Kirkko ja kaupunki 2024 09 Vantaa

30.5.2024

kirkkojakaupunki.fi

Kesän kuohuvimmat luostarioluet s.4

Piispa Teemu Laajasalo palasi nuoruutensa Itä‑Helsinkiin ja pohti nuorten miesten uskonnollista etsintää s. 20

Metsäaktivistien opissa

Dokumenttiohjaaja Virpi Suutarista tuli metsien suojelija hänen perittyään avohakattua metsää Kainuusta s. 14

HYVÄN TÄHDEN.

Pääkirjoitus

Uskonnolliset nuoret voivat paremmin

VIIME VIIKOLLA JULKAISTUN valtakunnallisen

Nuorisobarometrin teemana ovat katsomukset ja hengellisyys. Barometri sisältää kiinnostavaa, osin yllättävääkin tietoa nuorten uskonnollisuudesta ja suhtautumisesta eri katsomuksiin.

Se ei yllätä, että nuorten uskonnollisuus on vähentynyt. Barometrin kysymyksiin vastanneista nuorista 22 prosenttia piti itseään uskonnollisena, kun vuonna 2006 vastaava luku oli 42 prosenttia. Uusi ilmiö on se, että tutkituista 15–29-vuotiaista kaikkein uskonnollisimpia ovat alle 18-vuotiaat nuoret miehet. Sama ilmiö on havaittu laajoissa rippikoulututkimuksissa: toisin kuin on totuttu, pojat ovat tyttöjä uskonnollisempia.

Uskonnolliset nuoret naiset ovat tutkimuksen mukaan yhtä usein arvoliberaaleja kuin arvokonservatiiveja, kun taas nuoret miehet ovat todennäköisemmin arvokonservatiiveja. Sukupuolten välinen ero on huomattu monessa muussakin tutkimuksessa.

USKONNOLLISUUTTA käsitellään julkisuudessa usein ikävien kokemusten kautta. Nuorisobarometrin mukaan uskonnolliset nuoret ja nuoret aikuiset voivat kuitenkin paremmin kuin ei-uskonnolliset. Erityisen vahvaa hyvinvoinnin ja uskonnollisuuden yhteys on naisilla. Myös arvokonservatiivisuus linkittyy barometrin mukaan yleensä parempaan hyvinvointiin ja tyytyväisyyteen elämässä. Poikkeuksen muodostavat uskonnottomat arvokonservatiivit.

Huolestuttavaa on se, että tutkimuksen mukaan tyttöjen

hyvinvointi on viime vuosina heikentynyt erityisen paljon. Vuonna 2022 joka toinen rippikoulupoika kertoi iloitsevansa elämästä, mutta rippikoulutytöistä ja isosista näin koki vain joka kolmas. Rippikoulu kuitenkin vahvistaa selvästi sekä tyttöjen että poikien hyvinvointia.

Nuorisobarometri tuo uuden näkökulman myös jokakeväiseen suvivirsikeskusteluun ja uskontojen näkymiseen kouluissa. Uskontoallergian ajat ovat ohi, ainakin nuorten parissa. Nuorista 86 prosenttia ajattelee, että kaikilla tulee olla oikeus puhua uskonnostaan tai katsomuksestaan koulussa. Vain 11 prosenttia ei pidä suvivirren laulamista koulussa sopivana. Myös uskonnolliset symbolit saavat nuorten mielestä näkyä niin oppilailla kuin opettajilla.

NUORET OVAT TOTTUNEET siihen ja hyväksyneet sen, että ihmisillä on erilaisia uskontoja ja kukin saa elää sen mukaisesti. Tästä voitaisiin yhteiskunnassa ottaa laajemminkin oppia.

PAULI JUUSELA päätoimittaja pauli.juusela@kirkkojakaupunki.fi

SEURAAVA PAINETTU

KIRKKO JA KAUPUNKI

ILMESTYY ESPOOSSA, KAUNIAISISSA JA

VANTAALLA 13.6.

JA HELSINGISSÄ 15.8.

Jos pelaat elämässäsi aina varman päälle, päätät samalla, ettet enää halua kasvaa.

YHDYSVALTAIN OPETUSMINISTERI JA TUOMARI

SHIRLEY HUFSTEDLER (1925–2016)

Uutisia lukiessa mietin rauhanaktivisti Gandhin sanoja: ”Silmä silmästä tekee koko maailman sokeaksi.”

Silti ihminen hautoo kostoa, vastaa vihaan vihalla ja väkivaltaan väkivallalla.

Jumala, anna meille voimia pyrkiä parempaan. Johdata kohti rauhaa, sille tielle, joka on vihaa vaikeampi, mutta ainoa oikea.

Erehdyn usein ovesta. Jos menee oikeasta ovesta, on ihan tavallista vain. Jos menee väärästä, voi tulla vaikka mitä!

KIRJAILIJA JA RUNOILIJA HELI LAAKSONEN MAASEUDUN TULEVAISUUDESSA 19.5.

Ihminen suunnittelee tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askelensa. VANHAN TESTAMENTIN SANANLASKUT 16:9

Kirkko ja kaupunki

KUVA: ANTTI RINTALA

kirkkojakaupunki.fi

kirkkojakaupunki

kirkkojakaupunki

kirkkojakaupunki

@kirkko_kaupunki

KANNEN

”Kuulostaahan se hauskalta, kun joku sanoo tulevansa Vuosaaresta mökille Vallilaan”

Siirtolapuutarhojen tarkoitus oli tarjota työväelle hyödyllistä tekemistä vapaa-ajalle. Nykyään ne ovat ekologisempi vaihtoehto mökkilomalle.

TEKSTI KATA-RIINA HEINONEN-TRICARICO KUVA ESKO JÄMSÄ

1

Vallilan siirtolapuutarhan museovastaava, Harto Hänninen, millainen historia Vallilan siirtolapuutarhamuseolla on?

– Museo sijaitsee Vallilan siirtolapuutarhan ainoassa jäljellä olevassa mökissä siltä ajalta, kun alue vuonna 1932 perustettiin. Vallilan siirtolapuutarhayhdistys lunasti mökin museoksi vuonna 1978.

– Siirtolapuutarhamökit rakennettiin päivälepoa ja työkalujen säilytystä varten. Sisustukseen kuului yleensä heteka ja pieni keittiösyvennys, jossa oli spriikeitin, jolla sai valmistettua puuroa lapsille. Vuonna 1939 juuri ennen sotaa tuli voimaan laki, joka mahdollisti yöpymisen mökeissä.

2

Miksi siirtolapuutarhoja perustettiin?

– Siirtolapuutarhoja perustettiin 1930-luvulla, jotta työväestöllä olisi mahdollisuus viettää vapaa-aikaansa tehokkaasti ja aktiivisesti hyötykasveja viljellen. Tuolloin elettiin pula-aikaa, joten kasveista saatu ruoka tuli taatusti tarpeeseen. Kun kaupungin sosiaalitoimi jakoi siirtolapuutarhatontteja, etusijalla olivat pienissä asunnoissa asuvat lapsiperheet.

– Siirtolapuutarhapalstoilla kasvatettiin salaatteja, kaalia, lehtikaalia, punajuurta, perunaa, papuja ja kesäkurpitsaa. Tontin rajat reunustettiin viinimarja- ja vadelmapensailla. Siirtola-

puutarhamuseon piha on palautettu Helsingin kaupungin siirtolapuutarhakonsultin, Elisabeth Kochin, suunnittelemaan alkuperäiseen asuun. Siellä viljeltävät hyötykasvit myydään lauantaisin siirtolapuutarhan kesätorilla.

– Koch halusi myös rikastaa työväen kauneudentajua. Museon pihassa kasvaa monilajisia perenna- ja kesäkukkapenkkejä. Pionit kukkivat kesäkuun vaihteessa, kun museo taas avataan kävijöille. 3

Millaista elämää Vallilan siirtolapuutarhassa vietetään tänä päivänä?

– Nykyään siirtolapuutarhamökki on ekologinen vaihtoehto perinteiselle kesämökille, jonne pitäisi ajaa autolla satoja kilometrejä. Kuulostaahan se hauskalta, kun joku sanoo tulevansa Vuosaaresta mökille Vallilaan.

– Mökkejä tulee Vallilan siirtolapuutarhassa myyntiin noin tusina vuodessa. Mökkien hinnat ovat nousseet, eivätkä ne sovi kaikkien kukkaroille. Hinnat vaihtelevat mökin kunnosta ja koosta riippuen.

– Tällä hetkellä täällä on käynnissä sukupolvenvaihdos. Osalla nykyisistä mökkiläisistä ei ole jälkeläisiä tai jälkeläiset eivät asu Helsingissä. Siirtolapuutarhamökin voi omistaa vain helsinkiläinen.

4

Myös sinulla on siirtolapuutarhamökki Vallilan siirtolapuutarhassa. Mikä merkitys mökillä on sinulle? – Ostin mökin täältä lähes 25 vuotta sitten. Aika pitkään olennainen osa mökillä oleilua oli ”psyyken hyötyviljely”. Yli kymmenen kesää meni niin, että muutin mökkiin toukokuussa ja lähdin takaisin kaupunkiin lokakuun alussa. Päivä sai ihan toisenlaisen startin, kun heräsin aamulla linnunlauluun ja join aamukahvin ulkokatoksessa. Sitten kävelin siirtolapuutarhalta töihin.

– Nyt työt ovat muuttuneet pitkälti etätyöksi kotona, sillä siirtolapuutarhassa nettiyhteys on verrattain huono. Siirtolapuutarhamökki on edelleen paikka, jolla on minuun rentouttava vaikutus.

5Mikä sinulle on pyhää?

– Minulle pyhää ovat luonto ja luonnoneläimet. Välillä voin pahoin ihan fyysisesti, kun näen, että luontoa on vahingoitettu. Siirtolapuutarhamuseon pihassa on 1930-luvulla istutettuja omenapuita, ja välillä pelkään, että myrsky kaataa ne. En kuitenkaan halua hankkiutua niistä eroon ennen kuin on ihan pakko. Luontokokemuksessani on jotain animistista tai shintolaisuuteen viittaavaa. ■

Avoimet puutarhat -päivää vietetään 16.6. Siirtolapuutarhamuseo on tuolloin auki klo 13–17 osoitteessa Mansikkapolku 93.

Belgialaiset luostarioluet maistuvat maallistuneemmallekin simasuulle.

TEKSTI JAAKKO HEINIMÄKI

KUVA LAURA RIIHELÄ

luen panemisen taito ja oluesta nauttiminen ovat niin merkittävä osa belgialaista elämänmenoa, että vuonna 2016 belgialainen olutkulttuuri otettiin mukaan Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon – siihen samaan, johon sittemmin on lisätty myös suomalainen saunaperinne ja kaustislainen viulunsoitto.

Belgian olutkulttuuri on paljosta velkaa luostareille. Kristillisten luostareiden keskeisiä arvoja ovat iät ja ajat olleet sekä omavaraisuus että vieraanvaraisuus. Siksi luostareissa viljellään ja valmistetaan viiniä, ja jos ilmasto ei salli viininviljelyä, niissä pannaan olutta. On sitten matkalaisten mukavampi pysähtyä, ja luostari saa tarvitsemiaan varoja.

BELGIALAISIA

OLUITA pidetään yleisesti maailman parhaina. Ne ovat usein vahvempia kuin monet muut oluet ja saattavat sisältää alkoholia jopa yli kymmenen prosenttia. Vahvatkaan belgialaiset oluet eivät silti maistu erityisen alkoholisilta vaan pikemminkin runsailta ja täyteläisiltä.

Belgia, erityisesti Flandersin alue, on koko Euroopan humala-aitta, ja belgialaiset ovat ylpeitä humalaviljelyksistään ja mallasjuomistaan, joita on tuhansia, vaikka koko maa on vain Uudenmaan läänin kokoinen.

Maailman parhaina pidetyistä oluista kaikkein parhaimmat tehdään edelleen luostareissa. Niissä noudatetaan 500-luvulta periytyvää pyhän Benedictuksen luostarisääntöä, jossa päivät rytmittyvät lyhyiden rukoushetkien, mietiskelyn ja ruumiillisen työn mukaan. Ora et labora, rukoile ja tee työtä, on näiden benediktiineiksi kutsuttujen munkkien ja nunnien tunnuslause edelleen.

KAIKKEIN YKSINKERTAISINTA ELÄMÄÄ viettäviä benediktiinejä kutsutaan Ranskan Normandiassa sijaitsevan La Trappen luostarin mukaan trappisteiksi.

Juuri trappistiluostarit edustavat maailman pienpanimoiden aatelia. Monet olutasiantuntijat rankkaavat kaikkein korkeimmalle belgialaisen Westvleterenin trappistiluostarin

oluen. Sitä ei luvallisesti myydä missään muualla kuin luostarin omassa myymälässä. Tosin brysseliläisten olutkauppojen hyllyillä niitä kyllä välillä näkee. Luostarissa reilut kaksi euroa maksavasta pullosta pyydetään harmailla markkinoilla kympistä kahteenkymppiin.

JOS HALUAA KRUUNATA kesäpäivänsä aidolla belgialaisella luostarioluella, löytyy Alkon valikoimista neljän trappistiluostarin tuotteita. Nämä luostarit ovat Westmalle, Chimay, Rochefort ja Orval. Näistä jälkimmäinen eroaa makumaailmaltaan muista trappistioluista: se on yrttinen ja aromaattinen. Yleisimmät belgialaisten luostarioluiden tyylit ovat 6–7-prosenttinen dubbel ja 7–9 prosenttinen tripel. Dubbelit ovat tummanruskeita ja makeahkoja oluita, joissa maistuu paahdettu sokeri ja toisinaan myös aavistus lakritsia. Tripelit ovat vaaleita, vahvempia ja runsaammin humaloituja kuin dubbelit. Nelinkertainen olut eli quadrupel on tummanruskeaa ja yli kymmenprosenttista. Siitä käytetään myös nimitystä Abt, joka viittaa apottiin: kaikkein vahvinta olutta tehtiin vanhastaan vain apotin olutkellariin. Suomesta saatavista oluista tällainen nelinkertainen apottiolut on Rochefort 10.

KAIKKI BELGIALAISET luostarioluet eivät ole trappistien tekemiä, eivätkä kaikki belgialaiset luostarioluet ole enää edes luostareissa tehtyjä. Hyvin tunnettu on Leffe, jonka etiketissä on luostarin kuva ja vuosiluku 1240. Leffen luostari on 1100-luvulla eläneen pyhän Norbertin mukaan nimetty norbertiiniluostari Dinantissa, Belgian Valloniassa. Luostari on sittemmin myynyt reseptinsä ja oluensa lisenssin maailman suurimmalle panimoyhtiölle InBewille.

Toinen Suomestakin saatava belgialainen norbertiiniluostarin olut on Grimbergen. Sen etiketissä komeilee vuosiluku 1128. Grimbergenin luostari sijaitsee lähellä Brysseliä. Sen vuosisatainen oluen valmistamisen perinne katkesi Ranskan vallankumoukseen 1789, jolloin luostari tuhottiin. Kun luostarin toiminta taas alkoi, oluen valmistamista ei enää jatkettu.

Vuonna 1958 Grimbergenin luostari myi Maespanimolle oikeuden käyttää Grimbergenin nimeä, ja vuonna 2021 myös Grimbergenin luostarissa alettiin taas valmistaa olutta. ■

Viivi Varis treenasi hierontaa

Stadin ammatti- ja aikuisopistossa. Opettaja-valmentaja Minna Rissanen ja pappi Sanna Uusitalo olivat kisamatkalla tukena ja turvana.

Valttina rauhallisuus

Viivi Varis opiskelee erikoiskosmetologiksi.

Lukuvuoden lopuksi hän osallistui Stadin ammatti- ja aikuisopiston kisajoukkueessa alansa suomenmestaruuskilpailuun.

TEKSTI OUTI ISOTALUS KUVA ESKO JÄMSÄ

Kosmetologiopiskelija

Viivi Varis, 22, on panostanut opintoihinsa täysillä.

Ennen kesätöiden alkua hän osallistui 22.–23.5. Kuopiossa pidettyyn ammattioppilaitosten Taitaja2024kilpailuun, jossa 404 alansa parasta alle 22­vuotiasta opiskelijaa kisasi 49 eri lajissa.

Stadin ammatti­ ja aikuisopiston kisajoukkueessa Variksen tukena ovat olleet erityisesti hänen monivuotinen opettajansa Minna Rissanen ja kisapappi Sanna Uusitalo. Heidän mukaansa kauneudenhoitoalaa opiskelleen Viivin valtteja ovat rauhallisuus, tarkkuus ja motivoituneisuus.

– Hänellä on ollut fokus siinä, mitä tehdään sekä tavoite ja päämää­

rä. Lisäksi Viivi on ahkera, Rissanen sanoo.

TAITAJA-KISA VAATII itsekuria, paineensietokykyä ja ajanhallintaa. Oppilaitospastori Sanna Uusitalon kontolla on ollut Team Stadin 12 nuoren opiskelijan henkinen valmennus. Uusitalo on tehnyt opiskelijoiden kanssa erilaisia tutustumisja vuorovaikutusharjoituksia. Halukkaiden kanssa on tehty myös hengitysharjoituksia ja meditaatiota. – Jännittäminen on kehollinen reaktio, jonka tiedostamista ja hyväksymistä voi treenata. Kilpailutilanne saattaa kuitenkin yllättää sellaisenkin opiskelijan, joka ei asioista helposti hätkähdä. Silloin oman tiiviin kisatiimin tuki on tärkeää.

– Olemme pyrkineet siihen, että meillä on sellainen turvallinen porukka, jossa voi olla oma itsensä, saa puhua tunteista ja kertoa, että jännittää, Uusitalo sanoo.

OPISKELUSSAAN VIIVI VARIS on keskittynyt erityisesti vartalohoitoihin, joita hän tekee sulavan kauniisti ja rauhallisesti. Mallia on löytynyt muun muassa ikivanhasta kiinalaisesta taijista.

– Olemme harjoitelleet sitä, että vaikka liike on melko hidasta, se etenee koko ajan johdonmukaisesti ja rauhallisesti, opettaja Minna Rissanen sanoo.

Koulussa Varis on paitsi harjoitellut erilaisia hoitoja myös tutustunut tuotteiden ominaisuuksiin ja laskenut ainekustannuksia.

JÄNNITTÄVÄSSÄ

KILPAILUSSA Viivi Varis sijoittui lopulta neljänneksi, vain yhden pisteen päähän mitalista.

– Kisakokemus oli hyvä ja antoisa, ja tarkka arviointi oli jännittävää, mutta kokemuksena hyödyllinen. Tämä kilpailu oli parasta mahdollista treeniä tuleviin EuroSkills­karsintoihin. Sain hyvin verkostoiduttua muiden finalistien kanssa, Varis kertoo rauhallisesti tulosten selvittyä.

– Suosittelen Taitaja­kilpailua kaikille omasta alastaan ja oppimisesta kiinnostuneille.

Kisapappi Sanna Uusitalo on ylpeä koko Stadin Teamista.

– Taso ammattitaidon suomenmestaruuskisoissa on korkea. Kaikki kilpailuun osallistuneet ovat oman alansa kahdeksan parhaan joukossa. He ovat taitavia, rohkeita ja osaavia nuoria.

Variksen neljännen sijan lisäksi Stadin ammatti­ ja aikuisopisto sai mitaleja hitsauksen, hiusalan, leipuri­kondiittorin ja pelituotannon lajeissa.

– Jokainen kilpailuun osallistunut on jo voittaja. Joukkueessamme on ollut myös mahtava ryhmähenki, Uusitalo sanoo. ■

Katso video Viivi Variksen valmistautumisesta Taitaja-kisaan: kirkkojakaupunki.fi/tv.

HYVÄN TÄHDEN.

83. vuosikerta kirkkojakaupunki.fi

Julkaisija Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan ev.lut. seurakunnat

Päätoimittaja

Pauli Juusela

Toimituspäälliköt Heli Kulmavuori, Ulla Lötjönen

Toimituksen assistentti Maija Kiviranta, 09 2340 2244

Postiosoite

Kolmas linja 22 00530 Helsinki toimitus@kirkkojakaupunki.fi

Mediamyynti

Sacrum-Kotimaa Oy

Pirjo Teva, 040 680 4057

Juha Kurvinen, 040 665 5983 etunimi.sukunimi@kotimaa.fi

Ilmoitusvaraukset aineistopäivää

edeltävän viikon perjantaihin kello 14:ään mennessä.

Painos

330 000. Osoitteellisena jakeluna Postin kautta evankelisluterilaisten seurakuntien jäsentalouksiin Espoossa, Helsingissä, Kauniaisissa ja Vantaalla.

Painopaikka Sanomapaino, Vantaa

Osoiteasiat

Lehti lähetetään seurakuntien jäsenille, talouden vanhimman nimellä. Osoitteet päivitetään automaattisesti muuttoilmoituksen perusteella. Jos osoitteessasi on virhe tai et halua lehteä, ota yhteyttä sähköpostitse osoitteet@kirkkojakaupunki.fi tai puhelimitse arkisin klo 9–10 ja 12–13, p. 09 2340 2235.

Jakelu Jäikö lehti tulematta? Haluatko antaa jakelusta muuta palautetta? Ota yhteyttä sähköpostitse osoitteet@kirkkojakaupunki.fi tai puhelimitse arkisin klo 9–10 ja 12–13, p. 09 2340 2235. ISSN 0356-3421

Viisi syötävän hyvää villivihannesta

Suomen luonto tuottaa runsaasti syötäviä kasveja, jotka kukoistavat pelloilla ja pientareilla, joutomailla ja pihanperillä. Ne ovat ilmaista syötävää ja sisältävät makua, vitamiineja ja kivennäisaineitä. Kerää villivihanneksia puhtaista paikoista, etäällä vilkkaista autoteistä.

TEKSTI

JA KUVAT ULLA LÖTJÖNEN

Vuohenputkea viljeltiin jo luostareissa

Vuohenputki työntyy keväällä esiin ensimmäisten kasvien joukossa. Sen tunnistamiseen pätee pyhän kolminaisuuden sääntö: kasvin varressa on kolme pääruotia, ja jokaisessa niistä on kolme lehteä. Lisäksi tunnistamista helpottaa se, että vuohenputken varsi on kourumainen.

Sarjakukkaista vuohenputkea on viljelty luostareiden puutarhoissa jo keskiajalla. Nuoren kasvin maku on raikas ja muistuttaa porkkanaa. Jos vuohenputkesta pitää, sen kasvustoa kannattaa välillä niittää. Näin maukasta ainesta riittää syötäväksi pitkin kesää.

Voikukka on oikea vitamiinipommi

Kotipuutarhojen kiusankappaleena tunnettu voikukka on mitä mainion villivihannes. Kasvissa on kolme kertaa enemmän ravintoaineita kuin tavallisissa salaattikasveissa. Se sisältää muun muassa A­, B­, C­ ja E­vitamiineja sekä runsaasti kivennäisaineita.

Voikukan eri lajikkeita löytyy Suomesta noin 500. Syötäväksi kannattaa noukkia sileälehtistä lajia, joka on vähemmän tymäkkä kuin sahalaitainen. Kasvin kitkerin osa on keskiruoti, joka kannattaa jättää syömättä. Voikukan kaikki kasvuvaiheet voi hyödyntää, sillä myös nuput ja kukinnot ovat syötäviä. Jotkut keräävät kasvin juuriakin esimerkiksi mausteeksi keittoon.

Monikäyttöinen maitohorsma

Maitohorsma on siitä oiva villivihannes, että se sopii syötäväksi eri kasvuvaiheissaan. Varhain keväällä maasta putkahtaa esiin kasvin varsi, jota voi nauttia parsan tavoin. Maitohorsman vihreät lehdet tuovat makua ja vaihtelua salaattiin.

Maitohorsma sisältää runsaasti C­ ja B­vitamiineja sekä kivennäisaineita. Myös kasvin kaunis kukinto on syötävä. Kukkia voi lisätä vaikkapa salaattiin tai kakunkoristeeksi. Nuoren maitohorsman lehtiä voi myös kuivattaa.

Nokkonen tihkuu rautaa

Vanha kansa kutsuu nokkosta vihulaiseksi. Ei suotta, sillä nokkosen poltinkarvat tekevät kipeää, jos kasviin koskee paljain käsin. Siksi sen keräämiseen tarvitaan hyvät hanskat.

Kevyesti ryöpättynä nokkonen sopii esimerkiksi lettu­ tai leipätaikinaan. Kuivattu nokkonen takaa topakan rauta­annoksen myös talvella. Nokkonen imee itseensä nitraattia, joka on liiallisesti saatuna ihmiselle haitallista. Siksi nokkosta ei pidä kerätä paikoista, joissa nitraattia on maaperässä runsaasti, eli hevostallien, navettojen tai tunkioiden lähettyviltä.

