Pellonpiennarpäivillä puhuttiin rukiista

Pro Ruis ry järjesti loppukesällä kaksi Pellonpiennartapahtumaa rukiin viljelijöille. Niissä oli esillä ajankohtaista asiaa muun muassa rukiin viljelystä ja jalostuksesta sekä markkinanäkymistä. Viljelijöille kerrottiin myös lajikkeista, kasvinsuojelusta ja lannoituksesta. Puheenvuoroja pitivät Pro Rukiin jäsenyritykset ja yhteistyökumppanit sekä RUISMESTARI 2022 -kilpailun sponsoriyritykset.

TEKSTI/KUVAT Terhi Virtanen, Leipätiedotus ry

Pellonpiennarpäivät järjestettiin Mäntsälän Sahakylässä sekä Liedossa. Mäntsälän tilaisuus pidettiin viljelijä Petri Solan ruispellon laidalla. Petri Sola on mukana myös Pro Rukiin RUISMESTARI 2022 -kilpailussa, jossa kilpaillaan tämänvuotisella ruissadolla. Toinen tapahtumista oli Liedossa, missä puheenvuorot pidettiin Liedon koeruuduilla. Mukana oli esittely rukiin virallisista lajikekokeista (LUKE) ja Boreal Kasvinjalostuksen ruutukokeista.

Molemmissa Pellonpiennartilaisuuksissa Pro Rukiin varapuheenjohtaja ja viljelyasiantuntija Lasse Matikainen kertoi tämänhetkisestä rukiin viljelytilanteesta Suomessa. Ruista oli tänä kesänä viljelyssä noin 20 000 hehtaarin alalla. Viimeisen kymmenen vuoden aikana rukiin viljelyala on vaihdellut maassamme 12 000 hehtaarista 38 000 hehtaariin. Tämä on käytännössä syksyllä kylvettyä ruista ja kevätrukiin osuus kokonaisruisalasta on hyvin pieni ja se on pysynyt vakaana viimeiset vuodet.

Syyskasvina rukiin tulee selvitä talven olosuhteista. Viime talvi ei ollut suotuisa rukiin viljelylle, vaan tuhansia hehtaareita tuhoutui hankalissa olosuhteissa. Hehtaarisatonäkymät ovatkin hyvin vaihtelevat ja alueelliset erot ovat suuria: kasvustot ovat paikoin harvoja ja paikoin erittäin reheviä. Tämän kesän sato-odotukset ovat keskimääräiset, mutta huippuvuotta ei todennäköisesti ole näköpiirissä. Sen verran pahoin talvi kuritti monia ruislohkoja.

Rukiin valtakunnallinen keskisato on viime vuosina ollut 3400 kg/ha ja vaihtelu alueiden ja lohkojen välillä on ollut todella suurta. Kymmenen viime vuoden aikana keskisato on vaihdellut 2090 – 4800 kg/ha välillä. Keskisadon nousu on johtunut lähinnä siirtymisestä hybridilajikkeiden viljelyyn.

Rukiin riittävyys ja laatukriteerit

Rukiin markkinanäkymistä tilaisuuksissa olivat kertomassa hankintapäällikkö Minna Oravuo Raisiolta ja viljanhankintajohtaja Tero Hirvi Fazer Myllyltä. Heidän mukaansa kokonaissato jäänee vuosittaisesta tarpeesta. Varastoja on kuitenkin jäljellä vielä aiemmilta satovuosilta, vaikka varastotasot ovatkin talven aikana laskeneet.

Viljelijä Petri Solan ruispellon laidalle oli saapunut yli kaksikymmentä asiasta kiinnostunutta viljelijää.

Rukiin tämänvuotinen kokonaissato jäänee vuosittaisesta tarpeesta.

