Suomen Kotileipomossa käsityö on kunniassa

Jarkko Petäjä on toiminut leipomoyrittäjänä parinkymmenen vuoden ajan ja leipomiskokemusta on kertynyt hänelle jo peräti neljäkymmentä vuotta. Petäjän yrityksen, Lappeenrannassa toimivan Suomen Kotileipomon tuotteet tehdään käsityönä ja niitä myydään vähittäiskaupoissa Lappeenrannassa, Imatralla ja Joutsenossa. Lisäksi leipomoyrityksellä on kolme omaa kahvila-myymälää.

Puolitoistavuotias Urho-koira poseerasi Jarkko Petäjän kanssa leipomon lastauslaiturilla. TEKSTI/KUVAT Elina Matikainen

Neljäkymmentä vuotta on tullut leivottua, sillä aloitin nämä hommat jo kolmetoistavuotiaana. Olen toisen polven leipuri, kertoo Suomen Kotileipomo/Leipomo Petäjä Ky:n yrittäjä Jarkko Petäjä.

Leipurigeenit Jarkko on saanut isältään Risto Petäjältä, joka oli jo 1960-luvulla töissä kahdessakin leipomossa Savonlinnassa ja sen jälkeen 70-luvun alussa hän oli mukana Parikkalan Pika-Pullassa. Vuonna 1974 hän osti oman leipomon eli Herkkuleivän Taavetista.

Herkkuleivässä myös Jarkko Petäjä aloitti leipomisuransa teinipoikana ja kokemusta kertyi kaikista leipomon töistä. Toki välillä tuli kurkistettua ihan toisellekin alalle. Kun perheleipomon toiminta laman puristuksessa loppui vuonna 1994, Jarkko päätti vaihtaa alaa kokonaan ja hakeutui töihin Huoneistokeskukseen kiinteistönvälittäjäksi. Viiden vuoden työrupeaman aikana hän opiskeli LKV-tutkinnon samalla kun teki kiinteistökauppaa menestyksellä. Sitä aikaa hän muistelee hyvällä ja noihin vuosiin nostetta antoi myös 90-luvun puolivälin jälkeen vähitellen alkanut nousukausi.

Sitten, vuonna 2000, tuli myyntiin Lappeenrannassa toiminut Suomen Kotileipomo. Sen yrittäjä, pitkän linjan leipuri Pekka Heinäsmäki oli kuollut ja perikunta laittoi yrityksen myyntiin, koska osaamista leipomoyrittämisessä ei perheessä enää ollut. Jarkko sai tietää myynnistä toisen välitysliikkeen kautta, jolle toimeksianto myynnistä oli annettu. Leipuriveri kuohahti hänen suonissaan ja hän päätti ostaa yrityksen. - Omistus siirtyi minulle 15. joulukuuta 2000 eli kaksikymmentä vuotta sitten. Arttu-poikani oli silloin ihan pieni ja nukkui jauhosäkkien päällä, kun tulin yöllä leipomaan, Jarkko Petäjä muistelee.

Tätä nykyä Arttu on sutjakka nuorimies, joka opiskelee Lappeenrannan yliopistossa kansainvälistä taloutta. Lei-

pomossa hän on joskus toiminut myös isänsä apuna, mutta ainakin tällä hetkellä urasuunnitelmat siintävät muualle. Perheeseen kuuluvat myös puolison Tiina Petäjän pojat Aksu ja Paavo, joista edellinen opiskelee Turun yliopistossa ja jälkimmäinen on armeijaiässä.

Entä mistä on peräisin Suomen Kotileipomo -nimi? Joku voisi luulla, että täällä leivotaan koko Suomeen. Niin ei kuitenkaan ole, vaan nimelle on olemassa luonteva selitys. Pekka Heinäsmäki oli aikoinaan ostanut leipomon Leila Suomi -nimiseltä yrittäjältä, joka oli sukunimensä mukaan nimennyt leipomonsa Suomen Kotileipomoksi.

