessä, kun hän siirtyy tapahtumien tai muiden ihmisten tutkimisesta itsensä tutkimiseen. Itseään tutkimalla syntyy tietoisuutta, ei toisia tutkimalla.

Tommy Hellstenin Enää en pelkää -kiertue Tikkurilan kirkossa la 11.5. klo 16. Liput 32,50 euroa.

Isä työskenteli muurarina, mutta perhe eli köyhyydessä.

– Tienestit olivat hyvät, mutta isä joi ne ja tuli kotiin muutamien killinkien kanssa.

Saadakseen lisää rahaa, isä teki rikoksia. Kun Tarja Ruohonen oli teini-ikäinen, isä otti lainaa tyttärensä nimissä ja jätti velan tämän maksettavaksi.

Perhe joutui jatkuvasti muuttamaan velkojia pakoon. Ruohonen on asunut lapsuutensa aikana 15 eri kodissa.

Isän väkivallan kohteena oli useimmiten äiti, mutta lasten kasvaessa myös he joutuivat isän raivon koh-

teiksi. Isä käyttäytyi raa’asti myös eläimiä kohtaan. Ruohonen muutti jo 15-vuotiaana kotiapulaiseksi Helsinkiin. Hän oli 19-vuotias, kun isä kuoli.

Hautajaisten jälkeen Ruohonen itki onnesta ja huojennuksesta.

Enää isää ei tarvinnut pelätä, mutta paha olo sisällä kasvoi.

– Vihasin isää niin paljon, että kävin sylkemässä hänen haudalleen.

MIKSI JÄIT väkivaltaisen isän luokse? Tarja Ruohonen kysyi äidiltään, kun isä oli jo kuollut.

– Äiti vastasi, että hän halusi suojella lapsia ja päästä eteenpäin: hän ei olisi voinut lähteä, sillä isä olisi tappanut meidät kaikki.

Isällä oli kaksi haulikkoa ja pienoiskivääri. Hän oli joskus vihoissaan ampunut yhtä kaveriaan nilkkaan ja toista kylkeen.

Perheen ulkopuolisille Ruohonen ei tilanteestaan koskaan puhunut. Tosin monet opettajat tajusivat sen ja olivat suuri tuki ja turva Ruohosen elämässä.

– Salailin taustaani ja näyttelin, että tulen ihan tavallisesta perheestä ja olen niin sanotusti normaali ihminen.

Vielä aikuisenakin teeskentely vei voimia ja kuormitti Ruohosen mielenterveyttä. Keskittyminen oli usein vaikeaa, ja hän oli itkuherkkä. Joskus iltarukouksen äärellä Ruohonen ajatteli, ettei jaksa enää elää.

– Saatoin myös hermostua helposti. Ihme kyllä pärjäsin työssäni lasten kanssa, vaikka joskus haastavat tilanteet ottivat lujille.

Ruohonen työskenteli hoitopedagogina ja erityisluokanopettajana.

Ruohonen ajattelee, että vihakuorma, jota hän kantoi sisimmässään, saattoi jopa vaikuttaa hänen avioeroonsa.

ELÄKKEELLE Tarja Ruohonen jäi 14 vuotta sitten. Tuolloin hän kirjoitti lapsuusmuistonsa kirjaksi, mutta se jäi tietokoneen uumeniin, sillä elämässä tapahtui niin paljon muuta. Ruohonen sai viisi lastenlasta peräjälkeen, äiti sairastui Alzheimerin tautiin ja Ruohonen rintasyöpään, josta parani.

Vasta koronan myötä Ruohonen sai aikaa itselleen. Hän palasi jälleen tekstinsä ääreen, luki kirjoja, kuunteli musiikkia ja kävi pitkillä kävelylenkeillä.

– Ne kävelylenkit olivat meditatiivisia. Mieleeni muistuivat papan sanat: kun antaa pahantekijälle anteeksi, vapauttaa itsensä. Samalla vapauttaa myös pahantekijän kulkemaan omaa kohtalonpolkuaan henkisessä maailmassa.

Tarja Ruohonen kertoo kirjassaan hankalista lapsuudenkokemuksistaan ja siitä, kuinka anteeksianto vapautti hänet vihataakasta.

Kävelyillä Ruohonen kävi mielessään keskusteluja isän kanssa.

– Hei isä, varmaan yritit parhaasi, mutta et tässä elämässä muuhun pystynyt. Luotan siihen, että vielä joskus me olemme yhdessä, ja silloin kaikki on hyvin.

– Jossain vaiheessa minulle tuli vahva tunne siitä, että olen valmis päästämään irti vihasta ja antamaan anteeksi. Helpotus oli valtava, sillä en antanut anteeksi vain paria tukkapöllyä vaan paljon pahaa.

Hieman tämän jälkeen Ruohonen halusi käydä isänsä haudalla. Mukaan hän pyysi vanhimman veljensä Voiton, jonka kanssa Ruohonen on erityisen läheinen.

Sisarukset istuttivat yhdessä isän haudalle punaisen ryhmäruusun.

ISOVANHEMMAT olivat pelastukseni, ajattelee Tarja Ruohonen.

Ensimmäiset kaksi ja puoli vuotta elämästään Ruohonen asui mummon ja papan luona.

– Äitikin on sanonut, että se oli onneni. Mummon ja papan luona minulla oli turvallinen kasvualusta. Heiltä sain rakkautta ja ohjausta elämääni.

Pappa oli syvällinen pohdiskelija. Hänellä oli laaja maailmankuva, myönteinen elämänasenne ja huikea huumorintaju. Pappa ajatteli, että se, mikä on ihmiselle parhaaksi, tapahtuu lopulta. Ruohonen on pyrkinyt omaksumaan papan asenteen.

Mummolle Ruohonen saattoi kertoa mitä tahansa. He kävivät kirjeenvaihtoa yhteensä 33 vuoden ajan.

– Mummo ei jättänyt vastaamatta yhteenkään kirjeeseen. Hän kirjoitti aina lohdullisesti ja teki kysymyksiä, joilla houkutteli minua kirjoittamaan hänelle takaisin.

”Helpotus oli valtava, sillä en antanut anteeksi vain paria tukkapöllyä vaan paljon pahaa.

TARJA RUOHONEN

Mummo ja pappa rakastivat suomen kieltä, ja heistä oli hauskaa leikitellä sanoilla. Rakkaus kieleen ja kirjallisuuteen on periytynyt myös Ruohoselle. Kirjan kirjoittaminen on ollut hänelle tärkeä osa toipumista ja anteeksiantoa.

ANTEEKSIANNON MYÖTÄ Tarja Ruohonen on löytänyt isästään myös hyvää.

Hän on kiitollinen siitä, että vaikka perhe joutui asumaan isän vuoksi lukuisilla eri paikkakunnilla, isä kuljetti perhettä maaseuduilla, jolloin luonto oli aina lähellä. Lisäksi Ruohonen oppi tekemään ja arvostamaan työtä.

Ruohonen soisi kaikkien ymmärtävän, että anteeksiantoon kannattaa pyrkiä aktiivisesti.

– Se on vaikuttanut mullistavasti elämänlaatuun. Vihataakan aiheuttamien ongelmien tilalle ovat tulleet lempeys, kepeys ja vapauden tunne.

Kun viha ei syö energiaa, Ruohonen jaksaa suhtautua arkisiinkin asioihin kiitollisuudella.

Anteeksianto on vapauttanut Ruohosen huomaamaan myös, kuinka paljon hyvää ympärillä tapahtuu.

– Parasta on kuitenkin se, että vihan tilalle on tullut valtava rakkaus, niin kliseiseltä kuin se sana saattaa kuulostaa.

– Kun vihaamiseen, kaunan kantamiseen ja kostoon ei mene voimia, olo on luottavainen ja turvallinen. Tuntuu, ettei enää ole mitään pelättävää. ■

”Itseään ei voi pakottaa antamaan anteeksi, mutta anteeksiantoon on mahdollista pyrkiä”

Psykologi Anne Haikolan mukaan anteeksianto on useimmille vaikeaa ja vaatii työstämistä.

Olenko saanut anteeksi? Olenko pyytänyt anteeksi? Olenko antanut anteeksi? Näitä kysymyksiä saattohoitajat ovat sanoneet ihmisten kuolinvuoteellaankin pohtivan, kertoo psykologi Anne Haikola. Hän tekee tällä hetkellä väitöskirjaa anteeksiannosta Itä­Suomen yliopistossa. Ihmiset pyrkivät anteeksiantoon erilaisista syistä. Yksi tärkeimmistä syistä on se, että he haluavat säilyttää tietyn ihmissuhteen elämässään, ja anteeksiantamattomuus tuhoaisi sen. Toinen yleinen syy on se, että ihminen haluaa itse voida paremmin. Aina anteeksiannon syyt eivät ole hyväntahtoisia. Anteeksianto voi toimia esimerkiksi kostona.

– Osa haluaa kostaa niin, että näyttää loukkaajalle, että on antanut anteeksi.

– Joku taas saattaa haluta korottaa itsensä toisen yläpuolelle, jotta saa kokea olevansa parempi kuin toinen, Haikola sanoo.

Joskus ihmiset ulkoistavat koston ylemmälle taholle.

– Joku voi ajatella, että Jumala tai karma rankaisee pahantekijää. Tämä ajatus sitten palvelee omaa anteeksiantoa.

Anteeksi antaminen on vaikeaa meille kaikille. Anteeksianto on usein sitä haastavampi prosessi, mitä suuremmasta loukkauksesta on kyse.

– Ihmismieli on rakentunut niin, että välitön reaktiomme on usein anteeksiantamattomuus. Anteeksianto vaatii sen sijaan työstöä, Anne Haikola sanoo.

– Loukatuksi tuleminen voi herättää vihaa, katkeruutta, ahdistusta tai kehollista vastenmielisyyttä. Juuri nämä reaktiot tekevät anteeksiannosta vaikean.

Anteeksiantoa vaikeuttaa myös se, että ihmisillä on usein mielessään jonkinlainen ihannekuva siitä, kuinka asioiden kuuluisi tapahtua. Jos ideaalin ja todellisuuden välillä on leveä kuilu, anteeksianto on usein vaikeaa, koska ihminen kokee, etteivät

asiat ole sujuneet oikeudenmukaisella tavalla.

– Meillä ihmisillä on myös taipumusta kokea itsemme uhriksi. Jäämme helposti jumiin siihen, että meille on tehty väärin ja syyttelemme olosuhteita tai muita ihmisiä.

Loukattu ihminen ei kykene tarkastelemaan loukkausta objektiivisesti. Tällöin teot tai lausutut sanat voi olla helppo tulkita pahantahtoisiksi, vaikka loukkaaja itse saattaa nähdä asian johtuvan esimerkiksi olosuhteista, ei hänestä. Sama objektiivisuuden vaikeus koskee toisaalta myös loukkaajaa. Eri ihmisten tulkinnat samasta tilanteesta voivat poiketa toisistaan suuresti.

On mahdotonta pakottaa itseään antamaan anteeksi, mutta anteeksiantoa kohti on mahdollista pyrkiä. Anne Haikolan mukaan keskeistä anteeksiannon prosessissa on se, että ihminen käy läpi tapahtunutta.

– On tärkeää, että ihminen uskaltaa olla rehellinen itselleen pohtiessaan tapahtumien kulkua ja sitä, mitä itselle pyhiä arvoja loukkaus rikkoi. On myös tärkeää antaa itsensä olla hetkellisesti rikki loukkauksesta. Se ei toimi, että menee suoraan eteenpäin ja yrittää unohtaa.

– Anteeksianto vaatii monesti toisten apua. Osa saattaa tarvita myös ammattiapua.

Anteeksiannon prosessia on tutkittu vain vähän. Anteeksiannon prosessi näyttäisi kuitenkin menevän jotakuinkin niin, että loukatun ajatukset kiinnittyvät aluksi loukkaajaan ja hänen tekoihinsa. Sen jälkeen prosessi kääntyy loukattuun itseensä ja hänen arvoihinsa. Anteeksiannosta tulee itsereflektion prosessi.

– Joitakin ihmisiä voi auttaa myös se, että he pystyvät ymmärtämään loukkaajaa ja sitä, millaisia tekijöitä teon taustalla on. Tämä ei tarkoita sitä, että hyväksyy itse loukkauksen.

Anteeksianto on Haikolan mukaan elämänmittainen prosessi, ja se ottaa erilaisia muotoja eri aikoina.

Anne Haikola tutkii, mitä ihmisessä tapahtuu loukkauksen ja anteeksiannon välillä.

– Anteeksianto saa uusia näkökulmia elämänkokemusten myötä. Kehitymme koko ajan ihmisinä, ja kymmenen vuoden päästä loukkaus näyttää erilaiselta kuin silloin, kun se tapahtui.

Uskonnollisuudella ja henkisyydellä näyttää olevan yhteys kykyyn antaa anteeksi.

– Se ei kuitenkaan mene automaattisesti niin, että jos ihmisellä on uskonnollinen vakaumus, hän antaa anteeksi, Anne Haikola sanoo. Suhde korkeampaan voimaan voi kuitenkin Haikolan mukaan tukea anteeksiantoa.

– Rukoileminen tai henkilökohtainen suhde ja yhteys Jumalaan voivat tukea anteeksiantoa. Myös Raamatun opit ja jakeet voivat olla merkityksellisiä ja tukea anteeksi antamista.

– Myös armon kokemus ja kokemus siitä, että on itse anteeksiannettu, voivat olla asioita, jotka tukevat loukattua antamaan anteeksi.

Anteeksiannon jälkeen monet kokevat helpotuksen ja vapautuksen tunnetta. Anteeksiannon on todettu laskevan verenpainetta ja laukaisevan lihasjännityksiä. Anteeksiannolla on yhteyksiä myös parempiin yöuniin.

Anteeksiannolla on todettu olevan yhteyksiä parempaan mielenterveyteen ja hyvinvointiin sekä tyydyttäviin ihmissuhteisiin.

– Lisäksi anteeksi antaneilla ihmisillä on tutkitusti parempi omanarvontunto ja vahvempi kokemus elämän tarkoituksellisuudesta, Haikola kertoo.

UNELMIA PAREMMASTA MAAILMASTA

Utooppinen ajattelu avaa keskustelun tulevaisuudesta, joka ei ole pelkkiä kriisejä, uhkakuvia ja riskien hallintaa.

TEKSTI TANELI KYLÄTASKU KUVITUS HANS EISKONEN

Ilmasto lämpenee luultua nopeammin. Luonnonvaraisten eläimien väheneminen kiihtyy. Lasten ja nuorten pahoinvointi lisääntyy. Nuoret ja aikuiset uupuvat. Väestön ikääntyminen varjostaa talouden näköaloja. Seuraava pandemia voi olla pian edessä. Suursodan uhka varjostaa Eurooppaa. Supertekoäly saattaa syrjäyttää ihmisen. Tätä listaa olisi helppo jatkaa.

Uutisvirta täyttää mielemme yhä uusilla huolilla ja uhkakuvilla. Tv-studioissa asiantuntijat valavat uskoa kulloinkin käsillä olevan ongelman hallintaan, mutta sitten seuraava huono uutinen vaatii jo huomiota, ja ongelman juuriin menevät kysymykset jäävät esittämättä.

Millainen olisi yhteiskunta, jossa seurakuntien ja järjestöjen jakamaa ruoka-apua ei enää tarvita?

Tämä kysymys esitetään käynnissä olevassa ItäSuomen yliopiston tutkimushankkeessa, jota vetää teologian osaston yliopistonlehtori Anna Sofia Salonen. Hanketta rahoittaa Koneen säätiö.

Tai: Kuvittele parempi maailma vuonna 2050. Keskity erityisesti siihen, mikä on muuttunut paremmaksi ja miten muutos on ollut mahdollinen. Tällaisen kirjoitustehtävän saivat yliopisto-opiskelijat, joista suurin osa kuuluu alle kolmekymppisten z-sukupolveen. Tämän tutkimuksen tuloksia esitellään Salosen, projektitutkija Marjukka Laihon ja kahden muun tutkijan artikkelissa, joka julkaistiin viime vuonna Millenniaalien kirkko -kirjassa.

KUMMASSAKIN TUTKIMUKSESSA vaihtoehtoisia tulevaisuudennäkymiä kartoitetaan ja ihmisten poliittista mielikuvitusta herätellään utooppisen ajattelun avulla. Anna Sofia Salosen ja Marjukka Laihon mukaan utopianäkökulma on ollut jo pitkään ajankohtainen esimerkiksi filosofian, teologian ja politiikan tutkimuksessa. Tällä hetkellä Suomessa tutkitaan utooppisen ajattelun avulla muun muassa nuorten ilmastoaktivismia ja feminististä taloustiedettä.

Laihon mukaan politiikan tutkimuksessa käsitellään yhteiskunnallisia malleja, jotka sisältävät ajatuksen hyvän elämän ideaalista ja ovat itsessään utopioita.

– Utopian erityisasiantuntijoita ovat puolestaan teologit, jotka käyttävät toivon, tuonpuoleisen, iankaikkisen elämän ja Jumalan valtakunnan kaltaisia käsitteitä. Nämä sanat suuntaavat katseen horisontin yli johonkin, mikä on vielä saavuttamattomissa, hän sanoo.

Salosen mukaan utopiatutkimuksen pohjalla on ihmiskuva, jonka keskiössä ovat eettisyys ja tulevaisuuteen suuntautuminen.

– Elämä ihmisenä on huolten täyttämää. Niinpä ihmisyyteen kuuluu sen kysyminen, miten kulloinkin pitäisi toimia ja onko jokin hyvää tai huonoa. Samalla ihminen on aina johonkin suuntautuva ja joksikin tuleva olento.

”

Utopioita, kuten demokratiaa ja hyvinvointivaltiota, pitää jatkuvasti kuvitella uudelleen.

YLIOPISTONLEHTORI ANNA SOFIA SALONEN

AKATEEMISEN TUTKIMUKSEN työkaluihin kuuluva utooppinen ajattelu on Anna Sofia Salosen ja Marjukka Laihon mukaan eri asia kuin toiveajattelu tai populaaripsykologiassa esiintyvä ääripositiivinen ajattelu, jossa maailman väitetään muuttuvan paremmaksi vain ajatuksen voimalla. Utooppinen ajattelu ei myöskään tarkoita sitä, että negatiiviset asiat ja kritiikki pannaan syrjään ja niiden sijasta keskitytään myönteisiin asioihin. – Sen sijaan utooppinen ajattelu voidaan ymmärtää tulevaisuuden rakennusaineeksi ja nykyhetken kritiikiksi. Se ei keskity vain yksilön toiveisiin ja tarpeisiin, vaan myös nykyisten ongelmien taustalla oleviin yhteiskunnan rakenteisiin, Salonen sanoo.

Salonen liittää utooppiseen ajatteluun myös kansalaistoiminnan, kuten dialogin, demokratian ja yhdessä toimimisen.

