Tiede ja tutkimus

Valiossa keksittiin, miten suklaasta voi vähentää sokeria

Hyvinvointitrendin innoittamina elintarvike- ja makeisvalmistajat etsivät jatkuvasti ratkaisuja, joiden avulla voi valmistaa herkullisia, vähempisokerisia tuotteita. Niinpä myös Valiolla on viimeiset kaksi vuotta tutkittu sokerin vähentämistä suklaasta. Nyt yhtiön tuotekehitys- ja tutkimustiimi on selvittänyt, että laktoosittomasta maitoraaka-aineesta voi valmistaa suklaata, jossa on 30 prosenttia vähemmän sokeria, mutta se maistuu samalta kuin tavallinen suklaa.

Helmikuussa tutkimustulokset julkaistiin vertaisarvioidussa tieteellisessä artikkelissa International Dairy Journal -lehdessä. Tutkijat onnistuivat kehittämään vähempisokerista suklaata laktoosittoman maitoraaka-aineen avulla. Se maistuu makealta, sillä laktoosi on pilkottu glukoosiksi ja galaktoosiksi. Suklaan sokerin vähentämistä maitoproteiinin avulla ei ole aiemmin kuvattu tieteellisesti.

Rinnakkain testattiin tavallista suklaata ja suklaata, jonka sokeria oli vähennetty 30 prosenttia. Maistajat arvioivat testisuklaat yleisen miellyttävyyden, maun ja koostumuksen sekä makeuden, suolaisuuden ja jauhoisuuden perusteella.

Hyvän maun ja suutuntuman salaisuus on tutkijoiden mukaan Valion laktoosittoman maitoraaka-aineen optimaalinen proteiinin ja mineraalien määrä, jolloin suklaasta tulee erityisen suussa sulavaa ja makeaa. Suomalaisinnovaation myötä suklaanvalmistajat voivat luopua keinotekoisista makeutusaineista helposti.

Valion laktoosittomia Valio Eila PRO maitojauheita on viety maailmalle elintarviketeollisuuden käyttöön useiden vuosien ajan, mutta nyt tuotteelle on löydetty aivan uusi käyttötarkoitus suklaateollisuudessa.

Suklaan sokeria vähennetään yleensä joko polyolien eli sokerialkoholien avulla tai lisäämällä suklaaseen kuituja. Polyolit voivat aiheuttaa vatsavaivoja, jos niitä käyttää liikaa. Siksi niiden käyttö edellyttää pakkauksessa varoitusta laksatiivisesta vaikutuksesta. Merkintää ei tarvita, kun sokerin vähentämiseen käytetään Valio Eila PRO laktoosittomia erikoismaitojauheita.

Liikunta kannattaa ykköstyypin diabeetikoilla

Intensiivinen liikunta voi ehkäistä tai hidastaa liitännäissairauksien puhkeamista tyypin 1 diabetesta sairastavilla. Liikunnan tulisikin olla oleellinen osa tämän potilasryhmän kokonaisvaltaista hoitoa, selviää Helsingin yliopiston väitöstutkimuksesta. Suomessa tyypin 1 eli nuoruustyypin diabetesta sairastaa noin 50 000 ihmistä. Sairaus on meillä yleisempi kuin missään muualla maailmassa, eikä se ole nykytiedon valossa ehkäistävissä.

Tyypin 1 diabetekseen liittyviä liitännäissairauksia ovat muun muassa munuaistauti, sydän- ja verisuonisairaudet, hermostosairaus eli neuropatia ja silmän verkkokalvosairaus eli retinopatia.

Tyypin 1 diabeteksen lisääntynyt kuolleisuus liittyy nimenomaan diabeettiseen munuaistautiin. Lääketieteen lisensiaatti Heidi Tikkanen-Dolencin väitöstutkimus osoittaa, että erityisesti liikunnan korkeampi intensiteetti on yhteydessä vähäisempään munuaistaudin puhkeamiseen ja hitaampaan etenemiseen tyypin 1 diabeteksessa. Lisäksi liikunta oli yhteydessä pienempään kuolemanriskiin tässä potilasryhmässä.

Liikunta on hyödyllistä myös potilailla, joilla on jo liitännäissairauksia kuten diabeettinen munuaissairaus. Tämän lisäksi liikuntakertojen määrällä ja intensiteetillä oli myönteinen vaikutus näiden potilaiden sydän- ja verisuoniterveyteen. Suurempi määrä liikuntaa oli yhteydessä myös vähäisempään silmänpohjamuutosten kehittymiseen.

