Sekä oikeisto että vasemmisto kampanjoivat harhaluuloilla

Sekä oikeisto että vasemmisto kampanjoivat harhaluuloilla – poliittinen kulttuurimme kaipaisi uusia ideoita ja innovaatiohenkeä

Teksti: Janne Jussila

Vaalit voittaneen oikeiston talouslinja ei ole realistinen. Vaalit hävinneen vasemmiston talouslinja ei myöskään ole realistinen. Tämä kertoo syvemmästä ongelmasta, eli aitojen uudistusten pelosta. Esimerkiksi vastikkeeton perustulo olisi idea, jota Suomessa kannattaisi nyt harkita.

Kansa on jälleen puhunut. Äänet on laskettu ja sekä voitonriemuiset että vitutuksen täyteiset puheet pidetty. Kuten usein näissä vaaleissa käy, on uusi eduskunta heilahtanut poliittisen asteikon toiseen päähän. Suomeen on näillä näkymin tulossa oikeistolaisin hallitus koskaan. Kokoomus ja Perussuomalaiset ottivat riemuvoiton, Vasemmistoliitto, Vihreät ja Keskusta lähes nöyryyttävän tappion.

Harvat politiikkaa seuraavat varmaan odottivat mitään muuta. Näin demokratia usein toimii. Kansalaisten mielipiteet heilahtelevat oikealta vasemmalle ja sitten takaisin. Mikään hallitus ei ole täydellinen, ja pienetkin virheet näkyvät sitten ääntenlaskussa. Ja vaikka Sanna Marinin sosiaalidemokraattijohtoinen hallitus onnistui monessa asiassa hyvin, voidaan sitä myös moittia ainakin yhtä monesta syystä.

Todennäköisesti keskeisin syy oikeiston vaalivoitolle on valtavaksi paisunut valtionvelka. Ja vaikka Suomessa huolehditaan julkisesta velkaantumisesta ehkä hieman liikaa, on se kuitenkin aivan todellinen ja vakava ongelma. Julkisen talouden krooninen alijäämäisyys johtaa pitkällä aikavälillä heikkoon valtioon, jolla ei ehkä ole enää varaa tarjota esimerkiksi laadukasta koulutusta ja terveydenhuoltoa.

Talouskasvu voisi korjata alijäämää, mutta poliitikkojen on hyvin vaikea noin vain loihtia talouskasvua tyhjästä ainakaan niin nopeasti kuin sitä nyt tarvittaisiin. Samoin verotusta pitää ehdottomasti korottaa tuntuvasti, mutta sekään ei yksistään millään riitä korjaamaan tilannetta.

Yksinkertaisesti sanottuna: niin ikävää kuin se onkin, jostain on leikattava. Tämä vaikuttaa hyvin ilmeiseltä tosiasialta, jota vasemmistopuolueet eivät olleet vaalikeskusteluissa valmiita myöntämään.

Tämä ei tarkoita, että kannattaisin vaalivoittajien linjaa yhtään enempää. Kokoomuksen ajamat kuuden miljardin leikkaukset yhden hallituskauden aikana loisivat järjettömän suuren loven hyvinvointivaltioon. Ne todennäköisesti lisäisivät köyhyyttä, epätasa-arvoa ja monia muita sosiaalisia ongelmia. Tämän lisäksi julkinen sektori on jo nyt vaikeuksissa. Hoitojonot ovat joissain paikossa käsittämättömän pitkiä. Lasten koulutustaso laskee laskemistaan. Korkeakouluopiskelijat ja muut nuoret ovat vakavan mielenterveyskriisin kourissa.

Kokoomus on luvannut, ettei nimenomaan näistä asioista kiristetä. Kaikki kuitenkin varmasti muistavat aiemmat “koulutuksesta ei leikata” -lupaukset. Kuusi miljardia on niin valtava summa, ettei sitä saada kasaan mitenkään koskematta koulutukseen, terveydenhuoltoon ja sosiaalipalveluihin. Perussuomalaisten talouslinjasta on taas vaikea sanoa kahta sanaa, koska se on hyvin epäselvä, ellei olematon. Julkista taloutta ei tasapainoteta rajoja sulkemalla tai transihmisten oikeuksia polkemalla.

Jälleen yksinkertaisesti sanottuna: kuuden miljardin leikkauksiin ei ole tässä maassa varaa. Eikä Kokoomus ole ideologisista syistä valmiina korottomaan verotusta käytännössä lainkaan. Se on jopa luvannut keventää sitä miljardin verran, mikä heikentäisi julkista taloutta entisestään.

Sekä vasemmisto että oikeisto elättelivät näissä vaaleissa siis selkeitä harhaluuloja. Kummankaan talouspoliittinen linja ei ole realistinen. Jostain on leikattava, mutta ei kyllä millään kuutta miljardia. Mikä siis neuvoksi?

Tässä vaiheessa keskustelua ja hallituksen muodostamista toivoisin Suomeen vähän aitoa innovaatiohenkeä. Uusia ideoita, todellista reformia. On varmasti kaikille selkeää, että niin hieno järjestelmä kuin suomalainen hyvinvointivaltio onkin, on siinä myös suunnitteluvirheensä. Niitä ei ratkaista yksinkertaisesti rahoitusta lisäämällä tai ainakaan sitä vähentämällä.