Poimulehti maistuu suppuisena

Piparkakkua muistuttava poimulehti on helppo tunnistaa maastossa. Kasvin kaunis muoto on ruokkinut mielikuvitusta niin, että vanha kansa on kutsunut sitä nimellä Neitsyt Marian viitta. Poimulehteä kasvaa metsissä ja puutarhoissa. Parhaalta maistuvat puolivarjossa kasvaneet supussa oleva lehdet. Nuoria lehtiä voi lisätä salaattiin, ja vanhempia voi nauttia kypsennettynä vaikkapa muhennoksen joukossa. Poimulehteä voi myös kuivattaa talven varalle.

Hurjapää Kallion kirkon tornin päällä

Helsinkiläisen Harri Hypénin kotialbumissa on kuva Kallion kirkon tornista ja miehestä sen huipulla. Kuvan yhteydessä on käsin kirjoitettu teksti ”Kahvitauvolla 20.7. 1966”. Kuka mies on ja miksi hän on siellä?

TEKSTI PAULI JUUSELA KUVA JUSSI HELTTUNEN

HKesälläkin kirkossa on viileyttä hikoilijalle ja lämpöä tarvitsevalle.

menohaku.kirkkojakaupunki.fi

elsinki vanhoissa kuvissa -Facebook-ryhmässä on Kallion kirkon naapurissa asuvan Harri Hypénin julkaisema hurja kuva. Kuvassa mies seisoo kirkon tornissa olevan ristin päällä ja heiluttaa alhaalla oleville. Kuva lienee otettu vastapäisen kerrostalon katolta. Mies pitää toisella kädellään kiinni ukkosenjohdattimesta. Mistä on kyse?

VASTAUS LÖYTYY Harri Hypénin kotialbumista, johon on koottu hänen vuonna 2008 kuolleen isänsä Heikki Hypénin elämäntarinaan liittyviä kuvia. Kirkontornikuvan takana lukee ”Kahvitauvolla” ja päiväys 20.7.1966. Viereisellä albumin sivulla Heikki Hypénin kerrotaan olleen rohkea, työteliäs ja utelias mies, jota eivät korkeat paikat huimanneet.

– Kyllä tästä kuvasta lapsena aina välillä puhuttiin. Isäni oli kuorma-auton kuljettaja. Hän vei kirkolle korjaustöissä tarvittavia tavaroita. Joku siinä sitten oli saanut idean, että torniinhan voisi kiivetä. Eikä tietenkään työajalla vaan kahvitauolla. Veikkaan, että useampi mies on saattanut yllyttää toisiaan kiipeämään. Voi olla, että jonkun muun kotialbumista löytyy vastaava kuva, Harri Hypén sanoo.

– Isä ei kiipeämisen motiiveista sen tarkemmin kertonut, vaikka brassaili sillä välillä sukulaistapaamisissa. Kuvasta tuli osa suvun tarinaa.

Harri Hypén muisti vanhan kuvan, kun hän perheineen muutti asumaan taloon, jonka sisäpihan parvekkeelta näkyy Kallion kirkon torni. Vuonna 1912 valmistuneen kansallisromanttista tyyliä olevan kirkon ristin huipulle on merenpinnasta matkaa 96 metriä. Torni on 64 metriä korkea.

– Olen itse käynyt tornissa työporukan kanssa. Maisemat ovat huimat. Kirkko on läheinen myös siksi, että nuorimmaisemme on kastettu siellä, Hypén kertoo.

MUTTA MITÄ REMONTTIA kirkossa kesällä 1966 tehtiin? Vastaus löytyy Helsingin seurakuntayhtymän arkistosta ja Kirkko ja kaupunki -lehden vanhoista vuosikerroista. Remontin syyhyn viitataan myös kuvan alla olevassa Facebook-keskustelussa. Siinä eräs kommentoija muistelee kouluaikaansa Kallion kansakoulussa 1960-luvulla: ”Satuin näkemään ainakin kerran, kun suuri kivi putosi tornin ulkopinnasta maahan.”

Kirkon tornin eteläsivusta irtosi vuonna 1965 graniittilohkareita, joista suurimmat pai-

noivat noin 200 kiloa. Kirkko ja kaupungissa 6.10.1965 kerrottiin, että Kallion kirkon kiviverhouksen korjaaminen tulee maksamaan 665 000 markkaa sen 44 000 markan lisäksi, joka jo on käytetty alustavaan korjaukseen eli putoamisuhassa olevien kivien tukemiseen ja tornin kiviverhouksen tutkimiseen.

Selvityksen mukaan tornin graniittiverhouksen ja tiiliseinän väliin tuli tehdä tuuletusrako ja graniittiverhous tuli liittää aiempaa tukevammin tiilimuuriin.

Seuraavan vuoden kesäkuussa kerrottiin, että Helsingin kirkkonähtävyyksiin kuuluu Kallion kirkko, jonka julkisivun korjaus jatkuu vielä. Eli Heikki Hypénin retki kirkon torniin liittyi todellakin sen korjaustöihin.

”

Veikkaan, että useampi mies on saattanut yllyttää toisiaan kiipeämään.

TORNIKUVAN ALLA olevasta Facebook-keskustelusta löytyy myös Mikkelin eläkkeellä olevan tuomiorovastin Simo S. Salon kommentti, joka on syytä varmistaa soittamalla hänelle. Salo asui 15 vuoden ajan Helsingissä.

– Mikkelissä toimi aikanaan pappina ja Savon prikaatin kenttärovastina Lauri Leppänen. Hän kertoi saunajuttuna yhdestä elämänsä kirjaimellisesta huipputapahtumasta. Hän oli seisonut Kallion kirkon ristin päällä käsillään ja tullut sen jälkeen tornista alas köyden kanssa. Läskipohjakenkien pohjat siinä kuulemma paloivat, Salo kertoo.

Kirkon työmaata valvoneet ammattilaiset olivat ottaneet jonkin kiistan takia lopputilin. Tehtävää hoitamaan jäi kolme teologian ylioppilasta. Yksi heistä oli Leppänen, joka oli päättänyt tehdä vaikutuksen alhaalla seisoneeseen tyttöystäväänsä, tulevaan vaimoonsa. Käsillä seisominen korkealla ei ollut Leppäselle kovin kummoinen juttu, sillä hän oli kasvanut maalla ja kokeillut sitä maatilalla olleen korkean talousrakennuksen katolla.

Kallion kirkon historian hämäristä löytyy vielä kolmaskin hurjapää. Kirkon satavuotis-

Harri Hypénin mukaan isän kiipelystä on tullut osa suvun tarinaa.

historiikissa Tälle kalliolle on vuodelta 1926 kertomus ukkosenjohdattimen asentaneesta palomiehestä. Tämä oli kiivennyt huipulle hyvin tuulisella säällä. ”Tuulenpuuska oli viedä liukkailla nahkapohjasaappaillaan korkeuksissa seisovan miehen, mutta tasapaino säilyi. Isä oli telinevoimistelija, jolta ei uskallusta puuttunut”, kirjoittaa Sven Laakso kirjassa.

KALLION KIRKON tornia ei 1960-luvun korjaustöissä saatu pysyvästi kuntoon. Vuosina 1998–1999 kirkon pintarakenteita korjattiin uudestaan. Kirkko ja kaupungin jutussa tuolta ajalta kerrotaan, että kivien kiinnityslaasti oli niin

pehmeää, että sitä saattoi pudottaa käsin. Graniittikivien takana oleva tiilimuuri oli myös pehmentynyt niin, että puukko upposi siihen helposti.

Kirkkoon tehtiin julkisivuremontti, jossa kaikki graniittilohkareet kiinnitettiin uudestaan sään vaihteluja kestävällä laastilla. Lisäksi pehmenneet tiilet vaihdettiin ja kivet tuettiin ruostumattomasta teräksestä tehdyillä kiinnikkeillä. ■

Opastettuja kierroksia Kallion kirkon torniin järjestetään kesäaikana arkisin keskiviikosta lauantaihin. Kierroksella kiivetään 273 porrasta tornin näköalatasanteelle. Hinta 10 e. Kallion kirkon kahvila avoinna ke–la klo 11–16. Lisätietoja: kallionseurakunta.fi.

HAE HETI!

OPISKELE UNELMA-ALAASI KESKELLÄ HELSINKIÄ

19.8.2024 - 28.5.2025

SUOMEN SUOSITUIN KANSANOPISTO.

DESIGN-OPINNOT Arkkitehtuuri ja muotoilu Graafinen suunnittelu Pelisuunnittelu Sisustussuunnittelu

JOURNALISMIOPINNOT

Radio- ja TV-journalismi Urheilutoimittaja Visuaalinen journalismi ja valokuvaus

KULTTUURIOPINNOT Laulaja Lauluntekijä Musiikki ja musiikkiteknologia

MUSIIKKIOPINNOT

Animaatio Draama ja näyttelijäntaide Elokuva- ja TV-ilmaisu Matkailu Kuvataide ja urbaani kuva Kirjoittaminen ja dramaturgia Tanssitaide

Täytä hakemuksesi: www.heo.fi

Kasvatustieteet Kauppatieteet Liikunta- ja terveystieteet Logopedia Lääketiede Oikeustiede Psykologia Valtiotieteet ja yhteiskunta YLIOPISTO-OPINNOT

HEOheotuubi heoofficialheoofficialheokansanopisto

”Olenko minä veljeni vartija?”

Tunnista kuuluisat Raamatun sitaatit

Testaa tietämyksesi kirkkojakaupunki.fi/ testit

”On vaikeaa elää näin lähellä Gazaa ja tuntea olonsa näin avuttomaksi”

Jerusalemissa asuva palestiinalainen pappi

Sally Azar kertoo seurakuntalaistensa ahdingosta.

Sally Azar vihitiin papiksi tammikuussa 2023. Samalla Jordanian ja Pyhän maan luterilainen kirkko sai ensimmäisen naispuolisen pappinsa. Pienen noin 3 000 jäsenen kirkon seurakuntalaiset ottivat hänet hyvin vastaan. Sen sijaan Jerusalemissa toimivien muiden kirkkokuntien edustajilla oli alkuun vaikeuksia.

– Jerusalemin patriarkan pääsiäisvastaanotolla, johon piispat ja papit osallistuivat, kukaan ei puhunut minulle. Vasta kun patriarkka onnitteli minua pappisvihkimyksestä, tilanne muuttui. Yhtäkkiä muut havahtuivat, että hekin voivat onnitella minua, Azar kertoo.

Aluksi hän teki työtä pienessä Beit Sahurin seurakunnassa. Beit Sahur on pääosin kristittyjen asuttama kaupunki Länsirannalla. Nyt hän toimii pappina kahdessa Jerusalemin seurakunnassa, joista toinen on englannin- ja toinen arabiankielinen.

ISRAELIN JA PALESTIINAN välinen konflikti on läsnä arjessa koko ajan. Sally Azar sanoo, että juuri nyt tilanne on kauhea. Silti hän jaksaa toivoa oikeudenmukaista rauhaa. Terroristijärjestö Hamasin 7. lokakuuta 2023 tekemästä hyökkäyksestä alkanut sota Gazassa on jatkunut jo lähes kahdeksan kuukautta. Kärsimystä lisää se, että Israel ei päästä Gazaan alkuunkaan riittävästi avustustarvikkeita, kuten ruokaa, puhdasta vettä ja lääkkeitä.

– On vaikeaa elää näin lähellä Gazaa ja tuntea olonsa näin avuttomaksi. Kaikki palestiinalaiset kär-

sivät tilanteesta. Lisäksi kristittynä minusta tuntuu siltä, että muu maailma unohti, että Palestiinassa elää myös kristittyjä. Heitä asuu myös Gazassa.

”

Israelilaiset ja palestiinalaiset ovat eläneet pitkään naapureina, mutta eivät yhdessä.

KRISTITYT OVAT GAZASSA pieni alle tuhannen hengen vähemmistö. Sodan alussa Israelin ilmaisku tappoi 18 ihmistä, jotka olivat hakeutuneet turvaan tuhat vuotta vanhan Pyhän Porfyriuksen kirkon pihapiiriin. Kirkko vaurioitui iskussa. Myös Gazan ainoa katolinen kirkko on kärsinyt pommituksista.

– Kristillinen yhteisö alueella on hyvin tiivis. Tunnemme kaikki saman tuskan. Osalla seurakuntalaisistamme on myös sukulaisia Gazassa. Yksi menetti ensin siskonsa ja sitten veljensä. Me järjestämme kirkoissamme ja kodeissamme muistotilaisuuksia Gazassa kuolleiden ihmisten läheisten kanssa, Sally Azar kertoo.

Azar sanoo, että sotaa ei käydä vain Gazassa, vaan tilanne Israelin miehitysvallan ja palestiinalaisten välillä on hyvin jännittynyt myös Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa.

– Siirtokuntalaiset ja äärijuutalaiset sylkevät päin kristittyjä pappeja ja seurakuntalaisia, jotka he tunnistavat siitä, että heillä on kaulassaan risti. Benediktiiniläisluostarin apotti joutui tällaisen hyökkäyksen kohteeksi. Erästä ystävääni syljettiin, kun hän kulki Jerusalemin vanhassa kaupungissa.

Azarin mukaan tilanteen tekee erityisen ikäväksi se, ettei hyökkääjille voi sanoa vastaan.

– Jos soitamme poliisille, he eivät pidätä niitä, jotka hyökkäävät kimppuumme. Sen sijaan he kysyvät meiltä: ”Mitä te teitte ensin, sillä täytyihän teidän tehdä jotain ensin?” Länsirannalla sotilaat pidättävät ihmisiä öisin ja ilman syytä. Esimerkiksi Ramallahissa erään anglikaaniperheen tytär vietiin kotoaan jo toisen kerran, eikä vanhemmille kerrota, missä hän on.

HAMASIN HYÖKKÄYSTÄ seuraavana päivänä viime lokakuussa Sally Azar toimitti messun englanninkieliselle seurakunnalle. Arabiankielisille ei messua kannattanut pitää, sinne ei olisi ollut turvallista tulla.

Englanninkieliseen messuun tuli pari seurakuntalaista, saksalaisia, mutta Azarista oli tärkeää, että messu pidettiin ja siellä rukoiltiin väkivallan loppumisen puolesta ja surtiin kuolleita. Hänelle itselleen palasi mieleen toisen intifadan eli kansannousun aika, jolloin hän oli lapsi.

Seuraavien kolmen kuukauden aikana oli vaikea pitää yhteyksiä Länsirannan seurakuntiin, sillä omalla autolla ei päässyt rajan yli eikä seurakuntalaisten ollut turvallista kokoontua.

Sally Azar sanoo, että kristittynä hänen tehtävänsä on rukoilla rauhan puolesta.

Juutalaisten kantamien aseiden määrä Jerusalemissa lisääntyi. Azar laski ollessaan ystävänsä kanssa kävelyllä vanhassakaupungissa, että tunnin aikana heitä vastaan tuli 135 ihmistä aseen kanssa.

– Hetken ajan pelkäsin puhua arabiaa, sillä siitä tiedettäisiin, että olen palestiinalainen. Vähitellen siihen tottui. On outo tunne

TEKSTI PAULI JUUSELA KUVA ANTTI RINTALA

elää kaiken keskellä, tottua miehitykseen, muureihin ja tarkastuspisteisiin.

Azar on sitä mieltä, ettei Israelin ja Palestiinan välinen konflikti ole pohjimmiltaan uskonnollinen, vaikka uskontoa käytetään siinä hyväksi. Niin tekee Hamas ja niin tekevät äärioikeistolaiset juutalaiset siirtokuntalaiset.

Azar korostaa, että moni juutalainen vastustaa Israelin hallituksen toimintaa, eikä Hamas ole yhtä kuin palestiinalaiset. Uskontojen pyhiä kirjoituksia ei pitäisi käyttää sodan oikeuttamiseen.

– Kristittynä minua ohjaa Uusi testamentti ja Jeesuksen antama esimerkki, se rauha ja hyvyys, jonka hän toi tullessaan. Meidän ei pi-

– Luulisi, että Hamas ymmärsi, mitä 7. lokakuuta tehdystä iskusta seuraa. Niinpä kysymys kuuluu: miten te annoitte tämän kaiken tapahtua. Samanlainen hyvä kysymys on, miten ihmeessä Israel ei nähnyt tätä, vaikka heillä on käytössään niin valtavat turvallisuusjärjestelmät. Azar sanoo, että Hamasin hyökkäyksessä tapettiin israelilaisten lisäksi monien muiden maiden kansalaisia, ja juutalaisten lisäksi myös palestiinalaisia ja Israelin arabeja. Kibbutsilla surmattiin vuosikausia rauhan puolesta toimineita ihmisiä. Sen jälkeen seuranneessa Israelin hyökkäyksessä Gazaan on kuollut valtavasti siviilejä, naisia ja lapsia.

Azarin mukaan nyt pitäisi etsiä tietä eteenpäin. Siinä pitää katsoa koko konfliktin isoa kuvaa ja hakea ratkaisuja.

– Väkivaltaa Jordanian ja Pyhän maan kirkko vastustaa systemaattisesti. Miehitystä voi vastustaa myös rauhanomaisin keinoin, esimerkiksi dokumentoimalla ja kertomalla siitä, mitä alueella tapahtuu, Azar sanoo. – Meitä kristittyjä kehotetaan rakastamaan vihollisiamme. Se ei ole helppoa, mutta niin me kirkoissa saarnaamme. Israelilaiset ja palestiinalaiset ovat eläneet pitkään naapureina, mutta eivät yhdessä. Yhteiskunnan sosiaalinen rakenne alueella ei tue yhdessä elämistä.

USEIMMAT ISRAELILAISET eivät Sally Azarin mukaan tiedä, millaista elämä on muurin ja tarkastuspisteiden toisella puolella. Tietoa tarvittaisiin lisää samoin kuin tiloja ja paikkoja, joissa ihmiset voisivat kohdata.

– Jos halutaan todellista rauhaa, pitää oppia elämään yhdessä. Myös moni israelilainen haluaa muutosta. He näkevät, että miehitys vaikuttaa myös heihin, siihen, miten heitä kasvatetaan ja millaisia heistä tulee. Rauhaa haluavat ihmiset tuovat minulle toivoa. Lisäksi meillä on rukous. Rukoilla voimme aina, Azar sanoo.

dä käyttää uskontoamme väärin ja muokata Jumalasta haluamaamme kuvaa. Meidän pitää kuunnella todellista Jumalaa.

SALLY AZARIN MUKAAN monet palestiinalaiset vastustavat Hamasin väkivaltaa. Näin tekevät myös Gazan asukkaat, jotka kysyvät, millaiseen tilanteeseen Hamas heidät vei.

Toisaalta hän ymmärtää sen, että moni kristitty Israelissa ja palestiinalaisalueilla on väsynyt tilanteeseen ja muuttaa pois. Sama koskee koko Lähi-itää, jossa kristittyjen määrä on vähentynyt rajusti jo pitkään. Azarin mukaan kyse on siitä, etteivät he näe tulevaisuutta perheilleen jatkuvan väkivallan keskellä.

– Lokakuun 7. päivän jälkeen myös muutama meidän seurakuntiimme kuuluva perhe on hakenut muuttolupaa. Ymmärrän heitä. He haluavat elää paikassa, jossa heidän ihmisoikeuksiaan kunnioitetaan, Azar sanoo. ■

Rohkeasti kohti kuin

biisoni

Olen joutunut itsekin eri tilanteissa venyttämään rohkeuttani, sanoo tunnerohkeudesta kirjan tehnyt työelämäprofessori Helena Åhman.

TEKSTI MARJO KYTÖHARJU KUVA SIRPA PÄIVINEN

Työssään luennoitsijana ja valmentajana Helena Åhman on kertonut tarinaa biisoneista, jotka eivät pakene hiekkamyrskyä vaan juoksevat sitä kohti. Biisonit ymmärtävät vaistomaisesti, että kun menet lähenevää hiekkamyrskyä kohti, pääset läpi nopeammin kuin jos yrität juosta sitä karkuun. Arkielämässä omat tai toisten tunteet ovat usein se hiekkamyrsky, jota on vaikea kohdata.

Tarinan herättämän kiinnostuksen vuoksi Åhman päätti paneutua laajemmin vaikeiden tunteiden ja tilanteiden kohtaamiseen. Näin syntyi kirja Tunnerohkeus.

TUNNEROHKEUDEN TAITOA tarvitaan paitsi työelämässä ja yhteiskunnallisessa keskustelussa myös pari- ja muissa ihmissuhteissa.

– Usein pakenemme hankalia tilanteita ja keskusteluja, koska pelkäämme, mitä seuraa, jos puhumme suoraan jostain asiasta, Helena Åhman sanoo.

– Elämme tällä hetkellä yhteiskunnassa vaarallista vastakkainasettelun aikaa. Siksi olisi hyvä oppia olemaan rakentavasti eri mieltä asioista. Se, että pystymme kohtaamaan toisemme ja erilaiset näkemykset avoimin mielin, voi muuttaa maailmaa monella tavalla positiiviseen suuntaan.

Åhman on ammentanut Tunnerohkeus-kirjaansa oppeja tutkijoilta ja johtajilta eri puolilta maailmaa. Hän on myös osallistunut yhdysvaltalaisen Harvardin yliopiston valmennukseen.

Tärkeää tietoa tunnerohkeudesta Åhman on saanut Yhdysvaltojen ilmailu- ja avaruushallintovirasto Nasassa työskenteleviltä astronauteilta. – Astronauttien työn lähtökohtana on fyysinen rohkeus, mutta nykyisin heille painotetaan myös herkkyyden merkitystä. Avaruusaluksen tiimiltä vaaditaan vahvuutta mutta samalla herkkyyttä kohdata erilaiset tunteet ja tilanteet. Aluksessahan voi välillä olla kyseessä jopa oma ja toisten henki.

MONI ASTRONAUTTI oli kertonut arvostavansa työssään nimenomaan suoraan puhumisen taitoa. Muuten voi kulua valtava määrä aikaa ja energiaa arvaillessa, mitä joku tarkoittaa.

– Siihen ei avaruudessa kiitävässä säilykepurkissa ole aikaa varsinkaan kriisitilanteissa, Helena Åhman sanoo.

– Eräs kokenut astronautti totesi, että hän on luonteeltaan introvertti ja että hänen kohdallaan eniten tunnerohkeutta on vaatinut ihmisten kanssa toimiminen ja heihin luottaminen.

”

Usein pakenemme hankalia tilanteita ja keskusteluja,

koska pelkäämme, mitä seuraa, jos puhumme

suoraan.

Åhmaniin teki vaikutuksen myös astronautti, joka kuvaili, miten kauniilta Suomi ja koko maapallo oli näyttänyt avaruusaluksen ikkunasta.

– Hän selitti, että kun sieltä ei näy maiden rajoja, monet poliittiset ja yhteiskunnalliset riidat alkoivat tuntua naurettavilta. Monelle astronautille onkin käynyt niin, että teknokraatti on muuttunut avaruudessa käytyään rauhaa ja ihmiskunnan yhteneväisyyttä vaalivaksi humaanisuuden puolestapuhujaksi.

Turun yliopiston kauppakorkeakoulun työelämäprofessorina toimiva Åhman on keskittynyt ensimmäisenä Suomessa keskusteluälykkyyden ja mielen johtamisen teemoihin.

– Puhun opiskelijoille tunteista ja ajattelusta, jotka liittyvät vaativiin keskustelu-, neuvottelu-, konflikti- ja johtamistilanteisiin.

HELENA ÅHMANIN opiskelu- ja työpolku ei ole ollut aivan suoraviivainen. Satakunnan Kankaanpäästä opintielle lähtenyt Åhman opiskeli ensin luokanopettajaksi Hämeenlinnassa 1980-luvun lopulla. Valmistumisensa jälkeen hän suuntasi kuitenkin teollisuuden palvelukseen ja opiskeli markkinointia.

– Ihmisen mieli on kiinnostanut minua aina, joten opiskelin myöhemmin psykologiaa Tampereen yliopistossa ja työpsykologiaa Teknillisessä korkeakoulussa eli nykyisessä Aalto-yliopistossa. Jälkimmäisessä tein työpsykologian väitöskirjani mielen johtamisesta ja yksilön pärjäämisestä muuttuvissa organisaatioissa. Olin aiemmin opiskellut myös suggestoterapeutiksi.

NYKYISISSÄ TÖISSÄÄN Helena Åhman pyrkii yhdistämään tiedettä, taidetta, tarinoita ja käytännön keinoja. Esimerkiksi Tunnerohkeus-kirjassa on mukana hänen elämänkumppaninsa, muusikko Tommi Läntisen, kirjoittamia laulutekstejä.

– Kaikki lähti siitä, kun kuulin Tommin demon Oo rohkee -kappaleesta. Siinä kerrotaan haavanlehtitunteesta, ja innostuin uudesta termistä. Haavathan ovat puita, jotka havisevat heikollakin tuulella.

– Tommi on myös jo pitkään ollut kiinnostunut avaruudesta ja seurannut Nasaa Instagramissa. Häntä alkoi kiehtoa erityisesti kuva, jossa maapallo kääntyy kohti valoa, ja niinpä hän teki siitä biisin, joka löytyy myös kirjastani.

