Orientaatioviikosta vappuun

Orientaatioviikosta vappuun - Entisen fuksin terveiset

Teksti: Jonatan Hjelt

Niin se aika rientää. Ei ole kulunut edes kauan siitä, kun orientaatioviikon alussa saavuimme yliopiston päärakennuksen portaille, missä tuutorimme ottivat meidät vastaan. Nyt on kuitenkin ensimmäinen opiskelijavappu jo takana. Suomenlinnassa vannoimme Kronoksen valan, emmekä sen jälkeen ole enää olleet fukseja. Ennen kuin uudet fuksit saapuvat yliopistolle ensi syksynä, lienee hyvä hetki tehdä pieni kertaus kuluneen vuoden tapahtumiin. Paljon on vuoteen tosiaan mahtunut: erilaisia tapahtumia fuksiaisista risteilyyn, kokoustamista, sitsejä, Kronoksen upeat vuosijuhlat sekä – ainakin toivottavasti – myös opiskelua.

Vastasiko fuksivuosi odotuksia? Jos mietin kysymystä omalla kohdallani, niin vastaus on kyllä ja ei. Historian opiskelu yliopistossa on ollut juuri niin kiinnostavaa, kuin odotinkin, ellei jopa kiinnostavampaa. Erinomaiset professorimme ja lehtorimme ovat onnistuneet haastamaan vakiintuneita käsityksiämme historiastasta ja valmentaneet meitä kriittiseen ajatteluun. Myös Kronos on ottanut ainakin minut avosylin vastaan ja olen päässyt jo varhaisessa vaiheessa mukaan hallitustoimintaan. Olen tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut paljon ystäviä, juuri kuten toivoinkin. Silti vuoteen on mahtunut paljon yllätyksiäkin.

Koska saavuin opiskelemaan Helsinkiin pienestä maakuntakaupungista, jännitin aluksi, miten sopeutuisin yliopistolle. Ehkä minua oli vähän peloteltu kliseillä, millaisia yliopisto-opiskelijoiden kuuluisi olla. Pelkäsin, etten ”maalaisena” sopeutuisi joukkoon, mutta mitä vielä: pelkoni osoittautui täysin turhaksi. Sain huomata, että muut opiskelijat tulivat hyvinkin monenlaisista lähtökohdista, eikä mitään yhtenäistä massaa ollutkaan. En ole vielä kertaakaan törmännyt edes leikkimieliseen stadi vastaan lande -vastakkainasetteluun, ja hyvä niin. Olen sopeutunut yliopistolle paljon paremmin kuin osasin odottaa.

Omillaan asuminen on ollut suuri elämänmuutos varmasti kaikille, jotka ovat nyt muuttaneet pois lapsuudenkodistaan. On pitänyt tosissaan opetella laittamaan itse ruokaa ja käymään kaupassa. Mikään keittiömestari minusta ei ole vieläkään tullut, mutta tuntuu, että alan viimeinkin päästä jyvälle. Unicafe on silti ollut opiskelijan paras ystävä, mitä tulee ruoka-asioihin. Olin onnekas, kun onnistuin alusta alkaen saamaan yksiön. Oma rauha tekee välillä hyvää, mutta samalla se patistaa sosialisoitumaan. Onneksi sosialisoitumiselle on riittänyt mahdollisuuksia näin pandemian jälkeen. Tässäkin korostuu ystävien merkitys.

Kulunut vuosi ei olisi ollut mitään ilman teitä kanssakronoslaisia. Topelian opiskelijahuoneella on ollut aina lämmin yhteihenki, kun olen siellä poikennut. Myös hallituksessa, johon minut valittiin joulukuun vaalikokouksessa sihteeriksi, asioita on edistetty hyvässä hengessä, vaikka toisinaan on nähty kovaakin vääntöä. Tärkeintä on ollut, että asiat riitelevät eivätkä ihmiset. Toivon saman hyvän yhteishengen säilyvän Kronoksessa ensi syksynäkin, kun on aika palata kesälomilta takaisin kampukselle. Ensin on kuitenkin toivotettava kaikille hyvää kesää. Muistakaa kaikkien kesän menojen ja töiden ohella myös levätä!

Kuva: Ari Aalto / Helsingin yliopisto