Kontakti 4/2015

KONTAKTI KANSAINVĂ„LISYYS i INTERNATIONALITY turvapaikanhakija i asylum seeker kotouttaminen i integration kansallisuus i nationality ETNISYYS i ethnicity kulttuuri i culture vaihto i exchange stockholm HONG KONG istanbul tallinn helsinki kumasi paris

4/2015

KONTAKTI 4 2015 JULKAISIJA: Sosiologian opiskelijain yhdistys Kontakti ry PÄÄTOIMITTAJAT: Riina Piirilä Iiris Herlin Krista Nyström TEKIJÄT: Petteri Pääkkönen Jirka Sabel Mia Lindqvist Jenni Leander Iiro Halonen Senja Rajalin Anna Lemström Sirkka Laitinen Lucie Hanse Tuomas Hallamaa Siiri Nieminen Inka Laisi Olli Rekonen KANSIKUVAT: Iiris Herlin PAINO: Picaset Oy

SISÄLTÖ

3

Päätoimittajilta

4-5

Sosiologit Tukholmassa

6-7

Sociologiskt äventyr i Konstantinopol

8

Raportti Itämeren haltuunotosta

9

Liberaali talous, yhteisöllinen kulttuuri

10-11

Kansainvälisiä suhteita Tallinnassa

12-15

Päiväni auringon alla

16-17

Paikallinen monikulttuurinen illallinen

18-19

CISSI

20-25

“Saat olla muukalainen”

26-27

Kymmenen euron äkkilähtö aurinkoon

28

Arjesta erotettu kaksoiskansalaisuus

29

Alepa - Taistelukenttä

30

Opintovastaavien palsta

31

PJ:n P.S.

PAINOS: 50 kpl Kontakti saa HYY:n järjestölehtitukea.

2

Päätoimittajilta

Hämmästyin tajutessani, että pian on aika hyvästellä vuosi 2015 ja sen myötä myös Kontakti-lehden päätoimittajuus. Vaikka alkuvuodesta vietimme kiusallisen monia tunteja Alexandriassa miettien typerääkin typerämpiä kysymyksiä (minua ei todellakaan ole siunattu kummoisella tietoteknisellä lahjakkuudella eikä liioin kärsivällisyydellä), nyt voimme taputtaa itseämme olkapäälle ja olla tyytyväisiä siitä, että vuoden aikana tuli opittua lukemattomia uusia asioita taittamisen ja lehdenteon suhteen - vaikkakin sitten kantapään kautta.

Kiitän syvästi kaikkia lehden teossa mukana olleita sekä tietysti ennen kaikkea päätoimittajakollegoitani, joiden kanssa työnteko on ollut uskomattoman hauskaa tylsän pakertamisen sijaan. Vuoden aikana olemme saaneet aikaan paljon, aina ihka ensimmäisestä tekemästämme lärpäkkeestä huikeaan kotikutoiseen zine-lehteen - ja ideoita riittäisi vaikka vielä toisellekin vuodelle.

Vuoden aikana olen viimeistään huomannut sen, että kontaktilaisilla kynä todella pysyy kädessä ja ajatuksia ja ideoita riittää. Tämä kansainvälisyys-teemainen numero pitää sisällään mm. vaihtareiden kuulumisia, matkakertomuksia, ruokajuttuja, vastaanottokeskusraportin ja monia muita kirjoituksia, joita ei voi kuin lukea hymyssä suin kiitollisena siitä, että saa opiskella näin fiksujen ja mahtavien tyyppien kanssa.

Tässä se on! Vuoden 2015 viimeinen Kontakti –lehti!

Kansainvälisyys teemana kasvatti to do -listaani erityisen paljon. Olen koukussa reissaamiseen - en ainoastaan loman ja lämmön takia, vaan uteliaisuuden takia.

Mitä enemmän näkee ja kokee uutta, sitä enemmän haluaa nähdä ja kokea.

Seuraavaksi haluan nähdä Ghanan ja maistaa kananmunakastiketta (s. 12), kokea Honkongin miljoonakaupungin ja röyhtäillä luennolla (s. 9) tai repäistä äkkilähdöllä etelään vaivaisella kymmenellä eurolla. (s. 26) Reissuni Kontakti -lehden parissa on kuitenkin pian päättymässä ja haluan kiittää teitä kaikkia mahtavasta matkaseurasta. Kiitos kirjoittajille, kuvittajille ja ideoijille! Kiitos päätoimittajille!

Vuoden alussa toivoin tulevalta päätoimittajareissulta inspiraatiota ja innostunutta fiilistä. Toiveista tuli totta, suuri kiitos teille kaikille inspiroivasta ja ihanasta vuodesta lehden parissa!

Glögin tuoksuista joulunodotusta!

Ihanaa ja rauhallista Joulua kaikille!

Suunnittelin toiveikkaana kirjoittavani tähän vuoden viimeiseen numeroon syvällisen ja ytimekkään analyysin sen teemasta: kansainvälisyyden semiotiikasta, kulttuurista, meistä ja heistä. Sosiologina kun tiedän, että kieli muokkaa meitä ja yhteiskuntaamme, olin huolissani mahdollisten syrjivien rakenteiden uusimisesta rakkaassa lehdessämme. Mutta sitten: sen viikon, kun olin suunnitellut kirjoittavani lehtijuttuja, makasinkin sohvan pohjalla flunssassa ja luovutin inkiväärihuuruissa sieluni Netflixille.

Harmittelin, miten taas jätin töiden teon liian lähelle deadlinea, mutta sitten postilaatikkooni alkoi tipahdella lehteen tulevia juttuja: kaikki toinen toistaan fiksumpia ja empaattisempia. Kehotankin siis vain kaikkia lukemaan lehden kannesta kanteen - kriittisesti, tietysti - ja jatkakaamme keskustelua kansainvälisyyden teemoista esimerkiksi Kontaktin FB-ryhmässä. Toivon lukijoiden kiinnittävän erityishuomiota CISSIjutun ja PJ:n PS:n viesteihin.

Toistan päätoimittajakollegoitani kehumalla, miten vuosi Kontakti-lehden kapteenikolmikkona on ollut hauska ja oppeja täynnä. Erityisen mahtavan siitä teki kuitenkin ihanat kanssakontaktilaiset jotka ovat todella ahkerasti sekä kirjoittaneet oivaltavia juttuja että kuvittaneet lehteä töillään. Toivon, että jatkatte kaikki ensi vuonnakin lehdentekoa (erityisesti uusien päätoimittajien puolesta).

Tack, thank you, merci!

3

MATKAREPORTAASI / WOP-TERVEISET

Sosiologit Tukholmassa Petteri Pääkkönen

Iloiset sosiologit turisteina Pekka Töpöhäntä -puistossa

Reissu alkoi yhteislounaalla Unicaféessa. Meitä oli siinä aika iso porukka syömässä. Kuitenkin vain minä, Joonas, Cotte ja median edustaja Anna olimme lähdössä reissuun. Söin sähköpiiskattua lihakeittoa, mikä oli epäeettistä ja epäekologista.

Satamassa aloitin oluella, ja otti joku muukin.

Kohtasimme myös uudet ystävät Turusta. Mukavaa porukkaa, mutta valitettavasti joukkomme hajaantui heti alkuunsa Helsingin jaoston siirryttyä RosaMariaa lukuun ottamatta buffettiin. Siellä söimme ja joimme. On hyvä huomata, että päihtyminen on vaaraksi terveydelle ja siksi tyhmää. Kaiken lisäksi tapahtui jotain laitonta, ja lain rikkominen on aina moraalitonta.

Turkuun matkasimme bussilla, joka lähti Kampista.

Tässä vaiheessa ystävämme Elina oli jo hukassa ja pelkäsimme myöhästymistä. Lopulta Elina kuitenkin löytyi ja selvisimme linja-autoon. Linja-auto oli kohtuullisen järkevä ja etenkin halpa valinta. Lisäksi kuski tiputti matkalla yhden puujalan, mikä toi lipun hintaan huomattavasti lisäarvoa. Vitsi piili siinä, että kuski vertasi hattuhyllyä bermudan kolmioon. Molempiin kun häviää hirvittävät määrät tavaraa. Vitsin seurauksena koko linja-auto repesi riehakkaaseen nauruun. Linja-autossa siis todella on tunnelmaa eikä tarvitse edes paskoa alleen! Turussa otimme taksin satamaan. Bussejakin olisi mennyt, mutta taksi tuli halvemmaksi. Tämä oli hyvä, sillä rahani olivat jo ennen reissua lopussa.

Tukholmassa kävelimme hostellille, joka sijaitsi vanhassa kaupungissa. Majapaikkamme oli viihtyisä, mutta valitettavasti emme voineet jäädä sinne lepäämään. Meidän oli nimittäin jatkettava matkaa kohti Uppsalaa. Olin melko väsynyt yöllisistä riennoista ja kaipasin lepoa. Piristyin kuitenkin, kun saavuimme Uppsalaan, jossa söimme thai/sushibuffetissa. Söin paljon kalaa. Pidän kalasta. Kasvatettu lohi on myös erittäin haitallista ympäristölle. Lisäksi söin taas teollisesti tuotettua lihaa. Hemmetti!

4

Onnistunutta päivää jatkettiin illallisen merkeissä.

Teimme yhdessä ruokaa hostelilla, jonka jälkeen söimme ja joimme kaikki yhdessä. Jatkoimme iltaa vielä kapakassa, josta Slussenin sissit siirtyivät yön pikkutunneilla sillan ali kohti yö-kerhoa. Yökerhossa median edustaja Anna hassutteli erään ison, mustan ja lihapäisen miehen kanssa. Mies pelaili rauhassa black jackiä perse pitkällä ja Anna päätti ottaa miehen mukaan tanssiinsa. Mies ei kuitenkaan vaikuttanut kovinkaan innokkaalta tanssijalta ja tilanne oli todella omituinen. Hupia siis riitti koko yöksi.

Maittavan aterian jälkeen siirryimme Uppsalan yliopistolle, jossa tutustuimme paikalliseen sosiologian laitokseen. Siellä tehdään ilmeisen laadukasta tutkimusta ja maalaillaan kiinnostavia teorioita. Vierailun jälkeen oli luvassa reissun kohokohta. Pääsimme nimittäin telmimään Pekka Töpöhäntä -leikkipuistossa. Lisäksi saimme tutustua Svanssonin Pellen kotikatuun, johon oli myös laitettu Pellen/Pekan koti esille.

Seuraavana aamuna heräsimme pirteinä, sillä Uppsalan jälkeinen ilta ja yö sisälsivät pelkkää lepoa.

Aamupalan jälkeen matkasimme kohti RFSU:n toimistoa. Siellä saimme kuulla, millaista on seksuaalivalistus Ruotsissa ja mitä kaikkea muuta RFSU tekee. RFSU:n toimistolta jatkoimme kohti ArenaGruppenia, johon Sandra matkanjohtajana oli järjestänyt meille tapaamisen.

