Taistelu terveellisestä ruuasta käy kuumana

Ravitsemusterapeutti, FT, MBA Reijo Laatikainen piti mielenkiintoisen alustuksen tammikuisilla Tieteen päivillä, jossa yhden osion aiheena oli Taistelu terveellisestä ruuasta. Laatikaisen mukaan vastakkain ovat asiantuntijoiden ’totuus’ sekä yhden kansanosan (vähemmistön) kokema totuus.

TEKSTI Elina Matikainen Ruokavaliolla on oma osuutensa terveytemme ja onnellisuutemme kannalta, mutta sille ei pidä antaa sellaista asemaa, että se olisi kaikki kaikessa.

Moni ei ole tyytyväinen tutkijoiden ja ravitsemusterapeuttien esittämään ruokasuositukseen, vaan noin 15 prosenttia kansasta eli noin 0,5 miljoona ihmistä pitää suosituksia huonoina. Ruokavaliossa pitäisi heidän mielestään olla jotakin ihan muuta, kuten vaikkapa suuria määriä D-vitamiinia, runsaasti kookosöljyä, vehnänoraita, omega 3-pillereitä, gluteenittomuutta, lisäaineettomuutta ja niin edelleen, toteaa Reijo Laatikainen.

Pieni, mutta äänekäs kansanosa saakin aikaan erilaista ’mittelöä’ ravintoon liittyen.

Netistä löytyy myös monenlaisia ravitsemusneuvoja, joista osa on Laatikaisen mukaan täyttä ’puppua’ ja osa jopa vaarallisia. Jonkin erikoisen hedelmän väitetään esimerkiksi tappavan syövän tehokkaammin kuin kemoterapia tai kookosöljyn parantavan Altzheimerin taudin. - Vaikka suuri osa meistä ymmärtää nämä uutiset virheellisiksi, on silti suuri joukko, joka jakaa niitä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, jossa virheellinen tieto leviää tehokkaasti. Erityisen hyvin se saavuttaa sen kansanosan, joka ei niinkään tieteestä välitä, vaan uskoo saamaansa tietoon.

Keskustelu sosiaalisessa mediassa vaatii myös tiettyä kovapintaisuutta ravitsemusalan ammattilaisilta. Laatikaisella on tästä paljon omakohtaista kokemusta. Jos ravitsemusasiantuntijoina itseään pitävien ohjeita tai käsityksiä menee oikomaan, he pahastuvat ja samoin tekee heidän kannattajakuntansa. Kommentointi somessa voi yltyä vähintäänkin ilkeäksi, joskus jopa pelottavaksi.

Yksi syy ravitsemuskeskustelun myrskyisyyteen on se, että ravinnosta on tullut joillekin kuin uskonto. - Faktat eivät pure, ja keskustelu saa ikään kuin uskonnollisia piirteitä. Se on myös hyvin yksisuuntaista ja poteroitunutta. Osa ihmisistä tuntuu ajattelevan, että ruokavalion avulla voi saavuttaa paitsi terveyden, myös onnen ja autuuden.

Toki ruokavaliolla on edellä mainituissa oma osuutensa, mutta sille ei pidä antaa sellaista asemaa, että se olisi kaikki kaikessa.

Uudet ’asiantuntijat’

Toinen syy on individualismin ja ’kuka tahansa voi olla asiantuntija’ -ilmiön nousu.

Itseoppineille asiantuntijoille Reijo Laatikaisella on oma nimitys: googlaamalla asiantuntijaksi -asiantuntijat. He ovat saavuttaneet asiantuntijuutensa muutaman viikon tai kuukauden googlailulla. Tätä asiantuntemusta pidetään jotenkin ’parempana’ kuin akateemisen koulutuksen kokemuksen ja vuosikymmenten tutkimustyön antamaa asiantuntemusta, Laatikainen päivittelee. Hänen mukaansa missään asiassa ei voi tulla asiantuntijaksi googlaamalla, vaikka jonkin verran tietämystä asioista voi sillä tavalla kerätäkin.

Lääkärit ovat auktoriteetteja, joita usein kunnioitetaan ja uskotaan, mutta ravitsemusta heidän koulutukseensa kuuluu hyvin vähän. Siksi he eivät Laatikaisen mukaan ole lähtökohtaisesti hyvä ravitsemustiedon lähde, aivan samalla tavalla kuin ravitsemusterapeutti ei ole ortopedian tai infektiotautien asiantuntija.