– Ajattelu, keskustelu ja erilaisten vaihtoehtojen esiin tuominen muovaavat sitä, millaisia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia voimme kuvitella. Mahdollinen tulevaisuus on läsnä siinä, mitä voimme kuvitella tekevämme ja olevamme.

UTOOPPISESSA AJATTELUSSA tarvitaan mielikuvitusta. Tämän perusteella osa kriitikoista on leimannut sen todellisuuspakoiseksi haihatteluksi ja päiväuniksi. Myös rationaalisuutta ja asioiden mitattavuutta korostava länsimainen kulttuuri saa monet vierastamaan kaikenlaista kuvittelua. Marjukka Laiho huomauttaa, että tiukinkin utooppisen ajattelun kriitikko seisoo väistämättä monen toteutuneen utopian päällä.

– Suomalaisen yhteiskunnan utooppinen perusta voidaan ulottaa vähintään antiikin Kreikkaan ja siellä syntyneeseen demokratian perinteeseen asti. Sellaiset asiat kuin tasavertainen osallistuminen, ”kansan äänen” kuunteleminen sekä yhteistyöhön ja osallisuuteen perustuva päätöksenteko olivat vahvoja antiikin ajan ilmiöitä. Laiho mainitsee toteutuneina utopioina myös reformaation myötä tapahtuneen lukutaidon ulottamisen kaikille, naisten äänioikeuden ja sotien jälkeen syntyneen hyvinvointivaltion.

– Pohjoismainen hyvinvointivaltio on poliittinen utopia, jota on kutsuttu maailman onnistuneimmaksi sosiaaliseksi innovaatioksi. Tällä hetkellä sitä yritetään kovasti jättää historiaan, Laiho sanoo.

– Utopioita, kuten demokratiaa ja hyvinvointivaltiota, pitää jatkuvasti kuvitella uudelleen ja sillä tavalla puolustaa niitä, Anna Sofia Salonen lisää.

MONI KRIITIKKO muistuttaa myös utooppisen ajattelun riskeistä, kuten yltiöpäisestä optimismista ja asioiden liiallisesta yksinkertaistamisesta. Poliittisten utopioiden mustimpia hedelmiä ovat olleet väkivalta ja totalitarismi. Anna Sofia Salosen ja Marjukka Laihon mukaan nämä vaarat on syytä ottaa vakavasti.

Nykyisessä tutkimuksessa utopiat altistetaan keskustelulle, kritiikille ja yhteiselle kehittelylle. Dialogisuus antaa suojaa totalitarismia vastaan, mutta Salosen ja Laihon mukaan tämä ei tarkoita, että utooppisuus olisi tai sen pitäisi olla vaaratonta.

– Totalitarismin uhan esiin nostaminen voi olla myös yritys vaientaa kriittisiä ääniä ja lopettaa keskustelu utopioista sen sijaan, että lähdettäisiin mukaan vaihtoehdoista käytävään dialogiin. Utooppinen ajattelu on toisinajattelua, joka sellaisena aiheuttaa vastahankaa, Salonen sanoo.

Tällä hetkellä suomalaisen kansalaiskeskustelun näköala on Salosen mielestä kapeutunut. Tilaa saa puhe, jossa painottuvat hallinta, varovaisuus ja konkreettisilta ja ilmeisiltä näyttävät ratkaisut.

– Erityisesti talouspuheessa on paljon vaihtoehdottomuutta tuottavia puhetapoja, joissa vain vahvojen ääni ja heidän etujensa puolustaminen pääsevät kuuluviin, Laiho sanoo.

ANTIIKIN KREIKASSA mahdollisuus osallistua demokraattiseen päätöksentekoon koski vain vapaiden miesten eliittiä. Sen jälkeen ihmiseksi ja täysivaltaiseksi kansalaiseksi tunnustamisen kehät ovat vähitellen laajentuneet, ensin kaikkiin miehiin ja lopulta myös naisiin.

– Tämä on vaatinut paljon taistelua, jossa erilaiset elämänkokemukset ja arkimaailmat on nostettu esiin, Marjukka Laiho sanoo.

– Laajenevien kehien myötä on laajentunut myös kykymme nähdä ja se, kenet on kulloinkin nostettu yhteisen huolen kohteeksi, Anna Sofia Salonen jatkaa.

Nykyinen utopiatutkimus kysyy Salosen ja Laihon mukaan, keiden näkökulmat pääsevät näkyviin, kun päätämme yhteisistä asioista. Ketkä kaikki – ja mitkä kaikki, ihmisen lisäksi – kuuluvat demokraattisen päätöksenteon piiriin?

– Muut elolliset olennot sisältävä kysymys auttaa meitä näkemään, miten ihmisenä oleminen kietoutuu koko elonkehän hyvinvointiin, Laiho sanoo.

Z-SUKUPOLVEEN KUULUVILLE yliopisto-opiskelijoille tehty kyselytutkimus osoittaa, että hyvä tulevaisuus ei ole kaikille samanlainen. Vaikka vastaajien lähtökohtana olisi yhteinen huoli ilmaston lämpenemisestä ja luontokadosta, utooppinen ajattelu kutsuu esiin moninaisuutta ja epävarmuuksia.

Tutkijat löysivät vastausten joukosta esimerkiksi nostalgisia utopioita. Niissä korostuvat yhteisöllisyyden, turvallisuuden ja perinteikkyyden kaltaiset arvot ja hyvä tulevaisuus on paluuta maaseutumaiseen elämäntapaan. Nuorten futuristiset utopiat taas sijoittuvat tulevaisuuden kaupunkiin, missä hyvä elämä on oikeudenmukaista, avarakatseista, moninaista ja innovatiivista.

Joissakin vastauksissa opiskelijoiden visioima hyvä tulevaisuus rakentuu suuntautumalla oman elämän parantamiseen ja pois yhteiskunnasta, toisissa taas toimitaan aktiivisesti yhteiskunnan rakenteiden muuttamiseksi. Ensin mainittuja kutsutaan tutkimuksessa paon utopioiksi, jälkimmäisiä taistelun utopioiksi.

Pieni osa vastauksista sisälsi radikaaleja utopioita, joiden tulevaisuuskuvat ovat epätavalli-

sia tai äärimmäisiä ja haastavat vallitsevia arvoja. Yhdessä sellaisessa ilmastokriisin ratkaiseminen edellyttää demokratiasta luopumista.

RADIKAALEJA VISIOITA yleisempiä olivat sovinnaiset utopiat, joissa hyvä elämä toteutuu laajasti hyväksyttyjen ja sopivina pidettyjen arvojen pohjalta. Tällaisia arvoja ovat esimerkiksi rauhallisuus, ekologisuus, kohtuullisuus, vastuullisuus ja kasvatuksen arvostaminen.

Anna Sofia Salonen ja Marjukka Laiho kiinnittävät huomiota siihen, että moni sovinnainen utopia osoittautuu ytimeltään radikaaliksi. Niissä hyvään tulevaisuuteen pääsy edellyttää huomattavia yhteiskunnallisia muutoksia, kuten saastuttavan tuotannon lakkauttamisen ja talouselämän muuttamisen varallisuutta jakavaksi.

Joissakin nuorten vastauksissa parempaan maailmaan päästään vasta ihmiskunnan kohtaamien suurten vastoinkäymisten jälkeen. Onko utooppinen ajattelu enää ajankohtaista ympäristökriisin syventyessä?

– Yhtä hyvin voisimme kysyä, onko meillä muuta vaihtoehtoa kuin puhua vaihtoehdoista. Luopuminen paremman tulevaisuuden utopioista tarkoittaisi sitä, että sementoimme edessä olevan ekologisen tuhon tien, Salonen sanoo.

– Utooppinen ajattelu tarkoittaa myös elämän rajallisuuden kohtaamista. Siihen kuuluu sen kysyminen, mistä voimme tarvittaessa luopua ja miten jatkamme eteenpäin, kun jotkut utopiat välttämättä epäonnistuvat. ■

Lue, mitä filosofi Sami Pihlström sanoo utopioista: kirkkojakaupunki.fi

Muutauuteen kotiisijotämän keväänaikana!

SENIORITALO

VUOKRALLA PIHLAJISTO N SOINNUSSA, TURVALLISESSA KERROSTALOKODISSA.

Kysy lisää vapaana olevista asunnoista ja tule tutustumaan paikan päälle, kun sinulle parhaiten sopii: 010 315 4140

As Oy Pihlajiston Sointu on oikea koti sinulle, joka haluat asua yhteisöllisessä, viihtyisässä ja turvallisessa ympäristössä samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.

Vuokra pitää sisällään asumisen lisäksi arkea helpottavia palveluita (mm. siivous ja yhteisiä aktiviteetteja). Talosta löytyy kaksioita, yksiöitä ja yksiöitä alkovilla.

Kysy lisätietoja tällä hetkellä vapaana olevista asunnoista ja tule tutustumaan taloon ja uuteen kotiisi paikan päälle.

Hattelmalantie 2c, Helsinki | 010 315 4140 | pihlajistonsointu.fi | vuokraus@graniittiasunnot.fi

Mielipide

Miksi meitä suomalaisia pelottaa, mitä muut ajattelevat minusta?

SE, ETTÄ ”elää kuin viimeistä päivää” on hyvä neuvo. Jos tämä on viimeinen päivä, niin ei ole väliä, mitä muut ajattelevat minusta. Se ajatuspeikko, joka usein orjuuttaa meitä suomalaisia omassa kulttuurissamme, on pelko muiden arvostelevista ajatuksista. Meitä pelottaa, mitä muut ajattelevat minusta. ”Mitä jos…?” on tuttu pelko monelle.

Muistan vitsinkin aiheesta. Englantilainen ja suomalainen katselivat norsua. Englantilainen ajatteli, miten saisi kuljetettua sen Englantiin. Suomalainen taas katsoessaan norsua mietti, mitähän tuo norsu ajattelee minusta?

Perheemme on elänyt kahden kulttuurin välimaastossa. Kiinnitin usein huomiota siihen, että eng-

lantilaiset lapset eivät pelänneet puhua ja keskustella vanhempien aikuisten kanssa, toisin kuin suomalaiset lapset, jotka olivat ujoja ja vetäytyviä. Suomalaisia lapsia vaivasi korostunut ujous, ei tosin kaikkia, mutta useimpia, kun taas englantilaiset lapset tahtoivat tulla esille.

Lastenjuhlissa Suomessa lapset asetettiin omaan seuraan omaan pöytäänsä ja aikuiset omaansa; Englannissa ei. Kun Englannissa aikuiset osallistuivat syntymäpäiväjuhliin, kaikki istuivat yhdessä. Se oli minusta tervetullutta. Lapset oppivat keskustelemaan, ja heidän mielipiteitään kysyttiin.

Suomalainen kulttuuri ei palkitse erottumista joukosta. Jos muut kiinnittävät liikaa huomiota, se ahdistaa. Englantilaisessa kulttuurissa ollaan sallivampia: saa olla erilainen, saa menestyä. Suomalaisuudessa on irrationaalisia pelkoja. Miten käy, jos on liian hyvin toimeentuleva, liian lapsellinen, liian iloinen… Onko se meidän kateutemme, joka nostaa silloin päätään?

Onneksi ihmiset muuttuvat ja kulttuuri muuttuu, jo maahanmuuttajienkin kautta.

Olen muovannut kokemuksistani eräänlaisia teesejä. Esimerkiksi: Anna tilaa erilaisuudelle ja salli muille se, mitä et sallinut itsellesi. Iloitse muiden hyveistä ja hyvistä ominaisuuksista.

Unohda kilpailu.

Sano hyviä sanoja, hymyile, ilahduta täysin tuntemattomia henkilöitä kuten vastaantulijoita.

Ole rento, sillä vakavuus tukahduttaa ilon.

Heli McBreen Espoo

Sorrettujen puolustaminen on kirkon tehtävä

MARTTI PALDANIUS on sitä mieltä, että politiikka ei kuulu kirkolle ja että kirkko ei saisi kommentoida poliittisia kysymyksiä mitenkään. Olen eri mieltä. Kirkon tehtävä on edistää hyvää ja oikeudenmukaisuutta Suomessa ja maailmalla. Kirkon jäsenet ovat usein maininneet tämän kirkon yhtenä tärkeimmistä tehtävistä.

Kirkko ei ole neutraali organisaatio, vaan perustuu Jeesuksen Kristuksen ja apostolien opetukseen, johon kuuluvat olennaisesti lähimmäisenrakkaus, oikeus, armo, etiikka ja hyvyys. Jos kirkko on hiljaa, kun joku tekee vääryyttä, se vaikenee pahuuden edessä ja hyväksyy sen.

Jeesus asetti kirkkonsa rakentamaan parempaa maailmaa. Kirkon sanoma ei ole yksin tuonpuoleinen, vaan paljon enemmän evankeliumeissa puhutaan siitä, miten meidän tulee elää tässä maailmassa ja ajassa. Kirkon tulee olla maahanmuuttajien, vankien, sairaiden, köyhien ja sorrettujen puolella.

Dietrich Bonhoeffer oli saksalainen pappi, joka auttoi ensin Harlemin mustia ja myöhemmin vastusti Hitleriä ja natseja, ja maksoi siitä hengellään. Hän sanoi: ”Hiljaisuus pahuuden edessä on pahuutta itsessään.” Bonhoeffer on tunnettu virren ”Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan” sanoittaja. Juha Tapion sanoin: ”Mieliimme rohkeutta anna / katsoa myrskyä päin / eteenpäin astua edessä myös käskijäin.”

Daniel Elkama ympäristötieteilijä, Vantaa

Palstalla julkaistaan korkeintaan 1 300 merkkiä pitkiä mielipidekirjoituksia. Kirjoita omalla nimelläsi ja lähetä myös yhteystietosi. Nimimerkkiä voi käyttää vain poikkeustapauksissa. Toimitus voi lyhentää ja muokata tekstejä. mielipiteet@kirkkojakaupunki.fi | www.kirkkojakaupunki.fi | Kirkko ja kaupunki, Kolmas linja 22, 00530 Helsinki

Ranskalla oli osuutta kansanmurhaan

KIITOS, ETTÄ lehti nosti esille Ruandan kansanmurhan tapahtumat (K&k 7.3.). Uskon, että Rauno Juhola on kokenut ja toiminut kuten jutussa kerrottiin – kiitos siitä hänelle. Ranskan sotilasoperaatio Turkoosi kyllä pelasti tuhansien ihmisten hengen, mutta sitä on myös kritisoitu.

Operaatio Turkoosi alkoi vasta juhannuksena 1994. Tuolloin valtaosa kansanmurhan ainakin 800 000 uhrista oli jo kuollut.

Silminnäkijät raportoivat Ranskan sotilaiden suojelevan kansanmurhan tekijöitä, Ranskan aiempia liittolaisia, kuljettamalla heitä turvaan rajan yli Kongoon. Murhaajien päästäminen pakenemaan oli keskeinen tekijä Kongon ensimmäisen sodan syttymisessä. Siinä kuoli vähintään 250 000 ihmistä.

Kuten jutussa kerrottiin, muukalaislegioonalaisilla oli oikeus voimankäyttöön, toisin kuin YK-joukoilla. Ranskaa kuitenkin syytettiin siitä, ettei se halunnut vahvistaa YKjoukkoja, vaan toteuttaa omista valtapoliittisista lähtökohdistaan käsin oman ja erillisen operaation.

Kansanmurhan uhrit haastoivat Ranskan armeijan oikeuteen osallisuudesta kansanmurhaan. Oikeudenkäynti päättyi Ranskassa vasta vuonna 2021. Tuomion mukaan Ranska ei ollut syyllinen kansanmurhaan, mutta osavastuussa. Se aseisti, koulutti, neuvoi ja suojeli kansanmurhasta vastuussa ollutta Habyarimanan hallintoa huolimatta siitä, että näki sen lietsovan väkivaltaa.

Ruandan kansanmurhan jälkeen länsi vannoi, ettemme enää koskaan ummista silmiämme. Nyt olisi kiire muistaa uudestaan, millaisia jälkiä inhimillisyyden unohtaminen aiheuttaa.

Jarmo Pykälä rauhanaktivisti, Helsinki

Kirkon ydinsanoma on parannus ja pelastus

VAIKEAT AJAT saavat ihmiset usein etsimään kirkosta apua ja lohtua. Olemme eläneet viime vuodet monenlaisten kriisien keskellä, mutta kirkonpenkit ovat silti lähes tyhjiä. Nyt apua etsitään uushenkisyydestä. Miksi näin?

Luterilaista kirkkoa on syytetty erityisesti ydinsanomansa unohtamisesta. Pelastuksen ja iankaikki-

sen elämän sijaan korostetaan kaiken suvaitsevaa rakkautta, jota on tarjolla myös Äiti Amma -yhteisöissä ja rakkausretriiteissä. Ja lähetyskäskyn sijaan painotetaan eri uskontojen kaunista rinnakkaiseloa. Mitä luterilaisesta kirkosta ja sen sanomasta jää näin toimien jäljelle? Hajuton ja mauton ”kaikkien kirkko”, joka ei ole lopulta enää kenenkään kirkko.

Näinä levottomuuden ja epävarmuuden aikoina kirkon tulisi rohkeasti kertoa ydinsanomaansa parannuksesta ja pelastuksesta sekä tarjota turvapaikka, jossa ihmiset voivat saada lohtua ja hengellistä ohjausta. Jos sitä ei voi etsiä seurakunnasta, niin mistä sitten?

Piia Metsähonkala Jyväskylä

Kirkko tekee hartiavoimin työtä

MARTTI PALDANIUS kritisoi kirkon osallistumista Suomen ekumeenisen neuvoston vetoomukseen inhimillisemmän maahanmuuttopolitiikan puolesta (K&k 18.4.). Kritiikki ei kestä merivettä.

Kirkko on keskeinen toimija maahanmuuttotyössä. Yhteiskunnalli-

Kirjailijatapaaminen

Sacrumin myymälä, maanantaina 6.5. klo 16.30. Kahvitarjoilu! Olet lämpimästi tervetullut!

Timo Junkkaala ja Erkki Kuusanmäki kertovat

uutuuskirjastaan

Kristinuskon tarina

– 180 henkilöä Neitsyt Mariasta nykyaikaan

sena toimijana kirkon on luontevaa ottaa kantaa asioihin, joissa se on osapuolena. Samoin esimerkiksi kunnat ja valtion alla toimivat tahot, kuten vaikka ministeriöt, lausuvat politiikan vaikutuksista omasta näkökulmastaan ja omaan asiantuntemukseensa nojaten. Miksei siis kirkkokin?

Kirkon työn ytimessä on työ heikommin pärjäävien, esimerkiksi pakolaisten, parissa. Kirkko tekee hartiavoimin lapioiden sitä hommaa vähempiosaisten parissa, mikä valtiolta jää tekemättä, vaikka se sille kuuluisi.