Viimeisenä päivänä ryhmämme hajaantui jälleen.

Minä, Cotte, Elina ja Jasmin kävimme taas buffetissa. Tällä kertaa vaihtoehtona oli pelkkää kasvista eli toiminta oli ensiluokkaisen järkevää. Ruoka oli lisäksi erittäin hyvää ja siitä sai opiskelija-alennusta.

Maksoi about 12e. En muista paikan nimeä, mutta Höstsalongen Fotografiskalta muuria ylös ja paikka on heti siinä ylhäällä eli ihan Viking Line:n sataman lähistöllä. [Toim. huom. ravintolan nimi on Hermans. Päätoimittajakin suosittelee!]

“Lopulta olimmekin keskellä kuvauksia huutelemassa PERKELEttä.”

Kävimme myös Höstsalongen Fotografiskassa katsomassa valokuvia. Siellä oli Martin Schoellerin potrettinäyttely eli julkisuuden henkilöitä lähikuvissa. Hieman epäilyttävää henkilökulttimeininkiä siis, mutta todella vangitsevia kuvia. Yläkerrassa oli monipuolinen kokoelma nuorien ruotsalaisten kuvaajien otoksia. Lisäksi ullakolla oli erittäin viihtyisä kahvila, josta oli hienot näkymät merelliseen Tukholmaan. Hyvä kokemus, jota suosittelen kaikille.

ArenaGruppen on puoluepoliittisesti sitoutumaton ajatushautomo ja kustantamo sekä päivänpolitiikan kommentointiin keskittynyt yritys. Vaikka ArenaGruppen on siis paperilla puoluepoliittisesti sitoutumaton, käytännössä meninki oli melko sosiaalidemokraattista. Rahoituskin taisi tulla pitkälti siltä suunnalta. Tämä ei tosin minua haitannut, sillä aatteena sosiaalidemokratia on mielestäni yksi parhaista. Puolueet sen sijaan ovat usein melko perseestä.

Näyttelyn jälkeen reissu alkoi lähestyä loppuaan.

Laivalla kävimme taas buffetissa. Nyt mukana olivat lähes kaikki. Ilta oli oikein mukava, joskin vähän haikea. Kaikin puolin siis onnistunut ja mainio reissu. Tosin ikävästi tuli taas tuhottua omaa kroppaa ja ympäristöä sekä kidutettua eläimiä. Onneksi olen kuitenkin sosiologiasta oppinut sen verran, että aina voi syyttää rakenteita. Mitä siis tekee hallitus?

Kun sitten matkasimme ArenaGruppenin toimistolta hostellia kohti, törmäsimme hupaisaan kuvaussessioon. Riksdagenin edustalla tehtiin nimittäin viihde-ohjelmaa, jonka ajatuksena oli, että Suomi kuuluisi vielä Ruotsiin. Monet suomalaiset vaativat kuitenkin Suomea itsenäiseksi. Ruotsinkielinen Pohjanmaa vastusti tällaista kehitystä, mikä ilmeni telttaleirinä eduskuntatalon edessä.

Pohjanmaan edustajamme Joonas tietenkin innostui pohjalaisten isosta roolista Ruotsin kehityksessä.

Lopulta olimmekin keskellä kuvauksia huutelemassa PERKELEttä. Kannattaa siis tarkailla silmä kovana SVT:tä, josko siellä näkyisi sosiologien poliittinen aktivoituminen.

Jälkikirjoitus: Tästä tuli aika narsistinen reissukuvaus.

Nostan itseni jalustalle ja syytän pahuudestani muita.

Yksilö on vastuussa pelastumisestaan. Lehmä on pyhä ja sika saastunut. Onneksi on kiirastuli. Minulla on siis vielä mahdollisuus pahan tuolle puolen. Vai palaanko ikuisesti?

5

Sociologiskt äventyr i Konstantinopol Jirka Sabel & Mia Lindqvist

Efter en fartfylld bilfärd genom Istanbuls gator anlände vi till hostellet där vi fick ett varmt mottagande av personalen. Ett lika varmt mottagande fick vi dock inte av madrasserna, som hälsade oss välkomna genom att rikta sina nålvassa fjädringar mot våra reströtta ryggar. Av allt att döma existerar också en viss kulturskillnad mellan vad man i Finland respektive Turkiet avser med och definierar som ”lakan”…

För att ta oss till Oakan University tvingades vi först åka över Bosporen (sundet som skiljer den europeiska delen av Istanbul från den asiatiska) med färja. Bosporen var ingalunda det enda hindret, väl framme vid universitetet tvingades vi avsäga oss våra identitetsbevis och ta oss igenom metallspärrar.

Framför oss skådade vi ett stort universitetscampus med enorma ytarealer och diverse faciliteter. Mycket snart var vi återigen samlade kring ett gemensamt bord där sittplatserna intogs av några studerande samt representanter från personalen – bland dem en politiskt engagerad professor som förde en monolog där han belyste det spända politiska läget i landet, något som de av oss som äger en extraordinär förmåga att lyssna, omsorgsfullt hörsammade från början till slut. Vid detta tillfälle fick vi också vår fortsättningskurs i spådomskonst; genom tolkning av mönstren och formerna i den turkiska kaffesumpen fick en habituit sin dystra framtid spådd, nämligen att han kommer att få sitt hjärta krossat och därav flytta till en annan ort.

Vi var exakt sex stycken habituiter som lämnade det trygga hemlandet för att ta oss an ett hisnande äventyr i den spännande kulturmetropolen.

Förväntningarna var skyhöga och fastän klockan redan närmade sig midnatt tvingade hungern, törsten och inte allra minst nyfikenheten oss ut på en nattlig rundtur i våra närkvarter.

I enlighet med den ursprungliga planen blev följande dag mycket intensiv, med besök till de högst olikartade universiteten Bilgi University i stadens kärna respektive Oakan University i den asiatiska delen av staden. Ungefär ett halvt dussin unga damer (sociologistuderande) tog emot oss med öppna armar och breda grin på Bilgi. Efter en rundvandring slog vi oss ner vid en av universitetets uteserveringar, där vi blev bjudna på förfriskningar och tilltugg. Mellan tuggorna arbetade våra geniknölar i rasande takt för att möjliggöra medverkan i diskussionsämnen som krävde en mycket hög intelligensgrad. Något som dock överskred vår intellektuella förmåga var temat spådomskonst, som vi i förbifarten nu för första gången blev introducerade för (återkommer till det senare).

Överlag präglades staden av gatumusikanter, frukförsäljare, samt herrelösa hundar och katter.

Gatumusikanterna var ett ofta förekommande fenomen i gatubilden och uppvisade en varierande grad av begåvning. Oberoende av om det klingade vackert eller falskt bidrog de starkt till känslan av ett pulserande storstadsliv och en slags gemytlig värme.

Tack vare en trevlig fruktförsäljare fick vi en vacker morgon stilla den värsta hungern med förstklassiga bananer, innan vi slutligen drog iväg till ett café för att stilla den helt och hållet.

6

RESEREPORTAGE / HABITUS HÄLSAR Hundarna och katterna som dominerade gatorna väckte våra föräldrainstinkter och framkallade känslor av empati och medlidande. Med glädje kan vi tala om för er att de flesta ändå verkade må riktigt bra. Ett annat intressant inslag i omgivningen var de små barnen som rörde sig självständigt och fritt på gatorna och inte verkade ha någon specifik läggdagstid. Tack vare deras orädda, företagsamma sätt att handla väcktes inte föräldrainstinkterna i lika hög grad som de gjorde med hundarna och katterna. Som de skickliga försäljare de var fick de oss att offra några slantar på ett antal onödiga papperskransar med blomtema. Därutöver fick vi köpa pappersnäsdukar av en syrisk flykting, åtminstone om vi får tro skylten han bar kring halsen.

Till vår lättnad fick vi i staden sällskap av ett par mycket bussiga ”locals” som kunde visa oss runt och bespara oss onödigt yrande. De fick oss att känna oss som hemma och därtill hjälpte de oss att få vår enorma frågvishet stillad.

Om kvällarna trakasserades vi av honungslena inkastare som vissa i gruppen hade svårt att nobba utan att drabbas av skuldkänslor... Men inte skulle vi sudda ut dem ur gatubilden heller – även om vi hade makten att göra det.

det vi hade med oss från början. Vi tog bland annat med oss de komplimanger vi emottagit tack vare vårt, för turkarna, exotiska utseende (läs: blondhet och ljusa ögon) och ett nytt sätt att hälsa på. Numera hälsar vissa habituiter på varandra blott genom att placera en kvick kyss på vardera av kamratens kinder.

Två betydande sevärdheter vi besökte var Hagia Sofia och Blå Moskén. Förutom den makalösa arkitekturen och ingenjörskonsten fascinerades vi av ”duett-dialogen”, det vill säga de böneutrop som fördes mellan dessa två kulturklenoder. Ett annat måste under Istanbulresan var besöket i den hektiska basaren som tyvärr saknade den genuina, gammaldags känsla vi hade föreställt oss. Trots detta kunde de flesta av habituiterna inte låta bli att införskaffa en ny medlem till sina prylsamlingar.

Resan var en succé i alla avseenden och vi trivdes lika bra i rollen som den vilsna turisten som i rollen som den skarpt iakttagande sociologen.

Ta några bloss och må bra <3

Sista kvällen tillbringade vi på en uteterrass i sällskap av människor, ölstop och en vattenpipa som bjöd oss på några (av somliga) mycket efterlängtade och välsmakande bloss.

Den här artikeln har utkom också i Soc&Kom’s egen tidning Soc&Komposten (10/15). Läs Soc&Komposten på webben: sockompostentidning.wordpress.com

En sak man med säkerhet kan säga är att bagaget vi tog med oss hem från resan var betydligt tyngre än 7

MATKAREPORTAASI / KONTAKTIN RISTEILY

HA N E R E ITÄM I T T R O RAP

TA S O T O LTUUN

Vuosittainen virkistysmatka Baltic Queenille tehtiin sateisena marraskuun torstaina 19.11.2015. Matkanjohtaja Hallamaa joutui hieman repimään pelihousujaan matkustaja Koskisen ollessa myöhässä. Muut rillaajat olivat jo hyvissä ajoin satamassa täynnä intoa ja odotusta. Koskinen kuitenkin ehti sopivissa ajoin terminaaliin ja sumuinen 22 tunnin matka sai alkaa.

Hyttien löydyttyä emeriitta Leander viritti musiikkia bileiden alkamisen merkiksi. Matkustajat ymmärsivät pian tax free -osaston ovien olevan vielä kiinni, joten siirryttiin imemään ensimmäisiä virvokkeita pubin puolelle ja käytiin katsastamassa tunnelmallinen Starlight Palace. Muutamien bönthöjen jälkeen siirryttiin hytteihin nauttimaan itämeren revityintä märkää Tuulikia ja kuuntelemaan asiaan kuuluvaa musiikkia. Tehosoitossa olivat kultainen klassikko Rosvosektorin Bönthöö sekä Teflon Brothersin alkoholin nauttimisesta kertovat kappaleet. Kalja oli lämmintä ja tunnelma katossa!

