Suomalaisille ruuassa tärkeintä kotimaisuus ja terveellisyys

Lauri Reuter totesi Anna Perholle, että tulevaisuudessa lautasellamme on varsin samantapaista ruokaa kuin nykyisin. Sen sijaan ruoka pitää tuottaa entistä kestävämmällä tavalla. (Kuvakaappaus webbilähetyksestä)

Suomalaisille ruuassa tärkeintä kotimaisuus ja terveellisyys

TEKSTI/KUVA Elina Matikainen

Suomalaisille on ruuassa tärkeintä kotimaisuus ja se ohjaa voimakkaasti ostovalintoja. Myös terveellisyys nähdään ruuassa tärkeänä. Sen sijaan ruuantuotannon ilmastovaikutuksista ei olla niinkään huolissaan. Suomalaisten suhdetta kotimaiseen ruokaan ja sen tuotantoon pohdittiin Vaasan Oy:n ja Valio Oy:n järjestämässä webinaarissa 22. syyskuuta juontaja Anna Perhon johdolla.

Ruoka ja sen tuottaminen herättävät monenlaisia intohimoja. Suomalaisilla on kuitenkin vakaa luottamus kotimaiseen ruokaan. Tämä kävi ilmi IRO Researchin elokuussa tekemästä tutkimuksesta siitä, mikä meitä mietityttää kotimaisessa ruoantuotannossa ja sen ilmastovaikutuksissa. Kyselyyn vastasi tuhat aikuista suomalaista. Tutkimuksen teetti Vaasan Oy.

Tutkimuksen tuloksia esitellyt IRO Researchin toimitusjohtaja Vesa Väisänen totesi, että ruoka kiinnostaa kaikkia suomalaisia tavalla tai toisella, eikä se jätä ketään kylmäksi. Kiinnostavimpia asioita ruuassa ovat ihan käytännönläheiset ja perinteiset asiat: kotimaisuus/alkuperä, terveellisyys sekä makuelämykset. Myös ruokahävikki on noussut listan kärkisijoille, kenties siksi, että siitä on niin paljon puhuttu. Ruuan hinta kiinnostaa suomalaisia aina, mutta erittäin kiinnostavien aiheiden listalla se tulee kuitenkin vasta viidentenä. Edellä mainitut neljä asiaa peittoavat sen kiinnostavuudessa.

Vielä alempana listalla ovat ruuantuotannon eettiset kysymykset ja ilmastovaikutukset. Ne kiinnostavat vain neljäsosaa vastaajista.

Mitä huolenaiheita suomalaisilla sitten on? Tutkimuksen mukaan 63 prosenttia kansasta on huolissaan ilmastonmuutoksesta ylipäätään ja peräti 75 prosenttia on huolissaan Covid19:n kaltaisista pandemioista. Kuitenkin vain 30 prosenttia on huolissaan suomalaisen ruuantuotannon ympäristö- ja ilmastovaikutuksista. - Mielestäni tässä kuvastuu suomalaisten luottamus kotimaiseen ruuantuotantoon. Siksi siitä ei olla niin huolissaan. Sen sijaan vastaukset voisivat olla erilaisia, jos kysyttäisiin, ollaanko huolissaan globaalista ruuantuotannosta, toteaa Väisänen.

Vastuullisuus terminä näyttäytyy tärkeänä hieman yli puolelle vastaajista. Vesa Väisäsen mukaan vastuullisuudesta on kuitenkin terminä tullut hieman ’hajuton ja mauton’ eli sille ei oikein löydetä kunnon vastinetta. Siksi vastuullisuudessa pitäisi nykyisin jo differoitua eli pitäisi kertoa, miten ollaan vastuullisia.

Kotimainen ruoka arvossaan

Mitään epäilystä ei ole siitä, etteikö suomalainen arvostaisi suomalaista ruokaa. - Ruuan kotimaisuus on tärkeää 87

prosentille vastaajista ja kotimaisuus ohjaa ostovalintoja 77 prosentilla vastaajista. Korrelaatio sanomisen ja tekemisen välillä on siis tässä erittäin vahva.