Lisäksi Suomen evankelis-luterilainen kirkko on demokratiassaan aivan eri tasolla minkä tahansa muun Suomessa toimivan uskontokunnan kanssa. Toimijoita piispoista seurakuntien päättäjiin valitaan vaaleilla ja kirkon sisällä tehdään monenlaista vaikuttamista ja politiikkaa. Tästäkin näkökulmasta tarkasteltuna olisi hyvin outoa, jos kirkko ei saisi pyrkiä vaikuttamaan ympäröivään yhteiskuntaan arvojensa pohjalta.

Salla Merikukka

Helsingin yhteisen kirkkovaltuuston ja Paavalin seurakuntaneuvoston jäsen

Kristinuskon tarina

– 180 henkilöä Neitsyt Mariasta nykyaikaan

Teos johdattaa lukijan läpi kristillisen kirkon historian yksittäisten henkilöiden kautta. Henkilökuvat avaavat monipuolisesti kristillisen uskon rikasta ja moniulotteista maailmaa. Eri kulttuurien ja kirkkokuntien ihmisiä, miehiä ja naisia, jotka ovat vaikuttaneet kristikuntaan sen historian eri vaiheissa.

25,20 (28,00)

Muuttoale 6.–30.5.2024!

Tervetuloa tekemään löytöjä! Kirjoja, äänitteitä, lahjatavaraa, kortteja ja kirkollisia tarvikkeita poistohinnoin.

Sacrumin myymälä muuttaa Helsingin keskustassa. Uusi osoitteemme on 6.6.2024 alkaen Kalevankatu 20.

Verkkokauppa: www.sacrum.fi Myymälä: Fabianinkatu 8, Helsinki Avoinna: ma–pe 9–17, la 10–15 Puh. 040 735 2096

Hammaslääkärikeskus

p. 09 726 2266 p. 040 700 0000 Hämeentie 60, avoinna ma-to 8–18, pe 8–15, www.eurohammas.fi Katutasossa, helppo pyörätuolille. Aivan bussi-, ratikka-, metropysäkkien vieressä

Saat ystävällistä ja asiantuntevaa hammaslääkäripalvelua.

KAUNIS HYMY VALLOITTAA

· Hammaskiven ja värjäytymien poisto, fluoraus, puhdistus

· Hammastarkastus hoidon yhteydessä 25 €

· Hammastarkastus muuten 45 €

· Hammasvalkaisu 99 €

· Purentakisko 270 €

Hammaslääkäri Ada Tikka alk. 69 € aika 20 min. T A K U U T Y Ö

· Näkymätön oikomishoito alk. 3800 €

Muut palvelut: Keinojuurihammas • Kirurgia • Hammaskoru

HAMMASTEKNIKKO

24 h

Proteesit kuin omat hampaat. Parhailla materiaaleilla ja ammattitaidolla.

Ylä- tai alaleuan kokoproteesi 480 € Ylä- ja alaleuan kokoproteesi

Ylä- tai alaleuan kokoproteesin pohjaus odottaessa

Korjaukset alk.

○ Ilmainen proteesien tarkistus

PROTEESI VALMIS 24H NORMAALIHINNALLA Ylä- tai alaleuan kokoproteesi norm. 550€

OLETKO PELKOPOTILAS

Hammaslääkäriasema

Proteesit suoraan kevytnukutuksella 20 vuoden kokemuksella

Hämeentie 7, 00530 Helsinki (katutaso)

Luotettavan palvelun erikoishammasteknikot

Hammasproteesien valmistus, huolto ja korjaus.

Varaa aika soittamalla 020 730 7260

• Mannerheimintie 65, 00250 Helsinki

• Retkeilijänkatu 7 B, 00980 Helsinki • Matinraitti 14, 02230 Espoo

HAMMASPROTEESITYÖT

Haaga, Kauppalantie 4

Malmi, Malmin Raitti 12 Klaukkala, Viirintie 3

050 46 77 229

WWW.ERIKOISHAMMASTEKNIKOT.FI

Yksilölliset hammasproteesit suoraan valmistajalta Erikoishammasteknikko

Merja Vesamäki

Helsingink. 9, Hki, p. (09) 716 151

Palveluja tarjotaan

Koti siistiksi!

Me teemme kodinhoitoa ja ALV vapaata kotipalvelun tukipalvelua.

Soita 050 3311 257

tai laita sähköpostia info@jenninkotisiivous.fi niin laitetaan koti kuntoon.

Tutustu meihin lisää www.jenninkotisiivous.fi

Digitointipalvelu VH-Ässä digitoi edullisesti pääkaupunkiseudulla vh-assa.fi

041 571 7536 / info@vh-assa.fi

Tyhjennetään kuolinpesät, vintit, kellarit . Kaikki pois.

P. 040 446 2186

Asennan ja opetan kaikkien elektronisten laitteiden käytön kotonasi. -Petteri 044 979 3435, alk. 45€+tehty työ.

Rakennusala

JORMAN REMONTTIPALVELU

Maalaus, tapetti, laatoitukset, laminaatit, keittiöön ovet, tasot. Myös pikkutyöt.

Ulos kestopuuterassit + aidat. P. 040 189 5682, myös iltaisin ja vkl.

Lehti luettavissa myös verkossa: kirkkojakaupunki.fi/ nakoislehdet

Kaikki remontit, isot ja pienet. Toteutamme toiveesi ammattitaidolla. Ilmainen arvio, kotitalousvähennys.

Saneerausliike Pappi ja Kanttori Oy 0400 800 875

Sisä- ja ulkomaalaukset, tapetoinnit ja lattiakorjaukset. Hyödynnä verovähennys. Renoex Oy, p. 050 431 0175

Seuraavat Kirkko ja kaupunki -lehdet ilmestyvät

16.5. (varaus 3.5. mennessä) ja 30.5. (varaus 17.5. mennessä)

Kesä- ja heinäkuun lehdet eivät ilmesty Helsingissä

16.6. Espoo ja Kauniainen sekä Vantaa (varaus 31.5. mennessä)

4.7. Espoo ja Kauniainen (varaus 14.6. mennessä)

Mediamyynti

Juha Kurvinen 040 665 5983 juha.kurvinen@kotimaa.fi

Pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi

PK-Seudun Dyykkarit Oy 0400 811261 Varastojen ja jätekatoksien tyhjennykset kaatopaikalle sekä muutot. 40 € + 24% alv./tunti/hlö ja min. 2 tuntia

YLEISMIES JANTUNEN 0400 811941 kuolinpes. tyhj., remontit, muutot, tv:t tietokoneet yms. Käsilumityöt omakotija rivitaloihin. 40 €+24% alv./tunti/hlö ja min. 2 tuntia. www.bewesport.fi

Kaikenlaista kuljetusta alk. 20 €/tunti P. 040 446 2185

Suoritamme kaikki huoneisto- ja kiinteistöremontit. Sisä- ja ulkomaalaustyöt 30 vuoden kokemuksella. Kotimainen perheyritys. Ilmainen tarjous! P. 0400 819 483 rompta64@gmail.com ROMACK

Huoneistoremontit, maalaustyöt ja muu korjausrakentaminen. Linjatekniikka Oy vuodesta 1994. P. 040 050 6180 ja 040 040 9678 toimisto@linjatekniikka.fi

Huoneistoremontit edullisesti. 20v. kokemus. Ilmainen kirjallinen tarjous. Rak.korj. Laasonen p. 0400 674 739

Esteetön kulku

Lakipalveluja

ASIANAJOTOIMISTO N ORROS OY

Asianajoa Helsingissä vuodesta 1930

Perunkirjoitukset, pesänselvitykset, testamentit ja edunvalvontavaltuutukset. Asianajotoimisto Norros Oy puh. 09 477 0680 www.norros.com

TURVAA LÄHEISESI ASIANTUNTEVASTI

Perhe ja a Perintö J Pakarinen Oy VT Jukka Pakarinen

OTM, LL.M. Laura Ambagtsheer-Pakarinen

Korkeavuorenkatu 17 A 1, Helsinki puh 09 622 5930

Testamentti 299€, avioehto 355€, edunvalvontavaltuutus 295€, perukirjat, perinnönjaot, ositukset https://perhejaperinto fi

Testamentit, perukirjat, perintöasiat ym. www.ukkonen.com

ASIANAJOTOIMISTO

KIRSI UKKONEN

Kiviportintie 6, 00950 Helsinki

Kirsi Ukkonen p. 040 552 0818 kirsi@ukkonen.com

Siivouspalveluja

Mediamyynti

Juha Kurvinen 040 665 5983

juha.kurvinen@kotimaa.fi

Pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi

KOTI- JA TOIMISTOSIIVOUSTA myös seniorisiivoukset MM Siivouspalvelut Oy 045 638 5774 Mirja

KOTISIIVOUSTA

Ikkunanpesua, muuttosiivousta, remonttisiivousta ammattitaidolla.

OLKSiivouspalvelut.fi 040 762 56 15

Kotisiivousta ja ikkunanpesua

Lähihoitaja Merja Rouvali 045 8520 244 ○ 045 2514 125

IKKUNANPESUT ja kotisiivous!

Ammattitaidolla.

Lasse p. 044 587 5073

Ikkunapesut ja siivoukset. Myös hankalat ikkunat 15v kokemuk. Kotim. voimin hyvin edull. Timo 0440691994.

Ikkunanpesut ja siivoukset ammattitaidolla, myös hankalat, PetriPosti Oy, www.petriposti.com 050 500 3090

Kesän ikkunanpesut vahvalla kokemuksella. P. 040 256 6907/Salonen

Kiinteistönvälitystä

Myymässä tai vuokraamassa asuntoa?

Tarjoan kiinteistönvälittäjän yksilöllistä, huolellista ja asiantuntevaa palvelua 30. vuoden kokemuksella.

Aina tavattavissa puh. 09 665 272, 0500 883 732

Markku Rautanen YKV, LKV

[A] LKV M. Rautanen Oy www.mrautanen.com

Hautauspalveluja

HAUTAKIVET

kaiverrukset ym. alan työt p. 09 387 3215 040 635 3800 www.bremerinhautakivi.fi

Ketokivenkaari 32, Hki 71 ark. 9-17, la 10-14 tai sop.muk. BREMERIN KIVI

Ostetaan

Kuolinpesät, vintit, varastot, muutot, lp:t, astioista työkaluihin ym. irtainta. Käteismaksu. P. 040 751 4464.

Vuokralle tarjotaan

Stiftelsen Lillesgården erbjuder förmånliga pensionärsbostäder (ca 30 m2) I Nordsjö, Hfors, ej serviceboende. Tel. 050 555 0477 ons. 10-13.

Kiva yksiö, 29 m2, savuton, PohjoisHaagassa lähellä Keskuspuistoa ja pikaratikan reittiä. Tied. klo 17 jälk. puh. 09 588 3528.

HAUTAKIVET

Kaiverrukset ja kunnostustyöt Edullisesti suoraan veistämöltä KIVITUOTE OY

Porttipuisto, Vantaa p. 09 756 8200 Espoon keskus p. 09 465 650 www.kivituote.fi

Ilmoitusaineistot ilmoitusmyynti@ kotimaa.fi

Ostetaan kirjoja, kokoelmia ja kuolinpesiä. Myydessäsi ota yhteyttä luotettavaan, akateemiseen yhtiöön. MENEC 040 635 1000 www.menec.fi

Kuolinpesät, yms. tyhjennykset. Tiedustelut Petteri Laine p. 0400 821805 www. esajavesaostaa.com

HERÄTTÄJÄ-YHDISTYS

körttiveisuuta ja ajatuksia pe 3.5. klo 19 Espoonlahdessa, Kipparink. 8. su 5.5. klo 14 Myyrmäen Virtakirkossa, Rajatorpant. 8. klo 16 kesän 2024 riparilaisten (ja muidenkin) läheisten seurat Seuratuvalla, Salomonk. 17 D, 2.krs. ma 6.5. klo 19 Leppävaarassa, Veräjäkallionk. 2. ke 8.5. klo 16.30 voimavararyhmän viimeinen kerta; tied. Leena V-Si, 040 088 2251. klo 19 Körttiksen seurat, Ratak. 1 a A 3; Tanjan läksiäiset. to 9.5. klo 12 kirkkopyhä Kalliossa, It. Papink. 2; messu, kahvit ja seurat, s. V-M Hynninen. su 12.5. klo 10 kirkkopyhä Orimattilassa, messu, kahvit ja seurat. klo 15 veisuut Lohjan, srk-kesk. Sibeliuksenk. 2. klo 18 seurat Järvenpään vanhan kirkon Oliivi-Sali, Kirkkot. 2. ti 14.5. klo 12.30 Seuratuvan lähetyspiiri, Autotalo, Kamppi. ke 15.5. klo 18 kotiseurat Hoffmanilla, Ankkurit. 28, Mäntsälä. klo 18.30 seurat Matinkappelilla, Liisankj. 3, Espoo. 5.-7.7. herättäjäjuhlat Vaasassa; bussi Kiasmalta N-järven kautta, ilm. 31.5. menn. H-Y p. 040 080 5904.

Pieni kalustettu kaksio Leppävaaran keskustasta. Asunnossa on sauna ja lasitettu parveke etelään, talossa on hissi. Yhteydenotto puh. 050 511 6709.

Mobiili ja desktop -paketit kirkkojakaupunki.fi-verkkosivuilla. Kysy lisää mediamyynnistämme!

Kuolin ilmoitukset ja -kiitokset Kirkko ja kaupunki -lehdessä

Juha Kurvinen 040 665 5983 juha.kurvinen@kotimaa.fi

Pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi

KAMU JA KAIMA

KATTAMATON ALUE

SELITTÄVIÄ

-1. KIRJOITTI JOUTSENLAULUN

AHDISTAVAA HÄIJY

RISTO PELKONEN

SYNTEJÄ MAJAILLA

SAARNASSAKIN

MÄÄRÄMITTAISIA KIELIPUOLIA -TYNNYRI

BERNHARDT

NÄYTTELIJÄ RAMI

OLLENKAAN

TAITEILIJA HALONEN

ENGLUND

RICKY GERVAISIN TVSARJA

BONDINA USEIN

TARKKUUSLAJI

PERUSTEITA LIIMAA

TUMISTAPA

PIA

KOHTI TOIMITTAJA VIRTANEN

LINNA

RETKIMUONIA SOTATOVERI

NÖYRIÄ PYYNTÖJÄ

HAPANTA

HYYTÄVÄ KOOMIKKO MARTIN

SEURAKUNTALAINEN

NOKKELA NISKANEN

PIRKANMAALLA POLTE

LEGENDAN MURHAMIES EROTTUU KAUKOPUTKELLA PUNASÄVYISENÄ

LAUTAPELIKLASSIKKO

HEVIOSASTON PUNTARIIN OHJELMOITU TÄMÄKIN

RAHAPELEJÄ

KIMILÄ INEN KARI LASKEA AKUN ARMAS KALJOJA AVARUUSALA LLA

PAPITKIN

NAPEILLE

LOUKKAAVIA

NICON OMAINEN

SOPANEN

TOIMITTAJA EINONEN

VIRTAA EUROOPASSA

PIENI KOSKI

TAMMISAARI

PUOLUSTAVA

9.5.

Kirkoissa juhlitaan helatorstaita. Sitä vietetään 40 päivää pääsiäisen jälkeen, ja silloin muistellaan Kristuksen taivaaseen astumista (Apostolien teot 1:6–14).

Neidot vaelsivat kulkueena Helkavuorelle

HELATORSTAI ON SANANMUKAISESTI pyhä torstai, sillä nimen taustalla on muinaisruotsin pyhää merkitsevä sana haelghi. Päivää on vietetty eri tavoin. Esimerkiksi Sääksmäen Ritvalassa neidot vaelsivat helatorstaina kulkueena Helkavuorelle laulaen vanhoja kalevalamittaisia lauluja. Hämeessä, Satakunnassa ja osassa Uuttamaata poltettiin helatorstain aattona kokkoja eli helavalkeita. Juhlan nimi oli välillä Kristuksen taivaaseen astumisen päivä. Nimi vaihtui, kun päivä siirrettiin vuonna 1973 lauantaihin, jotta saatiin vuoteen yksi työpäivä lisää. Takaisin perinteiselle paikalleen torstaihin juhlapäivä siirrettiin vuonna 1992.

MARJO KYTÖHARJU

Siunausta ja voimaa jokaiseen päivään

Kun Jeesus kohtasi oppilaansa viimeisen kerran, hänen pointtinaan ei ollut vääntää rautalangasta kristinuskon ydinmysteeriä, kuoleman voittamista – niin tärkeää kuin se onkin. Hän ei tullut heidän luokseen vain käskynjaon merkeissä, vaikka lähettikin ystävänsä saarnaamaan parannuksen ja syntien anteeksiantamisen sanomaa kaikille kansoille.

Ennen lopullista eroa oppilaistaan Jeesus halusi varustaa nämä parhaalla mahdollisella tavalla. Hän siunasi ystävänsä ja lupasi, että sanoman viejät eivät jää rohkeutta vaativassa tehtävässään yksin. Heidän työnsä tueksi oli tulossa voima korkeudesta. Oppilaat tulivat iloisiksi ja ylistivät Jumalaa, vaikka eivät tienneetkään, minne asti tuo voima heitä ja sanomaa kantaisi.

Raamatusta eivät tee pyhää kirjaa kaukana historiassa tapahtuneet asiat. Sen painoarvo tulee siitä, että se kuvaa Jumalan toimintaa tässä maailmassa silloin ja nyt.

Edelleen Jeesuksen seuraajat on kutsuttu kertomaan anteeksiannosta ja parannuksen tarpeesta. Oikeudenmukaisuus, rauha ja rakkaus sekä kaiken Jumalan luoman arvokkuus ja keskinäinen yhteys tarvitsevat yhä puolestapuhujia. Syyllisyyden painamille on yhä tarpeen kertoa, että Jumala on halunnut ottaa kantaakseen heidän taakkansa.

Jumalan maallisen valtakunnan rakentajille ei ollut eikä ole luvattu helppoa ja tasaista tietä. Sen sijaan on luvattu, että työn keskelle saa siunauksen ja taivaallisen voiman. Siksi jokaiseen päivään voi lähteä iloiten ja taivaallista voimanantajaa kiittäen. KAISA KARIRANTA

Opettele laulamaan ilovirsiä

Opettele laulamaan pari iloista virttä helatorstain kunniaksi. Virsikirja.fi-osoitteesta löytyvät duurivoittoisten virsien 106 ja 339 sanat ja nuotit. Kuunneltava versio aukeaa sanojen vieressä olevasta kaiuttimen kuvakkeesta. Laulaminen tekee hyvää monella tavalla, se muun muassa vähentää stressiä ja syventää hengitystä.

MATTI PIKKUJÄMSÄ

”

Hankalakin tunne alkaa tutkitusti helpottua noin vartissa, jos sitä ei yritä torjua.