Hyttikäytävän terrorisoinnin jälkeen siirryttiin paatin kovimpaan menomestaan kymppidiskoon (taisi kulkea nimellä Ibiza jotain). Twerkkaussessioiden jälkeen suunta otettiin takaisin hyttibileisiin, jotka jatkuivat aamuun asti. Muutamien tuntien yöunien jälkeen nautimme ravitsevaa meriaamiaista. Sillejä maisteltiin ja appelsiinimehuhanalla ravattiin aktiivisesti. Karskeimmat matkaajat kävivät Eestin puolella katsastamassa Rimin tarjonnan.

Risteilyn hysteerisin ja paras osuus, eli toinen päivä sujui makoillessa ja yhteiskunnallisten keskustelujen (kts. eritteet, suolet, yms.) parissa. Laiva saapui takaisin Helsinkiin 16.00 ja raikkaat valtiotieteilijät siirtyivät jatkamaan perjantai-iltaa. Sen verran taisi olla aallokkoa, että illalla keinutti pirusti.

10/10.

Jenni Leander Kontaktin merimatkojen veteraani 8

Liberaali talous, yhteisöllinen kulttuuri Iiro Halonen Miljoonakaupungin pilvenpiirtäjät kohoavat vuorten ja subtrooppisen viidakon keskeltä. Länsimaalaiset bisnesmiehet vilisevät kiinalaisten katukauppiaiden keskellä. Hongkong on sekoitus uutta ja vanhaa, länttä ja itää, missä puolivuotinen opiskelijavaihto vierähtää nopeasti.

jatkuvaa kuumuutta tai kännipäissään esiintymisen häpeällisyyttä. Ainakaan juhliminen ei ole vähentämässä hongkongilaisten tehokkuutta, joka on stereotyyppisyydestään huolimatta harvinaisen totta. Yliopistolla työmäärä ylittää reippaasti Helsingin työmäärän ja kampuksella harrastetaan usein urheilua vasta puolen yön jälkeen, kun kirjasto menee kiinni.

Ensimmäisenä Hongkongista huomaa kuumuuden lisäksi kaupungin järjestäytyneisyyden. Lähes sadan metrin siistit bussijonot eivät ole harvinainen näky ja rikostilastoissa Hongkong on muihin kokoisiinsa suurkaupunkeihin verrattuna hyvin rauhallinen.

Kriminologian kurssilla tätä selitetään aasialaisella kuuliaisuudella sekä brittikulttuurin vaikutuksella: Hongkong oli toista sataa vuotta Britannian hallinnassa, mutta on nykyään Kiinan erityishallintoalue. Vaikka Hongkong kuuluu virallisesti Kiinaan, paikalliset puhuvat siitä puolivahingossa maana kaupungin sijasta. Mannerkiinasta Hongkongin erottaa myös kieli: Hongkongissa puhutaan kantoninkiinaa, joka on yhtä kaukaista sukua mandariinikiinalle kuin ruotsi englannille. Kiinalaiset kirjoitusmerkit kuitenkin mahdollistavat sen, että kiinalaiset voivat kommunikoida keskenään kirjoittamalla, vaikka eivät ymmärtäisi toisiaan puhumalla.

Kulttuurien törmäykseen johtavat myös monet Euroopasta eroavat sosiaaliset säännöt. ”Kiinalaisena kiitoksena” tunnettu röyhtäily on normaalia niin luennoilla kuin ruokapöydässäkin. Miehet kulkevat häpeilemättä ilman paitaa kaupungin kaduilla, eikä kiinalaisessa kulttuurissa ole tapana kainostella toisten ulkonäön kommentoimisessa: esimerkiksi lihomisesta huomautetaan välittömästi.

Toisaalta myös länsimaalaiset päätyvät loukkaamaan tietämättömyydellään kiinalaisia esimerkiksi ojentamalla esineitä yhdellä kädellä tai pitämällä kovaa ääntä kaupungilla.

Liberaali talouspolitiikka on tehnyt Hongkongista kansainvälisen kaupan keskittymän, ja Hongkongissa on mahdollista elää täysin länsimaalaista elämää: puhua englantia, syödä McDonald’sissa ja kulkea ratikalla katsomaan brittiläisiä laukkakilpailuja.

Vaihtarina jääkin helposti elämään länsimaalaiseen kuplaan ja unohtaa olevansa Aasiassa. Kansainvälisyydestään huolimatta paikallisten Hongkongilaisten elämäntyyli ei kuitenkaan tosiasiassa ole kovin länsimainen.

Vaikka jotkin aasialaisen kulttuurin piirteet näyttävät helposti länsimaalaisten silmissä lapsellisilta ja tylsiltä, todellisuudessa ne kuvastavat pitkälti kulttuurin yhteisöllisyyttä ja nöyryyttä. Esimerkiksi yliopistolla suurin osa opiskelijoista asuu asuntoloissa jaetuissa huoneissa. Jokaisella asuntolalla on oma identiteettinsä, johon samaistutaan ja joiden ympärillä opiskelijoiden elämä pitkälti pyörii.

Jokaisella asuntolalla on myös omat vaatteensa, laulunsa ja urheilujoukkueensa. Jokaisen asukkaan tulee edistää yhteistä hyvää osallistumalla asuntolan vapaaehtoistoimintaan. Samassa talossa asuvat opiskelijat todella tuntuvat muodostavan perheen sen sijaan, että olisivat vain kämppiksiä.

Eurooppalaiseen, ja etenkin suomalaiseen, alkoholikulttuuriin tottuneena Hongkong jättää helposti opiskelijan suun kuivaksi. Paikalliset juovat harvoin ja baarikatu täyttyy viikonloppuisin länsimaalaisista.

Opiskelijoiden järjestämissä tervetulobileissä nautittiin jäätelöstä ja ilmapalloista. Joidenkin mielestä alkoholin käytön vähäisyys johtuu aasialaisten huonosta viinapäästä – mannerkiinassa shottilasit täyttyvät usein oluesta. Toiset taas epäilevät syyksi

Siitä huolimatta, että Hongkongissa on yksi maailman rikkaimmista ja liberaaleimmista talouksista, ihmiset eivät pidä suurta meteliä itsestään ja elävät melko tasapäistä elämää. Länsimaisen ulkokuoren alta paljastuu pitkälti kiinalainen yhteisöllinen kulttuuri. Kulttuurien yhteen sulautuminen vaikuttaa toimivan ainakin Hongkongissa, eikä avarakatseisuus muita kulttuureja kohtaan tekisi varmasti pahaa muuallakaan.

9

Kansainvälisiä suhteita

Tallinnassa

Mitä hyvää näet Virossa opiskelussa?

Matkustaminen ja vieraaseen ympäristöön sopeutuminen kasvattaa ihmistä ja suvaitsevaisuutta pieni kulttuurishokki tekee hyvää ja pakottaa itsetutkiskeluun. Viron ja Suomen samankaltaisuudesta puhutaan paljon, vaikka erot maiden välillä ovat suuria monessa asiassa. Virossa opis-kelun hyödyt riippuvat varmasti jokaisen omista kiinnostuksenkohteista ja suunnitelmista, mutta TTÜ:n ehdoton etu on sen erittäin kansainvälinen ympäristö: kulttuurivaihtoa tulee tehtyä päivittäin.

Minja Orava, 21, asuu ja opiskelee Tallinnassa. Hänen opiskelupaikkansa on Tallinna Tehnikaülikool eli Tallinn University of Technology, School of Economics and Business Administration. Minja vastaa sähköpostin välityksellä Kontaktin kysymyksiin ulkomailla opiskelusta.

Miten olet viihtynyt uudessa opiskeluympäristössä?

Haastattelijana: Senja Rajalin

Kotiutuminen oli helppoa ja sain nopeasti myös töitä, sillä suomea osaavia asiakaspalvelijoita tarvitaan Virossa paljon. Olin aluksi hiukan shokissa, kun en ymmärtänyt kieltä. Tallinnan suomalaiset opiskelijat pitävät kuitenkin tiiviisti yhtä, joten vertaistukea on koko ajan saatavilla. Suomalaisyhteisö on tuonut mukanaan opiskelijaperinteitä Suomesta, kuten haalarit ja sitsit, ja järjestöillä on läheiset suhteet Suomeen. Tallinnalla on maine bilekaupunkina, mutta yliopiston vaatimustaso on korkea, joten ei opiskelu täällä pelkkää rellestystä ole. Olen viihtynyt Tallinnassa hyvin ja Suomessa tulee loppujen lopuksi käytyä hyvin harvoin.

Mitä opintosi pitävät sisällään?

Olen toisen vuoden opiskelija maksullisessa International Relations -tutkinto-ohjelmassa, josta valmistuu tittelillä Bachelor of Arts in Social Sciences.

Tutkinto on kokonaan englanninkielinen, ja sisällöt ovat monipuoliset. Valtaosa kursseista on valtiooppia, mutta mukaan kuuluu myös kauppa- ja taloustieteitä, lakia sekä maailmanhistoriaa.

10

“Lähelle oli helpompaa lähteä kuin kauas.”

Miksi lähdit Tallinnaan opiskelemaan?

Miten kansainvälisyys näkyy opinnoissasi?

Lukion päätyttyä vietin välivuoden Helsingissä, minkä jälkeen aloin kaivata maisemanvaihdosta.

Yliopistot muualla Suomessa eivät kuitenkaan houkutelleet, sillä en tiennyt vielä, mitä halusin opiskella. Olin matkustellut Baltiassa paljon ja Tallinna oli mielestäni ihana kaupunki. Suurin syy päätökseeni oli lopulta tutkinnon monipuolisuus – TTÜ:ssa pääsee kokeilemaan vähän kaikkea. Myös englanninkielinen opetus oli suuri etu. Koska en ollut aivan varma siitä, oliko ala minulle oikea, oli lähelle helpompaa lähteä kuin kauas. Takaisin palaaminen ei olisi vaikeaa, jos alkaisi kaduttaa, eikä suhteita Suomeen tarvitsisi katkaista. Uskoisin, että myös Viron hintataso vaikuttaa monen suomalaisen päätökseen lähteä. Viikonloppuisin voi käydä vaikka Suomessa töissä, ja elinkustannukset Virossa ovat niin paljon alhaisemmat, ettei opiskelijan tarvitse elää pelkällä makaronilla.

TTÜ on Viron kansainvälisin yliopisto. Omalla vuosikurssillani on Suomen ja Viron lisäksi opiskelijoita mm. Norjasta, Saksasta, Italiasta, Venäjältä, Georgiasta, Ukrainasta, Turkista ja Nigeriasta. Luennoitsijoiden taustat ovat yhtä värikkäät. Pisin etäisyys kotimaahan on ollut luennoitsijalla, joka tuli Uudesta-Seelannista asti. Suuri kirjo uskonnoissa, etnisyyksissä ja kansallisuuksissa on tuonut omat mausteensa opiskeluun. Muista kulttuureista oppii jatkuvasti, mikä on tutkinnon kannalta edullista. Tunnilla käydyt keskustelut ovat mielenkiintoisia, kun näkökulmia on monesta maailman kolkasta.

