Pääkirjoitus

Pääkirjoitus

Lilian Kiander

Pitkän talvisen aherruksen jälkeen koittaa kevät, ja kohta vuoden 2022 fuksit jo kirmaavatkin kesälaitumelle. Alkuvuosi on ollut täynnä ahertamista kurssien kanssa, uusiin virkoihin totuttelua sekä opiskelutovereiden seurasta nauttimista sitsien ja muiden yhteisöllisten tapahtumien merkeissä Pandemian jälkeisenä aikana opiskelijoita mietityttävät maailmanpolitiikkaan liittyvät konfliktit ja kriisit. Suomessa ollaan seurattu tarkasti Ukrainan tilanteen kehittymistä ja luennoilla on yhdessä keskusteltu luennoitsijoiden kanssa sodan seurauksista kansainvälisten suh teiden verkostossa. Aika kuvastaa hyvin historioitsijoiden vastuun merkittävyyttä yhteiskunnassa, vaikka yksilön historiakuva koostuu paljosta muustakin kuin alan ammattilaisten tuottamasta tekstistä

Historioitsijoiden vastuu kannustaa heitä valppauteen ja varovaisuuteen, sillä moni heistä joutuu urallaan tuomaan esille nä kemyksiä menneisyyden laulun säkeistä, jotka kuvastavat osia siitä, mitä joskus todella tapahtui.

Me historian opiskelijat tulemme kertomaan kirjoituksillamme tuleville polville, että Ukrainan sodan aikana Suomi hyväksyttiin Naton jäseneksi 4.4.2023. Muistamme samaisen vuoden alun myös ajasta, jolloin Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi vieraili Suomessa toukokuun alussa ja kuinka Suomen euroviisuedustaja Käärijän kappale “Cha Cha Cha” ja sen aikaansaama hurmos valtasivat median. Saatamme muistuttaa nuorempia sukupolvia siitä, että hänen tyylistään inspiroidut vihreät bolerot koristivat Helsingin päärautatieaseman lyhdynkantajien hartioita. Lopulta voiton vei jo toista kertaa Ruotsin Loreen, joka osallistui tällä kertaa kappaleella nimeltään Tattoo. Yleisön sydämet puolelleen voittanut Käärijä teki historiaa saamansa hopean ansiosta, sillä suomenkieliset kappaleet eivät ole aiemmin menestyneet yhtä hyvin viisuissa. Historioitsijana tuntui suurelta, kuinka viisuhuuman kaltainen ilmiö toi kannattajia yhteen kokoontumis- ten tultua taas sallituiksi.

Kysymykset kulttuurin pysyvyydestä ja muutoksista herättävät ajatuksia: mitä kulttuuriin kuuluvaa tulisi vaalia tai hylätä? Havainnollistan näitä kysymyksiä muutaman ajankohtaisen esimerkin kautta Ensinnäkin kaikille tuttu on jokakeväinen suvivirsikeskustelu, joka ajankohtaistuu luterilaisen kirkon valtahegemonian kohtaamien muutosten myötä. Valtionkirkko se ei ole enää ollut pitkään aikaan eikä suurta valta asemaa ole pystytty kestävästi perustelemaan alhaisten jäsen-ja kävijämäärien takia. Alhaisten kävijämäärien syynä on pohjoismaissa pidetty sekularisaation aiheuttamaa kehitystä. Instituutioihin sidoksissa oleva uskonnon harjoittaminen on laskenut merkittävästi, mikä näkyy käytännössä kirkon penkkien tyhjentymisenä. Toisaalta monet kirkon palvelut leireineen ovat suosittuja, vaikka perinteiselle rippileirille vaihtoehtoja löytyy aina helluntailiikkeen fifteen-leiristä tunnustuksettomaan Prometheus-leiriin. Kuitenkin moni arvostaa kirkkoa edelleen sen tarjoamien palveluiden myötä, luettakoon mukaan diakonia ja perhetyö, joiden tuoma taloudellis-sosiaalinen hyöty näyttäytyy mittaamattoman arvokkaana.