Åhmanin mukaan samanhenkiset tekstit syntyivät heiltä sattumalta samoihin aikoihin.

– Saamme tietysti vaikutteita toisiltamme. Toisaalta kaikki, mitä ihminen kokee, vaikuttaa häneen.

Nyt Åhman ja Läntinen tekevät yhteisesityksiä eri organisaatioille. Kyseessä ei ole Åhmanin ensimmäinen yhteistyökuvio muusikon kanssa. Hän on kiertänyt jo neljä vuotta esiintymässä laulaja-lauluntekijä Jussu Pöyhösen kanssa.

Tunnerohkeus-kirjassa on myös Åhmanin valokuvia. Hän on opiskellut valokuvausta New Yorkin International Center of Photographyssa ja kesäisin valokuvakursseilla Italian Toscanassa.

– Osa kirjan kuvista on New Yorkin edustalla sijaitsevalta Ellis Islandilta, jota kutsutaan myös rohkeiden saareksi. Siirtolaiset eri puolilta maailmaa tulivat Amerikkaan tuon saaren kautta. Karjalaiset sukujuuret omaavana tunnistin heidän tarinoissaan tuttuja rohkeuteen liittyviä teemoja.

MIKÄ ON ROHKEINTA, mitä olet itse tehnyt elämässäsi? Kun Helena Åhmanille esittää tämän kysymyksen, hän miettii pitkään.

– On ollut tilanteita, joissa olen joutunut venyttämään rohkeuttani, ja pienillä stepeillä olen edistynyt. Tällainen on ollut esimerkiksi omien epämukavien tunteiden, kuten epävarmuuden ja epäonnistumisen pelon, kohtaaminen.

Hetken mietittyään hän lisää, että hänen yksi luonteenpiirteensä on rohkeus tarttua uusiin asioihin. Niihin voi laskea esimerkiksi yrittäjäksi ryhtymisen.

– Kukaan ei kuitenkaan voi ulkopuolelta noin vain neuvoa ketään, miten heittäytyä tekemään asioita. Åhman muistuttaa, että rohkeaan suoraan puhumiseen pitää aina liittää myös myötätunto ja toisen kuuntelu, tietty vastaanottavaisuus.

Kuuntelemisen taitoa Åhman on harjoitellut Suomen mielenterveys ry:n kriisipuhelimessa.

– Olen saanut elämässäni monia mahdollisuuksia ja tukea tarvittaessa. Velvollisuuteni on jakaa hyvää eteenpäin. Kriisipuhelimessa olen oppinut paljon ihmisten kohtaamisesta ja siihen liittyvistä kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisen tarpeista. ■

Kuka?

Helena Åhman, 59, on Espoossa asuva työpsykologiasta väitellyt tohtori, Turun yliopiston kauppakorkeakoulun työelämäprofessori ja useita kertoja palkittu puhuja ja tietokirjailija.

Mitä?

Åhman julkaisi keväällä kirjan Tunnerohkeus – suoraan puhumisen ja vastarinnan kohtaamisen taito (Otava). Hän on kirjoittanut useita teoksia ihmismielestä, keskusteluälykkyydestä, tilannetajusta ja johtamisesta sekä yhden dekkarin.

Motto

Kun uskaltaa kohdata kaikki tunteet, voi löytää vaihtoehtoja, joita ei ole aiemmin nähnyt.

METSIEN PELASTAJAT

Dokumenttiohjaaja Virpi Suutari suuntaa juoksulenkillään lähimetsikköön hengittämään maailmankaikkeutta. Metsä tuntuu kuin hyvältä ystävältä, jota hän haluaa suojella.

Metsä oli Virpi Suutarille tärkeä paikka jo lapsuudessa Rovaniemellä.

– En edes muista, missä muualla olisin leikkinyt kavereiden kanssa. Läheisessä metsässä kiipeiltiin puissa, leikittiin salapoliisia ja tehtiin lumesta kaikenlaista. Teini-ikäisenä kävin metsässä kävelemässä.

– Kesät vietimme Kainuussa äidin sisaren luona, ja sielläkin kolusin metsiä. Metsä tuntui hiljaiselta ja turvalliselta paikalta, kuin hyvältä ystävältä.

Nykyistä asuinaluettaan Helsingin Tapanilaa Suutari pitää viihtyisänä, mutta hänestä on ikävää, ettei omakotialueella kasva juurikaan metsää.

– Onneksi tässä lähellä on sentään pieni metsäpläntti. Käyn siellä aina juoksulenkilläni.

– Kuten monelle muullekin suomalaiselle, metsä on minulle suorastaan pyhä paikka. Tuntuu kuin metsässä saisi yhteyden johonkin meitä suurempaan. Siellä voi hengittää maailmankaikkeutta.

Suutari tietää, että suomalaiset ovat olleet metsäuskontokansaa, ja metsässä on aikoinaan ollut pyhiä paikkoja. Tämä näkyy meillä yhä. Esimerkiksi Suutarin puolison, näyttelijä Martti Suosalon, lapsuudenperheen mökin lähellä pohjoisessa on nähtävissä saamelaisten pyhiä paikkoja, konkreettisia jälkiä metsäuskonnosta.

VIRPI SUUTARIN uusin dokumenttielokuva Havumetsän lapset kertoo nuorista metsäaktivisteista. Isona sysäyksenä elokuvan tekemiseen oli se, että Suutari peri sisarensa kanssa pienen metsäalueen Kainuusta.

Äidin perintömetsässä oli tehty hänen elinaikanaan avohakkuu, jonka jälkeen sinne oli istutettu uudet taimet.

– Äiti kuoli pari vuotta sitten, ja sen jälkeen metsänhoitoyhdistyksistä alettiin soitella meille, että mitä aiotte tehdä metsällänne. Se on nyt meillä mietinnässä.

Suomessa oli pitkään ainoana metsänhoidon muotona jaksollinen metsänkasvatus, avohakkuu. Siinä hakataan pois alueen kaikki puut niiden kasvettua tarpeeksi suuriksi. Vuonna 2014 sen vaihtoehdoksi tuli jatkuva metsänkasvatus. Siinä metsään jää hakkuun jälkeenkin monipuolista puustoa, isoja ja pieniä puita.

– Meissä suomalaisissa on elänyt vahvana suuri metsätalouden kertomus. Sen mukaan pieni Suomi on noussut sodan jälkeen vaurauteen metsätalouden ansiosta, Suutari sanoo.

– Sehän on totta, mutta nyt eletään eri maailmassa. On havahduttu siihen, että metsäluontomme ei voi niin hyvin kuin on kuviteltu. Metsämantereita on pilkottu, mikä on aiheuttanut lajikatoa ja hiilinielujen romahtamista. Tilanteeseen on vaikuttanut paljon se, että metsänomistajat ovat luottaneet metsänhoitoyhdistysten asiantuntijuuteen.

Suutarin mielestä pitäisi luottaa siihen, ettei Suomi romahda, vaikka hakkuita rajoitetaan ja luonnonmetsää suojellaan nykyistä enemmän. Tällä hetkellä metsiä on suojeltu Etelä-Suomessa kolme prosenttia ja koko Suomessa noin kymmenen prosenttia. Liki 90 prosenttia metsistä on siis talousmetsäkäytössä. Kansalaisten tukeakin löytyisi. Ylen Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan 80 prosenttia suomalaisista haluaisi suojella metsiä enemmän, ja Maailman luonnonsäätiön WWF:n teettämän kyselytutkimuksen mukaan 77 prosenttia suomalaisista vastustaa avohakkuita alueilla, joilla niistä on suurin haitta ympäristölle.

POHTIESSAAN METSÄALUEENSA käyttöä Virpi Suutari luki Juha Kauppisen teoksen Heräämisiä – kuinka minusta tuli luonnonsuojelija. Suorastaan järisyttävän vaikutuksen tehnyt kirja auttoi Suutaria näkemään, miten suuri merkitys luonnonsuojeluliikkeellä on ollut metsien suojelemisessa.

– Esimerkiksi kansallispuistojen perustaminen on vaatinut pitkällistä taistelua ja kansalaistottelemattomuutta. Suomalaiset ovat kuitenkin ottaneet ne omakseen ja käyvät niissä ahkerasti.

– Suomessa on toisaalta myös totuttu tasaiseen ja väljään metsään. Moni ei tiedä, miltä luonnonmetsä näyttää. Sehän on hyvin monimuotoinen puiltaan ja eliöiltään, ja lahopuilla on siellä merkittävä tehtävä. Luonnontilainen met-

sä ehkä näyttää ryteiköltä, mutta siellä on paljon tärkeää ihmiselle näkymätöntä elämää. Luonnon ja ihmisten hyvinvointi on kiinni myös niistä jäkälistä ja sammalista.

”

Aktivistit ovat tämän ajan moraalisia kompasseja, eräällä tavalla suorastaan pyhimyksiä.

Kauppisen teoksen luettuaan Suutari päätti tehdä metsäaiheesta dokumenttielokuvan. Hän alkoi perehtyä aiheeseen muun muassa haastattelemalla nyt jo edesmennyttä luonnonsuojelun suurmiestä, UKK-puiston isäksi kutsuttua Rauno Ruuhijärveä. – Ruuhijärvi kehotti minua ottamaan dokumentin tekemistä varten yhteyttä luonnonsuojeluliikkeen nuoreen polveen. Niinpä otin yhteyttä Luonnonsuojeluliittoon ja Elokapina-liikkeeseen. Elokapinan metsäryhmästä löysin elokuvan keskeiset aktivistit, Ida Korhosen ja Minka Virtasen.

Suutari seurasi kameraryhmineen puolitoista vuotta aktivistien kokouksia, mielenosoituksia, tapaamisia metsäyhtiöiden edustajien kanssa ja vapaa-ajanviettoa. Häneen teki vaikutuksen se, miten työteliästä ja kouluttautunutta väkeä he olivat.

– Tuntuikin huvittavalta, kun ihmiset huutelivat heille mielenosoituksissa, että menkää töihin siitä.

DOKUMENTTIELOKUVAA KUVATTIIN monissa upeissa luontokohteissa. Havumetsän lapset alkaa Iisalmesta Iijoen suistoalueen tulvametsäalueelta, joka on osa luonnon monimuotoisuutta suojelevaa Natura-aluetta. Virpi Suutarin mukaan se oli maaginen ja paratiisimainen paikka.

– Yövyimme saaressa teltoissa ja kuljimme alueella veneellä kevätlintujen laulaessa ja sammakoiden kurnuttaessa. Tuon paikan taianomaisuus määritti elokuvan tunnelmaa jatkossakin. Suutari teki dokumentissa ensimmäistä kertaa yhteistyötä luontokuvaajana tunnetun Teemu Liakan kanssa. Suutari piti siitä, miten Liakka osasi liikkua kameran kanssa häiritsemättä luontoa ja kuvattavia henkilöitä. He sopivat, että elokuvaan kuvataan kotoisia, kaikkien tuntemia eläimiä.

– On riipaisevaa, miten moni meille tuttu laji, kuten hömötiainen, on katoamassa Suomen luonnosta. Netistä löytyy pitkä lista uhanalaisista ja vaarantuneista lajeista.

Virpi Suutari käy usein hengittelemässä lähimetsässään Helsingin Tapanilassa.

Aktivisteista Ida Korhonen oli jo lapsena kiertänyt isoisänsä kanssa Iisalmen metsissä. Dokumentissa on muutama kohtaus, joissa he kinastelevat metsänhoidosta. Suutari halusi näin näyttää, miten iso näkemysero eri sukupolvilla saattaa asiasta olla.

– Ihailen nuorten aktivistien raikkaita periaatteita, väkivallattomuutta ja päihteettömyyttä. He pystyvät puhumaan asioista suoraan ja kirkkaasti, koska eivät ole sitoutuneita poliittisesti mihinkään.

Suutarista on surullista, miten paljon antipatiaa ja ennakkoluuloja nuoria aktivisteja kohtaan tunnetaan. Hän uskoo, että ilman heidän toimintaansa emme tietäisi, miten kriittinen vaihe metsien suojelussa on nyt käynnissä. Hän kutsuukin heitä yhteiskunnan hälyttimiksi.

– Aktivistit ovat tämän ajan moraalisia kompasseja, eräällä tavalla suorastaan pyhimyksiä. On hyvä muistaa, että esimerkiksi naisen aseman ja rodullisen tasa-arvon ajamisessa on tarvittu sitkeää kansalaisaktiivisuutta. Ja olihan Jeesuskin aikanaan aktivisti ja edelläkävijä.

NUOREN RADIKAALIMMAN itsensä – myös sen Virpi Suutari halusi tavoittaa Havumetsän lapset -elokuvallaan.

– Otin nuorena kiihkeästi kantaa asioihin. Jo 15-vuotiaana pauhasin koulun aamunavauksissa esimerkiksi nuorten mielenterveydestä. Opiskeluaikoina Tampereen ylipistossa taas olin mukana luontoon ja feminismiin liittyvissä performansseissa ja mielenosoituksissa.

Suutari ei halua kuitenkaan lisätä dokumenttielokuvillaan mustavalkoisuutta tai vastakkainasettelua. Päinvastoin, hän tahtoisi lisätä ymmärrystä eri mieltä olevien välille. Esimerkiksi Havumetsän lapsissa hän halusi lempeän humaanisti kuvata sitä, millaisia nuorten ympäristöön liittyvät tunteet ovat.

– Halusin tehdä ymmärrettävämmäksi nämä nuoret. Heidän toimintansa on yksinkertaisesti rakkauden tunnustusta luonnolle. He ymmärtävät, että liitymme kaikki luonnossa yhteiseen verkostoon ja että meidän pitää selvitä yhdessä täällä.

– En halua elokuvillani myöskään moralisoida tai tuomita ketään tai mitään. Esimerkiksi aktivistien kohtaamiset poliisin kanssa näyttäytyvät rakentavina, vaikka aktivisteilla on toki poliiseista myös toisenlaisia kokemuksia. Nämä kohtaamiset osoittavat, että Suomi on enimmäkseen hyvä maa osoittaa mieltä, ja sehän kuuluu olennaisesti demokratiaan ja sananvapauteen

Suutarista on ylipäätään tärkeää, ettei iän myötä jämähdä tietynlaiseen ajatteluun, vaan vielä 57-vuotiaanakin voi katsoa avoimin silmin ympärilleen ja oppia uutta.

– Olen itse päässyt turvalliseen yhteiskunnalliseen asemaan, joten voin ottaa kantaa asioihin työni kautta. Havumetsän lapset -dokumentin tekeminen inspiroi myös elokuvan tuottajana toiminutta puolisoani. Martti työstää parhaillaan esitystä luonnon ja ihmisen suhteesta Sirkus Suosalo -telttateatteriinsa, jonka kanssa hän kiertää eri puolilla Suomea, Suutari kertoo.

Uusia yhteistyökuvioitakin on syntynyt. Virpi Suutarin dokumenttielokuvan avulla kerätään nyt varoja Luonnonperintösäätiön Havumetsäkampanjaan, jonka tarkoituksena on pelastaa hupenevaa metsäluontoa.

Havumetsän lapset elokuvateattereissa ja Sodankylän elokuvajuhlilla kesäkuussa.

Paluu metsän lumoon

Nuoret metsäaktivistit ovat teologian

tohtori Pauliina Kainulaisen mukaan merkki suomalaisen maailmankuvan muutoksesta.

TEKSTI TANELI KYLÄTASKU KUVA MINNA RAITAVUO

Pappi ja teologian tohtori Pauliina Kainulainen vaikuttui erityisesti niistä Havumetsän lapset -dokumenttielokuvan jaksoista, joissa nuoret metsäaktivistit liikkuivat metsässä sekä soutivat ja uivat Iijoen suiston tulvametsäalueella. Kainulaista puhutteli myös nuorten rohkeus ja uskallus heidän kohdatessaan kasvokkain metsäfirmojen omistajia ja metsäkoneen kuljettajia.

Kainulainen luonnehtii elokuvaa voimakkaaksi puheenvuoroksi keskustelussa suomalaisesta metsäsuhteesta ja sitä määrittävästä maailmankuvasta.

– Oli riipaisevaa seurata, miten nuori aktivisti Ida Korhonen keskusteli metsäsuhteestaan isovanhempiensa kanssa. Maailmankuvien välinen kuilu havainnollistaa sitä, mistä suomalaisen metsäkeskustelun vaikeus nousee. Samalla sukupolvien välinen yhteys ja välittäminen oli kuitenkin olemassa.

Suomalaisen ekoteologian kehittäjänä tunnettu Kainulainen on käsitellyt ihmisen luontosuhdetta useissa kirjoissaan, joiden kantavana teemana on ollut maailmankuvien vaikutus valintoihin.

– Samastun nuorten aktivistien epätoivoon siitä, mitä jäljellä oleville vanhoille metsille tapahtuu, ja siihen, että on kiire toimia niiden puolesta. Viime aikoina olen miettinyt paljon, voisiko luonnosta lumoutuminen olla suomalaista metsäsuhdetta muuttava voima, hän sanoo.

SUOMALAISTEN SUHTEESSA metsään näkyy Pauliina Kainulaisen mukaan mekanistinen maailmankuva, joka sai sijaa Euroopassa

1700-luvulta lähtien. Tuolloin maailma alettiin nähdä suurena koneena, joka noudatti matemaattisia luonnonlakeja. Ihmisen ja luonnon suhdetta määritti hyötyajattelu.

– Luonnon lumosta ja pyhyydestä pyrittiin tietoisesti pois. Sen myötä ihminen on menettänyt rajan tajun. Emme enää ymmärrä, mitä luonnolle voi tehdä ja miten paljon siitä voi ottaa.

”

Samastun nuorten aktivistien epätoivoon siitä, mitä jäljellä oleville vanhoille metsille tapahtuu.

Havumetsän lapset -elokuvan nuoret aktivistit edustavat Kainulaisen mukaan vaihtoehtoista tapaa nähdä luonto. Hän kutsuu sitä kokonaisvaltaiseksi, orgaaniseksi maailmankuvaksi. Sellainen maailmankuva on Kainulaisen mukaan kuulunut vanhaan itämerensuomalaiseen kulttuuriin, kunnes jäi hyötyajattelun jalkoihin.

– Kokonaisvaltaisessa maailmankuvassa tavoitellaan kohtuullista elämäntapaa ja kunnioitetaan luon-

Pauliina Kainulainen

ammentaa alkukesän metsäretkistä kiitollisuutta ja elinvoimaa. Hänet kuvattiin kotinsa lähimetsässä Kontiolahdella.

non syklejä kuten veden kiertoa. Luonnon itseisarvo otetaan annettuna ja ihmisen ja luonnon yhteenkuuluvuus ymmärretään. Havumetsän lapsissa on lumoava kohtaus, jossa aktivisti Minka Virtanen vapaasukeltelee pitkään kirkasvetisessä järvessä, osana järveä.

UUDELLEEN KYTKEYTYMINEN luontoon on Pauliina Kainulaisen mukaan välttämätöntä suomalaisen metsäsuhteen korjaamiseksi. Viimeisimmässä kirjassaan Metsämaja (Kirjapaja 2023) hän etsii tällaista muutosta samalla tavalla kuin elokuvan nuoret aktivistit: lähtemällä metsään.

Kainulainen opastaa lukijaa lähtemään johonkin itselle tärkeään luontopaikkaan pyytämisen mielellä.

Kulje hitaasti ja anna hengityksen rauhoittua, hän neuvoo. Voit

myös hakeutua luonnon kanssa minä–sinä-suhteeseen esimerkiksi tervehtimällä metsää tai ilahtumalla alkukesän valkeista kukista.

– Voit myös pysähtyä istumaan tai pötköttelemään, katsella yksityiskohtia, kuunnella ja maistella. Olennaista on se, että kaikki aistit herkistyvät ja metsä saa puhua koko keholle.

Ruumiilliseen tapaan lähestyä metsää liittyy myös riittien ulottuvuus. Kainulaisen mukaan riitit ovat todennäköisesti ihmiskunnan vanhin tapa lähestyä suuria elämänkysymyksiä, mutta länsimaisessa kulttuurissa niiden voima on pitkälle menetetty.

– Jo se, että ihminen kulkee itselleen tärkeään luontopaikkaan ja viipyy siellä hiljaa, on riitti.

METSÄSTÄ VOI SAADA Pauliina Kainulaisen mukaan kumppanin vuoropuheluun, jossa ihminen kuunte-

lee syvintä kaipaustaan ja etsii elämäänsä uutta suuntaa.

– Voit ottaa mukaan minkä tahansa elämäsi kysymyksen ja saada luomakunnasta itsellesi hengellisen ohjaajan. Luonnossa Luoja itse on tarjolla meille sellaiseksi.

Kainulainen puhuu myös maan kielestä, jonka kuuntelemista metsässä hiljentyvä voi opetella. Se voi olla esimerkiksi sanatonta vuorovaikutusta sammalien ja kivien kanssa. Joskus Kainulainen ottaa mukaansa kynän ja paperia ja kirjoittaa ylös metsän keskellä mieleen nousevia sanoja.

– Kuulolle asettumisessa voi auttaa myös pyhän kehän tekeminen luonnon tarjoamista aineksista. Tällä tavalla voi tavoittaa uuden näkökulman johonkin mieltä askarruttavaan asiaan.

Yhdysvaltalaisen ekofilosofi Joanna Macyn mukaan on tärkeä

käydä tietoisesti läpi omaa elämää muuttavia asioita. Hän kutsuu tuota prosessia uudelleenkytkeytymisen kehäksi. Sen vaiheita ovat Macyn mukaan kiitollisuuden löytäminen, oman kivun ja surun tunnistaminen, todellisuuden katselu uusin silmin sekä oman paikan ja tehtävän löytäminen.

Metsäretkeltä palattuaan voi jatkaa muutoksen tekemistä omassa arjessa yhdessä toisten kanssa.

Kainulainen ammentaa voimaa sisäiseen muutokseen myös kristillisen mystiikan perinteestä, johon kuuluu kokonaisvaltainen yhteys luontoon ja eläimiin.

– On tärkeää sanoa ääneen, että luonnon hiljaisuudessa koettua pyhän tuntua saa arvostaa. Se kuuluu kristillisen hengellisyyden ytimeen jumalanpalveluksessa ja ehtoollisella käymisen ohella. ■

”Kuulunko minä tuohon jengiin?”

Yhä useampi nuori hakee omaa identiteettiään kristinuskosta.

Piispa Teemu Laajasalon mukaan yhtenä syynä siihen saattaa olla entistä monikulttuurisempi ja kansainvälisempi Suomi.

Vuoden 1993 syksyllä 19-vuotias teologian opiskelija Teemu Laajasalo pyöräili kotikulmillaan Helsingin Vartioharjussa. Vieläkin, yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin Laajasalo pystyy osoittamaan Uussillantieltä paikan, jossa hän yhtäkkiä tajusi haluavansa kirkkoon töihin, papiksi.

Se oli outoa, sillä hänellä ei ollut juurikaan käsitystä siitä, millaista kirkon töissä olisi. Suvussa ei ollut pappeja eikä hän itse ollut osallistunut seurakunnan toimintaan lapsuuden pyhäkoulun jälkeen. Teologiaa hän oli hakenut opiskelemaan, koska uskonnollisten ja filosofisten kysymysten pohtiminen kiinnosti häntä.

Se oli outoa myös kokemuksen äkillisyyden ja vahvuuden vuoksi.

– Näin jälkeenpäin ajateltuna se oli aika erikoinen juttu, koska minähän en ole mitenkään hurmahenkinen tyyppi. Minulla on ollut tasainen lapsenusko pienestä pitäen, Laajasalo sanoo nyt.

Kirkon töihin hän sitten päätyikin. Nyt hän on Helsingin piispana aitiopaikalta seurannut ilmiötä, joka on ylittänyt uutiskynnyksen ja askarruttanut tutkijoita: nuorten miesten uskonnollisuus on kasvussa.

– Olen aika paljon yrittänyt kiertää nuorten tilaisuuksissa ja pitää yhteyttä nuoriin. Usein minulta kysytään, että mitä kirkko mistäkin asiasta opettaa. Nuoret pohtivat omaa identiteettiään ja omaa paikkaansa maailmassa. Monet ovat kiinnostuneita kristinuskon kysymyksistä ja myös haluavat kutsua itseään kristityiksi, Laajasalo sanoo.

PIISPA PALAA HETKEKSI omaan nuoruuteensa Itä-Helsingissä. Hän hymähtää, että jos silloin, noin 35 vuotta sitten, joku olisi kertonut olevansa kristitty, häntä olisi pidetty todella hurahtaneena – siitäkin huolimatta, että silloin lähes kaikki tuttavapiirissä kuuluivat kirkkoon.

– Olisi varmaan mietitty, että pitäisiköhän varmuuden vuoksi tuon pää laittaa välitunnilla vessanpönttöön.

