Kalifornian tauti on parantumaton

Kun Kari Varkila teki uransa alkuvaiheessa uusiin lääkehoitoihin liittyvää perustutkimusta Amerikassa, hän sai sieltä Kalifornian tartunnan.

Kalifornian tautia ei löydy lääketieteellisestä kirjallisuudesta. Sitä ei voi todentaa verikokein tai millään muullakaan diagnostiikalla. ”Se on sellainen uteliaisuuden, innostuksen ja uudella tavalla tekemisen tauti, joka ei parane koskaan”, Kari Varkila sanoo.

Varkilaa kiehtoi Kaliforniassa nopeasti tekemisen kulttuuri. Asenne oli, että kokeillaan uusia asioita ja katsotaan, toimivatko ne. Eikä haittaa, jos epäonnistuu. ”Suomessa asenne on päinvastainen, turvallisuushakuinen. Tämä näkyy myös terveydenhuollossa. Kun joku haluaa yrittää tehdä jotakin eri tavalla, ensimmäiseksi haetaan syitä, miksi se ei voi onnistua”, hän toteaa. ”Suomi ei ole kokeileva maa. On ihan sama, mitä yrität. Järjestelmä on sellainen.

Säädökset ovat sen kaltaisia”, Varkila sanoo.

NÄYTTÖÄ PITÄÄ OLLA

MUTTA KOKEILLA EI SAA

Kari Varkilan mukaan tärkein syy soteuudistusten takkuamiselle on uskalluksen puute. Kaikki tietävät, että tuleva ahdinko voidaan välttää vain toisin tekemällä. Mutta kulttuurimme on sellainen, että toisin saa tehdä vasta, kun on osoitettu, että se toimii. ”Eihän se johda koskaan mihinkään, kun ei päästä kokeilemaan. Tarvittaessa etsitään perustuslakia myöten jokin syy, että ei saa tehdä uudella tavalla”, hän toteaa. Uudistuksia toki tehdään, mutta ne johtavat vain pieniin parannuksiin siellä täällä.

Varkila mainitsee Docrates Syöpäsairaalan yhtenä esimerkkinä siitä, miten julkinen sektori ei ole suvainnut toisin tekemistä Suomessa.

”Meillä on Suomessa uniikisti toimiva suomalainen yksityinen sairaala, jonka osaaminen kelpaa muun muassa Ruotsin terveydenhuollon järjestäjille ja rahoittajille. Mutta suomalaiselle julkiselle sektorille se ei kelpaa. Ihan vain sen takia, että meillä ei tällaista uniikkia saisi tuottaa yksityisesti vaan se pitäisi tehdä julkisessa terveydenhuollossa”, hän sanoo.

TEKNOLOGIASSA TULEVAISUUS

Varovaisuus koskee Kari Varkilan mukaan myös teknologian kehittämistä ja hyödyntämistä. Silläkin saralla on liikaa virheiden varomisen kulttuuria. Varkila on sijoittaja ja hallituksen jäsen Wellmoterveysteknologiayrityksessä. Yritys on kehittänyt alustaratkaisun, jonka avulla voidaan koota interaktiivisesti älylaitteilla mitattua terveys- ja hyvinvointitietoa. ”Ratkaisumme on teknologisesti valmis ja sen laajamittaista hyödyntämistä kannattaisi pilotoida muun muassa terveydenhuollossa ja vakuutusalalla. Suomessa tunnutaan kuitenkin halutta-

Kari Varkilan kotialbumi

Kari Varkila kuvaa uraansa mutkaiseksi kuin sian kirkkotie. Hän on toiminut muun muassa tutkijana ja johtajana lääketeollisuudessa sekä konsulttina ja johtajana yksityisessä terveydenhuollossa. Tamperelaista Koskiklinikkaa hän johti vuosina 2009–2016.

van mieluummin odottaa täysin valmiita ratkaisuja ulkomailta”, Varkila sanoo.

Erityisen suuret odotukset hänellä on päälle puettavaa ja älylaitteissa käytettävää teknologiaa kohtaan. Niiden avulla ihmiset voivat tuottaa dataa paitsi omaksi ilokseen, myös terveyspalvelujärjestelmän käyttöön. Teknologia voi esimerkiksi seurata, tekeekö potilas kotonaan niitä fysioterapiaharjoitteita, joista on annettu ohjeet. Tai teknologia seuraa vaikka verensokeria ja ilmoittaa lääkärille, kun mennään kohti hälyttävää rajaa.