Kaksikymppiset ovat toisaalta melko kosmopoliittia porukkaa, joten kiinnostuksen kohteet eivät hirveästi eroa toisistaan. Suurin osa läheisistä ystävistäni on silti Pohjoismaista tai Virosta, sillä heidän kanssaan on löytynyt helpommin yhteistä. Lähitulevaisuudessa suuntani on toivottavasti Keski-Eurooppa, sillä haluaisin tehdä siellä maisterintutkintoni.

11

Päiväni aur

Anna Lem

Olen Anna, sosiologian fuksi. Ennen opintojeni aloittamista halusin tehdä jotain aivan muuta, joten suuntasin puoleksi vuodeksi vapaaehtoistöihin Ghanaan Maailmanvaihto ry:n kautta. Työskentelin Ghanassa Kumasin kaupungissa sijaitsevassa peruskoulussa mm. opettajan apulaisena 2–5 -vuotiaiden luokassa.

Puoleen vuoteen mahtui monta uutta ystävää, paljon reppureissaamista ympäri maata ja valtavasti itsenäistymistä.

Herään siihen, että ikkunani alla joku pitää autonsa tööttiä pohjassa. Naurattaa. Vilkaisen kelloa, 6.48.

Yritän tunkea korvatulpat syvemmälle ja nykäisen silmälaput takaisin alas otsalta. Tööttäys loppuu ja nukahdan vielä hetkeksi ennen 7.00 herätystäni.

Aamiaiseksi syön ihania paikallisia minibanaaneja ennen kuin kiiruhdan samassa rakennuksessa sijaitsevaan luokkaani kahdeksaksi.

Astuessani luokkaan parikymmentä pientä silmäparia kääntyy suuntaani ja ilmoille kajahtaa hyvän huomenen toivotus: ”Good morning madam Anna!” Luokan opettaja laskee lasten tuomia ruokarahoja, joten laulatan lapsia. Head shoulders knees and toes! Grace osaa kaikki laulut ulkoa. Nauratan lapsia laulamalla erityisen matalalla tai erityisen korkealla äänellä.

kukkurallisen riisiä, jotta kaikki saavat jotain syötävää.

Ruoan jälkeen jaan lapsille yksitellen mukilliset vettä. Iniesta sylkee vedet Urslan päälle, mutta ilahdun, kuinka moni muistaa jo kiittää pyytämättä. Osa muistaa jo myös pestä kätensä vessassa käymisen jälkeen muistuttamatta.

Aamiaisrumban jälkeen piirrän kaikkiin läksyvihkoihin sivullisen katkoviivallisia seiskoja, joiden päälle lapset voivat numeroa harjoitella. Samaan aikaan opettaja jakaa liituja joillekin lapsille ja käskee heidät taululle harjoittelemaan.

Yhdeksän aikaan aloitan minun lanseeraaman käsienpesukampanjan. Täytän kaksi vatia vedellä luokan perällä olevasta ämpäristä ja liotan toisen vadin veteen saippuaa. Sitten kutsun lapset nimeltä yksitellen pesemään kätensä. Henry on luokan taitavin käsien pesijä. Aika moni ei vielä muista, mitä niille käsille pitikään vadissa tehdä.

Hernan syö hänelle annetun liidun ja sylkee valkoista kuolaansa pitkin liitutaulua. Muut taululla olevat lapset piirtelevät epämääräisiä ympyröitä ja viivoja tauluun ja muutaman seinään. Keskityn auttamaan tänään erityisesti Adutwumwaata, joka ei osaa vielä edes pidellä kynää.

Käsienpesun jälkeen on aamiaisen aika. Ihmeellistä, miten tiukasti eväsrasiat voivatkaan olla kiinni.

Kolmella lapsella ei ole ruokaa mukana, joten pihistän muiden eväsrasioiden kansille muutaman 12

uringon alla

Lemström

11:30 suuntaamme ruokalaan lounaalle. Perjantaille tyypillisesti on mausteista paistettua riisiä. Jaan lapsille ruoat ja siirryn syömään ruokalan perälle opettajien pöytään. Riisi on hyvää, vaikka kaksi kuukautta sitten se olisi vielä ollut minulle niin tulista, että suusta olisi suihkuneet liekit.

koulun pihalle, jotta pääsisimme koulubussin kyydillä käymään postissa. Aurinko paistaa, kun odotamme portailla. Lapset vetävät minua hiuksista, koska eurooppalaiset hiukset ovat niin erikoiset.

Shortsien lahkeista pikaisesti vilahtanut tatuointi herättää myös suurta mielenkiintoa. Lopulta koulubussi saapuu ja noin 50 lasta ahtautuu pieneen ilmastoimattomaan koppiin. Sylissäni istuu heistä kolme.

Lounaan jälkeen siirryn kahden kämppikseni kanssa vanhempien oppilaiden pariin. Pidämme terveystiedon oppitunnin tänään kuudennelle luokalle. AnnSophie aloittaa selittämällä hampaiden pesun tärkeydestä. Maiju jatkaa koleran uumoilta. Lopulta on minun vuoroni paneutua ebolaan. Kiinnitän sinitarralla luokan eteen seinään piirtämiäni kuvia ebolan tarttumistavoista ja oireista. Harjoittelemme tervehtimistä ilman kättelyä. Lopuksi kiinnitämme luokan seinälle punaisen julisteen, jossa vannomme voittavamme ebolan.

Postin pihassa tiemme tukkii joukko tappelevia lehmiä. Eikä mitä tahansa lehmiä. Näiden jättiläisten rinnalla suomalaiset Mansikit näyttävät hiiriltä. Kun lehmät ovat hetken puskeneet sarvillaan toisiaan ne köpöttelevät pois tieltä.

Postin jälkeen kävelemme lähimmän suuren tien varteen odottamaan trotroa, eli paikallista minibussia. Hetken odottelun jälkeen mahdumme yhden kyytiin. Pääsen istumaan etupenkille. Suljen oven

Koulun jälkeen suuntaamme kämppisteni kanssa 13

“Good morning madam Anna!” ja kahva jää käteeni. Laitan sen takaisin paikalleen.

Juutumme ruuhkaan. Seisomme risteyksessä, jossa liikenteen valvojana toimivaa poliisia ei työnteko kiinnosta. Seisomme risteyksessä 20 minuuttia ennen kuin hän päästää meidät liikkeelle. Vaihdamme Atonsussa trotroa ja ostamme siinä välissä muutaman banaanin vakiomyyjältämme Joycelta.

Obrunit, eli valkoihoiset, eivät ole yleinen näky – varsinkaan lenkillä. Puolen tunnin kuluttua palaamme punaisina ja hikisinä kämpille.

Illalliseksi on riisiä ja herkullista kananmunatomaattikastiketta. Asettelemme läppärini sohvapöydälle ja laitamme pyörimään jakson Suits-televisiosarjaa ruokailun seuraksi. Iltaruoan aikana ulkona on alkanut tyypillinen iltaukkosmyrsky ja sähköt katkeavat, mutta onneksi puhelimessani on vielä akkua.

“Nollasta vitoseen” -kunto-ohjelmamme mukaan perjantaina luvassa on 30 minuutin lenkki, joka sisältää kävelyä ja juoksua. Lähdemme liikkeelle puoli kuudelta, jotta pahin helle on jo ohi, mutta ehdimme kotiin ennen pimeää. Juoksemme kuin maratonin kärkikolmikko. Kadun varsilla ihmiset huutelevat meille kannustuksia ja muutama juoksee hetken rinnallamme. Autot tööttäilevät ja ohi ajavista trotroista tuijottaa toistakymmentä silmäparia.

Ennen nukkumaanmenoa skypetän hetken siskoni kanssa ja suihkutan huoneeni täyteen ilmanraikastajaa peittämään sateen esiin tuoman viemärin hajun.

Onnellisena kipuan nukkumaan hyttysverkkoni alle tyypilliseen aikaan, eli jo ennen kymmentä. Jälleen yhden päivän kokemuksia rikkaampana!

14

Ghanalainen kananmunakastike Ohjeet:

Ainekset:

Laita kattilaan öljyä. Niinkun ihan helvetisti öljyä.

Öljyä 3 Punasipulia 7 Tomaattia 2 Vihreää paprikaa 1tl Chilipulveria 2 Katkarapuliemikuutiota 1 Tölkillinen makrilleja tomaattimurskassa 7 Kananmunaa

Porukka käyttää täällä usein palmuöljyä, koska se on paikallista. Mutta ravitsemustieteilijän tyttärenä en voi neuvoa teitä niin tekemään. Käyttäkää mielummin vaikka oliiviöljyä ja sydän kiittää. Kyllä täälläkin varmaa käytettäisiin ellei se oli noin 10 kertaa kalliimpaa.

Leikkaa sipulit keskisuuriksi paloiksi ja lisää öljyyn.

Anna niiden uida öljyssä noin 2-3 minuuttia ennen seuraavien aineksien lisäämistä.

Lisää vähintään teelusikallinen vahvaa chilijauhetta.

Reseptin annos on viidelle henkilölle.

Täällä jauhe jauhetaan oikeesti chilistä, joten suomalaista saa varmaan lotrata reippaalla kädellä saman maun saamiseksi.

Kun kananmunat näkyvät valkoisina paloina lisää

Poista tomaateista pilkkoessa siemenet. Lisää tomaa-

sekaan vielä katkarapuliemikuutiot ja makrillit ja pyöräyttele kiehuvaa kastiketta kevyesti.

tit sekaan ja anna niiden muhia noin kymmenen minuuttia muodostaen kastikkeen tomaattipohjan.

Voilà! Sinulla on maukas ja proteiinirikas kastike!

Heitä vielä sekaan pilkotut paprikat.

Tyypillisesti kananmunakastike tarjoillaan valkoisen

riisin, keitetyn jamssin tai keitetyn keittobanaanin kyljessä. Jos haluat aidon Ghana-kokemuksen niin laita lautaselle ihan törkeästi riisiä ja kastiketta vaivainen nokare.

Nauti!

“Jos haluat aidon Ghanakokemuksen niin laita lautaselle ihan törkeästi riisiä ja kastiketta vaivainen nokare.”

Sekoita kananmunien valkuaiset ja keltuaiset haaru-

kalla samaan tapaan kuin omelettia tehdessä. Kaada seos kapeana viiruna ympäri kastikkeen pintaa. Älä sekoita enää kastiketta vaan anna kananmunien kypsyä kastikkeeseen paloiksi.

Teksti ja Kuvat: Anna Lemström

15

Teksti: Koskelan kirjeenvaihtaja Senja Rajalin Kuvat: Sirkka Laitinen

Paikallinen monikult

MITÄ? Koskelan vastaanottokeskuksen tukiryhmän Yes In My Backyard Dinner MISSÄ? Ruotsinkielisessä ammattikoulutusinstituutti Prakticumissa MILLOIN? Lokakuun 29. päivä. Eli meni jo.