1990-luvun alussa Teemu Laajasalon kotiseurakuntaan, silloiseen Mellunkylän seurakuntaan, kuului yli 75 prosenttia alueen asukkaista – osuus oli sama kuin muuallakin Helsingissä. Nykyisin samalla alueella toimii Mikaelin seurakunta, ja vain 37,7 prosenttia asukkaista kuuluu kirkkoon. Luku on Helsingin alhaisin, ja selvin syy siihen on alueen maahanmuuttajataustaisen väestön määrä. Helsingin itäisessä suurpiirissä, jossa Laajasalon lapsuuden ja nuoruuden kotikulmat sijaitsevat, lähes kolmannes asukkaista on ulkomaalaistaustaisia eli ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajia.

”Näin jälkeenpäin ajateltuna se oli aika erikoinen juttu, koska en ole mitenkään hurmahenkinen tyyppi.

Laajasalo on jäänyt miettimään, onko monikulttuurisuudella ja kansainvälisyydellä yhteyttä siihen, että yhä useampi nuori hakee nyt omaa identiteettiään kristinuskosta.

– Kaveriporukassa jotkut viettävät ramadania tai käyttävät huivia. Saattaa herätä kysymys, mikä olisi minun juttuni tai minun perinteeni.

– Samaan aikaan somessa näkyy kuvastoa, jossa jalkapalloilija tekee ristinmerkin tai koripallotähden tossuissa on Raamattuun viittaava

lyhenne Fil. 4:13. Ne nähdessään saattaa miettiä, kuulunko minä tuohon jengiin ja voisinko myös minä tehdä noin.

SUOMALAISET OVAT osittain unohtaneet omasta identiteetistään sen kristillisen ja luterilaisen kehyksen, Teemu Laajasalo arvioi.

– Olemme aika varovaisia kutsumaan Suomea kristilliseksi maaksi. Mutta toisenlaisista kulttuureista katsottuna se on selvää. Kun olen vieraillut esimerkiksi Lähi-idässä, moni on todennut, että ”ai, sä tulet sieltä kristitystä pohjoisesta”. Heille suomalainen vapaa-ajattelijakin on luterilainen vapaa-ajattelija.

– Miten me voisimme olla iloisia, ylpeitä ja tyytyväisiä kaikesta siitä, mikä meidän yhteiskunnassamme on luterilaisuuden hedelmää? Laajasalo kysyy.

Esimerkiksi?

– No esimerkiksi ajatukset vapaudesta, sananvapaudesta, tasa-arvosta ja lähimmäisenrakkaudesta. Myös sellainen näkemys, että viranomaiset ovat palvelemassa kansalaisia. Nämä ovat umpiluterilaisia ajatuksia. Ei tarvitse mennä kovin kauas, kun huomaa, kuinka ainutlaatuinen projekti pohjoismainen hyvinvointivaltio on. Siitä kannattaa olla ylpeä ja kiitollinen.

Nykyiset rippikouluikäiset ja nuoret aikuiset on kasvatettu katsomusneutraalissa päiväkodissa ja peruskoulussa. Silti rippikoulun suosio kasvaa jatkuvasti, ja rippikouluun tulee yhä enemmän myös sellaisia nuoria, joita ei ole lapsena kastettu ja jotka eivät ole osallistuneet koulussa uskonnonopetukseen.

– Voi olla, että satunnaiset ylilyönnit ja puhdistusprojektit kääntyvät itseään vastaan. Siis sellaiset, että kirkkojen tiloissa vierailu on vaarallista ja Suvivirsi saastuttaa. Ehkä hillittömin juttu, jonka olen kuullut, on se, että päiväkodin pihalla ei saisi tehdä lumienkeleitä, Laajasalo sanoo.

IDENTITEETIN POHDINTA ei ole ainoa syy, joka saa nuoria kääntymään kirkon ja erilaisten hengellisten yhteisöjen puoleen. Paljon on puhuttu nuorten ja nuorten aikuisten pahoinvoinnista: yksinäisyydestä, masennuksesta, ahdistuksesta, uupumuksesta ja näköalattomuudesta. Laajasalo luonnehtii tämänhetkistä ilmapiiriä armottomaksi ja toivottomaksikin.

– Ehkä juuri tässä ajassa on erityistä tarvetta armolle ja uusille

TEKSTI KAISA HALONEN KUVA JOONAS BRANDT

Puotinharjun ostoskeskus eli Puhos Itäkeskuksen kupeessa on paikka, jossa Teemu Laajasalo kavereineen nuorena hengaili. ”Alue on muuttunut aika reilusti”, Laajasalo toteaa.

aluille, joita kirkko voi tarjota. Jeesus ei ole ahdistaja vaan vapahtaja. Kristinusko lupaa, että olet riittävä sellaisena kuin olet. Siinä on minun mielestäni jotain ihmeellistä ja hienoa, hän sanoo.

– Miten me voisimme nähdä tämän – hurskaasti sanottuna – evankeliumin käänteentekevän voiman? Voisiko tämä nuorten ja nuorten aikuisten liikehdintä olla todistusta siitä, että evankeliumissa on edelleen potkua?

Uskonnollisuus on lisääntynyt erityisesti konservatiivisia arvoja kannattavien nuorten miesten keskuudessa. Laajasalo toivoo, etteivät kirkon työntekijät lukisi tilastoja omien ennakkoluulojensa ja mahdollisten traumojensa läpi ja tulkitsisi nuorten liikehdintää jonkinlaiseksi fundamentalistiseksi hurahdukseksi tai amerikkalaislähtöisen uuskonservatiivisuuden nousuksi.

– Totta kai meidän täytyy tunnistaa, että jotkut nuoret tuntevat ve-

rilaisen yhteiskuntamme vapauksista ja mahdollisuuksista.

Erimielisyys ei Laajasalon mielestä ole virhe tai ongelma. Ongelma on se, jos omista poikkeavia näkemyksiä aletaan tuomaroida Jumalan nimissä.

– Minulla on hypoteesi, että Jumala on luonut tämän maailman tällaiseksi ja hän sallii kirkkonsa olla tällainen. Niin kuin Vanhan testamentin Sananlaskuissa sanotaan: ”Rauta rautaa hioo, ihminen hioo ihmistä.”

TÄMÄN VUOSITUHANNEN alussa kirkossa alettiin miettiä, miten tavoitettaisiin kirkosta etääntyneet nuoret aikuiset. Sittemmin on tyypitelty suomalaisia kirkkosuhteensa perusteella erilaisiin segmentteihin ja puhuttu muun muassa irrallisista ja etsijöistä. Viimeisimmän Kirkkohallituksen projektin kohderyhmänä olivat millenniaalit eli 1980- ja 1990-luvuilla syntyneet. Helsingin seurakuntien tuoreessa strategiassa puolestaan yhdeksi painopisteeksi on valittu 15–29-vuotiaat.

Tarvittaisiinko nyt oma projektinsa myös nuorille miehille?

– Tätä on nyt ihan kauheata sanoa, mutta en kaipaa kirkkoon enää yhtään projektia lisää, ja nykyisetkin saisi lopettaa. Niihin on pantu viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana hirveästi paukkuja, mutta ei niistä ole seurannut mitään. En usko niihin ollenkaan, Laajasalo tokaisee.

– On ilmeisesti paljon helpompi tehdä projekteja ja kirjoittaa strategioita kuin kohdata ihmisiä silmien tasolta.

Tämän kriittisen puuskahdukseen jälkeen Laajasalo huomauttaa ärsyyntyvänsä aina, kun joku kritisoi kirkkoa. Siksi hän haluaa tarkentaa, että on paljon seurakuntia ja jumalanpalvelusyhteisöjä, joihin omaa paikkaansa etsivän ihan ikään katsomatta on helppo päästä mukaan.

Laajasalo muistuttaa, että jos ihminen hakeutuu kirkkoon, hän oletettavasti kaipaa sen hengellistä sanomaa. Kaikenlaista puuhaa ja ajanvietettä on tarjolla muuallakin.

toa äärimmäisyyksiin ja ehdottomuuksiin. Mutta juuri sille kirkko voi tarjota vaihtoehdon, Laajasalo sanoo.

– Konservatiivisuudessa tai perinteisyydessä sinänsä ei minun mielestäni ole ongelmaa. Kirkossa on katto sen verran korkealla, että 3,6 miljoonan jäsenen joukkoon mahtuvat niin konservatiivisemmin ajattelevat kuin liberaalit punavihreät kristityt. Itse asiassa molempien ryhmien olemassaolo on seurausta meidän lute-

– Minusta me yritämme mennä takapuoli edellä puuhun, jos ajattelemme, että tässä meillä on tällainen 17–21-vuotiaiden miesten segmentti, että minkäslaisia illanviettoja me rupeaisimme heille järjestämään.

– Olennaista on, että seurakunnissa on paljon hyviä, erilaisia messuja. Eri aikoihin, erilaisella musiikilla, lyhyitä ja pitkiä, monenlaisilla saarnaajilla. Kirkon ei kannata yrittää olla jotain muuta kuin kirkko. ■

Mitä on sukupuolettomuus?

VIIMEISIMMÄSSÄ Kirkko ja kaupunki -lehdessä (16.5.) oli haastateltu seksitöntä elämää käsittelevään juttuun sukupuolettomia ihmisiä. Miksi Kirkko ja kaupunki edistää tällaista epätieteellistä ajattelua, jolle ei ole fyysistä tai biologista perustetta? Miten on mahdollista, että haastatteluun on löydetty kolmisenkymmentä muunsukupuolista eli viidesosa kaikista haastelluista? Tämä ei edusta koko väestön tasolla heidän osuuttaan. Miksi tällaista epätieteellistä (ja epäraamatullista), ihmisen omiin subjektiivisiin kokemuksiin kuuluvaa ajattelua edistetään tässä lehdessä?

Sukupuoli ei ole uskon asia, toisin kuin esimerkiksi Jeesukseen uskominen. Maapallon muoto ei ole uskon asia, kuten ei ole painovoimakaan. Sukupuolen määrittävät ymmärrykseni mukaan kromosomit ja lisääntymiselimistö. Sukupuoleton on aivan uusi juttu, se tarkoittanee interseksuaalista? Sukupuoletonta ihmistä ei ole, koska silloin hän ei olisi ihminen, kuten maapallokaan ei olisi pallo, jos se olisi litteä.

Siina

Siukola

Helsinki

Leivän ja viinin jakamisesta

KAI LEHTO KYSYY (K&k 18.4.), onko hän ainoa, jota ehtoollinen hämmentää. Ei varmastikaan ole. Mutta sekin on hämmentävää, että tekoäly opettaa enemmän kuin teologit. He pysyttelevät mysteerimenojensa parissa.

Ainoa autenttinen selitys on samanaikaisuus: sana eli Jeesus sekä leipä ja viini yhtäaikaisesti paikalla ja tarjolla – niin kuin ensimmäiselläkin ehtoollisella. Jeesus opetti ja kuvasi, mitä ja miksi hänelle pian tapahtuu, ja käski syömään lihansa ja juomaan verensä saadakseen läsnäolijat näkemään, ajattelemaan, tajuamaan ja sisäistämään sen – ja tulemaan siitä konkreettisella tavalla osalliseksi. Mitä siis pitää ymmärtää?  Lain mukaan papeille jaettiin osansa muun muassa uhrieläinten lihasta. Jeesusta ei jaettu, eikä voitukaan jakaa. Hän asetti lihan ja veren tilalle leivän ja viinin osoittaen, että hän uhraa ja jakaa itsensä meille.

Lohtua etsivä voi kohdata torjuntaa kirkossa

PIIA METSÄHONKALA mietti, mistä apua voi etsiä, jos ei hengellisestä seurakunnasta (K&k 2.5.). Olen käsittänyt kristinuskon niin, että se on jokaista varten, joka haluaa lohtua seurakunnan tapahtumista, mutta aina tämä ei käytännössä mene näin.

Voi olla asioita, joita ihminen itse ei ymmärrä, mutta niin sanotut kunnon uskovaiset tietävät paremmin, kuka otetaan joukkoon. Sille, joka ei sovi muottiin, voidaan jopa ihan kasvotusten sanoa, että et kuulu tänne. Silloin voi kysyä, mistä hengellisiä tilaisuuksia kaipaava voi löytää lohtua ja apua, jos ei ole tervetullut kirkkoon. Sitten alkaa yksinäinen taivallus omien oivallusten saattelemana.

Kyse oli lain täyttämisestä, ei mysteeristä, ja se huipentui sanoihin: se on täytetty.

Jeesus on lupauksensa mukaan läsnä myös tänään, missä kaksi tai kolme kokoontuu. Hän ei sanonut leivälle ja viinille tapahtuvan mitään, vaan opetti käyttämään niitä asetuksensa mukaan. Se tarkoittaa Jeesuksen uhrin todellista sisäistämistä ja omaksumista. Alkuseurakuntakin kokoontui aterialle kiitosrukoukseen, ei mystiseen kulttimenoon. Muunlaista käsitystä eivät evankeliumitekstit myöskään edellytä.

Hannu Ihalainen

Helsinki

Jos kirkko ei ole kaikkia niitä varten, jotka etsivät elämäänsä suuntaa ja jotka eivät aina ole loistaneet sitä kirkkainta valoaan, mutta haluavat muuttua vaikka hitaastikin, niin keitä varten kirkko on? Sitten se on vain tyhjä kuori. Kirkon tekevät ihmiset, mutta jos sinne kelpaavat vain harvat ja valitut, niin äiti Amman syli alkaa tuntua enemmän rakkauden sanomalta. Eikös Jeesuskin etsinyt kaiken rapaväen kemuihinsa? Diakoniatyö on kirkon piirissä ainoa poikkeus, josta ei ole pahaa sanottavaa.

Päivi Kangas Espoo

Käsittämätöntä rajanvetoa

KYSYN SEURAAVAA: miksi itärajalle on mahdollista ja laillista rakentaa aita, jolla estetään laittomien maahantulijoiden pääsy Suomeen, mutta fyysisesti näiden ihmisten esto Suomen puolelle onkin väärin joidenkin oikeusoppineiden mukaan? Tälläkin hetkellä nämä ihmiset elävät Venäjällä ilman uhkaa henkensä menettämisestä. He vain odottavat sopivaa tilaisuutta rajanylitykseen. He eivät ole todellisia turvapaikanhakijoita, joiden henki on vaarassa. Aita estää heidän pääsynsä, mutta

rajavartijat tai sotilaat eivät sitä saisikaan estää. En käsitä. Lisäksi he mitä ilmeisimmin luulevat, että pääsevät Suomen sosiaaliturvan piiriin kunhan vaan jalallaan astuvat Suomeen. Eivät pääse. Tämä on se suurin info, mitä heille tulisi viestittää. Venäjän propaganda eli valheet kertovat juuri päinvastoin, että kaikki hoituu, kunhan vaan pääsette sinne puolelle.

Ari Linna Helsinki

MIELIPITEITÄ JULKAISTAAN myös verkossa: kirkkojakaupunki.fi/ puheenvuorot.

Palstalla julkaistaan korkeintaan 1 300 merkkiä pitkiä mielipidekirjoituksia. Kirjoita omalla nimelläsi ja lähetä myös yhteystietosi. Nimimerkkiä voi käyttää vain poikkeustapauksissa. Toimitus voi lyhentää ja muokata tekstejä. mielipiteet@kirkkojakaupunki.fi | www.kirkkojakaupunki.fi | Kirkko ja kaupunki,

Kolmas linja 22, 00530 Helsinki

Senioriasumisen säveliä

Tyytyväiset sointulaiset Toini, Erik, Aki ja Inke nauttivat alkukesän lämmöstä.

”Tuu hei tänne meijän seuraks!” Pilvetön taivas kaartuu sinisenä senioritalo Soinnun ylle, jossa lauantai-iltapäivää vietetään pihalla loppukeväisen lämmön syleilyssä. Katoksen suojasta kantautuu iloisia ääniä ja ristikoiden rapinaa, aurinkoisen pihan puolelta taas huhuillaan liittymään seuraan. ”Ootko koskaan istunu rollarissa?” Riihimäeltä lähtöisin oleva 88 vuotta täyttävä Aki osoittaa rollaattorinsa istuintasoa. Pihan penkillä aurinkoa ottavat Akin seurana myös Vantaalta muuttanut 76-vuotias Inke ja kivikylän kasvatiksi esittäytyvä helsinkiläinen Erik. Viikoittain tanssimassa käyvän Erikin kanssa sovitaan, että lehteen laitettaisiin iäksi lääkäreiden käyttämä vastaa seitsemänkymppistä ja todellinen ikä, 95, vain suluissa perään. Seitsemänkymmentä on todellakin osuvampi.

Soinnusta riittää kerrottavaa. Muualta Helsinkiin muuttaneet Aki ja Inke kertovat viihtyvänsä Soinnussa, vaikkeivät olisi ikinä kuvitelleet päätyvänsä Helsinkiin. Aki oli päässyt ensimmäisten joukossa valitsemaan kohta kolme vuotta sitten Pihlajistoon kohonneesta talosta asunnon ja päätynyt kivaan kulmaan, jonka ikkunoista näkymä viereisten kattojen yli länteen on mukavan luontoisa. Erik kertoo hänen poikansa bonganneen Soinnun ja kyselleen, miten hän viihtyisi senioritalossa. Silloin 92-vuotias Erik ei ollut kuulemma koskaan miettinyt asiaa, mutta ajatus siitä, että seuraa olisi aina, oli houkuttava. Ja niin on ollutkin. ”Se täällä on kiva, että pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin ja keskustelemaan. Tämmönen asumismuoto takaa sen, ettei koskaan tarvii olla yksin. Aina löytyy juttukaveri ja joku, jolle sanoa päivää. Normaalissa vuokra-asunnossa on lopulta tosi yksin”, Erik jatkaa. ”Joo, juttukaveria on aina, jos haluaa ja jos ei halua, saa olla sitäkin. Jokaiseen makuun”, Inke lisää.

Talo tarjoaa mukavuuksia, kuten viikoittaiset saunavuorot, kuukausittaiset siivoukset ja keskiviikkoisin järjestettävän yhteisen aktiviteetin, mutta palveluiksi kolmikko ei mukavuuksia miellä. Heistä ero seniori- ja palvelutalon välillä on olennainen. Erityisesti Erik korostaa asumisen omaehtoisuuden merkitystä: ”Tärkeintä ettei tää muistuta mitään hoitokotia. Itsenäisyys ja vapaus olla olematta jatkuvan silmälläpidon alla on tärkee pointsi mulle. Palvelutalo on sitten seuraava vaihe joskus”, Erik tähdentää. Hän huomauttaa, ettei paikka tietysti kaikille sovi. ”Mutta jos vähänkään pystyy itse toimimaan, niin on tää ehdoton ykkönen. Tämmönen välimuoto on helkkarin hyvä. Ollaan itsenäisiä ja omillaan mutta yhessä.” ”Joo voit kuule panna pelkkää kehua tästä paikasta”, Akin tekee mieli lisäillä väleihin.

Ennen kaikkea piha kerää kolmikon kehuja. ”Saa kyllä ettiä, jos haluaa kulmakunnilta löytää paremman paikan.” Aki kuvailee sateenkin satavan vähän sinne ja tuonne mutta harvemmin Soinnun pihaan. Sijainnissakaan ei ole valittamista. K-market löytyy kulman takaa, alepa vähän matkan päästä ja pikaratikan pysäkki pihan vierestä. Busseilla pääsee mihin tarvitsee päästä. Aki vaatii vielä loppukaneetin: ”Kehupa sillä tavalla, että uskoisin, että kaikki asukkaat on erittäin tyytyväisiä. Tää on iäkkään äijänkänttyrän paikka. Täällä on hyvä olla. On ystävällisiä ihmisiä.” Ainakin viimeiseen on Akin rollaattorin istuimelta uskominen.

Lisätietoja Pihlajiston Soinnusta saa numerosta 010 315 4140. Teksti ja kuvat Louna Klemetti

”Täällä on ihana tunnelma ja vastaanottavainen ilmapiiri. Talo on täynnä aurinkoisia ja välittäviä ihmisiä!” huikkaa Miriam Kartal keskiviikkobingon päätyttyä. Miriam yhdessä yrittäjäkaverinsa Aada Palolan kanssa vastaa Pihlajiston Soinnun asuntojen kuukausisiivouksesta ja asukkaiden keskiviikkoisen yhdessäolon ohjelmasta.

Talon yhteisöllisyys puhututtaa pirskahtelevaa kolmikkoa. Yhdessä he kertoilevat keskiviikkoisista kahvitteluhetkistä ja siitä, miten ihan vasta pidettiin makkarailta, grillattiin ja oltiin kaikki yhdessä. Inke kertoo opettaneensa naapurilleen Skipbon ja vakiinnuttaneensa sunnuntaipeli-illat. Myös talon isännöitsijät saavat kiitosta: ”Hoitaa asioita kyllä hienosti ja ottaa meijän tarpeita huomioon. Jos jotain on pyydetty niin aina on saatu”, Aki kehuu. ”Joo meijän aikaansaannos on terassi tossa ja katokset päällä. Se on vähän niinku Hilton-hotellin terassilla istuis”, Erik hymyilee. ”Ei ku oikeesti tää on meille semmonen keidas. On valkeeta käytävää ja hienot kerhotilat. Viihtyvyydestä pidetään kyllä huolta.” Kuntopyörä on ollut kovalla käytöllä, ja parhaillaan taloon odotellaan soutulaitetta ja kerhotilaan biljardipöytää.

Hammashoitoa Rakennusala

Hammaslääkärikeskus

p. 09 726 2266 p. 040 700 0000

24 h

Hämeentie 60, avoinna ma-to 8–18, pe 8–15, www.eurohammas.fi Katutasossa, helppo pyörätuolille. Aivan bussi-, ratikka-, metropysäkkien vieressä

Saat ystävällistä ja asiantuntevaa hammaslääkäripalvelua.

KAUNIS HYMY VALLOITTAA

· Hammaskiven ja värjäytymien poisto, fluoraus, puhdistus

· Ilmainen hammastarkastus hoidon yhteydessä, muuten vain 15 €

· Hammasvalkaisu 99 €

· Purentakisko 270 €

Proteesit kuin omat hampaat. Parhailla materiaaleilla ja ammattitaidolla. Hammaslääkäri Ada Tikka alk. 69 € aika 20 min. T A K U U T Y Ö

· Näkymätön oikomishoito alk. 3800 €

Ylä- tai alaleuan kokoproteesi 480 € Ylä- ja alaleuan kokoproteesi 890 €

Ylä- tai alaleuan kokoproteesin pohjaus odottaessa 149 € Korjaukset alk. 105 € ○ Ilmainen proteesien tarkistus

Muut palvelut: Keinojuurihammas • Kirurgia • Hammaskoru PROTEESI VALMIS 24H

OLETKO PELKOPOTILAS

Hammaslääkäriasema

Proteesit suoraan kevytnukutuksella 20 vuoden kokemuksella

Hämeentie 7, 00530 Helsinki (katutaso)

Luotettavan

palvelun erikoishammasteknikot

Hammasproteesien valmistus, huolto ja korjaus.

Varaa aika soittamalla 020 730 7260

• Mannerheimintie 65, 00250 Helsinki

• Retkeilijänkatu 7 B, 00980 Helsinki • Matinraitti 14, 02230 Espoo

Yksilölliset hammasproteesit suoraan valmistajalta Erikoishammasteknikko

Merja Vesamäki Helsingink. 9, Hki, p. (09) 716 151

Mediamyynti

Juha Kurvinen 040 665 5983 juha.kurvinen@kotimaa.fi Pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi

JORMAN REMONTTIPALVELU

Maalaus, tapetti, laatoitukset, laminaatit, keittiöön ovet, tasot. Myös pikkutyöt. Ulos kestopuuterassit + aidat. P. 040 189 5682, myös iltaisin ja vkl.

Kaikki remontit, isot ja pienet. Toteutamme toiveesi ammattitaidolla. Ilmainen arvio, kotitalousvähennys. Saneerausliike Pappi ja Kanttori Oy 0400 800 875

Sisä- ja ulkomaalaukset, tapetoinnit ja lattiakorjaukset. Hyödynnä verovähennys. Renoex Oy, p. 050 431 0175

Suoritamme kaikki huoneisto- ja kiinteistöremontit. Sisä- ja ulkomaalaustyöt 30 vuoden kokemuksella. Kotimainen perheyritys. Ilmainen tarjous! P. 0400 819 483 rompta64@gmail.com ROMACK

Huoneistoremontit, maalaustyöt ja muu korjausrakentaminen. Linjatekniikka Oy vuodesta 1994. P. 040 050 6180 ja 040 040 9678 toimisto@linjatekniikka.fi

Huoneistoremontit edullisesti. 20v. kokemus. Ilmainen kirjallinen tarjous. Rak.korj. Laasonen p. 0400 674 739

Ilmoitusaineistot osoitteeseen: ilmoitusmyynti@ kotimaa.fi

Hyvinvointia Arjesta

○ Kauppa- ja saattoapua

○ Omaishoidon vapaat ○ Kotiapua

○ Seuraksi ulkoilemaan Ilahduta lahjakortilla!

www.hyvinvointiaarjesta.fi

Paula Sallinen 040 142 6574

Parturi-Kampaamo Salon Capelli Hämeentie 38, p. 045 238 6356 Eläkeläisalennus.

