Kontakti 2/2016 by Kontakti Lehti

Kontakti Tasa-arvo

Sisältö

Kontakti 2 2016

Julkaisija

Pääkirjoitus

5-7

Hallitus esittäytyy

Tasa-arvovastaavan terveiset

9-10

Yhdenvertaisuussuunnitelma 2016

11-13

Samat mahdollisuudet – sama lopputulos?

14-15

Opintotukileikkaukset uhkaavat meritokratiaa

Etukansi

16-17

Mistä apua opiskelijalle?

Takakansi

Avioliitto kuuluu kaikille

Paino

Gradupalsta

20-22

Raportti Jyväskylän Sosiologipäiviltä

Sosiologian opiskelijain yhdistys Kontakti ry

Päätoimittajat

Inka Järvikangas Oskari Lappalainen Jenni Tuhkanen

Tekijät

Heidi Ahola Tuomas Hallamaa Iiris Herlin Liina Junna Sini Järnström Inka Järvikangas Oskari Lappalainen Anna Lemström Senja Peltola Anna Raeste Emmi Rantanen Mika Sallantaus Jenni Tuhkanen

Sini Järnström Jenni Tuhkanen

Picaset Oy

Painos 75 kpl

Kontakti saa HYY:N JÄRJESTÖLEHTITUKEA. 2

Kontaktin ekskursio Suomen UNICEFille

24-25

Tieni Kannunvalajien puheenjohtajaksi Haastattelu Juuli Hilskan kanssa

26-27

Sosiaalitieteiden uusi koulutusohjelma – tieteenalojen uusi liitto?

28-29

Fuksisanasto

30-31

Helppoa ja nopeaa kasvissafkaa kahdelle

Cleaning Women Live @ Juttutupa

33-34

Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden parissa toimimisesta työelämässä

Kaksi syytä, miksi sosiologin pitäisi kiinnostua digitalisaatiosta

Elokuva-arvostelu: Jättiläinen

Puheenjohtajan PS.

Pääkirjoitus

Tasa-arvo. Yhdenvertaisuus. Suuria sanoja, joiden sisällöstä, saati keinoista niiden saavuttamiseksi, ei ole täyttä yksimielisyyttä.

Viime aikoina Suomessa on otettu askeleita kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. Esimerkiksi ensimmäinen kansalaisaloitteella eduskunnan käsittelyyn edennyt lakialoite, aloite tasa-arvoisesta avioliittolaista, on hyväksytty ja se astuu voimaan ensi keväänä. Äitiyslakialoite on kerännyt tarvittavat 50 000 kannattajaa, ja se etenee eduskunnan käsittelyyn. Samanaikaisesti olemme kuitenkin saaneet todistaa tasa-arvolle haitallista, eriarvoisuutta lisäävää hallituspolitiikkaa. Lisäksi konservatiiviset voimat kuten Aito avioliitto- ja #tyttö_poika -kampanjat, sekä Rajat kiinni! -liike pyrkivät toimimaan vastavoimana tasa-arvokehitykselle. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat sosiologisesti mielenkiintoisia ja monipuolisia teemoja, joita tutkimuksessa voi lähestyä lukemattomista lähtökohdista, ja joiden esilläpitäminen ja tutkiminen on yhteiskunnan terveyden ylläpitämiseksi olennaista. Fuksit. Te olette raivanneet tienne yliopistoon, se on hieno saavutus. Tehkää kovasti töitä, nauttikaa, ja muuttakaa maailmaa paremmaksi. Toivotamme teidät tervetulleiksi opiskelijayhteisömme tasa-arvoisiksi jäseniksi.

Jenni, Oskari & Inka 4

Hallitus esittäytyy

1. Miksi lähdit mukaan hallitustoimintaan? 2. Mikä on ollut parasta hallitustyössä? 3. Miksi hallitukseen kannattaa lähteä mukaan? 4. Kuvaile itseäsi yhdellä adjektiivilla, yhdellä värillä ja yhdellä hedelmän nimellä.

Tuomas Hallamaa

Puheenjohtaja 1. Olin mukana jo viime vuoden hallituksessa. Lähdin alun perin mukaan, koska ainejärjestöhommat vaikuttivat kiinnostavilta ja hallitukseen haki samaan aikaan paljon hyviä tyyppejä. Jatkoin hallituksessa, koska en saanut yhdessä vuodessa tarpeekseni, vaan halusin yhä vielä luututa Alinan lattioita kello 5 aamulla. 2. Parasta on asioiden tekeminen yhdessä parhaiden tyyppien kanssa! 3. Hallitukseen kannattaa lähteä mukaan, koska se on hyvä keino tutustua uusiin ihmisiin. Lisäksi hallituksessa saa hyödyllistä kokemusta järjestötoiminnasta ja voi vaikuttaa Kontaktin järjestämiin tapahtumiin. 4. Neuroottinen vihreä banaani.

Siiri Nieminen

Varapuheenjohtaja ja suhdevastaava 1. Kun yliopistoon pääsin, en Helsingistä paljoa ketään tuntenut. Hallituksessa tutuistui uusiin ihmisiin mitä parhaiten! Ja kuka nyt ei haluaisi siivota Kuppalan lattioita muiden lähdettyä jatkoille! 2. Huipputyyppien kanssa tapahtumien ja muiden juttujen järjestäminen! 3. Hallitustoiminta opettaa paljon ja omasta mielestä parhaimpia juttuja yliopistossa opiskelussa! 4. Lempeä pinkki banaani

Kirsikka Grön

Taloudenhoitaja ja tilavastaava 1) Halusin ottaa fuksivuodestani kaiken irti ja siksi lähdin mukaan myös hallitustoimintaan. 2) Parasta on yhdessä suunnittelu ja tekeminen. Koska olen vähän vinksahtanut, niin taloudenhoitajuuteen kuuluva kirjanpidon vääntö ja exceltaulukoidenkin pyörittely on myös jollain tapaa tosi tyydyttävää. 3) Hallitus on kiva tapa päästä mukaan opiskelijameininkeihin ja tutustua kivoihin tyyppeihin. Taloudenhoitajuudessa on myös se hyvä puoli, että siinä oppii hyödyllisiä taitoja, kuten kirjanpitoa. 4) Kirpeä vihreä kirsikka

Saara Mielonen

Sihteeri ja fuksivastaava 1. Varjokuvat luolani seinällä vinkkasivat, että joskus sosiologin on aika olla myös sosiaalinen. Sitten kömmin ulos Kaisan kellarista ja yllätyin iloisesti! 2. Ihmiset = bestest. 3. Pääset tekemään kivoja juttuja kivojen tyyppien kanssa. 4. Säpäkkä musta kumkvatti

Anna Raeste

Kulttuuri- ja työelämävastaava 1. Olin heti fuksivuoden alusta lähtien kiinnostunut hallitushommista ja Kontaktissa näytti olevan niin kivaa, että oli ihan pakko päästä hommaan mukaan! 2. Parasta on huipputyypit ja niiden kanssa jaetut ihanat epätoivon hetket sekä mahdollisuus järjestää (melkein) mitä vaan. 3. Hallitushommissa tapaa mahtavia ihmisiä johon ei välttämättä muuten tutustuisi ja lisäksi pysyy paremmin kartalla siitä, mitä kaikkea sosiologiassa ja koko Valtsikassa oikein tapahtuu. 4. Skeptinen punertava kiivi

Mika Sallantaus

Opintovastaava ja urheiluvastaava 1. Ainejärjestötoiminta kiinnosti jo ennen yliopistoa, joten oli ikään kuin kutsumus. Lisäksi edellinen hallitus myi asian tosi hyvin. 2. Asioiden järjestäminen ja onnistuminen, itsensä kiireisenä pitäminen 3. Se on oiva keino päästä mukaan yliopistoelämään. Oppii hirveästi ja on hauskaa hauskaa. 4. Kriittinen vihreä omena

Inka Laisi

Opintovastaava 1. Kuulin paljon hyvää ainejärjestötoiminnasta ja luettuani silloisen hallituksen esittelytekstit olin varma, että tuota haluan tehdä. Nyt jo toista vuotta Kontaktin leivissä ja kivaa on! 2. Parasta on yhdessä tekeminen energisen ja innokkaan porukan kanssa. Välillä hommat on tietysti vaikeita ja ärsyttää, mutta onnistuneiden bileiden tai muiden prokkisten jälkeen fiilis on mahtava. Opintohommia tehdessä on myös tutustunut aika hyvin oppiaineen henkilökuntaan, mikä on mukavaa. 3. Hyvää kokemusta, pidentää pinnaa, tutustuu ihmisiin ja saa paljon irti yliopistosta ja opiskeluajasta. 4. Ailahteleva turkoosi mango. Jep jep!

Oskari Lappalainen

IT-, viestintä- ja alumnivastaava 1) Alunperin piti lähteä vain päätoimittajaksi kirjoittamaan juttuja ja tekemään verkkolehteä. Tulevat opintouudistukset saivat minut kuitenkin kokemaan, että nyt jos koskaan pitäisi lähteä mukaan hallitustyöhön. Halusin tehdä IT- ja viestintäjuttuja eikä näihin löytynyt muita yhtä innokkaita. 2) On ollut todella antoisaa nähdä kun erilaiset tapahtumat ja projektit ovat nousseet tyhjästä pystyyn yhteistyön kautta. Järjestötoimintaan tutustuminen ylipäätään on ollut minusta antoisaa. 3) Hallituksessa on (kokemukseni perusteella) tosi motivoitunutta ja siistiä porukkaa jonka kanssa pääsee toteuttamaan upeita juttuja! 4) Ahkera Violetti Omena.

Noora Fischer

Työelämä-, virkistys- ja vuosijuhlavastaava 1. Joulukuussa paahtoleipääni ilmestyi Marxin pärstä, joka puhutteli minua: ”Noora, tämä on viides vuotesi yliopistolla, on tullut aika”. 2. Tuntea itsensä fuksiksi. 3. Kolme pointtia: 1. Ihmiset 2. Kivaa 3. lisääntynyt Tallinnanmatkailu 4. Eriskummallinen fluoresoiva pinkki viinirypäle

Emmi Rantanen

Kulttuuri-, tasa-arvo- ja kv-vastaava 1. Edellisvuoden hallituslaisilla oli niin hyvät mainospuheet, että arvelin hallitushommien olevan erittäin hauskaa, ja näyttäähän tuo ihan hyvältä CV:ssäkin! Mutta viime kädessä suurin syy lähteä mukaan oli Kontaktin epävarma tulevaisuus. Se oli siis joko nyt tai mahdollisesti ei enää koskaan. 2. Parasta on ollut päästä tekemään mahtavien tyyppien kanssa ja pitämään hauskaa. 3. Hallitustoiminta antaa uusia, mielenkiintoisia kokemuksia ja ehkäpä joitain valmiuksia työelämään. Mutta ennen kaikkea tapaat mielettömiä ihmisiä ja tulet pitämään h*lvetin hauskaa! 4. Utelias punavihreä papaija

Anna Lemström

Tasa-arvo ja ympäristövastaava 1. Vannoin, etten ota enää yhtään ylimääräistä hommaa tälle vuodelle. Sitten tuli Kontakti. Ja hei, tasa-arvovastaava kuulostaa vaan niin sairaan hienolta. 2. Hallituslaisena saa mopata aamuyöllä, kokoustaa perjantai-iltaisin ja kantaa astioita Uuden portaikossa. Ja se kaikki on ihan parasta näiden ihmisten kanssa. 3. Hallitustyö antaa uuden näkökulman yliopisto-opiskeluun ja antaa mahdollisuuden tutustua yli vuosikurssi- ja oppiainerajojen. 4. Sosiaalinen oranssi luumu

Tervetuloa fuksit!

Tasa-arvovastaavan terveiset Teksti: Anna Lemström

asa-arvovastaava. Se ”jämätitteli”, joka nakitetaan vastahakoiselle uudelle hallituslaiselle, koska sitten HYY antaa ainejärjestölle rahaa. Titteli, jota kukaan ei suuremmin halua, muttei suuremmin vastustakaan. Titteli, jonka tehtävänä on kirjoittaa se yksi yhdenvertaisuussuunnitelma, jossa vakuutetaan, ettei me syrjitä, ja se siinä. Loppu vuoden voikin sitten keskittyä oikeisiin hallitushommiin. Jo hakiessani Kontaktin hallitukseen ilmoitin, että haluan uudeksi tasa-arvovastaavaksi. Olin kyllästynyt siihen, että niin järjestö-, yritys- kuin opiskelumaailmassa tasa-arvokysymyksiä hoidetaan liian usein viimeisenä. Sitten jos tärkeämpien asioiden jälkeen ehtii. Tasa-arvo sinänsä on mielestäni varsin latistunut sana. Nykypäivänä harva muotoilisikaan olevansa tasa-arvoa vastaan. Siksi tasa-arvoa onkin erinomaista käyttää politiikan välineenä. Siihen vedottaessa jokaisen tulisi olla samaa mieltä. Sen sijaan keinot tasa-arvon toteuttamiseksi voivat olla monen mielestä radikaaleja. Sanat kuten feminismi, pasifismi tai vegetarismi ovat yhteiskunnassamme yhä vahvasti latautuneita. Tunnummekin kaikki kannattavan illuusiota yhdestä kollektiivisesta tasa-arvon ideaalista, vaikka todellisuudessa tasa-arvon dilemma ei ehkä olekaan niin yksinkertainen. Minulle tasa-arvo merkitsee yhtäläisiä oikeuksia, mahdollisuuksia ja resursseja toteuttaa näitä mahdollisuuksia. Yleistä, itsestään selvää ja latteaa. Tiedän; mutta silti tärkeää. Vuosi on pyörähtänyt käyntiin kiireisenä. Suuret opintouudistukset, kevään vuosijuhlat, lukemattomat ekskursiot ja uudistuvat verkkosivut ovat vaatineet hallituslaisilta

lukemattomia tunteja. Aiheet ovat todella tärkeitä ja on upeaa, että niiden parissa toimii osaavia opiskelijoita. Olen silti myös ylpeä siitä, miten paljon Kontakti on tänä vuonna jo saanut aikaan myös tasa-arvon saralla. Olemme tämä vuonna Emmi Rantasen kanssa uudistaneet Kontaktin tasa-arvosuunnitelman kattavammaksi kuin koskaan. Olemme etsineet ja löytäneet useita kehittämiskohtia tasa-arvoisemman Kontaktin puolesta. Sitsien skoolauskäytännöt on irrotettu sukupuolirooleista, laululäpysköjen sanoituksien seksuaalikuvastoa on monipuolistettu, alkoholittomien vaihtoehtojen määrää on lisätty kaikissa tapahtumissa ja on myös järjestetty täysin alkoholittomia tapahtumia. Olemme käyneet ekskursiolla mm. ajatuksia herättäneessä teatteriesityksessä, parantaneet esteettömyystiedotusta ja pitäneet huolta myös ulkomaalaisia opiskelijoita palvelevista englanninkielisistä tiedotteista. Kun tasa-arvon nostaa esiin muiden vastuualueiden piilosta, paljonkin voi siis tapahtua. Järjestötoiminta on mielestäni ihan mahtavaa. Olen saanut tutustua ihaniin uusiin ihmisiin niin Kontaktin sisällä kuin muistakin ainejärjestöistä. Olen saanut nauraa, itkeä, saunoa ja juhlia. Olen saanut konkreettisesti vaikuttaa asioihin, joihin uskon. Kontaktista on muovautunut minulle toinen perhe, joiden kanssa saan jakaa ilot ja surut. Suosittelenkin lämpimästi varsinkin syksyn fukseja lähtemään rohkeasti mukaan Kontaktin toimintaan. Otamme teidät avosylin vastaan! Olen ylpeä saadessani sanoa olevani kontaktilainen. Olen ylpeä saadessani sanoa olevani tasa-arvovastaava.