TYÖTERVEYSPSYKOLOGI JA PSYKOTERAPEUTTI ANNA PELTOLA s. 10

Rinnekotien ikääntyneille tarkoitettujen palvelujen tavoitteena on tarjota asiakkaalle turvallinen koti ja vieraanvarainen yhteisö, jossa osallisuus ja toimijuus ovat osa arkea.

Tuomme jokaiseen päivään ilon hetkiä.

Tarjoamme pääkaupunkiseudun hoivakodeissamme ympärivuorokautista palveluasumista, hoitoa ja huolenpitoa ikääntyneille asukkaillemme. Meille voit tulla asumaan hyvinvointialueen kautta, palvelusetelillä tai itse maksaen.

Rinnekodit, palveluneuvonta 09 7750 5980, arkisin kello 9–15.

2.5.2024 kirkkojakaupunki.fi

Kuuleeko Vantaa?

Arkeologi Andreas Koivisto onnittelee 50-vuotiasta s. 2

Kirkolliskokousedustajat kritisoivat piispojen esitystä s. 4

Lapsille tarjolla kesäkerhoja, retkiä ja leirejä s. 8

– Vantaalla on minun elinaikanani tapahtunut paljon ja ihmismäärä kasvaa koko ajan. Vantaa on Suomen monikulttuurisin kaupunki, sanoo Andreas Koivisto.

Juuret ulottuvat kivikaudelle

Vantaan kaupunki täyttää 50 vuotta, mutta ensimmäiset ihmiset tulivat nykyiselle Vantaan alueelle jo 9 500 vuotta sitten.

TEKSTI NINA RIUTTA KUVA ESKO JÄMSÄ

Tapaamme arkeologi Andreas Koiviston kanssa hänen työpaikallaan Tikkurilan vanhalla asemalla, joka on nykyisin Vantaan kaupunginmuseo. Tarkoituksena on tutustua Vantaan menneisyyteen, sillä kaupunki juhlii tänä vuonna viittäkymmentä vuottaan. Mutta se ei ole koko tarina.

– Ihmiset mieltävät Vantaan yleensä tosi nuoreksi lähiökeskukseksi, vaikka Vantaan alueen historia ei ole alkanut vuodesta 1974. Vantaa pitää muistaa myös uskomattoman syvälle menevistä juuristaan, jotka ulottuvat kivikaudelle, Koivisto sanoo.

ENNEN KIVIKAUTTA nykyisen Vantaan alueen peitti kolme kilometriä paksu mannerjäätikkö. Painava jäätikkö painoi maata alaspäin. Kun jää-

tikkö suli, maa oli veden alla.

– Kivikauden alussa maa alkoi kohota ja Vantaalle tulivat kalat, hylkeet ja muut eläimet sekä ensimmäiset kasvit. Niiden perässä tulivat ihmiset, jotka olivat hylkeenpyytäjiä, Andreas Koivisto kertoo.

– Vanhimmat varmat ihmisen asumisen merkit nykyisellä Vantaan alueella ovat noin 9 500 vuoden takaa. Vanhinta asutusta on ollut Nissaksessa lähellä Sipoon rajaa ja Vantaanjokilaaksossa Riipilässä, Keimolassa ja Seutulassa.

Koiviston mukaan ensimmäiset ihmiset tulivat nykyiselle Vantaan alueelle Baltiasta Viron suunnalta ja itäiseltä Venäjältä. Nykyisen Vantaan pohjoisosasta asutus levittäytyi sitä mukaa, kun meri pikkuhiljaa vetäytyi ja maata tuli näkyviin.

– Ensimmäiset Vantaan alueelle tulleet ihmiset olivat tummaihoisia. Baltiasta tulleilla on ol-

lut tummat hiukset ja siniset silmät, mutta Venäjältä tulleet ovat luultavasti olleet enimmäkseen ruskeasilmäisiä.

Koivisto kertoo, että kivikauden ihmisten historiaa on selvitetty Baltiasta, Norjasta, Ruotsista ja Venäjältä löytyneiden luurankojen DNA:sta. Suomessa luurangot eivät ole säilyneet tutkittaviksi happamamman maaperän vuoksi.

– Väestö on ollut kivikaudella pieni, ja samaa porukkaa näillä Pohjois-Euroopan alueilla on liikkunut. Tällä on vankka tieteellinen pohja, Koivisto sanoo.

Kun nykyisellä Vantaan alueella oli jo ihmisasutusta, Helsinki oli vielä piilossa.

– Elämä kukoisti kivikaudella Vantaalla. Nykyisen Helsingin alueen kivikaudesta tiedetään hyvin vähän, tietenkin, kun se oli silloin veden alla. Helsingin varhaishistoria on Vantaalla, Koivisto sanoo.

– Vasta keskiajalla vuonna 1550 Kustaa Vaasan määräyksestä nykyisestä Vantaasta eli silloisesta Helsingin pitäjästä lohkaistiin pala ja siitä tehtiin Helsinki. Vantaalla ja Helsingillä on pitkä ja yhteinen historia.

VANTAALTA ON löydetty kaksi kivikauden keskuspaikkaa. Andreas Koiviston mukaan näiden alueiden kaivauksissa on tehty suurimmat löydökset.

”

Myyrmäki on rakennettu suoraan kivikautisen asuinpaikan päälle.

ARKEOLOGI ANDREAS KOIVISTO

– Myyrmäki on rakennettu suoraan kivikautisen asuinpaikan päälle. Kauppakeskus Myyrmannin edustalla on punamultakalmisto, josta on löydetty useita kymmeniä kivikautisia hautoja. Toinen iso kivikautinen keskuspaikka on Tikkurilan Jokiniemessä.

Kivikausi ei näy nykyään maan pinnalla. Se pitää tuoda jollain tavalla esille. Jokiniemeen on rakennettu muinaispuisto.

– Siellä on kolme kivipilaria, joista näkee, millä korkeudella merenpinta on ollut milloinkin. Siellä on myös infotaulu, jossa kerrotaan kivikaudesta, Koivisto kertoo.

– Jokiniemessä olevan autotiesillan alle maalataan tänä kesänä kivikautisaiheinen katutaideteos ja lyhtypylväisiin kiinnitetään pieniä tietoiskutauluja kivikaudesta. Niillä halutaan avata nykyajan ihmisille kivikautista elämää.

Myyrmäessä kivikautta on tuotu esille Paalukylän puistossa. Myyrmäen joidenkin talojen be-

1. Jokiniemestä löytyneen Sandlidenin savi-idolin on arvioitu olevan noin 5 500 vuoden takaa. Kuva: Museovirasto

2. Helsingin pitäjän kirkko paloi vuonna 1893. Nykyään kirkko tunnetaan Pyhän Laurin kirkkona. Kuva: Museovirasto

tonijalkoihin on painettu kuvia mammuteista ja kivikautisista esinelöydöistä. Yhden kerrostalon seinää peittää iso muraali, jossa on kuvattuna kivikautinen astia.

– Vantaan taidemuseo Artsin edessä olevan kallion ympäriltä on löydetty kivikautisia hautoja. Kallio on todennäköisesti ollut kivikautinen hautamuistomerkki, Koivisto sanoo.

Kauppakeskus Myyrmannin edustalle on tulossa kuvanveistäjä Tommi Toijan veistämä poika, joka pitää pääkalloa kädessään.

– Toijalle on annettu malliksi Myyrmäestä löytyneitä kivikautisia ruukkuja. Hän suurentaa ne 20-kertaisiksi ja valaa betoniin. Eli aitoja kivikautisia astioita nousee ylös maasta, kertoo Koivisto.

KESKIAJALLA RUOTSALAISSIIRTOLAISET tulivat Suomeen. He olivat maanviljelijöitä ja uskoivat vahvasti kristilliseen Jumalaan.

Heidän perustamistaan pikkukylistä, esimerkiksi Kottbystä ja Åggelbystä, tultiin keskustaan Helsingin pitäjän kirkkoon jumalanpalvelukseen joka sunnuntai.

– Siirtolaiset eivät kuitenkaan uskoneet vain yhteen jumalaan, vaikka pappi heitä siihen kehotti. Heillä oli kristinuskon kanssa rinnakkain erilaisia uskomuksia. Siitä kertoo uunin perustuksiin piilotettu lehmän tai hevosen kallo, joka toi rakennukselle onnea. Seinälinjaan laitettu viikate tai veitsi puolestaan piti pahat henget talon ulkopuolella.

Nykyisin Kottby on Käpylä, Åggelby on Oulunkylä ja Helsingin pitäjän kirkon nimi on Pyhän Laurin kirkko. Se on rakennettu 1400-luvun puolivälissä. Vantaan vaakunan lohenpyrstö juontaa juurensa myös keskiajalle. Helsingin pitäjästä eli Helsingasta ensimmäisenä kirjallisena maininta-

3. Pyöräilytapahtuma Myyrmäessä 1970-luvulla. Kuva: Vantaan kaupunginmuseo

4. Lapset pelaavat jalkapalloa Helsingin pitäjän kirkonkylän ruotsalaisen koulun pihalla vuonna 1974. Koulurakennus on vuodelta 1837. Kuva: Vantaan kaupunginmuseo

5. Andreas Koivisto tutkii Jokiniemen hiekkaista polkua, jonka varrelta on löytynyt paljon kivikautisia saviruukkujen palasia. Kuva: Jussi Helttunen 5. 2. 1. 3. 4.

na pidettiin pitkään sitä, jossa kerrottiin, että Viron Padisen luostarin munkit saivat 15.5.1351 lohenkalastusoikeuden Vantaanjokeen.

– Mutta Tapio Salmiselta ilmestyi vuonna 2013 Vantaan ja Helsingin pitäjän keskiaika -kirja, josta selviää, että Helsingasta löytyy kirjallinen maininta jo vuodelta 1331. Siinä sanotaan, että jokaisen aikuisen piti antaa piispalle tietty määrä voita, kertoo Koivisto.

ANDREAS KOIVISTON mukaan Vantaa on ollut pitkään ja on ehkä vieläkin jakautunut kahteen osaan, Itä-Vantaaseen ja Länsi-Vantaaseen, mutta Kehärata on vähän avannut rajaa. Ominaista vantaalaiselle identiteetille on Koiviston mielestä se, missä kohtaa Vantaata asuu.

– Vantaalaiset eivät koe olevansa vantaalaisia, vaan identiteetti tulee vahvemmin kaupunginosien mukaan. Vantaalla ollaan esimerkiksi korsolaisia, myyrmäkeläisiä, hakkilalaisia tai tikkurilalaisia.

Kun Koivisto oli pieni 1970-luvulla, Vantaa täyttyi junan tuomista. He mielsivät identiteettinsä pitkälti syntymäpaikkansa mukaan savolaiseksi, karjalaiseksi, satakuntalaiseksi tai mistä olivatkaan lähtöisin.

– Tänä päivänä tänne syntyy koko ajan uusia vantaalaisia. Heille kasvaa varmaan ihan erilainen identiteetti, Koivisto sanoo.

Ysäri-näyttely ja Vantaan ysäri -näyttely Vantaan kaupunginmuseossa, Hertaksentie 1. Vantaan nuoruusvuosista kertovilla näyttelyillä museo juhlistaa kaupungin 50-vuotista historiaa. Ysärinäyttelyt avoinna 4.8. asti ti–pe klo 11–18 ja la–su klo 11–16. Ilmainen sisäänpääsy. Vantaa 50 vuotta -tapahtumat seurakunnissa: vantaanseurakunnat.fi/vantaa50

Piispainkokouksen esityksessä nähdään monta ongelmaa

Kirkko ja kaupunki kysyi Helsingin hiippakunnan kirkolliskokousedustajilta, mitä mieltä he ovat piispojen esittämästä kahden avioliittokäsityksen mallista.

TEKSTI

Enemmistö Helsingin hiippakunnan kirkolliskokousedustajista ei tällä hetkellä kannata piispojen tekemää esitystä kahden rinnakkaisen avioliittokäsityksen sallimisesta kirkossa. Esityksen mukaan kirkossa sallittaisiin jatkossa kaksi avioliittokäsitystä: toisessa avioliitto ymmärretään miehen ja naisen välisenä, toisessa kahden henkilön välisenä.

MIKÄLI PIISPAINKOKOUKSEN esitys hyväksytään kirkolliskokouksessa, samaa sukupuolta olevien parien

vihkiminen saa kirkossa virallisen hyväksynnän. Papeille jää oikeus valita kahden rinnakkaisen avioliittokäsityksen väliltä.

Piispainkokouksen esitys on synnyttänyt runsaasti keskustelua. Sitä ovat kritisoineet sekä ne, jotka kannattavat samaa sukupuolta olevien kirkollista vihkimistä että ne, jotka vastustavat. Osa ajattelee, että kahden rinnakkaisen näkemyksen salliminen olisi askel eteenpäin, osa taas on sitä mieltä, että se olisi kädenojennus syrjivien käytäntöjen sallimiselle myös jatkossa. Jotkut puolestaan ajattelevat, ettei mitään myönnytyksiä tulisi ottaa siihen

suuntaan, että sateenkaariparien avioliittoon vihkiminen sallittaisiin kirkossa.

Kirkko ja kaupunki kysyi Helsingin hiippakunnan kirkolliskokousedustajilta sähköpostikyselyllä huhtikuussa, miten he suhtautuvat esitykseen. Kirkolliskokous käsittelee asiaa ensimmäisen kerran 13.–17. toukokuuta. Piispainkokouksen esityksestä käydään täysistunnossa lähetekeskustelu, jonka jälkeen päätetään, mihin valiokuntaan asia lähetetään valmisteltavaksi. Esityksen lopullinen hyväksyminen vaatisi kirkolliskokouksessa taakseen kolmen neljäsosaa edustajista.

TORJUVASTI PIISPOJEN esitykseen suhtautuvat maallikkoedustajat Jouko Jääskeläinen, Samuel Kopperoinen, Hanna Mithiku, Eve Rämö sekä pappisedustajat Arto Antturi ja Marjut Mulari.

’’Kirkolla kirkkolaissa ja tunnustuksessa sekä ennen kaikkea Raamatussa on vain yksi avioliittokäsitys, jonka voi tiivistää Jeesuksen sanoihin siitä, että alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi’’, vantaalainen Jouko Jääskeläinen perustelee.

Samuel Kopperoinen keskittyy perusteluissaan juridiseen puoleen. Hän muistuttaa, että vihkioikeus on kirkolla, ei yksittäisellä viranhaltijalla, eikä lainsäädäntö tunne käytäntöä, jossa viranhaltijalla olisi oikeus valita, suorittaako hän jonkin tehtävän vaiko ei.

”En usko, että kahden rinnakkaisen käsityksen malli on kestävä ja pysyvä ratkaisu myöskään teologisesti ja periaatteellisesti. Ratkaisu ei poista periaatteellista kiistaa, vaan erimielisyydet ja erilaiset ristiriidat aiheen ympärillä jatkuvat”, hän kirjoittaa.

Eve Rämö, Hanna Mithiku ja Mar-

kirkon kanta sukupuolineutraaliin avioliittoon

Kirkon akateemisten

jäsenkysely: 44 prosenttia papeista kannatti sukupuolineutraalia avioliittolakia ja 41 vastusti.

Pappi saattoi järjestää samaa sukupuolta olevien parien kanssa rukoushetken.

Eduskunta hyväksyi avioliittolain muuttamisen niin, että kaksi samaa sukupuolta olevaa ihmistä voivat jatkossa solmia avioliiton.

Kirkko vahvisti virallisen kantansa, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Kanta perustuu kirkkokäsikirjaan sekä kirkolliskokouksen ja piispainkokouksen kannanottoihin.

Sukupuolineutraalit avioliitot hyväksyvä laki astui voimaan 1. maaliskuuta.

Homopareja avioliittoon vihkinyt pastori Kai Sadinmaa sai Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulilta vakavan moitteen. Sadinmaa osoitti mieltään istumalla jalkapuussa Helsingin tuomiokapitulin edustalla 13.9.

Kirkon tutkimuskeskus: Noin papeista kannattaa samaa sukupuolta olevien kirkollista vihkimistä ja 40 prosenttia vastustaa sitä.

Kirkko ja kaupunki kesäkuussa: Espoon ja Helsingin piispat Kaisa mari Hintikka ja Teemu Laajasalo kannattavat kaikkien parien kirkollista vihkimistä.

Syyskuussa korkein hallinto-oikeus päätti, että tuomiokapituleilla on oikeus antaa varoitus papeille, jotka ovat vihkineet samaa sukupuolta ole via pareja. Päätöksen jälkeen entistä useampi pappi ilmoitti olevansa valmis vihkimään sateenkaaripareja.

HANNA ANTILA AIKAJANA MAIJA SAARI

jut Mulari tuovat vastauksissaan esiin sen näkökulman, ettei kirkkojärjestys nytkään sano vihittävien sukupuolesta mitään.

’’Minusta kahden kannan malli voidaan toteuttaa jo nykyisin kirjauksin – sitä ei estä mikään. Nyt kirjaukset eivät määrittele avioliitossa olevien sukupuolia eikä niiden tule jatkossakaan ottaa siihen kantaa’’, vantaalainen Rämö kirjoittaa.

”En kannata seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä syrjivän kirjauksen lisäämistä kirkkojärjestykseen. Kyseessä ei ole kaksi rinnakkaista käsitystä, vaan ensimmäinen sulkee pois toisen”, Mithiku perustelee.

”Jos kaksi rinnakkaista avioliittokäsitystä ja oikeus toimia vain ensimmäisen pohjalta kirjataan osaksi kirkkojärjestystä, tullaan tällä oikeuttamaan sukupuoli-ja seksuaalivähemmistöjä vahingoittava toiminta ja opetus myös jatkossa. Pidän erittäin haitallisena sitä, että syrjintää käsitellään piispojen esityksessä omantunnon kysymyksenä’’, hän jatkaa.

MYÖNTEISESTI PIISPAINKOKOUKSEN esitykseen suhtautuvat Korson kirkkoherra Tuomas Antola ja

Munkkiniemen kirkkoherra Päivi Vähäkangas

”Minusta piispojen esitys ei ole täydellinen ja siinä on puutteita, mutta samalla tiedostan, että se on tällä hetkellä tiedossa olevista ratkaisuehdotuksista paras, sellainen joka voisi edes teoriassa mennä läpi kirkolliskokouksessa. Siksi kannatan sitä, ellei kirkolliskokous onnistu viilaamaan parempaa esitystä, joka voisi kohentaa avioon aikovien oikeuksia kirkossamme”, Antola kirjoittaa.

Päivi Vähäkangas pitää esityksen etuna sitä, että sen hyväksymällä kirkko sitoutuisi palvelemaan kaikkia jäseniään, jotka täyttävät vihkimisen ehdot.

”Yhdenvertaisuuden ja kristillisen etiikan kannalta päätös on erittäin merkittävä. Samalla sitoudutaan siihen, että ketään ei pakoteta muuttamaan ajatteluaan. Kirkossa on tilaa erilaisille näkemyksille asioissa, jotka eivät kosketa evankeliumin ydintä.”