Tyhjennetään kuolinpesät, vintit, kellarit . Kaikki pois. P. 040 446 2186

Valokuvausta p. 0400 745457

Siivouspalveluja

Digitointipalvelu VH-Ässä digitoi edullisesti pääkaupunkiseudulla vh-assa.fi 041 571 7536 / info@vh-assa.fi

Kaikenlaista kuljetusta alk. 20 €/tunti P. 040 446 2185

Asennan ja opetan kaikkien elektronisten laitteiden käytön kotonasi. -Petteri 044 979 3435, alk. 45€+tehty työ.

KOTI- JA TOIMISTOSIIVOUSTA myös seniorisiivoukset MM Siivouspalvelut Oy

045 638 5774 Mirja

Ikkunapesut ja siivoukset. Myös hankalat ikkunat 15v kokemuk. Kotim. voimin hyvin edull. Timo 0440691994.

Ikkunanpesut ja siivoukset ammattitaidolla, myös hankalat, PetriPosti Oy, www.petriposti.com 050 500 3090

Kotisiivousta ja ikkunanpesua

Lähihoitaja Merja Rouvali 045 8520 244 ○ 045 2514 125

Tmi Siivous ja Kotiapu Jari Heikkilä. 20e/h (sis. ALV). Kotital.väh.jälk. 8e/h. Ei muita lisiä. Myös la-su. Kaikkea palvelua mitä tarvitset. Työaika 9-17. Ystävällistä ja huolellista palvelua. jarijuhani.heikkila@ gmail.com. Puh. 045 1635903.

YLEISMIES JANTUNEN 0400 811941 kuolinpes. tyhj., remontit, muutot, tv:t tietokoneet yms. Pihatyöt omakoti- ja rivitaloihin. 40 € +24 % alv./tunti/hlö ja min. 2 tuntia. www.bewesport.fi

PK-Seudun Dyykkarit Oy 0400 811261 Varastojen ja jätekatoksien tyhjennykset kaatopaikalle sekä muutot. 40 € + 24% alv./tunti/hlö ja min. 2 tuntia

KOTISIIVOUSTA

Ikkunanpesua, muuttosiivousta, remonttisiivousta ammattitaidolla. OLKSiivouspalvelut.fi 040 762 56 15

Kesän ikkunanpesut vahvalla kokemuksella. P. 040 256 6907/Salonen

Seuraavat Kirkko ja kaupunki -lehdet ilmestyvät

13.6. Espoo ja Kauniainen sekä Vantaa (varaus 31.5. mennessä)

4.7. Espoo ja Kauniainen (varaus 14.6. mennessä)

Mediamyynti

Juha Kurvinen 040 665 5983 juha.kurvinen@kotimaa.fi

Pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi

HAMMASTEKNIKKO

Esteetön kulku

Palveluja tarjotaan

TURVAA LÄHEISESI ASIANTUNTEVASTI

Perhe ja a Perintö J Pakarinen Oy

VT Jukka Pakarinen

OTM, LL.M. Laura Ambagtsheer-Pakarinen

Korkeavuorenkatu 17 A 1, Helsinki puh 09 622 5930

Testamentti 299€, avioehto 355€, edunvalvontavaltuutus 295€, perukirjat, perinnönjaot, ositukset https://perhejaperinto fi

ASIANAJOTOIMISTO N ORROS OY

Asianajoa Helsingissä vuodesta 1930

Perunkirjoitukset, pesänselvitykset, testamentit ja edunvalvontavaltuutukset.

Asianajotoimisto Norros Oy puh. 09 477 0680 www.norros.com

Varaudu elämän taitekohtiin

Jäämistösuunnittelu, testamentit, lahjakirjat, edunvalvontavaltakirjat, hoitotahdot, perukirjat, pesänselvitykset, ositukset, perinnönjaot ym. 050 357 7807 lakirytkonen.fi

Testamentit, perukirjat, perintöasiat ym. www.ukkonen.com

ASIANAJOTOIMISTO

KIRSI UKKONEN

Kiviportintie 6, 00950 Helsinki

Kirsi Ukkonen p. 040 552 0818 kirsi@ukkonen.com

Kuolinpesät, vintit, varastot, muutot, lp:t, astioista työkaluihin ym. irtainta. Käteismaksu. P. 040 751 4464.

Kari Silvennoinen Ky Kaikki lakiasiat. Ullanlinna, Helsinki www.silvennoinen.fi

Hautauspalveluja

HERÄTTÄJÄ-YHDISTYS körttiveisuuta ja ajatuksia su 2.6. klo 14 körttiseurat Myyrmäen Virtakirkko, Rajatorpant.8. ke 5.6. klo 19 seurat Lauttasaaren srk-sali, Myllykallionrinne 1; tarj. klo 18.30. su 23.6. klo 14 seurat Kytäjän kirkolla, Palkkisillant.11, Hyvinkää. su 30.6. klo 16 sateenkaariseurat Pride-viikon päätteeksi Seuratuvalla, Salomonk.17D; mm. O.Nivala, J.Korhonen, R.Jarkkola; kahvit lopuksi. ke 3.7. klo 12 herättäjäjuhlillelähtöseurat Rautatienrakentajien h-maa, Sandelinink. 13, Hyvinkää. klo 19 juhlillelähtöseurat Lauttasaaren srk-sali, ks. yllä. 5.-7.7. herättäjäjuhlat Vaasassa; www.herattajajuhlat.fi; Körttiradion taajuus ks. verkkosivu. la 3.8. klo 18 Kuninkaantien seurat Loviisassa, Brandensteinink.2. ke 7.8. klo 19 seurat Lauttasaaressa, ks. yllä. la-su 10.-11.8. Hangon meriveisuut, Lappohjan ja Hangon kirkot; mahd. yhteiskyyti ks. www.h-y. fi/tapahtumakalenteri tai p. 0400882251.

Ostetaan kirjoja, kokoelmia ja kuolinpesiä. Myydessäsi ota yhteyttä luotettavaan, akateemiseen yhtiöön. MENEC 040 635 1000 www.menec.fi

Kuolinpesät, yms. tyhjennykset. Tiedustelut Petteri Laine p. 0400 821805 www. esajavesaostaa.com

Myydään Vuokrata halutaan

Siirtolapuutarhapalsta Ruskeasuo. Palstalla mökki, omenapuita, ruusupensaita ym. Yhteydenotot varmimmin tekstiviestillä  puh. 0400901180. Edullisesti.

Vuokrataan Helsingistä asunto. Nainen 35 vuotta, luottotiedot ok, vakaat tulot. 0404829220

HAUTAKIVET

kaiverrukset

ym. alan työt p. 09 387 3215 040 635 3800 www.bremerinhautakivi.fi

Ketokivenkaari 32, Hki 71 ark. 9-17, la 10-14 tai sop.muk.

BREMERIN KIVI

Merituhkauspalvelut upeilla aluksilla ja yli 15 vuoden kokemuksella Helsingissä ja Espoossa Merituhkaus on kaunis ja arvokas hautaustapa. Meren äärellä on aina mahdollisuus hiljentyä ja muistella vainajaa. Lue lisää: www.helsinginvenetaksi. fi/merituhkaukset • P.050 556 6711

HAUTAKIVET

Kaiverrukset ja kunnostustyöt Edullisesti suoraan veistämöltä KIVITUOTE OY

Porttipuisto, Vantaa p. 09 756 8200 Espoon keskus p. 09 465 650 www.kivituote.fi

Kiinteistönvälitystä

Myymässä tai vuokraamassa asuntoa?

Tarjoan kiinteistönvälittäjän yksilöllistä, huolellista ja asiantuntevaa palvelua 30. vuoden kokemuksella. Aina tavattavissa puh. 09 665 272, 0500 883 732

Markku Rautanen YKV, LKV [A] LKV M. Rautanen Oy www.mrautanen.com

Vuokralle tarjotaan

Stiftelsen Lillesgården erbjuder förmånliga pensionärsbostäder (ca 30 m2) I Nordsjö, Hfors, ej serviceboende. Tel. 050 555 0477 ons. 10-13.

Elojuhlat 3–4.8.2024 ”Vahvista toivoani” Meilahden kirkolla, Pihlajatie 16 Lauantai 3.8. klo 13–19 Puheita teemasta mm: Eero Junkkaala, Karoliina Nivari Hannu Äimänen, Kirsti Kosonen Jari A. Jolkkonen, Virva Krans Petri Tikka, Eeva Tikka Musiikkia: Jaana Pöllänen Sunnuntai 4.8. klo 12 –16 Messu klo 12 saarnaa khra Hilkka Niemistö klo 14 puheita teemasta Ruoka- ja kahvitarjoilu Rukous- ja sielunhoitopalvelu Pyhäkoulutuokiot, kirjamyynti Lähetys myös YouTubessa Lisätietoja: p. 040 512 6612, helsinginraamattukoulu.fi Tervetuloa!

Ilmoitusaineistot ilmoitusmyynti@ kotimaa.fi

Kuolinilmoitukset ja -kiitokset Kirkko ja kaupunki -lehdessä

Juha Kurvinen 040 665 5983 juha.kurvinen@kotimaa.fi

Mobiili ja desktop -paketit kirkkojakaupunki.fi-verkkosivuilla. Kysy lisää mediamyynnistämme!

Pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi

Varatuomari

MERTARANTA KEKKONEN

KALLAS SAUVOISSA

KUMPARE TURISMI

VISIOT OIREINA USEIN KONSTA INGVAR S. SEURANA RAHOILLE

TÄMÄN TÄSTÄ

ALKUKIRKON KIRJELMÖIJÄN NIMISIÄ UHRASI JUMALALLE KARITSAN -1.

PIIPPULEIMASTAKIN TU NNISTETTU

MEIJERIALALLA

TAVALLINEN ÅKE KASTIKE

ESITYS PAUKKUVIA ÄÄNIÄ

POHJALLA OOPPERASSA MAIKKOJA IDEOLOGIA

KUIVIA MAITA

HYÖDYLLINEN KEKSIÄ

AJAN MITTAAN PINTAAN

KUOROSSA

JUMALALTA IHMISILLE

LIIAN TIUKKA

KIRJAILIJA KAJO

TOTISIA

SYVÄLLINEN TIETÄMYS

PERÄÄNTYÄ

KEHITYKSESSÄ

UUNIN POHJA POHJOISESSA MARJAMAITA

SEKÄ ....

YRMEÄLLÄ

NOOAN RANTAUTUMISPAIKKA

SEURAPIIRIEN SEURUSTELUHUONE RAAMATUN PAPPI TEESI -1.

KUNNOSSA

RUKOUS KELA GREEN SAARNALLA

MUOTOILTU

PIKKUHILUJA

JUHLAHÄLYÄ

YKSISOLUINEN ELIÖ

ALKUAINE

PÄIJÄTHÄMETTÄ

TYTTÖ MYÖS T+ VASTA

WIRTANEN

KOOMASSA MENETETTY

H YVÄN TAHDON LÄHETTILÄS KUUSTONEN MARTIN VOI ISKUNKIN

VESIHÖYRYJÄ

PUUROUTUMIA

Ristikon ratkaisu löytyy verkosta osoitteesta kirkkojakaupunki.fi/ristikko.

2.6.

Päivän evankeliumissa Jeesus puhuu oppilailleen siitä, mitä hänen seuraamisensa merkitsee. (Matt. 16:24–27)

Seitsemän veljeksen kosinnan kohde

KESÄKUUN TOISEN PÄIVÄN nimipäiväsankari on Venla. Supisuomalaiselta kuulostava nimi on lähtöisin Saksasta. Se on mukaelma Vendlasta ja Vendelasta. Nimen pohjana arvellaan olevan vendit-sana, jota saksalaiset käyttivät itäisistä naapureistaan slaaveista. Venla-nimen käytöstä Suomessa on tietoja jo 1600-luvulta. Tunnetuksi nimen teki 1800-luvulla Aleksis Kivi, jonka Seitsemän veljestä -romaanissa Juhani veljineen käy kosimassa Männistön Venlaa, Jukolan naapuritorpan tytärtä. Erityisen suosittu Venla-nimestä tuli 1980-luvulla.

MARJO KYTÖHARJU

Jokainen

tuntee oman ristinsä

Välillä tuntuu, että Jeesuksen opetusmetodina on uhkailu. Näin on esimerkiksi silloin, kun hän puhuu ristin kantamisesta ja elämänsä kadottamisesta. Loppukaneettina luopumisen oppituokiolleen hän lataa painokkaat sanat: jokaiselle maksetaan tekojensa mukaan.

Jeesus ei opeta seuraamisestaan mitään helppoja asioita. Ristin kantaminen tarkoittaa suostumista elämän vaikeisiin puoliin. Kärsimyksen ja epämukavuuden välttelijä kavahtaa pelkkää ajatustakin sellaisesta.

Jeesus ei tarjoa yksiselitteisiä ohjeita siitä, mihin elämän vaikeisiin asioihin tulisi suostua, ja milloin taas kärsimys on epäkohta, jota vastaan kuuluu taistella. Hänen seuraamisensa on henkilökohtaista. Jokainen tuntee oman ristinsä. Ainoa suuntamerkki kulkijalle on katseen kiinnittäminen Jumalan Poikaan.

Elämän pelastusyritykset Jeesus julistaa turhiksi, ja viittaa tässä yksilön sielunelämään. Hänen näkökulmastaan minun saavutukseni, minun onnellisuuteni ja minun hengellinen hyvyyteni eivät ole ollenkaan tärkeitä. Saavutukset, onnellisuus ja hyvyys merkitsevät vain silloin, kun ne koskevat kaikkia Luojan luomia elollisia.

Uhkailujenko takia tähän kivikkoiseen rämpimiseen olisi sitten suostuttava? Ei. Ristin kantamisen ja elämän kadottamisen kautta Jeesus puhuu jostakin hyvin kauniista. Hän puhuu pelottomuudesta. Kun lopettaa vaikeuksien välttelyn, voi tehdä rohkeita valintoja. Kun alkaa nähdä elämänsä osana suurta kokonaisuutta, ei koskaan enää ole yksin. Kun lähtee Jeesuksen seuraamisen tielle, uhkan voi kääntää mahdollisuudeksi. Loputtomien lahjojen Jumala maksaa jokaiselle yltäkylläisesti tekojensa mukaan.

KAISA KARIRANTA

Unelmakartta hyvistä hetkistä

Toisenlainen unelmakartta tehdään hetkistä, jolloin kaikki on hyvin. Tarkastele näitä merkkejä: – Teet jotakin, mikä saa sinut unohtamaan kaiken muun.

– Sisälläsi on rauhallinen olo.

– Silmistäsi vuotaa pyhiä kyyneleitä, jotka nousevat siitä, että jokin koskettaa sinua syvästi. Tallenna tällaiset hetket keräämällä tilanteesta muisto: valkovuokko, valokuva, höyhen Pidä muistoja näkyvällä paikalla kotonasi.

”

Astronauttien työn lähtökohtana on fyysinen rohkeus, mutta nykyisin heille painotetaan myös herkkyyden merkitystä.

TUNNEROHKEUDESTA KIRJAN KIRJOITTANUT TYÖELÄMÄPROFESSORI HELENA ÅHMAN s . 12

Haluatko tietää enemmän maailmasta ja ajan ilmiöistä? Tilaa Suomen Kuvalehti: saat puolueetonta, taustoitettua ja analysoitua tietoa asioista, joilla on merkitystä jokaiselle meistä. Tasapuolisesti ja luotettavasti. Suomen Kuvalehti on diginä aina palveluksessasi: Lue viikon lehti jo torstaiaamuna ja tutustu vain SK DIGIssä julkaistavaan sisältöön sekä SK digipalvelun lehtiarkistoon vuodesta 1916 lähtien. Tiesitkö? Viikon lehti on nyt myös kuunneltavissa verkkopalvelussa ja sovelluksessa.

TILAUSKORTTI

Kyllä: Käytän erikoistarjouksen hyödykseni.

■ Tilaan 4 kk Suomen Kuvalehdet (16 numeroa) VAIN 49 € (norm. 124,90 €, säästö 75,90 €).

■ OTAN TÄYDEN HYÖDYN (Rastita ruutu) Tilaan 8 kk Suomen Kuvalehdet (32 numeroa) 99 € (norm. 249,60 €, säästö 150,60 €).

■ Tilaukseeni sisältyy myös SK DIGI -verkkopalvelu sekä TV-maailma-ohjelmalehti jokaisen Suomen Kuvalehteni mukana.

Etunimi Sukunimi:

Lähiosoite:

Postinumero ja toimipaikka:

TÄRKEÄÄ! Sähköpostiosoitteeni, jolla saan verkkopalvelun käyttööni:

2052/24

POSTIMAKSU MAKSETTU

OTAVAMEDIA

Tunnus 5005030

00003

VASTAUSLÄHETYS

Saat joka viikko TV-maailman!

TILAA KÄTEVÄSTI NETISSÄ tilaus.suomenkuvalehti.fi/ kirkkojakaupunki

TAI PUHELIMITSE NROSTA: 09 156 665 • ma−pe klo 8−19

SKANNAA QR-KOODI tai täytä ja postita tilauskortti.

Tarjous koskee vain uusia tilauksia, ulkomaan tilauksiin lisätään postimaksu. Tilaajalla on oikeus peruuttaa tilaus 14 vuorokauden kuluessa. Jatkuva tilaus jatkuu automaattisesti kiinteän tarjousjakson jälkeen kulloinkin voimassaolevaan tilaushintaan. Seuraavan tilausjakson hinta on voimassaolevan hinnaston mukainen hinta vastaavalla tilauspituudella kuin ensimmäinen tarjousjakso. Tilaus voi päättyä aikaisintaan ensimmäisen kiinteän tarjousjakson lopussa. Voimassaolevan jatkuvan tilauksen voi kiinteän tarjousjakson jälkeen irtisanoa 30 päivän irtisanomisajalla. Tilaukseen liittyy maksuvelvollisuus, ellei sitä ole erillisesti määritelty näytetilaukseksi. Paperilaskuista veloitamme käsittelyja postituskulut 4,90 €. Saat lisätietoja maksuttomista vaihtoehdoista otavamedia.fi/asiakaspalvelu. Otavamedia voi käyttää tilauksen yhteydessä saatuja yhteystietoja samankaltaisten tuotteiden sähköiseen suoramarkkinointiin ja asiakasviestintään. Voit aina kieltää sähköisten suoramarkkinointi- ja asiakasviestien lähettämisen viestissä olevan kieltolinkin kautta tai yhteydenotolla asiakaspalveluumme. Lisätietoja tietosuojaselosteessa Otavamedia.fi/tietosuoja.

Irrota tästä ja postita heti ✁ Irrota tästä ja postita heti ✁ Irrota tästä ja postita heti ✁ Irrota tästä ja postita heti

30.5.2024 kirkkojakaupunki.fi

Myyrmäen kirkon korjaus kaartaa loppusuoralle s. 4 Kummi voi auttaa lasta elämän myrskyissä s. 6

Monitaituri

Monipuolinen muusikko

Osmo Ikonen esittää omia sävellyksiään Pyhän Laurin kirkossa kesäkuussa s. 2

Soitin ottaa omakseen

Osmo Ikonen päätyi jo nuorena soittamaan montaa instrumenttia yhden sijaan. Armeijassa tuli käsky laulaa.

Television musiikkiohjelmissa huomio on voinut kiinnittyä mieheen, joka soittaa bändeissä milloin milläkin soittimella ja laulaa taustalla tai soolona.

Multi-instrumentalisti, laulaja ja laulutekijä Osmo Ikonen, 44, on ollut tekemässä muun muassa SuomiLove, The Voice of Finland ja

Linnan jatkot -ohjelmia. Muusikon uransa hän aloitti sellolla. Matkan varrella Ikonen on opetellut soittamaan myös esimerkiksi pianoa, bassoa, kitaraa, viulua, rumpuja, mandoliinia ja perkussioita.

– En osaa sanoa, mikä on lempisoittimeni. Työn alla tai käynnissä olevassa proggiksessa soittamani soitin ottaa omakseen. Viimeksi Voicessa aloin tuntea itse-

ni basistiksi. Rakastan soittamiani soittimia, ja kaikissa on omat ihanuutensa, hän sanoo.

Sama mies oli reilut kymmenen vuotta Sunrise Avenue -yhtyeen jäsen. – Joskus nuorempana tuntui piinaavalta, ettei minulla ollut pääsoitinta, kunnes opin ymmärtämään, että juuri se on vahvuuteni. Pystyn toimimaan laaja-alaisesti muusikkona ja saan

monesta eri instrumentista oman itseni jotenkin esille.

KORPILAHDELLA Osmo Ikosen lapsuudenperheessä musiikki oli aina läsnä. Heillä laulettiin ja soitettiin. Kotona oli paljon erilaisia soittimia, koska Ikosen äiti piti musiikkileikkikoulua. Soittimet tulivat Ikoselle tutuiksi jo hyvin pienenä ja hän tykkäsi musisoida. Ikonen aloitti sellotunnit

7-vuotiaana. Tähtäimessä oli sellistin ura, ja hän pääsi Sibelius-Akatemiaan opiskelemaan.

– Vuoden opintojen jälkeen minulle tuli jännä fullstoppi. Ymmärsin sen, että jos haluan olla sellisti, minun täytyy laittaa kaikki paukkuni siihen. Klassisen musiikin vaativuus ja täysillä yhteen soittimeen keskittyminen ei kuitenkaan tuntunut luontevalta.

TEKSTI NINA RIUTTA KUVAT ESKO JÄMSÄ

”

Kahdeksan tuntia päivässä painoin menemään jonkin aikaa, että sain eri soitinten tekniikkoja haltuun.

MULTI-INSTRUMENTALISTI

OSMO IKONEN

Ikonen teki radikaalin päätöksen ja pani sellonsa komeroon. Hän tajusi, että jos haluaa soittaa bändissä vaikka pianoa, hänen pitää

ruveta treenaamaan myös muita soittimia.

– Kahdeksan tuntia päivässä painoin menemään jonkin aikaa, että sain eri soitinten tekniikkoja haltuun. Olin siinä vaiheessa jäljessä niitä tyyppejä, jotka olivat lapsesta lähtien opetelleet soittamaan jotain soitinta samalla tavalla kuin minä selloa. Minun piti kuroa väliä umpeen.

Kului muutamia vuosia. Ikonen otti kuitenkin sellon esiin. Häntä pyydettiin mukaan Oddarrang-yhtyeeseen.

– Soitin avautui minulle uudelleen. Pääsinkin soittamaan selloa vapaasti ja improvisoiden, enkä vain tarkasti nuottien mukaan. Löysin soittimesta uusia ulottuvuuksia käyttämällä sitä esimerkiksi perkussiivisena instrumenttina. Sello on ollut uran varrella hyvä ja te-

hokas työkalu. Hyvä, etten jättänyt sitä unholaan.

ENNEN SIBELIUS-AKATEMIAA Ikonen kävi musiikkilukion Kaustisilla. Musiikinopetus ei painottunut siellä erityisesti kansanmusiikkiin, mutta ympäristö teki vaikutuksen.

– Pelimanniperinne suosii erilaisten soitinten käyttöä. Se iski minuun kovaa. Totta kai altistuin Kaustisilla myös kansanmusiikille niin, että se jäi jollain tavalla takaraivoon. Opin ymmärtämään kansanmusiikin hienoutta.

Lapsena Ikonen oli laulanut kuoronjohtajana toimineen isänsä kuoroissa ja yhdessä sisarustensa kanssa, mutta ei solistina. Armeijaan mennessä soittokunnan pääsykokeissa hän soitti selloa.

– Soittokunnan soulbändillä ei ollutkaan laulajaa.

taustalla myös toinen ajatus, johon liittyy tekoäly eli Artificial Intelligence

– AI:n pelätään vievän meiltä kaikki työt. Mutta minä en usko, että se pystyy korvaamaan oikeaa ihmistä, joka soittaa ja laulaa. Vaikka AI pystyisi kirjoittamaan biisitkin, konserttitilannetta livenä se ei pysty tekemään, ainakaan vielä pitkään aikaan.

– Olen siis ajatellut, että kiertueeni nimessä OI tarkoittaa myös Organic Intelligenceä eli luomuälyä. Musa, jota minulta on tulossa, on hyvin orgaanista, rumpukoneet eivät biiseissäni soi. Sävellän ja sanoitan sekä soitan itse kaikki soittimet, jotka levylläni soivat.

NUOREMPANA Osmo Ikonen esiintyi enemmän klubeilla, nykyisin pääasiassa konserttisaleissa. Viime syksynä hän veti ilman bändiä ruskakiertueen Lapin kappeleissa. Hänen mielestään kirkkorakennukset sopivat akustiikaltaan varsinkin vähäeleiselle ja akustiselle musiikille, koska niihin on sisäänrakennettu rauha. – Instituutiona kirkko on tärkeä varsinkin niille, jotka tarvitsevat elämäänsä ohjausta tai suuntaa silloin, kun se on hukassa. Toivottavasti kirkko pysyykin auttavana tahona.

