Kiellettyä vai sallittua?

Sakari Alhopuro. Kuva kirjasta Pulssin tarina.

Kuntapalveluiden markkinoinnin käynnistäminen johti myös uuden järjestön, Suomen Yksityisten Sairaaloiden Yhdistyksen (SYSY), perustamiseen. Se otti jäsenikseen sellaisia yksityisen terveydenhuollon yrityksiä, jotka markkinoivat palveluitaan kunnille. SYSY liitettiin vuoden 2005 järjestöfuusiossa Lääkäripalveluyritykset ry:hyn (LPY). Kuva SYSYn perustamiskokouksesta vuonna 1994. Martti Ahlstén

Tyrnävän kunta ja Oulun Diakonissalaitos allekirjoittamassa yhteistyösopimusta vuonna 1994.

Kuntien ja kuntayhtymien yksityisiltä toimijoilta ostamat palvelut ovat nykyään arkipäivää. Silti ne herättävät edelleen poliittisia intohimoja. Osa päättäjistä ei ideologisista syistä halua, että yksityisiä palveluita käytettäisiin.

Lääkärikeskus Pulssin perustaja Sakari Alhopuro muistaa vuoden 1993 vuotena, jolloin mustat autot lähtivät liikkeelle. Viranomaiset olivat saaneet kuulla, että Laitilan kaupunki aikoi ryhtyä ostamaan leikkauspalveluita Pulssilta. Viranomaisten mielestä se oli laitonta. Mustien autojen vierailu säikäytti Laitilan niin, että sopimusta

Pulssin kanssa ei uskallettu tehdä.

Nykyään kunnille ja kuntayhtymille myytävät palvelut ovat osa yksityisten terveyspalveluyritysten normaalia toimintaa.

Osalle niistä kyse on jopa merkittävästä liiketoiminnasta.

Julkinen sektori on hyötynyt kuntayhteistyöstä paljon. Se on saanut täydennystä omaan palvelutarjontaansa, apua jonojen nopeampaan purkamiseen tai yksinkertaisesti vain kustannustehokkaampia palveluita.

KÄYNNISTYI YKSITYISTEN SAIRAALOIDEN VAJAAKÄYTÖSTÄ

Kuntayhteistyö käynnistyi aikanaan siitä, että yksityisillä sairaaloilla oli enemmän kapasiteettia kuin mitä oli yksityistä kysyntää. 1960-luvun alussa Mehiläisen vajaakäyttötoimikunta suositteli käyttämättä olevien tilojen vuokraamista jollekin kunnalle. Vuonna 1964 syntyikin Espoon kanssa sopimus vuodepaikkojen vuokraamisesta. Lisäksi sopimus sisälsi oikeuden vähäiseen kirurgiseen toimintaan.

Myös Eiran sairaala halusi parantaa käyttöastettaan kuntayhteistyön avulla. Se teki vuonna 1966 sopimuksen Espoon kanssa synnytyspaikoista, 1971 Keravan kanssa kirurgisista hoitopaikoista, 1971 Helsingin kanssa vanhusten pitkäaikaishoidon paikoista ja 1985 HYKSin kanssa kuntoutustoiminnasta.

Oulun Diakonissalaitoksella (ODL) toimi 1990-luvulle saakka vuokralaisina Oulun kaupungin terveyskeskuksen

vuodeosasto ja Oulun ympäristökuntien aluesairaala. Laitoksella itsellään oli yksityispotilaille vain muutama sairaansija.

VUOKRASOPIMUKSISTA

PALVELUSOPIMUKSIIN

Yhteistyösopimukset olivat enemmän vuokrasopimuksia kuin palvelusopimuksia. Mehiläisen ja Espoon väliseen vuokrasopimukseen sisältyivät osaston kalusteet, hoitovälineet, potilasruoka, puhtaanapito ja hoitohenkilökunta. Lääkkeistä sekä laboratorio- ja röntgentutkimuksista Espoo maksoi erikseen. Lääkärit olivat Espoon omia lääkäreitä.

Muiden yksityissairaaloiden ja kuntien väliset sopimukset olivat samantyyppisiä. Palvelusopimuksia ei juurikaan tehty, koska kunnat eivät saaneet niihin valtionosuutta.

Tilanne muuttui, kun kuntien valtionosuusjärjestelmä uudistettiin vuonna 1993. Uudistuksen myötä kunnat saivat käyttää niille tulevat valtionosuudet oman harkintansa mukaisiin kohteisiin tai palveluihin. Tämä teki yksityisten palveluiden ostamisen houkuttelevaksi.