Suomessa rukiin käyttö on pääasiassa elintarvikekäyttöä, pieni osa sadosta menee rehuksi ja kylvösiemeneksi. Oravuon ja Hirven mukaan rukiin kokonaiskäyttö on viime vuosina liikkunut 90 – 100 miljoonassa kilossa ja vuositasolla elintarvikekäyttö on ollut noin 82 miljoonaa kiloa vuodessa. Todennäköistä on, että aivan näin suurta satoa emme pelloilta tänä vuonna saa. Viime syksyn sateet osuivat rukiin optimaalisimpaan kylvöaikaan, mikä verotti kylvöalaa. Talvituhot olivat syysviljoilla merkittävät, mutta ruis selvisi talvesta parhaiten. Se, miten kotimainen ruis riittää vuoden 2023 satoon saakka riippuu monesta asiasta, kuten varastoista, käytöstä ja laadusta.

Rukiin laatukriteereistä tärkein on sakoluku. Laadullisesti myllyillä on tarvetta monille eri sakolukuluokille, mutta pääasiallinen tarve on 150-200-sakoiselle rukiille. Hieman korkean sakolukutason kanssa pärjätään paremmin kuin matalan, joten puintivalmis ruis on hyvä puida mahdollisimman pian, jotta sakoluku ei pääse putoamaan. Suomessa rukiin viljelyn tavoitteena on leipäviljalaatu. Tavallisimmin perusruisjauhon sakoluvut ovat noin 110-140:ssä. Alimman sakolukutason (alle 80) ruista voidaan käyttää mämmin valmistukseen ja ns. raskijauhona. Korkeamman sakoluvun ruisjauhoja käytetään näkkileivän valmistukseen. Vaikka ruislajikkeiden valikoima on laajentunut viime vuosina ja erityisesti hybridilajikkeiden määrä on kasvanut, ei lajikkeissa kuitenkaan ole havaittu suuria eroja käyttölaadun osalta. Lajikkeiden väliset erot korostuvat enemmän viljelyssä; talvenkestävyydessä, viljelyvarmuudessa ja satotasoissa.

Jotta kotimaisen rukiin saanti olisi turvattu myös seuraavan satokauden jälkeen, tarvittaisiin Raision ja Fazer Myllyn viljanhankinnasta vastaavien mukaan syksyn 2022 kylvöille ja siten 2023 puinneille rukiin viljelypinta-alaa noin 25 000 – 30 000 ha. Näin myös sadosta 2023 saataisiin riittävästi ruista täyttämään kysyntää.

Myllyiltä muistutetaankin, että ruis on hyvin talvehtivana ja satoisana kasvina hyvä vaihtoehto syksyn kylvöille. Vaikka kevätviljoilta syyskylvöalaa vapautuukin tänä vuonna keskimääräistä vuotta myöhemmin, elo-syyskuun vaihteessa kylvetty ruis ehtii vielä kasvuun mukaan. Aikaisimmat ohra ja kauralohkot valmistunevat puintikuntoon elokuussa. Aikainen sadonkorjuu mahdollistaa peltolohkojen vapautumisen myös rukiin kylvöille.

Lajikekokeilla kestävää ja satoisaa ruista

Viljelyn kannattavuuden ja omavaraisuuden kannalta on tärkeää löytää lajike, joka soveltuu kasvuympäristöön ja joka tuottaa hyvin ja laadukasta satoa. Virallisissa lajikekokeissa testataankin ruislajikkeiden viljelyvarmuutta, kertoi tutkija Antti Laine Luonnonvarakeskuksesta (LUKE). Kokeissa selvitetään lajikkeista mm. satoisuutta, taudinkestävyyttä, reagointia ympäristötekijöihin ja laatuominaisuuksia.

Laineen mukaan viljelyvarmuuteen liittyvistä tekijöistä syysviljoilla tärkein ominaisuus on talvenkestävyys, joka on rukiilla parempi kuin syysvehnällä ja ruisvehnällä. Syysviljat, kuten ruis, eivät ole enää talvesta selvittyään samalla tavalla alttiita kasvukauden aikaisille sääoloille, kuten kevätviljat kuivuudelle, sillä ne ovat ehtineet muodostaa itselleen hyvän juuriston jo kevätkosteuden aikana. Tämän juuriston turvin ne selviävät kesän kuivien jaksojen aikana kevätviljoja paremmin.