Siinä kävi niin, että sotilasmestari tuli luokseni ja sanoi vain, että ’alokas Ikonen, te olette laulaja’. Laulaminen tuntuikin luontevalta ja helpolta. Siitä solistinen laulaminen lähti.

SUNRISE AVENUE -yhtyeen ohella Osmo Ikonen teki myös soolouraa. Kun bändi lopetti, hän sai enemmän tilaa omille projekteilleen. Kolmen sooloalbumin ja EP-levyn jatkona Ikoselta ilmestyy kesäkuussa single, ja hän tekee Kesärieha-kiertueen Lenni-Kalle Taipaleen ja Joonas Kaikon kanssa. Syksyllä julkaistaan EP-levy, joka on nimeltään OI, ja edessä on samanniminen konserttisalikiertue bändin kanssa.

LEVYN JA KIERTUEEN NIMI

OI tulee artistin etu- ja sukunimestä, mutta Ikosella on

Ennen uuden singlen julkaisua ja kesäkiertuetta Ikonen esiintyy Pyhän Laurin kirkossa. Konsertissa kuullaan Ikosen omia sävellyksiä.

SÄVELTÄMINEN LÄHTEE siitä, kun Ikonen istuu pianon ääreen tai ottaa kitaran käteensä. Joskus hän lähtee kävelylle melodiat mielessään. Ikoselle musiikki on osa minuutta.

– Ajattelen musiikkia virtana, joka on koko ajan vierellä ja välillä se tempaisee mukaansa. Kun näin käy, siinä ei oikeastaan voi muuta tehdä kuin antaa virran viedä.

Laurin päiväkonsertit -sarja: Osmo Ikonen to 13.6. klo 12 Pyhän Laurin kirkossa, Kirkkotie 45. Vapaa pääsy, ohjelma 5 euroa. Katso lisätietoa Laurin päiväkonsertit -sarjan konserteista 13.6.–8.8. osoitteessa: tikkurilanseurakunta.fi

– Rakastan soittamiani soittimia, ja kaikissa on omat ihanuutensa, sanoo Osmo Ikonen.

Myyrmäen kirkon peruskorjaus valmistuu elokuussa

Veden vahingoittamaa ja osin kehnosti tehtyä Myyrmäen kirkkoa on korjattu jo yli vuoden ajan. Hintaa mittavalle korjausurakalle kertyy lopulta reilut 17 miljoonaa euroa.

TEKSTI SOILI POHJALAINEN KUVAT JUSSI HELTTUNEN

Toukokuinen aurinko paistaa lämpimästi Myyrmäen kirkon työmaalla. Peruskorjauksen työt ovat täydessä käynnissä ja pian loppusuoralla. Kesän aikana Myyrmäen kirkolla tehdään viimeistelytöitä. – Muun muassa listoittamista, viimeistelymaalausta, laatoituksen rippeitä, kalusterakentamista, maanrakennuksen pintatöitä ja parkkipaikan asvaltointia, Vantaan seurakunnilla peruskorjauksen projektipäällikkönä työskentelevä

Juha Paukkeri luettelee. Elokuun alkupuolella urakoitsija luovuttaa rakennuksen, ja juhlamessua päästään viettämään syyskuussa. Hankkeen aikataulu on venynyt muutamalla kuukaudella. Rakennusluvan hankkiminen vei odotettua kauemmin. Tämän jälkeen valmistumista ovat viivästyttäneet alttarin ja rakennuksen alapohjan ennakoitua laajemmat korjaustyöt.

PURKUTYÖT ALKOIVAT Myyrmäen kirkolla viime vuoden maaliskuussa ja ne ovat jatkuneet aina näihin päi-

viin saakka. Vuonna 2019 suljetun kirkon ongelmien aiheuttajana on ollut suurelta osin vesi.

– Vedenohjaukset ovat pettäneet tai olleet puutteellisia monessa paikassa, Juha Paukkeri toteaa.

Vuonna 1984 valmistuneen kirkon rakentamistavasta löytyy moitittavaa. Perinteistä rakennusta kiertävää salaojitusta ei ollut joka paikassa ja siellä missä sellainen oli, se oli asennettu liian ylös. Joko sokkelissa ei ollut lainkaan vesieristystä tai se oli hoidettu puutteellisella bitumisivelyllä. Jossain kohdassa kirkon maanvarainen pohjalaatta lepäsi suoraan savimaan päällä. Maanrakennustöiden yhteydessä tontilta on löytynyt maahan haudattuja rakennusjätteitä, mikä on Paukkerin mukaan kirkon rakennusajalle tyypillistä.

– Monissa kohdin heikkoa raken-

1. Juha Paukkeri katsoo kattotöiden etenemistä katolla pääsisäänkäynnin kohdalla.

2. Näkymä kirkon läntisen sisäänkäynnin edustalta. Maahan on sijoitettu massiivinen noin kuuden metrin syvyinen vedenpumppauskaivo. Tämän avulla varmistetaan, että rakennuksen perustukset saadaan pidettyä myös tällä alueella kuivana sateisena aikana.

3. Juha Paukkeri näyttää tietokoneelta merkittäviä peruskorjauksen kustannuksia kasvattaneita tekijöitä. Maatöiden laajentuminen 650 000, ikkunakunnostukset 500 000, alapohjan uusiminen 600–800 000, alttarin uusiminen 500 000 sekä vesikatto ja vedenohjaus 300 000 euroa.

4. Kuvassa vanhaa valesokkelin tuuletusta ja sokkelin puutteellista vesieristämistä. Oikealla uutta bitumieristettä.

tamista, tietämättömyyttä ja piittaamattomuutta, Paukkeri sanoo.

PERUSKORJAUKSEN HINNAKSI kertyy lopulta reilut 17 miljoonaa euroa. Korjattavaa löytyi hankkeen edetessä lisää. Tähän oli varauduttu. Vesikaton, alttarin ja alapohjan korjaustyöt, maanrakennustyöt sekä ikkunoiden kunnostaminen olivat odotettua isompia urakoita. ”

VEDEN KANSSA

EI ENÄÄ TULE ONGELMIA. JUHA PAUKKERI

1.

2.

– Julkisivu oli vielä säilytettävissä. Tiiliseiniä on uusittu vain paikkakorjauksin, Paukkeri kertoo. Tiilimuurauksen takaa puuttuvan tuuletusraon aiheuttama riski on minimoitu rakennuksen sisäpuolisella tiivistämisellä ja vedenohjauksien parannuksilla. Julkisivun uusiminen on edessä 10–15 vuoden päästä.

– Korjausta toteuttavan väen kantava ajatus on ollut minimoida riskejä niin hyvin kuin mahdollista, Paukkeri sanoo.

– Veden kanssa ei enää tule ongelmia, hän lupaa.

KIRKKOSALIN URUT ovat ylipaineistetun hupun alla suojassa, kun salissa paiskitaan hommia. Salin ulkoneva alttariosa jouduttiin purkamaan lähes kokonaan. Entisestä jäi jäljelle vain kaksi ulos työntyvää betoniuloketta, jotka puhdistettiin.

Akateemikko Juha Leiviskän suunnittelema kirkko on suojeltu. Osassa rakennusta tilojen ulkonäköä ei saa muuttaa lainkaan, osaa tiloista taas on saanut muuttaa rakennuksen arvoa kunnioittaen. Näin on tehty muun muassa kolmannessa kerroksessa, jonne tulee

3.

tiloja Vantaan seurakuntien perheneuvonnalle. Alimman kerroksen työtilojen seinät on maalattu käyttäjien toiveesta lämpimällä sävyllä ja äänieristystä on parannettu. Aiemmin vaikeakulkuisessa rakennuksessa on nyt huomioitu esteettömyys muun muassa rakentamalla tiloihin hissi.

JUHA PAUKKERIN MUKAAN korjausurakka on ollut monisyinen kokonaisuus, mielenkiintoinen ja opettavainen matka. Rakennusarkkitehdiksi kouluttautunut Paukkeri ihailee erityisesti kirkon alttaria, joka on hänen mukaansa valotaideteos ja merkittävä osa kirkon kokonaisarkkitehtuuria.

Leiviskän piirtämä kirkko saa Paukkerilta muutenkin pelkkiä kehuja.

– Vaikuttava, ihan uniikki, monella tapaa puhutteleva, hän toteaa. Paukkeri jättää työmaan taakseen hyvillä mielin. Kirkko on korjattu kuntoon terveillä, uusilla rakenteilla.

– Turvallinen ja terveellinen merkkirakennus, Paukkeri luonnehtii korjattua kirkkoa.

4.

Pappi Tarja Korpela tapasi hautausmaalla kävijöitä viime kesäkuussa Helsingin pitäjän kirkon hautausmaalla.

Seurakuntien

työntekijät kuuntelevat hautausmaalla

Vantaan seurakuntien työntekijät ovat tavattavissa keskusteluja varten Pyhän Laurin kirkon hautausmaalla maanantaista torstaihin 3.–12. kesäkuuta klo 13–16. Työntekijät ovat liikkeellä kirkon ja kellotornin läheisyydessä ja heidät tunnistaa virkapaidasta tai Vantaan seurakunnan logolla varustetusta liivistä. Työntekijän kanssa voi ju-

tella mistä vain mietteestä, joka käy mielessä hautausmaalla liikkuessa.

Idea läsnäolosta hautausmaalla ei ole uusi. Esimerkiksi viime kesänä joukko Vantaan seurakuntien yhteisten palveluiden työntekijöitä ja Tikkurilan seurakunnan diakoniatyöntekijöitä oli palvelemassa ihmisiä hautausmaalla.

Vantaan Suvivirsi-tapahtuma on entistä suurempi

Vantaan kesän aloittava Suvivirsi-tapahtuma lauantaina 1. kesäkuuta on aiempaa suurempi, sillä Vantaa täyttää 50 vuotta. Aiemmista vuosista poiketen tilaisuus alkaa Vantaan kaupungintalon edustalla tänä vuonna jo kello 13.

Suvivirsi lauletaan yhdessä kokonaan suomeksi ja muutama säkeistö ruotsiksi. Tilaisuus päätetään Finlandia-hymniin. Ta-

pahtumassa esiintyvät Korson Mieslaulajat, Finnairin kuoro ja Tomi Pulkkinen trio.

Vantaan kaupungin tervehdyksen tilaisuuteen tuo kaupunginjohtaja Pekka Timonen ja Tikkurilan seurakunnan tervehdyksen pappi Sanna Heikurinen. Maksuttoman Suvivirsitapahtuman järjestää Vantaan kulttuuripalvelut yhteistyössä Tikkurilan seurakunnan kanssa.

Vantaan seurakuntayhtymän palveluksessa 357 työntekijää

Vantaan yhteinen kirkkoneuvosto hyväksyi Vantaan seurakuntayhtymän vuoden 2023 henkilöstökertomuksen 15. toukokuuta. Vantaan seurakuntayhtymän palveluksessa oli vuoden lopussa 357 työntekijää, ja henkilöstön määrä henkilötyövuosina laskettuna oli 316. Kokoaikaisia työntekijöitä oli 317 ja osa-aikaisia 40.

Kirkko ja kaupunki julkaisi verkkosivun rippikouluille

Kirkko ja kaupungin laajasta digisisällöstä on poimittu erityisesti rippikouluihin sopivaa materiaalia osoitteeseen kirkkojakaupunki.fi/rippikoulu. Sivulla on video- ja audiosisältöjä, artikkeleja ja hauskoja testejä, joita riparilaiset ja riparin vetäjät voivat vapaasti hyödyntää. Sivulle ei tarvita kirjautumista.

VILLE PALONEN

Hakunilan seurakunta

Kirkkoherranvirasto:

Hakunilantie 48 avoinna ma–to klo 9–14, p. 09 8306 500, hakunilan.seurakunta@evl.fi, hakunilanseurakunta.fi, Facebook: Hakunilan seurakunta Instagram: hakunilansrk, haksinnuoret, haksinlapset

YouTube: Hakunilan seurakunta

SoundCloud: Hakunilan seurakunta Päivystävä pappi tavattavissa ma–to klo 10–14, p. 09 8306 507 Yhteys diakoniatyöntekijöihin: p. 050 573 6277 hakunilan.diakonia@evl.fi

VERKOSSA

Musiikkihetki Facebookissa joka toinen keskiviikko klo 12.

Tänään on Jumalan päivä Wilfrid

Stinissenin mietiskelytekstejä SoundCloudissa.

Messut Facebookissa sunnuntaisin klo 12.

HAKUNILAN KIRKKO

Hakunilantie 48, suntio p. 050 409 0500, avoinna ma, ti, to klo 10–14, ke klo 10–15, su klo 11–14. Seniorikerhon kevätjuhlat to 30.5. klo 13. Kerhon ohjaaja Minna Tervo.

Nuorten bändi torstaisin klo 16.30–17.15.

Iltakirkko torstaisin klo 18. Raamattu-ilta perjantaisin klo 18.30.

Vauvakahvila maanantaisin klo 12–14. Kevään viimeinen 10.6. Nuortenilta Lepaani tiistaisin klo 18–20.30.

Perhekerho keskiviikkoisin klo 9–12. Kevään viimeinen 12.6. Toivo Café keskiviikkoisin klo 13–15 koko kesän. Kupponen kahvia, kanssaihmisiä ja aurinkoa kirkon pihalla kävelyraitin puolella.

Sateen sattuessa aulassa. Vapaaehtoinen maksu Yhteisvastuukeräykseen.

Messu su 2.6. klo 12. Salla Poropudas, Harri Nurminen, Tuomas Heikkilä.

Cityriparin konfirmaatiomessu su 9.6. klo 12. Salla Poropudas, Harri Nurminen, Margit Hakamäki, Tuula Stöckell.

LÄNSIMÄEN KIRKKO

Kerokuja 9, suntio p. 050 573 6391, avoinna tilaisuuksien mukaan.

Kädentaitoryhmä tiistaisin klo 10. Kevään viimeinen kerta 28.5. Jatkuu syksyllä.

Raamatun ja kahvikupin äärellä tiistaisin klo 12.

Venäjänkielinen raamattupiiri keskiviikkoisin klo 18.

20. Messu su 2.6. klo 10. Salla Poropudas, Tuomas Heikkilä, Cecilia-kuoro, joht. Heli Mikkelä. Messu su 9.6. klo 10. Piia Ahtee,

Tuomas Heikkilä.

MUUALLA

Kolis-ilta nuorille perjantaisin klo 17–21.30 Kolohongan nuorisotalolla. Yhteistyössä YMCA Vantaan kanssa.

Puistomuskarit pe 31.5. ja pe 7.6. klo 10 Vaaralan pallokentällä (Harjunreuna 16). Ei ennakkoilmoittautumista. Puistomuskari on maksuton. Säävaraus.

Hämeenkylän seurakunta

Kirkkoherranvirasto: Auratie 3 avoinna ma–to klo 9–14, p. 09 830 6450.

sähköposti: hameenkylan.seurakunta@evl.fi Facebook: Hämeenkylän seurakunta, Hämeenkylän seurakunnan perheet, Café Pähkinä.

Päivystävä pappi ma–pe klo 9–14, ma–ti myös paikan päällä, p. 09 830 6455.

Diakoniapäivystys diakoniatoimistossa ti ja to klo 9–11, puhelimitse p. 09 830 6472. Diakoniatyöllä on käytössä myös nettiajanvaraus: hameenkylanseurakunta.fi > Diakonia > apua ja tukea

Ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti ja Solmuja parisuhteessa -neuvoja ajanvaraus alkukartoitukseen p. 050 573 6356.

Vahtimestari, vuorossa oleva, p. 09 830 6459.

HÄMEENKYLÄN KIRKKO

Auratie 3

Katso ajantasaiset tiedot www. hameenkylanseurakunta.fi. Jumalanpalvelukset ja muita tilaisuuksia kirkosta striimataan. Kuuntele verkossa: bit.ly/kuuntelekirkosta. Kummipäivän kouluun siunaamisen messu su 2.6. klo 10. Jarna Wikström, Hale Heikkilä. Mukana myös Terhi Kuoppala, Sari Häkki ja Marika Weckman. Syksyllä koulunsa aloittavat lapset kutsutaan messuun siunattavaksi. Kummipäivän kunniaksi mukaan kutsutaan erityisesti kummeja. Messun jälkeen tarjolla jätskiä ja Kummipäivän ohjelmaa klo 13 asti: glittertatuointeja, kasvomaalausta, kruunuaskartelua ja valokuvauspiste. Avoimet kesämuskarit ke 5.6 ja 12.6 klo 10–10.30 kirkon nurmella. Oma alusta mukaan. Jaana Muthoni-Vahermaa.

Messu su 9.6. klo 10. Jaakko Kara, Hannu Lehtikangas.

Päivärippikoulun konfirmaatiomessu su 9.6. klo 13. Miika Koistinen, Hannu Lehtikangas.

Uuden kirjastoauton vierailu ke 12.6. klo 10.30–11.30. Satuhetki lapsille ja lainausmahdollisuus kirkon parkkipaikalla. Kirjastokortti mukaan.

Pihaseurat ke 12.6. klo 18. Kirkon takapihalla. Puheita, laulua, yhdessäoloa.

Tulossa! Ekavauva-ryhmä 1.lap-

– On mahtavaa päästä seuraamaan jonkun elämää vastasyntyneestä lähtien, sanoo Antti Isopahkala.

Aikaa ja läsnäoloa kummilapselle

Kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaina vietetään Kummipäivää. Nykyisin lapsella pitää olla yksi kirkkoon kuuluva kummi.

– Kummin tehtävä on olla lapsen elämässä mukana turvallisena aikuisena. Läsnäolo ja ajan antaminen ovat kaikkein tärkeimpiä kummin tehtäviä. Jos mahdollista, kummin tehtävänä on myös opettaa kristillisiä arvoja, sanoo Vantaankosken seurakunnan pappi Antti Isopahkala

Kummi kulkee lapsen elämässä mukana koko matkan. Kummius ei lopu tiettyyn ikään, mutta kummin rooli muuttuu lapsen kasvaessa.

– Parhaimmillaan kummilapsi voi puhua kummilleen niistä asioista, joista ei halua omien vanhempiensa kanssa jutella. Kummi voi auttaa lasta elämän myrskyissä. On mahtavaa päästä seuraamaan jonkun elämää vastasyntyneestä lähtien. Se antaa ele-

menttejä myös oman identiteetin pohdiskeluun, Isopahkala sanoo.

Kummipäivän kunniaksi Vantaan seurakunnat ovat sopineet yhteistyöstä eri kumppaneiden kanssa. Eri puolilla Vantaata olevista tarjouksista löytyy muun muassa leffalippuja, näyttelykierros makeistehtaalla, kotiseutumuseokäynti, kartanokierros, museoaittoja ja lastenkulttuuria.

– Vantaankosken alueella Katrinebergin kartanossa on tapahtuma, jossa on laidunvierailu, keppihevosrata, kasvomaalausta, grillailua, seurustelua ja kesägalleriaan tutustumista. Kaikki kummipäivän tapahtumat ja ajankohtaiset tiedot löytyvät nettisivuilta, kertoo Isopahkala.

NINA RIUTTA

Kummipäivä su 2.6. Tapahtumatiedot: vantaanseurakunnat.fi/kummipaiva

Menokasvo

sen saaneille vanhemmille suunnattu mentalisaatioperusteinen ryhmä kirkon nuortentilassa 4.9. alk. lounaan jälkeen ke klo 12–14. Vauvat ovat alle 1 v 2024 aikana. Vanhemmuuden ja vauva-arjen jakamista sekä toiminnallisia hetkiä hereillä oleville vauvoille. Luottamukselliseen ryhmään ilm. heti tai 29.8. menn. terhi.kuoppala@evl.fi, p. 050 573 6356. Ryhmää ohjaavat menetelmään koulutetut ohjaajat Sari Häkki ja Terhi Kuoppala.

CAFÉ PÄHKINÄ

Lammaskuja 2 A

Kesäkahvila 4.6., 6.6., 11.6. ja 13.6. klo 11–14.

Miesten keskusteluryhmä torstaisin klo 10. Kevään viimeinen kokoontuminen 30.5.

Anna Miettisen Murtumia -näyttely nähtävillä kesäkahvilan aukioloaikoina tai pyydettäessä.

VAPAALAN SEURAKUNTATALO

Ilpolankuja 2

Kenian lähetyspiiri to 30.5. klo 11 Jarkko Vähäsarja ja to 13.6. klo 11.

Kiinalainen seurakunta kokoontuu pe 31.5. klo 17 alkaen.

MUUALLA

Kesän ensimmäiset pihaseurat ke 5.6. klo 18 Marttamökillä, Toivonrinne 6. Puheita, lauluja, yhdessäoloa.

Korson seurakunta

Kirkkoherranvirasto Merikotkantie 4, avoinna ma–pe klo 9–14. korsonseurakunta.fi

Facebook: Korson seurakunta

Instagram: korsonsrk, nuortenkulma Hautajaisten varaukset ma–pe klo 9–15, p. 09 830 6220

Kaste- ja vihkivaraukset kirkkoherranvirastosta ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6550

Keskustelun papin kanssa voi varata arkisin ma–pe klo 10–14, p. 09 830 6554

Papin kanssa voi puhua puhelimessa ke klo 17–19, p. 09 830 6554

Diakoniapäivystys kesäkaudella tiistaisin klo 11–12 diakoniatoimistolla

Kirkon vahtimestarit, p. 050 590 3496

KORSON KIRKKO

Merikotkantie 4

Kirkko on auki yksityistä hiljentymistä varten ma–to klo 9–12. Kaikille avoin kuoro to 30.5. klo 17.15–18 kirkkosalissa, äänenhuoltoa, Korso-messun lauluja, lopuksi osallistumme Korso-messuun.

Iltarukouspiiri to 30.5. klo 18 kokoustilassa.

Korso-messu to 30.5. klo 18.30. Tanja Roiha, Jussi Salonen. Ennen messua kokoonnutaan etkoille klo

18 kahvin ja teen äärelle. Perhekerho pe 31.5. klo 9–11.30 lasten tiloissa. Lounas 2 e/perhe. Messu su 2.6. klo 10. Jani Vanhala, Ilkka Luukka, Jussi Salonen. Kirkkomehut.

Kummipäivä su 2.6. klo 12 kirkkosalissa. Tule viettämään kummipäivää.

Kirkon aamupuuro ma 3.6. ja 10.6. klo 10 seurakuntasalissa 1 e. Älä syö yksin, toisten seurassa puurokin maistuu paremmalta!

Hengellisen musiikin helmet -konsertti to 6.6. klo 18. Rakkaimpia hengellisiä sävelmiä esittävät tenoribaritoni Pasi Mustonen, viulistialtto-viulisti Liisa Karhu ja pianisti Tuula Mieskonen. Vapaa pääsy, käsiohjelma 10 e. Kesämuskari pe 7.6. ja 14.6. klo 10 lasten tiloissa.

Messu su 9.6. klo 10. Ilkka Luukka, Riina Haapaniemi. Kirkkomehut.

MUUALLA

Retkeilijät Korson seurakunnassa. Seuraa retkeilijöitä Facebookissa.

Kotikäynti Ikäihmisten on mahdollista varata kotikäyntiaika diakoniatyöntekijältä. Diakoniatyöntekijän käynnin tarkoitus on keskustelun avulla tukea selviytymistä arjessa. Kotikäynnin voi varata diakonissa Pia Olkkoselta, p. 050 322 6560. Pyhiinvaellus pyöräillen to 13.6. Alkaa Tikkurilan kirkossa klo 10.30.

Pyöräilyreitti kulkee Ruskeasannan kappelin kautta Pyhän Laurin kirkolle. Päivän aikana pyöräilyn lisäksi hartaushetket ja kirkkoopastus Pyhän Laurin kirkossa. Matkan pituus n. 15 km. Vaellus päättyy kello 15.30 mennessä. Maksuton retki, omat eväät mukaan. Tiedustelut ja ilmoittautumiset 10.6. menn. Korso: pia. olkkonen@evl.fi ja Tikkurila: marjo. suorsa@evl.fi

Senioreiden kesäretki Mäntsälään pe 14.6. Käymme tilausajolinja-autolla Sepänmäen ja Alikartanon museoilla, Mäntsälän kirkolla ja hautausmaalla. Lounas ja iltapäiväkahvi. Lähtö klo 10 ja paluu noin klo 16. Matkan hinta 50 e. Ilm. ja maksu viim. 31.5. kirkkoherranvirastoon.

KIRKONKULMA

Kirkon naapurissa oleva olotila ja kahvila. Tarjolla kahvia ja pikkuherkkuja edullisesti. Käynti Korsonpolulta.

Kirkonkulma avoinna ma ja pe klo 10–13.30. Hartaus pe klo 11. Suljettu 7.6.–2.8.

Kirkonkulman kesäjuhla ke 19.6. klo 12 sisäpihalla. Esteetön kulku Korsonpolun puolelta. Seurustelua ja ohjelmaa keskikesän iloksi. Ilm. kirkkoherranvirastoon, p. 09 8306 550.

