Kontakti 2/2014, Ruoka ja raha by Kontakti Lehti

Kontakti

4 1 0 2/2

a ra j a k o u R

Tarvitsemmeko

me maitoa? Kun maailman pelastaminen on liian kallista s.12

s. 30

Ruokakori

Kuka leikkii ruualla? s. 22

s. 18

Helsingin yliopiston sosiologian opiskelijoiden lehti.

”

Unelmani vaikuttamisesta on toteutunut. Antton

ERITYISAVUSTAJA VTM, M.A.

”

Tiesin koulutuksen antavan valmiudet monenlaisiin töihin.

SINÄ OLET VAIKUTTAJA.

Anu

OSASTONJOHTAJA YKSITYISSEKTORILLA VTM

Mutta millainen? Tee testi osoitteessa www.sinaoletvaikuttaja.fi.

PAAtoimittajilta

M on

ina

i l o r

a K

Tämänkertaisen Kontaktin numeron aiheiksi valikoitui ruoka ja raha. Aiheet koskettavat jokaista meistä, joten niitä voidaan tutkia myös sosiologisesti. Ruoka on konkreettinen asia, jota ilman kukaan ei pärjää (paitsi joidenkin lähteiden mukaan valolla elävät fakiirit). Kaikki mitä ruoalle tehdään ennen syömistä sekä se, mitä ylipäätään ymmärretään ravinnoksi, vaihtelee kuitenkin kulttuurisesti. Myös raha on kulttuurituote – jos kukaan ei uskoisi rahaan tai sen arvo romahtaisi, se olisi vain metalli- ja paperijätettä. Käsissäsi oleva numero sisältää jutut muun muassa tietoisesta syömisestä, ruoan kalleudesta opiskelijanäkökulmasta sekä ruokasosiologiasta. Jos nälkä kasvaa syödessä, suosittelemme Suvi sur le vif -blogin joka torstaisia aamupalavinkkejä!

Maistuvaa marraskuuta! Karo ja Mona, päätoimittajat 3

Kontakti

4 1 0 /2

rah a j a k Ruo

3 Päätoimittajilta s. 6 Lautasen kaksi puolta s. 8 Hyvää (tietoista) ruokahalua! s. 12 Kun maailman pelastaminen on liian kallista s. 16 Syöminen merkityksellistää maailmaa s. 18 Ruokakori s. 22 Kuka leikkii ruualla? s. 28 Olet mitä syöt, syöt mitä olet s. 30 Tarvitsemmeko me maitoa? s. 34 PJ:n P.S. s. 36 Ekskursioraportti: Ajatushautomo Tänk s. 38 Yhdessäolon nälkä 4

kontakti

2 / 2014 Julkaisija: Sosiologian opiskelijain yhdistys Kontakti ry pAAtoimittajat: Karoliina Kalliola Mona Roininen kirjoittajat: Karoliina Kalliola Senja Rajalin Maisa Lampinen Kata Pääkkönen Riina Piirilä Aino Suomalainen JohannaJantunen Katariina Pietiläinen kannen kuva: Inka Lähteenaro taitto: Mona Roininen paino: Picaset Oy painos: 100kpl

kontakti saa hyy:n jArjestOlehtitukea.

Lautasen kaksi puolta Teksti: SENJA RAJALIN Kuva: INKA LÄHTEENARO

OLIPA KERRAN VELJEKSET nimeltä Wilhelm, Ukko Pekka, Eetvartti, Iivari, Kabanossi Karski ja Pikku Prinssi –nakki. He olivat kunnon miehiä, ronskeja ulkoilmaihmisiä, voimakkaita ja uskollisia, täyttivät tehtävänsä kuten lupasivat. Veljekset olivat iskeneet silmänsä naapuruston suloisiin siskoksiin Juliaan, Dorikseen, Marianneen, Ballerinaan, Fazerinaan ja Kulta Marieen. He olivat sieviä, pieniä ja makeita suussa sulavia syntisen vaarallisia herkkuja.

vansa tosimies. Makkaran syöminen on suomalaisen miehen ylpeys ja velvollisuus, eräänlainen sankariteko. Sattumoisin eräs tunnettu suomalainen makkaranvalmistaja on värittänyt logonsa teräsmiehen asun väreillä. SIINÄ MISSÄ TOSIMIES ei vapaaehtoisesti vihreisiin koske, tosinainen suosii salaattia, hedelmiä ja kasviksia sekä välttelee raskaita ja rasvaisia ruokia. Nainen himoitsee sokeria ja kaikkea makeaa, etenkin suklaata, mutta pyrkii ankarasti hillitsemään herkutteluaan. Naisen syömisessä on jotain irstasta samoin kuten naisen seksuaalisessa halussa on jotain likaista. Abdellatif Kechichen ohjaamassa Adelen elämässä (2013) syöminen rinnastuu seksuaalisuuteen toistuvasti. Kamera kuvaa yhtä uteliaasti ja ahnaasti Adelen spagetin nautiskelua kuin rakastelua hänen rakastettunsa Emman kanssa. ”Paheet” ja ”synnit” liittyvät olennaisesti feminiiniseen ruokakäsitteistöön, maskuliinisessa ruokakulttuurissa samoja asioita nimitetään nautinnoiksi.

”Lihan syömisen voisi ajatella eräänlaisena miehuuskokeena.”

JUURI KEKSIMÄNI TARINAN henkilöt ovat oikeasti olemassa, mutta eivät ihmisinä, vaan tuotemerkkeinä. Elintarvikkeiden brändit nojaavat suomalaisessa yhteiskunnassa yleisesti jaettuihin käsityksiin siitä, mitä on ”miesten” ja mitä ”naisten” ruoka. ANTTI NYLÉN VIITTAA esseessään Johdatus lihan sukupuolipolitiikkaan (2007) Carol J. Adamsin teokseen The Sexual Politics of Meat (1990). Fundamentalistisena vegaanina tunnettu Nylén tarkastelee naisten ja eläinten aseman rinnastamista Adamsia myötäillen. Nylén kiinnittää Adamsin tavoin katseensa kulttuuriin, joka ”paloittelee toiset, jotta toiset saisivat olla kokonaisia”. Monet makkaramainokset hyödyntävät halun kulttuurista sukupuolta. Mainoksissa haluaja on mies ja haluamisen kohde on eläimen liha. Nainen loistaa poissaolollaan, mutta rinnastuu haluamisen kohteeseen, lihaan. Onhan nainen sitä paitsi miehelle ”riistaa”, ”saalis”, ”tipu”, ”kissa” ja ”lehmä”.

”Makkaran syöminen on suomalaisen miehen ylpeys ja velvollisuus, eräänlainen sankariteko.”

WILHELMIT JA KULTA MARIET ja muut sukupuolitetut ruokakuvastot pitävät yllä käsityksiä feminiinisestä ja maskuliinisesta syömisestä. Yliopiston lounasravintolassa voi mies kenties valita salaatin ja nainen makkaran vaarantamatta omaa sukupuoltaan, mutta taustalla on silti yhteisesti jaettu käsitys siitä, miten eri sukupuolten edustajien odotetaan syövän. Vaikka terveellisen ruokavalion vaatimus kohdistuu nykyisin kaikkiin ihmisiin sukupuoleen katsomatta, jaamme ihmiset edelleen kahteen eri pöytään. Syömistottumuksemme ja ruokaan liittyvät mielikuvamme ovat perinteisen kaksijakoisen sukupuolieron ravintoa.

LIHAN SYÖMISEN voisi ajatella eräänlaisena miehuuskokeena. Arto Jokinen puhuu teoksessaan Panssaroitu maskuliinisuus. Mies, väkivalta ja kulttuuri (2000) miehuudesta ja sen ansaitsemisesta. Jokisen mukaan kulttuurinen maskuliinisuus on ristiriitainen ilmiö, sillä sen odotetaan yhtäältä luonnostaan lankeavan miehille, toisaalta se täytyy ansaita uudelleen ja uudelleen läpäisemällä erityisiä miehuuskokeita. Miehen täytyy syödä miehekkäänä pidettyä ruokaa todistaakseen naisille ja ennen kaikkea muille miehille ole-

Hyvää ruokahalua!