YHDENVERTAISUUSSUUNNITELMA 2016 Teksti: Anna Lemström ja Emmi Rantanen

Kontaktin tarkoituksena on järjestää monipuolista ja jäsenistönsä laajasti tavoittavaa toimintaa, johon kaikkien on tasapuolisesti helppoa ja turvallista osallistua. Kontaktin tasa-arvovastaavat yhdessä muun hallituksen kanssa pyrkivät aktiivisesti luomaan turvallista ja tasa-arvoista pohjaa Kontaktin toiminnalle. Tämä tapahtuu ennaltaehkäisevän, jatkuvan ja arvioivan toiminnan kautta.

Alkoholittomat tapahtumat Kontakti järjestää riittävästi alkoholittomia tapahtumia. Näitä ovat esimerkiksi kulttuuri- ja liikuntatapahtumat, pullaperjantait sekä alkoholittomat illanvietot. Myös alkoholillisten tapahtumien, kuten sitsien, järjestämisessä tarjotaan alkoholittomia vaihtoehtoja. Mikään Kontaktin toiminta ei velvoita juomaan alkoholia.

Hinnoittelu Kontaktin jäsenyys pysyy maksuttomana. Osallistumismaksut tapahtumiin, kuten vuosijuhliin, pysyvät kohtuullisena. Mahdollisuuksien mukaan Kontakti pyrkii maksamaan osan kulttuuritapahtumien osallistumismaksuista. Myös täysin ilmaisia tapahtumia järjestetään.

Tiedotus Tapahtumista tiedotetaan laajasti niin, että jäsenistö saa kuulla niistä hyvissä ajoin. Tämä tapahtuu esimerkiksi Kontaktin sähköpostilistojen, sosiaalisen median sekä nettisivujen kautta. Tapahtumista tiedotetaan myös englanniksi, ja englanninkielisissä versioissa kerrotaan, keneltä voi kysyä lisätietoa. Kontaktin kansainvälisyysvastaava on erityisesti yhteydessä kansainvälisiin opiskelijoihin, ja pyrkii edistämään näiden osallistumisaktiivisuutta sekä tutustuttamaan suomalaiseen opiskelijakulttuuriin.

Toiminnan läpinäkyvyys Kontaktin toiminta on läpinäkyvää ja avointa. Kaikilla jäsenillä on oikeus ja mahdollisuus osallistua hallituksen kokouksiin tai lukea jälkikäteen kokouspöytäkirjoja. Tapahtumien järjestämisessä kuullaan jäsenistön mielipiteitä ja toiveita, sekä pyritään tarjoamaan laajasti osallistumismahdollisuuksia myös toiminnan järjestämiseen.

Esteettömyys Tapahtumista tiedotettaessa mainitaan, onko tapahtumapaikalle esteetön pääsy. Erityisesti Uudella ylioppilastalolla järjestettävien tapahtumien yhteydessä tämä on tärkeää. Ilmoittautumislomakkeissa on erikseen kohta, jossa kysytään, tarvitseeko osallistuja erityisjärjestelyjä. Kontaktille nimetään oma esteettömyysvastaava, joka saa asianmukaista koulutusta.

Vuosikurssien huomioiminen Kontakti ottaa toiminnassaan huomioon eri vuosikurssien opiskelijat. Vanhemmat ja pidemmälle opinnoissaan edenneet opiskelijat huomioidaan muun muassa erilaisten työelämäaiheisten tapahtumien, kuten ekskursioiden ja työelämämentoroinnin lisäämisenä, sekä alumnitoiminnan kehittämisenä. Ensimmäisen vuoden opiskelijat pyritään ottamaan aktiivisesti mukaan toimintaan toimivan tiedotuksen avulla. Tämä onnistuu esimerkiksi hallitukseen nimetyn fuksivastaavan toimesta.

Erityisruokavaliot Kontakti pyrkii mahdollisimman monipuolisesti huomioimaan jäsenistön erikoisruokavaliot. Tapahtumissa tarjottavat kasvis-, vegaani-, laktoosittomat- ja gluteenittomat vaihtoehdot ovat laadukkaita. Kontakti hyväksyy myös aatteelliset perusteet erityisruokavaliolle.

Sukupuoli ja seksuaalisuus Kontaktin toiminnassa ketään ei syrjitä hänen sukupuolensa tai seksuaalisen suuntautumisensa perusteella. Kontakti pyrkii minimoimaan sukupuolittuneet käytännöt perinteisistä tapahtumista, kuten sitseistä. Kenenkään sukupuolta tai seksuaalista suuntautumista ei oleteta, eikä kysytä tarpeettomasti.

Turvallinen tila Kontakti noudattaa kaikissa tapahtumissaan Kannunvalajien turvallisen tilan periaatetta. Tämän periaatteen mukaan esimerkiksi yksilöistä ei tule olettaa mitään, toisia kohtaan tulee olla kunnioittava, kaikille tulee antaa tilaa, ketään ei saa häiritä ja ongelmatilanteisiin tulee pyytää ja saada apua. Olettamatta tulee jättää henkilön identiteettiin, elämänkokemukseen ja mielipiteisiin liittyvät piirteet. Toisen erilaisuutta ei tule kyseenalaistaa. Kaikkien tulee antaa tulla kuulluksi. Kaikenlainen fyysinen ja henkinen häirintä on ehdottomasti kiellettyä. Ongelmatilanteissa jäsenistö voi ottaa nimettömänä tai nimellisenä yhteyttä Kontaktin tasa-arvovastaaviin häirintälomakkeen kautta.

Yhteistyö Kontaktin tasa-arvovastaavat pyrkivät edistämään hallituksen sisäistä, eri järjestöjen hallitusten välistä sekä hallituksen ja jäsenistön välistä yhteistyötoimintaa yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Tavoitteena on tuoda tasa-arvonäkökulmaa kaikkeen Kontaktin toimintaan. Myös jäsenistön ajatuksia tasa-arvosta tullaan kuulemaan. Kontakti osallistuu ja edistää aktiivisesti muita tiedekunnan alaisia aiheeseen liittyviä kanavia. Kontaktille on tärkeää, ettei ketään syrjitä tai häiritä ikänsä, sukupuolensa, taustansa, vakaumuksensa tai suuntautumisensa perusteella. Tasa-arvovastaavat arvioivat kuukausittain tämän tavoitteen toteutumista.

Samat mahdollisuudet – sama lopputulos? Teksti: Heidi Ahola Kuva: Sini Järnström

asa-arvo on sana, joka vilisee jatkuvasti yhteiskunnallisessa keskustelussa. Harva ympäristöään tarkkaileva ihminen välttyy ottamasta siihen joskus kantaa. Tasa-arvo tarkoittaa pelkistetysti ihmisten yhtäläisiä edellytyksiä saavuttaa asioita elämässä sukupuoleen, ihonväriin, etniseen taustaan ja seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta. Pohjimmiltaan on kyse yhteiskunnallisen hyvän – resurssien, hyvinvoinnin, vallan sekä varallisuuden – oikeudenmukaisesta ja tasaisesta jakautumisesta ihmisten kesken. Lähemmässä tarkastelussa kuitenkin paljastuu, että tasa-arvon käsite on jopa ongelmallisen monitulkintainen. Tasa-arvoajattelua hallitsee vahvasti hyvin vakiintunut jaottelu mahdollisuuksien tasa-arvon ja lopputulosten tasa-arvon välillä. Nämä kaksi tasa-arvoa palvelevat erilaisia poliittisia intressejä ja niiden vastakkainasettelu aiheuttaa huomattavia jännitteitä julkisessa keskustelussa. Mahdollisuuksien tasa-arvo hallitsee suurimmassa osassa länsimaisia yhteiskuntia vaihtelevin painotuksin. Lopputulosten tasa-arvo on huomattavasti monimutkaisempi asia. Mitä nämä kaksi tasa-arvoa sitten ovat ja miten ne poikkeavat toisistaan? Mahdollisuuksien tasa-arvo tarkoittaa yksilöiden yhtäläisiä mahdollisuuksia tavoitella samoja asioita taustoistaan riippumatta. Käytännössä mahdollisuuksien tasa-arvo kattaa vain lakiin kirjatut yksilöiden juridiset oikeudet sekä yksilöiden yhtäläiset poliittiset oikeudet. Esimerkiksi yhtäläinen äänioikeus ja yhtäläinen oikeus kouluttautua ovat mahdollisuuksien tasa-arvoa. Lopputulosten tasa-arvo taas keskittyy lähtökohtaisten oikeuksien lisäksi myös toiminnan lopputulokseen – siihen, että vapaiden yksilöiden toiminta synnyttäisi mahdollisimman paljon onnellisuutta kaikille, joita toiminta koskee. Käytännössä lopputulosten tasa-arvon toteutuminen edellyttää yhteiskunnallisen eriarvoisuuden tasaamista esimerkiksi tasaisella tulonjaolla ja valtion väliintuloilla.

HISTORIAA Pohdittaessa tasa-arvon käsitettä on hyvä vilkaista egalitarismin ja filosofisen ajattelun historiaan. Egalitarismi on poliittisen filosofian suuntaus, jonka mukaan tietyssä 11

yhteisössä elävien yksilöiden tulisi olla keskenään tasa-arvoisia tietyin tavoin – se, millä tavoin tasa-arvo toteutuu, on määrittelykysymys. Egalitarismin taustalla on moraalinen ajatus kaikkien inhimillisten olentojen perimmäisestä samanarvoisuudesta. Tämä ajatus puhkesi kukkaan liberaalin ajattelun kehittyessä Euroopassa 1600-luvulla. Olennainen vaikutin oli yhteiskunnallinen murros: feodalismista siirryttiin teollisuusyhteiskuntiin. Keskiössä oli uusi ajatus ihmisestä yksilönä, jolla on pysyviä oikeuksia lain edessä. Toisin kuin feodaalisessa järjestelmässä, jossa ihmisen syntyperä määritteli tämän tulevaisuuden, uudenaikaisessa yhteiskunnassa haluttiin, että jokainen yksilö on syntymässään vapaa ja että jokaisen vapaan yksilön oikeudet lain edessä ovat yhtäläiset. Liberaaliin ajatteluun vaikutti erityisesti filosofi John Locke. Locken ajatus ihmisestä yksilönä, jolla on oikeus omaan ruumiiseen, omaan elämään, vapauteen ja omaisuuteen, oli omana aikanaan täysin radikaali ja ennenkuulumaton. Locke nimitti näitä ihmisen moraalisia perusoikeuksia luonnollisiksi oikeuksiksi. Tämä Locken individualistinen ja liberaali oikeuskäsitys loi pohjan mahdollisuuksien tasa-arvon ideaalille ja on kaikkien nykyäänkin vallitsevien tasa-arvokäsitysten pohjalla. Mielenkiintoista on, että mahdollisuuksien tasa-arvoon kuuluu yksilöiden yhtäläinen mahdollisuus kouluttautua – edellyttäen, että opiskelija kykenee maksamaan lukukausimaksut ja muut opiskelusta koituvat kustannukset. Ideaalissa tasaisten mahdollisuuksien yhteiskunnassa kaikilla on mahdollisuus hakeutua opintoihin ja parhaat hakijat saavat opiskelupaikan. On kuitenkin hyvin kyseenalaista, menevätkö opiskelupaikat kaikista lahjakkaimmille opiskelijoille, jos koulutus on maksullista. Opiskelijat valikoituvat tällöin todennäköisemmin perityn sosioekonomisen aseman kuin osaamisen perusteella. Useissa maissa yhtäläisten mahdollisuuksien toteutumista on pyritty lisäämään tarjoamalla kansalaisille ilmaista koulutusta eri koulutusasteilla. Maksuton koulutus jakaa mielipiteitä libertarististen ajattelijoiden keskuudessa – ei ole harvinaista, että ihminen kannattaa tasa-arvoa ja samaan aikaan vastustaa koulutuksen maksuttomuutta. Ajatus lopputulosten tasa-arvosta kehittyi huomattavasti myöhemmin kuin lockelainen mahdollisuuksien tasa-arvon ihanne. Yhteiskunnallisen toiminnan loppu-

tulokseen alettiin keskittyä 1800-luvulla utilitaristisen ajattelun myötä. Utilitarismi kehittyi ennen kaikkea filosofi John Stuart Millin vaikutuksesta. Pähkinänkuoressa yhteiskunnallinen utilitarismi tarkoittaa sitä, että yksilöiden toimintaa arvotetaan sen perusteella, kuinka paljon onnellisuutta toiminnan seuraukset tuottavat ihmisille – eli mikä on toiminnan lopputulos. Utilitarismissa teon seurauksena syntyvä onnellisuus ei ole vain toimijan omaa onnellisuutta, vaan kaikkien niiden onnellisuutta, joita toiminta koskee. Toisin kuin mahdollisuuksien tasa-arvossa, keskiössä ei ole yksilö, vaan yhteisö. Joskus toiminta, joka ei tuota välitöntä onnellisuutta toimijalle itselleen, tuottaa lopputuloksena onnellisuutta sille yhteisölle, johon toimija kuuluu. Lopputulosten tasa-arvossa siis keskitytään yhteiskunnalliseen lopputilaan, joka seuraa tiettyjen periaatteiden mukaan toimimisesta. Esimerkiksi keräämällä veroja yksilöiltä estetään vahingon aiheuttaminen niille ihmisille, jotka eivät syntyjään ole yhtä hyvässä sosioekonomisessa asemassa, ja välillisesti tämä lisää koko yhteiskunnan hyvinvointia.

