Kontakti kevät 2017

Kontakti

Hallituksen esittely Sosiologit ja alan tyรถt s.6 Tutkijat tutuiksi s. 8 Arkijuusto Podcast s. 13

1/17

Sisällysluettelo Hallituksen esittely PJ:n P.S. Emmi Rantanen

Visa Rantanen - Päätoimittaja Hei! Vuoden ensimmäinen ja mahdollisesti kaikkien aikojen viimeinen paperille painettu kontakti, sosiologian opiskelijoiden ainajärjestölehti, on nyt saatu ulos. Kiitokset kaikille toimittajille, kuvaajille, hallitukselle ja kaikille teille jotka ovat auttaneet lehden teossa ja opastaneet minua toimituksen pyörittämisessä!

Kontakti-lehti ei häviä minnekkään, mutta julkaisutapa muotoutuu uudelleen ison pyörän myötä. Lehti jatkaa viime vuonna perustetulla blogialustalla, mutta paperiversio liittyy muiden sosiaalitieteiden opiskelijajärjetöjen lehtien mukana osaksi Konstruktion Diskurssi-lehteä, joka toimii sosiologian sekä muiden sosiaalitieteiden järjestöjen yhteisenä äänenä.

Sosiologien tulee kuitenkin pitää oma äänensä esillä opiskelija mediassa kuin myös muutenkin. Tässä numerossa alkaa uusi Tutkijat tutuiksi -palsta, jossa esitellään yliopiston tutkijoita, tarkoituksena tuoda esille tuoretta sosiologista tutkimusta, niin sosiologian opiskelijoille kuin myös laajemmalle yleisölle.

Sosiaalitieteet uudistuvat. Tosin uudistusten moottorina tuntuu olevan enemmänkin leikkaukset kuin mitkään erityisen valaistuneet voimat. Toisinaan tuntuu että tämän aikakauden piirteenä on jonkinlainen hitaasti etenevä kriisi. Toisaalta eletään myös omituista pysähtyneisyyden aikaa. Samat elokuvat tuotetaan jatkuvasti uudelleen. Nimen perään lisätään vaan uusi numero tai “Force Awakens”. Politiikkakin tuntuu pyörivän nostalgian ja identiteetin voimin. Olisi hyvä jos sosiologia voisi kuitenkin liikkua eteenpäin.

1-4.

5.

Mistä Sosiologian opiskelijan kannattaa hakea töitä Noora Fischer

6-7.

Tutkijat tutuiksi Minni Teerikangas ja Iiro Halonen

8-9.

Rekisterissä Oskari Lappalainen

9-10.

Trump: Isoveli vai Napoleon?

Pamela Mullo

11-12.

Yhden Podcastin tarina Iris Herlin ja Leena Alanko

13-14.

Työhakemuksen kirjoittamisopas Pinja Lehtiheimo

15-16.

Kirja-arvostelu Visa Rantanen

18.

Kansikuvitus: Paavo Jantunen

Emmi Rantanen - PJ 1. Halusin ehdottomasti toisen hallitusvuoden, sillä ensimmäinen oli niin hauska ja opettavainen.

Upeiden tyyppien kanssa työskentelyn jatkaminen ja uusiin tutustuminen houkuttelivat. Puheenjohtajuus tuntui mielenkiintoiselta haasteelta, johon sitten tartuin!

2. Haluan mahdollistaa sen, että hallituksen jäsenet voivat kukin toteuttaa ideoitaan ja sitä kautta järjestää toinen toistaan upeampia tapahtumia!

3. Awkward, seitankebab, tapiiri.

Hallituksen Esittely

1. Miksi lähdit mukaan hallitustoimintaan?

2. Mitä sinulla on suunnitelmissa Kontaktin päänmenoksi?

3. Kuvaile itseäsi yhdellä adjektiivilla, ruoalla ja eläimellä.

Kirsikka Grön - Tilavastaava 1.Yksi vuosi Kuppalan vessojen ja Alinan lattioiden luuttuamista aamuyöstä ei riittänyt, joten piti lähteä vielä toiseksikin vuodeksi! No ei nyt ihan, mutta olin viime vuonna mukana hallituksessa ja tuntui, että intoa järkkäillä kaikenlaista Kontaktin parissa riittäisi vielä toiseksikin vuodeksi.

2. Tilavastaavana haluan tehdä turvallisemman tilan periaatteita tutummiksi. Yhdenvertaisuus- ja ympäristövastaavana pyrin taas siihen, että jokaisella olisi Kontaktin tapahtumiin tervetullut olo ja ettei toiminnastamme synny hirveätä jätevuorta. Liikuntavastaavan pestissä haluan toteuttaa edullisia liikuntatapahtumia, joihin olisi mahdollisimman matala kynnys tulla mukaan.

3. Kirpeä, vihis, vompatti.

Katri Kärkkäinen - Kulttuurivastaava & työelämävastaava 1. Syksyn aikana mietin, että olisi kiva olla mukana ainejärjestötoiminnassa. En kuitenkaan ajatellut uskaltavani hakea mihinkään hallituspestiin. Kävi kuitenkin niin, että Essi antoi vähän "vauhtia" ja yllytti minua, joten tässä sitä ollaan! Lähdin hallitukseen koska haluan olla mukana järjestämässä opiskelijatapahtumia ja -toimintaa. Mielestäni opiskelijatapahtumat ja -toiminta ovat erinomaisia kohtaamispaikkoja opiskelijoille sekä ne vahvistavat yhteisöllisyyttä. Palkitsevaa on se, kun kaikilla on kivaa!

2. Kulttuurivastaavana haluan järjestää monipuolista kulttuuritoimintaa, joka toimii irtiottona arjesta. Vuosijuhlavastaavana haluan järjestää vuosijuhlat, joista kaikki järjestön jäsenet voivat olla ylpeitä. Työelämävastaavana haluan järjestää toimintaa, joka valmistaa sosiologian opiskelijoita työelämään: omien vahvuuksien tunnistamista ja oman osaamisensa markkinoimista sekä kaventaa opiskelun ja työelämän välistä kuilua.

3. Pippurinen, kermainen lohikeitto ja kissa.

Essi Tervonen -Kulttuurivastaava 1. Koin hallitustoiminnan olevan se, mitä halusin jo fuxitoimikuntaan lähdettyäni. Yhdessä muiden kanssa toimiminen, suunnittelu ja järkkäily on vaan parasta yliopistoelämää!

2. Haluan järjestää upeita excuja teatteriesityksiin, vaikka aika ei riitäkään kaikkien niiden toteuttamiseen mitä haluaisin. Yhdessä Katrin kanssa ollaan m-a-h-t-a-v-a tiimi, sekä kulttuuri- että vuosijuhlavastaavina, ja ollaan saatu jo tähän mennessä paljon aikaan.

3. liminaali, puuro, pupu 2.