Kesäkahviloita

Vantaalla

Seurakunnan kesäkahvilat tarjoavat mukavan kohtaamispaikan, jonne voi lähteä pistäytymään keskellä kesäpäivää.

Toivo Café Hakunilan kirkolla (Hakunilantie 48) keskiviikkoisin klo 13–15 koko kesän. Kupponen kahvia, kanssaihmisiä ja aurinkoa kirkon pihalla kävelyraitin puolella. Sateen sattuessa aulassa. Vapaaehtoinen maksu Yhteisvastuukeräykseen.

Asolan kesäkahvila 3.–27.6. maanantaista torstaihin klo 10–14 Asolan seurakuntatalolla (Asolantie 6). Tule oman aikataulusi mukaan tapaamaan muita ja juomaan kupponen kahvia. Yhdessäolon lomassa ohjelmaa pop up-periaatteella. Tervetuloa kaikenikäiset aikuiset sekä lapset vanhempiensa seurassa. Kesäkahvila on maksuton.

Kesäkahvila Café Pähkinässä (Lammaskuja 2 A) ti 4.6., to 6.6., ti 11.6. ja to 13.6. klo 11–14. Anna Miettisen Murtumia -näyttely nähtävillä kesäkahvilan aukioloaikoina.

Ohjelmalliset kesäkahvit Tikkurilan kirkon Valo- ja Voima-saleissa (Asematie 12 a) tiistaisin 4.6.–16.7. klo 13–14.30. Tarjolla kahvit ja jotain makeaa.

Svenskspåkiga sommarcaféer: Sommarsamling i Bagarstugan (Kurirvägen 1) ti 18.6 kl. 14–15.30, Sommarcafe i Dickursby kyrka (Stationsvägen 12 a) ti 16.7 och ti 20.8 kl. 13.

NIKINMÄEN

SEURAKUNTAKOTI

Surviaisenkuja 1 Perhekerho to 30.5. klo 9–11.30, hartaus klo 9.45. Kesämuskari to 6.6. ja 13.6. klo 10. Sydänrukous ke 12.6. klo 18. Hiljennymme yhdessä rukoukseen vanhan kristillisen perinteen keinoin. Ryhmä on avoin kaikille kiinnostuneille. Saavu viimeistään 17.55, ovet suljetaan klo 18. Lisätietoja Jani Vanhala, p. 050 310 7032, jani.vanhala@evl.fi.

Rekolan seurakunta

Kirkkoherranvirasto:

Kustaantie 22 D, 01400 Vantaa Avoinna ma–to klo 9–14 p. 09 830 6700 rekolan.seurakunta@evl.fi www.rekolanseurakunta.fi

Rekolan srk somessa: @rekolansrk

Hautajaisten varaukset: ma–pe klo 9–15, p. 09 830 6220 Diakoniatyöntekijät: diakonia.rekola@evl.fi

Satu Kippo, p. 044 422 0391

Sannamari Niemi, p. 050 329 0361

Tarkemmat tiedot seurakunnan nettisivuilta.

Asiaa papille: Voit lähettää papille sähköpostia (etunimi.sukunimi@evl.fi) keskustella puhelimitse tai sopia tapaamisajan.

vt. kirkkoherra Jussi Koski, p. 040 745 6706

Ben Ahlroos, p. 050 535 2450 Pia Judd, p. 040 531 7078

Hanna Paananen, p. 050 436 7712

Seppo Paulasaari, p. 046 922 9370

REKOLAN PYHÄN ANDREAAN KIRKKO

to 6.6. klo 18 Sateenkaari-

Myyrmäen Virtakirkko Rajatorpantie 8

Kustaantie 22, p. 09 830 6708. Perheiden kesäolkkari joka arkipäivä maanantaista perjantaihin 3.–19.6. klo 10–14. Kaikille avointa perheolohuonetoimintaa askarrellen ja leikkien, yhdessäolon lomassa vaihtuvaa ohjelmaa sisällä ja ulkona. Pientä välipalaa tarjolla. Silmukkasiskot ke klo 9.30. Tehdään käsitöitä yhteiseksi hyväksi. Messu su 2.6. klo 10. Ben Ahlroos ja Sirkku-Liisa Niemi. Messu su 9.6. klo 10. Hanna Paananen ja Sirkku-Liisa Niemi.

ASOLAN

SEURAKUNTATALO

Asolantie 6, p. 09 830 6708. Tiedustelut Asolan toiminnasta Irene Juvonen-Rokkanen, p. 050 573 6329. Ilmoittautuminen lasten päiväkerhoon. Päiväkerho alkaa syksyllä. Päiväkerho on ilmainen ja sinne tuodaan omat eväät. Ilmoittaudu verkkosivujen kautta www.rekolanseurakunta.fi tai soita Anna-Maria Alavalle, p. 044 422 0314. Asolan kesäkahvila seurakuntata-

Pride näkyy kesäkuussa

Vantaan seurakunnissa Pride­kauden avaa sateenkaarimessu Myyrmäen Virtakirkossa (Rajatorpantie 8) to 6.6. klo 18.

Messun pappi on Aki Kekkonen ja musiikista vastaa House Band nuorisotyönohjaaja Antti Kotinurmen johdolla.

Vantaa Pridea juhlitaan lauantaina 15.6. Päätapahtumana on puistojuhla ja piknik Tikkurilan kirjastopuistossa klo 12–17. Vantaan seurakunnilla on oma tapahtumapiste juhlassa.

Tapahtumaan liittyy Tikkurilan kirkossa (Asematie 12 a) järjestettävä englannin­ ja ruotsinkie­

linen messu klo 16. Messun pitävät papit Sirpa Tolppanen ja Eva Ahl-Waris sekä Mari Johnson

Vantaan seurakunnat osallistuvat Helsingin ja Espoon seurakuntien kanssa Helsinki Priden kulkueeseen ja puistojuhlaan lauantaina 29.6. Puistojuhlassa voi tulla tapaamaan seurakuntien väkeä seurakuntien teltalle.

Helsingin seurakunnilla on paljon muutakin ohjelmaa Helsingin Pride­viikon aikana 24.–30.6. Seurakuntien ohjelma Helsinki Pridessä: www. helsinginseurakunnat.fi/pride

lon pihalla kesäkuun ajan ma–to klo 10–14. Tule oman aikataulusi mukaan tapaamaan muita ja juomaan kupponen kahvia. Yhdessäolon lomassa ohjelmaa pop upperiaatteella.

Raamattu ja rukouspiiri to 30.5. klo 10. Käydään läpi Raamattua ja seuraavan sunnuntain jumalanpalveluksen tekstiä keskustellen ja rukoillen.

Silmukkaryhmä to 30.5. klo 16–18.

Ryhmässä neulotaan, virkataan ja kudotaan kahvikupin ääressä. Olet tervetullut ryhmään myös ilman käsityötä, tärkeintä on yhdessäolo.

Naisten keskusteluryhmä to 30.5. klo 13. Naisten hyvinvointia lisäävä keskusteluryhmä, ei ennakkoilmoittautumista.

MUUALLA

Nikkaristiapua. Tarvitsetko apua kodin pienissä askareissa tai haluaisitko tulla tekijäksi mukaan?

Seurakunnan vapaaehtoiset nikkaristit auttavat kodin pikku askareissa Rekolan alueella. Heiltä voi pyytää apua esim. palovaroittimen asennukseen, lampun vaihtoon, taulujen ripustamiseen tai pihan haravointiin. Ammattimiesten töitä ei kuitenkaan tehdä. Apu on asiakkaalle maksutonta. Lisätietoja: kirkkoherranvirasto, p. 09 830 6700 ma–to klo 9–14.

Toivoa naisille -ryhmä ke 12.6. klo 18–19.30. Lampirannalla, Tertunkuja 4b.

VERKOSSA

Jumalanpalveluksia voi seurata verkkosivulla www.rekolanseurakunta.fi sekä seurakunnan Youtube­kanavalla suorana tai tallenteena.

Rekolan seurakunnan lasten ja perheiden uutiskirjeen voi tilata osoitteesta www.rekolanseurakunta.fi.

Tikkurilan seurakunta

Kaste- ja vihkivaraukset sekä muut perhejuhlat p. 09 830 6804 ma–pe klo 9–14. Hautajaisvaraukset hautausmaan toimiston kautta p. 09 830 6220 ark. klo 9–15 vantaa.hautaustoimi@evl.fi Kirkollisten toimitusten sähköinen varaus osoitteesta asiointi.vantaanseurakunnat.fi

Kirkkoherranvirasto: ark. ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6717, tikkurilan.seurakunta@evl.fi tikkurilanseurakunta.fi

Facebook: Tikkurilan seurakunta

Instagram: @tiksinsrk

X: @Tiksinsrk

Tikkurilan taivaan alla ­blogi: tikkurilantaivaanalla.blogspot.com

Päivystävä pappi tavoitettavissa keskustelua varten

ark. ma–pe klo 12–15 p. 09 830 6202

Diakonia palvelee

Voit varata ajan keskustelua varten diakoniatyöntekijälle tikkurilanseu­

rakunta.fi kohdasta ”Diakonia” tai jättää soittopyynnön p. 050 439 9651. Sähköposti: diakonia.tikkurila@evl.fi Ajantasaiset tiedot toiminnasta ja tapahtumista www.tikkurilanseurakunta.fi

PYHÄN LAURIN KIRKKO

Kirkkotie 45, p. 09 830 6224. Auki ti, to ja pe klo 12–15, viikonloppuna tilaisuuksien mukaan.

Kesällä ajalla 10.6.–16.8. ma–to klo 11–18, pe klo 11–15. Ilon kekkerit lapsille ja perheille to 30.5. klo 18. Aluksi muskarikirkkohetki kirkossa. Ohjelmassa mukavaa puuhailua puistossa, muun muassa keppihevosilla ratsastusta, saippuakuplien jahtausta ja juhlaherkkuja. Ohjelma on suunnattu alle kouluikäisille perheineen. Vapaa pääsy.

Messu su 2.6. klo 12, Jarkko Korhonen, Johanna Jakonen, Iina Katila. Diakoniatyöntekijä tavattavissa Helsingin pitäjän kirkon hautausmaalla kirkon ja kellotornin läheisyydessä maanantaisin ja keskiviikkoisin 3.–12.6. klo 13–16. Messu su 9.6. klo 12, Sanna Heikurinen, Sari Hartikka, Samppa Laakso.

Kesäopas paikalla kirkolla 10.6. alkaen ma–to klo 11–18, pe klo 11–15. Maksuttomien opastusten varaus pienille tai suurille ryhmille 10.6. alkaen p. 050 466 4202 riia. ryymin@evl.fi Tätä ennen opasvaraukset: susanna.lonnqvist@evl.fi p. 050 559 4782. Joka ti klo 13 ryhmäopastus paikalle tuleville. Osmo Ikonen to 13.6. klo 12. Sunrise Avenuesta tutuksi tullut multimuusikko aloittaa soolokonsertillaan Laurin päiväkonsertit ­sarjan. Vapaa pääsy, ohjelma 5 e.

TIKKURILAN KIRKKO

Asematie 12 a, p. 044 4220 480. Avoinna arkisin ma–pe klo 7.30–21, la ja su klo 9–18. Kesällä 3.6.– 30.8. ma–pe klo 7.30– 20, la–su klo 9– 18. Aulan palvelupiste auki kirkon aukioloaikoina. Suntiot: p. 09 830 6223. Kahvilan aukioloajat: laurankaffila.fi

Lauantaiset iltakellot soivat klo 18. Joka kuukauden ensimmäinen la niitä on soittamassa käsin kanttori.

Keskiviikkokellot soivat kanttorin soittamina ke klo 14. Avoin Junnuolkkari 7–14­vuotiaille kouluviikoilla ti klo 13–16. Taaperokahvila to 30.5., to 6.6. ja to 13.6. klo 9.30–12 yli vuoden ikäisille lapsille aikuisen kanssa. Päivämusiikki to klo 12 to 30.5 (Iina Katila, urut), to 6.6. (Anna Pulli, urut). Konsertteihin on vapaa pääsy. Huom. 13.6. lähtien viikoittaiset konsertit torstaisin siirtyvät kesän ajaksi Pyhän Laurin kirkkoon.

Kielikerho – puhumme suomea to 30.5., 6.6. ja 13.6. klo 14.30–16.

Vantaan Pride -tapahtumaa vietetään lauantaina 15.6.

Vantaan seurakunnat osallistuvat Helsingin ja Espoon seurakuntien kanssa Helsinki Priden kulkueeseen ja puistojuhlaan lauantaina 29. kesäkuuta.

Kahvia ja teetä. Lisät. mirja.jalo@ evl.fi, p. 040 509 7306. The language club meets on Thursdays from 2.30–4 pm. We learn Finnish in a casual atmosphere. Monikielinen raamattupiiri to 30.5. ja 13.6. klo 16–17, kokoushuone Martta. Ryhmässä luetaan Raamattua ja keskustellaan, opitaan kristillisestä uskosta sekä rukoillaan yhdessä. Voit ottaa mukaan oman kielisen Raamatun. Puhumme suomea ja englantia. Voit tulla mukaan, vaikka puhut vain vähän suomea tai englantia. Iltateetä, iltapalaa ja iltamessun valmisteluja to 30.5. klo 18 alkaen. Iltamessu to 30.5. klo 19. Yhteisöllisesti toteutettava iltamessuhetki. Rukoilua, Sanaa, ehtoollista, yhteislauluja ja hiljentymistä. Perhepäivä pe 31.5. klo 9–13. Yhteistä puuhaa aikuisille ja lapsille, ei ilmoittautumista. Klo 10 Muskarikirkkohetki. Pe 17.5. Muskarikirkko on kaksikielinen (englanti, suomi). Keittolounas 4 e/perhe, leipä ja kahvi 2 e/perhe.

Vaivaton vihkiminen perjantaina pe 31.5. klo 14–15. Avoin vihkiaika paikalle tuleville pareille, joilla on mukanaan esteettömyystodistus, henkilöllisyyspaperit ja sormukset.

Voit halutessasi myös tehdä varauksen ennakkoon soittamalla varauspalveluun ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6804.

Naisten rukouspiiri pe 31.5. klo 18, kokoushuone Martta.

Messu su 2.6. klo 10, Annaelina Mäkilampi, Sanna Heikurinen, Samppa Laakso.

Vauvakahvila ma 3.6. ja ma 10.6. klo 12.30–14.30. Alle vuoden ikäisille vauvoille aikuisen kanssa. Tarjoilu 1 e/aikuinen.

Ohjelmalliset kesäkahvit Valo- ja Voima-saleissa ti 4.6. klo 13–14.30. Tarjolla kahvit ja jotain makeaa. Vapaaehtoinen maksu. Soppaa ja sattumia - diakoniatyön keittolounas ke 5.6.ja ke 12.6. klo 13–14, Valo-tila. Vapaaehtoinen maksu.

Messu su 9.6. klo 10, Suvi-Maria Roine, Terhi Viljanen, Iina Katila. Laulamme yhdessä -yhteislaulutilaisuus ti 11.6 ti klo 17, Terje Kukk. Pyhiinvaellus pyöräillen to 13.6. Tapaamme Tikkurilan kirkossa klo 10.30. Pyöräilyreitti kulkee Ruskeasannan kappelin kautta Pyhän Laurin kirkolle. Päivän aikana pyöräilyn lisäksi hartaushetket ja kirkko-opastus Pyhän Laurin kirkossa. Matkan pituus n. 15 km. Vaellus päättyy kello 15.30 mennessä. Maksuton retki, omat eväät mukaan. Tied. ja ilm. 10.6. menne. pia.olkkonen@evl.fi ja marjo. suorsa@evl.fi

PIENTEN PAIKKA

Auki joka päivä kirkon aukioloaikoina Tikkurilan kirkolla, Asematie 12. Voit tulla leikkimään ja tapaamaan muita aikuisia. Ota mukaan eväät

tai käytä kahvilapalveluja.

ILOLAN SEURAKUNTATALO

Soittajankuja 1

Kesäperhekerho pe 7.6. klo 9.30–12.

RISTIPURON

KERHOHUONEISTO

Simonkyläntie 11, A-talo

Kesäperhekerho ti 4.6. ja ti 11.6. klo 9.30–12.

TAMMISTON KERHOHUONEISTO

Tammistonkatu 29 B

Avoin Junnuolkkari 7–14-vuotiaille on auki kouluviikoilla to klo 13–16. Junnuolkkarissa on tarjolla välipalaa sekä osittain ohjattua tekemistä.

Kesäperhekerho ke 5.6. ja ke 12.6. klo 9.30–12.

MUUALLA

Suvivirsi-tapahtuma Vantaan kaupungintalon edustalla la 1.6. klo 13 (huom. entistä aikaisempi ajankohta). Kesä toivotetaan tervetulleeksi Suvivirren ja Finlandia-hymnin myötä. Lisäksi kuullaan kesän alkuun sopivia keväisiä suomalaisia ja Vantaa-aiheisia lauluja. Esiintymässä ovat Korson Mieslaulajat, Finnairin kuoro ja Tomi Pulkkinen trio. Suvivirsi lauletaan yhdessä kokonaan suomeksi ja muutama säkeistö ruotsiksi. Kaupungin ja Tikkurilan srk:n tervehdykset. Järj. Vantaan kulttuuripalvelut yhteistyössä Tikkurilan srk:n kanssa.

Seurakunnan vapaaehtoiset

Nikkaristit tarjoavat maksutonta apua vanhuksille ja toimintarajoitteisille Tikkurilan seurakunnan alueella. Nikkaristit eivät tee ammatti-ihmisen töitä, mutta esimerkiksi lampun vaihto, taulun ripustus tai palovaroittimen pariston vaihto hoituu varmasti! Soita Kaarinalle ja kerro, missä tarvitset apua. Nikkaristivälitys p. 044 422 0456 ma ja to klo 11–13. Nikkaristeihin kaivataan uusia tekijöitä! Jos vasara pysyy kädessäsi, eikä porakone pelota, ota rohkeasti yhteyttä!

Tiedustelut: diakonissa hanna. raunu@evl.fi p. 050 384 8481.

VERKOSSA

Hertta-kirkonrotan terveisiä saa kotiin maksutta tilaamalla Lastenkirkkokirjeen. Kirjeen tilaukset ja peruutukset: maaret.hirvensalo@ evl.fi

Tikkurilan seurakunnan lapset ja perheet löytyvät Facebookista nimellä Tiksin lapset ja perheet. Lasten ja perheiden uutiskirjeen voi tilata osoitteesta http://tikkurilan-seurakunta-lapsityo.mailpv. net/

Tiksin varhaisnuoret -Facebookryhmä on 7–14-vuotiaiden huoltajille tarkoitettu ryhmä. Huoltajat ovat tervetulleita löytämään ideoi-

Keskikesän juhla keskellä kaupunkia

Koko perheen juhannusta vietetään idyllisessä Helsingin pitäjän kirkonkylässä Vantaalla juhannusaattona pe 21.6. klo 15–17. Tapahtumapaikkana on vehreä Pappilan puisto Pyhän Laurin kirkon vieressä.

Taika-Petteri esiintyy lapsille klo 15.45 sisällä kirkossa. Perheen pienimmille on myös tarjolla mukavaa puuhaa puistossa saippuakuplien, keppihevosradan ja pihapelien muodossa. Klo 16.15 vuorossa on kesäinen kansanlaulukirkko, joka ammentaa musiikkinsa monille tutusta ja rakkaasta kansanlauluperinteestämme.

Juhannuksen viettoon voi ottaa mukaan omat piknikeväät. Puistokahvilassa on tarjolla pullaa ja kahvia sekä myynnissä makkaraa.

Tapahtumaan ei ole pääsymaksua, ja se on päihteetön.

Kummipäivä Vantaalla su 2.6. Kummien ja kummilasten yhteinen tapahtumapäivä!

Lue lisää:

vantaanseurakunnat.fi/kummipaiva

ta ja tekemistä nuorten kanssa kotona.

Vantaankosken seurakunta

Kirkkoherranvirasto: avoinna ma–pe klo 9–14, p. 09 830

vantaankosken.papit@evl.fi

Diakoniapäivystys:

Myyrmäen Virtakirkko: ti klo 9–11

Kivistön kirkko: ma klo 13–15. Soita tai jätä soittopyyntö: arkisin klo 9–16 p. 050 357 7726, p. 050 357 7736, 050 407 1176. Tai ota yhteyttä sähköpostitse: diakonia.vantaankoski@evl.fi

Verkossa ja somessa: www.vantaankoskenseurakunta.fi

Fb: Vantaankosken seurakunta, Vantaankosken perheet, Kivistön kirkko

Ig: Vantaankosken seurakunta, Kivistön kirkko

MYYRMÄEN VIRTAKIRKKO

Rajatorpantie 8

Kirkkoravintola Voimala pe 31.5. klo 11. Aluksi kirkkohetki, klo 11.30 kevyt lounas ja kahvi. Maksuton (vapaaehtoinen maksu diakoniatyön hyväksi). Pöytiintarjoilu. Messu su 2.6. klo 10. Papit Auli Saarsalmi-Paalasmaa, Maari Santala, kanttori Eveliina Pulkkinen. Siioninvirsiseurat su 2.6. klo 14. Ystäväkonsertti su 2.6. klo 16. Ritva-Leena Tuuli ja ystävät konsertoivat. Kahvitarjoilu. Vapaa pääsy, ohjelma 10 e (käteinen tai Mobile Pay). Lähi-idän raamattutyön ja Angolan ja Namibian raamatunkäännöstyön hyväksi Suomen Pipliaseuran kautta. Varrella virran -lauluhetki ke 5.6. ja 12.6. klo 13. Rento kesäinen yhteislauluhetki keskiviikkoisin kesä- ja heinäkuussa. Kylväjän kesäseurat ke 5.6. klo 18. Tarjoilu klo 17.30. ”Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan kerran runsaasti.” Muraalipyhiinvaellus Myyrmäessä ke 5.6. klo 18. Urbaani pyhiinvaellus Myyrmäen ytimessä. Reitti pohjautuu Myyrmäen muraalitaideteoksiin. Lähtö Virtakirkon edestä klo 18. Matka n. 2 km. Kesto n. 1 t. Toteutuu myös sateella. Esteetön, juna-asemalla käytössä hissi. Ei ennakkoilmoittautumista. Lisätiedot Kari Koivula, p. 0400 605 955.

Sateenkaarimessu to 6.6. klo 18. Papit Aki Kekkonen, Iiro Salminen. Musiikki Antti Kotinurmi ja Vantaankosken seurakunnan House Band.

Konfirmaatiomessu su 9.6. klo 10. Pappi Tiina László, kanttori Eveliina Pulkkinen.

6440, vantaankosken.seurakunta@ evl.fi

Rajatorpantie 8 Tilojen ja toimitusten varaus: ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6404, tilavaraukset.vantaankoski@evl.fi

Päivystävä pappi: ma, ti, to, pe klo 11–13 p. 09 830 6419,

Sydänrukouskävely ma 10.6. klo 18. Sydänrukouskävelyssä yhdistyy pyhiinvaellus, luontohengellisyys ja hiljainen sydänrukous. Kokoontuminen Virtakirkon edessä klo 18. Kävely hiljaisuudessa lähimetsään (n. 1 km), jossa hiljainen sydänrukoushetki (20 min.), jonka jälkeen paluu Virtakirkolle. Toteutuu myös sateella. Kesto n. 1 t. Ei ennakkoilmoittautumista. Lisätiedot Kari Koivula, p. 0400 605 955.

Elämänkaari

HAKUNILAN

SEURAKUNTA

Kastettu

Bianca Jemina Ikkala, Fia Carla

Celeste Kangaspunta, Lucas Henrik Juhani Leppäniemi, Emma Annalisa Parikka, Elsa

Aliina Tuomi, Eeli Johannes Vuorikko.

Avioliittoon kuulutettu

Mari Katariina Sydänvuori ja Rami Juhani Liesaho, Petra

Katariina Harju ja Vili Santeri

Niinikivi.

Hautaan siunattu

Rauno Kalevi Kääriäinen 93 v, Vesa Olavi Kullervo Oinonen 91 v, Esko Kalevi Korhonen 84 v, Raili

Maire Onerva Lippojoki 84 v, Aila

Marjatta Hämeenaho 79 v, Olavi

Sakari Toppila 79 v, Mikko Antero Nieminen 46 v.

HÄMEENKYLÄN

SEURAKUNTA

Kastettu

Fia Maria Laitinen.

Hautaan siunattu

Aarno Olavi Volanen 85 v, Lauri

Juhani Salo 83 v, Maire Marjatta Pietarinen 82 v, Maija Liisa

Pitkänen 75 v, Anneli Maria

Kaarina Värlin 74 v.

KORSON

SEURAKUNTA

Kastettu

Hugo Heikki Antero Heikkilä, Akusti Ilpo Ensio Korsrå, Luka Jooa Johannes Backman, Rocco

Sebastian Kelner, Aamu Liliana Mitrunen.