”Mahdollisuuksien tasa-arvon ongelma on sen kyvyttömyys tunnistaa sosiaalisia rakenteita”

Mahdollisuuksien ja lopputulosten tasa-arvon suhteet valtioon poikkeavat merkittävästi toisistaan. Libertaristisessa ajattelussa valtion tehtävä on ainoastaan olla puuttumatta yksilön luonnollisiin oikeuksiin ja samalla varjella näitä oikeuksia lainsäädännöllä. Valtion puuttuminen yksilön toimintaan nähdään yksilönvapauden vastaisena ja sen katsotaan myös heikentävän mahdollisuuksien tasaista jakautumista. Milliläisessä utilitaristisessa ajattelussa taas valtio on yksilön oikeuksien varjelemisen lisäksi velvollinen mahdollistamaan yksilöiden hyvän elämän vaikuttamalla näiden valintoihin ja ohjailemalla näiden toimintaa yhteisen hyvän nimissä. Juuri suhde valtioon asettaa libertaristisen ja utilitaristisen ajattelun yhteensovittamattomaan ristiriitaan keskenään. Tämän vuoksi tasa-arvolla saatetaan toisinaan perustella keskenään täysin vastakkaisia poliittisia päämääriä. Utilitaristisessa ajattelussa esimerkiksi veronkanto nähdään positiivisena asiana, sillä se edistää lopputuloksen tasa-arvoa. Libertaristisessa ajattelussa se puolestaan nähdään räikeänä yksilön perusoikeuksien polkemisena ja tasavertaisten mahdollisuuksien heikentäjänä. 12

TOIMII TEORIASSA – ENTÄS KÄYTÄNNÖSSÄ? Tehdään ajatusleikki: miten täydellinen mahdollisuuksien tasa-arvo ja lopputuloksen tasa-arvo oikein toimisivat puhtaimmillaan, ideaalimuodoissaan? Puhtaasti mahdollisuuksien tasa-arvolle perustuva, ilman valtion väliintuloa toimiva yhteiskunta on raaka järjestelmä, jossa varallisuus periytyy sukupolvelta toiselle ja jossa kaikkein varakkaimmat saavuttavat kaikista korkeimman aseman, sillä heillä on eniten varaa kouluttautua ja hankkia kulttuurista ja sosiaalista pääomaa, jota vaaditaan yhteiskunnallisen hierarkian korkeimmille paikoille etenemiseksi. Pääoman ja aseman periytyminen myös ruokkii hierarkkisuutta. Voi asettaa kyseenalaiseksi, onko tällainen yhteiskunta todella tasa-arvoinen – omaisuuden ja arvoasemien periytyessä sukupolvelta toiselle tilanne muistuttaa enemmänkin feodalismia. Libertaristisen yhteiskunnan perimmäinen ongelma on resurssien epätasainen jakautuminen juridisilta oikeuksiltaan tasavertaisten yksilöiden välillä. Jos yhtäläiset oikeudet taataan lailla, kenellä on oikeus ja valta määrittellä, millaisia meriittejä ihmiseltä vaaditaan arvovallan saavuttamiseksi ja miten ja millaisesta kyvykkyydestä pitäisi palkita? Tuleeko palkinto tuloissa, resursseissa, vallassa vai hyvinvoinnissa? Jos valtio ei puutu yksilön valintoihin, päädytään helposti tilanteeseen, jossa yhteiskunnallisen hyvän jakautumista sääntelee vapaa markkinatalous. Tällainen libertaristinen järjestelmä on ankara niille, jotka eivät pärjää kilpailussa, ja yksilöiden sosiaalinen liikkumavara on kapea. Teoriassa puhdas mahdollisuuksien tasa-arvo kukoistaa meritokratiassa ja vapaassa markkinataloudessa. Meritokraattisessa yhteiskunnassa arvoasemasta toiseen etenemisen pitäisi perustua ainoastaan yksilön kykyihin ilman ulkoisten ominaisuuksien (esimerkiksi sukupuoli tai ihonväri) vaikutusta. Vapaassa markkinataloudessa taas ne yksilöt, jotka valjastavat osaamisensa ja kykynsä parhaiten palvelemaan tuottavuutta, menestyvät teoriassa parhaiten ja saavat suurimmat palkkiot ponnistuksistaan. Käytännössä asiat eivät kuitenkaan mene näin, sillä yhteiskunnalliset rakenteet vaikuttavat markkinatalouden ja meritokratian toimintaan. Lain edessä tummaihoisilla on yhtäläiset mahdollisuudet hakeutua puoluepolitiikkaan kuin valkoisilla, ja naisilla on yhtäläiset mahdollisuudet hakeutua pörssiyhtiöiden johtotehtäviin kuin miehillä. Lopputulokseen vaikuttavat kuitenkin sellaiset yhteiskunnalliset rakenteet (esimerkiksi hyvä veli –verkostot) ja asenteet (esimerkiksi rotuun perustuvat ennakkoluulot), joiden seurauksena valkoiset hallitsevat puoluepolitiikkaa ja miehet hallitsevat pörssiyhtiöiden johtoa. Mahdollisuuksien tasa-arvon ongelma onkin sen kyvyttömyys tunnistaa sosiaalisia rakenteita. Yhdenvertaisuus lain edessä ei yksin riitä takaamaan todellista tasa-arvoa, vaan yksilön toimintaa on ohjailtava yhteisesti suotuisana pidettyyn suuntaan, jotta vältetään vahingon aiheuttaminen yhteiskunnalle – tähän tarvitaan lopputulosten tasa-arvoa. Vaan onko täydellisen tasainen tulonjako ja puhdas lopputuloksen tasa-arvo realistis-

ta - tai oikeudenmukaista? Mitkä olisivat seuraukset, jos yhteiskunnallinen hyvä jakautuisi täydellisen tasaisesti ihmisten kesken? Täydellinen lopputulosten tasa-arvo voi äkkiseltään tuntua utopistiselta. Voimakas sääntely valtion taholta voi herättää ihmisissä niin suurta vastenmielisyyttä, että se kääntyy itseään vastaan. Tämä tosin riippuu yhteiskunnasta: esimerkiksi Pohjoismaissa valtioon toimijana suhtaudutaan lähtökohtaisesti myönteisemmin kuin Yhdysvalloissa. Lopputulosten tasa-arvon saavuttaminen esimerkiksi kiintiöiden, tulonjaon tasoittamisen ja sääntelyn avulla on haastavaa, sillä ne sotivat vahvasti hallitsevaa yksilön vapautta korostavaa eetosta vastaan – sitä eetosta, johon koko tasa-arvon käsite alun perin nojaa. Tapausesimerkkinä voidaan pohtia vaikkapa vuonna 2016 Suomessa käyttöön otettavia korkeakouluhakujen ensikertalaiskiintiöitä. Kiintiöillä pyritään tasoittamaan lopputulosta - pyrkimyksenä on, että yhä useampi suomalainen nuori saisi yhden opiskelupaikan sen sijaan, että pääsykokeissa parhaiten menestyvät opiskelijat haalivat itselleen monta eri opiskelupaikkaa heikommin suoriutuvien jäädessä ilman mahdollisuutta opiskella. Tulevia kiintiöitä on jo parjattu epäoikeudenmukaisuudesta ja siitä, että ne heikentävät aloittavien opiskelijoiden osaamistasoa. On hyvä pohtia, millaiseen yhteiskunnalliseen lopputulokseen kiintiöt lopulta johtavat – lisääntyykö kaikkien hyvinvointi, kun yhä useampi saa teoriassa paremman mahdollisuuden päästä opiskelemaan, vai heikkeneekö

opiskelijoiden taitotaso ja herättävätkö kiintiöt ihmisissä katkeruutta? Lopputulos nähdään vasta käytännössä. Ensikertalaiskiintiöihin kiteytyy lopputulosten tasa-arvon ikuinen ongelma: on vaikeaa määritellä suuntaviivoja sille, kuinka paljon lopputulosta halutaan ja voidaan tasata. Ideologisesta ristiriidasta huolimatta mahdollisuuksien ja lopputulosten tasa-arvo ovat käytännössä riippuvaiset toisistaan. Ilman mahdollisuuksien tasa-arvoa ei voi olla lopputulosten tasa-arvoa, sillä ilman yksilöiden yhtäläisiä oikeuksia lain edessä hyvinvoinnin jakautuminen tasaisesti on mahdotonta. Jotkin liberaalit ajattelijat kannattavat mahdollisuuksien tasa-arvoa mutta vastustavat lopputulosten tasa-arvoa. Tutkimusten mukaan mahdollisuuksien tasa-arvo kuitenkin toteutuu parhaiten yhteiskunnissa, joissa tuloeroja tasataan merkittävästi esimerkiksi verotuksella. Samaten suurten tuloerojen yhteiskunnissa yksilöiden mahdollisuudet tavoitella parempaa elämää ovat vähemmän tasaiset. Käytännössä mahdollisuuksien ja lopputulosten tasa-arvo esiintyvät kumpikin harvoin (jos koskaan) puhtaimmassa muodossaan; suurimmassa osassa länsimaisia yhteiskuntia todellisuus on tasapainottelua libertaristisen ja utilitaristisen ajattelun välillä. Se, kuinka paljon lopputulosta tasoitetaan, riippuu yhteiskunnasta ja on lopulta poliittisten päättäjien käsissä. Selvää on, että tasa-arvon käsitettä viljellään politiikassa antaumuksella oikeuttamaan mitä erilaisimpia päämääriä.

Opintotukileikkaukset uhkaavat meritokratiaa Teksti: Oskari Lappalainen Kuvat: Sini Järnström

ämän hetken istuva hallitus on ehtinyt suurella innolla touhuta monenlaisia sittemmin kaatuneita projekteja talouskasvun auttamiseksi. Ainoaksi kestäväksi kärkihankkeeksi näyttävät jääneen leikkaukset koulutukseen ja opintotukiin. Tämä siitä huolimatta että kyseiselle projektille on varsin vaikea löytää kannattajia. Opintoleikkausten mahdollisia negatiivisia vaikutuksia onkin jo käsitelty monesta tulokulmasta. On kritisoitu niiden niin sivistystä kuin taloutta rapauttavia vaikutuksia. Tässä artikkelissa käsittelenkin aihetta vähemmän käsitellystä näkökulmasta eli koulutusleikkausten, tarkemmin opintotukileikkausten, vaikutuksesta meritokratian toteutumiseen. 14

Meritokraattisessa yhteiskuntaihanteessa ihmisten taidot, ei syntyperä tai muut henkilökohtaiset ominaisuudet, määrittävät yhteiskunnallisen aseman. Kuten hyvin monet muutkin asiat meritokratia on ideaali, josta ollaan varsin kaukana. Voidaan kuitenkin sanoa, että maa jossa vähävaraiset mutta kyvykkäät pääsevät opiskelemaan ja kehittämään taitojaan on lähempänä meritokratiaa kuin maa jossa näin ei ole. Opintotuilla ja panostuksella koulutukseen on ollut meritokratiaa lisäävä vaikutus, sillä koulutuksen periytyvyys laski huomattavan paljon 1900-luvun varrella. Tässä

valossa opintotukileikkausten perusteleminen koulutuksen periytyvyydellä on hyvin kummallista. Opintotukijärjestelmän osittainenkin purkaminen tuleekin väistämättä kasvattamaan koulutuksen periytyvyyttä entisestään. Nyt vähävaraisten mahdollisuuksia osallistua opiskeluun ollaan heikentämässä. Opiskelijoiden opintoraha laskee 250,88 euroon 337 eurosta per kuukausi. Opintolainan valtiotakauksen märää kuitenkin nousee 650 euroon, eli opiskelusta halutaan tehdä velkavetoisempaa. Samaan aikaa tukikuukausin määrä vähenee 64 kuukaudesta 54 kuukauteen. Leikkauset tulevatkin todennäköisesti savustamaan vähävaraiset opiskelijat ulos järjestelmästä, tai ajavat opiskelijoita työskentelemään palkkatöissä opiskelun sijasta entistä enemmän. Koulutuksen periytyvyyteen on liittynyt argumentti siitä, että opintotuet ovatkin vain investointi jo valmiiksi varakkaille. Opintotuet ovat kyllä investointi, ja osa opiskelijoista toki tulee varakkaista taustoista. Ennen kaikkea opintotuet ovat kuitenkin investointi meritokratian toteutumiseen. Vaikka jotkut toisin ajattelevat vanhempien varallisuus tuskin määrittää jälkikasvun taitoja. Puutteellisellakin meritokratialla on valtava merkitys yhteyskunnan henkiselle tilalla ja yleiselle ilmapiirille. Opintoleikkauksilla annetaan viestiä siitä, että mikäli tulet köyhästä taustasta niin sinun ei edes kannata yrittää kehittää itseäsi. Ei liene yllätys jos tämä viesti herättää tulevaisuudessa aina vain suurempaa turhautumista kansalaisten keskuudessa. Suomessa tyytymättömyyttä ehdittiin jo purkaa viime vaalien alla, mutta kansa ei tainnut aivan saada mitä se tilasi. Turhautumista onkin alettu ilmaista politiikan ulkopuolella. Tähän mennessä tyytymättömyys on purkautunut ennen kaikkea jo valmiiksi heikossa semassa olevia kohtaan. Ei kuitenkaan ole mahdotonta seuraavaksi vihan joutuisivat kohtaamaan hyvin toimeentulevat. Eriarvoistumiskehitys ja meritokratian murentuminen saattaakin lopulta haitata jopa niitä henkilöitä jotka ovat siitä näennäisesti hyötyneet. Esimerkiksi Yhdysvalloissa politiikan mannerlaatat ovat järisseet vaalien alla järkyttävän nopeasti, ja vakiintuneita poliittisia asemia haastavat Donald Trump ja Bernie Sanders ovat saaneet paljon huomiota ja ääniä esivaaleissa. Trump vastustaa globaalia vapaakauppaa joka on hyödyttänyt talouden eliittiä, Sanders taas kutsuu itseään avoimesti sosialistiksi. Republikaanieliitti onkin erityisen tuskissaan Trumpin näkemysten kanssa. Suurin uhka on kuitenkin lopulta pidemmällä tähtäimellä uhkaava, jos ei ihan kirjaimellinen niin henkinen ja sosiaalinen, sisäsiittoisuus. Miten yhteiskunta pystyisi sopeutumaan uusiin haasteisiin tai kehittämään uusia innovaatioita jos sen kaikki jäsenet ovat samasta puusta veistettyjä ja ennalta valmiisiin asemiin pakotettuja? Meritokratia on ollut länsimaiden menestyksen moottori, ja nyt se halutaan rikkoa. 15

Mikäli Suomen koulutusmenoissa haluttaisiin säästää niin se tulisi toteuttaa tavoilla jotka edesauttavat meritokratian toteutumista. Jos opiskelijoiden määrää pitää vähentää niin tiukennetaan pääsykoevaatimuksia. Jos tutkimuksen laatua halutaan parantaa, niin puretaan tohtoritehtailuun yllyttävät rahoitukselliset mekanismit ja ohjataan resursseja pienemmälle joukolle henkilöitä. Ylipäätään valtion budjetin (54mrd€/v) keventämisen kannalta korkeakoulutus (3,2mrd €/v) on myös hyvin kyseenalainen kohde. Ainakin maassa, jossa kuntien tukeminen (9mrd €/v) on suurin yksittäinen menoerä samalla kun sote-alueiden määrä kasvaa kesken asian käsittelyn puolella. Myös se, että maataloustuet (1,86mrd €/v) ovat noin kaksinkertaiset opintotukiin (0,93mrd €/v) kertonee suomalaisten omalaatuisista prioriteeteistä. Toivokaamme siis että kuntasektori- ja biotalous työllistäisi tulevaisuudessa myös sosiologeja.

Mistä apua opiskelijalle?

Helsingin yliopistolla on tarjolla erilaisia palveluita, joiden tarkoituksena on tukea opiskelijoiden kokonaisvaltaista hyvinvointia. Esittelemme kaksi keskeistä apua tarjoavaa toimijaa, joiden puoleen yliopistomme opiskelijat voivat kääntyä tarpeen vaatiessa. Älä jää yksin omaa hyvinvointiasi varjostavan asian kanssa, vaan hakeudu avun piiriin Opiskelijoiden tukikeskus Nyytin ja Helsingin yliopiston opintopsykologien palveluiden kautta. Teksti ja kuvat: Jenni Tuhkanen

Nyyti ry. Opiskelijan tukikeskus Nyyti edistää ja tukee korkeakouluopiskelijoiden henkistä hyvinvointia ja elämänhallintakykyä. Yhdistys tarjoaa palveluita, jotka auttavat opiskelijoita oman henkisen hyvinvoinnin sekä elämänhallintataitojen parantamisen sekä ylläpitämisen kanssa. Nyytin toiminta pyrkii edistämään opiskelijoiden mielenterveyttä ja vähentämään yksinäisyyttä. Nyytin palveluihin kuuluu vuorovaikutteinen verkkotoiminta, johon sisältyy vertaistukeen perustuvat keskustelufoorumi, chat ja suljetut nettiryhmät. Vertaistuen lisäksi kyseisissä verkkopalveluissa on mukana aina ammattitaitoinen ohjaaja, Nyytin työntekijöiden lisäksi

myös ohjaajia esimerkiksi Väestöliitolta. Keskustelufoorumilla voi keskustella avoimesti kaikista omaa hyvinvointia koskevista asioista, ja suljetuissa nettiryhmissä idea on sama, paitsi että niihin haetaan (helposti sähköisesti) ja ne järjestetään yksityisinä siten, että keskustelut näkyvät vain pienryhmän jäsenille sekä ryhmän ohjaajalle. Esimerkiksi vuoden 2016 keväällä pidetään ainakin kaksi suljettua nettiryhmää, joista ensimmäinen käsittelee perheellisyyden ja opiskelun yhdistämisen haasteita, ja jälkimmäinen puolestaan jännittämiseen liittyviä haasteita niin opiskelun kuin myös muidenkin elämän osa-alueiden kannalta.