Maallikkoedustajat Lauri Grünthal ja Liisa-Maria Voipio-Pulkki eivät vielä halunneet ottaa asiaan kantaa. Juha Perilä ei vastannut kyselyyn.

Vuoden 2024 alkuun mennessä monet Espoon, Helsingin ja Vantaan seurakunnista ovat avanneet ovensa sateenkaaripareille.

Kaikissa Espoon seurakunnissa asia on myös käsitelty päätöselimissä ja niissä hyväksytty.

12.3. piispainkokous ehdotti, että kirkossa olisi käytössä kaksi rinnakkaista aviolittokäsitystä.

Piispojen ehdotusta käsitellään kirkolliskokouksessa, joka pidetään 13.-17.5. 2024.

Aikajanan lähteet: AKI-liittojen jäsentutkimukset, Kirkon tutkimuskeskus, Kirkko ja kaupungin artikkelit sekä Wikipedia.

Kuvat: Istock, Esko Jämsä ja Maija Saari

Pelipäivän tuotto lahjoitetaan Yhteisvastuukeräykseen, joka tukee tänä vuonna yksinäisyyttä kokevia nuoria Suomessa ja maailmalla.

Golftapahtuma on koonnut jo 100 000 euroa hyväntekeväisyyteen

Vuodesta 2012 alkaen järjestetty vantaalainen Yhteisvastuugolf on kerännyt jo yli 100 000 euroa hyväntekeväisyyteen. Tapahtuman järjestävät yhteistyössä Vantaankosken seurakunta ja Keimola Golf. Pelipäivän tuotto lahjoitetaan kirkon vuotuiseen Yhteisvastuukeräykseen. Tuotto kertyy pelaajien osallistumismaksuista. Tänä vuonna Yhteisvastuukeräys tukee yksinäisyyttä kokevia nuoria Suomessa ja maailmalla. Ta-

pahtuma järjestetään 27. toukokuuta.

Kisassa pelaa yksityisiä harrastajia sekä yritysten ja yhteisöjen edustajia. Yhteisvastuugolf on avoin kaikille, jotka ovat suorittaneet Green Cardin eli golfissa määritellyn perusosaamistason. Joka vuosi kisan avaukseen on pyritty kutsumaan vaikuttajia Vantaalta, kirkosta tai golfpiireistä. Tämän vuoden kutsuvieras on Vantaan kaupunginjohtaja Pekka Timonen

Lahjoita kesäiloa -keräys auttaa lapsiperheitä

Vantaankosken seurakunta kerää toukokuussa varoja vähävaraisille perheille. Lahjoita kesäiloa -keräys auttaa perheitä heidän välttämättömissä menoissaan, jolloin perheillä on mahdollisuus käyttää varoja myös johonkin erityisempään kesätekemiseen.

Perheiden tiukka tilanne loma-aikoina on seurakuntien auttamistyössä tuttu ilmiö.

– Kesällä voi olla monta ihmistä enemmän ruokapöydässä, kun kouluruokailua ei ole. Etävanhemman budjetti voi mennä nurin, kun lapsi tulee pidemmäksi ajaksi lomailemaan, ja pitää kustantaa ruuat. Jokainen

vanhempi haluaisi tarjota kivaa yhteistä aikaa lomalla, sanoo diakoniapappi Tiina László. – Tilanne on entisestään kiristynyt lapsiperheiden osalta. Ruuan hinta on noussut. Asumistuen ehdot kiristyivät huhtikuun alusta alkaen. 100–200 euron vähennys kuukausibudjetissa voi olla massiivinen muutos. Vantaankosken seurakunta järjesti vastaavan kesäkeräyksen ensimmäisen kerran vuonna 2022. Siihen ovat osallistuneet sekä yritykset että yksityiset. Keräys päättyy 31. toukokuuta. Tarkemmat lahjoitusohjeet tilitietoineen vantaanseurakunnat.fi

Vantaan talous plussan puolella

Vantaan kaupungin vuoden 2023 tilinpäätös oli 47,7 miljoonaa ylijäämäinen, vaikka Suomen kansantalouden kehitys heikkeni. Kaupungin tase on vahvistunut ja lainataso on alempi kuin yli kymmeneen vuoteen. Vantaa on kahdeksan vuoden aikana kyennyt lyhentämään pitkäaikaisia lainoja yhteensä yli 300 miljoonaa euroa, ja asukaskohtainen lainakanta on valtakunnallisen keskiarvon tasolla.

MARIANNA SIITONEN

Hakunilan seurakunta

Kirkkoherranvirasto:

Hakunilantie 48 avoinna ma–to klo 9–14, p. 09 8306 500, hakunilan.seurakunta@evl.fi, hakunilanseurakunta.fi, Facebook: Hakunilan seurakunta Instagram: hakunilansrk, haksinnuoret, haksinlapset

YouTube: Hakunilan seurakunta SoundCloud: Hakunilan seurakunta Päivystävä pappi tavattavissa ma–to klo 10–14, p. 09 8306 507 Yhteys diakoniatyöntekijöihin: p. 050 573 6277 hakunilan.diakonia@evl.fi

VERKOSSA

Musiikkihetki Facebookissa joka toinen keskiviikko klo 12.

Tänään on Jumalan päivä Wilfrid

Stinissenin mietiskelytekstejä SoundCloudissa.

Messut Facebookissa sunnuntaisin klo 12.

HAKUNILAN KIRKKO

Hakunilantie 48, suntio p. 050 409 0500. Avoinna ma, ti, to klo 10–14, ke klo 10–15, su klo 11–14.

Maapallo polullani -valokuvanäyttely 5.5. alkaen kirkon aukioloaikoina. Saara Liljan luontoaiheisia kuvia.

Nuorten bändi torstaisin klo 16.30–17.15.

Iltakirkko torstaisin klo 18. Hakunilan kirkon kuoro torstaisin klo 18.45–20.45.

Raamattu-ilta perjantaisin klo 18.30.

Maanantaikirkko ja kahvit klo 11, ehtoollinen parittomilla viikoilla. Maanantain yhteisölounaat peruttu koko keväältä.

Vauvakahvila maanantaisin klo 12–14.

Tutkimme Raamattua maanantaisin klo 12.30. Juhani Leppälä, Taisto Kotomäki.

Päivähetki Raamatun äärellä parittomien viikkojen tiistaina klo 12. Jari Araneva.

Raamattupiiri tiistaisin klo 17.15. Nuortenilta Lepaani tiistaisin klo 18–20.30.

Perhekerho keskiviikkoisin klo 9–12 (ei ke 8.5.).

Toivo Café keskiviikkoisin klo 13–15 (ei ke 8.5.).

Käsillä hyvää -ryhmä jatkaa syyskuussa.

Messu su 5.5. klo 12. Piia Ahtee, Sari Kokkonen, Tuula Stöckell. Lähetysarpajaiset. Kirkkokahveilla Saara Liljan Maapallo polullani -valokuvanäyttelyn avajaiset.

Helatorstain messu, Merimieskirkon kirkkopyhä to 9.5. klo 12. Harri Nurminen, Tuula Stöckell. Äitienpäivän messu su 12.5. klo 12. Tiina Palmu, Harri Nurminen, Tuula Stöckell.

Äitienpäivämatinea su 12.5. klo 13.30. Hannu Forsberg, Jaakko

Hietikko, Juha Paukkeri.

Huilaa hiljaa – hiljaisuuden ilta ma 13.5. klo 17.30 Mari Sydänvuori, Heli Leskinen.

LÄNSIMÄEN KIRKKO

Kerokuja 9, suntio p. 050 573 6391 Perhekerho perjantaisin klo 9–12. Avoin muskari perjantaisin klo 10. Kädentaitoryhmä tiistaisin klo 10.

Raamatun ja kahvikupin äärellä tiistaisin klo 12.

Sanaa ja saunaa äijäporukassa tiistaisin klo 18.30–21.

Naiset Raamatun äärellä tiistaisin klo 19–21.

Venäjänkielinen raamattupiiri keskiviikkoisin klo 18.

Русскоязычная библейская группа по средам с 18 до 20.

Näkövammaisten miesten saunailta to 2.5. klo 18.

Messu su 5.5. klo 10. Piia Ahtee, Tuomas Heikkilä.

Maata pitkin Ugandaan -reissukonsertti su 5.5. klo 18. Kaisa Nuolioja kertoo matkastaan maaja meriteitse Ugandaan. Klo 19

Kaisa Nuoliojan lauluja esittää

Kaisa ja ystävät, vieraana Robert Ddembe Kampalasta.

Lapsi- ja nuorisokuorojen sekä Kirkon kuoron yhteinen kevätkonsertti ke 8.5. klo 18. Kaisa Keskitalo, Tuomas Heikkilä. Äitienpäivän messu su 12.5. klo 10. Tiina Palmu, Tuula Stöckell.

MUUALLA

Seniorikerhon kevätretki Tikkurilan kirkolle to 2.5. alkaen klo 13. Jokainen tulee Tikkurilan kirkolle omin kyydein. Kirkkoa esittelee Suvi-Maria Roine. Kerhon vetäjä Minna Tervo.

Luontoretki heräävässä keväässä to 9.5. klo 16. Lähtö Tasakallion parkkipaikalta. Reitti 5 km Kalkinpolttajanpolku Sipoonkorvessa, sisältää korkeuseroja. Opas Hannu Holma. Lisätietoja: Tiina Palmu. Kolis-ilta nuorille perjantaisin klo 17–21.30 Kolohongan nuorisotalolla. Yhteistyössä YMCA Vantaan kanssa.

Lapsikuoro Kuunloiste on alakouluikäisten lasten kuoro, joka harjoittelee Itä-Hakkilan koulun pikkurakennuksessa keskiviikkoisin klo 16–16.45. Kuunloisteessa on iloinen ja rento meininki, hyppää mukaan kuoroseikkailuun!

Nuorisokuoro Aurinkotanssi on yläkoulun kynnyksellä sekä yläkoulussa olevien nuorten oma kuoro. Se harjoittelee Itä-Hakkilan koulun pikkurakennuksessa keskiviikkoisin klo 17–17.45. Aurinkotanssissa on letkeä tekemisen meininki, johon jokainen nuori saa tulla omana itsenään.

Kuorot ovat maksuttomia, ja uudet laulajat ovat tervetulleita. Kuoroja ohjaa kanttori Kaisa Keskitalo. Lisätietoja: kaisa.keskitalo@evl.fi.

Menokasvo

Messu oopperoiden tahdissa

Sibelius-Akatemian laulutaiteen opiskelija Tanja Niemelä, mitä Hämeenkylän kirkko tuo mieleesi?

– Olen tehnyt ensimmäiset ‘keikat’ Hämeenkylän kirkossa, kun lauloin pienenä enkelipuvussa jouluhartauksissa. Kirkko oli täynnä ihmisiä. Lauloin aikoinaan myös seurakunnan lapsikuorossa. Nyt polku kohti laulajan ammattia on kiihtynyt. Oopperamaailma imaisi minut mukaansa jo pienenä ja oopperalaulajan urasta tuli unelma ja intohimo. Sittemmin olen saanut konsertoida Hämeenkylän kirkossa usein.

Mikä on oopperamessu?

– Messun musiikki on oopperoista. Messussa kuullaan muun muassa osia Giuseppe Verdin oopperoista Kohtalon voima ja Macbeth sekä osia Eero Erkkilän säveltämästä Kalastaja-oopperasta, joka kertoo Jee-

suksen elämästä. Mukana on myös Joonas Kokkosen säveltämä Viimeiset kiusaukset Siitä esitetään Paavo Ruotsalaisen monologi ja lauletaan Paavon virsi

Miten oopperoiden tekstit taipuvat messun kaavaan?

– Olemme löytäneet oopperoista kohtauksia, jotka sopivat messuun. Esimerkiksi synninpäästössä lauletaan Macbethin kuolinaaria. Macbeth tekee kuolemaa ja laulaa, että hän on tehnyt elämässään paljon vääryyttä ja syntiä ja siitä on maksettava hinta kuolemalla kirottuna miehenä.

– Laulamme messussa alkukielillä. Käännökset italiankielisistä lauluista löytyvät käsiohjelmasta. Siitä voi seurata joka hetken. NINA RIUTTA Oopperamessu su 5.5. klo 16 Hämeenkylän kirkossa, Auratie 3.

Tanja Niemelä laulaa Hämeenkylän kirkon oopperamessun korkeinta äänialaa eli sopraanoa.

Hämeenkylän

seurakunta

Kirkkoherranvirasto: Auratie 3 avoinna ma–to klo 9–14, p. 09 830 6450, sähköposti: hameenkylan.seurakunta@evl.fi

Facebook: Hämeenkylän seurakunta, Hämeenkylän seurakunnan perheet, Café Pähkinä. Päivystävä pappi ma–pe klo 9–14, ma–ti myös paikan päällä, p. 09 830 6455.

Diakoniapäivystys diakoniatoimistossa ti ja to klo 9–11, puhelimitse p. 09 830 6472. Diakoniatyöllä on käytössä myös nettiajanvaraus: hameenkylanseurakunta.fi > Diakonia > apua ja tukea Ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti ja Solmuja parisuhteessa -neuvoja ajanvaraus alkukartoitukseen p. 050 573 6356.

Vahtimestari, vuorossa oleva, p. 09 830 6459.

HÄMEENKYLÄN KIRKKO

Auratie 3

Katso ajantasaiset tiedot www. hameenkylanseurakunta.fi. Jumalanpalvelukset ja muita tilaisuuksia kirkosta striimataan. Kuuntele verkossa: bit.ly/kuuntelekirkosta. Pyhäkoulun kevätjuhla su 5.5. klo 10. Oopperamessu su 5.5. klo 16. Matti Hyry, Hannu Lehtikangas. Hannu ja Tanja Niemelä, Martin Iivanainen, Pekka Soranummi sekä kirkon kuoro, joht. Hanna Perkola. Kirkkokahvit. Huomaathan, että tilaisuus on vasta iltapäivällä.

Päiväkahvin Aikaan -keskustelusarja ma 6.5. klo 14. Vieraana at-jalkahoitaja Sari Hirvonen. Tuote-esittelyä ja mahdollisuus ostoksiin. Kahvitarjoilu. Kirkon raamattupiiri ti 7.5 klo 18. Matti Hyry, Jarkko Vähäsarja. Aiheena ilo.

Helatorstain messu to 9.5. klo 10. Jukka Nevala, Hale Heikkilä. Äitienpäivän messu su 12.5. klo 10. Jaakko Kara, Hale Heikkilä. Juhlakahvit.

Taide hankalien tunteiden käsittelyssä ke 15.5. klo 18. Hale Heikkilä. Asiantuntijavieraana Elina Laari. Kirkon kuoro tiistaisin klo 17.30. Kuoroa johtaa Hanna Perkola. Yhteisen pöydän ruokailu keskiviikkoisin klo 11.

Ehtoollishartaus keskiviikkoisin klo 12.

Kyläperhekerho torstaisin päiväkerhotilassa klo 9–11 vanhemmille ja hoitajille lapsineen. Kerhoa ei ole 9.5.

Ilmoittautuminen kirkon kesäkerhoon 1.–2.-luokkalaisille verkossa 10.5. mennessä. Kesäkerho ma–pe 10.–14.6. klo 9–14 omin eväin. Hinta 50 e/viikko. Lisätiedot: terhi.kuoppala@evl.fi, p. 050 573 6356.

Ilmoittautuminen kirkkomuskareihin (2024–2025) verkossa. Ryhmät: yli 1 v klo 9.20, kaikenikäiset klo 10, alle 1 v klo 10.40 keski-

viikkoisin. Kirkkomuskarit alkavat 14.8. Hinta seurakunnan jäsenille 50 e, muille 70 e. Lisätiedot: terhi. kuoppala@evl.fi, p. 050 573 6356

Ilmoittautuminen kirkon iltapäiväkerhoon (2024–2025) verkossa 10.5. mennessä: bit.ly/kirkonip. Iltapäiväkerho 1.–2. -luokkalaisille ma–pe klo 12–16 Hämeenkylän kirkolla. Hinta 120 e/kk seurakunnan jäsenille, muille 150 e/kk. Lisätiedot: terhi.kuoppala@evl.fi, p. 050 573 6356.

CAFÉ PÄHKINÄ

Lammaskuja 2 A

Kahvila auki ma–to klo 10–14. Suljettu 9.5.

Hartaushetki to 2.5. klo 13. Matti Hyry.

Musiikkihetki ke 8.5. klo 13. Hannu Lehtikangas. Huomaathan, että musiikkihetki on poikkeuksellisesti keskiviikkona.

Pähkinärinteen lähetyspiiri ke 8.5. klo 18.

Karaváki – Pieni Vene – kreikkalaisen tanssin kerho ma 13.5. klo 18. Jaakko Kara.

Muistitreeniryhmä to 16.5. klo 13. Ilmoittautumiset: Asta Koskinen, p.040 542 5253.

HAIK-piiri keskiviikkoisin klo 10. Miesten keskusteluryhmä torstaisin klo 10.

Paula Nordforsin Mielen puutarha -näyttely nähtävillä 6.5. asti.

Anna Miettisen Murtumia -näyttelyn avajaiset ti 7.5. klo 18. Taiteilijatapaaminen 21.5. klo 14. Näyttely nähtävillä kesän yli.

VAPAALAN

SEURAKUNTATALO

Ilpolankuja 2

Kenian lähetyspiiri to 2.5. klo 11 Jukka Niemelä ja to 16.5. klo 11 Anu Laine.

Kyläperhekerho tiistaisin klo 9–11 vanhemmille ja hoitajille lapsineen. Kevään viimeinen kerta 14.5. Ilmoittautuminen Vapaalan kesäkerhoon 1.–2.-luokkalaisille verkossa 10.5. mennessä. Kesäkerho 3.–7.6. klo 9–14 omin eväin. Hinta 50 e/viikko. Lisätiedot: terhi. kuoppala@evl.fi, p. 050 573 6356.

MUUALLA

Pyhän Laurin iltavaellus su 12.5. Lähtöhartaus Hämeenkylän kirkossa klo 16.20, saapuminen Vantaankoskelle Kuninkaantien länsipäähän klo 18.15, Ylästön kautta Pyhän Laurin kirkon pihaan klo 21 mennessä. Ei ennakkoilmoittautumista, omat eväät. Ohjaajana pastori Jouni Salko. Aikuis- ja seniorityön retki ti 14.5. Koe kanssamme Lemin LUMO ja SÄRÄ. Hinta 98 e. Sisältää kuljetukset ja lounaan. Ehtoollishartaus Loviisan kirkossa. Käynti P. E. Svinhufvudin kotimuseossa. Ilm. kirkkoherranvirastoon 2.5. menn.