- Minusta nimi oli niin hauska ja hyvä, että rekisteröin se itselleni. Toki virallisesti nimemme on Leipomo Petäjä Ky, mutta kyllä meidät paremmin tunnetaan Suomen Kotileipomona, toteaa Jarkko Petäjä.

Perinteinen käsityöleipomo

Suomen Kotileipomo toimii Lappeenrannan Alakylän kaupunginosassa entisen kauppakiinteistön tiloissa. Yläkerran katutasossa ovat myymälä ja leipomo, konditoriatuotteet tehdään omassa työpisteessään talon alakerrassa. Siellä syntyy Laura Eklundin johdolla tarvittaessa isojakin määriä tuotteita, kuten kakkuja erilaisiin kampanjoihin ja sesonkeihin. Tilankäyttö on pyritty optimoimaan niin hyvin kuin se on mahdollista talossa, joka ei alun perin ole suunniteltu leipomoksi.

- Olemme käsityöleipomo, täällä ei ole linjoja, eikä niitä tänne mahtuisikaan, Jarkko Petäjä toteaa.

Leipomossa leivotaan ns. täyttä valikoimaa eli leipää, kahvileipää, konditoriatuotteita ja erilaisia suolaisia tuotteita. Tuotevalikoima on laaja ja pieniäkin sarjoja tehdään, jotta asiakkailla olisi valinnan varaa. Vahvimmillaan leipomo on erilaisissa konditoriatuotteissa sekä kahvileivissä. Myös erilaisia täytettyjä leipätuotteita tehdään leipomon konditoriassa ja niitä menee myös kauppoihin. Ruokaleipääkin leivotaan, mutta sitä on tuotannosta vain pieni osa.

- Olemme kyllä erikoistuneet makeisiin tuotteisiin, toteaa Jarkko Petäjä, vaikka leipomo tunnetaan myös muun muassa perinteisestä juureen leivotusta ruisvuokaleivästään. Sen suosio on ollut kasvussa erityisesti viime aikoina. Tähän leipään ei lisätä lainkaan leivinhiivaa. Samaa juurta

käytetään myös rukiisessa talon leivässä, eli jyvitetyssä ruisleivässä, johon tosin lisätään myös pieni määrä leivinhiivaa nousun varmistamiseksi.

- Kaikkea emme tee itse. Teemme tuoteyhteistyötä Parikkalan Pika-Pullan kanssa ja esimerkiksi karjalanpiirakat ostetaan sieltä raakapakasteina.

Erityisen kuuluisa Suomen Kotileipomo on lepuskastaan, jonka tuotekehitys on Jarkko Petäjän omaa käsialaa. Lepuska on ohut, pehmeä, rieskan tapainen ja hieman miehen kämmentä suurempi leivonnainen.

Sen esikuvana oli Jarkon mukaan paikallisen Opelan leipomon littosrieska, jota tehtiin 80-luvulla ja jossa raaka-aineina käytettiin vehnän ja perunan lisäksi ohrajauhoa ja kananmunaa. Tästä tuotteesta ohra teki valitettavan kitkerän.

- Luin historiankirjoista menetetyn Karjalan historiaa ja törmäsin siellä perunalepuskaan, liebuskaan, jota mummot tekivät yli jääneestä perunamuusista. Päätin kehittää tuotteen sen pohjalta, siis ilman ohraa ja kananmunaa.

- Aika monta koe-erää tein, ennen kuin

tuote onnistui. Lepuskassa on siis perunaa, vehnää, suolaa ja hieman hiivaa, ainekset ovat yksinkertaiset, mutta on vain tiedettävä oikea tapa, jolla tuote tehdään.

Tuota tapaa Jarkko ei kuitenkaan kerro. Hänen mukaansa tätä ennen ei tällä alueella ollut kukaan tehnyt lepuskaa. Aivan ensimmäisenä sitä tehtiin ja myytiin Jarkon isän leipomossa Taavetissa. Nyt sitä tehdään monessakin leipomossa Lappeenrannan alueella. Muualla Suomessa se on lähes tuntematon herkku.