Teemallisia ryhmächatteja järjestetään torstai-iltaisin, ja niissä on paikalla keskustelemassa aina ammattitaitoisia ohjaajia, joilta voi kysyä apua teeman puitteissa. Tänä keväänä chattien teemoja ovat muun muassa opiskelu ja ADHD, sukupuolen moninaisuus, raha-asioiden ongelmat, seksuaaliterveys ja syömiseen liittyvät ongelmat. Nyyti järjestää myös elämäntaitokursseja sekä kasvokkain että verkossa. Elämäntaitokurssilla tarjotaan apua

ja neuvoja arjessa jaksamiseen, stressin- ja tunteidenhallintaan, itseluottamuksen parantamiseen, omannäköisen elämän rakentamiseen sekä moneen muuhun. YTHS on mukana järjestämässä Nyytin elämäntaitokursseja, ja kasvokkain pidettäviä kursseja järjestetään keväällä 2016 ainakin Turun, Tampereen, Vaasan, Oulun ja Rovaniemen YTHS:n toimipisteissä.

-> https://www.nyyti.fi/

Helsingin yliopiston opintopsykologit Helsingin yliopiston opintopsykologit tarjoavat ryhmä- ja yksilöohjausta perustutkinto-opiskelijoille. Yksilöohjauksessa opiskelija voi kehittää opiskelutaitojaan, miettiä omia tavoitteitaan tai käsitellä muita oppimiseen, jaksamiseen tai opiskeluympäristöön liittyviä asioita, esimerkiksi motivaatio-ongelmia, tenttiahdistusta, ajankäytStressi vaivaa, uupuminen uhkaa? Jännittäminen haittaa opiskelua? Paluu yliopistolle askarruttaa? Syrjintää tai kiusaamista? Mikään ei riitä?

töä sekä gradun tai kandin teossa ilmeneviä vaikeuksia. Opintopsykologit esittävät, että mikäli vastaat kyllä johonkin alla olevista kysymyksistä, kannattaa sinun varata aika opintopsykologin vastaanotolle.

Oppimisvaikeus esteenä? Opiskelutaidot hukassa? Ajankäytön ongelmia? Motivaatio kateissa? Gradu/kandi tökkii?

Opintopsykologien sähköinen yhteydenottolomake löytyy Flammasta. E-lomakkeella voi varata yksilöohjausajan sekä ilmoittautua pienryhmäohjaukseen. Odotusaika yksilöohjaukseen on keskimäärin 6-8 viikkoa. Kesäisin ohjausta ei järjestetä, ja yhteydenottolomake tulee jälleen käyttöön viimeistään syyskuun alussa. Opintopsykologi ottaa henkilökohtaisesti yhteyttä yksilöohjauksen varanneeseen ja pienryhmäohjaukseen kutsu tulee puolestaan viikkoa ennen ensimmäistä tapaamista.

Avioliitto kuuluu kaikille Teksti: Inka Järvikangas

arraskuun 28. päivä 2014 jäi suomalaisen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuushistorian kirjoihin ja kansiin. Eduskunnan täysistunto äänesti tasa-arvoisen avioliittolain puolesta 105-92 ja arviolta noin 50.000 ihmistä juhli Helsingin Kansalaistorilla. Sosiaalinen media virtasi sateenkaaren väreissä ja käyttäjät muokkasivat profiilikuvaansa Tahdon2013-siluetin. Tätä kirjoitettaessa on varmaa, että samaa sukupuolta olevat ihmiset voivat solmia avioliiton 1.3.2017 lukien samoilla edellytyksillä kuin eri sukupuoltakin olevat parit. Sukupuolineutraalilla avioliittolailla on kaksi tärkeää tehtävää: poistaa oikeustoimikelpoisiin ihmisiin kohdistuvaa suojelua heiltä itseltään, ja laimentaa seksuaalisen suuntautumisen merkitystä yhteiskunnallisessa elämässä. Nämä ovat itsestäänselvyyksiä, mutta ne ovat jääneet yllättävän pienelle huomiolle siinä yleisessä julkisessa keskustelussa, jota tämän aiheen ympärillä on käyty vuosikausia. Tilastokeskuksen tilastoja tarkastelemalla käy ilmi, että vuonna 2015 ensimmäisen kerran avioliiton solmineiden naisten keski-ikä oli 31,2 ja miesten 33,4 vuotta. Ennen avioliiton solmimista kolmekymppiset ovat siis jo ehtineet kouluttautua ammattiin, työntää ainakin toisen jalan sisään työelämään, ostaa omistusasunnon ja osa on jo lisääntynytkin isoja päätöksiä kaikki loppuelämän kannalta. Uskon, että oikeustoimikelpoinen ihminen on kykenevä suoriutumaan itsenäisesti myös elämänsä tärkeimmästä rekrytoinnista, aviopuolisonvalinnasta ilman ulkopuolisten puuttumista asiaan. Suomen perustuslain 6 §:n mukaan ”Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilön liittyvän syyn perusteella”. Kauaksi on jäänyt aika, jolloin homoseksuaalisuus oli rikos ja sairaus, joten mikäli kaksi aikuista ihmistä haluaa solmia keskenään avioliiton, valtion tulee se heille suoda riippumatta puolisoiden sukupuolesta. Eivät aikuiset ihmiset tarvitse suojelua heiltä itseltään ja seksuaalisuudeltaan, ainoastaan lapset ja nuoret tarvitsevat seksuaalista koskemattomuutta aikuisten taholta, joka on edelleen säädetty laissa rangaistavaksi ja hyvä niin. Valtion tehtävä ei ole puuttua siihen, ketkä menevät naimisiin keskenään, vaan taata kaikille kansalaisille yhdenvertaiset mahdollisuudet avioliiton solmimiseen. Tämä toteutuu tasa-arvoisella avioliittolailla.

Laki rekisteröidystä parisuhteesta luotiin vuonna 2002 avioliittolain rinnalle, jotta homo- ja lesboparit pääsisivät nauttimaan lain suomista eduista, kuten perimisoikeudesta ja oikeudesta perheen sisäiseen adoptioon. Hyvällä tarkoituksella aiheutettiin kuitenkin kansalaisten jako ykkös- ja kakkosluokkaan, pelkällä rastilla viranomaiskaavakkeessa yksilö ilmiantoi yksityiseen elämäänsä kuuluvan seksuaalisen suuntautumisen valtiolle tai kunnalle. Useissa käytännön tilanteissa tällä tiedolla ei kuitenkaan ollut (tai ainakaan olisi pitänyt olla) mitään merkitystä esimerkiksi erilaisia etuuksia haettaessa ja myönnettäessä on maksajan näkökulmasta samantekevää hakijan puolison sukupuoli eikä maksaja siksi tällaisella tiedolla mitään tee. Toki välillisesti ihmisten seksuaalinen suuntautuminen tulee jatkossakin viranomaisten tietoon, mikäli puolison koko nimi paljastetaan. Tässä nimenomaan on tasa-arvoisen avioliittolain hienous, Antti voi olla naimisissa Annan tai Artun kanssa, mutta yhteiskunnan virallistamaa suhdetta ei alleviivata eri tavalla sen mukaan kumpaa sukupuolta puoliso sattuu olemaan. Uskon vakaasti tämän tyyppisen neutralisoinnin myös vähentävän homoseksuaalisuuteen kohdistuvia ennakkoluuloja ja syrjintää. Avioliitto kuuluu kaikille. Tasa-arvoinen avioliittolaki ei ole kuitenkaan ihmelääke, joka voimaantullessaan poistaisi kaikki tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvät ongelmat. Merkittävin katvealueelle jäävä alue on transsukupuolisten oikeudet ja translaki. Ihmisoikeusjärjestöistä esimerkiksi Amnesty katsoo, että Suomi loukkaa juridisen sukupuolensa korjaavien ihmisten ihmisoikeuksia räikeästi pakottamalla heidät sterilisaatioon ja eroamaan aviopuolisostaan. Valitettavasti Amnesty on oikeassa Suomen nykyinen translaki sitoo sukupuolen oikeudellisen vahvistamisen ja sukupuolen korjaamisen lääketieteellisen prosessin toisiinsa, juridisen sukupuolen ”vaihtaminen” viranomaisten rekistereihin ei siis käy ilmoitusluonteisesti. Törkeimmät transsukupuolisiin kohdistuvat ihmisoikeusloukkaukset ovat luonnollisesti vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä ja suostumus avioliiton muuntamisesta rekisteröidyksi parisuhteeksi tai toisinpäin. Hyvässä vanhemmuudessa on kyse ennen kaikkea läheisen vuorovaikutussuhteen rakentamisesta lapseen, ei vanhemman sukupuolesta tai sukupuolisuuden kokemuksesta. Avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen transihmisen kanssa solminut on usein puolison korjausprosessin valmistuessa yhtä homo- tai heteroseksuaalinen kuin prosessin alkaessakin ihmiset sitoutuvat toisiinsa, eivät sukupuoliin.

a t s l a p u d a r

Teksti: Liina Junna

lmoittauduin graduseminaariin hädässä keväällä 2015. Olin juuri aloittanut harjoittelun THL:ssä ja sopinut, että käyttäisin talon aineistoja; mikään muu ei ollutkaan selvää. Ilmoittautumisen yhteydessä pyydettiin tutkimussuunnitelman luonnosta. En halunnut jatkaa kandiaiheeni parissa, mutta uuttakaan aihetta ei vielä ollut. Pakersin puolivillaisen kyhäelmän. Ahdistuin. Minulla oli tilastotiede sivuaiheena, joten kvantigradu tuntui luontevalta valinnalta. Elin kuitenkin harhaisessa uskossa, että tutkimussuunnitelma on suurin piirtein avioliittoon verrattavissa oleva sitoumus. Lisäksi kuvittelin, että gradun aiheen keksiminen on kuin löytäisi Jeesuksen. Että jossakin vaiheessa opiskeluja taivaasta tippuu aihe joka on minulle Se Oikea. Ei tippunut. Terveyssosiologia kiinnosti kyllä, mutta mistään suuresta sielunpalosta ei voi puhua rehellisesti. Ahdistuin lisää. Nyt kun istun tässä jälkiviisastelemassa, niin viime kesän tärkein opetus oli, että vaikka on hyvä olla valmistautunut ja sitoutunut aiheeseensa ennen semman alkua, niin gradun saa kyllä määräajassa aikaiseksi muutoinkin. Nyt pitkälle edennyt graduni käsittelee itse arvioidun terveyden pohjaa. Menetelmänä on multinominaalinen logistinen regressio, jonka avulla vertailen Terveys2000 aineiston lääkärintarkastusten dataa potilaiden omaan arvioon terveydestään. Testaan lisäksi, modifioiko koulutus indikaattoreiden välistä suhdetta. En ole siis keksinyt pyörää, vaan jatkan olemassa olevaa tutkimusperinnettä. Menetelmän ja aihepiirin takia istun väestötieteen semmassa. Käytän työssäni Stataa. Aineiston käyttölupaan liittyvä prosessi oli jähmeä. Terveys2000:ta koskevat tutkimussuunnitelmat menevät arviointilautakunnan kautta, mikä tarkoittaa käytännössä luonnosten pallottelemista edestakaisin. Sitten seuraa

aineiston tilaamisen vaihe, jonka yhteydessä esimerkiksi osa hakemuksistani hukkui bittiavaruuteen. Muun säätämisen ohessa graduaiheeni vaihtui kesken seminaarin aineistoon liittyvien ongelmien takia. Pääsin kokonaiseen dataan käsiksi vasta loppusyksystä 2015, joten nykyistä graduani olen kirjoittanut vajaat 6kk. Itse kirjoitustyö on ollut graduprojektin nautinnollisin osa. Enää ei ahdista. Teen kahta työtä joten olen paikoin joutunut taukoilemaan, mutta samalla olen oppinut aikatauluttamista. Ainakin itseltäni menee hetki aikaa orientoitumiseen kun avaan gradun, joten yritän varata säännöllisesti useamman tunnin gradusessioita. Joskus aikaa ei kuitenkaan vain ole, joten käyn taustoittavia artikkeleita läpi ihan aakkosjärjestyksessä yksi illassa töiden jälkeen tai aamuisin bussissa. Vähän on aina parempi kuin ei mitään ja sivu kerrallaan graduni etenee kohti maaliviivaa. Olen suhtautunut graduun kuin työhön: se on vaan tehtävä. Kun motivaatio ja luovuus ovat hukassa, pakertelen teknisten seikkojen kanssa, esimerkiksi kirjoitan ajoja tai selvitän käyttämieni biomarkkereiden ja terveysindikaattorien lääketieteellistä taustaa. Semma on ollut valtava apu. En ole niinkään käyttänyt sitä tieteellisen esittämisen harjoittelemiseen, vaan tuulettanut pokkana patoumiani ja hakenut apua editoinnin ja umpikujien kanssa. Kiitos opponenteille ja semman pitäjille tästä mahdollisuudesta! Mitä muuta opin? Viitteidenhallintaohjelma on ystäväsi. Ole systemaattinen, eli päätä joka päivälle mitä aiot tehdä ja pysy suunnitelmassasi. Älä märehdi pitkään yksin jos on vaikeaa, vaan kysy semmassa tai graduohjaajaltasi, luetuta gradu opiskelijakaverilla. Ja lopuksi: jos ei aineistoon liittyvää byrokratiaa lasketa mukaan, gradun tekeminen on itse asiassa kivaa.

Raportti Jyväskylän Sosiologipäiviltä Teksti: Oskari Lappalainen Kuvat: Sini Järnström ja Oskari Lappalainen

Yksi kolmasosa Kontaktin päätoimituksesta lähti suorittamaan osallistuvaa havainnointia Sosiologipäiville. M

atkani Sosiologipäiville alkoi keskiviikkona noin puolenpäivän aikaan Helsingistä. Olin päättänyt suosia rautateitä bussikyydin sijasta. Junailussa on tunnelmaa, eikä hinta hävinnyt kovin merkittävästi bussivaihtoehdolle alennusten jälkeen. Junamatkalla tajusin pitkästä aikaa, kuinka harvaan asuttu maa Suomi on. Noin muutoin matkan alkupuoli ei virittänyt kovin paljoa sosiologista mielikuvitustani. Tilanne kuitenkin muuttui noin kahden ja puolen tunnin istuskelun jälkeen. Koska en ollut ikinä asioinut ravintolavaunussa päätin poistua junareissulta yhtä kokemusta rikkaampana. Ravintolavaunussa nauttiessani pullaa ja kaakaota vaunuun saapui Petri Ylikoski, eräs päivien pääpuhujista. Olin ollut joillain Ylikosken vetämillä kursseilla, ja olin ilmeisesti jäänyt hänelle mieleen. Päädyimme juttelemaan loppumatkan mitä erinäisimmistä teemoista kuten omista tieteellisen kiinnostuksemme kohteista sekä Ruotsin yhteiskunnan henkisestä tilasta. Saavuttuani Jyväskylään siirryin varsin ripeästi erään kaverini asunnolle, jossa myös yövyin päivien ajan. Retropelien lumot veivät uuvuttavan junamatkan jälkeen voiton varjo-ohjelmasta ja kulttuuriravintola Ylä-Ruthin tarjonta jäi itselleni mysteeriksi. Itse päivät alkoivat torstaina armollisen myöhään ja rekisteröinti jatkui kello kahteentoista asti. Olin varsin varhain liikenteessä ja kävelin Jyväskylän yliopiston kampukselle. Jyväskylän keskusta oli varsin kompakti ja moderni. Paikalliset tuttuni olivat antaneet kaupungista ehkä hieman turhankin pikkukaupunkimaisen kuvan. Agora-rakennuksen löytäminen osoittautui haastavaksi, ja kaupungin ilmeisen autokeskeinen liikennesuunnittelu sekoitti pakkaa entisestään. Jouduin ottamaan sosiaalista kontaktia paikallisiin ja he osoittautuivat varsin avuliaiksi ja puheliaiksi. Massiivinen kahden henkilön otos ei kuitenkaan anna minulle oikeutta tehdä suuria päätelmiä jyväskyläläisten kansanluonteesta. Agorassa oli jo täysin vilinä päällä sinne saapuessani. Rekisteröitymisen yhteydessä sain oloni hyvin viralliseksi saavan nimikyltin lisäksi paperikassillisen, jossa oli ohjelmiston lisäksi mm. kynä ja suomenkielisen Le Moden Diplomatiquen numero. Löydettyäni 20

helsinkiläiset kanssasosiologit siirryimme lounaalle, jossa totesimme Jyväskylän opiskelijaruokatarjoilun Helsinkiä paremmaksi! Sijoitin itse hieman ylimääräistä rahaa, ja nautin paistopisteen(!?) antimista: herkullisista karitsanmurekepihveistä. Ravintolatason annos vitosella! Aterioinnista ja ravitsemuksellisesta kateudesta selvittyäni siirryin kirjakojujen tarjonnan pariin. Vastapainon tarjonnasta tarttuikin mukaani ostoksena Verkostot yhteiskuntatutkimuksessa-niminen kirja. Sosiologipäivät ovatkin erinomainen (tai kamala) tilaisuus kuluttaa rahaa itsensä sivistämiseen sillä paikalla on hyvin laaja kattaus sosiologeja varmasti kiinnostavaa kirjallisuutta.