Anna Raeste - Vara PJ 1. Hallitushommat oli niin innostavia edellisenä vuonna, etten pystynyt vielä luopumaan Beauvoirissa kokoustamisesta. Erityisesti tässä vuodessa kiinnostelevat kaikki koulutusuudistukset ja niiden vaikutukset Kontaktin tulevaisuuteen.

2. VPJnä pyrin lähinnä huolehtimaan hallituslaisten (myös PJn) jaksamisesta ja hommien sujumisesta. Suhdevastaavina aiomme Tuulin kanssa lisätä yhteyksiä etenkin kansainvälisiin järjestöihin ja tehdä sujuvaa yhteistyötä uuden sosiaalitieteiden ainejärjestön kanssa.

3. Hektinen, suklaarusina, tohvelieläin

Joonas Pitkänen - Viestintä & Web vastaava 1. En ensimmäisenä opiskeluvuotena ollut yhtään kiinnostunut järjestöhommista mutta tapasin vuoden aikana niin paljon hyviä tyyppejä, jotka oli mukana toiminnassa niin innostuin sitten itsekin.

2. Ajattelin pitää pöytäkirjaa ja jäsenrekisteriä like a boss. Viestinnässä puolestaan jatketaan aika lailla tutuilla linjoilla, ehkä jotain somejuttuja voisi yrittää lisätä.

3. Dekadentti, proteiinipilleri, axolotl

Iiro Halonen - Opintovastaava 1. Opiskellessani vaihdossa Hongkongissa minuun iski kipinä järjestötoiminnasta ja niinpä päädyinkin seuraavana vuonna hallitukseen.

2. Näinä aikoina opintovastaavan pestissä ei voi sivuuttaa Isoa pyörää ja siitä infoamista. Pyrimme kuitenkin yhdessä Minnin kanssa tuomaan paremmin esille myös sosiologian tutkijoita ja ajankohtaista tutkimusta.

3. Maanläheinen, (euron) juusto, koira.

Minni Teerikangas - Opintovastaava 1. Olin kuullut ystäviltä ja tutuilta, että ainejärjestötoiminta on mukavaa ja palkitsevaa. Halusin myös kokemusta järjestössä toimimisesta ja edellisvuoden hallituksen hyvä yhteishenki teki vaikutuksen.

2. Opintovastaavana haluan lisätä vuorovaikutusta ja tietoutta opiskelijoiden ja henkilökunnan välillä, sekä saamaan opiskelijat tietoisiksi kaikesta oleellisesta koulutusuudistukseen liittyen. Virkistysvastaavana haluan järjestää monipuolisia tapahtumia joihin kaikista tuntuisi mukavalta tulla.

3. Malttamaton, marianne, possu.

3.

Marianna Heinonen - Virkistysvastaava 1. Fuksivuoteni aikana tutustuin upeisiin tyyppeihin ja sain mahtavia muistoja tapahtumista, mistä innostuneena halusin itsekin olla mukana luomassa niitä. Uusien asioiden oppiminen ja juttujen tekeminen yhdessä on parasta!

2. Virkistysvastaavana haluan luoda tapahtumia, joissa ihmisillä olisi kivaa ja hauskaa. Jotakin sellaista, mitä voi eläkepäivillä muistella virnistellen.

Ympäristö- ja yhdenvertaisuusvastaavana haluan varmistaa, että periaatteita noudatetaan käytännössä ja arvioidaan tarpeen tullen uudelleen. Ihmisten ja ympäristön on voitava hyvin.

3. Menevä, pitsa, siili

Samuel Schroderus - Talousvastaava 1. En suunnitellut hallitukseen liittymistä pikkujouluihin tullessani, mutta Essin edotuksesta astuin ehdolle taloudenhoitajan tehtävää ja tässä sitä ollaan. Olen erittäin tyytyväinen siitä että lähdin järjestötoimintaan mukaan sillä Kontakti ja sen hallitus ovat tuoneet positiivisia yllätyksiä toinen toisensa perään. Taloudenhoitajana pyrin laittamaan Kontaktin talouden yhtä hyvään kuntoon kuin Juha Sipilä Suomen.

2. Isopyörä pyörii ja kontaktikin pääsee uudistuksien kohteeksi. Toiminnan muuttuessa myös perinteinen kaava hoitaa talousasiat menee uusiksi, toivottavasti suunnitelmani eivät luo Kontaktille turhaa päänmenoa.

3. Tarmokas, Hotdog, Kultakala

Tuuli Lehtonen - Kv- ja suhdevastaava 1. Pääsin vaihdossa opiskelijajärjestöissä toimimisen makuun ja halusin jatkaa aktiivisuutta Suomessa. Erityisesti halusin vaikuttaa siihen, että kv-opiskelijoilla täällä olisi yhtä tervetullut olo opiskelijatoimintaan kuin itselläni oli vaihdossa.

2. Kv- ja suhdevastaavana haluan järjestää tapahtumia, joihin sekä paikallisilla että kv-opiskelijoilla on matala kynnys tulla ja tutustua keskenään, sekä tehdä tässä ja muissa asioissa yhteistyötä muiden järjestöjen kanssa ja ylläpitää yhteydenpitoa. Työelämä- ja alumnivastaavana haluan yhteistyössä alumnien kanssa järjestää toimintaa, joka tekee työelämästä lähestyttävämpää ja auttaa kontaktilaisia luottamaan kykyihinsä, sekä löytämään omat kiinnostuksensa ja vahvuutensa.

3. Utelias, oliivi, tilhi

4.

PJ:n P.S. Emmi Rantanen. Kontakti Ry. Puheenjohtaja.

Työelämä. Tuo kaukainen, tavoittelematon ja pelottava asia, joka vain on kaukana tulevaisuudessa. Se ei odota, se vain on. Tai sitten en vain tohdi mennä sen luokse, vaikka se odottaisikin avosylin vastassa. Oli asia miten päin vaan, ei joka tapauksessa tunnu siltä, että se odottaisi.

Työelämä on kuin muutamaa istumapaikkaa vaille täyteen ahdettu juna, jolla on aina kiire seuraavalle pysäkille ja joka on jo liikkumassa pois raiteelta, kun vihdoin saavut asemalle. Mukaan mahtuvat vain nopeimmat ja räväkimmät persoonat, jotka kyynärpäätaktiikalla puskevat laiturilta junan kyytiin läpi kyynärpäätönäisyt vastaanottavan ihmismassan.

Tai sitten junassa onkin tilaa, mutta se toimii epäsäännöllisesti ja -varmasti. Saapuu myöhässä ja lähtee liian ajoissa, jättää pysäkkejä välistä ja tiputtaa ihmisiä kyydistä kesken kaiken. Tai sitten se liikennöi turhan liian usein hyvin hiljaista väliä, tai aivan liian harvoin erittäin vilkasta väliä.

Muun muassa tällaisen kuvan työelämästä voi saada jutellessaan kanssaopiskelijoille.