Lääketieteen lisensiaatti Heidi Tikkanen-Dolencin väitöskirja Physical activity and type 1 diabetes: impact on diabetic complications tarkastettiin julkisesti Helsingin yliopiston Lääketieteellisessä tiedekunnassa 13.11.2020.

VTT:llä tehdään munanvalkuaista ilman kanaa

VTT on kehittänyt turvallisen, ympäristöystävällisen ja tehokkaan menetelmän, jolla voidaan tuottaa massatuotantona arvokkaita proteiineja, kuten kananmunan valkuaisproteiinia. VTT voitti menetelmällään eurooppalaisten tutkimusorganisaatioiden EARTO-järjestön kilpailun Impact Expected -kategorian 28.10.2020 Brysselissä.

Uudessa menetelmässä valkuaisproteiinin tuottamiseen tarvitaan raaka-aineiksi vettä, glukoosia ja erilaisia mineraaleja sekä Trichoderma reesei -sieni, joka tuottaa näistä aineksista proteiineja. Tätä bioteknistä menetelmää voidaan verrata oluen valmistukseen, jossa mikrobit tuottavat sokerin avulla alkoholia. Juuston valmistuksessa hyödynnettävä juustonjuoksutin tuotetaan vastaavalla teknologialla.

Trichoderma reesei -sientä hyödyntävä VTT:n biotekninen prosessi tarjoaa turvallisen tavan tuottaa ruokaproteiineja ilman tuotantoeläinten kasvatusta. Se eliminoi muun muassa salmonellariskin ja tuotantoeläinten altistumisen antibiooteille. -Helsingin yliopiston ensimmäiset laskelmat osoittivat, että munanvalkuaisen proteiinin tuottaminen solutehtaassa tuottaa noin 75 % vähemmän kasvihuonekaasuja ja käyttää 90 % vähemmän maata kuin kanojen kasvatus. Tämä vapauttaa palauttamaan maaperää luonnolliseen tilaansa tai muuhun kuin maatalouden käyttöön, sanoo tutkimustiimin päällikkö Emilia Nordlund VTT:ltä. - Tuotantomenetelmää on kokeiltu VTT:llä tähän mennessä 300 litran bioreaktorissa, josta se on helppo skaalata suurempiin tuotantoyksiköihin, jatkaa proteiinintuotannosta vastaava tutkimustiimin päällikkö Christopher Landowski.

Valkuaisproteiinin tuotanto soveltuu teollisen mittakaavan (yli 300 000 litraa) tuotantoon, ja valkuaisproteiinikilon tuotantokustannuksen on arvioitu jäävän alle 10 euron. Kustannus on kilpailukykyinen verrattuna kananmunaproteiinin tuotantoon. Kananmunaproteiinin hinnan on arvioitu nousevan ja lisäksi hinnanvaihtelu on aiheuttanut huolta elintarviketeollisuudessa.

Uusi valkuaisproteiini toimisi siis esimerkiksi leipomossa kananmunanvalkuaisen tavoin. Vielä jonkin aikaa pitää kuitenkin odottaa, ennen kuin sitä valmistetaan ja myydään elintarviketeollisuudelle. Emilia Nordlundin mukaan parhaillaan etsitään tahoa, joka voisi alkaa valmistaa valkuaisproteiinia kaupallisessa mittakaavassa. Myös se, missä muodossa tuotetta olisi tarkoituksenmukaista valmistaa ja myydä (kuivattuna, nestemäisenä tms.), vaatii vielä hieman jatkokehittelyä. Vaikka tähän kaikkeen vielä kuluukin aikaa, on tämä keksintö joka tapauksessa osoitus siitä, että ruuantuotanto ilman perinteistä maataloutta tekee vahvasti tuloaan.

VTT:n tutkijat visioivat, että mikrobien ja solujen kasvattamiseen perustuva ruoantuotanto eli solumaatalous on verrattavissa ruoantuotannon vallankumoukseen, jonka maanviljelyn tehostuminen ja teollistuminen aikaansaivat 1700-luvulta 1900-luvulle. Solumaatalous hyödyntää mikrobeja ja bioreaktoreita peltojen ja tuotantoeläinten sijaan.

VTT on perehtynyt kananmunan valkuaisen tuotannon lisäksi myös muiden eläinperäisten elintarvikeproteiinien valmistamiseen mikrobituotannon avulla. Kokeissa on tuotettu kananmunan valkuaisen lisäksi esimerkiksi maitoproteiinia.