Yksi syy myrskyisiin ravitsemuskeskusteluihin on ollut myös se, että julkkikset esiintyvät ns. asiantuntijoina. Moni luulee, että julkkiksilla on poikkeuksellisia kykyjä kaikilla elämänaloilla, myös terveysasioissa. Varsin tyypillistä on vedota ravintolisiin tai ruokavalioihin, joista ei ole tieteellistä faktaa. Esimerkiksi kirjojen osalta ne ovat kuitenkin hyviä myyntiargumentteja. - On hyvä tiedostaa, että ravintolisien ja erilaisten dieettien kaupittelu on bisnestä, ja niille etsitään sopivaa markkinarakoa, Laatikainen muistuttaa.

Ravintolisien myynti ei ole ihan nappikauppaa, sillä maailmanlaajuisesti niiden myynti oli vuosina 2016-2018 noin 105120 miljardia euroa vuodessa. Vastaavasti homeopatiatuotteisiin, jotka Laatikainen luokittelee lume-tuotteiksi, käytettiin noin viisi miljardia euroa. Kannattavuuden taustalla on, että tuotteiden vaikutuksesta ei ole tehty mitään tieteellistä tutkimusta. Ne on tuotu markkinoille ilman sen kummempia todisteita niiden tehosta.

Muut ’lusikat’ sopassa

Medialla on oma lusikkansa ravitsemussopassa, toteaa Laatikainen. Hämmennystä aiheuttavat muun muassa klikkiotsikot. Itse juttu saattaa olla hyvä, mutta otsikko voi olla suorastaan vääristelevä ja silloin myös osalle lukijoista muodostuu väärä käsitys asioista. Tutkimuksia on monen laatuisia ja media suosii tutkimuksia, joista se hakee uutiskärkeä. Klikkejä tarvitaan ’some-pöhinään’, jotta saadaan paikalle paljon ihmisiä ja se puolestaan kiinnostaa mainostajia.

Vastakkainasettelun leimaamaa keskustelua ruokkii se, että ravintoasioihin suhtaudutaan hyvin mustavalkoisesti ja yksioikoisesti. Todellisuudessa ravitsemussuosituksissa lähtökohta on se, että kenenkään ei tarvitse syödä terveellisesti ihan koko ajan, eivätkä yhdet ja samat ravitsemusneuvot sovellu kaikille ja kaikissa elämäntilanteissa. Ravitsemustieteessä on paljon nyansseja, joita tavallisen ihmisen on vaikea hahmottaa. Yksi ja sama ruoka-aine voi olla jossakin tilanteessa hyödyksi ja jossakin toisessa tilanteessa taas haitaksi. Tämä ymmärrettävästi hämmentää ihmisiä.

Varsin usein kuulee väittämän, että ”olemme noudattaneet suosituksia ja silti olemme entistä lihavampia ja sairaampia. Sen takia suositukset ovat roskaa.” Tällaiselle ravitsemussuositusten vähättelylle Laatikainen ei näe perusteita. - Siltä pudottaa pohjan pois esimerkiksi se, että vain noin 20 prosenttia suomalaisista syö terveellisesti tai edes kutakuinkin terveellisesti. Keskimäärin miehet saavuttavat 3 ja naiset 3,8 THL:n yhdeksästä terveellisen ravitsemuksen kriteeristä.

Ravitsemussuositusten mukaisia aterioita ei Laatikaisen mukaan voi parhaalla tahdollakaan sanoa huonoksi terveyden kannalta. Päinvastoin, on olemassa vakuuttavaa tutkimusnäyttöä siitä, että erilaisten sairauksien riski vähenee merkittävästi suositusten mukaan syötäessä. Esimerkiksi syömällä terveellisesti suomalaisten suositusten mukaan riski sairastua aivo- tai sydäninfarktiin alenee viidessä vuodessa 30 %.

Miten epäluotettavia tietolähteitä sitten voisi tunnistaa? ”Suodatin” kannattaa panna päälle ainakin silloin, kun - asiaa saarnataan uskonnollisella paatoksella. - suomalaiset asiantuntijat ja suositukset mustamaalataan.

Kokemustieto ja sen nousu

Yliopistotutkija Mikko Jauho alusti Tieteen päivien ruokaosioissa siitä, mistä johtuu kokemustiedon esiinnousu. Kokemustiedolla tarkoitetaan vetoamista omiin kokemuksiin ja kehollisiin tuntemuksiin keskustelussa todesta ja epätodesta tai oikeasta ja väärästä. Kun aikaisemmin, vielä 70- ja 80-luvuilla asioista julkisuudessa keskustelivat lähinnä asiantuntijat, nykyisin yhä enemmän myös ns. maallikot ovat siinä mukana omalla panoksellaan.