Aloituspuheenvuoron aikana tuli pääasiallisesti ilmi se, että Jyväskylän yliopiston rehtori ei oikein ymmärtänyt sosiologisen mielikuvituksen käsitettä. Hän ei liene ainoa, ja syynä ei välttämättä edes ollut hänen luonnontieteellinen tausta. Tämä viritti osallistujat jonkinlaiseen itsepohdintaan, joka pulpahteli pinnalle muiden esitysten kommenttien aikana. Ensimmäisenä pääesiintyjänä ollut Brooke Harrington piti eräänlaisen laadullisen tutkimuksen puolustuspuheen ja kertoi määrällisen tutkimuksen mahdollisista sokeista pisteitä. Harrington oli itse tehnyt varsin kiinnostavaa tutkimusta ihmisistä, joita hän nimitti vaurasmanagereiksi, harvalukuiseksi globaaliksi ammattikun-

niksi, jonka vastuulla on verojen kiertäminen. Harrington oli tutkimustaan varten itse kouluttautunut vaurausmanageriksi, ja pääsi tätä kautta heidän piireihinsä. Hänen esittelemänsä tutkimus avasi globaalin tulonjaon ja veroparatiisien teemoja todella kiinnostavasta perspektiivistä. Toisena pääesiintyjänä ollut Marja Ylönen kertoi riskienhallinnasta, ja siitä, kuinka riskienhallinta kaipaisi depolitisoiviksi koettujen käsitteiden sijasta enemmän sosiologista otetta. Monet riskienhallinnassa käytetyistä tulevat termit kun ovat lähtöisin insinööritieteistä, ja niiden soveltamista ihmisyhteisöjen toimintaan ei ole ehkä mietittyloppuun asti. Tässä vaiheessa rohkaistuin, ja kysyin häneltä tarvitsisimmeko kenties jonkinlaista kriisien tai katastrofien sosiologiaa. Minua oli viime sosiologipäiviltä jäänyt kalvamaan se, etten ollut uskaltanut kysyä kysymyksiä esiintyjiltä. Nyt en antanut tilaisuuden lipua ohitseni. Sosiologiahan on pitkälti kiinnostunut jonkinlaisesta rutiininomaisesta yhteiskunnan toiminnasta tai melko hitaista muutoksista. Ylösen mielestä emme kuitenkaan tarvitsisi varsinaista kriisien sosiologiaa. Kolmantena esiintyjänä oli Petri Ylikoski, joka esitteli analyyttistä sosiologiaa sekä tietokonesimulaatiota. Ylikoski toivoi, että mekanismien selittämisen kautta voisimme välttää tilanteen, jossa sosiologian tulokset ovat liian vaikeaselkoisia. Lisäksi huomion suuntaaminen mekanismeihin saattaisi yhdistää sosiologiaa ja luoda yhteyksiä muihin tieteenaloihin. Nyt sosiologian kenttä on hyvin hajanainen, ja paluuta vanhan ajan suuriin teorioihin ei ole.Samaan aikaan pitäisi kyetä ottamaan huomioon muiden tieteenalojen tulokset. Tietotekniikkaa voitaisiin käyttää apuna näiden sosiaalisten mekanismien toiminnan simuloinnissa ja hahmottamisessa. Älyllisesti stimuloivista pääpuheista oli hyvä hajaantua työryhmiin. Työryhmissä niihin esiintyjiksi ilmoittautuneet ja valitut esittelevät tutkimuksiaan, ja yleisö pääsee tutustumaan uusiin tutkimuksiin sekä esittämään kysymyksiä. Itse päätin suosia yhden työryhmän strategiaa, enkä katunut valintaani. Valitsin 21

ryhmäksi Muotoiltu yhteiskunta-työryhmän, joka oli sijoitettu liikuntatieteellisen laitokselle. Matka ylikasvaneen liikuntasalin oloisen kompleksin läpi oli itselleni hyvin uusi kokemus. Työryhmää piti samanniminen tutkijaverkosto, jonka kiinnostuksen kohteena on ihmisen ja materian välinen yhteiselämä. Työryhmässä oli yhteensä viisi esitystä. Mikko Jauho oli tutkinut henkivakuutusten, vielä tarkemmin vakuutuslomakkeiden, yhteiskuntaa muotoilevaa voimaa. Henkivakuutukset olivat vieneet lääkäreiltä autonomiaa, mutta tuoneet tuottavan, joskin byrokraattisen tulonlähteen. Vanha systeemi joka perustui vakuutuksen hakijoiden maineeseen ja lääkäreiden lausuntoihin ei enään toiminut kun hakemusten määrä alkoi kasvamaan. Katri-Maria Järvinen pohti kyselymittarin roolia toimijaverkostona, sekä määrällisen tutkimuksen taustalla olevia mahdollisia piileviä ongelmia. Kaisa Kuurne (ent. Ketokivi) oli tutkinut hyvän elämän edellytyksiä kolmella eri asuinalueella Suomessa, Espanjassa ja Yhdysvalloissa. Maantieteellisesti erillään olevilta alueilta löytyi yllättäviä yhtenäisyyksiä, ja joitain mekanismeja jotka ajoivat yhteen ”hyvän elämän ideologiaa” kannattavia ihmisiä gentrifikaation läpikäyneille asuinalueille. Riikka Matala pohti puettavan teknologian roolia ihmisten toimijuuden muokkaamisessa. Merja Kinnunen esitteli toimistotilojen muutoksia vuosikymmenten varrella, ja sitä kuinka nämä muutokset olivat muokanneet työntekijöiden käytöstä. Olimme Kontaktin hallituksen kanssa sopineet, että käymme piipahtamassa tiedekunnan vastaanotolla ennen kuin siirrymme varjo-ohjelman sitseille. Matkalla törmäsin akatemiaprofessori Mianna Meskukseen, jonka kursseja olin suorittanut, ja jolta olin pyytänyt lyhyttä näkemystä sosiologian tulevaisuudesta Kontaktin viime numeroon. Päädyimme keskustelemaan Sosiologipäivistä noin yleisesti. Ilmeisesti sosiologien piirit ovat pieniä ja pitämällä

itsestään (fiksua?) ääntä luennoilla jää mieleen. Vastaanotto oli yliopiston avarassa, modernissa ja miellyttävässä Ruusupuisto-rakennuksessa. Eteläisten rannikkoseutujen viikinkeinä kävimme ruokatarjoilun kimppuun hyvin nopeasti – tämän voisi käsitteellistää osallistuvaksi tutkimukseksi kehtaamisesta. Tarjoilut olivat herkullisia, mutteivät niin herkullisia ettemme olisi siirtyneet sitseille. Valitettavasti jyväskyläläinen sitsikulttuuri rangaistuksineen ei oikein vakuuttanut itseäni ja hintaan kuuluneen pitsan syötyäni painelin takaisin kaverin kämpille. Päätökseen vaikutti myös se, että joutuisin perjantaina heräämään aikaisin. Matkalla kohti keskustaa onnistuin eksymään ja päädyin näkemään siivun keskustan ulkopuolista Jyväskylää. Perjantaina siirryin havainnoinnista osallistumiseen. Olin pitämässä alustusta Digitaalinen yhteiskunta-työryhmässä. Tämä oli itselleni aivan uusi ja varsin voimauttava kokemus. Suosittelen kaikkia sosiologeja rohkeasti ylittämään pelkonsa ja tuomaan itseään esille! Automaatioteknologian vaikutuksia työmarkkinoihin vuosien 1980-2015 välillä käsitellyt esitykseni sai kiinnostuneen vastaanoton. Digitaalinen Yhteiskunta-työryhmä oli todella antoisa myös kuuntelija roolissa, ja oli hienoa, että siellä oli myös uusia tutkimusmenetelmiä hyödyntäviä tutkijoita. Aika ei vain meinannut riittää kaikille esityksille! Lounaalla Otin Kontaktia™ työryhmässä mukana ollee-

seen tamperelaiseen opiskelijaan, ja vaihdoimme näkemyksiämme mm. kaupunkiemme sosiologian skenestä. Sosiologipäivät olivat tässä vaiheessa vienyt veronsa ja istuin Westermarck-seuran vuosikokouksen ja noin puolet Sosiologia ja maahanuutto-paneelikeskustelusta puolitehoilla. En ollut kuitenkaan ehkä aivan yhtä poikki kuin jotkut muista osallistujista sillä osalla oli ollut ilmeisen riehakas ilta sitsien jälkeen. Päätin kuitenkin nuokkumisen sijasta painua kaverini luokse. Lähtö takaisin Helsinkiin odotti jo saman päivän iltana, ja halusin alkaa valmistautua lähtöön ajoissa. Jaksoin kuitenkin colajuomien voimin tavata vielä kahta paikallista kaveriani kevyen kaljoittelun merkeissä ennen astumista S94-pendoliinoon ja paluumatkaan Helsinkiin. Sosiologipäivistä jäi mielikuva erinomaisena tilaisuutena päästä käsiksi siihen, mikä on sosiologiassa juuri nyt tärkeää ja pinnalla. Lisäksi päivillä on mahdollista tutustua uusiin kiinnostaviin tyyppeihin, mikäli uskallus riittää. Päivät voivatkin olla asiasta kiinnostuneille erinomainen tilaisuus verkostoitua. Lisäksi kyseisen verkostoitumisen voi hoitaa juhlavien bileiden tai opiskelijaohjelman yhteydessä. Olisi kuitenkin tärkeää pitää huolta omasta jaksamisestaan, sillä kaksipäiväinen suhteellisen tiivis tapahtuma saattaa käydä yllättävän raskaaksi ilman kreisibailaustakaan. Päiviltä löytyy aivan varmasti jokaiselle sosiologiasta kiinnostuneelle jotain, ja niille osallistuminen kannattaakin aivan ehdottomasti.

Kontaktin ekskursio Suomen UNICEFille Teksti: Senja Peltola Kuva: UNICEF

urinkoisena maaliskuun päivänä noin kaksikymmentä sosiologian opiskelijaa suunnisti Sörnäisiin UNICEFin toimistolle. UNICEF ei usein ota vastaan ryhmiä, joten Kontaktin työelämävastaavien järjestämä ekskursio oli hieno mahdollisuus. Paikalla meidät otti vastaan viestintätehtävissä työskentelevä Petteri Numminen, joka oli lupautunut kertomaan järjestön toiminnasta sekä työllisyysmahdollisuuksista. UNICEF on YK:n lastenjärjestö, jonka tavoitteena on taata kaikille maailman lapsille perusoikeudet, eli oikeus terveyteen, koulutukseen ja suojeluun. UNICEF tekee ohjelmatyötä 155 maassa. Suomen UNICEF on niin sanottu kansallinen komitea, eli sen tehtävänä on kerätä varoja sekä tehdä vaikuttamistyötä Suomessa. Suomen UNICEFilla työskentelee vakituisesti noin kuusikymmentä työntekijää. Nummisen kerrottua järjestön toiminnasta hän kannusti läsnä olevia esittämään kysymyksiä. Keskustelua ekskursiolla herätti esimerkiksi Suomen UNICEFin tulevaisuus hallituksen toimeenpanemien kehitysavun leikkausten jälkeen. Nummisen mukaan hallituksen leikkaukset kehitysavusta osuvatkin kipeästi järjestöön. Suomen yleistuesta leikataan noin 70 % vuonna 2016. Tämä onkin ristiriidassa hallituksen asettamien painopisteiden, lasten ja naisten aseman parantamisen, kanssa. Tähän mennessä kuukausilahjoitukset ovat kuitenkin estäneet sen, ettei järjestön työntekijöitä ole tarvinnut irtisanoa. Toisena keskustelua herättäneenä teemana oli pakolaiskriisi. Ensimmäistä kertaa moneen kymmeneen vuoteen Euroopan sisällä on tarvittu hätäapua lapsille. Useat eurooppalaiset UNICEFin toimistot ovatkin Suomen tapaan kansallisia komiteoita, jotka ovat keskittyneet vaikuttamis- ja varainhankintatyöhön. UNICEF on kuitenkin ottanut aktiivisesti kantaa pakolaiskriisiin ja yhteistyössä UNHCR kanssa perustanut tukikeskuksia pakolaisten reittien varrelle. Kuitenkin reagoiminen kriisin on paikoin ollut hidasta, kuten monilla muillakin tahoilla. Ekskursion aikana puhe kääntyi tyypillisesti opiskelijoita kiinnostavaan aiheeseen: työllistymiseen. Nummisen mukaan erilaisten projektien tiimoilta Suomen UNICEFiin haetaan harjoittelijoita ja vaihtuvuus työntekijöissä on melko suurta. Kuitenkin myös hakijoita löytyy paljon ja taso on korkeaa. Toinen vaihtoehto on hakeutua harjoitteluun tai töihin ulkomaille. Tyypillisesti tätä on rajoittanut vaatimus englannin lisäksi toisen YK:n virallisen kielen osaamisesta. Kuitenkin työ- tai harjoittelupaikkana UNICEF sopisi varmasti monelle sosiologian opiskelijalle.