Jarmo Karpakka toimi tuolloin Oulun Diakonissalaitoksen sairaalan johtajana, ja hän muistaa, että Koskiklinikka Tampereella, Pulssi Turussa ja Oulun Diakonissalaitos olivat ensimmäisiä yksityissairaaloita, jotka ryhtyivät aktiivisesti markkinoimaan palveluitaan kunnille. ”ODL oli koko 1990-luvun suurin kunnille palveluita tuottanut yksityinen terveydenhuollon toimija. Muut tuottivat pitkään lähinnä polikliiniseen toimintaan ja erilaisiin pieniin toimenpiteisiin liittyviä palveluita. ODL teki sopimuksia, joihin sisältyi leikkaustoimintaa ja sairaalan vuodeosastohoitoja”, Karpakka muistelee.

Koskiklinikka teki heti lain sen mahdollistettua ostopalvelusopimukset Pirkkalan ja Ylöjärven kuntien kanssa lähinnä erikoislääkärikonsultaatioista ja tähystystutkimuksista. ”Hyvin toiminut yhteistyö rohkaisi vähitellen muitakin alueen kuntia vastaaviin järjestelyihin, vaikka keskussairaala suhtautui näihin toimiin varauksella. Julkisen ja yksityisen välillä alkanut yhteistyö sai alalla näkyvästi huomiota ja puhuttiin ”Pirkkalan mallista”, kertoo Koskiklinikan silloinen toimitusjohtaja Timo Soini.

Mustien autojen liikkeellelähtö liittyy tähän murrosvaiheeseen. Laitila perääntyi, ja moni muukin kunta säikähti. Osa uskalsi. Pulssi onnistui käynnistämään kuntayhteistyön useiden pienten saaristokuntien kanssa. Koskiklinikalla oli parhaimmillaan yli 20 kuntasopimusta.

KUNTAPALVELUT NYKYÄÄN ARKIPÄIVÄÄ

Vuonna 2020 kunnille myytävät palvelut ovat arkipäivää. Mehiläisen asiakkaana on yli 160 kuntaa ja sairaanhoitopiiriä eri puolilla Suomea, ja ne ostavat sekä erikoissairaanhoidon että perusterveydenhuollon palveluita.

Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä on toteutettu Suomen kaikkien aikojen suurin terveyspalveluiden ulkoistus. Siellä Mehiläisen ja Länsi-Pohjan kuntien perustama yhteisyritys vastaa Kemin, Keminmaan ja Tornion perusterveydenhuollosta sekä valtaosasta Länsi-Pohjan keskussairaalan palvelutuotantoa. Sopimus on tehty 15 vuodeksi.

Myös vuonna 2001 perustetut Pihlajalinna ja Terveystalo tekevät paljon yhteistyötä kuntien kanssa ulkoistuksina ja osaulkoistuksina. Pihlajalinna on markkinajohtaja sote-ulkoistuksissa. Se on kasvanut voimakkaasti 2010-luvulla sekä yrityskauppojen että uusien toimipisteiden perustamisen myötä.

Eiran sairaala ja Aava tuottavat kuntapalveluita pääasiassa palveluseteleillä. Aavan liiketoimintajohtaja Tommi Qvick kertoo, että Aavassa palvelusetelit otettiin käyttöön, kun yritys osallistui Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymän palvelusetelikokeiluun. ”Olimme mukana kokeilussa kolmesta syystä. Halusimme toteuttaa yhteiskuntavastuuta tukemalla kuntia alueella, jolla olemme toimineet jo 60 vuotta. Halusimme myös oppia, miten prosessit toimivat, kun tehdään yhteistyötä julkisen sektorin kanssa. Lisäksi halusimme levittää tietoa siitä, kuinka kustannustehokasta yksityinen palvelutuotanto on”, Qvick kertoo. ”Kokeilu loppui, mutta nuo syyt eivät ole kadonneet minnekään, joten päätimme jatkaa palvelusetelitoimintaa siitäkin huolimatta, että liiketoiminnallisesti se ei ole meille erityisen kannattavaa”, Qvick sanoo.

Palveluseteleistä puhuttaessa on pakko palata mustiin autoihin.

Pirkkalan kunta kehitti 1990-luvulla palvelusetelin, jonka avulla kuntalainen pääsi jonottamatta yksityiseen hoitoon. Seteli toimi niin hyvin, että sen käyttö levisi ja esimerkiksi Koskiklinikalla oli usean kunnan palvelusetelipotilaita. Lääninhallitus ja sosiaali- ja terveysministeriö pitivät palveluseteliä kuitenkin laittomana ja sen käyttö kiellettiin.

Juha Sarkkinen