Korson seurakunta

Kirkkoherranvirasto Merikotkantie 4, avoinna ma–pe klo 9–14, korsonseurakunta.fi

Facebook: Korson seurakunta

Instagram: korsonsrk, nuortenkulma

Hautajaisten varaukset ma–pe klo 9–15, p. 09 830 6220

Kaste- ja vihkivaraukset kirkkoherranvirastosta ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6550

Keskustelun papin kanssa voi varata arkisin ma–pe klo 10–14, p. 09 830 6554

Papin kanssa voi puhua puhelimessa ke klo 17–19, p. 09 830 6554

Diakoniapäivystys tiistaisin klo 10–12 diakoniatoimistolla

Diakonissan vastaanotto 2.5. klo 10–11

Kirkon vahtimestarit

Kamarikuoro Aménte, johtaa Riikka Heinzmann, Naiskuoro Naissound, johtaa Säde Bartling, Korson Mieslaulajat, johtaa Pekka Itkonen.

Kirkon aamupuuro ma 6.5. ja 13.5. klo 10 seurakuntasalissa 1 e. Älä syö yksin, toisten seurassa puurokin maistuu paremmalta!

Perhekerho ma 6.5. ja 13.5. klo 12–15 lasten tiloissa.

Punainen lanka -raamattupiiri ma 6.5. ja 13.5. klo 18 Korson kirkon kirjastohuoneessa.

English Through Bible -raamattupiiri ma 6.5. ja 13.5. klo 18.30 kokoustilassa.

Aamurukouspiiri ke 8.5. ja 15.5. klo 8 Kotkansiiven kokoustilassa. Katulähetyksen yhteisölounas ke 8.5. ja 15.5. klo 11. Kauniisti katettu

Ajateltavaa alkuviikkoon. Sunnuntaina kirkkoon.

Virtapiiri ma 13.5. klo 13 seurakuntasalissa. Juttuseuraa, kahvittelua ja ohjelmaa.

”Heijastuksia” – Kamarikuoro Aménten kevätkonsertti ke 15.5. klo 18. Johtaa Riikka Heinzman. Vapaa pääsy, ohjelma 15 e. Ohjelmatuotto nuorten mielenterveystyöhön.

Korso-messu to 16.5. klo 18.30. Elina Aro, Jussi Salonen. Ennen messua kokoonnutaan etkoille klo 18 kahvin ja teen äärelle. Mukana Kiipula 3 -ripariryhmä.

MUUALLA

Retkeilijät Korson seurakunnassa Seuraa retkeilijöitä Facebookissa. Päiväretki 11.5. Slaavilaisuuden monet kasvot Stadissa. Lähtö Korsonpolulta klo 9.30. Keittolou-

Pelasta nuori! Suuri tukikonsertti nuorten hyväksi su 5.5. klo 17.

Jani Vanhala, Jussi Salonen. Kirkkokahvit.

johdattaa meidät teeman äärelle. Opastus tapahtuu bussissa, josta jaloittelemaan. Iltapäivällä kahvit. Retken hinta 50 e. Ilm. kirkkoher-

polsurveys.com/EP/A45D14694C-

Ikäihmisten on mahdollista varata kotikäyntiaika diakoniatyöntekijältä. Diakoniatyöntekijän käynnin tarkoitus on keskustelun avulla tukea selviytymistä arjessa. Kotikäynnin voi varata diakoni Piape 14.6. Käymme tilausajolinja-autolla Sepänmäen ja Alikartanon museoilla, Mäntsälän kirkolla ja hautausmaalla. Lounas ja iltapäinoin kello 16. Matkan hinta 50 e. Ilm. ja maksu viim. 31.5. kirkkoher-

Kirkon naapurissa oleva olotila ja herkkuja edullisesti. Käynti Korsonavoinna ma ja pe klo

kiinnostuneille. Saavu viimeistään 17.55, ovet suljetaan klo 18. Lisätietoja Jani Vanhala, p. 050 310 7032, SEURAKUNTAKOTI MIKAEL

ti 7.5. ja 14.5. klo 9–11.30. Muskarihetki klo 9.30. Senioripiiri ke 8.5. klo 10–11.30. Kahvitarjoilu.

Vantaan seurakunnat tarjoavat lapsille monenlaista kesätekemistä, kuten kerhoja ja retkiä.

Kesätekemistä lapsille

Kesä lähestyy, ja Vantaan seurakunnissa on luvassa kivaa tekemistä lapsille. Osaan toiminnoista on ennakkoilmoittautuminen.

Hakunilan seurakunta

Kesäkerho koululaisille: 3.–19.6. klo 9–15 Kolohongan kerhotilassa. Yhteistyössä YMCA:n kanssa. Hinnat: 95 e / 1 viikko, 170 e / 2 viikkoa, 210 e / 3 viikkoa. Ilmoittautuminen: https://ymcavantaa. fi/lapset-ja-nuoret/leirit

Kartanon puistoseikkailu: 14.6. klo 10–12 Hakunilan kartanolla. Ilmoittautuminen ruokailuun: eija.hyytiainen@evl.fi viimeistään 7.6.

Hämeenkylän seurakunta

Kesäkerhot 1.–2. luokkalaisille: 3.–7.6. ja 10.–14.6. klo 9–14 Vapaalan seurakuntatalolla ja Hämeenkylän kirkolla. Hinta: 50 e/viikko. Omat eväät mukaan. Tiedustelut ja ilmoittautumiset viimeistään 10.5. terhi.kuoppala@evl.fi, p. 050 573 6356. Ilmoittautumislinkki myös Hämeenkylän seurakunnan verkkosivuilla.

Korson seurakunta

Kesäkerho 3–6-vuotiaille: 4.–5.6. Nikinmäen seurakuntakodilla ti–ke klo 10–13. Ilmoittautuminen alkaa 2.5. sähköpostitse: taina.partanen@ evl.fi. Ilmoita viestissä osallistuvan lapsen nimi ja ikä sekä huoltajan nimi ja puhelinnumero.

Päiväleiri: 3.–7.6. Mikkolan seurakuntakodilla, 1.–4.-luokkalaisille klo 9–15. Omat eväät. Hinta 25 e. Ilmoittautuminen: jonna.puskala@evl.fi. Ilmoita viestissä osallistuvan lapsen nimi ja ikä sekä huoltajan nimi ja puhelinnumero.

Kouluikäisten leiri 8–14-vuotiaille 3.–6.6. Ilorannassa Hauholla. 140 e. Sisältää täysihoidon, bussikuljetuksen ja ohjelman. Leiri on ensisijaisesti tarkoitettu korsolaisille lapsille. Muut voivat ilmoittautua ylijääville leiripaikoille 1.5. alkaen.

Paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittautuminen: korsonseurakunta.fi/iloranta Kesän retket 1.–6.-luokkalaisille: Launeen perhepuisto 10.6. (10 e), Korkeasaari 12.6. (20 e), Linnunradan leikkipuisto 14.6. (5 e). Maksu käteisellä. Retkille mukaan omat eväät. Ilmoittaudu mukaan retkille: eeva.suonpaa@evl.fi. Ilmoita viestissä osallistuvan lapsen nimi ja ikä, huoltajan nimi ja puhelinnumero.

Tikkurilan seurakunta

7–14-vuotiaille koululaisille on avointa kesätoimintaa viikoilla 23–31 maanantaista perjantaihin (paitsi juhannusaattona 21.6.) klo 10–14 Tikkurilan kirkon Vehkapolun tilassa, Vehkapolku 10. Toiminta on maksutonta.

Ilolan kesäkerho Ilolan seurakuntatalolla, Soittajankuja 1: 3.6.–27.6., ma–to klo 9–15. Vapaaehtoiset asukasaktiivit pitävät jo perinteeksi muodostunutta kesäkerhoa seudun lapsille. Toiminta on maksutonta.

Vantaankosken seurakunta

Koululaisten päiväleirit: arkisin 3.–14.6. klo 9–15 Patotien kerhopisteellä ja Kivistön kirkolla. Hinta: 10 e/päivä, sisältää retkiä. Omat eväät mukaan. Ilmoittautuminen: Vantaankosken seurakunnan verkkosivut.

Rekolan seurakunta

Kirkkoherranvirasto: Kustaantie 22 D, 01400 Vantaa Avoinna ma–to klo 9–14 p. 09 830 6700 rekolan.seurakunta@evl.fi www.rekolanseurakunta.fi

Rekolan srk somessa: @rekolansrk Hautajaisten varaukset: ma–pe klo 9–15 p. 09 830 6220.

Diakoniatyöntekijät: diakonia.rekola@evl.fi

Satu Kippo p. 044 422 0391 Sannamari Niemi, p. 050 329 0361 Tarkemmat tiedot seurakunnan nettisivuilta.

Asiaa papille: Voit lähettää papille sähköpostia (etunimi.sukunimi@evl.fi) keskustella puhelimitse tai sopia tapaamisajan. vt. kirkkoherra Jussi Koski, p. 040 745 6706.

Ben Ahlroos, p. 050 535 2450. Pia Judd, p. 040 531 7078. Hanna Paananen, p. 050 436 7712. Seppo Paulasaari, p. 046 922 9370.

REKOLAN PYHÄN ANDREAAN KIRKKO

Kustaantie 22, p. 09 830 6708. Perheolkkari ma klo 9–12. Kaikille avointa kerhotoimintaa. Leikkiä, askartelua, laulua. Pientä välipalaa tarjolla.

Kirkkomuskari ti klo 9.30–10. Avoin kirkkomuskari perheille. Lisätiedot Suvi Häme, p. 050 433 3329.

Yläovet auki ti klo 12. Syödään yhdessä. Alussa hartaus. Sauna, oma pyyhe mukaan.

Silmukkasiskot ke klo 9.30. Tehdään käsitöitä yhteiseksi hyväksi. Lapsikuoro laululaivan harjoitukset ke klo 16–16.45.

Pyhäkoulu su klo 10. Lasten oma kirkkohetki ja askartelua.

Messu su 5.5. klo 10. Jussi Koski, Sirkku-Liisa Niemi.

Helatorstain messu to 9.5. klo 13. Seppo Paulasaari, Teemu Suominen.

Messu ja äitienpäivän kirkkokahvit su 12.5. klo 10. Pia Judd, Suvi Häme.

Aamumessu ke 15.5. klo 9. Puoli tuntia kestävä aamumessu. Rukousta, raamatunlukua, virsilaulua ja ehtoollinen. Hanna Paananen, Suvi Häme.

ASOLAN

SEURAKUNTATALO

Asolantie 6, p. 09 830 6708. Tiedustelut Asolan toiminnasta Irene Juvonen-Rokkanen, p. 050 573 6329.

Ilmoittautuminen lasten päiväkerhoon. Päiväkerho alkaa syksyllä. Päiväkerho on ilmainen ja sinne tuodaan omat eväät. Ilmoittaudu verkkosivujen kautta www.rekolanseurakunta.fi tai soita Anna-Maria Alava, p. 044 422 0314.

Perheolkkari ti klo 9–12. Kaikille avointa kerhotoimintaa. Leikkiä, askartelua, laulua. Pientä välipalaa tarjolla.

Saviryhmä ke klo 12. Pienimuotoisia savitöitä, ohjaajana Marika. Materiaalimaksu 1 e/kerta. Ei ennakkoilmoittautumista. Luontokerho 5–8-vuotiaille ke klo 15. Ulkoiluun sopivat vaatteet. Kokoontumispäivät 8.5., 15.5. ja 22.5. Järjestämme koko perheen retken Harakan saaren luontokeskukseen. Tarkempi ajankohta ilmoitetaan lähempänä retkeä. Ilm. Petri Piirainen, p. 050 537 6328. Raamattu ja rukouspiiri to klo 10. Käydään läpi Raamattua ja seuraavan sunnuntain jumalanpalveluksen tekstiä keskustellen ja rukoillen.

Silmukkaryhmä to klo 16–18. Ryhmässä neulotaan, virkataan ja kudotaan kahvikupin ääressä. Olet tervetullut ryhmään myös ilman käsityötä, tärkeintä on yhdessäolo. Helatorstaina 9.5. ei ole ryhmää. Naisten keskusteluryhmä to 2.5. ja to 16.5. klo 13. Naisten hyvinvointia lisäävä keskusteluryhmä, ei ennakkoilmoittautumista.

Seniorikahvila ma 6.5. klo 13. Tarjolla mukavaa yhdessäoloa kahvikupin ääressä. Vieraana Varian opiskelijoita.

Omaishoitajien tukiryhmä ti 7.5. klo 13. Vertaistukiryhmä omaistaan hoitaville tai jos kokee olevansa omaishoitaja. Ei ennakkoilmoittautumista. Vieraana Peter Anderssen ja aiheena elämän taitekohdat. Miesten keskusteluryhmä ei kokoonnu helatorstaina 9.5. Miesten raamattupiiri ma 13.5. klo 18.30. Keskustelua raamatunteksteistä miesten kesken. Kipuryhmä ti 14.5. klo 15. Vertaistukiryhmä kroonisesta kivusta kärsiville. Ei ennakkoilmoittautumista.

MUUALLA

Nikkaristiapua Tarvitsetko apua kodin pienissä askareissa tai haluaisitko tulla tekijäksi mukaan? Seurakunnan vapaaehtoiset nikkaristit auttavat kodin pikku askareissa Rekolan alueella. Heiltä voi pyytää apua esim. palovaroittimen asennukseen, lampun vaihtoon, taulujen ripustamiseen tai pihan haravointiin. Ammattimiesten töitä ei kuitenkaan tehdä. Apu on asiakkaalle maksutonta. Lisätietoja: kirkkoherranvirasto, p. 09 830 6700 ma–to klo 9–14. Toivoa naisille -ryhmä ke 15.5. klo 18–19.30. Lampirannalla, Tertunkuja 4b.

VERKOSSA

Jumalanpalveluksia voi seurata verkkosivulla www.rekolanseurakunta.fi sekä seurakunnan YouTube-kanavalla suorana tai tallenteena. Rekolan seurakunnan lasten ja

perheiden uutiskirjeen voi tilata osoitteesta www.rekolanseurakunta.fi

Tikkurilan seurakunta

Kaste- ja vihkivaraukset sekä muut perhejuhlat p. 09 830 6804 ma–pe klo 9–14. Hautajaisvaraukset hautausmaan toimiston kautta p. 09 830 6220 ark. klo 9–15 vantaa.hautaustoimi@evl.fi Kirkollisten toimitusten sähköinen varaus osoitteesta asiointi.vantaanseurakunnat.fi

Kirkkoherranvirasto: ark. ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6717, tikkurilan.seurakunta@evl.fi tikkurilanseurakunta.fi

Facebook: Tikkurilan seurakunta

Instagram: @tiksinsrk

X: @Tiksinsrk

Tikkurilan taivaan alla -blogi: tikkurilantaivaanalla.blogspot.com

Työntekijä tavoitettavissa keskustelua varten ark. ma–pe klo 12–15 p. 09 830 6202 Diakonia palvelee Voit varata ajan keskustelua varten diakoniatyöntekijälle tikkurilanseurakunta.fi kohdasta ”Diakonia” tai jättää soittopyynnön p. 050 439 9651. Sähköposti: diakonia.tikkurila@evl. fi Ajantasaiset tiedot toiminnasta ja tapahtumista www.tikkurilanseurakunta.fi

PYHÄN LAURIN KIRKKO

Kirkkotie 45, p. 09 830 6224. Auki ti, to ja pe klo 12–15, viikonloppuna tilaisuuksien mukaan. Con Amore -kuoron 30-vuotisjuhlakonsertti la 4.5. klo 17. Joht. Heidi Korhonen-Björkman. Ohjelma koostuu pääosin Italialaisen Bepi De Marzin musiikista, josta kuoro on alun alkaen saanut myös nimensä. Lisäksi kuullaan suomenja ruotsinkielisiä lauluja. Vapaa pääsy, ohjelma 10 e. Messu su 5.5. klo 12, Terhi Viljanen, Iina Katila, Vilma Väisänen. Äitienpäivän messu su 12.5. klo 12, Suvi-Maria Roine, Jarkko Korhonen, Samppa Laakso.

TIKKURILAN KIRKKO

Asematie 12 a, p. 044 4220 480. Avoinna arkisin ma–pe klo 7.30–21, la ja su klo 9–18. Aulan palvelupiste auki kirkon aukioloaikoina. Suntiot: p. 09 830 6223. Kahvilan aukioloajat: laurankaffila.fi

Lauantaiset iltakellot soivat klo 18. Joka kuukauden ensimmäinen la niitä on soittamassa käsin kanttori.

Keskiviikkokellot soivat kanttorin soittamina ke klo 14.

Avoin Junnuolkkari 7–14-vuotiaille kouluviikoilla ti klo 13–16. Taaperokahvila to 2.5. ja to 16.5. klo 9.30–12 yli vuoden ikäisille lapsille aikuisen kanssa. Päivämusiikki to klo 12 to 2.5. (urkuri-cembalisti Pilvi Listo-Tervaportti), to 9.5. (Iina Katila, carillon-

kellopeli) ja to 16.5. (basso Jaakko Hietikko, piano Terje Kukk. Musiikin teemoina kevät, äidit ja enkelit).

Kielikerho – puhumme suomea to 2.5. ja 16.5. klo 14.30–16. Kahvia ja teetä. Lisätietoja: mirja.jalo@evl.fi, p. 040 509 7306. The language club meets on Thursdays from 2.30–4 PM. We learn Finnish in a casual atmosphere.

Iltateetä, iltapalaa ja iltamessun valmisteluja to 2.5., to 9.5. ja to 16.5. klo 18 alkaen.

Iltamessu to 2.5., to 9.5. ja to 16.5. klo 19. Yhteisöllisesti toteutettava iltamessuhetki. Rukoilua, Sanaa, ehtoollista, yhteislauluja ja hiljentymistä.

Perhepäivä pe 3.5. ja klo 9–13. Yhteistä puuhaa aikuisille ja lapsille, ei ilmoittautumista. Klo 10 muskarikirkkohetki. Keittolounas 4 e/perhe, leipä ja kahvi 2 e/perhe. Huom. 10.5. ei ole perhepäivää. Sinkkujen kevätretki Ilolaan kaikenikäisille sinkuille pe 3.5. klo 18–21. Tule omalla kyydillä Ilolan seurakuntatalolle (Soittajankuja 1) tai yhteiskuljetuksella Tikkurilan kirkolta (bussi lähtee klo 18).

Ohjelmassa grillaamista, lautapelejä yhteislauluja ja muuta keväistä mukavaa. Ilmoittaudu mukaan suvi-maria.roine@evl.fi, p. 040 509 3266 tai jaakko.hyttinen@evl.fi, p. 050 559 4781.

Vaivaton vihkiminen perjantaina pe 3.5. klo 14–15. Avoin vihkiaika paikalle tuleville pareille, joilla on mukanaan esteettömyystodistus, henkilöllisyyspaperit ja sormukset. Voit halutessasi myös tehdä varauksen ennakkoon soittamalla varauspalveluun ma–pe klo 9–14 p. 09 830 6804.