(tietoista)

Teksti: MAISA LAMPINEN / Kuvat: INKA LÄHTEENARO

KIIRE, STRESSI, IHMISSUHDEONlevat hitaasti pureskelemisesta meditointiin. GELMAT – kaikki nämä ovat esimerkkejä Tiedostamisen avulla pyritään Chozen-Bayasioista, jotka voivat vaikuttaa syömiseemsin sanoin oppimaan tunnistamaan ruokaan me tavalla tai toisella. Takaraivossa painavat liittyviä tottumuksia ja toimintamalleja, deadlinet, elämän ylä- ja alamäet tai vaikka- suhtautumaan myötätuntoisemmin vaikeukpa työn ja opiskelun yhdistämisen aiheutta- siin ruoan kanssa sekä ylipäätään kuuntelemat paineet saattavat usein johtaa ruokaha- maan kehoaan, kun se kertoo mitä, milloin lun lisääntymiseen tai heikkenemiseen sekä ja miten paljon syödä. ylipäätään syömiseen liittyvien ongelmien syntymiseen. Ruoasta TIETOINEN SYÖMIsaatetaan hakea lohtua tai ’’ Tietoinen syömi- NEN on kokemus, jossa apua rentoutumiseen, ja ovat mukana kaikki aistit. nen on kokemus, usein tällaisissa tilanteissa Sen harjoittamisen kanturvaudutaan juuri niihin jossa ovat mukana nalta on olennaista tiekaikista eniten nautintoa dostaa ja hyväksyä nälän kaikki aistit.’’ tuottaviin ruokiin, jotka seitsemän eri osa-aluetta, yleensä sisältävät paljon joita ovat silmän, nenän, joko suolaa, sokeria tai rasvaa. Nämä ovat suun, vatsan, solujen, mielen ja sydämen samalla ruoka-aineita, joiden ylensyöminälkä. Solujen nälällä takoitetaan sitä, minkä nen aiheuttaa monelle huonoa omaatuntoa, yleisimmin miellämme näläksi: solumme mikä taas voi osaltaan vaikuttaa vääristyviestittävät tarvitsevansa tiettyjä ravintoneen ruokasuhteen kehittymiseen. Tällaiaineita päänsäryn tai huteran olon kaltaississa tapauksissa apua voi tarjota tietoinen ten oireiden kautta. Solujen nälän tavoin syöminen. myös vatsa ilmoittaa tarpeistaan erilaisin nälkätuntemuksin, kuten kurnimalla tai TIETOINEN SYÖMINEN perustuu epämiellyttävästi kouristelemalla. Sen sizen-buddhalaiseen tietoisen läsnäolon jaan silmän, nenän ja suun nälkää voimme perinteeseen, joka on vahvasti esillä lääkäruokkia erilaisilla ruoan rakenteilla, vivahrinä ja meditaatio-opettajana toimivan Jan teikkailla mauilla tai panostamalla annoksen visuaaliseen miellyttävyyteen, jolloin kyse ei Chozen-Baysin teoksessa ’’Tietoinen syöminen’’. Samalla kuitenkin korostetaan, että olekaan enää ainoastaan tyhjän vatsan täyttietoisen läsnäolon harjoittamisen eduista tämisestä. Sama koskee mielen ja sydämen nauttimiseen ei tarvita buddhismiin käänty- nälkää, jotka liittyvät konkreettisen nälän mistä tai erityisiä hiljaisuuden retriittejä. Sen tunteen sijaan pikemminkin mielitekoihin, voi sisällyttää omaan arkeensa kirjassa esiruoan aiheuttamiin tunteisiin ja ajatuksiin tettyjä harjoituksia tekemällä, jotka vaihtesiitä, mitä pitäisi tai ei pitäisi syödä.

’’ Pienillä lapsilla

ANNOKSEN ESTEETTISYYDEN, tuoksujen ja rakenteiden arvostaminen sekä niihin ainakin kerran päivässä keskittyminen voivat auttaa pääsemään eroon syömiseen liittyvistä vaikeuksista. Kun tiedostaa, minkä ruumiin osa-alueen nälkä on ja osaa ruokkia juuri oikeaa paikkaa, välttää helpommin ylensyöntiä ja todennäköisesti tuntee olonsa tyytyväisemmäksi. Joskus on tosin täysin sallittua ruokkia pelkästään esimerkiksi mielen tai sydämen nälkää, vaikka solut ja vatsa kertoisivatkin sinun olevan jo kylläinen. Chozen-Baysin mukaan mikään nälän lajeista ei ole itsessään väärä tai tuomittava, mutta on tärkeää tunnistaa mistä nälästä on kulloinkin kyse, sillä tällöin voi itselleen sallia myös hetkiä, jolloin syöminen on lähinnä nautinnon aiheuttajan tehtävässä. Tietoisen syömisen tavoitteena ei ole laihduttaminen tai syömisen rajoittaminen siinä mielessä, että kieltäisi itseltään tiettyjä ruokia. Tarkoituksena on pikemminkin normalisoida suhdetta ruokaan ja syömiseen sekä muuttaa syömistottumuksia sisältäpäin tiedostamisen kautta. PIENILLÄ LAPSILLA oleva intuitiivinen taju siitä, kuinka paljon pitää syödä on aikuisilla häiriintynyt ja ruoalle on tullut nälän poistamisen lisäksi muita tehtäviä. On hyvin tavallista syödä tietyissä tilanteissa, kuten sohvalla rankan päivän jälkeen levätessä tai silloin, kun on surullinen, ahdistunut tai vain tylsistynyt. Siksi silloin kun syö, on oleellista luopua television

oleva intuitiivinen taju siitä, kuinka paljon pitää syödä on aikuisilla häiriintynyt ja ruoalle on tullut nälän poistamisen lisäksi muita tehtäviä.’’ katselusta, lehden lukemisesta tai muusta oheistoiminnasta, jonka takia ei välttämättä edes huomaa syöneensä ja täten tunne oloaan täysin kylläiseksi. Eliminoimalla häiriötekijät sekä keskittymällä tähän hetkeen ja siihen, mitä on tekemässä saattaa huomata, että ei tarvitsekaan syödä kokonaista suklaalevyä, vaan parikin riviä voi riittää tyydyttämään mieliteon. Ruokaan liittyvien tapojen tunnistaminen voi auttaa näkemään syömiseen johtavat syyt, ja lopulta tietoisen syömisen kautta oppii myös ymmärtämään, ovatko tuntemukset nälkää vai ainoastaan halua syödä. ÄÄRIMMÄISYYKSIIN TAIPUVAISEN on tärkeä muistaa, että tietoisen syömisen yhtenä tarkoituksena on nimenomaan päästä eroon siitä tunteesta, että ruoka hallitsee elämää, eikä lisätä syömiseen liittyvää kontrollia tai erikoistoimenpiteitä. Ei siis kannata liiaksi miettiä esimerkiksi sitä, milloin on tai ei ole nälän kannalta ajateltuna sallittua syödä, sillä loppujen lopuksihan normaaliin ruokasuhteeseen liittyy nimenomaan keskitien löytäminen sekä kyky olla ottamatta ruokaa ja syömistä liian vakavasti.

KIRJOITTAJAN RUOKAVINKKI: Itse tehty tomaattikastike, jota on helppo muunnella proteiinin lähdettä tai mausteita vaihtamalla. Viljoja välttävät tai muuten vain makaroniin kyllästyneet voivat korvata pastan keitetyillä kesäkurpitsasuikaleilla.

Teksti: KATA PÄÄKKÖNEN / Kuvitus: RIINA PIIRILÄ

kun maailman pelastaminen on liian kallista

parhaimmillaan tämä kuulostaa naistenlehden dieettikolumnilta, joka pohtii mitä pitäisi syödä laihtuakseen, vaikka luultavasti tehokkain keino olisi vain jättää syömättä. Suurimman osan on kuitenkin myönnettävä se, että ympäristötietämyksen lisääntyminen on hieno asia. Enemmistön mielipiteen vaikutus näkyy muun muassa ekologista tuotantoa kannattavien ketjukauppojen avautumisena toinen toisensa jälkeen. Näille kaupoille ympäristötietoiset, luomua kannattavat ja tuotteen alkuperästä välittävät opiskelijat olisivat kohderyhmänä unelma. Vain yksi ongelma; täyspäiväisesti opiskelevan opiskelijan verkkopankin tilin lukema ei määrällisesti eroa paljoakaan kongolaisen kahvipapuviljelijän rahapussin sisällöstä. Nimenomaan sen viljelijän, jonka kahvia haluaisi ostaa ja jonka elinkeinoa haluaisi tukea. MIKSI SIIS EKOLOGISET LUOMUTUOTTEET ovat niin hintavia? Ja miksi aasialaisputiikin kookosöljyn hinta on puolet CoCovin leimalla varustetun purnukan hinnasta? Kenties ruokateollisuus on siirtynyt myymään muutakin kuin pelkkiä tuot-