Hieman toisin on, kun puhutaan ilmastonmuutoksen vaikutuksesta ostovalintoihin. Vaikka 63 prosenttia vastaajista on erittäin tai melko huolissaan ilmastonmuutoksesta, se ohjaa ostovalintoja vain 29 prosentilla.

Kotimaisuuden arvostuksessa ei ole mainittavia eroja esimerkiksi iän tai sukupuolen mukaan. Sen sijaan eettisistä ja ilmastokysymyksistä naiset ovat kaikissa ikäryhmissä kiinnostuneempia kuin miehet.

Kysyttäessä mitä ilmastoperusteisia valintoja vastaajat tekevät ruokakaupoissa, yleisin vastaus oli (78 %), että suositaan kotimaisia elintarvikkeita. Eli kotimaisen ruuan valitseminen nähdään myös ilmastotekona. Toiseksi eniten ilmastoperusteisina ruokavalintoina mainitaan, että ostokset suunnitellaan paremmin, jotta ei synny ruokahävikkiä (75 % vastaajista). Lisäksi 57 % ilmoitti ostavansa enemmän kasvistuotteita ja 54 % enemmän viljatuotteita. - Hyvin harva kertoo lopettavansa lihan tai maidon kulutuksen kokonaan, suurin osa ei tee sitä eikä edes aio tehdä sitä. Toisaalta niiden kulutuksen vähentämisestä on kyllä mainintoja. Mitään ehdottomia kieltoja ei ruoka-asioissa kansalaisille kannattaisikaan antaa, sillä sellaisista ei selvästikään pidetä, Vesa Väisänen ohjaa.

Terveellisyys koetaan syömisessä hyvin tärkeänä asiana. Se kuvastuu mm. siinä, että viimeisen vuoden aikana syömistottumuksiaan muuttaneista lähes puolet on tehnyt sen syödäkseen terveellisemmin. Aika paljon kertoo sekin, että vain 12 prosenttia kertoo muuttaneensa syömistottumuksiaan voidakseen vaikuttaa ilmastonmuutokseen.

Muutos ruokavalioon

Tulevaisuuden ruoan tuntijana ja myös kehittäjänä tunnetuksi tulleella biotekniikan tohtori Lauri Reuterilla on selvä näkemys siitä, miten suomalaisten ruokavalioiden tulisi muuttua seuraavien kymmenen vuoden aikana. Hänen mukaansa ruokavalioiden on muututtava sekä itsellemme että ympäristöllemme terveellisemmäksi niin kansanterveyden vuoksi kuin myös ympäristön kestokyvyn turvaamiseksi.

Optimistina Reuter itse uskoo, että edellä mainittu muutos varmasti tulee myös tapahtumaan. Sen sijaan hän ei usko, että tulevaisuudessakaan lautasemme sisältö tulisi ratkaisevasti muuttumaan - Lautasillamme tulee tulevaisuudessa olemaan hyvin samanlaisia asioita kuin nytkin.

Mutta muutosta pitää saada siihen, miten ruokaa tuotetaan. - Ruoka pitää tuottaa kestävämmällä tavalla ja ne teknologiat tulevat kyllä muuttumaan suuresti. Itse asiassa ne ovat jo muuttuneetkin, minkä usein unohdamme. Esimerkiksi salaatti tuli aikaisemmin talvella aina ulkomailta, mutta nykyisin se tulee Suomesta myös talvella, koska sen tuottamisen teknologia on muuttunut täysin viimeisten parinkymmenen vuoden aikana.

Reuter ei vaadi, että jokin ruoka-aine pitäisi kokonaan jättää pois ruokavaliosta. Ennemminkin huomio pitäisi kiinnittää kulutettavaan määrään.

Ruuan kotimaisuus on tärkeää 87 prosentille vastaajista ja kotimaisuus ohjaa ostovalintoja 77 prosentilla vastaajista.