Naisten rukouspiiri pe 3.5. ja pe 10.5. klo 18, kokoushuone Martta. Yhteiskristillinen laulu- ja rukouspiiri la 4.5. ja 11.5. klo 15. Messu su 5.5. klo 10, Jarkko Korhonen, Kristiina Kartano, Samppa Laakso.

Vauvakahvila ma 6.5. ja ma 13.5. klo 12.30–14.30. Alle vuoden ikäisille vauvoille aikuisen kanssa. Tarjoilu 1 e/aikuinen.

Iltaperhekerho ma 6.5. ja ma 13.5. klo 17.30–19. Tekemistä aikuisille ja lapsille. Iltapala 3 e/perhe. Tule kerhoon, kun sinulle sopii. Raamatunlukupiiri ma 6.5. klo 17.30, Kokoushuone Martta, Jaakko Hyttinen.

Sukkelat sukankutojat ti 7.5. klo 10, Vehkapolun kerhotila, Vehkapolku 10 (käynti kirkon sisäpihalta).

Viikkomessu ti 7.5. ja ti 14.5. klo 11.30. Matalan kynnyksen puolen tunnin viikkomessu. Messun toteuttamisessa vapaaehtoiset ovat keskeisessä roolissa. Tiistain yhteisölounas ti 7.5. ja ti 14.5. klo 12–13. Diakoniatyöntekijä tavattavissa ajanvarausta ja keskustelua varten.

Avoin kohtaamispaikka ke 8.5. ja

ke 15.5. klo 12–15 Valo-tilassa. Kohtaamispaikassa voit vaihtaa kuulumisia ja tavata toisia ihmisiä. Taivaaseen astumisen messu ja isosten siunaaminen to 9.5. klo 15, Sanna Heikurinen, Sari Hartikka, Samppa Laakso, Jukka Drugg. Laurus Kamarikuoron kevätkonsertti pe 10.5. klo 18. Heidi Harinen johtaa. Vapaa pääsy, ohjelma 10 e. Tommy Hellsten: Enää en pelkää -luento la 11.5. klo 16–18. Rakastetun kirjailija, terapeutti, teologi ja luennoitsija Tommy Hellstenin Enää en pelkää -luento. Liput ennakkoon 32,50 e Ticketmasterista tai ennen tilaisuutta kirkon ovelta 35 e, mikäli lippuja on vielä

mukavaa. Ilmoittaudu mukaan suvi-maria.roine@evl.fi, p. 040 509 3266 tai jaakko.hyttinen@evl.fi, p. 050 559 4781.

Uudenmaan Suzuki-instituutin konsertit la 4.5. klo 11 ja 12.15. Keski-Vantaan musiikkiopiston kevätkonsertti su 5.5. klo 14. Perhepäivä ma 6.5. ja ma 13.5. Leikkiä, yhdessäoloa ja yhteispuuhaa lapsille ja aikuisille klo 9 alkaen ja klo 13 asti. Tarjolla välipala 2 e/perhe. Ei ilmoittautumista.

Kerho isille ja lapsille ti 7.5. ja ti 14.5. klo 17.30–19. Mukavaa yhdessäoloa ja puuhaa. Iltapala 4 e/ perhe.

Naisten saunailta to 16.5. klo 17.

kerhoon silloin kun sinulle sopii. MUUALLA

50 vuotta yhteistä arkea ja juhlaa.

Seurakunnat mukana juhlimassa www.vantaanseurakunnat.fi/vantaa50

jäljellä.

Äitienpäivän messu su 12.5. klo 10, Jaakko Hyttinen, Susanna Rinne, Terje Kukk.

Israel-piiri ma 13.5. klo 18. Laulamme yhdessä -yhteislaulutilaisuus ti 14.5. klo 17. Laulattamassa Terje Kukk. Lähetyksen päiväpiiri ti 14.5. klo 13, kerhohuone Toivo, 2. krs. Vantaan kristillisten eläkeläisten raamattupiiri ke 15.5. klo 13.

PIENTEN PAIKKA

Auki joka päivä kirkon aukioloaikoina Tikkurilan kirkolla, Asematie 12. Voit tulla leikkimään ja tapaamaan muita aikuisia. Ota mukaan eväät tai käytä kahvilapalveluja.

ILOLAN SEURAKUNTATALO

Soittajankuja 1

Sinkkujen kevätretki Ilolaan kaikenikäisille sinkuille pe 3.5. klo 18–21. Tule omalla kyydillä Ilolan seurakuntatalolle (Soittajankuja 1) tai yhteiskuljetuksella Tikkurilan kirkolta (bussi lähtee klo 18). Ohjelmassa grillaamista, lautapelejä yhteislauluja ja muuta keväistä

RISTIPURON

KERHOHUONEISTO

Simonkyläntie 11, A-talo

Perhekerho ti 7.5. ja ti 14.5. klo 9.30–11. Tekemistä aikuisille ja lapsille. Välipala 2 e/perhe. Tule silloin kun sinulle sopii. Ristipuron keskiviikkokerho ke 8.5. klo 13.30–15. Ohjelmassa kevätlauluja, kanttori Iina Katila. TAMMISTON KERHOHUONEISTO

Tammistonkatu 29 B

Avoin Junnuolkkari 7–14-vuotiaille on auki kouluviikoilla to klo 13–16. Junnuolkkarissa on tarjolla välipalaa sekä osittain ohjattua tekemistä.

Perhekerho ma 6.5. ja ma 13.5. klo 9.30–11. Välipala 2 e/perhe. Tule kerhoon silloin kun sinulle sopii.

YLÄSTÖN

SEURAKUNTATALO

Lehtikummuntie 2

Elävän veden virta -rukouspiiri ma 6.5. klo 17.30.

Perhekerho ti 7.5. ja ti 14.5. klo 9.30–11. Välipala 2 e/perhe. Tule

Retki kirkon juhlille Tampereelle la 18.5. Musiikkia, ajankohtaiskeskusteluja, kulttuuria sekä ajatusten, uskon ja elämänkatsomusten vuoropuhelua. Valtaosaan ohjelmista vapaa pääsy. Lähtö klo 8 Tikkurilan kirkolta ja paluu Tikkurilaan n. klo 20.20. Retken hinta 30 e sis. edestakaisen bussimatkan. Maksu etukäteen käteisellä tai MobilePaylla. Ruokailu omatoimisesti. Halutessaan voi hankkia itsenäisesti päivälipun (58 e), joka oikeuttaa maksullisiin keskusteluohjelmiin. Ilm. 8.5. menn. mari. chaulagai@evl.fi p. 050 4147234. Paikkoja rajoitetusti, täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Järj. Tikkurilan ja Vantaankosken srk:n lähetystyö. Ohjelma: kirkonjuhlat.fi Siivouspäivän kirpputori la 25.5. klo 10–15 Tikkurilan kirkolla. Tervetuloa tekemään kirppariostoksia tai myymään itsellesi tarpeettomia vaatteita ja tavaroita. Varaa myyntipöytä (10 e) 17.5. menn. mari. chaulagai@evl.fi p. 050 4147234. Tapahtumassa kahvio. Tapahtuma on osa valtakunnallista Siivouspäivän kampanjaa, joka muuttaa kaupungit kirpputoriksi ja kierrättämisen juhlaksi. Pöytävuokra ja kahvion tuotto käytetään nuorten yksinäisyyden ehkäisemiseksi Yhteisvastuukeräyksen kautta. Seurakunnan vapaaehtoiset Nikkaristit tarjoavat maksutonta apua vanhuksille ja toimintarajoitteisille Tikkurilan seurakunnan alueella. Nikkaristit eivät tee ammatti-ihmisen töitä, mutta esimerkiksi lampun vaihto, taulun ripustus tai palovaroittimen pariston vaihto hoituu varmasti! Soita Kaarinalle ja kerro, missä tarvitset apua. Nikkaristivälitys p. 044 422 0456 ma ja to klo 11–13. Nikkaristeihin kaivataan uusia tekijöitä! Jos vasara pysyy kädessäsi, eikä porakone pelota, ota rohkeasti yhteyttä! Tiedustelut: diakonissa hanna. raunu@evl.fi p. 050 384 8481.

VERKOSSA

Hertta-kirkonrotan terveisiä saa kotiin maksutta tilaamalla Lastenkirkkokirjeen. Kirjeen tilaukset ja peruutukset: maaret.hirvensalo@ evl.fi

Tikkurilan seurakunnan lapset ja perheet löytyvät Facebookista nimellä Tiksin lapset ja perheet. Lasten ja perheiden uutiskirjeen voi tilata osoitteesta http://tikkurilan-seurakunta-lapsityo.mailpv. net/

Tiksin varhaisnuoret -Facebookryhmä on 7–14-vuotiaiden huoltajille tarkoitettu ryhmä. Huoltajat ovat tervetulleita löytämään ideoita ja tekemistä nuorten kanssa kotona.

Vantaankosken seurakunta

Kirkkoherranvirasto: avoinna ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6440, vantaankosken.seurakunta@evl.fi

Rajatorpantie 8

Tilojen ja toimitusten varaus: ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6404, tilavaraukset.vantaankoski@evl.fi

Päivystävä pappi: ma, ti, to, pe klo 11–13 p. 09 830 6419, vantaankosken.papit@evl.fi

Diakoniapäivystys:

Myyrmäen Virtakirkko: ti klo 9–11

Kivistön kirkko: ma klo 13–15. Soita tai jätä soittopyyntö: arkisin klo 9–16 p. 050 357 7726, p. 050 357 7736, 050 407 1176.

Tai ota yhteyttä sähköpostitse: diakonia.vantaankoski@evl.fi

Verkossa ja somessa: www.vantaankoskenseurakunta.fi

Fb: Vantaankosken seurakunta, Vantaankosken perheet, Kivistön kirkko

Ig: Vantaankosken seurakunta, Kivistön kirkko

MYYRMÄEN VIRTAKIRKKO

Rajatorpantie 8

Seniorikerho to 2.5. klo 13.30. Kevätjuhla / Mari-Annika Heikkilä. Myyrmäen kirkon kuoron harjoitukset torstaisin klo 18.30. Käynti Kilterinkaaren ovesta. Ei 9.5. Kirkkoravintola Voimala pe 3.5. klo 11. Aluksi kirkkohetki, klo 11.30 kevyt lounas ja kahvi. Maksuton (vapaaehtoinen maksu diakonia-

Elämänkaari

työn hyväksi). Pöytiintarjoilu. Messu su 5.5. klo 10. Papit Auli Saarsalmi-Paalasmaa, Margit Helin, kanttori Mari-Annika Heikkilä. Qoro Quando -kuoro.

Siioninvirsiseurat su 5.5. klo 14. Friends’ Cafe su 5.5. klo 15–18. Monikulttuurinen sielunhoito. Keskustellaan suomeksi ja englanniksi. Mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin eri maista. Lastenhoito järjestetty.

Toivoa naisille ma 6.5. klo 13. Rukouspiiri tukee Sansan medialähetystyötä.

Avoin rukouspiiri maanantaisin klo 18.

Hiljaisen sydänrukouksen ilta ma 6.5. klo 18. Hiljennymme rukoukseen kristillisen meditaation ja keskittävän rukouksen hengessä. Ilta sisältää lyhyen virikepuheen, ½ t. meditaation, yhteisen jakamisen ja loppurukouksen. Kesto n. 1 t. Israel-piiri ti 7.5. klo 18. Tukee

Felm-keskusta Jerusalemissa

Suomen Lähetysseuran kautta. Miesten raamattupiiri ti 7.5. klo 18.30.

Olotilakahvila ke 8.5. klo 11–13. Kari Jerkku laulattaa.

Helatorstain messu to 9.5. klo 10. Papit Iiro Salminen, Jere Hämäläinen, kanttori Ritva Holma. Messu su 12.5. klo 10. Papit Antti Isopahkala, Mark Saba, kanttori Eveliina Pulkkinen.

Raamattupiiri ma 13.5. klo 13. Järj. Vantaan kristilliset eläkeläiset.

Raamattupiiri Ilosanoma ma 13.5.

klo 17.30.

Kirjoituspiiri Kirjavat ke 15.5. klo 10.

KIVISTÖN KIRKKO

Laavatie 2

Vaatevaraston avoimet ovet to 2.5. klo 9.30–11.30. Voit tuoda ja hakea ehjiä ja puhtaita aikuisten ja lasten vaatteita. Maksuton. Puhtaita ja ehjiä vaatteita otetaan vastaan aina kirkon ollessa auki. Varmimmin vahtimestari paikalla ma–ke klo 9–15. Vaatteiden tuomisesta ei tarvitse sopia etukäteen. Lasten Kastehelmi torstaisin klo 16.30 kuoro kirkkosalissa, klo 17.30 minikuoro kerhotilassa. Lauletaan ja kehitetään laulutaitoja, opitaan musiikista ja soitetaan mm. kanteleella ja ukulelella. Tied. kanttori Mari-Annika Heikkilä p. 044 422 0407. Perhekahvila maanantaisin klo 9.30–11.

Aikuisten Olkkari maanantaisin klo 12–14. Käsitöitä ja iloista seuraa päiväkahvin äärellä.

Kivistön rukouspiiri ti 14.5. klo 17.30.

Kivistön raamattupiiri ti 14.5. klo 18.30. Seniorikerho ke 8.5. klo 12.30. Kevätjuhla. Iltaperhekahvila keskiviikkoisin klo 18–19.30.

SEUTULAN KAPPELI

Solbackantie 6 Sanan piiri ti 7.5. klo 13. Keskuste-

HAKUNILAN SEURAKUNTA

Kastettu

Livia Ella Annalisa Alsio-Hoes, Eevert Hermanni Kuronen.

Hautaan siunattu

Jaakko Kämppi 94 v, Aili Inkeri

Uhre 87 v, Kirsti Kaarina Riikonen

78 v, Leena Lehtola 74 v, Pekka

Johannes Ojala 74 v, Jouni Tapio

Hämäläinen 61 v.

HÄMEENKYLÄN

SEURAKUNTA

Kastettu

Urho Thomas Crockford-Härkönen, Hilda Evaliina Ruotsalainen, Vilppu Ilmari Salonlahti, Aino Rauha Williams. Hautaan siunattu

Ahti Matias Pänttäjä 83 v, Marjatta

Hilkka Matilda Kettunen 86 v, Helli Anna-Liisa Pajunen 84 v,

lemme Raamatun pohjalta. Messu su 12.5. klo 12. Pappi Hans Tuominen, kanttori Eveliina Pulkkinen.

Ystävämessun ja Friends’ Cafén kesäjuhla su 9.6. Pieni pyhiinvaellus klo 12.30 Kivistön kirkolta Seutulaan, matka 5 km. Lisätiedot vaelluksesta Kari Koivula, suti. koivula@gmail.com, p. 0400 605 955. Ystävämessu klo 15 Seutulan kappelissa, grillijuhla klo 16.30. Ilm. grillijuhlaan 19.5. menn. maria. jarviniitty@evl.fi, p. 050 512 1168 tai xinghui.wu@evl.fi, p. 050 356 6760.

MARTINRISTI

Martinpolku 2 C, sisäänkäynti Martinlaaksonpolun puolelta Aamurukouspiiri torstaisin klo 8.15.

Seniorikerho to 2.5. klo 13. Kevätjuhla/Kari Jerkku. Toivon tuulet su 5.5. klo 17. AnnaKaarina ja Matti Palmu. Olotilakahvila ma 6.5. klo 11–13. Raamattupiiri ti 7.5. klo 13. Martinlaakson korttelikerho keskiviikkoisin klo 13. Virsilauluilta pe 10.5. klo 18.

KAIVOSRISTI

Kaivosvoudintie 3 Perhekahvila torstaisin klo 9.30–11.

Seniorikerho ke 8.5. klo 10. Kevätjuhla/Kari Jerkku.

PATOTIE 2 KERHOTILA

Perhekahvila tiistaisin klo 9.30–11.

Rauno Terho Sakari Laakso 83 v, Terttu Mirjam Manneri 83 v, Mirja Ilona Klemi 77 v.

KORSON SEURAKUNTA

Kastettu

Olavi Hannes Hyvönen. Hautaan siunattu

Atte Albert Saarela 92 v, Kaarlo

Ilmari Kouhia 92 v, Matti Ilmari

Kuusisto 83 v, Aira Anneli Koskela 76 v, Anja Tuulikki Salminen 75 v, Kai Olavi Penttinen 66 v.

REKOLAN

SEURAKUNTA

Kastettu

Ninni Julia Lampinen, Tobias Daniel Burgman.

Hautaan siunattu

Eila Marjatta Kinnaslampi 93 v, Ilmi Ensi Tuulikki Holm 91 v, Raimo Kalevi Väisänen 85 v, Anne

Marjatta Lahtinen 61 v, Kirsi

Katariina Tikkanen 57 v.

Vauvakerho torstaisin klo 9.30–11. MUUALLA

Olotilakahvila Kivistö ti 7.5. klo 11–13 Asukastila Rubiini, Rubiinikehä 2b.

Kotiraamattupiiri ke 8.5. klo 15–16 Halmeilla, Louhelantie 1 G 93. Retki Kirkon juhlille Tampereelle la 18.5. Lähtö Virtakirkolta bussilla klo 8.20, paluu n. klo 20. Tampereella aikaa klo 10–18. Hinta 30 e, maksu käteisellä tai MobilePayllä etukäteen. Ei maksamista bussiin astuttaessa. Ruokailu omakustanteisesti ja omatoimisesti. Halutessaan voi itsenäisesti ostaa tapahtumalipun maksullisiin tapahtumiin. Ilm. 8.5. mennessä Virtakirkolta tulijat maria.jarviniitty@evl.fi, 050 512 1168. Lisätietoja www.kirkonjuhlat.fi. Yhteistyössä Tikkurilan ja Vantaankosken srk:t. Seurakuntamatka Kilimanjaron rinteille 21.–30.9. Tutustumme Moshin kaupunkiin, alueen seurakuntaelämään, Kilimanjaron alueella sijaitsevaan luostariin, tapaamme masai-heimon jäseniä ja heidän seurakuntaansa. Mahdollisuus harjoittaa hiljaisuuden retriittiä ja tehdä retki Arushan kansallispuistoon. Matka vaatii toteutuakseen 15 matkustajaa. Mukana pastorit Mark Saba ja Marko Heusala. Hinta 1390 e + lennot hankittava itse omakustanteisesti + 190 e vapaaehtoinen kansallispuistoretki. Ilm. ja tied. 31.5. menn. matkanjärjestäjä

TIKKURILAN

SEURAKUNTA

Kastettu

Miisa Silvia Porthén, Viviana Viola Elisabeth Etula, Pihla Sei Elviina Fager-Pintilä, Alex Rafael Heikka, Lili Naglaa Maaria Karhunen, Emma Julia Kiikeri, Eemil Väinö Ilmari Niemi, Topias Oliver Puputti, Leon Daniel Salminen, Manu Anton Gabriel Sinisalo, Mette Hellin Isabella Yli-Kohtamäki, Venla Viena Hakala, Leila Ilenna Hottinen, Liam Donovan Hottinen, Leo Axel Joas, Jessika Jasmin Juvonen, Alvar Aatos Kattilakoski, Onni Viljami Kolehmainen, Amos Kristian Aleksander Lindblad, Hilla Matilda Martein, Ahti Armas Erik Roström, Akseli Erik Ilmari Roström, Olivia Sofia Suhonen-Forsström. Hautaan siunattu

Anna Liisa Mankki 96 v, Leila Marjatta Passlin 93 v, Matti Kristian Eloranta 82 v, Terttu Johanna Ryhänen 78 v, Juha Abraham Jaatinen 72 v, Ari Tuomas Kemp-

painen 48 v, Fanni Tellervo Mielonen 98 v, Ella Maria Lovisa Sinnemäki 1 pv.