Miksi sitten työelämä tuntuu pelottavalta ja tuntemattomalta ja siltä, ettei se odota? No, tietenkin sillä on omat realiteettinsa ja rajansa, joiden puitteissa työtä voi saada.

5.

Suhdannevaihtelut, rakenteiden muutos ja teknologian kehitys ovat todellisia työelämän etäännyttäjiä.

Mutta voisiko osa ongelmaa olla nuorten huonossa itseluottamuksessa?

Olen huomannut opiskelijoiden puheista välittyvää itseluottamuksen puutetta. Työelämään suhtaudutaan niin, ettei itsellä ole siihen mitään tuotavana – koetaan, ettei ole hyödyllinen.

Tällainen ajattelutapa on erittäin haitallinen ja silti valitettavan yleinen opiskelijoiden keskuudessa.

Tilanteen ratkomiseksi ei ”usko itseesi” -kannustuksen hokeminen paljoa auta, sillä se on helpommin sanottu kuin tehty. Kyse on paljon syvemmästä kuin ajattelutavasta.

Se, että YTHS:n palveluista leikataan, ei ole hyvä asia. Olisi tehtävä jotain keinoja, joilla opiskelijoiden kollektiivisen itseluottamuksen saisi nostettua. Työelämä tarvitsee omaan tekemiseensä uskovia, hyvällä itseluottamuksella varustettuja valtiotieteilijöitä. Rakkaat kontaktilaiset: muistakaa siis kehua kaverianne ja valaa heihin hyvää itseluottamusta! Ja tietäkää: olette todella hyviä sellaisena kuin olette, fiksuja sekä osaavia, ja teistä on moneksi!

Mistä sosiologian opiskelijan kannattaa hakea töitä?

Noora Fischer

”Usein teemme valintoja opintojen ja muun elämämme suhteen työelämän oletettujen vaatimusten mukaisesti, ja haemme töitä kiivaasti, suuntaa sen tarkemmin pohtimatta. Emme tarkastele, mikä on meille itsellemme merkityksellistä, ja siis arvokasta, motivoivaa ja sinnikkyyttämme ruokkivaa.” - Työllistymisen työkalupakki, Väki Rekrytointi Oy

Otsikon kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta.

Työnhaku voi olla turhauttavaa, aikaa vievää ja henkisesti raskasta. Harva meistä pystyy rakentamaan työurastaan nousujohtoisesti etenevän täydellisen jatkumon, joka kulminoituu siihen, että olet valmistuessasi paras työntekijä unelmaduunissasi.

Fiksuja ja filmaattisia sosiologian opiskelijoita on työskennellyt opintojen ohella esimerkiksi kalatiskillä, vaatekaupassa, sijaisopettajana, litteroijana, kustannustoimittajana, tutkimusavustajana, vartijana ja valmennuskurssien vetäjänä. Myös Kontakti ry:n viimesyksyiseen minimentorointiin osallistuneiden mentoreiden opintojen aikaiset työkokemukset olivat kirjavia.

Harvalla käy niin mieletön munkki, että opintojen ohessa pääsee heti työskentelemään osa-aikaisesti oman alan tehtävissä. Monelle ensikosketus opintoja vastaavista tehtävistä tulee työharjoittelun kautta. Ei tule kuitenkaan väheksyä kokemusta, joka kertyy sekalaisista osa-aikatöistä. Esimerkiksi asiakaspalvelu-, myynti- ja opetustyössä hankitut taidot voivat osoittautua hyvin arvokkaiksi myös varsinaisissa oman alan töissä.

Sosiologian hienous ja kirous on siinä, että se on yleinen yhteiskuntatiede. Valmiiksi pureksittua malliurapolkua ei ole, mutta toisaalta sinulla on mahdollisuus luoda täysin oman näköisesi tie esimerkiksi kuuntelemalla kutsumustasi.

Oman osaamisen tunnistaminen onkin tärkeä osa työnhakua ja uran suunnittelua myös osa-aikatöitä hakiessa. Osaamisen tunnistaminen voi tuntua myös vaikealta: missä minä olen hyvä ja mistä minä motivoidun, eivät ole välttämättä itsestään selviä kysymyksiä.

Mitä taitoja olen oppinut harrastuksissani? Ihmistaitoja, organisointia, viestintää?

Mitä taitoja olen saanut opinnoistani? Metodeja, tekstitaitoja, ajattelumalleja?

Mitä taitoja olen oppinut työelämässä? Aikatauluttamista, asiakaspalvelua, ohjelmistoja?

6.

Tiedätkö jo kutsumuksesi?

Pihalla kuin Lumiukko?

Oletko todella innostunut sosiologiasta ja sinulla on selvä kutsumus, jonka toteuttamisen eteen olet valmis paiskimaan töitä? Suhtaudutko intohimoisesti esimerkiksi johonkin yhteiskunnalliseen ilmiöön tai haluatko yhdistää sosiologian osaamisesi harrastukseesi, ja luoda jotain kokonaan uutta? Haluatko ehdottomasti tutkijaksi tai vaikka poliitikoksi? Ensinnäkin onnittelut siitä, että olet löytänyt kutsumuksesi! Aito innostus näkyy ja tarttuu, ja töitä on mielekkäämpää hakea, kun tietää mistä on kiinnostunut.

Oletko epävarma siitä, mikä sinua oikeastaan kiinnostaa? Etkö tunne omia vahvuuksiasi?

Päädyitkö lukemaan sosiologiaa kohtalon oikusta ja olet usein kyseenalaistanut opiskeluvalintasi mielekkyyden opintojen aikana?

+ Tavoittele rohkeasti unelmaasi ja pidä se strategisesti mielessä myös osa-aikatöitä hakiessa. + Kartoita organisaatioita, joissa voisit harjoittaa kutsumustasi. Tee tarvittaessa avoimia hakemuksia. + Matki mentoria: Tiedätkö jonkun, joka tekee unelmatyötäsi? Kysy suoraan tai stalkkaa esimerkiksi LinkedInistä minkälaisia töitä henkilö on tehnyt ennen unelmatyöhön päätymistä ja minkälaisten taitojen kehittäminen olisi hyödyllistä unelmatyössä menestymisen kannalta.

7.

+ Ei hätää. Omat mielenkiinnon kohteet saattavat konkretisoitua vasta erilaisia asioita ja myös vääräksi osoittautuvia vaihtoehtoja kokeillessa. +Yliopisto-opintojen aikana opit kuitenkin monenlaisia taitoja, jotka eivät ole sidoksissa varsinaiseen sosiologian substanssiosaamiseen. Opit lukemaan, kirjoittamaan, tiivistämään ja ajattelemaan kriittisesti. Opit hahmottamaan yhteiskunnallisia ilmiöitä, murroksia ja kehityskulkuja. Opit hakemaan tietoa, tekemään tutkimusta, työskentelemään ryhmässä ja hallitsemaan projekteja. Edellä mainittujen oman alan ”kliseiden” hahmottaminen voi olla hyödyllistä, kun pohdit sitä, mitä osaat ja mikä on kutsumuksesi. +Oletko esimerkiksi innostunut oikeastaan enemmän sivuaineestasi? Silloin kannattaa hakea vaikka ensisijaisesti viestinnän opiskelijoille suunnattuihin paikkoihin, joissa voit erottua joukosta myös sosiologian osaamisella.