MIKSI? Koska #vapaaehtoistyö #kohtaaminen #hyväruokaparempimieli LISÄÄ VASTAAVAA? Tsekkaa Facebookista: Koskelan vastaanottokeskuksen tukiryhmä & Turvapaikanhakijoiden tuki

Lähi-idän herkut maistuvat kaikille

On lokakuun viimeinen torstai-ilta. Ulkona sataa, mutta Arabianrannassa on höyryävän lämmin tunnelma. Koskelan vastaanottokeskuksen tukiryhmän vapaaehtoiset ovat järjestäneet yhdessä Prakticumin ruotsinkielisten ammattiopiskelijoiden kanssa tervetuloillallisen vastaanottokeskuksen ja Koskelan alueen asukkaille. Tapahtuman tarkoituksena on edistää kulttuurien luontevaa kohtaamista eli tarjota ihmisille mahdollisuus tutustua toisiinsa herkullisen ruoan säestyksellä.

Maksuton illallinen on järjestetty täysin vapaaehtoisvoimin. Mallia tapahtumaan otettiin Diakonissalaitoksessa syyskuussa järjestetyltä vastaavanlaiselta illalliselta.

Illallistapahtuman alullepanija Jutta Kivistö istuu kaksivuotiaan Maja-tyttärensä kanssa lähellä djpöytää. Kivistö on Arabian asukastalon toiminnanjohtaja ja päivätyönsä ohessa hän työllistää itseään vapaaehtoistöillä. Kivistö on perustanut 16

lttuurinen illallinen Turvapaikanhakijoiden tuki ry:n ja toimii nykyisin Koskelan vapaaehtoistyön koordinaattorina.

Kivistö on huolissaan kahtiajakautuneesta suhtautumisesta turvapaikanhakijoihin.

– On kaksi ääripäätä. Helsingissä on kuitenkin helpompi toimia kuin muualla.

Vaikka kyllä täälläkin kohtaa kireitä asenteita.

- Tässä kun käveltiin tänne, yksi mies sai joltain tuntemattomalta Facebook-viestin, että painu helvettiin täältä.

Kivistö kertoo, etteivät tervetuloillallisen järjestäjät kokoontuneet kertaakaan kasvokkain ennen tätä iltaa. Idea syntyi noin kuukautta aiemmin ja kommunikaatio hoidettiin verkossa pääasiassa Facebookin välityksellä. Kivistö on iloinen siitä, että tapahtuma veti niin hyvin väkeä paikalle.

– Olin saattamassa tänne melkein koko vastaanottokeskuksen, hän nauraa.

Joukossa on monenlaisia osaajia, joille Kivistö toivoisi löytyvän mielekästä tekemistä. Hän toivoisi myös, että helsinkiläiset tutustuisivat turvapaikanhakijoihin.

– Kun ihmiset tuntee, heitä on vaikeampi pelätä, Kivistö muistuttaa.

“Kun ihmiset tuntee, heitä on vaikempi pelätä.”

Illan menun voi lukea suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, ranskaksi, kurdiksi ja arabiaksi. Tarjolla on herkkuja Lähi-idän tyyliin: erilaisia tahnoja ja kastikkeita, papuja, sieniä, vihannespataa, falafeleja, riisiä, leipää ja hedelmiä. Kaikki illallisen ainekset on kerätty lahjoituksina yhteensä kahdeksalta eri yritykseltä. Kokki Mikael Estman kertoo, että illallinen mitoitettiin 300 ihmiselle. Se riittää. Vain leipä loppuu kesken.

Tiina Kukkamaa, sosiologian maisteri, on tullut illalliselle äidin ja poikansa Lucan kanssa. Kukkamaa on paikalla, koska haluaa toivottaa Koskelan vastaanottokeskuksen asukkaat tervetulleiksi Helsinkiin.

Kukkamaa kehuu tapahtumaa ja kertoo tehneensä tuttavuutta samassa pöydässä istuvien iranilaisten miesten kanssa.

Illan päätteeksi Prakticumin ruokasali muuttuu tanssilattiaksi. Ruoka, musiikki ja tanssi: ne ovat kieltä, jonka kaikki ymmärtävät kansallisuudesta riippumatta.

Suurin osa illallisen osanottajista on irakilaisia nuoria miehiä. Yhteistä kieltä on vaikeaa löytää. Kommunikaation apuvälineinä toimivat älypuhelimet, joita löytyy lähes kaikilta.

Yleinen kokemus miesten keskuudessa näyttää olevan, että vastaanottokeskuksen ruoka on pahanmakuista. Prakticumin ruoka sen sijaan maistuu, sillä tarjolla on tuttuja makuja.

– On hyvä, että ruoka on vähän tulista, kun täällä on niin kylmä, nauraa Keski-Irakista kotoisin oleva kemianinsinööri Abbas. Abbas on hiukan vanhempi kuin muut miehet. Hänellä on vaimo, kolme tytärtä ja kaksi poikaa Turkissa. Poliisi tuli hakemaan perheen vanhinta poikaa sotaan pari viikkoa sitten, jolloin perhe päätti paeta Irakista.

Dj Ström soittaa arabialaista musiikkia. Yhtäkkiä koko sali puhkeaa aplodeihin, kun kaiuttimista alkaa soida jokin kaikkien miesten tuntema kappale.

Lopuksi tanssitaan yhdessä

17

CISSI -

Integrating international social sciences students to Finland since 2014

Iiris Herlin interviewed Emma Pulkkinen, Marguerite Beattie & Keshia D’Silva about CISSI’s past, present and future.

Why was CISSI established and by who? What lead to this?

CISSI started as the brainchild of Jaakko Haarala, who was on the Kannunvalajat board of 2014. As a fellow student on an international Master’s degree programme, Jaakko realized that international students were being left out from a lot of student activities outside the realm of studying. In light of his position as the international affairs representative on the Kannu board, he decided to form an international committee for which he recruited a number of international students. CISSI was established in the spring of 2014 with the vision of better integrating international students into Finnish student life – including parties at Kuppala and sitsits at Alina that international students were so ill informed about. One year later, CISSI left behind its committee status and became the organization for international social scientists.

18

Do also Finns without international background or plans to go abroad join your activities?

From experience, most people involved in our activities have some sort of international background in the sense that either they have studied abroad, will study abroad, or are just interested in international affairs but there are others who just share the dream of multiculturalism. Our name as an international organization can be a bit misleading and perhaps discourage Finns from getting involved in our activities but our organization is open to all.

International does not mean foreign and true internationality can be achieved only when we can make everyone feel included. So for all you Finns reading this, please come to our parties!

What have you done in your first few years? What kind of events do you host?

In our first year of existence, we concentrated our efforts mostly on events in the fall to welcome the new students on the international degree programmes. Our welcome month included a day of games at Suomenlinna, a sitsit, a trip to Nuuksio, an international food event and of course a Kuppala party. In addition to repeating some of these traditions, this year’s focus was on a Culture Month, which included various events. The month kicked off with our famous International Food event, then we celebrated Dia de los Muertos with Nopalitos Compartidos, sang karaoke with Moodi, had a documentary showing about Syria and finally introduced our members to the world of Irish Step dancing.

“International does not mean foreign and true internationality can be achieved only when we can make everyone feel included.”

Do you see a difference today in the international student life since CISSI started?

Yes, not only in terms of better integration of international students into social life at university but also in relation to making subject organizations in the Faculty of Social Sciences aware that that there are international students who are not here only on exchange, resulting in organizations including event descriptions in English as well, which makes it more accessible for the non-Finns to take part. In addition, Kannunvalajat has been very cooperative in their attempts to ensure communication in both Finnish and English. Moreover, prior to the existence of CISSI, international students were left to their own devices with the assumption that they would find their way around eventually but now they are given a similar welcome to university as Finnish students as they start their studies with events specifically for the new freshmen on international programmes. Furthermore, thanks to CISSI’s involvement, tutors are now more aware of such student activities and pass on the knowledge to their tutees. Once initiated into Finnish student culture by CISSI, international students acquire the confidence to join events organized by Finnish subject organisations as well as Kannu. CISSI’s activities have also inspired members to get involved in student politics, as several of the former board members went on to re-constitute the Tsemppi Representative Group, which now has two seats in the HYY Representative Council.

What are your plans for the upcoming years?

1) To carry on our two year legacy with traditions such as our international food events, infamous parties and sitsits, picnics and freshmen activities but also come with up creative new ones - we were discussing a 50’s themed party just today.

2) To continue to build our ties with other organisations through collaborative events similar to past ones we have held such as a sauna evening with ISHA, celebrating Dia De Los Muertos with Nopalitos Compartidos and a sitsit with Resonanssi which proved very successful.

3) To strengthen and consolidate our involvement in academic affairs, an area that needs attention in light of the many changes that could come into play due to the current political climate 4) To develop our integration efforts and become an integral part of Kannuvalajat and its subject organisations.

CISSI is the Organization of International Social Scientists in the University of Helsinki. See blogs.helsinki.fi/internationalcissi

for more information like future events.

19

”Saat olla muukal Teksti ja kuvat: Iiris Herlin (vaihdossa kevään 2014 Tukholman yliopistossa)

20

lainen” eli noin 20 syytä lähteä vaihtoon & vinkkejä matkan varrelle

M

onelle suomalaiselle opiskeluajan tärkein kokemus on vaihto-opiskelu ulkomailla. Vaihtoon lähteminen on helppo ja vielä rahallisesti tuettu tapa muuttaa hetkeksi ulkomaille ja kokeilla toisenlaista elämää.

Miksi pitäisi lähteä vaihtoon?

Pääset kehittämään kielitaitoasi ja tutustumaan uuteen kulttuuriin.

Tapaat mielenkiintoisia ihmisiä ja saat parhaassa tapauksessa loppuelämäksesi ystäviä maapallon eri kolkista. Vaihdossa olleet kertovat näiden ilmiselvyyksien lisäksi muita syitä, miksi vaihto oikeasti kannattaa.

lähteä – eikä mitään tilannetta, jota ei saisi järjesteltyä kuntoon, sitten kun päätöksen lähdöstä on tehnyt.

Kannattaa heti opintojen alussa ottaa selvää eri mahdollisuuksista.

Useissa vaihtokohteissa on erikseen varattu paikkoja kandidaattija maisterivaiheen opiskelijoille, ja saattaa olla että sinun odotetaan ”SUOMEEN JÄÄMINEN ON suorittaneen tiettyjä opintoja LIIAN HELPPOA.” eetukäteen. Riippuen hausta ja On helppoa keksiä syitä, miksi ei kohteesta voit myös joutua aloitvoisi lähteä ulkomaille. Parisuhde, tamaan hakuprosessin jopa yli opinnot vasta alussa, opinnot jo vuoden ennen vaihtoon lähtöä. niin pitkällä, tuleva tai nykyinen työpaikka... Totuus on kuitenkin Toisaalta tästä ei kannata se, ettei ole yhtä oikeaa aikaa ottaa liikaa paineita: ajoissa 21

suunnittelulla säilytät lähinnä laajemmat mahdollisuudet kohteen valinnassa tai varmistat paikan unelmakaupungissasi.