Opiskelijat jatkavat oppilaitosten ja median keskustelua siitä, tulisiko suvivirsi nähdä osana säilyttämisen arvoista traditiota vai pitäisikö se aktiivisena uskonnonharjoituksena kieltää uskontoneutraaliuuteen pyrkivässä oppilaitoksessa. Yliopiston käytänteet huomioiden ei ole syytä pelätä joutuvansa hengellisen mukavuusalueensa ulkopuolelle: promootioissa on mahdollisuus osallistua perinteiseen jumalanpalvelukseen kirkossa tai sitten juhlavaan tunnustuksettomaan tilaisuuteen muualla. Tarve pohtia uskontoon tai henkisyyteen liittyviä asioita ei kuitenkaan kadonnut mihinkään. Sen sijaan keskusteleminen astrologian kaltaisista ilmiöistä vaikuttaa kiinnostavan monia.

Toinen ajankohtainen lupaamani esimerkki on Britannian kuningas Charles III:n valtaan astuminen hänen äitinsä Elizabeth II:n kuoltua. Näyttävät kruunajaiset seremonioineen järjestettiin 6.5.2023. Suorassa lähetyksessä kruunajaisia perinteineen kommentoi kirkkohistorian professori Tuomas Heikkilä, mikä osoittaa historian ammattilaisten asiantuntijuuden olevan ajankohtaista, vaikka humanististen alojen osaajia usein vähätellään luonnontieteiden tärkeyttä korostavat uudistukset huomioon ottaen. Britannia on hallitusmuodoltaan perustuslakiin pohjautuva parlamentaarinen monarkia, eli käytännössä kuningas toimittaa kansakunnan keulakuvan tehtävää, johon kuuluvat julkiset esiintymiset. Hallitsijaa pidetään valtion päänä, vaikka hänellä ei ole poliittista valtaa ja oikeutta toimeenpanna uudistuksia tai tuomioistuimen tuomioita. Moni lienee kysynyt itseltään: mitä virkaa on seremonialla, jossa eri kirkkokuntien edustajat voitelevat “kuolleen Jumalan” nimeen turvautuen valtion kiiltokuvaksi henkilön, joka ei voi suoranaisesti vaikuttaa hallinnon päätöksiin? Monarkian brändiarvo on kuitenkin briteille edelleen suuri, kuten kuninkaallisen perheen virallisella sivustolla todetaan: “Hallitsija toimii kansallisen identiteetin, yhteyden ja ylpeyden keskipisteenä. Monarkki tuo tunteen vakaudesta ja jatkuvuudesta.” Aika näyttää, mihin suuntaan monarkian kannatus kaartuu uuden kuninkaan hallituskautena.

Eniten opiskelijoiden elämää koskettaa jokapäiväisen toimeentulon turvaaminen, varsinkin kesäisin. Kesällä opiskelija ei saa Kelalta opintotukea ellei hän silloinkin paina opintoja hiki hatussa. Jos opintoja suorittaa kesällä, vähenevät tukikuukaudet. Yleisen terveyden ja jaksamisen kannalta olisi tärkeää, että lukukauden aikana kerääntynyt uupumus pääsisi hellittämään levon avulla Tästä huolimatta opiskelija päätyy usein hakemaan kesäksi töitä, jotta hän voisi maksaa vuokran. Töiden saaminenkin vaikuttaisi olevan monimutkaisempaa nykyiselle nuoremmalle sukupolvelle.

Mistä löytyisi töitä aloittelevalle työnhakijalle, kun kaikkiin paikkoihin vaaditaan vuosien työkokemus, joka sosiaalisten pääomien myötä alkoi jo ennen yksilön syntymää? Näin vahvistuvat yhteiskunnan luokkien väliset erot, halusimmepa tai emme. Tässä asiassa meidän tulee nostaa kissa suoraan pöydälle: onko opiskelijallakin oikeus lepoon ja lomaan näinkin suorituskeskeisessä yhteiskunnassa? Tulevien päättäjien tehtäväksi jää määrätä resurssipulat näkevin realismin silmin, katkeavatko burn-outia ja epätasa-arvoa ylläpitävät perinteet.

Lähteet: The Royal Household, The Official Website of the Royal Family, www.royal.uk. Viitattu 11.5.2023.