Tutkijat tutuksi

Minni Teerikangas ja Iiro halonen

Elina Helosvuori ja hedelmöityshoidot Haluamme opintovastaavina tehdä Helsingin yliopiston tuoretta sosiologian tutkimusta näkyvämmäksi opiskelijoille.

Kuluvan vuoden aikana haastattelemme jatko-opiskelijoita ja esittelemme tällä palstalla heidän tutkimustaan.

Elina Helosvuori on sosiologiasta 2012 maisteriksi valmistunut tohtorikoulutettava Helsingin yliopistolla. Helosvuoren väitöskirja käsittelee hedelmöityshoitoja ja sitä, miten ne muokkaavat lisääntymistä, lapsettomuutta ja vanhemmuutta. Tutkimustapa on etnografinen ja hän kerää aineistoa muun muassa havainnoimalla hedelmöitysklinikalla ja vertaistukiryhmissä sekä haastattelemalla potilaita, ammattihenkilökuntaa ja asiantuntijoita.

Aihetta hän lähestyy tieteen- ja teknologian tutkimuksen näkökulmasta muun muassa niin, että luonnontieteiden tutkimuskohteena olevia lääketieteellisiä hoitoja ei nähdä irrallisina hoidettavien kokemuksista.

Kysyimme Helovuorelta, onko tutkijana vaikea perustella oman tutkimuksensa yhteiskunnallista merkitystä. Helosvuoren mukaan monessa tutkimuksessa tutkija joutuu useaan otteeseen perustelemaan myös itselleen tutkimuksen merkitystä ja tutkimuksen tarkka merkitys tulee ilmi vasta sen loppuvaiheessa. Aiheena hedelmöityshoidot on kuitenkin hyvin kiistanalainen.

Teoreettisesti tutkimus perustuu etenkin feminististen tieteentukijoiden Annemarie Molin sekä Karen Baradin töihin ja Helosvuoren ohjaajina puolestaan toimivat Mianna Meskus ja Ilpo Helen.

Suomessa hedelmöityshoito laki astui voimaan 2007, ja lakia säädettäessä kiisteltiin erilaisista kysymyksistä kuten siitä, kenellä on oikeus hoitoihin, onko sijaissynnytys sallittua ja onko lapsilla oikeus saada tietoa oman sukusolunsa taustasta. Lisäksi hoitoiSosiologiaa Helosvuori päätyi lukemaan pitkälti hin liittyen käydään paljon määrittelykamppailuja intuition varassa. Lukiossa psykologia kiinnosti, mut- normaaliuden ja luonnollisuuden tiimoilla, mikä ta lopulta sosiologian pääkoekirjana tuolloin ollut tekee aiheesta merkityksellisen tutkia. Aihepiiristä Baumanin Sosiologinen ajattelu voitti psykologian kiinnostuneille kandi- tai graduideoiksi Helosvuori kokeen matemaattisuuden. Hedelmöityshoidoismainitsee sukusolujen luovutuksen, luovutetuista ta Helosvuori innostui ”lisääntymisteknologia ja sukusoluista syntyneiden lasten kokemukset sekä elämänpolitiikka” -nimisellä kurssilla, jolla luetusta lisäksi ennekoivan munasolujen pakastuksen, joka Charis Thompsonin artikkelista lähti idea sekä grad- nostaa päätään Suomessa. uun että väitöskirjaan.

8.

Haastavaksi tutkimuksen tekemisessä Helosvuori kokee epävarmuuden sietämisen ja uskomisen siihen, että tutkimuksesta tulee lopulta valmista. Toisaalta kuitenkin tutkimuksesta saatavat kiitokset ovat isoja ja ympärillä on kivoja ihmisiä.

Helosvuorella oli jo opintoaikana vahva ajatus tutkijuudesta, mutta hän ei kuitenkaan toiminut järjestelmällisesti sen saavuttamiseksi. Jälkikäteen ajateltuna sukupuolen tutkimus ja filosofia olisivat tukeneet hänen nykyistä tutkimustaan paremmin kuin yhteiskuntapolitiikka, mutta loppujen lopuksi sivuaineiden valinta ei ollut millään tavalla kahlitsevaa. Tulevaisuudessa Helosvuorella on halu jatkaa tutkimuksen tekemistä samasta aihepiiristä.

Ylipäänsä sosiologiassa ajankohtaisena Helosvuori pitää sitä, että tutkimuksen tekeminen voisi olla muutakin kuin kansainvälisten artikkeleiden julkai-

semista rajatulle yleisölle. Helosvuori peräänkuuluttaakin tieteen popularisointia suurelle yleisölle.

Ohjeina nykyisille opiskelijoille Helosvuori kannustaa opiskelemaan ahkerasti ja luottamaan itseensä, sillä sosiologit ovat skarppeja ja pärjäävät hyvin työelämän eri osa-alueilla.

Lempisosiologi: Charis Thompson Koirat vai kissat: Koirat Lempiruoka: kasvistaco Lempimatkakohde: kesämökki Lempiväri: okra

Rekisterissä Oskari lappalainen

Kontakti-lehden entinen päätoimittaja kirjoittaa kokemuksistaan harjottelusta Helsingin yliopiston opiskelija rekisterissä.

Harjoittelupaikkani on Helsingin yliopiston opiskelijarekisteri, tuttavallisemmin oprek. Käytännössä opiskelijarekisterin toiminta näkyy opiskelijoille WebOodin kautta. WebOodi on kuitenkin vain pintakerros laajemmasta Oodi-järjestelmästä, jota opiskelijarekisteri ylläpitää ja päivittää osana laajempaa konsortiota. Rekisteri myös kouluttaa Oodin käyttäjiä ja ratkoo ongelmatilanteita. Rutiininomainen suoritusten rekisteröinti on delegoitu eteenpäin opintoneuvojille.

Harjoitteluni on kuuden kuukauden pituinen, josta olen tätä kirjoittaessa suorittamassa toista kuukautta.

Työtehtäväni ovat tähän mennessä olleet varsin kirjavat, ja oletan, että tule tekemään vielä vaihtelevampia tehtäviä tulevaisuudessa. Olen pitänyt opiskelijarekisterin tiskiä Welcome Fairilla, korjannut Oodissa olleita ristiriitaisia tietoja, kirjoittanut ohjeita. Pääasiassa työnkuvaani voisi varmaankin luonnehtia softatestaukseksi.

9.