Siksi toivoisin, että joku poliittinen puolue alkaisi toden teolla taistelemaan uusien ideoiden puolesta.

Ensimmäinen ehdotukseni on perustulo. Uskon, että sosiaalitukijärjestelmän uudistaminen kattavaksi, riittäväksi, täysin vastikkeettomaksi perustuloksi ratkaisisi monia rakenteellisia ongelmia.

Ensinnäkin perustulo poistaisi käytännössä kaikki kannustinloukut. Työn tekeminen olisi aina kannattavaa eikä tuista tarvitsisi huolehtia tulotason noustessa.

Toiseksi perustulo varmasti tasapainottaisi julkista taloutta. Se resurssien ja työtuntien määrä, joka tässä maassa käytetään tukien hakemiseen ja niiden tarkastamiseen vapautuisi perustulomallissa käytettäväksi mihin tahansa muuhun tärkeämpään. Sen sijaan, että valtio palkkaisi ihmisiä tarkastamaan työttömyystukea hakevan toimeentuloa, voisivat molemmat näistä ihmisistä käyttää tämän ajan johonkin oikeasti merkitykselliseen. Pitkällä aikavälillä perustulo säästäisi varmasti veronmaksajien rahoja.

Kolmanneksi perustulo epäilemättä helpottaisi kaikkien tukien varassa elävien jaksamista. Enää ei tarvitsisi kamppailla tunnista toiseen opintotukihakemusten kanssa ja stressata siitä, saako tarpeeksi tukea ruokaan ja vuokraan ensi kuussa. Jälleen kerran, hakemusten täyttelyyn ja tarkastamiseen käytetty aika ja energia voitaisiin perustulomallissa käyttää vaikka opiskeluun, työntekoon, harrastamiseen tai lepäämiseen. Epävarmuus toimeentulosta on valtavan raskas taakka ihmisen mielelle. Se johtaa pahoinvointiin, mikä saattaa pahimmillaan johtaa mielenterveysongelmiin ja työkyvyttömyyteen. Perustulo korjaisi myös tämän ongelman.

Eli tarjolla olisi ratkaisu, joka osuisi yhdellä iskulla aika moneen yhteiskunnalliseen ongelmaan. Eikä perustulosta silti käydä juuri lainkaan vakavaa poliittista keskustelua.

Toki monet puolueet kannattavat perustuloa jo nyt. Ainakin Vihreät, Vasemmistoliitto ja Keskusta ovat ottaneet jonkinlaisen perustulon tavoitteekseen, tosin myös näissä malleissa on vaihtelua. Myös Kokoomus on puhunut niin sanotusta perustilistä, joka muistuttaa hieman perustuloa. Eli kyllä tässä olisi saumaa ainakin istua saman pöydän ääreen ja alkaa neuvottelemaan siitä miten ja milloin perustuloa voitaisiin ehkä toteuttaa.

Suomeen nyt todennäköisesti syntyvä oikeistohallitus tuskin edes harkitsee perustuloa tai sosiaaliturvajärjestelmän todellista uudistamista. En voi kuitenkaan sanoa, että kansa äänesti tässä asiassa väärin. Jos SDP olisi voittanut vaalit Kokoomuksen sijasta, olisi lopputulos varmasti sama. Demarijohtoinen hallitus ei perustuloa ajaisi.

Kyse on laajemmasta ongelmasta poliittisessa kulttuurissamme. Halua todelliseen järjestelmälliseen reformiin aidosti uusien ideoiden avulla ei puolueiltamme juuri löydy. Ja perustulo on vain yksi esimerkki sellaisista uudistuksista, joista poliitikkojen pitäisi keskustella. Esimerkiksi palkkatuen nostaminen pohjoismaiselle tasolle, yhtenäinen tulovero, työmarkkinajärjestelmän uusiminen sekä eläkejärjestelmäreformi olisivat muita mahdollisia ideoita, joista juuri kukaan ei kuitenkaan puhu.

Ehkä poliitikot pelkäävät näin suurten uudistusten aiheuttamaa työmäärää. Se on ymmärrettävää. Elämme eräänlaisessa kriisiajassa, minkä vuoksi pitkää ja johdonmukaista uudistustyötä voi olla vaikea aloittaa ja vielä vaikeampaa tuoda päätökseen.

Saattaa myös olla, ettei mikään puolue uskalla ottaa aitoa vetovastuuta näistä uudistuksista. Jos reformit kaatuvat tai epäonnistuvat, silloin niitä ajanut puolue saa syyt niskoilleen. On poliittisesti turvallisempaa lupailla samoja vanhoja ratkaisuja samoihin vanhoihin ongelmiin. Ensin rahaa lisätään, sitten sitä leikataan pois. Sitten vasemmisto voittaa oikeiston seuraavissa vaaleissa, ja rahaa lisätään jälleen kerran. Ja niin edelleen, ja niin edelleen.

Näin ei suomalaisen hyvinvointivaltion virheitä korjata. Pyytäisinkin uudelta eduskunnalta rohkeutta, luovuutta ja todellista innovaatiohenkeä.

Kuva: Stina Virkamäki / Valtioneuvoston kanslia