JÄLLEEN TOISEN, pitkän ja monologin täytteisen luennon jälkeen tyypillinen opiskelija voi havahtua unelmoimaan piristävästä, rapsakasta, maukkaasta ja terveellisestä välipalasta. Silloin helposti ensimmäisenä ajattelee loistavalle paikalle, yliopiston kampusten välille sijoitettua Punnitse & Säästä kauppaa, jonka rivistöt täyttyvät toinen toistaan ravinteikkaammista ja luonnollisemmista välipalavaihtoehdoista. Kuitenkin ulos asti paistavat hintalaput herkkujen kyljissä ja outo keveys lompakossa saavat sateisena päivänä Fabianinkadun mukulakivien välit täyttymään sadeveden lisäksi opiskelijoiden katkerien kyynelien virroista ja sylkipuroista, näiden jatkaessa matkaansa etsimään perinteisiä, halvempia, foliopakattuja Fazerin suklaapatukoita. TÄLTÄ NÄYTTÄÄ TYYPILLINEN iltapäivä opiskelijan viikossa. Se karu havahtuminen, ettei sanalla ’’Säästä’’ edellä mainitun kaupan nimessä ole mitään yhteyttä asiakkaan rahoihin. Nimihän siis viittaa myymälässä käytettäviin paperipussukoihin, jotka säästävät luonnonvaroja käyttämällä vähemmän pakkausmateriaalia. Kuitenkin

”Nykyään varakasta ihmistä ei erotakaan katukuvasta merkkilaukun, vaan Fair Trade –pähkinäpussin avulla.” 13

’’Mutta kuka pelastaisi opiskelijat?’’ teita, nimittäin maailmanpelastusideologiaa. Kuitenkin tämä eriarvoistaa ihmisryhmiä ja ikäluokkia peräti enemmän kuin muu materialismi. On helppoa olla ekologinen ja tyyliänsä toteuttava pukeutumisen kautta. Saahan kirpputoreilta lähes mitä tahansa. Kuitenkin kertaalleen pureskeltua luomuruokaa on epätodennäköisemmin saatavilla. Nykyään varakasta ihmistä ei erotakaan katukuvasta merkkilaukun, vaan Fair Trade –pähkinäpussin avulla. ERITYISEN KIVULIAITA mielen ja arvomaailman kannalta ovat kauppareissut. Samalla tavalla kuin Kaivopihan käytävässä joudut kylmästi vastaamaan ’’en’’ hyväntekeväisyyskeräilijän kysymykseen ’’Haluatko pelastaa ihmishengen?’’, pitää sinun kävellä kaupan luomuhyllyjen ohi, joiden tuotteiden paketeissa luvataan vihreillä kirjaimilla parempaa tulevaisuutta planeetalle ja sen asukeille. Loppujen lopuksi kävelet ulos kaupasta kädessäsi nuudelipussi ja hunajamarinoitu broilerin fileesuikalepaketti. Tänäänkään sinulla ei ollut rahaa pelastaa maailmaa.

MUTTA KUKA PELASTAISI OPISKELIJAT? Maapallon köyhempien mantereiden rinnalla helposti unohtuu, että samalla, kun opiskelija ei kyennyt ostamaan luomuvihannespussia, ei jäänyt pelkkä lähimaatila tukematta vaan myös puhtaan ja ravinteikkaan ruoan saanti nuoren elimmistöön. Pitkällä aikavälillä opiskelijoihin investointi juuri tälläisten keinojen kautta kasvattaisi terveempiä ja jaksavampia työntekijöitä, joita valtio kovasti odottelee uusista opiskeluaikarajoituksista päätellen. Joten kenties luomuja lähiruoat voisivat saada opiskelija-alennusleiman tai vaikkapa kilohintaedun; enemmän vihanneksia ja hedelmiä, vähemmän hintaa. Saataisiin opiskelijat syömään muutakin kun kuviopastan hiilareita. Bonuksena ruokailusta tulee helposti tottumus ja ruokatavat jäävät elämään aikuisiälle asti. Kenties tässä piilee suuri maailmanpelastuksen ketjureaktio: opiskelija - yhteiskunta - maailma.

KIRJOITTAJAN RUOKAVINKKI: Heittäydy luovaksi kaurapuuron kanssa! Kauraleseistä on moneen mielikuvituksen ja googlen avulla, ja kilohintakin on varsin kohtuullinen opiskelijalle!

Kuva: INKA LÄHTEENARO

SYÖMINEN MERKITYKSELLISTÄÄ MAAILMAA Teksti ja kuva: KAROLIINA KALLIOLA KONTAKTI TAPASI ruokakulttuurin professorin ja ruokasosiologin Johanna Mäkelän. Ruokasosiologian tausta löytyy Mäkelän mukaan 1980-luvun kulttuurisesta käänteestä, jonka myötä kiinnostuttiin arkielämästä ja siihen liittyvistä asioista, siis myös ruoasta. Ruokasosiologia on saanut paljon vaikutteita myös antropologiasta ja kulutuksentutkimuksesta. 16

RUOKA ON MÄKELÄN MUKAAN kiinnostava alusta tarkastella modernia kulutusyhteiskuntaa ja muutoksia siinä, koska syöminen merkityksellistää maailmaa – tavalla tai toisella. Ruoka vaikuttaa identiteettiin ja liittyy makuun, mikä taas tarjoaa mahdollisuuden tutkia erilaisia elämäntyylejä bourdieulaisessa hengessä. Mäkelän mukaan tämän

vuosituhannen ruoan tutkimuksessa korostuu nimenomaan yhteisöllisyys ja sosiaalisuus. Myös käytäntöjen teoriaa (practice theory) on sovellettu kulutuksentutkimukseen ja erityisesti ruoan tutkimukseen. RUOKAA VOIDAAN TARKASTELLA Mäkelän mukaan myös kestävän kehityksen näkökulmasta. Kestävä kehitys ei tarkoita ainoastaan ekologisesti kestävää, vaan kestävän kehityksen ulottuvuuksia on muitakin: taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen. ”Ruoka muodostaa ihmisten elämän alueella loistavan risteysaseman näille eri ulottuvuuksille”, Mäkelä sanoo. Ruokasosiologian kiinnostuksenkohteita ovat erityisesti kestävän kehityksen sosiaalinen ja kulttuurinen puoli.

TÄLLÄ HETKELLÄ Mäkelä itse on mukana muun muassa Food in Nordic everyday life -tutkimusryhmässä ja FAT-tutkimushankkeessa. Edellinen tutkii syömisen rytmejä, rakenteita ja toisaalta myös sosiaalista organisaatiota ruoan ympärillä eli, miten sosiaaliset suhteet rakentuvat ruoan ympärille, kuka ruoan valmistaa ja missä se syödään. Jälkimmäinen tutkii rasvaa niin ravinnossa kuin ihmisissäkin. Tulevaisuudessa Mäkelä haluaisi löytää vastauksen klassikkokysymykseen, miksi ihmiset eivät syö niin kuin pitäisi. Mäkelä kertoi myös haluavansa ottaa osaa monitieteiseen hankkeeseen, jonka lopputuloksena olisi ”kiva pieni tiiliskivi, joka kattaisi ruoasta kaiken, mitä et ole uskaltanut kysyä”. Hän totesi naurahtaen kyseessä olevan tosin haaveen, joka ei aiheen massiivisuudesta johtuen voi toteutua. ”Sattumalla on ON HANKALAA MÄÄ RITELLÄ niin sanotusti yllättävän paljon MÄKELÄ USKOO, että sattumalpuhdasta ruokasosiologiaa, la on yllättävän paljon tekemistekemistä ihmisten koska ruokaa tutkitaan niin tä ihmisten akateemisten urien monilla eri aloilla. Jo Mäakateemisten urien kanssa. Hänen oman uransa ruoan kelän nykyinen professuuri, tutkimuksen suuntaan sysäsi kanssa” ruokakulttuurin professori, hänen graduaiheensa. Erityisesti viittaa monitieteisyyteen: ruoasta kiinnostuneille sosiologin ruokakulttuuria varsinaisena tieteenalana ei aluille Mäkelä lähettää seuraavanlaisia terveiole olemassa. Mäkelän työpaikka eli opettasiä: kannattaa tehdä gradu sellaisesta aiheesta, jankoulutuslaitos on myös lähtökohtaisesti joka todella kiinnostaa. Mäkelä uskoo toisaalta monitieteellinen. Ruokaa voidaan tutkia paitmyös, että mikä tahansa aihe muuttuu kiinnossi yhteiskuntatieteellisesti myös esimerkiksi tavaksi, kun siihen paneutuu tosissaan. Hänen luonnontieteissä. Suomessa vaikutusvaltainen mukaansa kannattaa katsoa myös sosiologian ruoan tutkimusala on ollut ravitsemustiede. ulkopuolelle, koska ruokaan liittyvää tutkimusVaikka Mäkelä puhuukin paljon monitieteita tehdään niin monissa eri tieteissä. Erityisesti syydestä ja on tehnyt monitieteistä tutkimusta, hän suosittelee lukemaan muutamia antropolohän näkee kuitenkin, että sosiologialla on alana gian ruokaan liittyviä perusteoksia. Maantiede paljon annettavaa ruoan tutkimukselle. Mäkeon toinen tieteenala, jota Mäkelä suosittelee: län mukaan kaikkea sitä, mitä ruoan ympärillä ”Siinä on puhdasverisenkin sosiologin kannalta tapahtuu ennen syömistä - ruoan kulutuksesta paljon kiinnostavaa.” ja tuotannosta lähtien erilaisiin järjestelmiin ja merkityksiin saakka - voidaan tutkia yhteiskuntatieteellisesti.