Munkki ilman kananmunaa

Leipomon kahvileipävalikoima on laaja pullineen, munkkeineen ja viinereineen. Myös kahvikakkuja on tarjolla vitriinissä, ja ne on leivottu samalla reseptillä jo 60-luvulla. Kahvileivistä suosituimpia ovat munkit, joita tehdään sekä pyöreitä että rinkeleitä. Ne tekevät kauppansa aina, mutta vappu on munkkien suurin sesonki.

- Kyllä me tänäkin vuonna vappuna teimme yli kymmenentuhatta munkkia, taisi olla kolmetoistatuhatta, muistaa talon leipuri Tino Talsi.

Paras saavutus on kuitenkin muutama vuosi sitten viisitoistatuhatta munkkia yhden päivän aikana käsityönä.

- Vaikka itse sanonkin, se on kyllä aikamoinen saavutus näin pienessä leipomossa ja näillä laitteilla, toteaa Jarkko ja lisää, että heidän munkkinsa on myös kananmunaton. Tuotekehitykseen hänet innoitti se, että oma poika Arttu oli pienenä allerginen kananmunalle. Ihan helppoa ei ollut saada munatonta munkkia onnistumaan, mutta sitkeys palkitsi vaivan. Maistaessa ei toden totta huomaa, onko munkissa munaa vai ei. Rakenne on sellainen kuohkea ja pehmeä kuten pitää ollakin.

Konditoriatuotteista eniten menee kakkuja, joista suosituimmat ovat perinteiset mansikka- ja vadelma-kermakakku sekä kinuskikakku. Tänä vuonna myös lakkakakkuja on tarjolla hyvän lakkavuoden ansiosta. Kovin halpaa marja ei kuitenkaan Jarkon mukaan ollut eli hintaan on pakko laittaa ”lakkalisä”.

- On asiakkaita, jotka tilaavat lakkakakun hintaan katsomatta, niin paljon tästä marjasta pidetään.

Omat myymälät tärkein myyntikanava

Suurin osa Suomen Kotileipomon tuotteista,

noin 65 prosenttia, myydään omista kahvila-myymälöistä, joista yksi on leipomon yhteydessä ja kaksi kaupungilla. Vähittäiskauppa on tärkeä jälleenmyyjä, sen kautta menee reilut kolmekymmentä prosenttia tuotteista. Kaupoissa tuotteita esittelevät ja myyvät myös konsulentit muutamana päivänä viikossa. Myymälöistä ja konsulenteista vastaava Anne Rinne kertoo, että palvelu tässä kohdassa kannattaa, sillä kauppa käy paremmin, kun asiakas saa myyjään henkilökohtaisen kontaktin.

- Etenkin vanhemmat ihmiset pysähtyvät mielellään juttelemaan ja siinä samalla sitten ostavat tuotteita, hän kertoo.

Annen mukaan asiakkaat ovat tulleet tarkemmiksi myös tuotteen alkuperän suhteen eli siitä, missä tuote on tehty. Kotimaista arvostetaan ja myös ostetaan.

- Hintakaan ei ole enää kaikille se ratkaiseva tekijä, jatkaa Jarkko ja toteaa samalla, ettei pieni leipomo pysty hinnassa kilpailemaankaan esimerkiksi isolla volyymilla ulkomailla tehtävien paistopistetuotteiden kanssa. Tämä huomattiin erityisesti silloin, kun halpuuttaminen oli pahimmillaan.

Leipomon asiakkaina on myös monia yrityksiä ja kaupungin eri yksiköitä.

- Monille niistä keräämme ostot yhteen ja laskutamme ne kuukausittain. Näin jokaisesta ostosta ei tarvitse käsitellä kuittia erikseen yrityksessä tai kaupungin rahatoimistossa.

- Kuljetamme tuotteita noin 40 kilometrin säteelle leipomosta, toteaa Jarkko.

Suomen Kotileipomon tuotteet kuljetetaan asiakkaille omalla kuljetusautolla.