Yleistä vaihtelua ja irtiottoa kaipaaville äkkilähtö minnevaan-kunhan-jonnekin onnistuu poikkeuksetta hyvinkin lyhyellä varoitusajalla. ”HELVETIN HAUSKAA.”

Eri ihmisillä on eri syitä lähteä vaihtoon. Onnistuneen kokemuksen saa, kun odotukset ja todellisuus kohtaavat ainakin jollain tasolla. Tosin yllätykset opettavat myös paljon, etkä mitenkään pysty varautumaan kaikkeen.

Aloita tarkistamalla, mihin yliopistoihin sosiologialla tai sivuaineellasi on sopimuksia (ks. linkit). Joka maanosaan löytyy sekä vaihto-ohjelmia että yliopistojen kahdenvälisiä vaihtosopimuksia.

Tunnetuin ohjelma on varmasti EU- ja ETA-alueiden Erasmusohjelma. Tutustu koko laajaan tarjontaan Flammassa (ks. linkit).

Voit myös lähteä vaihtoon omatoimisesti. Silloin valmista tietoa tai tukea ei ole tarjolla yhtä paljon ja joudut tekemään enemmän työtä itse, mutta toisaalta pääset varmasti juuri sinne unelmakohteeseesi.

”Vaihtokohteessa oli tarjolla sellaisia KIINNOSTAVIA KURSSEJA, joita ei omassa kotiyliopistossa ole tarjolla.” ”Vaihtoaika on sosiaalisesti hyväksytty tapa HUBAILLA useita kuukausia (mahdollisesti jopa EU:n rahalla).” ”Kaipasin muutosta ja IRTIOTTOA elämään täällä Suomessa.” ”Vaihto antaa AIKALISÄÄ ja lisäeväitä pohtia tulevaisuutta ja sitä, mitä siltä haluaa.”

Etsitkö siis kovatasoista opetusta tai haluatko opiskella jotain alaa, jota et ei ole tarjolla Helsingissä tai Suomessa? Bilettää kansainvälisessä porukassa? Oppia uuden tai virkistää vanhaa kieltä? Kaipaatko lämpimään ilmastoon? Vai onko tarkoituksena ihan vaan katkaista rutiinit? Syy voi olla kaikki tai ei mitään edellisistä, mutta vaihtokohteen valintaa helpottaa omien tavoitteiden ymmärtäminen.

Erityisesti arjesta irtiottoa kaipaavien on hyvä muistaa, että mahdolliset ongelmat omassa elämässä eivät katoa, vaikka niitä lähtisi karkuun ulkomaille.

Vaikeudet itsensä kanssa kulkevat matkalaukussa, kun taas kotiin jätetyt ongelmat odottavat kynnyksellä kiltisti paluutasi. ”Vaihdossa saa perspektiiviä omaan arkeen ja huomaa, että kyllä samat haasteet seuraavat mukana, vaikka ympäristö muuttuisi.” ”VAIHTO-OPISKELU ON PARASTA OPISKELUAIKAA, jonka saa kaiken lisäksi viettää jossain Helsinkiä mielenkiintoisemmassa paikassa.”

Minne haluat lähteä? Vaihtokohteen valintaan vaikuttaa se, minkälaisia kokemuksia vaihdolta oikeasti haet, mitä on tarjolla, kuinka pitkäksi aikaa haluat lähteä ja millaisia rajoituksia kohteissa on.

22

Kohteen valitsemiseen kannattaa käyttää kunnolla aikaa, niin vältyt mahdollisilta ikäviltä yllätyksiltä. Esimerkiksi opetuksen taso vaihtelee maailmalla todella paljon. Kysele opiskelukavereilta kokemuksia ja vertaile yliopistoja esimerkiksi Study Advisoryn avulla (ks. linkit). ”PARILLA HAKEMUKSELLA VOI SAADA OPISKELUPAIKAN, KODIN JA APURAHAN. Vähän arempi ja laiskempikin saa radikaalin kokemuksen helposti.”

F lamman, vaihto-ohjelmien ja kohdeyliopistojen sivuilla kahlaaminen voi tuntua välillä puuduttavalta. Lähteminen ja hakeminen on kuitenkin tehty todella helpoksi ja siihen tarjotaan paljon erilaista apua.

Kannattaa aloittaa tutustumalla aineistoon itsekseen. Perustiedon haltuunoton jälkeen mene vastaamatta jääneiden kysymysten kanssa sosiaalitieteiden laitoksen kv-asioiden suunnittelijan Meri Arnalan (soc-int@helsinki.fi) tai yliopiston kansainvälisen vaihdon palvelun asiantuntijoiden puheille.

Kun tiedät minne olet menossa, etsi kohteestasi Facebookryhmiä. Monella kaupungilla ja yliopistoilla on omat ”Suomalaiset opiskelijat X:ssä” tai ”Y:n suomalaiset” -ryhmänsä, jotka ovat usein aktiivisia. Sieltä voit etsiä asumusta, pyytää apua Kaikki hakemukset tehdään käytännön ongelmiin tai paikan Mobility Online -portaalin kautta. päällä huudella suomalaista seuraa Siellä voit selata vaihtoehtoja ja koti-ikävän iskiessä. tarkistaa, missä vaiheessa oma hakemuksesi on. Muista hoitaa tarvittavat todistukset ajoissa.

On todella tyhmää jättää vaihto väliin vain sen takia, että unohtaa hankkia kielitodistuksen! Ole myös tarkkana haun päivämäärien kanssa, sillä myöhästyneitä hakemuksia ei käsitellä.

Valintapäätöksessä vaakakupissa painaa muun muassa se, mitä sellaista vaihto-opiskelu tuo tutkintoosi, jota et voisi kotimaassa saada. Älä tuskaile yksin vaan pyydä hakemuksen tekemiseen apua asiantuntijoilta.

Vaihtoaikaan liittyy paljon odotuksia ja oletuksia. Älä ota kuitenkaan turhia paineita muiden kertomuksista vaan tee kokemuksesta omasi. Sitä et voi kuitenkaan välttää, että opit lyhyen ajan sisällä itsestäsi mahdollisesti enemmän kuin moneen vuoteen. Kliseet ovat kliseitä siksi, että ne ovat totta: “Joskus täytyy lähteä kauas, että voi nähdä lähelle.”

”ULKOMAILLA TAJUAA, MITEN ERILAISTA YLIOPISTOOPISKELU JA OPISKELIJAT ERI MAISSA VOIVAT OLLA.”

Löysit kohteen ja laitoit hakemuksen menemään. Todennäköisyytesi päästä riippuu myös kohteesta.

Jotkut kaupungit ovat suositumpia kuin toiset, ja oman oppiaineen vaihtopaikkaa hakee harvempi kilpailija kuin koko yliopiston laajuista paikkaa. Jos et pääse ensimmäisellä kerralla, älä lannistu – eri hakuja on useita kertaa vuodessa. Loppujen lopuksi sillä ei myöskään ole väliä minne menet, koska kaikkialla arki tulee olemaan erilaista ja opit paljon uutta.

Kun sitten saat myönteisen päätöksen, alkaa asioiden järjestely niin kotimaassa kuin kohteessakin. Lähdön valmisteluun on tehty Flammaan yksityiskohtainen lista, jota seuraamalla pärjäät varmasti.

Kielitaitoon liittyviin kysymyksiin saat varmimmin vastauksen Kielikeskuksesta (ks. linkit).

“Vieraassa ympäristössä ihminen kasvaa ja oppii tuntemaan itsensä ja arvostamaan sitä mitä Suomessa on, esim. asuntojen lämpöeristystä.” ”Vaihdossa on helpompi havainnoida itseään ihan uudesta näkökulmasta ja tehdä pysyviä muutoksia esimerkiksi omaan ajattelutapaan ja käyttäytymiseen erilaisissa tilanteissa.”

”VAIHDOSSA KOTIMAA NÄHDÄÄN ERI PERSPEKTIIVISTÄ: Suomi-diggarit muuttuvat terveen kriittisiksi, väheksyjät oppivat rakastamaan.”

Vaihdosta kotiin palatessa monilla on ristiriitainen olo: samanaikaisesti kun ikävöi uutta, lyhyessä ajassa tärkeäksi tullutta elinpiiriä, on myös onnellinen päästessään takaisin tuttuun kotimaahan ja ”Oppii myös pärjäämään vieraskieli- rakkaidensa luo. Tunteet saattavat sessä ja -kulttuurisessa ympäristössä eli juosta ääripäästä toiseen. Harva itsenäistyy ja aikuistuu lisää.” kuitenkaan palaa kotiin täysin muuttumattomana.

23

Toimittajan ykkösvinkki vaihtoajalle: hanki polkupyörä. Et varmasti jaksa tai malta kävellä niin kauas minne pyörällä pääsisit etkä näe yhtä paljon jos liikut joukkoliikennevälineillä. Vain jos vaihtokaupungissasi polkupyöräilyä pidetään hengenvaarallisena, vedän suosituksen takaisin. Muuten se on ehdottomasti paras tapa tutustua uuteen ympäristöön ja ottaa kaupunki haltuun.

”Vanhasta arjesta lähteminen ja uuden luominen pakottaa positiivisesti päivittämään omia prioriteettejaan; mitkä asiat ovat mulle tärkeitä, mitä ilman pärjään ja mitä ”Erilaiset opinnot ja kokemukset antavat hyviä vaikutteita myös vaihtovuoden jälkeisiin opintoihin, saatat vaikka keksiä kandi- tai graduaiheesi.”

Palattuasi kotiin byrokratiasta on enää jäljellä vaihdossa suoritettujen opintojen hyväksilukeminen kotiyliopistossa. Vaikka yleensä vaihtoon lähteminen edellyttääkin opintosuunnitelman etukäteen hyväksyttämistä niin koti- kuin kohdeyliopistossa, suunnitelmat eivät aina toteudu ja voikin olla helpointa käydä opintosuunnittelijan luona yhdessä miettimässä kurssien vastaavuuksia. ”Vaihdossa oppii elämänhallintataitoja.”

Vaihto-opiskelua arvostetaan myös työelämässä. Vaihdossa hankittuja tietoa, taitoja ja kehitystä voi kuitenkin olla hankalaa sanallistaa vaikkapa työhakemukseen. Lue Demos Helsingin ja CIMO:n raportti ”Piilotettu osaaminen” ja tee CIMO:n sivuilta löytyvä testi (ks. linkit). Nämä työkalut auttavat pohtimaan omaa osaamista uudella tavalla.

”VAIHDOSSA SAA YLEISINHIMILLISESTI KASVATTAVAN KOKEMUKSEN ULKOPUOLISENA OLEMISESTA.”