On tapahtunut tietynlainen asiantuntijuuden muodonmuutos, jossa suljettu ja hierarkinen asiantuntijajärjestelmä on yhä vahvemmin tullut ulkoisen arvioinnin kohteeksi. - Lisäksi on tapahtunut ns. asiantuntijuuden laajeneminen, kun uudenlaiset toimijat stilisoivat itsensä asiantuntijoiksi, Jauho toteaa. Puhutaan kenttäasiantuntijoista, jotka pohjaavat tietämyksensä käytännön kokemukseen. Toinen ryhmä ovat julkisuuden ja markkinoiden kautta toimivat ”elämäntapa-asiantuntijat”.

Kokemustietoa tuntuu olevan julkisuudessa erityisesti, kun kyseessä ovat erilaiset kiistanalaiset tapaukset. Sillä saatetaan haastaa asiantuntijakäsitykset (esim. karppaus), edistää irrationaalisiksi tai jopa vaarallisiksi katsottuja näkemyksiä (rokotuskielteisyys) tai hakea oikeutusta itselle, omiin oireisiin (sähköyliherkkyys).

Toisaalta on paljon myös hyväksyttyjä kokemustiedon muotoja, ja kokemustiedolla on kysyntää tietyissä paikoissa, kuten esimerkiksi lääketieteellisessä tiedonmuodostuksessa. Terveydenhoidossa ja sosiaalialalla kokemusasiantuntijuus on hyväksytty toimintamuoto ja kokemusasiantuntijoita jopa koulutetaan.

Kokemustiedon esiinnousulle ja siihen liittyvälle asiantuntijuuden nousulle Jauho löytää selittäviksi tekijöiksi instituutioiden kritiikin, yksilöllistymisen, kaupallistumisen sekä mediamaailman moninaistumisen ja pirstaloitumisen.

Hieman vähemmälle huomiolle ovat jääneet riskiperusteisen kansanterveysajattelun tunnuspiirteet. Tällä tarkoitetaan käsitystä, jonka mukaan nykyisiä elämäntapoja muokkaamalla ihminen voi välttää terveysongelmia tulevaisuudessa. Muokkaaminen kohdistuu riskitekijöihin, joiden on osoitettu lisäävän sairastumistodennäköisyyttä: väärä syöminen, vähäinen liikunta, tupakointi, korkea kolesteroli ja verenpaine jne. Vaikka riskitekijät on määritelty laajoissa väestötutkimuksissa, on myös niin, että mikään yksittäinen riskitekijä ei ole ratkaiseva, vaan sairauksien puhkeamiseen vaikuttaa useampi eri tekijä. Niinpä ei kyetä myöskään ennustamaan, kuka sairastuu ja kuka ei. Siksi suositellaan, että sairastumisriskin alentamiseksi koko kohdeväestön tulee muuttaa elämäntapojaan.

Mikko Jauhon mukaan kokemustiedon keskeinen tunnuspiirre on omien kokemusten käyttäminen argumentaatiossa. Näin ollen, koska riskitekijät ovat vain todennäköisyyksiä, löytyy aina esimerkkitapauksia, omia kokemuksia, joilla kyseenalaistetaan yleinen lainalaisuus. Samoin, koska sairaudet ovat monitekijäisiä, on helppo löytää tutkimuksia, jotka eivät ole kyenneet osoittamaan lainalaisuutta.

Omalta osaltaan yksilöllisiä ratkaisuja saattaa ruokkia myös tämä kansanterveysajattelu, joka samanaikaisesti korostaa yksilön vastuuta ja kutenkin tarjoaa vain eräänlaista ”yhden koon ratkaisua”, koska varsinaisia riskiyksilöitä ei kyetä tunnistamaan. Se luo tilausta yksilöllisyydelle, jota väestöllinen ote ei tyydytä, ruokkii kokemustietoa ja luo tilausta erilaisille kenttä- ja elämäntapa-asiantuntijoille.

- tarinaa syöttää pelkästään julkkis omalla kokemuksellaan. - kyseessä ovat ikuista taistelua käyvät ”toisinajattelija” lääkärit. - asiassa haiskahtaa business: Minulla on ratkaisu hintaan X. - ei ole asiaan kuuluvaa koulutusta eikä aitoa ammattitaitoa. - on kyse klikkiotsikoista ja sensaatiouutisista. - jos asia on liian hyvää ollakseen totta.