Hautaan siunattu

Eila Kyllikki Laine 87 v, Iiris Ellen Parkkari 87 v, Riitta Marjatta Kaltala 80 v, Terttu Annikki

Hamarus 74 v, Veli Markku Antero Martinmäki 74 v.

Hautaan siunattu

Hilkka Marketta Tanninen 94 v, Aino Maria Kiljunen 92 v, Leila

Kyllikki Laine 88 v, Raija Marjatta Jämsén 85 v, Raili Iida Vanhakylä 91 v, Pentti Kalevi Rajakangas 86 v, Iris Ragnhild Turunen 86 v, Kari Olavi Lajunen 64 v, Elsa Inkeri Saukkonen 86 v, Tarja Hellevi Haapakangas 64 v.

VANTAANKOSKEN

SEURAKUNTA

Kastettu

Kalle Elian Lilja, Oliver Benjamin Heikinheimo, Hilla Sofia Kurtti, Touko Tapio Klasila, Aapo Paavo Himanen.

REKOLAN SEURAKUNTA

Kastettu

Aida-Marie Eleonor Parkkasaari.

Hautaan siunattu

Martta Annikki Myyry 96 v, Pertti

Johannes Nikama 94 v, Sointu

Inkeri Venäläinen 90 v, Tiia Riitta

Hämäläinen 49 v.

TIKKURILAN SEURAKUNTA

Kastettu

Samuel Vilho Elias Kajander, Rosa Julia Mannila, Peetu Oskar Puranen, Miiko Viima Valtteri Tervo, Sofia Amanda Ekholm, Olivia Elisabet Honkanen, Stefan Leonard Laitinen, Leo Mikael Saarinen, Edith Anelma SiikiläKivisalo, Thelma Taimi Natalia Volanen, Aurora Anni Maria Puittinen, Aamos Veikko Alarik Ruuskanen.

Avioliittoon kuulutettu

Anni Elina Laurén ja Joni Christian Murtomäki, Tiia Maria Pirjetta Kumpulainen ja Mauri Antero Valta, Noora Sofia Virmanen ja Iiro Petteri Suomalainen.

Avioliittoon kuulutettu

Markus Tapani Makkonen ja Noora Ritva Auroora Niemi, Seppo Tapio Paappanen ja Seija Liisa Mirjami Nieminen.

Hautaan siunattu

Eeva Kaarina Hanhike 85 v, Anna-Liisa Niemi 81 v, Inkeri Ulla

Brita Gröndahl 81 v, Seppo

Tapani Järvinen 70 v, Ilkka Eino

Ilmari Leino 83 v, Pentti Juhani Mikkonen 76 v, Jarkko Juhani

Haimi 57 v, Raimo Väyrynen 30 v, Jaakko Heikki Kalervo Manninen 95 v, Eira Kaarina Riuttamäki 94 v, Sirkka Anneli Tähtinen 84 v, Ritva Seija Tuulikki Jokinen 80 v, Jussi Kustaa Laasasenaho 76 v, Bengt Krister Hemming 73 v.

VANDA SVENSKA

FÖRSAMLING

Döpta

Emilia Ilona Niklasdotter Antin. Avlidna

Kerstin Marianne Försti, Tua Helen Kaspio.

Yhteislauluja

Keskiviikkoisin 5.6.-31.7. klo 13-14

Myyrmäen Virtakirkon Kirkkosali, Rajatorpantie 8

Yhteislaulua ja rentoa meininkiä! Tervetuloa!

KIVISTÖN KIRKKO

Laavatie 2

Vaatevaraston avoimet ovet to 6.6. klo 9.30–11.30. Voit tuoda ja hakea ehjiä ja puhtaita aikuisten ja lasten vaatteita. Maksuton. Puhtaita ja ehjiä vaatteita otetaan vastaan aina kirkon ollessa auki. Varmimmin vahtimestari paikalla ma–ke klo 9–15. Vaatteiden tuomisesta ei tarvitse sopia etukäteen. Pieni pyhiinvaellus Seutulan kappelin Ystävämessuun su 9.6. Lähtö klo 12.30 Kivistön kirkolta. Vaellus Seutulan kappelille (Solbackantie 6), jossa Ystävämessu – Friendship Mass alkaa klo 15. Matka n. 5 km. Mukaan juomavettä ja säänmukainen varustus. Toteutuu myös sateella. Ei ennakkoilmoittautumista. Lisätiedot Kari Koivula, p. 0400 605 955.

SEUTULAN KAPPELI

Solbackantie 6 Ystävämessun ja Friends’ Cafén kesäjuhla su 9.6. klo 15. Messussa pappi Mark Saba, kanttori Ritva Holma. Paikalle voi tulla myös osallistumalla pieneen pyhiinvael-

lukseen, jonka lähtö klo 12.30 Kivistön kirkolta (Laavatie 2), matka n. 5 km. Vaellukselle ei ennakkoilmoittautumista. Toteutuu myös sateella. Mukaan vesipullo ja säänmukainen varustus. Lisätiedot vaelluksesta Kari Koivula, suti.koivula@gmail.com, p. 0400 605 955.

MUUALLA

Vantaa Pride piknik, puistotapahtuma ja messu la 15.6. Piknik puistotapahtuma Tikkurilan kirjastopuistossa klo 12–17. Mukana Vantaankosken seurakunnan ja Vanda svenska församlingin työntekijöitä. Klo 16 kansainvälinen messu Tikkurilan kirkossa, Asematie 12.

Nikkaristipäivystys keskiviikkoisin klo 11–13, p. 09 830 6426. Tarvitsetko sinä tai läheisesi apua pienissä kodin sisä- tai ulkotöissä iän tai liikkumishaasteiden vuoksi? Hyllyjen kiinnitystä, lampun vaihtoa tms. Nikkaristit ovat vapaaehtoisia seurakuntalaisia, joiden apu on asiakkaalle maksutonta. Ammattiihmisten töitä (esim. sähkö- tai

putkityöt) emme voi tehdä. Nikkaristit toimivat Vantaankosken seurakunnan alueella (Myyrmäki, Kaivoksela, Martinlaakso, Vantaanlaakso ja Kivistön suuralue).

Keikka-apu-päivystys tiistaisin klo 9–11, p. 09 830 6405 tai verkossa vantaankoskisrk.clara.fi. Huom! Keikka-apu lomailee 15.6.–15.8. Tule vapaaehtoiseksi tai hae keikka-apua. Keikka-apu on kertaluonteista ja maksutonta vapaaehtoisapua yli 65-v. Länsi-Vantaalla asuvien ikäihmisten kotona asumisen tueksi. Esim. auttamista asioilla kaupassa, lääkärissä tai apteekissa, apua lomakkeiden täyttämisessä tai ulkoilukaverina. Yhteistyössä Hämeenkylän srk:n kanssa.

Vanda svenska församling

Kanslifunktioner: Stationsvägen 12a, tfn 09 830 6262 Öppet må–fre kl. 9–12 vandasvenska@evl.fi Diakonimottagning via tidsbeställning

HELSINGE KYRKA

S:T LARS

Kyrkov. 45 Högmässa sö 2.6 kl. 10. Sini

Aschan, Anders Ekberg. Högmässa sö 9.6 kl. 10. Anu Paavola, Anders Ekberg.

DICKURSBY KYRKA

Stationsv. 12a Musiklek fr 31.5 kl. 10–11.

FOLKHÄLSANHUSET

Vallmov. 28

Veckomässa i Folkhälsanhuset fr 7.6 kl. 14. Sini Aschan, Anders Ekberg.

Frivilliga går ut med Folkhälsans seniorer on 12.6 kl. 15. Anmälan som frivillig till Heidi Salminen, tfn 050 330 1828.

ÖVRIGT

Tvåspråkig andakt på Kauniala sjukhus on 5.6 kl. 13. Eva Ahl-Waris. Ungdomsutflykt till Lekholmen on 12.6. Anmälning till Mari Johnson, 040 756 3442. Pensionärernas utfärd till Lovisa

to 13.6. Anmälningar till Annakatri Aho, 050 464 5068.

Apua tukeaja

Perheneuvonta:

Ajanvaraus p. 09 830 6799

Päivystys to klo 8–12

Diakoniatoimisto: p. 09 830 6254

Hiljaisuus ja retriitit: Ilm. ja tied. klo 9–15 p. 050 338 8501 tarja.korpela@evl.fi

VAMMAISILLE

Yhteisövalmennus pe 13.9. – to 24.1., Tikkurilan kirkolla, Asematie 12a. Tapaamisia noin kerran viikossa. Valmentaa erilaisissa yhteisöissä toimimisessa. Valmennuksen teemoina moninaisuus ja vammaisuus. Valmennus on maksuton. Lisätietoa anne.j.kuusisto@evl.fi tai p. 040 351 7193.

NÄKÖVAMMAISILLE

Lohirannan saunaretki ke 28.8.

klo 13.30–20.30. Lähtö klo 13.30

Malmin uimahallin parkkipaikalta, Pekanraitti 14, Helsinki ja klo 14

Louhelan juna-asema Uomatie 1.

Paluu Louhelan asemalle klo 20 ja Malmin uimahallille klo 20.30.

Saunomista ja iltapalaa. Mahdollisuus luonnossa liikkumiseen. Hinta 20 e. Edellyttää itsenäisen toiminnan taitoa tai henkilökohtaista avustajaa. Ilmoittautumiset ja tiedustelut 10.7. mennessä marjaleena.kallio@evl.fi.

KEHITYSVAMMAISILLE

Seurakuntaklubi pe 24.5. klo 17–19 Tikkurilan kirkolla, Asematie 12. Yhdessäoloa, iltapalaa ja hartaus. Mukana Sami Suhonen ja Kristiina Tuohimaa.

International

The language club on Thursdays from 2.30 pm to 4 pm in Vehkapolku 10 c (Door in the courtyard of Tikkurila Church). We learn Finnish in a casual atmosphere. Coffee and

Kirkolliskokous pui avioliittokäsitystä

Kirkolliskokouksen lähetekeskustelussa kuultiin perusteluja kahden rinnakkaisen avioliittokäsityksen puolesta ja muutosta vastaan.

TEKSTI TANELI KYLÄTASKU

Kirkolliskokous aloitti keskiviikkoaamuna 15. toukokuuta lähetekeskustelun piispainkokouksen esityksestä, jonka mukaan kirkkojärjestykseen lisättäisiin säännös kahdesta rinnakkaisesta ja yhtäläisesti hyväksytystä avioliittokäsityksestä. Näistä ensimmäisessä avioliitto ymmärretään miehen ja naisen välisenä ja toisessa kahden henkilön välisenä.

Mikäli kirkolliskokous hyväksyy piispojen esityksen, samaa sukupuolta olevien parien kirkollinen vihkiminen saa virallisen hyväksynnän. Seurakunnille tulee velvollisuus vihkimisen järjestämiseen, mutta papeille jää oikeus valita kahden rinnakkaisen avioliittokäsityksen väliltä. Arkkipiispa Tapio Luoma korosti avauspuheenvuorossaan esityksen pitkäjänteistä valmistelua ja sitä, että kummallekin rinnakkaiselle avioliittokäsitykselle voidaan esittää teologiset perustelut.

– Käsillä on esitys, jossa kysytään, olenko valmis siihen, että oman näkemykseni rinnalla olisi toinen, vaihtoehtoinen avioliittokäsitys, Luoma totesi.

– Moninaisuuden tunnustaminen ajaa meidät ottamaan toinen toisemme vakavasti ja kohtaa-

maan toisiamme kunnioituksella erityisesti silloin, kun välillämme vallitsee erimielisyys.

Aikaisemman keskustelun perusteella osa kirkolliskokousedustajista näkee piispainkokouksen esityksen kahdesta rinnakkaisesta avioliittonäkemyksestä askeleena eteenpäin. Vastustajista osa kritisoi esitystä siitä, että se sallisi syrjivien käytäntöjen jatkumisen. Toisten vastustajien mielestä Raamattuun pohjautuvaan kristilliseen avioliittokäsitykseen ei voi tehdä muutoksia sateenkaariparien vihkimisen suuntaan.

PUHEENVUOROSSA NOUSIVAT esiin kaikki edellä mainitut näkökannat. Omaa kantaansa epäröivät edustajat eivät olleet vielä äänessä.

Piispojen esityksen puolesta vedonnut Helsingin hiippakunnan edustaja, Korson kirkkoherra Tuomas Antola viittasi tutkimustietoon, jonka mukaan suomalaiset nuoret naiset vieraantuvat kirkosta nopeammin kuin missään muualla.

– Millenniaalinaiset ovat tarkkanäköisiä ja näkevät ristiriidan kirkon julkilausuttujen arvojen ja tekojen välillä. Suurin niistä on rakkaus, sanoo Jumala, mutta ihminen sanoo, että rajat piirrän minä, Antola sanoi.

– Nyt olemme kirkkona tämän kysymyksen äärellä, pystymmekö sietämään toisiamme eri lailla Raamattua tulkitsevina kristittyinä ja kunnioitammeko toistemme uskoa samalla hyväksyen sen, että ajattelemme eri tavoilla, totesi Karoliina Löytty Tampereen hiippakunnasta.

Sateenkaarivihkimiset hyväksyvien piispojen esityksen kriitikkojen mielestä kirkossa ei voi olla säädöstasolla kahta erilaista käsitystä avioliitosta.

tea available. Multilingual Bible study group Thu 30th May and the 5th Jun from 4 pm to 5 pm, meeting room Martta. We come together to read and discuss Scripture, learn from Christian faith and pray together. We speak Finnish and English. You can also join if you speak only little Finnish or English. Mass in English and Fellowship on Sun June 2 at 12 pm at Tikkurila church.

Friendship Mass and Friends’ Cafe Summer Celebration Sun 9th Jun 3 pm Seutula Chapel, Solbackantie 6. You can also participate a Prayer Walk to Seutula Chapel leaving from the Kivistö Church, Laavatie 2, at 12.30 am. Route 5 km. More info: Kari Koivula, suti. koivula@gmail.com, tel. 0400 605 955.

Helsingin hiippakunnan maallikkoedustaja Hanna Mithiku halusi tuoda keskusteluun ihmiset, joita piispainkokouksen esitys koskee. Mithikun mukaan seksuaalivähemmistöt ohitetaan esityksessä muutamalla sanalla, ja sukupuolivähemmistöjä ei edes mainita.

– Toivon, että valiokunnissa kysytään sitä, millaisia seurauksia esityksellä on: onko syrjintään sen myötä helpompi vai vaikeampi puuttua, ja tuleeko haavoittava opetus seurakunnissa entistä sallittavammaksi, Mithiku sanoi.

– Kirkkojärjestykseen ei tule kirjata oikeutta syrjiä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä, eikä ihmisiä vahingoittavaa raamatuntulkintaa pidä vahvistaa kirjaamalla se omantunnonkysymykseksi.

– Ainoa kestävä vaihtoehto on se, että kirkollinen avioliittokäsitys noudattelee luterilaiseen tapaan maallista säätämystä eli Suomen avioliittolakia, linjasi myös Helsingin pappisedustaja Marjut Mulari

Mikkelin hiippakunnan edustaja Vuokko Vänskä ei löytänyt piispojen esityksestä vahvoja teologisia perusteluja kirkon perinteisen avioliittokäsityksen muuttamiselle.

Piispainkokouksen esitys kirkkojärjestyksen muuttamisesta avioliittokäsityksen osalta eteni valiokuntien pohdittavaksi. Esitys lähetettiin lakivaliokuntaan, joka pyytää lausunnon perustevaliokunnalta. Mietintö tulee käsittelyyn aikaisintaan ensi marraskuussa, jolloin kirkolliskokous kokoontuu seuraavan kerran.

Piispainkokouksen esityksen hyväksyminen vaatii taakseen kolme neljäsosaa kirkolliskokousedustajista.

Musiikkia Vantaalla

TORSTAI 30.5.

Päivämusiikki klo 12 Tikkurilan kirkossa, Asematie 12 a. Iina Katila, urut. Vapaa pääsy.

LAUANTAI 1.6.

Suvivirsi-tapahtuma klo 13 Vantaan kaupungintalon edustalla, Asematie 7. Kesä toivotetaan tervetulleeksi Suvivirren ja Finlandia-hymnin myötä. Lisäksi kuullaan kesän alkuun sopivia keväisiä suomalaisia ja Vantaa-aiheisia lauluja. Esiintymässä ovat Korson Mieslaulajat, Finnairin kuoro ja Tomi Pulkkinen trio. Suvivirsi lauletaan yhdessä kokonaan suomeksi ja muutama säkeistö ruotsiksi. Kaupunki ja Tikkurilan seurakunta tuovat tervehdykset tilaisuuteen. Tapahtuman järjestää Vantaan kulttuuripalvelut yhteistyössä Tikkurilan seurakunnan kanssa.

SUNNUNTAI 2.6.

Ystäväkonsertti klo 16 Myyrmäen Virtakirkossa, Rajatorpantie 8. Ritva-Leena Tuuli ja ystävät konsertoivat. Kahvitarjoilu. Vapaa pääsy, ohjelma 10 e (käteinen tai Mobilepay). Lähi-idän raamattutyön ja Angolan ja Namibian raamatun-

Laulaja Eino Grön esiintyy torstaina 20. kesäkuuta Pyhän Laurin kirkossa. Konsertti koostuu hengellisistä sävelmistä ja Grönin tunnetuiksi tekemistä rakastetuista lauluista. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Musiikkia Helsingissä ja Espoossa

Torstai 30.5.

Hyvä arki kantaa – hyväntekeväisyyskonsertti klo 18 Espoossa Suvelan kappelissa, Kirstintie 24. Laulaja Tommi Läntinen, gospelmuusikko Pekka Simojoki, kanttori-hanuritaiteilija Jussi Keltakangas ja oopperalaulaja Matti Turunen. Juontajana Alma Hätönen. Ohjelma 15 e Hyvän Arjen toiminnan tukemiseksi.

Sunnuntai 2.6.

Diandra – Elegia klo 18 Helsingissä Kannelmäen kirkossa, Vanhaistentie 6. Liput 20 e ovilta.

Konsertti klo 18 Helsingissä Laajasalon kirkossa, Reposalmentie 13. Maarit Nurmela, viulu, Arja Suorsa-Rannanmäki, piano. Ohjelma 10 e.

Säkeiden tyttäret – naisten lyriikkaa klo 18 Helsingissä Paavalinkirkossa, Sammatintie 5. Iirisilona Segerstam, laulu, Katarina Katris, piano. Arabia kaikuu -fes-

tivaali. Ohjelma 15/10 e.

Keskiviikko 5.6.

Kesäkonsertti klo 13 Helsingissä Lauttasaaren kirkossa, Myllykallionrinne 1. Riikka Westerlund, viulu, Hiski Wallenius, urut. Sarja jatkuu keskiviikkoisin, esiintymässä 12.6. Hiski Wallenius ja Joonas Minkkinen, urut. Uuden messulaulukirjan lauluja klo 17–17.45 Helsingissä Paavalinkirkossa, Sammatintie 5. Kanttorit laulattavat.

Kesäkonsertti klo 18 Helsingissä Töölöntorilla, Töölöntorinkatu. Muusikko Iiro Rantala ja nuoret lahjakkuudet musiikkiopistolta.

Torstai 6.6.

Urkuyö & Aaria avajaiskonsertti – Messiah klo 19 Espoon tuomiokirkossa, Kirkkopuisto 5. Tapiola Sinfonietta, EMO Ensemble, kuoronjohtaja Pasi Hyökki. Clara Kim, sopraano, Frances-

käännöstyön hyväksi Suomen Pipliaseuran kautta.

TORSTAI 6.6.

Päivämusiikki klo 12 Tikkurilan kirkossa, Asematie 12 a. Anna Pulli, urut. Vapaa pääsy. Hengellisen musiikin helmet -konsertti klo 18 Korson kirkossa, Merikotkantie 4. Rakkaimpia hengellisiä sävelmiä esittävät tenoribaritoni Pasi Mustonen, viulisti-alttoviulisti Liisa Karhu ja pianisti Tuula Mieskonen. Vapaa pääsy, käsiohjelma 10 e.

TORSTAI 13.6.

Osmo Ikonen klo 12 Pyhän Laurin kirkossa, Kirkkotie 45. Sunrise Avenuesta tutuksi tullut multimuusikko aloittaa soolokonsertillaan Laurin päiväkonsertit -sarjan. Vapaa pääsy, ohjelma 5 e.

TORSTAI 20.6.

Eino Grön klo 12 Pyhän Laurin kirkossa, Kirkkotie 45. Kahdeksalla vuosikymmenellä esiintyneen ikonisen tulkitsijan konsertti koostuu niin hengellisistä sävelmistä kuin Grönin tunnetuiksi tekemistä, rakastetuista lauluista. Pianistina

konsertissa on Hannu Lehtikangas. Vapaa pääsy, ohjelma 5 e.

TORSTAI 27.6.

Schola Sancti Henrici klo 12 Pyhän Laurin kirkossa, Kirkkotie 45. Gregoriaanista kirkkolaulua esittävä yhtye, jonka konsertissa tutustutaan legendaan Pyhästä Henrikistä. Lisäksi ohjelmisto sisältää psalmeja ja rukouksia sekä joitakin LänsiSuomessa laulettuja keskiaikaisia hymnejä. Schola Sancti Henrici esittää myös katkelmia Pyhän Henrikin pyhimyslegendasta suomen kielellä. Konsertti on osa kesän Laurin päiväkonsertit -sarjaa. Vapaa pääsy, ohjelma 5 e.

TORSTAI 4.7.

Ninni Poijärvi (laulu ja piano) klo 12 Pyhän Laurin kirkossa, Kirkkotie 45. Poijärvi esittää uuden, syksyllä 2024 julkaistavan levynsä herkkäsävyisiä kappaleita yhdessä pitkäaikaisen muusikkoystävänsä Olli Haaviston (pedal steel) kanssa. Konsertti on osa kesän Laurin päiväkonsertit -sarjaa. Vapaa pääsy, ohjelma 5 e.

ca Ascioti, kontra-altto, Nick Pritchard, tenori, Cornelius Uhle, basso. Aapo Häkkinen, kapellimestari. Aleksi Barrière, ohjaaja. G. F. Händelin Messias ohjaaja Aleksi Barrièren ja hänen taiteilijakollektiivinsa toteuttamana dramatisoituna versiona. Liput lippu.fi. www.urkuyofestival. fi 45/42/15 e + toimitusmaksut. Huom. sama konsertti myös perjantaina 7.6. klo 19 Tapiolan kirkossa, Kirkkopolku 6.

Perjantai 7.6.

Englantilaista vanhaa musiikkia klo 19 Helsingissä Paavalinkirkossa, Sammatintie 5. Cappella tibia, Ulla Paakkunainen, laulu. Ohjelma 10 e.

Lauantai 8.6.

Graduale – Songs of the Spirit klo 19 Helsingissä Kallion kirkossa, Itäinen papinkatu 2. Henry Lowther, trumpetti, Niklas Win-

ter, kitara, Eclectic Voices -kuoro Lontoosta. Liput 15 e.

Sunnuntai 9.6.

Rantaraitti Soi -konsertti klo 16 Espoossa Espoonlahden kirkossa, Kipparinkatu 8. Ella Koura, Henrik Holmström, Jonne Grans, Mikko Zibulski, Sini Ström, Otto Kentala, Yunjia Liu ja Martta Jämsä.

Poikakuoro Cantores Minores klo 18 Helsingissä Lauttasaaren kirkossa, Myllykallionrinne 1. Olli Saari, urut ja säestys. Ohjelma 15 e.

Suvisunnuntain iltamusiikki: ”Kesän kynnyksellä” klo 19 Espoon tuomiokirkossa, Kirkkopuisto 5. Ohjelmassa niin iloisia lauluja kuin lyyrisiä melodioita sekä urkumusiikkia. Kamarikuoro Novena, joht. Lasse Leppänen, William Häggblom, urut. Pacius, Alfvén, Mårtenson, Palmgren. Vapaa pääsy.

Keskiviikko 12.6.

Kesäpäivän säveliä klo 13 Puistolan kirkossa, Tenavatie 4. Yhteislaulua ja musiikkiesityksiä. Elina Tofferi, laulu, Kaisu Rauhamaa, piano ja kantele.

Urkukesän konsertti klo 19 Vanhassakirkossa, Lönnrotinkatu 6. Suomalainen kamarikuoro, Anne Hätönen, urut. Osa Helsinki-päivää. Ohjelma 10 e.

Torstai 13.6.

Urkuyö & Aaria – Tiensuu to 13.6. klo 21 Espoon tuomiokirkossa, Kirkkopuisto 5. Tuuli Lindeberg, sopraano. Kentala Consort: Kreeta-Maria Kentala, barokkiviulu, Eero Saunamäki, nokkahuilut, Jukka Rautasalo, viola da gamba, Petteri Pitko, cembalo ja urut. Liput 15–35 e, lippu.fi. www.urkuyofestival.fi.