Olen mukana SISU-projektissa, jossa on tarkoitus tuottaa Oodin lopulta korvaava uusi järjestelmä, ensin koulutussuunnittelijoiden käyttöön. SISUun (Student Information System University) tutustuminen ja sen toiminnallisuuksien testaaminen ovat vieneet suurimman osan työajastani. Työnkuva saattaa vaikuttaa yllättävältä sosiologille, mutta toisaalta valtsikan koulima analyyttisyys ja kyky löytää oleellinen ovat olleet avuksi tässäkin tehtävässä. Myös aikaisempi datanomitutkinto ja 25 opintopistettä tietojenkäsittelytieteen perusopintoja ovat varmasti auttaneet.

Sosiologian opinnoista on myös ollut apua työpaikan kulttuurin ja käytäntöjen havainnoinnista – nämähän ovat harvoin jos koskaan auki kirjoitettuja. Tämä on ollut post-YT-yliopistomaailmassa hyödyllinen taito, sillä harjoittelu on vaatinut melko paljon oma-aloitteisuutta ja itsenäistä asioista selvää ottamista.

En koe olleeni tuuliajolla, mutta ainakin SISUlaiset

ovat olleet varsin kiireisiä. Työilmapiiri on kuitenkin hyvä, ja olen aina saanut apua kysyessäni.

Yliopisto itsessään on taas mielestäni tarjonnut varsin kattavasti ohjausta, ja yliopiston harjoitteluun on (ainakin Opiskelijapalveluissa) sisällytetty mukaan myös uraohjausta, ja neuvoja siitä miten harjoittelusta voi hyötyä mahdollisimman paljon. Lisäksi on tarjottu mahdollisuutta verkostoitua muiden Opiskelijapalveluiden alla olevien yksiköiden harjoittelijoiden kanssa. Yliopistot ovatkin varmasti paikkoja, jossa työharjoittelut ymmärretään juuri työharjoitteluna.

Myös harjoittelijan kannattaa ottaa harjoittelu mahdollisuutena tutustua yliopistomaailman toimintaan, ja ottaa asioista selvää mahdollisimman pitkälle.

Palataan vielä hetkeksi SISUun. Järjestelmä on vielä melko varhaisessa vaiheessa, ja sitä on kehitetty tällä hetkellä ensisijaisesti hallintohenkilöstön tarpeisiin.

Tulevaisuuden opiskelijoille on kuitenkin tarjolla joitain uusi (ainakin mielestäni) hyödyllisiä ominaisuuksia. SISUssa valitaan yksittäisten kurssien sijasta kerralla laajempia opintokokonaisuuksia. Tämä auttaa pysymään kärryillä oman tutkintonsa vaatimuksista – ei enää ristiin vertailua opinto-oppaiden kanssa. Myös opintokalenterista on varmasti apua.

Opiskelijoita kiinnostavaa informaatiota on varmasti se, että myös WebOodista on tulossa uusi versio.

Suurin ero, ainakin opiskelijoiden näkövinkkelistä, on se, että käyttöliittymää on päivitetty merkittävästi nykyaikaisemmaksi. Nauttikaamme siis WebOodin 90-lukulaisesta, näinä uusretroina aikoina jopa esteettisestä, käyttöliittymästä vielä kun voimme.

Kokemukseni perusteella voin vahvasti suositella yliopistoa harjoittelupaikkana. Valtsikalaisten ei kannattaisi liiaksi epäröidä itseään hallinnollisen IT:n vaatimusten suhteen, sillä opiskelijarekisterissä on monia, joilla on valtsikalainen tai humanistinen tausta. Käytössä olevat järjestelmät ovat sen verran uniikkeja, että näitä ei opita kuin käytännössä tekemällä, eikä oppimiskynnys toisaalta ole kovin korkea. Toisaalta oman osaaminen monipuolistaminen IT/hallinto/bisnesmaailman opinnoilla ei ole huono idea, jos jonkinlaista paloa asiaan vain löytyy.

Koska halukkaita hakijoita on kuitenkin poikkeuksetta enemmän kuin avoimia paikkoja, niin voin antaa pari inside-neuvoa, joista ainakin osa pätee myös yliopiston ulkopuolella. Ensinnäkin mikäli olet hakemassa yliopistoon harjoittelemaan kannattaa

varmistaa, että kyseinen opintojakso käy varmasti oman alasi harjoitteluksi – tätä kysytään varsin varmasti haastattelussa. Toisekseen kannattaa ottaa mahdollisimman paljon selville siitä, mitä kohteessa, johon haet tehdään, ja suhteuttaa oma osaaminen ja odotuksen sen mukaan. Ainakin yliopistossa hakijan realistiset odotukset ovat yksi tekijä, joka otetaan huomioon hakijoita valitessa. Lisäksi tehtäviin tutustuminen auttaa tuomaan omia vahvuuksiaan esille juuri työpaikan odotusten kautta. Tämä on jotain, josta oman generalistisuutensa kanssa tuskailevat valtsikalaiset varmasti hyötyvät.

10.

Trump: Isoveli vai Napoleon?

Pamela Mullo Donald J. Trumpia on ehditty verrata mitä erilaisimpiin hahmoihin aina todellisista fiktiivisiin. Lukemattomia artikkeleita hänen väitetystä maolaisuudestaan, miten paljon hänellä on yhteistä Mussolinin kanssa, kuinka hän muistuttaa zikavirusta ja miten hän on kirjaimellisesti Hitler, on julkaistu erilaisissa medioissa. Miten Trumpin menestystä tulisi tulkita George Orwellin näkökulmasta, miehen johon nojataan aina kun mitä tahansa tapahtuu?

1984 on itsensä sivistyneeksi mieltävän ihmisen vaihtoehto aina silloin, kun julkisuudessa puhutaan yhtään mistään: Trumpilla on massiivinen valvontakoneisto käytettävissään juuri niin kuin Oseanian johtajalla, Isoveljellä. Trumpista on muodostettu kansalaisistaan huolehtivan isähahmon henkilökultti juuri niin kuin Isoveljestä. Ennen kaikkea Trumpiin voidaan liittää käsite Orwellin uuskielestä.

Hänen alamaisensa keksivät sanoja, jotka saavat todellisuuden näyttäytymään heille mieluisemmaksi, alternative facts (vaihtoehtoinen fakta). Merkittävä osa uuskielen filosofiaa on myös sen yksinkertaisuus.

Puolueen johtajat ajattelivat, että monimutkainen ja hankala kieli inspiroisi ihmisiä luovaan ajatteluun ja mahdollisesti kapinaan, joten kielestä tuli tehdä merkityksetön ja suoraviivainen. Tästä esimerkkinä toimii hyvin Trumpin suosittu ”bigly”; silloin kun ”a lot” on vaan liian monimutkainen.

11.

Trump tuo oman lisämausteensa uuskieleen ja suorastaan keksii uusia sanoja (esim. braggadocious).

