Leikataan

kunnes kuolee

Sairausvakuutuskorvaus on helpottanut julkisten palveluiden järjestämistä ja vauhdittanut yksityisten terveyspalveluiden kehittymistä. Silti korvauksen tason on annettu laskea ja järjestelmää on yritetty lopettaakin. Uusia heikennyksiä on taas suunnitteilla. Uhkana on, että koko järjestelmä kuolee, kun tarpeeksi leikataan.

Vuonna 1964 voimaan tullut sairausvakuutuslaki vauhditti yksityislääkäritoimintaa merkittävästi. Tämä lakisääteinen sairausvakuutusjärjestelmä rahoitetaan keräämällä vakuutusmaksut ansiotuloverotuksen yhteydessä. Järjestelmän kautta Kela korvaa osan kustannuksista, jotka aiheutuvat yksityisessä terveydenhuollossa annetusta hoidosta tai tutkimuksesta.

Tällä niin sanotulla Kela-korvauksella pyritään turvaamaan ihmisille mahdollisuus hankkia terveyspalveluita yksityiseltä sektorilta kohtuullisin kustannuksin. Se helpottaa merkittävästi yhteiskunnan tarjoamien julkisten palveluiden paineita.

Helsingin Lääkärikeskuksen (nykyisin Aava) perustaja, lääkintöneuvos Juhani Aho oli mukana sairausvakuutuslain valmistelussa Akavan edustajana. Hän on luonnehtinut syntynyttä lakia koko yksityisen lääkärikeskustoiminnan perustaksi. Laki sysäsi lääkärikeskukset voimakkaaseen kasvuun. Uusia lääkärikeskuksia perustettiin.

KORVAUS ON TOIMINUT HYVIN

Sairaanhoitokorvaukset luotiin lisäämään ihmisten valinnanmahdollisuuksia ja purkamaan painetta julkisen sektorin tuottamassa terveydenhuollossa. Tässä ne ovat onnistuneet hyvin. Kela-korvaukset ovat julkisen talouden kannalta hyviä kannusteita saada kansalaiset itse maksamaan hoidoistaan, jotka muuten pitäisi maksaa verovaroista.

Kela-korvausten tavoitetaso oli alun perin 50–60 prosenttia hoidon kustannuksista. Tälle tasolle ei koskaan päästy. Välillä korvausten tasoa on leikattu, mutta muuten taso on laskenut pikkuhiljaa näivettymällä. Vuonna 2000 korvaus yksityisten lääkärikäyntien kustannuksista oli keskimäärin 36 prosenttia, vuonna 2019 enää 15 prosenttia.

Sairaanhoitokorvausten jatkuvalla laskemisella on ollut kielteisiä seurauksia. Yksityiset palvelut eivät enää ole aito vaihtoehto pienituloisille. Silti osa heistäkin joutuu pakon sanelemana turvautumaan niihin. Syynä siihen on julkisen sektorin palveluiden heikko saatavuus. Myös vakuutustuotteiden kehittyminen ja erityisesti niiden suosion nopea kasvu on pitkälti seurausta Kela-korvausten pienenemisestä.

KORVAUSTA KANNATTAISI NOSTAA

Vuonna 2020 hallitus ilmoitti suunnittelevansa jälleen sairaanhoitokorvausten pienentämistä tai jopa poistamista kokonaan. Koronapandemia on toistaiseksi viivyttänyt suunnitelmaa.

Yksityinen terveydenhuolto pitää hanketta suurena virheenä. Toteutuessaan se lisäisi julkisen terveydenhuollon kustannuksia ja kasvattaisi ennestään pitkiä hoitojonoja.

LPY:n toiminnanjohtaja Ismo Partanen laskee varovaisen esimerkin tilanteesta, jossa vain viisi prosenttia nykyisistä yksityissektorin asiakkaista siirtyisi julkisen terveydenhuollon piiriin. ”Vuonna 2019 Kela-korvausten tuella tuotettiin yksityisellä sektorilla 3,4 miljoonaa lääkärikäyntiä. Viisi prosenttia siitä tarkoittaisi, että 170 000 niistä siirtyisi yksityisiltä tuottajilta kuntien ja kuntayhtymien tuotettavaksi. Jos julkinen sektori pystyisi hoitamaan ne kaikki, kuntasektorin menot kasvaisivat 20 miljoonaa euroa vuodessa”, hän laskee. ”Todellisuudessa julkinen terveydenhuolto ei kuitenkaan pystyisi vastaamaan edes tuon kokoiseen kysynnän kasvuun. Tämä johtaisi siihen, että hoidon tarpeessa olevat lisättäisiin jo valmiiksi pitkien jonojen jatkoksi”, Partanen toteaa.

LPY:n mukaan terveyspalveluiden saatavuutta voitaisiin parantaa huomattavasti, jos Kela-korvauksia nostettaisiin merkittävästi. Sillä olisi kansalaisten yhdenvertaisuutta lisäävä vaikutus erityisesti suun terveydenhuollossa, jossa palveluihin ei ole tarjolla vakuutuksia ja ne harvoin kuuluvat työterveyshuollon piiriin.

Leikataan kunnes kuolee