PJ:n palsta

Historioitsija miettii tulevaisuuttaan

Miten historioitsija voi markkinoida omaa osaamistaan? Mihin historioitsija voi edes työllistyä? Tuleeko tekoäly tulevaisuudessa viemään loputkin historioitsijan työt?

Nämä ovat kysymyksiä, joiden parissa allekirjoittanut on kamppaillut jo pidemmän aikaa. Selvimpiä urapolkuja historioitsijalle ovat aina olleet opettajan, tutkijan tai arkistonhoitajan ura. Mitä jos nämä vaihtoehdot eivät kuitenkaan kiinnosta? Lasten ja nuorten parissa toimeentulo voi olla haastavaa, eikä historian aineenopettajan pätevyyskään tänä päivänä takaa valmistuttua suoraa virkaa historian opettajien ylitarjonnan vuoksi. Tutkijan elämäkin on jatkuvien leikkauksien aikana epävarmaa, ja arkistoissa on kylmää ja hämärää.

Historiasta ei välttämättä ole suoraa polkua tiettyyn ammattiin, kuten esimerkiksi oikiksesta tai lääkiksestä. Usein tämä seikka karsii jo hakuvaiheessa aiheesta huolestuneimmat opiskelijat pois. Tästä huolimatta esimerkiksi töissä.fi: -sivustolta historiasta valmistuneista vastaajista vain kolme prosenttia ilmoitti olevansa työttömiä. 374:stä vastaajasta vain 25 prosenttia ilmoitti työskentelevänsä opettajan tai tutkijan tehtävissä. Yli 70 prosenttia vastanneista teki siis työkseen jotakin muuta, aina mediatuottajan tehtävistä hallintoon ja yrittäjyyteen.

Vaikka historia ei siis valmista opiskelijaa mihinkään tiettyyn alaan, opettaa se opiskelijoille pelkän historiatietämyksen lisäksi tärkeitä tietotaitoja esimerkiksi lähdekriittisyyden, tiedonhallinnan ja moninäkökulmaisen tiedon tarkastelun parissa. Opiskelujen aikana historian opiskelija oppii myös hyödyllisiä taitoja akateemiseen työotteeseen ja erilaisten ihmisten parissa työskentelyyn. Historian opiskelijoiden vapautta mahduttaa tutkintoonsa laaja määrä vapaavalintaisia kursseja käytännössä mistä tahansa itseänsä kiinnostavasta aiheesta ei tule myöskään vähätellä. Tämä antaa opiskelijalle suuret vapaudet tehdä urapolustaan oman näköisensä. Kun mietitään, että meitä ympäröivän maailman kehityskulku jatkuu yhä entistä enemmän kohti informaatioilla pyöriviä yhteiskuntia ja elämme tiedon (ja misinformaation) kasvavan määrän suhteen murroksen aikakautta, on historioitsijan tiedon hallitsemisen taito kultaakin arvokkaampi monella eri alalla.

Tekoäly

Mutta entäs se tekoäly? Ensi silmäyksellä ajatus tekoälyn tunkeutumisesta historian alueelle saattaa vaikuttaa hämmentävältä. Historiantutkijat ovat tunnettuja kyvystään syventyä menneisyyden monitahoisuuteen, ammentaa näkemyksiä arkistoista, analysoida asiakirjoja ja tulkita tarinoita, jotka ovat muokanneet maailmaamme. Pelko siitä, että tekoäly voisi kopioida nämä tehtävät ja vähentää historiallisen asiantuntemuksen arvoa, on ymmärrettävä.

Tarkemmin tarkasteltuna käy kuitenkin ilmi, että tekoälyä olisi pidettävä pikemminkin historian tutkinnon suorittaneiden liittolaisena kuin vihollisena. Sen sijaan, että tekoäly korvaisi historioitsijat, sillä on mahdollisuus parantaa heidän kykyjään ja avata uusia tutkimusväyliä. Automatisoimalla tylsiä tehtäviä, kuten tietojen analysointia, tiedonhakua ja kielenkääntämistä, tekoäly voi vapauttaa historioitsijat toistuvasta työstä, jolloin he voivat keskittyä korkeamman asteen ajatteluun, kriittiseen analyysiin ja sellaisten kertomusten laatimiseen, jotka tekevät historiasta ymmärrettävää erilaisille yleisöille.

Kuten joku on saattanut jo tässä vaiheessa tajuta, on kaksi ylempää katkelmaa tekoäly ChatGPT:n itse kirjoittamia. Mikä käänne! Allekirjoittaneen oma kokemus ChatGPT:n kaltaisesta tekoälystä on tähän mennessä ollut historia-aiheisten asioiden suhteen lähinnä glorifioitu Google-haku. Mitä tekoäly ei löydä Googlesta, sen “hän” keksii päästään. Esimerkiksi suomalainen tutkimusmatkailija ja diplomaatti G. J. Ramstedt oli tekoälyn mukaan Mongolian opetusministeri, ja Topeliuksen 1600-luvulle sijoittuneiden Välskärin kertomuksien yksi päähenkilöistä Kustaa Bertelsköld olikin ChatGPT:n mielestä vuonna 1818 syntynyt tunnettu kirjailija ja poliitikko, mielenkiintoisesti aivan Topeliuksen tapaan.

Vaikka tekoäly onkin vielä monessa mielessä lapsen kengissä, vaikuttaa aikaisempi tekoälyn luoma teksti tekoälyn vaarattomuudesta historian alalle epäilyttävän rahoittavalta. Kenties he suunnittelevat jotakin? Jos tekoälyn puheet historioitsijoiden ja tekoälyn liittolaisuudesta eivät pitäisikkään paikkansa ja molemmat osapuolet joutuisivat keskenään taistoon, näyttäisi historioitsijat tämän taiston ainakin toistaiseksi voittavan.

Tuomas Korpimies

Kuva: Elena Eriksson