KIRJOITTAJAN RUOKA & RAHA -VINKKI: Kirjoittajalla jää enemmän opintotukea taskuun, koska hän pitää kasvisruokapäiviä ja seuraa satokalenteria. Tämän hetken säästöherkku: omatekoiset punajuurifalafelit. 17

RUOKAKORI Teksti: AINO SUOMALAINEN Kuvat: JULIA HEIKKILÄ

Miten suuria hintaerot ruokakauppojen välillä konkreettisesti ovat? Päätimme vertailla neljän eri ruokakaupan hintoja tietyissä tuotteissa ja kokata samalla lounaan! OPISKELIJAN ARKI on usein kiireistä ja raha voi olla tiukassa, joten aiomme helpottaa arkea hieman ja vertailla puolestasi muutaman kaupan hintoja. Valitsimme kaupoiksi S-marketin, K-supermarketin, Lidlin ja Siwan.

HINTAVERTAILUN TULOKSENA Lidl oli halvin ostoskorin maksaessa 11,46 euroa. Linssit eivät kuulu Lidlin valikoimiin, mikä on miinusta. K-market oli toiseksi halvin noin kolme euroa kalliimpana, ja S-market täpärästi kolmantena vain kolmen sentin hintaerolla. Siwa oli selvästi kallein, sen ostoskori maksaa noin 5 euroa enemmän VERTAILTAVAT TUOTTEET on otettu kokattavan reseptin mukaan. Vertailuun on kuin vastaava Lidlissä. Siwankaan valikoimaan eivät kuuluneet linssit, eivätkä tuoreet valittu kunkin tuotteen halvin (kilo)hinta. Reseptin raaka-aineet ovat edullisia ja puna- punajuuret. Siwaan kannattaa mennä siis juuri sekä porkkana ovat sesongissa. Verostamaan yksittäisiä tuotteita kun muut kautailuun kuuluu lämpimän ruoan ainesosien pat ovat kiinni, ja Lidl on edullisin pitkällä tähtäimellä. lisäksi maito ja ainekset juustovoileipään.

Yhteensä: K-market: 14,81 E

S-market: 14,84 E

Ostoslista: rasvaton maito kauraleipä margariini juusto (kg) punajuuri tuore pesty porkkana sipuli (1kpl = 200g) valkosipuli (1kpl = 200g) inkivääri (1 pala = 30g) linssit turkkilainen jogurtti 19

Yhteensä: Lidl: 11,46 E (Valikoimassa ei linssejä.)

Siwa: 16,02 E (Valikoimassa ei linssejä.)

Punajuuri-linssicurry (4 annosta) 300 g tuoretta punajuurta 200 g porkkanaa 1 sipuli 2-3 valkosipulinkynttä 2 tl raastettua tuoretta inkivääriä 1 dl punaisia linssejä reilu loraus kookosöljyä tai esim. oliiviöljyä 1 tl juustokuminaa 5 dl vettä 1 tl jauhettua kurkumaa hyppysellinen chiliä 1 dl turkkilaista jugurttia suolaa mustapippuria tarjoiluun: tuoretta korianteria

KUORI JA VIIPALOI porkkana ja punajuuri. Viipaloi molemmat pieniksi paloiksi, koska etenkin punajuuri kypsyy hitaasti. Kuori ja leikkaa sipuli ja valkosipuli. Huuhtele linssit. KUUMENNA pannulla öljy. Lisää siemenet sekä inkivääri ja paista 30 sekunnista minuuttiin. Lisää sipuli ja valkosipuli ja kuullota läpikuultavaksi (varo käräyttämästä valkosipulia ja inkivääriä). Lisää sen jälkeen porkkana ja punajuuri ja kuullota muutama minuutti. Lisää joukkoon linssit, vesi, kurkuma ja chili. Kuumenna kiehuvaksi, laske lämpötila keskilämmölle ja anna porista rauhassa, kunnes porkkana ja punajuuri on kypsää. Tarvittaessa voit lisätä vettä. SEKOITA VIIMEISEKSI joukkoon turkkilainen jugurtti. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja tarjoile halutessasi silputun tuoreen korianterin kera. Resepti on mukailtu Eeva Kolun Kauhaa ja rakkautta-blogista. (kauhaajarakkautta.blogspot.fi)

KIRJOITTAJAN HALPA HERKKU-VINKKI: Turkkilainen jugurtti on aika hyvää sellaisenaan. Reseptin teon aikana olisin halunnut syödä koko purkin. Klassinen turkkilaisen jugurtin ja hunajan yhdistelmä toimii makeanhimoon!

Kuka leikkii ruualla? Teksti: KATARIINA PIETILÄINEN Kuvitus: SENJA RAJALIN

Jotkut syövät elääkseen, jotkut elävät syödäkseen; ruokaa kulutamme kuitenkin jokainen. Harva asia koskettaa meitä jokaista yhtä paljon kuin se, paljonko ravinnostamme joudumme maksamaan. Yhteiskunnallisesti valveutunut ja kirkasotsainen Kontakti-lehden lukija ymmärtää myös asian merkityksen kasvavan kääntäen verrannollisesti kotitalouden tulojen kanssa. On siis kysyttävä: Mitä ruoka Suomessa maksaa ja miksi?

VUONNA 2012 ruoka ja alkoholittomat juomat olivat Suomessa lähes viidenneksen kalliimpia kuin EU-alueella keskimäärin. Verotus selittää tästä yli 40 %. Sen alenemisen perään lienee tässä taloustilanteessa turha haikailla, pikemminkin päinvastoin. Vuonna 2011 ruuan arvolisäveroa nostettiin prosentilla, minkä seurauksena Suomi siirtyi EU:n toiseksi kovimmaksi ruuan verottajaksi. Samana vuonna tuotiin takaisin vuonna 1999 lakkautettu makeisvalmistevero, joka nosti runsaasti sokeria sisältävien tuotteiden - sekä vichyn – hintoja. Lauantain herkkuhetken kallistumisen ohella tavallinen kuluttaja-kansalainen huomasi makeisvalmisteveron vaikutuksen parhaiten keksimainosten radikaalina lisääntymisenä kaupunkitilassa - niihin asti verotus ei nimittäin ulotu.

töksiä päivittäistavarakaupan nuivaan tilaan. Onhan niin, että isommilla yrityksillä on enemmän rahaa investoitavaksi liiketilojensa sijaintiin. Mieleen ei voi kuitenkaan jäädä hiipimättä sananparsi: ”Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat” – tässä tapauksessa kirjaimellisesti.