Hänen mukaansa leipomoiden kuljettajia kutsutaan usein pullakuskeiksi, mutta ainakaan heidän kuljettajansa kohdalla nimitys ei tee oikeutta. Työ ei ole ”pelkkää autolla ajelemista”, vaan kuljettajan vastuulla ovat tuotekuljetusten lisäksi konsulenttien kuljetukset, tukussa asiointi sekä auton hoitaminen.

Yrittäjä tekee kaikkea

Leipomossa leivotaan viitenä päivänä viikossa eli maanantaista perjantaihin. Silloin onkin toimintaa lähes kellon ympäri, sillä paistajat aloittavat työnsä jo kahden-kolmen aikoihin aamuyöllä. Aamulla aloitetaan myös seuraavan päivän valmistelu. Tuotteita leivotaan kylmään odottamaan seuraavaa päivää. Aamuvuorolaisten

työt päättyvät alkuiltapäivästä, jolloin alkaa toinen vuoro, niin ikään seuraavaa päivää valmistellen. Silloin myös yrittäjä itse on usein mukana tuotannossa.

- Kyllähän tässä joutuu tekemään töitä niin tuotannossa kuin myös monenlaista muuta, kuten kaikki pienet yrittäjät tietävät. Ei voi sanoa, että olisi ihan helppoa. Viikonloppuisinkin olen täällä yleensä lauantaisin erilaisissa valmistelutöissä, Jarkko toteaa.

Käsityövaltainen Suomen Kotileipomo on suosittu työssäoppimispaikka paikallisen ammattioppilaitoksen leipuri-kondiittoriopiskelijoille. Heitä on leipomolla säännöllisesti.

- Meille halutaan töihin, sillä täällä oppii oikeasti leipomaan käsin, toisin kuin teollisessa leipomossa. Opiskelijoista

olemme saaneet myöhemmin myös kesätyöntekijöitä ja vakituisiakin työntekijöitä, Jarkko kertoo.

Jutuntekoaikaan leipomossa ahkeroi kolmatta viikkoa Saimaan ammattiopistossa opiskeleva Paavo, jolta ainakin pasteijoiden tekeminen tuntui sujuvan jo näppärästi. Kaikkiaan seitsemän viikon työssäoppimisjakso tukee hänen mukaansa koulussa annettavaa opetusta erityisesti siltä kannalta, että leipomossa oppii oikean työnteon tahdin.

Raskas koronakevät

Tämän vuoden koronakevät on vielä tuoreessa muistissa.

- Kauppoihin meni tavaraa, mutta osa siitä, eli aikaisempi irtotavara, jouduttiin nyt pakkaamaan. Esimerkiksi munkkeja pakkasimme kahden kappaleen pusseihin öisin neljän ihmisen voimin. Sitä varten oli ostettava myös uusi etiketöintilaite. Se ei toden totta ollut mitään kannattavaa touhua, mutta sen verran saatiin myyntiä, että päästiin pahimman yli.

Vasta kesäkuun alussa alkoi myynti vetää hieman paremmin, koska kahvilat saatiin jälleen avata. Mutta vieläkään myynti ei ole palautunut ennalleen ja nähtäväksi jää, paljonko jäädään leipomon tavanomaisesta noin 650 000 euron vuotuisesta liikevaihdosta.

Rohkea veto oli kesäkuun puolivälissä avata täysin uusi kahvila Wilhunkulmaan Lappeenrannan Kauppakadulle. Asiakkaita on kyllä ollut, muttei aivan odotusten mukaisesti, koska esimerkiksi venäläiset turistit eivät kesällä päässeet kaupunkiin. Paikka vaatisi kaupungille kulkijoita, jotka poikkeavat kahviaan ja heitä on ollut tänä kesänä niukasti.

- Meillä oli monta vuotta haaveena avata hieman tasokkaampi kahvila ja nyt se sitten tehtiin. Kaksi muuta kahvilaamme ovat profiloituneet enemmän ns. työmiespaikoiksi, jonne voi tulla työhaalarit päällä.

- Mutta tällä mennään, ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.