Yksin ulkomailla asuminen tekee samanaikaisesti nöyräksi ja rohkeaksi. Kumpaakaan piirrettä ei varmaan tässä maailmassa ole kenelläkään liikaa. Lopussa on kuitenkin pakko mainita yhden vaihdossa olleen varoituksen sana: ”ei kannata lähteä, jos ei halua sitten jälkikäteen Suomessa ollessa kaivata jonnekin muualle.” Mutta kyllä

oikeasti kannattaa, sillä jos et lähde, niin ”tavatessasi, viimeistään

työelämässä, vaihdossa käyneitä ihmisiä sua kaduttaa, kun et aikanaan lähtenyt”.

Lainaukset on otettu tieteellisesti hyvin epäpätevän Facebook-gallupin korkeakouluopiskelijoiden vastauksista kysymykseen ”miksi lähteä vaihtoon?”

24

ainakaan en enää kaipaa. muukalaisena itsetunto ja mielikuvitus vapautuvat oman kömpelyyden ja inspiroivan ihmisvirran keskellä, ja sekä itsestä että muista löytää huomaamattaan uskomattomia voimavaroja ja vahvuuksia.”

TEKEEKÖ JO MIELI LÄHTEÄ?

Flammasta löytyy lähes kaikki tieto mitä vain keksit sekä selkeät muistilistat, joita seurata niin harkitessa, hakiessa, lähtiessä kuin palatessa.

Jos opiskelu tökkii, on paljon muitakin tapoja lähteä väliaikaisesti ulkomaille. Tutustu myös työharjoittelun ja vapaaehtoistyön mahdollisuuksiin esimerkiksi CIMO:n sivuilla.

Seuraa kaapelinvalajat-sähköpostilistalta ilmoituksia alkavista hauista.

VAI HARKITSETKO VIELÄ?

Jos vaihto tuntuu liian isolta harppaukselta tai elämäntilanne ei mitenkään jousta, voit myös kansainvälistyä Suomen rajojen sisäpuolella, esimerkiksi: Petraa toista kotimaista Soc&Komin kursseilla Käy kielikahviloissa Lähde mukaan CISSI:n toimintaan tai valtsikan kv-tuutoriksi Tee vapaaehtoistöitä esim. vastaanottokeskuksessa

LINKKEJÄ Vaihto-opiskelusta, kuin myös työharjoittelusta ja vapaaehtoistyöstä ulkomailla: Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO http://www.maailmalle.net/

http://www.maailmalle.net/opiskelu/vaihto-opiskelu/korkeakouluopiskelijoiden_opiskelijavaihto http://www.maatieto.net/

Flammasta (flamma.helsinki.fi) löytyy kattavasti tietoa vaihto-opiskelusta: Etsi “Opiskelu ja harjoittelu ulkomailla”

tai “Oma yksikkö -> Sosiologia -> Opiskelu -> Opiskelijavaihto”

Kielikeskuksen ohjeet:

Flammassa “Kielikeskus -> Opintoasiat - “Lähdössä vaihtoon?”

Valtiotieteellisen tiedekunnan Erasmus- ja Nordplus-vaihtosopimukset:

http://www.helsinki.fi/valtiotieteellinen/opiskelu/kansainvalisyys/sopimukset.htm

Vertaile yliopistoja tamperelaisen startupin Study Advisoryn avulla: https://www.studyadvisory.org/

Lue Demos Helsingin ja CIMO:n raportti ”Piilotettu osaaminen”

http://www.cimo.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/cimo/embeds/cimowwwstructure/28224_ Piilotettu_osaaminen_raportti_valmis_paivitetty092013.pdf

ja tee testi: ”Millainen kansainvälinen osaaja olet?”

http://www.maailmalle.net/tietoa_ja_neuvontaa/kansainvalisen_osaamisen_hyodyntaminen 25

KYMMENEN EURON ÄKKILÄHTÖ AURINKOON Kaksi kroonista matkakuumetta potevaa Kontaktin toimittajaa tutustui kolmeen helsinkiläiseen etniseen ravintolaan. Mikäli kaipaat auringonpaistetta ja lämpöä keskellä vuoden pimeintä aikaa, näissä ravintoloissa se onnistuu opiskelijabudjettiin sopivaan hintaan.

Teksti ja kuvat: Jenni Tuhkanen ja Riina Piirilä

26 26

El Karim, Koskelantie 52 Falafel-pita 6,5 e

El Karimissa pääset hyvällä tuurilla todistamaan pohjoisafrikkalaista perhepäivällistä viereisessä pöydässä. Vaikka ravintoloitsija ei ole kokenut tarpeelliseksi panostaa liiemmin raflan sisustukseen (hämmennystä herätti etenkin asuttamaton ja homeisen oloinen akvaario), konstailematon palvelu ja ravintolan rooli omistajaperheen olohuoneena tekevät kokemuksesta omalla tavallaan autenttisen. Mitä tulee ruokaan, falafel-pita oli edullinen, mutta varsin yllätyksetön ja mauton. Erikoista oli myöskin, että suunnilleen samat ainekset sisältävä falafel&fuul-annos oli tuplasti kalliimpi. Harmillisesti pizza on syrjäyttänyt egyptiläisen keittiön ruoat ruokalistalla, josta onneksi löytyy kuitenkin kourallinen perinteisiä egyptiläisiä ruokalajeja. Vaikka toimittajat jänistivät ja tyytyivät tuttuun ja turvalliseen falafeliin, kokeilunhaluisimmat lukijat voivat testata esimerkiksi naisten sormiksi kutsuttua perinneruokaa.

Kuningatar Saba, Mechelininkatu 8 Lounasbuffet 11,90 e

Etiopialainen ravintola Kuningatar Saba yllätti seesteisellä tunnelmallaan ja sympaattisella asiakaspalvelullaan. Lounasaikaan Sabassa voi nauttia pehmeän happamia indsera-lettuja, jotka syödään erilaisten hyvin maustettujen wot-kastikkeiden kera. Perinteisesti tapana on syödä sormin, mutta älä huoli - aterimien käyttö ei herätä huomiota tai paheksuntaa. Seisovasta pöydästä löytyy sopiva määrä erilaisia kastikkeita, joissa on panostettu määrän sijaan laatuun. Saba täytti täysin toimittajien toiveen ihanasta ja stressittömästä nautiskeluhetkestä keskellä hektistä arkea. Mutta varoitus lukijoille: Saban pehmeällä sohvalla rauhallisen afrikkalaisen musiikin tahdissa lounastaessa ajantaju voi unohtua useammaksikin tunniksi.

Jamaican Mamas, Vilhonvuorenkatu 5

Lounasbuffet 10 e

Jamaican Mamasiin astuessa huomio kiinnittyy ensiksi sympaattiseen ja kotoisaan sisustukseen: koko pieni ravintola on väritetty isänmaallisesti jamaikan lipun värein. Ravintolassa vallitsee käsin kosketeltavan lämpöisä ja vieraanvarainen tunnelma, josta kiitos kuuluu ihanalle ravintoloitsijalle, jolle asiakkaiden viihtyvyys tuntuu olevan sydämenasia. Letkeän reggaen tahdissa päivittäin tarjoiltava buffetlounas pitää sisällään salaattipöydän, useita lämpimiä ruokalajeja ja keiton (tällä kertaa sametinpehmeä bataatti-kookoskeitto, joka nousi Kontaktin toimittajien ylivoimaiseksi suosikiksi). Jamaikalaisessa keittiössä on paljon vaikutteita muista ruokakulttuureista, ja lounasbuffetin monipuoliset ruokalajit puhuvat sen puolesta - niin makumaailmat kuin raaka-aineetkin vaihtelevat Jamaican Mamasin lounaspöydän antimissa. Taidokkaasti maustetut kasvisruoat sekä friteeratut leivänpalaset ovat comfort foodia parhaimmillaan. Seinällä roikkuvat mainokset jamaikalaisista oluista näyttävät niin houkuttelevilta, että ravintolaan tekee mieli tulla viettämään myös seuraavaa perjantai-iltaa.

27 27

Arjesta erotettu kaksoiskansalaisuus Lucie Hanse kohdalla? Kenenkään ei pitäisi tuntea, että suruunsa hyökätään. Kärsimykset eivät kilpaile keskenään eikä niitä saisi asetella arvojärjestykseen.

Kaksoiskansalaisena olen kotonani monessa paikassa, mutta missään koti ei ole täysin omani. Aina on ikävä jotakin tai jotakuta. Tällä kertaa olisin tahtonut olla paikan päällä, mutta oli seurattava kaukaa.

Tunnetta on vaikea kuvailla, erityisesti tässä tapauksessa. En heti yrittänyt ymmärtää. En myöskään halunnut saada kaikkea mahdollista tietoa käsiini. Annoin sen aluksi olla. Se tunne tuli sellaisesta paikasta, jota harvoin tiedostaa. Minulla se sijaitsi jossain sydämen pohjan tuntumissa.

Luin pariisilaisten blogeja. Yhdessä niistä sosiologian professori selittää, kuinka kolmen ja puolen tunnin luento sujui terrori-iskujen jälkeisenä aamuna. He puhuivat alkuperäisen aiheen sijasta yön tapahtumista ja kaikesta siihen liittyvästä. Luentosali oli hiljempaa kuin koskaan.

Tummaihoiset, ranskalaiset, muslimit, kaikki antoivat tilaa toistensa puheenvuoroille, eriävistä mielipiteistä huolimatta. Osa itki. Oppilaita tuli päivän mittaan vain lisää ja luento sen kun venyi.

Artikkelini piti käsitellä kaksoiskansalaisuutta: äitini on suomalainen ja isäni ranskalainen. Pariisin iskut kuitenkin lamaannuttivat inspiraatiotani. Tällä hetkellä kun tuntuu siltä, että kaksoiskansalaisuuteni näkyy pääosin siinä, että ihmiset kysyvät voivatko läheiseni hyvin.

Alun perin olin ajatellut kirjoittaa eroista, joita pidetään yllä ihmisten mielissä. Ja todeta, että jos yhden asian olen oppinut moninaisista kulttuuripiireistä, niin se on se, että eroja on aina vähemmän todellisuudessa. Tällä hetkellä se kuitenkin tuntuu merkityksettömältä puheelta. Ihmiset ovat nyt lähempänä pariisilaisia kuin yleensä.

Toisen blogin teemana oli ystävättäret, jotka olivat viettämässä iltaa, kunnes heitä kehotettiin menemään kotiin mahdollisimman pian, mieluiten huivi päässä. Pitkä yö koostui viestittelystä tuttujen kanssa, samojen uutiskuvien katsomisesta yhä uudelleen, Twitterin selaamisesta ja kuolinuhrien määrän nousemisen seuraamisesta. He olivat kertoneet toisilleen vitsejä ennen nukkumaanmenoa.

Keskustelua onkin kritisoitu siitä, etteivät hyökkäykset muualla maailmassa synnytä samanlaisia reaktioita. Ymmärrän, mistä tämä juontaa juurensa, mutta pointin hyödyllisyys jää minulle hämäräksi.