KAUPAN LISÄKSI keskittynyttä on myös ruokateollisuus. Ulkomaalaisten jättien lisäksi myös suomalaiset ruuanvalmistajat ovat käyneet isoiksi ja harvalukuisiksi. Keskittyneintä on meijeriteollisuus, jossa Valio hallitsee markkinoita kirkkaasti. Liha-alan kaksi suurinta, Atria ja HKScan, vievät omista markkinoistaan 60 %. Virvoitusjuoma- ja panimoteollisuus on Hartwallin, Sinebrychoffin ja Olvin hallitsemaa, joskin pieniä ja keksisuuria yrityksiä on yhä VEROTUSTA HUOMIONARVOISEMPI enemmän, kiitos lähiruokabuumin. Leipotekijä on kuitenkin suomalaisen päivittäista- moteollisuus ei ole aivan yhtä keskittynyttä varakaupan keskittyminen. Lokakuun alussa tuoretta leipää osataan yhä arvostaa - mutta julkaistun Euroopan komission tutkimuksen siltikin Fazer ja Vaasa & Vaasa johtavat kirkmukaan Suomen päivittäistavarakaupasta kaasti 60 % markkinaosuudellaan. Erityion vajaassa kymmenessä vuodessa tullut sen keskittynyttä on ehkä hieman yllättäen kirkkaasti Euroopan keskittynein. K- ja myllyteollisuus: Melia Oy:n Fazer Myllyn, S-ryhmät hallitsevat päivittäistavaramyyntiä, Myllyn Paras Oy:n ja Helsingin Mylly Oy:n sillä yhdessä he hallitsevat lähes 80% mark- yhteenlaskettu markkinaosuus on 95%. kinoista. PÄIVITTÄISTAVARAKAUPAN ja elintarMISTÄ JUONTAA JUURENSA tämä taviketeollisuuden keskittyminen ovat toisiaan loustieteilijöiden oligopoliaksi kutsuma ruokkivia ilmiöitä. Isot ketjut haluavat ostaa ilmiö? Varteen otettava syyllisenä on piisoja eriä laskeakseen kuluja ja turvatakseen detty kaavoittamispolitiikkaa, johon liittyy mahdollisimman tasaisen tuotevalikoiman. kuntapäättäjien kytkökset kauppajätteihin. Tästä hyötyvät isot tuottajat, sillä vain heillä Vuonna 2012 julkaistussa huomattavan on resursseja vastata isojen erien kysyntään. aineiston keränneessä pro gradu –tutkielTämä on pientuottajan kannalta harmillista, massa käy ilmi, että keskimäärin 25% mutta sinänsä nykyisen talousjärjestelmämalueosuuskaupan luottamusmiehistä oli me puitteissa sallittua. Kaupan valikoimankunnanvaltuutettuja. Epäilyttävin tilanne hallintaan liittyy kuitenkin huomattavasti oli pääkaupunkiseudulla: vuonna 2009 yli kyseenalaisempia menettelyjä. puolet HOK-Elannon luottamushenkilöistä oli kunnanvaltuutettuja. Näistä päällekkäiKILPAILUVIRASTON vuonna 2012 tesyyksistä ei toki voi vetää suoria johtopääkemän selvityksen mukaan esimerkiksi 23

’’Kaupan portinvartijarooli kumpuaa sen oikeudesta päättää mitkä tuotteet pääsevät valikoimiin, miten ne ovat kaupassa esillä ja millä hinnalla niitä myydään.’’ pääsevät valikoimiin, miten ne ovat kaupassa esillä ja millä hinnalla niitä myydään. On ilmiselvää, että kauppa pyrkii tekemään omista tuotteistaan mahdollisimman houkuttelevia kuluttajan silmissä, esimerkiksi mainostamalla niitä kaupan sisällä ja asettelemalla ne edullisiin kohtiin.

kaupan omat tuotemerkit, kaikille tutut Rainbow- (nykyinen Kotimaista) ja Pirkka–tuotteet, saattavat vaikuttaa kilpailuun haitallisesti. Lyhyellä aikavälillä ne tarjoavat kyllä kuluttajalle alhaisempia hintoja ja laajempaa valikoimaa, mutta pitkällä aikavälillä tarkasteltuna saattaa käydä juuri päinvastoin. Kilpailijansa syrjäytettyään halpatuotteidensa polkuhinnoilla, kaupalla voi olla mahdollisuus hinnoitella tuotteensa ei niin kapitalismin ihanteita suosivasti. Valmistamalla omilla merkillään tuotteita kaupan on lisäksi mahdollista selvittää tietyn tuotteen tarkka kulurakenne, ja näin asettaa kilpailijansa hyvin kapeaan rakoon. Lisäksi kaupalla on tietoylivoima kuluttajan mielenliikkeiden saralta, mitä bonuskorteista karttuva datavuori vielä kasvattaa. Kuluttajaja kilpailuviraston tutkimuspäällikkö Jarno Sukanen kertoo osastonsa tutkivan paraikaa sitä, millä edellytyksillä kaupan tulisi jakaa asiakkaistaan saatavaa dataa tavarantoimittajille.

KAUPAN OMIEN MERKKIEN lisäksi tuottajia koetellaan kaupan toimesta niin sanotuilla hyllymaksuilla. Alun perin niillä tarkoitettiin summaa, joka maksettiin kaupalle, jotta ne varaisivat sille tilaa hyllystä tai varastosta. Nykyään tuottajat saattavat maksaa mitä lukuisimmista asioista aina valikoimaan ottamisesta ja siinä pitämisestä hyllytilan määrään ja sijaintiin asti. Tämänkaltaiset kynnysmaksut eivät helpota pientuottajan asemaa, vaan antavat kaupan omille ja suurmerkeille lisää etua. HYLLYMAKSUJEN LISÄKSI maantavaksi on muodostunut tuottajien kaupalle maksamat markkinointirahat. Niiden tarkoituksena on osallistua kaupan markkinointiin meneviin kuluihin, mutta aina niihin ei edes

KAUPAN PORTINVARTIJAROOLI kumpuaa sen oikeudesta päättää mitkä tuotteet

”Kilpailijansa syrjäytettyään halpatuotteidensa polkuhinnoilla, kaupalla voi olla mahdollisuus hinnoitella tuotteensa ei niin kapitalismin ihanteita suosivasti.”

sovita minkäänlaista vastinetta. Kilpailuviraston tekemän kyselyn mukaan lähes 60% tuottajista, jotka olivat maksaneet markkinointimaksuja S-ryhmälle, kokivat maksaneensa tyhjästä. Keskimäärin reilu 30% ruokateollisuuden toimijoista koki maksavansa markkinoinnista kaupalle turhaan. Yleisesti voi sanoa markkinointimaksujen olevan tuottajien kaupalle suorittama tilinsiirto, jonka kuluttajat lopulta maksavat kohonneilla hinnoilla ja kaventuneilla valikoimilla.

kaupassa ja ajaa hieman kaukaisempaan ketjuliikkeeseen? Tästäkin asiasta on tämän vuoden puolella tulossa tutkimustietoa, lupaa

Sukanen. Näiden epäkohtien seurauksena tuli tammikuussa 2014 voimaan kilpailulaki, jonka tarkoituksena oli suotsia kauppajättien mahtivaltaa ja vilkastuttaa kilpailua. Jo tätä ennen oli toki ollut lainsäädäntöä määräävän markkina-aseman väärinkäyttämistä vastaan. Uutta oli määräävän markkina-aseman määrittely: lain mukaan kauppaketjut olisivat määräävässä markkina-asemassa jos niiden osuus markkinoista olisi 30 %.

VIELÄ POLTTAVAMPI peruna liittyy kaupan bonuskortti –järjestelmään. Niiden haitta kilpailulle ei liity vain niiden kautta saatavaan informaatioylivaltaan, vaan niillä saattaa olla suorempi pienkauppoja ulossulkeva vaikutus, asiakkaan sitouttamisen seurauksena. Erityisen merkityksellistä tämä olisi niin sanottujen täydennysostosten kohdalla. Käykö bonuskortin seurauksena niin, että bonaripisteet silmissään asiakas jättääkin käymästä läheisessä pienyrittäjän

KULUTTAJA- JA KILPAILUVIRASTOLTA kerrotaan, että käytännössä se mitä on tapahtunut, on heidän ja kaupantoimijoiden välinen keskustelu hyvistä toimintatavoista. Tämän jälkeen kaupat ovat itse sopeuttaneet toimiaan reilummiksi. Vain aika näyttää, onko nämä toimet riittäviä vetreyttämään päivittäistavarakauppaamme.

Ruuan verkkokauppa Teksti: KATARIINA PIETILÄINEN Kuvitus: SENJA RAJALIN

VIIME AIKOINA valtakuntamme isoimmatkin lehdet ovat nähneet olennaisena julkaista juttuja ruuan verkkokaupasta. ”Ruuan verkkokauppa odottaa räjähdystä” uutisoi Helsingin Sanomat syyskuun lopulla.

rimään hyllyjen välissä itseltämme kysyen: ”Mitä minä oikeasti haluan?”, vaan voimme suorittaa tämän lähes päivittäisen kamppailun mukavasti kotisohvalla läppäri sylissä. Ehkä muutaman vuosikymmenen päästä fyysisesti kaupassa käyminen olisi yhtä hipsteriä kuin nykyään on ajaminen fixipyörällä? Pidemmän päälle hidasta ja vaivalloista, mutta taatusti autenttista.