- Esimerkiksi lihan syömistä ei tarvitse lopettaa kokonaan, mutta kulutuksen voisi hyvinkin puolittaa eli palata siihen kulutustasoon, joka meillä oli 70-luvulla. Jo nyt on tarjolla myös korvaavia tuotteita, joista saa samanlaisen syömisen kokemuksen.

Ruuan alkutuotantoa kehitetään Reuterin mukaan resurssiviisaammaksi ja hieman pidemmällä tähtäimellä tapahtuu iso muutos kohti ruuantuotantoa, jossa soluja ja mikrobeja aletaan käyttää aivan uudella tavalla. Yksi esimerkki tästä on suomalaisen Solar Foodsin pilotoima teknologia, jolla hiilidioksidista tuotetaan sähkön energian avulla mikrobimassaa, jota voidaan hyödyntää ravintoproteiinina. - Erilaiset uudella tavalla tuotetut raaka-aineet tulevat toimimaan elintarvikkeiden raaka-aineina samalla tavoin kuin esimerkiksi vehnäjauhot tai maitojauhe nykyisin.

Voimme olla edelläkävijöitä

Edellytys toimia edelläkävijänä tulevaisuuden ruokatuotannossa on kyky kehittää sellaisia asioita, joista on hyötyä myös muualla maailmassa. - Suomalaiset voisivat viedä maailmalle asioita, joissa olemme tunnetusti hyviä, kuten vaikkapa kouluruuan, Reuter ehdottaa. - Myös bioteknisessä ruuantuotannossa me Suomessa voimme tehdä suuria asioita. Kun tuotetaan ruokaa sellaisilla systeemeillä, jotka eivät ole riippuvaisia ympäristöstä, voidaan ne viedä muuallekin.

Entä miten helppoa/vaikeaa on oikeasti muuttaa suomalaisten ruokatottumuksia, pinttyneitäkin? - Olisi hullua ajatella, että kaikki olisi jo keksitty, eikä mikään voisi muuttua. Ainahan asiat ovat muuttuneet, myös ruokapöytämme sisältö, mutta emme ehkä vain huomaa sitä. Viime kädessä kaikki riippuu meistä itsestämme.

Ilmastonkestävä ruokajärjestelmä - Ruokajärjestelmään kohdistuu lukuisia haasteita, vahvisti Luken tutkimusprofessori Jyrki Niemi omassa esityksessään. Niiden ratkaiseminenkin on haasteellista, sillä ruokajärjestelmä on hyvin monimuotoinen kokonaisuus, joka liittyy niin ruokaturvaan, toimeentuloon kuin myös ympäristöön ja ilmastoon.

Niemen mukaan suurin rooli ruokajärjestelmän muuttajana tulee jatkossa olemaan ilmastonmuutoksen hillitsemistä edistävillä toimilla. Ruokajärjestelmän osuus on 27 prosenttia Suomen ilmastopäästöistä. Erityisen iso rooli on Niemen mukaan maankäytöllä, kuten turvepeltojen poistolla tuotannosta. Mutta vaikutusta on myös ruokavalioiden muutoksella sekä erilaisilla teknologisilla muutoksilla, kuten vaikkapa jalostustoiminnalla, energiankäytön tehostamisella tai raaka-aineiden tuottamisella laboratorioissa.

Se, mikä polku valitaan, riippuu Niemen mukaan siitä, millaiset ovat tavoitteet. Suomessa on asetettu tavoitteeksi esimerkiksi hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä. Se vaatii isoja muutoksia myös ruokajärjestelmältä.

Jyrki Niemi korostaa, että tavoitteet on oltava, sillä niitä kohti pyritään ja niiden perusteella päätökset myös toimenpiteistä tehdään. Muutoksen on kuitenkin tapahduttava reilusti ja oikeudenmukaisesti, sillä aina löytyy niitä, jotka kärsivät muutoksesta ja joiden asema on jollakin tavalla turvattava. - Päätökset on myös pystyttävä tekemään nykyisen tiedon pohjalta, sillä emme voi jäädä odottelemaan lopullista tieteellistä totuutta.