Mielestäni tilanne muistuttaa enemmän Eläinten Vallankumousta. Napoleon myi kokonaan uutta ideologiaa ja yhteiskuntarakennetta. Tässä kohtaa yhtäläisyydet ovat hienovaraisempia (tai täysin suoraviivaisia, jos ollaan ihmisten ulkonäön pilkkaamisen faneja). Trump ja Napoleon molemmat harrastavat mielipiteen muuttamista heidän asemansa mukaan. Napoleon kannatti eläinten tasa-arvoa, kun isäntää vastaan piti kapinoida. Mutta vallan saavutettua muista eläimistä tulikin toisia tasa-arvoisempia. Trump rakasti Wikileaksia kampanjoinnin aikana.

Voiton jälkeen hän vihaakin kyseistä vuotosivustoa. Eläinten Vallankumouksessa Napoleonin pahat aatteet tulivat pikkuhiljaa esille tarinan edetessä.

Trumpin aikeet ovat enemmän tai vähemmän piilossa, riippuen siitä keneltä kysyy. Hänen kannattajansa sanoisi, että hän on ulkopuolinen, joka tulee pistämään Washingtonin eliitin kuriin. Juuri niin kuin Napoleonin oli tarkoitus pistää isännät kuriin. Trumpin kannattajat kokevat, että hän on yksi heistä, kun taas muut ovat koko ajan nähneet pienten sorkkien tilalla pienet ihmiskädet.

Mutta molemmat tarinat olivat Neuvostoliiton kritiikkiä eivätkä liity Trumpiin mitenkään. Ehkä ne yleisesti varoittavat autoritäärisistä valtioista, mutta

silloinkin kun näitä teoksia verrataan todellisuuteen, ne toimivat eskapismina. Emme halua kohdata todellisuutta sellaisena kuin se on tai mikä pahempaa, kohdata sitä meidän omana ainutlaatuisena todellisuutenamme.

Adam H. Johnson kirjoitti Los Angeles Timesissä, että Trumpin vertailu ulkomaalaisiin johtajiin toimii olemassa olevien valtarakenteiden turvaajana.

Trumpin vertaaminen Isoveljeen tai Napoleoniin on turvallinen tapa tulkita maailmaa. Lohdutamme itseämme sanomalla, että tämä on vain yksi paha omena ja pian pääsemme siitä eroon: Michelle Obama 2020. Mutta Trump peri valvontakoneistonsa Obamalta. Isähahmo-kultti on yleinen propagandan

keino ja kieltä muokataan koko ajan muutenkin.

Trumpin kilpailija Hillary Clinton edusti samaa eliittiä. Konservatiivit ovat itsekin verranneet Clintonia hahmoihin, joiden kanssa tällä ei ole mitään yhteistä.

Tämä on vain tyhjä retorinen keino nostattaa omaa tiimiä ja halventaa vastustajaa. Yhdysvaltain liberaalit ovat itse langenneet faktojen keksimiseen ja syyttäneet koko vaalien lopputuloksesta venäläisiä.

Trump on Trump. Mutta me elämme Eläinfarmissa ja Oseaniassa; keskitymme niin vahvasti tiettyyn yksittäiseen pahikseen (Lumipallo tai Goldstein) ettemme huomaa kuinka maailma ympärillämme muuttuu vain dystopiasta toiseksi. Ehkä Trump on sittenkin meidän maailmamme Lumipallo.

Yhden podcastin tarina...

Toukokuussa 2016 Leena kysyi Iirikseltä, kiinnostaisiko tätä lähteä mukaan tekemään zineä. Päädyttiinkin tekemään podcastia, jota on nyt julkaistu viisi jaksoa ja lisää on tulossa kevään aikana. Keskustelimme Arkijuusto-podcastin synnystä, sen tekemisestä ja tulevaisuudesta sekä podcasteista mediana.

Leena: Pitäskö alottaa siitä et miks me alotettiin tää podcast?

Iiris: Joo. - Niin oikeestaanhan se lähti siitä, kun keskusteltiin et olis kivaa löytää joku ilmaisun väline, missä voitaisiin puhuu meitä kiinnostavista asioista. Oikeestaan me mietittiin lehdentekoa ja todettiin et se on aika työlästä, sul oli siitä kans kokemusta, sit nous keskusteluun et voisko se olla joku muu tapa miten ilmasta itseämme, ja sit nous tää podcast, et sitä me ei olla tehty koskaan.

- Mm. Ja sit siin podcastis oli voittavana just se et siin ei oo mitään paineita että on vaikka tilattu painos ja pitää saada jakoon tai myytyä, et tää on niin kevyt ja helppo tehdä.

- Nii ja sit toisaalt toi uutuusarvokin, et ei tienny hirveesti et tutut olis tehny tai ylipäänsä mitään suomalaisia podcasteja.

- Sit me lähettiin pyörittelee ideoita, oli muitaki joita kiinnosti siinä alussa, mut loppujen lopuks me päädyttiin aika lailla kahdestaan tekee tätä sisältöä ja vähän mietittiin teemoja mut sit arki, joka oli ollu se eka idea, jäi kuitenki päällimmäiseksi. Meillä on sillee amatööripodcastiksi kanssa aika tarkkaan mietitty tää konsepti, et me haluttiin alusta alkaen että jaksot olis hyvälaatusia ja tasalaatusia.

13.

- Nii just toi teema, et aluks ajateltiin et tyyliin yks jakso käsittelee arkea ja sit se siit levähtikin et arki on niin monipuolinen juttu et siitä keksis kokonaisen sarjan podcasteja. Ja just et rakenne on joka jakosssa samanlainen et on meidän yhteisosioo, sit on joku vieras, yhes oli kaks mut huomattiin et se yks toimi paremmin.

- Joo. Siis, podcastin tekeminen on tosi helppoo.

Ollaan kyl saatu ystäviltä apua leikkaamiseen, editoimiseen, ja sitte lainattu nauhotusvälineitä. Me ollaan päästy kotistudioon nauhottamaan, mut vois tehä niin et ostaa suht halvan mikin jonka liittää kännykkään ja sil hoitaa haastatteluit ja muita, et podcast on kyl kevyt alottaa.

- Mm. Ollaanhan me tarvittu apuu mut ollaan myös opeteltu paljon juttuja, esim. editoimaan. Siihenki on olemas kaikkii hyvii ohjelmia, niinku vaikka Garageband joilla niitä tehdä, mitä ei vaan oo ennen ottanu haltuun.

- Niinpä. Ehkä siin on oikeestaan se et jos haluu alottaa oman podcastin niin alkupääomaa pitäis ehkä olla, jos ei oo ketään tuttui keltä lainata tai kuka vois auttaa nii joku, vähän parempi mikrofoni ja sit joku editointiohjelma, sitten ei tarvitse enää myöhemmin mitää muuta. Jos noi alus laittaa nii voi tehä vaik kuin paljon.