INTERNET ON JO mullistanut muun muassa viihde- ja vaatekaupan. Entä jos seuraavan hurjan muodonmuutoksen kohteeksi päätyvät käsityksemme ruuanhankinnasta? Ehkä tulevaisuudessa kaupassakäynti tarkoittaisikin sovelluksen ja kotioven avaamista, kaupan käytävillä tapahtuvan eksistentialistisen haljuilun sijaan? Ehkä muutaman vuoden päästä, emme joudu pyö-

SUUREN MURROKSEN seurauksena pientuottajat saattaisivat saada enemmän jalansijaa ja jakelukanavia, kuten vaikka musiikkiteollisuudessa on viime vuosien aikana käynyt. Breikatakseen artistilta

”Ehkä muutaman vuosikymmenen päästä fyysisesti kaupassa käyminen olisi yhtä hipsteriä kuin nykyään on ajaminen fixipyörällä?”

ei enää välttämättä vaadita levy-yhtiöjättiä takapiruksi, vaan netin kanavia pitkin pienemmälläkin esiintyjällä on mahdollisuus luoda kuulijakuntansa. Ehkä netti murskaa omalla vallattomuudellaan myös päivittäistavarakaupan valtiaat?

Ocado, ei ole koko 12 –vuotisen olemassaolonsa aikana tehnyt kertaakaan voitollista tulosta.

KIVILAHDEN MUKAAN verkko tulisi käsittää vielä pitkään päivittäistavarakaupan saralla ennemmin informaatiokanavaksi kuin kauppapaikaksi. Lähitulevaisuudessa VÄITÖSKIRJAN AIHEESTA tehnyt Arhi Kivilahti toppuuttelee. Toisin kuin voisi olet- ostoprosessin ensimmäisen vaiheen, inspitaa, hän kertoo verkon olevan taloudellisesti roinnin ja hintavertailun, nettiin siirtymisen oletetaankin olevan suurin päivittäistavarapäivittäistavarakaupalle raskas kanava ja markkinoille tulon äärimmäisen hankalaa. kauppaa koskeva murros. Mutta kuka tietää? Ehkä joskus tuonnempana robottiautot Vaikka maailmalla ollaan jo edellä ruuan tuovat napinpainalluksella lähipienyrittäjien verkkokaupassa, ei montaa ainoastaan verkossa toimivaa yritystä ole. Briteissä - ruuan luomutuotteet kotiovelleni edullisesti ja vaivattomasti. Dream big! verkkokaupan edelläkävijämaassa – ainoa vain netissä toimiva päivittäistavarakauppa

TOIMITTAJA MYÖNTÄÄ ainoat omakohtaiset kokemuksensa ruuan verkkokaupasta rajoittuneen krapulassa suoritettuun ennakkovalintaan ihmistenilmoilla olemisen määrän minimoimiseksi. 27

Olet mitä syöt, syöt mitä olet

Teksti: RIINA PIIRILÄ Kuva: MONA ROININEN

”Ai säkin oot nykyään tommonen viherpiiminen kaiken yltäkylläisyyden ja asiantunpertäjä”, ihmettelee lapsuudenystäväni, johon tijainformaation keskellä on niin hankalaa, törmään yllättäen ruokaostoksilla S-marketin mukaan kuvioon astuvat ruokatrendit ja hyllyjen välissä. ”Parsakaalia, pellavansieme- erikoisruokavaliot, jotka tekevät kauppareisniä ja kookosjauhoja ostoskorissa”. suista rutkasti helpompia ja luovat turvallis Taas se tapahtuu - jo kolmatta kertaa ta yhteisöllisyyden tunnetta kannattajiensa viikon sisällä minua kutsutaan viherpiipertä- keskuuteen. Nykypäivän sekamelskassa voi jäksi, terveysintoilijaksi tai hipsteriksi, enkä tuntua lähes helpottavalta sulkea korvansa pidä siitä yhtään. Tietääkseni ihmisillä on kaikelta hälinältä, keskittyä noudattamaan vapaus tehdä pannukakkunsa mistä jauhoista gluteenitonta ruokavaliota muiden riisikakhaluaa. En minäkään luokittele muita moiskuihin ja tattarijauhoihin hurahtaneiden ten ominaisuuksien perusteella. Hetkinen. kanssa ja uskoa, että gluteenittomuusguruna Vai luokittelenko? pidetyn ruokabloggaajan reseptit nyt vaan Muistan pääsykoekirjastani enää harovat lyhyin oikotie onneen ja terveyteen. voja ja valittuja asioita, mutta mieleen ovat Siksi minäkin osaan nimetä monta jääneet Castellsin kertomukset siitä, miten erilaista ruokailijaidentiteettiä. On hipstereiyksilöllisyyttä korostavassa nykymaailmastä, jotka korostavat edelläkävijyyttään fanittasa ainoa tapa hahmottaa malla boheemeja pikkukahvimonimuotoista todelliloita, falafeleja ja kaikkea, mitä ”Tietääkseni suutta on karkeiden stemassat eivät mukamas ole vielä ihmisillä on vapaus löytäneet. On fitness- ja terreotypioiden luominen. Viisaita sanoja - tuntuu, tehdä pannukakkunsa veysintoilijoita, jotka kannisettä ihmisille ei riitä enää kelevat proteiinismoothieitaan mistä jauhoista ihonvärin, uskonnon ja ja treenikassejaan ympäriinsä rodun mukaan luokittelu, ja mulkoilevat säälivästi pizzaa haluaa.” vaan tarvitaan aina vain ahmivia kavereitaan. On niitä lisää kriteerejä lokeroimilaatutietoisia ruokahifistelijöisen edistämiseksi. tä, jotka mielellään pätevät muille viineistä, Toimiihan juttu myös toisinpäin. aasialaisesta fuusiokeittiöstä ja japanilaisista Jokainen haluaa erottautua massasta ja kerteelajikkeista ja jotka lounastavat Gaijinissa ja toa kanssaeläjilleen persoonallisuudestaan ja Farangissa. arvoistaan. Kun vaatekauppojen lisäksi myös Ja sitten on ystäväni, joka edelleen ruokakauppojen tarjonta on laajentunut, ny- myhäilee leipähyllyn toisella puolella odotkypäivän ruokailukin on jatkuvaa valintojen taen vastausta kommenttiinsa. ”Joo. Meenkin tekemistä. Enää ei syödä sitä, mitä on saatatästä vielä hakemaan avokadoja, lehtikaalia ja villa, vaan lautasen sisältö määrittää ruokaiselleriä.” lijan identiteettiä. Ja identiteetti on oltava. On ilmeisesti myöhäistä perääntyä. Muuten on tylsä ja mitäänsanomaton. Jos sitä kerran ollaan viherpiipertäjiä, ollaan Koska ruokailijaidentiteetin rakentasitten kunnolla.

KIRJOITTAJA on kahviaddikti, joka syö vuodessa noin 365 annosta kaurapuuroa. 29

Tarvitsemmeko me maitoa ? Teksti: SENJA RAJALIN Kuva: INKA LÄHTEENARO

MAITO JAKAA ihmiset eri leireihin. Hiilarikammon rinnalle on hyvää vauhtia kehkeytymässä maitokammo. Trendikkäät ja tiedostavat kaupunkilaisnuoret välttelevät kaikkia maataloustuotteita blogeissaan kilpaa, tilaavat lattensa mantelimaidolla ja hehkuttavat, kuinka puhtaalta elämä maistuu ilman maitoa. Hetkinen – eikös maito olekaan enää se terveellisen ruokavalion kulmakivi, veden jälkeen paras janojuoma, luuston vahvistaja ja jokaisen suomalaisen ruokapöydän yhdistävä elementti?

”Aikamme hengessä jokainen on oman kehonsa paras asiantuntija.”