Tieni Kannunvalajien puheenjohtajaksi Haastattelu Juuli Hilskan kanssa Teksti ja kuva: Jenni Tuhkanen

Rakkaudesta järjestötoimintaan Kannunvalajien hallituksen puheenjohtajana toimii

vuonna 2016 Juuli Hilska, joka opiskelee toista vuotta sosiologiaa. Lappeenrannasta kotoisin oleva ystävällinen ja lämminhenkinen Juuli toimi viime vuonna Kannunvalajien suhdevastaavana, kunnes hänet vuodenvaihteessa valittiin tiedekuntajärjestön uudeksi puheenjohtajaksi. ”Sain toteuttaa itseäni viime vuonna ollessani Kannunvalajien suhdevastaavana, sillä järjestin silloin ensimmäistä kertaa Yhteiskuntatieteilijäpäivät, joka oli yksi Kannunvalajien suurimmista projekteista koskaan. Saimme kyseisen projektin suhteen silloisen virkistysvastaavan (nykyisen varapuheenjohtajan) Rosa Smolanderin kanssa varsin vapaat kädet, ja projektin aikana kehittyminen sekä siinä onnistuminenkin veivät minua kohti puheenjohtajuutta”, Juuli taustoittaa päätöstään hakea Kannunvalajien 24

puheenjohtajaksi. Myös laaja aiempi järjestö- ja johtamiskokemus Suomen Lukiolaisten Liitossa Kaakkois-Suomen piirissä kannustivat häntä tavoittelemaan puheenjohtajan paikkaa tiedekuntajärjestössä. Järjestöissä toimiminen onkin ollut osa hänen elämäänsä jo useiden vuosien ajan, sillä ensimmäisen kosketuksensa sellaiseen kuulumisesta hän sai jo lukiossa ollessaan mukana oppilastoimikunnassa. ”Olen vuosien saatossa huomannut, että mie toteutan itseäni parhaiten järjestötoiminnassa”, hän kertoo. Erityisesti järjestötoiminnan jatkuva kehittäminen on hänestä palkitsevaa, ja sen vuoksi hänestä onkin tärkeää tuoda järjestöihin jotain uutta. ”Pidän järjestötoiminnasta hyvin paljon. Luultavasti

olisin erilainen ihminen, jos en olisi viettänyt näitä vuosia järjestötoiminnassa mukana”, Juuli naurahtaa. Hänen mukaansa järjestöissä toimiminen on opettanut erityisesti tiimityöskentelytaitoja, itsensä tuntemista sekä esiintymistaitoja. Lisäksi hän on oppinut toiminaan uudenlaisten tahojen kanssa esimerkiksi yritysyhteistyön tiimoilta.

Johtamisesta ”En ole todellakaan koskaan ajatellut, että olisin millään tavalla syntynyt johtamaan. Päinvastoin, olen ollut varsin ujo enkä totisesti kovinkaan dominoiva persoona. Johtamiseen kuitenkin oppii, ja se onkin itsensä haastamista joka päivä”, Juuli kuvailee tuntemuksiaan liittyen puheenjohtajuuteen. Hän kertoo aikoinaan puntaroineensa, olisiko hänestä johtotehtäviin, mutta kokeiltuaan hän onkin huomannut pitävänsä siitä. ”Mielestäni kukaan ei synny johtamaan ja ylipäätään perinteinen johtamiskuva on jokseenkin väärä.” Hänen mielestään Kannunvalajien puheenjohtajan rooli ei muistuta niinkään voimakkaaseen auktoriteettiin perustuvaa yrityksen toimitusjohtajaa, vaan hän näkee sen ennen kaikkea ainejärjestöjen yhteistyökumppanina ja ystävänä, joka rakentaa niiden välille vertaistukeen perustuvia siteitä. Hän on 17 hengen Kannunvalajien hallitusta johtaessaan huomannut, että eri hallituksen jäsenet kaipaavat erilaista johtajaa ja sen vuoksi puheenjohtajan täytyykin osata sopeutua erilaisiin tilanteisiin.

Yhdenvertaisuus valtsikan opiskelijayhteisön tärkeimpänä arvona ja vahvuutena Juulin mukaan yhdenvertaisuus on valtsikan opiskelijayhteisön sekä Kannunvalajien kaikista tärkein arvo, joka on todellinen voimavara yhteisölle. ”Valtsikassa jokainen voi olla oma itsensä, eikä opiskelijoiden tarvitse mahtua johonkin ennaltamäärättyyn muottiin. Se on ehdottomasti meidän rikkaus”, Juuli kuvailee valtsikan opiskelijayhteisöä. Hänen mukaansa päästäkseen mukaan porukkaan ei tarvitse olla tietynlainen, vaan yhteisömme koostuu erilaisista persoonista ja ihmisistä, joista jokainen sopii yhtä hyvin valtsikaan. ”Se on se meidän juttu”, Juuli toteaa tyytyväisenä. Yhdenvertaisuuden lisäksi hän pitää erityisesti avoimuutta, lämminhenkisyyttä ja yhdessä tekemistä valtsikan tärkeimpinä arvoina. Kannunvalajien hallituksessa toimii yhdenvertaisuusvastaava, joka on tänä vuonna sosiologian fuksi Heidi Ahola (ks. Heidin artikkeli s. 10-12). Yhdenvertaisuusvastaava laatii muun muassa yhdenvertaisuussuunnitelman Kannunvalajille ja johtaa Kannunparannustoimikuntaa. 25

”Mielestäni kukaan ei synny johtamaan ja ylipäätään perinteinen johtamiskuva on jokseenkin väärä”

Terveiset uusille fukseille Juuli haluaa muistuttaa niin syksyllä aloittavia fukseja kuin myös vanhempienkin vuosikurssien kontaktilaisia siitä, kuinka tärkeää on olla valmis toimimaan myös oman mukavuusalueen ulkopuolella, koska silloin ymmärtää oman potentiaalisuutensa ja saa todennäköisesti mahdollisuuden myös hyödyntää sitä. ”Miun mielestäni olisi todella tärkeää, että myös kaikki todella ujot tyypit haastaisivat itseään ja olisivat pelkäämättä epäonnistumista, niin miekin tein”, hän kannustaa. ”On myös hyvin tärkeää ympäröidä itsensä kannustavalla ystäväpiirillä. Ystävät tsemppaavat suorituksiin, joihin itse ei ehkä ajattelisi olevansa valmis.” Juuli toivoo syksyn tuovan useita kohtaamisia uusien fuksien kanssa ja haluaakin toivottaa heidät lämpimästi tervetulleeksi valtsikan opiskelijayhteisöön. ”Ihanaa, että olette valinneet sosiologian ja valtsikan! Miun kanssa saa tulla juttelemaan missä ja milloin tahansa ja toivonkin, että tällaisia kohtaamisia tulee paljon. Toivon, että otatte ajastanne yliopistossa kaiken irti. Pitää muistaa opiskella, mutta ei myöskään saa unohtaa kokea opiskelijayhteisössä toimimista ja uusiin ihmisiin tutustumista. Se on ollut miulle parasta, mitä olen saanut valtsikassa kokea.”

Opintovastaavat tiedottavat

Sosiaalitieteiden koulutusohjelma – tieteenalojen uusi liitto? Teksti: Mika Sallantaus

osiaalitieteiden oppiaineiden opintovastaavat järjestivät 6.4. yhteistyössä ”Sosiaalitieteiden iltaman” teemalla sosiaalitieteilijän tulevaisuus. Kutsuimme paikalle oppiaineiden edustajia ja opiskelijoita keskustelemaan uudesta koulutusohjelmasta ja oppiaineiden asemasta siinä. Uudistus on aiheuttanut paljon huolta ja epätietoisuutta samaan aikaan käynnissä olevien hallinnon reformien ja koulutusleikkausten kanssa. Uudessa kandiohjelmassa sosiologia, sosiaalipsykologia, sosiaalityö ja yhteiskuntapolitiikka yhdistyvät yhdeksi hakukohteeksi. Jokaisesta oppiaineesta saapui edustaja kertomaan ajatuksiaan. Panelisteina olivat Lena Näre (sosiologia), Jukka Lipponen (sosiaalipsykologia), Aino Kääriäinen (sosiaalityö) ja Arho Toikka (yhteiskuntapolitiikka). Ensimmäiseksi panelisteja pyydettiin kertomaan omasta oppiaineestaan. ”Minulle tulee mieleen Allardt ykkösenä”, vastaa sosiologian apulaisprofessori Lena Näre. Sosiologia on yleinen ja erityinen yhteiskuntatiede. Sosiologia yhtäältä tutkii yhteiskunnan mahdollisuutta, yhteiskunnallisia rakenteita, sekä hyvin laajasti instituutioita ja organisaatiota. Toisaalta sillä on paljon erityisaloja, joiden johdosta sosiologia tulee muiden tieteenalojen alueelle. Sosiologialla on yhteinen kieli ja kaanon. Helsingin yliopistolla erityistä on väestötieteen opetus osana sosiologiaa. Kysyttäessä oman tieteenalan keskeisimpiä käsitteitä 26

Näre nostaa lapun, johon hän on kirjoittanut sanan “yhteiskunta”. ”Sosiologia tutkii yhteiskunnallisia ilmiöitä, prosesseja ja instituutiota. Yhteistä näille on yhteiskunnan toiminta ja mahdollisuus”, Näre pohtii. Panelisteilta kysyttiin kolmea ajankohtaista kysymystä, joihin saatuja vastauksia olen tiivistänyt ja muotoillut uudelleen pääkohdat säilyttäen. Vastaukset kokonaisuudessaan voi kuunnella paneelikeskustelun tallenteesta.

Mitä tarkoittaa sosiaalitieteet ja minkälaiseksi tulevaisuuden sosiaalitieteilijän identiteetti muodostuu? Toikan mukaan tuleva sosiaalitieteiden koulutusohjelma Helsingin yliopistolla tulee olemaan tiedettä, jossa tarkastellaan vuorovaikutusta sääntöjen, eli instituutioiden määrittelemässä pelissä. Se peli on yhteiskunta. Kääriäisen mielestä sosiaalitieteille on taas valtava tilaus lähitulevaisuudessa. Sosiaalitieteilijöiden keskeinen tehtävänä on tuottaa yhdessä merkityksellistä tietoa ihmisten arkisesta toiminnasta yhteiskunnassa. ”Minun ajattelussa valtio on yhtä hyvä sen kansalaiset, ja tällä hetkellä meidän kaikki kansalaiset eivät voi hyvin”,

Kääriäinen toteaa. Siksi sosiaalitieteilijöillä on velvoittava tehtävä rakentaa kattavaa ymmärrystä ja tietoa yhteiskunnasta. Tähän ei yksittäinen oppiaine pysty. Näre lähestyy asiaa käännöksen kautta. Käsite sosiaali aukeaa arkiajattelussa moneen suuntaan, mutta siitä jää puuttumaan linkki yhteiskuntaan. Englanninkielisessä muodossa (social sciences) sosiaali viittaa nimenomaan yhteiskunnalliseen, joka nyt jää puuttumaan. Sosiaalitietelijän identiteetti ei voi olla vaan brändi, vaan sen täytyy pohjautua historiaan. Sen tulisikin pohjautua tieteenaloihin. Tieteenalojen traditiot ovat yhteinen kieli, jonka pohjalle identiteetti voidaan luoda. Googlettamalla ”bachelor of social sciences” löytyy Lipposen mukaan jopa hotelli- ja ravintola-alan koulutusta. Määrittelemällä ohjelman nimi ja sisältö neljää nykyistä oppiainetta kuvaavaksi voidaan erottautua muista saman nimisistä koulutusohjelmista. Lipponen muistuttaa nimen olevan vielä muutettavissa. ”Nimikilpailu pystyyn.”

Nykyisten oppiaineiden suhde uuteen sosiaalitieteiden (kandi-)ohjelmaan? Nären mielestä oppiaineilla on paljon yhteistä. Vielä on varhaista miettiä yksittäisten oppiaineiden annettavaa koulutusohjelmalle. Tärkeää on miettiä opetuksen järjestämistä yhteistyössä eri aloilla, kuten menetelmäopinnoissa. Käytännön järjestämisen kautta löydetään se mikä on yhteistä ja erillistä. Vaikka yhteistä on paljon, oppiaineita erottaa toisistaan ”kaanon”, jonka Näre toivoo olevan jatkossakin esillä opetuksessa. Kääriäisen mielestä yhdessä tekeminen on tärkeää. Oppiaineet eivät ole kaukana toisistaan, vaan päinvastoin sosiaalityö ja sosiologia ovat paljolti kytköksissä toisiinsa. Toikka toteaa käytännön tutkimuksen olevan hyvin yhteneväistä. Esimerkiksi ympäristöpolitiikan tutkimusryhmässä päivittäinen työ on hyvin samankaltaista kuin sosiologian tieteen- ja teknologian tutkimuksessa, fokus on hieman erilainen. Samalla mallilla asiat ovat sosiaalipsykologian kanssa. Yhteistyötä on ollut kuitenkin historiallisesti vähemmän, koska oppiaineet ovat tulleet eri suunnista. Samoja teorioita käytetään ilmiöiden yhteisten tutkimuskohteiden selittämisessä ja organisatorisen viitekehityksen lähentyessä toivottavasti vielä enemmän. Lipponen nostaa esille teemat oikeudenmukaisuus ja monikulttuurisuus, joista jokaisessa neljässä oppiaineessa ollaan kiinnostuttu. Oppiaineiden sisällä ei kuitenkaan tunneta kovin hyvin muita alan tutkijoita, saati sitten muiden tieteenalojen tutkimuksia

aiheista. Yhteisiä teemoja on paljon ja nyt onkin hyvä aika tarkastella mitä ne ovat. Näin oppiaineet voivat oppia toisiltaan opetuskäytäntöjä ja lähestymistapoja ilmiöiden ymmärtämiseen.

Miten opetus tulisi järjestää? Lipposen mielestä neljän oppiaineen ei kannata järjestää neljää erillistä johdantokurssia, vaan pikemminkin pohtia yhteisiä teemoja, joista tuotettaisiin yhdessä opetusta. Jos näitä teemoja on mahdollista löytää, oppiaineiden kontribuutio niiden opetuksessa tulisi ratkaista. Johdatus oppiaineisiin tapahtuisi ikään kuin sivussa. Oppiaineen säilyttäminen on tärkeää, koska ”social sciences” ilman asiantuntemusta ei tarkoita (ulkomailla) yhtään mitään. Näre on huolissaan uudistuksen suunnasta kohti pääaineetonta mallia. Jos mietitään koulutuksellista pääomaa, tutkintojen markkinointia, osaamista ja jatkuvuutta, niin pahin mahdollinen ratkaisu on opiskella vähän kaikkea. Uudistusten tekeminen vaatisi paljon aikaa ja hyvää suunnittelua. Pirstaleinen kuva tieteenalasta voi johtaa hankalaan tilanteeseen esimerkiksi ulkomailla opiskeltaessa. Tieteenalojen oppihistorian tuntemus on erityisen tärkeä identiteetin muodostamisessa. Toikka taas toivoo, että uudistusten yhteydessä saadaan toteutettua ”digiloikka”, jota yliopistolta halutaan. Digitalisoimalla opetus jossa ei ole henkilöiden välistä vuorovaikutusta saadaan resursseja vapautettua pienryhmätyöskentelyyn, joissa voidaan rakentaa tieteenalaidentiteettiä ryhmäytymällä. Sisällöllisesti se tapahtuisi opiskelemalla vanhojen oppiaineiden mukaisia teemoja. Esimerkiksi global studies –moduulissa voisi olla enimmäkseen verkkoluentoja, joiden lisäksi pienryhmätyöskentelyä, missä tieteenalaidentiteetti rakentuisi. Kääriäisen mukaan kandiohjelman opintopistemäärässä on riittävästi tilaa säilyttää oppiainespesifi opetus. Esimerkiksi sosiaalityön kohdalla se on välttämätöntä ammatinharjoittamislain takia. Samalla tavalla jokainen muukin oppiaine on erityinen, niillä kaikilla on jokin omalaatuisuus joka tulee säilyttää jatkossakin. Tämän lisäksi on riittävästi opintopisteitä yhteisille opinnoille. Yhteisillä kursseilla opettajat sekä opiskelijat voivat rikastuttaa toistensa ajatuksia. Opettajien on tehtävä yhteistyötä opintojen suunnittelun alkuvaiheessa, jotta he oppisivat tuntemaan mitä tehdään parhaalla mahdollisella tavalla. Tallenteen voi kuunnella kokonaisuudessaan Sos opinto -facebook ryhmästä. Sieltä löydät myös kandiohjelman johtoryhmän viimeisimpiä kuulumisia ja muuta ajankohtaista informaatiota koulutusuudistuksesta.