Koronan vaikutukset luonnonvara-alalla

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuore raportti pureutuu koronatilanteen vaikutuksiin metsäsektorille, luontoon perustuvaan matkailu- ja palvelutoimintaan ja luonnontuotealaan sekä maa-, elintarvike- ja kalatalouteen 2020-luvulla. Skenaarioissa huomioidaan pandemiatilanteen ja talouden erilaiset kehityskulut. Arviot perustuvat lokakuun 2020 alun tilannekuvaan. Skenaariot eivät ole ennusteita tulevaisuudesta, vaan niiden avulla arvioidaan vaihtoehtoisia tulevaisuuspolkuja ja varautumiskeinoja.

Luonnonvara-alaa kattavasti tarkasteleva Korona-vaikutusraportti paljastaa konkreettisesti, kuinka pitkäaikaisia ja laajoja vaikutuksia pandemialla on. Raportin mukaan kotimaista ruokajärjestelmää on syytä kehittää muutosjoustavampaan suuntaan, vaikka koronatilanteen aiheuttama kriisi ei vielä suurestikaan vaikuttanut elintarvikkeiden ja tuotantopanosten maailmankauppaan. Haavoittuvia osia ovat esimerkiksi alkutuotannon riippuvuus ulkomaisista tuotantopanoksista sekä tiettyjen tuotannonalojen, kuten puutarhatuotannon, riippuvuus ulkomaisesta kausityövoimasta.

Huoltovarmuuden varmistaminen pitää sisällään sekä keskeisten tuotantopanosten nykyistä suunnitelmallisemman varastoinnin että maatalouden viljelyjärjestelmien ja tuotantoteknologioiden kriisitilannevalmiuden kehittämisen. Globaalilla tasolla ruokaturvasta huolehtimisessa tärkeää Suomen kannalta on sitoutua monenkeskisen kauppajärjestelmän periaatteisiin ja varmistaa, että nämä sitoumukset säilyvät voimassa myös erilaisissa kriisitilanteissa.

Suomen kalamarkkinat ovat nykyisin hyvin riippuvaisia tuonnista. Koronasta johtuvat häiriöt kalan maailmanmarkkinoilla romahduttivat myös kotimaassa tuotetun kalan hinnat. Suomella on laajat meri- ja sisävesialueet sekä kalavarat, joiden hyödyntämistä voidaan lisätä kestävällä tavalla omavaraisuuden parantamiseksi ja kriisiajan huoltovarmuuden lisäämiseksi. Kriisiaikoina vesistöjen merkitys Suomen ruokahuollolle on aina kasvanut. Silakan ja monien vajaasti hyödynnettyjen lajien elintarvikekäyttöä voidaan kotimaassa lisätä. Lisäksi Suomen vesistöissä voidaan kasvattaa nykyistä enemmän kalaa.

Koronapandemian lyhyen aikavälin vaikutukset metsäsektorilla ovat kaksijakoisia: paino- ja kirjoituspaperin kysynnän alamäki kiihtyy, mutta joidenkin pakkausmateriaalien sekä pehmo- ja hygieniapapereiden kysyntä kasvaa. Jos pandemia pitkittyy, se heijastuu metsäteollisuustuotteiden kysyntään, pienentää kotimaisten yritysten kassavirtaa, hidastaa investointeja, aiheuttaa mahdollisesti konkursseja ja työttömyyttä sekä alentaa valtion verokertymää. Fossiilisia raaka-aineita korvaavien puupohjaisten tuotteiden kehitystyö pakkaamisessa ja tekstiilialalla hidastuu haitaten ilmastotavoitteiden toteutumista.

Luonnonvara-aloista lyhyen ajan vaikutukset ovat voimakkaimpia luontomatkailussa, joka myötäilee koko matkailusektorin vaikeaa tilannetta. Kansainvälinen kysyntä on merkittävästi vähentynyt, eikä kotimaisen kysynnän kasvu riitä kompensoimaan pudotusta yritysten liikevaihdossa. Kriisistä palautumiseen vaikuttavat liikkumis- ja matkustusrajoitukset sekä terveysturvallisuuden hallinta, jotka heijastuvat erityisesti kansainvälisten matkailijoiden mahdollisuuksiin ja halukkuuteen matkustaa Suomeen.

Vaikka luonnon virkistyskäyttö ja kotimainen luontomatkailu ovat lisääntyneet, ei palveluita kuitenkaan osteta riittävästi. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Avainasemassa olisi uusien liiketoimintamallien kehittäminen. Kannattaisi keskittyä kotimaisen luontomatkailukysynnän hyödyntämiseen, virtuaalimatkailun ja muiden digitaalisten palvelujen mahdollisuuksiin ja sopivien palvelujen kehittämiseen eri kohderyhmille kuten etätyöhön sekä sosiaali- ja terveyssektorille.