VANTAANKOSKEN SEURAKUNTA

Kastettu

Seela Aino Inkeri Wainio, Taimi Anna Emilia Sinersaari, Arvi Matti Andreas Mäkelä, Sienna Aurora Kyyrö, Samuel Andreas Schwartz, Aada Marja Aleksandra Eerika Reinikka, Selina Linnéa Olijslager. Hautaan siunattu

Aino Elisabeth Manninen 96 v, Risto Kalervo Niemi 88 v, Esa Antero Pasanen 85 v, Aki Olavi Siren 64 v, Mikko Antero Gröndahl 36 v, Lyyli Annikki Pekkarinen 92 v, Irja Anneli Lönnfors 91 v, Marketta Partonen 69 v.

VANDA SVENSKA FÖRSAMLING

Avlidna

Solveig Bengta Maria Baijars, Anita Kristina Silfverberg, Gerda Maria Lindberg.

Matkatoimisto Monsuuni/Marko Heusala, mheusala@hotmail.com, p. 040 569 2482. Tarkempi ohjelma ks. vantaankoskenseurakunta.fi.

Nikkaristipäivystys keskiviikkoisin klo 11–13, p. 09 830 6426. Tarvitsetko sinä tai läheisesi apua pienissä kodin sisä- tai ulkotöissä iän tai liikkumishaasteiden vuoksi? Hyllyjen kiinnitystä, lampun vaihtoa tms. Nikkaristit ovat vapaaehtoisia seurakuntalaisia, joiden apu on asiakkaalle maksutonta. Ammattiihmisten töitä (esim. sähkö- tai putkityöt) emme tee. Nikkaristit toimivat Vantaankosken seurakunnan alueella (Myyrmäki, Kaivoksela, Martinlaakso, Vantaanlaakso ja Kivistön suuralue).

Keikka-apu-päivystys tiistaisin klo 9–11, p. 09 830 6405 tai verkossa vantaankoskisrk.clara.fi. Tule vapaaehtoiseksi tai hae keikkaapua. Keikka-apu on kertaluonteista ja maksutonta vapaaehtoisapua yli 65-v. Länsi-Vantaalla asuvien ikäihmisten kotona asumisen tueksi. Esim. auttamista asioilla kaupassa, lääkärissä tai apteekissa, apua lomakkeiden täyttämisessä tai ulkoilukaverina. Yhteistyössä Hämeenkylän srk:n kanssa.

Vanda svenska församling

Kanslifunktioner: Stationsvägen 12a, tfn 09 830 6262 Öppet må–fre kl. 9–12 vandasvenska@evl.fi Diakonimottagning via tidsbeställning

HELSINGE KYRKA

S:T LARS

Kyrkov. 45

Högmässa sö 5.5 kl. 10. Eva AhlWaris och Anders Ekberg. Högmässa på morsdagen sö 12.5 kl. 10. Kristian Willis och Anders Ekberg.

DICKURSBY KYRKA

Stationsv. 12a

Musiklek fr 3.5 och 10.5 kl. 10–11. Barnkonsert lö 4.5 kl. 16. Barnmusikgruppen Trollsländan. Fritt inträde.

Sångstund för alla ons 8.5 och 15.5 kl. 18–19. Ungdomskväll ons 8.5 och 15.5 kl. 18–20.

Familjeförberedelseträff:

Förlossningen, amningen och livet med babyn lö 11.5 kl. 13–16. Ungdomsmässa ons 15.5 kl. 17.30. Kraftgivande fotograferingskurs Start 17.5 med Maria Hall-Pänttäjä.

Anmälning: Annakatri Aho annakatri.aho@evl.fi, tfn. 050464506. Läs mer på våra hemsidor.

MARTINRISTI

Mårtensdalsst. 7

Familjecafé ti 7.5 kl. 10–11. Träffpunkten ti 7.5 kl.11–12.30.

FOLKHÄLSANHUSET

Vallmov. 28

Veckomässa fre 3.5 kl. 14.

ÖVRIGT

Vivandi-kören övar to 2.5 kl. 16–18 på Bygård. TorsdagsStark! Kvinnornas träningsgrupp. To 2.5 och 16.5 kl.11. Västra Vitbäcksvägen 50. Anmälningar till Heidi Salminen tfn. 050 330 1828.

Sportklubben ti 7.5 och 14.5 kl.

16–17 i Dickursby skolas gympasal.

ViAnda-kören övar ons 8.5 och 15.5 kl. 12–14 på Helsinggård.

Vivandi-körens vårkonsert ons 15.5 kl. 18 på Bygård.

Apua tukeaja

Perheneuvonta:

Ajanvaraus p. 09 830 6799

Päivystys to klo 8–12

Diakoniatoimisto: p. 09 830 6254

Hiljaisuus ja retriitit: Ilm. ja tied. klo 9–15 p. 050 321 3282

HALLITUS PÄÄTTI 16.4. kehysriihessä vuosittaisista 50 miljoonan euron lisäleikkauksista kehitysyhteistyöhön ja jo päätettyjen leikkausten aikaistamisesta.

Suomen Lähetysseura ja Kirkon Ulkomaanapu ovat huolissaan päätöksen seurauksista maailman köyhimmille ja globaalille turvallisuudelle. Jo ennen kehysriihtä pääministeri Petteri Orpon hallitus oli päättänyt yli miljardin euron suuruisista leikkauksista kehitysyhteistyöstä. Uusi päätös tulee tämän päälle. Päätös aikaisempien päätösten toteutuksen aikaistamisesta aiheuttaa vielä 75 miljoonan euron lisäloven hallituskauden aikana, arvioi Lähetysseura tiedotteessaan.

apu

Apua arkeen! Keikka-

Tarvitsetko sinä tai läheisesi kertaluonteista apua esimerkiksi: Keikka-avun vapaaehtoiset auttavat arjen haasteissa Länsi-Vantaalla asuvia yli 65-vuotiaita. Keikka-apu on maksutonta.

kaupassa käyntiin tai muuhun asiointiin kodin pieniin askareisiin tietokoneen tai puhelimen kanssa lomakkeiden täyttämiseen ulkoilu- tai juttuseuraa

Keikka-avun päivystys tiistaisin klo 9-11, p. 09 8306 405 vantaankoskisrk.clara.fi

helena.karvinen@evl.fi

VAMMAISILLE

Osallisuuspaja pe 3.5. klo 10–12, Tikkurilan kirkko, Asematie 12a. Keskustelua hyvinvointiin liittyvistä asioista.

VIITTOMAKIELISILLE

Viittomakielinen messu su 5.5. klo 13. Hermannin diakoniatalo, Hämeentie 73, Helsinki. Viittomakielinen kohtaamispaikka ti 7.5 klo 12–14 Myyrmäkitalo, Paalutori 3.

Perhekerho pe 10.5. klo 9.30–12. Taaperomessu klo 10.15–10.45 Malmin varustamo, Pekanraitti 16, Helsinki.

Iltakirkko la 11.5 klo 19 St. Jakobs kyrka, Myllykallionrinne 1, Helsinki.

NÄKÖVAMMAISILLE

Miesten saunailta to 2.5. klo 18–20.30 Länsimäen kirkon takkahuone, Kerokuja 9. Edellyttää omaa avustajaa. Vierailijana psykoterapeutti Lauri Varonen. Tikkurilan kerho ti 14.5. klo 13–15 Tikkurilan kirkko, Asematie 12a. Pakarituvan vertaistapaaminen ti ke 8.5. klo 12.30–15 Pakaritupa, Kuriiritie 1. Kävelyä ja kahvittelua.

International

The language club on Thursdays from 2.30 pm to 4 pm in Vehkapolku 10 c (Door in the courtyard of Tikkurila Church). We learn Finnish in a casual atmosphere. Coffee and tea available.

– Leikkauksilla on vaikutuksia globaaliin turvallisuuteen. Ilmastonmuutos lisää kamppailua vähenevistä resursseista. Jos ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumista ja ilmastotuhojen korjaamista ei tueta köyhimmissä maissa, yhä useammat joutuvat jättämään kotinsa ja lähtemään ilmastopakolaisiksi. Edessä on lisää vaikeita konflikteja ja globaaleja kehityshaasteita, sanoo Lähetysseuran toiminnanjohtaja Pauliina Parhiala Kirkon Ulkomaanavun vaikuttamistyön päällikön Tapio Laakson mukaan leikkauksia tehdään tilanteessa, jossa maailmassa on enemmän hätää ja kärsimystä kuin vuosikymmeniin. Sotien, konfliktien ja ilmastonmuutoksen vuoksi yli

Friends’ Cafe Sun 5th May 3–6 pm Virta-Church Myyrmäki, Rajatorpantie 8. Multicultural Counseling. A gathering to discuss about different topics and a chance to get to know new people from different countries. Childcare available. Summer Celebration Sun 9th Jun Seutula Chapel, Solbackantie 6. Friendship Mass 3 pm, Barbecue Party 4.30 pm. Sign up for the barbecue by 19th May: maria. jarviniitty@evl.fi, tel. 050 512 1168 or xinghui.wu@evl.fi, tel. 050 356 6760. You can also participate a pilgrim to Seutula Chapel leaving from the Kivistö Church, Laavatie 2, at 12.30 pm. Route 5 km. More info: Kari Koivula, suti.koivula@gmail. com, tel. 0400 605 955. The Message Club Thu 16.5 at 2–4 pm in Tikkurila church. Bible study group. Some refreshments are served. Enrollments to Heidi Salminen 050 330 1828. International Friendship-choir practises at Virta-Church Myyrmäki, Rajatorpantie 8. Contact cantor and choirleader Mari-Annika Heikkilä, p. 044 422 0407.

(Kerokuja 9)

300 miljoonaa ihmistä tarvitsee humanitaarista apua selviytyäkseen.

– Demokratian ja kansalaisyhteiskunnan tila kapenee ja autoritaariset valtiot kasvattavat vaikutusvaltaansa, Laakso sanoo. Hänen mukaansa vakaampi, turvallisempi ja oikeudenmukaisempi maailma on Suomen etu ja pitkäjänteinen kehitysyhteistyöpolitiikka tärkeä työkalu tässä. Parhialan mukaan kehitysyhteistyöllä voidaan ehkäistä myös Venäjän vaikutusvallan kasvua Afrikassa. Venäjän toiminta Sahelin alueella on tästä varoittava esimerkki. Kehitysyhteistyöllä voidaan Parhialan mielestä vahvistaa Suomenkin turvallisuudelle tärkeitä oikeusvaltion periaatteita maailmalla.

Musiikkia Vantaalla

TORSTAI 2.5.

Päivämusiikki klo 12 Tikkurilan kirkossa, Asematie 12 a. Esiintymässä urkuri-cembalisti Päivi Listo-Tervaportti. Vapaa pääsy.

LAUANTAI 4.5.

Uudenmaan Suzuki-instituutin konsertit klo 11 ja 12.15 Ilolan seurakuntatalolla, Soittajankuja 1. Barnkonsert kl. 16 i Dickursby kyrka, Stationvägen 12 a. Barnmusikgruppen Trollsländan. Konserten är riktad till 7–10-åringar. Yngre och äldre barn kan bra komma med. Programmet består av både bekanta sånger och nyare finlandssvensk musik. Sångerna vävs samman med hjälp av en medryckande berättelse och publiken inbjuds att delta genom sång och rörelse. Trollsländan är en ny svenskspråkig barnmusikgrupp som består av erfarna musikpedagoger och musiker. Fritt inträde. Con Amore -kuoron 30-vuotisjuhlakonsertti klo 17 Pyhän Laurin kirkossa, Kirkkotie 45. Konsertin johtaa Heidi Korhonen-Björkman. Ohjelma koostuu pääosin Italialaisen Bepi De Marzin musiikista, josta kuoro on alun alkaen saanut myös nimensä. Lisäksi kuullaan suomenja ruotsinkielisiä lauluja. Vapaa

Laurus Kamarikuoron kevätkonsertti on perjantaina 10. toukokuuta kello 18 Tikkurilan kirkossa. Kuoroa johtaa Heidi Harinen.

pääsy, ohjelma 10 e.

SUNNUNTAI 5.5.

Keski-Vantaan musiikkiopiston kevätkonsertti klo 14 Ilolan seurakuntatalolla, Soittajankuja 1. Pelasta nuori! Suuri tukikonsertti nuorten hyväksi klo 17 Korson kirkossa, Merikotkantie 4. Kamari-

kuoro Aménte, johtaa Riikka Heinzmann, Naiskuoro Naissound, johtaa Säde Bartling, Korson Mieslaulajat, johtaa Pekka Itkonen. Maata pitkin Ugandaan -reissukonsertti su 5.5. klo 18 Länsimäen kirkossa, Kerokuja 9. Kaisa Nuolioja kertoo matkastaan maa- ja meriteitse Ugandaan. Klo 19 Kaisa

Nuoliojan lauluja esittää Kaisa ja ystävät, vieraana Robert Ddembe Kampalasta. Vapaa pääsy, käsiohjelma 10 e.

KESKIVIIKKO 8.5. Lapsi- ja nuorisokuorojen sekä Kirkon kuoron kevätkonsertti klo 18 Länsimäen kirkossa, Kerokuja 9.

Musiikkia Helsingissä, Espoossa ja Kauniaisissa

Sunnuntai 5.5.

Urut aasta ööhön klo 16 Helsingin tuomiokirkossa, Unioninkatu 29. Urkukesän ennakkokonsertti. Urkurit

Anu Pulkkinen ja Arttu Selonen raottavat urkujen ja urkumusiikin aarreaitan ovea. Tuttuja ja tuntemattomampia urkumusiikin helmiä. Konsertin jälkeen mahdollisuus vierailla urkuparvella ja kokeilla urkuja. Tilaisuudessa julkistetaan Helsingin Urkukesän ohjelma. Vapaa pääsy.

Kevätkonsertti klo 19 Helsingissä Pitäjänmäen kirkossa, Turkismiehenkuja 4. Sekakuoro Procantus. Vapaa pääsy, ohjelma 10 e.

Perjantai 10.5.

Väreily-tanssiteos klo 19 Helsingissä Johanneksenkirkossa, Korkeavuorenkatu 12. Taidetta ja tutkimusta yhdistävä tilaisuus. Aluksi tanssiteos Väreily, jonka jälkeen katsojat voivat osallistua kyselyyn ja keskusteluun. Tiina Lindfors, tanssi, Heini Kärkkäinen, pia-

no, Joona Pulkkinen, sello, Mari Agge, valotaide. Muun muassa Grieg, Bach, Poulenc, Glass, Fauré. Vapaa pääsy.

Sunnuntai 12.5.

Perinteinen äitienpäiväkonsertti klo 17 Helsingin tuomiokirkossa, Unioninkatu 29. Cantores Minores, Cantores Minores Koulutusryhmien kuorot, Cantores Minores Muskarilaisten kuoro, Olli Saari, urut. Liput 30/25, 20/15, 10 e ticketmaster.fi ja kirkon pääovelta. Koko perheen Sininen pallo -konsertti klo 17 Kauniaisten kirkossa, Kavallintie 3. Tuomo Rannankari, laulu, kitara sekä Singing suns -lapsikuoro, joht. Teija Palolahti, Tilda Stranden, Tiro Rohkimaisen bändi.

Täysin palkein! Äitienpäiväkonsertti klo 18 Espoossa Tapiolan kirkossa, Kirkkopolku 6. Petri Komulainen, käyrätorvi ja Jan Lehtola, urut. Religiosoja, romansseja ja äitien säveltämää musiikkia. Vapaa pääsy. Ohjelmamaksu Yhteisvastuulle.

Maanantai 13.5.

Öinen näky klo 19 Helsingissä Temppeliaukion kirkossa, Lutherinkatu 3. Öinen näky -levyn julkaisu. Seeli Toivio, sello, Olli-Pekka Tuomisalo, saksofoni, orkesterina La Tempesta. Ennen esittämättömiä sellokonserttoja V. Haapalaiselta, L. Saikkolalta ja Y. Gunaropulokselta. Liput 20 e, lapset ilmaiseksi.

Perjantai 17.5.

Maan ja taivaan väliltä – Exodus. Nuorten ja nuorten aikuisten kuoron konsertti klo 19 Espoon tuomiokirkossa, Kirkkopuisto 5. Petri Kangas, piano, Make Perttilä, kitara, Heikki Pohto, saksofoni, Teemu Keränen, basso, Pekka Nyman, perkussiot, Murkku Merikallio, äänentoisto, Anna-Liisa Haunio, kuoronjohto. Vapaa pääsy, vapaaehtoinen ohjelma 10 e.

Kaisa Keskitalo, Tuomas Heikkilä.

TORSTAI 9.5.

Päivämusiikki klo 12 Tikkurilan kirkossa, Asematie 12 a. Iina Katila soittaa tornikellopeliä eli carillonia. Vapaa pääsy.

PERJANTAI 10.5.

Laurus Kamarikuoron kevätkonsertti klo 18 Tikkurilan kirkossa, Asematie 12 a. Heidi Harinen johtaa. Vapaa pääsy, ohjelma 10 e.

KESKIVIIKKO 15.5. ”Heijastuksia” – Kamarikuoro Aménten kevätkonsertti klo 18 Korson kirkossa, Merikotkantie 4. Johtaa Riikka Heinzman. Vapaa pääsy, ohjelma 15 e. Ohjelmatuotto nuorten mielenterveystyöhön. Vivandi-körens vårkonsert kl. 18 på Bygård, Ainogränd 9.

TORSTAI 16.5.

Päivämusiikki klo 12 Tikkurilan kirkossa, Asematie 12 a. Basso Jaakko Hietikko, piano Terje Kukk. Musiikin teemoina kevät, äidit ja enkelit. Vapaa pääsy.

Sellisti Seeli Toivio esiintyy Temppeliaukion kirkossa Helsingissä maanantaina 13.5. kello 19.