MAIDON terveysvaikutuksista on näyttöä suuntaan jos toiseen. Jo aikaisemmin mainittu valtion virallisiin ravitsemussuosituksiin nojaava Maito ja Terveys ry ylistää maidon lukuisia lähes jumalallisia terveysvaikutuksia, kun taas esimerkiksi Noora Shingler saarnaa KemikaalicockVALTION ravitsemusneuvottelukunnan tail-blogissaan suomalaisen homogenoidun vuoden 2014 virallisia suomalaisia ravitsemussuosituksia tuoreimmat maitotrendit ei- ja pastöroidun maidon vaaroista. Taistelun vät ole horjuttaneet. Nestemäisiä maitotuot- molemmilla osapuolilla on takanaan vahvaa teita suositellaan nauttimaan 5-6 dl päivässä, asiantuntemusta ja tutkimustuloksia. mieluusti rasvattomana tai vähärasvaisena. MAITOKIISTASSA kaikilla kansalaisilla on Pieni myönnytys suosituksiin on kuitenkin tehty: maitotuotteita koskevan osion lopussa oikeus tulla kuulluksi, sillä aikamme hengessä jokainen on oman kehonsa paras asianmainitaan, että nestemäiset maitotuotteet tuntija. Ruokavalion yksilölvoidaan korvata kasvilistä räätälöintiä harrastavat peräisillä vaihtoehdoilla ”Hiilarikammon eivät kuitenkaan toimi täysin ”tarvittaessa”. yksin, vaan liittyvät joko rinnalle on huomaamattaan tai tietoisesti SUURIN OSA suomalaihyvää vauhtia erilaisiin heimoihin. Heimo sista juo maitoa niin kuin ja vahvistaa omaa kunnon kansalaisen kuukehkeytymässä rakentaa maitonäkemystä. Ruoka ei luu. Maitoa juotiin Suoole vain ruumiin, vaan myös maitokammo.” messa viime vuonna 129,6 identiteetin rakennusaine. l per henkilö, eniten koko Maidoton heimo pitää maimaailmassa, ilmenee Maito ja Terveys ry:n toa valtiollisena propagandana ja taistelee nettisivuilta. Koska jotkut jättivät maitonsa puhtaan, luonnollisen ja aidon ruoan puojuomatta, muun muassa ne trendikkäästi kookosjuomaansa ryystävät kaupunkilaiset, lesta. Heimo ei ole valtavirtaa. Siihen kuuluvat ovat pääasiassa hyväosaisia kaupunkilaiosa suomalaisista joi puhtaan valkoista pesia, joilla on päätä ja pääomaa kyseenalaistaa rinnejuomaa jopa tätäkin enemmän. virallisia maitototuuksia.

KIRJOITTAJA EI HALUA kuulua maidottomaan heimoon, mutta juo kahvinsa mustana ja käyttää palkkapäivinä pirtelöihinsä mantelimaitoa. 31

Kontakti kysyi kolmelta kuluttamisen asiantuntijalta, tarvitseeko Suomi maitoa? Eliisa Kylkilahti

Tohtorikoulutettava, Kuluttajaekonomia, Taloustieteen laitos

Minna Autio

Yliopiston lehtori, Kuluttajaekonomia, Taloustieteen laitos

”Maitotaloudella on yhä merkittävä rooli erityisesti maaseudun elinkeinona, eikä sen alas ajaminen olisi reilua etenkään tuottajia kohtaan. Vaikka tuskin voi väittää, että maitobisnes olisi nykyiselläänkään täysin reilua sekä kuluttajaa että tuottajaa kohtaan. Pohtimisen arvoista on, millaista maitotalouden tulisi olla ja miten sen toteutumista voitaisiin tukea. Suomessa yhteys maaseutuun on vahva, sillä kaupungistuminen on tapahtunut myöhään. Kuva nykymaataloudesta saattaa olla romantisoitunut, mutta yhtä kaikki maaseutu halutaan pitää elinvoimaisena. Kesämökki maaseudulla on osa suomalaista identiteettiä. Agraariyhteiskunnan perintö vaikuttaa edelleen arvoihimme ja sitä kautta myös kulutusvalintoihimme. Maidolla on ollut merkitystä: sen tuotannossa ja tuotekehityksessä on menestytty Suomessa. Toki menestys on vahvistanut myös kansallista identiteettiä. Ei ole sattumaa, että maito pakataan Suomessa sinivalkoisiin purkkeihin. Sotienjälkeiseen, sinivalkoiseen Suomi-kuvaan maito onkin sopinut, mutta maailma muuttuu. Onko maidosta monikulttuurisemman ja avoimemman suomalaisuuden rakennusaineeksi?

”Esimerkiksi laktoosittomien maitotuotteiden menestyminen Suomessa ja ulkomailla on hyvä säilyttää kotimaisissa käsissä. Myös luomun kannalta maidontuotanto on taloudellisesti ja ekologisestikin kannattava tuotantosuuntaus. Lehmät syövät luomuvalkuaiskasveja, kuten hernettä, härkäpapua ja nurmipalkokasveja. Kuluttajat eivät aina muista, että lihatiskillä olevat tuotteet ovat kasvaneet jossain, kuten maatiloilla. Kyse on siis elävästä eläimestä. Kuluttajat myös romantisoivat tuotannon: maataloustuotteiden halutaan nähdä tulevan pieniltä tiloilta, jossa ihmiset ja eläimet elävät hyvää elämää, harmonisesti. Maito kuului olennaisena osana maatalousyhteiskuntaan ja identiteettiin. Kun kaupungistuminen eteni ja syveni, Valio aloitti 1970-luvulla mainoskampanjat, joissa maidosta rakennettiin osa kansallista identiteettiä. Maito on erittäin poliittinen tuote: ruotsalaisen Arlan tulo markkinoille herätti kiivasta keskustelua.”

Matti Peltonen

Maitojuomien litrahinnat:

Syömisestä kiinnostunut kansalainen, Sosiaalihistorian professori, VTT

Kasvimaidot: Mantelijuoma (gogreen) 2.59 €

”On totta etteivät aikuiset tarvitse maitoa, ja kaikki eivät edes sitä siedä. Mutta lapset tarvitsevat. Sen lisäksi muutkin hyötyvät monista maitotuotteista kuten voista ja juustosta. Juustot ovat sitä paitsi myös kulttuuria! Maidolla oli suuri merkitys maatalouden modernisoitumisessa ja kaupallistumisessa, mikä tapahtui maitotalouden ja meijeritoiminnan kautta. Lisäksi voi oli pitkään tärkeä vientituote. Myöhemmin, toisen maailmansodan jälkeen, maidosta tuli valtiontaloudellinen rasite. Sitä juotiin suuria määriä, kun ravinto muuten oli liian köyhää, ja vastaavasti valtion maksamat tukiaiset kannattamattomalle pienviljelyyn perustuvalle maidontuotannolle olivat raskas taakka veronmaksajille. Itse muistan puistatuksella oman armeija-ajan jolloin ylijäämävoita pakkosyötettiin meille asevelvollisille. Olemme siis olleet maidonjuojakansaa, mutten oikein usko, että tietoisuus siitä on iskostunut kovin syvälle suomalaiseen identiteettiin. Paremmin siihen on juuttunut käsitys viinanjuonnista, joka tosiasiassa oli erittäin vähäistä ennen keskioluen vapauttamista.”

Kookosjuoma (gogreen) 2.99 € Kaurajuoma (oatly) 2.05 € Soijajuoma (alpro) 2.15 € Riisijuoma (rice dream) 2.69 € Hasselpähkinäjuoma (alpro) 2.69 €

Lehmänmaito: Arla rasvaton maito 0.95 € Arla kevytmaito 1.09 € Valio rasvaton maito 1.09 € Valio kevytmaito 1.19 € Arla rasvaton laktoositon maitojuoma 1.79 € Valio rasvaton laktoositon maitojuoma 1.85 € Arla luomu rasvaton maito 1.35 € Valio luomu rasvaton maito 1.39 €

Hinnat poimittu Hakaniemen ympyrätalon S-marketista 29.10.2014

PJ:N P.S. Teksti: NIINA SAREN, Kontakti ry:n hallituksen puheenjohtaja 2014

MITÄ SITTEN JÄÄ kulinaarimuistoihin ainejärjestöajoista? Kikherneet. Unicafen juuri-ja-juuri-alasnieltävä kahvi. Sipsit rasvantahrimilta pahvilautasilla. Kikhernetahna. Lämmin bisse (koska jääkappi kärähti ylikuormituksesta) ja kylmä kasviskeitto hörpittynä kiihtyvätahtisen sitsilaulannan niin salliessa. Hallitustoverin rakkaudella vaivaamat korvapuustit ja booli vauvanammeesta. Juusto ja viini oppiaineen pikkuruisessa, lämpimässä, keskustelusorinan täyttämässä kahvihuoneessa. Kikherneet kastikkeessa. Kontaktin risteilyllä hankitun kilon valkohomejuuston muisto tulee varmistamaan kyseisestä herkusta kieltäytymisen vielä hamaan tulevaisuuteen.

VIISIVUOTIAANA elämän kivoimpiin hetkiin kuuluivat aivan erityisinä makunautintoina Saarioisten mikrohampurilaiset ja Coca-Cola. Hampparin väliin laitettiin huolellisesti aseteltuina suolakurkkua, tomaattia, salaattia ja ketsuppia. Talouspaperiin kääräistyä lämmintä nyyttiä nautittiin lauantai-iltana, saunanraikkaana kera Avaran luonnon ja Bumtsibumin. Nykyäänkään kaupan eineshyllyllä näiden muoviin käärittyjen mötkylöiden kohdalla ei voi harjoittaa sellaista ylenkatseista paheksuntaa kuin kyseisten elintarvikkeiden valmistusprosessi ehkä vaatisi. MUUTTO KOTOA opiskelemaan pääkaupunkiseudulle ja asettuminen soluasuntoon antoi ymmärrystä monesta asiasta, myös yhteisöllisten ruokailuhetkien tärkeydestä. Puolet itsetehdyn pitsapellillisen ilosta ja nautinnosta todella syntyi siitä sisarellisesta riidasta, jota sen valmistaminen tuntui vaativan. Ruuan tekeminen solukämpän keittiössäkin oli kivaa, mutta sen nauttiminen yksin ankeaa. Jos kasvisvokkia jäi yli, alkoi se seuraavana päivänä maistua vähän vastenmieliseltä. Ja sitä seuraavana päivänä söi mieluummin vaikka kuivaa näkkileipää.