Fuksisanasto Teksti: Emmi Rantanen

inulla ei juuri ollut vanhempia yliopistotuttuja aloittaessani opintoni Helsingin yliopistossa ja Kontaktissa. Monet asiat ja käytännöt tulivat siis täysin uusina, tuntemattomina ja - varauksetta. Yksi totuttelemista vaatinut asia oli opiskelijaelämään liittyvä sanasto, eräänlainen ”yliopistoslangi”. Tietenkin luennoilla ja tenttiaineistoa lukemalla oppii jatkuvasti uusia akateemisia sanoja, mutta tarkoitan nyt lähinnä muuhun opiskelijaelämään liittyvää sanastoa. Itseäni ainakin enemmän hämmensi juurikin luentosalien ulkopuolinen yliopistoslangi - tuntui että olin puolen aikaa fuksisyksystä pihalla siitä, mistä puhutaan. Mikä excu? Mikä Edari? Mitkä vujut? Ajattelin, että voin nyt olla se ihana puuttuva yliopisto-isosisko, joka selittää sanat fukseille etukäteen ettei kenenkään tarvitse olla täysin ulapalla. Samalla sivuutan hieman kampusalueen tapahtumapaikkoja: niin opiskeluun kuin vapaa-aikaan tarkoitettuja. Fukseillakin pitää olla tasavertaiset puitteet uuteen lukukauteen - myös heidän tulee tietää tämä mystinen sisäpiirin yliopistoslangi! Alina = Alina-sali. Uuden ylioppilastalon A-rapun 3. kerroksessa oleva oleellinen tapahtumapaikka. Monien sitsien ja jatkojen kotipaikka. Kts. Uusi. Allu = Oppimiskeskus Alexandria. Osa Helsingin yliopiston kirjastoa. Paljon tietokoneita, tulostus- ja skannausmahdollisuudet sekä ryhmätyötiloja. Alumni = (Yleensä maisteriksi) valmistunut, työelämään siirtynyt ja yliopiston jo taakse jättänyt henkilö. Casa = Casa Academica. Osakuntia ja tapahtumapaikka, jossa järkätään esim. sitsejä. Domma = Domus Academica. HYY:n opiskelija-asuntola. Kts. HYY. Domus Gaudium = Kolmantenakin ylioppilastalona tunnettu rakennus, jossa kerhotiloja ja kattosauna Sivistys. Edari = HYY:n ylintä päätösvaltaa käyttävä 60-jäseninen edustajisto. Kts. HYY. Excu = Ekskursio. Vierailu yritykseen, teatteriin tai vastaavaan. FTK = Fuksitoimikunta. Jokaisesta ainejärjestöstä valitaan 1 fuksi toimikuntaan. FTK hankkii kaikille haalarit ja järkkää bileitä sekä sitsejä. Fuksi = Ensimmäisen vuoden opiskelija. Halloped = Hallinnon opintoedustaja. Opiskelijoita, jotka HYY valitsee edustamaan erilaisiin yliopiston toimielimiin. Kts. HYY. HOPS = Henkilökohtainen opintosuunnitelma, jonka jokaisen pitää tehdä (mielellään ensimmäisen vuoden aikana ;) ). HY = Helsingin yliopisto. HYY = Helsingin yliopiston ylioppilaskunta. Kaisa = Kaisa-talo. Helsingin yliopiston pääkirjasto. Kannu = Kannunvalajat. Valtsikan tiedekuntajärjestö. Kannuklusteri= Kannunvalajien ja sen alaisten järjestöjen omistamia tiloja Uuden ylioppilastalon A-rapun kolmannessa kerroksessa. Klixi = Kts. U35. Kopo = Koulutuspolitiikka. Kuppala = Kannunvalajien omistama legendaarinen biletyspaikka. Nimi tulee kuppa-sukupuolitaudista, sillä tilat kuuluivat vielä 1990-luvulle asti Lääketieteelliselle tiedekunnalle ja sukupuolitauteihin erikoistuneelle erikoisyksikölle. Kv- = Kansainvälis-, kansainvälisyysMetsis = Metsätalo. Luentosaleja ja UniCafe. Noppa = Opintopiste. PMF = Paskan Musan Festarit. Kontaktin legendaarisimmat bileet, järjestetään joka syksy. 28

Portsu = Porthania. Luentosaleja, UniCafe ja UniSport. Proffa = Professori. Pääkkäri = Päärakennus. Luentosaleja ja UniCafe. Sillis = Silliaamiainen. Vuosijuhlia seuraavana aamuna kokoonnutaan yhteen syömään aamiaista. Mahdollisesti silliä mukana. Kts. vujut. Sitsit = Akateeminen pöytäjuhla. Syödään, juodaan ja lauletaan yhdessä pitkissä pöydissä. Snellu = Snellmania, kts. U37. Speksi = Interaktiivinen musiikki/tanssitäyteinen opiskelijateatteri. Monilla tiedekunnilla omansa, Valtsikalla myös. Synnäri = Aka synnytyshuone, Kontakti ry:n kerhohuone. Sijaitsee U35:ssa. Kts. U35. Tedari = Tiedekuntatentti. Tiedekunnan useiden aineiden samanaikainen tentti, jossa ko. aineiden kirjatenttejä on mahdollista suorittaa. TVT= Tieto- ja viestintätekniikka. Uusi = Uusi Ylioppilastalo. Ainejärjestöjen, osakuntien ja kerhojen tiloja. Sekä A että B rappu. Mannerheimintie 5 A & B. U35 = Unioninkatu 35. Aka Klixi. Sosiologian oppiaineen henkilökunnan tilat sekä Synnäri ovat täällä. Myös muutama opetustila. Hyvä ja tilava aulatila jonne voi myös mennä opiskelemaan. U37 = Unioninkatu 37. Aka Snellmania. Valtiotieteellisen tiedekunnan päärakennus. Valtsika, valtsikka = Valtiotieteellinen tiedekunta. Vaihtari = Vaihto-oppilas. Vanha/Wanha = Vanha ylioppilastalo. VTK, VTM ja VTT = Valtiotieteen kandidaatti, maisteri ja tohtori. Vujut = Vuosijuhlat. Ainejärjestön syntymäpäivät. Yleensä normaalia hienommat sitsit, pyöreitä vuosia täyttäessä todella hieno tapahtuma. Väikkäri = Väitöskirja. Yolo, jolo = Ylioppilasaukion UniCafe.

Helppoa ja nopeaa kasvissafkaa kahdelle Teksti ja kuvat: Inka Järvikangas

Kesäkurpitsa- aglio olio 2 annosta

2 kesäkurpitsaa valkosipulia oliiviöljyä Parmesan- juustoa tai vastaavaa vegaanista Prosocianoa Basilikaa Suolaa Pippuria (pinjansiemeniä) Kuori kesäkurpitsat ja katkaise ne keskeltä kahtia. Leikkaa kesäkurpitsanpuolikkaat pitkittäin ohuiksi siivuiksi. Kuori ja paloittele sopiva määrä valkosipulia. Paista kesäkurpitsaviipaleita kuumalla pannulla reilussa oliiviöljyssä muutama minuutti. Ne saavat pehmetä vähän. Lisää paloitellut valkosipulit, kun kesäkurpitsat näyttävät melkein valmiilta. Rouhi päälle mustapippuria ja suolaa ja sekoita. Nostele valkosipuli-kesäkurpitsat kahdelle lautaselle. Revi annosten päälle reilusti basilikanlehtiä ja raasta sopiva määrä juustoa lautasille. Jos opintotuki on juuri tullut, kruunaa ateria pinjansiemenillä.

Paistettuja vihanneksia ja tofua 2 annosta

Kylmäsavutofua Parsakaali Herkkusieniä Sipulia Sitruunaa Chiliä Korianteria Voita tai oliiviöljyä paistamiseen Pese ja paloittele parsakaali ja herkkusienet. Paloittele sipulit ja sopiva määrä chiliä. Paista parsakaalia ja herkkusieniä pannulla öljyssä tai voissa muutama minuutti. Kun ne näyttävät vähän pehmenneiltä, mutta edelleen rapeilta, lisää sipulit ja chili. Kun sipulit ovat kuullottuneet, purista sitruunan mehu ja kaada se kasvisten joukkoon, sekoita hyvin. Viipaloi tofu neljään osaan ja lisää viipaleet pannulle. Kasvikset voivat olla pannun toisella reunalla kun paistat tofut. Nostele valmiit tofut ja vihannekset kahdelle lautaselle ja revi tuoretta korianteria annosten päälle.

Parsarisotto 4-6 annosta

Nippu parsaa (450-500g) Sitruuna Salottisipulia tai kevätsipulia Valkosipulia Risottoriisiä Voita tai oliiviöljyä Kasvisliemikuutio 1 prk ranskankermaa, tai vegaanista vastaavaa, esim. Oatly iMat fraichea (valkoviiniä) Parmesania, tai vegaanista vastaavaa Prosocianoa Pese parsat ja napsauta varren alaosan puinen osa pois. Kuori parsojen varret. Leikkaa parsat kolmeen tai neljään osaan. Paloittele sipulit ja halutessasi valkosipulit. Pese sitruuna ja raasta sen keltainen kuori. Purista sen jälkeen sitruunan mehu. Kuullota parsoja voissa tai oliiviöljyssä pannulla hetki, kunnes ne pehmenevät vähän. Lisää sipulit (ja valkosipulit), ja kuullota ne. Ota parsat ja sipulit pois pannulta. Keitä 9-10 dl vettä. Laita kuumalle levylle tyhjään kattilaan nokare voita tai oliiviöljyä ja n. 5 dl risottoriisiä. Lisää keittämääsi, kuumaa vettä vähitellen sekoitellen riisin joukkoon niin, että annat aiemmin lisäämäsi veden välillä imeytyä riisiin. Lisää sopivassa välissä kasvisliemikuutio, ja halutessasi korvaa osa vedestä kuivalla valkoviinillä. Anna riisin kiehua n. 15 minuuttia. Kun kaikki nesteet on lisätty ja riisi on valmis, lisää joukkoon parsat, sipulit, raastettu sitruunankuori ja sitruunan mehu sekä ranskankerma. Sekoita hyvin. Tarjoile raastetun parmesan-juuston tai vastaavan vegaanisen prosocianon kanssa. 31

Cleaning Women Live @ Juttutupa Teksti ja kuva: Oskari Lappalainen

aikka Cleaning Women oli nimeltä ja konseptiltaan tuttu, en ollut kuunnellut heidän musiikkiaan aiemmin. Pääsin korjaamaan tämän tilanteen maaliskuun viides päivä heidän esiintyessään Juttutuvassa. Halusin pitää yllä mysteeriä enkä rynnännyt kuuntelemaan bändin musiikkia netistä. Leikin, että elin 1980-luvulla ja että olin juuri kuullut huhuja jännästä bändistä. Aikamatkustuskuvitelmani varmaankin toimi, koska keikka oli yksi säväyttävimmistä pitkään aikaan. Saapuessani kämppikseni kanssa paikalle hyvissä ajoin noin puoli tuntia aikaisemmin Juttutupa oli jo ääriään myöten täynnä. En muista milloin viimeksi olisin ollut keikalla, jossa olisi ollut näin paljon ihmisiä per neliömetri. Tilannetta selittänee osin se, että Juttutupa on ensisijaisesti baari ja toissijaisesti keikkapaikka. Tungoksen takia jouduin tyytymään paikkaan, josta näkyvyyden lavalle peitti osittain massiivinen kivipilari. Lohduttauduin ajattelemalla, että magia toimii parhaiten kun sitä ei näe. Tungosärsytys haihtui kuitenkin varsin nopeasti kun itse keikka alkoi. Kolmen miehen bändi oli aikoinaan luonut mainetta esiintymällä... noh, siivoojanaisiksi pukeutuneiksi. Tällä kertaa lavalle kuitenkin noustiin mustiin kauluspaitoihin ja suoriin housuihin pukeutuneita. Katsellessani rumpujen virkaa toimittavaa romukokoelmaa sekä joukkoa vielä vähemmän tunnistettavia instrument-

teja odotin saavani tuutin täydeltä kolinaa ja paukutusta. Teolliset sävyt olivat vain kuitenkin yksi väri bändin paletissa. Tarjolla oli niin instrumentaalista musiikkia kuin yllättävänkin lähelle pop-musiikin kaavoja tulevia kappaleita, hitaita ja nopeita biisejä, tanssittavaa musiikkia ja fiilistelyä. Metalliromu taipui niin koneaikakauden ääniin kuin Indonesian ikivanhan gamelan-musiikin mieleen tuovaan melodiseen kilkutteluun. Monet sävellykset tuntuivat vievän kuuntelijoita jonnekkin itään: Arabiaan, Aasiaan ja rajan taakse slaavilaisiin sävyihin. Tai ehkäpä bändin, joka on tehnyt neuvostoscifin inspiroimaa musiikkia, inspiraation lähteet ovat hieman kosmisempien etäisyyksien päässä? Kaikkein mieleenpainuvinta oli bändin ilmiselvä luovuus, musiikillisuus ja taito. Tämä yhtye olisi saanut kiinnostavaa musiikkia ulos normaalin pop-bändinkin varustuksella. Kuitenkin erikoiset instrumentit ja tutkimusmatkailun henki antoivat musiikkiin jotain aivan omaa fiilistä. Aloinkin sähköporakoneen soittoa kuunnellessani miettimään, miksi monien on niin vaikea tehdä irtiottoja perinteisistä äänimaailmoista ilman, että vajotaan täydelliseen erikoisuuden tavoitteluun. Ehkäpä tämän tehtävän hankaluus tekee Cleanin Womenin kaltaisista bändeistä niin säväyttäviä.

Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden parissa toimimisesta työelämässä Teksti: Inka Järvikangas Kuvat: Aija Salo, Veronika Honkasalo ja Sini Järnström

Aija Salo VTM Ylitarkastaja, yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto Mitä työ tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymysten parissa sinulle merkitsee? ”Olen arvojani, koulutustani ja kokemustani varsin hyvin vastaavassa työssä, jossa päätehtävät ovat yhdenvertaisuuden edistäminen ja syrjintään puuttuminen. Työni on mielekästä, koska saan edistää tärkeinä pitämiäni asioita ja koska työnantajani tavoitteet ovat pitkälti samansuuntaiset henkilökohtaisten tavoitteideni kanssa. Saan myös tehdä työtä samanhenkisten ihmisten kanssa sekä työyhteisössäni että työhön liittyvissä verkostoissa. Toisaalta tästä seuraa myös se, että työn ja vapaa-ajan raja on usein häilyvä, koska samat asiat ovat minulle tärkeitä myös vapaa-ajalla ja olen osin tekemisissä samojen ihmisten kanssa vapaa-ajallakin. Tämä voi stressata. Työ saattaa olla myös ”liian” tärkeää: voi tulla myötätuntouupumusta ja riittämättämyyden tunteita.”

Mikä asia Suomessa vaatisi tällä hetkellä mielestäsi eniten työtä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden saralla? ”Omien etuoikeuksien tiedostaminen. Se koskee jokaista. Erityisesti valkoisuus on silmiinpistävän vahva normi. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoajattelu saadaan valtavirtaistettua palveluihin ja päätöksentekoon vain, jos ihmiset laajemmassa mitassa alkavat tunnistaa erilaisten lähtökohtien aiheuttaman eriarvoisuuden ja sitoutuvat toimintatapojen muutokseen. Se voi merkitä joistain etuoikeuksista luopumista, kuten että enemmistöön kuuluva luovuttaa oman puhetilansa vähemmistöön kuuluvalle tai että ei koko ajan itse ymmärrä kieltä, jota yhteisissä tilaisuuksissa käytetään.”

