Olivier ohjaa tulevia leipuri-kondiittoreita Roihuvuoressa

TEKSTI Elina Matikainen

Ranskalais-suomalainen kondiittori Olivier Lucas on viime vuoden kesästä lähtien suorittanut siviilipalvelustaan toimimalla ohjaavana henkilönä Stadin aikuis- ja ammattiopistossa Helsingin Roihuvuoressa. Se on antanut hänelle potkun ryhtyä alan ammattiopettajaksi tulevaisuudessa.

Olivier Lucasin tie Stadin aikuis- ja ammattiopiston Roihuvuoren toimipisteeseen on ollut monivaiheinen. Kolmikymppinen ammattilainen on kerännyt leipomo- ja konditoria-alan työkokemusta jo noin puolet elämästään sekä Suomessa että Ranskassa. Hänen nykyisen tilanteensa taustalla ovat sekä koronapandemia että Suomen asevelvollisuusjärjestelmä. Korona oli yksi syy muuttaa Suomeen, jossa Oliveria tämän maan kansalaisena kuitenkin odotti asevelvollisuus. - Kun sen suorittamiseen tuli mahdollisuus siviilipalveluksena ja näissä tehtävissä, tartuin tilaisuuteen mielelläni, hän toteaa.

Roihuvuoren leipuri-kondiittoriopiskelijoiden ohjaajaksi Olivier tuli lehtori Jarmo Nygårdin kautta. Eräs Jarmon opiskelijoista oli harjoittelijana leipomossa, jossa Olivier työskenteli Suomeen tultuaan. Opiskelija kehui Oliveria loistavaksi ohjaajaksi ja siitä syntyi ajatus ”pestata” hänet ohjaajaksi, jolloin hän voisi samalla suorittaa siviilipalveluksen. - Olivier aloitti täällä viime vuoden kesällä ja on kyllä suoriutunut tehtävässään erinomaisesti, Jarmo Nygård kehuu ja mainitsee edelleen, että itsekin on oppinut paljon asioita Olivierilta, joka hallitsee kaiken leipomisen. Yhtä lailla tyytyväinen tuntuu olevan koulutuspäällikkö Riitta Ristlakki. - Olivier on kyllä aarre, hän huikkaa ohi kulkiessaan.

Käytännössä Olivier toimii nimenomaan apuopettajana eli aina yhdessä jonkun opettajan kanssa, ei milloinkaan yksin opiskelijoiden kanssa. Työstä ei myöskään makseta palkkaa. Siviilipalveluksesta Olivier saa päivärahaa, joka on

Olivierin mukaan ruisleivän leipominen oli hänelle vierasta ja se piti opetella Suomessa. Olivier Lucas (2. oik.) ohjaa, kun Hayat Boulakhras asettelee marsipaanilevyä mokkamarenkikakun päälle. Mira Luostarinen ja Jarmo Nygård seuraavat miten työ onnistuu.

samansuuruinen kuin asevelvollisuuslain mukaista palvelusta suorittavan päiväraha. Palvelus kestää hieman yli vuoden ajan eli tämän vuoden kesään asti.

Suomen kieli haltuun

Olivierin äiti on suomalainen ja isä ranskalainen eli hänellä on sekä Suomen että Ranskan kansalaisuus. - Synnyin ja kasvoin Ranskassa, Pariisin alueella, jossa opiskelin myös kondiittoriksi, hän kertoo.

Ranskassa kondiittoreille ja leipureille on eri koulutuspolut eli siellä opiskellaan joko kondiittoriksi tai leipuriksi. Kaksivuotinen koulutus on pitkälti oppisopimusluonteinen ja myös varsin tiivis. - Pääosin pari viikkoa töissä ja viikko koulussa. Tätä tehdään se kaksi vuotta esimerkiksi ilman kesälomaa. Työpaikoilla työskentely kyllä muistuttaa ihan ’oikeata’ työskentelyä alalla eli töitä tehdään muiden työntekijöiden tavoin, kuvaa Olivier. Ahkeroinnista saa pientä rahallista korvausta, joka on hieman enemmän kuin Suomen ase- tai siviilipalveluksen päiväraha. - Kahden vuoden jälkeen, kun valmistuu kondiittoriksi tai leipuriksi, voi suorittaa erikoistumisjakson. Siinä vaihtoehtoja on useita, esimerkiksi suklaa- ja makeistuotteet, suolaiset leivonnaiset, leivät ja niin edelleen. Itse valitsin erikoisalakseni suklaa- ja makeistuotteet. Työkokemuksen kautta olen oppinut myös leipurin työt.

Valmistuttuaan Olivier halusi katsella hieman maailmaa. Luonteva kohde oli Suomi. Maa oli hänelle myös ennestään tuttu. - Meillä on täällä sukulaisia ja kävimme Suomessa lomien aikana, vaikka muutoin en koskaan lapsena ja nuorena viettänyt täällä pidempiä aikoja. - Tulin tänne vuonna 2010 ja vaikka alun perin suunnitelmani oli viipyä vain vähän aikaa, viihdyin täällä viisi vuotta. Olin töissä kahdessakin eri leipomossa Helsingissä ja rakentamassa muun muassa Fazerin tuolloin ostamaa Gateau-ketjua.