- Ehkä podcastissa viel enemmän ku lehdessä se sarjan tuottaminen kannattaa miettii tarkkaan resursseja, ettei tee yhtä jaksoo ja lopeta siihen. Et me mietittiin et viis jaksoo on tavoite, katotaan sit uudestaan, mut et ei ehkä lupaa hamaan tulevaisuuteen tai sit laita kaikkii paukkui ekaan pariin jaksoon.

- Ja toisaalta tuntuu et varmaan ihan parinki vuoden päästä me ollaan ihan eri tasolla täs suomalaises podcast-meiningissä. Et nyt vähän heräillään siihen, se ei oo ehkä semmonen niinku kulutustuote ku klikkiartikkelit vielä ja ihmiset ei vielä osaa ajatella et etsinpä tästä asiasta podcastin.

- Mitä yhessä podcastissa neuvottiin oli et jos haluu alottaa niin tärkeintä on se säännöllisyys, tai jos haluu kuulijoita, ei sen tarvii olla joka viikko mut jos on harvemmin kun joka toinen viikko ni ihmiset ei enää muista et se on olemassa.

- Tai saattaa olla et se jää Suomes välistä, et se seuraava juttu voi olla vlogit ja tubettajat ja kaikki julkaisee vaan videomateriaalia.

- Ja miettii sen teeman tarkkaan, ei kannata ehkä ihan avoimel laaril tehä jotai podcast-sarjaa mut ei niin spesifi et ite kyllästyy tai ei pysy se sama narratiivi. Huomaa et se kolmas jakso ei enää puhu sitä samaa visioo ku eka.

- Ja se pituus esimerkiks, et mitä me ollaan huomattu on se et melkeen mitä lyhyempi sen parempi, tai ainaki kuulijaystävällisempi on semmonen max puolen tunnin pätkä.

- Ja mä ite tykkään siitä et mennään suoraan asiaan.

- Mitäs muuta?

- Niin, podcast media-alustana, se on tosiaan helppo.

Ehkä ihmiset kans kuluttaa sitä eri tavalla kuin et availis ja klikkailis välilehtiä auki, et se kuunteleminen on tietynlainen juttu.

- Niin, ihan totta. Mut jos on vaan joku hyvä teema nii kyl kannattaa lähtee tekee podcastia. Miettii aluks et mikä se fokus on et haluuko massaa vai haluuko pitää sen pienempänä omana juttuna.

- Ja jos kiinnostaa podcastin tekeminen niin kivempaa on tehdä porukalla kuin yksin, jaksotkin toimii tosi hyvin keskustellen.

- Niin! Ja vaik se on kevyttä niin kannattaa miettiä, se on kuitenki iso juttu yksinään ylläpitää, levittää ja niin edelleen. Mut mihin meidän podcast on menossa?

- Nyt pitää miettii mihin suuntaan toinen tuotantokausi menee. Jos halutaan keventää niin jätetään haastattelut pois niin on vähemmän aikatauluttamista ja leikkaamista mut toisaalta niitä on kiitelty, pitää miettiä.

- Kevään aikana meistä kuuluu!

Työhakemuksen kirjoittamisopas 5 vinkkiä työhakemuksen kirjoittamiseen Pinja Lehtiheimo

Parhaimmillaan työhakemus auttaa erottautumaan jopa satojen hakijoiden joukosta, mutta mitä ihmettä siihen pitäisi kirjoittaa? Eikö viimeisen päälle hiottu CV riitä vakuuttamaan työnantajat kyvyistäsi? Työhakemusta ei kannata pelätä saati vähätellä - se on tilaisuutesi vakuuttaa työnantajille miksi sinut kannattaisi palkata! Jos työhakemuksen kirjoittaminen tuntuu enemmän tuskaiselta kuin innostavalta, nämä viisi vinkkiä auttavat sinut alkuun.

Kohdista hakemuksesi ja vastaa siihen mitä kysytään Yksi tärkeimmistä, ellei jopa tärkein, työhakemuksen ominaisuuksista on, että se on selkeästi kohdistettu hakemaasi paikkaa varten. Työnhaku on aikaa vievää ja saattaa tuntua turhauttavalta kirjoittaa jopa kymmeniä työhakemuksia esimerkiksi kesätöitä hakiessa.

Kohdistaminen kuitenkin kannattaa, sillä mikään ei anna huonompaa kuvaa rekrytoijalle kuin se, että hakemuksestasi paistaa kilometrien päähän että se on lähetetty lukuisille muillekin työnantajille.

Kun kirjoitat työhakemuksen juuri hakemaasi paikkaa ajatellen, saat samalla tilaisuuden vakuuttaa mahdollisen tulevan työnantajasi siitä, miksi haluat juuri heille töihin - ja osoittaa mitä sinulla on heille tarjota.

Muokkaamalla hakemuksen aina kutakin paikkaa varten sinulla on myös mahdollisuus tuoda esille miten taustasi korreloi työpaikkailmoituksessa mainittujen asioiden kanssa.

15.

Jos hakemasi työ on itsenäistä ja tarkkuutta vaativaa numeroiden pyörittelyä, ei ehkä kannata kertoa millainen suurpiirteinen tiimipelaaja olet. Tarkista siis aina ennen hakemuksen lähettämistä, että hakemuksesi vastaa selkeästi työpaikkailmoituksessa esitettyihin kysymyksiin.

Korosta motivaatiota Osaavia hakijoita on nykyään paljon. CV:n referoimisen sijaan hakemuksessa kannattaakin tuoda rohkeasti esille motiivejasi hakea juuri tätä työpaikkaa. Muista pohtia kysymystä myös siltä kannalta mitä tarjottavaa sinulla voisi olla - ei ainoastaan siltä miten mahtavalta kyseinen yritys näyttäisi CV:ssäsi.

Motivaation korostaminen on erityisen tärkeää jos sinulla ei ole aikaisempaa kokemusta vastaavista tehtävistä tai taustasi on poikkeuksellinen verrattuna yrityksen muihin työntekijöihin. Aito motivaatio ja innostus yritystä kohtaan tekevät usein jopa suuremman vaikutuksen kuin näyttävä kokemus. Työnantajasi voi opettaa sinulle uusia taitoja, mutta kiinnostuksen yritystä ja työtä kohtaan on lähdettävä sinusta itsestäsi.

Tuo myös harrastusten ja järjestötoiminnan kautta saatu kokemus esiin

Unohda adjektiivit - anna konkreettisia esimerkkejä

Kun niin sanotusti “oikeaa” työkokemusta ei ole vielä paljon, kannattaa ottaa kaikki hyöty irti harrastusten ja järjestötoiminnan kautta saadusta kokemuksesta.

Joskus niiden kautta saatu kokemus saattaa olla jopa relevantimpaa hakemasi työn kannalta kuin aiemmista töistäsi saama osaaminen.

Sen lisäksi, että korostat näitä kokemuksia CV:ssä, kannattaa niiden merkitystä haetun työpaikan kannalta avata myös työhakemuksen puolella. Oletko esimerkiksi oppinut esimiestaitoja ainejärjestön puheenjohtajana? Tai harjoitellut vaikuttavaa viestintää väittelykerhossa? Mieti, miten nämä taidot hyödyttäisivät tulevaa työnantajaasi ja kerro siitä rohkeasti.

