Kolumni Isojen murrosten aika

Isojen murrosten aika

Uudesta viljasta leivottiin ennen uutisleipä tai -rieska, josta jaettiin talossa töissä olleille ja naapureillekin. Viljat oli korjattu aittoihin, oli sadonkorjuujuhlien aika ja taloissa keitettiin myös uutispuuroa. Työt oli saatava päätökseen syyskuun aikana, sillä vanhan karjalaisen uskomuksen, ns. Pokrovan, mukaan pelto oli päästettävä lokakuusta alkaen talvilepoon, jotta se jaksaisi taas keväällä herätä uuteen.

Tänä vuonna elämme erilaista syksyä, erilaisen uutispuuron parissa. Vaikka jo ehdimme toiveikkaina odottaa uutta alkua, aikaa koronan jälkeen, tätä kirjoittaessani virus on ottanut uudelleen vauhtia niin muualla Euroopassa kuin Suomessakin. Useat meistä ovat olleet jo pitkään etätöissä; Euroopan Parlamentissakin jatketaan istuntoja etänä. Digitalisaatio otti ison harppauksen alkuvuodesta; murros tapahtui nopeammin ja digiloikka ripeämmin kuin kukaan olisi osannut kuvitella. Pakon edessä saadaan tapahtumaan. Jos koronarajoitteiden aluksi olisi nimitetty moniammatillinen työryhmä miettimään etäkoulua, se olisi muutaman vuoden työskentelyn jälkeen todennut etäopetuksen työlääksi toteuttaa, mutta esittänyt etäkurssien järjestämistä sekä niiden toteutuman ja tuloksien seuraamista hankkeen jatkoedistämiseksi. Ympärillämme on paljon työläitä asioita, jotka on ratkaistava. Tällaisessa epävarmuudenajassa on vaikeaa nähdä, mikä tulee muuttumaan, mitkä asiat taas jatkavat entiseen tapaan, kuten ilmastonmuutoksen eteneminen ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen. Ilmastonmuutos on vielä paljon koronaakin suurempi tulevaisuutemme määrittäjä. Osa maapallosta muuttuu elinkelvottomaksi ja ihmisten on lähdettävä liikkeelle niiltä alueilta. Nyt vaaditaan yhteisiä ratkaisuja reagoida tarpeeksi ketterästi muutokseen. Ursula

Sirpa Pietikäinen europarlamentaarikko sirpa.pietikainen@ep.europa.eu

von der Leyenin komission biodiversiteettistrategia kiinnittää huomion monimuotoisuuden suureen merkitykseen: paitsi että saamme luonnosta ruokaa, terveyttä, lääkkeitä, rakennusaineita sekä virkistystä ja hyvinvointia, puolet maailman bruttokansantuotteesta liittyy vahvasti luontoon. Maapallon maa-alasta 2/3 on maatalouden käytössä, eikä perinteinen maatalouspolitiikka yksinkertaisesti ole riittävä tapa vastata tulevaisuuden ravinnontuotannon haasteisiin. Yhteinen ruokapolitiikka yhdistäisi eri politiikan alat ja hallinnon tasot. Se kokoaisi yhteen ruokaturvallisuuden, kaupan ja maatalouden niin kansallisella, EU- kuin kuntatasollakin. Sen kautta pääsisimme eroon ristiriitaisista tavoitteista sekä ristiriidoista paikallisen-, kansallisen- ja EU-tason toimien välillä. Tarvitsemme yhteistä ruokapolitiikkaa voidaksemme tuottaa yhä parempilaatuisia tuotteita Euroopassa. Kansainvälisiä kauppasopimuksia tehtäessä on oltava tarkkana, ettei kaupan avaaminen tuo Eurooppaan yhä halvempia tuotteita, joiden tuotannon taustalla ovat entistä laajemmat ympäristöhaitat. Jos haluamme kestävää elintarviketeollisuutta, leipomoalaa, maataloutta, hyvää eläinten kohtelua ja vastuullisesti hoidettuja ympäristöasioita, niin ne pitää ottaa kauppasopimuksissa huomioon - ihan ensimmäisenä ajankohtaisessa Mercosur:issa. Elämme isojen murrosten keskellä vaativia aikoja, jolloin elvytyspaketilla yritetään estää yritysten konkurssiaalto ja säästää työpaikkoja. Joudumme samalla ajattelemaan vielä isommin ja pidemmälle. Ihminen on riippuvainen luonnosta, siksikin meidän on pidettävä siitä huolta.