Syitä sille, miksi tällainen teknologia ei tule toimimaan, voidaan aina keksiä. Mutta Varkila painottaa, että kokeilla pitäisi. Aina tiedon ei tarvitse olla niin tieteellisen tarkkaa kuin mitä sairaalassa tai terveyskeskuksessa mitataan. Se voi kuitenkin olla riittävän tarkkaa. Jo kehityksen suunta voi olla riittävä tieto. Jos jokin mitattava suure on menossa huonoon suuntaan, se voi olla heräte hoitojärjestelmälle puuttua tilanteeseen ennakoivasti.

Työntövoimaa ja vetovoimaa

Pelkästään numerot kertovat sen vääjäämättä: yksityiset terveyspalvelut ovat merkittävä osa suomalaista terveyspalvelujärjestelmää.

Vuoden 2018 lopussa Suomessa oli reilut 21 000 työikäistä lääkäriä. Heistä noin kolmannes eli 7 000 työskenteli yksityisellä sektorilla vähintään sivutoimisesti. Päätoimisia yksityislääkäreitä oli noin 3 500. Yksityisellä sektorilla työskentelevien osuus vaihtelee erikoisaloittain. Joillakin aloilla vähintään sivutoimisesti työskentelevien lääkäreiden määrä on jopa 80–90 prosenttia.

Selittäviä tekijöitä sille, miksi lääkärit haluavat työskennellä yksityisissä terveyspalveluissa, ovat sekä työntövoima että vetovoima.

Työntövoimaa on se, että osaa lääkäreistä rasittaa työn pakkotahtisuus julkisella sektorilla. Lääkäreitä ei ole kaikin paikoin tarpeeksi joko siksi, että kaikkia vakansseja ei saada täytetyksi, tai vakansseja ei ole riittävästi. Osa lääkäreistä myös kokee, että potilasta ei pysty aina hoitamaan siten kuin oman näkemyksen mukaan olisi parasta. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että kunnollista potilas-lääkärisuhdetta ei pääse syntymään, kun potilasta hoitaa eri käyntikerroilla eri lääkäri.

Päivystysvelvollisuus rasittaa osaa julkisella sektorilla työskentelevistä. Se koetaan usein pakolliseksi ylityöksi.

Pääasiallisin vetovoima yksityiseen lääkäritoimintaan on toisenlainen tapa toimia. Työtä voi tehdä itsenäisemmin siten ja silloin, kun itse haluaa. Lääkärit kokevat, että yksityisessä terveydenhuollossa potilasta pystyy palvelemaan kiinteässä suhteessa häneen. Tämä on vallitseva toimintamalli Keski-Euroopassa perusterveydenhuollossa.

Osa lääkäreistä hakee yksityisestä toiminnasta uusia haasteita. Osa on yrittäjähenkisiä ja haluaa siksi toimia itsenäisenä ammatinharjoittajana tai yrittäjänä lääkäripalveluyrityksessä. Lisätulojen hankkiminen yksityispotilaita hoitamalla ei ole niin suuri vetovoimatekijä kuin yleisesti ajatellaan.

Yksityisillä terveyspalveluilla on tärkeä rooli myös julkisessa terveydenhuollossa, joka käyttää yksityisiä palveluita täydentämään omaa tuotantoaan. Kansalaisten kannalta käynti yksityisellä on tällöin julkista terveydenhuoltoa, joka kustannetaan verovaroilla.

Yksityisten palveluiden rooli verorahoitteisessa järjestelmässä on aina elänyt ajassa. Se on ollut aaltoliikettä koko ajan. Hyvä esimerkki ovat nykyisen ja edellisen hallituksen linjaukset. Eroa niiden välillä voisi jopa luonnehtia kuluneella vertauksella: kuin yö ja päivä. Ne ovat poliittisia linjauksia. Käytännön todellisuudessa erot kuitenkin ovat aina tasoittuneet eivätkä ole olleet niin suuria kuin linjausten perusteella olisi voinut odottaa. 50 vuotta sitten alkanut Lääkäriliiton ja LPY:n välinen yhteistyö on toiminut hyvin. Lääkäriliitto katsoo kenttää lääkärin näkökulmasta ja LPY alan yritysten näkökulmasta. Yhteistä tekemistä tarvitaan ja sitä riittää.

Lääkäriliitto onnittelee 50-vuotiasta LPY:tä. Uskomme hyvään yhteistyöhön jatkossakin.

HEIKKI PÄRNÄNEN

johtaja Suomen Lääkäriliitto

“Yhteistä tekemistä tarvitaan”