VAALIT VITUTTAA

VAALIT, IHMISEN PARASTA aikaa!

Vaalit ovat demokratian juhlaa, kun koko kansakunta pääsee valitsemaan uudet edustajat. Ja ehdokkaat ovat demokratian sankareita, jotka urhoollisesti laittavat itsensä likoon kansan hyväksi.

Toki todellisuus näyttää usein toisenlaiselta ja vaalit vertauskuviaan vähemmän hohdokkailta.

Vaalikoneet vituttaa. Pakkohan ne on täyttää, kun merkittävä osa äänestäjistä käyttää koneita äänestyspäätöksen tekemiseen, tai näin ainakin väitetään. Niitä on monta, ja jokainen niistä on juuri se, jonka perusteella se äänestyspäätös tehdään. Kysymysten muotoilut päättävät sitten, mistä vaaleissa puhutaan tai vähintään, mistä sinä puhut, koska niihin kysymyksiinhän sinä vastaat.

Eli kerro siinä sitten, ratkaistaanko jengirikollisuus kotouttamisella vai karkotuksilla (koska ongelmahan ovat aina maahanmuuttajat eikä muut tekijät), pitääkö leikata menoja vai lisätä velkaa (koska verottaminen ei ole vaihtoehto) ja valitaanko työpaikat vai ilmastoteot (koska ihmisten ja ilmaston hyvinvointi ovat toisilleen aina vastakkaisia ja ilmastopolitiikka aina masokistista). Ja sitten vastaat näihin kysymyksiin uudestaan ja uudestaan aina uudessa vaalikoneessa, ja mietit, lukeeko kukaan edes niitä vastauksia.

Vaalikampanjointi vituttaa. Onko mahdollista perustella itselleen tuhansien esitteiden tilaamista, kun samaan aikaan materiaa tällä pallolla pitäisi vähentää eikä lisätä? Mutta jos minä en nyt tilaa näitä esitteitä, niin sitten ei ainakaan pääse eduskuntaan, ja sitten sinne menee joku, joka ei halua tehdä mitään ilmastotekoja, eli se on oikeastaan ilmastoteko, että painan jakokrääsää, jos miettii vähän pidemmälle.

Ja sitten vielä pitäisi jaksaa kohdata ihmisiä, joille jakaa niitä asioita. Siinä sitten torilla seisot loskasateessa ja kuuntelet, kuinka kaikki on pilalla (ja näinhän se on), ja että poliitikot ovat syy siihen (ja näinhän se on), mutta oikeastaan pitää koittaa myös vakuuttaa ihmiset äänestämään, koska jos äänestää toisenlaisia poliitikkoja eduskuntaan, niin sitten asiat voivat olla toisin (ja näinhän se on). Siinähän seisot ja teet tämän viikosta toiseen ja mietit, että lisätäänkö tällä nyt ihmisten uskoa demokratiaan vai ainoastaan vähennetään omaa uskoa siihen.

Vaalikeskustelu vituttaa. Vaalien alla on olemassa vain muutama aihe, joilla on väliä. Ei niitä missään kohtaa varsinaisesti ääneen sovita, mutta pian huomaa, että vaalikoneissa ja vaalitoreilla ja vaalipaneeleissa kysytään muutamia samoja kysymyksiä. Sen sijaan, että vaalit inspiroisivat koko kansakuntaa puhumaan siitä, kuinka ratkaistaan yhdessä kohtaamiamme ongelmia, vaalit jumittavat keskustelun muutamaan aiheeseen ja muutamaan ratkaisuvaihtoehtoon.

Poliittinen mielikuvitus katoaa yhteiskunnalta, mutta ennen kaikkea itseltä. Vastaat samoihin kysymyksiin viikosta viikkoon paneeleissa, toreilla, koneissa ja sitten sama uudestaan. Koita siinä sitten kuvitella maailma kapitalismin jälkeen, kun edes maailman kuvittelu vaalien jälkeen tuntuu vaikealta.

Ja eniten vituttaa, että vaikka kuinka ajattelee eduskunnan olevan kaikessa hitaudessaan ja kompromisseissaan usein osa enemmän ongelmaa kuin ratkaisua, niin ei näitä viitsisi väliinkään jättää. Koska kaikista ongelmistaan huolimatta vaalien ja eduskunnan kokoinen vaikuttamisen paikka on liian arvokas luovuttaa ihmisten ja toimijoiden haltuun, jotka tuhoavat elinolosuhteemme sekä tulevaisuutemme.

Mutta sentään vaalit ovat kohta ohi. Onneksi vuonna 2024 on vain kahdet vaalit. Ja vuonna 2025 sitten toiset kaksi. Ei vituta!