Lapsena Olivier ei suostunut äidin yrityksistä huolimatta opettelemaan suomen kieltä, joten se piti opetella täällä. Nyt Olivier puhuu jo oikein hyvää suomea, mutta toki puhuminen olisi vielä helpompaa, jos kielen olisi oppinut lapsena. - Lapsena suomen kieli tuntui niin vaikealta, että en suostunut opettelemaan, mutta kun tulin tänne, huomasin, että se olisi kannattanut.

Vuonna 2015 Olivier muutti takaisin Ranskaan. Työpaikka löytyi italialaisesta konditoria-, suklaa- ja jäätelökoneita valmistavasta yrityksestä. Työhön sisältyi hyvin monipuolisesti erilaisia tehtäviä aina koneiden ja tuotteiden kehityksestä erilaisiin esittelyihin ja koulutuksiin. Ranskan lisäksi toimintaa oli myös muissa maissa ja työtehtäviä oli Suomessakin.

Viitisen vuotta kului ja sitten iski korona. Olivier mietti aikansa ja päätti sitten perheineen muuttaa Suomeen. Ei yksin koronan takia, vaan myös siksi, että perhe-elämä lasten kanssa on hänen mukaansa täällä paljon helpompaa kuin Ranskassa. Päivähoito- ja koulutusjärjestelmämme ovat maailman parhaita. Tällä hetkellä Olivierin lapset ovat 8- ja 5-vuotiaat. Puoliso on ranskalainen ja töissä ranskankielisessä päiväkodissa. - Minun oli tarkoitus jatkaa italialaisen työnantajani palveluksessa täällä Suomessa, mutta koronan vuoksi siitä ei tullut mitään, kun kaikki hiljeni. Niinpä menin töihin Green Bakery-leipomoon, ja sitten pääsin siirtymään tänne Roihuvuoreen.

Tulevaisuudessa opettajaksi

Kun Olivier vertaa koulutuspolkua leipuriksi tai kondiittoriksi Suomessa ja Ranskassa, hänestä kummallakin järjes-

Olivier näyttää, miten mokkakermavaahtoa pursotetaan kakun päälle viimeiseksi silaukseksi. telmällä on omat hyvät ja huonot puolensa. Kumpikaan ei ole hänen mielestään toista parempi. Nykyisin koulutus ei Ranskassakaan enää houkuttele opiskelijoita entiseen tapaan ja osalla yrityksiä on rekrytointivaikeuksia – aivan kuten Suomessakin. - Täällä Roihuvuoressa näkee selvästi, että osa opiskelijoista on todella kiinnostuneita alasta ja he haluavat myös oppia sitä tosissaan. Osalla kiinnostus on laimeampaa.

Opetustyöstä Olivier on hyvin innostunut, vaikka aluksi häntä hieman epäilytti, miten opiskelijoiden kanssa tulee toimeen. Mitään ongelmia ei kuitenkaan ole ollut ja opiskelijat tuntuvat pitävän apuopettajastaan kovasti. - Ainakin jos jotakin voi päätellä esimerkiksi Olivierin opiskelijoilta saamien jouluahjojen määrästä, Jarmo paljastaa.

Olivier on mukana ohjaamassa leipuri-kondiittoriopiskelijoita kaikilta vuositasoilta, niin nuoria kuin varttuneempiakin. Oppilaitoksessa on paljon myös ulkomaalaistaustaisia opiskelijoita. Sekä leipomon että konditorian osaajana Olivier pystyy ohjaamaan kaikkien tuotteiden opetuksessa. Ja toki hänellä on sellaista osaamista esimerkiksi ranskalaisista leipomotuotteista tai suklaasta, jota ihan kaikilla muilla ei ole. - Pidän paljon tästä työstä. On mukava työskennellä opiskelijoiden parissa, ohjata ja näyttää miten tehdään. Ja sitten huomata, että oppi menee perille. Se on tässä työssä kaikkein parasta.

Päivätyö on toki hyvä asia etenkin pienten lasten vanhempana, mutta Olivierille se ei ole kaikkein tärkeintä. Aikaisempi aamuherätyskään ei häntä haittaisi. - Sillä ei ole väliä menenkö töihin neljäksi vai kahdeksaksi aamulla. Tärkeintä on se, että saan tehdä työtä, jota haluan tehdä ja jossa viihdyn.

Tuntuu siltä, että Olivierilla olisi useita mahdollisuuksia työuran suhteen Suomessa. Osaavalle leipuri-kondiittorille löytyisi varmasti töitä myös täkäläisistä leipomoista tai konditorioista, mutta ainakin tällä hetkellä opetustyö tuntuu vievän mennessään. Olivier onkin jo selvitellyt ammattiopettajaksi pätevöittäviä opintoja. Ne ovat kuitenkin mahdollisia vasta sitten, kun siviilipalvelus on suoritettu.