Millaisia eväitä sosiologian opinnot antoivat sinulle tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymyksiin liittyvän työn näkökulmasta? ”Kyky havaita merkityksiä ja rakenteita ihmisten toiminnassa sekä organisaatioidenkin käytännöissä ja kielessä. Valmius tarkastella näitä kriittisesti. Herkkyys valtarakenteiden, normien ja eriarvoisuuden havaitsemiselle (myös sosiologien tai laajemman akateemisen yhteisön omassa keskuudessa). Tätä tukivat myös sukupuolentutkimuksen (silloin naistutkimus), kehitysmaatutkimuksen ja saamentutkimuksen opinnot. Perusymmärrys kvantitatiivisista ja kvalitatiivisista yhteiskuntatieteiden tutkimusmenetelmistä. Taidot arvioida väitteiden todenperäisyyttä ja tutkimustiedon luotettavuutta kriittisesti. Reilusta yhteiskunnasta ja ihmisoikeuksista kiinnostunut feministinen kaveri- ja tuttavapiiri, joka monelta osin toimii verkostonani myös työelämässä. Valtio-opin sivuaineopinnoista sain lisäksi perusymmärrystä ja -tietoa poliittisesta järjestelmästä, mikä on tärkeää, jos haluaa vaikuttaa yhteiskuntaan.”

Veronika Honkasalo VTT Tutkijatohtori, Nuorisotutkimusseura Ry Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtaja Helsingin kaupunginhaltuuston jäsen Mitä työ tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymysten parissa sinulle merkitsee? ”Se on minulle peruslähtökohta kaikessa mitä teen, työssä, politiikassa ja henkilökohtaisessa elämässä. Olen saanut feministisen kasvatuksen jo pienestä pitäen, äitini oli aktiivinen tasa-arvoliikkeessä, kuten myös isänikin.”

Mikä asia Suomessa vaatisi tällä hetkellä mielestäsi eniten työtä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden saralla? ”Maahanmuuttopolitiikassa tehdään jatkuvasti ihmisoikeussopimusten vastaisia kiristyksiä, räikein esimerkki tästä on esimerkiksi perheenyhdistäminen, joka koskee erityisen raa’alla tavalla yksin maahantulleita alaikäisiä lapsia. Suuri haaste meillä on intersektionaalisen politiikan tekemisessä, siis siinä että esimerkiksi rasisminvastaiset ja feministiset kysymykset yhdistetään samalle agendalle.”

Millaisia eväitä sosiologian opinnot antoivat sinulle tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymyksiin liittyvän työn näkökulmasta? ”Sosiologian opinnot Ranskassa saivat minut innostumaan erityisesti Chicagon koulukunnasta ja sellaisesta sosiologista kuin Howard Becker. Ranskassa seurasin myös aktiivisesti mielenosoituksia rasismiin ja paperittomien oikeuksiin liittyen. Jatkoin näiden kysymysten parissa, kun palasin Suomeen ja tein aiheesta gradun ja myöhemmin väitöskirjan. Sosiologian opinnot yhdistettynä kansalaistoimintaan loi hyvän pohjan sille, mitä nykyään teen.”

Kaksi syytä, miksi sosiologin pitäisi kiinnostua digitalisaatiosta Sosiologille tekee välillä hyvää astua ulos omalta mukavuusalueelta ja kurkata, mitä teknologian maailmassa tapahtuu. Esimerkiksi asioiden internet ei ole scifiä vaan todellisuutta. Sen tuomia mahdollisuuksia ja uhkia pitää tutkia jo nyt – muidenkin kuin insinöörien. Teksti: Iiris Herlin

igitalisaatio. Asioiden internet. Sensorivallankumous. Tämähän on nyt se juttu, että jääkaappi tekee ruokaostokset puolestani tai sähköhammasharja ilmoittaa puhelimelleni, milloin minun pitää varata seuraava hammaslääkäriaika, eikös? Asioiden internet voi toki tarkoittaa tätä, mutta se on paljon enemmän. Taskussasi, pöydällä tai kädessäsi oleva älypuhelin pitää sisällään teknologioita, jotka ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana pienentyneet, halventuneet ja yhdistyneet. Kehitys jatkaa kulkuaan, ja seuraavaksi teknologiat siirtyvät tableteista ja tietokoneista kaikkeen ihmisen luomaan ympäristöön. Ne keräävät tarvitsemansa energian ja tallentavat toiminnastamme entistä enemmän tietoa. Ajatus joka puolella leijuvasta teknologiasta tuntuu äkkiseltään ahdistavalta ajatukselta. Ensimmäinen reaktio onkin usein kuitata tällaiset ajatusleikit scifinä ja unohtaa koko asia. Kehotan kaikkia silti perehtymään aiheeseen, vaikka vain lukemalla tämän tekstin loppuun asti. Kaksi asiaa, jotka sinun pitää ymmärtää digitalisaatiosta ovat: 1. Digitalisaatio on täällä jo 2. Se muuttaa sosiaalista kanssakäymistä ja yhteiskuntaa enemmän kuin mikään muu käynnissä oleva kehityskulku Karkeasti yleistäen digitalisaatio tarkoittaa sitä, että digitaaliset teknologiat läpäisevät yhä suuremman osan arjestamme ja ympäröivästä maailmastamme. Se on

muuttanut fyysistä ympäristöämme muun muassa siten, että yhä useampi käyttämistämme hyödykkeistä on muuttunut omistettavasta tavarasta tilattavaksi palveluksi. CD-levyjen sijaan kuuntelemme musiikkia suoratoistopalvelusta. Myös työ ja ansaitseminen on muuttunut sekä joustavammaksi että suojattomammaksi. Miten Uberin ja Airbnb:n kautta elantonsa saava pärjää eläkkeellä? Tänä päivänä mietimme, miten jatkuva läsnäolo verkossa vaikuttaa sosiaaliseen kanssakäymiseen. Pohdinnat loppuvat ennemmin kuin huomaammekaan. Millaista sosiaalisuus on sitten, kun puhumme puhelimien sijaan seinille? Entä kuka omistaa katulamppujen keräämän tiedon kaupunkilaisten elintavoista? Mitä tapahtuu, jos joku varastaa tiedot? Tiedon omistaminen ja valta ovat digitalisaation suurimpia kysymyksiä. Se, millaiseksi tulevaisuuden hyperkonnektoitunut yhteiskunta muotoutuu, on käsissämme. Sosiologien ammattitauti on tunnetusti oman ajan erityisyyden etsiminen. Nyt yhteiskuntatieteilijöillä on loistava tilaisuus irrottautua kierteestä ja suunnata katse tulevaisuuteen. Jos haluat ymmärtää digitalisaation yhteiskunnallisia uhkia mahdollisuuksia, yksi mahdollisuus on tutustu Naked Approach -hankkeeseen. Siinä Suomen yliopistoissa tutkitaan muun muassa sensoreita, tulostettavia teknologioita ja energian keräämistä kun taas ajatushautomo Demos Helsingissä pohditaan, mitä näiden tutkimusten tulokset merkitsevät tulevaisuudessa yksilöiden, yhteiskunnan ja yritysten kannalta.

Kirjoittaja on sosiologi, joka vielä vähän aikaa sitten reagoi keskusteluyrityksiin asioiden internetistä ahdistumalla ja vaihtamalla nopeasti aihetta. Tämä kirjoitus on julkaistu 7.4.2016 Skolar-blogissa ja kirjoitettu syksyllä 2015, kun kirjoittaja työskenteli Demos Helsingissä. 35

Elokuva-arvostelu

Jättiläinen

Teksti: Anna Raeste

(2016)

altava, perisuomalaisen näköinen tehdasalue ja levottomuutta herättävä musiikki kertovat jo Jättiläisen alkumetreillä, ettei elokuvateatteriin olla tällä kertaa tultu nollaamaan aivoja. Hallitseva epävarmuuden tunne tarttuu katsojaan heti alkumetreillä ja roikkuu mukana koko puolitoistatuntisen ajan. Aleksi Salmenperän ohjaama Jättiläinen käy läpi laajaa mediahuomiota keränneen Talvivaaran nikkelikaivoksen tarinaa. Siinä Jussi (Joonas Saartamo), kokematon virkamies, päätyy käsittelemään ympäristölupaa kyseiselle kaivokselle, joka on mullistamassa mineraalien keräämisen ja tuomassa pikkupaikkakunnalle paljon uusia työpaikkoja. Jussi alkaa kuitenkin epäillä hänelle annettujen tietojen todenperäisyyttä ja sotkeutuu nopeasti Talvivaaran johtajan Pekka Perän (Jani Volanen) ja esimiehensä (Peter Franzén) maailmaan, jossa kaikki ei ole enää yhtä mustavalkoista kuin ulkoapäin näyttää. Vallitsevaa epävarmuuden tunnetta lisää Salmenperän ratkaisu tehdä elokuvasta fiktiivinen, ripotellen kuitenkin samalla tarinaan todellisia henkilöitä, arkistopätkiä sekä valtavan määrän faktatietoa. Luotaantyöntävyyden sijaan juuri tämä asioiden epäselvyys kuitenkin imaisee mukaansa eikä päästä huomiota herpaantumaan. Salmenperä onnistuu erinomaisesti muuntamaan dokumentaarisen aiheen viihdyttäväksi ja mukaansatempaavaksi elokuvaelämykseksi, joka ei todellakaan jätä kylmäksi. Näyttelijät tekevät loistosuorituksen – etenkin Pekka Perää esittävä

Jani Volanen – ja jopa dialogi, tuo perinteinen suomalaisen elokuvan myötähäpeän väristyksiä aiheuttava kompastuskivi, tuntuu yllättävän luontevalta. Kaikki tämä jää kuitenkin sivuosaan, sillä kiinnostavinta Jättiläisessä ovat sen esiin nostamat yhteiskunnalliset kysymykset. Elokuva käsittelee Talvivaaran ongelmien kautta Suomessa piilevää korruptiota, josta harvemmin puhutaan, mutta jota selvästi piilee rakenteissamme enemmän kuin uskallamme itsellemme edes myöntää. Vaikka elokuvan tapaus päästää katsojan vain raapaisemaan aiheesta jäävuoren huippua, Jättiläinen osallistuu kuitenkin taidemaailmassakin tällä hetkellä suosittuun korruptiokeskusteluun, jota myös mm. Eduskunta-näytelmät ovat nostaneet viime vuosina esille. Elokuvan fiktiivisyys antaa toki puitteet epäillä esitettävien tapahtumien todenperäisyyttä, mutta jako aitoihin faktoihin ja taiteilijan ottamiin vapauksiin on lopulta varsin selkeä ja helposti seurattava. Jättiläistä ei ehkä kannata katsoa silloin, kun sosiologeille ominainen maailmantuska alkaa jo ennestään käydä liian ylivoimaiseksi, mutta tätä erittäin tärkeää ja todella vaikuttavaa teosta ei kuitenkaan kenenkään pidä jättää väliin. Salmenperän yhteiskunnallinen moraalitutkielma luo mukaansatempaavalla tavalla jatkuvan pudotusta odottavan tunteen, joka jää roikkumaan vielä lopputekstienkin päätyttyä.

Puheenjohtajan PS.

Käsitys Suomen tasa-arvoisuudesta on virheellinen Tuomas Hallamaa

leinen käsitys siitä, että suomalainen yhteiskunta olisi tasa-arvoinen, ei pidä paikkaansa. On totta, että viime aikoina Suomessa on saavutettu suurta edistystä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen aseman parantamisessa, mutta työ on vasta alussa. On esimerkiksi kyseenalaista, helpottaako tasa-arvoinen avioliittolaki sateenkaariperheiden lasten asemaa. Esimerkiksi on hyvinkin mahdollista, että lapsen ei-biologinen vanhempi joutuu jatkossakin käymään läpi perheensisäisen adoptioprosessin. Suomalainen translainsäädäntö polkee yhä törkeällä tavalla ihmisoikeuksia vaatiessaan henkilön pakkosterilointia hänen oikean sukupuolensa tunnustamisen ehtona.

” Tasa-arvo ei ole jatkumo, se joko on, tai ei ole” Samanaikaisesti sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen aseman hienoisen kohenemisen kanssa on tasa-arvo rapautunut muilla alueilla. Suvi Vihavainen (2016) kirjoittaa maanantain 18.4. Helsingin Sanomissa pienten lasten äitien työllisyysasteen romahtamisesta vuoden 2008 54 prosentista 47 prosenttiin vuonna 2014. Tämän lisäksi pienten lasten äidit tekevät entistä enemmän osa-aikatyötä. Tämä kertoo karulla tavalla siitä, että naisten asema työelämässä on yhä vielä perustavalla tavalla huonompi kuin miesten. Työelämän syrjivät rakenteet työntävät nuoria äitejä joko kotiin hoitamaan lapsia tai osa-aikaisiin töihin ja pakottavat samalla miehet elättäjän rooliin. Vihavaisen haastattelema äiti kertoo, että hänen lapsensa isä ei kyennyt jäämään hoitovapaalle perheen taloudellisen tilanteen vuoksi, vaikka olisi halunnut. Työelämässä näyttää vallitsevan vastenmielinen noidankehä: käytännöt perustuvat totaalisen vanhentuneisiin ja epätasa-arvoisiin sukupuolirooleihin ja uusintavat jatkuvasti näitä rooleja. Tilannetta pahentaa suomalaisen ammattirakenteen hyvin voimakas sukupuolittuneisuus, ammatit ovat Suomessa segregoituneet hyvin voimakkaasti ”naisten ja miesten ammatteihin”. Toinen valtava tasa-arvo-ongelma nykyään Suomessa on syrjintä etnisiteetin perusteella. Suomessa romanien ja saamelaisten syrjimisellä on Suomessa pitkät perinteen. Nyt tämän rinnalle on noussut uussuomalaisten kohtaama avoin rasismi ja viha, sekä rakenteellinen 37

syrjintä, jonka seurauksena Suomeen saattaa muodostua uusi perinnöllinen ”kantasuomalaisesta” poikkeavaan fenotyyppiin perustuva alaluokka. Vielä suurempi railo on aukeamassa kansalaisten ja ei-kansalaisten välille. Ajatus tasa-arvosta perustuu universalistiseen ihmiskäsitykseen, jossa jokaisella ihmisellä on hänen ihmisyytensä perusteella yhtäläinen luovuttamaton moraalinen arvo. Menossa oleva pakolaiskriisi on paljastanut eurooppalaisen ihmisoikeuspuheen onttouden. Ei-kansalaisilla ei ole oikeuksia, vaan heidän voi antaa hukkua Välimereen, tai lähettää diktaattorin kanssa tehdyn epämääräisen sopimuksen perusteella turkkilaiselle pakolaisleirille. Tasa-arvo ei ole jatkumo, se joko on, tai ei ole. Niin kauan kuin kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset, tasa-arvoa ei ole. Asioita on kuitenkin mahdollista muuttaa. Paras tapa ylläpitää epätasa-arvoista tilannetta on pitää yllä käsitystä jo saavutetusta tasa-arvosta. Suomessa monet asiat ovat toki paremmin kuin monessa muussa maassa, mutta tämä ei ole syy luopua kamppailusta tasa-arvon edistämiseksi. Vihavainen, Suvi (2016) Pienten lasten äitien työllisyysaste laskee – monia kiinnostaa osa-aikatyö. Helsingin Sanomat 18.4.2016. http://www.hs.fi/paivanlehti/18042016/ a1460862402543