Kuvailetko sinäkin itseäsi positiiviseksi ja yhteistyökykyiseksi ongelmanratkaisijaksi? Hieno juttu, mutta todennäköisesti niin tekevät kaikki muutkin hakijat. Sen sijaan, että täyttäisit työhakemuksesi tyhjillä adjektiiveilla jotka voivat tarkoittaa mitä tahansa, anna mieluummin konkreettisia esimerkkejä jotka tuovat aidosti persoonaasi ja taitojasi esille.Jos sinulla on antaa numeroissa mitattavia esimerkkejä onnistumisistasi, aina parempi.

Älä pyydä anteeksi vaan keskity osaamiseen Työpaikkailmoituksissa listataan usein lukuisia tulevalta työntekijältä toivottavia taitoja. Älä kuitenkaan ota niitä automaattisesti vaatimuksina - suurin osa työelämässä tarvittavista taidoissa opitaan joka tapauksessa töissä.

Hakemus kannattaa lähettää vaikka sinulla olisikin vain neljä viidestä mainitusta taidosta. On työnantajan vastuulla arvioida pätevyytesi tehtävää kohtaan.

Osaamattomuutta ei myöskään tule anteeksipyydellä hakemuksessa vaan sen sijaan keskittyä jo olemassa olevaan osaamiseen. “Vaikka minulla ei vielä olekaan kokemusta aiheesta X” -lauseiden sijaan kuvaile jo olemassa olevaa osaamistasi ja motivaatiotasi jatkuvaan kehittymiseen ja uuden oppimiseen.

Oletko ehkä ollut päävastuussa 50:n hengen sitsien järjestämisestä minimibudjetilla? Tai kasvattanut järjestölehtesi levikkiä neljäsosalla? Tällaiset esimerkit kertovat huomattavasti enemmän esimerkiksi organisointi-, markkinointi- ja budjetointitaidoistasi kuin pelkät adjektiivit.

Kirjoittaja on Väki Rekrytointi Oy:n toimitusjohtaja.

Väen missiona on yhdistää yhteiskunnalliset haasteet ja niiden ymmärtäjät. Katso lisää työnhakuvinkkejä osoitteesta www.vaki.fi

Positiivisiin asioihin keskittyminen ei ole sama asia kuin epärehellisyys. Jos pääset haastatteluun ja sinulta kysytään puutteista osaamisessasi, kannattaa vastata rehellisesti, sillä valehtelusta jää aina kiinniennemmin tai myöhemmin. Käännä asia kuitenkin haastattelussakin positiiviseksi korostamalla motivaatiotasi uuden oppimiseen.

16.

Kirja-arvostelu: Visa Rantanen

David Blacker (2013) Falling Rate of Education. and the Neoliberal Endgame Washington DC: Zerobooks. 319pp

David Blackerin, 2013 julkaistu ”Falling Rate of Learning and the Neoliberal Endgame” on Suomessa koulutusleikkausten ja ”rakenneuudistusten” myötä ajankohtainen. Blacker esittää arkaluontoisen teesin, jonka mukaan koulutus, erityisesti julkinen koulutus, on siirtynyt globaaliin taantumaan, jonka pahin muoto on julkisen koulutuksen hiljalleen etenevä ”eliminaatio”.

Suomessa tietynlainen kilpailukeskeisyys on ollut osa koulutuspoliittista keskustelua jo aikakausia. Aalto yliopisto ja ajatus koulutuksesta lisäarvon ja työllisyyden tuottajana tuntuvat jonkinlaisilta truismeilta. Teoreettisesta sosiologiasta ja mahdollisimman abstraktista filosofiasta kiinnostunut opiskelija alkaa helposti ajatella, onko opinnoissani mitään järkeä jos kukaan ei arvosta niitä? Huoli työllistymisestä näkyy tässä lehdessäkin. Rakenteet uudistuvat mutta tämän dynamiikan moottori tuntuu olevan resurssien leikkaukset kuin polttoaineen lisääminen.

Blackerin pääajatuksena on että syypää ei ole niinkään uusliberaali ideologia tai markkina-ajattelu päätöksenteossa, vaan muutos kapitalismin logiikassa. Talouskasvun heiketessä ja työttömyyden lisääntyessä, pääomalla on vähemmän käyttöä parempina aikoina koulutuetulle ihmispääomalle. Kallisarvoisa koulutus kärsii samanlaisista ongelmista kuin pitkälle automatisoitunut teollinen massatuotanto, se ei tuota lisäarvoa enää samassa määrin kuin taloussuhdanteen hyvinä alkuaikoina. Blacker ammentaa teoreettisen inspiraationsa Marxilaisesta teoriasta, erityisesti Andrew Klimanin (2011) taloustieteellisestä tutkimuksesta.

Teoria on ristiriitaisesti kirjan vahvuus ja heikkous.

Marxilaisen talousteorian käsitys talouden suhdanteista (tendencial falling rate of profit) on hyvä,

rohkean radikaali näkökulma, mutta en ole varma että missä määrin lukija pystyy seuraamaan Blackerin argumenttia, jos taustateoria ei ole ennestään tuttu. Kyseessä on kiistelty, valtavirrasta poikkeava ajattelusuuntaus, joka tosin on suhteellisen tuoreen tutkimuksen valossa ajankohtainen (esim. Kliman, 2011 & Granados, 2012).

Kirja on käytännön esimerkkiensä osalta Amerikka keskeinen. Dramaattisin esimerkki koulutuksen eliminaatiosta on USAn köyhien alueiden julkiset koulut. Koulujen vuosibudjettiin sisältyy oletus siitä että merkittävä osa oppilaista jättää koulun kesken, peruskoulutus kaikille ei enää ole edes virallinen tavoite.

Suomessa asiat eivät ole läheskään näin pahalla tolalla. Mutta kun ajattelee esimerkiksi viime syksyn ammatillisen koulutuksen leikkauksia, herää kysymys ollaanko kulkemassa kohti politiikkaa jossa nuorten koulutus ei ole kaikkien kohdalla enää edes tavoite.

Blackerin fatalismi on kirjan negatiivisin puoli ja yksi asia joka jäi ikävästi hiertämään lukukokemuksen jälkeen. Tyyliltään kirja ei ole niinkään sosiologinen vaan poleeminen, mutta se ei tarjoa vastauksia maailman ongelmiin. Yhteiskunnan taantumuksellisista mekanismeista ulostien keksiminen jää lukijan harteille.

Muu bibliografia: Granados, Jose (2012) Does invetment Call the Tune? Empirical evidence and endogenous theories of the business cycle. Research in Political Economy, December.

Kliman, Andrew (2011) The Failure of Capitalist Production: Underlying Causes of the Great Recession. London: Pluto Press

18.