Rukiin jalostus

Boreal Kasvinjalostus Oy:llä on rukiin jalostuksessa ja koetoiminnassa käytössä laaja testausverkko, joka ulottuu Varsinais-Suomesta Pohjois-Pohjanmaalle ja Kainuuseen asti. Kasvinjalostaja Sanna Grönroosin mukaan ruutukokeita tehdään viidellä koepaikalla ja niiden lisäksi rukiin talvenkestävyyttä testataan erikseen neljällä koepaikalla. - Laajan testausverkon ansiosta saamme hyvän käsityksen lajikkeiden käyttäytymisestä erilaisissa olosuhteissa.

Viime talvi oli Suomessa olosuhteiltaan hyvin rankka ja osa ruiskasvustoista tuhoutui täysin. - Hyvä talvenkestävyys on yksi tärkeimmistä jalostustavoitteista rukiin jalostusohjelmassa. Talvenkestävyyden testaus aloitetaankin heti jalostusprosessin alussa, jolloin Suomen oloihin liian herkät linjat karsiutuvat pois aineistosta, Grönroos totesi.

Jalostuksella pyritään parantamaan rukiin viljelyvarmuutta ja erityisesti pitkäkortisen rukiin alttius lakoontumiselle on yleisesti tiedossa. Tähän kehitetään rat-

TERMEJÄ

Populaatiolajike = Populaatiolajikkeen kaikki kasviyksilöt muistuttavat ominaisuuksiltaan toisiaan niin paljon, että tuottavat yhtenäisen kasvuston ja tasalaatuisen sadon. Populaatiolajikkeiden siementä tuotettaessa sen yksilöt pölyttävät toinen toisensa ja lajikkeen ominaisuudet säilyvät sukupolvesta toiseen. Populaatiosyysruislajikkeet ovat perinteisiä laajasti Suomessa viljeltyjä ruislajiketyyppejä. Populaatiorukiit ovat erittäin talvenkestäviä ja hyvin Suomen kasvuoloihin sopivia. Parhaimmilla populaatiolajikkeilla päästään hyvin lähelle hybridilajikkeiden satotasoa.

Hybridilajike = Hybridilajikkeet jalostetaan lisäämällä erikseen äiti- ja isäpopulaatioita (joiden sisäinen geneettinen vaihtelu on suppeaa). Hybridilajikkeen siemen tuotetaan pölyttämällä äitipopulaatio ainoastaan isäpopulaation tuottamalla siitepölyllä. Kun isä ja äiti ovat geneettisesti kaukana toisistaan ja niiden yhdistelmä on valittu oikein, saadaan risteytyssiemen, hybridilajike, jonka elinvoima ja satopotentiaali ovat erittäin korkeat. Hybridilajikkeella tuotettua satoa ei voi käyttää kylvösiemeneksi, sillä se tuottaa erittäin sekavan kasvuston ja heikon sadon. Hybridirukiin siemen on uusittava joka vuosi. Syysrukiin hybridilajikkeilla on korkea satopotentiaali, joka saavutetaan oikeaa viljelytekniikkaa noudattamalla. (lähde: Vilja-alan yhteistyöryhmä VYR)

kaisua lyhytkortisuusgeenin avulla. Geeni on saatu käyttöön RYE-SUS EU projektin kautta. Grönroosin mukaan lyhytkortisten suomalaisten populaatioruislajikkeiden jalostusprosessi on vasta alussa. ”Meidän täytyy vielä varmistua siitä, ettei geenillä ole negatiivisia vaikutuksia muihin tärkeisiin ominaisuuksiin, kuten satoon, juuristoon tai jyväkokoon. Odotammekin tämän jalostusprosessin tuloksia suurella mielenkiinnolla,” totesi nuori kasvinjalostuksen asiantuntija lopuksi.