VÄHÄN NIIN KUIN valokuvia katsellessa palaa mieleen unohdettuja hetkiä elämän varrelta, tuo ruokakin mukanaan muistoja, nostattaen lämpimiä ailahduksia sydänalassa. Vuosi puheenjohtajana lähenee loppuaan, mutta herkkuhetket huipputyyppien kanssa jäävät mieleen ja tirisevät siellä iloa ja onnea.

KIRJOITTAJA HARJOITTELEE itsehillintää buffetruokailutilanteissa, tasapainotellen arvon maksimoinnin ja inhimillisen olotilan välillä.

EKSkursiorAPortti: aJAtushautomo TÄnk 10.10.2014 Teksti: EMMA DAMMERT & TANJA NEUVONEN

VALTIOTIETEILIJÄ TYÖELÄMÄSSÄ -KURSSIN opiskelijat järjestivät osana kurssisuoritustaan työnantajavierailun ajatushautomo Tänkiin. Ekskursio toteutettiin perjantaina 10. lokakuuta Vuorikadulla sijaitsevassa yhteisöllisessä työtilassa, Helsinki Think Companyssa. Paikalle saapui runsas parikymmentä valtiotieteiden opiskelijaa. Opiskelijoita oli vastassa ex-valtsikalainen ja Tänkiläinen Marika Poutiainen.

MARKUS KANERVAN MUKAAN hyvä ajatushautomon toiminta käsittää tutkimustoiminnan, politiikkasuositusten antamisen, vaikuttamistyön ja rahoituksen varmistamisen. Ajatushautomotyöläiseltä edellytetään osaamista näiltä kaikilta osa-alueilta. Tämä voisi tarkoittaa tutkijan koulutusta, kiinnostusta politiikkaa ja yhteiskunnallisia asioita kohtaan, idearikkautta, avoimuutta, kansainvälisyyttä, hyviä verkostoja, kaupallista ajattelua ja sinnikkyyttä.

EKSKURSIO POIKKESI tyypillisestä sikäli ettei sitä järjestetty työnantajan omissa tiloissa. Ajatushautomo Tänkillä ei ole toimistoa. Kuuden hengen tiimi kokoontuu yhteisen pöydän ääreen kerran tai pari vuodessa. Virtuaalisesta työtavasta saatiin makua, kun Poutiainen otti yhteyden Tänkin perustajajäseneen ja toimitusjohtajaan, Markus Kanervaan, Hangouts -palvelun välityksellä. Puolet tiimistä asuu tälläkin hetkellä ulkomailla - Kanerva Rotterdamissa, loput Lontoossa.

MARIKA POUTIAINEN PUOLESTAAN toi konkretiaa mukaan keskusteluun kertomalla omasta korkeakouluharjoittelustaan, jonka kautta hän pääsi mukaan Tänkin toimintaan. Harjoittelun aikana hänen työtehtäviinsä kuului raporttien julkaisutilaisuuksien valmistelu, nettisivujen päivittäminen ja erilaisten rahoitustoimijoiden kontaktointi. Nykyisin Poutiainen työskentelee edelleen Tänkissä osa-aikaisesti päivätyönsä ohella. Hänen tämän hetkisiin työtehtäviinsä kuuluu muun muassa tutkimuksissa avustaminen. Poutiainen päätyi aikoinaan harjoitteluun Tänkiin, koska hän oli kiinnostunut yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Ajatushautomo tuntui ainoalta kiinnostavalta vaihtoehdolta harjoittelun suorittamiseen.

TÄNK ON VUONNA 2011 PERUSTETTU, riippumaton ajatushautomo, joka pyrkii toiminnallaan vastaamaan suomalaisen yhteiskunnan tarpeisiin. Tänkissä tehdään vaikuttamistyötä. Ymmärrys on vaikuttamisen keskeinen lähtökohta: on ymmärrettävä paitsi yhteiskuntaa, politiikkaa ja poliittisia toimijoita, myös tiedettä ja akateemista tutkimusta. Tänk antaa politiikkasuosituksia tutkimustulosten pohjalta. Kaikki ajatushautomot eivät kuitenkaan ole yhdestä muotista, ja toiminnan lähtökohdat vaihtelevat.

POUTIAISEN MUKAAN eri toimijat ovat nykyisin vastaanottavaisempia ajatushautomoiden ideoille ja tulevaisuudessa ajatushautomoiden rooli tiedontuottajana mahdollisesti kasvaa. Tähän myös Tänk pyrkii: Kanerva vahvistaa, että Tänkin tavoitteena on olla tulevaisuudessa Suomen tunnetuin ajatushautomo.

Yhdess채olon n채lk채 Teksti: JOHANNA JANTUNEN Kuva: TUULI LEHTONEN

JÄRJESTIMME noin 25 sosiologian, kaupunki- ja kulttuurimaantieteen ja arkkitehtuurin opiskelijan voimin Piilopuisto-nimisen kaupunkitapahtuman eräänä lokakuun lauantaina vanhassa satamamakasiinissa Jätkäsaaressa. Kyseessä oli ilmainen, kaikille avoin tapahtuma, jossa oli esimerkiksi mahdollista järjestää piknik, harrastaa joogaa, heittää tikkaa ja tanssia. Noin 850 ihmistä (ja muutama koira) vieraili sisäpuistossamme. SAIMME TAPAHTUMASTA aika kivaa palautetta: ”Kiitos tätä lisää!” ja ”Tällaista voisi olla joka päivä!” Hieman analyyttisemman kommentin mukaan Piilopuisto oli kuva hyvinvoivasta yhteiskunnasta, jossa kaikenikäiset ihmiset olivat tasavertaisina tekemässä ja kokeilemassa, iloitsemassa vapaasti, ilman ennalta määrättyä päämäärää tai pakotettua struktuuria. Huh! PIILOPUISTON OHJELMA ei sisältänyt mullistavia spektaakkeleja, vaan rentoa yhdessä oleskelua. Yhdessäolo taisikin olla se juttu, jonka vuoksi tapahtuma onnistui. Syksyllä ja talvella, kun ulkona puistossa ei ole enää kiva istuskella, on suuntana usein baari, mikäli haluaa nähdä ystäviään tai bongailla uusia tyyppejä. ”Se on joko baanalle tai yksin kotisohvalle”, kommentoi ystäväni citysinkun vaihtoehtoja viikonlopun viettoon.

BILETTÄMISTÄ TUTKINUT sosiologi Antti Maunu toteaa, että yhdessä juominen on sosiaalisuuden janoa. ”Olemme yhdessä yöllä, koska emme päivällä pysty, ehdi, osaa tai aina edes uskalla. Toisin sanoen 2000-luvun suomalainen elämäntapa ei tarjoa vapaalle yhdessäololle ja sen opettelulle juuri muita instituutioita kuin baarit ja juomistilanteet”, kirjoittaa Maunu. Toteamus kuulostaa masentavalta mutta osuvalta.

’’Se on joko baanalle tai yksin kotisohvalle’’ YSTÄVIEN KANSSA juhliminen on hauskaa, mutta toisenlaistakin yhdessäoloa kaipaa. Jos arkena päivät kuluvat kirjastossa lukien ja illat yksiössä Netflixin äärellä, haluaa monesti viimeistään viikonloppuna ihmisiä ympärilleen. Jos ei välitä alkoholista tai rahat ovat vähissä, tuntuu helppoja vaihtoehtoja tuttujen ja tuntemattomien kohtaamisille olevan valitettavan vähän. Piilopuistoja ei ehkä voida järjestää joka päivä, mutta kavereitaan voi aina kutsua teelle ja kontaktilaisia (ja muita valtsikalaisia) Synnäriin. Kauan eläköön Pullaperjantai!

KIRJOITTAJA KEHOTTAA käymään lounaalla Hämiksen osakuntabaarissa: herkullista ruokaa ja tosi ystävällinen henkilökunta!

Kontakti

4 1 0 2 / 2

Ruoka ja raha