Sen lisäksi, että ihmiset ovat surullisia ja peloissaan, heidän kuuluisi tuntea syyllisyyttä siitä, etteivät he olleet niin liikuttuneita muiden tapahtumien

Sinäkin olet ehkä nähnyt videon, jossa haastatellaan isää ja pientä poikaa aiheesta. He päätyvät siihen lopputulokseen, että kynttilät ja kukat suojelevat meitä aseilta. Sellaisena ranskalaisuus näyttäytyi tällä kertaa.

28

Kontaktilaiset kävivät 29.10.2015 katsomassa Q-teatterissa Jani Volasen ohjaaman näytelmän Jälkeenjäävät.

TEATTERIARVOSTELU

Alepa – Taistelukenttä Eräs näkökulma näytelmään Jälkeenjäävät Jälkeenjäävät avaa kaleidoskooppimaisen näkymän pitkälle kehittyneen kapitalismin raiskaamaan maahan. Postmoderni yksilöllistyminen on johtanut kaikkien merkitysten katoamiseen ja identiteettien fragmentoitumiseen. Yksilöt elävät atomisoituneina ja irrallisina kykenemättä ottamaan toisiaan huomioon. Henkilöiden persoonallisuuksista on jäljellä ainoastaan puhdas ego, joka on tyhjentynyt kaikesta persoonallisuudesta. Yksilöistä on jäänyt jäljelle vain tyhjä kuori, lihakone, joka muistuttaa autiudessaan kuolleen epäpersoonallista, kaikesta merkityksestä tyhjentynyttä ruumista.

ovat ideaalityyppejä, joiden tiettyjä ominaisuuksia on korostettu absurdiuteen asti. Henkilöiden käytös on välillä naurettavaa, järkyttävää ja järjetöntä, mutta samanaikaisesti hyvin tunnistettavaa. Nämä korostetut ominaisuudet, jotka tekevät näytelmän henkilöistä niin hauskoja, löytyvät ympäröivästä maailmastamme ja meistä itsestämme. Kun nauramme neuroottiselle junamatkustajalle, tai anomiseen tilaan uponneelle Alepan asiakkaalle, nauramme samalla itsellemme.

Näytelmän esiin nostamien vääristyneiden luonteenpiirteiden ja negatiivisten kehityskulkujen tunnistettavuus tekee näytelmän seuraamisesta vaivaannuttavan kokemuksen.

Tällaisessa maailmassa kolmenkymmenen vuoden mittainen avioliitto päättyy firman tiedotustilaisuutta muistuttavassa tilaisuudessa, joka lopetetaan irvokkaaseen räp-esitykseen. Arkipäiväisestä kauppareissusta tulee piinaava psykologinen taistelu, koska arkipäiväisestä vuorovaikutuksesta on tullut mahdotonta. Jaettu neuroottinen pyrkimys näyttää rationaaliselta ja normaalilta tuntemattomien ihmisten silmissä johtaa jatkuvasti pahenevaan kollektiiviseen irrationaalisuuteen.

Jälkeenjäävät on erittäin tarkkanäköinen ja ajankohtainen näytelmä, sen fragmentaariset kohtaukset ovat samaan aikaan arkipäiväisiä, outoja, ahdistavia ja hulvattoman hauskoja. Näytelmä näyttää, mitä tapahtuu, kun välinearvoista tulee arvoja sinänsä, se on hätähuuto merkitysten puolesta. Näytelmän henkilöillä ei enää ole toivoa, meillä sitä vastoin saattaa vielä olla. Mahdollisimman monen tulisi nähdä Jälkeenjäävät.

Minulle näytelmän keskeinen teema oli juuri tyhjyyden kokemus. Materiaalisen yltäkylläisyyden keskellä elämästä on tullut loputonta tarpeentyydytystä ja kaikki merkitykset ovat hävinneet.

Näytelmän hahmoja kalvaa ajatus siitä, että he tuhlaavat elämäänsä. Eräs henkilö yrittää lievittää tuskaansa ajattelemalla, että vain itse elämä on tärkeää, ei se mihin elämänsä käyttää. Tällaisessa tilanteessa valaistuminen, joka antaa elämälle tarkoituksen on henkilökohtainen katastrofi, jota tulee välttää viimeiseen asti, sillä se paljastaa aiemman elämän merkityksettömyyden ja tyhjyyden.

Tuomas Hallamaa

Jälkeenjäävät on todella hauska näytelmä, mutta sen aiheuttama nauru tuottaa vaivaantuneen ja ahdistuneen olon jälkeenpäin. Näytelmän henkilöhahmot 29

OPINTOVASTAAVIEN PALSTA Valtsikassa eletään tällä hetkellä mielenkiintoisia aikoja. Sekä Helsingin yliopistossa että valtsikassa tapahtuu ja paljon. Koulutusuudistuksen eli Ison pyörän myötä siirrymme kohti laajoja kandeja ja suurempia opintokokonaisuuksia. Ei tule tietenkään unohtaa myös sosiologeja kovasti kuohuttaneita koulutusleikkauksia, joiden vastainen kannanotto julkaistiin taannoin.

Mitä tarkkaan ottaen tulee tapahtumaan koulutusuudistuksessa, ei vielä ole kenenkään tiedossa, vaikkakin eteenpäin on menty kovaa vauhtia tiukan aikataulun vuoksi. Tällä hetkellä on keskitytty pääosin kehittelemään eri oppiaineiden kandi- ja maisterivaiheiden tutkintojen yhdistelmiä. Mikä sitten on sosiologian kohtalo? Viimeisimmän mallin mukaisesti sosiologia muodostaisi yhdessä sosiaalipsykologian, sosiaalityön ja yhteiskuntapolitiikan kanssa Sosiaalitieteiden koulutusohjelman. Valtsikaan ohjelmia tulee yhteensä viisi.

Siirtymäaikaa nykyisillä opiskelijoilla uusiin ohjelmiin on vuoteen 2020.

“Mikä on sosiologian kohtalo?”

Mitä luultavimmin uusissa ohjelmissa pääaine, eli opintosuunta, valitaan jossain vaiheessa kandiopintoja. Tämän ei pitäisi tarkoittaa oman tieteenalan opintojen vähentymistä, vaan uudelleen muotoutumista.

Itsenäisten oppiaineiden asema voi kuitenkin muuttua. Suunnitteluvaiheissa on silti pidetty mielessä oppiaineiden omat identiteetit, jotka pyritään tietenkin turvaamaan tarvittavien uudistusten puitteissa. Ainejärjestöillä on myös mietittävänään millaiseksi opiskelijatoiminta muodostuu tulevaisuudessa. Tulisiko järjestöjä yhdistää vai onnistuuko säilyttäminen vanhojen opiskelijoiden voimin?

Ison pyörän pyöriessä on ollut superhienoa toimia opintovastaavana! Opiskelijoiden ääni on ollut tärkeää tuoda esiin, meitähän uudistukset vahvasti koskevat. Opintovastaavuus ei kuitenkaan ole ainoa keino vaikuttaa. Kannustammekin kaikkia olemaan aktiivisia ja osallistumaan erilaisiin kyselyihin ja tapahtumiin, jotka liittyvät opintoasioihin! Muistakaa myös äänestää hallinnon opiskelijaedustajat tiedekuntaneuvostoon uusintavaaleissa 15.-16.12.2015.

Terveisin, Inka

&

30

Siiri

P.J:n P.S Somekuplasta käytäntöön

Suomeen virtaava pakolaisten tulva on viime aikoina ollut ykköspuheenaiheita niin valtakunnallisessa mediassa kuin baaripöytäkeskusteluissakin. Valtaosa kaveri- ja tuttavapiiristäni tuntuu olevan jossain määrin samoilla linjoilla siitä, kuinka Suomen tulisi yhteiskuntana suhtautua sotia ja humanitäärisiä kriisejä pakeneviin pakolaisiin.

Omassa kuplassani yleisin näkemys on se, että pakolaiset tulisi avoimin mielin toivottaa tervetulleiksi tänne Pohjolan perukoille, jotta he voisivat mahdollisimman onnistuneesti kasvaa merkitykselliseksi osaksi yhteiskuntaamme. Itsekin komppaan tällaista ajattelutapaa. Tuntuu kuitenkin varsin usein siltä, että tämä avomielisyys jää liiaksi jumiin FBpostauksiin, twiitteihin ja blogeihin eikä varsinaisesti tule esiin niissä arkielämän tilanteissa, joissa kantasuomalaiset ja pakolaiset (ja maahanmuuttajat yleisemminkin) kohtaavat face-to-face.

Mainittu kela kristallisoitui mielessäni, kun vietin varsin tavanomaista viikonloppuiltaa kalliolaisen anniskeluravintolan tanssilattialla. Päädyin bailaamaan 80-luvun diskohittien tahtiin pakolaiskundeista koostuneen porukan välittömään läheisyyteen. Kaverit olivat erittäin iloisella tuulella ja hymyileväisellä asenteella liikenteessä. He ottivatkin minut ja bailukaverini nopeasti osaksi tanssirinkiään fistbumpien saattelemana. Juttelin yhden porukan jäsenen kanssa ja selvisi, että nuoret miehet olivat kotoisin Irakista ja Syyriasta. Keskusteltuamme hetken kyselin uudelta tuttavuudeltani mitä hän toivoisi kokevansa Suomessa.

Hän totesi yksiselitteisesti haluavansa tutustua paremmin suomalaisiin ja rakentaa ystävyyssuhteita heidän kanssaan, ettei kokisi oloaan ulkopuoliseksi maassamme. Samanlaisia ajatuksia nousi esiin myös aikaisemmin tänä vuonna, kun päädyin eräänä yönä Itä-Helsinkiin suuntaavan yöbussin takapenkillä jakamaan taskumattia ja keskustelemaan somalialaisten ikätovereitteni kanssa. Kummassakin tapauksessa uudet tuttavuuteni kiittelivät minua kovasti siitä, että jäin heidän kanssaan juttelemaan edes muutamaksi minuutiksi. Tämä kertoo siitä, kuinka merkityksellisessä osassa kantasuomalaisten käyttäytyminen on puhuttaessa maahanmuuttajien ja pakolaisten integraatiosta.

Vaikka somepolitikoinnissa ja -myötätuntoilussa on omat hyvät puolensa, näkisin näiden subjektiivisten kokemusteni pohjalta, että kasvokkainen huomioon ottaminen on virtuaalista risuaitaa voimakkaampi integroinnin ja monikulttuurisen yhteiskunnan rakentamisen väline. Kannustankin siis #refugeeswelcome- ja #meilläonunelma -jengiä toteuttamaan ideaalejansa yhä enemmän myös käytännön vuorovaikutuksessa ja niissä arkisissa tilanteissa, joissa kohtaamme muualta tulevia. Itsellänikin on tässä paljon petrattavaa.

Terkuin, Olli Kontaktin pian eläköityvä puheenjohtaja 31

KIITOS & HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2016

Kontakti ry

32