v RAVITSEMUS v
Ravitsemusterapeutti, FT, MBA Reijo Laatikainen piti mielenkiintoisen alustuksen tammikuisilla Tieteen päivillä, jossa yhden osion aiheena oli Taistelu terveellisestä ruuasta. Laatikaisen mukaan vastakkain ovat asiantuntijoiden ’totuus’ sekä yhden kansanosan (vähemmistön) kokema totuus. TEKSTI Elina Matikainen
Ruokavaliolla on oma osuutensa terveytemme ja onnellisuutemme kannalta, mutta sille ei pidä antaa sellaista asemaa, että se olisi kaikki kaikessa.
Taistelu terveellisestä ruuasta käy kuumana
M
oni ei ole tyytyväinen tutkijoiden ja ravitsemusterapeuttien esittämään ruokasuositukseen, vaan noin 15 prosenttia kansasta eli noin 0,5 miljoona ihmistä pitää suosituksia huonoina. Ruokavaliossa pitäisi heidän mielestään olla jotakin ihan muuta, kuten vaikkapa suuria määriä D-vitamiinia, runsaasti kookosöljyä, vehnänoraita, omega 3-pillereitä, gluteenittomuutta, lisäaineettomuutta ja niin edelleen, toteaa Reijo Laatikainen. Pieni, mutta äänekäs kansanosa saakin aikaan erilaista ’mittelöä’ ravintoon liittyen. Netistä löytyy myös monenlaisia ravitsemusneuvoja, joista osa on Laatikaisen mukaan täyttä ’puppua’ ja osa jopa vaarallisia. Jonkin erikoisen hedelmän väitetään esimerkiksi tappavan syövän tehokkaammin kuin kemoterapia tai kookosöljyn parantavan Altzheimerin taudin. - Vaikka suuri osa meistä ymmärtää nämä uutiset virheellisiksi, on silti suuri joukko, joka jakaa niitä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, jossa virheellinen tieto leviää tehokkaasti. Erityisen hyvin se saavuttaa sen kansanosan, joka ei niinkään tieteestä välitä, vaan uskoo saamaansa tietoon. Keskustelu sosiaalisessa mediassa vaatii myös tiettyä kovapintaisuutta ravitse-
20
LEIPURI 3 / 2021
musalan ammattilaisilta. Laatikaisella on tästä paljon omakohtaista kokemusta. Jos ravitsemusasiantuntijoina itseään pitävien ohjeita tai käsityksiä menee oikomaan, he pahastuvat ja samoin tekee heidän kannattajakuntansa. Kommentointi somessa voi yltyä vähintäänkin ilkeäksi, joskus jopa pelottavaksi. Yksi syy ravitsemuskeskustelun myrskyisyyteen on se, että ravinnosta on tullut joillekin kuin uskonto. - Faktat eivät pure, ja keskustelu saa ikään kuin uskonnollisia piirteitä. Se on myös hyvin yksisuuntaista ja poteroitunutta. Osa ihmisistä tuntuu ajattelevan, että ruokavalion avulla voi saavuttaa paitsi terveyden, myös onnen ja autuuden. Toki ruokavaliolla on edellä mainituissa oma osuutensa, mutta sille ei pidä antaa sellaista asemaa, että se olisi kaikki kaikessa.
Uudet ’asiantuntijat’ Toinen syy on individualismin ja ’kuka tahansa voi olla asiantuntija’ -ilmiön nousu. Itseoppineille asiantuntijoille Reijo Laatikaisella on oma nimitys: googlaamalla asiantuntijaksi -asiantuntijat. He ovat saavuttaneet asiantuntijuutensa muuta-
man viikon tai kuukauden googlailulla. Tätä asiantuntemusta pidetään jotenkin ’parempana’ kuin akateemisen koulutuksen kokemuksen ja vuosikymmenten tutkimustyön antamaa asiantuntemusta, Laatikainen päivittelee. Hänen mukaansa missään asiassa ei voi tulla asiantuntijaksi googlaamalla, vaikka jonkin verran tietämystä asioista voi sillä tavalla kerätäkin. Lääkärit ovat auktoriteetteja, joita usein kunnioitetaan ja uskotaan, mutta ravitsemusta heidän koulutukseensa kuuluu hyvin vähän. Siksi he eivät Laatikaisen mukaan ole lähtökohtaisesti hyvä ravitsemustiedon lähde, aivan samalla tavalla kuin ravitsemusterapeutti ei ole ortopedian tai infektiotautien asiantuntija. Yksi syy myrskyisiin ravitsemuskeskusteluihin on ollut myös se, että julkkikset esiintyvät ns. asiantuntijoina. Moni luulee, että julkkiksilla on poikkeuksellisia kykyjä kaikilla elämänaloilla, myös terveysasioissa. Varsin tyypillistä on vedota ravintolisiin tai ruokavalioihin, joista ei ole tieteellistä faktaa. Esimerkiksi kirjojen osalta ne ovat kuitenkin hyviä myyntiargumentteja. - On hyvä tiedostaa, että ravintolisien ja erilaisten dieettien kaupittelu on bisnestä, ja niille etsitään sopivaa markkinarakoa, Laatikainen muistuttaa.
